Aikidolehti 1/2015

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 1/2015

www.finlandaikikai2015.com

Aikidoliitto Finland Aikikai

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

Juhlavuosi on täällä

S I S Ä L LYS LU E T T E LO Pääkirjoitus 2

Taas on viisi vuotta vierähtänyt edellisestä merkkipaalusta. Vuonna 1970 perustettu Suomen Aikidoliitto juhlii 45-vuotista taivaltaan, joka huipentuu syksyllä Pohjoismaiden suurimpaan aikidoleiriin. Pääohjaajana leirillä toimii Waka-sensei Mitsuteru Ueshiba.

Väliajalla poskeen voi pistellä vaikka pääsiäisleirillä lanseerattuja hakamalakuja. Kannattaa siis seurata juhlavuoden tulevia tapahtumia: www. finlandaikikai2015.com tai facebooksivuston kautta.

Dialogin erilaiset asteet jaetaan seuraavasti:

Jokin aika sitten olin koulunpenkillä opiskelemassa markkinointiviestinnän saloja. Opintokokonaisuuden vetäjä puhui pitkään hyvän kuuntelun taidosta, jonka hän koki erityisen tärkeänä markkinoinnin ammattilaisille. Myöhemmin oivalsin uteliaan tietämättömän kuuntelun olevan taidon, jonka haluaisin siirtyvän omaan aikidoharjoitteluun ja laajemmin koko elämääni.

Seuraavat tekstit ovat vapaasti lainattu teoksesta William Isaacs: ”Dialogue the art of thinking together”.

Soveltuva kuuntelu – Kuunnellaan, jotta voitaisiin soveltaa kuultua jo tiedettyyn. Omat kokemukset ovat kuitenkin etualalla.

Dialogissa pyritään yhteiseen ymmärrykseen ja sen avulla luodaan uutta, mennään eteenpäin.

Dialogin avaintaitoja: - Kuuntelemisen ja puhumisen taito - Läsnäolon taito - Kunnioittava suhtautuminen - Oman itsensä tunteminen

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti ilmestyy vuonna 2015 kaksi kertaa. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille.

Tavallisesti levikki on noin 1500 kpl. Tätä vuoden ensimmäistä lehteä, juhlanumeroa, on otettu tavallista isompi painos, 3500 kpl. Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

2

AIKIDO 1/15

Ei kuuntele - Omat ajatukset eivät liity siihen mitä puhuja puhuu.

Arvioiva kuuntelu – Tavoitteena omista lähtökohdista arvioida mikä toisen puheessa on oikein ja mikä väärin.

Itsekeskeinen kuuntelu – Kuunnellaan, jotta voitaisiin kertoa omat mielipiteet ja kokemukset.

Puheenjohtajan palsta

3

Waka-sensei saapuu Aikidoliiton 45-vuotis-juhlaleirille

4

Mitä on aikido?

6

Yasuo Kobayashin viimeinen leiri Suomessa

8

Uudistuneesta Aikidoliiton I-tason ohjaajakoulutuksesta valmistuu osaavia treeninvetäjiä

12

Ensimmäiset puoli vuotta aikidoa

16

Junioripalsta

18

Merkityksen etsiminen – Kuunnellaan tarkkaavaisesti.

Uteliaan tietämätön kuuntelu – Toisen todellisuuden ymmärtäminen virtaavana kokemuksena. Avaudutaan omille ja toisen kokemuksille.

Kuunnella voi myös kehollaan. Tämän taidon valjastaminen aikidotatamille vie osaamista jättiharppauksin eteenpäin. Kannattaa kokeilla!

Nähdään juhlaleirillä.

Jussi

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi Ilmoitusmyynti: Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

Ulkoasu : Outi Heistman Paino: N-Paino, Lahti Kannen kuva: Hombu Dojo

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharrastajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.

puheenJOHTAJAN PALSTA

Auno Mäkinen

Murrosikäistä aikidoa?

Aloittaessani aikidon Vantaan Jukarassa 1984 oli seuramme ylin vyö aikidossa 3. kyu. Nyt aikaa on kulunut ja ylin vyömme on 7. dan. Aikido oli Suomessa silloin murrosikäinen ja se näkyi kaikessa toiminnassa. Oli vain oikea ja väärä – mustaa ja valkoista. Murrosikäinen aikido tiesi ja osasi kaiken. Seurattavia teitä oli vain yksi. Kirkasotsaisina ja harjoituksen punaamin kasvoin väänsimme tekniikoita menemään. Suvaitsevaisuus oli tukahduttavaa.

Kahdeksankymmentäluvun lopussa alkoi aikido avautua ulospäin. Monet uudet tuulet alkoivat puhaltaa ja yhä useampi alkoi taivaltamaan omaa tietänsä eri opettajan johdolla kuin aiemmin.

Ranska nousi lähes Japanin vierelle opettajien kotimaana. Itse aloin tuskailemaan aivan erilaisen jalkatyön parissa. Uusi tie vaati uuden tavan kävellä.

Mies pääsee naimisiin, nainen joutuu.

Ja häämatka on Franck Noëlin salille.

Yhdeksänkymmentäluku kuluu valmistumisien, lasten syntymisten ja ensimmäisten vakityöpaikkojen melskeessä. Rauha on dojolla. Ruuhkavuosien pakkotahtisuuden vastapainoksi saan mäiskiä oikein kunnolla. Aikidossa on muotia rappaus ja korkeat kaaret. Alkeiskurssinäytös on niin brutaali, ettei kukaan aloita. Mustia vöitä ilmaantuu hakamien alle yhä useammalle.

Joukkomme koko seurassamme Jukarassa kasvaa. Kourallisesta tulee kymmeniä uuden vuosituhannen alkaessa.

Aikido muuttuu seurassamme, kun osaaminen lisääntyy. Myös henkisellä puolella tapahtuu aimo harppaus. Aikidoa saa myös harrastaa. Uusien harjoittelijoiden ei tarvitse olla joka päivä tatamilla. Jopa juniorit ovat ihmisiä.

Uutta ja ihmeellistä ovat huhut suomalaisesta aikidon ammattilaisuudesta.

Nyt 2015 aikido Suomessa on jo saavuttanut aikuisuuden. Mustavalkoisuuden lisäksi ymmärrämme ainakin aika ajoin harmaan eri värisävyjä. Suomalainen aikido on tekniseltä tasoltaan riittävän korkeatasoista, jotta voimme alkaa yhä enemmän itsellisiksi. Emme tarvitse opettajia ulkomailta opettamaan perustekniikkaa, vaan osaamme jo ikkyomme ja nikyomme. Onhan meillä jo omia shihaneitakin.

Aikido vaatii toimiakseen vastavuoroisuutta. Ikävin harjoitusparihan on punttari, joka ei anna voimaa yhtään ulos. Myös suomalaisen aikidon tulee säilyttää vuorovaikutus maailmaan.

Tarvitsemme yhä opettajia muualta ja suomalaistenkin tulee lähteä jakamaan yhä laajemmin osaamistaan ulkomaisille tatameille.

Myös Suomen Aikidoliiton tulee vastata aikuisuuden haasteisiin. On opittava sanomaa ei, niin että kukaan ei loukkaannu. Lisäksi säännöt ja menettelytavat on viilattava kuntoon. On pystyttävä sovittamaan eri teiden kulkijoiden tarpeet siten, että vaeltajat saavat tasapuolisesti tukea omaan vaellukseensa.

Ja mikä tärkeintä, huolehtia siitä, että jatkossakin on monia teitä kuljettavaksi.

Näin aikidon neljäkymmentäviisivuotisuuden kynnyksellä, Suomen Aikidoliiton puheenjohtaja ja yksi kulkijoista

Auno Mäkinen

AIKIDO 1/14

3

Waka-sensei saapuu Aikidoliiton juhlaleirille syyskuussa

Teksti: Marjaana Larpa Kuvat: Hombu dojo

Waka-sensei Mitsuteru Ueshiba on lajin nykyisen päämiehen Doshu Moriteru Ueshiban poika. Hän on siis aikidon perustajan O-sensei Morihei Ueshiban pojanpojanpoika. Waka-sensei saapuu syyskuussa Suomeen Suomen Aikidoliiton 45-vuotisjuhlaleirille.

Waka-sensei (若先生) tarkoittaa nuorta senseitä ja hänestä odotetaan lajin seuraavaa päämiestä. Waka-sensei on syntynyt vuonna 1981, hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän on opiskellut taloutta, mutta hänen ammattinsa on aikido-opettaja. Waka-sensei on seurannut pienestä pitäen tiukkaa

4

AIKIDO 1/15

treeniohjelmaa ja nykyään hän kiertää ympäri maailmaa ohjaamassa aikidoseminaareja.

Waka-sensei kirjoittaa aikidon historiaa eteenpäin jatkamalla Ueshiban suvun tietä. Vuodesta 2010 asti Wakasensei on ollut Ibaraki-dojon dojo-cho Iwamassa, missä sijaitsee O-sensein pystyttämä Aiki-pyhäkkö. O-sensei asui Iwamassa, maaseudun rauhassa, viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästään. Keväästä 2011 lähtien Waka-sensei on ohjannut vakituisia vetovuoroja aikidon päädojolla eli Hombu dojolla ja toiminut Hombun dojo-chona 1. huhtikuuta 2015 lähtien.

Tulevana Doshuna Waka-sensei tekee juuri sitä aikidoa, mitä meidän, hänen oppilaidensa pitäisi oppia. Juhlaleirillä tullaan mitä luultavimmin näkemään Waka-sensein tunnetusti vauhdikasta

ja varmaa perustekniikkaa. Waka-sensei on kaikin puolin mukava persoona ja jos hän tulee näyttämään sinulle leirillä tekniikkaa, kannattaa reippaasti tarttua kädestä! Aikidoliitolle on suuri kunnia saada Waka-sensei ensivierailulle Suomeen Aikidoliiton juhlavuonna.

Waka-sensein juhlaleiriseurueeseen kuuluvat Igarashi-sensei ja Oyamasensei. Igarashi-sensei on Suomessa tärkeä opettaja ja hän on vieraillut täällä säännöllisesti jo vuodesta 1978, mutta Oyama-sensei vierailee Suomessa ensi kertaa. Yuji Oyama on syntynyt samana vuonna kuin Waka-sensei ja hän on harjoitellut aikidoa vuodesta 2000 lähtien. Oyama-senseillä on 5. dan ja hän on opettanut Hombu dojolla 10 vuotta ja toiminut Doshun uchideshinä eli henkilökohtaisena oppilaana. Oyama-sensein tekniikkaan pääsee

tutustumaan tarkemmin, kun hän ohjaa yhden harjoituksen juhlaleirin lauantaiaamuna.

Itse 45-vuotisjuhlaleiri järjestetään 25.-27.9.2015 Helsingissä Herttoniemenrannan liikuntahallissa, jonne rakennetaan noin 600 neliön tatami.

Leiri on juhlavuoden kansainvälinen päätapahtuma, joka kokoaa aikidon harrastajat Suomesta ja ulkomailta.

Juhla huipentuu lauantaina 26.9. arvokkaseen iltajuhlaan sekä sunnuntaina 27.9. juhlanäytökseen, jonne saapuu myös median edustajia. Lauantaina pidetään myös valmennusseminaari, joka on ehdoton tärppi kaikille opettamisesta kiinnostuneille. Juhladojolle pääsee kätevästi metrolla. Tarkemmat tiedot leiristä löydät juhlavuoden sivuilta www.finlandaikikai2015.com.

Waka-sensei viettää Helsingissä reilut viisi päivää tutustuen aikidokansan lisäksi pääkaupunkiin ja must-see-suomalaisjuttuihin, kuten saunaan, ruokaan ja nähtävyyksiin. Waka-senseitä, hänen seuruettaan ja aikidokansaa kestitään lauantain iltajuhlassa kulttuurikeskus Kaapelitehtaan Hima&Sali-

ravintolassa. Ravintolan sali on lähes kymmenen metriä korkea juhlatila vanhassa tehdasrakennuksessa. Tila sopii täydellisesti iltajuhlan tyylikkääseen ja urbaaniin pohjoismaiseen teemaan.

Aikidoliitto haluaa esitellä Waka-senseille seurueineen Suomen ruokakulttuurin hienouksia ja uskomme vakaasti myös leiriläisten ihastuvan illallisen tarjoiluihin. Viihdykettä on tarjolla myös musiikin muodossa. Iltajuhlaan pääsee kätevästi juhladojolta metrolla, joten auto kannattaa jättää suosiolla parkkiin. Jos kuitenkin haluat viettää illan ilman vahvempia virvokkeita, löytyy Kaapelitehtaan pihasta runsaasti parkkitilaa.

Kuten kaikille leireille, myös juhlaleirin harjoituksiin voi valmistautua jo hyvissä ajoin nostamalla harjoitusmääriä ja yksittäisten harjoituskertojen intensiteettiä. Hyvä peruskunto auttaa saamaan Waka-sensein harjoituksista kaiken irti, kun jaksat harjoitella keskittyneesti alusta loppuun saakka.

Leirin anti hyödyttää varmasti sekä kokeneita pitkän linjan treenaajia, kuin myös vasta-alkaneita aikidokia. Hyvien leiritreenien jälkeen voit palkita itseäsi

juhlavuoden erikoistuotteella Hakamalakulla. Kouvolan Lakritsin suussasulavat tuotteet on paketoitu ikimuistoisen tapahtuman kunniaksi mustaan hakamaan. Tervetuloa treenaamaan, katsomaan juhlanäytöstä ja viihtymään iltajuhlaan!

Tekstiä varten on haastateltu Edla Niemeä ja Sami Postia. Lähteenä on käytetty myös Petteri Sileniuksen kirjaa Aikido - harmonisen voiman tie.

Juhlaleiriseurueeseen kuuluva Oyamasensei 5. dan vierailee ensikertaa Suomessa.

AIKIDO 1/15

5

Mitä ai k Teksti: Jussi Koukku Kuvitus: Outi Heistman

Aikido on siitä ihmeellinen budolaji, että määritelmiä sille löytyy melkein yhtä paljon kuin harrastajiakin. Itsekin huomaan, että pysähdyn miettimään vastausta jonkun kysyessä, mitä rakas lajimme oikein pitää sisällään. Vastaus vaihtelee hieman eri painotuksin riippuen kysyjästä. Myös harjoitteluvuosien karttuminen on monen kohdalla muokannut suhtautumista aikidoa kohtaan. Lehdessämmekin on käsitelty vuosien saatossa lajiamme useilta eri kanteilta hyvinkin erilaisten kirjoittajien toimesta. Tässä on Suomen Aikidoliiton virallinen näkemys.

(Lähde: toimintasuunnitelma 2015). ”Aikido on nykyaikainen japanilainen budolaji. Lajin on perustanut japanilainen Morihei Ueshiba toisen maailmansodan jälkeen perehdyttyään sitä ennen vuosikymmenien kovalla harjoittelulla muun muassa Daito Ryu -jujutsuun ja erilaisiin miekka- ja keppitekniikkakoulukuntiin. Aikidossa ei pyritä vahingoittamaan hyökkääjää. Ajatuksena on tarjota hyökkääjälle mahdollisuus tarkistaa ajatteluaan ja huomata, ettei väkivalta johda ratkaisuun. Aikidon alkuperäistä budoluonnetta korostaa se, ettei siinä ole kilpailua.

Sana "Aikido" on japania ja tarkoittaa harmonisen voiman tietä.

Ai - harmonia, sopusointu, rakkaus

Ki - universaali energia, elämänvoima

Do - tie, elämäntapa

Aikido on monipuolisesti harrastajaansa kehittävä toimiva budolaji, kun sitä harjoitellaan kurinalaisesti, pitkäjänteisesti ja pätevän opettajan johdolla. Lajin periaatteet asettavat haasteita harjoitteluun: pitää pystyä toimimaan lajin arvojen mukaan ja silti treenaamaan siten, että harjoiteltu toimii myös käytännössä. Aikidonharrastajalla on pitkä ja mielenkiintoinen tie kuljettavanaan. Aikidossa käytetään vyöarvojärjestelmää, joka etenee aloittelijoiden valkoisista vyöarvoista edistyneempien eriasteisiin mustiin vöihin.

Harjoittelu koostuu sekä yleisiä että lajinomaisia liikkeitä sisältävästä lämmittelyjaksosta ja varsinaisista harjoituksista. Niiden yhteydessä opetellaan toimintaa erilaisia hyökkäystapoja - tartunta-

6

AIKIDO 1/15

i kido on? otteita, lyöntejä ja potkuja - vastaan. Hyökkäykset voivat tulla edestä tai takaa, lisäksi päällekävijöitä voi olla useampikin. Aikidoon kuuluu olennaisena osana aseellinen harjoittelu puumiekoin, -sauvoin ja -puukoin.

Aikidon tapa harjoitella mahdollistaa kaikenikäisten niin miesten kuin naistenkin osallistumisen harjoitteluun. Lajissa käytetään hyväksi hyökkääjän omaa voimaa, jonka avulla hänet ohjataan osaksi hyökkäyksen vastaanottajan liikettä.”

Koska liitto määrittelee aikidon tällaisella viitekehyksellä, on aihetta valottaa hieman tämän organisaation roolia suomalaisessa aikidokentässä (toimintasuunnitelma 2015): ”Suomen Aikidoliitto - Finland Aikikai ry on aikidotoimintaa harjoittavien rekisteröityjen yhdistysten kattojärjestö, joka on perustettu vuonna 1970. Sen tarkoituksena on ohjata ja kehittää aikidotoimintaa sekä luoda mahdollisimman hyvät puitteet lajin harrastamiselle Suomessa.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto tukee eri tavoin jäsenseurojensa toimintaa, järjestää sekä kansainvälisiä että kotimaisia lajin harjoitusleirejä, järjestää näytöksiä, huolehtii koulutuksesta eri tasoilla, toimittaa Aikido-lehteä sekä lajitiedotetta ja huolehtii kansainvälisestä yhteistyöstä aikidon alalla. Lisäksi liitto hyväksyy myönnetyt vyöarvot ja pitää niistä rekisteriä. Liitto avustaa jäsenseuroja mm. välittämällä jäsenistölle aikidotarvikkeita, esim. pukuja, kirjoja ja kuvastoja.

Liiton toiminnassa kiinnitetään huomioita eettisten arvojen toteutumiseen. Suomen Aikidoliiton eettiset periaatteet hyväksyttiin liittokokouksessa syksyllä 2004.

Suomen Aikidoliitto ry on Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry:n (VALO), Euroopan Aikidoliiton (EAF) sekä Kansainvälisen Aikidoliiton (IAF) jäsen. Suomen Aikidoliitto on ainoa Aikikai Foundationin tunnustama edustaja Suomessa.”

AIKIDO 1/15

7

Yasuo Kobayashin viimeinen leiri Suomessa Teksti: Jukka Helminen Kuvat: Heidi Eloranta ja Aikidoliiton arkisto

Kobayashi-sensein merkitys suomalaiselle aikidolle on suuri. Hän on yksi merkittävimmistä japanilaisista aikido-opettajista ja meillä on ollut onni nauttia hänen opetuksistaan 30 vuoden ajan.

Se on noin puolet hänen aikidoelämästään. Tänä kesänä hän tulee Suomeen viimeistä kertaa opettamaan.

8

AIKIDO 1/15

Ensimmäistä kertaa Suomeen Ichimura-sensein kutsusta Toshikazu Ichimura -sensei vieraili Suomessa Ruotsista käsin vuosina 1970-1986 opettamassa aikidoa ja iaidoa. Suomi kuului hänen vastuualueeseen koko tuon ajan. Ichimura-senseillä oli tapana kutsua vierailevia opettajia vuosittain, pääsääntöisesti Euroopassa asuvia japanilaisia opettajia. Vuonna 1977 hän sitten kutsui Kobayashisensein, joka vastasikin myöntävästi kutsuun. Näin Kobayashi-senseistä tuli järjestyksessä toinen Suomessa opettanut japanilainen aikidosensei.

Kobayashi-sensein ulkomaan matkat

Sensein ensimmäinen ulkomaan matka sijoittui Brasiliaan, joskin samalla hän kiersi Pohjois-Amerikkaa tapaamas-

Kobayashi-sensein Suomen vierailut

sa tutut (Yamada-sensei, Kanai-sensei jne). Tämä tapahtui vuoden 1975 paikkeilla sensein muistikuvien mukaan.

Sitten tuli mukaan Taiwan 1976 sekä Suomi 1977.

Tuostapa voimmekin huomata, että Suomi on ollut kärkisijoilla hänen ulkomaanmatkojensa alkaessa! Seuraavan kerran sensei tosin tuli Suomeen vasta 1985. Vuodesta 1987 lähtien hän on vieraillut Suomessa vuosittain. Eli tänä vuonna senseille tulee 30. vuosi Suomessa aikidoa ohjaamassa.

Muita sensein vierailukohteita ovat olleet mm. USA, Kanada, Brasilia, Peru, Argentiina, Kiina, Indonesia, Taiwan, Korea, Singapore, Kreikka, Ruotsi, Unkari, Bulgaria, Iran ja Tunisia.

Sensei todellakin vieraili Suomessa ensimmäisen kerran kesällä 1977 ollen silloin shihan 7. dan, assistenttinaan Ishigaki-sensei (tuolloin 4.dan, nykyään shihan 7.dan). Leiri pidettiin Helsingissä Mäkelänrinteen lukion voimistelusalissa 8.-14.8. Leiriin kuului myös yleisönäytös.

Kobayashi-sensein toinen Suomen vierailu oli kesäleirin 1985 ohjaus. Leiri pidettiin Helsingissä 5.-11.8.1985 ja paikkana edelleen Mäkelänrinteen lukio.

Tämäkin leiri sisälsi yleisönäytöksen.

Ichimura-sensei oli näissä kummassakin ensimmäisessä leirissä kakkosopettajana.

Kolmas sensein ohjaama leiri oli niin ikään Suonen Aikidoliiton kesäleiri AIKIDO 1/15

9

Yli 60 vuotta aikidoa • • • •

•

•

• • •

10

Yasuo Kobayashi syntyi vuonna 1936.

Aloitti aikidon 1954, harjoitellen jonkin aikaa rinnakkain aikidoa ja judoa.

Harjoitteli judoa 10-18 vuotiaana saavuttaen arvon 3. dan.

Myöhemmin myös iaidoa saavuttaen myös siinä 3. dan -arvon.

Hän suoritti Tokion Meiji-yliopistossa sähköinsinöörin opinnot, mutta ei ole koskaan toiminut sillä alalla. Aikido vei mennessään. Hän perusti myös Meiji-yliopiston aikidokerhon.

Sensei oli myös pitkään uchideshina Aikikai Hombu Dojolla, kunnes perusti oman dojon 1969 kotitaloonsa o-sensein kuoleman jälkeen. Ensimmäinen oppilas siellä oli hänen poikansa Hiroaki, joka oli silloin 3-vuotias.

Sensein mukaan opettajina tuohon aikaan Hombulla toimi mm. O-sensei Morihei Ueshiba ja hänen poikansa Kisshomaru Ueshiba sekä Koichi Tohei -sensei, Osawa-shihan, Saito-shihan, Yamaguchi-shihan, Arikawashihan, Tada-shihan, Tamura -shihan, Noro-shihan ja muita.

Vuonna 1972 sensei avasi toisen dojonsa Tokorozawaan ja aloitti uchideshi-ohjelman siellä.

Sensein arvo aikidossa on shihan 8. dan.

Tänä vuonna senseille tulee 61 vuotta aikidoa täyteen.

AIKIDO 1/15

Kuvassa hiukan nuorempi sensei.

Kuva 80-luvulta.

1.-9.8.1987 Turussa. Senseillä oli mukanaan toinen japanilainen opettaja, Toshiyuki Arai -sensei (silloin shihan 6.dan, nykyään 8.dan). Tämäkin leiri sisälsi yleisönäytöksen.

Tästä eteenpäin sensei on käynyt vuosittain Suomessa aina vuoteen 2015 asti. Ja vuodesta 1990 lähtien sensei on vuorotellut Igarashi-sensein kanssa Liiton pääsiäis- ja kesäleirien ohjaukset.

Kobayashi-sensein merkitys suomalaiselle aikidolle

Ichimura-sensei loi suomalaisen aikidon perustan, mutta Kobayashi-sensei vei sen uusiin ulottuvuuksiin. Hän oli ensimmäinen kontakti Japanissa ja hänen kauttaan järjestyivät ensimmäiset aikidovierailut Suomesta Japaniin 80-luvun alussa. Sittemmin hänen dojollaan on ollut toistakymmentä suomalaista uchideshinä. Kobayashi-sensei oli eritoten 80-luvulla, mutta myös 90-luvun alkupuolella avainhenkilö suomalaisten suhteissa Aikikai Hombuun. Suhteiden ylläpito Liittotasolla Aikikai Hombuun on yksi Liiton tärkeimmistä tehtävistä, joten sensei oli todellakin avainhenkilö isolla A:lla.

Voisi sanoa, että hän avasi ovia ja portteja, jotka eivät muuten olisi niin helposti auenneet. Kaikki 80-luvun suomalaiset dan-arvoiset ovat ehtineet harjoitella hänen kanssaan. Voidaan sanoa, että sensei on ehtinyt vaikuttaa erittäin moneen suomalaiseen nykypäivän korkea-arvoiseen harjoittelijaan.

Nyt kun sensei ohjaa viimeistä säännöllistä leiriään Suomessa, tilanne on haikea. Hänen vaikutuksensa suomalaiseen aikidoon on ollut korvaamattoman iso.

Sensein budoajatuksia Tärkeimpänä asiana aikidon harjoittelussa on se, että sydän on mukana. Sen oppiminen on jopa tekniikkaa tärkeämpää. Kokoro on tärkein, sitä ihminen voi harjoittaa ikääntyessäänkin, vaikka keho heikkenee ikääntymisen seurauksena.

Senseillä itsellään on todella avara sydän ja asennen kohdallaan. Leirillä se näkyy ihmisten riemusta harjoitella.

Paljon hymyileviä ja iloisia kasvoja.

Aukeaman kuvat vuoden 1985 kesäleiriltä. Vasemmalla leirin mainos.

AIKIDO 1/15

11

Teksti: Outi Heistman Kuvat: Sanna Joutsela

Uudistuneesta Aikidoliiton I-tason ohjaajakoulutuksesta

valmistuu osaavia treeninvetäjiä

Aikidoliitto on yksi monista lajiliitoista, joka järjestää valmentajaja ohjaajakoulutusta (VOK) jäsenseurojensa ohjaajille.

Aikidoliiton uudistettu ohjaajakoulutusjärjestelmä pohjautuu vuonna 2005 käynnistetyn opetusministeriön rahoittaman SLU-vetoisen VOK-hankkeen työn tuloksiin. VOK-hankkeen tavoitteena oli edistää laadukasta valmennusta ja ohjausta ja kehittää valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen yleispätevä kansallinen malli, ns. VOK-perusteet, jonka avulla varmistetaan, että koulutus on osaamistavoitteiltaan ja vaatimustasoltaan yhdenmukainen kaikkien lajien kesken.

12

AIKIDO 1/15

Tänä päivänä VOK-malli on vakiintunut liittojen käyttöön ja se tuottaa suomalaisiin liikunta- ja urheiluseuroihin osaavia ohjaajia.

Koulutuksen rakenne jakautuu kolmelle tasolle: I-tasolla harjoitellaan perusasioita - yksittäisen harjoituksen suunnittelua ja toteuttamista, harjoitusryhmän hallintaa, fyysisten ominaisuuksien harjoittamista ja turvallisen harjoitustilanteen luomista. Aikidossa I-tason "pääsyvaatimuksena" on 3. kyun vyöarvo. II-tason koulutuksessa paino on yksilön valmentamisessa osana ryhmää, tavoitteellisessa harjoitte-

lussa ja liikunnallisen ja urheilullisen elämäntavan välittämisessä. Aikidossa II-tason koulutukseen vaaditaan 1. dan. Korkein koulutustaso lajiliittojen VOK:ssa on III-taso. Sen pääteemoja ovat valmentaminen ja ohjaaminen yksilön kasvun tukena, yksilöllinen harjoittelu sekä urheilijan terveys ja hyvinvointi menestyksen taustalla.

Aikidossa III-tason koulutukseen osallistujalta vaaditaan 3. dan ja koulutus toteutetaan mentorikoulutuksena.

Koulutettavalle laaditaan yksilöllinen opintosuunnitelma, joka hyväksytetään aikidoliiton koulutusvaliokunnalla.

TASOT

3 3. dan

2 1. dan

1 3. kyu

Valmentajana ja ohjaajana toimiminen

Aikidon harjoittelijan val- Eettinen ja terveyttä edismiudet ja ominaisuudet tävä valmennus ja ohjaus

Aikidouran kokonaisvaltainen tukeminen

Yksilöllinen harjoittelu

Aikido elämäntapana

Kansallinen taso

Dan-kokeeseen valmentautuminen

Yksilön valmentaminen

Tavoitteellinen harjoittelu

Aikidon eettiset periaatteet

Harjoituskauden suunnittelu

Oheisharjoittelu

Ohjaaminen urheilulliseen elämäntapaan

Seurataso

Kyu-kokeeseen valmentaminen

Harjoitusryhmän hallinta ja yksilön huomioiminen

Aikidon lajitaitojen ohjaaminen

Yksittäisen harjoituksen ohjaaminen

Taitoharjoittelun ja fyysisen harjoittelun perusteet

Terveelliset ja turvalliset harjoitusmenetelmät

Aikidoliiton VOK rakentuu kolmesta tasosta. Suurin osa osallistujista suorittaa vain I-tason koulutuksen.

Ensimmäinen uudistettu I-tason koulutus järjestettiin H ämeen linnassa

Aikidoliiton I-tason valmentaja- ja ohjaajakoulutusta uudistettiin hiljattain vastaamaan paremmin yleistä kansallista mallia ja nk. VOK-perusteita Aikidoliiton koulutusvaliokunnan ja Kustaa Ylitalon toimesta. Kustaa on ollut mukana luomassa VOK-järjestelmää myös valtakunnallisella tasolla, joten hän jos kuka tuntee aiheen ja on oivallinen henkilö viemään Aikidoliiton koulutusta eteenpäin.

Uudistettu I-tason koulutus järjestettiin ensimmäisen kerran kuluvan vuoden helmi-maaliskuussa, ja paikalla oli 17 innokasta oppijaa ympäri Suomen.

Paikkana oli Hämeenlinnan Aikidoseuran dojo ja kouluttajana Kustaa Ylitalo (5.dan, shidoin). I-tason koulutus on laajuudeltaan 50 tuntia ja se jakautuu kahteen koulutusviikonloppuun sekä ennakko-, väli- että lopputehtäviin.

Ensimmäinen koulutusviikonloppu alkoi yleisopinnoilla. Kahden päivän aikana kuuntelimme Kustaan luentoja, teimme ryhmätöitä ja keskustelimme.

Välillä istuimme paikoillamme ja välillä saimme liikuntaa ohjatessamme toisiamme.

Koulutus herätteli pohtimaan millainen on hyvä ohjaaja

Yleisopintojen aikana opimme, että I-tason koulutuksen tavoitteena on kouluttaa ohjaajia, jotka ovat ennen kaikkea innostavia ja motivoivia, tukevat harjoittelijoiden itseluottamusta ja osaavat opettaa lajin perusteita sekä liikunnallisia perustaitoja. Pohdimme mitä taito on ja miten sitä voi kehittää. Ohjaajan tulisi ymmärtää mistä motorisista perustaidoista lajitaidot koostuvat ja kuinka näitä perustaitoja voi kehittää eri harjoittein esimerkiksi alkuverryttelyn aikana.

I-taso koostuu nyt selvemmin kahdesta erillisestä osasta: yleisopinnoista ja lajiopinnoista. Nämä kaksi osaa voi nyt suorittaa myös toisistaan irrallisena. Yleisopinnoissa hyödynnetään liikunnan aluejärjestöjen rakentamia VOK-teemakoulutuksia, joita järjestetään avoimina kursseina eri puolilla Suomea. Niissä käsitellään ohjaamista ja valmentamista yleispätevällä tasolla kun taas lajiopinnoissa keskitytään itse aikidon lajitaitojen ja treenien ohjaamiseen. Koulutus on pyritty kytkemään entistä paremmin ohjaajien käytännön toimintaympäristöön ja uudistettuun koulutukseen sisältyykin mm. aikidoharjoitusten suunnittelu ja toteuttaminen leirin yhteydessä.

Ajatustenvaihtoa opintojen lomassa.

AIKIDO 1/15

13

Leirillä jokaisella parilla oli vastuullaan yhden osa-alueen opettaminen. Samaan aikaan toinen pari kirjoitti ylös havaintoja opetuksen onnistumisesta.

Yleisopinnot herättelivät myös huomioimaan yksilöt harjoituksissa ja ottamaan huomioon ryhmän koostumuksen ja muokkaamaan opetustyyliä ryhmän mukaan. Lisäksi mietimme oman persoonan vaikutusta ohjaajana kehittymiseen: mikä on minun heikkouteni ja vahvuuteni ohjaajana?

Koulutuksessa pohdittiin myös mistä konkreettisista asioista harjoituksen ilmapiiri rakentuu ja miten hyvää ilmapiiriä voi edistää. Mielestäni tärkeimpiä osa-alueita yleisopinnoissa olivat palautteen antamisen taito, harjoituksen suunnittelun merkitys sekä onnistuneen harjoituksen osatekijät.

aluksi aikidopuku päälle, ja viikonloppu olikin paljon edellistä fyysisempi.

Ensimmäisen päivän lopuksi osallistujat jaettiin pareihin. Seuraavana päivänä olisi leiri, jossa kullakin parilla olisi vastuullaan tietty osio. Lisäksi jokaiselle parille osoitettiin vastapari, jonka tehtävänä oli istua sivussa ohjaamista tarkkaillen ja tehden huomioita toisen parin osuudesta.

Leiripäivä koitti ja paikalle saapui yllättävän paljon väkeä! Tatami kävi ahtaaksi, sillä kurssilaiset ja leiriläiset yhteenlaskien harjoittelijoita oli yli 50.

Täytyy myöntää, että jännitti vetää har-

joituksia niin monen silmäparin edessä. Kokemus oli erittäin opettavainen, sillä kovin moni ei pääse kotidojollaan opettamaan niin suurta ryhmää. Ensinnäkin oli kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota siihen, että kaikki näkisivät ja kuulisivat opetuksen. Lisäksi oli huolehdittava harjoitusten turvallisuudesta. Käytännössä harjoittelijoita oli ohjeistettava tekemään tekniikat ryhmissä, ja heittotekniikoissa oli hyvä ohjeistaa jopa heittosuunnat. Lisäksi kokemuksen opettavaisuutta lisäsi se, että siitä sai heti palautteen niin kouluttajalta kuin kurssikavereiltakin.

Tiiviin yleisopintorupeaman jälkeen saimme hyvin käytännönläheisen välitehtävän. Meidän tuli vetää aikidotreenit kotidojoillamme ja soveltaa oppimaamme. Harjoitukset tuli videoida ja videon avulla analysoida omaa ohjaustaan. Välitehtävä oli erittäin hyödyllinen ja se auttoi hahmottamaan parannuskohteita omasta ohjaamisestaan.

Toisessa koulutusviikonlopussa, lajiosassa, keskityttiin aikidoon: dojoetikettiin, aikitaisoon, aikidoharjoitusten rakenteeseen ja käytännön toteutukseen. Lisäksi käytiin läpi aikidon historiaa, eettisiä ja filosofisia periaatteita, vyöarvojärjestelmää ja lajitaitojen ohjaamista. Tällä kertaa puettiin heti

14

AIKIDO 1/15

Leirin sisältöön kuuluivat myös erilaiset lihaskuntoharjoitteet.

Virallinen leirikuva.

Näköalaa treenien vetämiseen Koulutus oli luonteeltaan hyvin vuorovaikutteinen. Toki opimme myös Kustaalta ja kalvosulkeisista, mutta eniten opimme toisiltamme. Koulutus sisälsi paljon ohjattua keskustelua ja ryhmätöitä: mietimme esimerkiksi yhdessä käytännön harjoitteita, joita opetimme toisillemme. Oli hyödyllistä oppia vertaistuen kautta, ja samalla sai monia

uusia kavereita! Vaikka nykyään sitä kai kutsutaan verkostoitumiseksi...

Itse olen treenien vetäjänä aivan aloittelija ja arkailin koulutukseen lähtemistä, sillä harjoitusten veto pelotti minua. Nyt jälkikäteen voin todeta, että koulutus oli erittäin hyödyllinen ja on saanut minut innostumaan harjoitusten ohjaamisesta. Olen oppinut

ymmärtämään, että aikidon opettaminen ja harjoitusten ohjaaminen ovat eri asioita ja että minun kaltaisellani aloittelijalla on myös annettavaa treenien vetäjänä, eikä vain kanssatreenaajana.

Koulutus toi rohkeutta vetää treenejä ja uskoa omaan osaamiseen. Sen jälkeen onkin tullut vedettyä treenejä viikoittain ja kiitostakin olen saanut, joten ei paha! Kokeilkaa muutkin rohkeasti!

Viimeinen koulutuspäivä huipentui todistusten jakoon.

AIKIDO 1/15

15

Ensimmäiset puoli vuotta aikidoa Kysymykset: Marjaana Larpa Vastaukset: Teemu Puhakka Kuvat: Marcel Maltzeff

Miksi aloitit aikidon?

Mikä on ollut vaikeinta lajissa?

Aikidon löytäminen oli puhdas sattuma. Asun Helsingin Laajasalossa ja näin mainoksen lajinäytöksestä.

Minulla ei ollut ennalta tietoa lajista. Esityksessä syntyi kuva, että aikido näyttää hienolta!

Ensimmäinen graduointi, ensimmäinen näytös, ensimmäisten treenien alkujännitys. Aluksi tuntui, että minulla on kaksi vasenta jalkaa.

Miltä aloittaminen tuntui?

Kuva aikidosta muuttui, kun itse kokeilin sitä, sillä oma tekniikka ei näyttänyt niin hienolta kuin näytöksessä.

Huomasin, että aikido on sopivasti haastava ja jopa vaikea laji. Alusta asti olen tykästynyt aikidoon sisältyvään kehon huoltoon, esimerkiksi venyttelyyn. Laji toimii hyvänä liikuntamuotona eli siinä tulee hiki.

Onko ensivaikutelmasi lajista muuttunut?

On ollut ilo huomata, että omassa tekemisessä on tapahtunut kehitystä, niin kunnon kuin aikidon kannalta. Aikido tuntuu kuitenkin edelleen haastavalta.

Parasta aikidossa on ollut uuden oppiminen, kunnon kasvaminen, mielekäs ympäristö ja hetkelliset onnistumisen tunteet.

Onko aikidon harjoittelusta ollut hyötyä muussa elämässä?

Ehdottomasti! Toki mistä tahansa liikuntaharrastuksesta on hyötyä fysiikalle, mutta se mikä aikidossa on mielestäni ollut erityisen antoisaa on, että dojolla uutta tekniikkaa opetellessa joutuu käyttämään myös päätä!

Työ- ja siviilimurheet on ollut pakko heittää treenien ajaksi pois mielestä...muuten ei treeneistä tule mitään.

Eli aikido on myös hyvää terapiaa!

16

Nimi: Teemu Puhakka Ikä: 39 Seura: Yatagarasu ry, Helsinki

AIKIDO 1/15

Harrastatko muita lajeja?

Olen käynyt kuntosalilla koko aikuisikäni ja aion käydä jatkossakin. Kuntosali on sellaista yksinään väkisin puurtamista, aikido taas on sosiaalista.

Tukeeko aikido kuntosaliharjoittelua?

Aikidossa ei tarvita hirveästi voimia, joten sen puolesta voimailu ei tue aikidoa lajina. Toisinaan voimailu on jopa hieman haitannut aikidotreenejä, sellaisina päivinä kun lihakset ovat tuntuneet jäykiltä salitreenin jäljiltä. Toisinpäin tilanne taas ihan toinen, aikidossa lämmittelyt ja venyttelyt kuuluvat jokaisen treenin alkuun, joko ohjattuna tai vapaasti, mutta kummallakin tavalla ne tulee tehtyä huomattavasti paremmin kuin kuntosalilla yksinään, joten notkeus ja yleiskunto kehittyy. Toki ennen salitreeniäkin tulisi lämmitellä ja venytellä, mutta koska treenailen yksinäni, niin toisinaan tulee sen suhteen vähän lintsattua. Aikidossa tulee myös huomaamatta treenattua keskivartaloa ja jalkoja eri tavalla kuin salilla. Joten olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikido tukee saliharjoittelua.

Millaisia treenikaverit ja ohjaajat ovat olleet?

Minut otettiin uutena lajin harrastajana hyvin vastaan.

Kanssani ei aloittanut muita uusia samaan aikaan, eikä minulla siis ollut ennalta mitään kokemusta aiki-

dosta, joten voitte kuvitella, että aluksi oli pää vähän pyörällä kaikista kumarruksista ja dojolla toimimisesta.

Siitä kiitos hyville ja osaaville ohjaajille, etteivät ainakaan näyttäneet mahdollista turhautuneisuuttaan vaan jaksoivat sinnikkäästi toistaa samoja asioita, mitkä toki varmaan jo pidempään treenanneilta tulevat ihan luonnostaan. Nyt kun olen jo edes vähän päässyt lajiin sisään, niin olen huomannut, että ilmeisesti jokaisella ohjaajalla (toki minulla kokemusta vain kahdesta) on hieman oma "tyylinsä" tehdä aikidoa ja oma tyylinsä ohjata harjoituksia. Tämä on varsin mukava asia, se pitää treenaamisen entistä vaihtelevampana. Aluksi kaikki pidempään treenanneet ja etenkin ohjaajat olivat melko "mystisiä" hahmoja mustissa "mekoissaan" sulavine ukemeineen. Ajan kuluessa olen huomannut, että hekin ovat silti vain ihmisiä, joille voi jutella ja joilta voi kysellä vinkkejä. Ohjaajat itsekin vielä vuosien harjoittelun jälkeen oppivat uutta meidän muiden joukossa harjoitellessaan, silloin kun eivät itse ole ohjaamassa harjoituksia.

Millaisia tavoitteita sinulla on aikidossa etenemisessä?

Oppia uutta ja kehittyä, etten jäisi polkemaan paikalleni. Tavoitteena on pysyä junnujen edellä, jotta apuohjaajana olisi enemmän annettavaa. En kuitenkaan halua edetä kiirehtien vaan hyvällä fiiliksellä. Toivottavasti ei tule mitään terveydellisiä esteitä treenaamiselle.

Jos puhjennut innostus uutta lajia kohtaan säilyy, niin en näe estettä, etteikö aikidosta voisi tulla hyvinkin pitkäaikainen harrastus minulle. Uskon, että kymmenen vuoden aikavälillä pitäisi olla sinut hakaman kanssa.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää niille, jotka harkitsevat lajin aloittamista?

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan aikidoa, vaikka ei olisi ennestään mitään tietoa lajista! Aikido on varteenotettava vaihtoehto kenelle tahansa uutta liikuntaharrastusta etsivälle.

AIKIDO 1/15

17

AIKIDO n o i t i d e r Junio

Teksti ja kuvat Heidi Eloranta

Mitä junioriaikido on?

Juniorit harjoittelevat samanlaisia aikidon tekniikoita ja perusteita kuin aikuisetkin. Junioreiden aikido ei ole kuitenkaan niin tekniikkapainoitteista kuin aikuisten aikido. Junioreiden aikidossa keskitytään paljon muuhunkin, pitkälti riippuen juniorin iästä ja kehitystasosta.

Suurin osa junioriohjaajista on koulutettuja, ja he osaavat suunnitella juniorin kehityksen ja tarpeiden mukaiset harjoitukset. Ohjaajat luovat lasten niin motoriset kuin fyysisetkin perusteet kuntoon, jonka jälkeen on helpompaa oppia, välillä monimutkaisiakin, aikidotekniikoita. Harjoituksissa siis tehdään myös kaikkea muuta liikunnallista oheisharjoittelua.

Aikidotekniikat on hiottu lapsille sopivaksi. Sieltä on poistettu sellaiset asiat, jotka voisivat jotenkin vahingoittaa vielä kasvavassa iässä olevaa lasta, kuten jotkut kovimmat nivellukot.

Pääasiassa kuitenkin koko aikido on sellaista, että se sopii ikään katsomatta kaikille.

Tekniikoiden ja motoristen taitojen lisäksi suuri osa harjoituksesta kuuluu leikeille ja peleille, jotka myös omalta osaltaan tukevat liikunnallisten taitojen oppimista. Tärkeää junioriohjaajille on saada lapset viihtymään lajin parissa ja nauttimaan harjoittelusta ilman turhan tiukkaa ja ”veren maku suussa” puurtamisen ajatusta. Lisäksi junioreita kannustetaan harrastamaan monipuolista liikuntaa treenien ulkopuolellakin ja suuntautumaan terveellisiin elämäntapoihin.

18

AIKIDO 1/15

Junioriaikido on suuri osa Suomen aikidotoimintaa. Yli puolet Aikidoliiton jäsenseuroista järjestää harjoituksia myös junioreille. Aikidon voit aloittaa jo jopa 4-5 vuotiaana! Suurin osa seuroista tarjoaa kuitenkin toimintaa 7. ikävuodesta alkaen.

Ohjaajat ovat usein koulutettuja I. tai II. tason junioriohjaajia.Katso lisää ja löydä lähin junioritoimintaa tarjoava seura: www.aikidoliitto.fi/seurat

Voit kysyä myös lisää lajimme junioritoiminnasta Heidi Elorannalta (juniorivaliokunnan pj) numerosta 0408345590 tai sähköpostitse osoitteesta heidi.eloranta@yoshinkai.info.

Koska aikido on japanilainen laji, tärkeässä osassa sitä ovat myös japanilaiset tavat ja perinteet. Kunnioitus ja kohteliaisuus ovat aina olleet japanilaisen kulttuurin hyveitä ja näitä pyrimme myös välittämään kasvatuksellisina elementteinä harjoituksissamme.

Haluamme luoda ilmapiirin, jossa jokainen otetaan huomioon omana yksilöllisenä itsenään.

Mikä motivoi kun ei kilpailla?

Aikidossa ei kilpailla, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lajissa ei voisi harjoitella tavoitteellisesti. Kilpailujen sijasta voimme seurata kehittymistämme vyökokeiden avulla sekä haastaa itseämme jatkuvasti parempiin ja parempiin suorituksiin.

Junioreilla on vyöarvojen lisäksi natsakokeita, joiden avulla voidaan pätkiä isompia tavoitteita pieniksi. Natsoja on eri värisiä ja niitä tietyn määrän suorittamalla voi aina suorittaa seuraavan vyöarvon. Lisäksi moni seura on kehittänyt vyökoejärjestelmän ohelle jotain omaa tavoiteltavaa.

Joissakin seuroissa on erilaisia liikunnallisia taitoja ja haasteita mitä harjoitellaan ja opetellaan. Lisäksi monissa seuroissa juniorille tehdään henkilökohtainen oma suunnitelma tavoitteista joihin pyrkiä, oma taitotaso lähtökohtana. On hieno tunne kun juniori itse huomaa kehittyneensä ja oppineensa jotain, joka ennen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta!

Junioreita haastattelemalla tärkeimmät motivaation luojat eivät kuitenkaan ole välttämättä natsakokeet ja teknilliset jutut vaan mukavat pelit ja leikit, hyvä porukka ja mukavat ystävät sekä opettajat.

Kilpailemattomuudella on myös monia hyviä puolia. Kaikki lapset eivät pidä kilpailun tuomasta stressistä ja vähemmyyden tunteesta, jos ei pärjääkkään. Aikidossa sitä pelkoa ei ole sillä keskinäistä vertailua ei näin ollen tapahdu. Jokainen saa kehittyä omalla tasollaan ja vauhdillaan. Aikidossa kilpaillaan vain omaa itseään vastaan.

ESIMERKKIRUNKO NORMAALISTA JUNIORIAIKIDOHARJOITUKSESTA: 1. Treenien aloitus: alkukumarrukset ja alkulämmittelyt, jotka voivat koostua peleistä ja leikeistä, motorisista harjoitteista sekä lihaskuntoliikkeistä.

2. Yksin tehtäviä perusharjoitteita, kuten kaatumisia (ukemi), käännöksiä ja väistöjä (taisabakit) ja hyökkäyksiä.

3. Perustekniikkaa parin kanssa.

4. Pelejä.

5. Perustekniikkaa lisää parin kanssa.

6. Loppupeli ja loppukumarrukset.

AIKIDO 1/15

19

A K K E P A J A N N A N O D I K I A T A V A T T ALOI Äiti kurtisti kulmiaan ja katsoi huolestuneen näköisenä lapsiaan.

- Luulen, että tuo on aivan liian väkivaltainen harrastus teille, lapset. Jospa aloittaisitte vaikka tanssin? hän sanoi.

- Mutta äiti! Minä HALUAN aloittaa aikidon, Pekka huudahti.

- Mennään nyt edes katsomaan sitä äiti!

Anna yllytti vieressä. Äiti pysyi hiljaa kulmat kurtussa.

- Mutta… äiti epäröi.

- Äiti kiltti... Anna katsoi ruskeita nappisilmiään räpytellen äitiään ja väänsi suunsa itkuun.

- No selvä, mennään katsomaan sitä, mitä se nyt oli... Aikidoa! Äiti myöntyi vihdoin.

Anna ja Pekka kiljuivat yhteen ääneen ja juoksivat ympäri huonettaan. Äiti oli kuitenkin edelleen huolestuneen näköinen. Mitäköhän lapsille sattuisi? Joutuvatkohan he tappeluihin tai vaikeuksiin esimerkiksi koulussa? Sehän oli täyttä väkivaltaa siinä videolla.

Pekka halusi aloittaa sisarensa Annan kanssa aikidon.

He katsoivat videoita Youtubesta ja kertoivat sitten äidilleen asiasta. He saivat äidin katsomaan videon.

Videossa näkyi kaksi hamepukuista ukkelia, jotka viskoivat toisiaan väkivaltaisen näköisesti.

Teksti Heidi Eloranta Kuvat Atro Tammi

20

AIKIDO 1/15

Parin päivän kuluttua Anna ja Pekka pääsivät äidin lupauksen mukaisesti katsomaan aikidoharjoituksia. Äiti näytti edelleen hyvin epäluuloiselta.

- En sitten lupaa mitään. Menemme vain ja ainoastaan katsomaan sitä. Äiti käynnisti auton ja kurvasi pois parkkipaikalta. Koko automatkan lapset juttelivat näkemästään videosta.

He olivat lukeneet, että aikidossa voisi harjoitella aseillakin kuten miekalla ja kepeillä. Se olisi varmaan tosi jännää! Äidin mielestä se oli kuitenkin liian vaarallista, eiväthän lapset voi harjoitella aseilla.

He ajoivat urheiluhallin pihaan ja menivät sisään ovesta, jossa luki ”kamppailusali”. Huone oli täynnä kiljuvia ja leikkiviä lapsia. He juoksentelivät ympäri salia ja hyppivät innoissaan patjoilla. He nauroivat ja näyttivät erittäin iloisilta.

- Hei! Oletteko te lapset tulossa harjoituksiin? kuului jostakin. Kysyjä oli samanlainen kuin videolla näkynyt mustahameinen mies. Hänen vieres-

sään seisoi mustahameinen nainen. He olivat ilmeisesti aikido-opettajia. He molemmat hymyilivät.

- Tulimme vain katsomaan, äiti totesi nopeasti. Häntä edelleen epäilytti, vaikka näkikin salissa vallitsevan iloisen ja välittömän tunnelman.

- Selvä, istukaa vain tuohon penkille ja katselkaa rauhassa. Lapset voivat tulla leikkeihin mukaan jos he haluavat, miesopettaja sanoi. Äitin suu loksahti.

Kuuliko hän oikein?

- Anteeksi, sanoitko leikkimään? Leikittekö te tosiaankin? äiti kysyi mieheltä. Kuinka väkivaltaisessa lajissa muka voitaisiin leikkiä?

- Tottakai me leikimme! naisohjaaja vastasi nauraen.

- Suurimman osan harjoituksista me nimenomaan leikimme!

Ohjaajat taputtivat pari kertaa käsiään yhteen ja lapset tulivat istumaan.

He istuivat riviin aivan vierivierikkäin polvi-istuntaan. Mustahousuinen mies istui hieman edempänä, samanlaisessa asennossa. He kaikki katsoivat taulua, joka oli seinällä. Taulussa oli vanha hassunnäköinen mies. Anna purskahti ja kuiskasi Pekalle sanoen, että se näyttää ihan joulupukilta!

Yhtäkkiä kaikki kumarsivat hassunnäköiselle miehelle ja sitten toisilleen ja sanoivat jotakin, josta Anna ja Pekka ei saaneet selvää.

- Äiti, miksi he tekevät noin? Pekka kysyi äidiltään.

- En tiedä, tämä vaikuttaa joltakin uskonnon rituaalilta, äiti vastasi epäröiden vielä enemmän koko touhua. Ohjaaja katsahti Pekkaa.

- Tuolta katsomosta tuli hyvä kysymys.

Miksi me teemme näin? Kuka haluisi kertoa? hän kysyi lapsilta rivissä. Yksi lapsi rivistä nosti kätensä pystyyn.

- Kerro Liisa vain, ohjaaja nyökkäsi Liisaa kohti.

- Me tehdään näin koska me halutaan kiittää sitä, että me saadaan pitää hauskaa täällä ja harjoitella kivaa lajia. Lisäksi me tehdään näin, koska meillä on kivat opettajat ja kivat kaverit ja me halutaan kunnioittaa heitä! Ohjaaja hymyili ja nyökkäsi.

- Juuri näin Liisa, hyvin sanottu! Nämä ei siis ole mitään uskonnollisia kumarruksia vaan toisista välittämistä.

Pekka ja Anna katsoivat toisiaan ja sitten äitiään. Äiti näytti hämmentyneeltä. Äiti mietti, että puhuikohan ohjaaja nyt oikein totta. Miten niin muka he kunni-

oittaisivat toisiaan, koska harjoittelevat niin väkivaltaista lajia? Eihän lyöminen ja toisen satuttaminen ole mitenkään toisen kunnioittamista.

Ohjaaja antoi nuoremman ohjaajan aloittaa alkulämmittelyiden vetämisen ja tuli itse juttelemaan Annan ja Pekan äidin luokse. Lapset alkoivat hyppimään ja juoksemaan ympäri tatamia.

Sen jälkeen he matkivat kaikenlaisia eläimiä, kuten ankkaa, karhua, käärmettä ja rapua. Eihän tämä vaikuttanut yhtään siltä kuin Youtube-video antoi käsittää.

- Onko tämä aikidoa aivan varmasti? äiti kysyi ohjaajalta.

- Kyllä on. Kuinka niin? ohjaaja kysyi hämmästyen.

- Tämä näyttää vain niin erilaiselta kuin katsomamme video Youtubesta, äiti mumisi hieman nolostuen.

- Aikidoa on hyvin monenlaista, mutta oikeasti aikido on erittäin mukavaa ja lapsille sopivaa. Aikidossa lasten ei tarvitse pelätä, että sattuu ja täällä ainakin, he saavat olla omia itseään, ohjaaja kertoi. Äiti mietti ohjaajan sanoja.

Vai ei tarvitse pelätä, että sattuu? Miten niin ei? Kyllä varmasti sattuu, ainakin sen videon mukaan.

- Mutta siinä videossa näytti ainakin olevan erittäin väkivaltaista tekemistä.

Minua vain epäilyttää, että se ei muka sattuisi, äiti jatkoi.

- Olette ilmeisesti vain nähneet sellaista aikidoa mikä on vähän rajumpaa, tai sitten se ei ollut aikidoa ollenkaan.

Aikidon tarkoituksena nimittäin ei ole lainkaan satuttaa. Aikidon tekniikat tehdään niin ettei vastustajaa rikota.

Aikido on kovin liikkuvaa ja pehmeää.

Ja kaatumisiakin harjoitellaan paljon ja ne ovat todella pehmeitä. Voimme näyttää hieman, ohjaaja sanoi ja nousi ylös. Hän taputti taas käsiinsä kaksi kertaa ja lapset hiljenivät riviin. Mitähän tuo taputtaminenkin tarkoittaa, äiti mietti aivan pää pyörällään.

Ohjaaja sanoi taas jotain, mistä Anna ja Pekka eivät saaneet selvää. Toinen ohjaaja sanoi samanlailla ja kumarsi rivistä. Tämä oli sitä kunnioittamista siis, Pekka mietti. Ohjaajat kertoivat, että he aikovat nyt näyttää vähän sellaista aikidoa mitä tehdään kun ollaan harjoiteltu pidempään. Sellaista, mihin juniorit valmistautuvat. Annaa jännitti, hän otti Pekan kädestä kiinni. Molemmat katsoivat jännittyneinä kahta mustalahkeista kohti. He alkoivat liikkumaan. Naisohjaaja otti miesohjaajaa kädestä kiinni ja yhtäkkiä nainen alkoi horjahtelemaan. Anna ja Pekka katsoivat toisiaan.

Nainen horjahteli lisää ja lisää ja yhtäkkiä hän oli pyllyllään maassa. Hän nauroi ja nousi ylös. Hän otti uudestaan toisen ohjaajan kädestä kiinni. Nyt he alkoivat liikkumaan hirmuisen kauniin näköisesti, nainen alkoi horjahtelemaan ja teki hienonnäköisen kuperkeikan. Siitä ei kuulunut edes ääntä!

- Eihän tuo voi sattua! Tuo näyttää niin kivalta, Anna huudahti äidilleen. Äiti katsoi aikido-ohjaajien tekemistä.

Se tosiaan näytti pehmeältä, he vain liikkuivat kuin olisivat olleet yhtä kappaletta. Missään vaiheessa toista ei tosiaan sattunut. Se oli aivan erilaista kuin videolla. Se oli juuri sellaista, kuAIKIDO 1/15

21

ten ohjaaja äsken kuvaili. Äiti oli haltioissaan.

- Minustakin tuntuu, ettei tuo satu, hän sanoi Annalle.

Pekka katsahti Annaan ja sitten äitiin.

- Saammeko siis mennä mukaan äiti?

Ohjaaja oli lopettanut ja katsoi Pekkaa ja Annaa. Hän kehotti lapsia tulemaan mukaan sillä seuraavana olisi hauska leikki, polttopallo. Äiti nyökkäsi lasten suuntaan ja lapset hyppäsivät mukaan tatamille, matolle. He kiljuivat innosta pelatessaan polttopalloa. Kaikki leikkivät hyvässä sovussa eikä ketään syrjitty tai kiusattu. Toisia kannustettiin koko ajan. Näin ei ollut edellisessä lasten harrastuksessa, ehkä tämä voisi ollakin ihan hyvä ja käytöstapojakin opettava laji, äiti mietti katsoessaan iloisia lapsiaan.

Muutaman minuutin kuluttua he lopettivat, jälleen kahteen taputukseen. He menivät kaikki riviin istumaan, Anna ja Pekka seuraten silmä kovana muita. He kumarsivat hassunnäköiselle taululle.

- Hän joka tuolla kuvassa on, on aikidon isä. Hän on perustanut tämän lajin, ohjaaja kertoi Annaa ja Pekkaa ajatellen.

Kun he olivat kumartamassa toisilleen ohjaaja jatkoi.

- Lopussa sanomme aina japaniksi kiitos toisillemme harjoituksista eli arigatou gozaimasu.

Arigatou gozaimasu kaikui kuorossa.

Lapset nousivat ylös ja juoksivat ovelle nauraen ja puhuen kivoista harjoituksista. Anna ja Pekka tulivat äidin luokse.

- Äiti saammehan me jatkaa, saammehan? Anna kysyi sama nappisilmäinen katse yllään. Äiti katsoi ohjaajia ja sitten lapsiaan.

- Saatte, hän vastasi. Lapset kiljuivat riemusta, mutta yhtäkkiä Pekka vakavoitui.

- Yhden asian minä haluan kyllä tietää, hän sanoi ohjaajalle.

- Joudunko minäkin oikeasti pitämään hametta?

Ohjaajat nauroivat.

- Tämä ei ole hame vaan nämä ovat mustat housut, sellaiset joita samurait käyttivät ennen vanhaan.

22

AIKIDO 1/15

JUNNUU L E T T A T S HAA Teksti ja kuvat Heidi Eloranta

Nimi: Ronja (7. kyu, II. oranssi natsa) Ikä: 8v Kuinka kauan olet harrastanut aikidoa? Hieman yli 1,5 vuotta.

Mikä aikidossa on parasta? Ukemit!

Lempitekniikka: Aihanmi katatedori ikkyo omote.

Lempipeli: Polttopallo!

Mikä motivoi harjoittelemaan? Kun oppii kaikkea uutta, saa kavereita ja oppii puolustamaan itseään.

Nimi: Silvia (8.kyu, III. keltainen natsa) Ikä: 11v Kuinka kauan olet harrastanut aikidoa? Vähän yli puoli vuotta.

Mikä aikidossa on parasta? Tekniikat.

Lempitekniikka: Ei ole erityistä, kaikki ovat kivoja.

Lempipeli: Polttopallo!

Mikä motivoi harjoittelemaan? Kaikki, treeneissä kaikki on kivaa.

Nimi: Meeri (II. keltainen natsa) Ikä: 11v Kuinka kauan olet harrastanut aikidoa? Hieman yli 1,5 vuotta Mikä aikidossa on parasta? Ukemit!

Lempitekniikka: ”hotdog” -tekniikka eli shihonage Lempipeli: Hännänryöstö.

Mikä motivoi harjoittelemaan? Uuden oppiminen.

Nimi: Paju (I. keltainen natsa) Ikä: 7v Kuinka kauan olet harrastanut aikidoa? Hieman yli vuoden.

Mikä aikidossa on parasta? Ukemit.

Lempitekniikka: Kaikki ovat kivoja.

Lempipeli: Hipat.

Mikä motivoi harjoittelemaan? Kaikki on treeneissä kivaa.

Nimi: Daniel (8.kyu, III. keltainen natsa) Ikä: 8v Kuinka kauan olet harrastanut aikidoa? Yli 1,5 vuotta.

Mikä aikidossa on parasta? Tekniikat.

Lempitekniikka: Ryotedori tenchinage.

Lempipeli: WC-hippa.

Mikä motivoi harjoittelemaan? Kaikki, treeneissä on hauskaa!

Nimi: Jesper (8. kyu, I. oranssi natsa) Ikä: 9v Kuinka kauan olet harrastanut aikidoa? Yli 1,5 vuotta.

Mikä aikidossa on parasta? Kaikki.

Lempitekniikka: Gyakuhanmi katatedori kokyunage.

Lempipeli: Maa-meri-taivas ja polttopallo.

Mikä motivoi harjoittelemaan? Kun treeneissä tehdään kaikkea hauskaa.

AIKIDO 1/15

23

t e e n a v s a k i s ik Iso ytyvät

junioriharjoittelijat esittä

? t y n u lu u u k le il e h ä it - m

Teksti: Heidi Eloranta

Jani Tarkki 3. dan Milloin aloitit?

12-vuotiaana, Tampereella vuonna 1989.

Mitä olet saavuttanut aikidon parissa?

Olen saanut aikidolta aivan valtavasti, elinikäisen harrastuksen, tosi ystäviä sekä taidon kehittää ja haastaa itseään uudelleen ja uudelleen. Aloitin aikidon tammikuussa 1989 Nozomissa, siirryin aikuisiin kun täytin 15 ja suoritin 4. kyun. 1. danin suoritin 1996. 2002 2. danin ja 2013 3. danin, olen suorittanut Aikidoliiton I- ja II-tason koulutukset sekä graduointituomarikoulutuksen. Aikidoliiton hallitus myönsi minulle 2013 Fukushidoinopettaja-arvon. Toimin tällä hetkellä Seigikai ry:n toisena pääohjaajana.

Mikä on motivoinut sinua harjoittelemaan? Minua on aina motivoinut hyvät opettajat ja harjoituskaverit. Leirit ovat aina olleet minulle tärkeitä motivaation kannalta.

Tällä hetkellä opettaminen motivoi myös erityisen paljon.

Mitä haluat haluat sanoa junioritreenaajille?

Junnutreenaajille haluaisin sanoa, että nauttikaa junnuajasta ja käykää paljon harjoituksissa ja osallistukaa kaikille mahdollisille junnuleireille. Kun tulette siihen ikään että voitte siirtyä aikuisiin, niin menkää vaan rohkeasti mukaan.

Voit vaikka pyytää omalta ohjaajalta jonkun kokeneemman aikuistreenaajan ikään kuin kummiksi, joka auttaa tekniikoissa tarvittaessa. Junnuryhmiin voi varmasti jäädä apuohjaajaksi kun itse on siirtynyt aikuisiin. Tämä harrastus kestää koko elämän!

Jenny Tervakari 3. dan Milloin aloitit?

Olin 12-kun aloitin vuonna 1992. Halusin aloittaa jonkin karaten tai vastaavan, mutta äiti sanoi minulle, että menisin aikidoon, että se kuulemma sopisi minulle.

Mitä olet saavuttanut aikidossa?

Paperilla olen saavuttanut nykyisen vyöarvoni 3. danin, mutta aikidon harjoittelu on ollut niin iso osa elämää, että sen kautta on saanut ja saavuttanut merkittävimpiäkin asioita, kuten esimerkiksi ystäviä on kertynyt kaikenlaisilta aikidomatkolta ja on päässyt sekä joutunut erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Nykyään on hyvin vaikea eritellä, mitkä elämän asiat ovat saavutettu aikido kautta ja mitkä ilman.

24

AIKIDO 1/15

Mikä motivoi sinua treenaamaan?

Treenaamiseen motivoi se, että tiedän sisimmässäni, että minun pitää harjoittaa aikidoa.

Tulen hyvin onnettomaksi, jos en pääse harjoittelemaan.

Terveiset nykyisille junioreille?

Sellaiset terveiset, että pitää kuunnella itseään mitä haluaa tehdä. Siis itseään, ei kavereita tai vanhempia. Se saattaa olla jotain muutakin kun aikido, vaikka kitaran soittamista, mutta pääasia, että sitä on kiva tehdä ja se tuntuu itselleen rehellisesti oikealta jutulta. Liikuntaa on kuitenkin hyvä harrastaa monipuolisesti ja siihen esimerkiksi aikido on sopiva laji. Joskus tosin tulee tylsiä kausia, ettei huvita lähteä treeneihin, mutta niiden yli kuitenkin kannattaa taistella, koska usein sitten siellä treeneissä on ihan kivaa.

Mari Wiklund 5. dan Milloin aloitit?

10-vuotiaana.

Mitä olet saavuttanut aikidossa?

Olen nykyään 5. dan, ja minulla on shidoin-opettaja-arvo.

Lisäksi olen perustanut oman seuran, Finn-Aikin, Helsingin Myllypuroon.

Mikä motivoi sinua harjoittelemaan?

Suurin motivaation lähteeni on oma seura ja kaikki ne ihmiset, jotka käyvät siellä treenaamassa.

Lisäksi minua motivoivat leirit, kaikki aikidon kautta tuntemani ihmiset sekä tarve liikkua ja oppia uutta.

Terveiset nykyisille junioreille?

Aikidosta saat hyvän kaverin, joka kulkee uskollisesti rinnallasi läpi elämän.

Tony Pyykkö 1. dan Milloin aloitit?

6. luokalla, noin 12-vuotiaana.

Mitä olet saavuttanut aikidossa?

1. danin mustan vyön. Olen oppinut kehonhallintaa ja sellaisia taitoja, joita en itse olisi ennen osannut kuvitella. Aikidon kautta olen saanut myös hyviä ystäviä ja kavereita.

AIKIDO 1/15

25

Mikä motivoi sinua harjoittelemaan?

Ehkä eniten halu kehittyä tässä lajissa ja halu osoittaa muille sekä itselleni mitä kaikkea osaan kehollani tehdä ja miten hyvin osaan liikkua. Vyökokeet ja oma kunnianhimo tietysti ovat myös oiva motivaation lähde.

Terveiset nykyisille junioreille?

Aikido voi tuntua joskus vaikealta, mutta onnistumisen ilo on parasta mitä tämä laji voi tarjota. Aina kannattaa treenata ahkerasti, se nimittäin palkitsee itsensä varmasti jossain vaiheessa.

Edla Niemi 1. dan Minkä ikäisenä aloitit aikidon?

Aloitin aikidon 12-vuotiaana. Silloisessa seurassani ei ollut junioritoimintaa, mutta sain tulla poikkeusluvalla aikuisten ryhmään harjoittelemaan. Olin pitkä ja rauhallinen ikäisekseni. Nykyisin olen vain pitkä.

Mitä olet saavuttanut aikidon parissa?

Tärkeimpinä saavutuksinani aikidossa pidän omia junioriharjoittelijoitani. Osa heistä on jatkanut harjoittelua jo seitsemän vuoden ajan. On ollut ilo ja onni seurata heidän kehitystään. Kiitän aikidoharjoittelua myös thainyrkkeilyssä voitetuista mestaruuksista. Tatamilla opin sinnikkääksi ja taitavaksi liikkujaksi. Irimi-tenkanilla on väistetty kehässä monet iskut.

Mikä on motivoinut sinua harjoittelemaan?

Haluan oppia jatkuvasti lisää. Olen harjoitellut paljon erilaisia lajeja, ja mielenkiintoisinta on ollut taitojen karttuessa huomata, kuinka paljon yhteistä eri kamppailulajeilla on toistensa kanssa. Nykyisin kilpaurheilijana treenimäärät ovat 12-16 harjoituskertaa viikossa, minkä lisäksi valmennan työkseni kuntoliikkujia ja kilpaurheilijoita. Joka viikko harjoittelen aikidoa, judoa, lukkopainia, vapaaottelua, thainyrkkeilyä ja brasilialaista jujutsua, minkä lisäksi oheisharjoitteluun kuuluu juoksua ja voimatreeniä. Sanomattakin on selvää, että motivaation tulee olla kohdallaan.

Mitä haluat haluat sanoa junioritreenaajille?

Motivaatio ei ole jotakin, jota joko pysyvästi on tai ei ole.

Siihen voi vaikuttaa omalla sisäisellä puheellaan. Haluan jättää terveiset junnuille Elastisen biisin Eteen ja ylös sanoin. Jos vain haluat, voit saavuttaa mitä vaan.

Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus, ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.

Koval duunil asiat vaan onnistuu.

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.

Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.

Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata.

Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.

Ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen.

Jatkan, jaksan, vaikka väkisin.

Jos ois helppoo, kaikki tekis niin.

Mus on voima, jota en voi vaimentaa.

Pusken täysii aina vaan mun ei täydy, vaan mä saan.

(Elastinen, Eteen ja ylös)

JUNIORI! Tässä voisit olla sinä 10-20 vuoden päästä!

26

AIKIDO 1/15

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen toimitus@aikidoliitto.fi

AIKIDO 1/15

27

FINLAND AIKIKAI 45 YEARS ANNIVERSARY SEMINAR 2015

25. - 27.

SYYSKUUTA HERTTONIEMI HELSINKI AIKATAULU pe 19.00-20.30 la 10.00-11.00 11.30-13.00 13.30-14.30 13.30-14.30 15.00-16.30 19.00 su 11.00-13.00

Aikido Ueshiba Waka-sensei Aikido Oyama-sensei Aikido Ueshiba Waka-sensei Junioriaikido suomalaiset opettajat Valmennusseminaari Aikido Ueshiba Waka-sensei Iltajuhla Aikido Ueshiba Waka-sensei

HELPOT KULKUYHTEYDET Kaikki tapahtumapaikat ovat saman metrolinjan varrella.

M

M HINNAT Koko leiri Koko leiri (alennus**) Lauantai ja sunnuntai Yksi harjoitus Junioriharjoitus Iltajuhla

NORMAALI 140€ 110€ 40€ 5€ -

ENNAKKO* 120€ 110€ 50€

* Ennakkorekisteröidy 15 elokuuta 2015 mennessä. ** Ulkomailta tulevat harjoittelijat, opiskelijat, eläkeläiset.

Mitsuteru Ueshiba Waka-sensei saapuu Helsinkiin ohjaamaan vuoden 2015 suurinta pohjoismaista aikidotapahtumaa. Suomen Aikidoliitto toivottaa tervetulleeksi kaikki harjoittelijat mukaan 45-vuotisjuhlaleirille.

Aikidoliitto finlandaikikai2015.com

F i n l a#finlandaikikai2015 nd Aikikai