Aikidolehti 2/2016

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 2/2016

Muutoksia teknisen valiokunnan toiminnassa, s. 4 Merkkien takana - mitä aikido oikeastaan tarkoittaa? s. 15 Aikidolehti nyt myös ruotsiksi! s. 20

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

AIKIDO KUULUU KAIKILLE Laji, jota voivat harrastaa kaikki ihonväriin, ikään, sukupuoleen, koulutustasoon tai mihin vain muuhun kriteeriin tuijottamatta. Näin aikidoa kuvaillaan, kun herää kysymys käykö laji jollekulle. Tiedän lajin parissa Suomessakin olevan eläkemummoja ja -pappoja, kaiken ikäisiä lapsia, etnisten vähemmistöjen edustajia, satunnaisia vierailijoita ulkomailta tai jonkin fyysisen tai henkisen ominaisuuden osalta rajoittuneita henkilöitä.

Luettelemista voi jatkaa pitkään. Toivotamme dojolle tervetulleeksi kaikki harjoittelemaan tasa-arvoista lajia.

Satunnaisetkin vierailijat otetaan missä tahansa avosylin vastaan, tuovathan he mukanaan tuulahduksen jostain erilaisesta. Vaikka toisesta tavasta harjoitella tai tehdä jotain täysin erilailla kuin kotidojolla on totuttu.

Yllä mainittu ei valitettavasti toteudu kaikkialla kuten haavemaailmassa. Totuus on hieman toisenlainen. Lajissa, jonka nimikin on käännetty rakkauden tai harmonian tieksi, löytyy valitettavan paljon kaikenlaista suvaitsemattomuutta.

Uusi tulija toivotetaan tervetulleeksi auttaen ja opastaen. Aika äkkiä odotetaan kuitenkin, että tulija sulautuu dojon tapoihin tehdä ja harjoitella lajiamme. Erilaisuus, varsinkin tavassa harjoitella ja tehdä tekniikoita, ei olekaan ajan kuluessa enää niin toivottavaa.

S I S Ä L LYS LU E T T E LO

valita opettaja, jonka vetämä linja ja tekniikat vastaavat omaa käsitystä lajista. Valinnan tekemiseen ei edes tarvitse takataskussa olla kovin montaa ”dania”. Pahimmillaan kuulee alempien vöiden kritisoivan shihan-arvoisia opettajia, vaikka omaa aikidohistoriaa ei olisi kuin muutamien vuosien tai joidenkin satojen treenikertojen verran.

Ja shihanin opit voi muitta mutkitta unohtaa tarpeettomina.

Pahin syrjinnän laji näkyy kuitenkin aivan päivittäisessä aikidoelämässä.

Onneksi harvoin, mutta kuitenkin liian usein olen havainnut, että muutamat ihmiset välttelevät vähemmän edistyneiden aikidokien kanssa harjoittelemista. Tätä ei jaksa millään käsittää.

Haloo ja c´mon! Me harjoitellaan taitoa, johon kuuluu harmonia, toisen ymmärtäminen ja kaikkien hyväksyminen. Suuret senseit ovat suuria juuri sen vuoksi, että he ovat tämän sisäistäneet. Samaa asiaa myös O-Sensei tähdensi opetuksissaan. Olisi todella hienoa joskus kuulua heidän joukkoonsa, vaikka vain tuon ominaisuuden osalta.

Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan palsta

3

Suomen Aikidoliiton Tekninen valiokunta – mikä on muuttunut?

4

Dojosurffailua 6 Mikä ihmeen Yatagarasu?

10

Ukemeita animemusiikin tahtiin

12

Samurai-kesäleiri 14 Merkkien takana: Mitä aikido oikeastaan tarkoittaa?

15

Gérard Blaizen haastattelu

16

Aikidolehti ruotsiksi

20

Oikein hyvää joulun odotusta ja uutta vuotta – sadannetta itsenäistä muuten – kaikille!

Jussi

Tätä tapahtuu isommassa mittakaavassa, kun puhutaan leireistä. Halutaan

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Tavallisesti levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi Ilmoitusmyynti: Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

2

AIKIDO 2/16

Ulkoasu : Outi Heistman Paino: Savion kirjapaino

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharrastajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Auno Mäkinen

KUTSU VASTUUSEEN Sääntömuutokset ovat käynnistyneet ja teknisen valiokunnan osalta ovat tulossa käyttöön jo uudet parannellut säännöt, jotka ovat tehty hallituksen ja teknisen valiokunnan vuoropuheluna.

Muiden valiokuntien osalta työ käynnistyy vuoden 2017 alusta, kun uudet toimijat aloittavat valiokuntatyöskentelynsä.

Teknisen valiokunnan ohjaamista tasoleireistä on tullut positiivista palautetta ja näiltä osin uudistus on ollut onnistunut. Tasoleirien sisältöä, kohdentamista ja pakollisuutta harkitaan uudelleen, kun tämä ensimmäinen vuosi saadaan päätökseen ja kerätyt palautteet on analysoitu.

Japanilaisten opettaja-arvojen säännöt on myös uudistettu. Viimeiset korjaukset sääntöihin tehtiin syksyn liittokokouksen antamien ehdotusten mukaisesti. Kiitokset onnistumisesta kuuluu Lappalaisen Karille, joka jaksoi valmistella sääntöjä kaikkien sidosryhmien kanssa.

Vaikka muutokset tuulet ovat jo puhaltaneet, kääntyy iso laiva hitaasti. Osa muutoksista on ollut välttämättömiä jo yhdistyslaista johtuen. Tavoitteena on ollut myös läpinäkyvyyden lisääminen päätöksenteossa. Saamani suora palaute uudistuksiin liittyen on ollut positiivista ja kannustavaa. Kritiikki on koskenut lähes ainoastaan muutosten läpivientien hitautta ja aikataulujen venymistä. Palautteen perusteella lähes koko jäsenistö tuntuu olevan tyytyväisiä muutosten suuntaan, sisältöön ja laatuun.

Tiedotusta voi aina parantaa, mutta aiemmin liittotiedotteita tuli noin neljä vuodessa ja nyt lähes kuukausittain.

Menisikö tiedotuksen lisäpanostukset ylilaadun puolelle ja olisi vähien resurssien tuhlaamista? Suurimman ongelman aiheuttaa tiedotukselle sosiaalisessa mediassa levitetty jopa täysin virheelliset tiedot ja perustelemattomat väitteet. Nämä väitteet ja tiedot perustuvat usein täydellisen tietämättömyyden varmuuteen, ennakkoluuloihin ja itse rakennettuihin maailmoihin.

Vastuu tuntuu katoavan somessa!

Olen yllättynyt siitä, että hallitus on saanut kritiikkiä päätösten valmistelemisesta ja tekemisestä salassa jäsenistöltä keskustelupalstoilla. Varsinkin kun kaikki tärkeät ja keskeiset päätökset on viety ainakin keskusteluasiana liittokokousten käsittelyyn. Näin on pyritty saamaan kaikkien jäsenseurojen ääni kuuluville ja nostettu järjestödemokratian tasoa.

Kutsunkin teitä kaikkia vastuuseen.

Vastuuta on perusteltujen esitysten tekeminen hallitukselle ja liittokokoukselle. Järjestödemokratia toimii vain näin. Vastuullisuutta ei ole rakentaa vastakkain asettelua hallituksen ja harjoittelijoiden välille. Hallitus koostuu aikidokoista - ei demoneista, vaikka näin some-saduissa kerrotaankin.

Auno Mäkinen

Uudet Internet-sivut ovat vihdoin totta. Mikko Kurkela, Jyri Sillanpää ja Sami Hänninen saivat aikaan sen, mistä pitkään on puhuttu. Vihdoin löytyi ihmiset, jotka pystyivät toteuttamaan modernit, toimivat ja käyttäjäystävälliset sivut.

Uudistuksia ei tehdä vain uudistusten vuoksi. Tavoitteena on yhä palveluperiaatteen jalkauttaminen kaikkeen toimintaan eli kaikkia rakenteita ja toimintoja tulee tarkastella harjoittelun näkökulmasta. Rakenteita, jotka tukevat harjoittelua ja valmentamista vahvistetaan edelleen ja turhat rönsyt, ”tingelitangelit” ja virvelit siivotaan pois.

Aikidolehti nyt myös ruotsiksi!

Aikidobladet sammanfattas nu också på svenska! s. 20

AIKIDO 2/16

3

Suomen Aikidoliiton Tekninen valiokunta – mikä on muuttunut?

Teknisen valiokunnan rooli on muuttunut

Tekninen valiokunta on Suomen Aikidoliiton hallituksen alainen asiantuntijaelin, jonka tarkoituksena on tarjota jäsenseurojen harjoittelijoille mahdollisuus suorittaa Aikikain dan-arvoja Suomessa. Tämän vuoden alussa valittu tekninen valiokunta toteuttaa tätä tavoitetta hallituksen linjausten mukaisesti järjestämällä dan-graduointeihin liittyvää koulutusta (tasoleirejä) sekä vastaamalla dan-graduointien järjestämisestä Suomessa. Tekninen valiokunta vaiheistaa tasoleirit jäsenseurojen hakemusten pohjalta maantieteellisesti ja ajallisesti mahdollisimman kattavaksi kokonaisuudeksi vuosittain.

Aikidoliiton hallituksen antamien suuntaviivojen mukaisesti tarkoituksena on, että valiokunta tarjoaa konkreettista tukea harjoittelussa ja valmistautumisessa dan-kokeisiin ja sen hahmottamisessa, mitä kokelailta vyökokeissa odotetaan. Tasoleirijärjestelmän käyttönotosta huolimatta on syytä huomioida, että seuraohjaajat ovat edelleen pääosassa myös dan-kokeeseen valmistautuvia harjoittelijoita ohjatessaan ja tasoleirien tarkoituksena on tarjota myös heille tukea, jos ja kun he sitä tuntevat tarvitsevansa.

Liittovalmentajien kokemuksia tasoleireiltä

Ensimmäinen tasoleiri pidettiin Ylöjärvellä 2.-3. huhtikuuta. Valmentajina toimivat Timo Kiviharju ja Miranda Saarentaus. Osallistujia leirillä oli 23, joista suurin osa 1. kyun ja 1. danin omaavia harjoittelijoita. Valmentajat valmistautuivat keräämällä valiokunnan kokouksessa tasoleirejä suunniteltaessa esille tulleita asioita: alustavaa tasoleirin rakennetta, tarkoitukseen tuotettua palautelomaketta, analyysiä

4

AIKIDO 2/16

graduoinnissa tärkeistä analysoitavista elementeistä ja tekniikan ydinasiaanalyysia. Osallistujilta pyydettyjä ennakkotehtäviä käytettiin tasoleirin sisällön tarkempaan muokkaukseen osallistujien tarpeiden mukaan. Näin koottiin tasoleirin runko. Suunnitteluvaiheessa kävi ilmeiseksi, että kahden tunnin harjoituksen aikana ei kovin montaa asiaa ehditä käymään läpi, ja päädyttiin poimimaan osallistujien leiriin kohdistuvien odotusten listasta muutama asia, joihin keskittyä. Ensimmäinen tasoleiri rakentui pääasiassa perustekniikan, jiuwazan ja taninzudorin varaan. Opetuksessa pyrittiin vuorovaikutukseen ja osallistujat saivat myös esiintyä. Harjoitukset sisälsivät sekä tekemistä että keskustelua.

Kaksi seuraava tasoleiriä pidettiin 11. kesäkuuta Pietarsaaressa ja 19.-20. elokuuta Klaukkalassa. Tasoleirien suunnitteluprosessit olivat varsin samankaltaisia, kaikissa käytettiin ennakkotehtäviä suuntaamaan leirin sisältöä ja on kokeiltu vuorovaikutteisempia menetelmiä. Pietarsaaren tasoleirillä käytettiin myös osallistujille lähetettyä ylimääräistä ennakkotehtävää, jonka tarkoituksena oli ohjata osallistujia pohtimaan aikidotekniikan ydinosia oman tekniikkansa näkökulmasta jo ennalta ja leirin ohjelma rakennettiin ydinosa-analyysiin tukeutuen. Kaikilta tasoleireiltä on kerätty strukturoitua palautetta osallistujilta järjestelmän kehittämiseksi. Palautteet tasoleireiltä ovat olleet myönteisiä ja järjestelmä näyttääkin otetun hyvin vastaan. Seuraava tasoleiri järjestetään Vantaan Jukarassa joulukuussa.

Opetukset tasoleireiltä Jo järjestetyistä tasoleireistä on poimittu useita leirien järjestämiseen liittyviä opetuksia. On opittu, että tämäntyyppiselle koulutukselle on tarvetta, että tasoleireillä on tarpeen konkreet-

tisesti kuvata niitä periaatteita, joita graduointisuoritusten arvioinnissa käytetään, että yksipäiväiset tasoleirit ovat liian lyhyitä osallistujia askarruttavien kysymysten läpikäymiseen, että yksilöllistä palautetta kaivataan ja että tasoleirit on tarpeen tarkemmin suunnata ja teemoittaa. Näin osallistujat saavat niistä paremmin tukea juuri niissä kysymyksissä, jotka ovat heille vyökokeeseen valmistautuessaan ajankohtaisia.

Se millaiseksi tasoleirijärjestelmä lähivuosina kehittyy, on vielä avoin kysymys. Tasoleirejä on tarkoitus kehittää liittovalmentajien kokemusten pohjalta sekä seurojen ohjaajien ja kokeneiden harjoittelijoiden ajatuksia ja tasoleireille osallistuneiden harjoittelijoiden palautetta kuunnellen.

Pyrkimyksenä on, että toimintamalli palvelee koko yhteisöämme mahdollisimman hyvin.

Tekninen valiokunta haluaa omalta osaltaan tukea Aikidoliittoa sen pyrkimyksessä toimia yhä paremmin kaikkien aikidon harjoittelijoiden yhteisenä kattojärjestönä. Pyrkimyksemme on myös, ettei valiokunnan toiminta ole riippuvaista siinä työskentelevien liittovalmentajien omista tyylisuunnista vaan laaja-alaisempaa ja pitkäjänteisempää. Kuulemmekin mielellämme jäsenistön mielipiteitä näistä kysymyksistä. Näkemyksiä, mielipiteitä ja ehdotuksia kehittämistarpeista pyydämme jatkossakin lähettämään sähköpostitse osoitteeseen tekninen. valiokunta@aikidoliitto.fi, johon lähetetyt viestit välittyvät suoraan kaikille liittovalmentajille. Tasoleireille osallistuvilta keräämme kirjallisen palautteen kunkin tasoleirin päätteeksi ja avoinkin palaute osallistujilta on tervetullutta. 

Liittovalmentajat

Finlands Aikidoförbunds Tekniska sektion – vad har förändrats?

Tekniska sektionens roll har förändrats

Tekniska sektionen är Finlands Aikidoförbunds underlydande expertorgan, vars uppgift är att erbjuda utövare i medlemsföreningar möjlighet att genomföra Aikikai dan-grader i Finland. Den i början av det här året invalda tekniska sektionen förverkligar det här målet i enlighet med styrelsens riktlinjer genom att ordna utbildningar (nivåläger) i anslutning till dan-graderingar samt ansvara för ordnande av dan-graderingar i Finland. Tekniska sektionen varierar nivålägren geografiskt och tidsmässigt så heltäckande som möjligt årligen på basen av medlemsföreningarnas ansökan.

Avsikten med de av Aikidoförbundets styrelse givna riktlinjer har som funktion att sektionen erbjuder konkret stöd i träningen och i förberedande av dan-graderingarna och utformandet av det som förväntas av den som ska gradera. Oberoende av deltagande i nivålägersystemet är det orsak att notera, att föreningsinstruktörerna fortfarande i huvudsak är de som instruerar de som förbereder sig inför dan-gradering och att stöd erbjuds även dem ifall och när de känner behov av det.

Förbundsinstruktörernas erfarenhet av nivålägren

Det första nivålägret hölls i Ylöjärvi 2-3 april. Som instruktörer fungerade Timo Kiviharju och Miranda Saarentaus. I lägret deltog 23 deltagare, av vilka största delen hade 1. kyu och 1. dan. Instruktörerna förberedde sig genom att samla ihop inkomna ärenden i samband med nivålägrens planeringn på sektionens möte: preliminär utformning av nivålägret, en blankett för feedback, analys av de viktigaste elementen i graderingar och analys av

kärnan i en teknik. Förhandsuppgiften som begärdes av deltagarna användes för att noggrannare utforma nivålägren enligt deltagarnas behov. På det här sättet sattes ramen. I planeringsskedet upptäcktes, att man inte hinner gå igenom så många saker under två timmar, och man begärde deltagarna plocka några saker från listan, som behandlades. Första nivålägret byggde i huvudsak på grundteknik, jiyuwaza och taninzudori. Undervisningen strävade till interaktion och deltagarna fick också prova på. Träningarna innehöll både utförande och diskussion.

De två följande nivålägren hölls 11 juni i Jakobstad och 19-20 augusti i Klaukkala. Planeringsprocessen av nivålägren var ganska lika. Inför båda lägren riktades lägren in på förhandsuppgifterna och den samma beprövade interaktionen. På nivålägret i Jakobstad användes också en extra förhandsuppgift som sänts till deltagarna, vars avsikt var att be deltagarna plocka ut kärnan i aikidotekniken ur egen synvinkel på tekniken redan i förväg och lägrets program byggde på kärnanalys.

Från alla nivåläger har det samlats in strukturerad feedback av deltagarna för att utveckla systemet. Feedbacken från nivålägren har varit positiv och systemet verka har tagits emot bra.

Nästa nivåläger ordnas i Vanda, Jukara, i december.

noggrannare. På så sätt får deltagarna bättre stöd i just de frågor, som är aktuella för dem inför förberedelserna av bältesgradering. På vilket sätt nivålägersystemet utvecklas inom de närmaste åren är fortfarande en öppen fråga. Nivålägren har som funktion att i grunden utveckla förbundsinstruktörernas erfarenhet samt föreningarnas instruktörer och erfarna utövares tankar samt att hörsamma feedback från deltagarna i nivålägren. Strävan är, att verksamhetsmallen betjänar hela vår gemenskap på bästa sätt.

Tekniska sektionen vill för egen del stöda Aikidoförbundet i sin strävan att fungera ännu bättre som en gemensam takorganisation för alla aikidoutövare.

Vår strävan är också, att sektionens funktion inte i sitt arbete är beroende av förbundsinstruktörernas egna stilar utan är mera rik och omspännande. Vi tar gärna del av föreningarnas åsikter i de här frågorna. Uppfattningar, åsikter och förslag på utvecklingsbehov önskar vi framöver skickas per e-post till adressen tekninen.valiokunta@aikidoliitto.fi. Meddelandet skickas direkt till alla förbundsinstruktörer. Vi samlar in skriftlig feedback av alla deltagare i slutet av respektive nivåläger och öppna förslag av deltagarna är också välkomna. 

Förbundsinstruktörerna

Lärdomar från nivålägren Från de nivåläger som redan ordnats har det plockats många lärdomar inför ordnande av läger. En lärdom är att den här typen av utbildning behövs, att på nivålägren är det nödvändigt att konkret visa de principer som används vid bedömning av gradering, att endags nivåläger är lite för korta för att gå igenom deltagarnas frågor, att personlig feedback behövs och att nivålägren behöver planeras och tematiseras

AIKIDO 2/16

5

Dojosurffailua Teksti: Tuomas Martikainen, Turku Aikikai Valokuvat: Ollipekka Kangas

Matkailun sanotaan avartavan, ja uskon sen pätevän myös aikidossa. Minulle tuli alkuvuodesta 2015 mahdollisuus olla töissä ja asua osa viikosta Helsingissä. Työn vastapainoksi kaipasin liikuntaa. Harjoituksiin teki mieli, mutta minne?

Pääkaupunkiseudulla on vuosien varrella tullut käytyä leireillä ja joissain seuraharjoituksissa, joten monet alueen dojot olivat entuudestaan tuttuja. Helpointa olisi mennä tutulle salille, mutta ajatus ei oikein houkutellut. Olisi mukavaa vaihtelua tutustua eri seurojen toimintaan, tavata monenlaisia ihmisiä ja kenties oppia jotain uutta ja ennakoimatonta. Päätin ryhtyä dojosurffariksi, eli kierrellä vapaasti ja sitoutumatta eri seuroissa. Olin innoissani ja otin selvää, mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Laaja tarjonta Netin kahlaamisen ja Aikidoliiton sivujen avustuksella löysin 13 aikido- ja ki-aikidoseuraa Helsingistä, kaksi Vantaalta ja yhden Espoosta. Lisäksi tunnin säteellä pääkaupunkiseudulta löytyi yli kymmenen muuta dojoa. Otin tavoitteeksi käydä kaikissa alueen seuroissa ainakin yksissä treeneissä.

Tammi-kesäkuulle olisi siis tarjolla noin 30 dojoa, joista osa oli autottomalle hieman hankalan matkan päässä. Onneksi pääkaupunkiseudulla on hyvä julkinen liikenne, joten

6

AIKIDO 2/16

samalla oppisin käyttämään sitä ja näkisin kaupunkiseutua laajemmin. Etäisyydet ovat hidaste, eivät este.

Laadin omaan käyttööni Excel-taulukon alueen aikido- ja ki-aikidoseurojen harjoitusajoista. Suurin osa harjoituksista oli iltaisin, mutta myös aamuaikoja oli tarjolla. Aamutreenejä on tosin harvassa seurassa, joten näissä paikoissa tulisi käytyä useammin. Aamuista suosituimmat ovat jostain syystä keskiviikko ja perjantai; muuta tarjontaa en löytänyt Finn-Aikin tiistaiaamua lukuun ottamatta.

Vaihtoehtoja oli silti paljon. Aloitin Helsingin seuroista ja ensimmäisenä oli vuorossa Meido-kanin maanantai-iltaharjoitukset. Tuolloin Mikko Lindevallin harjoituksissa oli paljon väkeä, joukossa myös muiden seurojen porukkaa, ja siitä kaikki lähti liikkeelle. Viimeiseksi vierailuksi taisi jäädä Vihti Aikikai Nummelassa.

Seuroissa pyrin käymään myös keskeisten opettajien harjoituksissa. Aivan kaikkien oppiin en päässyt, mutta esimerkiksi Rémi Delcosin, Jukka Helmisen, Juhani Laisin, Pertti Lehväslaihon, Jukka Luoman, Harri Rautilan ja Miranda Saarentauksen neuvoja sain kuunnella.

Uudella salilla Kotisalilla keskityn eniten omiin mielenkiinnon kohteisiini, mutta muualla olen liikkeellä toisin ajatuksin. Ennen vierailua otin yleensä sähköpostitse yhteyttä seuraan ja tiedustelin mahdollisuutta osallistua harjoituksiin. Kaikkiin tiedusteluihini vastattiin myönteisesti.

Ensimmäinen kerta uudella dojolla jännittää aina. Vierailijana ei koskaan tiedä, kuinka juuri tällä salilla tehdään tietty tekniikka tai harjoite. Myös dojoetiketissä on pieniä eroja. Dojojen tunnelma vaihtelee rennosta muodollisempaan, ja tekemisen tyyli tuhdista vääntämisestä leppoisaan fiilistelyyn.

Pyrin mahdollisimman tarkkaan seuraamaan opettajaa ja kokeilla hänen esittämäänsä. Joskus tekeminen tuntui vieraalta, mutta yleensä paikalliset osasivat selittää. Juuri sopeutuminen sen hetkiseen tilanteeseen ja uusiin harjoittelukumppaneihin on haastavaa. Olisi paljon helpompaa tehdä kuten on itse tottunut, mutta uudessa ympäristössä joutuu jatkuvasti vahtaamaan tekeekö omiansa vai sitä mitä arvelee kattaukseen kuuluvan.

Eri seuroissa oli kiinnostavaa seurata opetusmenetelmiä ja kuinka harjoitukset oli suunniteltu. Opetustyyleissä oli eroja enemmän kuin opetuksen sisällössä. Erityisesti pit-

känlinjan opettajien harjoitukset olivat hyvin rakentuneita ja johdonmukaisia, niissä vaihteli lähinnä puheen määrä.

Joskus ohjaajilla taas ei tuntunut olevan minkäänlaista opetusohjelmaa, vaan he vaikuttivat tekevän mitä päähän milloinkin pälkähti.

Monille kotiseura on se tuttu ja turvallinen paikka, jossa käydään ja jonka omaa ulkomaista senseitä ihaillaan.

Seurojen välistä liikehdintään on jonkin verran, mutta pääsääntöisesti väki tuntuu pysyvän omissa kuvioissaan pääkaupunkiseudullakin.

Ilahduttava poikkeus seurakeskeisyydestä oli Antti Pekkarisen, Mikko Lindevallin ja muutaman muun eri seuroissa pitämät harjoitukset. Heidän Bruno Gonzalesin aikidonäkemykseen perustuva treeni toi yhteen treenaajia ainakin Awasesta, Finn-Aikista ja Meido-kanista.

Ki-aikido Suomessa on neljä aktiivista ki-aikidoseuraa: Combat Society, KiDo, Shizentai ja Tapanilan Erä. Minulla oli tilaisuus vierailla näissä kaikissa. Ki-aikido on minulle entuudestaan tuttua, sillä olen aikaisemmin käynyt muutamissa harjoituksissa Suomessa ja ulkomailla sekä kahdella leirillä.

AIKIDO 2/16

7

Pitkänlinjan ki-aikidoka Rainer Varis oli tauolla keväällä 2015, joten hänen käsittelyynsä en päässyt. Minulla oli kuitenkin onnellinen sattumus saada Kimmo Räisänen oppaakseni suomalaiseen ki-aikidomaailmaan. Pitkäaikaisena harrastajana Kimmo tunsi seurojen tilanteen ja lisäksi tarjosi pari kertaa kyydin harjoituksiin. Automatkoilla oli mukava kerrata treenin tapahtumat.

Seurojen väliset erot ovat mielestäni hyvä asia. Se auttaa lajia pysymään elinvoimaisena ja tarjoaa eri asioista kiinnostuneille vaihtoehtoja. Tässä suhteessa suomalaisen aikidon kirjo voisi olla nykyistä suurempi, vaikka toki muita lajeja harjoittelemalla vaihtoehtoja löytyy.

Ki-aikidon harjoitellussa on paljon tuttuja elementtejä, vaikka siinä tehtävät liikesarjan ovat jonkin verran erilaisia kuin mihin olen tottunut. Suurimmat erot lienevät kuitenkin asetekniikoiden toteutuksessa, mutta sama pätee myös aikikai-seurojen välillä.

Seuran nettisivut ovat satunnaiselle kävijälle keskeisin väline uuden dojon löytämiseen. Tarvittaviin perustietoihin kuuluvat harjoitusajat ja -paikka sekä yhteystiedot.

Kotisivuilla olisi hyvä mainita perintäänkö satunnaisilta kävijöiltä harjoitusmaksua, sillä tässä käytännöt vaihtelevat.

Koska monilla seuroilla on käytössään Facebook-sivut tai oma postituslista, niin kannattaa muistaa, että ulkopuoliset eivät niitä seuraa. Esimerkiksi muuttuneista harjoitusajoista voisi ilmoittaa aina myös kotisivuilla.

Ki-aikido on Suomessa aikikai-aikidoa paljon pienimuotoisempaa, ja harjoituskulttuuriltaan jonkin verran epämuodollisempaa. Seurojen välillä oli pieniä eroja, mutta kokonaisuudessaan meno oli varsin samankaltaista eri puolilla.

Kokemuksia Yleisvaikutelmani kaikista seuroista oli monipuolinen ja laadukas suomalainen aikidonharjoittelu. Seurojen välillä on toki eroja, mutta useilta tatameilta löytyi samanaikaisesti vuosikymmenten ja joskus jopa vuosisatojen kokemus lajista. Meido-kanin dan-harjoitukset ovat kokemuspohjan puolesta ainutlaatuiset Suomessa.

Monin paikoin harjoittelijat ovat jo varttuneempaa väkeä.

Aikido on tullut kypsään ikään ja monet ovat käyneet salilla vuosikymmeniä. Tässä suhteessa erityisesti Finn-Aiki ja Kinoumi erottuivat joukosta muita nuorekkaampina. Näissä seuroissa on onnistuttu nuorison rekrytoinnissa.

Pääkaupunkiseudun aikikai-aikidon yleisilme on mielestäni melko heitto- ja ukemipainotteinen, joskus jopa akrobaattinen. Sen sijaan sidonta- ja erityisesti lukkotekniikoiden variaatio oli odotuksiani pienempää. Ehkä tekniikan virtaavuus, joustavuus ja rento tekeminen houkuttelevat useimpia lajin harrastajia.

Joitakin poikkeuksia tästä yleislinjasta toki on. Esimerkiksi Machikarassa oli melko vauhdikkaat puhinat ja tekniikat tehtiin loppuun asti, tai uke ei liikahtanut mihinkään. Käymässäni harjoituksessa korostettiin enemmän tekniikkaa ja sen viimeistelyä, kuin monessa muussa paikassa.

8

AIKIDO 2/16

Vinkkejä seuroille

Oman seuran jäsenille treenipaikan löytäminen on helppoa, mutta vierailijalla ei ole apuna paikallistuntemusta ja uuden dojon löytäminen saattaa olla yllättävän hankalaa. Näihin ohjeisiin kannattaa panostaa, etenkin jos sali ja sen sisäänkäynti eivät ole helposti nähtävissä. Lisäksi esimerkiksi urheilutaloissa pukuhuoneet voivat olla kaukana salista.

Myös muu info seuran toiminnasta on antoisaa. Yksi tapa esitellä salin harjoittelukulttuuria on tehdä muutama lyhyt YouTube-video, sillä niistä näkee havainnollisesti minkälaista aikidoa salilla harjoitellaan.

Kannattaako kokeilla?

Seuran, opettajien ja harjoituskumppanien jatkuva vaihtaminen oli mielestäni opettavaista. Jokaisella dojolla joutuu skarppaamaan salille löytämisestä lähtien kaikkeen paljon tavanomaista enemmän. Totutut itsestäänselvyydet eivät välttämättä päde muualla.

Dojosurffaus auttaa tiedostamaan omia vahvuuksia ja heikkouksia aikidossa. Koska dojojen harjoituskulttuurit ovat hieman erilaisia ja harjoituskumppanit vaihtuvat koko ajan, niin samalla tulee koettua kuinka aikaisempi aikidon harjoittelu auttaa kohtaamaan näitä tilanteita.

Eri saleilla käyminen vaatii kuitenkin uskallusta panna itsensä likoon. Joskus paikalliset myös hienovaraisesti testaavat tasoasi ja katsovat mistä puusta tämä tapaus on

veistetty. Entä jos omat konstit eivät toimikaan? Omalle epämukavuusalueelle joutuminen on dojosurffauksen ytimessä: mitä osaan ja mitä en.

Dojosurffaus sopii mielestäni hyvin harrastajalle, jolla on hieman enemmän kokemusta aikidosta. Lisäksi tietty kunnioitus ja nöyryys on syytä olla mukana, sillä muutoin on vaikea oppia mitään uutta. Muille saleille ei mennä esittelemään omia taitojaan, vaan tutustumaan toisten harjoitteluun.

Tuomas Martikainen, 3. dan, on harjoitellut aikidoa Turku Aikikaissa vuodesta 1995. Työnsä puolesta matkatessa hän on käynyt tutustumassa aikidoon eri puolilla Suomea ja monissa eri maissa. Lisäksi hän on harjoitellut Tetsutaka Sugawara -sensein opettamaa katori shinto ryuta.

Jos aikidossasi on meneillään etsikkoaika, niin silloin voisi olla hyvä aika kierrellä laajasti eri seuroissa. Lajiharjoittelun erojen lisäksi on tärkeä kokea olevansa paikassa jossa viihtyy ja jota kautta kokee oppivansa uutta. Tämä ei mielestäni ole epäluottamusta omia opettajia kohtaan, vaan osa lajin sisällä kasvamista.

Alkuvuoden aikana onnistuin lopulta vierailemaan 19 seurassa. Nämä olivat Aalto Aikikai, Aikido Tsuru Dojo, Akari, Awase, Budoviikingit, Combat Society, Finn-Aiki, Jukara, KiDo, Kimusubi, Kinoumi, Machikara, Meido-Kan, Seitokai, Shizentai, Tapanilan Erä Ki-aikido jaos, Vihti Aikikai, Yatagarasu ja Yoshinkai. Suuret kiitokset kaikille mahdollisuudesta vierailla luonanne! 

AIKIDO 2/16

9

Teksti ja valokuvat: Kari Lappalainen

Mikä ihmeen Yatagarasu?

Usein japaninkielistä seuran nimeä valittaessa pyydetään japanilaista tuttua opettajaa antamaan nimiehdotuksia uudelle perustettavalle seuralle. Tämä on ehkä se turvallisin tapa, jotta vältettäisiin mahdolliset sudenkuopat. Valitsin itse toisenlaisen lähtökohdan nimetä seurani. Nimen tuli kuvata ja symbolisoida seuran syntyprosessia.

Etsin ja tutkin pitkään erilaisia nimivaihtoehtoja ja niiden merkityksiä japanilaisessa historiassa ja kulttuurissa. Esiin nousi monia nimiä, mutta ei yhtään sellaista, joka täyttäisi asettamani kriteerit.

Tutkiminen tuotti hyvin mielenkiintoista tietoa. Yatagarasu tunnetaan Japanilaisen kulttuurin lisäksi myös mm. kiinalaisessa ja korealaisessa kulttuureissa. Keskityn tässä artikkelissa japanilaiseen kuvaukseen.

Jonkin aikaa tunsin turhautuneisuutta, kunnes muistin erään entisen iaidooppilaani minulle antaman amuletin.

Tuon pienen amuletin etupuolella oli kuva kolmijalkaisesta korpista. Muistan oppilaan kertoneen minulle, että amuletti oli tuotu Japanista Yatagarasulle pyhitetystä temppelistä Kumano Hayatama Taisha. Mielenkiintoni tuota mystistä korppia kohtaan heräsi ja päätin ottaa enemmän selvää sen syntyperästä.

Nimenä Yatagarasu tarkoittaa kolmijalkaista korppia tai viidakkovarista (Corvus macrorhynchos). Japanilaisessa mytologiassa tämä kolmijalkainen lintu kuvastaa taivaallista tahtoa tai jumalallista väliintuloa ihmisten asioihin.

10

AIKIDO 2/16

Vaikka Yatagarasu on mainittu useissa paikoissa Shinto-kaanonissa, kuvaukset ajoittuvat pääasiallisesti puupiirrosten aikakaudelle, Edo-kaudelle, 1800-luvun alkuun. Kolmijalkainen

korppi symbolisoi uudelleensyntymistä ja nuortumisesta. Yatagarasu, korppijumala, on erityisesti opastuksen symboli. Mytologian mukaan kolmijalkaisen korpin lähetti auringonjumalatar Amaterasu oppaaksi keisari Jimmulle, kun hän eksyi vihollisalueella Kumatossa matkalla Yamatoon.

Useammassa kuin yhdessä yhteydessä Yatagarasu esiintyy kolmijalkaisena variksena Japanilaisessa sanakirjassa kiinalaisista merkeistä (Wamyō ruijushō). Täysin samanlaisia kuvauksia ei löydy Japanin vanhimmassa säilyneessä kronikasta (Kojiki).

Sekä Japanin jalkapalloliitto että Japanin jalkapallomaajoukkue käyttävät tunnuksinaan Yatagarasu-merkkiä.

Kumano Hayatama Taisha

Yatagarasu, kolmijalkainen korppi tai varis, miten sen kukin haluaa tulkita, on nimi joka sopii seuralleni. Nimi täyttää kaikki vaatimukseni: uudelleen syntymisen, uudistumisen, nuortumisen ja opastamisen. Sillä nämä ovat seurani lähtökohdat. Haluan, että seurassa ei olla yhden ihmisen mielipiteen varassa. Tavoitteena on luoda seura, joka on jäsenistönsä näköinen ja jota harjoittelijat yhdessä kehittävät.

Seura, joka elää ja uudistuu jäsentensä mukana.

Aikido kuuluu gendai-lajeihin eli moderneihin budolajeihin, ei perinteisiin koryu-lajeihin. Modernien budolajien tavoitteena on olla joustavia ja enemmän harjoittelijalähtöisiä, kuin vanhat perinteiset japanilaiset taistelulajit ja koryukoulukunnat.

Nykyään on valitettavaa, että jotkut sekoittavat nämä kaksi käsitettä keskenään, ja ajattelevat aikidon olevan koryu-laji, mitä se ei missään muodossa mielestäni ole. Tämä käsite ei ole sopusoinnussa aikidon perustajan Morihei Ueshiban filosofian kanssa.

kokemusten ja vilpittömän harjoittelun kautta opimme ymmärtämään erilaisia tapoja ja näkökulmia harrastaa aikidoa. Ennen kaikkea toivon rakentavaa yhteistoimintaa aikidoseurojen välille. Tarkoitus ei ole kilpailla keskenämme siinä, kenen aikido on parasta, vaan luoda keskinäinen yhteisymmärrys.

Toivotan kaikille suomalaisille aikidokoille mukavia hetkiä hienon harrastuksen parissa.  Lähteet: Stuart D. B. Picken, Essentials of Shinto: An Analytical Guide to Principal Teachings, s. 96 https://en.wikipedia.org/wiki/Three-legged_crow http://www.greenshinto.com/wp/2013/03/10/kumano-1-hayatamataisha/ http://www.greenshinto.com/wp/2011/07/25/yatagarasu-the-threelegged-crow/ http://www.avesnoir.com/yata-garasu-the-ravens-of-japanese-myth/

Suomessa olemme saman liiton alla ja aikidokenttä on yhtenäinen. Silti toivoisin enemmän yhteistyökykyä suomalaiseen aikidoon. Pyrkikäämme siihen, että yhteisten AIKIDO 2/16

11

Ukemeita animemusiikin tahtiin – Nozomin aikidonäytös Traconissa Kun pitää silmät auki, Suomessa riittää tapahtumia, joissa aikidoseura voi esitellä toimintaansa. Viime vuonna Tampereen aikidoseura Nozomi päätti kokeilla, löytyisikö vuosittain järjestettävästä Tracon-tapahtumasta yleisöä aikidoesitykselle. Hyvän menestyksen rohkaisemana päätimme lähettää iskuryhmän myös tänä vuonna, mutta millaista oikein on esitellä japanilaista perinnelajia anime-, manga- ja populaarikulttuuriin keskittyvässä tapahtumassa?

Teksti: Helmi Riihonen

Mikä Tracon?

Tracon on vuosittain Tampereella järjestettävä con eli fanitapahtuma, jossa esimerkiksi sarjakuvien, elokuvien, televisiosarjojen ja pelien ystävät kokoontuvat yhteen. Coneissa tavataan muita faneja, cossataan eli pukeudutaan lempihahmojen asuihin, ostetaan fanituotteita sekä seurataan ja järjestetään aiheeseen liittyviä esityksiä ja luentoja. Tracon on yksiä Suomen suurimpia con-tapahtumia, ja se kerää Tampere-taloon tuhansia faneja ympäri Suomen. Monet japanilaisesta mangasta ja animaatiosta innostuneet ihmiset ovat muutenkin kiinnostuneet japanilaisesta kulttuurista, joten joukkoon mahtuu varmasti väkeä, joita myös aikido voisi kiinnostaa. Esiintyjien ei tarvitse maksaa tapahtuman 12

AIKIDO 2/16

lipun melko suolaista hintaa, joten aikidoseuralle esiintyminen conissa ei maksa muuta kuin vaivannäköä.

Maksuton mahdollisuus esitellä aikidoa tuhansia ihmisiä vetävässä tilaisuudessa saattaa kuulostaa vähän liiankin hyvältä. Toisaalta asiaan liittyy käytännön pulmia: mistä saadaan sopiva tila, entä kuinka saadaan ääriään myöten täydessä Tampere-talossa tatamit sujuvasti paikalle ja pois?

Saadaanko äänentoistoa, voidaanko toistaa musiikkia, kuinka pitkään esitykseen on aikaa ja energiaa? Ja ennen kaikkea: kuinka luoda esitys, joka vetäisi yleisöä, kun tapahtuma on jo muutenkin pullollaan muita jännittäviä esityksiä, kutsuvia myyntikojuja ja hauskaa yhteistoimintaa?

Faktaa, fiktiota ja savukone Tracon-tiimiksi valikoitui neljän hengen iskuryhmä, josta kaksi jäsentä oli ollut jo edeltävän vuoden Traconkeikalla mukana. Alusta asti yhteinen mielipide oli selvä: tavanomainen aikidoesitys, jossa muutama tyyppi tekee tekniikkaa ja kolmas kertoo sivulla asialliseen sävyyn aikidon juurista ja lukko- ja heittotekniikan eroista, ei tällä kertaa riittäisi.

Traconissa olisi oman esityksemme kanssa samanaikaisesti ainakin neljä muuta esitystä, joten katsojien saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Halusimme luoda esityksen, jota ohikulkijakin voisi unohtua katselemaan. Avuksi päätettiin ottaa tarinallisuutta, huumoria, musiikkia ja sopiva ripaus show-

meininkiä. Kun yksi ryhmän jäsenistä yllättäen ilmoitti omistavansa savukoneen, esityksen kaari alkoi hahmottua kuin itsekseen.

Tämänvuotisen Traconin teemaksi oli ilmoitettu mysteerit, joten esityksen juoni perustui löyhästi aikidon perustajan Morihei Ueshiban elämäntarinaan, olihan hän melko mysteerinen hahmo. Taustamusiikkeja valikoimme erilaisista animesarjoista ja peleistä, ja saatiinpa juontoonkin ujutettua muutamia populaarikulttuuriviittauksia.

Kun kokoon oli saatu sopiva yhdistelmä tiukkaa faktaa, sopivia kevennyksiä ja tekemisen meininkiä, loppu olikin lähinnä treenaamista, hiomista ja kertaamista.

Tatamien pauketta tihkusateessa Esityspäivän aamu valkeni harmaana ja sateisena. Aikidoesitys olisi Tampere-talon pihalla pienellä puistolavalla, ja sadesää hiukan huolestutti: lava kyllä olisi katettu, mutta noinkohan katselijat olisivat niin innostuneita, että jaksaisivat seurata esitystämme tihkusateessa?

Alun perin suurin huolemme oli ollut tatamien roudaus, joka edeltävänä vuonna oli tuottanut ongelmia; tatamit oli pitänyt tuoda etukäteen Tamperetalon säilytykseen ja sitten luovia sieltä ulos puistolavalle ja takaisin. Tällä kertaa pääsimme kuitenkin kurvaamaan autolla suoraan lavan viereen, eikä palatatamien paikoilleen napsauttelussa mennyt kuin hetkinen. Yllättäen pieni ongelma muodostui musiikin toistosta, jota emme päässeetkään hallitsemaan niin tarkasti kuin oli toivottu. Nopea briiffaus äänimiehelle sai nyt korvata tarkat ja harjoitellut suunnitelmat.

H-hetken koittaessa sade oli muuttunut vain kosteaksi tuulahdukseksi, ja ihan mukava yleisökin oltiin saatu kokoon. Ilmassa oli sopivasti jännitystä, kun musiikki pärähti käyntiin ja oli aika astua lavalle. Kommervenkeiltä ei säästytty, mutta show must go on; kun alkujännityksestä pääsi yli, alkoi jo nauttia savukoneen vienosta tuoksusta, lavan komeasta paukahtelusta ukemien alla, innostuneesta yleisöstä ja ihan vain siitä, kuinka mahtavaa on

vihdoin toteuttaa pitkään suunniteltua projektia yhdessä kavereiden kanssa.

Innokkaat aplodit esityksen päätteeksi antoivat ymmärtää, että hauskaa oli ollut muillakin kuin vain esiintyjillä.

Tracon-projektin matkan varrelle mahtui ongelmia, sotkettuja aikatauluja, motivaation laskua ja yllättäviä sääolosuhteita, mutta loppujen lopuksi esityksestä jäi kuitenkin hyvä ja iloinen fiilis. Taas parikymmentä ihmistä tietää aikidosta vähän enemmän kuin ennen, ja ehkäpä heistä joku vielä innostuu itsekin tatamille. Lisäksi se, että pystyy yleisön edessä pitämään pään kylmänä ja tekemään hyvää tekniikkaa kommervenkeistä huolimatta on epäilemättä ihan hyvää harjoitusta vaikkapa sitä omaa mustan vyön koetta varten. Ja vaikka aikido ei olekaan luonteeltaan yhtä show-henkistä kuin vaikka taido, välillä on silti hienoa päästä näyttämään muillekin, kuinka jännittävää ja mielenkiintoista lajia itse harjoittelee. 

Kuva: Ida Rajala

AIKIDO 2/16

13

Samurai-kesäleiri Teksti ja kuva: Frida Olin ja Taija Virkkala

Mitähän tekemistä kannattaisi keksiä kesäloman alkaessa koulun päättäjäisten jälkeen? Tänä kesänä tähän kysymykseen aikidoseura Kenshu-Kan vastasi; samuraikesäleiri!

Yhdeksän 7-12-vuotiasta lasta osallistui päiväleiriimme.

Viitenä päivänä, kuusi tuntia päivittäin, lapset saivat kokeilla kaikkea sellaista, mitä pitää tehdä tullakseen aidoksi samuraiksi. Tähän kuului kaikkea miekkataiteesta puikoilla syömiseen. Ja tietenkin ohjelmaan kuului myös runsaasti aikidoharjoittelua.

Leirille osallistujien taustat olivat hyvin erilaiset. Joillakin lapsilla oli aikidosta tai muista budolajeista kokemusta ja toiset olivat aloittelijoita. Kaikki saivat leiristä jotain irti.

Aikido oli tietenkin pääteemana ja tavoitteena oli, että osallistujat kokeilisivat myös sellaista, mikä normaalisti ei kuulu tavalliseen aikido-junnutuntiin. Paksulla pehmeällä matolla kaikki saivat kokeilla koshinage-kaatumista ja myös muita korkeita ukemeja. Koska kyseessä oli samuraikesäleiri, harjoitukset koostuivat myös asetekniikan harjoittelusta - sekä bokkenilla että jo’lla. Toiseksi viimeisenä leiripäivänä pidimme graduoinnin niille junioreille, joiden harjoitelumäärä oli riittävä.

14

AIKIDO 2/16

Aikidon lisäksi leirillä kokeiltiin myös muita liikuntamuotoja, esimerkiksi qigong-harjoittelu oli suosittua. Mutta eihän pelkkä budoharjoittelu ja liikunta riittänyt! Sanotaan, että aidon samurain kynä pitäisi olla yhtä hyvin teroitettu kun hänen miekkansa! Joten leirillä opittiin myös paljon muuta japanilaisesta kulttuurista.

Ennen leirin päättymistä osattiin lausua "konnichiwa" ja laskea kymmeneen. Myös opittiin muutama japanilainen kirjain, ja kuinka ne kirjoitetaan kalligrafialla. Kaikki saivat tehdä itselleen "hachimaki"-otsapannan - ja sitten syntyi origamia kuin liukuhihnalla. Viimeistä leiripäivää juhlistettiin valmistamalla sekä syömällä sushia.

Vaikka harjoiteltiin aikidoa sekä opittiin japanilaisesta kulttuurista, ehdittiin myös pitää taukoja sekä leikkiä aina välillä. Tavalliset tutut leikit, mutta myös uudet japanilaiset leikit, olivat suosittuja. Leikeistä "Nippon" oli osallistujien suurin suosikki. Siinä leikissä saa harjoitella huutamisen taitoa ihan sopivasti.

Koulut ovat nyt alkaneet ja samuraileiristä on jo aikaa. Me leirinvetäjät olemme tyytyväisiä, että leiri oli onnistunut, ja näimme, kuinka paljon lapset ehtivät kehittyä viidessä päivässä. Seura aikoo jatkaa samalla konseptilla ja pitää muutaman viikonlopun mittaisen samuraileirin syksyn aikana. 

Merkkien takana: Mitä aikido oikeastaan tarkoittaa?

Aikido suomennetaan tavallisesti harmonisen voiman tieksi.

Tarkemmin katsottaessa nimen takaa voi kuitenkin löytyä yllättäviäkin merkityksiä.

Teksti: Tuomas Hietala Nimien ja termien kääntäminen kielestä toiseen ei ole helppoa, varsinkaan jos kielet eroavat toisistaan yhtä paljon kuin japani ja suomi. Hyväkään käännös ei voi aina tavoittaa kaikkia alkuperäisen nimen merkitysvivahteita.

Toisaalta käännöksessä käytetyt sanat saattavat tuoda mukanaan merkityksiä, joita alkuperäisessä nimessä ei ollut.

Lyhyissä käännöksissä tätä on vaikea välttää. Moni asia voi kuitenkin selkeytyä, jos nimen merkityksiä on mahdollista avata useammalla kuin kolmella sanalla. Seuraavassa pyrin selventämään, mitä merkityksiä nimi aikidō 合気道 voi pitää sisällään.

Ai 合 Ai 合 suomennetaan yleensä aikidon yhteydessä harmoniaksi. Täsmällisempiä käännöksiä olisivat kuitenkin yhteen sopiminen tai yhdistyminen, esimerkiksi sanoissa awaseru 合わせる (sovittaa yhteen, yhdistää, sekoittaa ainekset yhteen) ja kagōbutsu 化合物 (kemiallinen yhdiste). Kirjoitusmerkki 合 esiintyy myös monissa sanoissa, jotka liittyvät jonkin asian tekemiseen yhdessä tai toisilleen, kuten hanashiau 話し合う (keskustella).

Entä tarkoittaako ai rakkautta, kuten joskus sanotaan? Ai 合 ei tarkoita rakkautta, mutta samoin ääntyvä ai 愛 tarkoittaa. Morihei Ueshiba korosti tätä yhteyttä vanhoilla päivillään. Kenties hän piti sanaleikeistä – joihin japanin kieli antaa hyvät mahdollisuudet – ja halusi alleviivata aikidon erityisluonnetta, joka menee konkreettista yhteen sopimista pidemmälle.

Ki 気 Ki 気 (tai vanhahtavasti kirjoitettuna 氣) on hankala kääntää yhdellä sanalla – mutta jos pitää valita, ”henki” kuvaa ehkäpä parhaiten, millaisiin asioihin sillä yleensä viitataan.

Aikidossa ki ymmärretään toisinaan salaperäiseksi hengenvoimaksi tai universaaliksi elämänenergiaksi. Monet aikido-opettajat toki käyttävät sanaa näissä merkityksissä, mutta yleensä arkikielen yhteydessä tällaiset käännökset olisivat ylitulkintaa.

Ki voi viitata ilmaan tai kaasuun, kuten sanoissa tenki 天気 (sää) ja kitai 気体 (kaasu), mutta yleisimmin sitä käytetään mielialaa, tunnetta, tunnelmaa, tahtoa, luonnetta tai terveyttä koskevissa ilmaisuissa. Esimerkiksi genki 元気

(terve, hyväntuulinen), kimochi 気持ち (tunne) ja ki o tsukeru 気を付ける (pitää varansa, huolehtia itsestään) ovat tavanomaista arkikieltä eikä näiden ilmaisujen käyttäjä välttämättä kannata ajatusta universaalista elämänenergiasta. Ehkäpä vertaus sanan henki monimerkityksellisyyteen on paikallaan: sanoissa henkitorvi, henkivakuutus, joukkuehenki ja henkiolento käytetään ”henkeä” varsin erilaisissa merkityksissä. Kenties entisajan suomalaisten maailmankuvassa nämä merkitykset eivät olleet eriytyneet, mutta kieltä tuntematon voisi saada nykyajan suomalaisten ajatusmaailmasta liioitellun mystisen kuvan olettamalla, että sanalla henki viitataan aina yliluonnollisiin asioihin.

Ki ei varsinaisesti tarkoita voimaa – sanan tavanomaisissa merkityksissä voima on japaniksi chikara 力. Ki esiintyy kuitenkin sähköä tarkoittavassa sanassa denki 電気, joten myös voimaan tai energiaan viittaava merkitys on nähtävissä.

Dō 道 Dō 道 luetaan yleensä michi kun se esiintyy yhdyssanan sijasta yksinään. Tällä kertaa suomennos on suoraviivainen: tie. Suomen tien tavoin myös japanin michi voi tarkoittaa niin konkreettista kuin vertauskuvallistakin tietä. 1800-luvun loppupuolella ja sen jälkeen perustetut japanilaiset kamppailulajit suosivat nimissään dō-päätettä, joskin on huomattava, että ajatus taidon tai taiteen harjoittamisesta ”tienä” on Japanin kulttuurissa paljon vanhempi. Dōpäätettä käytetäänkin myös eräiden perinteisten taidemuotojen nimissä, esim. shodō 書道 (japanilainen kalligrafia).

合+気+道 = ?

Vaikka yksittäisten kirjoitusmerkkien merkityksen pohtiminen onkin mielenkiintoista, aikido on yhdyssana, jonka merkitys ei välttämättä palaudu sen osien summaan. Kaikki mahdolliset käännökset eivät myöskään ole mielekkäitä: aikidon harjoittelu ei käytännössä ole esim. kaasujen sekoittamista. Onko nimellä lopulta väliä? On hyvä muistaa, että Morihei Ueshiban taito kulki eri aikoina eri nimillä.

Toisaalta nimeen aikido hän taisi lopulta olla tyytyväinen.

Jos uskomme, että tähän nimeen tiivistyy jotain olennaista, kenties siis yhdistävä henki, yhteinen tunne tai sopuisa meininki on keskeistä tällä kulkemallamme tiellä? Jääköön asia lukijoiden pohdittavaksi ja tutkittavaksi!  AIKIDO 2/16

15

GÉRARD BLAIZEN HAASTATTELU BARCELONASSA 23.10.2016

Gérard Blaize 7.dan Aikikai Aikido 5.dan Masakatsu bo-jutsu 7.dan Jodo shindo mousso Hikitsuchi sensein, 10.dan, oppilas Teksti ja kuvat: Sisko Turunen

Haastattelu tehtiin Barcelonan aikidoleirin jälkeen.

Ennen leiriä...Vielä pari viikkoa ennen leirin alkamista asiat olivat iloisesti kaaoksessa. Opettajalle ei oltu varattu hotellia, eikä ollut hajuakaan siitä, mihin aikaan hänen lentonsa oli tulossa, ynnä muuta pientä. Organisoijana olin minä, joten koetin ohjastaa oppilaitani eri tehtäviin, että hommat olisivat jotakuinkin hanskassa.

20.10.

Istun bussissa matkalla lentokentälle Raahen iskujoukkoa vastaan, hoidellen leiriasioita kännykällä. Vastaillen oppi 16

AIKIDO 2/16

laitteni kysymyksiin: ”Sisko, voitko tuoda hakamani dojolta kun unohdin sen. Sisko, mikä on leiripaikan osoite?” Ja niin ovat maissa Jari, Toni, Mikko ja Anitta. Sähläämme autonvuokrauspisteessä. Sitten rattiin ja baanalle. Teemme pienen sight-seeingin. Osumme vihdoin Plaza Españaan, jossa vedämme myöhäisen lounaan vanhan härkätaisteluareenan ylimmässä kerroksessa. Paikka on nykyisin monikerroksinen ostoskeskus.

Sitten autoilemaan... Monta ilmaista kierrosta liikenneympyrässä, ja osattiin sittenkin käyttää auton ranskankielistä GPS:ää! Huitaisimme Barcelonan dojolle treeneihin, joihin saavuimme hiukan myöhässä. Ja tottakai, treenien perään olusille. Sittenpä kotidojolle, jossa vierasjoukko yöpyi.

jodo-opetusta. Opettajalla on 7. dan jodossa, joten keppi heilui ja me paruimme!

Leiri alkoi samana iltana. Osanottajia oli mm. Pariisista, Ibizalta, Mallorcalta, Barcelonasta ja tietenkin Raahesta.

Leiri oli todella hyvä. Sen enempää puuttumatta tekniikoihin tai muuhun sellaiseen (jokainen voi halutessaan tulla hänen leireilleen), siirryn haastatteluun.

Gérard, onko O-sensein alkuperäinen aikido häviämässä ja jos, niin miksi?

Se on ongelma. Ihmiset ajattelevat, että aikido on moderni monen eri taistelulajin yhdistelmä, mutta se ei ole niin.

Perustajalla oli useita hyvin voimakkaita kokemuksia, joiden jälkeen hänen tapansa tehdä aikidoa muuttui. Eräs kokemuksista oli, kun hänelle ilmestyi Ame no Murakumo Kuki Samuhara ryuou (nk. lohikäärmejumaluus, tuulen energia) ja sanoi hänelle: ”Ueshiba, nyt kun olen suonissasi, mitä aiot tehdä?” Tämän kokemuksen jälkeen perustaja oli noin vuoden hyvin sairas. Mutta hänen tekniikkansa muuttuivat täysin.

Myöskin kun hän oli Kiinassa, Mantsuriassa, hän sai toisen voimakkaan kokemuksen. Hän näki valkoisen valon, joka tuli kohti, ja väisti sen. Heti perään tuli luoti... hän pystyi aistimaan hyökkäysenergian. Ja nämä kokemukset ovat todellakin tapahtuneet.

Näiden kokemusten jälkeen perustaja alkoi puhua, että on oltava yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Mutta hänen oppilaansa eivät voineet ymmärtää muutosta, eikä toisen maailmansodan jälkeen katsottu hyvällä, jos puhuttiin kameista tai shintosta. Ongelmana oli se, ettei häntä ymmärretty. O-sensein oppilaat myöhemmin opettivat mitä olivat ymmärtäneet... tai väärinymmärtäneet!

Miten on mahdollista, että vain muutamat ihmiset ovat ymmärtäneet O-sensein sanoman?

Dojomme on vanha rautakauppa. Siellä on ullakko, joka ennen oli rautakaupan toimisto. Uskon, että vieraani saivat kunnon unet... dojolla on hyvä energia.

21.10.

1. leiripäivä Aamiaisen jälkeen esittelin omaa kotikaupunkiamme raahelaisille kamuilleni. Sitten tulikin oppilaani Jacobo noutamaan minua mennäksemme taas lentokentälle.

Opettaja tuli tällä kertaa ajoissa. Veimme open syömään ja yllärinä roudasimme hänet kotidojolleni, jossa hän ei ollut koskaan aiemmin vieraillut! Saimme henkilökohtaisesti

Ne O-sensein oppilaat, jotka olivat harjoitelleet hänen kanssaan ennen toista maailmansotaa sanoivat, että sodan jälkeen Perustajan aikido oli totaalisen erilaista.Sodan loputtua oli vain vähän oppilaita, jotka olivat tunteneet tekniikat ennen ja jälkeen sodan. Tämä on ensimmäinen ongelma.Toinen ongelma on, että nykyiset japanilaiset opettajat olivat hyvin nuoria, kun tunsivat perustajan, ja hänen murteensa (Wakayama) oli vaikea ymmärtää. Hän teki usein viittauksia jumaluuksiin, mutta nuoret oppilaat eivät pitäneet siitä. Myöskin, että perustaja opetti usein aamuisin, illalla oli muita opettajia.

Miksi on niin paljon eri linjauksia? Miten tulevaisuuden käy?

Se on ongelma. Perustajan nuoret oppilaat eivät ymmärtäneet hänen aikidoaan ja muuttivat tekniikoita. He eivät ymmärtäneet vanhoja tekniikoita. Niinpä aikidosta on tullut eräänlaista leikkimistä, tai sitten se ratsastaa itsepuolustuksen nimellä.

AIKIDO 2/16

17

Kerro hieman kototamasta.

Kototama, äänteiden värähtely, resonanssi, on ehkä alunperin lähtöisin Kiinasta. Se on kuin norito, tavallaan “rukous” tai pyyntö jumaluuksille. Kototaman värähtelyn avulla henkilö voi muuttua rennommaksi, herkemmäksi.

Viisi vokaalia: A,O,U,E,I. O-sensei sanoi, että aikido on kototamaa, äänteiden värähtelyä. Joka tekniikassa on nämä 5 vokaalia. Tämä on vaikeaa hyväksyä, tämä ei ole loogista! (ja toimii, voin sanoa omasta kokemuksestani, haastattelijan huomio).

Kerro hieman harjoitusparin houkuttamisesta.

Ei ole olemassa toista, ei ole olemassa "ukea". On vain kaksi henkilöä, jotka harjoittelevat yhdessä. Kukaan nykyisistä opettajista ei opeta, kuinka paria houkutetaan (lukuunottamatta Gerardia, haastattelijan huomio). Mutta edesmenneet opettajat, kuten Yamaguchi-sensei, aloittivat tekniikan AINA ensin houkuttamalla paria katsomatta tätä.

Mutta hän ei opettanut tätä. Tamura-sensein kanssa aivan sama asia! He eivät kyenneet opettamaan tuota, vaikka itse tekivät houkuttamista. Ainoa sensei, joka oli ymmärtänyt, ja myöskin opetti, oli Hikitsuchi-sensei.

Hän ymmärsi Wakayaman murretta, jota Perustaja puhui, ja pysyi hänelle uskollisena.

Näin ollen Hikitsuchi-sensei siirsi oppimansa Gerardille, josta tuli hänen uskollinen oppilaansa. Sensei eläessään pyysi Gerardia aloittamaan O-sensein vanhojen videoiden kanssa opiskelun, ja niin Gerard teki, ja tekee edelleen.

Katsoo videopätkää ja tarkkailee päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen... tutkii, opiskelee, kokeilee oppimaansa oppilaittensa kanssa.

On kiinnostavaa, että esimerkiksi karaten harjoittelijat voivat ymmärtää helpommin tapaamme harjoitella, luultavimmin heidän loogisesta ja oikeasta tavastaan hyöökätä!

Aikidossa on se harhaluulo, että puhutaan “harmoniasta parin kanssa”...ei! Ollaan harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa! Ja koska toista houkutetaan, aloitetaan itse tekemään tekniikka AINA ensin! On myös se illuusio, että esim. bokkenin iskun voi väistää. Jos bokkenilla lyöjä on oikeasti hyvä aselajeissa, tuo illuusio romahtaa. Asetta on lähes mahdotonta väistää! Täytyy osata harjoitella oikein ja hyökätä oikein.

O-sensei teki sho-chiku bai-no ken:iä ja masakatsu bojutsua. Ne eroavat täysin aikiken:istä ja aiki jo:sta, jotka ovat Saito-sensein kehittämiä, ei Perustajan.

Haastattelijan huomio: kun puhutaan jumaluuksista, se sekoitetaan useasti uskontoon, vaikka on kyse energeettisistä ilmiöistä. Perustaja sanoi “oikealla puolella on kami (jumaluus) ja vasemmalla on kami.” Myös kiinalaiset qigongmestarit puhuivat samaan tapaan, mutta eivät puhuneet kamista, vaan energioista.

Kiitos Gérard!

Opettaja oli tyytyväinen leiriin. Harjoitteluummekin, mutta se ruokapuoli... Espanjassa on tapana syödä pitkään, paljon

18

AIKIDO 2/16

ja hartaasti...varsinkin lauantain lounas Casa Pepe:ssä oli varsinaista mättöä. “Pikku alkupalat”, joiden jälkeen uunilammasta, perunoita oliiviöljyssä, ilmakuivattua kinkkua, lohta eri marinaadeissa... jälkiruokaa... kahvit... puhumattakaan hyvästä rotevasta punaviinistä! Puhkuimme dojolle, jossa onneksi pystyimme nukkumaan siestat.

Sunnuntaina viimeisen harjoituksen jälkeen opettaja myönsi oppilaalleni Estelalle 2. danin. Gerard ei pidä vyökokeita. Hän noudattaa vanhaa tapaa, jossa kunkin ryhmän opettaja suosittelee hänelle oppilaansa, joka olisi mahdollinen ehdokas. Opettaja testaa ja seuraahenkilöä leirin aikana. Oppilas itse ei tiedä tästä mitään. Niin ei tule pettymyksiä.

hutaan ihan kaikesta muusta kuin tekniikoista, opetukset selviävät harjoittelun kautta.

ISBN2-916537-03-1 TAKEMUSU AIKI UESHIBA MORIHEI TAKAHASHI HIDEO Aikidon harjoittelu on pitkä tie, koko elämän kestävä.Perustaja sanoi, että on perustettava Rauhan maailma, muodostettava kuin yksi suuri perhe maan päälle. Solmittava ystävyyksiä... Tunnen, että nuo viestit ovat toimimassa.

Nämä lauseet eivät taas tarkoita sitä, että aikidossa ollaan “harmoniassa” parin kanssa. Harjoittelu on tehtävä niin, että kumpikin oppii ja antaa 100 %. Ei jätetä aukkoja, josta toinen voi lyödä. Aloitetaan tekniikka ensin.

Ja mitä tulee aikidon “henkisyyteen”... O-sensei puhui lakkaamatta meditaation ja rukoilun tärkeydestä. Tämä taas ei tarkoita sitä, että on oltava “uskossa”. Jokainen etsii itselleen sopivan tavan, ja kun keho muuttuu rennomaksi ja tekniikat nopeammiksi, olemme melko suurella varmuudella oikealla tiellä. Ihmisillä on todella suuri vastustus kaikkeen “henkiseen”. Sitä pidetään hihhuleiden hommana. Mutta kuten tai chi:ssa tai qigongissakin, niissä myöskin puhutaan energioista, eikä niitä pidetä kummallisena. Itse koen, että tavattuani oman opettajani (Gerardin) tapani kokea ja tehdä aikidoa on aivan eri tasolla kuin ennen. Olen hyvin onnekas.  “Aikidossa, kun harjoitusparimme on edessämme, kontrolloimme hänen ki:tään ja samalla houkutamme häntä.”

(Takemusu Aiki vol.2, s.115)

Kuka?

Paellan jälkeen sunnuntaina saatamme opettajan lentokentälle. Sitten kotikaupungissammme suuntaamme kylpylään. Se on ansaittu! Uppoamme kaulaa myöten kuumaan mineraaliveteen. Osittain katosta avonainen kylpylä on rentouttava ja palauttava kokemus. Sitten vielä illalla syödään!

Nimeni on Sisko Turunen. Aloitin aikidon harjoittelun vuonna 1979 Kuopion Tenchikanissa. Harjoittelin siellä vuoteen 1994 saakka, jolloin perustin oman seuran samaan kaupunkiin. Olen ollut vuodesta 1993 Gerard Blaizen oppilas. Vuonna 1999 muutin Espanjaan, ensin Mallorcalle ja sitten vuonna 2004 Barcelonan lähelle.

Olen aikidon ammattilainen, minulla on oma dojo.

Lisäksi teen shiatsua ja Seitai Katsugen Undoa. Nykyisin treenaan myös ZNKR-iaidoa sekä jodoa Pere Calpen ja Robert Rodriguezin opissa.

Tervetuloa tänne!

Suurkiitokset Raaheen Jarille, Mikolle, Tonille ja Anittalle!

Suomalaisetko hiljaisia? Vielä mitä! Kyllä me osataan laulaakin. Korkeelta ja kovaa! Se huomattiin lauantai-illan illallispöydässä.

Suosittelen lämpimästi opiskelemaan kirjasarjasta ”Takemusu Aiki” perustajan puheita ja opetuksia, jotka hänen ystävänsä Takahashi Hideo on koonnut. Kirjoissa puAIKIDO 2/16

19

Aikidobladet på svenska

Översättning: Joakim Borgmästars

DOJOSURFING svenskspråkig resumé Tuomas Martikainen, 3. dan, har tränat aikido i Turku Aikikai sedan 1995. Han har bekantat sig med aikido på olika håll i Finland och i många olika länder. Dessutom har han tränat katori shinto ryu under Tetsutaka Sugawara sensei.

Resor sägs vara berikande, och jag tror att det stämmer även inom aikido, säger Tuomas. Han besökte under 2015 olika aikidoföreningar i Helsingfors och var ivrig över att få utforska vilka olika alternativ som erbjöds. Så han bestämde sig för dojosurfing.

BRETT UTBUD Via förbundets hemsidor hittade Tuomas 13 aikido- och ki-aikidoföreningar i Helsingfors, två i Vanda och en i Esbo. Ytterligare hittade han över 10 andra dojon i huvudstadsregionen. Under perioden januari-juni fanns alltså cirka 30 dojon till buds.

Träningstider laddades i en Excel kalkyl. En stor del av tiderna var på kvällarna, men även morgontider erbjöds. Det fanns inte många morgontider i föreningarna, men de föreningarna besökte han oftare. Onsdagar och fredagar var av någon orsak de dagar som oftast hade morgontider.

Alternativen var ändå många. Tuomas började i Helsingfors föreningen Meido-kan.

Mikko Lindevall hade många deltagare på måndagens kvällsträning. Sista besöket gjordes i Vihti Aikikai i Nummela.

EN NY SAL I hemföreningen koncentrerar sig Tuomas i första hand sina egna intressanta mål, men i andra föreningar rör han sig med andra avsikter. Föreningarna kontaktades per e-post innan besöket. Alla föreningar svarade positivt.

Det är alltid spännande att besöka en ny dojo första gången. Man vet aldrig hur det fungerar just i den salen. Dojoetiketten skiljer sig också en aning. Känslan i dojon varierar från en avslappnad till en mera formell och stilen på utförandet varierar från hårdhänt till avslappnad stil.

20

AIKIDO 2/16

Tuomas försökte så noggrant som möjligt följa instruktören och erfara hans/hennes presentation. Ibland kändes det främmande men överlag kunde de lokala förklara. Att anpassa sig till den situationen är utmanande. Det hade varit mycket enklare att göra som man alltid gjort, men i en ny miljö måste man vara observant på om man gör sitt eget eller det som visas.

I vissa föreningar var det intressant att följa upplägget och hur träningarna var planerade. Instuktörsstilen skiljde sig mer än innehållet. Speciellt instruktörer med lång erfarenhet hade byggt upp träningen bra.

Ibland verkade instruktörerna inte ha någon planering, utan de verkade göra det som de kom på just då.

För många är hemföreningen den kända och trygga plats som man går till och beundrar sina egna utländska sensei. Variationer finns i föreningarna, men i huvudsak verkar huvudstadsregionen ha sin egen inriktning.

KI-AIKIDO Fyra aktiva ki-aikidoföreningar finns i Finland: Combat Society, KiDo, Shizentai och Tapanilan Erä. Tuomas besökte också dem.

Ki-aikido var bekant från tidigare.

Det finns många bekanta element i Ki-aikido träningen, även om man gör rörelseserier lite annorlunda än vi är vana vid. Största skillnaderna är i utförandet av vapentekniker, men det samma märks också inom aikido-föreningarna.

ERFARENHETER Enligt Tuomas fick han mångsidig och kvalitativ finländsk aikidoträning av alla föreningar. Skillnader fanns naturligtvis, men från flera tatami hittade han på samma gång årtionden och ibland till och med århundraden av erfarenhet inom grenen.

Dan-träningarna på Meido-kan var med tanke på upplevelsen unik i Finland.

TIPS TILL FÖRENINGAR Föreningens webbsidor är för hundratals besökare det centrala verktyget för att hitta

en ny dojo. Till grundläggande information hör träningstider och -plats samt kontaktuppgifter. Det skulle vara bra att nämna på hemsidorna ifall man uppbär besöksavgift eftersom det här verkar variera. Eftersom många föreningar har Facebook-sida eller egen postlista, så kan det vara bra att komma ihåg, att utomstående inte följer dem.

Till exempel kan det vara bra att meddela avvikande träningstider på hemsidan.

För den egna föreningens medlemmar är det enkelt att hitta träningsplatsen, men för besökare är det inte till hjälp eftersom man inte har lokalkännedom och att hitta en ny dojo kan vara överraskande svårt. Även annan info om föreningen lönar sig. Ett sätt att presentera träningskulturen är att göra några korta YouTube videon, eftersom det åskådliggör vilken sorts aikido som tränas.

LÖNAR DET SIG ATT TESTA? Dojosurfing hjälper en själv att hitta styrkor och svagheter i aikido. Eftersom träningskulturen är lite olika i olika dojon och träningskumpanerna varierar hela tiden, så erfar man på samma gång hur aikidoträningen hjälper en att bemöta de här situationerna tidigare.

Att besöka olika dojon kräver ändå att våga sätta sig själv i blöt. Ibland testar de lokala utövarna din nivå och ser vad du är värt.

Vad ifall egna konster inte fungerar? Med anledning av de egna obekvämligheten är dojosurfingens kärna: vad kan man och vad kan man inte.

Dojosurfing passar enligt Tuomas mening för utövare som har lite mera erfarenhet av aikido. Dessutom behövs en respekt och ödmjukhet för annars är det svårt att lära sig nytt. Man besöker inte andra dojon för att visa sina egna kunskaper utan för att bekanta sig med annan träning.

Om du i din aikido har tid att söka så kan det vara hög tid att åka runt till olika föreningar. Utöver skillnader i träningarna är det viktigt att erfara platser där man trivs och där man lär sig nya saker. Det här är inte att misstro de egna instruktörerna utan en del av att växa i aikido, menar Tuomas. 

UKEMI TILL TAKTEN AV ANIMEMUSIK – nozomis uppvisning på tracon Ifall man är uppmärksam, finns det tillräckligt med händelser i Finland, där en aikidoförening kan presentera sin verksamhet. Förra året bestämde sig aikidoföreningen Nozomi för att prova, hittar man publik för aikidouppvisning på det årligen arrangerade Tracon-eventet.

Uppmuntrade av den stora framgången från förra året beslöt vi att även det här året skicka en trupp, men hur är det att presentera en japansk traditionsgren på ett event koncentrerat kring anime-, manga- och populärkultur.

VADÅ TRACON? Tracon är ett con eller en fanshändelse som ordnas årligen i Tammerfors, där vänner av till exempel teckneserier, filmer, TV-serier och spel träffas. På con träffar man andra fans, man ’cossar’ sig eller klär ut sig till sin favorit, köper fansprodukter samt följer och ordnar uppvisningar och föreläsningar inom olika områden. Tracon är en av Finlands största con-händelse och den samlar tusentals fans från hela Finland i Tammerfors hallen. Många av de som är entusiastiska över japansk manga och animeringar är överlag intresserade av japansk kultur. Därför finns säkert bland de samlade sådana som kan vara intresserade av aikido. Den som har uppvisning behöver inte betala den annars saltade biljetten, så en aikidoförening som har uppvisning på con betalar inte mer än en ansträngning.

En gratis möjlighet att presentera aikido för tusentals människor på en konferens med drag låter nästa för bra. Å andra sidan hör praktiska problem till: var hittar man lämpligt utrymme, hur får man tatami smidigt på plats och bort i en annars extremt packad Tammerfors hall? Får man ljudförstärkare, kan man spela upp musik, hur lång uppvisning räcker tiden och energin till? Och framför allt: hur gör man en uppvisning, som drar en folkmassa, när eventet annars har många spännande uppvisningar i sin flaska, inbjudande försäljningsstånd och roligt samarbete?

FAKTA, FIKTION OCH RÖKMASKIN En fyra personers trupp valdes till Tracon-teamet, varav två medlemmar hade varit med på Tracon-gig föregående år. Från första början var vår gemensamma åsikt klar: en vanlig aikidouppvisning, där några typer gör tekniker och en tredje står vid sidan om och berättar objektivt om aikidons rötter och om skillnader mellan lås- och kasttekniker, räckte inte till den här gången.

På Tracon fanns på samma gång som vår egen uppvisning åtminstone fyra andra uppvisningar, så det var ingen självklarhet att få åskådare. Vi ville skapa en uppvisning som förbipasserande kunde glömma att titta på. Till vår hjälp bestämde vi oss att ta berättelse, humor, musik och lämpligt rip som tillvägagångssätt i vår show.

Temat för det här årets Tracon var mysterier, så berättelsen baserade sig löst på aikidons grundare Morihei Ueshibas livsberättelse, han var ju en ganska mystisk karaktär. Vårt urval av bakgrundsmusik bestod av olika animeserier och spel, och vi fick smugit in några referenser till populärkulturen. När vi hade fått en helhet av strikta fakta, lämpliga förenklingar och utförandet klart, så kvarstod närmast att träna, slipa och repetera.

TATAMINS DUNS I DUGGREGN

Text: Helmi Riihonen

När stunden var kommen hade regnet ändrat till fuktiga vindar och en helt lämplig publik hade samlats. En bra spänning var i luften när musiken small igång och det var dags att stiga upp på laven. Vi skonades inte från trubbel, men the show must go on; när spänningen släppte började vi njuta av rökmaskinens doft, de snygga smällarna från laven från våra ukemi, den entusiastiska publiken och allt det, hur mäktigt det äntligen var att genomföra ett projekt med lång planering med kompisarna. De ivriga applåderna efter slutförd uppvisning lät oss förstå, att även andra än vi som uppträdde hade haft roligt.

Vägen längs med Tracon projektets resa kantades av problem, hopblandade tider, låg motivation och överraskande väderförhållanden, men sist och slutligen lämnade uppvisningen en bra och glad känsla efter sig. Igen vet tjugotals personer mera än tidigare om aikido, och kanske någon av dem ännu tar sig entusiastiska till tatamin.

Dessutom det, att man inför publik kan hålla huvudet kallt och göra bra tekniker oberoende av trubbel är utan vidare bara bra träning, fast inför eget svartbältes prov.

Och även om aikido inte till sin natur alls är någon show som till exempel taido, är det ändå ibland härligt att få visa för andra, vilken spännande och intressant gren man själv tränar. 

Uppvisningsdagens morgon grydde grå och regnig. Aikidouppvisningen skulle vara på Tammerfors hallens gårdsplan på en liten parklave, och regnet oroade oss en aning: laven var fuktig, men visst var åskådarna så entusiastiska, att de orkade följa med i vår uppvisning i duggregn?

Ursprungligen hade vår största oro varit transporten av tatami, som föregående år hade fört med sig problem; man borde ha fört tatami till Tammerfors hallen i förväg och sen därifrån föra ut dem till parklaven och tillbaka. Den här gången beslöt vi oss ändå för att kurva med bilen direkt bredvid laven, att sätta ihop tatamin på plats gick på ett ögonblick. Överraskande nog föranledde musikuppspelningen ett litet problem, så vi kunde inte kontrollera den så noggrant som vi hade önskat. En snabb briefing med ljudmannen fick nu ersättas av precisa och inövade planer.

AIKIDO 2/16

21

Aikidobladet på svenska

Översättning: Joakim Borgmästars

SAMURAJ-SOMMARLÄGER Vad skulle det löna sig att hitta på i början av sommarlovet och efter skolavslutningen?

Den här sommaren svarade aikidoföreningen Kenshu-kan på frågan: samurajsommarläger!

Nio 7-12 års barn deltog i vårt läger. Under fem dagar, sex timmar per dag, fick barnen erfara allt sådant som man måste göra för att bli aikido samuraj. Till det här hörde allt från svärdtekniker till att äta med pinnar.

Och förstås ingick mycket aikidoträning också.

Deltagarnas bakgrund var mycket olika.

Vissa barn hade erfarenhet av aikido eller annan budogren och vissa var nybörjare.

Alla fick ut något av lägret.

Aikido var förstås huvudtema och målet var att deltagarna skulle prova också sådant,

Text och bild: Frida Olin och Taija Virkkala

som normalt inte hör till vanliga aikidoträningar för juniorer. På tjocka mattor fick alla prova koshinage fall och också andra höga ukemi. Eftersom det var frågan om samurajsommarläger, bestod träningarna också av vapentekniker — både bokken och jo. På sista lägerdagen höll vi gradering för de juniorer som hade uppfyllt antalet träningsdagar.

Utöver aikido provade vi också på andra idrottsformer, t.ex. qigong träningen var populär. Men det räckte inte bara med endast budoträning och idrott! Låt oss säga, att en äkta samurajs penna måste vara bra vässad liksom svärdet! Så på lägret lärde vi oss också mycket annat från japansk kultur.

Innan lägret avslutades kunde vi uttala ’konnichiwa’ och räkna till tio. Vi lärde oss också några japanska bokstäver, och hur

de skrivs med kalligrafi. Alla fick tillverka ett eget ’hachimaka’ pannband — och så uppstod origami som en övergång. På sista lägerdagen firade vi med att tillverka och äta sushi. Även om det tränades aikido och vi lärde oss om japansk kultur, hann vi också hålla pauser och leka emellan. Vanliga kända lekar, men också nya japanska lekar, var populära. Leken ’Nippon’ var största favoriten.

I den leken får man träna förmågan att ropa helt lämpligt.

Skolorna har nu börjat och samurajlägret är över sen en tid tillbaka. Vi som drog lägret är nöjda att lägret lyckades och vi märkte hur mycket barnen hinner utvecklas under fem dagar. Föreningen tänker fortsätta med samma koncept och ordnar under några veckoslut ett samurajläger under hösten. 

BAKOM TECKNEN:

Text: Tuomas Hietala

vad betyder egentligen aikido ?

Aikido beskrivs vanligen på finska som den harmoniska kraftens väg. En noggrannare granskning av namnets bakgrund kan ändå ge överraskande betydelser. Översättningar av namn och terminologi från ett språk till ett annat är inte lätt, speciellt om språken skiljer sig från varandra så mycket som japanska och finska/svenska.

En bra översättning kan inte alltid uppnå alla betydelser i det ursprungliga ordet. Å andra sidan kan översättningen av använda namn föra med sig betydelser som inte finns i ursprungliga namnet. I korta översättningar är det här svårt att undvika.

Många saker kan ändå klargöras, ifall namnets betydelser möjliggör en öppning till flera än tre ord. I det följande försöker jag klargöra, vilka betydelser namnet aikidō 合気道 bör innehålla.

Ai 合

Ki 気

Ai 合 översätts i allmänhet till finska, i samband med aikido, till harmoni. Exaktare översättning skulle ändå vara föra samman eller förena, till exempel i ordet awaseru 合 わせる (blanda ihop, förena, blanda ihop ämnen) och kagōbutsu 化合物 (kemisk blandning). Skrivtecknet 合 framträder också i många ord, som är kopplade till en sak som görs gemensamt eller för varandra, som hanashiau 話し合う(diskutera).

Ki 気 (eller från gamla skrivtecknet 氣) är svårt att översätta med ett ord — men om man måste välja är ’ande’ det ord som kanske är bäst, om än vilka saker man vanligen hänvisar det till. I aikido förstås ki ibland som mystisk andekraft eller universell livsenergi. Många aikido-lärare använder verkligen ordet i de betydelserna, men i allmänhet är de här översättningarna övertolkningar i vardagsspråket.

Betyder ai kärlek, som ibland påstås? Ai 合 betyder inte kärlek, men samma uttalade ai 愛 gör det. Morihei Ueshiba underströk det här sambandet på äldre dagar. Vem vet?

Kanske han förde en ordlek — vilket det japanska språket ger goda möjligheter till — och ville understryka aikidons speciella natur, som går längre än att konkret sammanföra.

Ki kan hänvisa till luft eller gas, som i ordet tenki 天気 (väder) eller kitai 気体 (gas), men oftast används det för humör, en känsla, atmosfär, vilja, natur eller hälsa i gällande uttryck. Till exempel genki 元気 (frisk, lättsam), kimochi 気持ち (känsla) och ki o tsukeru 気を付ける (vara försiktig, ta hand om sig själv) är vanligt vardagsspråk och de som använder uttrycken understöder inte nödvändigtvis universell livsenergi.

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen Skicka feedback och artikeltips till Aikidobladet på addressen toimitus@aikidoliitto.fi 22

AIKIDO 2/16

Ki betyder inte kraft som sådant — ordets konventionella betydelse av kraft är på japanska chikara 力. Ki förekommer ändå i betydelsen elektricitet i ordet denki 電気 så även betydelsen kraft eller energi är synligt.

Dō 道 Dō 道 uttalas i allmänhet michi när det framträder ensamt. Den här gången är översättningen rak: vägen. Vägen är också michi på japanska och kan betyda något så konkret som symbolisk väg. I slutet av

1800-talet och därefter grundade japanska kampsporter föredrog do i slutet av sina namn, även om det bör noteras, att tanken med konsten eller konstens träning ’vägen’ är mycket äldre i Japansk kultur. Do avslutet användes också i namn på olika traditionella konstformer, t.ex. shodō 書道 (japansk kalligrafi).

合+気+道 = ? Även om det är intressant att reflektera över betydelsen av enstaka skrivtecken är aikido kärnordet, vars betydelse inte nödvän-

Vadå Yatagarasu?

digtvis reflekterar summan av sina delar.

Alla möjliga översättningar är inte heller meningsfulla: i praktiken förekommer inte t.ex. gasblandningar i aikidoträningen. Är det någon skillnad vad namnet betyder sist och slutligen? Det är bra att komma ihåg, att Morihei Ueshibas konstform i tiderna hade olika namn. Å andra sidan verkade han slutligen nöjd med namnet Aikido. Om vi tror, att det här namnet kan komprimeras till något väsentligt, kanske förenande ande, sunt förnuft eller fredligt sätt, är det centralt här på vår färd? Må saken lämnas åt läsaren att reflektera över och undersöka. 

Text: Kari Lappalainen

Ofta ber japanska föreningar en känd instruktör att ge namnförslag när en ny förening ska grundas. Det här är kanske det säkraste sättet för att undvika fallgropar. Själv valde jag ett annat tillvägagångssätt för att namnge min förening. Namnet skulle symbolisera föreningens födelseprocess.

Jag sökte och forskade länge efter olika alternativa namn och deras betydelse i japansk historia och kultur. Många namn framträdde men inga sådana som uppfyllde mina kriterier.

en symbol för inlärning. Enligt mytologin skickade den trebenta korpen solgudinnan Amaterasu som lärling till kejsar Jimmu, när hon gick vilse i fiendeområde i Kumato på resan till Yamato.

Ibland kände jag frustration, tills jag mindes en av mina idaidolärlingar som gav mig en amulett. På framsidan av den lilla amuletten fanns en bild av en trebent korp. Jag minns att lärlingen berättade för mig att amuletten var hämtad från ett heligt Japanskt Yatagarasu tempel, Kumano Hayatama Taisha. Mitt intresse för den mystiska korpen väcktes och jag bestämde mig för att ta reda på mera om dess ursprung.

I flera än ett sammanhang framträder Yatagarasu som trebent kråka i Japansk ordbok över kinesiska tecken (Wamyō ruijusho).

Några exakt likadana beskrivningar finns inte i Japans äldst bevarade krönika (Kojiki).

Forskningen gav mycket intressanta fakta.

Utöver Japansk kultur igenkänns Yatagarasu också bland annat i kinesisk och koreansk kultur. I den här artikeln koncentrerar jag mig på den japanska.

Som namn betyder Yatagarasu trebent korp eller djungelkorp (Corvus marcrorhynchos). I Japansk mytologi avbildar den här trebenta fågeln himmelsk vilja eller gudomligt ingripande i mänskliga angelägenheter.

Fastän Yatagarasu nämns i på flera ställen i Shinto-kanon, äger beskrivningen i huvudsak rum i eran av träsnitt, Edo-eran, i början av 1800-talet. Den trebenta korpen symboliserade pånyttfödelse och föryngring. Yatagarasu, korpguden, är speciellt

Både Japans fotbollsförbund och Japans fotbollslag använder Yatagarasu-tecknet som symbol.

Yatagarasu, trebent korp eller kråka, hur man nu vill tolka den, är ett namn som passar min förening. Namnet uppfyller alla mina krav: pånyttfödelse, förnyelse, föryngring och inlärning. För de här är utgångspunkter i min förening. Jag vill inte att föreningen ska vila på en persons åsikt.

Målet är att grunda en förening som ser sina medlemmar och där utövarna utvecklas tillsammans. En förening, som lever och förnyas med sina medlemmar.

Det är beklagligt nuförtiden hur vissa blandar ihop de här två med varandra och tror att aikido är en koryu-gren, vilken den inte till någon form är enligt min mening. Den här uppfattningen är inte i harmoni med grundaren Morihei Ueshibas filosofi.

I Finland är vi under samma förbund och aikidofältet är gemensamt. Därför skulle jag önska mera samarbetsförmåga i finländsk aikido. Vi strävar till att genom gemensam erfarenhet och uppriktig träning lära oss förstå olika sätt och synvinklar på att träna aikido. Framför allt önskar jag uppbyggande samarbete mellan aikidoföreningarna.

Meningen är inte att tävla mellan varandra, vems aikido som är bäst, utan att skapa gemensam förståelse.

Jag önskar alla finländska aikidoka trevliga stunder med underbara träningar tillsammans. 

Aikido hör till gendai-grenen eller till de moderna budogrenarna, inte till traditionella koryu-grenar. Moderna budogrenars mål är att vara flexibla och mera utgå från utövarna jämfört med traditionella japanska stridsgrenar och koryu-skolor.

AIKIDO 2/16

23

Suomisport.fi Aikidoliitto siirtyy uuteen palveluun vuoden 2017 alusta!

Liikunta- ja urheiluyhteisö tarttuu vahvemmalla otteella digitaaliseen aikakauteen uudella urheilupalvelulla, joka on enemmän kuin nykyinen Sporttirekisteri. Suomisport tarjoaa koko urheiluyhteisölle nykyaikaisen palvelukonseptin, jossa ensivaiheessa toteutetaan lisenssihallinnan kokonaisuus.

Ensimmäiset lajit (aikido, cheerleading, agility ja taekwondo) aloittavat lisenssimyynnin Suomisportissa joulu-tammikuussa 2017.

Suomisportin toteuttaa Valo-Olympiakomitea yhdessä Vincit Development Oy:n ja Maksuturva Oy:n kanssa. − Suomisport on meidän unelmaprojektimme. Tämän myötä seurat ja liitot saavat urheilijat ja liikkujat lähelle ja tavoitettaviksi. Tulossa on palvelu, joka hyödyttää kaikkia. Menemme

varmoin askelin eteenpäin vaihe vaiheelta. Ensimmäisessä vaiheessa tulevat henkilö- ja lisenssirekisterit kuntoon ja hiljalleen tuodaan lisää uusia ominaisuuksia, kertoi teknisestä toteutuksesta vastaavan Vincitin puolesta Petri Suhonen. − Suomisportiin tulevat kaikki maksutavat yhdellä sopimuksella, kuten verkkomaksupainikkeet, maksukortit, MobilePay ja muut maksutavat. Palvelussa on välineet myös liiketoiminnan seurantaan ja raportointiin, kuvaili Maksuturvan asiakkuusjohtaja Tomas Lundqvist.

Palvelu aukeaa joulu-tammikuussa osoitteessa: suomisport.fi Lisätietoa siirtymisestä Aikidoliiton toimistolta aikido@aikidoliitto.fi tai puhelimitse 040 - 573 8166.

Suomisport - Lisää aikaa liikkeelle!