Aikidolehti 1/2016

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 1/2016

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

Paluu arkeen Aikidon 45-juhlavuosi ovat takana ja juhlavuoden tapahtumiin osallistuneet ovat palanneet arkisemman aherruksen pariin. Suurkiitos vielä kerran juhlaleirin järjestäjille ja niiden eteen töitä tehneille.

Ilman juhliakin aikidokentässä tapahtui vuonna 2015 merkittäviä asioita: Saatiin liitolle uusi puheenjohtaja, osa hallituksesta vaihtui ja alettiin käynnistää uutta liittovalmentaja- ja graduointijärjestelmää tasoleireineen. Myös lisenssin hankinnan uudet velvoitteet saatettiin voimaan. Vuonna 2016 eletään vielä siirtymäkautta ja täydessä laajuudessaan uudistukset ovat voimassa 2017 alusta. Liiton sivuilta löytyy aiheesta lisää informaatiota.

S I S Ä L LYS LU E T T E LO Tästäkin syystä entistä enemmän on oltava kartalla siitä, miten ihmisiä tänä päivänä houkutellaan harrasteiden pariin. Tässä some ja muu laaja julkinen näkyvyys näyttelee varmasti isoa roolia. Lisäksi lajin täytyy olla oikeasti kiinnostava. Täytyy muistaa, että aikidon ulkopuolella tieto meidän treenaaman taidon erinomaisuudesta on lähes olematonta.

Tämän realismin edessä täytyy kattojärjestönkin olla nöyränä. Eikä vähiten marginaalilajissa, jollainen aikidokin on.

Jussi

Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan palsta

3

Kuulumisia 45-vuotisjuhlaleiriltä

4

Waka-sensein haastattelu

8

Budon solmut, osa 2

9

Nozomi - 30 vuotta aikidoa

Hiroshi Aikido - Uusi aikidoseura Ylöjärvelle 16 Kaitennagea ja kaiten-sushia

Huuto 22 Lahti Yuko Aikikai 15 vuotta

Ilmoitusmyynti: Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

2

AIKIDO 1/16

24

Junioripalsta 25

Oma seurani piti perinteisen peruskurssinäytöksen, liimaili julisteita ympäri kaupunkia ja käytti rajallisten resurssien puitteissa muitakin markkinointikikkoja uusien tulokkaiden saamiseksi kurssille. Tuloksena oli pari-kolme uutta peruskurssilaista. Kaukana ovat ne vuodet, milloin tatami pullisteli uusia harjoittelijoita.

Vielä vähemmän pullistelevat seurojen kassat.

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi

18

Aikidoni 21

Jotta liitto jaksaa ja voi hyvin, on toiminnan perusedellytyksenä uusien kasvojen saaminen toimintaan mukaan niin kotidojolla kuin ja liittotasolla.

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Tavallisesti levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

14

Ulkoasu : Outi Heistman Paino: N-Paino, Lahti Kannen kuva: Jenny Tervakari

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharrastajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.

puheenJOHTAJAN PALSTA

Auno Mäkinen

Haastan Sinut mukaan muutokseen Usein uudet puheenjohtajat järjestöissä kertovat muuttavansa ja kehittävänsä sen toimintaa. Näin teen minäkin.

Suomen aikidoliiton toimintaa tullaan kehittämään paremmin harjoittelua ja harjoittelijoita palvelevaksi. Koko liiton toiminta tullaan kampaamaan lävitse ja muuttamaan sen toiminta palveluperiaatteen mukaiseksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia toimintoja tarkastellaan aidosti seurojen toiminnan tukemisen ja aikidon harjoittelun näkökulmasta.

Mitään toimintoja ja rakenteita ei tulla jatkossa ylläpitämään, jollei näillä ole harjoittelua ja seuroja tukevaa tehtävää. Uudistuksista monet ovat odottaneet vain läpivientiä jopa vuosikausia.

Nyt on muutosten aika.

Muutokset ovat välttämättömiä niukkenevien resurssien vuoksi ja varsinkin siitä syystä, että kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kovenee koko ajan. Meillä on jo nyt hyvä tuote, mutta sitä pitää myydä entistä paremmin. Jo nyt sitoutuneet seuratoimijat tekevät hyvää ja arvokasta työtä. Liiton tehtävänä onkin mahdollistaa heidän parempi varustaminen tulevaisuuden haasteisiin.

Muutokset ovat jo käynnissä. Teknisen valiokunnan sääntöjä ja toimintaa ollaan muuttamassa paremmin dan-graduointia tukevaksi. Ideana on valmennusroolin korostaminen.

Valmentaja t antavat jo etukäteen eväitä graduointeja varten ja heidän toimintansa laajenee tuomaroinnista valmennuksen suuntaan. Tarkemmin saat tietoa muutoksesta oman seurasi liiton yhdyshenkilöltä, jolle on toimitettu uudet säännöt ja graduointileirikäytännöt. Osa asioista tarkentuu,

kun uudet liittovalmentajat valitaan ja he pääsevät suunnittelemaan sekä kehittämään valmennus- ja graduointitoimintaa.

Toinen mittava muutos toiminnassa on asioiden tuominen keskusteluun liittokokouksissa. Näin pyrin lisäämään vuorovaikutusta liiton hallituksen ja jäsenseurojen välillä. Lisäksi saamme suoraa palautetta toiminnan suunnasta ja laadusta hallituksen päätöksiä varten.

Muutokset ja huhut tulevista muutoksista ovat nostattaneet meille ihmisille niin tyypillistä ja ymmärrettävää muutosvastarintaa. Hankalinta on henkilö- ja asiakysymysten sotkeminen keskenään. Parhaimpana esimerkkinä tästä lienee minuun kohdistunut kampanjointi puheenjohtajavaaliin liittyen.

Monet asiakysymykset henkilöistettiin ja ratkaisut, jotka oli pakko tehdä, haluttiin nähdä vain minun tuomina muutoksina. Esimerkkinä olkoon vaikkapa lisenssipakon käyttöönotto myös aikuisille ensi vuoden alusta, vaikka liiton hallitus oli ollut tästä päätöksestä yksimielinen.

on, että tehtyjen päätöksien takana seisoo lopulta koko hallitus eikä asioita yritetä veivata seurojen ja liiton muiden toimijoiden kautta.

Haastan teidät kanssa-aikidokat kaikki mukaan tähän muutokseen. Lähtekää siihen mukaan avoimin mielin ja vailla liiallisia ennakkoluuloja. Antakaa palautetta. Otan sitä mielelläni vastaan.

Lisäksi on tärkeää, että et usko kaiken maailman korvaan kuiskuttelijoita, vaan kysyt suoraan, mikäli joku tai jokin asia ei ole sinun mielestäsi oikein tai kaipaa selvitystä.

Tehdään hyvästä parempaa yhdessä,

Auno Mäkinen

Muutosta en saa yksin aikaan. Jo nyt kiitän hallitusta hyvästä valmistelutyöstä ja sitoutumisesta. Uskon, että myös uudet hallituksen jäsenet jaksavat liittyä porukkaan hanskat kädessä, sillä töitä piisaa. Toivon, että jatkossakin olemme erimieltä asioista ja haastamme toisiamme. Näin uskon, että hallitustyöskentelyn laatu paranee entisestään.

Asioita voi ja pitää tarkastella eri näkökulmista. Tarpeen vaatiessa asioista äänestetään ja enemmistön päätöksellä mennään eteenpäin. Olennaista

AIKIDO 1/16

3

Kuulumisia 45-vuotisjuhlaleiriltä

4

AIKIDO 1/16

Teksti Jussi Koukku Kuvat Jenny Tervakari

Aikidovuoden suurin tapahtuma, myös pohjoismaisella tasolla, oli juhlaleiri. Leiri pidettiin 25.-27.9 Helsingissä. Leirin päävetäjäksi oli kutsuttu Mitsuteru Ueshiba, eli Waka-sensei, apunaan Oyama-sensei, joka myös ohjasi lauantain 1. harjoitukset. Lisäksi junnuille pidettiin oma harjoitus. Leiri huipentui suureen 45-vuotisjuhlaan ja sunnuntaina pidettyyn näytökseen. Näytöksessä olivat mukana edellä mainittujen senseiden lisäksi myös ulkomaiset vieraat ja tietysti todellinen Suomen ystävä Igarashi-sensei.

Kuvakavalkaadissa muutamia valikoituja otoksia leirin tunnelmista.

Waka-sensein seurueeseen kuului Oyama-sensein, kuvassa ukena.

AIKIDO 1/16

5

Illalla aikidon 45-vuotista taivalta Suomessa juhlittiin hienoissa puitteissa Kaapelitehtaan Hima-ravintolassa. Iltajuhlan ohjelmaan kuului maittavan ruoan lisäksi muun muassa puheita ja musiikkia.

Waka-sensei Mitsuteru Ueshiba.

6

AIKIDO 1/16

Aikidoliiton puheenjohtaja Auno Mäkinen

Igarashi-sensei

Juhlaleiri huipentui aikidonäytöksee, jossa esiintyivät aikidokat Suomesta ja ympäri maailman. Kuvassa turkulaista aikidoa.

AIKIDO 1/16

7

Waka-senseiN haastattelu Haastattelijana Sami Posti

Tämä on ensimmäinen Suomen vierailunne. Mitä piditte Suomesta?

Koska elämäni pyörii aikidon ympärillä huomasin ensimmäisenä, että suomalaiset aikidon harrastajat ovat aktiivisia ja tuntuvat olevan aidosti kiinnostuneita aikidosta. Minulla ei ole ollut vielä paljoa aikaa käydä ulkona, mutta Suomi vaikuttaa rauhalliselta ja turvalliselta maalta.

Minkä ikäisenä aloititte aikidon opiskelun?

En muista varmuudella koska tämä tapahtui, mutta samaan aikaan kun aloitin ala-asteen, aloitin harjoittelemaan aikuisten ryhmässä hombu dojolla Kisshomaru Ueshiban ja Moriteru Ueshiban alaisuudessa.

Ketkä opettajat ovat vaikuttaneet aikidoonne?

Opin perustekniikat seuraamalla isääni Moriteru Ueshibaa harjoituksissa.

Aikidon henkinen ja filosofisen puolen opin kotoa isältäni ja isoisältäni.

Oliko lapsuutenne erilainen perheesi aikidotaustan takia?

Koska olen elänyt aikidon parissa koko elämäni, en pysty ajattelemaan muunlaista elämää.

8

AIKIDO 1/16

Koska aloititte ohjaamaan harjoituksia?

En pysty sanomaan tätäkään kovin tarkasti, mutta aloin ohjaamaan vakituisesti ulkomailla ja hombudojolla heti yliopistosta valmistumisen jälkeen Mikä motivoi teitä harjoittelemaan?

Aasiassa perheessä kulkee velvollisuuden tunne ja koen velvollisuudekseni jatkaa isäni ja isoisäni työtä. Yksi motivaation lähde on myös päästä ulkomaille ja nähdä eri maiden harrastajien innostus. Aikidoa opiskellaan paljon eri maissa ja harjoittelijoiden määrän kasvu motivoi aina.

Oletteko harrastaneet muita taistelu- tai urheilulajeja?

En. Elämäni on pyörinyt vain aikidon ympärillä Mikä on aikidon suosio tällä hetkellä Japanissa verrattuna muihin budolajeihin?

Aikido on edelleen erittäin suosittu laji Japanissa.

Mitkä ovat teidän toiveenne ja tavoitteenne aikidossa?

Samaan tapaan kuin tähän astikin.

Jatkan niin sanottua lähetystyötä maailmanlaajuisesti. Aikidoa itseään ei voi muuttaa. Haluan säilyttää sen mahdollisimman puhtaana siinä muodossa missä se on ollut isäni ja isoisäni aikana.

Ja lopuksi, mitä haluaisitte sanoa suomalaisille aikidon harrastajille - miten he tulisivat paremmaksi aikidossa?

Tärkeintä on harjoitella säännöllisesti ja ahkerasti. On tärkeää kuunnella sekä katsoa tarkkaan mitä ohjaajat opettavat. Tärkeää seurata mitä seminaareissa tapahtuu, opettajien vieraillessa. Erityisesti sillon kun Igarashi-sensei saapuu, on hyvä tilaisuus käydä opiskelemassa aikidoa.

Tärkeintä on olla tarkkaavainen ja harjoitella säännöllisesti. Ensi vuona kun hombu dojo lähettää Oyamasensein Suomeen, muistakaa tulla paikalle! Yksi tärkeä asia on opettaa mahdollisimman paljon nuoria harrastajia ja pitää heistä huolta. On tärkeää että nuorista pidetään huolta koska vanhat vanhenevat. �

Budon solmut osa 2 Teksti ja kuvitus: Petteri Silenius

Hakama Meillä on aikidoharjoitukset painisalin puolella, jossa nassikkapainin harjoittelijat vanhempineen ovat lopettelemassa. Astun ovesta sisään aikidopuvussani ja kuulen erään äidin suusta: ”Katsohan Jere, mikä mekko!” Ohitan heidät huokaisten, enkä viitsi ojentaa äitiä, koska mieli tekisi kertoa jotain yleisistä kohteliaisuussäännöistä. Lasten ääneenihmettelemisen ymmärrän, mutta joskus tekisi mieli nostaa nuo ääneen kommentoivat aikuiset seinää vasten ja huutaa: ”Ne ovat housut eivätkä mikään hame!” Vuosien varrella olen tottunut olemaan friikki, joka käyttää outoja vaatteita ja harjoittelee lajia, jota kukaan ei tahdo ymmärtää.

Hakama osoittaa lajimme perinnön ja juuret, jotka ovat syvällä japanilaisessa kulttuurissa ja soturiperinteessä. Se herättää huomiota, koska se näyttää hameelta ja varsinkin miesten käytössä siis jotensakin epäilyttävältä.

Suomalaisessa aikidossa miehet ja naiset saavat käyttää hakamaa 3. kyun suoritettuaan. Muualla raja on yleensä miehillä 1. dan ja naisilla 3. kyu. Aikido ja Daitoryu aikijutsu lienevät ainoita lajeja, joissa hakaman käyttö on rajattu vyöarvoihin. Muissa perinteisissä budo- ja bujutsu-lajeissa aloittelija pukee sen ylleen aivan ensimmäisestä harjoituksesta alkaen.

Aikidon alkuaikoina O-sensei Ueshiba edellytti kaikkien harjoittelijoiden käyttävän hakamaa, ja tuolloin näki harjoittelijoilla mitä erilaisempia vaatetuksia perheen silkkihakamista

AIKIDO 1/16

9

naka-bakamaa, jonka lahkeet laahasivat perässä kuin morsiushuntu. Näin ehkäistiin mahdolliset salamurhayritykset, koska kömpelössä vaatteessa ei voinut liikkua nopeasti.

Hakaman osat Hakama koostuu taitelluista vekeistä, joita on seitsemän. Niiden on viitattu liittyvän samurain hyveisiin, jotka ovat Jin (myötätunto), Gi (oikeudenmukaisuus), Rei (kohteliaisuus), Makoto (rehellisyys), Chu (uskollisuus), Yu (rohkeus) ja Meiyo (kunnia). Takaosan läppä (koshi-ita) tukee ristiselkää. Naisten kyudohakamassa ei ole takaläppää, koska se sidotaan ylemmäs vyötärölle. Nauhojen sitominen tekee vahvan olon lantion ja alavatsan alueelle ja keskivartalon käyttö korostuu.

Samurai kiilasi lyhyen miekan hakaman ja obin alle ja vahvisti entisestään haran aluetta. Koshi-itassa voi olla hera, muovinen litteä lusikka, joka kiinnittää takaosan vyöhön. Hera saattoi olla kalliissa perintöhakamassa norsunluusta ja jopa arvokkaampi kuin itse hakama.

1800-luvun loppupuolelta samurai arkivaatetuksessaan. Samurai-luokan edustajalla oli oikeus kantaa kahta miekkaa, pidempää katanaa ja lyhyempää wakizashia. Vuonna 1868 samurailuokka lakkautettiin ja miekkojen kanto-oikeus poistui.

alkaen. Toisen maailmansodan jälkeen pulaa oli kaikesta, niin ruuasta kuin vaatteistakin ja mahdollisesti silloin hakaman käyttöä ei katsottu pakolliseksi aivan aloittelijoilla taloudellisista syistä.

Hakaman historiaa Hakamaa alettiin käyttää Heian-kaudella (794-1192 jKr.). Toisen maailmansodan jälkeen sen suosio väheni, ja länsimainen vaatetus alkoi saada enemmän jalansijaa.

Feodaaliajan Japanissa miehet käyttivät hakamaa osana arkivaatetusta ja harjoitellessaan taistelutaitoja. Hakama todennköisesti kehittyi ratsastajien vaatetuksesta, jossa paksukankaiset ja leveälahkeiset housut suojasivat jalkoja 10

AIKIDO 1/16

piikkipensailta. Se sai aluksi erilaisia muotoja ylimysten vaatetuksena hovissa, ja hakaman tapaisia housuja käyttivät sekä miehet että naiset.

Nykyisin naiset käyttävät tätä näyttävää vaatetta vain budolajeja harjoittaessaan sekä joissain shintoseremonioissa. Japanilaiset miehet käyttävät hakamaa yleensä seremoniallisissa tarkoituksissa, lähinnä naimisiin mennessään. Perinteisissä taistelutaidoissa sen käyttö on yleistä.

Hakamalla on ollut erilaisia muotoja aina käyttötarkoitustensa mukaan.

Lyhyt- ja kapealahkeista hakamaa käytettiin ratsastaessa ja haarniskan kanssa. Feodaaliajalla daimiota tai korkeampiarvoista ylimystä tapaamaan tulevat vasallit joutuivat käyttämään

Alunperin hakaman takaosan lahkeet kiinnitettiin ylemmäs kuin etuosan.

Erityisesti sateella ja kuraisella kelillä liepeet eivät siten kuraantuneet helposti. Sadekautena suosittuja olivat puiset geta-sandaalit, joissa oli korkeat pohjat.

Sivuilla olevat aukot ovat nimeltään soba ja niiden kautta voidaan korjata allaolevaa vaatetusta. Vasemmalta puolelta daisho, samurain miekkapari tuli ulos vyön alta. On olemassa sanonta, että käsiä ei saa pitää sobassa eli on epäkohteliasta pitää käsiä taskussa.

Anekdootiksi sanonnan tekee se, että soba tarkoittaa myös nuudelia.

Hakaman hankinta Suomessa 70-luvun alkupuolella hakaman sai hankkia milloin vaan oli varaa siihen tai mahdollisuus, koska ainoat hakamat sai Tukholmasta Budo-Nordin kaupasta. Nekin olivat kendohakamia, joissa oli lyhyet nauhat ja kovalevy selkäpuolella. Se kannatti vaihtaa itse pahviseen tai kumiseen sisukseen. Tukholmassa leireillä käyvät saivat siis aina toimia kamelikuormana ja rahdata hakamia suomalaisille.

Nykyään hakaman tilaus on helppoa netin kautta. Ensimmäisen hakaman hankintaa varten kannattaa kysyä neuvoa ohjaajalta. Mistä kannattaa tilata, minkä kokoinen ja -laatuinen.

toa enemmän ja sen viikkaaminen vaatii kokemusta. Indigovärjätty sininen puuvillahakama päästää myös väriä pitkään ja harjoittelijan omat kädet, puku ja harjoitusparin vaatteet saavat vienon sinisen vivahteen treenituokion seurauksena. Indigohakaman väri pitää kiinnittää etikkakylvyllä ennen käyttöönottoa. Tämän käsittelyn voi joutua uusimaan useamman kerran.

Sekoitekankaista hakamaa ei tarvitse pestä usein. Riittää, että sen laittaa tuulettumaan harjoituksen jälkeen.

Puuvillaista joutuu pesemään useimmin ja niiden väri haalistuu kauniisti.

käytössä on omat niksinsä, sen oppivat samurai-suvun edustajat jo hyvin nuorena. Sotkeentuminen omaan vaatteeseensa taistelun tiimellyksessä saattoi olla kohtalokas virhe.

Usein sanotaan, että yksi hakaman tarParhaimmat hakamat tulevat Japaniskoituksista oli peittää miekkamiehen ta. Ne ovat myös kalliita, mutta laatu jalkatyöskentely. Ei sinänsä jalkateon myös hyvä ja kunnon hakama kesriä vaan polvet, jotka ovat tärkeitä tää monta vuotta harjoittelua. Halpa etäisyyden hallinnan ja voimantuoton hakama voi houkuttaa hintansa takia, kannalta. Vanhoissa miekkailukoulumutta vekit ovat yleensä huonosti tehkunnissa (ryu-ha) vielä nykyäänkin on tyjä ja viikkaaminen hankalaa. Nauhat oma etiketti, jossa harjoituksen alussa ovat ohuet ja kiertyvät helposti rullalle. hakaman liepeet nostetaan ja sidoMuutaman harjoituksen jälkeen halpa taan ylös ennen ostos näyttää siltä kata-harjoituksia kuin käsikranaatti Jos olisi räjähtänyt Hakama koostuu taitelluista vekeistä, joita on seitsemän. (momodachi). bushi (samurai) taskussa. Parempilaatuinen hakama Niiden on viitattu liittyvän samurain hyveisiin, jotka ovat Jin kohtasi haasteotsiviilissä olpysyy ryhdissä (myötätunto), Gi (oikeudenmukaisuus), Rei (kohteliaisuus), telun lessaan, hän kääri vuosia ja kestää hakamansa ylös ja suwariharjoittelua Makoto (rehellisyys), Chu (uskollisuus), Yu (rohkeus) teki saman leveille ilman, että kuluu ja Meiyo (kunnia). kimonon hihoille puhki polvien sageon (miekan kohdalta. tupen nyöri) avulla.

Yleisimmät värit, joita aikidossa Hakamia löytyy monensorttisia. suositaan ovat musta ja tummansiniHakama-sabaki on opettelua käveleAikidokalle sen pitää soveltua aikidon nen. Niihin ei liity vyöarvorajoituksia mään, harjoittelemaan ja istumaan harjoitteluun. Monilla tunnetuilla vaan jokainen Suomessa voi hankkia luonnollisesti hakamassa. Kun istut merkeillä (mm. Isami, Iwata) on hakaman oman värimieltymyksensä seizaan (polvillesi) tatamilla, taivuta Aikikain lappu ommeltuna hakaman mukaan 3. kyun saavutettuaan. huomaamattomasti hakama polvien sisäpuolelle. Se osoittaa Hombu-dojon takaosasta sormillasi. Toinen tapa hyväksynnän kyseisille tuotteille.

Joskus näkee korkea-arvoisten opeton pyyhkäistä jalkojen välistä lahKendo- ja iaido-harjoitteluun tarkoitetajien käyttävän valkoista hakamaa. keet ulospäin vasemmalle ja oikealle. tut hakamat ovat yleensä liian ohuita Ichimura-sensei käytti sellaista Molemmissa tavoissa liikkeet ovat aikidoharjoitteluun ja niissä on liian jonkun aikaa aloittaessani aikidon huomaamattomat ja vähäeleisen lyhyet etuosan nauhat.

70-luvun lopulla - mahdollisesti juhluonnolliset. Liioitteleva ja äänekäs listaakseen 6. danin arvoa. Doshu Kis- hakama-sabaki on tarpeetonta ja heLajeissa, joissa ei tehdä ukemia, shomaru Ueshiba käytti toisinaan rättää huomiota. etuosan nauhat sidotaan selkäpuolelnäytöksissä vaaleanharmaata hakale ja niissä on takaläpässä muovinen lusikka hera, joka pujotetaan vyön alle. maa.

Hakaman pukeminen Sen tarkoituksena on pitää takaosaa paremmin ylhäällä. Aikidon ukemissa Hakaman pukemisessa on erilaisia Hakama sabaki hera on vaarallinen, koska se voi paitapoja riippuen nauhojen pituudesta ja nautua ikävästi ristiselkään. käyttötarkoituksesta. Aikidoharjoitusta Kun ensimmäistä kertaa puet varten hakaman takaosa on syytä sitoa hakaman päälle harjoituksiin, olo Hakamien mitoituksessa käytetään tiukemmin joko niin, että etuosan nautuntuu aika kömpelöltä ja avutjapanilaista mittajärjestelmää, ja hat sidotaan sen päälle tai siten, että tomalta. Kompastelet isoihin nettisivuilla on ohjeina myös cmtakaosan nauhat pujotetaan etuosan liepeisiin, seizasta ylösnouspituudet. Mittaa hakaman pituus vyön nauhojen alta. Perinteinen tapa sitoa tessa jalat liimaantuvat yläreunasta nilkan kehräsluuhun. hakama on laittaa takaosa viimeisekallesi lahkeiden purisHakama ei saa olla liian pitkä, jolloin si. Sanotaan, että silloin takaosan voi tuksessa. Hakaman siihen sotkeutuu helposti. Liian lyhyt hakama on naurettava ilmestys, joten parempi ostaa liian pitkä ja lyhentää sitä sopivasti.

”

Materiaalina ensimmäiseksi hakamaksi suosittelen sekoitekankaista. Se on helppohoitoinen ja pysyy ryhdissä pitkään. Puuvillahakama vaatii huolenpiKuva: thegoldenblack.com

AIKIDO 1/16

11

Aikidohakaman pukeminen Avaa hakaman nauhat, astu sisään hakamaan ja tarkista, että takaläppä on selkäpuolella ja jalat omissa lahkeissaan.

1. Aseta etuosa ensin ja vie nauhat ympäri siten, että vyö (obi) jää nauhojen väliin ja vyön päät tulevat sivuilta esiin.

2. Nauhat menevät takana ristiin.

3. Sido yksinkertainen solmu.

Hakaman pukeminen

4. Vie vielä kerran ympäri vyön alapuolelta ja solmi merimiessolmu eteen yhdessä alempien nauhojen kanssa. Tunge nauhojen päät sivuille piiloon.

5. Laita takaläppä (koshi-ita) paikoilleen ja pujota takaosan nauhat etuosan ylempien nauhojen ali.

6. Vie takaosan nauhat alaspäin solmua kohti ja vie toinen nauhoista päälle ja kaikkien nauhojen ympäri.

7. Tee merimiessolmu.

8. Pujota nauhan päät sivuille ja piilota ne alempien nauhojen alle.

avata toilettikäyntiä varten ilman, että koko hakamaa pitää riisua. Tosin, en ole koskaan Japanissa nähnyt ihmisten käyvän toiletissa hakaman kanssa. Kyllä se riisutaan pois ennen käyntiä.

Jos kyseessä on kendo/iaidohakama, etuosan nauhat riittävät vain puolitoista kertaa vyötärön ympäri. Nauhat solmitaan rusetilla selän taakse ja muovinen lusikka (hera) painetaan vyön alle. Silloin takaosan nauhoja ei tarvitse pujottaa kuvan 5 osoittamalla tavalla vaan nauhat voidaan laittaa kulkemaan etuosan päältä. Iaidohakaman kanssa käytetään yleisesti leveämpää ja pidempää obi-vyötä, jonka solmu asetetaan selän puolelle. Kuvissa 1-8 on esitetty aikidossa käytettyä vyötä, joka on varjostettu tummaksi.

Vaihtoehtoinen tapa sitoa hakama aikidossa on kiinnittää takaosa ensin väliaikaisesti vaikka niskan ympäri (nauhojen pitäminen suussa ei ole hyvän etiketin mukaista), ja etuosan nauhat viedään takaosan päältä. Lopuksi takaosa kiinnitetään kuten kuvissa 6-8.Tarkista lopuksi, että hakaman taitokset ovat edessä siististi.

12

AIKIDO 1/16

9. Tämä solmu, ju-musubi on vaihtoehtoinen edellisen kanssa ja sitä käytetään yleisesti esim. iaidossa tai vanhoissa kobudolajeissa. Aikidossa sen käyttö on hieman kyseenalaista, sillä se aukeaa helposti harjoittelun tuoksinassa.Taittele toinen nauhoista noin kämmenen levyiseksi pinoksi.

10. Aseta se poikittain keskelle solmun päälle.

11. & 12. Kierrä toinen nauhoista keskeltä ympäri useampaan kertaan.

13. Jätä loppupää solmun taakse.

Hakaman taittelu 1. Puhdista hakama roskista ja pölystä. Laita takaläppä (koshiita) leuan alle ja asettele sisäpuolelta vasen lahje oikean sisään.

Kun teet tämän aluksi, jatko on huomattavasti helpompaa.

2. Vasemmalla kädellä taita takaläppä etuosan päälle ja vie oikealla kädellä alaosan lahkeet lomittain ja purista ne yhteen.

Aseta hakama tatamille selkäpuoli ylöspäin ja tarkista, että lahkeet ovat lomittain sisällä ja alaosan liepeet päällekkäin. Järjestyksen näet hakaman yläosasta. Pidä alhaalta lahkeet sormilla yhdessä ja käännä hakama etuosa ylöspäin.

Hakaman taittelu

3. Asettele nauhat sivuille, etteivät ne jää hakaman alle. Suorista kangas keskeltä ulospäin. Tee silittäviä vetoja sormilla keskeltä ala- ja yläosaa kohti. Tarkista, että vekit asettuvat suoriksi. Taita siivet sisäänpäin.

4. & 5. Taita hakama kolmeen yhtäsuureen osaan.

6. Aseta takaosan yläosa ja läppä ylöspäin.

7.Aloita solmun teko pitkistä nauhoista ensin; taita puoliksi ja uudestaan puoliksi nauhojen pituuden mukaan. Nauhapinon tulee asettua hakaman reunojen mukaiseksi.

8. Vie vasemmanpuoleinen lyhyt nauha (takaläppä) keskeltä ali.

9. Vie itsensä ympäri ja taita vastakkaisen puolen alasmenevään osaan.

10.-13. Tee toiselle puolelle samoin ja lukitse solmu pujottamalla nauhan pää toisen puolen lenkin alitse. Hakaman voi taittaa vielä puoliksi, jos sen haluaa laittaa treenikassiin.

13-vuotias poikani ilmestyi ohjaamiini harjoituksiin Shoryukan-dojolla. Alkulämmittelyn ja taivutusten aikana hänellä oli omituinen hymynkare kasvoillaan. Tarkistin olinko laittanut erehdyksessä pukuni nurinpäin päälle tai oliko mahdollisesti minussa jotain muuta outoa ohjatessani jumppaa. Ryhtyessämme tekemään ukemia hän tuli viereeni ja kysyi varovasti, voisiko hän mennä pukuhuoneeseen. Kysyin, onko vatsa löysällä? ”Ei” vastasi hän. ”Laitoin vahingossa jalat samaan hakaman lahkeeseen.”

Hänellä oli naurussa pitelemistä, kun jalkoja piti levittää auki venyttelyssä. � Lähde: Dave Lowry, In the Dojo. Weatherhill 2006.

Seuraavassa numerossa: Katanan nauhat (sageo) ja harjoitusasepussin sitominen.

14. Solmu aukeaa vetämällä solmun yläosasta sivuille samanaikaisesti. Ripusta hakama viikattuna kotona henkariin kuivumaan ja tuulettumaan.

AIKIDO 1/16

13

Nozomi - 30 vuotta aikidoa Teksti: Kaisa Selamo Kuvat: Markku Mustonen ja Kaisa Selamo

Aikidoa viidellä vuosikymmenellä Aikidon toi Tampereelle Erkki Aaltonen 70-luvun alkupuolella. Aluksi lajia harjoiteltiin pienimuotoisesti omalla porukalla. Myöhemmin toiminta laajeni, kun siirryttiin harjoittelemaan Tampereen Judoseuran Aikidojaostossa. Vuosien mittaan ajatus oman seuran perustamisesta kuitenkin kasvoi ja vuonna 1985 ryhmä aktiivisia aikidon harrastajia päätti, että nyt on hyvä aika perustaa oma seura ja ryhtyä järjestämään aikidon harjoitustoimintaa itsenäisenä seurana. Tampereen Aikidoseura Nozomi ry perustettiin 13.12.1985 ja siitä lähtien seura on tehnyt aikidoa tunnetuksi Tampereella. Uusia harjoittelijoita tulee mukaan jatkuvasti ja monista on tullut seuran pitkäaikaisia jäseniä.

Ilahduttavaa on se, että osa perustajajäsenistäkin on edelleen mukana harjoittelemassa Nozomissa, muun muassa seuran pääohjaaja Timo Kiviharju.

Nozomi on kolmenkymmenen vuoden aikana toiminut kolmessa eri paikassa, ensimmäisenä Koivistonkylän Ekamarketilla, seuraavaksi Tampereen Keskustorin kupeessa Finlaysonin tiloissa ja viimeisimpänä ja pitkäaikaisimpana paikkana on ollut aikidosali Nääshallin väestösuojassa sijaitsevissa kaupungin liikuntatiloissa. Viimeisin muutos tapahtui viime vuoden kesällä, kun aikidosalin paikka 14

AIKIDO 1/16

vaihtui Nääshallin sisällä. Samalla salin viihtyisyyttä saatiin parannettua, kun seinät maalattiin, varustehäkki uusittiin ja muutenkin salia laitettiin viihtyisämpään kuntoon. Remontin yhteydessä salin lattiaan valettiin myös kumimatto, joten enää ei tarvita erillisiä pehmusteita tatamin alla vaan lattian ansiosta treeniolosuhteet ovat hyvät sellaisenaan.

Nozomissa on ollut junioritoimintaa jo seuran perustamisesta lähtien. Nozomin junioreissa aloittaneista muutama on jo suorittanut 3. danin ja heitä harjoittelee aikidoseuroissa eri puolilla Suomea. Vuosien mittaan junioritoiminnassa on kokeiltu eri-ikäisten ryhmiä ja monenlaisia harjoitusaikoja. Tässä kehitystyössä on oltu aktiivisia erityisesti viime vuosina. Junioritoiminta onkin laajentunut merkittävästi ja tänä syksynä saatiin ryhmälle yksi uusi harjoitusvuoro.

Juniorit treenaavat kolmessa eri tasoryhmässä, joten tekemistä riittää.

Seura alkoi ensimmäisten joukossa ottaa uusia harjoittelijoita mukaan non-stop-mallilla. Harjoittelijoita otetaan mukaan toimintaan pitkin kautta, keväällä ja syksyllä. Tämä malli tuntuu sopivan ihmisille paremmin kuin tiukka kurssimuotoinen harjoittelu, jossa mukaan pääsee vain kurssin

alussa. Joustavuus aloittamisessa on tuonut mukanaan myös sen, että siirtyminen yleisiin harjoituksiin on helpottunut.

Perinteitä ja nykyaikaa Vuoden mittaan Nozomi on myös kokeillut erilaisia markkinointikeinoja ja aktivoitunut näytösten pitämisessä. Syksyllä kokeiltiin bussimainosta, jossa seuran mainos pyöri kahden viikon ajan TKL:n bussien mainostauluilla. Mainonnasta ei ehkä kovin isoa hyötyä ollut, mutta selvästi mainos on huomattu ja toivottavasti sillä on vaikutusta myös tulevaisuudessa.

Tavallisen mainostuksen lisäksi Nozomi on osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa Hämeenpuiston Puistofiestaan, koko Tampereen yhteiseen ulkoilmatapahtumaan, jossa päivän aikana pääsee tutustumaan useiden kymmenien järjestöjen toimintaan.

Puistofiestan lisäksi Nozomilla oli esittelypiste ja pari näytöstä anime- ja mangatapahtuma Traconissa. Saa nähdä, innostuuko Japanista kiinnostunut nuoriso ja tapahtuman muu yleisö myös japanilaisista lajeista. Viimeisimpänä näytöstapahtumana Nozomia pyydettiin esiintymään Pirkanmaan Nuorkauppakamarin Japani-maailtaan. Neljän hengen iskuryhmällä päästiin taas tekemään lajia tunnetuksi ja kuulemaan lisäksi mielenkiintoisia puheenvuoroja Japanista.

Viime vuosina Nozomissa on tartuttu myös nykyajan tuomiin viestinnän haasteisiin. Nettisivut ovat olleet olemassa jo pitkään, välillä muotoa ja ulkoasua muuttaen. Facebookissa olemme myös olleet jo useamman vuoden. Tämä onkin osoittautunut hyväksi kanavaksi omien ja muiden aikidoharjoittelijoiden tavoittamiseen.

Esimerkiksi leireistä ilmoittaminen, kyydeistä sopiminen ja pienryhmäviestintä toimivat sujuvasti tätä kautta.

Juhlavuoden kunniaksi Nozomi perusti oman blogin, jossa myös jaetaan seuran kuulumisia. Myös muutamilla seuran harjoittelijoilla on omia blogeja, joissa pohditaan aikidoa ja liikuntaa elämäntapana ja monelta muultakin kantilta.

Perinteisempää yhteistyötä lajin parissa on leirien järjestäminen. Nozomin vuoden päätapahtuma on ollut jo pitkään Juhani Laisi -shihanin oh-

jaama leiri syyskauden alussa. Leirillä on aina käynyt laajasti harjoittelijoita eri puolilta Suomea. Perinteisesti leirin yhteydessä on järjestetty Aikidoliiton dan-graduointi, jossa on ollut hyvin suorittajia. Toivottavasti perinne ja yhteistyö jatkuvat tulevaisuudessakin yhtä rikkaina.

Aikido leviää Pirkanmaalla Nozomilla on vuosien mittaan ollut myös merkittävä rooli aikidon leviämisessä ja kasvamisessa Pirkanmaalla.

Vuonna 1992 Reijo Jalo ja Timo Kiviharju perustivat Hämeenkyrön Aikidoseura Shigou-Kan ry:n. Reijo Jalo on ollut Nozomin pitkäaikainen ohjaaja ja harjoittelija ja nyttemmin keskittynyt Shigou-Kanin ja Nokialle vuonna 2007 perustetun aikidoseura Misogi ry:n toimintaan. Myös Misogi ry:n perustajat ovat olleet Nozomin harjoittelijoita. Tampereella aikidoseurojen määrä kasvoi kahteen vuonna 1994, kun Nozomista lähtöisin olevat aikidoharjoittelijat perustivat Seigikai ry:n.

On hienoa, että harjoittelijoilta on löytynyt rohkeutta lähteä perustamaan uusia seuroja ja laajentamaan aikidotoimintaa uusille paikkakunnille.

Tässä työssä tuoreimpana lisäyksenä on tänä vuonna Ylöjärvelle perustettu Hiroshi Aikido ry. Yhteistyötä seurojen välillä on tehty välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt erityisesti Hiroshin kanssa tehdään paljon alueellista yhteistyötä ja Nozomin merkitys uuden toiminnan tukemisessa onkin ollut merkittävä. Kumppanuusseuratoiminta jatkuu tulevaisuudessakin.

Syyskuussa toimintansa aloittaneesta Hiroshista voi lukea enemmän toisaalta tästä lehdestä.

30-vuotisjuhlavuosi Nozomin 30-vuotisen taipaleen juhliminen aloitettiin toukokuussa, kun joukko ohjaajia ja harjoittelijoita kävi koulutus- ja harjoittelumatkalla Japanissa. Mukana oli muutamia useamman kerran Japanissa käyneitä, mutta useimmille matka oli ensimmäinen.

Joukossa oli mukana myös rohkeita aloittelijoita. Heidän matkakokemuksistaan voi myös lukea tästä lehdestä.

Japanissa osallistuimme Endo-sensein leirille Sakussa ja tutustuimme Tokioon turisteina. Osa porukasta kävi

lisäksi tutustumassa Hombu-dojoon ja osa kävi Tokiossa Endo-sensein harjoituksissa. Aikidon lisäksi pääsimme tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin, ruokaan ja ihmisiin. Kokemus oli sen verran hieno, että kaikki taisivat alkaa jo suunnitella seuraavaa matkaa.

Juhlavuoden kunniaksi Nozomi tuki ohjaajiensa koulutusmatkaa 5000 €:n summalla. Potti jaettiin tasan matkalla olleiden ohjaajien kesken ja maksettiin koulutuskorvauksina leiristä ja matkoista.

Muutenkin Nozomi on vuosien mittaan panostanut ohjaajiensa kouluttamiseen. Ohjaajat ovat käyneet aktiivisesti leireillä sekä Aikidoliiton ja muiden järjestöjen pitämissä koulutuksissa.

Seuran perustaja ja pääohjaaja Timo Kiviharju on suorittanut valmentajan ammattitutkinnon vuonna 2013 eli aikido-osaamisen ja kymmenien vuosien kokemuksen lisäksi hänellä on myös laajempaa tietämystä ohjaamisesta ja valmentamisesta. Muista ohjaajista Kaisa Selamo on suorittanut toisen tason valmentajatutkinnon, jota myös Konstamikko Korhonen on parhaillaan suorittamassa. Miska Laakso on suorittanut toisen tason junioriohjaajatutkinnon ja lähestulkoon kaikki muutkin ohjaajatoiminnassa mukana olevat ovat suorittaneet ykköstason juniori- tai yleisen ohjaajatutkinnon, osa molemmatkin.

Loppuvuodesta juhlinta jatkui juhlaleirillä 16.–17.10.2015. Leiri pidettiin Nozomin salilla Nääshallissa ja ohjaajina toimivat Nozomin nuoremmista ohjaajista Miska Laakso ja Kaisa Selamo ja pitempään mukana olleista ohjaajista Jyrki Karvinen ja Ari Kauttu. Leirin päätti pääohjaaja Timo Kiviharjun harjoitus. Leirille osallistui Nozomin nykyisiä ja entisiä treenaajia sekä aikidoharjoittelijoita muilta paikkakunnilta. Mukana olleet juniorivahvistukset näyttivät erinomaista esimerkkiä jaksamisellaan ja asenteellaan. Juhlaleiri huipentui illanviettoon Pormestari-Saunalla. Juhlatoimikunta oli järjestänyt herkullista syötävää, jonka kruunasi ammattileipurilta tilattu Nozomin logolla koristeltu täytekakku. Ruokailun lisäksi iltaan kuului Nozomin historian muistelua, saunomista ja leppoisaa yhdessäoloa.

Tästä on hyvä jatkaa aikidon aktiivisella tiellä seuraaville vuosikymmenille! �

AIKIDO 1/16

15

Hiroshi Aikido

Uusi aikidoseura Ylöjärvelle Teksti ja kuvat: Kaisa Selamo

Aikido jatkoi laajentumistaan Pirkanmaalla, kun perustimme Ylöjärvelle Hiroshi Aikido ry:n kesäkuussa 2015. Perustuskokouksessa olivat mukana Timo Kiviharju, Kaisa Selamo, Jarmo Rantanen ja Teemu Hyytiä. Näillä voimin seuraa on lähdetty pyörittämään ja toimintaa mahdollistamaan. Idea Hiroshin perustamiseen tuli, kun minä ja Timo muutimme puolitoista vuotta sitten Tampereelta Ylöjärvelle. Alusta asti mielessä oli, että olisi mukava tuoda aikido myös kotipaikkakunnalle. Vuosi meni asettuessa, mutta sen jälkeen asiat etenivät nopeasti.

Perustamiskokous pidettiin kesäkuussa ja kun paperit Yhdistysrekisteristä tulivat heinäkuun alkupuolella, alkoi tilojen etsiminen ja toiminnan suunnittelu. Kun selvisi, että kaupunki ei pysty tarjoamaan minkäänlaista harjoittelutilaa aikidolle, käännyimme yksityisten tilanvuokraajien puoleen. Kävimme katsomassa ja kyselemässä muutamaa, kunnes se oikea löytyi - ehkä yllättävänkin nopeasti. Sijainti Kauppakeskus Elon vieressä on mitä parhain, paikalle on helppo tulla autolla niin Ylöjärveltä kuin esimerkiksi vaikkapa Pirkkalastakin ja parkkipaikkoja riittää. Tila itsessään sopii aikidoharjoitteluun erinomaisesti. Teollisuushallin pätkässä riittää huonekorkeutta jo- ja bokkenharjoitteluun ja 120 m2 tatami ilman pylväitä mahdollistaa turvallisen harjoittelun myös heittotekniikoissa.

Dojon kunnostusta ja harjoittelua Jouduimme tekemään perusteellista remonttia tiloihin ennen toiminnan alkamista ja elokuun helteet kuluivatkin leppoisasti dojolla touhutessa. Oranssit seinät saivat uuden valkoisen värin. Puhdistimme valaisimet ja vaihdoimme lamput. Ikkunoista pesimme pois muutaman kymmenen vuoden pölyt. Lisäksi rakensimme sermejä pukuhuoneisiin ja reunukset tatamiin sekä kunnostimme toimiston tiskin.

16

AIKIDO 1/16

Kaikkea muuta pientä siivousta ja korjailua teimme vielä viimeisinä päivinä ennen harjoitusten alkamista. Loppumetreillä aika tuntui jo loppuvan kesken, mutta valmista saatiin kuin saatiinkin syyskuun ensimmäiseksi päiväksi.

Tällöin alkoivat sekä aikuisten harjoitukset että junioritoiminta. Naapurissa toimivan JSportin väki toimi apuna remontissa ja on mukana käyttämässä dojon tiloja omiin treeneihinsä.

Oman salin myötä harjoitusmäärät ovat vähän suuremmat kuin alunperin suunniteltiin. Aikuisille on viikoittain neljä aikidoharjoitusta ja kaksi aseharjoitusta ja junioreille kaksi aikidoharjoitusta. Alusta asti jokaisessa harjoituksessa on ollut ilahduttava määrä harjoittelijoita ja uusia on tullut mukaan pitkin syksyä. Välillä on vaikea uskoa, että toiminta on ollut käynnissä vasta pari kuukautta, niin hyvä ja aktiivinen porukka seuraan on muodostunut.

Lokakuussa aloitimme normaalin aikidotoiminnan lisäksi yhteistyön Ylöjärven Ilveksen jalkapalloilijoiden kanssa.

Nuorille, 14–18 -vuotiaille, jalkapalloilijoille on kerran viikossa oma aikidoharjoitus. Jo muutaman kerran jälkeen olemme huomanneet, että aikido soveltuu erittäin hyvin oheisharjoitteluksi jalkapallolle. Nuoret pääsevät tekemään kokonaan erilaisia asioita kuin muussa harjoittelussaan, erityisesti jo- ja bokkenharjoittelu ja muu käsillä tekeminen on jalkapalloilijoille melko uutta. Toisaalta kehonhallinta, perusliikkuminen ja ukemit sujuvat varsin hyvin ja tukevat sekä aikidoharjoittelua että toimintaa jalkapallokentällä.

Leirejä ja yhteistyötä Hiroshin tavoitteena on järjestää Ylöjärvellä leirejä vähintään kerran kaudessa. Ajatuksena on kutsua leirejä vetämään nuoria, aloittelevia opettajia. Tämä sopii hyvin

yhteen nuoren, aloittelevan seuran kanssa. Ensimmäinen leiri onkin jo pidetty: Antti-Juhani Pekkarinen ohjasi lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Ylöjärvellä leirin, jossa keskityttiin kirigaeshi-liikkeeseen ja lähestyttiin tekniikkaa sekä uken että nagen näkökulmasta. Leiri oli mielenkiintoinen ja jäimme innolla odottamaan jatkoa ja tulevia leirejä Seuran ensimmäisen leirin kunniaksi kaikille lauantaina paikalla olleille treenaajille jaettiin muistoksi kuivattuja koivunlehtiä saunatuoksupussit. Leirin tunnelmia voi katsella Antin kotisivuilta löytyvältä videolta osoitteesta anttipekkarinen.com.

Tuoreelle seuralle yhteistyökumppanit ja tukijat ovat tärkeitä. Paikallisten kumppaneiden ohella tärkeä yhteistyökumppani on Tampereen Aikidoseura Nozomi ry. Nozomi on auttanut Hiroshia alkuun paitsi lainaamalla tatameja seuran käyttöön, myös monella muulla tavalla. Kaikki Hiroshin perustajat ovat nozomilaisia. Lisäksi muun muassa varustetilauksia on tehty yhteistyössä kahden seuran kesken. Syksyn mittaan järjestetään vielä yhteiset pikkujoulut, joissa seurojen harjoittelijat pääsevät tutustumaan toisiinsa paremmin myös tatamin ulkopuolella. Kaikki Hiroshin ohjaajat käyvät lisäksi Nozomin harjoituksissa ja suurin osa ohjaa harjoituksia edelleen myös siellä, määrät ovat toki vähentyneet uuden seuran myötä. Talven mittaan on tarkoitus myös tuoda Nozomista vierailevia ohjaajia Hiroshiin. Näin saadaan näytettyä myös uuden seuran harjoittelijoille laajemmin aikidon vivahteita ja eri ohjaajien näkemyksiä.

Tatamit lainaan sekä Nozomilta Nääshallista että Jukaralta Vantaalta. Näille seuroille ja vastuuhenkilöille suuri kiitos tästä tuesta uudelle seuralle.

Uusia kokemuksia Ilmapiiriin vaikuttaa yllättävän paljon myös se, että ikkunoista näkee ulos ainakin ennen auringon laskua. Sininen taivas näköpiirissä alkulämmittelyn aikana tuo hyvän fiiliksen harjoitteluun. Syyskuun lämpimimpinä päivinä pidettiin jopa ovia auki, jolloin ulkoilma tuli lähelle ja lisäsi omalla tavallaan harjoitusten tunnelmaa. Harjoitusten jälkeen tarjolla oleva tee antaa myös oman merkittävän osansa salin tunnelmaan. Teehetki ja hyvä seura houkuttelevat jäämään hetkeksi rupattelemaan ja istuskelemaan ennen kotiin lähtöä.

Kokemuksena uuden seuran perustaminen on ollut hieno, vaikkakin aikaa ja voimia vievä. Nozomi säilyy edelleen kotiseuranani, mutta myös Hiroshilla on suuri merkitys minulle. Koska olen ollut perustamassa ja rakentamassa sitä, jokainen osa ja toiminto on tuttu ja itse mietitty.

Vaikka välillä väsyttää kahden seuran välillä sukkuloiminen ja se, että aikido vie suuren osan vapaa-ajasta, en todennäköisesti tekisi toisin, jos saisin valita uudelleen. On ollut hienoa nähdä ja kokea, miten seuran toiminta alkaa ja kehittyy. Olen myös huomannut käytännössä, kuinka eri tavoin asioita voi ja kannattaa toteuttaa, kun toimitaan eri mittakaavoissa. Tässä mielessä on erittäin mielenkiintoista olla edelleen mukana myös Nozomin toiminnassa.

Hiroshin dojo on kaiken kaikkiaan varsin viihtyisä paikka ja hyvin erilainen, kuin esimerkiksi Nozomin kallion sisässä oleva dojo Tampereella. Hiroshin valoisassa ja ilmavassa salissa happea riittää, eivätkä kepit varmasti kolise kattoon.

Matot tatamin reunalla tuovat mukavuutta liikkumiseen ennen ja jälkeen harjoituksen. Pieniä parannuksia tietysti mietitään kaiken aikaa, mutta niillä ei ole kiire. Nykyisetkin puitteet ovat nuorelle seuralle erinomaiset ja mahdollistavat varmasti antoisan harjoittelun pitkälle tulevaisuuteen.�

AIKIDO 1/16

17

Kaitennagea ja kaiten-sushia

Endo-sensein aikidoseminaari Sakussa 1.-5.5.2015

18

AIKIDO 1/16

Teksti ja kuvat: Mira Virén, Helmi Riihonen & Maiju Juntunen

Kolmikymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi Tampereen aikidoseura Nozomi järjesti matkan Japaniin Endo-sensein leirille. Matkaan lähti kymmenen henkilöä, joista suurin osa oli seuran vetäjiä, mutta mukaan mahtui myös kolme vasta harrastuksen aloittanutta valkovyötä. Miltä aikidomatka näytti keltanokkien silmin?

Matkaan lähden!

Ajatus Endo-sensein leirille lähdöstä syntyi seuran pikkujouluissa, jossa kuulimme matkasuunnitelmasta ensimmäistä kertaa. Kaukainen haave muuttui yllättävän nopeasti todellisuudeksi, ja pian osallistujalistasta löytyivät nimet Mira, Helmi ja Maiju - kaikki vasta syksyllä aloittaneita aikidokanalkuja. Ehdimme sentään kaikki suorittaa 5. kyun kokeen ennen matkaan lähtöä, mutta leirikokemusta meistä ei ollut kuin vain yhdellä. Maiju oli käynyt tutustumassa Endo-sensein opetustyyliin paria kuukautta aiemmin Tikkurilan leirillä, missä hän sai ensituntumaa kansainväliseen aikidoon ja suurempiin saleihin.

Japaniin lähdettiin enemmän tai vähemmän spontaanisti. Heikolla hetkellä rahat vaihtuivat lentolippuihin, ja matkan lähestyessä innostus ja jännitys tanssivat piirileikkiä. Ymmärrys matkasta jysähti tietoisuuteen, kun oli aiheellista miettiä, pärjääkö Japanissa yhdellä harjoituspuvulla. Kyselykierros kotidojolla tuotti yhden tiukan ein ja monta ehkää, joten Helmi ja Mira päättivät pelata uhkapeliä: yksi puku saisi riittää, sillä hotellissa kuitenkin oli pesukone. Maiju taas päätyi panostamaan toisen puvun hankintaan, jotta illat Japanissa harjoitusten lomassa eivät kuluisi pyykätessä. Molemmat tyylit osoittautuivat toimiviksi.

Ensimmäiset päivät Japanissa kuluivat Tokion väenpaljoutta ihmetellessä, ja pian luotijuna kiidätti meidät Sakun kaupunkiin. Tokion metropolin jälkeen kaupunki vaikutti varsin hiljaiselta, ikään kuin uniselta esikaupunkialueelta, jonka talot olivat matalia ja pihakasvit tarkasti muotoiltuja. Sakua reunustavista vuorista yksi paljastui tulivuoreksi, mutta paljoa sen jännittävämpiä asioita kaupunki ei ensi silmä-

yksellä tarjonnut. Rautatieasemalta matkasimme suoraan Sakun dojolle, jossa Helmi ja Mira saivat tavata Endosensein ensimmäistä kertaa: tuleva opettajamme kasteli dojon pihassa nurmikkoa rennossa oloasussa. Ehkäpä tätä kuuluisaa opettajaa ei tarvitsisikaan jännittää ihan niin paljon.

Ensitunnelmia tatamilta Ensimmäisenä leiripäivänä jännitys oli korkealla. Suuri tatami oli täynnä helmat kahisten kulkevia hakamamiehiä, ja muita valkovöitä tuntui olevan surkean vähän. Lyöttäydyimme kokeneempien treenikavereiden suojaavaan läheisyyteen niin tiiviisti, että päädyimme huomaamattamme miesten pukuhuoneeseen, mikä tosin selvisi vasta pari päivää myöhemmin.

Alkukumarruksissa väkeä riitti ainakin seitsemään riviin, ja tunnelma tatamilla oli tiivis - muttei vielä ihan niin tiivis kuin mitä se seuraavina päivinä tulisi olemaan. Endo-sensei keskittyi opetuksessaan tekniikan opettamisen sijaan pääasiassa kontaktin löytämiseen ja käyttöön, ja alkuun harjoitukset aiheuttivat aika lailla hämmennystä aloittelijoissa, eihän kotisalin perusharjoituksissa yleensä tehty mitään sen kaltaistakaan.

Yllättävän nopeasti ajatuksista kuitenkin sai kopin kielimuurista huolimatta, eivätkä tuntemattomat harjoittelijatkaan olleet niin pelottavia kuin miltä aluksi tuntui - edes ne harmaantuneet, vakavat japanilaisherrat, joita alkuun ujostelimme. Yleensä opetuksessa pysyi aloittelijakin mukana, mutta välillä sensein ohjeet olivat niin pikaiset, ettei käteen jäänyt kuin hämmentynyt olo. Onneksi harjoittelukumppanit kyllä sitten vinkkasivat ystävällisesti oikeille raiteille. Aikidonharrastajia ja aikidotyylejä oli leirillä joka lähtöön, ja välillä tempo oli melkoisen vauhdikasta pyöritystä, välillä taas hidasta mutta intensiivistä. Hiki valui, ja lähes olemattomasti ilmastoidussa salissa oli tuskastuttavan kuuma, eikä neljän tunnin treeni parilla pikku tauolla ollut mikään helppo rykäisy tottumattomalle. Väsymyksestä huolimatta ensimmäisen päivän treenistä jäi innostunut ja hyvä mieli.

Tulevina päivinä harjoittelu tuntui jo helpommalta, ja tiukemmat käytösmuodollisuudet olivat jämähtäneet selkärankaan: Kengät jäivät ovensuuhun, ja senseitä odotettiin hiljaa näteissä riveissä, eikä omia juomataukoja pidetty. Lisäksi kumarrukset tehtiin aina polviltaan ja varsin syvään; erityisesti japanilaisen harjoittelukumppanin kanssa sai olla nopea pysyäkseen muodollisuuksissa mukana, kun harjoitteen alkaessa tai loppuessa toinen pudottautui ääntä nopeammin polvilleen ja ilmoitti kuuluvasti onegaishimasu tai arigatoo gozaimashita.

Naisten pukuhuoneenkin onnistuimme löytämään. Sen sijaan muun muassa vessassa erikseen käytettävät tohvelit ja muut kummallisuudet pysyivät pitkään arvoituksena.

Pikkukaupungin iloja Päivän harjoitusten jälkeen suuntasimme aina porukalla kylpylän alakerrasta löytyvään perinteiseen onsen-kylpylään, jossa rentoutuivat niin lihakset kuin mielikin. Onneksi mukanamme oli tottuneita Japanin-matkaajia, sillä ensikertalaisille esimerkiksi levähippusilla varustettu vesijuoksuallas ja pienten pyyhkeiden säilyttäminen pään päällä tuottivat hämmennystä.

Japanilaisille kylpijöille saattoi aiheuttaa ihmetystä se, kuinka joukkiomme istahti aina tasaisin väliajoin kylmävesialtaaseen turisemaan, olihan sen 20-asteinen lämpötila suomalaiseen makuun mukavan kotoisa.

Sakun kaupungissa asukkaita on noin 100 000 eli noin puolet kotikaupunkimme Tampereen väkiluvusta, mutta kaupunki vaikutti kokoaan pienemmältä. Varsinaista keskustaa tai muita mainittavia nähtävyyksiä ei oikeastaan ollut. Maiju oli vuokrannut leirin ajaksi pyörän, mikä teki kaupungin tutkimisesta helppoa, kun taas Miran ja Helmin illat kuluivat usein enimmäkseen rentoutuen. Intensiiviset leiriharjoitukset eivät väsyttäneet ainoastaan ruumista, vaan myös mieli tuntui kihisevän uusista ideoista ja ajatuksista, joita olimme aikidoharjoitteluun saaneet.

AIKIDO 1/16

19

kuinka erilaisten ja eritasoisten harrastajien kanssa pääsee harjoittelemaan.

Endo-sensein leiri veti puoleensa tunnettujakin nimiä aikidomaailmasta, ja sellaistenkin kanssa pääsimme harjoittelemaan - yleensä tosin kuulimme vasta jälkikäteen, että kyseessä oli joku huomattava vyöarvo. Ehkä näin oli ihan hyvä, sillä esimerkiksi Juhani Laisin kanssa harjoittelu olisi saattanut olla aloittelijalle paljon jännittävämpää, jos olisi tiennyt, kuka on kyseessä. Nyt hän oli vain se mukava suomalaisherra, joka aina kärsivällisesti jaksoi neuvoa ja opastaa valkovöitä.

Muutama illanviettokin leiriin mahtui, ja usein iltaisin tuli käytyä yhdessä syömässä. Hotellin vieressä sijaitsi ns. kaiten-sushipaikka, jossa ruokasalia kiersi eräänlainen pieni junarata. Sushia pystyi tilaamaan pikkuannoksina, jotka pieni juna sitten kiidätti raiteita pitkin oikeaan pöytään. Kaiten-sushilla tuli käytyä pariinkin otteeseen, olihan se sekä edullista että aina yhtä hauskaa.

Toisin kuin Tokiossa, aavistuksen kylmemmällä alueella sijaitsevassa Sakussa kukkivat vielä kirsikankukat, joten saimme siis nähdä kuuluisan sakuran - melko pienimuotoisena, mutta kuitenkin. Muitakin perijapanilaisia kokemuksia matkaan mahtui: aamiaispöydästä löytyi riisiä ja misokeittoa, eväinä harjoituksissa oli usein onigireja eli riisipalloja, hotellin alakerrassa raikasi karaoke, ja saimmepa kokea yhtenä iltana pienen maanjäristyksenkin.

Kotiin monta kokemusta rikkaampana Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppui myös Endo-sensein aikidoseminaari viiden vaativan mutta mielenkiintoisen päivän jälkeen. Joukkiomme suuntasi takaisin Tokioon, jossa innokkaimmat jatkoivat harjoittelua vielä Hombu Dojolla. Meistä valkovöistä kukaan ei tällä kertaa lähtenyt Hombulle, sillä matkapäiviä oli jäljellä enää rajallinen määrä ja Tokiolla puolestaan oli tarjottavanaan niin paljon kauniita temppeleitä, monipuolisia museoita, jännittäviä kulttuurikohteita ja mahtavia shoppailumahdollisuuksia.

Maiju suuntasi tämän lisäksi myös päiväretkelle Kamakuran temppelikaupunkiin.

20

AIKIDO 1/16

Aikidon harjoittelemisen kannalta Endo-sensein leiri oli meille kaikille kuin ruiske neonkeltaista ki-energiaa suoraan suoneen. Leiri antoi aivan uuden ymmärryksen kontaktista ja toi lisäksi omaan tekemiseen rentoutta ja uudenlaista näkökulmaa. Endo-sensein oppien lisäksi yksi leirin parhaimmista puolista oli se, kuinka monenlaisten aikidoharrastajien kanssa sai harjoitella: niin monien erilaisten ihmisten kanssa harjoittelu kehitti tarkempaa ajatusta siitä, että mikä on oma tapa olla ja tehdä, ja missä itse haluaa kehittyä lisää. Lisäksi kokeneemmat aikidokat jakelivat mielellään toimivia vinkkejä ja neuvoja niin tekniikkaan kuin harjoitteluun yleensäkin. Aikidon harjoittelussa hienoa ja antoisaa on se,

Kaiken kaikkiaan harjoittelu Endosensein leirillä oli haastavaa mutta antoisaa, ja harjoituksissa oli aina hyvä henki. Aikidolegenda siitä, että jokaiselta voi oppia jotakin, osoittautui täysin paikkansa pitäväksi, ja tuliaisiksi kotiin lähti paljon muutakin kuin vain vihreää teetä ja Darth Maul -figuuri.

Alkujännityksestä huolimatta leiristä jäi innostunut ja hyvä tunnelma, eikä lentolippujen hintakaan enää kirvele.

Leiri oli aloittelevalle harrastajalle mahtava sysäys uudenlaisiin näkökulmiin aikidon parissa, ja ehdottomasti kannustamme muitakin aloittelijoita lähtemään heti alkutaipaleella mukaan leireille ja muihin tapahtumiin!

Matkaa meillä on lajin parissa vielä paljon, ja nyt suuntaamme vielä entistäkin innokkaampana oppimaan, mitä kaikkea onkaan vielä edessä. �

Aikidoni

Kiinnostukseni aikidoon heräsi ollessani Esa ”Eddie” Hirvosen vetämällä stunt-teatterikurssilla. Sitä ennen olin vain ihmetellyt judoharjoitusten jälkeen tatamille siirtyneitä hakamallisia hihhuleita, jotka näyttivät kaatuilevan itsestään. Kurssilla Eddie esitteli meille aikidon periaatteita. Olin äimän käkenä. Miten tasapainoni voitiin rikkoa käyttämällä vain kahta sormea? Olinhan minä tuolloin toisaalta pitkä ja kömpelö teini. Ja vailla itsepuolustustaitoja.

Ja asentonihan rikottiin vain tietystä asennosta, ollessani rento ja paikoillani. Nykyään en ole enää läheskään niin usein äimistynyt harjoituksissa.

En tällä hetkellä usko oman aikidoni toimivuuteen kamppailutilanteessa, jossa ihminen yrittää hallitusti hyökätä kimppuuni. Hypoteettinen hyökkääjäni ei ole rento. Hänen jäykkyyttään ei ole helppo käyttää hyväkseen, enkä tiedä hänen hyökkäyksensä suuntaa ennalta.

Nivelen murtaminenkin vie voimaa. En tiedä osaisinko vääntää tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti, jotta hän ei ehtisi reagoida tekniikkaani vastatoimilla. Opitut käyttäytymismallini voisivat jopa asettaa minut alakynteen.

Keskittyminen kontaktin säilyttämiseen, tasapainon ja nivelten manipulointiin vie huomiota lyöntien ja painin tehokkuudelta. Ilman kontaktia ei ole aikidotekniikkaa, ja sen säilyttäminen on lähes mahdotonta nopeatempoisessa konfrontaatiossa. Vikkelyydestä, kehonhallinnasta sekä kulmien ja etäisyyksien hallinnasta voisi tietenkin olla apua. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole yksinomaan aikidon erikoispiirteitä.

Minusta ei myöskään olisi hyvä mainostaa aikidoa kamppailu- tai itsepuolustuslajina, vaan historiallisena harmoniaa painottavana budolajina. Harjoituksissa olisi myös hyvä löytää keskitie kamppailullisten aspektien, muotojen opettelun sekä pehmeiden kontaktiharjoitusten välillä. Liian vastusteleva uke johtaa jujutsumaiseen vääntämiseen, mutta liian ystävällinen uke voi johtaa nagea harhaan tekniikkansa toimivuudesta.

Aikidoni ei ole itsepuolustustaito itsepuolustustaitoisia ihmisiä vastaan.

Kuva: Erkko Manninen

En harjoittele aikidoa kovinkaan filosofisesta näkökulmasta. Yritän keskittyä parhaani mukaan harjoituksissa ja pitää mieleni tyhjänä ulkopuolisista häiriöistä. Budomentaliteetti ei erityisemmin seuraa minua tatamin ulkopuolelle. Kaikessa voi yrittää tehdä parhaansa. En itse kuitenkaan koe löytäväni aikidon ydintä paistaessani piirakkaa, tai harjoittaessani kärsivällisyyttäni raastavan kotitehtävän kimpussa. Aikidon ydin voi myös olla jokaiselle erilainen. Kasvamme ihmisinä eri tavoilla. Mikään yksittäinen tie ei johda jokaista ihmistä yksiselitteisesti parempaan elämään. Filosofiaa on hyvä harrastaa laajaalaisesti, kiintymättä mihinkään ideologiaan liian orjallisesti. Erilaiset ideat ja periaatteet myös sopivat erilaisiin tilanteisiin ja viitekehyksiin.

Aikidoni ei ole elämänmuoto.

Ihailen lajin parista löytyvää kehonhallinan määrää ja taitoa. Välillä aikido kuitenkin tuntuu vain säännöillä ja idealistisella filosofialla höystetyltä tanssilta. Ehkä se on sitä. En ole varma haittaako se minua. Ainakin se vetää minua vielä kolme-neljä kertaa viikossa harjoituksiin, sekä kotimaan ja ulkomaan leireille. Myös seuraavat asiat voin sanoa: Aikidoni on muotoja. Aikidoni on sovittuja sääntöjä. Aikidoni on sumussa.

Aikidoni on raastavaa puurtamista, hienovaraisia muutoksia, loputon tie.

Minne se johtaa?

Johnny Varila, 23 v.

1. dan aikikai Finnaiki Näkemykset tässä artikkelissa ovat täysin omiani, eivätkä edusta minkään seuran yleistä linjaa.

AIKIDO 1/16

21

Huuto Teksti: Petteri Silenius

Perjantai-iltapäivä dojolla. Lasten ryhmä aloittelee aikidoharjoituksia. Viikon jälkeen olen väsynyt ja väsymys näkyy lapsissakin. Levottomuus kasvaa harjoituksen edetessä.

Seuraan syrjäsilmällä, kuinka useampi kuin yksi harjoittelijoista ei tahdo pysyä aloillaan. Alkaa töniminen rivissä, opetustilanteissa vieruskaverin häiritseminen, jatkuva puhetulva, huomion hakeminen.

Ohjeistukseni kovenee, kun huomaan otteeni ryhmästä pikku hiljaa murenevan. Lasten kanssa pitää käyttää selkeitä ohjeita, mitä seuraavaksi tehdään, mihin liikutaan, milloin otetaan pari ja miten pitää toimia. Tänään se ei jostain syytä mene perille.

Turhautumiseni kasvaa ja toistan moneen kertaan: ottakaa pari, tulkaa tatamin keskelle – tähän – seistään rivissä ja laitetaan vieruskaverin kanssa kädet käsikynkkään. Ei auta vaikka korotan ääntä, toistan saman uudestaan, osa ryhmästä ei edes kuuntele, seisoo niinkuin ei tajuaisi, että heille puhutaan. Huomaan, kuinka kiukku alkaa kasvamaan sisälläni korottaessani ääntä. Joudun ottamaan käsistä kiinni ja viemään lapsia yksitellen kiinni toisiinsa ja asetan heidän kätensä ristiin parin kanssa. Osalle ei vieläkään mene perille, he eivät ymmärrä mitä pitäisi tehdä. He ovat totaalisesti jossain muualla.

Haluaisin saada lapset tällä harjoitteella tekemään asioita yhdessä ja nauramaan. Huomaan vain, kuinka en saa heitä toimimaan ryhmässä. Toinen pää rivistä alkaa hajoamaan muutamien poikien villiintyessä ja koko rivi alkaa elämään kuin elävä lohikäärme. Normaalisti yhden tai kaksi häirikköä voi eristää ja ottaa heidät pois häiritsemästä opetusta.

Nyt levottomuus leviää koko ryhmään. Sitten se tulee, totaalisen turhautumisen ja epätoivon purskaus. Vertahyytävä karjaisu:

22

AIKIDO 1/16

HILJAA! Seuraan huutoni vaikutusta, mutta joihinkin se ei tehoa vaan he jatkavat häiriköimistä. Vielä kovempi huuto, joka peittoaa edellisen. Tunnen kuinka dojon seinät pullistelevat, ja koko tienoo hiljenee. Apuohjaajat ja oppilaat jäävät seisomaan jähmettyneenä paikoilleen, kauhusta kangeana, he jäävät seisomaan pitäen käsistään kiinni. Jatkan huutamista ja käsken heidät istumaan alas. Pidän puhuttelun, siitä kuinka dojolla pitäisi käyttäytyä. Kiukkuni alkaa laantua, ja totean, että tätä harjoitusta ei kannata jatkaa. Alan jakamaan ryhmiä pienemmäksi ja jaan heidät yksitellen parien ja yksilöiden mukaan. Jokaiselle ohjaajalle oma ryhmä. Tilanne alkaa rauhoittua ja selkeytyä.

Kurkkaan ovelle ja näen, kuinka vanhemmat ovat kerääntyneet oven suuhun ja kurkkivat huolestuneesti tatamille.

Loppuharjoitus sujuu ongelmitta ja häiriöttä. Kaikki harjoittelevat hyvin ja tunnollisesti. Olen päässyt tavoitteeseeni.

Ehkä kuitenkin kyseenalaisin keinoin.

Vaikka harjoitus loppuu rauhallisesti ja lapset lähtevät dojosta viikonlopputervehdysten kera, koen epäonnistuneeni. Olen menettänyt malttini huutaessani heille. Kerron sen heille harjoitusten lopuksi ja sanon inhoavani huutamista.

Saan myös selitellä aulassa odotteleville vanhemmille huutoni syytä.

Joidenkin vanhempien mielestä lapsille ei saisi huutaa. Voivat vielä pelästyä. Ymmärrän vanhempien huolen. He eivät nähneet tilanteen kehittymistä. Kuulivat vain aggressiivisen huutoni.

Kyllä, tarkoitukseni oli pelästyttää heidät ja pysäyttää. Olen opetellut kiain käyttöä, ja tiedän miten voimakas vaikutus sillä on. Kiaita käytetään kuitenkin kontrolloidusti: Se vapauttaa energiaa. Se ei saa luoda aggressiota huutajalle itselleen vaan se vie aggression pois. Näin kävi nytkin. Se

poisti silmänräpäyksessä raivoni ja sai aikaan halutun vaikutuksen; pysäytin lapset ymmärtämään, että he ovat harjoittelemassa aikidoa eivätkä leikkikentällä keskenään. He myös ymmärsivät, miksi olin vihainen. Aikuisellakin voi tulla itkupotkuraivari kurahousuissa. Jopa kuudennen danin shihanilla.

Koin kuitenkin olevani epäonnistunut, ja kelasin monta päivää tapahtunutta. Käytän huutamista joskus kontrolloidusti, mutta se mikä teki tästä tilanteesta epäonnistuneen oli liika tunnelataus, jonka varmasti läsnäolijat kaikki havaitsivat. Raivo olisi voinut olla estettävissä paremmilla järjestelyillä ja ryhmän jakamisella heti aluksi. Joskus ohjaaja joutuu toteamaan, että nimenomainen ja suunniteltu harjoitus ei sovellukaan sen hetkiseen tilanteeseen ja sen joutuu hylkäämään. Täytyy yrittää jotain muuta. Opetan kolmea eri lasten ryhmää viikossa, eri dojoilla, neljä kertaa viikossa. Ne ovat opettavaisia tuokioita joka kerta ja kehittävät pitkää pinnaa. Niiden jälkeen aikuisten harjoitukset ovat niin sanotusti lasten leikkiä.

!!!

Ryhmissäni on lapsia, jotka tekevät tunnollisesti kaikki mitä käsketään. On myös lapsia, joilla on keskittymisvaikeuksia koulussa ja kurinpito-ongelmia kotona. Ehkä siksi vanhemmat tuovat heitä aikidoon, jotta he oppisivat keskittymään ja käyttäytymään. Toisia kiusataan koulussa. Heille pitää luoda harjoittelun kautta vahvempaa itsetuntoa. Monta kertaa vanhempien toiveet lapsensa muuttumisesta ja kehittymisestä nopeasti joksikin toisenlaiseksi ei aina tuota hedelmää.

Harjoituksiin vastentahtoisesti tulevan lapsen tunnistaa siitä, ettei hän ole kiinnostunut oikein mistään mitä hänelle yritetään opettaa.

Opetusmetodini eivät ole samanlaisia, kuin kotona tai koulussa. Kuri dojolla on kovempaa kuin koulussa puhumattakaan kodista.

Jalat pestään ennen harjoituksia, sandaalit laitetaan tietyllä tavalla, solmu pitää solmia oikein. Pitää osata käyttäytyä ja opettajia ei sinutella budosalilla. Kumarruksia tehdään koko ajan. Kaikista näistä kurinalaisista säännöistä huolimatta harjoittelu pidetään rentona ja hauskana tapahtumana. Kuri luo myös turvallisuutta, kun oppilaat huomaavat, että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Opettaja voi huutaa välillä kuin merijalkaväen kersantti tai oppilaat laitetaan ryhmässä huutamaan niin, että kitarisat läpättävät. Ne kaikki ovat paineentasausta ja opettelua elämään muiden ihmisten kanssa.

Pahoittelen hyvät vanhemmat, jos huusin lapsellenne. Myönnän tappioni ja epätäydellisyyteni, ja yritän rakentaa vastaisuudessa harjoitukseni paremmin. Mutta jotain on pielessä, kun opettaja ei saa ääntään kuuluville omissa harjoituksissaan muuten kuin huutamalla.

AIKIDO 1/16

23

15 VUOTTA Ennen vuotta 2000 Päijät-Hämeessä oli vain yksi aikidoseura, Hollolan Holjutai ry. Vuosituhannen vaihteessa nuorten aktiivi-treenaajien kesken heräsi ajatus, että myös Lahteen voisi perustaa aikidoseuran. Pääosin kaksi-kolmekymppisten innokkaiden puuhamiesten porukka perusti Lahti Yuko Aikikai ry:n maaliskuussa vuonna 2000. Tetsutaka Sugawara -sensei 7. dan oli yksi seuran pääohjaajan, Kustaa Ylitalon tärkeimmistä opettajista tuohon aikaan, joten Sugawara-senseiltä pyydettiin myös nimeä uudelle seuralle. Sugawara-sensein ehdotuksesta seuran nimeksi tuli Lahti Yuko Aikikai, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä ystävien muodostamaa aiki-liittoa. Lahti Yuko Aikikain kantavana ajatuksena alusta asti oli keskittyä erityisesti aikidon toisinaan vähemmälle huomiolle jääviin osa-alueisiin kuten liikunnallisuuteen, asetekniikkaan, itsepuolustukseen ja joustavuuteen.

Seuran ensimmäiset viralliset treenit ohjasi 2.7.2000 Kustaa Ylitalo 2. dan. Sitä ennen oli kyllä jo pidetty ulkotreenejä pienellä porukalla, kun seuralla ei vielä tuossa vaiheessa ollut minkäänlaista sisäharjoitustilaa käytössä.

Seuran jäsenet olivat vielä nuoria ja innokkaita, joten he kiersivät markkinoimassa uutta seuraa kovalla draivilla joka paikassa, minne heidät vaan päästettiin. Eipä siis ihme, että seuran ensimmäisiin peruskurssiharjoituksiin tuli 54 uutta harjoittelijaa. Tämä oli tasan sama määrä kuin dojolla oli tatamimattoja, joten jokaisella treenaajalla oli käytössään 2 neliötä tatamipinta-alaa. Ensimmäiseen peruskurssigraduointiinkin joulukuussa 2000 osallistui vielä reilusti yli 30 harjoittelijaa. ”Alkuvuosina esiinnyimme mielellämme erilaisissa tapahtumissa ja mitä oudoimmissa paikoissa. Erityisesti mieleeni on jäänyt muutamat baarikeikat. Eräässä lahtelaisessa baarissa yksi esiintyjä tipahti esiintymislavalta ja toisessa yökerhossa salaperäinen mustaan asuun pukeutunut munkki Ylitalo huitoi miekalla niin että laastit lensivät katosta” muistelee seuran pääopettajana alusta alkaen toiminut Kustaa Ylitalo.

Vuosien varrella Lahti Yuko Aikikai on järjestänyt useita aikidoleirejä. Merkittävin niistä on Tetsutaka Sugawara -sensein maaliskuussa 2003 Lahdessa pitämä leiri, jonka yhteydessä järjestettiin Päijät-Hämeen aikidohistorian suurin aikidonäytös. Aikidon lisäksi näytöksessä esiteltiin myös Tenshin Shoden Katori Shinto Ryuta, jota sensei 24

AIKIDO 1/16

myös opettaa. Kärpäsenmäen koulun liikuntasalissa pidettyyn näytökseen oli tulijoita niin paljon, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes sisälle. Suomalaisten opettajien lisäksi seura on järjestänyt Lahdessa Micheline Tissierin 6. dan ja Pascal Guilleminin 5. dan ohjaamia leirejä yhteistyössä helsinkiläisen Finn-Aikin kanssa.

Seura toimi ensimmäiset seitsemän vuotta alivuokralaisena Lahden keskustassa sijaitsevalla karate-seuran dojolla.

Vuonna 2007 seura muutti päävuokralaiseksi nykyisiin tiloihin, entiseen kauppaan Kiveriönmäen huipulle.

Aikidon lisäksi seuran ohjelmistoon on kuulunut säännöllisesti katori shinto ryun ja qigongin harjoittelu. Lisäksi vuosien varrella on järjestetty lukuisia muiden lajien lajikokeiluja karatesta pesäpalloon, kalliokiipeilystä joogaan ja jousiammunnasta krav magaan.

Tänä vuonna 15 vuotta täyttänyt Lahti Yuko Aikikai on jatkanut Olli-Pekka Raitasen Päijät-Hämeessä aikanaan aloittamaa aikidon edistämistyötä ja onnistunut luomaan aikidolle vahvan jalansijan Päijät-Hämeen budo- ja kamppailulajimaailmassa. Seuran alkuvuosien nuorista, idealistisista ja innokkaista aikidokoista on tullut seesteisiä keskiikäisiä ja lähes yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Mutta into aikidoa kohtaan tuntuu pysyneen yllä aina vaan!

Outi Heistman

Kesäiset ulkoilma-asetreenit kuuluvat Lahti Yuko Aikikain perinteeseen. Kuva Parinpellon kesäleiriltä 2007, joka järjestettiin yhteistyössä Holjutain kanssa.

ANNA JA PEKKA osa 2: Erilaiset harjoitusparit Teksti: Heidi Eloranta

Pekka sairastui ja Anna joutui lähtemään harjoituksiin yksin. Häntä pelotti, koska hän ei ollut kertaakaan ollut yksin harjoituksissa. Hän oli aina harjoitellut Pekan kanssa, koska oli ujo ja häntä muutenkin aristi aina tehdä tai jutella jotakin vieraiden ihmisten kanssa. Olihan tietysti aikidokaverit jo aika tuttuja, mutta silti oli pelottavaa päästää toista niin lähelle kuin joissakin tekniikoissa piti päästää. Mutta nyt hänen oli kuitenkin mentävä harjoituksiin yksin, koska Pekka oli sairaana.

Hän istui autossa pidellen ovenkahvasta kiinni ja katsoi ulos. Äiti ihmetteli Annan outoa käytöstä, ei Anna yleensä ollut näin hiljainen vain puhkui intoa tulevista harjoituksista. ”Pelottaako sinua Anna mennä yksin harjoituksiin?

Onhan siellä kuitenkin sinulla muitakin ystäviä kuin Pekka. Sitäpaitsi kyllä ohjaajat pitävät huolen ettei sinulle satu mitään”, Annan äiti lohdutti.

Anna katsoi edelleen ulos ikkunasta.

Hän ei vaan jotenkin uskaltanut, hän ei uskaltanut. Häntä pelotti liikaa. Kyynel vierähti poskelle. ”Niin kai”, hän vastasi äidilleen. ”Kyllä minä pärjään.” Sitä hän koetti vakuutella itselleenkin.

Anna astui dojolle ja meni istumaan tatamin reunalle. Häntä vastaan juoksivatkin jo pari ystävää, Leena ja Siiri.

He kysyivät, että missä Pekka oikein

on. Anna sanoi Pekan olevan kipeänä.

Leena ja Siiri kuitenkin iloitsivat siitä, että Anna oli tullut yksinään harjoituksiin. ”On kiva välillä treenata sinunkin kanssasi, kun aina harjoittelet Pekan kanssa!” Siiri totesi. Anna nyökkäsi epävarmasti. Kyllä kai hänestäkin oli kiva harjoitella muiden kanssa, hänestä vain oli tullut niin arka sen jälkeen kuin Kalle satutti häntä. Sitäpaitsi Pekka oli tuttu ja turvallinen pari. Olihan ohjaaja tietysti aina sanonut, että pareja pitäisi vaihtaa joka tekniikkaan, mutta jostakin syystä Anna ja Pekka olivat kuitenkin aina saaneet harjoitella rauhassa.

Ensimmäisen tekniikan tullessa Annan pariksi päätyi Siiri. He olivat kyllä ystäviä, mutteivat he olleet kertaakaan treenanneet vielä yhdessä. Anna päätti hyökätä ensin Siirille ja otti Siirin kädestä kiinni. Siiri alkoi tekemään tekniikkaa hyvin pehmeästi. Anna vain meni mukana, hän tunsi kuin olisi tanssinut. Siiri ohjasi häntä eikä hän pystynyt vastustamaan sitä. Se oli pehmeää ja mukavaa.

Siiri heitti Annan shihonage-heitolla ja Anna teki ushiroukemin. Hän nousi ylös ja hymyili Siirille. ”Se tuntui kivalta!” hän sanoi. Siiri oli harjoitellut jo paljon kauemmin kuin Anna ja osasi jo kaikenlaista. Anna tajusi, että Siirin

kanssa hän oppii erilaisia asioita kuin Pekan kanssa, koska Siiri oli harjoitellut paljon pidempään. Siiri osasi myös neuvoa Annaa tekemään asioita paremmin. Siiri oli myös hyvin erilainen hyökkääjä kuin Pekka. Pekka hyökkäsi jotenkin niin jäykästi verrattuna Siiriin! Siiriä oli kiva liikuttaa, koska hän liikkui niin kevyesti. Johtuisikohan Siirin tanssitaustasta vai vain siitä että hän oli harjoitellut pidempään?

Joka tapauksessa, harjoittelu oli ihan erilaista kuin Pekan kanssa. Anna tunsi, että tekniikkaan oli tullut jotain uutta kuin hän harjoitteli sitä eri ihmisen kanssa. Siiristäkin oli kiva tehdä Annan kanssa. Heistä tuntui siltä, että oli helppoa tehdä toiselle. Aivan kuin he olisivat keskustelleet samasta asiasta. Se vain meni eteenpäin koko ajan.

He olisivat halunneet jatkaa seuraavassakin tekniikassa yhdessä, mutta ohjaaja sanoi, että kaikkien oli nyt vaihdettava sellaiseen pariin, jonka kanssa ei ollut pitkään aikaan tai koskaan harjoitellut.

Annan oli helppo valita: ihan kuka tahansa muu kuin Siiri. Hän ajatteli, että ehkäpä hän uskaltaisi vuorostaan kokeilla harjoitella pojan kanssa.

Hän kumarsi pojalle, jolle on jutellut kaikkein vähiten. Tämä poika oli salin hiljaisin poika, Mikko.

AIKIDO 1/16

25

Mikko kumarsi takaisin Annalle ja he nousivat ylös. Vuorossa oli taivas-maa-heitto, tenchinage. Tällä kertaa Mikko kerkesi ottamaan ensin kiinni Annan käsistä. Ote oli aivan erilainen kuin Pekalla tai Siirillä. Mikolla oli ihan omanlainen otteensa. Se oli vahva, mutta se ei sattunut. Mikko ei horjunut niin helposti kuin Siiri äskeisessä tekniikassa, mutta vaikka Mikko ei horjunutkaan niin helposti niin Anna sai tehtyä hyvin ja ilman kipua koko tekniikan. Olipas jännää! Aivan kuin jokainen pari olisi erilainen.

Annaa alkoi kiinnostamaan, että olisiko jokainen pari tosiaan erilainen. Sittenhän se melkein tarkoittaisi sitä, että jokainen tekniikkakin on erilainen. Aikidossahan oli sitten tosi paljon harjoittelemista! Ajatella jos harjoittelisi vaikka sadan ihmisen kanssa niin tekisi periaatteessa sata erilaista tekniikkaa. Anna oli ihan ihmeissään. Hän jatkoi tekemistä Mikolle ja huomasi, että itseasiassa jokainen Mikollekin tehty tekniikka oli erilainen. Kahta samanlaista tekniikkaa ei siis löytynytkään! Miksi hänen ja Pekan harjoittelu oli sitten tuntunut niin samanlaiselta? Ehkä he tunsivat toisensa jo liian hyvin.

Näiden harjoitusten aikana Anna pääsi vielä harjoittelemaan muutaman muunkin parin kanssa. Tunne siitä, että jokainen pari oli erilainen vain vahvistui. Se lisäsi koko ajan intoa kokeilla uusia pareja. Oli niin jännää kokeilla, miten tämä pari reagoisi tähän tekniikkaan. Joku saattoi liikkua aivan eri suuntaankin kun toinen. Anna luuli, että aikidossa aina pitää liikkua kaikkien samanlailla. Mutta näin ei tapahtunutkaan. Kaikki liikkuivat omalla tavallaan. Annallakin oli ilmeisesti sitten oma tapansa liikkua.

Loppuharjoituksissa ohjaaja sanoi Annalle ”onegai shimasu”. Anna ei ollut uskonut korviaan. Ohjaaja pyysi häntä parikseen! Kuinkakohan hän mahtaisi selvitä siitä? Anna kumarsi ohjaajalle ja nousi ylös. Hän käveli eteenpäin. Ohjaaja pyysi että Anna tekisi shomen-uchi nimisen lyönnin. Se oli siis se lyönti joka lähti päänpäältä ja piti osua vastustajaa

keskelle päätä, Anna muisteli. Anna otti oikean asennon ja lähti lyömään. Hän huomasi että hänen lyönti vain jatkui ja jatkui ja yhtäkkiä hän oli ukemissa. Mitä oikein oli tapahtunut? Hän ei edes huomannut mitä tapahtui. Tällaista hän ei ollut kyllä kokenut aikaisemmin. Ohjaajahan tuntui taas aivan erilaiselta kuin hänen aikaisemmat harjoitusparinsa.

Tai itseasiassa hän ei tuntenut oikein mitään. Ohjaaja katsoi Annaa ja kysyi hymyillen: ”Miltä se tuntui Anna?” Anna näytti innostuneelta. ”Se oli ihan hassua! Ensin minä löin ja sitten en edes tuntenut mitään ja vain yhtäkkiä olin pyllylläni maassa ukemin tehneenä. ” Ohjaaja katsoi Annaa ja jatkoi: ”Niin, syy miksi olen koko harjoitusten ajan sanonut että vaihtakaa paria johtuu siitä, että jos haluaa oppia tekemään tekniikkaa hyvin pitää treenata todella monien erilaisten parien kanssa. Minun opettajani sanoi minulle joskus , että sitten kuin olet tehnyt kymmenen tuhatta ( 10 000) tekniikkaa ainakin tuhannen (1000) eri ihmisen kanssa niin silloin osaat tekniikan!

Ajatelkaa jos meitä on täällä 10 niin vielä pitäisi tehdä 990 ihmisille tämä sama tekniikka. ” Anna oli ihan ihmeissään.

Eihänhän tulisi koskaan tekemään tekniiikkaa niin monelle ihmiselle? Kuinka hän muka voisi tehdä? ”Kun alatte kasvamaan isommiksi ja pääsette käymään leireillä, siellä tapaatte monia erilaisia ihmisiä. Silloin kannattaa harjoitella niin monen kanssa kuin mahdollista. Parien vaihtaminen on aina hyvä asia. Jos jää vain harjoittelemaan sen parhaan ystävänsä kanssa, ei tiedä mitä kaikkea voi kokea muiden kanssa.” ohjaaja jatkoi.

Anna oli aivan innostunut. Se, ettei Pekka ollut päässytkään harjoituksiin saattoi olla hyväkin juttu, koska nyt hän oli tajunnut että muidenkin kanssa pitää harjoitella. Kyllä hän Pekankin kanssa voi harjoitella, mutta oli tosiaan jännempää jos sai vaihtaa paria koko ajan. Hänen oli päästävä kertomaan äkkiä Pekalle. Pekka ei varmasti malttaisi odottaa, että pääsisi myös kokeilemaan harjoittelua erilaisten parien kanssa. �

26

AIKIDO 1/16

Tervehdys Juniorivaliokunnasta!

Tälläkin hetkellä juniorivaliokunta työstää juniorityötä lajissamme eteenpäin. Olemme vastaamassa seuroista tulleisiin tarpeisiin juniorityön osalta muun muassa seuraavasti: - Aikidoliiton nettisivuille on uudistumassa junioriosuudet niin sinettiseura-asioiden kuin yleistenkin infojen myötä. Lisäksi olisi tarkoitus saada tietoa ja materiaalia junioriohjaajille.

- Sinettiseurakriteerit ovat uudistuneet ja niistä tulee uutta tietoa Aikidoliiton nettisivuille. Ole tarkkana! Seurat hakekaa rohkeasti sinettiä. Lisätietoa saatte lajiliittomme sinettiauditoitsijalta Heidi Elorannalta. Lajissamme on paljon seuroja joiden junioritoiminta on varmasti sinetin arvoista!

tarpeita uudistuksesta. Lisää saa edelleen laittaa ideoita sähköpostitse juniorivaliokuntaan. Tiedot alla.

- Your Fightin päätyttyä kehitämme vuodelle 2016 nuorille (1319v) omaa aikidoleiriä. Lisätietoa alkuvuodesta!

Mikäli teillä seuroissa tulee mitään kehitysehdotuksia tai kysymyksiä koskien junioritoimintaa niin ottakaa reilusti yhteyttä valiokuntaan!

Yhteistyöterveisin, Juniorivaliokunnan puolesta Heidi Eloranta heidi.elisabet.eloranta@gmail.com

- Kehitämme tarpeiden pohjalta myös uusia natsa ja juniorikyuvaatimuksia. Sähköpostilla on kyselty seuroilta mielipiteitä ja

HALUAISITKO MUKAAN SUUNNITTELEMAAN JA KEHITTÄMÄÄN JUNIORITOIMINTAA? NYT SE ON MAHDOLLISTA! Juniorivaliokunta etsii uusia ja innokkaita aktiivisesti junioritoiminnassa mukana olevia henkilöitä mukaan toimintaansa!

Osallistuminen edellyttää aktiivista osallistumista kokouksiin (n.

2 krt vuodessa) ja pääasiassa sähköpostitse tapahtuvaan kehitystyöhön, mutta erityisesti palavaa halua tehdä töitä lajimme tulevaisuuden eteen.

Yleisesti ottaen edellä mainittujen tämän hetkisten projektien lisäksi Valiokunnan tehtävänä on lasten ja nuorten aikidon kehittäminen. Valiokunnan toimenkuvaan kuuluvat muun muassa seuraavat tehtävät: - - -

- liiton sinettiseuratoiminta ja sen kehittäminen - junioristrategian mukainen toiminta ja strategian päivittäminen - yhteistyö liiton hallituksen, toiminnanjohtajan ja muiden valiokuntien kanssa Kiinnostuitko? Ota heti yhteyttä juniorivaliokuntaan ja lähetä hakemuksesi. ODOTAMME JUURI SINUA!

lasten ja nuorten leiritoiminnan kehittäminen junioritoiminnan tiedotuksen kehittäminen junioritoimijaseminaarin järjestäminen yhteistyöseurojen, lajiliittojen ja VALO ry:n kanssa

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen toimitus@aikidoliitto.fi

AIKIDO 1/16

27