Aikidolehti 1/2017

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 1/2017

Ajatuksia aikidon tulevaisuudesta s. 8 | Budon solmut: Miekka s.12 Joensuulaiset Japanissa s. 22

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

MUUTTUVAN AIKIDON MAAILMASSA

EN FÖRÄNDERLIG AIKIDO I VÄRLDEN

Viitisentoista vuotta jonkin lajin parissa on jo suhteellisen pitkä aika. Sen verran aikidopolkua on tallattu. Treenattu, käyty leireillä, treenattu lisää, suoritettu muutama vyöarvo ja taas treenattu. Ohjaajina matkalla ovat olleet niin oman dojon osaajat kuin Japanista ja muualta maailmalta tulleet korkea-arvoiset senseit. Myöhemmin kuvioihin tuli myös muiden ohjaaminen, joka sekin on osaltaan kasvattanut näkemystäni aikidon olemuksesta.

Ett femtiotal år inom en gren är redan en relativt lång tid. Så till vida har aikidostigen trampats upp. Tränat, deltagit i läger, tränat mera, genomfört några bältesgrader och igen tränat. Som instruktörer har såväl medlemmar i egen dojo som andra från Japan och högre dan sensei från övriga världen varit med på resan. Senare kom också andras sätt att instruera in i bilden, som även det till en del har utvecklat min syn på aikidons väsen.

Jokin aika sitten pysähdyin miettimään, onko näkemykseni oikea ja kuljenko oikeaan suuntaan? Näkyykö tekemässäni tekniikassa ne asiat, mitä Morihei Ueshiba toivoi meidän oppivan ja omaksuvan? Jääkö jotain olennaista puuttumaan ja mitä ihmettä se voisi olla? Onko tehdyillä tekniikoilla edes mitään merkitystä?

Leirejä maailmalla käy vetämässä vielä senseijoukko, jolla on ollut henkilökohtainen kontakti lajimme kehittäjään. Moni käy heidän vetämissä harjoituksissa sen vuoksi, että he välittävät suoraan sitä tietoa, mitä O-sensei toivoikin heidän vievän maailmalle. Eri opettajat painottavat eri asioita ja näitä asioita yhdistelemällä voi muodostaa käsityksensä oikeasta aikidosta. Vai voiko?

Koska elämme yhä kiihtyvän muutoksen maailmassa, myös aikido ja sen harjoittelu on muuttunut. Tarjontaa esimerkiksi leirien muodossa on tänä päivänä tarjolla yllin kyllin. Osaanko siitä tarjonnasta poimia ne opetukset, jotka vievät osaamistani kohti oikeaa maalia? Ja onko lopullista maalia edes olemassa? Onko o-sensei ainoa maaliviivan ylittäjä?

För en tid sen stannade jag upp för att fundera, är min syn rätt och färdas jag i rätt riktning? Syns de saker i mitt teknikutförande, som Morihei Ueshiba önskade att vi skulle lära oss och tillämpa? Lämnas något väsentligt bort och vad i hela friden skulle det vara? Har utförda tekniker ens någon betydelse?

En sensei-grupp drar ännu läger runt om i världen, som har haft personlig kontakt i utvecklandet av vår gren. Flera av dem drar träningar på grund av att de för vidare direkt det som O-sensei också önskade att de skulle föra ut i världen. Olika instruktörer betonar olika saker och genom att kombinera dessa saker kan man forma sin egen uppfattning om aikido. Eller kan man?

Eftersom vi lever i en föränderlig värld så har också aikido och dess träning förändrats. Det erbjuds till exempel mycket olika former av läger i dag. Kan jag plocka den undervisning som för mitt kunnande mot rätt mål, ur det som erbjuds? Är O-sensei den enda som gått över S I S Ä L LYS LU E T T E LO mållinjen?

Hur som helst, att träna och att söka lösningar på de här frågorna är så givande, att svaren för egen del gott och väl kan lämnas oupptäckta.

En mörk höstkväll 2017

Niin tai näin, treenaaminen ja ratkaisun etsiminen näihin kysymyksiin on niin antoisaa, että vastaukset omalta kohdaltani voivat hyvin jäädä löytämättäkin.

Pimeänä syysiltana 2017

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Tavallisesti levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

AIKIDO 1/17

Puheenjohtajan palsta

3

Valmennuksen suunnitelmallisuus aikidossa

4

Ajatuksia aikidon tulevaisuudesta, osa 1: Mikä on muuttunut?

8

Budon solmut, osa 3: Miekka

12

Haastattelussa William Gleason shihan 7. dan 16

Jussi

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi Ilmoitusmyynti: Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

2

Pääkirjoitus 2

Ulkoasu : Outi Heistman Paino: M&P-Paino

Aikidoa matkamessuilla

20

Joensuulaiset Japanissa

22

Juniorivaliokunnan esittely

26

Aikidobladet på svenska

28

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharrastajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Auno Mäkinen

BYROKRATIAAKIN TARVITAAN

ÄVEN BYRÅKRATIN BEHÖVS

Tultuani puheenjohtajaksi huomasin pian, että liian mukavat ihmiset olivat johtaneet liittoa. Hyvin monet perusasiat olivat rempallaan ja totesinkin, että melkoinen homma tulee olemaan tätä kasvimaata kitkiessä.

När jag blev ordförande märkte jag ganska snart, att lite för trevliga människor hade lett förbundet. En stor del av de grundläggande sakerna var på slarv och jag konstaterade, att mycket arbete kommer att behövas för att rensa ogräset i trädgården.

Yhdessä hallituksen ja valiokuntien kanssa on saatu vihdoin lähes kaikki ajan vaatimuksesta syntyneet sääntömuutokset tehtyä. Myös liiton kotisivut ja muut tietojärjestelmät on päivitetty tähän aikaan.

Elämme nyt tilanteessa, jossa voimme olla ylpeitä vakavaraisesta ja uudistuneesta Suomen Aikidoliitosta. Kiitos siitä kuuluu myös liiton toimistolle. Ei pidä myöskään unohtaa valiokuntien puheenjohtajia ja niiden jäseniä. Kaikille on riittänyt hommia ja hommat on saatu kunnialla päätökseen.

Nämä muutokset näkyvät vain vähän tatamilla harjoitteleville, mutta pidemmän päälle ongelmat olisivat tulleet näkyviksi. Puutteet liiton ja valiokuntien säännöissä ja menettelyissä aiheuttivat jo melkoista sekaannusta.

Muutokset aiheuttavat aina vastarintaa, mutta olin - ja olen yhä edelleen - yllättynyt siitä, miten vähän minulle on annettu suoraa kritiikkiä. Ainoastaan sosiaalisessa mediassa jauhettiin asioista, mutta vaikkapa puhelinsoitot ja sähköpostit on laskettavissa yhden käden sormin. Minun kaltaiseni järjestöjyrä olisi kaivannut ehkä enemmän ihmisiä, jotka olisivat olleet avoimesti eri mieltä kanssani ja toimineet sparraajina.

Nyt alkaa toimintojen vakiinnuttamisen aika. Vähäksi aikaa muutokset riittävät. Tosin, vaikka staattisempi tila olisi toiveena, niin maailman muutos ei tule pysähtymään. Kohta ollemme taas vaiheessa jolloin kitkeminen täytyy jälleen aloittaa…

Tillsammans med styrelsen och utskotten har nästan allt arbete nu gjorts för att uppfylla regelrätta ändringar i förhållande till dagens krav. Även förbundets hemsidor och andra datasystem är uppdaterade till nutid.

Vi lever nu i en situation, då vi kan vara stolta över ett starkt och modernt Finlands Aikidoförbund. Ett tack för det går också till förbundets kansli. Inte heller att förglömma utskottens ordföranden och deras medlemmar. Arbetet har räckt åt alla och och arbetet har blivit färdigt med heder.

De här förändringarna syns väldigt lite för de som tränar på tatami, men desto längre tid som hade fått gå så skulle problemen blivit tydliga. Brister i förbundets och utskottens regler och förfaranden medförde redan stor förvirring.

Förändringar medför alltid motstånd, men jag var - och jag är fortfarande - stolt över det, hur lite kritik som getts mig direkt. Saker har bara malats i sociala medier, men till exempel antal telefonsamtal och e-post kan räknas på en hand. Vad mig beskaffar så hade kanske organisationen behövt flera människor med mig som hade öppet varit av andra åsikter och fungerat som bollplank.

Nu börjar verksamhetens stabiliseringstid. Förändringarna tog en tid. Säkert upphör inte världen att förändras, även om ett statiskt läge skulle vara önskvärt. Snart är vi igen i ett skede då rensningen börjar….

Auno Mäkinen

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen Skicka feedback och artikeltips till Aikidobladet på addressen toimitus@aikidoliitto.fi

AIKIDO 1/17

3

Valmennuksen suunnitelmallisuus aikidossa

Teksti ja kuvat: Reijo Rajala

Loppukeväästä 2017 tein osana VOK3koulutusta pienen kyselyn liittyen aikidoseurojen valmennussuunnitelmiin.

Kysyin Suomen Aikidoliiton jäsenseuroilta, onko niillä valmennussuunnitelmaa, minkälainen se on, ja miten suunnittelu on toteutettu. Neljänneksi kohdaksi annoin vapauden kommentoida ja tarkentaa tietoja. Aikidoliiton toimistolta sain apua niin, että kysely lähetettiin sieltä liiton sähköpostiosoitteistoa käyttäen.

Vastauksista voi erotella kolme ryhmää: ei ole valmennussuunnitelmaa, on jonkinlainen suunnitelma (ryhmän nimesin erään vastauksen mukaan, en arvosteluna), ja on valmennussuunnitelma. Vastanneista suurimmalla osalla oli ainakin ylimalkainen valmennussuunnitelma tai linjaus, vaikka sitä ei ehkä ollut ennen kyselyä muotoiltu sanoiksi. Seuraavassa lyhennetty selostus kyselyn tuloksista. Laajempi raporttikin on saatavissa, kysellä voi Aikidoliitosta.

jokaiselle, näistä muokataan jonkinlainen synteesi ihmisten treeniaktiivisuuden mukaan”. Tämäkin seura oli kuitenkin vastannut, ettei valmennussuunnitelmaa ole.

Toisilla jonkinlainen suunnitelma -ryhmän seuroista oli ilmoituksensa mukaan suunnitelma. Kysyessäni tarkennusta ilmeni, ettei suunnitelmaa ollut kirjallisena. Tavoitteellista harjoittelu tuntui selityksen perusteella silti olevan. Kirjaamaton suunnitelma oli myös seurassa joka vastasi, että harjoitussuunnitelma on. Heillä harjoitukset teemoitetaan syys- ja kevätkaudelle ja pääohjaaja ohjaa sen mukaan kaksi

Ei valmennussuunnitelmaa tai jonkinlainen suunnitelma

Kysymykseen, onko seuralla jonkinlainen seuratason valmennuksen suunnitelma ja linjaukset, vastattiin muutamassa tapauksessa lyhyesti vain ”ei”. Usein kuitenkin jatkettiin selityksellä, esim. ”muutaman treenikerran/ viikon/kuukauden teemajaksoja, joissa sisältöä on helppo painottaa joko aloittelijoille tai kokeneemmille”. Nämä ei-vastauksen antaneet seurat eivät usein eronneet selvästi jonkinlainen suunnitelma -vastauksen antaneista seuroista.

Joissakin vastauksissa perusteltiin seuran pienuudella, ettei valmennussuunnitelmaa tarvita, mutta korostettiin, että kulloinkin paikalla olevien harrastajien tason mukaan ohjataan. Yhdessä vastauksessa kerrottiin, että ohjaajilla on ”jäsenlista, johon on merkattu millä tasolla kukin on, ja mitä vyöarvoa pitäisi harjoitella” ja että ”tavoitteena on luoda lyhyt henkilökohtainen ohjelma 4

AIKIDO 1/17

Kuva 1

kertaa viikossa. Muut ohjaajat noudattavat kyseistä linjaa.

On suunnitelma – jopa useampi!

Jossakin vastauksessa kerrottiin eri ryhmille olevan omat suunnitelmansa, ja joskus vielä näidenkin alla oli huomioitu eri ryhmiä. Toisaalta ne voidaan tulkita myös osaksi seuran kokonaissuunnitelmaa.

Suunnitelmat olivat pääsääntöisesti taulukkomuotoisia. Eräät niistä olivat selvästi samalle pohjalle tehtyjä. Usein oli taulukkomaisen harjoitussuunnitelmaan lisätty selitys, miten se toimi.

Muutaman seuran vastaaja oli nähnyt vaivaa ja kirjoittanut vastaukseen toiminnan linjauksia laajemminkin.

Meido-Kan oli näistä perusteellisin, ja liitän osia heidän vastauksestaan tähän. ”Meido-Kanin aikidotoimintaa johtaa toiminnanjohtaja, jonka tukena on ylimpien vöiden tiimi (4.-6.dan – arvon omaavat harjoittelijat), joka vastaa seuran aikidollisista peruslinjauksista, ulkopuolisten opettajien kutsumisesta, graduointityöpajoista ja (pääosin) kyu-graduoinneista, sekä nimensä mukaisista vastuualueista vastaavat junnu-tiimi, viestintätiimi ja perustekniikkatiimi.” ”Valmennustoimintaa on eriytetty eri vastuunkantajille, jotka koordinoivat toimintaansa toiminnanjohtajan kanssa: 1. Talvikaudella (syys-toukokuu) järjestetään joka toinen kuukausi perustekniikan harjoittelukuukausi — — — tästä toiminnasta vastaa perustekniikkatiimi. Erillisiä peruskursseja ei seurassa järjestetä, vaan uudet jäsenet otetaan suoraan mukaan harjoituksiin.

2. Junioritoiminta on sinettiseuratoimintaa, josta vastaa junioritiimi.

3. Asetekniikkaa opetetaan 1-2 treenissä/vk niinä talvikauden kuukausina, jolloin perustekniikan harjoittelukuukautta ei ole.

4. Yhdessä viikkotreenissä opetetaan kaikilla vyökoetasoilla oleville harjoit-

telijoille säännöllisesti perustekniikkaa ja torin ja uken perusliikkumista, ja jossa on erilliset teemakautensa ———.

5. Kyu-graduointiin valmistautuville järjestetään graduointityöpaja kahdesti syys- ja kevätkaudella, täällä seuran omat graduointituomarit vastailevat mattopalaverissa harjoittelijoiden kysymyksiin graduointivaatimuksissa olevista tekniikoista.” ” 10. Seurassa pidetään syys- ja kevätkauden aluksi ja lopuksi vetäjäpalaveri, johon kaikki halukkaat vetäjästatuksesta ja vyöarvosta riippumatta voivat osallistua, ja jossa kaikkien mielipiteitä pyritään kyselemään ja kuuntelemaan. Viime syksystä alkaen sitä on kehitetty tatamipalaverin suuntaan (paitsi keskustellaan käydään myös läpi eri tasoille sopivia teemaan liittyviä harjoitteita) ja sovitaan teemat — — — .”

Näiden lisäksi kerrottiin perustellen mm. vetäjäkoulutuksesta ja yhteisön rakentamisesta tapahtumineen sekä dan-kokeisiin valmistautumisesta ja mustavöisille suunnatusta valmennuksesta. Koko selvitys on luettavissa varsinaisesta raportista.

Joissakin seuroissa suunnitelma saattaa olla taulukkomaisen harjoitussuunnitelman ja muiden linjausten ja ohjeistusten yhdistelmänä laaja kokonaisuus. Esimerkiksi Lahti Yuko Aikikain valmennussuunnitelma on

paketti, johon kannattaa käydä tutustumassa seuran kotisivuilla. Siella on mm. esitelty valmennuksen johtoryhmä, esitetty valmentamisen periaatteet LYA:ssa, harjoituskerran rakenne, aikidon lajitaidon ydinosa, aikidotekniikan rakenne ja osaamistavoitteet eri vyöarvoille sekä valmennuksen painopisteet kuukausitasolla.

Muutama esimerkki suunnitelmista

Usein harjoitusten suunnitteluun riittää taulukkomuotoinen esitys. Ne on yleensä laadittu kuukausi- tai viikkokohtaisiksi, mutta toki suunnitelman voi tehdä päivä päivältä eteneväksikin.

Tosin sen siirrettävyys tai toistettavuus eri vuosina ei ole silloin kovin hyvä.

Esimerkkinä kuukausittaisesta suunnitelmasta kuva 1. Ohjelma on suuntaviitat tai painopistealueet antava, eikä keskity yksittäisiin tekniikoihin, mikä parantanee ohjelman sovellettavuutta eri harjoituskerroilla.

Joskus voi olla hyvä tehdä viikkokohtainen suunnitelma (kuva 2). Näin tein itse, kun seurassamme jaettiin peruskurssin harjoitusten ohjaus kahdelle henkilölle tarkoituksena antaa nuoremmalle harjoittelijalle kokemusta ohjaamisesta. Tämäkin olisi ollut parempi, jos suullisesti sovitut asiat ja esim. alkulämmittelyt olisi kirjattu.

Tällä kertaa ne käytiin läpi yhdessä toimien ja puhuen.

Kuva 2

AIKIDO 1/17

5

Kuva 3

Toisinaan myös taulukkomuotoiseen esitykseen voidaan saada näkyviin paljon muutakin kuin tekniikat. Oheisessa junnuryhmän suunnitelmassa on kahdelle eritasoiselle ryhmälle tehty oma ohjelmansa, mutta muistutetaan myös henkisten ja fyysisten valmiuksien kehittämisestä sekä vinkataan oheisharjoitteista (kuva 3).

ja -palavereita, joissa valmennuksellisia asioita käsitellään: ”Harjoitussuunnitelmaa noudatetaan syys- ja kevätkaudella, se sisältää myös 4-5 ohjaajaharjoitusta/koulutusta vuoden aikana, jolloin pohdimme yhdessä ongelmakohtia.”

Suunnitelma voi olla myös päiväkohtainen. Sellaisesta sain nähdäkseni koko kevään kattavan mallin aina kesäkuun puoliväliin asti, mutta riittäköön näytteeksi yksi sivu (kuva 4). Tämän ohjelman mukana tuli perusteellinen selvitys, joka täydensi sitä.

Suunnittelun toteuttamisesta esittämääni kysymykseen oli monesti hyvin yksinkertainen vastaus. Yleensä toteuttajana oli yksi henkilö tai vetäjätiimi. Joskus oli isompikin kokonaisuus suunnitelman taustalla, mutta sellainen oli vastauksissa poikkeuksellista.

Sellaisesta esimerkki tämän kappaleen lopussa.

Monessa kyselyn vastauksessa taulukon lisäksi oli seloste, joka tarkensi taulukon sanomaa. Ymmärtääkseni nämä selosteet oli monesti kirjattu vasta kyselyyn vastaamista varten.

Nyt kun ne on kerran tehty, ne ehkä kannattaa liittää taulukkoon pysyvämminkin, haluttaessa vielä perusteellisemmiksi muokaten.

Muutamassa vastauksessa tuli ilmi myös ohjaajien koulutus. Se ei yleensä ollut merkitty aikataulullisesti suunnitelmaan, mutta tuli esille muuten: ”Ohjaajille suositellaan I-tason koulutuksen käyntiä ja lähes kaikki ovat sen käyneetkin.” Joskus on aivan käytäntönä pitää ohjaajaharjoituksia 6

AIKIDO 1/17

Suunnittelun toteuttaminen

Jos suunnittelija oli yksi henkilö, hän yleensä oli pääohjaaja tai jonkin tietyn ryhmän, esim. junioreiden ohjaamisesta vastaava henkilö. Usein oli tapahtunut niin, että vaikka varsinainen suunnittelu oli langennut yhdelle, oli suunnitelma sitten elänyt ja kokenut hienosäätöä, kun seuran muut ohjaajat olivat kommentoineet suunnitelmaa käytännön kokemuksen jälkeen.

Ehkä kuitenkin parempi on suoraan koota ryhmä, joka suunnitelman tekee.

Luonnollisia jäseniä ryhmässä ovat seuran ohjaajat ja vetäjät. Ei liene harvinaista, että näin on toimittu

käytännössä, mutta ei varmasti olisi haitaksi tehdä siitä ohjeistettu sääntö ja mieluusti kirjata päätöksiä ylös.

Lahti Yuko Aikikain laajan valmennussuunnitelman pohjana oli myös laaja suunnittelu jäsenkyselyineen ja koko seuran tulevaisuusiltoineen. Oli perustettu valmennustoiminnan johtoryhmä, johon kuuluivat automaattisesti kaikki seuran aktiiviset dan-arvoiset henkilöt. Seura ylimmän vyöarvon haltija oli laatinut valmennuksen linjauksista ja painopisteistä luonnoksen muun ryhmän arvioitavaksi. Suunnitelmaa oli muokattu ryhmässä ja uutta suunnitelmaa kokeiltiin kevätkauden 2017 ajan käytännössä. Seurassa on suoritettu myös valmennuksen seurantakysely jäsenille. Toukokuussa valmennuksen johtoryhmän oli tarkoitus arvioida kokeilun onnistumista ja tehdä sen pohjalta suunnitelmat syyskaudelle.

Muuta kommentoitavaa Neljänteen, avoimeen kysymykseen vastattiin usein muiden kohtien vastauksia perustellen tai täydentäen. Joitakin niistä olen osin jo lainannutkin.

Kuitenkin myös mielipiteitä tai omia ajatuksia tuotiin joskus esiin. Niistä kahta lainaan vielä tähän, esimerkinomaisesti.

Kuva 4

”Pidän tärkeänä sitä, että seuran valmentajat ovat mukana suunnittelemassa valmennustoimintaa yhdessä ja sitä kautta myös sitoutuvat tiettyihin yhteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin. Toisaalta on tärkeää, että suunnitelma on riittävän väljä, jotta vetäjät saava toteuttaa myös omia kiinnostuksen kohteitaan treenejä vetäessään.” ”Joskus aikoinaan oli yritelmää tehdä kausisuunnitelmaa — — — mutta ei ole enää. Silloin siis oli joka kuukaudelle teema ja vetäjät vetivät teeman mukaan 60-80 prosenttia ja loput omien fiilisten mukaan. En koe tarpeelliseksi palata tuohon malliin.”

Jälkimmäisenkin lainauksen vastaajan seurallakin on kuitenkin graduointeja

edeltävä 2—4 viikkoa suunnitelmallista ja silloin treenataan yksilöllisten tarpeiden mukaisia vyökoemuotoja.

Tuski muukaan harjoittelu on aivan mitä sattuu, vaikka kauden mittaista suunnitelmaa ei olisikaan.

Loppumietteitä Erilaisten käytäntöjen tarkastelu on varmasti hyödyllistä, mikäli jokin seura haluaa kehittää toimintaansa valmennussuunnitelman laatimisella tai muuttamisella. Siksihän niitä ensi sijassa kysyttiin ja tässäkin esiteltiin.

Jakamalla ja kokemuksia vaihtamalla voimme oppia toinen toisiltamme ja kehittää yhdessä kunkin oman seuramme valmennustoimintaa. Suomessa on paljon kokeneita valmentajia ja ohjaajia, jotka eivät ehkä itse tarvitse

auki kirjoitettuja ohjeita tai kuvauksia, mutta tiedon eteenpäin viemiseksi niistä olisi kuitenkin hyötyä.

Valmennussuunnitelman yksityiskohtaisuudesta ja esittämisen tavasta voidaan olla monta mieltä. Seurat ja ohjaajat ovat erilaisia ja eri tavat sopivat eri seuroille. Nyt on joka tapauksessa esitetty muutamia malleja, joita voi käyttää sellaisenaan, yhdistellä tai kehittää omalle seuralle sopivaksi. Kokeilu ei voi vahinkoa tuottaa. Parhaassa tapauksessa seuran toiminta parantuu tai sen jatkuminen varmistuu. Hyväkin seura voi aina olla vielä hiukan parempi. 

Reijo Rajala SBK Aikido

AIKIDO 1/17

7

Ajatuksia aikidon tulevaisuudesta, osa 1:

Mikä on muuttunut?

Aikidoa on harjoiteltu Suomessa kohta puoli vuosisataa.

Lukema on kunnioitettava, mutta lajin laskenut suosio heittää varjon sen jatkuvuuden ylle. Mitä tulisi tehdä, että lajimme säilyisi elinvoimaisena seuraavatkin 50 vuotta?

Aloitetaan tarkastelemalla, miten olemme tulleet nykyiseen tilanteeseen.

Teksti: Tuomas Hietala

8

AIKIDO 1/17

Vuonna 2017 on kulunut noin kymmenen vuotta siitä, kun peruskursseille tulevien uusien harjoittelijoiden määrä Suomen aikidoseuroissa romahti – eikä ilmiö näytä rajoittuvan vain kotimaahan tai vain aikidoon, vaan koskettaa monia ”perinteisiä” kamppailulajeja eri puolilla maailmaa. Mitä tapahtui? Ilmiöllä on tuskin vain yhtä syytä. Pyrin tässä kirjoituksessa esittämään mahdollisia selityksiä.

Vapaaottelu valloittaa Yleensä ensimmäisenä tarjottu selitys aikidon suosion vähenemiselle on vapaaottelun nousu. Vapaaottelun suosio on kieltämättä noussut ja imago siistiytynyt varsin nopeasti. Lajilla ei kuitenkaan liene niin paljon harrastajia kuin sen saamasta medianäkyvyydestä voisi kuvitella.

Tätä kirjoitettaessa Suomen vapaaotteluliitolla on vajaat 60 jäsenseuraa – aavistuksen vähemmän kuin Suomen Aikidoliitolla. Harrastajamäärältään vapaaottelu toistaiseksi ei ole uhka aasialaisille kamppailulajeille, varsinkaan kun laji ei tiukemmin säännellyssä nykymuodossaankaan ole ihan koko perheen terveysliikuntaa. Judo ja taekwondo ovat paljon suurempia lajeja nyt ja mitä luultavimmin lähitulevaisuudessakin.

voitella ”kuntoa” tai ”terveyttä”, vaan liikunnan tarkoitus on tuottaa hyvän olon kokemuksia – joko hyvin rauhallisen tai hyvin intensiivisen treenin kautta. Onko aikidolle – jonka harjoittelu ei tyypillisesti ole sen paremmin äärirauhallista kuin ääri-intensiivistäkään – paikkaa uudessa liikuntakulttuurissa?

Eräs, ehkäpä harvemmin huomioitu kehityssuunta on monien liikuntamuotojen, kuten joogan tai skeittauksen, siirtyminen vaihtoehtoliikunnan puolelta valtavirtaan. Valtavirran liikuntakulttuurissa on nykyään vähemmän kyse mitalin kiilto silmissä urheilemisesta ja enemmän omaehtoisesta harrastamisesta.

Asioita, jotka olivat ennen ”itämaista henkisyyttä”, ”nuorisokulttuuria” tai ”extreme-lajeja” on alettu mieltää osaksi ”liikuntaa” ja ”hyvinvointia” tai kenties ”elämyksiä” ja ”haasteita”. Liikuntakulttuurin avartuminen lienee kokonaisuutena hyvä asia, mutta voi myös tehdä vaikeammaksi määritellä aasialaisia kamppailutaitoja ja kehollisia harjoituksia muuten kuin liikunnan ja hyvinvoinnin tai elämysten ja haasteiden kautta. Aikidon mainostamat itsensä voittaminen ja kilpailemattomuus eivät nekään ole enää mitään kummallista ja poikkeavaa – sinänsä myönteinen asia, mutta tekee aikidolle vaikeammaksi erottautua joukosta pelkästään kilpailemattomuudella.

”Onko aikidolle – jonka harjoittelu ei tyypillisesti ole sen paremmin äärirauhallista kuin ääri-intensiivistäkään – paikkaa uudessa liikuntakulttuurissa?”

Vapaaottelun suurempi vaikutus tapahtuukin penkkiurheilun kautta: se muuttaa suuren yleisön käsityksiä siitä, mikä on toimivaa ja realistista kamppailutekniikkaa, mitkä ovat parhaita harjoitusmenetelmiä sekä kenties myös siitä, mikä on hienoa ja tavoiteltavaa kamppailuosaamista. Onko tosi siistiä osata hyppypotkuja vai jalkalukkoja? Lisäksi se nostaa muita lajeja valokeilaan – etenkin brasilialainen jujutsu saa kiittää nykyisestä suosiostaan suurelta osin Gracien suvun vapaaottelumenestystä.

Monessa tapauksessa vapaaottelu toiminee kapeana mutta näkyvänä keihäänkärkenä, joka vetää salille sankat joukot kuntonyrkkeilijöitä ja BJJ-harrastajia. Harrastajamassojen tuomat tulot mahdollistavat hyvät treeniolosuhteet kilpailijoille ja kilpailijat toimivat esikuvina harrastajille.

Lajit täydentävät toisiaan. Toimiva kuvio – mutta siinä ei välttämättä ole tilaa aikidon tapaisille lajeille, jotka eivät ole kunnostautuneet vapaaottelukehissä ja edustavat hyvin erilaista treenikulttuuria.

Liikuntakulttuuri muutoksessa Liikuntakulttuuri on muuttunut myös kamppailulajien ulkopuolella. Aikido muotoutui nykymuotoonsa ja saavutti tähän asti suurimman suosionsa aikana, jolloin kuntoilu tarkoitti tavallisille ihmisille ennen kaikkea lenkkeilyä ja muuta kestävyysliikuntaa. 2000-luvulla voimaharjoittelusta on tullut valtavirtaa ja uusia, entistä haastavampia treenimuotoja nousee kuin sieniä sateella. Toisaalta ”hyvinvoinnista” on tullut suosittu ilmaisu: nykyään ei välttämättä ta-

Tappaako iPhone kungfun – tai aikidon?

Aikidon kanssa harrastajista eivät kilpaile pelkästään muut liikuntamuodot. Erilaiset elektroniset pelit ovat suositumpia kuin koskaan ja tarjoavat haasteita, elämyksiä, yhteistyötä ja kilpailua ilman salille lähtemisen vaivaa. Mikäli pelaamisen yleistyminen johtaa liikkumisen korvautumiseen istumisella, se on toki kansanterveydellisesti huolestuttavaa. Nykynuorison rappion päivittelemisen sijaan on silti rakentavampaa miettiä, mikä tekee peleistä monille liikuntaa houkuttelevamman vaihtoehdon. Toki pelit ovat myös isoa bisnestä: niiden tuotantoon ja markkinointiin käytetään aivan eri tason summia kuin mihin aikido pystyy.

Benjamin Judkins on esittänyt, että teknologia tarjoaa nykyään asioita, jotka olivat 1970-1990-lukujen kiinalaisnuorille tärkeitä syitä harjoitella kamppailutaitoja.1 Kungfu tarjosi yksilöllistä ja yhteisöllistä identiteettiä sekä verkostoitumismahdollisuuksia. Harjoitteluun sitoutumalla pääsi mukaan muiden ahkerien ja sitoutuneiden joukkoon. Nykyään älypuhelinsovellukset pystyvät tarjoamaan identiteettiä ja verkostoitumista helpommin, joten kungfu-harjoitteluun sitoutuminen ei näytä enää yhtä houkuttelevalta. Älypuhelimista huolimatta Japanissa halu sitoutua tiiviiseen yhteisöön ja verkostoitua lienee edelleen merkittävä syy aloittaa aikido ainakin yliopistojen aikidoseuroissa.

AIKIDO 1/17

9

Japanissa aikido ei tosin liene suhteessa väkilukuun sen suositumpaa kuin Suomessakaan, joten Japanin tiiviimmin yhteisöllinen harjoittelun malli – jos sen voi siirtää Suomeen – tuskin on sinänsä resepti huikeaan suosion nousuun. Yhteiseen harjoitteluun, fyysiseen kontaktiin ja läsnäoloon perustuva yhteisöllisyys voinee kuitenkin tarjota jotain mitä digitaalisen media ei pysty samalla tavoin välittämään.

Japani mediassa ennen ja nyt Akira Kurosawan Seitsemän samuraita tuli ensi-iltaan vuonna 1954. Sitä seurasi monta muuta kriitikoiden ja yleisön arvostamaa samuraielokuvaa.

Seuraavina vuosikymmeninä karatesankarit ja ninjat valloittivat valkokankaat. Steven Seagal teki aikidoa tunnetuksi elokuviensa kautta, vaikka niiden aikidosta välittämästä kuvasta voikin olla montaa mieltä.

2000-luvulla Seagalin tähti on kuitenkin ollut laskussa ja samuraitkaan eivät ole päässeet kansainvälisesti menestyneiden elokuvien aiheeksi 2000-luvun alun jälkeen.

toiselle tapahtuvan tiedonvälityksen ennennäkemättömän tehokkaasti. Osittain taas tietotyön ja mediatarjonnan kasvu asettavat uusia vaatimuksia ihmisten kyvylle omaksua tietoa kriittisesti monista lähteistä – vaikka omaan kuplaansa sulkeutuminen on toki myös tullut valitettavan helpoksi.

Ajan henkeä kuvaa uusi pedagoginen ajattelu, jossa kouluissakaan opettajan tehtävän ei katsota olevan vain istuttaa faktoja oppilaiden päähän, vaan kannustaa heitä itsenäiseen ajatteluun ja tiedonhankintaan.

Tällaisessa ympäristössä monien kamppailulajien viralliset opetus- ja organisaatiorakenteet ovat kuin tuulahdus viime vuosisadalta. Virallisesti oppi tulee viime kädessä yhdeltä auktoriteetilta ja leviää hierarkkisesti ylhäältä alas. Ihminen, joka on koulussa ja töissä tottunut etsimään tietoa itsenäisesti, kysymään kaverilta ja etsimään ongelmiin ratkaisuja päättelemällä ja kokeilemalla, ei välttämättä koe mielekkääksi opettajan jäljittelyä ja rutiininomaisia toistoja. Suomen Aikidoliitto on nykytilanteessa sikäli hyvässä asemassa, että se on suhtautunut sallivasti verkostomaiseen oppimiseen.

Yhden virallisen totuuden sijasta on mahdollista käydä kuuntelemassa ja kokeilemassa erilaisia näkemyksiä aikidosta.

”Mikäli he ovat internetissä olevan materiaalin perusteella päättäneet, että aikidosta ei ole mihinkään, he eivät luultavasti koskaan tule aikidonäytökseen tai peruskurssille.”

Verrataanpa: Aikikain ensimmäinen julkinen aikidonäytös pidettiin Tokiossa 1955. Seuraavina vuosikymmeninä aikidon suosio lähti hurjaan nousuun ja laji levisi ympäri maailman. 2000-luvun alun jälkeen laji ei enää ole vetänyt uusia harjoittelijoita entiseen malliin. Vuosilukujen lähekkäisyys voi toki olla sattumaa, mutta elokuvien merkitystä japanilaisten kamppailulajien suosion nousussa ja laskussa ei kannata sivuuttaa. Elokuvat tarjoavat esikuvia ja inspiraatiota sekä ylipäänsä pitävät lajeja julkisuudessa.

Ei ole välttämättä houkuttelevaa käyttää runsaasti aikaa ja vaivaa lajiin, joka on täysin näkymätön ympäröivälle yhteiskunnalle. Elokuvan ja muiden medioiden kautta lajeihin liittyviä kokemuksia ja merkityksiä voi jakaa niidenkin kanssa, jotka eivät harjoittele kamppailulajeja.

Japanilainen populaarikulttuuri ei toki ole kadonnut Suomesta - päinvastoin. Kamppailulajien kannalta voi kuitenkin olla jonkinasteinen imago-ongelma, että Japani yhdistyy (ainakin nuorten) ihmisten mielissä nykyään enemmän söpöihin piirroshahmoihin kuin hurjiin sotureihin. Toisaalta saatamme olla vain yhden menestyneen aikidoaiheisen mangan tai animen päässä uudesta nuorten aloittelijoiden tulvasta. Merkityksetöntä ei ole sekään, että Japani ylipäänsä tunnetaan Suomessa – vaikkapa malesialaisilla lajeilla voi olla vaikeampaa – ja siihen liitetään pääsääntöisesti myönteisiä mielikuvia.

Verkostojen aika Eräs tämän ajan yhteiskunnallinen trendi on – hyvässä ja pahassa – lisääntyvä epäily ja kritiikki vakiintuneita auktoriteetteja kohtaan. Osittain ilmiön takana voi nähdä olevan viestintätekniikan kehityksen: siinä missä filmi, televisio ja painettu sana teknologioina suosivat keskittynyttä, isojen toimijoiden hallitsemaa tiedonvälitystä, internet mahdollistaa hajautetun, verkostomaisesti vertaiselta

10

AIKIDO 1/17

Aikidon heikkous epäilyksen aikoina on ihmisten halu kokea itse, että aikido toimii, tai vähintäänkin kuulla se kavereiltaan. Aikidon aloittaminen vaatii jonkin verran uskoa tai vähintäänkin pitkäjänteistä mielenkiintoa lajiin. Kyse ei ole välttämättä pelkästä kamppailullisesta toimivuudesta: missä vaiheessa henkilö, joka aloittaa aikidon vaikkapa oppiakseen ratkaisemaan paremmin arkisia ristiriitoja ihmisten välillä, voi kokea harjoittelustaan olevan hyötyä?

Ehkäpä nopeimmin kehittyvä käytännön taito aikidossa on turvallinen kaatuminen, mutta hyödyllisyydestään huolimatta se ei yksinään tarjonne useimmille ihmisille riittävää motivaatiota harjoitteluun. Hauskaa, haastavaa ja kiinnostavaa aikido voi toki olla ensimmäisistä treeneistä lähtien, jos sitä opetetaan hyvin.

Kannattaako vastauksena skeptiseen ilmapiiriin vain keskittyä tekemään parempaa aikidoa ja uskoa, että lopulta se vakuuttaa riittävän monta lajista kiinnostunutta? Kyllä ja ei.

Oman mielenrauhan kannalta se voi olla viisaampi ratkaisu.

Toisaalta ihmiset pitäisi ensin saada tatamille, jotta he voisivat vakuuttua hyvästä aikidosta. Mikäli he ovat internetissä olevan materiaalin perusteella päättäneet, että aikidosta ei ole mihinkään, he eivät luultavasti koskaan tule aikidonäytökseen tai peruskurssille.

Viimeiset jedit, uusi toivo?

Aikidoyhteisön taipumus taaksepäin katsomiseen on kenties voimistunut viime vuosina. Toisaalta käsillä ovat viimeiset hetket saada oppia Morihei Ueshiban oppilailta, toisaalta arkistojen kätköistä on löytynyt mielenkiintoista, ennen julkaisematonta historiallista materiaalia. On hyvä että aikidon perustajan perintöä pyritään tutkimaan ja säilyttä-

mään. Etenkin hiljattain edesmenneen Stanley Praninin työ on rikastanut käsitystämme lajin historiasta valtavasti ja tuonut esille Morihei Ueshiban historiallisena henkilönä, ei pelkästään myyttisenä opettajahahmona.

Vaikka aikidon historian tutkiminen on kiinnostavaa ja hyödyllistä, liiallinen menneiden saavutusten korostaminen voi luoda kuvaa taakse jääneestä kulta-ajasta, josta voi nykyään ehkäpä parhaassa tapauksessa saada kiinni joitakin hitusia. Ihminen, joka aloittaa aikidon harjoittelun vuonna 2025, ei välttämättä koskaan tule tapaamaan ketään, joka olisi tavannut Morihei Ueshiban. Viimeistään siinä vaiheessa olisi syytä tarkastella uudelleen sitä aikidossa yleistä ajatusta, että kenestäkään ei voi tulla yhtä taitavaa kuin lajin perustajasta tai hänen oppilaistaan. Japanissa on toki monia perinnetaitoja, joissa katsotaan perustajan kehittäneen taidon huippuunsa, jälkipolvien tehtävänä ollessa pyrkiä siirtämään oppia mahdollisimman tarkasti eteenpäin.

Toisaalta näissä taidoissa osaamisen välittämisen keinoista vallinnee suurempi yksimielisyys kuin aikidossa, eivätkä ne pyri olemaan moderneja massalajeja. Jos aikidon viesti 2020-luvulla on, että viisaus löytyy menneisyydestä, mutta valitettavasti emme voi sitä enää tavoittaa, se ei ole kovin rohkaiseva sanoma.

seuraavassa osassa tarkastelen tapoja, joilla aikido ja muut kamppailulajit ovat aiemmin uudistuneet ja mitä nykyään voisi asian hyväksi olla tehtävissä.  Viitteet 1. Judkins, B. (2014). Is the iPhone Killing Kung Fu? Economics and Globalization in Chinese Martial Studies. https://chinesemartialstudies. com/2014/05/15/is-the-iphone-killing-kung-fu-economics-and-globalization-in-chinese-martial-studies-2/

”Jos aikidon viesti 2020-luvulla on, että viisaus löytyy menneisyydestä, mutta valitettavasti emme voi sitä enää tavoittaa, se ei ole kovin rohkaiseva sanoma.”

Kertomus aikidon hiipuvasta taitotasosta ei myöskään vastaa omia kokemuksiani. Nähdäkseni aikidon yleinen taitotaso Suomessa sinä aikana, kun olen sitä harjoitellut, on noussut tasaisesti. Korkeita vyöarvoja on myös tullut tasaisesti lisää. Missä vaiheessa huippu karkaa motivoituneen nuoren harjoittelijan näkyvistä? Monessa urheilulajissa voi aloittaa 10-vuotiaana ja olla – jos synnynnäiset ominaisuudet, olosuhteet ja motivaatio ovat kohdallaan – Suomen huipulla 25-vuotiaana. Aikidossa Suomen huipulle on nykyään käytännössä mahdotonta päästä alle 50-vuotiaana, riippumatta siitä, paljonko harjoittelee. Aikido on tilanteessa, jossa sen taso lajin sisäisillä mittareilla on tavallaan ”liian hyvä” mutta lajin ulkopuolisille aikido voi näyttää vapaaotteluun ja muihin muodikkaisiin lajeihin verrattuna ”liian huonolta”.

Resepti harjoittelijamäärän kasvattamiseen ei voi perustua pelkästään siihen, että keskitymme tavoittelemaan parempaa tasoa aikidon sisäisillä mittareilla. Kasvava taitotaso lajin sisällä auttaa vain sikäli, kun se saa lajin ulkopuoliset näkemään aikidon uudessa valossa.

Entä ratkaisut?

Edellä olen tuonut esiin aikidon näinä päivinä kohtaamia ongelmia. Niihin ei ole välttämättä helppoja ratkaisuja. On hyvä tiedostaa, että aikidon menestys takavuosikymmeninä ei ollut itsestäänselvyys, vaan lajin levittämiseksi tehdyn kovan työn lisäksi merkittäviltä osin seurausta suotuisista olosuhteista. Käsiä ei ole silti syytä nostaa pystyyn. Laji selviytyi pian syntymänsä jälkeen paljon pahemmasta kriisistä, jonka aiheutti tuhoisa sota ja sen jälkeinen Japanin yhteiskunnan muutos. Eikä aikido vain sattumalta osunut ajan henkeen, vaan sitä myös uudistettiin tietoisesti. Artikkelin AIKIDO 1/17

11

Budon solmut osa 3 mahdollisesti hevosen selästä tapahtuvan taistelemisen myötä. Tachimiekkaa kannettiin arkipuvun kanssa vyöhön nyöreillä ripustettuna terä alaspäin. Haarniskan kanssa miekkaa kannettiin samalla tavalla. Miekan kantotapa ja tyyli vaihtui katanamiekkaan, jossa miekka huotrineen työnnettiin vyön alle ja terä osoitti ylöspäin. Tältä ajalta eli MuromachiTeksti ja piirrokset: kaudelta (1392-1572) ovat peräisin Petteri Silenius ne miekankäyttötaidot, joita nykyisin harjoitellaan Japanissa. Ne perustuvat katanan käyttöön. Katanaa ei sidottu vyöhön tiukasti Monella aikidon harjoittelijalla on vaan siinä oleva nyöri, sageo japanilainen miekka kotonaan. Joko solmittiin löyhästi hakaman puinen harjoitusase bokken tai konyöreihin kiinni. Sayan, risteeksi tarkoitettu katanajäljitelmä. huotran vapaa liikkuvuus mahdollisti nopean miekan He jotka ovat harjoitelleet iaidoa tai käytön, jossa ulosveto toimi iaijutsua, omistavat tylsän harjoitusensimmäisenä leikkauksena miekan iaiton tai jopa aidon, taotun tai torjuntana. Tästä tavasta käyttää katanaa syntyi ensin miekan, shinkenin. Budon solmutiai-jutsu ja myöhemmin artikkelisarjan viimeinen osa käsitte- moderni iaido.

Miekka

lee japanilaisiin miekkoihin liittyviä solmuja ja etikettisääntöjä.

Nihon-to - japanilainen miekka Samurain tärkein ase oli miekka. Siihen liittyy paljon myös mytologista ja henkistä symboliikkaa. Sanottiin, että samurain miekka oli hänen sielunsa.

Japanilainen miekkaperinne on tunnettu ja siihen liittyvää soturikulttuuria ovat historioitsijat ja aseharrastajat ylistäneet ja arvostaneet maailmanlaajuisasti. Otsikon Nihon-to, japanilainen miekka alle lukeutuu monia erilaisia miekkoja. Vannoutunut budon harrastaja tuntee miekkoihin liittyvät käyttäytymiset ja etiketit eikä sekoita eri miekkojen tyylejä keskenään.

Ensimmäiset miekat olivat Japanissa suorateräisiä ja kiinalaisen esikuvansa mukaisesti kaksiteräisiä (ken, tsurugi), yhden käden miekkoja (ennen -900 jKr). Myöhemmin Kamakura-kaudella (1185-1336) miekkoja alettiin takoa kaareviksi ja pitkäkahvaisiksi (tachi)

12

AIKIDO 1/17

Pitkän miekan lisäksi samurailla oli mukanaan lyhyt miekka.

Tachi-miekan kanssa kannettiin tantoa ja katanan kanssa wakizashia. Kahdesta miekasta muodostui samurailuokan symboli sillä tiukan luokkajaon seurauksena Tokugawa-kaudella vain soturisuvun jäsenellä oli oikeus kantaa miekkaparia, Daisho (suuri-pieni).

Miekan terminologia aikidossa

Aikidoon liittyy miekka ja joissain tekniikoissa ja termeissä käytetään miekan nimeä eri tavoin. Aikidon perusasento hanmi tai hitoemi tulee miekan käytöstä, jossa miekka pidetään vartalon edessä kärki osoittaen paria rintaan tai kasvoihin (chudan kamae / seigan kamae). Hitoemi (kirjaimellisesti; vartalon tekeminen pieneksi)

on ollut asento, jolla alunperin on vältetty yhtäaikainen osuma hyökkääjän kanssa. Te-gatana, käsimiekka on yksi yleisempiä aikidon termejä, jossa kuvataan käden samankaltaisuutta japanilaisen miekan kanssa. Kämmen syrjällä leikataan miekan terän suuntaisesti. Shomen uchi-hyökkäys (lyönti kämmensyrjällä kasvoihin) tai yokomen uchi-hyökkäys (lyönti kämmensyrjällä pään sivuun) ovat suoraan miekanleikkauksen vastaavia periaatteita. Tegatana symboloi myös käden pitämisestä joustavan ja kimmoisen vahvana aivan kuten miekan terä, jonka ydin on joustavaa ja sitkeää ja kuorikerros karkaistu kestäväksi.

Aikidon asetekniikoiden terminologiassa vaihtelevat nimitykset ken, tachi ja to. ”Ken”-nimitystä käytetään mm. nimissä bokken (puumiekka), aikiken (aikidon miekkatekniikat), ken kihon suburi (miekan peruslyönnit) ja ken awase-ho (miekan peruspariharjoitukset). ”Tachi” nimissä tachidori (miekan poisotto aseettomana), kumitachi (edistyneemmät pariharjoitukset miekalla) ja tachiwaza (aseettomat tekniikat seisten). Tachi on siis nimi katanaa edeltävälle miekkamallille, Valokuva samuraista 1800-luvun lopulta.

Pitkä miekka katana ja lyhyt wakizashi työnnettiin vyön alle terä ylöspäin. Katana oli helppo ottaa pois vyöstä mentäessä sisälle taloon.

ja pitää miekan terän ruodin (nakago) tiukasti kiinni. Terä pysyy kahvassa kiinni yhdellä tai kahdella bambupuikolla (mekugi).

Miekan valmistusprosessi oli synteesi käytännöllisestä, taistelemiseen soveltuvasta aseesta ja esteettisen kauniista taide-esineestä. Kahden mittavan mongoliarmeijoiden maihinnousuyritysten aikoina 1274 ja 1281 jKr Kamakurakaudella aseen käytännölliset ominaisuudet, terän muoto ja kestävyys saavuttivat huippunsa.

Miekkaseppien taito ja kokemus olivat silloin huipussaan. Edo-kaudella (1600-1867), rauhan aikana miekan muiden Japanilainen soturi taistelussa mongoleja vastaan.

Puupiirroksessa näkyy pitkän tachimiekan kiinnitys osien valmistajat kokivat haarniskaan. Lyhyt tanto on pistetty vyön alle. Samurain kultakautensa. Esteettiaseistuksena myös keihäs ja maassa näkyy mongolien set arvot saivat miekalle keihäitä, miekkoja ja kypäriä. enemmän arvostusta, kuin käytännöllisyys ja kestävyys. Meiji-kaudella (1868-1912) samurailuokka ja se on saanut nimensä telineestä, lakkautettiin vuonna 1876 ja sen myötä jossa miekka on ollut pystyasennossa miekkojen kantaminen kiellettiin muileli seisten. Tanto (veitsi) tarkoittaa ta paitsi Japanin armeijan sotilailta. lyhyttä miekkaa.

Punokset miekassa

Sageo

Miekkaseppä takoo terän, joka on tietysti tärkein osa miekkaa. Sen tuli kestää taistelun melskeessä torjuntoja, iskuja ja pistoja. Terä valmistettiin huolella kääntämällä ja takomalla sitä useita kertoja ja karkaisemalla se siten, että siinä yhdistyi kovan lasin ja taipuisan kumin ominaisuudet. Liian kovaksi karkaistu terä katkesi ja liian pehmeä terä taipui.

Katanan ja wakizashin puisessa tupessa on puusta tai sarvesta tehty nuppi, kurikata. Koska katana-mallin miekkaa kannetaan vyön alla, kurikatan tehtävä on estää miekkaa luiskahtamasta vyön alitse. Kurikatan läpi menee sageo, litteä nyöri, jolla oli useampia käyttötarjoituksia. Sageo sidottiin löyhästi hakaman nauhoihin, koska tuppea liikuteltiin vasemmalla kädellä miekan vedon aikana ja palautettaessa miekka tuppeen. Kahvalla voitiin myös iskeä vastustajaa palleaan, miekkakäteen tai jopa kasvoihin, joten miekkaa ei saanut sitoa liian tiukasti vyöhön jotta aseen liikkuvuus pysyi maksimaalisena.

Sepän taottua terän, muut käsityöläiset valmistivat loput miekasta. Terän vimeistelyhiontaa teki siihen erikoistunut ammattimies, samoin tupen ja kahvan osien (koshirae) valmistajat olivat kukin erikoistuneita omaan alaansa. Tsuka, kahva on puuta, jonka ympärille on liimattu hain tai rauskun nahkaa. Koko kahva punotaan silkki- tai nahkanyörillä (itomaki) ja nyörien alle sijoitetaan jalometallista tehdyt ornamentit (menuki) jotka vahvistavat otetta kahvasta. Rauskun nahka ja nyöripunos lujittaa kahvaa

Sageolla voitiin sitoa vastustajan kädet, jos hänet haluttiin vangita. Nyörillä voitiin myös sitoa oma raaja haavoituttaessa. Koska samurain käyttämässä vaatetuksessa, kimonossa oli leveät hihat, sageolla sidottiin ennen taistelua hihat kainaloihin jotta miekan kahva ei

sotkeentunut hihan suihin.

Nykyisin harjoiteltaessa iaitolla ja shinkenillä, iaidon tai iaijutsun harjoittelija punoo harjoitusten päätteeksi sageon siistiin solmuun. Siten miekkaa on helppo kuljettaa pussissa tai nahkalaukussa kodin ja harjoituspaikan välillä. Jos dojolla on miekalle sopiva paikka joko seinätelineessä tai kaapin päällä, miekka sijoitetaan edustavalle paikalle solmu kauniisti punottuna.

Sageota ei saa jättää huolimattomasti roikkumaan. Tällä tavalla on esteettinen merkitys, mutta feodaaliajan Japanissa sillä oli samuraille käytännöllinen merkitys. Oli kohtalokasta sotkeutua huolimattomasti aseteltujen hakaman lahkeisiin tai nauhoihin yllättävän hyökkäyksen sattuessa.

Vapaana roikkuvan sageon kiertyessä käden ympärille juuri silloin, kun miekka pitäisi vetää ulos huotrasta oli alkeellinen virhe. Sellaisiin virheisiin ei ammattisotilailla ollut varaa.

Miekan käsittely ja etiketti Puhdistus Yksi tärkeimmistä etikettisäännöistä kaikkia aseita koskien on se, että aseeseen ei saa koskea ilman omistajan lupaa. Tämä koskee myös miekkaa ja sen puista harjoitusasetta bokkenia ja jo-keppiä. Ihmisillä on kummallinen tapa kajota näkyvillä olevaan miekkaan ja ennenkaikkea kokeilla sormella, kuinka terävä se oikein on. Terään kosketaan paljaalla kädellä vain miekkaharjoituksissa, muuten puhdistuspaperilla tai öljykankaalla. On katoja, joissa terää tuetaan vasemmalla kädellä.

Harjoituksen jälkeen terä puhdistetaan aina ja öljytään. Vieras joka tarkastelee miekkaa, ei saa koskaan koskea terään.

Astuminen aseen päälle tai käveleminen sen yli oli loukkaus aseen omistajaa kohtaan. Aikidoharjoituksissa aseet asetetaan dojon seinustalle, ei koskaan oviaukkoihin tai tatamin reunalle, jossa muut harjoittelijat kävelevät niiden yli tahallisesti tai tahattomasti.

Vanhan ajan Japanissa oli myös loukkaus jos ohikulkevan samurain puinen tuppi kolahti oman miekan tuppeen.

Tämäkin saattoi johtaa veriseen hyvitykseen tai kaksintaisteluun. Tästä syystä samurait kävelivät mieluummin vasemmalla puolella tietä ehkäistäkseen tahattomia saya-ateja. Itsensä puolustaminen oli myös luontevampaa AIKIDO 1/17

13

Ennen kuin miekalla harjoitellaan, sageo avataan ja siihen solmitaan yksinkertainen vetosolmu. Sageon pituus on pidempi kuin tupen (saya) pituus. Nyörin päät ovat tasan.

oikean käden puolelle, koska miekka on helpompi vetää oikealle. On esitetty arveluja, että tästä syystä Japanissa aloitettiin vasemman puoleinen liikenne joka on käytössä edelleenkin.

Katana-kage – teline Miekkoja säilytetään dojolla tai kotona telineessä, katana-kagessa. Vieraillessani aikidon harrastajien kotona olen nähnyt monenlaisia asetelmia. Katana on asetettu telineeseen tachi-miekan tavalla tai jopa niin, että terä on paljaana ja tuppi vieressä. Joskus sageo roikkuu epämääräisenä myttynä tai se on kiedottu huolimattomasti tupen ympärille. Asetelmasta näkyy heti, kuinka vakavasti omistaja on suhtautunut miekan etikettiin ja onko hän harjoitellut miekalla ollenkaan.

Katana asetetaan telineeseen kuten sitä kannetaan eli terä ylöspäin. Tachimiekkaa voidaan pitää katana-kagessa, mutta silloin terä osoittaa alaspäin eli myös kantotavan mukaisesti. Tachille on oma telineensä, josta se on saanut nimensäkin tachi – seisova. Siinä miekka on pystyasennossa, kahva alaspäin.

Ainoastaan museoissa ja näyttelyissä miekkojen teriä pidetään esillä, jotta katsojat näkevät terän rakennetta, karkaisukuvion linjoja ja nakagossa olevia kirjoituksia. Kotona tai dojolla miekka on telineessä aina huotrassa, puhdis-

14

Miekan hankinta

tettuna ja öljyttynä.

Itse en koskaan pidä miekkaani esillä kotona vaan se on kuljetuspussissa valmiina seuraavaa harjoitusta varten. Ammattimuusikotkaan eivät laita kallista viuluaan kotiinsa esille, jotta vieraat voisivat käydä hypistelemässä sitä ja kokeilla kuinka se soi. Samoin tekevät metsästäjät ja aseharrastajat. Aseet pidetään piilossa ja lukkojen takana. Jos taottua miekkaa pitää kotona terä paljaana, se on pian pilalla. Pöly, lika ja ilmankosteus ruostuttavat sen.

Katanaa voidaan pitää telineessä omote-tavalla, jossa kahva osoittaa vasemmalle. Se puoli miekasta on edustavampi, ja miekan koristeet (koshirae) tulevat paremmin esille.

Ura-tavassa kahva on oikealla ja se tapa oli suositumpi sotien aikana Japanissa, koska miekan sai esille nopeasti oikealla kädellä.

Kun ostat miekan, siihen on yleensä sidottu kaunis sageopunos. Miekkaa ei kannettu eikä nykyäänkään sillä harjoitella siten, että sageo on punottuna sayassa kiinni. Jonakin päivänä haluat aukaista solmun ja katsoa miltä miekka näyttää sageo vapaana.

Ongelmana on, ettet osaakaan solmia sitä takaisin. Näiltä sivuilta löydät kuvasarjan, joka auttaa sinua opettelemaan oikean punomistavan. Iaido- tai iaijutsu-harjoituksissa edistyneemmät oppilaat tai opettaja neuvovat, kuinka sageo solmitaan oikeaoppisesti. Solmimistavoissa voi olla koulukuntakohtaisia eroavaisuuksia. On myös olemassa moderneja iaido-koulukuntia joissa sageota ei käytetä ollenkaan.

15-vuotiaana aloittaessani iaidon harjoittelun minulla oli kova kiire ostaa iaito, tylsä harjoitusmiekka. Kesätienesti mansikkapellolla mahdollisti sen, että pystyin sijoittamaan 400 markkaa harjoitusmiekkaan. Soitin Turusta Helsinkiin budokauppaan ja kysyin, onko heillä samuraimiekkaa. Vastaus oli myöntävä ja miekka tuli postiennakkona seuraavalla viikolla. Olin onneni kukkuloilla ja seuraavat viikot melkein nukuin miekan kanssa. Myöhemmin taitojen karttuessa huomasin, että miekka oli huonosti tasapainotettu.

Näin ei siis kannata hankkia miekkaa koskaan. Jos mahdollista, käy kaupassa katsomassa miekkaa paikan päällä ja ota mukaasi kokenut harjoittelija tai opettajasi. Miekkoja on olemassa eripituisia, erilaisilla kaarevuuksilla ja tasapainotuksilla. Ota selvää opettajaltasi, mistä kannattaa ostaa ja selvitä mitkä ovat koulukuntakohtaiset vaatimukset miekalle. Nettikaupasta ostaessasi voi määrätä terän tai kahvan pituuksia.

Henkilökohtaisesta räätälöinnistä joutuu myös maksamaan, joten ne ovat edistyneempien harjoittelijoiden hifistelyä. Muista, että koristekäyttöön tarkoitetulla miekalla ei saa harjoitella.

Iaito-harjoitusmiekka ei ole terästä eikä teroitettu vaan metalliseosta. Jopa ne saattavat joskus katkeilla harjoituksissa ja muodostaa vaarallisia tilanteita. Koristemiekat ovat hengenvaarallisia harjoittelussa.

Shingunto Japanilaiset miekat jaetaan malliensa ja valmistuskautensa mukaan eri luokkiin. Antiikki- ja asekaupoissa saattaa nähdä myytävänä toisen maailmansodan aikaisia upseerimiekkoja (shingunto tai showato). Näitä ei luokitella ollenkaan ”oikeiden” miekkojen kastiin. Ne ovat massatuotantoa sotaa varten ja valmistettu joko tehdastekoisesti tai kyläseppien tekeminä. Ne levisivät maailmalle Japanin antautuessa Liittoutuneille. Sotilaat joutuivat luovuttamaan miekkansa antautumisen yhteydessä. Shingunto-miekoissa

Itomakitachi – kahvan punos jatkuu tupen puolelle.

Tachi-miekka kiinnitettiin vyöhön nyöreillä roikkumaan terä alaspäin.

AIKIDO 1/17

on yleensä metallituppi, joissain myös metallikahva. Joissain harvoissa tapauksissa terä on ollut vanha, suvun omistama arvokkaampi miekan terä, mutta japanilaiset ovat keränneet niitä pois länsimaiden markkinoilta.

Vaikka sotilasmiekkojen teriä muokkaisikin katana-mallisiksi ja iaidon harjoitteluun sopiviksi, ne harvoin ovat miellyttäviä käyttää ja harjoitella.

Tameshigiri-harjoitteluun (testileikkaus) ne soveltuvat, mutta alkuperäistä kahvaa on vaarallista käyttää. Kahvan puuosa voi olla lahonnut tai madonsyömä. Shingunto-miekat kannattaakin säilyttää vain antiikkiesineinä telineessä hyllyssä tai seinällä.

Terävää miekkaa en suosittele ostettavaksi ensimmäiseksi miekaksi. On parempi aloittaa harjoittelu tylsällä miekalla ja oppia katat ensin sillä.

Kokeneet, iaidon 7. danin opettajatkin ovat leikanneet itseltään peukaloita poikki ja jotkut viiltäneet paloja päänahastaan shinkenillä, terävällä miekalla. Minä olen pistänyt itseäni käteen tylsällä iaitolla neljän tikin arvosta.

Jos olisin tehnyt sen oikealla miekalla, olisin menettänyt sormeni. Jos terävää miekkaa käytetään testileikkaamiseen (tameshigiri) mukana tulee olla kokenut opettaja. Terää ja taitoa voidaan testata vedessä liotettuihin olkinippuihin. Tämä täytyy tapahtua kurinalaisesti ja säntillisesti eikä villi kiilto silmissä samuraielokuvia mukaellen ja videon nauhoittaessa vieressä.

Miekan kantaminen dojolle Miekka on teräase ja se pitää olla suojapussissa matkalla dojolle. Kenellekään uteliaille sitä ei saa alkaa esittelemään dojon tai kodin ulkopuolella (ellei kyseessä ole poliisi). Kyselijöille kannattaa sanoa, että se on kalastusväline tai joku peliväline ja sitten vaihtaa puheenaihetta. Suojapusseja miekoille on myynnissä budokaupoissa. Halpoja,

Chomusubi – perhossolmu 1. Sageo pujotetaan tupessa (saya) olevan nupin (kurikata) läpi. Käännä nyörit ristiin vasemmalle menevän päälle. Huomaa, että punos tehdään hamaran puolelle.

2. Alakautta taakse.

3. Tee nyöristä lenkki ja pujota se alaosan läpi. Oikea ja vasen puoli tehdään saman kaavan mukaan. Jätä alaosaan peukalon mentävä lenkki.

4. Uudestaan takakautta ympäri.

5. Samalla tavalla kuin aikaisempi lenkin pujotus.

6. Vielä kolmannen kerran ympäri molemmilta puolilta. Sageon pituudesta ja paksuudesta riippuen, voi myös tehdä vasemmalle kaksi punosta ja oikealle kolme.

7. Pujota oikea puoli lenkkinä kaikkien kuuden alalenkin läpi.

8. Pujota vasen puoli lenkkinä kaikkien kuuden alalenkin läpi.

9. Aloita punoksen kiristäminen ja viimeistely alusta edeten vaiheittain loppuun saakka. Punoksesta pitää muodostua tiivis ja sopusuhtainen. Punos avataan vetämällä sageon päistä sivuille päin.

kestäviä ja pehmustettuja miekoille sopivia pusseja löytyy myös metsästystarvikeliikkeistä. Ne ovat joka tapauksessa parempia ja miekkaa suojaavampia kuin kankainen pussi.

Miekka oli samuraille sielu ja sitä kunnioitettiin yli kaiken. Sen paljastamista vältettiin viimeiseen asti. Kun ase paljastetaan, joku voi kuolla. Silloin on tosi kyseessä. Suhtaudu yhtä vakavasti miekkaan ja sen perintöön budossa.

Niin tekivät aikaisemmin miehet, joille miekan alituinen läsnäolo, taito ja silmän harjaantuminen ratkaisivat elämän ja kuoleman välisen rajan. 

Katana ja wakizashi eli daisho (suuripieni). Tiukan luokkajaon seurauksena Tokugawa-kaudella vain bushi-luokan sotilailla oli oikeus kantaa kahta miekkaa.

Katana ja wakizashi saattoivat olla samoin aihein koristeltuja.

AIKIDO 1/17

15

16

Haastattelussa William Gleason shihan 7. dan (Shobu Aikido, Boston) AIKIDO 1/17

Teksti ja kuvat: Kimi Kärki (3. kyu, Turku Aikikai)

H

arjoittelin työmatkan takia aikidoa puoli vuotta Clevelandissa, Yhdysvalloissa, Mitsugi Saotomen Aikido Schools of Ueshiban (ASU) alaisessa Cleveland Aikikaissa. Ehdoton huippukokemus oli kyseisen dojon talviseminaari, jonka veti tammikuun lopussa viikonlopun mittaisena William Gleason shihan Bostonista, jossa hän opettaa 1980 perustamallaan Shobu Aikido dojolla. Shobu Aikidoon on affilioitunut viisi dojoa, Yhdysvaltain keskilännestä itärannikolle. Gleason opettaa säännöllisesti myös muualla Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti.

Gleason on erittäin kokenut ja pedagoginen opettaja, jonka nykyinen erityiskiinnostus kohdistuu niin kutsuttuun sisäiseen harjoitteluun [internal training] ja aiki-vartalon rakentamiseen haastavien mutta sinänsä yksinkertaisten soolo- ja pariharjoitusten avulla.

Gleasonin tapa ohjata on yhdistelmä selkeää luennointia ja kädestä pitäen näyttämistä. Muun muassa saimme vuorotellen kokeilla, kuinka hänen pohjelihaksensa ja niitä ympäröivät sidekudokset liikkuvat spiraalina vartalon kiertyessä sooloharjoitteessa.

Harjoitusten kohteena olivat vartalon pehmeät sidoskudokset (fascia), oikeanlainen asento, tasapaino, viisi ”jousta”, eli selkäranka, kädet ja jalat sekä mielen suuntaaminen.

Osittain Gleasonin opit tulevat Japanissa vietetyistä kymmenestä vuodesta 1970-luvulla, jolloin hän harjoitteli Aikikai-tyylin päämajassa, Tokion Hombu Dojolla ja erityisesti Seigo Yamaguchi shihanin 9. dan (1924–1996) oppilaana, mutta viime vuosien aikana hän on kuulunut pieneen piiriin, joka on syntynyt myös internetissä aktiivisen ja provokatiivisen Dan Hardenin ympärille – tämä kiertää opettamassa lähinnä muita opettajia, välillä yhdessä edistyneen Roy Shingen Goldbergin (7. dan shihan, Daito ryu aiki-jutsu) kanssa – ja joka pyrkii palaamaan O-sensei Morihei Ueshiban (1883–1969) aikidon perusteisiin, erityisesti tietenkin Daito ryu:n sooloharjoitteisiin.

Gleason on varsin kriittinen suhteessa aikidon nykytilaan. Ennen haastattelua olin jo osallistunut seminaariin ja saanut pienen pintaraapaisun aiki-vartaloon liittyvästä Gleasonin

opetuksesta. Sinänsä kaikki on loogista ja tuttua, mutta itse opetus on todellista hienosäätöä. Koko vartalon rakenne muodostaa spiraalissa liikkuvan linjan jaloista haran – päärynän muotoinen alue solar plexuksesta lantion yläosaan – kautta kyynärpäihin asti. Kädet, mielen jatkeina, suuntaavat näin muodostuvaa voimaa. Sitä suunnatessa keho on tasapainossa ”taivaan ja maan välissä leijuvalla sillalla” – eli in ja yo harmonisoivat omassa kehossa, ei suhteessa ukeen. Horjutus, kuzushi, siis tapahtuu edistyneen harjoittelijan ollessa nagena heti ensi kontaktissa, eli uken kanssa ei pyritä harmonisoimaan vaan uke sopeutuu.

Gleason on kirjoittanut kaksi kirjaa, The Spiritual Roots of Aikido (1995) ja Aikido and the Words of Power (2009), joista jälkimmäinen keskittyy kotodama-äänioppiin. Lisäksi hän on julkaissut kaksi DVD:tä, Aikido and Japanese Sword (2006) sekä William Gleason at Aikido Eastside (2012).

YouTubessa on jonkin verran pätkiä hänen seminaareistaan. Lisäksi kannattaa tutustua hänen kirjoittamaansa muistotekstiin Yamaguchi shihanista, ”My experience with Seigo Yamaguchi Sensei”, jonka löytää helposti googlaamalla.

Haastattelin Gleasonia 29.1.2017.

Haastattelun lisäksi keskustelin hänen kanssaan illallisella, mikä antoi hiukan lisätietoa ylläolevaa varten. Lisäksi hyödynsin itse seminaarissa sanottua.

Haastattelu on tässä käännetty aika lailla sellaisenaan, tästä syystä ilmaisut saattavat olla käännöksen jäljiltä kankeita. Olen kuitenkin pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen keskustelevan sävyn sellaisenaan: KK: Mitä mielestäsi tarkoittaa aiki ja millainen on aikidon nykytila?

WG: Aikidon nykytila tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta tilanne on erinomainen, koska aikido on levinnyt ympäri maailmaa. Tämä oli toisen Doshun, Kisshomaru Ueshiban kiistaton ansio ja kunnianhimon kohde, hän todella onnistui tässä suhteessa loistavasti. Tästä syystä aikidon mahdollisuuksille vaikuttaa ihmisten elämään kaikkialla maailmassa on luotu vakaa perusta. Yhtälön toinen puoli – ja tämä on ongelma – taas on se, että kun aiki-

do levisi niin nopeasti, sen todellinen sisältö, aiki, jäi siirtämättä eteenpäin.

Harjoittelijoille jäi jäljelle ulkoinen muoto ja perustekniikat, jotka ovat toki itsessään hienoja asioita, mutta eivät niin käyttökelpoisia itsepuolustuksen ja toimivan kamppailulajin näkökulmasta. Niiden avulla ei rakenneta aiki-vartaloa, joka taas tarvitaan, jotta tekniikat todella toimivat tositilanteessa.

Sukupolvi toisensa jälkeen on ollut edellistä heikompi tässä suhteessa, koska on yhä vähemmän korkean tason harjoittelijoita, jotka todella ymmärtävät aikidon syvyyden ja joilla on yhteys perustajan aikidoon. Aiki taas, O-sensein mukaan – ja seuraan itse tätä määritelmää – on omassa vartalossasi kohtaavat vastakkaiset voimat. Kiinalaiset puhuivat yin ja yang -vastakohtaparista, kyseessä on kuin plus ja miinus, Japanissa in ja yo. Aikin periaate on siis polarisoitu monismi. Se on yksi, mutta rakentuu vastakohdista. Kotodamassa tämä on vokaali i, loputtoman laajentumisen ja supistumisen idea. Aiki pitäisi saada takaisin aikidoon, jotta se olisi jälleen samanlainen uskottava taito kuin se oli O-sensein luodessa sen.

KK: Aloitit aikidon Japanissa 1970 heti O-sensein kuoleman jälkeen. Koitko 1970-luvulla Hombu Dojolla viettämäsi kymmenen vuoden perusteella, että siellä oli tässä suhteessa tuntemiasi edistyneitä harjoittelijoita, jotka ymmärsivät aikin ja aikidon syvällisesti?

WG: Tuohon aikaan siellä oli monia erinomaisia opettajia. Olemme Ikeda Sensein [Hiroshi Ikeda shihan 7. dan, Boulder Aikikai] kanssa puhuneet tästä aikidon kulta-aikana, koska O-sensei oli juuri poistunut keskuudestamme, mutta Hombu Dojolla oli läsnä edelleen valtava joukko hänen erittäin edistyneitä oppilaitaan, jotka olivat saavuttaneet 7., 8. tai 9. danin. Joka päivä pystyi harjoittelemaan eri huippuopettajan johdolla. Heidän joukossaan oli muutamia todellisia jättiläisiä, kuten Koichi Tohei ja Seigo Yamaguchi… Gozo Shioda oli jo lähtenyt ja perustanut oman kokonaisuutensa, mutta hän oli myös jättiläinen. Ehdottomasti Kisaburo Osawa myös…

AIKIDO 1/17

17

KK: Entä Rinjiro Shirata? Olen lukenut jostain, että hän opetti myös aiki-sooloharjoitteita, näitä – en ole varma onko tämä täysin osuva termi – sisäiseen harjoitteluun liittyviä asioita.

WG: En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta hän oli ymmärtääkseni yksi O-sensein läheisimpiä oppilaita ja tämä uskoi Shiratalle tehtäväksi varmistaa, että O-sensein sisäinen aiki ei kuolisi ja katoaisi. Mutta hän ei oikein onnistunut siinä. Koska hän ei varsinaisesti ollut asioiden johdossa. Mutta nuo monet uskomattoman taitavat ihmiset elivät joka tapauksessa nykyiseen verrattuna hyvin toisenlaisessa Japanissa … Tuohon aikaan monet vanhemmat taidot, jotka olivat johtaneet aikidoon, olivat vielä heidän keskuudessaan hyvin tunnettuja.

KK: Tuon ajan japanilainen pedagogia ei varmaankaan auttanut taitojen siirrossa. Käsittääkseni tekniikan syvempi sisältö täytyi suunnilleen itse päätellä, tuntea ja ”varastaa”.

WG: Viime aikoina aikin sisäinen puoli, joka oli mielestäni hyvin keskeinen osa O-sensein aikidoa, on taas alkanut nousta pintaan ja kiinnostuksen koh-

18

AIKIDO 1/17

teeksi useiden ihmisten toimesta. Tästä herää tietenkin kysymys siitä, miksi näitä taitoja ei onnistuttu opettamaan eteenpäin aiemmin. Tämä asia on vaivannut minua paljon vuosien varrella.

Olen ajatellut sitä ja yrittänyt kirkastaa mielessäni mitä todella tapahtui.

Varsinkin koska yksi tapa ajatella asiaa olisi se, että meitä on jotenkin huijattu, että meiltä on pimitetty jotain. Aluksi olin sitä mieltä ja ehkä osittain edellenkin. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, muistaen oman aikani Japanissa ja sen miten japanilaiset ajattelevat ja tuntevat – vain koska ovat japanilaisia – että kyseessä ei ole tietoinen asioiden pimittäminen. Japanilaisten herkkätuntoisuus on nimittäin todella herkkää. Tuollainen herkkätuntoisuus on hyökkäyksen kohteena kun jotain mikä kuuluu kokea yritetään selittää.

Ja jos näin tehdään, itse asia tuhoutuu ja se ei siirry kunnolla eteenpäin.

Ja siinä on toki totuuttakin mukana, kuten Laotse sanoi: todellista totuutta ei voi saavuttaa puhumalla. Ei epäilystäkään, asia varmasti on näin. Mutta modernina aikanamme ihmiset eivät enää harjoittele itse mestarin kanssa, eivätkä kymmentä tuntia päivässä.

Emmekä voi millään mennä enää oikeaan suuntaan, ellemme löydä onnellis-

ta tasapainoa oikeanlaisen kovan työn, selittämisen ja näyttämisen välillä.

KK: Mietin O-sensein hengellistä puolta ja hänen kiinnittymistään Onisaburo Deguchin johtamaan omoto-kyo-lahkoon. O-sensei vaikutti selittävän monia asioita shinto-kosmologian kautta. Ja tämä saattoi olla yksi syy miksi nuoret pojat ja miehet, jotka harjoittelivat aikidoa eivät oikein jaksaneet seurata hänen ajatuksiaan loppuun asti. Puheet jumalista, ”taivaasta” ja ”maasta” eivät välttämättä kiinnostaneet yhtä paljon kuin itse fyysinen ja tekninen harjoittelu. Olet itse kirjoittanut aikidon hengellisestä puolesta, kosmologiasta, kotodamasta ja perinteestä. Haluasitko kommentoida tätä?

WG: Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että on olemassa muinainen shinto ja moderni shinto. Moderni shinto on pyhäkkö-shintoa. Ihmiset menevät pyhäkköihin, rukoilevat jumalia ja soittavat kelloja, mutta eivät todella tiedä mitään shintosta. Eivätkä välitäkään tietää. Koska shinto ei ole varsinaisesti uskonto. Ja shinton papit eivät toimi kuten muissa uskonnoissa. He eivät palvele ihmisiä, he ovat olemassa

jumalia varten. Palvellakseen näitä, rukoillakseen, ollakseen yhteydessä jumaliin. Alkuperäinen shinto taas perustuu kotodamaan, joka taas on muinaisen kosmologian perusta. Kuinka muinaisen, se ei ole tiedossa. Kyseessä on universaalin ki:n rakenne, joka taas on aikidon perusta. Aikido on perustavanlaatuisesti rakentunut kolmesta eri asiasta: ensimmäinen on kotodama, toinen on japanilainen miekkailutaito, ja kolmas on aiki-jutsun muodot.

Näistä muodoista O-sensei valitsi vain sellaiset, jotka ovat sovellettavissa spiraali-periaatteen avulla.

KK: Toisen maailmansodan aikana kotodama-oppia sovellettiin voimakkaan nationalistisesti. Mietinkin, onko tämä osasyy sille, että Kisshomaru Ueshiba jätti tämän puolen isänsä opetuksesta lähes huomiotta myöhemmin, levittäessään aikidoa ympäri maailmaa.

Oliko tässä mielestäsi kysymys aikidon valkopesusta?

WG: En ole sitä mieltä. Kisshomaru oli varsin kiinnostunut kotodamasta ja luki siitä paljon. Hän oli kiinnostunut ymmärtämään mistä siinä oli kysymys.

Mutta hänen maalinsa, jälleen kerran, oli levittää aikido koko maailmaan. Jos se olisi liian monimutkaista ja kiinnittynyttä uskonnollisiin symboleihin, hän ei uskonut – luultavasti oikeutetusti – että levittäytyminen onnistuisi.

KK: Mitkä ovat parhaita muistojasi Hombu Dojosta?

WG: Harjoittelu. [Naurua.] Paikassa oli uskomaton henki päällä, aivan mahtava ja elinvoimainen. Ihmiset olivat omistautuneita aikidolle ja harjoittelivat todella paljon, tekivät töitä.

En harjoitellut pelkästään Hombussa, vaan kolmessa eri dojossa. Viikonloppuisin harjoittelin Kamakurassa Takeda Sensein johdolla – myös hän oli Yamaguchi Sensein oppilas. Viikoilla Hombussa ja Yamaguchin yksityisellä Shimbuya-dojolla. Opin jokaisessa

näistä eri asioita. Menin Hombuun harjoittelemaan asioita joita olin oppinut Yamaguchin dojolla, ja Takedan luo kasvattamaan kestävyyttäni. Koska hänen dojonsa perustui kunnon ja kestävyyden parantamiseen.

KK: Aiki-vartalon kehittäminen, joka vaikuttaa nykyään olevan keskeinen osa opetustasi, ja joka vaikuttaa olevan keskeistä käsityksellesi aikidon renessanssista, on varsin haastavaa ja vaatii päivittäistä sooloharjoittelua. Miten neuvoisit harjoittelijoita aloittamaan sen? Vaikuttaa siltä, että on tärkeä löytää opettajia, jotka ottavat tämän asian vakavasti ja osaavat ohjata harjoittelua oikeaan suuntaan. Minkälaisiin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota ja millaisiin sooloharjoituksiin keskittyä aluksi?

WG: Tiedät tosiaan jo, että sooloharjoittelua on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy välittää eteenpäin työskentelemällä jonkun kanssa. Aikidon perustaja, Morihei Ueshiba, O-sensei itse, oli hyvin eksplisiittinen, selväsanainen tietyistä asioista. Ihmiset väittävät ettei hän selittänyt paljonkaan, mutta tämä ei pidä paikaansa – hän kyllä selitti ja paljon! Monesti ihmiset sanovat hänen olleen mystinen, koska hän käytti jumalten nimiä ja shinto-mytologiaa.

Mutta seuraavassa lauseessa tai kappaleessa hän selitti täsmälleen mihin hän viittasi, mistä hän puhui.

En ole sitä mieltä että O-sensein ymmärtäminen olisi sinänsä hankalaa, ihmisiä ei vain kiinnosta tehdä töitä ymmärtämisen eteen, seurata hänen polkuaan. Näyttää siltä, että monia ihmisiä kiinnostaa kuulla hyvin korkealentoisia ja yleviä opetuksia, mutta harvoja kiinnostaa työskennellä niiden seuraamiseksi. Ja ilman tätä et voi saavuttaa lopputuotetta.

KK: Kiitos, Gleason sensei! Seminaarisi oli todella informatiivinen ja ymmärrettävä tällaiselle aloittelijallekin. Toivottavasti saat joskus kutsun Suomeen opettamaan.

WG: Se olisi mukavaa. Yhteystietoni löytyvät Shobu Aikidon nettisivuilta ja tässä on lisäksi käyntikorttini [haastattelijan hallussa]. 

AIKIDO 1/17

19

Aikidoa matkamessuilla

Teksti: Jarkko Tuominen

Aikidonäytöksistä on kirjoitettu ainakin pari kertaa aikidolehdessä viime vuosina. Petteri Silenius kirjoitti laajan artikkelin näytöksistä ja niiden merkityksestä aikidoille numerossa 1/2009 ja viime vuoden toisessa numerossa (2/2016) Helmi Riihonen kirjoitti artikkelin Nozomin näytöksestä Tracon-tapahtumassa. Näytöksen pitäminen on lajin kannalta hieno asia, koska ne tuovat näkyvyyttä, ja antavat meille lajin harrastajille mahdollisuuden hioa taitojamme yleisön silmien edessä. Parhaimmillaan näytökset tuovat harjoitteluun tavoitteita niin kuin graduointiin valmistautuminen. Liikunnassa, ja elämässäkin, tarvitaan tavoitteita, jotakin jota kohti mennä, ettei vain ajelehdi päämäärättömästi sinne tänne.

Aikidoliitto sai viime vuoden lopulla Japanin suurlähetystöltä toiveen toteuttaa aikidonäytös matkamessuille 2017.

Muutaman mutkan jälkeen näytöksen suunnitteluvastuu tipahti minulle, joka sopi mainiosti, koska olin etsimässä sopivaa päättötyötä III-tason valmentaja- ja ohjaajakoulutukselleni (VOK III), jota olen käynyt jo luvattoman kauan, vuodesta 2011 lähtien. Ehkäpä tässä olisi vihdoin viimein mahdollisuus saada päätökseen tuo koulutus…

Suurlähetystöstä tuli tarkat raamit ja reunaehdot näytökselle. Näytöksen kesto tuli olla tasan 20 minuuttia kaikkine roudauksineen ja vaihtoineen. Näytöksen suunnitteleminen on kuin johtamista, tarvitsee kerätä ympärilleen mahdollisimman taitavia tekijöitä toteuttamaan halutut osiot. Mielestäni aikidonäytöksen yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on lajin monipuolinen esittely. Tästä syystä halusin mukaan mahdollisimman erilaisia osuuksia ja erilaisia harjoittelijoita. Onneksi pääsin mukaan Kustaa Ylitalon oh-

20

Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijat tekivät näytöksestä neljä upeaa traileria, jotka löytyvät aikidoliiton Youtube-kanavalta.

AIKIDO 1/17

jaamaan III -tason VOK ryhmään, joka oli juuri aloittanut.

Ryhmästä löytyi helposti taitavia tekijöitä toteuttamaan näytöksen eri osiot.

Aikataulutin näytöksen (ks. suunnitelma) seitsemään osioon, joiden kesto vaihteli minuutista neljään minuuttiin.

Ensimmäinen ja viimeinen osio oli varattu kumarruksille, jotta näytös alkaa ja loppuu aikidomaisen arvokkaasti.

Ensimmäisestä varsinaisesta osiosta vastasivat Kirkkonummen Kinoumin juniorit. Junnut ovat aina parasta mahdollista antia näytöksille, joten heitä kannattaa aina pyytää mukaan, mikäli suinkin mahdollista!

Junioriosuutta seurasi kaksi perustekniikka osiota. Niistä ensimmäinen oli kihonwaza 1 eli otteista tehtävät tekniikat ja toinen kihonwaza 2 eli lyöntejä vastaan tehtävät tekniikat. Osioiden suunnittelusta vastasivat Jani Tarkki (Seigikai, Tampere) ja Antti Pekkarinen (Yatagarasu, Helsinki). Kävimme molempien ryhmien kanssa suunnitelmat tarkkaan läpi, jotta osiot olisivat varmasti tarpeeksi erilaisia. Katsojalle jokainen heitto on aivan saman näköinen ja samoin jokainen lukko. Jos minä katson esimerkiksi taitoluistelua, niin minulle jokainen hyppy on samanlainen pyörähdys, vaikka ponnistus niissä lähtisi eri jaloilla tai pyörähtämissuunta olisi eri. Tästä syystä pidin erityisen tärkeänä, että suunnittelemme näytöksen osiot tarpeeksi erilaisiksi, jotta katsojan mielenkiinto säilyy.

Junioreiden lisäksi aseosio kuuluu aikidonäytöksen näyttävimpiin osioihin. Aseosiosta vastasivat Kinoumin nuorisoporukka Mika Särkikosken johdolla. Aseiden lisäksi oli tärkeää, että saimme nuoria treenaajia näytökseen mu-

kaan. Usein sanotaan, että aikido soveltuu kaiken ikäisille ja kokoisille, joten tämän olisi hyvä näkyä myös aikidonäytöksissä. Kinoumin osiossa korostuivat yhtäaikainen tekeminen ja laajat selkeät liikkeet, jotka toivat mainiosti esiintymislavalla.

roolissa näytöksessä olivat musiikki ja kuvaesitys, joka pyöri näytöksen taustalla. Näiden lisäksi juonsin näytöksen, joten katsojat saivat mahdollisemman monipuolisen kuvan aikidosta. Kävin myös etukäteen Messukeskuksen väen kanssa läpi näytöksen kulun, jotta he osasivat tehdä oman työnsä valojen ja esitystekniikan kanssa.

Viimeisessä osiossa kävin läpi aikidon periaatteita ja teimme pienen pätkän taninzudoria. Mielestäni on tärkeää kertoa yleisölle, miksi mitäkin tapahtuu. Aikido voi näyttää erittäin hassulta, jos kukaan ei koskaan kerro miksi nuo omituisen näköiset hemmot liikkuvat noin. Muistan itse ensimmäisen aikidonäytöksen Lahdessa, jota kävin katsomassa. Mieleeni jäi lähinnä taputukset, joita ihmiset tekivät jalkaansa vasten. Silloin en vielä ymmärtänyt mistä taputtelu johtui.

Minulle tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus kerätä upea jengi kasaan, ja toteuttaa hieno näytös. Liiton kanssa sovimme, että kuvaamme näytöksestä promovideoita Aikidoliiton käyttöön. Kuvaustiimin löysin työpaikaltani Lahden ammattikorkeakoulusta. Kuvaajina toimivat opiskelijoiden mainostoimisto Midea, joka teki näytöksestä neljä upeaa traileria jotka löytyvät liiton Youtube -kanavalta. Toiveena on, että kun käymme esittelemässä harrastustamme, niin voimme näyttää näitä videoita.

Yleisö on aina tärkein asia minkä vuoksi näytöksiä tehdään.

Heille on hyvä antaa monenlaisia ärsykkeitä. Tärkeässä

Suuret kiitokset koko näytöstiimille ja Kustaalle! 

NÄYTÖSSUUNNITELMA Ajankohta: sunnuntaina 22.1.2017 klo 15.30-15.50 Paikka: Helsinki, Messukeskus (Matkamessut 2017) Kesto: 20 min Suunnittelu: Jarkko Tuominen + Kustaa Ylitalon VOK III -ryhmä Juonto: Jarkko Tuominen Videokuvaus: Midea; Toni Kaskela Musiikki: Shamanic taiko rummutus Valot: Messukeskus / yläspotit Jaettavat materiaalit / esitteet: Aikidoliiton esitteitä ja lehtiä.

NÄYTÖKSEN RUNKO aika min.

1. Alkusanat + kumarrukset

0-1

Jarkko Tuominen

2. Junioriosuus (4 paria junnuja)

2-6 (4min)

Kinoumi, Kirkkonummi (Mika Särkikoski + juniorit)

3. Kihonwaza 1 otteista tehtävät tekniikat: 6-10 - perustekniikkaa (tachidori, suwariwaza, hanmihandachi- (4min) waza, ushirowaza)

Seigikai, Tampere Jani Tarkki + tiimi

4. Kihonwaza 2 lyöntejä vastaan tehtävät tekniikat: - Soveltavampaa tekniikkaa

10-13 (3min)

Yatagarasu, Helsinki Antti Pekkarinen + tiimi (Tapsa & OP)

5. Aseita vastaan tehtävät tekniikat: - bokken, jo, tanto - kata 13 / tachidori / tantodori

13-16 (3min)

Kinoumi, Kirkkonummi Mika Särkikoski + tiimi (Marja, Henna & Toni)

6. Soveltava tekniikka / Aikidon periaatteet: - Periaatteet / kaeshiwaza - Taninzudori

16-19 (3min)

Lahti Yuko Aikikai, Lahti Jarkko Tuominen (Antti, Tapsa, OP)

7. Päätössanat & kumarrukset

19-20

Jarkko Tuominen

AIKIDO 1/17

21

JOENSUULAISET JAPANISSA

Teksti: Esa ”Eddie” Hirvonen Kuvat: Esa ja Lea Hirvonen

Kun joensuulainen lähtee ulkomaille, niin hän pakkaa laukkuun treenikamat, karjalanpaistia ja -piirakoita sekä tietysti munavoita…kunnes häneltä otetaan ne pois lentokentän turvatarkastuksessa. Aikidotreenikamat saivat jäädä?! Itäsuomalainen ihan ällistyi.

Inception Ken lienee katsonut Inception-elokuvan, tietänee myös, miten pieni idea laitetaan kytemään. Allekirjoittanut tunnustaa täten puhuneensa vihjailevaan äänensävyyn, lipsauttaen sammakoita ja muutenkin ohi suunsa koskien matkaa Japaniin jo vuonna 2015. Rikospaikkana tatami ja pukuhuone. Seuraavan vuoden syksynä hitaimmatkin luulivat itse keksineensä loistavan idean treenimatkasta Japaniin ja saimme reissuremmin suunnittelupöydän ääreen. 6 henkeä oli hyvä määrä, sille löytää majoituksen yhdestä osoitteesta ja kuitenkin enemmän mahdollisuuksia saada se munavoi tullista läpi. Koska tuttuja nimiä on kiva bongata, niin tällä reissulla olivat kirjoittajan lisäksi Juhani Rautiainen, Pasi Ilvonen, Juuli Saarinen, Sampsa Geijer ja Lea Hirvonen.

Laskettu aika Huhtikuu 2017 ja laskettu aika reissulle pääsiäisen molemmin puolin. Pääsiäinen antaa työssäkäyville halpaa vapaata ja sää idän ihmemaassa on tuolloin siedettävä meikäläisillekin. Kun ajoissa on liikkeellä, niin voi saada järkihintaisia Suomen sisäisiäkin lentoja, jotka muutoin ovat vain urbaania legendaa. Liikkeelle siis Joensuu-Helsinki-Tokio ja ihan lentäen. Visualisteille suosittelemme myös tätä ajankohtaa esim. niiden kirsikankukkien vuoksi, joskin kukinta-aika voi vaihdella paljonkin.

22

AIKIDO 1/17

”Koti on siellä missä wifi yhdistyy automaattisesti ” Lennot menivät normaalisti ja olimme kohteessa! Heti Naritan lentokentällä it-vastaava Juhani etsi postitoimiston, jonne hän oli tilannut wifi-mokkulan. Nykyihminen ei pitkälle pötki ilman nettiä, tai sitten pötkisi liiankin pitkälle ja kohteensa ohi. Nyt meillä oli sitten kännykät ja koneet verkossa. Bussiliput saatiin ostettua kentän tiskiltä ja matka Shinjukun kaupunginosaan alkoi. Huomioimme sen, että aina kun bussi lähti, niin laukkujen kyytiinnostajat kumarsivat perään pitkän aikaa. Busseja myös makoilee siellä täällä, eikä kukaan hätistele niitä pois. Oletamme siis bussien nauttivan samaa asemaa ja kohtelua Japanissa kuin lehmät Intiassa. Sana ”peltilehmä” juontanee juurensa tuonne (lähde: joensuupedia). Kämppään pääsyä odotellessa laukuille löytyi Shinjukun asemalta säilytyslokerot ja näin olimme kevyempiä kulkemaan sekä ottamaan tuntumaa kylän ytimeen. Se tiedostettu matkaväsymys ja -kiukku iski aikanaan ja koti Ichigayan kaupunginosassa alkoi tuntua yhä houkuttelevammalta.

Pääsimme hiukan etuajassa kämpälle ja asetuimme taloksi.

Airbnb:n kautta hankittu iso kämppä, hyvä sijainti. Itse asiassa niin iso, että alakertaa emme juuri tarvinneet. Siellä oli iso olohuone leffojen katseluun, tykki ja kaikki. Ensimmäinen päivä meni totutteluun, syömiseen ja aikaiseen nukkumaanmenoon.

Nootti itselle Shibuyan näyttävä risteys oli yhtenä nähtävyytenä listoillamme agenda perjantaipäivälle siis selvä.

Tämä risteys on se, jota elokuvissakin käytetään, kun kuvataan Tokion valtavia ihmismääriä ja joka suuntaan kulkevaa porukkaa.

Katso tarkkaan niitä elokuvia, mekin olemme siellä! Tai ainakin nyt olimme… Myöhempien laskutoimitusten mukaan kävelyä tuli n.

25 km per päivä (Nootti itselle: Älä IKINÄ lähde reissuun uusilla kengillä, joiden koosta et ole satavarma! Muista sana ”Rakko”, jos moinen idea käy mielessä.) Jos joku on töitä vailla, niin Japaniin kannattaa tarjoutua liikennettä ohjaamaan tai porttivahdiksi. Parhaillaan näimme kahdeksan miestä ohjaamassa pientä kuorma-autoa parkkihallista tielle. Meillä Joensuussa laitetaan vain vilkku päälle ja kurvataan ulos. Matkaväsymys ja päivän reippailut saivat aikaan sen, että treeneihin ei vielä hätäilty.

Mutta koska kämppämme oli puolen tunnin kävelymatkan päässä Hombu dojolta, päätimme mennä jo illalla tsekkaamaan reitin sekä hoitamaan jäsenmaksut reilaan. Reitti oli helpohko, etenkin Google Mapsin varmistaessa selustaa.

Päädyimme Hombun tiskille, jossa hyvää englantia puhuva nainen auttoi maksuasioissa ja lupasimme samalla saapua seuraavana päivänä.

Samurai-kerroin Klo 5 soi kello, hips hops ylös punkasta, muroja nassuun, reppu selkään ja reippailu kohti Hombua. Aamutreenit alkavat 6.30. (Muistan jonkun valittaneen, kun Joensuussa lauantain treenit ovat jo klo 10.) Kaukaa viisaana reppukin oli valittu niin, että se mahtuu pukukopin lokeroon. Ihan riittävän kokoinen se lokero on, mutta jäykkäselkäinen reppu ei sinne mene. Sadan jenin kolikko tarvitaan avainpantiksi lokeron oveen, mutta sekin löytyi. Omatoimista verryttelyä ennen treenin alkua ja kohta Doshu tulikin paikalle treeniä aloittamaan. Lämmittelyt ns. järjestävän seuran puolesta ovat lyhyet ja toiminta tunnin treenissä alkaa nopeasti. Doshu näytti tekniikan neljä kertaa ja sitten toimeen. Shomenuchi iriminagella aloitettiin ja tahti oli lupaavan ripeä. Ilmeisesti isot vieraat miehet Karjalan laulumailta pelottavat ja niin allekirjoittanut jäi ilman aitoa japanilaista treenikaveria. Erikoisuuksia ei treenissä juuri tullut, perustekniikkaa hyvin lyhyesti esitettynä ja ilman kuvatekstejä. Mutta hiki tuli kylläkin. Porukkaakin oli niin paljon, että tilastaan sai taistella. Kaikki meni oikein hienosti - emme tunnusta tehneemme suuria etikettimokiakaan. Hyvää hikeä ei kannata pilata kylmällä suihkulla, joten reippailimme kotiin lämpimään suihkuun. Eihän siinä paljon samurai-kerrointa tule, mutta paljon mukavampaa varmastikin. Aamun hyvä kokemus edesauttoi kohti illan treeniä, jossa vetäjänä oli Sugawara-sensei. Tämä on eri mies kuin se Suomessakin vieraileva ase-ekspertti. Rivakasta alusta ja paksuista käsivarsistaan huolimatta opettaja oli varsin pehmeä tekniikassaan. Opetuksen ja selitysten

Kun tarvitaan 8 miestä ohjaamaan auto talliin, niin työttömyysprosentti on siedettävän pieni.

määrä oli sama kuin Doshulla, eli kuuronakin pärjäisi.

Japanilaisia treenikavereita löytyi, hiki tuli pintaan ja valtakunnassa kaikki hyvin. Hyväksi lopuksi otimme valokuvat dojolla shomenin edessä ja pyysimme em. treenikavereita kuviin mukaan. Heidän nimensä eivät oikein PohjoisKarjalan murteelle taittuneet, joten jäivät ymmärtämättä ja siksi en tässäkään mainitse. Kiitokset kuitenkin heille.

Päivä pulkassa, hyvä mennä nukkumaan.

Leffatähti Klo 5 ylös, hips hops jne., Doshun aamutreenit jälleen. Ja kyllä, vähän puhetta, 4 näyttöä ja sitten toimintaa. Kuvio on selvästi erilainen kuin leireillä, joilla hän esittelee ja puhuu enemmän. Vaikka tyyli ei aloittelevampaa treenaajaa palvelisikaan, niin hyvä on olla näitä suoran toiminnan paikkojakin olemassa. Ja onhan muistettava myös treenaajajoukon koostumus. Lähes kaikki daneja, ja useilla treenivuosia takana enemmän, kuin mitä edes iäksi olettaisi. Se on hyvin se. Aloittelijoille on toki Hombulla omat treeninsä, ne löytyvät kerrosta alempaa. Kaiken kaikkiaan Hombulla on parhaimmillaan 9 treeniä päivässä, joista osa on käynnissä yhtä aikaa.

Aamupäivällä koetimme myös löytää Tozandon budovarusteita myyvää liikettä, joka sijaitsi hyvin lähellä majapaikkaamme. Eipä löytynyt ja toisekseen olisi ollut kiinni maanantaisin. Uusi yritys myöhemmin. Tälle päivälle lisäkohteena oli Harajuku, josta löytyy Takeshitan ostoskatu. ”I Love Joensuu”-paitaa hakeva löytää sen varmemmin täältä, kuin Joensuusta. Porukastamme Juhani kävi samaan aikaan testaamassa frisbeegolfradan Showa Kinen parkissa. Julmetun iso kuulemma. Juuli ja Lea päätyivät (kissakahvilan jälkeen) Meiji Jingun temppeliin ripustamaan puukyltin, johon sai kirjoittaa toiveensa tai katumuksensa. Eivät kertoneet mitä laittoivat, mutta muu porukka odottaa provikoita lottovoitosta.

Takeshitan ostoskadun jälkeen Pasi oli juossut karkuun Godzillaa tai vastaavaa. Hän nimittäin päätyi Shinjukussa AIKIDO 1/17

23

Samurai-kerrointaan voi nostaa hankkimalla sopivat välineet.

Yllärisensei elokuvan joukkokohtauksen kuvauksiin ja kirmasi pitkin katuja. Jättää kuulemma päivätyöt heti Suomeen päästyä.

Leffatähti. Illalla treenit jäivät väliin kovan vesisateen vuoksi ja ratkaisimme asian katsomalla elokuvaa alakertamme leffahuoneessa. Luksusta.

Heaven vs. Hell Hips hops…tiedätte aamun kuvion. Harjoituksista vastasi Yasuno-sensei. Useista muista treeneistä poiketen paria vaihdettiin kesken treenin ja näin tuntumaa paikallisiin treenaajiin saa paljon nopeammin. Yasuno-senseillä oli ohjelmassa yksi hyökkäysmuoto, johon hän sitten näytti useita eri tekniikoita. Niistäpä sitten sai poimia mieleisensä, joita treenailla. Porukkaa aamun treeneissä kerrankin sen verran vähemmän, että vauhdikkaampi treenaaminen oli mahdollista. Pasin koostamana aamun treeneissä ”vedettiin lättyyn” tai ainakin opettaja teki näin. Reipas meininki siis.

Ja nyt se uusi yritys Tozandon kauppaan treenikamoja katsomaan. Löytyihän se liikekin erään kerrostalon 5. kerroksesta. Mukaan tarttui Sampsalle treenipuku ja pistimme kaksi hakamaa tilaukseen. Haettavissa parin päivän päästä.

Tokion TO DO -listassamme olivat myös Akihabaran elektroniikkahelvetti ja allekirjoittaneella Ochanomizun kitarataivas. Kotona ei tarvita enää romantiikkaa, sillä Akihabarasta löytyy talon täydeltä elektroniikkaa. Onhan siellä myös manga- ja animeroippeita kerrostalojen täydeltä. Tähän väliin hajaannuimme käyden kuka missäkin, aina Harley Davidson-liikkeestä kitarakauppojen kautta astiaostoksille.

Kotona pieni evästys ja illan treenit Osawa-sensein toimesta. Aiemmista opettajista poiketen Osawa-sensei myös selitti opetuksiaan, japaniksi tosin. Parempi sekin, sillä kehonkieli plus puheilmaisun tyyli auttavat jo paljon eteenpäin. Paikalle oli ilmaantunut myös ryhmä ranskalaisia treenaajia, joka voisi ilmentää seuraavana aamuna Doshun treeneissä olevan entistäkin enemmän porukkaa. Puuhakas päivä tämäkin.

24

AIKIDO 1/17

Hips hops…Doshun ameno torifune auttoi aamun murot laskeutumaan ja treenit olivat käynnissä. Porukkaa piisaa, ja näin on ollut jokaisissa Doshun pitämissä treeneissä.

Tekniikat lähtivät enimmäkseen katate ryotedorista ja olivat aika tuttuja. Itselle treenikaveriksi sattui hieman vanhempi herrasmies, joka kyseli, kauanko olin treenannut.

Hänellä oli takana 14 vuotta ja minulla lähes tuplaten. Ymmärsin, että hän oli tykännyt tekemisistäni, tai oli ainakin kohtelias niin sanoessaan. Sama se, otetaan kehut vastaan ja kaikki lasketaan! Mitään suuria ja erikoisia elämyksiä opettajat tai heidän opetuksensa eivät ole, varsinkaan hieman kokeneemmille, antaneet. Sen sijaan selväksi on käynyt, että treenin onnistuminen ja anti ovat Hombulla sitäkin enemmän kiinni treeniparista, joka kulloinkin vastaan tulee.

Päivemmällä Tokio antoi jokaiselle tarjontaa mielihalujen mukaan. Joku käytti aikaa kampaajalla neljättä tuntia, yksi hankki pihviveitsen, toiset olivat lelukaupassa ja joku taas musiikkiliikkeissä. Kävelyä enemmän kuin laki sallii tai askelmittarin paristot kestävät. Piti vain käväistä tunti tahi pari ja sitten huomasimme kävelleemme 6 h. Näin tehdään rakkoja antaumuksella!

Illan treeniin ehdittiin kuitenkin ja vuorossa piti olla Miyamoto-sensei. Vaan eipä ollutkaan ja treenejä pitäneen opettajan henkilöllisyys pysyi meiltä salassa koko harjoituksen ajan. Riuhtovan näköistä tekniikkaa tekevä opettaja osoittautuikin hyvin pehmeää tekniikkaa tekeväksi. Silmä petti kokenuttakin harrastajaa tässä asiassa.

Perushyvä harjoitus, jossa pikkuisen enemmän näyttöä ja selitystä. Pikkuisen enemmän tarkoittaa 6-8 näyttökertaa normaalin neljän sijasta ja päälle japaninkielistä selitystä.

Se on jo hyvin se. Väkeä harjoituksissa oli Doshun treeneihin verrattuna puolta vähemmän, joka oli oikeastaan ihan loistava juttu. Lopuksi hakamaa viikatessa tuli kysytyksi eräältä paikalliselta, että kukahan se mahtoi treenejä vetää ja selvisi herran olleen Sasaki-sensei. Uusi tuttavuus ihan positiivisella tavalla. (Myöhemmin meille selvisi, että

Miyamoto-sensei oli ollut pitämässä leiriä Budokan-hallilla ja siksi hänellä oli tuuraaja. Samasta syystä lienee ollut treenaajiakin vähemmän paikalla.)

Illalla tytöt (Laskemme pitkätukka-Pasin mukaan. Hän itse sanoi tämän.) lähtivät vielä kaupungin valoja katsomaan jonnekin Shinjukuun. Piti kuulemma nähdä kylää pimeälläkin.

Illan treeneissä edustus taas Pasin ja Sampsan toimesta ja he ovatkin olleet ryhmän sitkeimmät sillä saralla. Treenit veti Kobayashi-shihan (ei se Suomessa vieraileva Kobayashi). Kokyo-ho osoittautui suosituksi tekniikaksi, joka tuli esille nyt ja onpa tullut lähes kaikissa muissakin harjoituksissa. Jokainen opettaja sitä tuntuu jotenkin teettävän.

Hyökkäysmuodoista ushirowaza tuli uutena esille, kun tähän mennessä ehkä shomenuchi on ollut eniten käytetty.

Team Kala

Citius, altius, fortius

Hips…aamun reippaat miehet, Pasi ja Sampsa, saivat rähmät silmistään ja kävelivät Osawa-sensein treeneihin.

Osawa-sensein ideana oli luoda tietty piste, josta tekniikka mahdollistuu eri variaatioihin. Tällä kertaa idea sitten jo avautui, kun edellisellä kerralla tässä oli vielä pieni kielimuuri tai vastaava. Muutoin treeni seuraili aiempaa Osawan treeniä ja tyyliä.

Ja viimeinen hops…Pasi ja Sampsa pelastavat mainettamme jälleen. Aamun treenistä vastasi Irie-sensein sijasta Sasaki-sensei. Tilaa tehdä oli hieman paremmin ja opettaja myöskin käy kiertämässä sekä tekemässä tekniikkaa kaikille. Tämä on hyväksi havaittua. Parissa tekniikassa suoritus oli ensin venyttävä ja sitten normaali heitto tai muuten tekniikan loppuun asti vieminen. Kaikki tekniikat tapahtuivat taino tenkan ho:n kautta. Ilman hakamaa olevia selvästi armahdetaan hieman ja tekijät varovat heitä enemmän.

Näin on vaikuttanut olevan kautta linjan kaikissa treeneissä. Tämä ei kuitenkaan aina olisi tarpeen, etenkään meidän suomalaisten kohdalla, sillä suomalaisella 3.kyulla voi olla lähes yhtä pitkä kokemus kuin japanilaisella 1.danilla.

Päivällä vielä viimeiset kiertelyt pitkin kylää ja kujia, kuka missäkin päin.

Aamusta haimme Tozandolta tilatut hakamat, jotka verottomalla n. 10000 jenin hinnallaan eivät olleet kalliita ainakaan meidän mielestämme. Päivän seikkailuihin jakaannuttiin jälleen eri puolille Tokiota. Juuli ja Juhani muodostivat Team Kalan ja lähtivät Tokyo Sea Life Parkiin. Muuten tuli pyörittyä tutuissa kaupunginoissa etsien sitä sun tätä tavaraa tai kuvattavaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niinpä polvet sekä varpaat ovat olleet romuina kaikesta kävelystä. Siitä on kärsinyt jo treenaaminenkin. Vanhetessa ei näemmä aina viisastu.

Treenien jälkeinen ystävämme: Herra Pocari Sweat.

Tutustuimme jo 20 vuotta sitten.

Illan treenit, ja samalla viimeiset treenimme, veti Mitsuteru Ueshiba. Tyyli oli kuten isälläänkin, eli ytimekkäät 4 näyttökertaa ja sitten kaikki tekemään vain. Puhetta tai selityksiä ei juuri saatu, joskin hän kävi kyllä ahkerasti kiertämässä ja seurasi tarkasti tapahtumia. Nyt se ranskalaisten porukka oli myöskin paikalla ja yksi suurikokoisempi kaveri heistä oli tiukassa ”kuka heittää nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin ja jaksaa pidempään”-kisassa japanilaisen nuoren miehen kanssa. Siinä menossa olisi ehkä itsekin joutunut ottamaan kädet taskusta. Näytti melko päättömältä se touhu, mutta kai se pitää ihmisen saada rajojaan kokeilla. Tätä toimintaa nimenomaan Mitsuteru sitten seurasikin silmä kovana. Uskoisin, että lähinnä siksi, ettei se mene hevosenleikin kautta yli ja karkaa matsiksi.

Treenin jälkeen etsimme vielä ruokapaikan (Juhani sortui Mäkkiin) ja söimme viimeisen sipusapu-aterian Japanissa toistaiseksi. Perinteisesti koitimme kännyköillä kääntää ruokalistaa, siinä sen paremmin onnistumatta tälläkään kertaa. Mutta ruokaa tuli ja syötiin kyllä.

Himputin Haneda Nyt se kello soikin sitten jo neljältä ja tunnissa oli syöty, pakattu viimeiset kamat sekä suoriuduttu metroasemalle.

Kerrankin ruuhkatonta. Etukäteinen suunnittelu toimi ja päädyimme hyvässä aikataulussa Hanedan lentokentälle, jonka tiskillä lennoistamme ei tietty mitään. Himputti - väärä terminaali! Pelivaraa oli ja oikean tiskin löydyttyä homma lähti sujumaan. Lyhyt lento Nagoyaan, jossa koneenvaihto, sitten pidempi etappi Helsinkiin, ja vielä pieni pätkä Joensuuhun. Kevyt vuorokauden valvominen kaikkinensa mutta ehjänä kotiin ja munavoin äärelle. 

AIKIDO 1/17

25

Juniorivaliokunnan esittely Juniorivaliokunta aloitti toiminnan nykyisellä kokoonpanollaan vuoden 2017 alusta. Valiokuntaan valittiin 4 jäsentä, joita yhdistää vankka kokemus ja sydämen palo junioritoimintaa kohtaan. Edellisestä valiokunnasta toiminnassa jatkoi yksi jäsen ja loput kolme ovat uusia kasvoja. Juniorivaliokunta kuulee mielellään toiveita ja ehdotuksia valtakunnallisen junioritoiminnan kehittämiseksi.

Yhteyttä saa lähettämällä mailia juniori.valiokunta@aikidoliitto.fi.

Päätimme että esittäytyminen lienee paikallaan. Eli olkaapa hyvät: Junioriliittovalmentajat 2017.

1.

2.

3.

4.

Esittele itsesi Miksi junioritoiminta on sydäntä lähellä?

Mihin aion vaikuttaa junioriliittovalmentajana?

Vapaa sana

Miska 1. Miska Laakso. Tampereelta aikidoseura Nozomista. Aikidoa olen harjoitellut noin 7 vuotta ja koko ajan samassa seurassa. Omassa seurassa olen ohjannut junioreita useamman vuoden ajan sekä hetken toimin junioritoiminnan vastaavanakin.

2. Juniorit ovat tulevaisuus. Aikidon junioritoiminnan rooli on mielestäni lisätä yleisesti suomalaisten nuorten liikunnan harrastamista. Toisaalta junioritoiminta antaa hyvät rahkeet jatkaa harrastusta aikuisena.

3. Hienoa olisi lisätä Suomen laajuista junioritoimintaa, jotta juniorit ja myös vetäjät pääsevät näkemään toisiaan. Toisaalta pyritään tekemään valiokunnasta elin, joka tuottaa seuroille sellaista materiaalia mitä tarvitaan. Ensin pitänee selvittää mitä seurat valiokunnalta haluavat.

4. Juniorivaliokuntaa pyritään nyt uudistamaan. Toivottavaa on, että ihmiset uskaltavat herkästi lähestyä ideoidensa ja toiveidensa kanssa esim. kun leireillä tavataan :)

Antti 1. Antti Pekkarinen. Aloitin aikidon Vuosaaren Viikingit ry:ssä vuonna 1998 Esko Nuoton ja Kari Lappalaisen vetämällä peruskurssilla. Sittemmin olen harjoitellut useissa pääkaupunkiseudun seuroissa ja tällä hetkellä ohjaan Finn-Aikissa, Awasessa sekä Yatagarasussa. Junioreita ohjasin pitkään Finn-Aikissa, mutta tällä hetkellä junioriohjaukseni rajoittuvat leireihin.

2. Juniorien ohjaaminen on mielestäni selvästi haastavampaa kuin aikuisten, mutta toisaalta ohjaajalla on mahdollisuus todella vaikuttaa harjoittelijoiden kehittymiseen ja parhaassa tapauksessa olla mukana luomassa pitkäaikaista liikuntaharrastusta. Juniorien spontaanius on yksi antoisimmista (joskus tietysti myös yksi rasittavimmista) aspekteista ohjaamisessa. Juniorien ohjaamisesta saa myös ideoita omaan kehittymiseen erityisesti ohjaajana, sillä junioriryhmän motivoiminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa sekä tilannetajua.

3. Suurin toiveeni on luoda uusia tapoja innostuneille junioreille päästä kehittämään omaa aikido-osaamistaan ja toisaalta luoda areenoita joissa he pääsevät esittelemään oppimiaan taitoja.

4. Suomessa eri ”opettajalinjojen” seuraajat tekevät paljon yhteistyötä keskenään. Tämä on mielestäni iso voimavara suomalaiselle aikidolle ja myös aikidon filosofian ytimen mukaista toimintaa.›

26

AIKIDO 1/17

Erityisesti junnutoiminta on alue, jossa monipuolinen osaaminen ja erilaiset näkemykset luovat mahtavan oppimisympäristön harjoittelijoille (sekä ohjaajille). Tämän vuoksi toivomme mahdollisimman laajaa yhteistyötä junnuaikido-ohjaajien ja harjoittelijoiden välille. Myös juniorivaliokuntaan kaivataan jatkuvasti uusia näkemyksiä ja luovia ajatuksia, joten rohkeasti mukaan kun seuraava haku valiokuntiin aukeaa. Antoisia ja haastavia harjoituksia kaikille!

Kari 1. Kari Mantere. Aikidon aloitin Hollolan Holjutaissa muistaakseni 1992. Opetin Holjutaissa sekä opiskeluajan Riihimäen SuomenBudoKeskuksessa kunnes muutin vielä etelämpään pääkaupunkiseudulle. Tämän vuosituhannen olen ollut pääosin Sandokaissa Keravalla. Tosin olen harjoitellut useissa pääkaupunkialueen seuroissa. Opetan nykyisin lähes täysin Sandokaissa sekä aikuisia että junioreita.

2. Junioritoiminnassa näkee lasten ja nuorten liikkumisen ilon sekä sen kuinka uusien asioiden oppiminen innostaa lapsia liikkumaan. Sekä omat lapseni harjoittelevat junioreissa.

3. Toivoisin, että junioreilla olisi enemmän leirejä ja muita tapoja kehittää osaamistaan sekä ylläpitää junioreiden innostumista aikidoon.

4. Toivoisin, että voisimme tarjota kaikille junioriohjaajille sekä ohjaamisesta kiinnostuneille ideoita ja apua ohjaamisessa ja junioritoiminnan kehittämisessä.

Sami 1. Sami Poutiainen. Aloitin aikidon vuonna 1999 Vaasan Budokanissa, jossa aikidoa ohjasi tuolloin mm. Kjell Forsén. Vuoden harjoiteltuani muutin Kuopioon. Olen seissyt siitä lähtien Kuopion Aikidoseura Tenchikan ry:n joukoissa lukuunottamatta vuosia 20132015, jolloin harjoittelin Turku Aikikaissa ja Hokuto Dojo Littoisissa. Junioritoimintaan tulin mukaan (muistaakseni) vuonna 2002.

Ohjaan yhä Kuopiossa säännöllisesti junioriharjoituksia.

2. Liikunnan ilon vuoksi. Parhaimmillaan juniorityön avulla luodaan lapselle pohja liikunnalliselle elämäntavalle. Junioriharjoitukset ovat myös itselleni hauska ja monipuolinen lajitaitoja, vartalonhallintaa ja lihaskuntoa kehittävä harjoituskerta. Viikon aikana tehtyjen ukemien, punnerrusten ja istumaannousujen määrä nousee huomattavasti junioriharjoitusten ansiosta.

3. Olympiakomitean Sinettiseurakriteerit ovat uudistuneet 20162017. Uudet kriteerit vaativat Aikidoliiton Sinettiseuroilta juniorityön toimintaympäristöjen tarkastamista ja Aikidoliiton omat sinettikriteerit on myös päivitettävä. Junioriliittovalmentajat ja jäsenseurojen junioritoiminnan vastuuhenkliöt ovat keskeisessä asemassa, jotta Aikidoliiton Sinetti- ja jäsenseurojen juniorityö rakentuu vastedeskin nykyaikaisille laatuvaatimuksille.

4. Useimmiten niin aloittelevat kuin kokeneetkin junioriohjaajat pitävät ohjaustyössään tärkeimpänä monipuolista ja laajaa valikoimaa erilaisia (kamppailulllisia) pelejä ja leikkeä sekä lajitaitojen kehittymistä tukevia harjoitteita. Aikidoliiton järjestämät junioriaikidoleirit (viime vuosina lähinnä Suuri Budoleiri) ovat erinomainen alusta, jolla eri puolilta Suomea saapuvat junioriohjaajat pääsevät konkreettisesti vaihtamaan kokemuksia. Olen osallistunut Suurelle Budoleirille lähes säännöllisesti useiden vuosien ajan seuramme junioreiden kanssa ja olen itse hyötynyt valtavasti siitä tietotaidosta, mitä leirin ohjaajilta, apuohjaajilta ja leirituristeilta on minulle välittynyt. Toivoisin, että seurat näkisivät junioriaikidoleireille osallistumisen myös tärkeänä ohjaajien koulutustilaisuutena.  AIKIDO 1/17

27

Aikidobladet på svenska

Översättning: Joakim Borgmästars

TRÄNINGENS PLANERING I AIKIDO Senvåren 2017 gjorde Reijo Rajala som en del i VOK3-utbildningen en förfrågan gällande aikidoföreningarnas träningsplanering. Han frågade föreningarna ifall de har en träningsplan och hur den ser ut och hur planen genomförs. Som en fjärde fråga gav han föreningarna möjlighet att fritt kommentera och precisera. Aikidoförbundets kansli hjälpte till med att sända ut förfrågningarna per epost.

Svaren kunde delas in i tre grupper: har ingen träningsplan, har en sorts träningsplan och har en träningsplan. Bland svaren fanns åtminstone allmän träningsplan eller linje även om de inte innan förfrågningen var utformade. En kort redogörelse av förfrågningens resultat görs här. En mera utförande rapport finns och kan begäras från Aikidoförbundet.

INGEN TRÄNINGSPLAN ELLER EN SORTS PLAN På frågan om föreningen har någon sorts plan och linje, svarade man i några fall kort bara ’nej’. Ofta fortsatte de ändå med förklaring, t.ex. ’några träningsgånger/ vecka/ månad temadelar, som till innehåll är enkelt att betona antingen åt nybörjare eller mera erfarna’. De här föreningarnas nej-svar skiljde sig inte ofta klart från någon förening som svarade att de hade en plan.

I vissa svar framkom att den lilla föreningen inte behövde någon plan, men betonade att de som tränar instrueras enligt deras egen nivå. I ett svar berättade man att instruktörerna har ’en medlemsförteckning, där man märker ut på vilken nivå de är, vilken bältesgrad som borde tränas’ och att ’målet är att skapa korta personliga program åt var och en, de ändrar man i enlighet med personens träningsaktivitet’. Även den här föreningen svarade att de inte har någon träningsplan.

Några av föreningarna med en träningsplan svarade att de hade någon sorts plan.

När precisering efterfrågades visade det sig att planen inte fanns nedskriven. Mål med träningen verkade ändå, på basen av förklaringen, finnas. En oskriven plan fanns också i föreningen som svarade att träningsplan finns. Hos dem tematiseras träningen höst- och vårterminen och huvudinstruktören instruerar enligt den två gånger i veckan. Andra instruktörer följer given linje.

HAR PLAN - TOM FLERA! I några svar framkom att olika grupper har sina egna planer, och ibland hade ännu olika grupper uppmärksammats under dessa. Å andra sidan kan de tolkas som en del av föreningens helhetsplan.

28

AIKIDO 1/17

Planerna var i huvudsak i tabellform. Skillnaderna bland dem var tydligt gjorda på samma botten. Ofta fanns förklaring som tillägg till tabellen om hur den fungerar.

Några föreningars respondenter hade noterat besväret och skrivit verksamhetens linjer mera utförligt i sina svar. Meido-Kan var av de här den mest grundläggande och delar av deras svar bifogas här.

vanligen månads- eller veckovisa, men planen kan även göras från dag till dag.

Förstås är den inte speciellt bra att överföra eller upprepa under flera år. Exempel på månadsplan (kuva 1). Programmet är riktgivande och tyngdpunkterna rådgivande och fokuserar inte på enstaka tekniker, vilket förbättrar planens tillämpning på olika träningspass.

’Meido-Kans aikidoverksamhet leds av verksamhetsledare, som till sitt stöd har ett team av högre grad (tränande med 4.-6. dan grad), som ansvarar för föreningens aikido grundlinjer, kallelse av utomstående instruktörer, graderingsarbetsgrupp och (i huvudsak) kyu-graderingar, samt för junior-team, informationsteam och grundteknikteam.’

Ibland kan det vara bra att göra veckovisa planer (kuva 2). Så gjorde artikelförfattaren själv när grundkursen delades bland två instruktörer för att ge yngre tränande erfarenhet av att instruera. Det här hade också varit bättre ifall muntligt överenskomna saker och t.ex. uppvärmingen hade skrivits ner. Den här gången gick de igenom dem tillsammans genom att göra och prata.

’Instruktörsverksamheten är differentierad i olika ansvarsområden, som koordinerar sin verksamhet tillsammans med verksamhetsledaren: 1. Under vinterperioden (sep-maj) ordnas varannan månad en träningsmånad med grundtekniker —- för den här verksamheten ansvarar grundteknikteamet. Skilda grundkurser ordnas inte i föreningen, utan nya medlemmar tas direkt med i träningen.

2. Juniorverksamheten är en sinetti verksamhet som juniorteamet ansvarar för.

3. Vapentekniker lärs ut 1-2 träningar/ vecka under vinterperioden när det inte är träningsmånad med grundtekniker.

4. På en veckoträning instrueras alla närvarande tränande regelbundet grundteknik och tori och uke grundrörelser och som har sina skilda teman.

5. För de som förbereder sig för kyu-gradering ordnas graderingsarbetsgrupp två gånger under höst- och vårperioden, här svarar föreningens egna graderingsdomare på deltagarnas frågor kring tekniker i graderingskraven under en mattpalaver.’

10. I föreningen hålls början och slutet av höst- och vårperioden en instruktörspalaver, i vilken alla oberoende av bältesgrad kan delta, och där alla åsikter efterfrågas och tas del av. Från förra hösten har det utvecklats till en tatamipalaver (förutom diskussion genomgås också träningarnas olika nivå och lämpliga teman) och teman fastslås —-’ Till exempel Lahti Yuko Aikikais träningsplan är ett paket som det lönar sig att gå och bekanta sig med på hemsidorna.

Där finns bl.a. presenterat träningens ledningsgrupp, principer, träningens uppbyggnad, kärnan i aikido som gren, aikidoteknikens uppbyggnad och mål på kunnande inför olika bältesgrader samt träningens tyngdpunkter månadsvis.

Man kan även synliggöra mycket annat än tekniker genom en presentation i tabellform. I bifogad plan för juniorgrupp visas två grupper på olika nivå och deras program, men man påminner också om utveckling av själslig och fysisk träning samt tipsar om sidoträning (kuva 3).

Planen kan också vara daglig. En sådan fick artikelförfattaren se som täckte hela våren ända till halva juni, men en sida räcker säkert att visa (kuva 4). Med den här planen kom en grundläggande förklaring som fullbordade den.

I många svar på förfrågan fanns en bilaga som förtydligade tabellens innehåll. Enligt artikelförfattarens uppfattning skrevs många de här bilagorna för att svara på förfrågningen. Nu när de en gång är skrivna lönar det sig kanske att bifoga dem till planen om man vill grundligare ändra den.

I några svar framträdde även instruktörernas utbildning. Över lag var det inte skrivet i planen men framkom på andra sätt: ’Instruktörerna rekommenderas gå Inivå utbildningen och nästan alla har gått den.’

Ibland är det brukligt att hålla instruktörsträningar och -palavrer där man behandlar instruktörs ärenden: ’Träningsplanen följs höst- och vårperiod, den innehåller även 4-5 instruktörsträningar/utbildningar under året, när vi tillsammans ventilerar problemområden.’

GENOMFÖRANDE AV PLANEN

NÅGRA EXEMPEL PÅ PLANER

På frågan hur man genomför planen framkom väldigt enkelt svar. I allmänhet var det en person eller instruktörsteam som genomförde planen. Ibland fanns också en större enhet bakom planen, men det var undantagsfall i svaren. Ett sådant exempel i slutet av stycket.

Oftast räcker en plan i tabellform. De är

Ifall planeraren var en person, så var det

vanligtvis en huvudinstruktör eller någon bestämd grupp, t.ex. ansvarsperson för juniorernas instruktörer. Vanligen hade det gått så, att trots gällande plan hade fallit på en, hade planen ändå levt och genomgått finsjustering, när andra instruktörer hade kommenterat planen efter att praktiskt ha erfarit den.

Kanske är ändå en direkt utsedd grupp bäst lämpad att utforma planen. Självklara medlemmar i gruppen är föreningens instruktörer och ledare. Det är inte sällsynt att man gjort så i praktiken, men det skulle verkligen inte vara till nackdel att göra det till en regel och gärna skriva ner besluten.

Lahti Yuko Aikikais omfattande träningsplan baserades också på omfattande planering med medlemsförfrågningar och föreningens framtid. Träningsverksamhetens ledningsgrupp grundades dit alla föreningsaktiva dan-graderade personer hörde. Föreningens innehavare av högre bältesgrad hade utarbetat träningens linje och tyngdpunkter för utvärdering av andra grupper. Planen hade justerats i gruppen och nya planen testades i praktiken våren 2017. Föreningen hade också genomfört en förfrågan om träningen bland medlemmarna. I maj hade träningsverksamhetens ledningsgrupp för avsikt att utvärdera

försöket och på basen av den utarbeta höstens plan.

ANDRA KOMMENTARER På den fjärde öppna frågan svarade man vanligtvis på basen av andra svar eller för att förtydliga. Lite av dem har artikelförfattaren redan till en del lånat. Åsikter och egna tankar kom ändå fram ibland. Två av dem lånar artikelförfattaren ännu som exempel. ’Jag anser det vara viktigt att föreningens instruktörer tillsammans är med i planeringen av instruktörsverksamheten och genom det också förbinder sig till givna gemensamma mål och praxis. För det andra är det viktigt att planen är tillräckligt rymlig så att instruktörerna får uppfylla även egna intressen när de instruerar.’ ’För en tid försökte vi göra en terminsplan —- men inte längre. Då fanns ett tema för varje månad och instruktörerna följde temat 60-80 % och slutet enligt egen känsla. Jag tycker inte jag vill gå tillbaka till den mallen.’

I det senare citatet hade också respondentens förening ändå 2-4 veckor planerade för de som skulle gradera och då tränades

bältesprov individuellt enligt behov. Knappast tränas vad som faller in, bara för att plan för terminen inte finns.

SLUTTANKAR Att granska olika metoder är verkligen användbart om en förening vill utveckla sin verksamhet genom att utforma eller modifiera en träningsplan. Främst därför begärdes de och blev presenterade här också. Genom att dela med sig och utbyta erfarenhet kan vi lära av varandra och tillsammans utveckla våra föreningars träningsplaner. I Finland finns många erfarna ledare och instruktörer, som kanske inte själva behöver öppna skriftliga instruktioner eller bilder, men för att föra dem vidare kunde de ändå vara till nytta.

Det kan finnas många åsikter om detaljerna i träningsplanen och hur den presenteras. Föreningarna och instruktörerna är olika och olika sätt passar olika föreningar.

Nu har några modeller i alla fall presenterats, som kan användas som sådana, kombinerade eller utvecklade för den egna föreningen på lämpligt sätt. Experiment kan inte orsaka skada. I bästa fall förbättras föreningens aktivitet eller så tryggas dess fortsättning. En bra förening kan alltid vara lite bättre. 

Tankar om aikidons framtid, del 1:

VAD HAR FÖRÄNDRATS? Aikido har tränats i Finland i snart 50 år. Det är en hedrande tid, men det minskade intresset för grenen kastar en skugga över dess fortsättning. Vad borde göras för att vår gren skulle behålla sin livskraft de följande 50 åren?

antal, speciellt med tanke på att grenen inte riktigt är hela familjens hälsoidrott i dess nuvarande form. Judo och taekwondo är mycket större grenar just nu och troligen också i framtiden.

MIXED MARTIAL ART REGERAR

MMA:s större påverkan sker också via bänkidrotten: den ändrar den stora allmänhetens uppfattning om vad som fungerar och är realistisk kampsportteknik, vad som är de bästa träningssätten samt, vem vet, kanske också vad som är stort och eftersträvansvärt som stridskonst. Är det verkligen snyggt att kunna höga sparkar eller benlås? Dessutom lyfter det fram andra grenar i rampljuset speciellt brasiliansk jujutsu har sin nuvarande populära släkten Gracie att tacka för framgångarna i MMA.

I allmänhet ges MMA:s uppkomst som första förklaring till att aikidons popularitet sjunkit. MMA:s popularitet har utan tvekan ökat och imagen snyggats till ganska snabbt. Förmodligen har MMA inte så många utövare som media försöker påskina. När det här skrivs har Finlands MMA förbund dryga 60 medlemsföreningar - lite mindre än Finlands Aikidoförbund har. Hittills är MMA inget hot mot asiatiska kampsporter sett till utövarnas

I många fall fungerar MMA som en small men synlig spjutspets som drar massorna från boxning och BJJentusiaster till träningssalen. Inkomsten som mängden utövare drar med sig möjliggör goda träningsförhållanden åt konkurrenterna och tävlande fungerar som förebilder för utövarna. Grenarna kompletterar varandra. Ett funktionellt mönster - men i det finns inte nödvändigtvis rum för aikidoliknande grenar, som inte hedrar

År 2017 har det gått cirka tio år sedan nya medlemmars antal i nybörjarkurser i Finlands aikidoföreningar störtdök - och inte verkade fenomenet begränsat till hemlandet eller bara aikido, utan berörde många ’traditionella’ kampgrenar runt om i världen. Vad hände? Knappast finns det bara en förklaring till fenomenet.

Artikelförfattaren försöker här presentera möjliga förklaringar.

mästerskapen och representerar väldigt olika träningskulturer.

IDROTTSKULTUREN I FÖRÄNDRING Idrottskulturen har också förändrats utanför kampgrenarna. Aikido utformades till sin nuvarande form och fick sin storhetstid till dessa dagar, när kondition för vanliga människor framförallt betydde att vara på länk och utöva andra uthållningsidrotter. På 2000-talet har styrketräning blivit vanligt och nytt. Nya utmanande träningsformer sticker upp som svampar efter regn. Å andra sidan har ’välbefinnande’ blivit ett populärt uttryck: nu för tiden är målet inte nödvändigtvis ’kondition’ eller ’hälsa’ utan betydelsen av idrott är att ge upplevelser av att må bra - antingen genom väldigt lugn eller väldigt intensiv träning. Har aikidon - vars träning inte är typiskt extremt lugn eller extremt intensiv - plats i den nya idrottskulturen?

Den traditionella idrottskulturen idag handlar mindre om medaljer och mera om den egna drivkraften att träna. Saker som tidigare var ’i orientalisk anda’, ’ungdomskultur’ eller ’extremsport’ har börjat uppfattas delvis som ’idrott’ och ’välbefin-

AIKIDO 1/17

29

Aikidobladet på svenska nande’ eller till och med ’upplevelser’ och ’utmaningar’. Utvecklingen av idrottskulturen är som helhet en bra sak, men kan också försvåra definitionen av asiatiska kampfärdigheter och kroppsövningar till något mera än fysisk aktivitet och välbefinnande eller upplevelser och utmaningar. Aikidons främjande av att vinna över sig själv och icke-tävlande är inte heller de konstiga eller avvikande längre, men det gör det svårare för aikidon att sticka ut från mängden endast genom att tävling saknas.

DÖDAR IPHONE KUNG-FUN - ELLER AIKIDON? I aikido tävlar utövarna inte bara med andra sporter. Olika elektroniska spel är populärare än någonsin och erbjuder utmaningar, upplevelser, samarbete och tävling utan att behöva bekymra sig om att besöka en träningssal. Ifall spridningen av spelandet leder till att den ersätter idrott med att sitta, så är det absolut skäl att oroa sig för medborgarnas hälsa. I stället för att se på förfallet bland dagens ungdomar är det mera konstruktivt att tänka på vad det är som gör spelen till ett mera attraktivt alternativ än idrott.

Naturligtvis är spelen en stor business: inkomsten och marknadsföringen från dem är på en helt annan nivå än vad aikidon kan uppnå.

Benjamin Judkins har visat att tekniken nuförtiden erbjuder det som kinesiska ungdomar på 1910-1990-talet var viktiga orsaker till att träna kampsporter.

Kungfu erbjöd personliga och gemensamma identiteter samt möjlighet till nätverkande. Genom att förbinda sig till träningen kom man med i andras vardag och anknutna grupper. Nuförtiden kan program i smarttelefoner enklare erbjuda identiteter och nätverkande. Att förbinda sig till kungfu-träningen verkar inte längre lika lockande.

Trots smarttelefoner är viljan i Japan att engagera sig i en nära gemenskap och nätverkande fortfarande en viktig orsak till att börja med aikido, åtminstone i gymnasiernas aikidoföreningar. I Japan är aikido förmodligen inte populärare än i Finland, så Japans intimare gemensamma träningsmall - ifall man kan överföra den på Finland - är knappast i den bemärkelsen något recept för att öka populariteten. Gemenskap baserad på gemensam träning, fysisk kontakt och närvaro kan emellertid erbjuda något som digitala medier inte kan på samma sätt.

JAPAN I MEDIA DÅ OCH NU Akira Kurosawas Sju samurajer hade premiär år 1954. På den följde många kri-

30

AIKIDO 1/17

Översättning: Joakim Borgmästars tiserade och uppskattade samurajfilmer.

Under de följande årtionden härskade karatehjältar och ninjas i TV-skärmen.

Steven Seagal gjorde aikidon känd via sina filmer även om man kan ha många synpunkter på den mediala bilden av hans aikido. På 2000-talet har ändå Seagals stjärna dalat och inte heller samurajerna har haft internationella framgångar som filmer efter 2000- talets början.

Låt oss jämföra: Aikikais första offentliga aikidouppvisning hölls i Tokyo år 1955.

De följande årtiondena steg aikidons popularitet snabbt och grenen spred sig över världen. Efter 2000-talets början har grenen inte dragit nya utövare enligt tidigare modell. Det kan vara en slump, men det går inte att bortse från filmernas betydelse för popularitetens ökning och minskning av japanska kampsporter. Filmerna erbjuder förebilder och inspiration samt behåller grenarna i rampljuset. Det är inte nödvändigtvis frestande att spendera mycket tid och ansträngning på en gren som är helt osynlig för det omgivande samhället. Genom film och andra medier kan man dela erfarenheter och betydelser med andra som inte tränar kampsporterna.

Japanska populärkulturen har absolut inte försvunnit från Finland - tvärtom. För kampsportens del kan det dock finnas en viss grad av imageproblem att Japan förenar (åtminstone unga) människors uppfattningar med dagens mera söta karaktärer än med vilda krigare. Å andra sidan kan vi ha bara en framgångsrik Aikidoformad manga eller anime i huvudet på en ung nybörjare. Det är också irrelevant att Japan är allmänt känd i Finland kanske malaysiska grenar kan vara svårare - och det är i huvudsak förknippat med positiva bilder.

TID FÖR NÄTVERKANDE En av den här tidens samhälleliga trend är - på gott och ont - ökad misstänksamhet och kritik mot etablerade auktoriteter. Till en del kan man se informationsteknikens utveckling som en orsak.

Tidens anda avbildas av ett nytt pedagogiskt tänkande där lärarens uppgift inte bara är att implementera fakta för eleverna utan också uppmuntra dem till att tänka självständigt och skaffa sig kunskap. I den sådan miljö är de många kampgrenarnas officiella undervisningsoch organistaionsstrukturer som en bris från förra seklet. Officiellt kommer undervisningen i sista hand från en auktoritet och sprider sig hierarkiskt uppifrån ner.

En person, som i skolan och arbetet har vant sig vid att söka fakta självständigt, fråga kompisar och söka lösningar på problem genom att bestämma och erfara, upplever inte nödvändigtvis någon

mening med lärarens imitation eller rutinmässiga upprepningar.

Finlands Aikidoförbund är i nuläget ändå i en bra situation när det har möjliggjort nätverksbaserat lärande. I stället för en enda officiell sanning är det möjligt att lyssna på och erfara olika synpunkter på aikido. Aikidons svaghet i tider av tvivel är människans önskan att uppleva att aikido fungerar, eller åtminstone höra det av en kompis. Att börja med aikido kräver en viss tro eller åtminstone ett långsiktigt intresse för grenen. Det är inte nödvändigtvis fråga om endast en stridsfunktion: i vilken situation kan en person, som har börjat med aikido för att till exempel bättre lära sig att lösa vardagliga stridigheter mellan människor, erfara nyttan med sin träning? Kanske är den snabbaste praktiska förmågan i utvecklingen i aikido att tryggt kunna falla, men trots nyttan är inte endast den tillräcklig motivation för de flesta människor att träna. Aikido kan absolut vara rolig, utmanande och intressant från första träningen ifall den lärs ut bra. Är det värt att fokusera på bättre aikido och tro att det som svar till en skeptisk atmosfär slutligen garanterar ett tillräckligt antal intresserade? Ja och nej. För egen sinnesro kan det vara en klokare lösning. Å andra sidan måste man först få människorna på tatami så att de kan övertygas om en bra aikido. Ifall de har beslutat sig baserat på internetmaterial, att aikido inte är för någon, så kommer de troligen aldrig på någon uppvisning eller nybörjarkurs.

SISTA JEDIN, NYTT HOPP? Aikidosamhällets tendens att titta bakåt har kanske ökat de sista åren. Å ena sidan har vi de sista tiderna för handen att få instruktioner av Morihei Ueshibas lärlingar, å andra sidan har intressant och opublicerat historiskt material hittats i arkiv. Det är bra att aikido grundarens arv undersöks och bevaras. Speciellt framlidne Stanley Pranins arbete har berikat vår uppfattning enormt om grenens historia och för fram Morihei Ueshibas historiska person, inte bara som en mytisk lärarfigur. Även om undersökning av aikidons historia är intressant och nyttigt kan ett överdrivet resultat från det förflutna skapa en bild av en guldålder som varit. I bästa fall kan man ta fasta några delar av den. En person som påbörjar sin aikidoträning 2025 kommer inte nödvändigtvis att träffa någon enda som har träffat Morihei Ueshiba. Senast i det skedet är det orsak att granska aikidons allmänna idé, att ingen kan bli så skicklig som grenens grundare eller hans elever. I Japan finns

många traditionskunniga, i vilka man ser grundarens kunskap utvecklad till fulländning; ättlingarnas uppgift är att överföra kunskapen som noggrant som möjligt. Å andra sidan finns det i de här färdigheterna en större konsensus om överföringen av kunskap än i aikido, de strävar inte till att vara moderna massgrenar. Om aikidons budskap på 2020-talet är att visheten ligger i det förflutna men att vi tyvärr inte kan ta del av den, så är det inte ett speciellt uppmuntrande meddelande.

Aikidons berättelse på en djupare nivå motsvarar inte heller artikelförfattarens egna erfarenheter. Han uppfattar att aikidons allmänna kompetensnivå i Finland från den tiden då han började träna, ständigt har stigit. Höga bältesgrader har också ökat i jämn takt. I vilket ske-

de försvinner toppen från den unga motiverade utövaren? Man kan börja med många sportgrenar som 10-åring och vara - ifall inneboende egenskaper, villkor och motivation är på plats - bland Finlands bästa vid 25-års ålder. I praktiken är det omöjligt att nå toppen inom aikido i Finland under 50 år, oberoende av hur mycket man tränar. Aikido är i en situation där dess nivå på grenens interna mätare på sätt och vis är ’för bra’ men för utomstående kan aikido jämfört med MMA och andra moderna grenar verka ’för dålig’. Receptet för att öka antalet utövare kan inte grundas endast på det att vi koncentrerar oss på att förbättra nivån på den interna mätaren. Växande kompetensnivå inom grenen hjälper bara när vi får utomstående att se på aikidon i nytt ljus.

LÖSNINGARNA DÅ?

Ovan har artikelförfattaren fört fram problem vi möter inom aikidon i dag.

Det finns inte nödvändigtvis några enkla lösningar. Det är bra att vara medveten om att aikidons framgång årtionden bakåt inte var givet, utan spridningen av grenen byggde förutom på hårt arbete, delvis på gynnsamma förhållanden.

Det är ändå inte orsak att sträcka upp händerna. Grenen överlevde strax efter uppkomsten många värre krissituationer, som ett förödande krig och efter det förändringar i det Japanska samhället.

Aikidon sammanföll inte av en tillfällighet med tidens anda utan omformades också avsiktligt. I artikelns nästa avsnitt granskas på vilka sätt aikido och andra kampsporter har förnyats och vad man kan göra i dag. 

AIKIDO PÅ RESEMÄSSAN Det har skrivits om aikidouppvisningar åtminstone ett par gånger i aikidotidningen de senaste åren. Petteri Silenius skrev en omfattande artikel i nummer 1/2009 om uppvisningar och deras betydelse för aikido och förra året i andra numret (2/2016) skrev Helmi Riihonen en artikel om Nozomis uppvisning på Tracon-eventet. Att hålla uppvisning är en bra sak för grenen eftersom de för fram synlighet och ger oss som utövar aikido möjligheten att finslipa vår färdighet inför publikens ögon. I dess bästa form för uppvisningen fram mål med träningen som till exempel förberedelser inför gradering.

I idrott, och även i livet, behövs mål, ett mål man strävar till, så att man inte irrar hit och dit utan destination.

Aikidoförbundet fick i slutet av året önskemål från Japanska ambassaden att genomföra en aikidouppvisning på resemässan 2017. Så småningom föll ansvaret för planeringen på artikelförfattaren, vilket passade perfekt, eftersom han hade sökt lämpligt slutarbete för IIInivå instruktörsutbildningen (VOK III), som han hade lovat redan från 2011. Kanske var det här äntligen sista möjligheten att få ett avslut på utbildningen…

Det kom noggranna ramar och villkor på uppvisningen från ambassaden.

Uppvisningen skulle vara exakt 20 minuter. Att planera en uppvisning är som att leda. Man behöver samla tillräckligt skickliga utövare omkring sig för att genomföra alla delar. Enligt artikelförfattarens mening är en av de viktigaste egenskaperna i aikido en mångsidig uppvisning. Av den anledningen ville han ha med så många olika delar och olika utövare som möjligt. Som tur var kom

han med i Kustaa Ylitalos III-nivå VOK grupp som precis hade startat. Det var enkelt att hitta skickliga utövare i gruppen som kunde genomföra uppvisningen och de olika delarna.

ofta, att aikido passar för alla åldrar och storlekar, så det är bra att det syns också i en uppvisning. I Kinoumis del betonades utförandets samtidiga och breda tydliga rörelser, vilka snyggt framkom på scenen.

Han tidsplanerade (se planen) sju delar, vars längd varierade från en minut till fyra minuter. Första och sista delen reserverades för bugningar så uppvisningen började och slutade aikido värdigt. Kyrkslätts Kinoumi juniorer ansvarade för första delen. Juniorerna ger bästa möjliga upplevelser åt publiken, så det lönar sig att be dem komma med ifall det är möjligt!

I den sista delen gick artikelförfattaren igenom aikidons principer och det gjordes en kort snutt med taninzudori.

Det är viktigt att visa för publiken varför det som händer händer. Aikido kan se riktigt nyckfullt ut ifall ingen någonsin berättar varför de där konstiga rörelserna görs just så som de görs. Författaren minns själv sin första uppvisning i Lahti som han tittade på. Han minns främst det som gjordes mot fötterna. Då förstod han ännu inte vad applåderna berodde på.

Efter juniordelen följde två delar med grundtekniker. Den första innehöll kihonwaza 1 dvs olika tekniker mot olika grepp och den andra kihonwaza 2 dvs olika tekniker mot olika slag. Jani Tarkki (Seigikai, Tammerfors) och Antti Pekkarinen (Yatagarasu, Helsingfors) ansvarade för planeringen av delarna. I båda grupperna gick vi noggrant igenom planerna så att delarna garanterat skulle vara tillräckligt olika. För åskådaren ser alla kast lika ut och även varje lås. Ifall man tittar på t.ex. konståkning kan det för somliga se ut som att alla hopp innehåller likadana rörelser, även om ansatsen startar från olika ben eller riktningen i rörelsen skulle vara olika. Av den anledningen var det viktigt att den planerade uppvisningen innehöll tillräckligt med olika delar så att åskådarnas intresse bevarades.

Förutom juniorer hör även en vapendel till i en uppvisning. Under ledning av Mika Särkikoski ansvarade Kinoumis ungdomsgrupp för vapendelen. Utöver vapnen var det viktigt att vi fick med unga utövare på uppvisningen. Det sägs

Publiken är alltid den viktigaste orsaken till att man gör en uppvisning. Det är bra att ge många olika stimuli åt dem. En viktig del i uppvisningen var musik och en bildpresentation som snurrade i bakgrunden. På förhand gick man igenom uppvisningens längd tillsammans Mässcentrets personal så att de kunde göra sitt eget jobb med ljussättningen och tekniken.

För artikelförfattaren var det här ett unikt tillfälle att samla ett häftigt gäng och genomföra en bra uppvisning. De kom överens med förbundet om att banda uppvisningen för att göra en promovideo åt Aikidoförbundet. Teamet som filmade hittade de bland studerande på reklambyrån Midea, som gjorde fyra fantastiska trailers av uppvisningen. De finns på förbundets Youtube-kanal. Förhoppningen är att när vi presenterar vårt intresse så kan vi visa de här videona. Ett stort tack till hela uppvisningsteamet och till Kustaa!  AIKIDO 1/17

31

Aikidoliiton jäsenrekisterijärjestelmä vaihtuu - Sporttirekisterin tilalle käyttöön tulee Suomisport

Aikidoförbundets medlemsregistersystem ändrar - Sporttirekisteri ersätts med Suomisport

Aikidoliittoa ja sen jäsenseuroja vuosia palvellut Sporttirekisteri poistuu käytöstä vuoden 2018 alussa. Siirrymme käyttämään uutta urheilujärjestöjen yhteistä Suomisport-digipalvelua. Suomisportin toteuttavat Olympiakomitea jäsenjärjestöineen sekä kehittäjäkumppanit Vincit ja Maksuturva. Aikidoliitto on ollut yhtenä neljästä pilottiliitosta mukana Suomisportin kehitystyössä kuluvan vuoden alusta.

Tjänsten Sporttirekisteri som servat Aikidoförbundet och dess medlemsföreningar tas ur bruk i början av år 2018. Vi flyttar över till nya idrottsorganisationens gemensamma Suomisport-digitjänst. Suomisport genomförs av Olympiska kommittén med dess medlemmar samt av utvecklingsparterna Vincit och Maksuturva. Aikidoförbundet har varit med som en av fyra pilotförbund i utvecklandet av Suomisport från början av året.

Lisenssit on jo tänä vuonna ostettu Suomisportin kautta. Palveluun on upotettu Maksuturvan maksupalvelu. Kaikki verkkopankit, käytetyimmät luottokortit ja laskulla tai erälaskulla maksaminen onnistuvat sujuvasti. Mobiilimaksaminen hoituu nykyään MobilePayllä ja jatkossa usealla mobiilimaksuvälineellä.

Lincenserna har redan under det här året köpts via Suomisport. I tjänsten har Maksuturvas betalningstjänst implementerats. Alla nätbanker, mest använda bankkort och faktura eller betalning i rater har behändigt gått att använda. Mobilbetalning hanteras via MobilePey och i fortsättningen via flera olika mobilbetalningsverktyg.

Seuran valtuuttama käyttäjä voi nyt jo pyytää liiton toimistolta seurakäyttäjän tunnukset Suomisportiin nähdäkseen seuran lisenssitilanteen. Kyseessä on henkilörekisteri, jonka käyttäjä sitoutuu noudattamaan henkilötietolakia aivan kuten Sporttirekisterissäkin.

Kyu-graduoinnit kirjataan vielä kuluvan vuoden 2017 loppuun asti vanhaan Sporttirekisteriin. Seurat eivät siirrä vanhasta rekisteristä mitään tietoja uuteen, vaan liitto huolehtii kaikkien tietojen päivittämisestä.

Föreningens auktoriserade användare kan redan nu begära föreningsanvändarnamn till Suomisport av förbundet för att se föreningens licenssituation. Det är frågan om ett personregister, som användaren förbinder sig att följa enligt persondatalagen precis som också i Sporttirekisteri. Kyu-graderingarna skrivs in i gamla Sporttirekisteri ännu till slutet av 2017. Föreningarna överför inga data från gamla registret till det nya, utan förbundet sköter om all uppdatering av data.

Seurat pitävät kyu-graduoinnit ja keräävät niistä maksut kokelailta.

Graduointien kirjaus rekisteriin tulee jatkossakin olemaan seuran tehtävä. Rekisteriin kirjaus on erittäin tärkeää sekä nyt, kun sporttirekisteri on vielä käytössä, että jatkossa uuden järjestelmän kanssa.

Kokelailla on oikeus luottaa siihen, että vyökokeesta suoritettu maksu päätyy oikeaan paikkaan ja hyväksytty koesuoritus tulee asianmukaisesti rekisteröidyksi Aikidoliiton järjestelmään. Uuden järjestelmän myötä kyu-graduoinnit kirjataan rekisteriin ja graduointimaksut tilitetään liittoon samalla kertaa. Järjestelmä on helppokäyttöinen ja selkeä.

Föreningarna håller kyu-graderingar och samla in kostnaderna av kandidaterna. Inskrivningen av graderingarna kommer även i fortsättningen att skötas av föreningen. Inskrivningen i registret är väldigt viktigt även nu, när sporttirekisteri är i användning, som i fortsättningen med nya systemet. Kandidaten har rätt att lita på, att betalningen för genomförd gradering hamnar på rätt plats och att godkänd genomförd gradering på ett korrekt sätt registreras i Aikidoförbundets system. Med nya systemet skrivs kyu-graderingarna in i registret och graderingskostnaden betalas till förbundet på samma gång. Systemet är användarvänligt och tydligt.

Järjestelmän vaihtaminen ja uuden kehittäminen on iso muutos eikä kaikki varmaankaan toimi heti alussa niin kuin halutaan.

Kyseessä on kuitenkin muutos parempaan ja nykyaikaisempaan systeemiin.

Byte av systemet och ny utveckling är en stor förändring så allt kanske inte fungerar som man vill direkt från början. Det är ändå en förändring till det bättre och till ett modernare system.

Ainakin näin liittokäyttäjän kokemuksena Suomisport on selkeä ja käyttäjäystävällinen rekisteri.

Åtminstone som förbundsanvändare är erfarenheterna av Suomisport att det är ett tydligt och användarvänligt system.

Laura von Boehm Pääsihteeri / Förbundssekreterare