Maailmalta
”
Ihmismassojen vyöryessä liukuportaita ylös ja alas rakennuksessa on oltava kokonainen armeija siivoojia.
Yllä: British Museum on valistuksen ajan museoiden kirkkaimpia ja kiistattomimpia tähtiä. Museo vetää edelleen suurimmat kävijämäärät. Lontoossa Kokoelman huippuihin kuuluu Parthenonin friisi, jonka yksityiskohta kuvassa.
40
MUSEO 2/2013
tännössä varsin huonosti. Kävijät ymmärtävät pointin, mutta auloissa sijaitseviin läpinäkyviin jättiläiskokoisiin säästöpossuihin kilahtelee täytettä vain harvakseltaan. Ajatus siitä, että jokainen punta edesauttaa kokoelmien ylläpitoa on loppupeleissä liian abstrakti. Irtokolikot isketään mieluummin kiinni jääkaappimagneettiin tai kahviin. Metropolitan Museumissa NewYorkissa lippaiden ohi lipuviin kävijöihin on selvästi kyllästytty. Vaikka kokoelmaan on periaatteessa vapaa pääsy, käytännössä jokainen kävijä kulkee kassan kautta ja joutuu vastaamaan kysymyksen siitä kuinka paljon hän haluaa ”lahjoittaa” museolle. Häpeä estää useimpia maksamasta ohjeellista sisäänpääsymaksua vähemmän tai jopa kieltäytymästä maksusta. Vapaapääsyiset museot viestittävät toisin sanoen kahta sanomaa. Yhtäältä markkinoidaan vapaata pääsyä kokoelmiin. Toisaalta taas painotetaan sitä kuinka tärkeää on, että jokainen kävijä osallistuu oman maksukykynsä mukaan. Yksityiset museot puolestaan ilmaisevat, kuinka pääsylipun lisäksi olisi itse asiassa asiallista maksaa vähän enemmän. Mieleen tulee ravintolapöydän kulmalla viipyilevä tarjoilija, jonka mielestä tipin pitäisi olla avokätisempi. Molemmissa tapauksissa kävijälle jää outo olo – ellei sitten satu olemaan maksamatta jättämisen ammattilainen.
Ammattilaisnäkökulma Museoammattilaisilta kysyttäessä maksuton sisäänpääsy saa paljon kannatusta. Syitä on helppo luetella. Kävijämäärät kasvavat huomattavasti, museon rooli paikallisena ja jopa valtakunnallisena toimijana vahvistuu, museo saa myönteistä julkisuutta, kahvilan ja museokaupan myynti kasvaa ja kaikki voittavat. Myös kävijät ovat tyytyväisiä. Eniten iloitaan siitä, että museoon voi huoletta tulla uudestaan ja uudestaan katsomaan vaikka vain yhtä teosta kerralla. Paine suorittaa koko pururata kerralla poistuu. Jos tämänkaltaista palautetta tarkastellaan suhteessa kulttuurin hyvinvointivaikutuksia käsitteleviin tutkimuksiin, suunnan pitäisi olla varsin selvä. Pääsymaksut pois ja ovet auki kaikille! Esimerkiksi huhtikuussa 2013 julkaistu Daniel Fujiwaran selvitys Museums and Happiness: the value of participating in museums and the arts vahvistaa kuinka museokäynneillä ja ihmisen onnellisuudella on selvä yhteys. Selvitys on osa laajempaa Happy Museum –hanketta, joka kohdistaa huomion museoiden ja hyvän elämän väliseen yhteyteen. Toisella puolella kolikkoa on yleisömassojen pyörittämiseen liittyvä käytännön näkökulma. Kun Tate Modern avattiin yleisölle 2000, sen silloinen johtaja Lars Nittve kiinnitti huomion kulissien takaisiin näkymättömiin investointeihin. Ihmismassojen vyöryessä liukuportaita ylös ja alas rakennuksessa on oltava kokonainen armeija siivoojia, jotka pitävät yleisötilat säällisessä kuosissa. Mitä enemmän kävijöitä, sitä suuremmat ylläpitokustannukset. Tätä voidaan nimittää vessapaperi-indeksiksi. Käytännössä se merkitsee sitä, että kasvavan kävijämäärän vaikutukset tulee huomioida budjetissa. Investoiminen sähköön, veteen ja siivoukseen kuitenkin kannattaa, kun tuloksena on terveempi, onnellisempi ja kokemuksia rikkaampi joukko ihmisiä. Siinä on päättäjille miettimistä, myös Suomessa. m
Artikkelia varten on haastateltu kansainvälisiä museo alan ammattilaisia, Isossa-Britanniassa vierailevia matkailijoita sekä lontoolaisia matkailuelinkeinon harjoittajia. Susanna Pettersson on Suomen Lontoon instituutin johtaja ja museologian dosentti.