Ummikkona Japanissa Istuessani nousukiidossa Finnairin lentokoneessa AY0073 ei paluuta enää ollut. Seikkailuun oli matka ja "suuri tuntematon" edessä. Reissua olin suunnitellut jo vuosia ja nyt viimein sain pitkäaikaisen haaveeni toteutettua.
Taustoja:
Nimi: Syntynyt: Nykyinen seura:
Saku Ohtonen 26.10.1972 Kuhmossa Porvoo Aikikai ry
Aikidohistoria: • aikidon aloitus Technische Hochschule Darmstadtissa (Saksa) syksyllä 1995 => Hokutokai, Oulu => Ryu Koku Kan, Rovaniemi => Meido Kan, Helsinki => Porvoo Aikikai, Porvoo • nykyinen vyöarvo 2.dan (suoritettu 2004) • Vihti Aikikain ja Porvoo Aikikain perustajajäsen • Porvoo Aikikain puheenjohtaja 2004• Suomen Aikidoliiton hallituksessa koulu tusvastaavana (alkaen 2006) • Suomen Aikidoliiton varapuheenjohtaja 2007
Asama-vuori Endon dojon ikkunasta
Tarkoitus oli siis treenata aikidoa lajin synnyinmaassa neljä viikkoa. Treenisuunnitelmaan kuului Endo sensein viiden päivän leiri Sakussa, treenaamista leirin jälkeen Saku-dojolla sekä viikon verran treenaamista Hombudojolla mahdollisimman monen eri opettajan aikidoon tutustuen. Reissun kruunaisi "45th All Japan Aikido Demonstrations"-näytös Tokiossa Budokanilla. Ensimmäisellä reissullani Japanissa olin yksin ja kielitaidottomana mutta seikkailumielellä.
*Kieli*
Valmistautuminen matkaan alkoi jo hyvissä ajoin eli varmaankin vuotta ennen varsinaista matkaa kielen itseopiskelun aloittamisella. Ja ensimmäiset pari viikkoa sitä kestikin, kunnes kaikki muu arkielämä muodostui tärkeämmäksi. Alussa oppikirja oli koko ajan esillä olohuoneessa, joten tuli helposti tartuttua kirjaan ja aina pieni pätkä opiskeltua. Sitten kirja siirtyi yöpöydälle ja lukemisen määrä lyheni, sillä kieliopinnot toimivat yllättävän hyvänä unilääkkeenä. Sitten oppikirja siirtyi jonkin siivoamisen yhteydessä kaappiin josta se tuli kaivettua ehkä kerran viikossa esiin ja luettua semmoiset 15 minuuttia... kunnes en enää edes muistanut, että minulla on kyseinen oppikirja. Sitten
20
AIKIDO 2/07
viikkoa ennen reissua alkoi hillitön loppukiri opiskella edes joitakin perustermejä japaniksi eli käytännössä japanin kielitaitoa ei ollut lainkaan lähtiessäni matkalle. Vaan eipä sellainen masenna huoletonta matkalaista. Ongelmat ratkotaan silloin kun niitä vastaan tulee, niitä ei tarvitse etukäteen murehtia! Japania oppiakseen olisi oikeastaan opiskeltava kaksi kieltä eli puhuttu japani ja kirjoitettu japani, koskapa länsimaisia kirjoitusmerkkejä ei juurikaan käytetä. Tokiossa selviää varsin helposti englannilla, mutta maaseudulla (johon Saku 100 000 asukkaalla voitaneen laskea) tilanne on toinen. Sakussa myös ulkomaalaisten näkeminen aiheuttaa päiden kääntymisen, mitä taas Tokiossa ei tapahdu. Jälkikäteen ajatellen Japanin kielen opiskelusta tosiaan olisi varmaan ollut hyötyä. Puhuttu kielihän sinällään on helppo, sillä 50% normaalista lauserakenteesta koostuu anteeksipyytelyistä ja/tai kiittelyistä. Eli kun opettelee muutamat anteeksipyynnöt ja kiittelyt, niin pystyy lähes seuraamaan normaalia keskustelua. No, ehkä puheen varsinainen sisältö saattaa jäädä vähän epämääräiseksi, kun yrittää päätellä anteeksipyyntöjen vs. kiitosten suhde-
luvusta (suhdeluku = anteeksipyyntöjen määrä lauseessa jaettuna kiitosten määrä lauseessa) että onko kysymys hitusen verran enemmän anteeksipyytävästä lauseesta (suhdeluku > 1) vai rahtusen verran enemmän kiittelevästä lauseesta (suhdeluku < 1)... Kirjoitusmerkkien opiskeluun varmaan joutuisi käyttämään huomattavasti enemmän vaivaa, mutta niiden osaamisesta olisi varmaankin ollut myös enemmän hyötyä kuin puhutun kielen osaamisesta. Kirjoitushan on minun silmissäni täyttä sekasotkua, joskin visuaalisesti erittäin kaunista. Ostosten tekeminen oli haasteellista, kun tosiaan niitä kirjoitusmerkkejä ei ymmärtänyt lainkaan. Vastaavasti allergikoille tilanne olisi varmasti ollut vielä haastavampi. Ostosten tekoa helpotti kamerakännykkä. Eli kun dojolla totesin jonkin ruoka-aineen hyväksi ja maukkaaksi, otin siitä kuvan ja sen kuvan perusteella etsin kaupasta vastaavan tuotteen.
*Matkustaminen*
Lento meni hyvin, joskin nukkuminen jäi onnettoman vähäiseksi. Lento sentään oli vaivaton, sillä se oli suora yhteys Helsinki-Vantaan ja Naritan välillä. Aikaa (ja vaivaa) ei siten hukkunut ylimääräisiin koneen vaihtoihin.