Aikidolehti 1/2008

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 1 / 2008

Petteri Sileniuksen haastattelu Maan mahtavin dojo: Mikkelin kamppailuinstituutti

Aikido(ka) toimii!

– lentokonehäirikkö totteli sankyota

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

Aikidon sisäinen maailma Huomaa, että ihmisillä on aikaa talvella miettiä asioita. Jos Suomen suvi, ja varsinkin parhaillaan elettävä kevätaika, saa ihmisen kevyelle mielelle, niin talvella mielessä ovat usein varsin syvääluotaavat tuumailut. Olettaisin sen olevan syynä myös tämän lehden juttujen luonteeseen. Jos syksyn numerossa liikuttiin erilaisissa ulkoisissa ympäristöissä pitkin maailmaa, niin tämä lehti onkin sisäisten asioiden foorumi.

Motivaatio harjoitella aikidoa ja lähteä raskaan työpäivän jälkeen dojolle on usein koetuksella. Sen takia moni miettiikin aika ajoin omia kannustimiaan moiseen. Harjoitusintensiteettiä katsottaessa huomaa myös tiettyjä syklejä.

Vain pieni osa harjoittelijoista jaksaa tai viitsii pitää harjoittelurytmin tasaisena läpi vuoden. Ja tällä pienellä marginaaliryhmälläkin on melkein poikkeuksetta jonkunlainen kesä- tai joulutauko.

Ammattiaikidokakin huilailee ainakin kesäaikaan omien mahdollisuuksien mukaan.

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti ilmestyy vuonna 2008 kaksi kertaa. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@finland-aikikai.fi

2 AIKIDO 1/08

Syyt harrastaa ruokkivat motivaatiota.

Näitä syitä on lajissa kuin lajissa tutkittu, kuten myös aikidon parissa. Tuorein tutkimus aiheesta löytyy tämän lehden sisäsivuilta.

Korkeakin motivaatiotaso voi laskea.

Tällöin sitä voi löytyä sosiaalisesta kontekstista tai järkisyistä. Porukassa tekeminen on usein kivaa täysin ilman järkisyitäkin. Ja niitä kyllä kekseliäs aikidoka löytää mielin määrin harjoittelustaan ja sen tuomista eduista.

Oikein Aurinkoista Kesää kaikille,

Jussi

Ilmoitusmyynti: Aikidoliiton toimisto, Sari Onninen Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

Paino: M&P-Paino, Lahti

Ulkoasu: Outi Heistman

Kannen kuva: Ollipekka Kangas

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Lauri Holopainen S I S Ä L LY S LU E T T E LO

Oma tie Dojolle Jokaisella harjoittelijalla on omat syynsä harjoitteluun. Jokaisella lienee myös oma tarinansa kerrottavana siitä kuinka harjoittelun on aloittanut. Nämä kertomukset ovat ilmeisesti hyvin henkilökohtaisia, koska niitä ei usein kuule.

Kaikki kuulemani kertomukset ovat olleet kiinnostavia. Se ei tietenkään takaa että seuraavakin kertomus olisi kiinnostava.

Innostuin nuorella iällä harjoittelemaan, 15 –vuotiaan saa helposti innostumaan kaikesta uudesta. Oman kehon hallinta ei ollut aina helppoa ja fyysiset harjoitteet tuntuivat tekevän hyvää. Tunsin saavani paljon kavereita. Mutta ennen kaikkea harjoituksen intensiivisyys oli kiehtovaa. Salilla oli olemassa vain harjoittamisen maailma, se oli kaikki.

Yhdessä tehdyt harjoitteet olivat aika vaativia mutta säännöllinen harjoittelu johti edistymiseen. Tyydytys jonka sai onnistumisesta oli syvää. Itsetunto kasvoi onnistumisen myötä. Tärkeä motivaatiolähde minulle oli myös se, että kotona oli tylsää enkä oikein viihtynyt siellä. Salille tullessa aivan kuin avautui uusi maailma. Se poisti kaiken ikävän painolastin joka liittyi kouluun ja kotiin.

Tunsin saavani salilta voimia hallita elämää ja arkea.

minen ei ole muotia. Lajimme on kuitenkin sellainen, ettei syitä keskinäiselle riippuvuudelle tarvitse etsiä kauaa; olisi kai outoa jos joku kertoisi harjoittelevansa aikidotekniikoita itsekseen ja edistyvänsä sillä tavoin, kokonaan ilman parin kanssa harjoittelua.

Millainen on sinun tiesi Dojolle? Jos aihe tuntuu oikealta haastan sinut pohtimaan sitä, sillä omiin lähtökohtiinsa palaaminen tekee välillä hyvää. Silloin voi myös muistaa että jokainen saa olla oma itsensä eikä kenenkään tarvitse yrittää olla jonkun toisen kaltainen.

Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan palsta

3

Suuri Budoleiri

4

Puhe Igarashi-senseille

5

Petteri Sileniuksen haastattelu

6

Maan mahtavin dojo

12

Ystävyydellä kohti kovuutta

15

Miksi harrastat aikidoa?

22

NIA 24 Opetus, tekniikka, teknologia

Lauri Holopainen Aikidoliitto pj.

27

Leirikalenteri 29 Kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä

30

Toimistosivut 31

Armeijan jälkeen tieni vei aikidon pariin. Vielä nykyäänkin harjoittelen osittain samoista syistä kuin nuorukaisena.

Harjoittelu merkitsee minulle erityisesti vastapainoa arkisuudelle, merkityksettömyydelle ja moderniin kulttuuriin liittyvälle itseriittoisuudelle ja piittaamattomuudelle. Harjoittelusalilla olemme yhteisö, jossa kullakin on oma paikkansa. Yhteisönä olemme myös riippuvaisia toisistamme. Tarvitsemme toisiamme.

Keskinäisen tarvitsevuuden alleviivaa-

AIKIDO 1/08

3

Suuri Budoleiri on Aikido-, Karate-, Taido- ja Taekwondoliittojen yhteinen lasten leiri, joka järjestetään Tampereella, Varalan Urheiluopistolla 5.-8..6.2008. Leiri on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja se järjestetään tänä vuonna jo 10. kerran. Leirillä mukana olevat lajit ovat vaihdelleet vuosien varrella, nykyisellä kokoonpanolla leiri on neljäs.

Leirin osallistujat ovat 8 – 14-vuotiaita. Leirillä tutustutaan muihin leirillä oleviin sisarlajeihin ja samanhenkisiin harrastajiin ja harjoitellaan myös omaa lajia omien lajiohjaajien johdolla. Kohokohta on käynti Särkänniemen huvipuistossa, jossa jokainen pääsee kokeilemaan vatsansa kestävyyttä kaiken maailman kieputtimissa.

ja se on avoin kaikille jäsenseurojen 8 – 14-vuotiaille harrastajille.

Leirin järjestelyt sujuvat liitoissa jo melko lailla rutiinilla, sillä vaikka joitain uudistuksia joka vuosi tehdään, on pohja kuitenkin tuttu. ”Lajikokeilut ovat iso juttu osallistujille. Niiden jälkeen on mukava todeta, että oma laji on kuitenkin paras”, toteaa toiminnanjohtaja Sari Onninen, joka on ollut mukana lähes kaikilla Budoleireillä. Sisarlajeja pääsee kokeilemaan kunkin lajin omien ohjaajien johdolla.

Aikidon ohjaajina vuonna 2008 toimivat ikinuoret aikido-opettajat Kustaa Ylitalo 4.dan ja Esa Hirvonen 3.dan.

Lisäksi leirillä mukana häärii muitakin apuohjaajia eri seuroista.

Leirijärjestelyt sujuvat jo rutii-

Erikoisohjelmaa juhlaleirin kun-

nilla

niaksi

Tänä vuonna on Suuren Budoleirin juhlavuosi, kun leiri järjestetään 10. kerran. Kuten myös kolmena aikaisempana vuonna, leirillä mukana lajeista ovat aikido, karate, taekwondo ja taido.

Näiden lajien lajiliitot järjestävät leirin

Juhlavuoden kunniaksi leiriä on pidennetty ja se alkaa nyt jo torstaina aiempien vuosien perjantain sijaan. Lisäpäiviä leirille on aina pyydetty leiriläisten toimesta ja nyt se päästään toteuttamaan.

Lisäpäivä mahdollistaa useammat lajit-

Viime kesän budoleiriläisiä

4 AIKIDO 1/08

reenit ja enemmän vapaa-aikaa Varalan kauniissa maisemissa. Tämän lisäksi leirille on suunniteltu erikoisjuhlaohjelmaa, jonka sisältö on vielä salaisuus.

Varsinainen juhla-ilta on lauantaina, jolloin keräännymme kaikki yhdessä juhlimaan täyden 10:n Budoleiriä.

Miten leirille pääsee?

Ilmoittautuminen leirille tapahtuu joko leirin nettisivujen tai oman lajiliiton kautta. Leirin nettisivut löytyvät osoitteesta www.suuribudoleiri.net , jonka kautta ilmoittaudutaan leirille. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 15.5.2008 ja kullakin lajilla on omat kiintiönsä.

Aikidon kiintiössä on enää muutama paikka jäljellä, joten toimi siis nopeasti ja varmista paikkasi kesän huipputapahtumassa!

Nähdään Budoleirillä Varalassa!

Sari Onninen Suomen Aikidoliitto Ry Puh. (09) 3481 2566 aikido@finland-aikikai.fi

Puhe Igarashi senseille 24.03.2008 Pääsiäisleirin viimeisenä päivänä, opettajan syntymäpäivänä.

Teksti: Lauri Holopainen Kuvat: Jussi Koukku (Igarashi sensei) today is your birthday.

We want first to express our congrats for your birthday – Happy birthday! (taputukset) This year 2008 is also the 30th anniversary of your aikido teaching in Finland.

30 years ago there was in Finland only eight active aikidoclubs: Meidokan in Helsinki, Hämeenlinnan judoseura, Sandokai in Kerava, Kotkan judoseura, Sakura in Kuopio, Kenchu-Kan in Pietarsaari, Tampereen judoseura and Budokwai in Turku.

him, this earth would be even more better place to live. With a new teacher it is possible to gain more perspective to each ones own practise.”

I have here a plate from all members of Finland Aikikai.

I have here in my hands the Aikido magazine number one in nineteenhundredseventynine. I read now some sentences from the article concerning your first visit in Finland in 1978:

By giving this plate we want once more to congratulate you and we hope that we have the possibility to enjoy your Aikido teachings many many years in the future in Finland

”Last Autumn we had the possibility to enjoy the Aikido teachings of our guest from Tokyo, Igarashi-sensei (fourth dan at that time). If everybody were like

I read the text in the plate: Finland Aikikai honours Igarashi sensei´s 30 years of promoting finnish Aikido. (And there is also this date).

AIKIDO 1/08

5

27.9.2007, klo 10:52 Teksti: Tuomas Martikainen, Turku Aikikai, 2. dan Kuvat: Ollipekka Kangas

Oli torstai, 27. syyskuuta, Vesan-päivä.

Olin töissä, kun tietokoneen näytön alalaitaan ilmestyi pieni kirjekuori. Sain sähköpostia, jonka otsikko nousi esiin: ”Ikäviä uutisia”. Petteri Silenius oli lähettänyt Turku Aikikain ohjaajille viestin. Viestin ajaksi kirjautui klo 10:52, ja se alkoi: ”Lähestyn hieman ikävällä asialla. Surukseni minun on kerrottava, että aion luopua suomalaisesta aikidoelämästä”. Viestissä Petteri Silenius, eli treenaajien kesken Pezu, kertoi muuttavansa ulkomaille.

Olo oli epäuskoinen. Enkä ollut ainoa, vaan saman tunteen jakoivat kaikki, keiden kanssa asiasta keskustelin. Vakiintunut Turku Aikikain aikido- ja katoritoiminta, hiljan valmistunut Shoryukan-dojo, mukavasti pyörivä uchi-deshi-ohjelma, leirejä Suomessa ja ulkomailla. Vuosien yrittämisen ja kiertämisen jälkeen Petterin elämä oli näyttänyt vakiintuneen uomiinsa.

Ensimmäiset viikot olivat ihmettelyä ja tulevaisuuden pohdiskelua. Kaikki tulisi muuttumaan, sillä seuratoiminta oli pitkälti pyörinyt Petterin ohjaamana. Itsekin olen hänen oppilaansa.

Yhteinen tunnelma oli silti alusta lähtien, että toiminta tulee jatkumaan, vaikka ohjaajajärjestelyjä joudutaan tekemään. Pian myös selvisi, että Kari Tamminen tulisi Turkuun jatkamaan seuran pääohjaajana.

Petterin ilmoituksesta on kulunut viisi kuukautta, kun istahdamme lounaalle Dragon Palace -ravintolan yläkertaan.

Yleensä niin rauhallinen Pezu oli hieman jännittyneen oloinen. Tarkoituksena on puhua hänen lopettamisensa syistä. Muutaman viikon päästä hän lähtisi pois.

joihin minulla ei ole ollut aikaa ja mahdollisuuksia. Minun oli pakko kuunnella sydäntäni. Olen eräänlainen yksinäinen susi. Seuraan enemmän intuitiotani kuin kylmää järkeä tai logiikkaa.

Mitä ihmettä tapahtui?

Päätös herätti paljon huolta oppilaissani ja eri dojoilla Suomessa. Sain runsaasti henkilökohtaista palautetta.

Suurin järkytys se oli kuitenkin perheelleni. Päätös oli todella vaikea, enkä voi kieltää sen olevan monessa mielessä, ja etenkin perheeni kannalta, myös surullinen.

Minulla on etsikkoaika elämässäni.

Niin harjoittelu kuin muukin elämäntilanteeni on vaivannut minua jo pitkään.

Syksyllä 2007 päätin laittaa elämäni uusiksi ja irtautua tutuista kuvioista.

Halusin toteuttaa ideoita ja ajatuksia,

Lähtööni liittyvät huhut muun muassa netissä ovat loukanneet minua. Ehkä se on hinta siitä, että olen tunnettu. Tatamilla minua saa arvostella vapaasti, mutta yksityiselämääni puuttumisesta en pidä, koska olen pitänyt sen erillään

**

6 AIKIDO 1/08

harjoittelusta ja opetuksesta.

Mitkä ovat päätöksesi keskeiset taustat ?

Budoni on viime vuosina henkistynyt ja mennyt fyysisen muodon edelle. Vaikka tekniikoissa ja muodossa on aina korjattavaa, niin budon syvemmät, henkiset ulottuvuudet, kuten meditaatio, ovat alkaneet kiinnostaa enemmän.

Tämä liittyy erilaisiin energioihin ja muihin arkaluonteisiin asioihin. Minua pidettäisiin omituisena, jos alkaisin puhua niistä enemmän. Olin siis joutunut siirtämään nämä tuntemukset takaalalle ja sulkemaan ne osin mielestäni.

Onko tällä jotain yhteyttä taiteelliseen puoleesi ?

AIKIDO 1/08

7

Kyllä, maalasin aktiivisesti 1990-luvun taitteessa. Kävin Turun piirustuskoulun vuosina 1985-1988, mutta maalaaminen ja taide jäivät pois, kun aloitin aikidon ammattilaisuran vuonna 1992.

Taide oli minulle tapa tyhjentää mieli ja käsitellä erilaisia asioita. Olen jossain määrin äärimmäisyyksiin taipuvainen, on–off-ihminen. Nyt toivon pääseväni maalaamaan – muutaman tunnin päivässä – jonka yhdistän budon harjoitteluun. Aikidon ja katorin harjoittelu tulee olemaan osa elämääni myös jatkossa, mutta haluan etäisyyttä ohjaamiseen.

Kuinka omat opettajasi suhtautuivat muutokseen ?

Läheisimmät opettajani ovat Igarashi-, Kobayashi- ja Sugawara-senseit. He olivat ensi sijassa huolissani hyvinvoinnistani ja vasta sen jälkeen tulivat muut asiat. Igarashi-sensei on tuntenut minut ja perheeni jo 30 vuotta. Jatkossa hän ei tule käymään Turussa enää syksyisin mikä on helpotus hänelle, sillä hän oli jo pidempään pohtinut matkustamisen vähentämistä. Igarashi-sensei käy myös Kreikassa, joten tulemme tapaamaan säännöllisesti.

8 AIKIDO 1/08

Minkälaisen perinnön jätät Turku Aikikaihin?

Olen pyrkinyt esimerkilläni ja toiminnallani pitämään harjoittelijoiden mielen avoimena. Olen aina pitänyt hyvänä sitä, että harjoittelijat tutustuvat eri opettajiin ja lajeihin. Olen välttänyt kiinnittymästä liikaa yhteen opettajaan ja sallinut myös muille vapauden surffata.

Välillä tämä on herättänyt ihmetystä, mutta en pidä siitä, että opettajat kloonaavat oppilaat näköisikseen. Jokaisen pitäisi löytää oma persoonallinen tapansa harjoitella, eikä toimia vain opettajan egotripin välikappaleena.

Valitettavan monet opettajat ovat egoisteja, joiden suhteellisuudentaju on kadonnut palvovien oppilaidensa luona. Ammattiopettajalla pitäisi olla ymmärrystä, ettei joudu kuningaskultin kohteeksi.

Olin kuitenkin tullut sen vangiksi. Kari Tamminen jatkaa opetusta Shoryukanja Shaolin-dojoilla lähtöni jälkeen. Shoryukan-dojon tulevaisuus on siis hänen käsissään.

Uchi-deshi-ohjelmani oli monessa mielessä onnistunut, mutta en ollut täysin ymmärtänyt kaikkia sen ulottuvuuksia.

Halusin tarjota mahdollisuuden harjoitella täysipäiväisesti ja opin valtavasti oppilailtani. He tulivat perheenjäsenikseni, mutta samalla jouduin miettimään uudelleen asemaani opettajana.

On vaikeaa olla esikuva.

Miltä tuntuu jättää kotimaiset aikido - ja budoharjoittelijat ?

Miten Shoryukan-dojolle käy?

Se on surullista. Olen oppinut suunnattomasti sekä turkulaisilta harrastajilta että kaikilta niiltä dojoilta, joissa olen vuosien varrella käynyt opettamassa.

Ilman muita harjoittelijoita en olisi voinut oppia niin paljon budosta, puhumattakaan kaikista aikidon kautta tulleista ystävistä.

Vuonna 2001 valmistunut Shoryukandojo oli minun unelmani. Projektin aloittaminen ja toteuttaminen oli hyvin haastavaa ja mielenkiintoista aikaa.

Nautin myös paljon työskentelystä Ilpo Jalamon ja Kaj Westersundin kanssa Shaolin-dojolla. He ovat ammattitaitoisia ja taitavia budo-opettajia. Yhteistä

aikaa samalla salilla meille ehti tulla lähes kymmenen vuotta.

Entä Katori Shinto ryu -opetuksesi ?

Erkki Mäkimattilalla on Sugawara-sensein myöntämä kyoshi-opetuslisenssi ja hän tulee jatkamaan opetusta Suomessa. Ruotsissa ja Venäjällä tilanne on jo varsin hyvä, joten minua ei välttämättä enää tarvita niissä yhteyksissä. Harjoittelu ei siis ole vain minusta riippuvaista, vaan toiminta tulee jatkumaan ennallaan. Tämä on muutoinkin yksi periaatteistani: tehdä itseni tarpeettomaksi.

Olet lähdössä maaliskuussa Kreikkaan.

Olen käynyt Kreikassa muutaman kerran ja pidän paikallisten ihmisten välittömyydestä. Olen auringon lapsi, suomalainen synkkä ja pimeä talvi saa minut aina horrokseen. Kesäisin olen täynnä energiaa. Kaipaan valoa, aurinkoa, lämpöä ja vihreää luontoa.

Käytännön asioita helpottaa se, että Kreikka kuuluu Euroopan unioniin.

Menen aluksi Ateenaan, katsotaan minne tie sitten vie. En halua sitoa itseäni nyt mihinkään. Olen maalaispoika ja saattaa olla, että suurkaupunki ei tunnu kotoisalta.

Harjoittelen Ateenassa aikidoa ja lisäksi opetan katoria. Naapurimaa Bulgariassa on katori-ryhmä, joten tulen käymään myös siellä. Lisäksi siis teen taidetta. Kun rahat loppuvat, niin olen valmis tekemään kaikkia vastaantulevia töitä. Shoryukan-dojoa rakentaessa opin yllättävän paljon kaikenlaisia taitoja.

Entä yhteydet Suomeen?

Tulen seuraamaan säännöllisesti perheeni ja vanhempieni kuulumisia ja käyn Suomessa ainakin kerran vuodessa. Juuri nyt on kuitenkin tärkeintä lähteä. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän enempää en nyt voi suunnitella. ** Petteri Silenius lähti Blue 1:n lennolla SK 8350 Ateenaan 15. maaliskuuta 2008.

AIKIDO 1/08

9

AIKIDO(KA) TOIMII! teksti: Pertti Eskelinen ja Jussi Koukku kuvat: Uutislehti Vartti ja Iltalehti

Harvoin kamppailulajit pääsevät muuten kuin negatiivisessa mielessä mediassa esille. Muutaman viime vuoden ajalta äkkiseltään tulee mieleen, ainakin lajin kannalta edistävänä tiedottamisena, aikidon juhlaleiristä tehdyt lehti- ja urheiluruuturaportit. Aika ajoin on ollut tarinoita, joissa humalainen kamppailulajiexpertti on tapellut portsarien kanssa sisäänpääsystä.

Nyt on kuitenkin on syytä rinnanröyhistämiseen: Kouvolalainen pitkän linjan aikidoka joutui paluulennolla Thaimaasta tilanteeseen, jossa täytyi ottaa jo väkevät rannelukot käyttöön. Teko kasvatti, ainakin Kouvolassa, lajin respektin huippulukemiin. Pertti Eskelinen kertoo tapahtuneesta.

Olin palaamassa Thaimaasta suomeen, olin mm Grand Sport centerissä (Hua hinissä) treenaamassa Rissasen Joren (5. dan) kanssa aikidoa. Paluulennolla sain koko rivin käyttöön ja nukuin monta tuntia. Noin puolitoista tuntia lähdön jälkeen koneen takaosassa alkoi Norski käyttäytyä aggressiivisesti muita matkustajia kohtaan. Koneen kapteenikin oli käynyt miestä rauhoittelemassa.

Norski oli joutunut odottamaan vuoro10 AIKIDO 1/08

kauden koneeseen pääsyä, koska edellinen kone ei ollut ottanut häntä kyytiin sekavuuden ja aggressioiden takia.

Istuin aika edessä turistiluokassa ja huomasin, ettei kaikki ole kohdillaan, kun Norski rynni väkivaltaisen tuntuisesti etuosaan. Kiersin omaa käytävääni hänen eteensä ja kysyin purserilta, joka oli jäänyt pahasti äijän jalkoihin, mitä hätänä, voinko auttaa. Purseri sanoi,

että ensi alkuun äijä pitäisi saada palaamaan paikalleen. Norskin silmät paloivat vihasta, mutta napitin rauhassa takaisin ja sanoin GO BACK TO YOUR SEAT kolme kertaa ja kas kummaa, hän lähti... Purseri sanoi, että tyyppi pitää raudoittaa, stuertti oli sitä mieltä että mitähän sitäkin tulee... Sanoin, että homma käy kyllä, minulla on kokemusta... Purseri sanoi, että raudoitukseen tarvii 4 miestä ja pitää tehdä verhojen

välissä niin, että miehistöä on paikalla.

Roger .. eikun matkaan, Svedulle raudat mukaan ja stuertti jäi väijyyn nippusiteiden kanssa... Mentiin koneen takaosaan .. äijä renusi siellä. Mikä neuvoksi, miten siirtää äijä???? Helposti, sanoin: come on, come with me.

Ja katso, hän lähti... Sähisi, mutta lähti hullun varmuudella – tapellaanko? Kaveri kohtasi nyt 29 tuntiin ensimmäisen henkilön, joka antoi hänelle ohjeita, näin tehdään. Päätin, että kun päästään verhojen taakse, niin ”sitte siulle tulee noutaja”. Sanoin Svedulle ok – ja tein vahvan sankyon... Ja käytännön oppia tuli, miksi harjoituksissa ei voi olla kelloja ja koruja. Tyypin rantarolexin peltihihna upposi käteeni, kun hän väänsi hullun voimilla vastaan.. Veri senko tirskui sormen tyvestä – mut enhä mie siinä sitä ees huomannu, vaan myöhemmin. Kotona huomasin, että kaulaketjukin puuttui – saiko hää kumminkin laamastuu vähän, en tiedä.

Svedu napsautti raudan kiinni toiseen käteen, ko Norski keskittyi sankyoon, ja kohta mie käänsin senkii käen taakse ja rauta siihenkii. Ukko istumaan ja nippusiteet jalkoihin. Ja kyl hää ol sit vihanen – lentoemot ei uskaltanu lähelle, vaik ukko oli siteissä. No, mie taakseen istumaan. Skoolasin hälle ja sanoin,

että elä sie ennää vihottele, siehän upgreidasit meijät molemmat businekseen. Loppumatkan istuttiin niin ja seriffinä päätin, ettei lasketa ees vessaan, vaikka pyytäs, siinähän rauhottuu, kun housut kastuu. No, ei hää pyytänykkää, mut ei ois päässykkään. Uutta tappeluu haki, katteli silviisii ja huuteli hulluja.

Näki varmaan harhoja, hirmuna paloi silmät, mut välillä toiseen silmään tuli kauhu, ihan kun ois pirun nähny, vaik miehän siin koko ajan vaan olin. No, Vantaalla oli kenttäpoliisi vastassa. 2 haki ukon, kolmas varmisti käytävän, ettei pääse ohjaamoon ja rajavartioston mies oli ovella vahissa. Meitkin ois ollu neljä, purseri oli pyytäny kaks lissää, mut he seiso suorin lapasin, ei normi ihminen osaa aloitetta tehdä tuollasessa tilanteessa. Svedua lukuun ottamatta oltiin koneen etuosasta, siel takana porukka meni kirjaimellisesti peiton alle, ei halunnu sekaantuu. Eikä suurimmasta osasta yksinkertaisesti ihan fyysisistä syistä ois ollu mitään vastusta Norskille.

No, myö saatiin 20 euron etukuponki, jonka mie oon säästänyt muistona.

Myöhemmin Finski lupas viel palauttaa miulta matkatavaroista perityn ylipainomaksun, 280 euroo, joten ihan hyvä liksa tuli tuosta yhteensä 3 tunnin työstä, josta lyhyt hetki fyysistä aikidoo.

Mitään pelkoo en tuntenu missään vaiheessa. Aatteelin, että hää pääsee lyömään korkeintaan pari kertaa, enkä mie semmosesta oo moksiskaan. Aikido oli hälle lempein tapa, ois ollu naamallaan lattialla, jos ois tehty niikuin pyydettiin, eli ensin kaadettu hänet miesvoimin...

Naama auki varmasti. Iltalehtien juttujen, paikallisen valtalehden jutun (olin siinäkin nimetön) jälkeen ja vihdoin kuvalla (sankyo) paikallislehdessä, olen saanut + aikido on saanut paikallisissa budopiireissä kunnioitusta aikaan.

Kaikki budoporukat on ruvennu tervehtii, eikä kukaan myhäile omahyväisesti, kuten joskus aikaisemmin. Joku keksi jopa liikanimen KOUVOLAN STEVEN SEAGAL – mikä on tietysti jo liikaa.

Tämä tapaus lohduttakoon isoja ja kömpelöitä punttaajia, jotka aina on jotekin huonompia, kun tekniikat on aina liian kovia ja baletinomaisuus puuttuu liikkeistä. Kaikkia tarvitaan, eikä aikidoa voi mitata pelkästään sillä, miten osaa kaverin kanssa tehdä sovittuja liikkeitä. Pitää pystyä myös toimimaan silloin, kun tarvitaan, epäröimättä ja mieli vakaana.

AIKIDO 1/08

11

Maan mahtavin

Dojo

teksti ja kuvat: Jussi Koukku

Esittelyssä Mikkelin kamppailuinstituutti

12 AIKIDO 1/08

Sain jokin aika sitten tilaisuuden vierailla harjoittelemassa Mikkelin kamppailuinstituutissa. Olin kuullut jo etukäteen, että paikka on näkemisen arvoinen ja eteläsavolaiset mainostavatkin paikkaa Pohjois-Euroopan, jollei koko maanosan, komeimpana.

Ulospäin paikka ei vielä lunastanut lupauksia. Mikkelin kupeessa, vanhalla teollisuusalueella, hieman jo ikääntyneessä kiinteistössä toimiva paikka näytti lähinnä nukkavierulta. Vaatimaton ulkonäkö pitää kuitenkin sisällään lähes kaikki mahdollisuudet, joita hyvällä mielikuvituksella varustettu budoka voi dojolta toivoa. Paikka sai myös toiminnan käynnistymisen myötä uuden nimen: Wisa-areena.

Vanhasta tehtaasta löytyvät seuraavat kunnostetut tilat: 700 neliön pehmyt tatamialue judokoille, jujutsukoille ja

aikidokoille, 200 neliön ohuemmalla tatamilla varustettu karatedojo ja kendon ja taekwondon harrastajille tarkoitettu 200 neliön linoleum-pinnoitettu alue. Nyrkkeilijöille on 600 neliön tilat kaksine kehineen. Hyvin varustettu kuntosali laitteineen on myös noin 200 neliön kokoinen. Eikä tässä vielä kaikki: Kiinteistöstä löytyy kahvio, luentosali ja majoitustilat. Saunat ja useat pukuhuoneet eri ryhmille ovat tietenkin itsestäänselvyyksiä tämän tasoisessa paikassa.

Lajeja edellä mainittujen lisäksi ovat potkunyrkkeily, ladyboxing ja muut ryhmät. Satunnaisemmin instituutissa harjoittelevat myös mm. päiväkotiryhmät ja vanhainkotien asukkaat.

Käyttökertoja karkeasti laskien tulee vuositasolla noin 50 000. Huikeita lukuja Mikkelin kokoiselle talousalueel-

le. Paikka vaikuttaisi erittäin sopivalta myös Aikidoliiton suurten leirien järjestämiseen.

Kaiken takana on hyvin mietitty kokonaisuus. Kaupungin omistaman kiinteistön toimintaa pyörittävät jäsenseurat ja niiden muodostama katto-organisaatio Kamppailuinstituutti Mikkeli ry. Perustajajäseninä olivat Mikkelin Judo ry, Kachi-kan ry, Mikkelin Nyrkkeilijät ry ja Mikkelin Taekwondo ry. Toiminta tiloissa käynnistyi vuonna 1998, vain kuukausia yhdistyksen perustamisen jälkeen. Kaupungin ja elinkeinoelämän tuki on tämän kaltaisen paikan aikaansaamiseksi ollut ensiarvoisen tärkeä. Erilaiset yritykset ja yhteisöt käyttävät talon palveluja myös ahkerasti. Aikidoseura toimii edellä mainitun kattojärjestön alla.

AIKIDO 1/08

13

Olli Ehramaa Mikkelin aikidosta puhuttaessa on tietenkin mainittava myös toiminnan moottori Olli Ehramaa. Hän on osallistunut upeitten tilojen rakentamiseen, hoitamiseen ja erilaisten toimintojen järjestelyihin alusta lähtien. Ennen aikidon aloittamista Olli oli mukana judotoiminnassa. Hän kuului mm SKLU eli Suomen Kehitysvammaisten Liikunnan ja Urheilun johtoryhmään. Hän veti monia vuosia kehitysvammaisjudoa. Hänen ryhmissään aloittaneet judokat ovat myöhemmin kahmineet useita EM-, MM- ja Paraolympia –mitaleita. Myös kamppailuinstituutin aikaan hän on ollut aikidon lisäksi mm. dysfasiaryhmän vetäjänä.

Aikidon Olli aloitti lokakuussa 1999 Jorma Rissasen johdolla. Alkuvuonna 2000, Rissasen muutettua Thaimaahan, hän siirtyi Kari Tammisen oppilaaksi. Aloitus tapahtui pehmeästi 9 päivän leirillä Wisa-areenalla. Aikidokehityksestä on pitänyt huolta vuotuiset viikon uchideshi-jaksot Karin luona. Säännöllisen harjoittelun ja harjoitusten vetämisen määrä on kunnioitettava: Lokakuusta 1999 lähtien viime vuoden loppuun on Ollin vetämiä harjoituksia kertynyt pitkälle toista tuhatta, leirejä liki sata, joista yli viisikymmentä vähintään 5.danin arvoisen opettajan vetämiä. Lisäksi Olli on osallistunut useisiin koulutuksiin. Mainittakoon myös, että vuonna 2005 Ollille myönnettiin aikidovalmentajatutkinto (1 taso). Koulutusta kertyi myös ajalta ennen aikidoa: Judon valmentajakoulutus EU-taso 1 ja lasten ja nuorten liikunnanohjaustutkinnon EU-taso 4.

Aikidon vyöarvot ovat kertyneet tasaisella tahdilla: vuonna 2003 3.kyu, seuraavana vuonna 2. kyu ja ensimmäinen kyu vuonna 2005. Suorana jatkumona sarjaan tänä vuonna 13. tammikuuta Hombun Kagamibiraki -seremoniassa Ollille myönnettiin 1. danin musta vyö.

Mikä olisikaan sopivampi ajankohta, sillä tänä vuonna Olli juhlii myös 70 –vuotista elämäntaivaltaan. Aikidolehti onnittelee lämpimästi Ollia ja mikkeliläisiä saavutuksistaan.

14 AIKIDO 1/08

YSTÄVYYDEL L Ä KO HTI KO VU U T TA Teksti ja kuvat: Marjaana Pitkänen

Olkaa rentoja ja ystävällisiä vaikka vastustaja olisikin jäykkä tai kova kehotti Endo Sensei (8.dan Aikikai, Shihan).

Endo Sensein aikidoleiri järjestettiin tänä vuonna helmikuussa ensimmäisen kerran Helsingissä. Leirille osallistui karvan verran alle 200 aikidokaa, joten se lienee yksi Suomen suurimmista aikidotapahtumista. Suomessa Endo Sensei on vieraillut säännöllisesti vuosittain jo vuodesta 1988 lähtien.

”Alkää pelätkö” Sensei aloitti leirin pyynnöllä, että muuttuisimme, että löytäisimme itsestämme uusia ominaisuuksia. Hän pyysi meitä tekemään toisin kuin olemme tottuneet tekemään. Tämä ei ole ihan vähän, sillä aikido on monelle vuosi-

kymmenten harrastus, joka on syöpynyt paitsi hermostoon liikeratoina, myös mieleen ajatusmalleina.

Pelko on luonnollista, jos vastustaja hyökkää vauhdilla tai jos hän tarttuu meihin kiinni kovalla otteella. Jäykistymme ja tulemme varautuneeksi. Sensei kertoi, että aikido viitoittaa tielle, jossa tästä luonnollisesta reaktiosta voidaan oppia pois. Peloton, rauhallinen ja vapaa mielentila saavutetaan ystävällisen asenteen avulla, jolloin kehokin pysyy rentona reagoimaan vastustajan liikkeisiin. Tie tähän tilaan on haastava ja pitkä. Päämäärä saavutetaan vain sitkeällä harjoittelulla. Lopulta ehkä

opimme olemaan rentoja ja ystävällisiä, vaikka vastapuoli olisikin jäykkä, kova tai jopa aggressiivinen. Harjoitelkaa hitaasti ja olkaa ystävällisiä ukea kohtaan, antakaa toiselle tilaisuus oppia, pyysi Sensei. Myös liiallinen nopeus tyrehdyttää ystävällisyyden, koska ukella ei ole aikaa reagoida. Tällöin ukesta tulee varautunut. Tämä taas vaikuttaa nageen ja loppujen lopuksi usein käy niin, että kummatkin sekä uke että nage jäykistyvät ja voimat ovat oppositiossa.

Katassa aika pysähtyy Kata on muodon harjoittelua, jossa aika on tyhjiö. Aika ikään kuin pysäh-

AIKIDO 1/08

15

tyy, koska painopiste on liikeratojen, etäisyyksien ja ajoituksen harjoittelussa. Sensei kehotti opettelemaan katat kunnolla ennen kuin aloitamme varsinaisten tekniikoiden harjoittelun. Kun katan muoto on suurin piirtein selvä, sitä ikään kuin leivotaan tai vaivataan kuin taikinaa kerta kerran jälkeen. Pitkään, pehmeästi ja ystävällisesti kokeillen erilasia asioita. Lopulta saatamme oppia tekniikan, joka on jo katan variaatio.

Todellisessa elämässä ei ole katoja eikä tekniikkoja, sillä on vain loputon nythetkien jatkumo, joka muuttuu kokoajan, jatkaa Sensei. Kun olemme opetelleet katoja vilpittömästi luottamuksen ja ystävällisyyden ilmapiirissä, kehomme ja mielemme pysyvät avoimina, valppaina ja rentoina. Tällöin olemme vapaita toimimaan tai sopeutumaan nykyhetkeen 16 AIKIDO 1/08

tilanteen vaatimalla tavalla sekä mielessämme että kehossamme – tatamilla ja tosi elämässä.

Kohtaaminen pukuhuoneessa Viimeinen oivalluksen lamppu syttyi leirin viimeisessä keskustelussa treenikaverin kanssa pukuhuoneessa: pehmeys ja ystävällisyys eivät tarkoita sitä, ettei tee tosissaan tai antaisi toisen tehdä ikään kuin ilmaiseksi tai tekisi löysästi. Minun kohdallani ainakin on enneminkin kyse siitä, että on olemassa harjoittelun eri vaiheita. Kun kata alkaa valjeta päästään kokeilemaan ensin yhdestä hyökkäysmuodosta yhtä tekniikkaan, sitten useampaa tekniikkaa ja lopulta vapaasti eri hyökkäysmuotoja ja tekniikoita yhdistellen. Tällöin ainakin minun hikeni virtaa yleensä sitä runsaammin mitä rennompi olen eikä

tule mieleenikään etteikö harjoitus olisi tosi.

Aloittelijan huomautus Pelon, jäykistelyn ja hätkähdysreaktion voittaminen tuntuu haastavalta muutokselta. Pyydänkin teitä suhtautumaan varauksella edellä kirjoitettuun, koska se on ainoastaan aloittelevan aikidokan tulkintaa mielenkiintoisen viikonlopun opetuksesta. Jokainen paikalla ollut kiinnitti varmasti huomionsa hieman eri asioihin, niin laaja oli Sensein opetuksen kirjo ja niin monessa eri kohdassa aikidon tiellä me kuljemme.

Miranda Saarentaus (5.dan) on harjoitellut aikidoa 36 vuotta. Vuodessa hänelle kertyy noin 250 harjoituspäivää. Endo Senseitä Miranda on seurannut vuodesta 1991 lähtien. Tänä vuonna on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun hän perusti Vantaalle Akarin, jonka pääopettajana hän toimii edelleen.

- En ole tavannut toista Senseitä, joka tekisi aikidoa samalla tavalla ilman voimankäyttöä kuin Endo Sensei. Hänen tapansa luoda kontakti parin välille ja se miten hän ohjaa parin energiaa käyttämättä voimaa on aivan omaa luokkaansa.

- Koska ihaillen näitä ominaisuuksia, olen myös omassa opetuksessani painottanut kontaktia, liikkeen ohjaamista sekä luonnollisen, ”voimattoman” tien löytämistä parin välillä oman ymmärryksen ja tulkinnan mukaan.

- Se, miten uke hyökkää, ja miten siihen pystyy vastaamaan, on mielenkiintoista ja opettavaa. Kokemus kasvaa, eikä kovatkaan otteet ja testaukset enää tunnu niin pahalta. Mielen rauhallisuus ja tunteiden hallinta paranee.

- Eräänä päivänä kahvipöydässä harjoitusten jälkeen puhuttiin miten aikido vaikuttaa elämiseen ja elämättä jättämiseen. Mietittiin, että aikidon harjoittelu edistää kykyä elää ja opettaa olemaan läsnä.

AIKIDO 1/08

17

Hikitsuchi Michio-sensein, 10 dan, oppilas. Gérard Blaizella itsellään on 7.dan Tokion Aikikai. Gérard Blaize opettaa Aikidoa, joka on ilmaus Ki:n perusteellisesta tutkimisesta ja myös tulos reagoinnista, joka syntyy Ki:n teoreettisista ja henkisistä perusteista.

GÉRARD BLAIZE: Ki aikidossa

teksti: Sisko Moreira

Gérard Blaize on mestari, jolla on hyvin laajat tiedot Aikidosta ja sen filosofiasta. Voidaan sanoa, että hän on kuin tutkija, joka ei koskaan lakkaa etsimästä Tietä (do) laittaen siihen kaikki voimansa. Näin vain harvat harjoittelijat tekevät. Joka vuosi hän ylittää itsensä voidakseen lähentyä maksimaalisesti sitä Aikidoa, jota perustaja Morihei Ueshiba (Kaiso O-sensei) opetti toisen maailmansodan jälkeen. Sen vuoksi hän on tutkinut tarkasti vanhoja tekstejä ja filmejä Aikidosta. Suurena apuna on myös ollut hänen mestarinsa Hikitsuchi Michio (jo menehtynyt), joka palveli Aikidon perustajaa, Morihei Ueshibaa, 40 vuoden ajan ja rekisteröi perustajan sanat, kun hän tuli kuukausittain vierailulleen Shinguun. Täytyy sanoa, ettei O-sensein käyttämä kieli ollut tavallista. Se oli johdannainen vanhasta Shintosta ilmaistuna Kishun maakunnan murteella, jota mestari Hikitsuchi ymmärsi täydellisesti. Muut henkilöt, jotka ovat auttaneet Gérard Blaizea hänen tutkinnassaan, ovat Shinto- uskonnon oppinut Shimizu Yutaka, joka on tehnyt hyvin perusteellisen tutkimuksen mestari Morihei Ueshiban sanastosta, sekä Peter Shapiro, joka on Aikido- ja Seitaiopettaja ja jolla oli myös tilaisuus nähdä O-sensei. Peter Shapiro asui useita vuosia Japanissa. Myös Gerard Blaizen elämänkumppani Chikako Tsuji, joka myös on ollut Aikidon harjoittelija, on ollut suurena apuna.

Mitä tulee Blaizen dokumenttilähteisiin, voidaan erotella seuraavaa: Budo no Renshu (ensimäinen Aikidon perustajan käsikirja), Aikido Shimbun (Aikikain sanomalehti), Aikido Shinzui (artikkelit, jotka ovat Aikidon perustajan pojan, Kisshomaru Ueshiban, kokoamia) ja Takemusu Aiki (O-sensein konferenssit ja selitykset, jotka rekisteröitiin ja sittemmin julkaistiin). Voidaan sanoa, että Gérard Blaizen lähteet ovat eittämättä luotettavat.

18 AIKIDO 1/08

Gérard Blaizen aikido Gérard Blaizen Aikidossa on vaikutteita hänen mestariltaan, Hikitsuchi Michiosenseiltä, ja kuten jo mainittiin, vanhojen O-sensein filmien ja tekstien (joita hän käyttää tukenaan ohjatessaan harjoituksia) tutkinta on auttanut häntä tekniikoiden ja Aikidon opiskelun kehittämisessä. Tärkeimmät kohdat tässä opiskelussa Gérard Blaizelle ovat ensisijaisesti seuraavat: Ennen Aikidoharjoituksen alkamista, alkulämmittelyn jälkeen Chinkon Kishin no hoo:n suorittaminen (metodi mielen rauhoittamiseen ja paluu jumalaiseen), jonka Aikidon perustaja toteutti aina harjoitusten alussa.

- Nage aloittaa ensin tekniikan tekemisen eli ei odota hyökkäystä.

- Ei olla auki: Tekniikan suorittamisen aikana ollaan sellaisessa asennossa (kohdassa, asemassa), ettei harjoittelukumppani pääse lyömään.

- Ei katsota harjoittelukumppania: Ei tuijoteta hänen silmiinsä (tai käsiin, miekkaan jne. Katsetta ei siis kohdenneta tarkasti harjoittelukumppaniin, mutta se ei tarkoita sitä, että katsottaisiin poispäin tai maahan).

Tekniikoiden suorituksen aikana Nage pyrkii olemaan mahdollisimman rento, keskittymään lanteisiin ja ohjaamaan harjoittelukumppania. Uken täytyy tehdä oma työnsä mahdollisimman korrektisti mitä tulee otteisiin ja hyökkäyksiin. Sensei Blaize niin ollen opettaa, millainen Aikidotekniikan täytyisi olla; täydellinen, kun puhutaan Budon asteella. Aukoton tekniikka, jossa harjoittelukumppani ei pääse lyömään ja samaan aikaan häntä ohjataan, ei dominoida.

samana vuonna, 28. maaliskuuta tapasi ensimmäisen kerran Hikitsuchi-sensein Shingussa. Vuonna 1976 Gérard Blaize päätti palata Japaniin harjoitellakseen Aikidoa Hombu Dojolla Aikidon perustajan, Kisshomaru Ueshiban, kanssa sekä muiden senseiden, mm. Seigo Yamaguchi-sensein kanssa.

Gérard Blaize päätti seurata Hikitsuchisensein opetuksia ja oli hänen oppilaansa Hikitsuchi-sensein kuolemaan saakka (vuoteen 2002). Hikitsuchisensei myönsi 7. danin arvon Gérard Blaizelle vuonna 1995 (26.4.1995). Hän on ensimmäinen länsimaalainen, joka on vastaanottanut tämän arvon.

Blaize on opiskellut Jodoa (Shindo Muso), jossa hänellä on 7 dan. Hän on Matsumura Shigehiro-sensein oppilas Jodossa. Hänellä on myös 5.dan Masakatsu Bo jutsussa (Aikidon perustajan bo). Blaize harjoittaa päivittäin Chi Kungia. Hän opettaa myös Seitai Katsugen Undoa, jota opiskelee Peter Shapiron, Seitain perustajan Haruchika Noguchin oppilaan, kanssa. (Seitai Katsugen Undo on kehon uudistava liike, mutta sisältää myös muita erilaisia alueita. Kääntäjän huom.) Gérard Blaize asui Japanissa viisi ja puoli vuotta.

Hän matkustaa vuosittain Shinguun voidakseen jatkaa yhteyttä vielä elossa oleviin mestareihin.

Gérard Blaize opettaa lukuisissa maissa leireillä Euroopassa (Ranska, Espanja, Saksa, Suomi, Venäjä, Sveitsi) ja sen ulkopuolella Chilessä. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa: Aikido, Recherche du geste vrai (Sedirep) ja Aikido,des paroles et des écrits du fondateur a la pratique. Hän on tehnyt videon: Aikido ou l´entranaiment de la force attractive (Inryoku no tenren). Hän on ollut mukana auttamassa Takemusu Aiki -kirjasarjan (5-osainen) koostamisessa (Takemusu Aiki; Ueshiba Morihei, Takahashi Hideo, ed.Cenacle).

Gérard Blaize Ki Aikidossa Mestari Morihei Ueshiba tapasi sanoa tunneillaan oppilailleen: ”täyttäkää itsenne Ki:llä!!”.

Kysymys: Ilman Ki:tä, tätä O-senseille niin tärkeää ja perustavanlaatuista energiaa, olisi vaikeaa puhua Aikidosta, eikö totta? Gerard Blaize: Kyllä, asia on juuri niin. Sana AIKIDO käännettynä tarkoittaa ”Harmonian tie Ki:n kanssa”. Ainoa ongelma on, että olemme sitä vastaan. Ei ole olemassa minkäänlaista kojetta, jolla Ki:n voisi tieteellisesti mitata ja todistaa. (Ja se on suuri ongelma!) Ja toisaalta, Aikidon puitteissa meillä on hyvin järkiperäinen metodi, jonka avulla voimme luoda, kehittää ja

Jos saamme aikaan nämä kaksi tilaa, siten on mahdollista toteuttaa se, mitä Aikidon perustaja pyysi: ”...ohjaten harjoittelukumppania, houkutamme häntä. Se on Aikidoa. Aikido on houkuttavan voiman harjoittamista. On tärkeää ohjata oikealla tavalla” (Aikido Magazine n:o 44, 1988)

Gérard Blaizen biografia Syntynyt 17.8.1946 Toulousessa, Ranskassa. Oikeuden lisensiaatti. Aloitti Aikidon harjoittelun 17-vuotiaana opettajanaan Pierre Brousse , on ollut Noro-sensein ja Tamura –sensein oppilas hänen ensimmäisellä etapillaan Ranskassa. Matkusti Japaniin v. 1975 ja

AIKIDO 1/08

19

tuntea Ki:tä... Toisaalta, jos katsomme O-sensein elämää, huomaamme, että jokaisena aamuna hän rukoili ja teki hengitysharjoituksia (Shinkon kishin No ho), hän meni myös vesiputousten alle jne... Valitettavasti kaikki tämä saavutettu työ on jäänyt Aikidon maailmalle leviämisen jälkeen syrjään.

Mutta mitä tulee meihin länsimaalaisiin; vaikkakin tunnustettakoon, että on mahdotonta imitoida täydellisesti perustajaa, meillä on kuitenkin käytössä metodeja, joiden avulla voimme alkaa tuntea ja tutkia ilmiöitä, jotka liittyvät Ki:hin. Aikidon puitteissa minä käytän Shinkon Kishin Noho:ta, jotka ovat hengitysharjoituksia perustuen visualisointiin, ja joita Aikidon perustaja harjoitti päivittäin. Ja puhuttaessa ilmiöistä; jos harjoittelija tarkkailee, mitä tapahtuu hänen kehossaan, ennen pitkää nämä samat ilmiöt tulevat esille harjoituksen aikana. Tietenkin nämä ilmiöt voivat tuottaa hämmennystä ja kriittisyyttä, mutta jos harjoitellaan paljon, ajan myötä ja kokemuksen lisääntyessä ilmiöt tulevat selkeästi esiin.

Näitä tuloksia voidaan sittemmin verrata toisten mestareiden aikaansaamiin tuloksiin. Voimme panna merkille, että olemme oikealla tiellä. Ki:n kehittäminen vie paljon aikaa ja energiaa ja on pitkällisen opiskelun ja pohdinnan päämäärä. Tämä ei ole selkeästi ymmärrettävää vasta-alkajalle, eikä myöskään helppoa näyttää, mutta jos saavuttaa sen, tuntee kyllä vaikutukset...

Mutta Aikidoa ei voi pelkästään kuvata niin, että se on vain Ki:n hyvää kier-

20 AIKIDO 1/08

tämistä kehossa (joka on kiinalaisissa tekniikoissa hyvin kontrolloitu ja havaittu), paremminkin se tarkoittaa että harmonisoidutaan Ki:n, jota mestari Ueshiba kutsuu Universumin Ki:ksi, kanssa ja joka on myös meidän sisällämme. Ja tekniikka, jonka mestari Ueshiba on jättänyt meidän käyttöömme, että voisimme saavuttaa tämän tilan... on rukous! Siitä syystä Hikitsuchi-sensei sanoi, että rukous on Aikidon sydämessä.

Oliko tämä sitä, mitä O-sensei antoi ymmärtää, kun hän puhui Misogista?

Gerard Blaize: On oltava varovainen puhuttaessa puhdistautumisesta, se voi pelottaa, tuoda mieleen kuvan lahkosta. Mutta jos kerromme, mitä perustaja halusi sanoa, voimme todeta (kun alamme saada kokemuksia Ki:stä), että kehon sisällä tapahtuu biokemiallisia muutoksia. Ja voimme sanoa, että nämä muutokset vaikuttavat puhdistavilta, kehon “siivoukselta”.

Jos haluamme saavuttaa sen tilan, on kyettävä luopumaan totaalisesti. Kuten mestari Ueshiba määritteli Mushin -tilan: ”luovutaan voidaksemme vastaanottaa”. On totta, että rukous (vaikkakin se shokeeraa eri uskomuksia) voidaan nähdä välineenä, jolla voidaan auttaa Ki kiertämään ja myös päästä kommunikoimaan sisäisen Ki:n kanssa. Näin meidän on helpompi saada nopea yhteys tähän opiskeluun... ja tämä opiskelu viimein avaa mielen. Ja kuitenkin Ki:stä tai Ki:n sisäisestä suhteesta puhuminen vaikuttaa täysin järjenvastaiselta. Ja jos tämä saa meidät nauramaan tai sulkeutumaan, ihmiset epäröisivät ryhtyä tähän etsimiseen... Toisaalta, jos eletään kokemukset suoraan, etappi etapilta ihmiset ovat paremmin aseistautuneita rohjetakseen astua heti tälle autenttiselle tielle, joka vie Aikidoon. Aikido ilman Ki:tä on yksinkertaisesti vain liikehdintää.

Kiinalaiset selittävät, että ensimmäinen Ki:n tie kehossa kulkee meridiaanien kautta. Sen jälkeen tulee toisia ilmiöitä, kuten kuumuuden tunnetta tai tunnetta kuin tuuli puhaltaisi kehossa.

Mutta koska en ole saavuttanut tätä tasoa, näen tarpeelliseksi puhua hieman teoriaa, vaikkakin tiedän, että on myös tehtävä työ sydämen kanssa. En puhu nyt sydämestä sen tunnetasolla, vaan työstä sen energeettisellä tasolla, ja kun työskennellään sydämen energeettisellä tasolla, voimme saavuttaa sen tilan, jonka O-sensei oli saavuttanut. Toisin sanoen se, joka on puhdistanut sydämensä, on kykenevä harmonisoitumaan sisäisen Ki:nsä kanssa...

Aikido ilman Ki:tä on yksinkertaisesti vain liikehdintää. Täytyy luopua totaalisesti voidakseen vastaanottaa paremmin.

Aikidossa on eräs sana, jota ei ole japanin kielessä ja joka on O-sensein kehittämä: Takemusu Aiki. Gérard Blaize: O-sensei puhui elämänsä loppupuolella Takemusu Aiki:sta. Se antaa saman määritelmän: “Kun koko kehon värähtely tekee vastakaiun Universumin värähtelyyn, silloin Ki:n hieno toiminta (Ki no mio mio) lähtee käyntiin ja kaikki muuttuu. Bu (tahtoo sanoa

sota) muuntuu Rakkaudeksi ja Rakkaus muuntuu sodaksi... se tarkoittaa, ettei ole olemassa sotaa eikä rakkautta.”

Mutta tämä on O-sensein tasolla oleva ilmaus ja minulle on mahdotonta puhua siitä konkreettisella tavalla. Kun taas toisaalta värähtelyn kaiun taso on minulle selvä.

Ja on selvää, että kun jokin kehossa alkaa värähdellä, se taas aikaansaa kontaktin sisäiseen värähtelyyn. Ja tähän me Aikidon harjoittelijat voimme odottaa saapuvamme jokin päivä ja silloin teemme todellista Aikidoa.

Tällä hetkellä teemme työtä, että ymmärtäisimme, mitä Aikido on. Ja tämä määritelmä, Takemusu Aiki, on tärkeä, kuten kaikki O-sensein sanat. Ne ovat heijastus hänen omasta tilastaan, joka auttoi häntä luomaan tämän lajin, jollaisena sen tunnemme tänä päivänä. Ja kun O-sensei antaa meille selityksen, se auttaa meitä ymmärtämään, mihin saakka Perustaja oli tullut ja samalla saamme päämäärän Aikidon tiellä.

Kun O-sensei sanoo ”Aikidossa ei ole

muotoa”, se tarkoittaa kaiun värähtelyn tutkimista sielussa. Sana ”värähtely”, jonka Perustaja toisti usein puheissaan, on minulle tärkeä, koska sitä ei käsitetä uskonnollisessa eikä emotionaalisessa, vaan hyvin konkreettisessa mielessä.

On meidän työmme löytää menetelmä saadaksemme kokemuksen... Ja tämä kokemus vie meidät uudestaan tatamille pyytämään Aikidon alkuperäisyyttä kaikkien Budolajien puitteissa: Houkuttavaa voimaa.

Gérard Blaize: Meidän täytyy aina muistaa Aikidossa, mikä on tekniikan päämäärä? O-sensei sanoo:” Ei saa katsoa paria, koska todellinen Budo on houkuttavan voiman harjoittelemista.”

Seurauksena on, että tatamilla me yritämme konkretisoida houkuttavaa voimaa, löytää sen voidaksemme kehittää sitä, kun harjoittelemme parin kanssa.

Kun tämä ilmiö tulee esiin, voidaan todeta outo asia: tuntemukset ihmisten välillä muuttuvat täydellisesti ja sen jälkeen aistimus ajasta ja paikasta muuttuvat. Tämä on aika vaikeaa selittää mutta oppilaat ovat kokeneet sen.

Myös voimankäytön suhteen tapahtuu muutoksia; parin voimaa ei enää tunneta. Eikä se ole niin, että käyttäisimme hänen voimaansa, sitä vain ei tunneta!

Se on aivan eri asia, emme käytä sitä. Se on aika outo asia, joka ei ilmene toisissa Budolajeissa. Huomaamme myös, että tämä ilmiö ei tule esille kaikkien kanssa, kuten kun harjoitellaan keinotekoisessa ympäristössä, kuten tatamilla jne.

Jos pysymme lujina harjoituksessa, huomaamme että tämä ilmiö konkretisoituu, jos olemme läsnä sydämen tasolla. Eikä vatsan (hara) tasolla...

Tulokset eivät salli minkäänlaista epäilyä. O-sensei sanoi:” Houkutan ihmisiä koska Universumi on rinnassani.” Hän ei sanonut ”minun vatsassani”. Sen vuoksi kokemus on tärkeä, vaikka se tapahtuisi keinotekoisella tavalla tatamilla. Se opettaa, että juuri tämä tie on oikea, eikä toinen tie.

Kun koko kehon värähtely ottaa vastaan Universumin kaiun resonanssin, silloin Ki:n hieno toiminta lähtee käyntiin.

- Gérard Blaize

AIKIDO 1/08

21

teksti: Jarkko Tuominen kuva: Juha Saarentaus

Miksi harrastat aikidoa Sain tehtäväkseni toteuttaa pienimuotoisen tutkimuksen kasvatustieteen tutkimusmenetelmä opintoihini liittyen. Tutkimuksen aihe oli vapaavalintainen. Heti alusta lähtien minulle oli selvää, että aikido oli sotkettava tähänkin jollain tavalla mukaan. Lyhyen neuvottelun jälkeen sain opettajani ja muutaman pahaa aavistamattoman opiskelutoverini innostumaan aiheesta. Näin käynnistyi matka kohti aikidon harrastamissyiden syövereitä.

“Miksi harrastan liikuntaa?”, on kysymys, jonka jokainen liikuntaa harrastava joutuu silloin tällöin itselleen esittämään. Liikuntaharrastukselle on aina jokin syy. Se, mikä tämä syy on, riippuu sekä henkilön että harrastuksen luonteesta. Tässä tutkimuksessa olimme kiinnostuneita syistä, jotka saavat ihmiset harrastamaan aikidoa. Tutkimme myös, miten sukupuoli, ikä, koulutus, aikidoharrastuksen kesto ja aikaisempi urheilutausta vaikuttivat aikidon harrastamisen syihin.

22 AIKIDO 1/08

Eräänä aurinkoisena iltapäivänä etsin aiheesta aiempaa teoreettista tietoa lueskellen aikido -aiheisia graduja ja opinnäytteitä Aikidoliitossa. Liitosta löytyvät työt antavat hyödyllistä tietoa lajistamme ja suosittelenkin lämpimästi niihin tutustumista kaikille aikidon harrastajille. Tutkimuksemme taustateoriassa hyödynsimme Tapio Kosken ja Kustaa Ylitalon tapoja ymmärtää budolajit. Näin saimme muodostettua kysymyslomakkeemme viisi aikidon harrastamisen mahdollista syytä. Nämä syyt olivat: 1. Aikido kuntourheiluna 2. Aikido elämäntapana 3. Aikido itsepuolustuslajina 4. Aikidon sosiaalisuus 5. Aikidon kilpailullisuus Kysymyslomakkeemme kysymyksillä, jotka käsittelivät kuntoa (syy nro 1), selvitimme kunnon kehittämisen ja ylläpidon tärkeyttä. Elämäntapaan liittyneet kysymykset (syy nro 2) selvittivät aikidon henkisen puolen kiinnostavuutta. Itsepuolustukseen liittyneillä kysymyksillä (syy nro 3) selvitimme itsepuolustuksellisuuden ja tekniikoiden käytännössä toimimisen tärkeyttä harrastajille. Sosiaalisuuteen liittyvillä kysymyksillä (syy nro 4) halusimme selvittää, kuinka tärkeänä harjoitustovereita ja leiritoimintaa pidetään. Kilpailullisuutta koskeneet kysymykset (syy nro 5) mittasivat lähinnä vyöjärjestelmän tärkeäksi kokemista. Aikidossahan ei kilpailla, ainakaan Suomessa, mutta mielestämme mahdollisen piilevän kilpailullisuuden tutkiminen oli mielenkiintoista.

Keräsimme tutkimusaineiston maaliskuun aikana Lahdesta (Yuko Aikikai), Jyväskylästä (Jigotai), Järvenpäästä (Akebono), Porvoosta (Porvoo Aikikai) ja Vantaalta (Akari) sekä 9.3.2008 Frank Noelin leirin yhteydessä. Vastaukset hankittiin postitse, sähköpostitse sekä harjoitusten yhteydessä. Saimme kerättyä yhteensä 89 lomaketta. Suuri kiitos ja kumarrus kaikille kyselyyn vastanneille.. Arigato!

Vastaajista naisia oli 32 % ja miehiä 68 %. Heidän koulutustasonsa oli vastaushetkellä seuraavanlainen: 17 % ilmoitti olevansa tai käyneensä perusasteen koulutuksen, 38 % keskiasteen koulutuksen ja 40 % korkea-asteen. Muutama vastaaja jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Vastaajien ikä ja aikidon harrastamisen kesto on esitetty taulukon muodossa (taulukot 1 ja 2).

taulukko 1

taulukko 2

Vastaajien ikä

%

Alle 20 -vuotiaat

17

21–30 -vuotiaat

26

31–40 -vuotiaat

28

41–50 -vuotiaat

23

yli 51 -vuotiaat

6

Kaikki

100

Aikidon harrastami- % sen kesto 0–2 vuotta

17

3–5 vuotta

26

6–10 vuotta

28

11–20 vuotta

23

yli 21 vuotta

6

Kaikki

94

Puuttuvat taulukko 3 Aikidon harrastamisen syiden keskiarvot ja hajonnat

6

Sosiaalisuus (syy 1)

Kilpailullisuus (syy 2)

Elämäntapa (syy 3)

Kunnon kehittäminen ja ylläpito (syy 4)

Itsepuolustus (syy 5)

Vastaajien määrä

87

89

87

89

87

Keskiarvo

3,9

2,9

4,0

3,7

3,5

Keskihajonta

0,7

0,8

0,7

0,7

0,9

(Mitä suurempi keskiarvo, sitä merkittävämpi syy) Aikaisempaa urheilutaustaa kysyttäessä, emme osanneet ottaa huomioon vastaajia, joilla ei ollut aiempaa urheilutaustaa. Tähän kysymykseen jätti vastaamatta 21 vastaajaa. Tutkimuksemme tyypillisin vastaaja oli suomalainen 31–40 –vuotias korkeasti koulutettu mies, joka on harrastanut aikidoa 3–5 vuotta.

Tutkimuksemme tuloksista kävi ilmi, että aikido mielletään elämäntapana.

Aikidon henkinen puoli ja filosofia korostuivat tärkeimpinä harrastamisen syinä. Tulos ei ole yllättävä, kun otetaan huomioon aikidon harmoninen ja ei-kilpailullinen luonne. Seuraavaksi tärkeimpiä syitä olivat: sosiaalisuus ja kunnon kehittäminen ja ylläpitäminen.

Pienimmän merkityksen aikidon harrastamisen syynä sai kilpailullisuus. Itsepuolustuksellisuutta koskevissa kysymyksissä vastaukset vaihtelivat eniten.

Saadut tulokset on esitetty yllä olevassa taulukossa.

Taustamuuttujien (sukupuoli, ikä, koulutus, aikidoharrastuksen kesto, aikaisempi urheilutausta) ja aikidon harrastamisen syiden välisiä yhteyksiä selvittäessämme selkeimmät erot havaittiin itsepuolustuksen kokemisessa.

Tulosten perusteella voimme sanoa itsepuolustuksen olevan tyypillisempi aikidon harrastamisen syy nuorille.

Varttuneemmat harrastajat taas pitävät aikidon henkisestä puolesta ja sosiaalisuudesta. Perusasteen koulutuksessa olleet kokivat itsepuolustuksen tär-

keämmäksi kuin muilla koulutusasteilla opiskelleet. Korkea-asteen koulutuksessa olleet arvostivat aikidon kunnon kehittämiseen liittyviä ominaisuuksia muilla koulutusasteilla olleita vastaajia enemmän. Miesten ja naisten välillä merkitseviä eroja ei löytynyt yhdenkään aikidon harrastamisen syyn kohdalla.

Tutkimuksessa saatuja tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia aikidon harrastajia, koska vastaajien valinnassa ei käytetty satunnaisuuteen perustuvaa otantamenetelmää ja otoksen koko oli pienehkö. Tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia ja ajatuksia herättäviä. Esimerkiksi, onko 24 %, eli melkein joka neljäs aikidon harrastaja, ensimmäisen liikuntaharrastuksensa parissa? Tukeeko aikido tarpeeksi harrastajiensa liikunnallista kehittymistä?

Aikidon harrastamisen syitä on hyvä tutkia, jotta saisimme selville minkä vuoksi aikidon harrastajat ovat kiinnostuneita lajistaan. Tämä tieto auttaa aikidon ohjaajia muokkaamaan ohjaustaan harrastajien tarpeiden ja mielenkiinnon-kohteiden mukaan. Mukavia hetkiä aikidon parissa!

Jos haluat lisätietoa tutkimuksestamme ja sen tuloksista, ota minuun yhteyttä sähköpostitse.

Jarkko Tuominen (Akari) kasvatustieteen ja aikidon opiskelija jarkko.tuominen@helsinki.fi

AIKIDO 1/08

23

NIA

teksti: Anna Karelli, kuvat: Outi Heistman

Regardless of how you have lived in, or treated your body, you can heal, get fit, and find health with The Body's Way. Melkeinpä kaikki on jo tullut koettua, mutta vielä tämäkin. Onhan tämä jo viides vuosi Niaa (neuromuscural integrative action) Suomessa, joten jo oli aikakin törmätä tähän kummalliseen jo neljännesvuosisadan ajan suklaamaisesti riippuvuutta aiheuttaneeseen...johonkin. Mitä on tämä Nia-tanssiksikin kutsuttu laji, joka ei todellakaan ole mitään hikistä humppaa tai tekotaiteellista hippihyppelyä vaan enemminkin Shivan uudistava tanssi, maorisoturin rohkeutta ja voimaa tarjoava hakatanssi? Kummallista, kerta kaikkiaan…

Juuret Ameriikan ihmemaasta Niakin on peräisin. 1980-luvun alussa aerobic- ja tennisohjaajina työskennelleet Debbie Rosas (silloin vielä Bender) ja Carlos Rosas saivat tarpeekseen fitness-maailman no pain no gain – mentaliteetista ja alkoivat kehitellä vähemmän tuskallista tapaa harjoitella ja pysyä kunnossa. Oli aika kyseenalaistaa entinen tapa liikkua, sillä jokin oli pielessä. Aerobicissa he olivat tottuneet mekaaniseen tapaan liikkua, mutta jotain puuttui.

Taito liikkua. “Tiedätte, miten harrastaa liikuntaa, mutta ette tiedä, miten liikkua”, sanoi eräs budo-opettaja, joka sai Rosasit miettimään päät savuten, miten ihmeessä he sitten kuuluivat Kalifornian menestyneimpiin aerobicopettajiin. He olivat kadottaneet taidon liikkua tavalla, joka on sopusoinnussa ruumiin rakenteen kanssa, eivätkä siten olleet ollenkaan niin hyvässä kunnossa ja koordinoituja kuin luulivat.

Liikunnan ilokin oli kadoksissa. Löytyisikö vastaus taistelutaidoista, perustuvathan ne eloonjäämiselle: niiden tekniikoiden ja periaatteiden pitäisi näin ollen noudattaa “ruumiin tietä.”

Miten

liikunnalliseen

harjoitukseen

voisi sisällyttää tietoisen mielen, liikkumisen ilon, mukavuuden, intohimon… alkoi tutkimusmatka ruumiin tiellä, matka taistelutaitojen, joogan, ja parantamistaitojen alueelle. Etsinnän tuloksena syntyi liikekokemus joka avaa uuden näkökulman kuntoiluun ja terveeksi tulemiseen, luovuuteen ja voimaan. Nia. Vuosi oli 1983.

Nia-koulutusta Rosasit alkoivat antaa 1990-luvun alussa, perustettuaan kansainvälisen keskuksen Portlandiin, Oregoniin. Tänä päivänä Niaa harjoitellaan yli 30 maassa, 19 kouluttajan ja yli 1500 ohjaajan voimin. Suomessakin Nia-ohjaajia on kymmenkunta.

Suomeen Nia saapui vuonna 2003, ensimmäiset tunnit pidettiin seuraavana syksynä Turussa. Euroopan ainoa Niakouluttaja, saksalainen Ann Christiansen, vierailee säännöllisesti Suomessa.

Syksyllä järjestetään Nian ”Mekkassa”, Turussa, kuudetta kertaa valkoisen vyön koulutus, ja Maarianhaminassa on kesällä luvassa ensimmäinen sinisen vyön koulutus.

Mutta mitä se on?

Nia on prosessi. Tekniikka. Kokemus, tanssi, tanssillinen liikuntamuoto, liikuntaohjelma, tie voimaan ja hyvinvointiin. Iloa, keskittymiskykyä, tasapainoisuutta, joustavuutta, liikkuvuutta, ketteryyttä, kestävyyttä ja hyvää kuntoa. Kokoelma parhaita paloja yhdeksästä tavasta liikkua, yhdeksästä liike-energiasta. Aikidoa musiikin tahtiin ilman harjoitusparia. Kokonaisvaltainen elämys. Aikuisten satujumppaa.

Liikuntaa, jolla on tarkoitus ja jonka teho syntyy siitä, että se vaikuttaa yhtä aikaa monella eri tasolla. Olemista tietoinen ja vastaanottavainen ruumiin alati muuttuville tarpeille. Nialla on annettavaa paitsi ruumiille, myös mielelle, tunteille ja sielulle. Kirjaimellisesti,

neuromuscular integrative action – ohjelma, joka käyttää fyysistä aktiivisuutta integroimaan hermoston ja ruumiin (lihakset). Ihan miten vain, jokaiselle omansa.. Joka tapauksessa hillittömän hauskaa. Melkoinen ameba määriteltäväksi siis tämäkin.

Nian keskeinen tavoite on saada ihmiset liikkumaan kokonaisvaltaisesti, itselleen luonnollisella tavalla - ja nauttimaan tuosta liikkeestä ja omassa ruumiissaan olemisesta. Lempeä liike johtaa myönteisiin elämäntapamuutoksiin, motivoi valintoihin, päätöksiin ja toimintaan, mitkä auttavat tavoitteiden ja hyvinvoinnin saavuttamisessa, inspiroi tietoiseen ja rakastavaan suhteeseen omaan ruumiiseensa. Oppimaan olemaan omassa ruumiissaan, tietoisesti ja hyväksyen.

Nian kolmestatoista periaatteesta ensimmäinen on liikkumisen ilo. Periaatteista löytyy yhteneväisyyksiä jopa Osensein kuuteen sääntöön (harjoittelun tulisi tapahtua mukavassa ja iloisessa ilmapiirissä, vai mitä?). Muita periaatteita ovat mm. freedance – vapaa tanssi, jossa päästetään irti rakenteesta ja annetaan tilaa luovuudelle (Nian jiyuwaza), ja x-ray anatomy, joka omituisesta nimestään huolimatta on yksinkertaisesti tietoisuutta asennoista: silmien ja muiden aistielinten käyttämistä ”sisäiseen näkemiseen”, jota sitten voi käyttää apuna itseparannusprosessissaan.

On sitä ennenkin kaikenlaista tapahtunut aikidon laitamilla, voisipa Niaa verrata vaikkapa aikidoka Wendy Palmerin kehittämään embodied awarenessiin.

Joka tapauksessa on sanottava, että aikidoon verrattuna Nian etuna on se, etteivät iloa tule pilaamaan ainakaan itsepuolustuspuristit marisemalla ”nyt te teette kyllä kaiken ihan väärin.”

Taistelutaidot Tanssi Parantamis-/rentoutustekniikat Aikido ”harmonisen kehäliikkeen tanssi” Taekwondo ”täsmällisyyden tanssi” Taiji ”hidas tanssi” 24 AIKIDO 1/08

Duncan-tanssi Jazz-tanssi Moderni tanssi

Alexander-tekniikka Feldenkrais-tekniikka Jooga

Liike Harjoituksen peruspalikat ovat seitsemän sykliä, yhdeksän liikuntamuotoa ja 52 liikettä, joista jokainen edustaa jotain tiettyä ruumiillista taitoa tarkoituksenaan kehittää ruumiillista tietoisuutta ja suorituskykyä. Liikkeet tehdään eri tempoissa, syvyyksissä ja intensiteettitasoilla, ja jaetaan kolmeen ryhmään: jalkojen, vartalon ja käsien liikkeisiin.

Liikkeet ovat mielenkiintoinen yhdistelmä elementtejä ja energiaa idän ja lännen taitojen maailmoista: taistelutaidoista (mielellisyys: keskittyminen, kurinalaisuus, räjähtävä liike-energia), tanssista (tekniikka: liikunnan ilo, ilmaisullisuus, tunteet) ja parantamistaidoista (rakkaus: tietoisuus liikkeestä ja hiljaisuudesta, tasapaino, hengitysharjoitukset). Aikidon ”harmonisen kehäliikkeen tanssin” inspiroimat Nialiikkeet noudattavat harmonian tietä.

Nia-aikido -kokemus rohkaisee sulauttamaan ruumiinsa energeettisesti tilan, musiikin, hengityksen, ajan, toisten ihmisten… kaiken kanssa. Opettaa keskittämään ja tietoisesti ohjaamaan energiaa, mikä mahdollistaa energian vapaan virran ja koko ruumiin voimakkaamman ja elegantimman liikkumisen. Aikidokan kannalta mielenkiintoisia ovat varmastikin Nian ”virallisten sivujen” kirjaluettelosta löytyvät opukset: Shioda-sensein Dynamic Aikido ja Sugawara-sensein Aikido and Chinese Martial Arts, Volume 2 – kyllä vain, juuri se opus joka käsittelee enimmäkseen sensein asetekniikoita? Ei niin kovin harmonista piiritanssahtelua, ei.

Olisin odottanut jotain Stevensiä.

Vaikka jokaisella liikkeellä onkin tietty tarkkaan määritelty perusmuotonsa, jonka ohjaaja voi näyttää, ei niitä ole kuitenkaan tarkoitus kopioida orjallisesti. Mielikuvitukselle, luovuudelle ja leikille on aina tilaa, etenkin free dance -osioissa, joissa saa tunnustella, millaista liikettä kaipaa. Muutenkin jokainen tekee liikkeet omalla tavallaan, omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti: jokaisen tapa liikkua on oikea, ja vaivaton tapa on aina oikea tapa. Niassa pätee mielihyvän ja vähimmän vastuksen periaate: jos jokin tuntuu hyvältä, jatka sitä. Mutta jos se sattuu, lopeta! – tähän väliin aikidoka tahtoo toki rääkäistä: kipu on ystäväsi, ei sitä pidä liikaa vältellä, eihän tuollainen lusmuilu kerta kaikkiaan käy päinsä! Vaarana tietysti on laiskuus ja mukavuudenhalu…

Musiikki on olennainen osa Niaa, huolella liikkeisiin sovitettua ja inspiroivaa, ei mitään tavaratalotunnelmiin johdattelevaa päivänpoppia kuten tämäntapaisilla tunneilla niin kovin usein. Alkulämmittelyssä ja lopussa musiikki on rauhallisempaa, siinä välillä reippaampaa groove-funky-etnissävytteistä. Halutessaan saa käyttää myös omaa ääntään. Musiikki auttaa myös luomaan mielikuvia ja tuntemuksia, joiden mukaan voi tanssia. Mielikuvia käytetään myös helpottamaan liikkeiden oppimista. Joskus Nia-tanssija saa siivet, joskus kurkottelee kissana. Välillä pyritään myös näyttelemään tunteita.

The body’s way Regardless of how you have lived in, or treated your body, you can heal, get fit, and find health with The Body’s Way. Ja sitten sitä tavanomaisempaa. Kovasti kehuvat Nian terveyshyötyjä virallisilla sivuilla, mikä lienee aivan ok. Selvähän se, että liikunta on ihmiselle hyväksi, ja sitä enemmän, jos se vielä hauskaakin on. Mutta… The Body’s Way? Aikidon tavoin Nialla näyttää olevan taustallaan kokonainen filosofinen järjestelmä, josta tavallisen harjoittelijan ei tarvitse välttämättä välittää hevon herttaista.

Liike riittää.

Nian perusfilosofia on ruumiin integroiminen harmonisesti mielen, tunteiden ja hengen kanssa, mikä tapahtuu liikkumalla tavalla, joka on sopusoinnussa ruumiin rakenteen kanssa: The Body’s Way. Ruumis on kartta, jota tulee osata lukea matkalla kohti hyvää kuntoa, terveyttä ja eheytymistä. Ruumista tulee tarkastella sellaisena kuin se todella on, eikä idealisoiden ja käsitteellistäen.

Näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta jokainen ruumis toimii eri tavalla ja se on otettava huomioon harjoituksessa.

Kuten taistelutaitojen tien, myös ruumiin tien ytimenä ovat eloonjääminen ja pitkäikäisyys. TBW on suhteiden, kommunikaation, läheisyyden ja voiman filosofia, joka perustuu rakkauteen, mielihyvään, iloon, rauhaan, ja harmoniaan. Tämän tiedon oppimiseen, ilmentämiseen ja jakamiseen Nia käyttää kognitiivisia, symbologisia ja aistitietoisuusmetodeja. Jokainen, joka uskaltautuu tälle alueelle, on pyhäksi Nia-atleetiksi tulemisen polulla. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.

TBW on ruumiissa olemisen ja elämisen tapa, joka kunnioittaa orgaanisia syklejä ja luontoa kaikissa asioissa. Nia-harjoituksen syklit ovat kun vuodenajat, jokaisella on jotain erityistä annettavaa harmonian ja tasapainon ylläpitämiseksi. Virallisten sivujen TBW-kukka on sitten jo ihan oma newageufomandalajuttunsa, joka representoi ihmiselämää aineen ja energian, tilan ja hengen tutkielmana, on näkymä ihmisruumiin kehitykseen (pienimmästä partikkelista, atomista molekyyliin, soluun, kudokseen, elimeen, elinjärjestelmiin, ja lopulta ihmis-organismiin. Tätä sitten voi tutkiskella ja koota kehitykselleen tarpeellisen informaation, joka ymmärtämään, miten ruumis on suunniteltu toimimaan. Niinpä tietysti!).

Paljon hienoja sanoja. Taas on (vanhaa itämaista) viisautta muokattu ruumiistaan vieraantuneelle länsimaalaiselle päässääneläjälle helposti omaksuttavaan muotoon. Turvalliseksi tavaksi edes yrittää nähdä, mitä arjen Matrixin takana on, heittää kengät nurkkaan, lähteä matkalle kohti itseään. Samalla pysytellen oman turvallisen pikku kulttuurinsa piirissä, oman turvallisen pikku napansa ympärillä pyöriskellen.

Periaatteessa melkoisen ärsyttävää McSilliSalaattiHenkisyyttä, valmiiksi pureskeltua purkkaa. Omiaan henkiseen keski-ikään ehtineille tätösille. Mutta toisaalta, oma ruumishan on se kotitanhua, jolta ihminen kurkottelee ympäröivään maailmaan, ja mikä tahansa, mikä saa tämän kodin ja jalansijan tuntumaan omalta ja turvalliselta, on aina kotiinpäin. Unohda turha selittely ja ymmärrä harjoittelemalla.

Rutiini Miten mikään, minkä harjoituksesta käytetään niin rutikuivaa nimeä kuin rutiini, voi olla niin tavattoman elävää, hauskaa ja monipuolista? Ehkäpä juuri siksi, että koreografiat ovat kovin yksinkertaisia ja jättävät tilaa omalle ilmaisulle. Ja nimetkin ovat välillä varsin runollisia: Dreamwalker… ja osansa silläkin, että vaikka perusliikkeet säilyvät samoina, kokemus muuttuu fokuksen, nopeuden, intensiteetin ja yleisen tavoitteen mukaan.

Harjoituksen aluksi ohjaaja asettaa tunnille tarkoituksen ja fokuksen, joka voi olla vaikkapa tasapaino, jota tavoitellaan keskittymällä jalkoihin tai keskilinjan hallintaan. Sitten on aika astua

AIKIDO 1/08

25

Nia-tilaan, keskittyä ja valmistautua harjoitukseen, jättää taakse kaikki häiritsevä, luoda tila harjoitukselle. Alussa liikkeet ovat lämmittelynomaisia, energiavirtauksen tietoista aktivoimista ja tunnustelua, aistitietoisuuden herättelyä. Aistitieto ohjaa liikkeiden soveltamista seuraavassa vauhdikkaammassa osuudessa. Loppua kohti hidastetaan, ruumis, mieli, tunteet ja henki keskitetään uudelleen, tasapainotetaan, tyynnytetään kuunnellen ruumiin ääntä, joka kertoo, mitkä lihakset ja nivelet tarvitsevat enemmän huomiota tasapainon ja harmonian tavoittelussa.

Valmistaudutaan liikkeisiin lattialla, joogan tyyppiseen rauhoittumiseen, keskittymiseen ja venyttelyyn, jossa käytetään hyväksi liikunnan luomaa lämpöä ja liikkuvuutta. Tässä vaiheessa voi käyttää halutessaan vaikka joogamattoa. Tämän jälkeen on aika astua ulos harjoituksesta, tietoisena siitä hyvästä, jonka on harjoituksella saanut, ja siirtyä seuraavaan aktiviteettiin rentoutuneena ja virkistyneenä.

merkkiä mahdollisesta vyöarvosta ei käytetä, eikä niiden suorittaminen ole tarpeen, ellei sitten aio ryhtyä ohjaajaksi. Tunteja voivat pitää vain sertifioidut ohjaajat, joilla on vähintään valkoisen vyön tason koulutus (ja jotka maksavat vuosittain opetuslisenssimaksun).

Vyöarvot

Kohti

Niassa voi edetä tasolta toiselle, ”suorittaa vöitä” kuin taistelutaidossa ikään. Tasoja on neljä: valkoinen, sininen, ruskea ja musta. Mitään näkyvää

Niassa ei ole alkeiskursseja, joten sen voi aloittaa koska tahansa. Harjoituksissa voi käydä kohottaakseen kuntoaan, tanssiakseen, hoitaakseen itseään

26 AIKIDO 1/08

Koulutukset ovat viikon pituisia interaktiivisia intensiivijaksoja, joiden aikana tutkiskellaan mm. liikedynamiikkaa, musiikkia, anatomiaa, ruumiin ja mielen yhteyttä, opetus- kommunikaatiotekniikoita. Valkoisen vyön koulutuksessa opetellaan Nian perusteiden lisäksi tunnistamaan oman ruumiin tapa olla ja liikkua. Sinisen vyön koulutuksessa keskitytään opetustaitoon ja kommunikaatioon. Ruskean vyön koulutuksessa syvennetään henkistä valmennusta ja etsitään sekä fyysisiä että psyykkisiä energialähteitä. Mustan vyön koulutus tähtää ohjaajan luovuuden lisäämiseen ja kykyyn edesauttaa ihmisten muutos- ja paranemisprosesseja.

- tai muuten vain. Säännöllisen epäsäännöllinen harjoittelu tai muutaman harjoituksen väliin jääminen ei sekään haittaa, ulkoa määrättyjä tavoitteita ei ole, jokainen saa kehittyä omaan tahtiinsa. Nia sopii paitsi naisille, myös lapsille ja jopa miehille. Niaa tanssitaan paljain jaloin, jalat ovat liikkeen perusta, juuret, joista liike lähtee. Mitään erityisvälineitä tai -kykyjä, edes tanssitaitoa ei tarvita. Oikeastaan ainoa, mitä todella tarvitaan, on ohjaaja ja tietenkin sen verran uteliaisuutta, että tulee ensimmäisen kerran harjoituksiin lähdettyä. Todellakin, jopa tällainen vanha valas, joka todennäköisesti ehtii kuolla koskaan rytmitajuihinsa tulematta, on tunnilla kuin kala vedessä. Aika iso kala, tosin… mutta Niassa ei pidä kritisoida itseään tai seurata muiden tekemistä, pelkästään keskittyä siihen, mitä on tekemässä.

Lisää www.nianow.com ”viralliset sivut” www.niafinland.com (melkein) kaikki suomalaisesta Niasta

OPETUS, TEKNIIKKA, TEKNOLOGIA

teksti: Anna Karelli

Mikään tekninen ei pääse tekniikan olemukseen. Se ei kykene tuntemaan edes sen esikartanoita.

Martin Heidegger

Ikkyosta gokyoon Ensimmäinen tekniikka: ikkyo. Tekniikka, mitä siitä tulee mieleen: jotain, mitä ostetaan Teknisiltä! Onko tekniikka epäaikidollinen, ruma sana?

Eiväthän tekniikat tekniikkaa ole, vaan opetuksia. Entä aikidon teknologia?

Aikidoteollisuutta? Ehei, ei sentään tehdassali-dojoja, ei liukuhihnadaneja, ei edes teknisiä-tekniikoita opintosuunnitelman mukaisesti toteutettaviksi.

Vain ajatusrakennelma, oppi tiedoista ja taidoista. Tekno-logia.

Tässä ajattelen erityisesti ”kyo-sarjan” tekniikoita ikkyosta gokyoon: teema muunnelmineen ja ulottuvuuksineen.

Tekniikoita, sillä eihän tuossa sanassa vikaa ole, kunhan se ymmärretään oikein. Ongelmaksi ja vaaraksi harjoittelulle tekniikka käy vain teknistyessään, väärin ymmärrettynä ja välineellistyneenä. Silloin sen ja järkeilevän järjen merkitys korostuu liikaa, ja tekniikan todellinen sisältö ja merkitys unohtuu.

Taito, tieto ja ihmisyys Mitä on tekniikka? Pelkkä käytäntö, joka ei edellytä mitään taitoa, vai sittenkin taito ja siihen liittyvä tieto yleisistä periaatteista, elottoman luonnon ja sitä hallitsevien lakien hyväksikäyttöä ihmisen tarkoituksiin, sitä se ainakin on: jonkin päämäärän saavuttamiseen tarkoitettu ja tuotettu väline, suunnitelmallinen toiminta tuon päämäärän saavuttamiseksi, jonkin osaamista, tietoon perustuvaa. Ja sittenkään tekniikka, tekhne, ei ole vain käsin tekemisen ja osaamisen, vaan myös korkean taidon ja kaunotaiteiden nimitys: tekniikka on myös jonkin esiintuomista, jonkin tuntemista laajimmassa mielessä, jostain perillä olemista, tekniikka on avain tietoon, joka ei ole vain tietoa tekniikasta.

Antiikin ajan tekhne oli myös oleellisesti jotain ihmisen aikaansaamaa tai

keksimää, joka sellaisena voidaan asettaa luonnollisen tai jumalallisen vastakohdaksi: jumalalliseen verrattuna se oli puhujan asenteesta riippuen joko suorastaan ihmeellisenä tai alkeellisuudessaan kerrassaan naurettavana. Onko aikidotekniikka aikidonjumalallisen alkuperän vastakohta? Tavallaan, ehkä.

Aikidon muodottoman alkuperän, Osensein alkuperäisen jumalalliseen kannagara-virtaukseen perustuvan aikidon kaavoitettu vastakohta, muistikuva, joka pysäyttää hetken, turistikuva, jonka avulla kälviä itselleen vaikka koko Akropoliin, ja jota sitten kaikessa rauhassa tarkastella pysähtyen - ja kuitenkin: yksikään tekniikka ei voi olla seisovaa vettä. Vaikka sen avulla kuinka voisi jotain kohtaa, teeman muunnelmaa tarkastella, toistaa loputtomiin, oppia siitä jotain. Revi siitä.

Opetuksen tekniikka Ikkyosta gokyoon, teema ja muunnelmat: taitoon, taiteeseen (waza) liittyvät opetukset (kyo). Matkalla ikkyosta gokyoon paljastuu aina jokin uusi ulottuvuus, uusi näköala, uusi opetus samasta teemasta: tekniikat ovat kuin joukko sokeita kopeloimassa sitä erittäin kuuluisaa norsua. Tekniikka, tekniikka tekniikalta, paljastaa periaatteen, idean, totuuden. Ehkä sen voi näinkin sanoa.

Vähän kuin Heidegger: Tekniikka on paljastumisen tapa. Kun huomaamme tämän, meille avautuu kokonaan toinen alue tekniikan olemukseen. Se on paljastuminen, toisin sanoen totuuden alue. Ehkäpä tekniikka todellakin…paljastaa sellaisen, joka ei itse tuo itseään esiin eikä ole vielä esillä, ja voi näyttää milloin miltäkin tai olla näyttäytymättä. Mikä voi näyttää milloin miltäkin, se ideako, periaate? Ehkäpä jiyuwaza on aikidon periaatetta, todellista olemusta lähinnä oleva harjoittelumuoto, tekniikkaharjoittelu vain tuon periaatteen tutkiskelun väline.

Onko tekniikka vain keino, purkinavaa-

jan tapainen, jolla jokin saadaan aikaan ja näin saavutetaan? Ei, tekniikka ei ole mitään teknistä. Mutta taito se on.

Käytännön ja teorian taito, käytännöllinen osaaminen, joka ei ole synnynnäinen, vaan vaivalla hankittu, oppimista ja harjoittelua vaativa. Tekniikka on myös tuohon osaamiseen liittyvä opetus, kyky ja valmius tehdä jotain, tapa toimia. Eikä siinä vielä kaikki. Tekniikka on myös olennaisesti jotain ihmisen aikaansaamaa ja keksimää. Älyllistä ja tiedollista tekniikkaa. Sopii hyvin aikidoon. Tosin Platonin mielestä runoilijat ja muusikot eivät ole tekhnen haltijoita – ja mitä muuta aikido on kuin liikkeen runoutta, musiikin fyysinen muoto? Toisaalta, aikidokahan on oman elämänsä arkkitehti, ja arkkitehdit kyllä kuuluvat tekhnen piiriin, siinä missä maalarit ja kuvanveistäjätkin. Älyllistä ja tiedollista tekniikkaa. Aristoteles: Tekhne syntyy, kun useista kokemukseen kuuluvista huomioista muodostuu yksi samanlaisia asioita koskeva yleiskäsitys. Taito. Oikea, järkiperäinen valmius tehdä, ja sen käsittäminen, miten valmistettava tulos syntyy. Tekniikka ei ole väline ja silti se on sitä.

Taito ja keinot päämäärän saavuttamiseksi tai tehtävän suorittamiseksi, toiminta ja välineet tässä onnistumiseksi.

Välineistä puheen ollen, ruotsalainen Jan Hermansson on kehitellyt aikidoteknologisen ratkaisun harjoitusparin puutteeseen: sensei-käsivarren, jonka kanssa voi harjoitella useimpia tekniikoita. No, jostain kumman syystä sensei ei päätynyt Iyasaka-dojon seinälle.

Niin, pelkkä puhdas liike, mekaniikka, ei riitä. On niin paljon muutakin kuin muoto. Ei tekniikka ole pelkkää fyysistä suorittamista, taitamista. Se on myös vuorovaikutusta, asenne ja asennoituminen.: ki no nagare, haran käyttö ja paljon muuta – mutta ovatko nämäkään mitään muuta kuin osa tekniikkaa? Ehkä juuri ne ovat tekniikka.

AIKIDO 1/08

27

Harjoittelen, tietääkseni Ei tekniikka ole pelkkää fyysistä suorittamista, eikä riitä pelkkä analyyttinen laskelmoiva ajattelukaan: ajattelun on hengitettävä, jota se voisi elävöittää tekniikan, jotta tekniikka voisi olla enemmän kuin vain tekniikan kuori.

Aikidon todellinen ajattelu on ruumiin tietoisuutta ja taitoa, tekniikan syvyys, lihasten muisti ja tieto, tiedostamaton tieto, ki no nagare. Sano sitä sitten vaikka intuitioksi, jos niin haluat. Minä sitten sanon sinun neekeriäsi neekeriksi.

Mutta muista: mitään tyhjästä nyhjäisyä se ei ole, sillä vain se, mikä jo on, voidaan toteuttaa.

Taito erottaa se, minkä tietää olevan olemassa ja se, minkä luulee olevan olemassa. Ja muistaa, että jokainen tieto on alussa jonkun yksilön subjektiivinen tulkinta siitä, miten asiat ovat.

Tekniikka on myös jonkin esiintuomista, jonkin tuntemista, jostain perillä olemista. Tekniikka on avain tietoon, joka ei ole vain tietoa tekniikasta. Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, osoitetusti todenperäinen, argumentoitavissa oleva.

Tieto on tie, tietäminen tien tuntemista. Aikido on tie, tekniikka opetus, tieto tien tuntemiseksi, ajattelun opas. Ajattelun taito palvelee tekemistä ja valmistamista. Ilman ei ole mahdollista tietää, mikä on tämän päivän harjoituksen aiheena (mikä ei tarkoita, että tuon harjoitusaiheen sanaton tunteminen olisi yhtään arvottomampaa kuin sen ajatuksin ajatteleminen). Tämä ajattelu voi olla loogista, kuten logiikka saattaa olla ajattelua – mutta eihän se sitä aina ole.

Silkkaa laskelmointiahan se. Jos harjoittelu on vain mekaanista toistamista, teknistä aikidoa, riittää pelkkä teknisten yksityiskohtien analyyttinen ajatteleminen. Ajatellen harjoitteleminen on sitten taas eri asia. Ajattelu on olemisen ajattelua, sillä oleminen saa ajattelemisen tapahtumaan. Aikidossa(kin) ajatteleminen saa olemisen tapahtumaan.

Ajatella, kuuluakseen sille mitä tulee olemaan, ajatella saadakseen tietää.

Heidegger: Niin pitkään kun emme saa tietää, mitä on, emme voi kuulua sille, mitä tulee olemaan. Mutta: Kun ajattelu luiskahtaa elementistään ja ehtyy, siitä tulee tekhne, jolloin se korvaa elementtinsä menetyksen pätevöitymällä kasvatuksen instrumentiksi, osaksi koulutusta ja myöhemmin kulttuuria. Mutta 28 AIKIDO 1/08

kun näin on kerran käynyt, on ajattelu itse tekhne. Harkitsemisen menetelmä joka palvelee tekemistä ja valmistamista, jossa näkökulmana on käytäntö ja esiintuominen: tämä on ajattelun tekninen tulkinta. Että sillä tavalla, tuli on hyvä renki ja kohtuus kaikessa ja löytäjä saa pitää.

aerodynamiikkaa: siinä aikido. Ellei tunne palasia, ei voi myöskään oppia tietämään miten ne liittyvät yhteen. Ja elleivät nämä palikat ole kohdillaan, tekniikka ei toimi, eikä siten myöskään voi ”näyttää hyvältä” tai paljastaa mitään uutta itsestään tai mistään muustakaan. Tylsää.

Kaksi tapaa ajatella, kaksi tapaa harjoitella: vaaliako jotain huolellisesti, antaa mahdollisuudelle muoto harjoittelemalla sovitulla tavalla (kihonwaza), vai vaatiako, haastaako tuo mahdollisuus esille (henkawaza)? Molemmat ovat mahdollisia, eikä edistymisen kannalta ole ollenkaan yhdentekevää, tietääkö kumpaa tapaa juuri tällä kertaa harjoittelee.

Toisaalta, pelkkä palikkaleikki ei riitä.

Miten kohdata oleminen jota ja jossa aikido on, eihän sellainen voi olla tavoite, perinteisessä mielessä ainakaan.

Kukapa tietää: ehkä ainoa mahdollinen tapa harjoitella oikein, lähestyä todellista aikidoa, on olla harjoittelematta?

Tekno-logia Teknologia ei ole vain kokoelma koneita ja laitteita. Ei vain pelkkiä mekaanisia teollisia taitoja, tekniikan hyväksikäyttöä ja sen käyttömahdollisuuksien selvittämistä, uusimman tekniikan perusteella rakenneltuja härveleitä, laitteisiin ja niiden käyttöön liittyviä toimintoja, menettelyjä ja kulttuurisia käytäntöjä. Teknologia on myös tekniikan logos, tekniikan sanat, terminologia. Oppi tekniikasta. Mekaaniseen ja käytännölliseen taitoon liittyvää oppimista: ajatusrakennelma. Puhetapa ja suhtautuminen, tiedon laji, asiantuntemus, systemaattista teknistä tietoa, jonkin systemaattista käsittelyä, jonka konkretisoituma tekniikka on ja jonka muunnelmia ja ilmentymiä tekniikat ikkyosta gokyoon ovat.

Joten…ikkyo on ehkä sittenkin: ensimmäinen tekno-logia? Tiedon ja taidon välineet, sanat ja johdatus. Joka olemukseltaan liittyy aina erottamattomasti jokapäiväiseen inhimilliseen toimintaan.

Mutta mitä virkaa humanismilla on aikidon tapaisessa kaavamaisessa armeijalajissa?

Humanity is overrated Tekniikka on fysiikkaa, eikä siinä humanismia kaivata. Unohda humanismi, tunteet ovat yliarvostettuja.

Eloton luonto, sen lainalaisuuksien hyväksikäyttö, ei ole ollenkaan niin kaukana aikidosta ja sen harjoittelusta. Fysiikkaa, vähän mekaniikkaa, voiman välitystä: vipuvarsia ja ripaus

sielunmakkaraa matkaevääksi: Martin Heidegger: Tekniikka ja käänne Martin Heidegger: Kirje humanismista & maailmankuvan aika

leirikalenteri Toukokuu Otsikko Opettaja 2. - 4.

Aikidoleiri Kari Tamminen, 6.dan Aikido terveys- ja kuntolii3. - 4.

Jukka Helminen, 6.dan kuntana koulutus 2.osa 9.

Aikidoleiri Micheline Tissier, 6. dan 10. - 11.

Aikidoleiri Micheline Tissier, 6. dan 13.

Dan- ja 1.kyu-harjoitus Juhani Laisi, 6.dan 16. - 18.

Aikidoleiri Börje Linden 6.dan 16. - 18.

Aikidoleiri Gerard Blaize, 7.dan 16. - 18.

Aikidoleiri Jukka Helminen, 6.dan 16. - 18.

Aiheena Uke-waza Kari Tamminen 6. dan 23. - 25.

Aikidoleiri Jukka Helminen, 6.dan 23. - 25.

Aikidoleiri Miranda Saarentaus, 5.dan Kesäkuu Otsikko Opettaja Suuri Budoleiri Kustaa Ylitalo 4.dan ja 5. - 8.

8-14 -vuotiaille Esa Hirvonen 3.dan 6. - 8.

Aikidoleiri Tiina Manderbacka 5. dan 13. - 15.

Aikidoleiri Kustaa Ylitalo 4.dan 13. - 15.

Tampereen talvileiri Pertti Lehväslaiho 5.dann 13. - 18.

Aikidoleiri Juhani Laisi, 6.dan 26. - 29.

Aikidon kesäleiri Kari Tamminen, 6.dan 30.6. - 6.7. Aikido dojoviikko Kari Tamminen, 6.dan Heinäkuu Otsikko Opettaja 2. - 6.

Kimusubin kesäleiri Juhani Laisi, 6.dan 5. - 6.

Aikidoleiri Matti Joensuu 5. Dan 17. - 20.

Akarin 10-v juhlaleiri Miranda Saarentaus, 5.dan

Järjestäjät Sandokai

Paikkakunta Ahvenanmaa

Aikidoliitto

Helsinki

21. - 27.

Perinteinen kesäleiri

Kobayashi-sensei 8. dan

Elokuu 1. - 4.

2. - 3.

6. - 10.

22. - 24.

Syyskuu 5. - 7.

5. - 7.

13. - 14.

26. - 28.

26. - 28.

Lokakuu 4. - 5

Otsikko Takemori sensein leiri Dan-leiri 14. Ulkoilma-aikidoleiri Aikidoleiri Otsikko Aikidoleiri Aikidoleiri Salo Aikido 7 vuotta Kaitenin 15-v juhlaleiri Aikidoleiri Otsikko Aikidoleiri Kotimaisten opettajien leiri

Opettaja Takemori sensei 7.dan Juhani Laisi, 6. Dan Juhani Laisi, 6. Dan Lothar Darjees 5.dan Saksa Opettaja Kari Tamminen, 6.dan Miranda Saarentaus, 5.dan Kari Tamminen, 6.dan Börje Linden 6.dan Juhani Laisi 6.dan Opettaja Kari Tamminen, 6.dan

Finn-Aiki Helsinki Finn-Aiki & Lahti Yuko Aikikai Lahti Meido-Kan Helsinki Jigotai Jyväskylä Meijin den Ryu Kuusankoski muu Tallinna, Viro Sastamala Aikikai Vammala Kemin Aikidoseura Kemi Joensuu Aikikai Joensuu Järjestäjät Paikkakunta Varalan UrheiluAikidoliitto opisto, Tampere Jigotai Jyväskylä Vaasan Budokan Vaasa Suomen Budokeskus Riihimäki Akebono Velkua Sandokai Kerava Salo Aikido Dojo Salo Järjestäjät Paikkakunta Kimusubi Helsinki Agatsu Kuortane Akari Hanko Vantaa, Myyrmäen Aikidoliitto jalkapallohalli Järjestäjät Paikkakunta Tenchikan Kuopio Agatsu Kuortane Agatsu Kuortane Akari Vantaa Järjestäjät Paikkakunta Tenchikan Kuopio muu Saksa, Dusseldorf Salo Aikido Dojo Salo Kaiten Nurmijärvi Nozomi Tampere Järjestäjät Paikkakunta Hämeenlinnan Aikidoseura Hämeenlinna

Kuusi kotimaista opettajaa

Aikidoliitto & Porvoo Aikikai

Porvoo

Aikidoleiri

Kari Tamminen, 6.dan

Shintai

Seinäjoki

Otsikko Aikidoleiri Aikidoleiri

Opettaja Juhani Laisi, 6.dan Kari Tamminen, 6.dan

Järjestäjät Tenchikan KIM (Kamppailuinstituutti)

Paikkakunta Kuopio Mikkeli

4. - 5 31.10. 2.11.

Marraskuu 14. - 16.

28. - 30.

Lähetä palautetta ja juttuvinkkejä toimitukselle osoitteeseen toimitus@finland-aikikai.fi

AIKIDO 1/08

29

Suosituksista tukea liikunnan lisäämiseksi

Kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä Teksti: Matti Hannula

Kahden tunnin vähimmäistavoite pienimmille koululaisille, tunnin tavoite aikuisikää lähestyville nuorille. Siinä alkuvuodesta julkistetut fyysisen aktiivisuuden perussuositukset tiivistetysti.

Kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee siis liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Suositukset laati yli 20-jäseninen asiantuntijaryhmä, puheenjohtajanaan professori Lauri Laakso Jyväskylän yliopistosta.

- Tämä on todellakin suositus, Laakso korostaa.

- Eikä se tarkoita, että lasten pitäisi harrastaa liikuntaa kaksi tuntia päivässä, vaan että lasten tulisi olla liikkeellä kaksi tuntia päivässä, hän täsmentää.

- Olemme asettaneet suositukset myös liikkumattomuusajalle: yli kahden tunnin istumisjaksoja, esimerkiksi niin sanottua viihderuutuaikaa, tulisi välttää.

Emme toki halua olla tietokoneen vastaisia. Jos konetta käytetään järkeviin tarkoituksiin, niin siitä vaan, Laakso sanoo ja painottaa, että avainasemassa ovat tavat, joilla näitä suosituksia lähdetään viemään käytäntöön.

- Tärkeässä asemassa ovat päätöksentekijät. Nyt täytyy vain toivoa konkreettisia ratkaisuja, jotta kouluissa tai päiväkodeissa ynnä muissa lasten toimintaympäristöissä mahdollistettaisiin fyysinen aktiivisuus.

Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä enemmän kodit ovat avainasemassa.

- Koiraakin pitää ulkoiluttaa neljä kertaa päivässä. Ne ovat siis tässä suhteessa paremmassa hoidossa kuin ihmiset, Laakso heittää.

- Lasten pakkoulkoiluttaminen ei toki ole tarkoitus, vaan liikuntatapojen sulauttaminen perheen arkeen.

Monenlaista liikkujaa Helposti ajatellaan, että seuran järjes30 AIKIDO 1/08

tämät urheiluharjoitukset riittävät kattamaan kaiken liikuntatarpeen. Se ei välttämättä pidä paikkaansa.

- Suurin osa urheiluseuroissa olevista nuorista on aktiivisia, eikä heidän kohdallaan ole laajasti huolta liikunnan määrästä, asiantuntijaryhmän jäsen, Nuori Suomi ry:n kehitysjohtaja Pasi Mäenpää toteaa.

- Mutta kun urheiluseuroissa on tuoreimman liikuntagallupin mukaan tänä päivänä 46 prosenttia 7–18-vuotiaista, mahtuu joukkoon monenlaista liikkujaa. Niinpä urheilevista nuorista löytyy paljon esimerkkejä, joilla minimimäärät eivät toteudu tai joiden harjoittelussa on puutteita laatupuolella.

Arkiliikuntaa ja perusfyysistä aktiivisuutta pitäisi sijoittaa ainakin sellaisiin päiviin, jolloin ohjattuja treenejä ei ole.

- Suosituksen mukaan 12-vuotiaan tulisi liikkua puolitoista tuntia päivässä. Se tekee viikossa 10,5 tuntia. Jos 12-vuotias jääkiekkoilijapoika käy neljä kertaa viikossa seuran 60 minuutin harjoituksissa, liikuntakalenterista puuttuu vielä kuusi tuntia, Mäenpää laskee.

- Koululiikunta voi kattaa puuttuvasta pari tuntia, mutta silti jää vielä neljä tuntia omaehtoiseen liikuntaan.

Puolet muualta Urheiluseuroissa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota viikon kokonaisliikuntamäärään.

- Harjoituspäiväkirjasta, jos sellainen on, olisi hyvä katsoa, mitä viikkoon ohjattujen harjoitusten lisäksi kuuluu, Mäenpää opastaa.

- Niin yksilön kuin valmentajan ja lapsen vanhempienkin on hyvä miettiä liikunnan kokonaismäärää. Esimerkiksi jääkiekossa keskustellaan kiivaasti siitä, pelaako oma lapsi pelissä muutaman minuutin enemmän tai vähemmän kuin joku toinen. Jos viikkokalenterista puuttuu kuusi tuntia liikuntaa, kumpikohan näistä on suurempi asia lapsen liikunnallisessa kehittymisessä?

Lapsi ei kehity pelkästään seuran harjoituksissa. Puolet tarvittavista liikun-

tatunneista tulee muualta.

- Tietyissä lajeissa ohjattua harjoittelua voi olla kohtuullisen paljon, Mäenpää sanoo.

- Muun muassa telinevoimistelussa, rytmisessä voimistelussa ja uinnissa on viikossa 15-18 ohjattua tuntia, eli liikuntamääräsuositus täyttyy. Niin kovan rasituksen jälkeen ei ehkä ole enää paukkuja eikä varmaan järkeäkään lisätä omatoimista harjoittelua. Silloin huoli kääntyy laatuasioihin: jos uimari on altaassa 15 tuntia viikossa, saavatko luut ja jänteet riittävän monipuolisesti rasitus- ja kehitysärsykkeitä? Olisiko uintiharjoittelun oheen hyvä lisätä mausteeksi vähän hyppelyä tai pallopelejä? Mäenpää kysyy.

Erilaisia lajeja Fyysisen aktiivisuuden kannalta lajeillakin on suuria eroja.

- Esimerkiksi moottoriurheilussa, ratsastuksessa, ammunnoissa ja keilailussa tunteja voi kulua lajiharjoittelun parissa, mutta fyysis-motoristen ärsykkeiden määrä on pienempi. Silloin on sitäkin enemmän syytä pohtia, miten oheis- tai omaehtoisena toimintana varmistetaan riittävä määrä fyysismotorista toimintaa, Mäenpää korostaa.

Professori Laakso puolestaan painottaa, ettei ole missään nimessä tarkoitus syyllistää ketään tai tehdä tästä pakkopullaa.

- Nämä ovat suosituksia, joita pyritään saamaan käytäntöön mahdollisimman positiivisella tavalla.

Toimistosivut: toiminnanjohtaja Sari Onninen

TOIMISTON KESÄAIKA….

Aikidoliiton toimisto siirtyy kesäaikaan 01.06.-31.08. väliseksi ajaksi.

Tuolloin toimisto on avoinna klo 08.30-15.00. Soita ja varmista Sarin paikallaolo ennen tuloasi toimistolle, ettei mahdollisesti tule turhaa käyntiä.

…JA KESÄLOMA:

Toimisto on suljettu kesäloman vuoksi 01.-13.07. ja 21.07.- 10.08.

Aurinkoista ja leppoisaa kesää kaikille !

AIKIDOLIITON KOTISIVUT WWW.FINLAND-AIKIKAI.FI

Muistathan, että Aikidoliiton kotisivuilta löydät helposti ja nopeasti viimeisimmät aikidouutiset, leiritiedot liiton ja seurojen järjestämistä leireistä, harjoituspukujen ja -välineiden hankintatiedot (hinnat ja tilausohjeet), tietoa lisensseistä ja niiden hankkimisesta, vyökoerekisterin ajantasaiset tiedot ja paljon paljon muuta!

Seuratietojen ja seuran järjestämien leirien päivitys tapahtuu seuran omasta toimesta, joten varmistattehan, että sivuilla on seuran voimassaolevat tiedot!

DAN-GRADUOINTITILAISUUDET VUONNA 2008 grad . päivä

grad . tuomaristo

paikka

hakemus liitossa

26.07. kesäleiri 04.10. kotim.op.leiri

Tekninen valiokunta Tekninen valiokunta

Vantaa Porvoo

15.06.2008 15.09.2008

Dan-graduointiin haetaan omalla kaavakkeellaan määräpäivään mennessä. Kaavakkeen voi tulostaa liiton kotisivuilta (www.finland-aikikai.fi), tilata liiton toimistosta tai seuran yhteyshenkilöltä. Teknisen valiokunnan käsittelyn jälkeen dan-graduointiin osallistuvalle lähetetään graduointimaksun pankkisiirto. Dan-graduointimaksu määräytyy jenin päivän kurssin mukaan.

Dan-diplomit

Dan-diplomit jaetaan graduointia seuraavan leirin; Endon alkuvuoden, pääsiäis-, kesä- ja kotimaisten opettajien leirin yhteydessä. Yleensä ennen ko. leirin dan-graduointia. Leiripaikalla diplomin noutavan tulee ilmoittautua leirin järjestäjälle ennen diplominjakotilaisuutta!

Ilmoitathan hyvissä ajoin liittoon, mikäli et pääse noutamaan diplomiasi, niin emme turhaan vie sitä leirille. Vuotta vanhemmat dan-diplomit lähetetään joko seuralle tai diplomin saajalle.

Dan-passit lähetetään omistajilleen heti niiden saavuttua liittoon Japanista.

AIKIDO 1/08

31

Kaksi kertaa aikamatto, kiitos!

Budoleirin tatamilla aika suorastaan lentää, Särkänniemen Aikamatossa lentää suorastaan!

Tule Sinäkin Suuren Budoleirin 10-vuotis juhlaleirille!

Tule harrastamaan ja kokeilemaan vauhdikkaita lajeja 8-14-vuotiaiden suuri BUDO-leiri Tampereella, Varalan urheiluopistolla 5.–8.6.2008. aikido karate taekwondo ja taido

Lisäksi uintimahdollisuus ja tietenkin päivä Särkänniemen Elämyspuistossa.

Katso lisätiedot ilmoittautuminen: www.suuribudoleiri.net.