Aikidolehti 1/2009

AIKIDO Suomen Aikidoliiton j채senlehti 1 / 2009

PÄÄKIRJOITUS

JUSSI KOUKKU

MONIMUOTOISUUDEN IHANUUS Aikidon harrastajia houkutellaan, varsinkin näin kesän korvilla, erilaisiin leiritapahtumiin ympäri Suomea ja myös rajojenkin ulkopuolelle.

Myös teemoitettuja harjoituspäiviä järjestetään oheistapahtumien kylkeen ryyditettyinä. Äkkiseltään tulee mieleen esim Järvenpään puistobluesin aikana ollut treenipäivä, Sastamalan erikoisleirit, Velkuan kesätapahtuma ja Riihimäen aikidoeräleiri. Suuren budoleirin aikatauluun kuuluu tärkeänä osana junnujen hauskanpito Särkänniemen huvipuistossa.

Sen lisäksi on tarjolla myös kombinaatiotapahtumia, missä aikidon ideologia linkitetään johonkin toiseen budo- tai kamppailulajiin tai liikuntamuotoon.

Tässä lehdessä mm. raportti aikidokarateleiristä.

Monella aikidoharrastajalla nämä tapahtumat tuovat uusia näkökulmia omaan harjoitteluun. Usein vuosia samojen opettajien treeneissä puurtaminen voi pikku hiljaa alkaa maistumaan puulta. Jos niin käy, vierailu toisen lajin, paikkakunnan, maan tai opettajan treenissä voi tuoda lisää motivaatiota

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti ilmestyy vuonna 2009 kaksi kertaa. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@finland-aikikai.fi

2

AIKIDO 1/09

ja henkeä harjoitteluun. Varsinkin sellaiset tapahtumat, joissa järjestäjät ovat etukäteen miettineet yhtymäkohtia opetettavan teeman ja aikidon välillä, toimivat horroksesta herättäjänä ainakin minulle parhaiten. Lähihistoriasta esimerkkinä voisin ottaa Kai Westersundin ohjaaman veitsileirin, joka pohjautui Pekiti Tirsian tekniikoihin ja jonka suunnittelussa oli ollut mukana myös Kari Tamminen.

Pyrkimys avarakatseisuuteen muut harjoittelumuodot ja lajit hyväksyvänä aikidokana tuo rikkautta oman polun kulkemiseen.

Ja kelien hemmotellessa on myös vapaus uhrata treenipäiviä rentoutumiseen ja lomailuun. Perhokalastusretkeä odotellessa,

Jussi

Ilmoitusmyynti: Aikidoliiton toimisto Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

Paino: M&P-Paino, Lahti

Ulkoasu: Outi Heistman

Kannen kuva: Sanna Joutsela

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

S I S Ă„ L LYS LU E T T E LO

LAURI HOLOPAINEN

YHTEISTYĂ– AIKIDOSALILLA Oppiminen tapahtuu yhteistoiminnan kautta

Pääkirjoitus

2

Puheenjohtajan palsta

3

Aikidoliiton verkkosivut ovat uudistuneet

4

Sinettiseurat saivat tunnuksensa

6

NäytÜs

8

Karate-Aikido-yhteisleiri

12

Järjestyksenvalvonta ja voimankäyttÜ

14

Liikuntavammat ja niistä toipuminen

16

Videoleiri 2

18

Kyläkaupasta dojoksi

20

Peter Shapiron haastattelu

22

DVD-koekatselu: Aikido Perusteita

29

Toimistosivut

30

Kaikilla on omat syynsä aikidon harjoitteluun. Yksi haluaa pitää kilot kurissa, toinen on kiinnostunut lajin

jemminkin kiinnostunut budolajeista ja niiden opettamista taistelutekniikoista.

Kaikki pääsevät mukaan harjoittelemaan, kunhan ottavat huomioon parinsa ja harjoittelevat turvallisesti. Vaikka kaikilla onkin omat syynsä harjoitteluun, ei omista syistä kiinni pitäminen ole tärkein asia, joka opettaa. Oppimisen mahdollistaa kiinnostuminen yhdessä tekemisen laadusta, siitä miten parin kanssa toteutetaan hyÜkkääjän ja vastaanottajan roolia. Olen salilla vain �eräs harjoittelija�, joka ajattelee aikidosta ja tekniikasta jotain. Toisilla harjoittelijoilla on samat oikeudet. Parin kanssa harjoitellessa toteutuu usein tuollainen etsivä, kokeileva, niukkasanainen, hissukseen nopeutuva harjoitustapa. Ideoitaan voi silloin esittää mielipiteiden ja oikeaa ja väärää tekotapaa koskevien käsitysten ja väitteiden kautta.

Toisinaan parin kanssa harjoitellessa kesken kaiken syntyy kokemus virtaavuudesta, liikkeessä on yhtäkkiä imua, sekä uke että nage ovat osallisina samasta �imusta�. Flow on virtaavuutta, jossa energiaa vaihtuu, kumpikin kokee sekä luovuttavansa että vastaanottavansa. Virtaavuuden yhteydessä ei ole merkitystä, mitä kukin ajattelee aiki

käsitykset oikeasta ja väärästä, kaikki katoaa – silti tapahtuu jotain merkityksellistä ja sanattomasti mielekästä.

YHDISTYSTOIMINTAA JA YSTÄVYYTTÄ Aikidon harjoittelu rekisterÜidyissä yhdistyksissä on toisaalta aivan tavallista yhdistystoimintaa vuosikokouksineen ja ihmissuhteiden tunneskaala kattaa varmaankin kaiken sietämisen ja ystävyyden väliltä, ainakin. Tunneskaalan ääripäitä en käy tässä määrittämään.

Kumppanuus ja ystävyys ovat seuratoiminnassa tärkeitä ihmissuhteita ja ne

mahdollistavat innostumisen ja halun oppia uutta. Samanikäiset ja samaan aikaan harjoittelun aloittaneet ystävystyvät helposti. Nämä tasa-arvoiset ystävyyssuhteet ovat tärkeitä sekä ystäville itselleen että seuralle. Ne, joiden nähdään olevan ystäviä, lisäävät mielekkyyden kokemista koko seurassakin.

Mikä olisikaan se sellainen seura, jossa jäsenet toimivat keskenään aina vain aivan muodollisesti? Ystävien kesken harjoitellaan vyÜkokeita varten ja kritisoidaan seuran vastuuhenkilÜitä humoristisessa hengessä pukuhuoneessa ja muualla tavattaessa.

Aikidoharjoittelu voi olla myÜs rakastumista, monethan ovat lÜytäneet salilta myÜs elämänkumppaninsa. Riitelyä on esiintynyt, jos jonkun on koettu kiusaavan tai häiritsevän toisia harjoittelijoita tai käyttäytyvän väkivaltaisesti. Siitä on seurannut erottaminen seuran jäsenyydestä. Jopa hovioikeuteen asti viedyt erottamisjupakat ovat varsin ikäviä kaikille osapuolille. On syytä olla iloinen siitä, että tällaisia tapauksia on ollut tietääkseni vain yksi Aikidoliiton lähes 40–vuotisessa historiassa.

S ALAPERĂ„ISYYTTĂ„ JA STRATEGISTA LIITTOUTUMISTA

YhteistyÜ parin kanssa on myÜs hiukan salaperäinen asia. Salilla tapahtuu paljon asioita varsin nopeasti. En usko, että mikään selvitys esim. kaikista salilla tapahtuvista parivalinnoista olisi tyydyttävä. Harjoittelua ohjaavat tietyt yhteiset periaatteet, joista ei yleensä edes keskustella, mutta joiden voi arvioida olevan tunnettuja. Tällaisia kirjoittamattomia ja lausumattomia sääntÜjä ovat mm.

Pyri harjoittelemaan mahdollisimman monen harjoittelijan kanssa.

Pyri valitsemaan parisi vierestäsi.

Vanhempi harjoittelija toimii ensin tekniikan suorittajana.

Parille kumarretaan sekä harjoittelun alkaessa että harjoittelun lopuksi.

Vieraalla salilla kannattaa harjoitella siellä vastuullisten vetäjien kanssa.

AIKIDO 1/09

3

Vetäjä valitsee kumppanikseen harjoitteita esittäessään seuran vanhimpia sekä oppilaitaan.

Vetäjä ei valitse kumppanikseen useinkaan tuntematonta harjoittelijaa riippumatta tämän tasosta.

Toisinaan kuitenkin toiset haluavat harjoitella mieluummin keskenään kuin kaikkien kanssa ja jokainen harjoittelija saattaa karttaa jotakuta toista jonkin aikaa. Nämä ilmiÜt ovat luonnollisia ja useimmiten myÜs ohimeneviä. SääntÜjen tarkoitus lieneekin vain olla kannustamatta sellaista harjoittelukulttuuria, jossa jotkut harjoittelisivat vain keskenään. Harjoittelun tavoitteenahan lienee kaikkia jäseniään tukeva yhteisÜ.

Seuran ohjaajat toimivat nuorten harjoittelijoiden opettajina näiden valmistautuessa vyÜkokeeseen. Nuoret harjoittelijat valitsevat omasta seurastaan parin vuoden kuluessa harjoittelun alkamisesta opettajakseen ne ohjaajat, jotka heitä miellyttävät eniten. Opettajan valinta ei tapahdu keskustellen ja yhteisesti sopien, vaan harjoittelijat ilmaisevat oppimishalunsa läsnäolollaan ja tyytymättÜmyytensä �jaloillaan�.

Opettajan ja oppilaan suhde on useimmiten aika epämuodollinen. Vain vähän (tai ei mitään) on yhdessä yleensä sovittu. Tämän epämuodollisuuden voi nähdä tukevan sekä opettajina toimivia että harjoittelijoita; opettajina toimivat eivät voi vahingossa käyttäytyä oppilaitaan kohtaan liian omistavasti. Opettajuus on ansaittava aina uudelleen.

Tämä varmasti pitää aikidon opettajat jatkuvasti oppimisen prosessissa.

Harjoittelijat puolestaan voivat mennä harjoittelemaan sinne, minne haluavat eniten. Tällainen sitoutumattomuus on kannatettavaa siitäkin syystä, että me muutumme harjoitellessamme! Emme ehkä ajattele itsestämme, toisistamme emmekä harjoittelusta samoin vuoden päästä kuin tänä päivänä.

Ajan myÜtä joutuu luopumaan myÜs sitoutumattomuuden ihanteestaan. Mikään ei ole arvokasta ilman sitoutumista. Jotakin voi kokea arvokkaaksi vasta, kun on siihen itse valmis, kun on valmis erottamaan arvokkaan ei-arvokkaasta.

Harjoittelijan sitoutuminen harjoittelijaksi saattaa olla pitkällinen prosessi.

Pysyväluonteiset elämäntapavalinnat tapahtuvat sisäisten kokemuksien, jotka ovat aina uniikkeja, kautta. Juuri siksi elämäntapavalinnan tekoa ei voi opettaa.

4

AIKIDO 1/09

Uskoakseni Aikido-Dojot toimivat jäsentensä yhteistyÜkyvyn lisääjinä.

Dojoissa on toisaalta villiä ja vapaata.

Harjoittelijat saavat olla salikurin puitteissa Dojolla vapaasti. Kun saa olla vapaasti, voi myÜs yhteistyÜ toisten kanssa syntyä sisältä käsin, luontevasti.

Kun aika on kypsä, haluaa omalla tavallaan edistää Dojon elämää. Toivoo, että myÜs toiset voisivat kokea menestyvänsä ja saavuttavansa iloa harjoittelun ja yhteistyÜn kautta.

AIKIDOLIITON VERKKOSIVUT OVAT UUDISTUNEET Aikidoliiton uudet www-sivut julkaistiin maaliskuussa kuluvaa vuotta. Samalla osoitteeksi tuli uusi helpompi

edelleen. Uudet sivut ovat ylläpidollisesti entisiä helpommat ja samalla tietoturvallisuus saatiin ajanmukaiseksi.

Sivuston suunnittelu aloitettiin viime vuoden puolella syksyn kotimaisten opettajien leirin jälkeen. Sivujen tyÜryhmään kuuluivat ja kuuluvat edelleen Mika Mäntykumpu, Erkki Mäki, Jussi Koukku ja allekirjoittanut Mika Nevala. Alustavaa suunnittelua ja pohdintaa tehtiin loppusyksy ja vuoden alusta kokoonnuimme Tampereella palaveriin, jossa lÜimme lukkoon tyÜjaon, visuaalisuuden rajat ja muita käytännÜn asioita.

TYÖRYHMÄ Sivuston kokonaisvaltaisesta toteuttamisesta vastasi kokouksesta edespäin Sastamalan Mediapaja, eli Mika Nevala, yhteistyÜssä liiton webmasterin Mika Mäntykummun kanssa. Mäntykumpu sai tehtäväkseen tietokantapuolen asiat, joihin hän on erikoistunut ja ammattitaitoinen. Mika N. sai tehtäväksi muun. Erkki ja Jussi jäivät toteuttamisen puolella taka-alalle antaen hyvän tyÜrauhan. Sivuston lopullinen vastuu oli kuitenkin Erkin vastuulla, joten hänen hyväksyntäänsä tarvittiin aina vähän väliä. Jussin rooli tulee selkeämmin esiin tulevaisuudessa, kun

aikidolehden verkkoversiota aletaan todenteolla kehittää. Haluan erityisesti kiittää Mika Mäntykumpua arvokkaasta panostuksesta, hänen kanssaan voisin tehdä useammankin sivuston.

M ITÄ SAATIN AIKAAN Tärkeimmäksi sivuston suunnittelussa listasimme helpon käytettävyyden.

Sivuston pitää olla mahdollisimman yksinkertainen käyttää ja tarvittavat tiedot on käyttäjän lÜydettävä nopeasti.

Sivujen valikkojen rakennetta muutettiin melkoisesti ja lisäksi sivustoon lisättiin tiedonhakuominaisuus, jolla voi hakea tarvittavaa tietoa hakusanoilla sivustosta. Liika visuaalinen kikkailu jätettiin tarkoituksella pois ja tilalle jätettiin selkeä kokonaisuus. Käytettävyys ei saanut kärsiä visuaalisuuden ehdoilla.

Kuitenkin toinen tärkeä asia oli saada visuaalisuus ajan tasalle. Vanhojen sivujen ei enää katsottu edustavan tämän päivän tarpeita. Visuaalisuudessa pitäydyttiin täysin liiton brändimääritysten puitteissa. Logo ja käytetyt värit olivat siis lukkoon lyÜdyt. Allekirjoittaneen ongelmaksi jäikin enää, miten saada neljällä värillä – sinisellä, punaisella valkoisella ja harmaalla – tehtyä edustava sivusto, joka olisi samalla nuorekas, mutta silti antaisi ripauksen japanilaista maailmaa. Yksinkertaisesti sivuston ulkomuodon piti kuvastaa sitä, mitä aikidoliitto kokonaisuudessaan on. Siitä, miten tässä onnistuttiin, on varmasti monia mielipiteitä, kyse

kun on makuasioista, mutta työryhmä oli visuaalisen linjan suhteen täysin yksimielinen ja tuotokseen tyytyväinen.

Tiedotteita ja ohjeita uuteen sivustoon

TULEVAISUUS

Käyttäjätunnuksista

Www-sivujen kehittäminen on loputon tie eivätkä sivut tietenkään ole vielä valmiina. Tietokantapuolelle on suunnitteilla hienoja ominaisuuksia, joiden toteuttamiseen menee ainakin vuoden päivät, jos ei enemmänkin. Leirikalenterin toimintaa parannellaan edelleen.

Aikidolehden verkkojulkaisu on myös suunnittelun alla, kuten myös virallista linjaa kevyempi aikidon treenaukseen keskittyvä sivusto.

Vanhan sivuston käyttäjätiedot eivät ole voimassa uudessa sivustossa, vaan jokaiselle seuralle on tehty yksi käyttäjätunnus. Jos seuranne ei ole vielä kirjautunut uuteen sivustoon, saatte tunnukset käyttöön liittosihteerin kautta.

Mika Nevala Sastamala Aikikai Sastamalan Mediapaja mika.nevala@budoseura.fi

Tapahtuman järjestäjä Tapahtuman järjestäjää on pyydetty usein näkymään kalenterissa. Asian koodillinen toteuttaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja ominaisuuden saaminen joutuu odottamaan muutamien käyttämiemme ohjelmien päivitysversioita. Teemme kuitenkin töitä, jotta saamme järjestäjäseuran näkyviin sekä listalle että tapahtuman yksityiskohtaisiin tietoihin.

Web-masterit Mika & Mika

AIKIDO 1/09

5

SINETTISEURAT SAIVAT TUNNUKSENSA Teksti: Reijo Rajala Muutamankin sähköpostin sekä tapahtumaan osallistuvien aikataulujen sovittelun jälkeen saatiin vihdoin sovittua eräs tärkeä tapahtuma tammikuun 24. päiväksi, lauhaksi talvilauantaiksi. Silloin Aikidoliiton uudet sinettiseurat Meido-kan ja Kinoumi, edellinen Helsingistä ja jälkimmäinen Kirkkonummelta, saivat viralliset tunnukset ansiokkaasta junioritoiminnastaan.

Seurojen auditoinnit eli sinettivaatimusten täyttämisen tarkastaminen oli toki suoritettu jo aiemmin. Aikidoliiton hallituksen asiaa koskeva päätöskin on päivätty jo viime vuoden joulukuulle, mutta virallinen sinettien ja kunniakirjojen luovuttaminen oli tuona tammikuun lauantaina. Aikidoliiton ensimmäisessä sinettiseurassa Sandokaissa oli myös suoritettu sääntöjen mukainen toinen auditointi, jossa todettiin vaadittavien kriteereiden yhä täyttyvän ja seuran voivan jatkaa sinettiseurana.

Aikidoliitolla on nyt siis jo kolme sinettiseuraa!

Koska kyse ei ole mistään pikku jutusta, oli myös sinettien luovutukseen koottu Aikidoliitosta mahdollisimman kattava ja arvokaskin komitea. Itseoikeutetusti olivat edustettuina Hallituksessa junioriasioista vastaava Tuula Laisi ja Juniorivaliokunnan puheenjohtaja Pertti Lindqvist. Junioritoimintaa arvostetaan Aikidoliitossa kovasti, joten mukaan tulivat myös Aikidoliiton hallituksen puheenjohtaja Lauri Holopainen sekä Reijo Rajala Liiton toimistosta. Viimeksi mainitun arvokas tehtävä oli kantaa sinetit autosta dojolle sekä

6

AIKIDO 1/09

kunniakirjojen kehyksiin asettelu, mutta myös osallistuminen varsinaiseen tunnusten luovutukseen arvokkaampien henkilöiden takana pönöttäen.

Ensin valtuuskunta meni Meido-kanin dojolle, jossa olikin juuri junnuharjoitusten alkamisaika. Näin ollen paikalla oli nuoria aikidon harrastajia ja heidän ohjaajiaan sekä muutama juniori-aikidokan vanhempi. Lauri Holopainen piti lyhyen puheen, jonka aikana oli selvästi havaittavissa hyvin hoidetun ohjaamisen vaikutus: juniorit istuivat rivissä yhtä hiljaa ja arvokkaasti kuin ohjaajansakin. Puheen jälkeen luovutettiin juhlallisesti iso sinetti asetettavaksi dojon seinälle sekä kunniakirja ja vielä kukkiakin. Seuran sisäisten palkitsemisten antama arvokas lisä ohjelmaan teki tilaisuudesta pienen mutta arvokkaan juhlan.

Mutta aika aikaansa kutakin. Meidokanin väellä oli geiko-git yllä, ja heti kuvien ottamisen jälkeen alkoi ripeätahtinen lämmittely tulevaa harjoitusrupeamaa silmällä pitäen. Ja liike oli paitsi ripeää, myös selvästi mieluista junioreiden näkökulmasta ehkä hie-

man pitäveteisten muodollisuuksien jälkeen. Tässä vaiheessa vieraat ymmärsivät jo alkaa tehdä lähtöä. Onhan se sinetti hieno juttu, mutta harjoittelu on vielä hienompaa, tuntui ajatus olevan.

Meido-kanin dojon jäädessä varsinaiseen käyttöönsä lähti lähetystö kohti Kirkkonummea. Koska aikataulua ei ollut järjestetty liian tiukaksi, oli ajelu rauhallista ja turvallista. Koko päivän kestävään palkitsemisrupeamaan saatiin tähän väliin myös sopiva palaverija tankkaustauko. Mutta kohta kun oli ehditty kahvit nielaista, hurautettiin jo Kinoumin salille Masalaan. Siellä oli järjestys hieman toinen kuin päivän ensimmäisessä paikassa: toimikunnan saapuessa dojolle siellä oli juuri saatu läpi junioreiden vyökokeet. Varsin runsaslukuista juniorijoukkoa ilahdutti siis seuran ja sen juniorityön sinetillä palkitsemisen lisäksi uudet vyöarvot. Tätä myös lajin markkinointiin soveltuvaa tunnustusta Kinoumi ei tosin siihen käyttöön aivan välttämättä tarvitsisi, niin suuri on juniorien määrä seurassa. On ilmeisesti syntynyt positiivinen kierre: hyvään seuraan on paljon tulok-

kaita ja toisaalta ison joukon hyväksi on motivoivampaa tehdä työtä ja panostaa muutenkin.

Kinoumissa juhlallisuudet olivat kutakuinkin saman sisältöiset kuin Meidokanissakin, mutta sen jälkeinen osuus jotakin aivan muuta. Luvan saatuaan junnulauma syöksyi kuin heinäsirk-

kaparvi tilaisuuden kunniaksi valmistellun tatami-partyn tarjoomusten kimppuun. Mehu ja keksit tekivät kauppansa ilman minkäänlaista riitaa tai epäsopua. Kaikki saivat suunsa makeaksi ohjaajien täydentäessä ahkerasti tarjottimia ja mehukannuja. Tällaisen porukan hyväksi kyllä kannattaa tehdä työtä!

Ulkona oli jo pimeää, kun lähetystö poistui Masalan dojolta. Lähtiessä huomattiin, että yksi oli joukosta poissa – mihin oli kadonnut puheenjohtaja?

Asia selvisi kuitenkin käytävässä, kun Lauri asteli lähtijöitä vastaan harjoituspuku päällään ja -kassi kädessään.

Hyvä, että joku pääsi vielä harjoittelemaan, kun pitkämatkalaiset lähtivät kotiin päin.

24.01.2009 LAURI HOLOPAINEN / AIKIDOLIITTO, MEIDO-KAN RY:LLE aikidoseuroja on 3 huomaamme, että varsin usealla lajilla on paljon enemmän sinettiseuroja kuin omallamme.

On oikeudenmukaista todeta, että sinettiseuratoiminta on aikidon osalta vasta alussa. Ottakaa yhteyttä aikidoliittoon aina kun mielessänne on jokin idea, jolla sinettiseuratoimintaa saataisiin parannettua ja kehitettyä.

SINETTISEURATOIMINNAN MAHDOLLISUUDET OVAT

Jokainen joka on löytänyt oman liikuntamuotonsa tietää kuinka tärkeää se voi olla. Itsetunto kasvaa ja elämään tulee lisää mieltä – tuo lienee monen liikkujan kokemus pähkinänkuoressa.

Nuorelle liikkujalle suorituskyvyn kasvu, tunne edistymisestä sekä ystävät ja kaverit ovat myös tärkeitä vaikutteita.

Junioreiden ohjaajat on tässä seurassa tärkeitä vaikuttajia nuorten elämässä – kyllähän ohjaajat muistetaan, usein koko pitkän elämän ajan!

Nuori Suomi Sinettiseurat ovat seuroja, jotka ovat saaneet Sinetin tunnustukseksi laadukkaasta nuorisotyöstä.

Sinettiseurajärjestelmän tavoitteena on auttaa seuroja kehittämään lasten ja nuorten toimintaa.

Tavoitteena on myös löytää tapa edistää lasten ja nuorten toimintaa seurassa.

Yhdessä laadittu seuran toimintalinja selventää jäsenille ja muille toimijoille, miksi seura on olemassa, millaisille arvoille seuran toiminta perustuu, miten käytännön asiat seurassa hoidetaan ja millaisia palveluja seura tarjoaa.

tapaamisia ja vuosittaisen valtakunnallisen tapaamisen Lajiliitto voi tarjota sinettiseuralleen mm seuraavaa: Sinettiseurojen valtakunnalliseen tapaamiseen laji voi maksaa vähintään yhden osallistujan Liitto pitää yhteyttä seuraan vuosittain yhteistapaamisen lisäksi. Liiton edustaja esimerkiksi vierailee seurassa tai ottaa yhteyttä.

Liitto voi järjestää yhden koulutustilaisuuden / vuosi. Se on maksuton tai maksu on alhaisempi kuin muilla seuroilla.

Aikidoliitolle perustetaan oma sinettitoiminnan kehittämisryhmä ja liitto kehittää Sinettiseuransa sinettitoimintaa yhteistuumin parin vuoden välein. Auditointikäyntien tarkoituksena on verrata seuran nykyistä toimintaa Sinettiseurakriteereihin. Auditointikäynnistä vastaa lajiliitto. Nuori Suomella on 500 sinettiseuraa edustaen 40 eri lajia. Kun

Nuorelle ja hänen perheelleen: taata seuran toiminnan laatu ja nuoren mahdollisuudet kehittyä harrastuksen myötä taitavassa ohjauksessa.

Seuralle: olla yhä uskottavampi tasokkaiden palvelujen järjestäjä Lajiliitolle: Olla yhtä tunnetumpi aikidon levittäjänä.

Tutkimukset osoittavat että nuorena löydetty liikuntaharrstus todennäköisesti jatkuu myös aikuisiässä ja usein myös vanhuuteen asti – tavalla tai toisella.

Emme saa siis vähätellä toimintamme vaikutuksia lasten ja nuorten liikunnan ohjaajina. Hyvä ohjaaja on lapsen ja nuoren koko kasvun tukija.

Näillä sanoilla toivotan Meido-Kanille mitä parasta uutta Sinettiaikaa Nuoren Suomen ja aikidoliiton sinettiseurana.

Varmasti sinettiseurana kehittyminen tuo seuralle edelleen lisää taitoa ja kykyä palvella nuoriaan ja sitä kautta koko jäsenistöään.

SINETTISEURALLEEN NUORI SUOMI TARJOAA : Sinettiseuramateriaaleja Sinettiseurojen yhteisiä alueellisia

AIKIDO 1/09

7

NäytĂśs Teksti ja kuvat: Petteri Silenius Mahassa kutkuttaa. Katsot yleisÜä, ja olosi tuntuu entistä veltommalta. Siirryt opettajasi ja harjoituskavereiden kanssa tatamille ja spiikkaaja avaa näytĂśksen: “Tervetuloa hyvä yleisĂś seuraamaan aikidonäytĂśstä!â€? Kun vuorosi tulee, kompuroit tatamin keskelle ja unohdat täysin, missä järjestyksessä piti kumartaa minnekin. Kaverisi kanssa räpellätte otteita toisten ranteista, ettekä muista kumman piti aloittaa. Happi tuntuu loppuvan ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, joka normaaliajassa lasketaan minuutiksi. Hyvin harjoitellut tekniikat unohtuvat ja paniikinomaisesti huomaat toistavasi samaa tekniikkaa uudestaan, ja uudestaan. Vielä kumarrus, ja riviin istumaan. Muiden tekemiset vilahtavat ohitse kuin siivillä, kun kelaat omaa suoritustasi. Loppukumarrukset, yleisĂś taputtaa ja äkkiä pois tatamilta. Nyt voi jo hengittää ja yhteiset helpottuneet naurunremahdukset täyttävät pukeutumistilan. Adrenaliini alkaa vähitellen haihtua ja huomaat kyynärpääsi kivistävän. Missähän senkin teloin? Vau, olipa hieno kokemus!

NäytÜs on vyÜkokeiden ohella jännittävä kokemus. Molempiin valmistaudutaan huolella, harjoitellaan ja lataudutaan. Varsinainen suoritus näytÜksessä ei kestä yhden henkilÜn osalta kovinkaan montaa minuuttia, mutta jännitys ja stressi luovat mielenkiintoisen kokemuksen aikidokalle. VyÜkokeet ja näytÜkset korvaavat meillä muissa lajeissa olevan kilpailustressin. Paineen alaisena täytyy pystyä toimimaan kontrolloidusti. Pelolle tai jännitykselle ei saa antaa liikaa valtaa.

AikidonäytÜs toimii yleisÜlle informatiivisena ja lajin harrastajille avartava8

AIKIDO 1/09

na kokemuksena. Aikidoa osaamaton tuskin jaksaa seurata neljä tuntia kestävää All Japan aikidonäytÜstä Budokanhallissa Tokiossa alusta loppuun asti.

Jopa kokeneen konkarin pitää välillä käydä kahvilla tai hakemassa bento lounasboksi. Neljä tuntia eri näytÜsryhmiä viidellä tatamilla yhtä aikaa. Toinen toistaan samanlaista pyÜrittelyä.

Massasta poikkeavat vain Watanabesensei, joka heittelee ukeja tuijottamalla, Isoyama-sensei, joka heittelee näyttävästi nuoria ukeja päänsä yli ja lopulta Doshu, jolloin valot kohdennetaan keskelle näytÜsaluetta ja näytÜksen loppu huipentuu dynaamisena ja

teknisesti upeana latauksena.

Mitä me aikidon harjoittelijat haluamme näytÜksiimme sisällyttää? Oman

maa, itsepuolustuksen ideaa vaiko sankarikulttia?

KULLATUT MUISTOT Muistan erään näytÜksen 70-luvulta.

Meitä pyydettiin esiintymään Heikkilän sotilaskasarmille.

Esiinnyimme sotilaskodissa järjestetyssä juhlassa, jossa oli muitakin ohjelmanumeroita.

Mitään ei oikein osattu, mutta yritys oli kova. Kiai-huudot raikuivat niin, että kitarisat läpättivät. Hurjia heittoja ja mm. hyppy ylÜspäin, kun uke lÜi iaidomiekalla jalkoihin. Muistan vain, että

tuppasivat unohtumaan. Mitä halusimme näytÜkseltä? Ei mitään muuta kuin jännitystä itsellemme ja tarjota hyvä show katselijoille. Itse asiassa emme esitelleet aikidoa, vaan itseämme.

Eräässä toisessa näytÜksessä Turun Messuilla päätimme opettajani kanssa pitää ex tempore puukkonäytÜksen.

Emme olleet harjoitelleet sitä, mutta ajatus puukon ottamisesta mukaan näytĂśkseen tuli siitä, kun näimme sukellusnäytĂśksen. Lainasimme sukeltajalta 30-senttisen sukeltajanveitsen, jossa oli toisella syrjällä sahalaita. NäytĂśs meni muuten hyvin, mutta meinasin suolistaa vahingossa opettajani, koska hän oli likinäkĂśinen, eikä nähnyt hyĂśkkäyksiäni kunnolla. Kun hän kuiskasi “yokomen uchiâ€?, minä kuulin “tsu-

ki�. Hän oli heikkonäkÜinen ja minä huonokuuloinen. Huono yhdistelmä improvisoitua puukkonäytÜstä ajatellen. Ilmeisesti mokastani kimmastuneena hän heitteli minua nurmikkoa pitkin kovilla ukemeilla. Nurmikko on normaalisti ihan hyvä alusta tulla alas, mutta nyt se oli auringon polttama, ja yleisÜn kivikovaksi polkema. Suihkussa näytÜksen jälkeen huomasin, että kylkeni ja käsivarteni olivat aivan ruvella ja vereslihalla. Näin siis vanhaan hyvään aikaan.

ISOT SENSEIT Kun seuraatte kokeneiden opettajien näytÜstä, huomaatte kuinka tyyninä he astelevat näytÜsalueelle, tekevät hyvän näytÜksen, joka on suurimmaksi osaksi perustekniikkaa, ja kävelevät yhtä tyyninä tatamilta pois. He ovat ammattilaisia, jotka saattavat esiintyä joka kuukausi jossain päin maailmaa esittelemässä aikidon tekniikkaa. Monissa näytÜksissä he ovat viimeisenä, sokerina pohjalla, mutta eivät he tee numeroa itsestään. Hoitavat homman ja lähtevät pois. On tietysti sitten opettajia, jotka ottavat haltuunsa koko tilan ja kaikki paikalla olijat, niin uket kuin katsojatkin. Christian Tissier on hyvä

esimerkki opettajasta, jonka näytÜstä katselee ihaillen ja hämmästellen. Voima ja liikkeen dynamiikka ovat käsin kosketeltavia, ja näytÜksen tunnelma välittyy yhtälailla läsnä oleville katsojille kuin television pienestä ruudustakin.

Siinä vaan sitten mennään pieleen, kun yritetään kopioida isoja senseitä. Maneerit voivat olla samat, mutta lopputulos kuivahkon karkea.

"

Uket ovat yleensä heidän lähimpiä oppilaitaan, jotka roikkuvat treeneissä heidän käsissään kiinni, joten he tietävät kuviot. Minun oli määrä olla yhdessä näytĂśksessä opettajani Sugawarasensein ukena. Ennen näytĂśstä kysäisin varovasti, kuinka minun pitäisi hyĂśkätä. Tarkoitin siis, mitä hyĂśkkäysmuotoja sensei halusi minun käyttävän. Hän kohautti olkapäitään ja sanoi: “Vapaasti.â€?

Neljän tunnin All Japan aikido demoa katsellessa ei voi kuin ihmetellä erilaisten aikido-opettajien kirjavuutta.

Toiset yrittävät erottua massasta erikoisilla tempuillaan, jopa niin rajuilla tavoilla, että luulee ukella olevan hengenlähtÜ lähellä. Opettajan korkeaarvoinen asema oikeuttaa toisinaan rikkomaan uken käsiä. Vain sen vuoksi, että yleisÜ huomaisi, kuinka taitava ja

voimakas opettaja on. Aikido on siitä erikoinen laji, että uke antaa terveytensä ja kirjaimellisesti henkensä senseille leikittäväksi näytÜksessä, ja kun sensei innostuu liikaa esittelemään egoaan, hän unohtaa oman vastuunsa.

Esiintymispaine nousee innostumisen myÜtä päähän, ja nikyossa nuoren uken ranteet paukkuvat. Syy ei tietystikään ole sensein, vaan uken, joka ei ollut tarpeeksi vikkelä kintuistaan ja kaiken lisäksi hyÜkkäsi väärin. En ihmettele, että tällaista tapahtuu, ihmettelen vaan sitä, miksi näillä opettajilla riittää oppilaita?

K AAVIO Yleinen, karkea kaavio aikidonäytÜkseen on seuraava: suwariwaza (polvillaan) hanmi handachiwaza (nage polvillaan, uke seisoen) toriwaza (tekniikat tartuntaotteisiin) uchiwaza (tekniikat lyÜnteihin) ushirowaza (hyÜkkäykset takaapäin) bukiwaza (asetekniikat) taninzudori (tekniikat monta hyÜkkääjää vastaan) Alkuun voidaan laittaa myÜs esittely peruskurssitekniikoista, kaatumisista ja käännÜksistä. Jokaisen seuran pe-

AIKIDO 1/09

9

ruskurssinäytös on sen henkinen, millainen seuran ohjaajat haluavat seuran hengen olevan. Jos siis haluatte välttää rupinaamaisia tappelijoita tulemasta kurssillenne, välttäkää antamasta kuvaa, jossa aikido on tehokasta taistelua.

Jokaisesta esiintyjästä välittyy katselijoille oma henki, siksi on hyvä laittaa esiintyjiksi erilaisia harjoittelijoita, lapsia, nuoria, naisia, miehiä, valkopukuisia, hakamallisia ja daneja. Tietysti, jos seura karsastaa kaikenlaisten ihmisten mukaan tulemista, on parempi laittaa esiintyjiksi vain superhessuja, jotka tekevät samat temput kuin Jet Li, mutta ilman vaijereita.

Näytös alkaa siis seesteisesti hitaista ja selkeistä tekniikoista huipentuen lopulta näyttävimpiin ja hurjimpiin temppuihin. Lopulta useampaa hyökkääjää vastaan tehdyt tekniikat saavat katsojat jopa naurahtelemaan, kun äijiä pinotaan useampaa samaan kasaan. Jos sen tekee vielä nainen, niin aina tehokkaampi vaikutus.

esiintymispaikalla voi esittää. Huomioi alusta, montako tatamia? Katon tai lamppujen korkeus, voiko tehdä aseilla? Harvoin alue näytöksissä on kymmentä tatamia (20 m2) isompi.

Pieni alue rajoittaa tekniikoita ja liikkuvuutta. Huomioi myös, että tatamin pitää pysyä paikoillaan. Teippaaminen tai kumimattojen laittaminen reunimmaisten mattojen alle ovat ratkaisuja tähän ongelmaan. Jos seura pitää useampia näytöksiä vuodessa, kannattaa hankkia palapelitatamit, jotka saa liitettyä yhteen ja joita voi kuljettaa vaikka henkilöautolla näytöspaikalle.

Yleisölle on tunnelmallisempaa sijoittua pienen näytösalueen ympärille seuraamaan näytöstä. Se on intiimimpi tilanne esiintyjille, koska katsojat näkevät pienetkin virheet ja kuulevat jopa hengityksen. Katsoja samaistuu esiintyjään ja tunnelma on herkästi aistittavissa. Isossa hallissa, isolla tatamilla yleisön seuratessa näytöstä, tunnelma on steriilimpi. Katsojat istuvat kaukana katsomossa, ja silloin tarvitaan laajoja, isoja tekniikoita, jotta tunnelma välittyy ylälehtereille saakka. Aikidotyylit, jotka perustuvat pieniin, huomaamattomiin tekniikoihin, eivät välttämättä pääse oikeuksiinsa isossa tilassa. Pienessä tilassa sitä vastoin ne hämmästyttävät katsojia.

käsivarresta laskimosuoni. Liekö kohtalon ivaa, että samoissa harjoituksissa sattui myös solisluun murtuma. Näytöksen katsojia ei ole syytä järkyttää haavereilla, joten etukäteisharjoittelu minimoi riskejä ja sekä uket että naget tietävät roolinsa. Lahdessa sattui muutama vuosi sitten erittäin ikävä tapaturma, kun budonäytöksessä esiintyjä tuli niskoilleen alas ja halvaantui kaulasta alaspäin. Kyseessä ei ollut aikidonäytös, mutta samanlainen tragedia voi olla aivan mahdollinen myös aikidossa, jossa on paljon heittoja.

SHOW VAI LAJIESITTELY?

Kannattaa miettiä tarkoin, mitä näytöksellä halutaan saavuttaa. Onko aikidonäytöksen tarkoitus tehdä lajia, seuraa tai liittoa tunnetuksi, esitellä lajille tyypillisiä harjoitteita, opettaa esiintyjille stressinsietokykyä ja toimimista paineen alaisena vai tuoda julkisuutta janoavia yksilöitä muiden ihmeteltäviksi? Kyllä, kaikkia näitä. Näytökset ovat keino päästä julkisuuteen ja saada Näytöksen organisoijan pitää jakaa aikidolle lisää harjoittelijoita. Ne ovat roolit sellaisille, jotka ovat luonnostaan myös oivallinen mahdollisuus kanavoihyviä jossain osa-alueessa. Yhdet osaada julkisuuden kipeiden ihmisten halua vat futarin, toiset suwarin, toisille asepäästä esittämään itseään ja taitojaan tekniikat lankeavat luonnostaan. Niin muille. Netti on nykyään hyvä keino kuin minulle. Kun on kasvanut kepin saada julkisuutta. Muistanpa nähneeni karahka kädessä, ei siitä pääse eroon siellä aikidonäytöksen, jota joku kehui edes näytöksessä. Suomessa jouduin kommenteissa maailman parhaimmakaina näytöksessä tekemään asetekniik- Jos yleisö asettuu aivan tatamin laitaan, si aikidonäytökseksi. No, näytöksessä kaa. Ainoat aseettomat näytökset olen reunalla varoalue on ainakin metri. Sen kaksi veljestä otti vastaan eritasoisia varmaan pitänyt vain Japanissa. hyökkäyksiä, ensin aloittelijoita, sitten Japanilaisissa näytöksissä näkee aseita vastaan, sitONKO AIKIDONÄYTÖKSEN TARKOITUS TEHDÄ LAJIA, varsinkin yliopistojen aikidokluten monta hyökkääSEURAA TAI LIITTOA TUNNETUKSI , ESITELLÄ LAJILLE bien tyttöryhmien tekevän ryhjää vastaan, sitten TYYPILLISIÄ HARJOITTEITA , OPETTAA ESIINTYJILLE mässä ja siisteissä riveissä niin aseistettuja monia yhtäaikaisia heittoja ja sidontoja, hyökkääjiä vastaan STRESSINSIETOKYKYÄ JA TOIMIMISTA PAINEEN ALAISENA että Hollywoodin ammattitansja...vain moottoriVAI TUODA JULKISUUTTA JANOAVIA YKSILÖITÄ MUIDEN sijatkin olisivat kateellisia. Vaasaha puuttui. Tuota IHMETELTÄVIKSI ? KYLLÄ , KAIKKIA NÄITÄ . tii ryhmähenkeä ja useamman kauhuelokuvien rekkuukauden tiukkaa treenaamisvisiittaa ovat tietääkta ryhmässä. En suosittele, sillä seni käyttäneet eräät epäonnistuessaan kertakaikkisen kar- lähemmäksi ei ukemeita voi tehdä. Jos toisen lajin esiintyjät Suomessa. Eihän meaa katsottavaa. Sen sijaan ne, jotka näytösalue on lavalla, lavan reunaan sitä koskaan tiedä, metsurien maassa esiintyvät näytöksessä ensimmäistä pitää jättää varoalue, jotta kukaan ei kun asumme. kertaa, voivat esiintyä yhtenä ryhmänä putoa näytöksen tiimellyksessä alas tehden erilaisia tekniikoita samaan ai- katsomoon. Turvallisuus taataan suun- Show on aina show, mutta uskovatkaan. On turvallisempaa mennä yleisön nittelemalla etukäteen ja arvioimalla, kohan esiintyjät itse vankasti omiin eteen ryhmässä, jota johtaa kokeneem- mikä on pahinta, mitä voi sattua esiin- taitoihinsa näytöksen jälkeen? Jääkö pi esiintyjä. tyjille tai katsojille. Harjoitusaseiden heille luja usko siihen, että he pystyvät kunto pitää tarkistaa myös etukäteen. valssaamaan “aikuisten oikeesti” viisi Rikkinäisillä aseilla ei ole sijaa näytök- aseellista hyökkääjää kauniilla kaarilla TILA sessä. Myös terävien veitsien käyttöä maahan? Toivottavasti ei, vaan he ymTila ja tatami eivät näytöksissä aina kannattaa harkita vakavasti. On tapah- märtävät testosteronihuurun haihtuvastaa dojoa. On syytä tarkastaa paikka tunut niin, että näytökseen harjoitel- essa oman riittämättömyytensä, ja paetukäteen, jotta tietää mitä tekniikoita taessa on terävällä puukolla puhkaistu laavat takaisin tatamille pakertamaan 10

AIKIDO 1/09

perustekniikan pussa.

kim-

Aikido toimii itsenään näyttävänä spektaakkelina, jahka asialla ovat tekijämiehet ja -naiset. Dynaamisuus ja plastisuus viehättävät katselijoiden sil ovat todellisia. Jos esiintyjät mokailevat, kompuroivat (tunnustan tehneeni joskus) tai tekevät lÜysästi ilman vahvaa tunnetta ja keskittyneisyyttä, katselijat huomaavat sen heti. Ei tarvitse olla budon harjoittelija, vaan kuka tahansa havaitsee huonon latauksen. Huono latautuminen on myÜs huonoa mainosta koko lajille.

mielestä kannattaisi sitä edes yrittää tunkea siihen muottiin.

Aikidon “teatraalisuusâ€? viehättää myĂśs M EDIA näyttelijĂśitä ja tanssijoita. He myĂśs aistivat, mikäli plastisen liikkeen takana Jos kutsutte paikalle lehdistĂśn edustakumisevat tyhjyys ja tylsä mieli. jia, on järkevää antaa heille etukäteen Jos pidemmän aikidonäytĂśksen yhte- paperi, jossa selvennetään aikidon yteen halutaan itsepuoideaa, ja jossa lustusta esittelevä osuus, “NO NIIN, SIINĂ„ MENI KAVERI on kaikki tarvitsen on paras olla hyvin tava taustatieto. realistinen, koska silloin KESKELTĂ„ KAHTIA !â€?

Aikidoliitolla on se antaa kuvan siitä, miten aikidotekniikoita voidaan soveltaa käytännÜssä. Atemit kolisevat perille, ja hyÜkkääjät ähkivät kivusta. Käsilaukku tai sateenvarjo toimii hyvänä aserekvisiittana tytÜlle pahoja poikia vastaan.

Jos haluatte muodostaa viihdyttävän ja koskettavan näytÜksen, pyytäkää apua ammattilaisilta, näyttelijÜiltä tai

televilta. Teattereissa voidaan käyttää musiikkia, savua ja valoja, mutta jättäkää niiden kanssa touhuaminen asian osaaville. Keskittykää ilmentämään aikidoa niin hyvin kuin osaatte, se on teidän alaanne, ja suunnitelkaa yhdessä näyttävä esitys.

Nykyisin budonäytÜs on yleisÜä viihdyttävä kokonaisuus. Teatraalisin keinoin viihdytetään yleisÜä ja saadaan kiinnostumaan lajeista. YleisÜ katsoo näytÜstä kuin elokuvaa, jossa hyvä voittaa ja paha saa palkkansa. Valitettavasti aikido sopii tähän sapluunaan hirvittävän heikoin kannakkein, eikä minun

valmiina mediakansioita, joita voi jakaa toimittajille.

Lehtijuttuun tarvitaan tietysti aihe ja huomiota herättävä otsikko. Toimittajan tarkoitusperät tulevat jo otsikkoa vilkaistessa selville vai mitä sanotte Lahden World Games -tapahtumaan kutsutun naistoimittajan kiinnostuksesta asiaan? Hänen artikkelinsa otsikkona oli Etelä-Suomen Sanomissa “Hamemiehet mĂśtkähtelivät sulassa sovussaâ€?. Vieraillessani vanhassa kotikaupungissani pitämässä leiriä, toimittaja soitti ennakkoon haluten haastattelua. Hän ei päässyt paikan päälle, vaan kuvaaja tuli ottamaan kuvia leiriltä. Toimittaja yritti johdatella minua elämää suurempiin kysymyksiin, ja lopulta tivasi minulta, mitä aikido on minulle antanut. Kerroin, että suurin anti on ollut ymmärtää, kuinka ihmisten kanssa tullaan toimeen. Hän sanoi: â€œĂ„lä nyt viitsi, tuonhan voisi laittaa mihin tahansa. Sano vaikka jotain sisäisistä voimista.â€? Otsikoksi tuli: “LĂśytĂśretkeilevä Aikidoguru Heinolassaâ€?.

SPIIKKAAJA Tampereella vaikutti 80-luvulla räväkkä persoona, joka otti näytÜksissä luontaisesti spiikkaajan roolin. Hän osasi ottaa yleisÜn ja nostattaa tunnelmaa.

Hänen maalailunsa aikidon pyĂśreän pehmeästä harmonisuudesta ja maailmaa syleilevästä rakkaudesta kääntyi päälaelleen, kun tein bokken -tekniikkaa parini kanssa. Seurauksena oli lakoninen huudahdus: “No niin, siinä meni kaveri keskeltä kahtia!â€?

Valitkaa näytÜksen spiikkaajaksi henkilÜ, joka on tottunut puhuja. Opettajat, näyttelijät, muusikot ja laulajat ovat tottuneita esiintyjiä, ja osaavat puhua selkeästi. Spiikkaaja voi taitavasti ohjata näytÜstä, pitää tunnelmaa yllä sopivilla kommenteilla. Kuivakiskoinen lukeminen papereista aikidon historiasta 1900-luvulta meidän päiviimme tappaa varmasti katsojien mielenkiinnon. Lyhyet ja ytimekkäät selvennykset tekniikkaharjoitteista tai periaatteista riittävät. Liikkuva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Spiikkaajan tulee miettiä, onko järkevää luoda kuvaa aikidosta eräänlaisena herätysliikkeenä ja painottaa ylenmääräisesti uskonnon merkitystä aikidon syntymisessä.

Spiikkaajan tehtävänä on käyttää kieltä kohdeyleisÜn mukaisesti. Aikuisille, nuorille ja lapsille pitää puhua kielellä ja ilmauksilla, jotka ovat heitä lähellä.

Taputtaminen on hyvä tapa nostattaa tunnelmaa. Se aktivoi yleisÜn tarkkaavaisuuden ja saa esiintyjät ylittämään itsensä. Jos yleisÜ ei oma-aloitteisesti

AIKIDO 1/09

11

uskalla taputtaa esiintyjien vaihtuessa, rivissä istuvat esiintyjät tai yleisÜn joukkoon soluttautuneet harjoittelijat voivat aloittaa taputtamisen tai spiikkaaja voi kehottaa yleisÜä antamaan tässä kohtaa pienet aplodit.

KOKONAISUUDEN LÖYTÄMINEN Yksi tyttÜ sanoi kerran tulleensa aikidoon sen vuoksi, koska hän näki aikidonäytÜksen. No, monet sanovat niin.

Erikoista näytÜksessä oli se, että tuo tyttÜ oli kauhuissaan kaikista kovista heitoista ja taitavista tekijÜistä. PäätÜksen tulla aikidokurssille hän sai silloin, kun häntä lähelle ajautuneet kaksi tyttÜä näytÜsalueella epäonnistuivat tekemisissään, ja toiselta pääsi tahaton v-kirjaimella alkava kirosana. Tuo tyttÜ oivalsi heti, että jos aikido on noille vaikeaa, niin miksei hänkin pystyisi oppimaan sitä. Niinpä hän aloitti aikidon.

Ulkopuoliselle aikidonäytÜs voi olla puuduttavaa seurattavaa. Paha ei saakaan palkkaansa, vaan samoilta näyttävät tekniikat ja pyÜritykset seuraavat toisiaan. Erilaisia esiintyjiä, erilaisia

Eikä liian kauaa. KurssinäytÜs 20–30 minuuttia. Ostoskeskuksessa 10 minuutin jaksoissa useamman kerran päivän aikana. Isompi juhlanäytÜs vaatii isoja valmisteluja ennakkoon onnistuakseen ja useamman seuran avustuksella.

Jos ette halua pitää perinteistä aikidonäytÜksen kaavaa yllä, kehitelkää uusi konsepti, joka sopii tähän aikaan. Ja kertokaa siitä muillekin aikidonharrastajille. Älkää pitäkÜ ideaa omana tietonanne.

AikidonäytÜs pitää sisällään informaatiota lajista, seurasta ja liitosta. Se antaa läpileikkauksen harrastamastamme lajista, sen harjoitusmetodeista, tekniikoista ja hengestä. NäytÜksen tarkoituksena on myÜs innostaa ihmisiä aloittamaan uusi harrastus, joka saattaa muuttaa heidän elämänsä suunnan.

Näin kävi minulle. Toivottavasti niin käy myÜs mahdollisimman monelle muulle. Mistään kovin kÜykäisestä asiasta ei ole siis kyse.

12

AIKIDO 1/09

Karate Järjestimme Lahdessa 14. helmikuuta, ystävänpäivänä, vihdoin pitkään suunnitellun yhteisleirin, johon osallistui lähinnä Gensei Ryu Karaten ja Aikidon harjoittelijoita. Karaten harjoittelijat edustivat Lahden Gentaita, Mäntsälän Hisshokai Karate Clubia, Helsingin Karateklubia ja Vantaan Taidoa. Aikidokat olivat Lahti Yuko Aikikain jäseniä.

YhteistyÜtä seurojen välillä on tehty jo pidempään. Gentain ja Yuko Aikikain vetäjät ovat vierailleet naapurissa harjoituksia ohjaamassa silloin tällÜin ja muutama ristiintreenaajakin lÜytyy.

Ajatusten vaihtoa on siis tapahtunut jo pitkään.

Leirillä harjoituksia ohjasivat Jan Laitiainen (5. dan), Kustaa Ylitalo (4. dan), Antti Vesanen (3. dan) ja Antti Lius (2. dan). Järjestelyistä vastasi Antti Lius yhdessä allekirjoittaneen kanssa. Järjestimme kolmet harjoitukset, joissa kaikissa ensimmäinen puolisko keskittyi Aikidoon ja toinen Karateen. Kantavana ajatuksena oli, että harjoitusparit

Teksti: Kimmo Salokannel Kuva: Jussi Koukku

–Aikido -yhteisleiri muodostettaisiin siten, että toinen harjoittelija olisi Karateka ja toinen Aikidoka.

Aikidon harrastajien näkökulmasta leirin tavoite oli vahvistaa osaamista meidänkin vyökoevaatimuksistamme löytyvien lyönti- ja potkutekniikoiden osalta. Tämän lisäksi kävimme pikaisesti läpi Ippon Kumite harjoitetta, jossa hyökkääjä suorittaa ennaltamäärätyn tsuki-hyökkäyksen ja puolustautuja reagoi karatemaisella torjunnalla ja vastahyökkäyksellä. Vaikka kyseessä onkin tyhjän käden taito, harjoittelimme myös Shujii no Kon kataa. Kyseisessä katassa harjoitellaan kuuden shakun mittaisella sauvalla tehtäviä perustekniikoita.

Karatekoille pyrimme esittelemään lukkotekniikoiden aikidomaista suorittamista ja ukemi-taitoja. Harjoituksissa tutkittiin myös Aikidon asetekniikoita.

Leirille osallistui yhteensä noin 20 henkeä, joista mustia vöitä oli yhdeksän.

Puolet osallistujista oli Karatekoja.

Osallistujilta saatu palaute oli positiivista. ”Oli antoisa kokemus treenata aikidoa toisen lajin harrastajan kanssa ja kokea, miten tekniikat sujuu sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole ’ehdollistettu’ aikido-uke. Toisekseen oli mielenkiintoista nähdä karaten tapa tehdä esimerkiksi ikkyota verrattuna meidän tapaan”, kommentoi Toni Vertanen.

Myös lyönti- ja potkuharjoitteet saivat kiitosta.

Uutta leiriä suunnitellaan jo. Ensimmäinen leiri meni toki kokeillessa erilaisia ajatuksia ja leirin ideaa tullaan varmasti kehittämään jatkossakin, mutta todennäköistä on, että seuraava vastaava leiri järjestettäisiin loppuvuodesta tai vuoden 2010 alussa. Ajatuksena on, että tapahtuma voisi olla isompi kuitenkin säilyttäen ajatuksen siitä, että kukaan ei harjoittelisi oman lajinsa edustajan kanssa. Ystävänpäivän leirillä huomasimme, että malli on jo hyvin toimiva, koska näin jokaisella on oma asiantuntija käytettävissä vierasta lajia

treenattaessa. Leiri voisi myös olla kaksipäiväinen.

Lopuksi pyytäisin ottamaan yhteyttä, jos jollain on vastaavia kokemuksia ja kiinnostusta yhteistyöhön!

Kimmo Salokannel Lahti Yuko Aikikai sposti: kimmo.salokannel@gmail.com puh 050-357 0182

AIKIDO 1/09

13

Järjestyksenvalvonta ja voimankäyttö Teksti ja kuvat: Jussi Koukku

Lehtien otsikoissa näkyy harvemmin kerrottavan, että järjestyksenvalvoja vei aggressiivisen ja humalaisen häirikön maahan spiraalinmuotoista rataa pitkin ja poisti hänellä olleen teräaseen hitaasti kiristyvän rannelukon avulla.

Todellisuus on tietty paljon karumpaa ja siitä lehden toimitus päätti ottaa selvää. Uhrasin pari kolme viikonloppua järjestyksenvalvojan peruskoulutukseen ja siihen läheisesti liittyvään kaasusumuttimen käyttöön perehdyttävään jatko-osioon. Koulutuksen järjestäjänä oli lahtelainen Total Sec Oy ja pääkouluttajana Hannu Vappula. Muina luennoitsijana oli mm. Hannu Kahila (ensiapu, paloturvallisuus) ja Timo Komonen.

Kurssilla perehdyttiin mm. järjestyksenvalvojan tehtäviin, toimenkuvaan, voimankäyttöön, palo- ja pelastustoimen perusteisiin ja hätäensiapuun.

Kurssi oli kestoltaan 32 tuntia, joka jakaantui neljään eri koulutuspäivään.

Kaasusumutinkoulutus kesti yhdeksän 14

AIKIDO 1/09

tuntia ja toteutettiin yhtenä päivänä.

Järjestyksenvalvojat toimivat erilaisissa yleisötilaisuuksissa, kokouksissa, majoitus- ja ravitsemusliikkeissä, leirintäalueilla ja matkustaja-aluksilla.

Tehtäviin kuuluu mm järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito, rikoksien ja onnettomuuksien estäminen ja muut erikseen osoitetut tehtävät.

Tärkeä osa oli myös tehtäviin läheisesti liittyvä lainsäädäntö, jota käytiinkin varsin perusteellisesti läpi.

Lainsäädännöstä käytiin läpi mm lait järjestyksenvalvojista ja järjestyksenvalvojakoulutuksesta, perustuslaki soveltuvine osineen, järjestyslaki, rikoslaki, kokoontumislaki ja ulkoilulaki. Kuten hyvin voi arvata, kurssin jälkeen eri pykälät vilisivät päässä hieman jäsentymättöminä. Onpahan taas kirjahyllyssä yksi koulutusmappi odottamassa syvällisempää opettelua.

Kurssin jälkeen pidettiin 90 minuutin mittainen teoriakoe, jossa piti hyväk-

syttävästi vastata 50:een väittämään ja kahteen kirjalliseen tehtävään. Koe oli mielestäni vaikea, vaikkakin jo 38 oikeaa vastausta riitti hyväksyttyyn suoritukseen.Käytännön harjoitteet painottuivat lähinnä muutamaan hätäensiapuharjoitteeseen ja 6 tuntia kestäneeseen voimankäytön osioon.

Teoriajakson, kokeen ja muutaman opettavaisen videon jälkeen päästiin käytännön harjoitteisiin. Aloitettiin perusteista etäisyyksineen ja eri asentoineen. Opettelimme mm perusrauhoitteluasennon, missä kädet pidetään kämmenet eteenpäin tietynlaisessa suojausasennossa, josta on helppo reagoida erilaisiin hyökkäyksiin. Asennon tarkoituksena on myös olla mahdollisimman vähän provosoiva. Läpikäydyt otteista irroittautumiset olivat suht´ tuttuja, tosin uusiakin kikkoja tuli esille. Liikkumisharjoitteita käytiin myös läpi, ja tässä osiossa pääsikin hyödyntämään aikidon oppeja, tosin tietenkin pienin asiaankuuluvin eroavaisuuksin.

Tärkeänä asiana piti pitää mielessä voimankäyttÜvälineiden nopeaa käsillesaantia ja sitä, että niiden nappaaminen ei onnistu potentiaaliselta häirikÜltä. Yleisimmät voimankäyttÜvälineet ovat tänä päivänä kaasusumutin ja käsiraudat tai nippusiteet. Pampun käyttäminen on jäänyt taka-alalle, sen kanniskeluun liittyvien hankaluuksien takia. Sinänsä harmi, koska välineenä se olisi useasti varsin käyttÜkelpoinen.

Mieleenpainuva oli myÜs osio jossa käsiteltiin aggressiivisen käyttäytymisen tunnusmerkkejä, joita kannattaa tarkkailla. Tällaisia voivat olla mm hengitys, hikoilu, puhenopeus, kehon yleinen asento, pälyilevä katse, käsien puristelu nyrkkiin, hampaiden kiristely yms. MyÜs täysin reagoimattoman ihmisen käsittelyä ensiapuineen tutkittiin. Olikin yllätys, miten raskasta ja vaikeaa on nostella täysin velttoa 75 kiloa painavaa miestä. Ensiapuosio kattoi lähinnä perusteet, alalle tosissaan aikovan kannattaa etsiä syventävää koulutusta esim. SPR:n kursseilta.

Sain varmasti kurssilaisista eniten tuntumaa käytännÜn tekniikoihin, koska olin ainoa kenen käsi nousi kun tiedusteltiin kokemusta jostain kamppailutai budolajista. Tekniikat poikkesivatkin suoritustavaltaan aika radikaalisti niistä mihin aikidotreeneissä on totuttu. Suoritustapa on suoraviivainen ja usein punaisena lankana oli, että käytetään kerralla niin paljon voimatoimia ja –välineitä, että riittää. Tämän ymmärtääkin sen vuoksi, että usein voimankäyttÜvaihetta edeltää erilaiset neuvot, kehoitukset ja käskyt. MyÜs lainsäädäntÜ antaa raamit niille toimenpiteille, mitä normaalisti voidaan käyttää.

Esimerkiksi lyÜminen ja potkiminen on kiellettyä. Ja pampun käytÜssä on huomioitava kohdealueet, mihin nokialaista voi tarjoilla. Hätävarjelutilanne tietysti laajentaa repertuaaria jonkin verran. Erilaiset alasviennit, kuljetukset, lukot, otteista irroittautumiset ja lopulta raudoitus tulivat päivän aikana tutuiksi. Useat otteista olivat muunnelmia meillekin tutuista tekniikoista.

välineet olivat täytetty vedellä, sillä videolta pääsimme seuraamaan altistuksen vaikutuksia. MyÜs itse kokeiltiin kaukonuuhkaisun verran, miltä aine tuntuu. Tehoaine kapsaiini on sama aine mikä chilissä aiheuttaa tulisuuden, tosin OC-kaasu on esim. tabascoon verrattuna 1000 kertaa voimakkaampaa.

Aine ei aiheuta juurikaan komplikaatioita allergikkoja lukuunottamatta.

MyÜs huumeiden vaikutuksessa olevat ihmiset ja esim raivostuneet eläimet reagoivat OC-kaasuun. Ainetta lÜytyy myÜs kaasun lisäksi geelinä ja jauhesumutteena. Hyvin ymmärtää miksi tositilanteessa on parempi antaa häirikÜlle kaasuannos kuin ruveta painimaan jalkakäytävällä. Vanhojen kyynelkaasutyyppisten aineiden käyttÜ on nykyisin Suomessa vähäistä mm niiden vahvan ympäristÜä saastuttavan vaikutuksen vuoksi.

Jos tarkastellaan koulutuksen antia budolajiharrastajan silmin tulee mieleen, että onko aikidon harrastamisesta hyÜtyä kun lähdetään näihin tehtäviin. Varmasti, kunhan realiteetit voimankäyttÜtilanteessa otetaan huomioon. Ainakin aikidon pitkäaikaisen harrastamisen kasvattamaa asennetta voidaan soveltaa hyvin erilaisiin kriisitilanteisiin. Halusin tästä asiasta ammattilaisen mielipiteen ja käännyin Kari Tammisen puoleen. Kari toimii sisäministeriÜn hyväksymänä voimankäytÜn kouluttajana mm. Iss Securitaksen palkkaamana. Koulutusryhmä kokoontuu Karin oppeja kuuntelemaan kerran viikossa.

Lisäksi hänellä on kokemusta vartijan ja muista alan tehtävistä.

mahdollisimman vähän ja esim. potkut ja lyÜnnit jo luontaisestikin puuttuvat aikidosta. Tiettyjä säätÜjä on niihinkin kuitenkin tehtävä. Ei voi olettaa, että ihmisiä voi mätkiä asfalttiin esimerkiksi jyrkällä shihonagella tai kotegaeshilla. Erilaiset lukot sen sijaan ovat osoittaneet toimivuutensa tositilanteissakin. MyÜs voiman vastaanotto ja sen hyÜdyntäminen kuuluu koulutukseen.

Jos yksi tekniikan suunta ei toimi, niin vaihdetaan toiseen. Kari käyttääkin koulutuksessaan tekniikkapareja ja -suuntia. Tärkeää on hänen mielestään myÜs tiukka kontrolli ja hallinta. Tekemisen ajoituksesta voimankäyttÜtilanteessa Kari toteaa, että sen pitää olla yllätyksellinen ja riittävä. Tässäkin lÜytyy selvä yhtymäkohta Hannu Vappulan "

Total Sec Oy on lahtelainen vuonna 1993 perustettu turva-alan yritys. Hannu Vappulan vetämä yritys tyÜllistää 3 henkilÜä vakituisesti ja väliaikaisesti esim. yleisÜtilaisuuksien aikaan lukuisia järjestyksenvalvojia. Yritys kouluttaa erilaisia kohderyhmiä kuten järjestyksenvalvojia, yrityksiä, julkisia palveluita tarjoavia yhteisÜjä. Lisäksi he tarjovat vartiointipalveluja, rahanhuoltopalveluita ja alan tarvikkeita. Lisäinfoa nettisivuilta www.totalsec.fi

Kari kommentoi voimankäytÜn ja aikidon suhdetta seuraavasti: �Mielestäni aikidotekniikat ovat hyvin lähellä virallista käsitystä voimankäytÜstä. Niiden käyttÜ vahinkoittaa kohdetta

Kaasusumutinkoulutuksessa päästiin sitten tosi tehokkaan tyÜvälineen pariin. Onneksi harjoituksissa käytetyt

AIKIDO 1/09

15

LIIKUNTAVAMMAT JA NIISTÄ TOIPUMINEN Teksti: Susanna Kantanen, Kuvat: Future Image Bank Aikidoharjoittelussa ja liikunnassa yleensä on aina olemassa vammautumisriski. Joka neljäs liikuntavamma on vanhan vamman uusiutumista ja yli neljännes kaikista liikuntavammoista kohdistuu polveen ja nilkkaan. Nivelen vammautumisessa yleisin pitkäaikaishaitta pahimmassa tapauksessa on ”kulumavika” eli nivelrikko, mikäli vammautuneen nivelen hoito ja kuntouttaminen on puutteellista. Liikuntavammojen ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää huolehtia riittävästä lihaskunnosta, fyysisestä peruskunnosta, levosta, ravinnosta sekä lihashuollosta.

Väsyneenä, sairaana tai loukkaantuneena harjoitteleminen altistaa uusien liikuntavammojen syntyyn ja hidastaa jo aiemmin vammautuneen nivelen tai lihaskudoksen paranemisprosessia.

Alkulämmittelyn merkitys ennen jokaista liikuntasuoritusta on yksi tärkein tekijä liikuntavamman ennaltaehkäisyssä tai sen uusiutumisessa, eikä loppuverryttelyn osuutta tule unohtaa.

Kamppailu- ja kontaktilajeissa vammautumisriski on yleensä suurempi yksilölajeihin verrattuna. Aikidon tekniikkaharjoittelussa oikea suoritustekniikka on ehdoton edellytys liikunta- ja rasitusvammoilta välttymiselle ja äkillisten loukkaantumisten minimoimiselle. Aikidoharjoittelussa voidaan välttää monta vaaratilannetta huolehtimalla harjoitteluympäristön turvallisuudesta ja muiden harjoittelijoiden sijainnista etenkin heittotekniikoissa. Lisäksi harjoittelualustan kimmoisuus, kovuus ja liukuominaisuudet aiheuttavat omia tyyppivammoja esimerkiksi polven, nilkan ja alaselän alueelle. Eri-ikäisten ja –kokoisten harjoittelijoiden kohtaaminen voi myös lisätä vammautumisriskiä, mikäli harjoitteluparia ja hänen harjoittelutaustaansa ei huomioida.

Aikidon pariharjoittelun loppulukkotekniikoissa ”yliliikkuvalle” harjoittelijalle voi kehittyä esimerkiksi olkapään tai kyynärnivelen yliliikkuvuusongelma. Nivelten yliliikkuvuus eli hypermobiliteetti altistaa esimerkiksi 16

AIKIDO 1/09

olkanivelen sijoiltaan menoon sekä vahingoittaa samalla niveltä ympäröiviä tukirakenteita eli nivelsiteitä ja jänteitä. Aikidoharjoittelussa tulisikin kiinnittää erityishuomiota loppulukkojen suoritustekniikkaan, jotta vältyttäisiin nivelsiteiden tahallisilta ylivenyttämisiltä. Niveltä ympäröivillä nivelsiteillä ja jänteillä on tärkeä tehtävä nivelen toiminnan tukemisessa. Yliliikkuva olkanivel tai kyynärnivel ei kaipaa enää ylivenyttämistä nivelen ääriasennossa, vaan pikemminkin niveltä ympäröivien tukirakenteiden eli jänteiden, nivelsiteiden ja lihasten vahvistamista lihaskuntoharjoittelulla.

LIIKUNTAVAMMAT Liikuntavammoilta ei voida kokonaan välttyä hyvästä ennaltaehkäisystä huolimatta. Liikuntavammat koostuvat äkillisistä loukkaantumisista ja rasitusvammoista. Liian yksipuolinen ja kuormittava harjoittelu voi aiheuttaa pysyviä muutoksia niin lapsen kuin aikuisenkin liikuntaelimiin. Liikuntavammoja ovat erilaiset lihas- ja jännevammat, nivelja nivelsidevammat sekä nivelten sijoiltaan menot ja luumurtumat. Suurin osa liikuntavammoista on lieviä ja ne paranevatkin itsestään riittävän levon ja tauon jälkeen, mutta osa nivel-, nivelside- ja jännevammoista vaatii lääkärin hoitoa ja kuntouttavia toimenpiteitä.

Lihasrevähtymä on hyvin tyypillinen vamma esimerkiksi pohkeen tai takareiden alueella. Syynä voi olla lihaksen venytyksen aikainen maksimaalinen lihassupistus tai koordinoimaton liike.

Lihas- ja jännerepeämät voivat aiheuttaa lihaksen tai jänteen toiminnanvajauksen. Lihasrevähtymän kipukohdassa tuntuu aristava kuoppa ja suhteellisen pian syntyy turvotusta sekä mustelma kipualueelle ja vammatutunutta kohtaa on vaikea liikuttaa.

Yleisimmät nivelsidevammat sijaitsevat nilkan ja polven alueella. Nivelsidevamma syntyy, kun nivel pakotetaan sille sopimattomaan liikkeeseen tai ääriasentoon. Nivelsidevamma aihe-

uttaa verenvuodon, joka voi levitä ympäröiviin muihin pehmytkudoksiin.

Mustelman lisäksi oireina ovat nivelen ja nivelsiteiden turvotus ja aristus sekä kipu niveltä liikuteltaessa.

Rasitusvammoille altistavat monet tekijät ja vammojen syy on useimmiten liiallinen kuormitus. Mikäli kuormituksen määrä tai kesto ylittää kudoksen (lihas, jänne tai luu) sietorajan, syntyy kudosvaurio kyseiseen kudokseen. Lisäksi harjoittelijan rakenteelliset poikkeavuudet, heikko lihaskunto ja harjoitteluvirheet voivat edesauttaa rasitusvammojen syntymistä. Harjoittelun monipuolisuus ja uusien harjoitteiden aloittaminen nousujohteisesti asteittain ovat hyviä keinoja ennalta ehkäistä rasitusvammoja.

Kamppailulajeissa olkanivelen sijoiltaan meno, jolloin olkaluun pää kiertyy usein eteen - alas suuntaan, on melko tavallinen vamma. Tällöin yläraaja riippuu velttona vartalon etupuolella ja sitä ei voi juuri liikuttaa kivun vuoksi. Olkaluun yläpäässä nivelen paikalla voi tuntua tyhjä nivelkuoppa ja hartian muoto on litteämpi terveeseen verrattuna. Olkanivelen sijoiltaan meno uusiutuu helposti, mikäli harjoittelussa ei kiinnitetä riittävää huomiota niveltä ympäröivien tukikudosten vahvistamiseen.

tyrehdyttää verenvuotoa ja estää lisävaurioiden syntymistä. Kylmähoitoa on hyvä toistaa vielä viikon ajan vammautumisesta useamman kerran päivässä noin 20 min ajan. Vammautuneen kudoksen tulehdusta voidaan lievittää ja hoitaa myös fysioterapian keinoin sekä lääkityksellä lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Liikuntavammasta toipuminen riippuu vamman tyypistä ja sijainnista sekä myös harjoittelijan iästä ja aikaisemmista vammoista kyseisellä vammaalueella. Liikuntavammoista kuntoutuminen voi siis kestää vammatyypistä riippuen muutamasta viikosta useampaan kuukauteen. Luumurtumat, nivelten sijoiltaan menot sekä nivelside- ja jännevammoista toipuminen vaativat pidemmän ajanjakson lihasrevähtymiin verrattuna. Liikuntavammaan on aina suhtauduttava vakavasti ja vamma-alueen paranemisprosessille on annettava riittävästi aikaa, jotta vältyttäisiin liikuntavamman kroonistumiselta ja ennaltaehkäistäisiin uusien lisävammojen syntyminen. Asiantunteva tutkimus, hoito ja seuranta takaavat hyvän lopputuloksen ja mahdollistavat paluun liikuntaharrastuksiin.

Susanna Kantanen, fysioterapeutti

Luuvammat ovat yleensä erityyppisiä murtumia joko traumaattisesti tai ylirasitusvamman seurauksena. Luumurtumaa on aina pidettävä vakavana vammana, koska luukudoksen ohella siinä vahingoittuu myös luuta ympäröivät pehmytkudokset; lihakset, jänteet, nivelsiteet, hermot, verisuonet ja iho.

Luumurtumassa oireena ovat vammautuneen alueen kipu, aristus, turvotus ja mustelma. Lisäksi murtuneen luun virheasento voi olla silmin nähtävissä.

Olkanivelen sijoiltaan meno ja luumurtumat vaativat välitöntä lääkärin hoitoa sekä jatkokuntoutusta.

LIIKUNTAVAMMASTA TOIPUMINEN ALKAA VÄLITTÖMÄSTÄ ENSIAVUSTA

Liikuntavammojen hoito alkaa ensiavusta. Välitön ensiapu alkaa heti harjoituksen keskeyttämisellä ja kylmähoidolla. Loukkaantuneen raajan asettaminen kohoasentoon ja painesiteen laittaminen kylmähoidon lisäksi tehostavat ensihoitoa. Ensiavulla voidaan vähentää turvotusta ja kipua sekä

AIKIDO 1/09

17

VIDEOLEIRI

2

Teksti ja kuvat: Petteri Silvonen

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin Turussa videoleiri osa II. Järjestysnumerosta terävämmät keksivätkin, että leiri oli jatkoa viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetylle kokeelliselle videoleirille. Koska ensimmäinen leiri koettiin antoisaksi -huolimatta pienistä teknisistä ongelmista videotykin kanssa- kutsuttiin Kustaa ”IV” Ylitalo, 4. dan, kylään toistamiseen samoissa merkeissä.

Videoleirin alkuperäinen kaava oli seuraava: jokainen leiriläinen sai tehdä ennalta mietittyä ja harjoiteltua tekniikkaa videokameran edessä, ja myöhemmin kuvattu materiaali käytiin läpi palautteen kera. Aikaa estradilla suotiin noin viisi minuuttia, joskaan yksikään harjoittelija ei saanut suorituksiaan kestämään niin kauaa. Kustaa ohjasi harjoittelijoita valitsemaan selkeitä perustekniikoita, joista olisi myöhemmin katsellessa helppo erottaa pulmakohdat. Materiaalit katsottiin läpi vielä samana päivänä, ja asianosaiset saivat laittaa huomioitaan tekniikastaan palautelomakkeelle. Kaikissa harjoituksissa ei toki kuvattu; perjantaina käytiin läpi tekniikkaa normaalisti, mutta pitäytyen tulevan kuvauspäivän tekniikkakavalkaadissa, ja sunnuntain harjoitukset olivat kuin millä tahansa leirillä.

Toisella kierroksella kaavaa muutettiin hieman. Tällä kertaa kuvausjärjestely hoidettiin siten, että kuvattu materiaali 18

AIKIDO 1/09

oli mahdollista nähdä heti. Näin palaute saatiin välittömästi hetkeä aikaisemmat tehtyjen tekniikoiden vielä pyöriessä mielessä. Kustaan asiantuntemus ja ohjaajakokemus antoivat arvokkaan lisän videomateriaaliin, ja uusittu järjestely mahdollisti sen, että asianosaiset saattoivat oitis kuvamateriaalin analysoituaan siirtyä korjaamaan tekniikoissa havaittuja puutteita. Kustaa opasti harjoittelijoita sujuvasti kuvausja katselujärjestelyn pyöriessä melkein omalla painollaan.

Uusittu kuvausjärjestely muutti lauantain harjoitusaikataulun syksyisesta radikaalisti. Lauantain harjoituksiin oli varattu aikaa neljä tuntia, jotta kaikki leiriläiset ehtisivät käydä kameran edessä ja yhteistäkin analysointiaikaa riittäisi. Tällä kertaa leirillä oli 12 harjoittelijaa joista jokainen käytti videoimiseen ja materiaalin katseluun ja läpikäymiseen noin viisitoista minuuttia.

Alkuverryttelyn ja yhteisen lopetuksen kanssa ylimääräistä aikaa ei paljoa jää-

nyt, ja kun videotykkikin kieltäytyi yhteistyöstä, emme saaneet aikaan aivan sellaista yhteenvetoa kuin olimme toivoneet. Jos leiriläisiä olisi ollut enemmän, olisi kuvaksen kanssa tullut kiire.

Kalustoa yksinkertaistettiin ratkaisevasti ensimmäisestä videoleiristä.

Canonin XM1 -videokameran tilalle valitsimme Canonin G10 -pokkarikameran, joka kuvaa riittävän laadukasta videota tällaiseen tarkoitukseen. Muistikorttia käyttävän USB -yhteensopivan pikkukameran etuja ovat luotettavuus ja median helppo siirto katseltavaksi joko muistikorttilukijaa tai USB-väylää käyttäen. Männäsyksyn videoleirimatskut jouduttiin loggaamaan miniDVnauhalta koneelle ja leikkaamaan pätkiin ja kompressoimaan siinä missä G10 teki siististi oman videoklipin jokaisesta suorituksesta. Klipit olikin näppärä oitis koneelle siirron jälkeen nimetä suorittajan mukaan, jolloin niitä oli mahdollista vaivattomasti katsella myöhemminkin tai esim. kopioda leiri-

läisten omille muistitikuille kotikoneella tekemiseensä paneutumista varten.

Videoleikkeitä katseltiin kokeilumielessä alunperin golfaajille kehitetyn V1Home -ohjelman avulla. Ohjelma pyörittää käytännössä kaikkia tunnettuja videotiedostoja, ja sen avulla kuvaa voi kelata eteen- ja taaksepäin sekä tarvittaessa hidastaa tai katsella materiaalia kuva kuvalta. Ohjelmassa on myös erilaisia piirto- ja kulmatyökaluja -golfswingin analysointiin- joilla voi vaivattomasti piirustella kuvan päälle apu- ja ohjausviivoja. Kyllä kelpaa tarkistella aikidotreenaajankin selän suoruutta ja kehon kallistelua kun viivat kavaltavat pienetkin poikkeamat linjoista. Käytännössä suorituksia ehdittiin leirillä tarkastella sen verran vähän ajanpuutteen vuoksi ettei piirtotyökaluihin tarvinnut kajota, mutta jos lukijaa ajatus oman tekniikan syväanalyysistä miellyttää, ohjelman voi imaista osoitteesta www.v1golfacademy.com ilmaiseksi. Ohjelman aktivointi edellyttää rekisteröitymistä sivuilla, mutta ainakin omalla kohdallani se hoitui vaivattomasti eikä roskapostia ole sähköpostiin ropissut.

Oma kokemukseni kameralle tekemisestä oli hyvä. Tilanne muistutti yllättävän paljon vyökoetilaisuutta. Vaikka mitään syytä jännittämiselle ei ollut, pieni kutina selkäpiissä ja vyökokeessakin monesti kiihtyvä tekemisen vauhti yllättivät. Estradille varatun viisiminuuttisen sijaan tekniikat vilahtivat läpi kahdessa tai kolmessa minuutissa, ja jälkeenpäin videoita katsellessaan saatoimme todeta että sama vaiva lienee ollut kaikilla. Keskimääräinen ”viisiminuuttinen” kesti leiriläisillä reilun kaksi ja puoli minuuttia.

Materiaalin katselu oli yllättävänkin antoisaa ja valaisevaa, mutta suoraan sanoen olisin mielelläni katsellut omaa tekemistäni enemmänkin. Yleensä harjoituksissa saa omasta tekemisestään vain sanallista palautetta, tai parhaimmillaan ohjaaja näyttää mihin pyritään, mutta kun näkee videolta itsensä hosumassa, saa konkreettisen kosketuspinnan joihin seikkoihin. Myös onnistumiset tallentuvat, eli positiivistakin palutetta video antaa. Liikkumisesta, asennosta ja tekniikan yksityiskohdista valkenee monta seikkaa, joita muuten olisi varmasti vaikea hahmottaa, ja kun videota katsellaan yhdessä, saa myös objektiivista palautetta. Jos leirin jälkeen jäin jotain kaipaamaan, se oli yh-

teinen palaute, jossa olisimme voineet käydä läpi tekniikoiden ja liikkumisen yleisluontoisia virheitä ja jopa varta vasten ”väärin tehtyjä” tekniikoita videotykiltä. Tällainen yhteinen tilanne voisi tarjota lisäsyvyyttä videoleirin muutenkin antoisaan interaktiiviseen ilmapiiriin ja havainnollistaa selkeämmin asioita, joita ohjaaja joutuu yleensä tähdentämään vain sanallisesti.

Nykyään kun videokuvaa voi tallentaa yksinkertaisimmillakin digitaalikameroilla, on videoleirin kaltainen kuvaustilanne helppo järjestää omallakin dojolla. Pienellä porukalla ja hieman etukäteen suunnitellen voi tällaisesta harjoitustavasta saada irti paljonkin, ja yhdessä treenikaverien voi sitten suunnitella tulevien harjoitusten teemoja videolta nähtyjen tarpeiden mukaan.

Siinä sivussa syntyy sujuvasti myös youtube -terveiset muiden seurojen iloksi. *Erikseen vaikka johonkin lodjuun vaikka tai mihin sattuu sopimaan. Turhan läpät pois ellei mahdu.* Ensimmäisen leirin kalusto: Canon XM1 -videokamera Firewire -linkki Läppäri.

Videotykki.

MiniDV -kamerasta saa yleensä aina piuhan suoraan videotykkiin (jos piuha vain on mukana...), jolloin tykiltä katselu sujuu vaivatta. Tietokoneelta kuvan siirtäminen tykille edellyttää ainakin perustavia ATK -taitoja sekä tietenkin oikeat johdot ja adapterit.

Toisen leirin kalusto Canon G10 -pokkarikamera USB-linkki Läppäri.

Videotykki Käytännössä kaikki nykydigipokkarit kuvaavat vähintään 640x480 resoluution videokuvaa 30framea/sekunti, joka on enemmän kuin riittävästi leirillä käytettyyn tarkoitukseen. Lisäksi kamera tallentaa klipit yleensä suoraan sellaiseen muotoon, jonka tietokone helposti tunnistaa.

Videotykkiin ei pokkarikameroita saa kiinni, joten katselu on tehtävä kokonaan tietskan kautta. Aina on syytä varautua odottamattomiin vastoinkäymisiin; allekirjoittaneen läppärin näytönohjain päätti siirtyä eläkkeelle juuri kun yritimme saada loppuyhteenvetoa tykille.

XM1:n MiniDV -nauhalta materiaali piti erikseen siirtää tietokoneelle, ja tämän jälkeen käsitellä pienikokoisemmaksi tiedostoksi. Tämä vei paljon aikaa (tehtiin lauantain treenien välissä) ja menetelmä on altis tietotekniikan virheille.

AIKIDO 1/09

19

Kyläkaupasta dojoksi 18.5.2009 Tapasin viitisen vuotta sitten sattumalta vanhan nuoruudenystäväni. Juttu kulki: mitä teet, missä asut -tasolla.

Ajellessamme hänen kotiinsa saunomaan tuli puhetta vanhasta kyläkaupasta, joka oli lähistöllä. Ystäväni kertoi kaupan olevan myynnissä. Pysähdyimme pihaan, kiersimme talon, ja olin melko varma ostopäätöksestä. Kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen alkoi vanhojen rakenteiden purkutyö.

Dojoksi suunnittelemani siipirakennus oli sokkeloinen kaupan varasto useine väliseinineen ja ovineen, joita koko talossa oli 18! Ajattelin purkaa vanhat hienot paneeliseinät varovasti lauta kerrallaan, mutta asiaan tuli muutos huomatessani sodanjälkeisten timpurien tehneen todella ikuista työtä; jokainen lauta oli lyöty isoilla nauloilla kaikista mahdollisista paikoista kiinni, joten paneeleista tuli lähinnä polttopuuta. Purkutöiden loputtua pääsin vihdoin rakentamaan uutta.

Eräs vaativimpia työvaiheita oli pitkien kaksitoistametristen kannatinhir20

AIKIDO 1/09

sien nosto ylös. Käsivoimat eivät riitä, koneilla ei pääse lähelle, neuvoksi tuli pakettiauton vetokoukku ja väkipyörä.

Köysi kiinni autoon, toinen pää väkipyörän välityksellä puunrunkoon ja ylös.

Tulevan dojon lattia oli betonia ja kolmessa eri tasossa. Lattiaa piti laskea vajaan metrin verran, jotta myös keppitreenit olisivat mahdollisia, joten pohtimaan vanhan kivijalan poistamista. Tässä yrityksessä meni 8-kilon lekasta varsi poikki, joten käsivoimista ei tässäkään ollut mitään hyötyä. Onneksi naapurini, joka auttoi kannatinterästen hitsaamisessa, tiesi traktorivetoisen kompressorin ja siihen liitettävän kiviporan. Ne vuokralle ja pari päivää kestävä betonikivijalan purkutyö saattoi alkaa. Kunnioitan miehiä, jotka moista työtä tekevät vuodesta toiseen. Pora painaa yli kolmekymmentä kiloa.

Lattian alta paljastui valtava määrä hiekkaa. Tälläisissä tapauksissa Pohojanmaalla järjestetään ”kökkä”. Viisillä kottikärryillä ja virtolaisilla, alavutelaa-

silla ja seinäjokisilla aikidonharrastajilla saatiin päivässä suurin osa hiekasta pihalle. Tatamin pohjan tasoitus oli helpohko työ. Piiron Juhanin laserilla saimme korkomerkit ja lattia oli tatamia vaille valmis. Vuoden vuorotteluvapaa on kohta ohi. Dojo on valmis, avajaisjuhla ensi lauantaina. Yhden miehen unelma on toteutunut!

Kiitokset kaikille talkoissa olleille.

Kari Pohjasniemi Shoo-lin-kan /Kaiten Harjoitukset uudella dojolla on ke klo 18 ja su klo17. Muina aikoina sopimuksen mukaan.

Puh 040-77 509 77 Alavus Kirjoittaja on aikidon 4.dan, luokanopettaja Klaukkalasta

Hirret asennettuna dojon kattoon

Talkooporukka Virrat, Alavus, Seinäjoki, Jalasjärvi

Ensimmäinen ukemi

Salon, Littoisten ja Marttilan aikidotoiminta on nyt Aikido Hokuto Dojo AIKIDO HOKUTO DOJO aloitti toiminnan yhteisellä uudella nimellä maaliskuussa 2009. Yhteisenä emoseurana toimii Salo Aikido dojo ry. Kaikki harjoituspaikat toimivat Aikido Hokuto Dojo nimen alla. Hokuto dojon nimen antoi Endo-shihan.

Seurassa noudatetaan Endo-shihanin 8.dan Aikikai aikido, tapaa to # $ " %&&

AIKIDO 1/09

21

PETER SHAPIRON HAASTATTELU PARIISISSA, JOULUKUUSSA 2007 Teksti ja kuvat: Sisko Morera

Sisko Morera: Peter, kertoisitko ikäsi ja synnyinpaikkasi?

Peter Shapiro: Olen 69-vuotias ja synnyin New York Cityssä.

SM: Mikä vyöarvo Sinulla on Aikidossa ja kuka sen myönsi?

PS: 5. dan Tokion Aikikai ja sen myönsi minulle Hikitsuchi-sensei kauan sitten.

SM: Missä aloitit Aikidon harjoittelemisen ?

PS: Aloitin 1967 Japanissa, Hombu Dojolla O-sensein vielä opettaessa.

SM: Kuinka kauan asuit Japanissa?

PS: 20 vuotta, 10 Tokiossa ja 10 Shingussa.

SM: Kuinka tapasit Hikitsuchi-sensein?

PS: Eräs henkilö esitteli minut hänelle.

SM: Kuka hän oli?

PS: Hän oli amerikkalainen nimeltä Mary Heiny, hän on nykyisin Aikidoopettaja ja opettaa Yhdysvalloissa.

SM: Siis tutustuit O-senseihin vuonna 1967...

PS: Kyllä, hän opetti vielä, vaikkei joka päivä.

22

AIKIDO 1/09

SM: Millaisen vaikutelman sait O-senseistä?

PS: Hm, minun vaikutelmani O-senseistä oli samankaltainen kuin Itsuo Tsuda-sensei kuvaili: kun O-sensei tuli Dojoon, oli kuin hän olisi tuonut kevään tullessaan, tunne ja värähtely olivat kuin kevät olisi tullut huoneeseen hänen mukanaan. Se oli jotain hyvin lämmintä. Ja hänen ympärillään oli myös silminnähtävä valo, se oli jotain todella erikoista.

SM: Harjoittelitko O-sensein kanssa?

PS: En, olin siihen aikaan valkoinen vyö (aloittelija). Olin läsnä hänen tunneillaan ja silloin tällöin kohtasin hänet salissa (dojossa). Onnekseni minulla oli Japanilainen ystävä, Kitamura-san, joka käänsi O-sensein puheet minulle Japanista.

Mitä tapahtui hänen tunneillaan, oli jotain erityistä; kun olin O-sensein tunneilla tai tapasin hänet, sen jälkeen olin kuin eräänlaisen valopallon ympäröimänä. Ja sen valopallon ollessa ympärilläni oli mahdotonta ajatella su-

rullisia tai pahoja ajatuksia. Se tunne saattoi kestää viisi päivää.

SM: Peter, tuleeko mieleesi jokin anekdootti siltä ajalta, kun olit Hombu Dojolla O-sensein opettaessa?

PS: Kerran, kun olin hänen tunnillaan, O-sensei selitti jotakin ja samalla useat japanilaisharjoittelijat alkoivat näyttää hapanta naamaa, he eivät ilmiselvästi pitäneet kuulemastaan. Kysyin siis japanilaisystävältäni, mitä O-sensei oli mahtanut sanoa. Ystäväni käänsi minulle seuraavan O-sensein lauseen: ”Aikidossa meidän tulisi kohdella harjoituskumppaniamme mitä suurimmalla kunnioituksella. Samankaltaisesti kuin vauvaa pidellään sylissä hyvin hellävaroen.”

SM: Peter, mitä ajattelet Aikidosta nykypäivänä, onko ihmisiä, jotka todella tekevät työtä päästäkseen lähelle O-sensein Aikidoa vai onko suurin osa Aikidon harjoittelijoista tekemässä urheilua/itsepuolustusta?

PS: Aikidossa on olemassa ongelma, joka on O-sensein henkisten harjoitus-

ten integroituminen Aikidoon. Sitä ei ole koskaan tehty, eli on olemassa eriytyminen henkisistä harjoituksista kun puhutaan harjoittelemisesta. Henkinen harjoitus ei ohjaa harjoittelua, se on eriytynyt siitä.

Tämä muistuttaa minua siitä, mitä Hikitsuchi-sensei tapasi sanoa: ”Todellinen edistyminen Aikidossa ei tule keskittymisestä tekniikoihin, mutta kun sydän avauttuu, tekniikka muuttuu tuloksena siitä.”Ja se ei voi tapahtua silloin, kun tekniikkaa pidetään tärkeimpänä harjoituksessa. ”BUDO ei ole tekniikkaa.” Kyetäkseen avaamaan sydämen se voi olla helpompaa tekniikan harjoittelemisen kautta, mutta silloin täytyy olla yritys tai liike siihen suuntaan (sydämen avautumiseen) harjoittelijan ja opettajan puolelta, että se voisi tapahtua. Ja tämä ei ole mahdollista, jos harjoittelemme Aikidoa kaksinaisella tavalla; tämä tarkoittaa sitä, että tehdään tekniikat niin, että halutaan tavoitella voittoa tai että tekniikka on harjoitusparia vastaan, kuten urheilussa tai itsepuolustuksessa.

O-sensei ei tehnyt Aikidoa reaktiona hyökkäykseen. Hyökkäysliike houkutetaan ja tekniikan tekemisen aloittaa TORI (tekniikan suorittaja) ja se on ilmaus INRYOKU:sta. Jotta tämä voitaisiin selittää, ei ole tarpeen näyttää sitä liikkein, koska se on epäloogista ja vas-

toin yleistä käsitystä, mutta AIKIDOSSA JOKU EI HYÖKKÄÄ JA TOINEN, JOKA TEKEE SIIHEN HYÖKKÄYKSEEN TEKNIIKAN ...menet sisään ja ennakoit hyökkäyksen, ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti juuri silloin, kun harjoittelukumppani AJATTELEE/PÄÄTTÄÄ tehdä hyökkäysliikkeen ja sen jälkeen kumppania ohjataan tekniikan liikkeen kautta käyttäen Ki –no-nagaren ja liikkeen aktiviteetin suhdetta Aiki:in. Tässä tapauksessa emme ole tekemässä liikkeitä jollekulle, on vain yksi liike, joka tapahtuu kahden kehon välillä.

SM: Entä Ki Aikidossa?

PS: On erilaisia asioita tämän kysymyksen yhteydessä: ”Ki Aikidossa...”

Aikido on lajin nimi, joten KI-, se on osa nimeä... Joka tapauksessa, alun perin 60-luvulla oli Japanissa Hombu dojolla paljon opettajia, jotka eivät hyväksyneet Tohein opetuksia (Koichi Tohei, Ki Aikidon perustaja). Ja Tohei kutsui omaa Aikidotyyliään Ki Aikidoksi. Ja monet opettajat reagoivat siihen siten, etteivät he halunneet seurata häntä ja alkoivat kertoa, että voidakseen onnistua Aikidon tekniikoissa ei ole mitään tekemistä Ki:n kanssa. Joten on olemassa tämä ongelma, joka on todellinen ongelma Aikidon historiassa ja voi johtaa tietynlaiseen sekaannukseen.

Ja toinen asia, jota suurin osa ihmisistä ei tunne, on se, että kun O-sensei

aloitti opettamisen Ayabessa, se ei ollut Aikido-dojo, vaan Daito-ryu-Aiki-jiujitsu-dojo. Mutta hänen valaistumiskokemuksensa jälkeen hän alkoi kehittää lajia, jota me kutsumme Aikidoksi nykyisin, kaikki muuttui.

Selittääksemme sana Aiki tai Ki AikiJiu-Jitsussa... Esimerkiksi: jos otamme sanan Judo tai otamme sanan Karate.

Merkitys näissä sanoissa: Sana ”JU” voi merkitä joustavuutta tai pehmeyttä, eli voit voittaa tai tuhota vastustajasi pehmeyden/joustavuuden kautta. Karatessa se on ”tyhjä käsi”, voit voittaa tai tuhota jonkun, joka on aseistettu, tyhjillä käsillä, ilman aseita. Voidaan sanoa siis, että Judo ja Karate ovat polkuja, jotka johtavat toisen lyömiseen tai voittoa pehmeyden avulla tai tyhjillä käsillä.

Daito-ryu-Aiki-Jiu-Jitsussa kohdataan sama asia: siinä käytetään Aiki:n periaatteita voidakseen tuhota vastustaja, kuten Judossa tai Karatessa. Joka tapauksessa tämä ei ole KI:n tarkoitus, Aiki:n Aikidossa, Takemusu Aiki:ssa.

Päädymme siis kysymykseen: ”Mitä O-sensei halusi sanoa, kun hän käytti sanoja Aiki, Aikido?” Ensin täytyy tarkastella nimeä AIKIDO. On kolme kirjoitusmerkkiä; AI, KI, DO. Nyt, kuten O-sensei selitti tai kuten Hikitsuchi-sensei selitti O-sensein opetuksia, merkki AI ei tarkoita har-

AIKIDO 1/09

23

moniaa. Se tarkoittaa yhteyttä tai liittoa. Tämä on hyvin tärkeää. Tällä ei ole mitään tekemistä sen idean kanssa, että voitetaan tai menestytään harmonisoitumalla harjoituskumppanin Ki:n kanssa. Ja lisäksi O-sensei selitti, että AI-merkillä on myös toinen merkitys, joka on rakkaus. Sana AI, kun se kirjoitetaan toisenlaisella, kiinalaisella kanjilla, tarkoittaa rakkautta. O-sensei sanoi niin selvästi ja toivoi, että sanalla AI on molemmat merkitykset: rakkaus ja liitto/yhteys.

Lisäksi, kun O-sensei puhui Ki:stä, hän teki selväksi, ettei hän ollut puhumassa jostakin, joka on tehty voittaakseen jonkun. Hän sanoi, että Aikidon Ki on Ki, perusenergia, joka ylläpitää koko universumia yhdessä. Ja kun hän puhui rakkaudesta, hän tarkoitti samaa laajemmassa merkityksessä (koko universumia ylläpitävää energiaa suom. huom.).

Hikitsuchi-sensei selitti ilmaisun ”rakkaus Aikidossa” käyttäen yhtä ainoaa japanilaista sanaa: Dai; Dai-Ai. Se on Suuri Rakkaus, Jumalainen Rakkaus tai Universaali Rakkaus. Kun otamme tämän perusteeksi, päädymme käännökseen ”Rakkauden ja alkuperäi24

AIKIDO 1/09

sen Energian Tie, joka ylläpitää koko maailmankaikkeutta”. Tämä ei ole siis Aikia, joka tähtää jonkun voittamiseen.

O-sensei sanoi, että meidän ei pitäisi ajatella tai puhua jonkun voittamisesta Aikidossa... Joten se Ki, jota alamme tuntea ja joka realisoituu meille harjoituksen kautta – kun se Ki on yhtynyt luonnolliseen Aikidon liikkeeseen, siinä on maailmankaikkeuden Ki:n resonanssi; se ei ole ollenkaan kaksinaista.

SM: Voisimmeko puhua hiukan Hikitsuchi-senseistä. Olen kuullut, että hän oli upseerina toisen maailmansodan aikaan ja opetti sotilaita...

PS: Miksi haluat tietää sodanaikaisia asioita Hikitsuchi-senseistä?

SM: Koska on kiinnostavaa tietää siitä ja Miquel (Miquel Morera) on kirjoittamassa sensein elämänkertaa espanjalaiseen Budo-lehteen.

PS: Hikitsuchi-sensei oli pistintaistelun opettaja ja hän oli myös japanilaisten salaisessa palveluksessa Mantshuriassa, Koreassa ja myös Kiinassa, ja luulen, ettet halua tietää enempää.

SM: Aivan, mutta voisitko kertoa jotakin...

PS: Kuten mainitsin äsken, sensei oli japanilaisten salaisessa palveluksessa ja opetti pistimen käyttöä Mantshuri-

assa ja Koreassa, se oli kuin kuuluisi Gestapoon tai Waffen SS Einsatzgruppeniin. Historiallisesti oli hyvin tunnettua, että oli yleistä, että japanilainen armeija harjoitti pistimenkäyttöä eläviin kiinalaisiin jne. ...ja kaikille japanilaisille sotilaille Aasiassa annettiin paperi, jossa sanottiin, että kaikki muut rodut ja ihmiset on saatava palvelemaan japanilaisia ja lopulta katoamaan maan päältä. Kaikki tuo oli aspekti, jota japanilaiset kutsuivat Gunkoku-Shugi:ksi tai ideologia Gunkoku. Hikitsuchi-sensei pysyi hengissä ja vähin arvin siitä ajasta, kiitos suhteestaan O-senseihin ja Aikidoon.

Hikitsuchi-sensei oli kiehtova ja kiinnostava persoona, ja on monta tapaa katsoa hänen elämäänsä... Hän polveutui korkea-arvoisesta aristokraatti- ja samuraiperheestä. Koska hänen vanhempansa kuolivat, kun hän oli hyvin nuori, hän ei mennyt sosiaaliyhteisöön normaalilla tavalla. Hänet kasvatti hänen isoäitinsä, eräänlainen samurainainen, joka oli Budon ja Naginatan opettaja ja opetti Hikitsuchi-senseitä kuin hän olisi mies-Budoka. Mutta tämä tapahtui, kun Japanissa oli kansallisen patriotismin aika. Mutta ennen sotaa (toinen maailmansota) hän opetti

pistimen käyttöä japanilaisille maalaisille ja kaupunkilaisille ja Japanissa sitä aikakautta kutsuttiin Gun-koku-aikakaudeksi: Gun-koku tarkoittaa maata, joka on valmistautumassa sotaan.

Hikitsuchi-senseitä käytettiin opettamaan pistimen käyttöä ja myöhemmin senseitä käytettiin sodassa.

kanssa. O-sensei meni myös paljon Iwamaan, sinne oli Tokiosta vain kolmen tunnin junamatka. Mutta Kumanon seutu, Shinto:n pyhä alue, se oli hänen synnyinseutuaan, ja sinne hän teki pyhiinvaellusmatkoja Kumanon, Hongun, Nachin ja Hayataman temppeleihin.

O-sensei sanoi, että Aikido on Kumanon Jumaluuksien hengitystä... Ja hän sanoi Hikitsuchi-senseille: ”Sinä olet kuin minä, syntynyt Budoa varten.” Ja todiste tästä on Makimono (pergamiinirulla) todistus, että Hikitsuchi-sensei suoritti kaikki Masakatsu Bo jutsun asteet. Tässä pergamiinirullassa, jonka on kuvittanut kuuluisa japanilaistaiteilija, on tekstejä, jotka O-sensei on kirjoittanut omin käsin.

SM: Palataan Sinun yksityiselämääsi, opetat myöskin Seitaita. Kerro minulle siitä, koska aloitit sen opiskelun? (Seitai on terapiamuoto, joka tarkoittaa ”kehon tasapainoon palauttamista”, vapaasti käännettynä.)

PS: Kun olin Japanissa, minusta tuli Itsuo Tsuda-sensein ystävä. Olimme läheisiä ystäviä ja usein harjoittelimme yhdessä aamuisin, sitten söimme aamiaista ja puhuimme tunnin tai pari. Hän esitteli minulle Seitai-menetelmän ja sittemmin myös Haruchika Noguchisensein (Seitain perustajan). Ja niin aloin harjoitella.

SM: Kuinka kehität itseäsi Seitaissa, molemmat mestarithan ovat jo kuolleet (Tsuda ja Noguchi)?

PS: Ei pelkästään Seitain tapauksessa, vaan kuka tahansa, joka harjoittaa paranO-SENSEI SANOI, ETTÄ AIKIDO ON KUtajan/terapeutin työtä, aikaa MANON J UMALUUKSIEN HENGITYSTÄ ... J A myöten tulee paremmaksi.

HÄN SANOI H IKITSUCHI - SENSEILLE : ”S INÄ Parantamisen kyky kehittyy kaiken aikaa. Kuten, jos ajat OLET KUIN MINÄ , SYNTYNYT B UDOA autoa tai polkupyörää, luonVARTEN .” nollisestikin ajan myötä ajat paremmin..

Hikitsuchi-sensei harjoitteli 40 vuoden SM: Antaako Seitain harjoittaminen Sinulle erityisiä kykyjä, esim. voitko ajan Aikidon perustajan kanssa.

SM: On ihmisiä, jotka sanovat, ettei nähdä, jos joku on vakavasti sairas?

Hikitsuchi-sensei voinut harjoitella PS: Kyllä. Kun oppii käyttämään KI:tä niin paljon O-sensein kanssa, koska O- sen sijaan, että käyttäisi mieltä ja analyysiä. sensei oli niin paljon Iwamassa...??

PS: Iwama oli O-sensein koti, se oli SM: Tapasitko Gérard Blaizen Japanishänen omaisuuttaan, hän oli rakenta- sa? nut sen! Oli luonnollista, että hän vietti PS: Kyllä, olen tuntenut hänet pitkän siellä paljon aikaa, se oli hänen kotinsa! aikaa, siitä alkaen, kun olimme JapanisMutta O-sensei myöskin matkusti pal- sa 70-luvun alussa. Hombu dojolla oli jon, ja hän piti paljon Shingusta, jossa siihen aikaan ranskalaisten harjoittelihän asui ryokanissa. Mutta hän piti joiden ryhmä: Gérard, Bernard Bleyer, paljon Shingun dojon ilmapiiristä ja Frank Noël, Joel Chemin, Christian harjoittelemisesta Hikitsuchi-sensein Tissier... ja minä olin enemmän osa sitä SM: Tekikö Hikitsuchi-sensei Aikidon ohella ”normaalia” työtä?

PS: Sodan jälkeen sensei oli puutavarayrityksen kauppaosastolla, jossa menestyi hyvin. Mutta kun hän päätti seurata O-senseitä, hän jätti ”bisneksen” ja keskittyi kokonaan Aikidoon. Hän oli myös 8.dan Muso Jikiden Eishin ryu Iaidossa. Hän piti paljon Iaidosta, hän oli aina harjoittelemassa, hän oli mestari Iaidossa. Hänet luokiteltiin erikoisen hyväksi miekkamieheksi. Ja joka vuosi sensei matkusti suuriin Budoturnauksiin Kiotoon eikä hän koskaan hävinnyt kilpailuja. Mutta kun O-sensei alkoi opettaa Hikitsuchi-senseitä uudelleen, hän jätti aseharjoittelun kamppailumielessä (tai voiton/häviämisen periaatteella) ja harjoitteli vain Iaidoa ja Aiki-ken:iä O-sensein johdolla. Osensei piti paljon Kenin harjoittelemisesta Hikitsuchi-sensein kanssa.

SM: Harjoitteliko Hikitsuchi-sensei kauan aikaa O-sensein kanssa?

PS: Lapsuudestaan lähtien aina siihen saakka, kunnes O-sensei kuoli. Sodan aikana oli tauko, mutta sodan jälkeen O-sensei tuli Shinguun ja sanoi Hikitsuchi-senseille: ”Aloitetaan jälleen!”

ryhmää kuin amerikkalaisten ryhmää.

Ja Gérardista ja minusta tuli silloin hyvät ystävät ja se olin minä, joka esitteli Gérardin Hikitsuchi-senseille.

SM: Ehkä tämä kysymys ei ole kovin kiinnostava, mutta tiedätkö jotain Seiseki Abe-sensein 10. danista?

PS: Toinen kahdesta 10. danista on Koichi Toheilla, mitä minä olen kuullut.

SM: Ja sen on myöntänyt suoraan Osensei?

PS: Ei, sen myönsi Perustajan poika Kisshomaru O-sensein nimissä. Ja se tapahtui, koska Kisshomaru ei tahtonut, että ainoa 10. dan olisi Hombu dojon ulkopuolella (Hikitsuchi-senseillä).

O-sensein testamentissa oli kirjoitettu, että kaikki korkeat vyöarvot Aikidossa täytyi olla päätetty Kisshomaru Doshun ja Hikitsuchi-sensein toimesta.

SM: Joten Seiseki Abe ei ole 10. dan?

PS: Minun tietääkseni ei, en ole koskaan kuullut, että niin olisi. On vain kaksi 10. dania, Hikitsuchi-sensei (Osensein suoraan myöntämä) ja Koichi Tohei-sensei (Kisshomarun myöntämä).

SM: Mitä voit kertoa Shobu Aiki:sta?

PS: O-sensei ei sietänyt ollenkaan tuota ideaa, ja jokainen, joka ymmärtää Aikidoa, joka ei ole kaksinaista harjoittelua ja joka ei ole millään muotoa urheilua, voi nähdä, että siinä (Shobu Aikissa) ei ole järkeä, Aikidossa ei ole kilpailua tai taistelua. Jos ajattelet, että Aikido on urheilua tai tyypillinen voittamis-häviämiskamppailu, luokittelu huonompiin ja parempiin, silloin puhutaan ihan eri asiasta...

SM: Mutta mitä Shobu Aiki tarkoittaa...??

PS: Shobu tarkoittaa taistelua, kilpailua. Aikidokilpailua harjoittelijoiden kesken. Ehkä joku voi käyttää samaa sanaa toisessa merkityksessä mutta japaniksi Shobu Aiki tarkoittaa taistelu/ kilpailu-Aikidoa.

SM: Entä harjoitatko Kotodamaa?

PS: Kyllä. O-sensei sanoi, että Aikido on Kotodama no myo yo, eli Aikido on Kotodaman ihmeellinen/ mystinen ja syvä toiminta. Hän myöskin kuvasi, että Ki no myo yo ja AI (tarkoittaa rakkaus) no myo yo (Myo tarkoittaa mystinen, ihmeellinen, syvä, ja yo tarkoittaa ”työskennellä jnk kanssa”). Joten koska tiesin, että O-sensei oli määritellyt Aikidon siihen suuntaan ja tahdoin oppia Kotodamaa, Hikitsuchi-sensei opetti minua sekä myöskin John Smartt, jota O-sensei oli opettanut. John Smartt opetti minua yksityisesti, miten äänteet tehdään ja lopulta olin kykenevä heittä-

AIKIDO 1/09

25

mään harjoittelijoita pelkällä äänteellä.

O-sensei oli oppinut Kotodaman Onisaburi Deguchilta, kun hän oli Ayabessa.

On eräs tarina, jonka O-sensei oli kertonut Hikitsuchi-senseille.

Kun O-sensei oli kerran Ayabessa raivaamassa Deguchin kanssa uutta maata riisipeltoa varten, keskellä tuota aluetta oli valtava kivenjärkäle. Deguchi oli sanonut O-senseille: ”Poista tuo kivenjärkäle.” O-sensei oli ajatellut: ”Kuinka voin yksin liikuttaa noin suurta järkälettä? Mutta luotin opettajaani Deguchiin, otin päällystakkini pois ja aloin työntää kiveä; aluksi ei tapahtunut mitään. Yhtäkkiä sain inspiraation käyttää Kotodamaa ja Kotodama OOO tuli spontaanisti. Samalla hetkellä, kun Kotodama tuli ulos suustani, järkäle alkoi vieriä pois alueelta.” Sanotaan, että se on edelleen Ayabessa nähtävillä.

Tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun O-sensei koki konkreettisen ja näkyvän Kotodaman energeettisen vaikutuksen. Mahdollisesti on muitakin vastaavia tarinoita, mutta tämä on eräs niistä, jonka O-sensei kertoi Hikitsuchi-senseille. Kotodama itsessään tarvitsee kokonaisen artikkelin pelkästään voidakseen alkaa selittää, mitä

26

AIKIDO 1/09

se on, mutta yksinkertaistettuna se on äänne, puhdas äänne, kuten Maailmankaikkeuden alkuperäinen energia.

Kuten esoteerisessa Tiibetin buddhismissa, Kotodaman opiskelu ja käyttö avaavat oven ennennäkemättömään henkiseen maailmaan.

SM: Kertoisitko jotain Masakatsu Bo jutsusta?

PS: Jälleen kerran on vallalla aikamoinen sekaannus Aikidon maailmassa puhuttaessa ”keppien” – joita on kahta tyyppiä: lyhyt jota kutsutaan Jo:ksi ja pitkä, jota kutsutaan Bo:ksi – käytöstä.

O-sensei käytti normaalisti Bo:ta, ja jos katsomme huolella kuvia ja videoita Osenseistä, hän käytti suurimman osan ajasta Bo:ta eikä Jo:ta. (Emme puhu nyt Kobudon Bo:sta joka on 180 cm pituinen eli sillä on vakiomitta.)

Masakatsulla tai Aiki Bojutsulla on tekniset juuret Hozoin -keihään käytössä, ja jota O-sensei opiskeli intensiivisesti asuessaan Ayabessa. Siellä oli erityinen koulu, jossa opetettiin Hozoin -keihään käyttöä. Joka tapauksessa Hozoin -keihään liikkeet ovat perusta sille, kuinka O-sensei kehitti Bo:n liikkeet. Se oli myöskin tekninen alkuperä Aikidolle.

Hozoin -keihäs on hyvin pitkä, kaksi tai kolme metriä luulisin.

Hikitsuchi-sensei on ainoa, joka on suorittanut kaikki Masakatsu Bo Jutsun asteet ja todisteena siitä on Makimono (kuvitettu rulla), jonka O-sensei antoi Hikitsuchi-senseille. Tässä Makimonossa on O-sensein omin käsin kirjoittama todistus, että Hikitsuchisensei on Masakatsu Bo Jutsu mestari.

Ja Hikitsuchi-sensei on ainoa henkilö, jonka O-sensei valtuutti opettamaan Aikidon Bo Jutsua.

Ja mitä tapahtui historiallisesti, oli että Saito-sensei, joka oli Iwama-dojon vanhin opettaja, piti paljon miekan ja kepin käytöstä. Mutta hän ei ymmärtänyt paljoakaan tuosta kaikesta, mitä liittyi niiden opettamiseen, ja O-sensei kielsi häneltä aseiden opettamisen. Joka tapauksessa, kun O-sensei kuoli, Saitosensei aloitti molempien opettamisen; Jo:n ja Ken:in. Ja Saito-senseillä oli paljon karismaa ja vaikutusvaltaa Aikidon maailmassa; erityisesti O-sensein kuoleman jälkeen.

Ja hän opetti miekkaa ja keppiä maailmalle kutsuen sitä Aikikeni:ksi ja AikiJo:ksi. Mutta ei se ole niin; se on SaitoKen ja SaitoJo. Se on hänen oma keksintönsä, hän opetti, miten hän oli ymmärtänyt tai väärinymmärtänyt O-

sensein liikkeet. Se, mitä hän opetti, ei tetty suhteessa chudan hyökkäykseen ollut O-sensein suoria opetuksia. Ei voi bokkenilla. On aloittava leikkaus (kolsanoa, että se mitä Saito opetti oli vää- mio), joka esittää kuinka mennä sisään rin tai pahaa, mutta ei voida sanoa, että irimi-nagessa, sen jälkeen kuinka ohjase, mitä hän opetti, olisi ollut suoraan taan parin bokkenia, joka leikkaa alasO-senseiltä. Lisäksi O-sensei ei sietänyt päin (ympyrä), ja lopettava leikkaus sitä, että Saito-sensei opettaisi Jo:ta ja (neliö), joka näyttää, kuinka lopetetaan Ken:iä, koska hän ei todellakaan ym- irimi-nage tekniikka. märtänyt riittävästi voidakseen opettaa.

Mutta hän piti paljon niiden käytöstä ja Kolmio (sisäänmeno) on mänty, ymO-sensein kuoleman jälkeen hän alkoi opettaa..

Tietääkseni todellista OOLIN KERRAN HIDAS JA VASTAANOTIN sensein Bo Jutsua opetATEMIN SENSEILTÄ , JA ERÄÄN TOISEN KERtaa näinä päivinä Gérard RAN BOKKENIN ISKUN . YLLÄTYKSEKSENI , Blaize, joka vastaanotti opetukset Hikitsuchi-senKONTAKTIN HETKELLÄ EN KOKENUT KIPUA seiltä samalla tavalla, kuTAI MENNYT SHOKKIIN VAAN KOIN , ETTÄ ten Hikitsuchi-sensei oli SE OLI TODELLISTA , HYVIN PUHDASTA aikanaan vastaanottanut ne O-senseiltä. HikitsuchiR AKKAUTTA. sensei opetti minullekin yksityisesti lukuisia kertoja, mutta eri syistä lopetin Bo:n inten- pyrä (ohjata) on bambu ja lopullinen siiviharjoittelun sen jälkeen, kun Hikit- leikkaus, joka peruskatassa esittää nesuchi-sensei myönsi minulle shodanin liötä, on ume,(luumu/aprikoosi). ShoChicu-Bai-no-ken... Aikidon miekka Masakatsu Bo Jutsussa. on elävä jatke, joka on täynnä Ki:tä; Toinen esimerkki sekaannuksesta on se on kehon jatke, erityisesti kolmiosJohn Stevensin kirja nimeltä ”Morihei sa: (Tetraedro:ssa nykyisin) mennään Ueshiba, Kuvitettu elämänkerta Aiki- sisään aina odottamatta hyökkäystä, don perustajasta”. Tässä kirjassa on ennakoiden ja houkuttamalla hyökkäeräs kuva O-senseistä käsissään Bo teh- ystä (leikkaus) Saki-no Saki-noSaki. den Masakatsu Bo Jutsun liikkeitä. Ja On kolme eri aspektia Aiki kenin hartekstissä sanotaan että se on ”Misogi- joittelemisessa, ensimmäinen on fokus, no-jo:ta” – jotain, mitä ei ole olemassa kiai ja Ki:n laajentaminen, toinen on ja jonka John Stevens laittoi kirjaan löytää, kuinka Sho-Chicu-bai on esillä tietämättömyyttään. Ja kuvan alla on missä tahansa ma-ai:ssa, kulma, keteksti jossa sanotaan että ”Misogi-no- nin asema, hyökkääjien lukumäärä jne.

Ja kolmas on sotaa edeltävä traditio, jossa mieli-keho nähdään, kuten jokin, jota JA SE, MITÄ HALUAN SANOA, ON YKSINhiotaan/taotaan, kuten säihKERTAISESTI ETTÄ AINOA TIE HARJOITEL kyvää henkistä miekkaa harLA A IKIDOA ON , ETTÄ TEET PARHAASI joituksen kautta.

SEURATAKSESI TOISELLA .

O-SENSEITÄ TAVALLA TAI

jo” on pyhää tanssia, joka suoritetaan kaksimetrisen kepin kanssa... (suomentajan huom. Jo on lyhyt keppi, ei kaksimetrinen. Ja Bo:n pituus vaihtelee harjoittelijan mukaan; se on maasta nenänpäähän asti, joten Aikidon Bo:lla ei ole vakiomittaa kuten Jo:lla.)

SM: Mitä on Sho-Chicu-Bai-no-ken?

PS: Sho-Chiku-Bai-no-ken on sitä, kuinka käytetään japanilaista miekkaa kuin heijasteena Aiki:n periaatteisiin; kolmio, ympyrä ja neliö... Tässä meillä on peruskata liittyen hyvin läheisesti shomen uchi irimi-nageen, joka on esi-

Vielä eräs asia ken:istä Aikidossa, kuten O-sensei opetti, oli Seigan-no-kamae, perusasento ja –tapa pidellä ken:iä Sho-chiku-bai-no-ken:issä. Hikitsuchisensein mukaan Seigan-no-kamae Sho-chicu-bai-no-ken:issä on Ai-nokamae oun-no-kamaen kanssa (Oun on japanilainen muoto OM:ista). Tämä on Rakkauden kamae ja OM:in hengitys.

SM: Kuinka miekkataistelu voi olla Rakkautta, jos ainakin teoriassa joku tappaa jonkun toisen?

PS: Keskiajalla oli yksi tai kaksi suurta miekkamestaria, jotka ymmärsivät, että BU on Rakkautta, mutta en muista hei-

dän nimiään... Mutta ajattelen, että kysymys, kuinka kaikki muodot Aikidossa ovat Rakkauden osoituksia, se on asia, joka jokaisen Aikidokan on itse etsittävä, vastaus tulee harjoituksen kautta.

Kun harjoittelin Hikitsuchi-sensein kanssa, sain kokemuksen, joka ehkä voi auttaa. Olin kerran hidas ja vastaanotin atemin senseiltä, ja erään toisen kerran bokkenin iskun. Yllätyksekseni, kontaktin hetkellä en kokenut kipua tai mennyt shokkiin vaan koin, että se oli todellista, hyvin puhdasta Rakkautta.

SM: Onko nykyisin vielä vanhoja mestareita, joista voidaan sanoa, että he tekevät O-sensein Aikidoa? Tai seurasiko ainoastaan Hikitsuchi-sensei Perustajaa?

PS: Okamura-sensei, 8. dan, joka oli O-sensein kanssa ennen (toista) maailmansotaa, ja opetti vasta-alkajia Hombulla O-sensein kuoleman jälkeen, sanoi eräässä artikkelissa, ettei kukaan meistä – tarkoittaen kaikkia Aikidosenseitä – seuraa täydellisesti O-senseitä. Olemme ottaneet sen, mikä meille on helpointa ja mukavinta. Lisäksi monet Aikido-senseit olivat kyvyttömiä ymmärtämään O-sensein opetuksia.

Sen sijaan he opiskelivat Tiibetiläisen Buddhismin henkisiä tekniikoita opettajan, jonka nimi oli Tempu Nakamura, kanssa. Ja ne opetukset ovat totaalisen erilaisia verrattuna O-sensein opetuksiin.

Minun kokemukseni on, ettei yksikään sensei, mukaan lukien Hikitsuchi-sensei, omaa samaa värähtelyä, tunnetta tai rytmiä kuin O-sensei. Olen katsellut O-sensein videoita ja kuvia satoja kertoja ja joka kerta näen jotain, jota en nähnyt ennen... Se on jotain todella selittämätöntä, mysteeristä. Jotain, jota ei voi selittää. Ja se ei ole näin toisten senseiden kanssa, mutta hiukan kyllä Hikitsuchi-sensein kanssa.

Aikido on syvällinen opetus joka aspektilla koko ihmiskunnalle. Se tuli esiin Japanilaisessa Budo:ssa 20-luvulla. O-sensein Aikido oli syntynyt...

Ja se, mitä haluan sanoa, on yksinkertaisesti että ainoa tie harjoitella Aikidoa on, että teet parhaasi seurataksesi O-senseitä tavalla tai toisella. Ja kun harjoittelee tällä tavoin (vilpittömästi), se on juuri uniikki tapa tälle henkilölle.

Kuten Aikidossa, jota on harjoiteltava koko elämä, ei voida sanoa että ”jonkun Aikido on huonoa tai ei.” Aikidon harjoittelu tapahtuu joka yksilölle hänen elämänprosessissaan ja kantaa hedelmää eri ajankohtina.

AIKIDO 1/09

27

SM: Opiskelet siis O-sensein videoita?

PS: Kyllä, opiskelen niitä koko ajan.

SM: Asuit Shingussa kymmenen vuoden ajan. Onko Sinulla siellä perhettä?

PS: Minulla on japanilainen vaimo ja kaksi tytärtä.

SM: Harjoittelevatko lapsesi Aikidoa?

PS: Kumpikin tytär harjoitteli 2. danin asteelle saakka, mutta nyt he eivät harjoittele.

SM: Asut nyt Sveitsissä?

PS: Kyllä, Bernissä.

SM: Opetatko siellä Aikidoa?

PS: Minulla on siellä dojo.

SM: Teet Aikidoa, Seitaita, jotain muutakin ehkä?

PS: Maalaan tauluja ja olen myös

J.S.Bachin musiikkiin perustuvan esityksen johtaja.

SM: Ja teet myöskin jotain psykologian kanssa...?

PS: Kyllä, olen käynyt läpi koulutuksen tietynlaisesta kliinisestä psykologiasta, jonka nimi on Psychologic of Vision ja jota käytän myös joissain tapauksissa, kun työskentelen henkilöiden, jotka ovat parantajia, kanssa.

SM: Oliko Hikitsuchi-senseillä vain yksi lapsi?

PS: Hänellä oli kolme tytärtä ja poika.

SM: Ja tämä poika kuoli samana vuonna kuin O-sensei?

PS: Kyllä, sensein poika kuoli ollessaan 13-vuotias. Samana vuonna kuoli myös

hänen isoäitinsä, joten psykologiselta näkökannalta se oli Hikitsuchi-senseille hyvin vaikeaa aikaa.

SM: Ja Hikitsuchi-sensein tyttäret, harjoittelivatko he Aikidoa?

PS: Eivät, mutta sensein poika harjoitteli intensiivisesti.

SM: Haluatko sanoa lopuksi vielä jotain?

PS: Kerran minulta kysyttiin, kuinka kuvaisin Aikidon kolmella sanalla ja vastasin: ”Vain Rakkaus on.”

SM: Kiitos Sinulle, Peter, oli ilo haastatella Sinua!

PS: Kiitos itsellesi.

K ÄÄNTÄJÄN, SISKO M ORERAN, HUOMIOITA: ”Tutustuin Peter Shapiroon vuonna 1993 Kuopiossa, Hikitsuchi-sensein leirillä. Peter toimi silloin tulkkina japanin kielestä englanniksi. Sittemmin olen tavannut hänet nk. joululeirillä Pariisissa, jossa hän opettaa viiden päivän ajan yhdessä Gérard Blaizen kanssa Seitai:ta ja Aikidoa.

Lukijat voivat yllättyä kommentista, jonka Peter teki tässä haastattelussa koskien Kotodamaa, hänen sanoessaan kykenevänsä heittämään toista pelkän äänteen avulla. Voin sanoa, että kun harjoittelija omaa tietyn herkkyystason ja opettaja osaa asiansa, äänteellä heittäminen toimii. Olen kokenut sen oman opettajani, Gérard Blaizen kanssa. Kokemuksena se oli hyvin voimakas ja ihmeellinen ja itselleni täysi yllätys – minulle ei kerrottu etukäteen, mitä on tulossa.

Mitä tulee Peter Shapiroon, hän on kuin elävä tietosanakirja Aikidosta ja Seitaista. On ollut suuri ilo tutustua häneen lähemmin ja saada tietoa Aikidon perustajasta ja ajoista, jolloin O-sensein lähimmät oppilaat vielä olivat tässä elämässä.

Aloitin Budolajien harjoittelun Kuopiossa Judoseura Sakurassa vuonna 1978. Aikidoon tutustuin ensimäisen kerran 1979.

Alkuaikojen innostus on ennallaan; tatamille on päästävä ja leirit ovat yhtä juhlaa. Ikäisiäni naisharjoittelijoita, jotka olisivat tallanneet tatameja yhtä kauan kuin minä, on harvassa. Ja Espanjassa vielä harvemmassa kuin Suomessa. Koetan saada jonkinlaisen jutun 30-vuotisesta Budourastani jahka sopiva kolonen allakasta löytyy kaiken hulinan keskeltä.”

DVD KOEKATSELU

Aikido Perusteita Teksti: Erkki Mäki ja lisäksi tekniikkaosiossa näytetään myös hidastukset molemmista kulmista. Dvd:n ja kuvauksen taso on erittäin hyvä, samoin tietysti itse tekemisen.

Jos jostain pitää narista, niin se on se, että kansilehden taso ei vastaa tuotteen muuten korkeaa tasoa, mutta asia on luvattu korjata seuraavaan dvd:hen.

Tämän dvd:n kannattaa jokaisen aloittelijan ehdottomasti hankkia hyllyynsä, eikä vain koristeeksi vaan ehdottomasti käyttöön ja oppimisen välineeksi. Siitä on kovasti iloa myös pidemmälle ehtineelle, kun haluaa hiottua selkeyttä omaan tekemiseensä.

Meidän köyhähkö aikido-dvd-valikoimamme on saanut tervetulleen lisän, kun suomalaisen aikidon kivijalka Juhani Laisi, 6. Dan, on toteuttanut lajin perusteista kertovan dvd:n.

tekniikat ja tekeminen ovat tavattoman selkeitä ja loogisia, ja lisäksi dvd:n toteutus tukee tätä selkeyttä. Kaikki tekeminen on toteutettu ja näytetään vähintään kahdesta eri kuvakulmasta

Aikido Perusteita, dvd, kesto 65 min Hinta 30 euroa Käsikirjoitus Juhani Laisi Tuotanto, kuvaus ja editointi Ben Kamras.

Kuvattu Awasen salilla, ukeina Ismo Malmivaara ja Mika Kilpeläinen Tilaukset: Tuula Laisi, sähköposti t.laisi@ gmail.com. Postitse toimitettaessa postikulut 3,10 euroa

Joille Juhani Laisin nimi ei ole tuttu kerrottakoon, että mies on treenannut lähes 40 vuotta aikidoa ja ollut koko uransa ajan suomalaisen aikidon eturivissä. Hän on ollut yksi niistä ratkaisevista voimista, jotka kantoivat vastuun ja pitivät lajia pystyssä, kun Ichimura-sensei 80-luvulla palasi Japaniin.

Laisille myönnettiin kautta aikain ensimmäisenä suomalaisena aikidokana kuudes Dan, mikä kertoo omaa kieltään asiasta. Hän on jo pitkään ollut Seishiro Endo –sensein, 8. Dan, oppilas. Laisin omat dojot ovat Kimusubi Helsingissä ja Akebono Järvenpäässä. Lisäksi hän vetää leirejä ympäri Suomen ja myös ulkomailla.

Dvd “Aikido, perusteita” on suunnattu nimenomaan aloittelijoille. Se sisältää opetusta tatamikäyttäytymisen alkeista lähtien. Miten kumartaa, istuutua, miten shikkossa liikutaan jne.Lisäksi se sisältää aikidoliiton vyöarvovaatimuksia mukaillen 6. – 4. kyun tekniikat ja bonusmateriaalina on mukana otoksia parilta Laisin pitämältä leiriltä.

Kun muistelen omaa aikidokan alkutaivaltani Kuortaneella 17 vuotta sitten, olisin ollut valmis maksamaan tällaisesta dvd:stä aivan mitä tahansa. Laisin

AIKIDO 1/09

29

Toimistosivut: Reijo Rajala

Liittokokous 11.04.2009 Kevätliittokokous pidettiin Helsingissä Lauttasaaren yhteiskoululla pääsiäisleirin yhteydessä. Läsnä kokouksessa oli edustajat 14 jäsenseurasta valtakirjalla ja joku vielä ilmankin, mikä ei tällä kertaa haitannut, koska äänestyksiä ei tullut. Kiitos kaikille osanotosta ja kiinnostuksesta Aikidoliiton toimintaan.

Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat: toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle. Muina asioina valittiin uusi jäsen Aikidoliiton hallitukseen. Paikkansa jättävän Kari Tammisen tilalle valittiin Pertti Lindqvist Sandokaista. Kiitämme Karia hallituksessa tehdystä työstä ja toivotamme Pertin tervetulleeksi toimimaan taas uudella tavalla suomalaisen aikidon hyväksi.

Kokouksessa myös esiteltiin Suomessakin käyttöön otettavat japanilaiset opettaja-arvot. Jukka Helminen teknisestä valiokunnasta alusti ja vastaili kysymyksiin. Nämä uudet arvot ovat fukushidoin, shidoin ja shihan ja ne voidaan anoa tekniseltä valiokunnalta, jonka esityksen hallitus vahvistaa. Hyötyjä on mm. graduointioikeuksien vuosittaisen anomisen poisjäänti tällaisen arvon saaneelta henkilöltä ja dan-graduointituomarien määrän lisääntyminen, koska shidoin-arvoiset henkilöt voivat osallistua teknisen valiokunnan jäsenen mukana ollessa tuomarin tehtäviin. Tästäkin asiasta on tietoa Liiton nettisivuilla lisätietoa. Jos asiassa herää vielä sen jälkeen kysymyksiä, kannattaa ottaa yhteyttä tekniseen valiokuntaan ja sen puheenjohtajaan.

Isoveli-ohjelma Puheenjohtaja on pyytänyt aina sopivassa välissä muistuttamaan Isoveli-ohjelmasta, joka perustuu seurojen omaan aktiivisuuteen hakea liiton avustusta. Projektin tarkoituksena on avustaa pieniä seuroja niiden toiminnassa. Projektille on varattu Aikidoliiton vuoden 2009 budjetista 5.000 euroa.

Isoveli-ohjelmaan päästäkseen seuran tulee tehdä Aikidoliitolle anomus, jossa osoitetaan: seuran nykytilanne (ohjaajat, harjoittelijat, salivuorot, talous jne.) oma aktiivisuus asioiden kehittämiseksi (henkilöt, taloudelliset panostukset, toteutetut kehitysasiat seuratoiminnan edistämiseksi) kehityssuunnitelma (tavoitteet seuraavien 2-3 vuoden kuluessa, vastuuhenkilöt ja projektisuunnitelma, markkinointisuunnitelma, budjetti karkealla tasolla) edellytyksenä raportointi projektin kuluessa Aikidoliiton panostus Isoveli-ohjelmaan hyväksytyille: liiton kustannuksella iskuryhmä paikalle, kun seurassa järjestetään julkinen näytös liiton kustantamana vierailevia ohjaajia (lähiseudulta jos mahdollista?) käymään piristämässä treenejä markkinointitukea lehtimainontaan tms. markkinoinnin suunnitelman mukaiseen toteuttamiseen.

Pienten, toimintavaikeuksissa olevien seurojen kannattaa tarttua tähän loistavaan tilaisuuteen nostaakseen seuransa toiminnan tasoa. Hyvällä projektisuunnittelulla on loistavat edellytykset saada Isoveli-avustusta seuran toimintaan. Älkää siis jättäkö tilaisuutta käyttämättä!

Budoleiri 2009 Varalassa Ensi kesänä on jo 11. vuosi, kun perinteinen junnujen BUDOLEIRI järjestetään.

Leirillä lajeina ensi kesänä ovat aikidon lisäksi itf-taekwondo, taekwondo ja taido.

Luvassa on jälleen paljon lajitreenaamista, tutustumista sisarlajeihin, loistavaa yhdessäoloa ja tekemistä muiden budojunnujen kanssa… sekä tietysti päivä Särkänniemessä!!

Budoleiri toteutetaan jälleen nelipäiväisenä ja ajankohta on 04.-07.06.2009. Aikidon kiintiö täyttyi tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen viimeistä ilmoittautumispäivää, joten kaikki halukkaat eivät valitettavasti edes päässeet mukaan. Parempi onni ensi vuonna!

30

AIKIDO 1/09

Dan-graduointitilaisuudet

hakemus liitossa

Kesäleiri Riihimäellä Agatsun leiri Kuortaneella Kotimaisten opettajien leiri Turussa Igarashi-sensein leiri Helsingissä

15.6.

30.6.

15.8.

15.10.

Dan-graduointiin haetaan omalla kaavakkeellaan määräpäivään mennessä. Kaavakkeen voi tulostaa liiton kotisivuilta (www. '

+

"

ointiin osallistuvalle lähetetään graduointimaksun pankkisiirto. Dan-graduointimaksu määräytyy jenin päivän kurssin mukaan.

Dan-diplomit Dan-diplomit jaetaan graduointia seuraavan dan-graduoinnin järjestävän leirin yhteydessä graduointia edeltävän harjoituksen lopuksi. Leiripaikalla diplomin noutavan tulee ilmoittautua leirin järjestäjälle ennen diplominjakotilaisuutta!

Ilmoitathan hyvissä ajoin liittoon, mikäli et pääse noutamaan diplomiasi, niin emme turhaan vie sitä leirille. Vuotta vanhemmat dan-diplomit lähetetään joko seuralle tai diplomin saajalle.

Dan-passit lähetetään omistajilleen heti niiden saavuttua liittoon Japanista.

Tapahtumakalenteri lĂśytyy liiton kotisivuilta

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen

Kuva: Future Image Bank

Toimiston kesäaika Toimisto on suljettu kesäloman vuoksi 22.6. – 5.7.

Hyvää kesää kaikille!

AIKIDO 1/09

31

Kuva: Sanna Joutsela

Joko sinä saat vakuutusyhtiöstäsi viiden tähden laskuja?

On mukava saada lasku, jota ei tarvitsekaan maksaa. Yhä useammat asiakkaamme maksavat esimerkiksi kotivakuutuksensa pankkiasioinnistaan saamillaan OP-bonuksilla. Sitä kutsutaan keskittäjän eduksi. Tutustu osoitteessa op.fi/bonus tai tule käymään.