Aikidolehti 1/2012

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 1 / 2012

YourFight innosti nuoria treenaamaan [s. 4] Päivä Kobayashi Dojolla [s. 8] - Millaista on uchideshina?

Kobayashi-sensei opettamassa Aikidoliiton perinteisellä Pääsiäisleirillä.

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

Treeni ei vain maistu

S I S Ä L LYS LU E T T E LO Pääkirjoitus 2

Joskus tulee harjoituskertoja, -päiviä ja -viikkoja eteen, ettei vain jaksa. Raahautua dojolle ja hikoilla tekniikoiden kanssa, joiden toimivuudet ovat enemmän kuin kyseenalaisia. Ainakin kun minä olen niitä tekemässä. Lisäksi olo on voipunut jo harjoitussalin ovea avatessa. Kuinka voikaan silloin kuvitella treenistä tulevan mielenkiintoisen ja antoisan. Myös tietyt tilanteet voivat viedä maun pois treenaamisesta. Graduoinnin jälkeinen ”lajikrapula” on tuttu ilmiö varmasti monelle aikidokalle.

Ilmiön monet selittävät pitkällä vyökoetta edeltävällä harjoitusjaksolla. Ehkä näin onkin.

Kuitenkin pitkäaikainen harjoittelumotivaatio ja sen kautta jaksaminen on monimutkaisempi ilmiö. Kaikki liittyy kaikkeen; myös ”siviiliasioilla” on usein tapana hiipiä dojolle mukana. Lisäksi työkin vielä vie oman veronsa. Joskus tähän on paras ratkaisu reagoida pitämällä taukoa aikidosta, varsinkin jos hakaman pukeminen saa jo ensimmäiset tuskanhien pisarat tirahtamaan otsalle.

Totaalitauko ei minulle oikein toimi, parempi ratkaisu on vaihtaa osa treeneistä esimerkiksi kävelylenkkeihin luonnossa, kalastamiseen tai vaikka laiskotteluiltaan elokuvan, pop cornin ja rakkaan ihmisen parissa. Toinen hyvä metodi on oman harjoittelun fokusointi joko johonkin todella vaikeaan tai vastaavasti helppoon yksityiskohtaan. Perustekniikan hionta voi antaa paljon enemmän kuin pään hakkaaminen karjalan mäntyyn jonkin erikoisjutun vuoksi.

Joidenkin harjoittelijoiden tauot syystä tai toisesta venyvät jopa vuosien pituiseksi. Näiden ihmisten paluu aikidon pariin on aina yhtä mieluisa yllätys.

Suomen suvi on täynnä hyviä aikidotapahtumia, joista voi löytää vaihtelua, uusia treenituttavuuksia ja -tapoja.

Oikein hyvää kesää kaikille, nähdään leireillä.

Jussi

Puheenjohtajan palsta Ensimmäinen YourFight leireiltiin Pajulahdessa 11.-12.5.

Päivä Kobayashi Dojolla

3 4 8

Löytyykö sinulta ylimääräisiä aikidopukuja?

Lahjoita ne hyvään tarkoitukseen!

10 Aikidoa voi harjoitella ihan jokainen

11

Pääsiäisleiri 6.-9.4.2012

12

Aina sitä samaa!

15

Kaikuja Kataloniasta ja Espanjasta

17

Junioripalsta

21

Kiinalainen ruokavalio osana hyvinvointia

24

Toimistosivut 27

puheenJOHTAJAN PALSTA

Erkki Mäki

Paikkoja avoinna

Kevät on aina muutosten aikaa, niin tänäkin vuonna. Loistavalle liittosihteerillemme Millalle kävi samalla tavalla kuin Villelle vuotta aiemmin: hänet “haettiin kotoa” väkisin muualle töihin.

Jäämme siis jo toisen kerran ikävöiden kaipaamaan. Kiitos Milla. Teit ehdottomasti hienoa työtä, kuten Villekin aikanaan.

Parempi joka tapauksessa näin, että muutos on arkipäivää kuin se, että vastoin oman lajimme kuvaa jämähtäisimme paikallemme hallinnon kuvioissakin. Siksi tervetuloa uusi liittosihteerimme, joka aloittanet meillä – jollet ihan vielä kun tämä lehti on teillä lukijoilla, mutta varmasti pian sen jälkeen.

Jotta kierto toimisi, on meitä myös hallituksesta kaksi jäämässä pois. Minä jätän puheenjohtajan pestin kolmen vuoden puurtamisen jälkeen vuodenvaihteessa ja julistan sen täten avoimeksi. Liittokokouksessa syksyllä valitaan sitten uusi puheenjohtaja. Minulta voi tiedustella toimenkuvan yksityiskohtia, ja minulle voi myös virallisesti ilmoittautua ehdokkaaksi.

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti ilmestyy vuonna 2012 kaksi kertaa. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Levikki on noin 1500 kpl. Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

OP eli Ollipekka Kangas Turust on niinikään jättämässä hallituksen viestintävastaavan tontin, joten sellainenkin olisi syksyllä auki. Rohkeasti kaikki asiasta kiinnostuneet aikidokat mukaan.

Sääntöuudistus etenee pienin askelin.

Odotamme kommentteja, jonka jälkeen se menee SLU:n juristin tarkastettavaksi. Sen jälkeen käymme keskustelukierroksen siitä, onko se meidän kaikkien näköinen.

Syysliittokokouksessa meitä odottaa myös sellaisen muutoksen ajaminen, että perumme 90-luvulla tehdyn sääntömuutoksen. Sen seurauksena hallituksen toimivalta asettuu normaaleihin uomiin: hallitus nimittää valiokuntien puheenjohtajat ja jäsenvalintaan voidaan sitten yhdessä tutkailla oikea ratkaisu. Menettelytapa palauttaa sääntömme yhdistyslain mukaiseksi.

ja ymmärrykseen eikä väkipakkoon.

En usko, että kenelläkään hallituksen jäsenistä on halua näissä asioissa yrittää olla viisaampi kuin tekninen valiokunta, johon on kerääntynyt henkilökohtaisten harrastusvuosien mukaan laskettuna pari vuosisataa suomalaista aikido-osaamista. Jopa ylikin.

Keskusteluyhteyden ylläpito on tärkeä asia, joten norsunluutorneja ei kannata rakennella. Pysytellään vaan tatamin tasolla ja tavataan siellä, niin asiat sujuvat joustavasti ja pehmeästi kuten Aikidossa pitääkin.

Jalasjärvellä 7.6.2012 Erkki Mäki

Teknisellä valiokunnalla on erityisvastuunsa dan-graduointien hoitamisessa, mutta suhteen hallituksen, puheenjohtajan ja teknisen valiokunnan välillä täytyy voida perustua luottamukseen

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi

Ilmoitusmyynti: Aikidoliiton toimisto Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

Ulkoasu: Outi Heistman Paino: N-Paino, Lahti

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista.

Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Kannen kuva: Heidi Eloranta

AIKIDO 1/12

3

Ensimmäinen YourFight leireiltiin Pajulahdessa 11.-12.5.

Teksti ja kuvat: Outi Heistman

Keväällä 2011 järjestetty nuorten YourMove-liikuntatapahtuma sai jatkoa kamppailulajien osalta toukokuisena viikonloppuna, kun Pajulahden liikuntakeskuksessa järjestettiin kaksipäiväinen YourFight-leiri.

Leiri kokosi yhteen iältään 14-20 -vuotiaita kendon, taidon, judon, taekwondon ja aikidon harrastajia ympäri Suomen. YourFight järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, mutta tarkoitus on, että leiristä tulee jokavuotinen perinne. Ensimmäiseen YourFightiin otti osaa 28 nuorta, joista 9 edusti aikidoa.

Leirillä jokaisella lajilla oli yksi reilun tunnin mittainen oma harjoitus. Loput harjoitukset olivat kaikille yhteisiä lajikokeiluja, joissa leiriläiset pääsivät tutustumaan muihin leirillä mukana oleviin kamppailulajeihin. Leirillä harjoiteltiin taekwondoa judokan kanssa ja kendoa taidokan kanssa, joten kokemus oli varmasti mieltä avartava kaikille osallistujille.

Leiriviikonloppu alkoi ilmoittautumisella ja majoittautumisella Pajulahden huoneisiin. Tatamilla ei siis nukuttu, vaan jokaisella oli oma sänky jossa koi-

4 AIKIDO 1/12

sia. Leirin avasi yhteinen harjoitus, jossa muun muassa opeteltiin ukemia sekä tehtiin lihaskuntoharjoitteita.

Tämän jälkeen oli vuorossa kendon lajikokeilu. Kendon jälkeen saunottiin ja syötiin iltapalaa.

Leirin ensimmäisessä harjoituksessa opeteltiin ukemia ja tehtiin lihaskuntoharjoitteita Jarkko Tuomisen johdolla.

Kendon opettajina toimivat Heini Korhonen, 5.dan ja Lauri Lehmusvirta, 3.dan.

Pariharjoitukset bokkenin kanssa tuntuivat aikidokoista varmasti tutuilta, mutta treeneissä pääsi myös kokeilemaan, miltä tuntuu paukauttaa shinailla suojavarustukseen pukeutunutta kendokaa.

Seuraavana aamuna ohjelma jatkui taekwondon lajikokeilun merkeissä.

Harjoituksissa keskityttiin tiiviillä tahdilla erilaisiin potkuihin. Heti aamusta reipas hiki pintaan, mikäs sen parempaa! Taekwondon jälkeen vuorossa oli taidon lajikokeilu, jossa opeteltiin hyppimään korkealle, tekemään kuperkeikkoja esteen yli, seisomaan käsillä ja tekemään jalkasaksikaatoja.

Takwondoharjoituksissa potkuja opetti Olli Siltanen, 2. dan.

Taidon jälkeen oli aika syödä lounasta, jonka jälkeen jatkettiin aikidon lajikokeilun parissa. Jarkko Tuominen ja Mikko Suikki opastivat leiriläisiä aikidon periaatteisiin aihanmi nikkyon ja iriminagen avulla. Tämän jälkeen aikidoa jatkettiin omassa porukassa aikidon lajitreenin merkeissä. Nuoret aikidokat saivat toivoa Jarkolta ja Mikolta treenattavia tekniikoita, joten harjoitus oli varmasti mieleinen.

AIKIDO 1/12

5

Tässä harjoitellaan volttia.

Taidon opetuksesta vastasivat Ilkka Kirjavainen, 1.dan ja Jere Tuulkari, 1.dan.

Mikko Suikki, 3. dan ja Jarkko Tuominen, 2. dan opettivat leiriläisille aikidoa.

Harjoituksissa opeteltiin mm. ukemia parin avustuksella.

Bokken auttoi ymmärtämään nikkyota.

Aikidokien omassa lajitreenissä keskityttiin tantoon ja iriminage-ukemiin.

6 AIKIDO 1/12

Omien lajitreenien jälkeen kokoonnuttiin vielä kerran yhteen judon pariin. Vuoden valmentaja 2011 -tittelin saanut Manne Isoranta tutustutti leiriläisiä judoon ensin sotilas- ja sumopainin avulla.

Lopuksi päästiin pyyhkäisyihin ja lonkkaheittoihin asti ja opeteltiin pitämään paria hallintaotteessa tatamissa. Leiriläiset tuntuivat olevan hyvin innostuneita judosta ja Mannesta, joten siihen oli mukava lopettaa leiri. Lopuksi vielä syötiin päivällistä yhdessä ja sitten odotti kotimatka.

Leiri oli erittäin monipuolinen ja innostava kokemus. Sinä nuori aikidon harrastaja, ensi vuonna kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan!

Manne Isoranta, 3. dan sai leiriläiset innostumaan judosta.

n Leiriläiste : ä t i e t t e i m 15-vuotias Jenna Nurmiainen Riihimäen SBK:lta (kuvassa oikealla) lähti leirille isänsä vinkistä, joka puolestaan oli saanut leirin mainoksen sähköpostiinsa. Jennasta leirillä oli kivaa ihan kaikki; se, että pääsi tutustumaan moniin uusiin mielenkiintoisiin lajeihin ja vastapainona treenaamaan tuttua aikidoa. Jenna ei tuntenut muita leiriläisiä entuudestaan, mutta ei antanut sen haitata. Leirillä Jenna saikin heti uuden kaverin, 16-vuotiaan taidokan Julia Kelan Järvenpään taidoseurasta.

Julia tuli leirille siksi, että siitä oli kerrottu oman seuran harjoituksissa. Julian mielestä aikido muihin lajeihin verrattuna jokseenkin erilainen kokemus ja tuntui monimutkaiselta aluksi, mutta kun vauhtiin pääsi niin aikidoharjoitus oli kiva kokemus.

Kirkkonummen Kinoumista leirille olivat lähteneet Teo Korhonen, Leevi Lappi, Anton Klami ja Leevi Salonen (kuvassa vasemmalta oikealle). Pojat kiinnostuivat leiristä siksi, että siitä kerrottiin oman seuran harjoituksissa. Osa kaveruksista oli myös käynyt edellisenä vuonna YourMovessa. Pojat pitivät YourFightia hienona juttuna siksi, että heistä oli jo aikakin, että heidän ikäisilleen nuorille järjestettiin oma leiri. He olivat tulleet leirille nimenomaan aikidon takia, mutta myös muiden lajien (erityisesti judon) kokeileminen oli hauskaa. Pojista ei olisi pahitteeksi, että nuorille järjestettäisiin enemmän aikidoleirejäkin. YourFightiin he aikovat tulla myös ensi vuonna, mutta toivovat, että leiri olisi pidempi, jopa viisipäiväinen.

YourFightin tausta ja tavoitteet Your Fight syntyi Your Move -suurtapahtuman jälkeen, kun kamppailulajiliitot miettivät, miten saataisiin jatkettua lajien välistä yhteistyötä. Leirin päätavoitteet olivat nuorten kannustaminen liikkumiseen ja lajien välisen yhteistyön kehittäminen. Itse koin muiden kamppailulajien kanssa harjoittelun todella miellekkääksi.

Oma tekeminen avartuu, pääsee kokeilemaan uusia asioita ja testaamaan miten

oma laji toimii muiden lajien harrastajien kanssa. Your Fightissa vallitsi mukava ilmapiiri koko leirin ajan ja kaikki halusivat oppia toisiltaan. Oli tosi opettavaista painia judokan kanssa, potkia taekwondokaa ja väistää kendokan shinain lyöntiä!

Kun leirin lopussa nuorilta kysyttiin haluavatko he tapahtumalle jatkoa, kaikkien kädet nousivat ylös, joten eiköhän jatkoa

ole luvassa! Myös ohjaajat ja järjestäjät tuntuivat olevan tyytyväisiä, joten loppu on kiinni lajiliittojen aktiivisuudesta järjestää tapahtuma. Itse kokisin todella tärkeäksi tarjota nuorille kamppailu-urheilijoille monipuolista, tasokasta & mielekästä kamppailua, let’s fight!

Jarkko Tuominen

AIKIDO 1/12

7

Päivä Kobayashi Dojolla Teksti ja kuvat: Anu Välimäki ja Jenny Tervakari

Kodaira, Tokio, 5.00 Heräämme prepaid-puhelimien herätyskelloon. Yöllä on satanut ja kosteat olkitatamit tuoksuvat dojon päätyhuoneessa. Rullaamme futonit kaappiin ja siivoamme vähät henkilökohtaiset tavaramme näkymättömiin. Treenireput selässä lukitsemme hiljaa dojon oven, Kobayashi sensei nukkuu yläkerrassa.

Pyöräilemme läpi Kodairan kylän kohti rautatieasemaa. Linnutkin ovat vielä hiljaa, aurinko on vasta nousemassa.

Tokorozawa, Tokio, 6.25 Istumme seizassa Tokorozawan dojon tatamilla odottamassa senseitä. Paikallisia harjoittelijoita astuu ovesta sisään ja tervehdimme heitä jo enemmän tai vähemmän luontevasti Ohayo gosaimasu. Dojo on siivottu viimeistä pölyhiukkasta myöten, teevesi on kiehumassa, piha on lakaistu, sensein puu on pesty ja bokken-pinot ovat suoristettu.

Kasahara, Kobayashi Dojon nuorin sensei tarkastaa, olemmeko valmistelleet kaiken oikein harjoituksia varten. Hän säntää avaamaan ikkunoita.

Avonaisista ikkunoista puhaltava viima kylmettää jo ennestään palelevia harjoittelijoita. Kysymme Kasaharalta, mistä tiedämme milloin ikkunat kuuluu avata jo ennen harjoituksia eikä vasta alkulämmittelyn jälkeen. Itsekin vähän naureskellen hän toteaa, että on vain osattava arvioida miten sensei milloinkin haluaa niiden olevan. Hänen arvionsa mukaan tänä aamuna on 60% todennäköisyys, että sensei haluaa ikkunoiden olevan auki.

Hiroaki-sensei saapuu ovelle. Kumarramme toivottaen hyvät huomenet, avaamme hakaman ja ojennamme sen

8 AIKIDO 1/12

senseille hänen astuessaan tatamille.

Hiroaki-senseillä on uusi vyö, jossa lukee Kobayashi Dojo dojo-cho. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa Kobayashi dojon pomoa. Tittelin siirtyessä isältä pojalle on Kobayashi-senseistä alettu käyttämään so-shihan -nimitystä.

Tämän Kobayashi Dojon sukupolven vaihdoksen myötä Hiroaki-senseille on vastuun lisäksi kerääntynyt enemmän arvovaltaa. Tämä näkyy dojon arkipäiväisissä asioissa: mitä suurempi titteli, sitä syvempään kumarretaan.

Harjoitukset sujuvat kuitenkin vanhaan totuttuun tapaan. Aikaisesta aamusta huolimatta Hiroaki-sensein treenit alkavat aina vauhdikkaasti. Jokaisessa harjoituksessa ehditään harjoittelemaan perustekniikkaa, suwari-/ hamnihandachiwazaa ja asetekniikkaa sekä lopuksi vapaaharjoittelua. Niin tänäkin aamuna, vaikka aamuharjoitukset kestävät vain tunnin normaalin puolentoistatunnin sijaan. Vauhdista huolimatta nivelemme ovat jäässä ja varpaat tunnottomina kun treenaamme koleassa huhtikuun aamussa.

Kodaira, 9.45 Lakaisemme pihaa loputtomista kirsikankukanlehdistä. Kobayashi-sensei on lähdössä asioilleen ja kysyy iloisesti Everything ok? hypätessään polkupyörän selkään. Jäämme silmät väsymyksestä turvoksissa seisomaan sakurasateeseen.

On Komina-sensein viikottainen ohjausvuoro. Toivotamme iloisesti hyvät huomenet treenaajille, vaikka meidän päivä on jo pitkällä. Juuri ennen harjoitusten alkua Komina-sensei huomauttaa, että sensein portaat pitäisi lakaista,

vaikka olemme lakaisseet ne jo neljästi. Tänään on tuulinen päivä. Vaikka uchidesheilta vaaditaan paljon ja harjoitteminen mitättömällä lepoajalla on raskasta, meistä pidetään myös hyvää huolta. Monet harjoittelijat ovat huolissaan jaksamisestamme ja esimerkiksi tänä aamuna Komina-sensei toi meille bambusta valmistamaansa ruokaa.

Harjoitusten jälkeen siivoamme tatamin yhdessä muiden harjoittelijoiden kanssa ja valmistelemme teen, kuten jokaisen harjoituksen jälkeen on tapana. Tatamin toisella reunalla harjoitellaan vielä tulevien graduointien tekniikoita, kun Kobayashi-sensei saapuu asioiltaan ja liittyy muiden seuraan juomaan teetä ja vaihtamaan kuulumisia.

Sensei tuputtaa lisää keksejä nuorille harjoittelijoille kun vieressä vanhempi nainen sytyttää savukkeen, jolloin me vaivihkaa avaamme ikkunan. Hän on yksi niistä harvoista harjoittelijoista, joilla on meidän lisäksi dojon avain.

Tällä kertaa hän jää sulkemaan dojon puolestamme ja me ehdimme syömään ennen shodo-tunnin alkua.

Tokorozawa, 14.25 Yritämme maalata suoraa viivaa ja shodo-opettaja seuraa kulmien alta haparoivaa siveltimen käyttöämme. Shodo-tunnilla pitäisi saada aikaiseksi kaunista kalligrafiaa, vaikka meillä ei ole minkäänlaista käsitystä mihin pyrkiä.

Taustalla Hiroaki sensei maalaa isoa aikido-kalligrafiaa ja puhuu pitkään ja hartaasti siitä shodo-opettajan kanssa. Tulevaisuudessa Kobayashi Dojon shomen-kalligrafiat tulevat luultavasti olemaan Hiroaki sensein kädenjälkeä.

Olemme istuneet tunnin seizassa, mikä ei muutenkaan ole helppoa, saatikka

väsyneillä lihaksilla ja kipeillä nivelillä.

Onneksi on vuorossa palautteen anto ja saa kävellä muutaman metrin opettajan luokse keskustelemaan vedoksista. Anu-san, relax. Ihan kuin tämän palautteen olisi kuullut joskus jossain aiemminkin. On Jennyn vuoro. Opettaja selaa myhäillen pitkään papereita.

Papereista, jotka näyttävät meidän silmiimme kaikki ihan yhtä epämääräisiltä, opettaja vetää johtopäätöksensä: Jenny-san, are you tired?

tarkoittaa sitä, että olemme käyneet vessassa ja ottaneet mukaan syötävää, istuintyynyjä sekä peiton. Harjoituksen aikana emme voi poistua huoneesta.

Syötyämme levitämme istuintyynyt pehmikkeeksi kylmälle lattialle, napsautamme lämmittimen päälle ja jaamme peiton pienessä tilassa. Lasten äänien lomassa torkumme, kunnes on aika pukea harjoituspuku päälle ja harjata tatami lastenharjoituksen jäljiltä ennen varsinaista iltaharjoitusta.

Kodaira, 17.15

Ulkona on pimeää kun yläkerran portaista kuuluu askelten ääniä. Kobayashi-sensei on tulossa. Ojennamme hänelle hakaman ja hiljennymme muiden harjoittelijoiden kanssa riviin. Iltaharjoitus alkaa. Sensei on jälleen iloisella tuulella ja täynnä energiaa, mikä tarttuu myös harjoittelijoihin. Harjoituksissa on lämminhenkinen tunnelma. Yhtäkkiä sensei rävähtää Jennylle.

Naama punaisena hän hakee sanoja, kunnes lopulta tokaisee Straight. Ympyrämuotoisen heiton sijaan pitää heittää suoraan. Pienessä salissa on

Kovaääninen pikkutyttö selittää innoissaan jotain japaniksi. Emme ymmärrä, mutta se ei häntä näytä haittaavan. Hän jatkaa värikkäiden pallojen heittelyä tatamilla. Dojo on jälleen siivottu ja valmisteltu lastentuntia varten. Jos emme osallistu lastentunnille, pitää dojolta poistua harjoituksen ajaksi. Vaihtoehtoisesti, tai jopa poikkeuksellisesti, olemme saaneet viettää ajan pienessä takahuoneessa, jonne vetäydymme lepäämään kuin meitä ei olisikaan. Tämä

ahdasta ja sensei on huolissaan turvallisuudesta. Heitot suorenevat ja treeneissä on jälleen iloinen tunnelma.

Kobayashi Dojolla tehdään paljon variaatioita ja yhdistelmiä eri tekniikoista.

Sensei näyttää usein eri versioita samasta tekniikasta ja harjoittelijat voivat vapaasti keksiä niitä lisää. Teemme hamnihandachiwazasta uchiro katatedori kubishime sankyota. Pähkäilemme yhdessä tekniikkaa ja sensei tulee näyttämään miten tekniikka toimii. Ei ihme, että Kobayashi-sensei on yksi arvostetuimmista aikido-opettajista, hänellä on uskomaton tietotaito aikidosta.

Keväällä 2012 vietimme viisi viikkoa Kobayashi Dojolla uchidesheinä.

Matkamme jatkuu vielä kaksi kuukautta Igarashi Dojolla.

AIKIDO 1/12

9

Löytyykö sinulta ylimääräisiä aikidopukuja?

Lahjoita ne hyvään tarkoitukseen!

Hei kaikki!

Suomen Aikidoliitto kutsuu teidät mukaan tukemaan projektia, jossa aikidon avulla pyritään parantamaan afrikkalaisten tyttöjen elämän laatua. Keräämme käytettyjä aikidopukuja lähetettäväksi Tansaniaan ensi syksynä aloitettavaa aikidokurssia varten.

Mutta miksi viedä aikidoa Afrikkaan, kun ruoasta, juomasta ja lääkkeistäkin on pulaa? Tansania on yksi Afrikan kehittyneimmistä maista, se on ollut vuosikausia Suomen kehitysyhteistyökumppani, siellä on jo presidentti Julius Nyereren ajoilta peräisin oleva melko kehittynyt infrastruktuuri ja maa on elänyt pitkään ilman repiviä sotia, minkä seurauksena Tansania ei elä yhtä pahassa puutteessa kuin monet muut Afrikan maat.

Niinpä kun perustarpeista on huolehdittu jollain tasolla, seuraava askel auttamisessa on ryhtyä ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia. Vain niihin vaikuttamalla maa pystyy itse auttamaan itseään hyvinvoinnin lisäämisessä. Yksi afrikkalaisen yhteiskunnan eniten edistystä haittaava ongelma on epätasa-arvo ja naisten heikko asema.

Tansanian parlamentin jäsen Anna Abdallah kehottaa naisia kouluttautumaan paremmin ja ryhtymään mukaan politiikkaan. Hänen mukaansa koulutetutkin naiset pysyvät hiljaa, vaikka heitä kohdeltaisiin huonosti. Asenteiden on aika muuttua. ”Me olemme enemmistö – 51 prosenttia tansanialaisista on naisia. Naiset kasvattavat ruuan ja

hoitavat lapset ja sairaat. Naiset tekevät Tansanian. Meidän on saatava reilu osuus kakusta”, Abdallah painottaa.

Kehitysyhteistyöhön Abdallah viittaa vanhalla sanonnalla: Älä anna kehitysmaalle kalaa, vaan opeta kalastamaan.

Niinpä Abdallahin ohjeiden mukaisesti uskomme, että vahvistamalla nuorten naisten itsetuntoa, opettamalla heille, että heillä on oikeus olla ylpeitä itsestään ja ottaa oma tilansa, voimme osaltamme vaikuttaa siihen, että naisten asema paranee.

Yhdysvaltalaisella Aikido in the Schools -järjestöllä on kokemusta aikidon viemisestä tavallisiin kouluihin kaikkien oppilaiden saataville. Vanhemmmat kommentoivat sitä, miten aikidon opiskelu on vaikuttanut heidän lapsiinsa: “ Nuorempi tyttäreni oppi keskittymään ja vanhempi tyttäreni rohkaistui ottamaan riskejä ja kokeilemaan uusia asioita. Hänestä tuli sinnikkäämpi kuin ennen.” “ Lapset opiskelivat kontaktin pitämistä harjoituspartneriin ja liikkeiden keskittämistä oman painopisteensä ympärille. Samalla he oppivat käyttämään voimaa joustavasti ja vastuullisesti.”

Puvut voi toimittaa Pasilaan SLU-talolle osoitteeseen Radiokatu 20, 00240 Helsinki.

Ensimmäinen erä lähtee niin että tavaroiden tulisi olla Pasilassa viimeistään perjantaina 13.7.2012. Toinen erä lähtee myöhemmin syksyllä.

Lisätietoja: aikido@aikidoliitto.fi tai ari.koivu@liike.fi

10 AIKIDO 1/12

Suomalaisessa aikidojunnutoiminnassa on koettu, että parhaimmillaan aikido on tuonut struktuuria ja varmuutta sellaisten nuorten elämään, joiden elämänhallinta on ollut heikkoa. Lasten kokemus omasta itsetunnosta on vahvistunut.

Järjestäjistä Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe ry on suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, joka on lisännyt tansanialaislasten koulunkäynti-intoa liikunnan avulla vuodesta 2001 lähtien. Vuonna 2011 SLU palkitsi LiiKe ry:n ja sen toiminnanjohtajan Ari Koivun vuoden urheilukulttuuriteosta. LiiKe ry on organisoinut Tansaniassa Äidit ja tyttäret -ryhmiä, joissa keskitytään antamaan naisille eväitä oman asemansa parantamiseksi.

LiiKe ry lähettää syksyllä 2012 Taina Nyströmin vuodeksi Tansaniaan opettamaan aikidoa äideille ja tyttärille.

Taina Nyström, 3. dan aikidossa, tuottaa ammatikseen oppimateriaaleja kouluihin, joten pedagogiikka ja didaktiikka ovat hänelle tuttuja alueita. Lisäksi hänellä on fysioterapeutin koulutus. http://www.liike.fi/

i t o e j l r l a a h i o v a o d i i n a e k n k o j i n a A ih Teksti: Outi Heistman & Heidi Eloranta Kuvat: Heidi Eloranta

Jukka Helminen, 6. dan, veti huhtikuun lopussa Vuosaaren urheilutalolla aikidoleirin, joka ei ollut aivan perinteinen. Kyseessä oli erityisliikuntaleiri, jossa tarkasteltiin aikidoa terveysliikunnan näkökulmasta. Leirillä pohdittiin, miten terveysliikunta-aikidoa harjoitellaan ja miten sitä sovelletaan graduointivaatimuksiin. Harjoituksissa tutustuttiin myös näkövammaisaikidoon.

Terveysliikunta-aikidon periaatteena on, että kaikki voivat harjoitella aikidoa, tavalla tai toisella. Harjoitukset ovat turvallisia, sillä niissä huomioidaan harjoittelijoiden olemassa olevat vammat ja ehkäistään uusia.

Terveysliikunta-aikidossa huomioidaan kukin ihminen yksilönä ja eriytetään harjoittelu sen mukaisesti. Harjoittelijoita opastetaan ymmärtämään käsitteet hyötyliikunta, terveysliikunta, kuntoliikunta ja kilpaurheilu ja näiden eroavaisuudet.

Leiriläisen mietteitä terveysliikunta-aikidosta Terveysliikunta. Kuinka monelle tämä sana herättää ajatuksia sauvakävelystä tai keppijumpasta? Tämän leirin jälkeen se herättää ajatuksia minussa myös aikidosta. Ja se muoto aikidosta ei tarkoita käsi kädessä kävelyä vaan aikidoa, sen oikeilla periaatteilla.

Oli itse asiassa yllättävää, miten vähän terveysliikunta-aikido erosi tavallisesta kuntoliikuntamuotoisesta aikidosta.

Samat asiathan siellä painottuivat: haran käyttö ykkössijalla, oikeat asennot, suunnat ja etäisyydet. Monesti tehdessä tällaista ”rauhallisempaa” aikidoa, missä esimerkiksi heitot jätetään pois, tulee helposti nagellekin eräänlainen laiskottelufiilis. Sitä ei kuitenkaan sallita vaan nagen pitäisi pyrkiä kuitenkin tekemään tekniikkaa aikidon periaatteiden mukaisesti. Vain loppuosassa kata yleensä muuttuu, koska heitot tai alasviennit jätetään pois.

Terveysliikunta-aikido ei ole vain erinomainen harjoittelumuoto fyysisistä rajoitteista kärsiville vaan se on myös oiva tapa rentoutua henkisesti ja psyykkisesti. Luulen, että esimerkiksi

läpijuoksu-muotoinen tekniikkaharjoittelu voi antaa virtauskokemuksia helpommin kuin perinteinen kuntoaikido, koska siinä muodossa ei tarvitse keskittyä kaatumiseen tai lopetuksiin, jonka takia tekniikasta voidaan saada jatkuvampaa muttei kuitenkaan tappavan raskasta.

Venytysmuotoiset terveysaikidotekniikat taas kehittävät kehon hallintaa aivan uudella, staattisemmalla, tavalla. Keskivartalon ja selän lihakset jalkalihaksia unohtamatta ovat tärkeässä roolissa aikidossa, puhuttiinpa sitten terveys- tai kuntoliikunta-aikidosta.

ukea ettei vammoja pääse syntymään”.

Nämä sanat ovat niin kunto- kuin terveysliikunta-aikidonkin ytimessä. Kun sopeuttaa katansa uken ominaisuuksiin voi olla varma siitä, että silloin saa ja antaa niin henkisiä kuin fyysisiäkin terveysvaikutuksia ja näin ollen aikidoura voi jatkua pitkään niin itsellä kuin ukellakin.

Kiitos Jukka-senseille valaisevasta harjoituspäivästä!

Heidi Eloranta

Minulle Jukka-sensein ohjaamat harjoitukset antoivat lisää eväitä ajatella aikidoa taas yhä monipuolisemmin.

Ymmärsin sen, että jokin fyysinen vamma ei ole este harjoittelulle vaan korkeintaan hidaste. Ymmärsin myös sen, että aikidoa pitää soveltaa jokaiselle ihmisille sopivaksi. Ei ole vääränlaista ihmistä, vääränlaista ukea. Jokaiselle tehty aikido on yksilöllistä. Ei pidä myöskään unohtaa Sensein tärkeitä sanoja: ”Nagen tehtävänä on suojella

AIKIDO 1/12

11

Pääsiäisleiri 6.-9.4.2012 Teksti ja kuvat: Heidi Eloranta Perinteinen aikidon pääsiäisleiri vietettiin tänä vuonna Helsingissä Lauttasaaren yhteiskoululla. Leiriä oli ohjaamassa jo vuodesta 1955 aikidoa harjoittanut japanilainen Yasuo Kobayashi -sensei (8. dan). Hyväkuntoista ja vahvan spiritin omaavaa senseitä oli tullut katsomaan noin sataviisikymmentä aikidokaa ympäri Suomen. Leirillä nähtiin vierailijoilta myös ulkomailta.

12 AIKIDO 1/12

Monista seuroista ja ulkomailta tulleet harjoittelijat yhdessä loivat leirille perheenomaisen tunnelman. Kaikki tunsivat kuuluvansa joukkoon, ja paikalla vallitsi erinomainen yhteishenki. Vielä vähemmän aikidoa harjoitelleille leirillä olo oli varmasti avartava kokemus, kun oman dojon ulkopuolella pystyi haistelemaan uusia tuulia. Se vähentää ennakkoluuloja ja lisää ymmärrystä

erilaisista tavoista tehdä aikidoa. On hyvä, että tällainen pääsiäisperinne on säilynyt ja se pitää myös säilyttää tuleville sukupolville.

Leirillä oli laidasta laitaan eritasoisia harjoittelijoita, mikä oli erinomainen asia erityisesti nuoremmille harjoittelijoille. On hienoa, että useita kymmeniäkin vuosia harjoitelleet jaksavat

edelleen opastaa meitä nuorempia niin kärsivällisesti. Tällaiset tapahtumat kannustavat ja antavat lisää motivaatiota kerätä aikidovuosia yhtä ahkerasti kuin he, jotka aloittivat harjoittelun jo ennen meidän nuorempien syntymää.

Kobayashi-sensei loi vahvan spiritin harjoitteluun, mutta se ei tarkoittanut veri suussa puurtamista vaan hymyi-

AIKIDO 1/12

13

levät suut niin senseillä kuin harjoittelijoillakin valloittivat tatamin. Paikoitellen hankaliltakin tuntuvat tekniikat tuntuivat mukavilta ja alkoivat sujua.

Myös aseiden pyörittely ja paritekniikoiden salat aukenivat paljon paremmin, kun harjoittelu sujui hyvässä hengessä.

14 AIKIDO 1/12

Sensein leiriltä jäi kotidojolle työstettäväksi tekniikan monenlaisia muotoja.

Sensein vahva spirit jäi samalla tavoin muistuttamaan siitä, että on jotakin, mitä jokainen itse voi omalla kohdallaan tavoitella. Leirin asetekniikkaharjoitteet loivat monelle puolestaan inspiraatiota jatkaa aseharjoittelua. Kaiken

kaikkiaan roima annos mietittävää ja tutkittavaa. Toivottavasti saamme taas nähdä Kobayashi-sensein Suomessa ensi vuonna ja pääsemme nauttimaan aikidon harjoittelusta kokeneiden silmien alla. Aikidosta nauttiminen on Kobayashi-senseinkin pitkän aikidotaipaleen motivaation lähde.

Aina sitä samaa!

Teksti ja kuvat: Sanna Joutsela

Joku ehkä muistaakin parin vuoden takaisen juttuni ”Aikidon alkutaipaleella”. Alussa ollaan edelleen. Treenivuosia on kohta viisi, ja entistä selkeämpänä on tietoisuus siitä, miten paljon on opittavaa jäljellä, eli äärettömästi.

Ensimmäisestä käymästäni sensei Kari Tammisen ohjaamasta leiristä lähtien vuonna -08, minulle jäi mieleen opettaja, jonka opetus todellakin kolahti perille. Myös ukewazaa painotettiin ja tehtiin paljon ukemeita. Leirin jälkeen tiesi tehneensä, eli sensein sanoin, ”instrumenttia oli käytetty”.

Vuoden 2011 lopulla, 2. kyun kokeen ollessa ajankohtainen, siirryinkin sitten treenaamaan Turun liepeille Littoisiin, Hokuto-dojolle sensei Tammisen oppiin. Kun elämänkumppaniksikin oli vaihtunut toinen aikidoka, ei reilu 200 kilometrin matka dojollekaan kolmesti viikossa tuntunut niin mahdottomalta.

Mahdottomalta sen sijaan näytti sensein laatima seuraavan kolmen kuukauden ”lukujärjestys”, jossa oli läjäpäin tekniikoita ja hyökkäysmuotoja, joita kaikkia en edes tiennyt tai ollut ikinään tehnyt.

mätkähti pääsääntöisesti selälle tai takapuolelle, päivästä riippuen kovaa tai hyvin kovaa.

Hokuto-dojolla kotegaeshi-, shihonage- ja iriminage-ukemeja tehdään alkulämmittelynä, joten tulevaisuus näytti hieman kivuliaalta. Vaan eihän se ollutkaan niin kamalaa, mitä peikko takaraivossa jauhoi. Erinomaiset neuvot, luotto treenikaveriin, oikea kannatus ja pikku hiljaa löytyvä parempi kehon hallinta ja jonkinmoinen notkeuden parantuminen. Vauhdilla lentävä kotegaeshi-ukemi onkin helskatin hauska juttu! Jatketaan siitä ukemin äänettömyydestä sitten joskus tulevaisuudessa...

Oudot nimet ”lukujärjestyksessä” alkoivat pikku hiljaa avautua. Mutta liikkuminen oli aivan kamalaa. Suuntia ja tapojahan on vaikka miten paljon, niitä vaan pitää oppia käyttämään, eikä jäkittää kaavamaisesti paikallaan. Miten niinkin yksinkertainen asia kuin liikkuminen voikin olla niin vaikeaa... Ja entäs se oikeanlainen rentous ja pehmeys, löytyykö se ikinä? Silloinkin, kun kuvittelee olevansa hieman rennompi, palaa äkkiä maan tasalle sensein valvovan silmän alla. Kädet rennoksi ja olkapäät pois korvista. Miten sensei näkeekin aina kaiken? Ja varsinkin silloin, jos itsekin tietää mokanneensa kunnolla, tulee asiaan naseva kommentti selän takaa?

Treenikaverit olivat likimain kaikki aivan uusia tuttavuuksia. Likimain kaikilla keikkui myös musta vyö vyötäröllä. Myös kihonwaza oli Endo-shihanin tyyliä, eli aivan uutta ja erilaista minulle. Taas oltiin kuin alkeiskurssille menossa. Nopeasti sai huomata, että jo alkulämmittelykin olikin jotain muuta kun sitä perinteistä nivelten lämmittelyä ja lihasten venyttelyä. Ennemminkin keskityttiin kehon hallintaan ja liikkuvuuteen ja alkulämpö tuli tietenkin siinä kaupan päälle. Tuossa kohdin ”aikido uraani” kotegaeshi-ukemi oli minulle vielä aikamoinen peikko. Se

AIKIDO 1/12

15

Tutuksi on käyneet myös monet erilaiset wazat; miten niiden kautta voi harjoitella aina erilaista aikidoa. Atari, musubi, tyhjä tila, sen täyttäminen ja käyttäminen. Tiehän on siis todellakin loputon. Kaupan päälle ukewaza.

Kumpi onkaan loppuviimein vaikeampi puoli oppia, sisäistää ja muistaa jatkuvasti, uken vaiko nagen? Ilman kulloisenkin wazan mukaisesti toimivaa ukea, ei nage voi harjoitella kunnolla.

Toimivan uken kanssa taas aikido lähtee jälleen aivan uudelle vaihteelle.

Kun puhutaan itsepuolustuksesta, pitää ukenkin toimia siten, että harjoittelulla on edes mahdollista vahvistaa itsepuolustuksellista taitoa. Löysänä kädessä roikkuva tai vastaavasti rautakankena paikallaan jäpittävä uke ei anna nagelle oikeastaan mitään, eikä kyllä itselleenkään. Tai no kai siinäkin muutama hikipisara saattaa tipahtaa, mutta sen itsepuolustuksellisuuden voi kyllä unohtaa.

Hokutolla törmää yhtenään kysymyksiin miksi ja miksi ei, mikä on realistista ja miten perustelet tekemisesi. Entäs jos uke oikeasti toimisi? Sehän voi vaikka lyödä kun saa paikan. Se voi potkaistakin tai käyttää kyynärpäätä. Päälläkin voi puskea. Mikä on tapa jolla tekniikan voisi tehdä oikeassa elämässä? Jossain muualla kuin turvallisella pehmeällä tatamilla? Toista vuotta treeniä Hokutolla on avannut silmiä huikaisevasti tämänkin asian suhteen. Ja myös sen suhteen, miten pitkä matka on siihen, että oikeasti voi hallita kehoaan ja mieltään siten, että edes jonkinmoisella varmuudella todellakin selviäisi itsepuolustus tilanteesta.

Tai no totta kai, onhan meillä kaikilla pari nyrkkiä ja pari jalkaa. Ainahan voi itsepuolustuksen nimissä ei niin harmonisesti lyödä tai potkaista. Josta pääsemme ajatukseen, moniko aikidoka osaa lyödä tai potkaista...? Tietenkin aikido on myös siitä hieno laji, että sitä voi harrastaa kuka vain ja omalla tasollaan, myös pelkästään kuntoilumielessä, eikä niin realistisella ajatuksella.

Mutta silloin pitää unohtaa illuusio itsepuolustuksesta ja sen toimivuudesta tarvittaessa.

Hokutolla olen myös tutustunut enemmän veitsitekniikkaan, niin oman sensein kuin myös vierailevan opettajan Kaj Westersundin opettamana. Jälleen jotain uutta ja kiehtovaa ja erittäin vai-

16 AIKIDO 1/12

keaa. Aikidossa käytetyistä aseista veitsi on se todennäköisin kadulla vastaantuleva väline. Se myös jäykistää koko olemuksen, kehon ja mielen. Puuhaa siis riittää!

Treenin päälle Hokutolla heilutetaan kahvakuulaa siten, että se tukee aikidoa. Niinpä tutustuin siihenkin lajiin ja tapaan harjoittaa kehoa ja nyt kuula liikahtaa 3-4 kertaa viikossa. Myös Jura Levkin vetää Hokutolla tunnin mittaisia kahvakuulatreenejä, joten kuulatekniikat eivät nekään taatusti käy yksipuolisiksi.

Aikidon lisäksi olen tehnyt pinnallista tuttavuutta muihin lajeihin sillä mielellä, että niistä saisin jotain uutta aikidooni ja harjoitteluuni. Tietenkin

haen myös parempaa kuntoa ja liikkuvuutta, jotka taas tukevat parempaa ja tehokkaampaa aikidoa. Toki etsin myös ymmärrystä ja realiteettia siihen, mitä voisi huonolla tuurilla tulla vastaan, kun poistutaan sieltä turvallisesta treeniympäristöstä. Niin hyökkääjän, kuin puolustajan kantilta. Tällä mielellä tutkimusretkiä olen tehnyt mm. defendoon, nyrkkeilyyn, potkunyrkkeilyyn, pekiti tirsian veitsitekniikkaan, toiminnalliseen harjoitteluun... Kaikenlaisia juttuja, vai miten se menikään ;-).

Kiitos Hokuto-dojolle mahtavista treeneistä, ja törmäilläänhän taas ketterästi tatamilla!

Sanna

Kaikuja

Kataloniasta ja Espanjasta

Teksti ja kuvat: Sisko Morera

Psihhhh, sihahtaa saunamme kiuas.

Istun lauteilla ja kuuntelen, kuinka kiuaskivet napsahtelevat. Muuten on hiljaista. Olemme karavaanillamme oliivilehdon rauhassa. Ei kuulu muuta kuin tiibetiläisbuddhalaisen temppelin ruokakellon kutsu ja pöllön huhuilu.

Plip-plip-piip. Istun bussissa matkalla kotiin treenien vedosta Barcelonan keskustasta, ympärilläni on melkein jokaisella kädessään iPhone tai c3-puhelin.

Mitähän kaverit puuhaavat? Pakko kertoa heille, että olen juuri tulossa kotiin ja istun bussissa. Facebook, Twitter, Tuenti, whatsap... Miten ihmeessä tul-

tiin toimeen ennen kaikkia noita vempaimia? Pliip, pliip, kling.

Patapum! Jutum! Asun melun maassa; ihmiset puhuvat kuuluvalla (!!) äänellä. Kun Barca voittaa futismatsin, sen kuulee koko kylä; autot tuuttaavat ja paukkupommeja paukutellaan kunnolla ja olan takaa. Puhumattakaan tulen juhlasta, silloin pitkin katuja juoksee tulta syöksevä lohikäärme, rummuttava, paukuttava ja kiljuva seurue kannoillaan. Pumputipum!! Kratatum!!

Alussa luulinkin, että tämän maan asukkaat riitelevät tuon tuosta. Sitten

oivalsin, että se on vaan keskustelun volyymi, joka on suomineidolle kovin korkea. Olen jo tottunut siihen. Normaalia! Huudetaan mukana! Tulen itse hiljaisuuden maasta; Suomesta.

Mutta asiaan. Tein haastattelun joistain oppilaistani. Normaalistihan haastatellaan kokeneita vanhoja patuja.

Heillä puhuu kokemuksen syvä rintaääni. Mutta on mielenkiintoista antaa toisenlaisten äänten puhua, sellaisten, joilla ei ole niin paljoa kokemusta Aikidon saralla. Ehkä äänissä on mukana ripaus raikkauttakin...

Kysymykset 1. Nimesi, ammattisi ja asuinpaikkasi?

2. Mikä toi sinut Aikidon pariin, ja mikä vyöarvo sinulla on?

3. Ajatteletko nykyisin Aikidosta eri tavalla kuin harjoittelusi alkuaikoina? Jos, niin miksi?

4. Mitä Aikido on sinulle? Mitä tunnet harjoitellessasi, leireillä, treenikaverien kanssa, jne…?

5. Kerro tapahtumia ja hetkiä, jotka ovat tehneet sinun vaikutuksen harjoituksissa, leireillä jne…

6. Haluatko sanoa jotain muuta ja haluatko sanoa jotain suomalaisille aikidokoille?

Alex 1. Nimeni on Alex Gimenez Mulet, työskentelen parkettiasentajana ja asun Sentmenatíssa.

2. Halusin harjoitella jotain taistelulajia. Jujutsusta en paljoa pidä, tai muay thaista, liian väkivaltaista minun makuuni. Aikidosta löysin enemmän kuin taistelulajin; elämäntavan. Olen harjoitellut 5 vuotta ja vyöarvoni on 1. dan.

Sen myönsi sensei Blaize. Olen ylpeä voidessani tuntea hänet; sensein, jolla on paljon kokemusta ja korkea taso.

Leireillä on karttunut hyviä kokemuksia ja taso nousee. Sääli, että työn vuoksi en käydä enemmän leireillä, nyyh, nyyh...hahahaa!!

3. Ajattelen samalla tavalla kuin alussa, mutta on totta, että olen voinut avata monia ovia elämääni, matkustella ja tutustua moniin ihmisiin ja kulttuureihin. Todella hyviä kokemuksia.

4. Kuten jo vastasin, Aikido on minulle elämäntapa, filosofia. Se, että voin seurata tätä tietä, on ollut yksi parhaista asioista, mitä minulle on tapahtunut!

Ja treenikavereiden kanssa on hauskaa, meillä on hyvä ilmapiiri ja nauramme paljon (tärkeää!) Ja on paljon ki:tä.

Meillä on onneksemme Sisko-sensei (sensei on liikaa, käänt.huom ;-)). Hän auttaa ja motivoi meitä, paljon kiitoksia Sisko.

6. Kaikki Suomen aikidokat: toivon teille terveyttä ja rakkautta ja että jatkaisitte harjoittelemista, jotta olisimme kaikki yhtä suurta perhettä, kuten Osensei toivoi.

5. On eräs asia, joka on jäänyt mieleeni hyvin; se sattui eräällä leirillä Bilbaossa. Sensei Blaize teki Siskolle tekniikan Kototamaa käyttäen. Hän meni Siskon viereen, keskittyi, ja Sisko lensi kuin tykin suusta. Leiriläiset mykistyivät, ja minä olin todella vaikuttunut! Toinen vaikuttava asia on se, että olen voinut tutustua Jean-Marc Martiniin, Gérard Blaizen oppilaaseen. Hän on todella hyvä aikidoka.

Alex Mulet

AIKIDO 1/12

17

David Rodriquez Horna 1. Nimeni on David Rodriguez Horna.

Olen vahtimestari sairaalassa, ja asun Tarragonassa, Kataloniassa. (Käänt. huom: David matkustaa treeneihin Tarragonasta Barcelonaan: 100 km suuntaansa 2 kertaa viikossa).

2. 19-vuotiaasta lähtien olin kiinnostunut taistelulajien harjoittelemisesta.

Kun olin ensin kiertänyt eri dojoja ja lajeja, löysin Aikidon yliopistolta, jossa opiskelin. (Käänt. huom: David on syntyisin Perusta). Monet seikat veivät minut harjoittelemaan Aikidoa; erinomainen aikidonäytös ja ystäväni, jotka innostivat minua harjoittelemaan.

Joka tapauksessa, minua pelotti kovasti aloittaa harjoittelu, koska ukemit ja tekniikat näyttivät minusta hyvin vaikeilta. Eräänä päivänä tapasin erään opettajista, joka oli juttelemassa ystävieni kanssa. Uskouduin hänelle kertoen kiinnostuksestani ja peloistani. Hän sanoi, että tietäisin vasta sitten kun olen ensin kokeillut aikidoa, voinko harjoitella vai en. Se rauhoitti minut, ja aloitin harjoittelun. Harjoittelin Perussa joitain vuosia vuoteen 2003 saakka, ja seuraavana vuonna tulin työn vuoksi Espanjaan. Aiemmin en harjoitellut aikidoa kovin määrätietoisesti. Sitten minulla oli suuri onni löytää Sisko Morera opettajakseni, jonka kanssa nykyisin opiskelen. Ja mitä tulee vyöarvooni, olen valkoinen vyö.

3. Kyllä, ajattelen eri tavalla kuin alkuaikoinani. Minun tapauksessani suuri muutos suhteessa ymmärrykseeni oli, kun pystyin opiskelemaan sensei Joseph Kozonon, Perun Kookyuu Kanin johtajan kanssa. Hänen opetuksensa olivat sellaisia, etten edelleenkään kymmenen vuoden jälkeen oikein ymmärrä täydellisesti niitä. Ensimmäisten harjoitteluvuosieni ajan keskityin ainoastaan aikidon fyysiseen puoleen.

Tavattuani sensein aikido on ollut mukana elämän joka asiassa eikä vain tatamilla.

4. Aikido on minulle jatkuvaa harjoitusta, se on hereillä pysymistä, tietoisuutta kaikesta mitä teet ja mikä meitä ympäröi. Että pysyisin tuossa mielentilassa jotta harjoitellessani voisin havaita joitain seikkoja joiden avulla voin kehittää ymmärrystäni. Tatamilla ymmärrämme tekniikat ensin tarkkailemalla ja seuraavaksi kokemalla

18 AIKIDO 1/12

Pako ja David

ne omissa nahoissammme, kun vuorotellen olemme uke ja tori.Esim. kun olen olen uke opettajalleni,voin havaita kuinka hän tekee tekniikan,kuinka hänen energiansa ,rentoutensa ja keskuksensa liikkuvat jotta tekniikka tehdään tyydyttävästi.

5. Muuan sempai sanoi kerran minulle, että kun olemme opettajan tai mestari n kanssa, meidän täytyy huomioida pienetkin asiat joita he tekevät koska niistä oppii paljon.Muistan kun olimme opettajani Siskon kanssa metroasemalla Barcelonassa.Oli paljon hmisiä odottamassa , metrovaunun ovet aukesivat ja väki alkoi vyöryä ulos ja sisään. Mutta opettajani liikkui vikkelästi ja löysi helposti vapaan paikan. Ajattelin: ”vau, mikä taso!” Ja sen lyhyen ajan mitä

olimme metrossa, hän kertoi seuraavansa mestarinsa opetuksia pilkulleen yrittämättä muuttaa niitä tai tehdä niistä ”helpompia” tai ”realistisia”.Tuo teki minuun suuren vaikutuksen ja päätin opiskella Aikidoa hänen kanssaan.

6. Haluaisin sanoa, että eräs tärkeimmistä asioista Aikidossa on, että on harjoiteltava ahkerasti.Vaikka harjoittelu jo olisi itsestäänselvää, olisi koetettava kehittää se niin, että se olisi 24 h kestävää-siis alati, tatamilla ja sen ulkopuolella.Sekä kuten harjoittelu, on tärkeää että on korkeatasoinen opettaja tai mestari joka auttaa meitä Aikidon opiskelussa.Nämä ovat vilpittömät toiveeni jotta Suomen aikidokat voivat harjoitella menestyksellä näiden tärkeiden asioiden kanssa. Paljon kiitoksia.

Francisco Granés Kleber 1. Nimeni on Francisco Granés Kleber (Pako), ja työskentelen vedenkäsittelyyrityksessä. Asun Caldes de Montbuissa.

2. Aloitin aikidon harjoittelun intuitiolla, tietämättä siitä oikeastaan mitään.

Tai Chi -opettajani suositteli aikidoa minulle. Hän sanoi, että tämä taistelulaji auttaisi minua kehittämään nöyryyttä. Olen shodan.

3. Aikido antaa minulle paljon enemmän mitä pystyin aluksi kuvittelemaan.

Se on kokonaisvaltaista työskentelyä fyysisellä, psyykkisellä, emotionaalisella ja henkisellä tasolla. Se on tie, jossa harjoittelijat jakavat ilon, välittämisen ja huumorin näin rikastuttaen toisiaan tuolla tiellä.

4. Tunnen, että yksi lajin perusteista on, että kunnioitamme toistemme erilaista ja moninaista tapaa olla ja toimia. Tunneilla nautimme jakaen kasvun ja harmonian jokainen omassa rytmissään.

5. On hetkiä, jolloin tapahtuu yllättäviä juttuja; ne voivat tapahtua harjoitusten aikana ja ne voivat olla äkillisiä sisäisiä muutoksia, ja usein alamme nauraa tietämättä miksi. Älyllisesti on vaikeaa kuvailla mitä on tapahtumassa, mutta tunnemme, että rauhaisa viisaus (tietämys) tulee esiin ja se on hyvin miellyttävä kokemus. Joskus keho voi reagoida hyvin yllättävällä tavalla ja voit tuntea energeettisiä, yllättäviä muutoksia, tai voi ilmetä hyvin näyttäviä kehon liikkeitä...

6. Kiitän kaikkia aikidokia maailmassa heidän paneutumisestaan ja harjoittelustaan, joka näin ylläpitää elävänä tämän taiteen. Se on yksi niistä asioista joiden avulla tiedät, että se on menossa oikeaan suuntaan ja auttaa pikkuhiljaa tekemään tästä maailmasta kauniin ja paremman paikan...

Kiitos!

AIKIDO 1/12

19

kunnin ajan! Se on yllättävää, hauskaa ja hyvin liikuttavaa!

6. Terveiseni kaikille Suomen aikidokille!

Miquel Morera 1. Nimeni on Miquel Morera, olen 45-vuotias ja olen paikallispoliisi.

2. Aloitin Aikidon vuonna 1994. Etsin tapaa puolustaa itseäni, koska poliisin työssä minua oli lyöty.

Estela

Estela Gallego Patón 1. Estela Gallego Patón, olen kinesiologi ja hieroja. Asun Caldes de Montbui´ssa, Barcelonan provinssissa.

3. Sana ”kulmikas” kuvaa aikidon harjoitteluni alkuaikoja. Väänsin voimalla ja välillä etsin kivunkin tuottamista lukkojen kautta. Vuonna 1995 osallistuin Hikitsuchi-sensein leirille opettajani ja neljän muun oppilaan kanssa Mallorcalla. Leirillä oli paljon osallistujia ja sensei oli 10.dan sekä O-sensein oppilas. Sensein aikido oli hyvin henkistä.

Opin myös uusia harjoitteita kuten torifune ja furutama. Aikidon harjoittelussani tapahtui muutos, kun vuonna 1995 lokakuussa menimme opettajani kanssa Blaize-sensein leirille Mallorcan saarelle. Hän opetti, että aikido on uken

ohjaamista ilman, että vahingoitetaan tai tuotetaan kipua. Tuolloin aikido alkoi olla minulle pyöreää. Kun palasimme Mallorcalta, opettajani jatkoi ”oman aikidonsa” tekemistä unohtaen kaiken, mitä leirillä oli opetettu. Päätin siksi jättää opettajani ja hänen dojonsa.

Tammikuussa 1996 olin viikon verran Pariisissa sensei Blaizen dojolla. Samana vuonna osallistuin uudestaan Hikitsuchi-sensein leirille Mallorcalla. Tällä kertaa menin leirille yksin. Leirillä ei ollut niin paljon osallistujia kuin aiemmalla leirillä, mutta sensei oli onnellinen voidessaan opettaa ja harjoitella kanssamme.

4. Harjoittelu on osa elämääni, se on tapa elää. Voin tutustua uusiin ihmisiin, saan ystäviä eri puolilta maailmaa ja pysyn kunnossa. Vuosien jälkeen harjoituksissa saa yhä uusia tuntemuksia.

5. Katsokaa O-sensein vanhoja filmejä ja koettakaa tehdä kuten hän opetti.

Muistakaa perustajan filosofinen viesti ja ajatelkaa, että tie (do) on tärkeämpi kuin perille pääseminen.

2. Minua taistelulajit ovat kiinnostaneet aina, mutta tutustuin lajiin tarkemmin erään ystävän kautta, joka oli aikidoka.

Aikido vaikutti hyvin kiinnostavalta taistelulajilta. Vyöarvoni on shodan.

3. Tottakai, koska tunnen nyt syvemmin aikidoa. Harjoituksen avulla opit ymmärtämään lajin tarkoituksen, joka on paljon muuta kuin pelkkää fyysistä harjoitusta.

4. Nyt aikido on osa elämääni, se on tietoista harjoitusta, jonka koen hyvin motivoivaksi. Jokainen harjoituspäivä on uusien asioiden oppimista; tekniikoiden, keskittymisen, ki:n... Aikidossa on tärkeää, että on läsnä kehotyöskentelyssä, energeettisellä ja henkisellä tasolla ja että voi tuntea suurta yhteyttä kaikkien niiden aikidokien kanssa, jotka harjoittelevat tai ovat harjoitelleet aikidoa. Olla yhteydessä maailmankaikkeuden kanssa.

5. Harjoituksen aikana on paljon hetkiä, jotka voivat olla uskomattomia; tunnet ki:n houkuttavan voiman ja kuinka jokin houkuttaa sinua. Vie ja vetää ja keho voi liikkua tavalla, ettet välillä tiedä missä olet muutaman se-

20 AIKIDO 1/12

Miquel

Miksi minä oikein pyöriskelen tatamilla?

On jännää, miksi aikidoharjoituksissa on kivaa ja siellä jaksaa käydä, mutta koulussa käyminen saattaa olla tylsää eikä sinne jaksaisi mennä. Harjoituksiin lähtee mielellään puoltakin tuntia aikaisemmin, kun kouluun taas laahustaa viime hetkellä. Mistä se mahtaa johtua?

Aikidoharjoitukset ovat vapaaehtoisia, tai ainakin niiden pitäisi olla. Yleensä jos haluaa aloittaa uuden harrastuksen, sen saa aloittaa vapaaehtoisesti. Sinne on kiva mennä, koska sinne ei ole pakko mennä. Harrastus lähtee yleensä täysin omasta tahdosta. Silloin on palava halu itsellä oppia niitä asioita, joita harrastuksissa voi oppia. On jännää oppia uusia taitoja, ehkä jopa sellaisia mitä kaverit tai perheenjäsenet eivät osaa.

Kun halu oppia uutta lähtee omasta itsestään, silloin harjoittelu on paljon mielenkiintoisempaa. Jos oikeasti tykkää siitä asiasta mitä tekee, silloin sitä jaksaa tehdä jopa pidempään kun saisi tai pystyisi tekemään. Jos minä saisin päättää, niin aikidoharjoittelu täyttäisi kaikki päiväni eikä niihin mahtuisi mitään muuta. On tietenkin toisaalta hyvä, ettei aikidoa saa tehdä koko aikaa, koska muutenhan siihen voisi kyllästyä.

Mutta kuinka saadaan sellainen into oppia, mikä lähtee omasta halusta? Ensinnäkin siihen vaaditaan se, että harrastus on oma valinta. Jos joku muu on päättänyt mitä lajia saa harrastaa, niin silloin siitä ei välttämättä tykkää. Aina

muiden mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa omien kanssa ja se on ihan normaalia. Jokaisella on oikeus päättää mistä tykkää ja mistä ei. Tietenkin on joitakin asioita, joita on pakko tehdä vaikka niistä ei niin piittaisikaan, kuten koulunkäynti, syöminen ja nukkuminen, mutta useisiin asioihin saa vaikuttaa varsinkin mitä vanhemmaksi ja vanhemmaksi kasvaa.

Jos haluaa harrastaa jotain tiettyä lajia ja sen päättää aloittaa, niin kuinka se into saadaan säilymään? Mikä meitä motivoi harrastamaan ja jatkamaan vaikkapa aikidoa? Miksi harjoituksissa halutaan käydä yhä uudestaan ja uudestaan? Monille harrastuksen jatkuvuuden syynä on mukava ilmapiiri: kivat kaverit ja hyvät ohjaajat. Se, että harjoituksissa on kivaa ja turvallista. Ei tarvitse pelätä mitään ja saa olla oma itsensä.

Lisäksi leikit ja pelit voivat innostaa käymään tatamilla. Kun leikitään ja pelataan, niin tatamista tulee mukava paikka. Ja koska siellä on mukavaa, sinne on aina kiva palata uudestaan ja uudestaan. Kukapa haluaisi palata sellaiselle tatamille, jossa ei koskaan leikittäisi tai pelattaisi ja kaverit tai ohjaajat olisi epämukavia? En minä ainakaan.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi aikidotekniikat tulevat, eikä leikkiminen olekaan enää niin tärkeää.

Silloin alkaa pitämään aikidosta aikidon takia. On jännää opetella uusia tek-

niikoita, parantaa vanhoja tekniikoita ja kehittyä yhä paremmaksi ja paremmaksi. Kehitys on kiva huomata. On kiva huomata, että mae-ukemi, joka on ennen ollut hirmuisen hankala ja pelottava, meneekin kuin vettä vaan. On riemastuttavaa, kun parin tekemä shomen-uchi ei tunnukaan enää hirveän nopealta, vaan sen kerkeää väistämään oikein hyvin. On tietenkin myös aina kivaa osallistua natsakokeisiin ja saada uusi natsa vyönpäätä koristelemaan.

Onhan se merkki siitä, että osaa enemmän kuin vähän aikaa sitten.

Aikidossa on monia asioita, jotka kannustavat jatkamaan. Niitä kannattaa etsiä. Aina ei jaksaisi lähteä harjoituksiin tai tuntuu, että ei enää kiinnosta ja se on ihan normaalia. Ei kannata kuitenkaan antaa heti periksi! Voi kokeilla vaikka kirjoittaa isolle paperille kivoilla värikynillä erilaisia asioita, jotka ovat aikidossa kivoja sekä syitä miksi tykkää aikidosta. Ja silloin kun alkaa tuntumaan, että tekisi mieli jäädä kotiin, niin silloin voi palata paperin ääreen ja kerrata, että miten hauskoja asioita siellä harjoituksissa onkaan! Tätä kikkaa kannattaa kokeilla myös koulunkäynnin piristämiseksi.

Hauskoja harjoituksia ja koulupäiviä kaikille aikidojunioreille!

Heidi Eloranta

AIKIDO 1/12

21

SANAT SIKINSOKIN Löydätkö seuraavat aikidosanat ruudukosta? Sana voi olla ruudukossa vaaka- tai pystysuorassa tai viistossa joko alhaalta ylös tai ylhäältä alaspäin.

a s e h f h o l å a r t i u i n a r n a

g t u k a k a p e k e r j o t k r e d t

f a f o d i k i a i h a n m i n k v e p

r f s a o p e p h a i v u u p k a u t k

u a b r y u r a d i f n u r o p r t a a

a k f f a i h n l r g i k b a e f h p t

r e e s d s e r o s f e r s u e t y e a

r b d m r o f w r e f s f e h s p j o t

h h a h i r i m i n a g e f o p n i p e

r a f r f d h g k t g r d s r i a p o d

a a n i f a o r k r t m s e s d g e a o

s s i m r d r j y h u r a z u k e a f r

t g s e i z a f o r d a y e r o o d h i

o n e g a i s h i m a s u o p u l i k s

e f n f c b r a v t e h e r t r d o p a

g d s j n c g t j g t i t n m e a s j y

i a e u e s h i b a e k k o t e d s e r

g f r s a b k u e e t k p j h w v o r e

l a e t a s a f r i r o j k k f l n r o

p i k s a k k h i a a v o f r p u u s i

1. Ikkyo 2. iriminage 3. ukemi 4. aihanmi 5. kote 6. onegai shimasu 7. uke 8. nage 9. sensei 10. seiza 11. kiai 12. aikido 13. katatedori 14. shikko 15. bokken 16. jo 17. ueshiba 18. hanmi 19. hanmi 20. dojo 21. ryotedori

SANAT SIKINSOKIN Löydätkö seuraavat aikidosanat ruudukosta? Sana voi olla ruudukossa vaaka- tai pystysuorassa taipieni viistossa joko joka alhaalta ylös tai ylhäältä alaspäin.

Hei! Olen Shishi. Olen leijonanpoika, on aloittanut aikidon harjoittelun vähän aikaa sitten. Haluaisin tutustua aikidojunioreihin ympäri maailmaa. Tykkään myös matkustella, joten saattaa olla, että tulen joskus vierailemaan myös Sinun dojollasi!

1. Ikkyo 14. shikko

2. iriminage 15. bokken T3. ietoa Shishistä: ukemi 16. jo 4. aihanmi 17. ueshiba Nimi: Shishi (tulee japaninkielen sanasta leijona) 5. kote 18. hanmi Ikä: Pieni 6. onegai shimasu 19. hanmi Asuinpaikka: Suomi Harrastukset: Matkustaminen, aikido, äitin sylissä istuminen, japaninkielen 7. uke 20. dojolukeminen 8. nage 21. ryotedori Silmien väri: Harmaa 9. sensei Harjan väri: Kullanruskea 10. seiza Lempiruoka: Äitin tekemä pasta 11. kiai Maito Lempijuoma: 12. aikido Pokemon Lempiohjelma: 13. katatedori Shishillä on myös omat nettisivut, joilla voit vierailla vaikka joka päivä.

Katso täältä: http://shishi.blogaaja.fi/ Siellä shishi kertoo päivän tapahtumista, matkoista ja harrastuksista! Voit pyytää Shishiä kaveriksi myös facebookissa.

Shishi aloittaa projektin, jonka seuraksena Shishi haluaisi vierailla aikidodojoilla ympäri Suomen moikkaamassa aikidon junioreita. Mikäli haluat Shishin vierailemaan dojollenne, niin laita Shishille sähköpostia: leijonanpoika.shishi@gmail.com.

Shishi tekee jokaisesta vierailustaan pienen jutun joko blogiinsa tai aikidolehteen. Myös juniorit saavat laittaa Shishille postia, Shishi vastaa kyllä.

22 AIKIDO 1/12

KOBAYASHI-sensei Shishi vieraili pääsiäisleirillä ja pääsi haastattelemaan Kobayashi-senseitä.

Kobayashi-sensei on 76-vuotias japanilainen aikidon ammattilainen. Shishi kysyi Kobayashi-senseiltä muutamia kysymyksiä, jotka voisivat kiinnostaa muitakin nuoria aikidokia kuin vain Shishiä. Shishin mielestä oli hienoa, että Kobayashikin pitää leikkimistä tärkeänä!

1. Kuinka kauan Sensei on harrastanut aikidoa?

- Vuodesta 1955 alkaen eli kohta 57 vuotta.

2. Miten Sensei on jaksanut harjoitella näin kauan?

- Pidän aikidosta vain niin paljon.

Nautin aikidosta.

5. Kuinka nuori on nuorin Sensein oppilas?

- 4-vuotias.

6. Leikitäänkö japanilaisissakin junioriharjoituksissa?

- Kyllä!

7. Onko leikkiminen tärkeää?

- On, koska pienenä ei vielä jaksa keskittyä niin pitkään pelkkään tekniikkaan kuin aikuisena. On tärkeää, että välillä pidetään hauskaa ja pelataan.

Leikit motivoivat harjoittelemaan.

8. Mihin aikidossa on tärkeintä keskittyä juniori-iässä?

- On tärkeää keskittyä perustekniikoihin. Siis samoihin asioihin kuin aikuisenakin. On hyvä olla liikunnallisesti aktiivinen.

9. Mitä Sensei haluaisi sanoa suomalaisille aikidojunioreille?

- Tekniikka ei ole tärkeintä, vaan pitää myös muistaa harjoitella hyvin käytöstavat (onegai shimasu, arigatoo gozaimashita ja tervehdykset).

Ja sitten vielä Shishi kysyi sellaisen kysymyksen, joka tuli mieleen kun Shishi katsoi Karate Kidiä dvd:ltä: Onko Sensei yrittänyt napata kärpäsen syömäpuikoilla?

- Ei ole, vanhat samurait varmasti osasivat oikeastikin ottaa kärpäsen kiinni syömäpuikoilla.

3. Mikä on Sensein mielestä parasta aikidossa?

- Se, että kaikki tekevät yhdessä. Ei ole väliä koolla, iällä tai millään, vaan kaikki harjoittelevat yhdessä.

4.Ohjaako Sensei junioriharjoituksia?

- Kyllä.

AIKIDO 1/12

23

Kiinalainen ruokavalio osana hyvinvointia Teksti: Jussi Koukku

Ravinnon merkitystä ei varmasti koskaan korosteta liikaa. Tämän päivän kiire ja täyteen buukatut kalenterit saavat aikaan sen, että ravintomme koostuu suurelta osin teollisesti valmistetuista tai suurkeittiöruuista. Tällöin käytettyjen ravintoaineiden laatuun tai terveellisyyteen ei juuri voi vaikuttaa.

Välipalaksi on helppo nauttia leivonnainen, suklaapatukka tai energiajuoma. Illalla kiireisen päivän jälkeen on vaara sortua ylisuuriin annoksiin tai liian myöhäisiin aterioihin. Mahan pörinää voikin sitten kuulostella pitkinä talviöinä. Lisäksi huomaa esimerkiksi työpäivän loppupuolella tehojen hiipuvan, koska lounaan jälkeinen välipala on jäänyt nauttimatta.

Erilaiset ruokavaliot ja niiden noudattaminen hyvinkin orjallisesti on tämän päivän trendi-ilmiö. ”Uutuuksia” ovat mm. erilaiset hiilihydraattien välttämiseen perustavat ruokavaliot tai mitä ihmeellisimmät dieetit, joissa keho saatetaan täysin luonnottomiin tiloihin.

Erästä äärilaitaa edustaa osa nuorisosta, joka viis veisaa suosituksista ja lähes koko ravinto koostuu ”mässystä”.

24 AIKIDO 1/12

Jos sattuu harrastamaan liikuntaa säännöllisesti ja paljon, tulee väistämättä eteen myös tosiasia, että ravintoasioihin, varsinkin iän karttumisen myötä, on kiinnitettävä yhä enemmän huomioita. Usein totuus löytyy vanhoista, hyviksi koetuista asioista ja päätinkin palata juurille ja tutkia, löytyisikö kiinalaisesta ruokavalio-opista apua jaksamiseen ja kehon tasapainon palauttamiseen.

Avuksi starttivaiheeseen otin yhteyttä lahtelaiseen kiinalaisen lääketieteen asiantuntijaan Nina Haavistoon.

Sain ohjeeksi ennen vastaanotolle tuloa pitää kirjaa kaikista syömisistäni. Ruokapäiväkirjaa pidin 2 viikkoa ennen ensimmäistä tapaamistamme. Alkuun Nina kyseli yleisiä asioita elintavoistani ja teki kiinalaisen lääketieteen perusdiagnostiikkaa, mm. kielen ja pulssin osalta. Sitten pääsin hoitopöydälle, jossa kehooni pistettiin akupunktioneuloja eri pisteisiin avaamaan tukossa olevia energialinjoja. Hoitopöydällä maatessani Ninan punakynä heilui ravintopäiväkirjani sivuilla, eli paljon korjattavaa löytyi aina aamupalasta lähtien. Parasta ruokailuissani taisi olla niiden riittävä lukumäärä, eli en ollut

jättänyt koko ravinnonsaantia yhden tai kahden aterian varaan. Punakynämerkintöjä kertyi eniten vilja- ja maitotuotteiden kohdalle. Lisäksi aamupala oli usein täysin vääränlainen. Haavisto suosittaakin kaikille aamun aloittamista hirssipuuron ja erilaisten oikeanlaisten lisukkeiden nauttimisella. Myös tuhdit iltapalani tuomittiin jyrkästi, ajatteleehan kiinalainen ravinto-oppi parhaaksi syömäajaksi aamupäivän, jolloin vatsalaukku- ja pernameridiaani ovat aktiivisia. Illalla pitäisi kyseisten elimien jo päästä lepäämään.

Pieniä ja joskus vähän isompiakin sortumisia lukuun ottamatta olen noudattanut Haaviston ohjeita, ja selkeää olon ja jaksamisen kohentumista on tapahtunutkin. Käyntien yhteydessä oli usein puhetta siitä, että vaikka sortuisi huonoihin valintoihin, ei pidä luovuttaa. Huonona puolena, ainakin näin alkutaipaleella, ruokavalion noudattamisessa on se, että keho reagoi voimakkaasti vääriin valintoihin.

Tässä kysymyssarja, jonka esitin Nina Haavistolle tätä artikkelia varten.

1. Mikä sai sinut perehtymään kiinalaiseen lääketieteeseen ja ruokavalioon?

nen ja tukkivien ruokien välttäminen on tärkeää. Myös palautumista voi parantaa oikein nautituilla ruuilla.

Hierontaopiskelujen jälkeen ihmisen hyvinvointi alkoi kiinnostaa enemmän. Halusin tietää mistä kasvaimet syntyvät ja voiko omilla valinnoilla, esim. ravinnolla tai akupunktiolla, vaikuttaa näihin mekanismeihin. 2002 valmistuin kiinalaisen lääketieteen akupunktiohoitajaksi. Silloin erilaisia ravintoasioita käsiteltiin hyvin pinnallisesti. Saksalainen kiinalaisen lääketieteen opettaja piti syvällisempiä kursseja ravinnosta, ja koska länsimaalainen ruokavalio sai minut voimaan huonosti, vaikka söin länsimaisen ravintoopin mukaan hyvin, vuonna 2004 vaihdoin oman ruokavalioni kiinalaisen teorian mukaiseksi. Tällä hetkellä vointini on parempi kuin koskaan. Elän elämäni parasta aikaa ilman allergialääkkeitä tai jatkuvia flunssia.

7. Miten ruokailla, jos esimerkiksi saman päivän aikana on useammat treenit?

2. Kiinalaisen ruokavalion perusperiaatteet?

Jokainen maku edustaa eri sisäelintä: kirpeä keuhkoa, karvas sydäntä, makea pernaa, suolainen munuaisia ja hapan maksaa. Lisäksi ruoka-aineilla on erilaisia energeettisiä vaikutuksia kylmästä kuumaan. Erilaiset maut vaikuttavat myös tunteisiin. On suuri ero esimerkiksi proteiinien lähteellä, tulevatko ne kalasta, eri lihalaaduista vai esim. maitotuotteista.

Monipuolinen aamupala, esim. hirssipuuro, kananmunaa, leipää, hedelmää. Treenien välissä lounas, joka ei ole liian raskas. Aterioilla vältetään täyteen ahtamista.

8. Onko muita asioita, mitä haluat kertoa?

Ihmisen hyvinvointi lähtee siitä, minkälaista ruokaa, juomaa ja muita aineita kehoon laitetaan. Oikeanlainen ravinto parantaa yleisvointia ja jopa aisteja. Myös vammoista parantuminen nopeutuu oikeanlaisten ruoka-aineiden avulla.

Lisätietoja ninahaavisto.fi ja Ninan syksyllä ilmestyvästä kirjasta. Seuraavalla sivulla Haaviston laatima malliesimerkki yhden päivän ruokailuista.

3. Vaatiiko ruokavalion noudattaminen jotain eksoottisia raaka-aineita, vai voiko sitä toteuttaa kotimaisin raaka-ainein?

Pääosin voi ja pitääkin käyttää. Jotain hyviä ruoka-aineita ei pysty viljelemään Suomessa esim. hirssi, quinoa ja amarantti.

4. Mitkä ovat tärkeimmät seikat mitkä pitää ottaa huomioon, kun aloittaa noudattamaan kiinalaista ruokavaliota? Tarvitseeko apua ammattilaiselta?

Lähtötilanteen kartoittamiseksi on hyvä käyttää asiantuntijaa. Tärkeintä on säännöllisyys ja päivän ruokakokonaisuuden rakentaminen moniin aterioihin. Useat pienet ateriat päivän mittaan huolehtivat energioiden tasaisuudesta.

5. Mikä neuvoksi, jos esimerkiksi työn takia ei ole mahdollista säännöllisiin syöntiaikoihin, tai ruokailuvälit venyvät liian pitkäksi?

On hyvä pysähtyä edellisenä päivänä miettimään seuraavan päivän ateriointia ja niiden sovittamista työ ja vapaaajan rytmiin. Eväiden merkitys korostuu; ei tule napsittua vääriä välipaloja.

6. Pitääkö aktiiviliikuntaa harrastavan ottaa jotain erityistä huomioon? Isommat annoskoot vai ruokailua useammin?

Ruokailua useammin. Voi ottaa isompia annoksiakin, riippuen vatsan kunnosta. Hyvin sulavien ruokien nauttimi-

AIKIDO 1/12

25

Ruokailuehdotuksia Aamupala:

Välipala:

- Hirssipuuro (marjakeitto/marjoja), bauringonkukansiemeniä tai nokare voita. Hirssipuuron valmistus: 1 dl hirssisuurimoa keitetään 4-5 desissä vettä, tulee 2-3 annosta.

- Kuten edellinen välipala, mutta ei kahta jogurttia päivässä

Välipala:

- Munakas/keitettyä munaa/paistettua munaa - Hedelmä - Keitto - Hirssipuuro - Näkkileipää+päälliset+teetä - Kalaa/kanaa ja kasviksia

- Ruisleipä joka kannattaa paahtaa + salaatinlehti, leikkele ja rasvaa. (juustoa korkeintaan 1-3 viipaletta päivässä) - Omena, päärynä tai joku muu hedelmä. (Ei toistaiseksi banaania, appelsiinia, viinirypäleitä tai mandariinia) - Näkkileipää + päälliset (maukas, ryvita tai ruutunäkkäri ei sis. vehnää) - Marjoja,luonnonjogurtti/soijajogurtti

Lounas: - Kasvismuusi - Jasmiiniriisi-quinoa-sekoitus, 1dl molempia ja 4 dl vettä.

- Kanaa/kalaa/kalkkunaa+lämpimiä kasviksia. Esim. porkkanaa, kesäkurpitsaa.

- Munakas - Kanaa/kalaa - Vesi/piimä

Päivällinen:

Iltapala: - Munakas/keitettyä munaa/paistettua munaa - Näkkileipää+päälliset+teetä (Selvennykseksi: Listassa on useita vaihtoehtoja päivän eri aterioille. Kaikkia vaihtoehtoja ei ole suinkaan tarkoitettu syötäväksi kerralla.)

Kuvat: Heidi Eloranta

26 AIKIDO 1/12

Toimistosivut: Milla Johansson

Sporttirekisterissä uusi jäsenpalvelu Sporttirekisteriin on lisätty uusi jäsenpalvelu. Käyttäjä voi nyt itse tarkistaa mitä yhteystietoja hänestä on rekisteriin tallennettu ja myös itse päivittää muutokset omiin yhteystietoihinsa. Omat tiedot pystyy päivittämään, mutta tietoja ei voi itse poistaa.

Palveluun pääsee kirjautumaan osoitteesta https://kapula.slu.fi/sso/userinfo.php. Kirjautuminen tapahtuu omalla Sportti-ID:llä ja salasanalla. Unohtuneen tai entuudestaan tuntemattoman salasanan saa ”unohditko salasanasi” linkistä, mutta vaatii että henkilöllä on Sporttirekisterissä sähköpostiosoite.

Tällä hetkellä palvelu rajoittuu lähinnä yhteystietojen päivittämiseen. Palvelua tullaan kuitenkin kehittämään edelleen. Tulossa on mm. ominaisuus, jonka avulla jatkossa pystyy näkemään omat lisenssi- tai jäsentiedot, tehtävät, jne ja myös tulostamaan avoimen laskun. Tämä on kuitenkin vasta kehitteillä, informoimme uusista ominaisuuksista sitä mukaa kun kehitystyö etenee.

Vuoden 2012 dan-graduoinnit Heinäkuu 7.7.2012

Heinäkuu 14.7.2012

Heinäkuu 28.7.2012

Elokuu 25.8.2012

Lokakuu 20.10.2012

Hokuto, Littoinen

Akari, Hanko kesäleiri

Kesäleiri, Iisalmi (liiton)

Nozomi Tampere, Nääshalli

Akebono/ Kimusubi, Järvenpää

Kiitos ja näkemiin Terveiset Pasilan SLU-talolta , menossa viimeiset päivät liittosihteerin tehtävissä. Vuosi, tai melkein vuosi eletty Aikidoliiton arkea ja hieman haikein mielin jätän paikan vielä valitsemattomalle seuraajalleni ja astun uusien haasteiden pariin.

Kiitos kivasta vuodesta kuuluu kaikille mukaville aikidoihmisille joihin olen saanut olla yhteydessä.

Näkemiin, vaan ei hyvästi sillä tatamilla tavataan!

Milla Johansson

Tapahtumakalenteri löytyy liiton kotisivuilta www.aikidoliitto.fi

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen toimitus@finland-aikikai.fi

AIKIDO 1/12

27