Teksti
Anssi Mononen
Avatessaan Tunnelin Levy oli todellinen kummajainen: levykauppa, joka oikeasti ymmärsi rockin ja muun nuorisomusiikin päälle. Kaupan perustaja Jukka Nuutilainen antoi paljon vastuuta levytilauksista innokkaalle henkilökunnalleen ja järjesteli omaa maahantuontia, minkä vuoksi valikoima pysyi mielenkiintoisena vuosikymmeniä. 40-vuotisen taipaleensa aikana Tunnelin Levy näki monta vaihetta niin Suomen kuin äänitemyynninkin kehityksessä. Nuutilainen nostaa kaupan suurimmaksi ansioksi onnistuneen ajoituksen: se avattiin ja lopulta myös suljettiin oikeaan aikaan.
Tunnelin Levyn alkutahdit lyötiin 60-luvun lopulla,
Tunnelin Levyn ja suomalaisten tukkujen välillä,
kun Jukka Nuutilainen vieraili parikymppisenä San
sillä tukuilla oli samoja levyjä valikoimissaan eivätkä
Franciscossa ja New Yorkissa. Uudenlainen nuoriso-
ne pitäneet ohituonnista. ”Me olimme kuitenkin niin
kulttuuri oli juuri lyömässä läpi ja se teki häneen
hyviä asiakkaita suomalaisille tukuille, etteivät ne
suuren vaikutuksen. Myös Jukan nuorempi veli
ruvenneet vielä rähisemään. Meiltä myytiin valtavat
Pekka oli kiinnostunut musiikista.
määrät Katri Helenaa, Frediä ja muuta suomalaista iskelmää. Maalaiset eivät tuolloin uskaltaneet mennä
Nuutilaisten isä Otto oli jäänyt eläkkeelle ammat-
Helsingissä Asematunnelia kauemmas,” Nuutilainen
tiupseerin tehtävistä ja siirtynyt Asematunnelin
muistelee.
toimitusjohtajaksi ja isännöitsijäksi. Yksi piskuinen liiketila oli vailla käyttöä. ”Siitä piti tulla laitosmies-
Asematunnelin liikkeillä oli poikkeukselliset au-
ten taukotila, mutta he eivät huolineet sitä. Faija
kioloajat maanalaisen sijainnin ansiosta. Ne saivat
kysyi, että keksinkö minä, mitä sille voisi tehdä ja
pitää ovensa auki paitsi iltamyöhään, myös sun-
ehdotin Jenkki-kokemuksen perusteella levykauppaa.
nuntaisin ja muina pyhinä. Rautatieasemalta lähti
Pitihän Suomesta saada hankittua Bob Dylanin
junia, busseja sekä raitiovaunuja joka suuntaan, joten
levyjä”, kertoo Nuutilainen.
läpikulkuliikenne oli valtavaa. Tunnelin Levylle hankittiin myös erikoislupa soittaa musiikkia liikkeen
Nuorisomusiikki oli isälle täysin vierasta, mutta hän
ulkopuolelle.
kuitenkin luotti poikaansa. Nuutilaiset sopivat, että levykauppaa kokeillaan yksi vuosi, minkä jälkeen
Tunnelin Levy oli alkuaikoinaan auki aamukah-
keskusteltaisiin jatkosta. Taustalle perustettu avoin
deksasta iltakymmeneen viikon jokaisena päivänä,
yhtiö kantoi nimeä Tunnelin Levy ja Tupakka. Jos
minkä vuoksi kaupalle tarvittiin paljon tuntiapu-
kauppa ei olisi käynyt, myyntiartikkeli olisi muuttu-
laisia. Nuutilaiset itse panostivat levykauppaa
nut levyistä tupakaksi.
enemmän opiskeluun, joten Kuparisen avuksi hankittiin yliopistolta nuorta rockista kiinnostunutta
Nuutilaisilla ei ollut kokemusta kaupankäynnistä, jo-
työvoimaa. ”Vein yliopiston ilmoitustaululle lapun
ten alussa tarvittiin ulkopuolista apua. Isä houkutteli
ja parin tunnin sisällä sieltä soitti yli kymmenen
Pohjoismainen Sähkö -liikkeestä Teuvo Kuparisen
hakijaa. Valitsin työhaastattelussa sopivimmat
Tunnelin Levyyn myymälänhoitajaksi. Jukka Nuu-
työntekijät musiikkiaiheisen tietokilpailun avulla.
tilainen ja Kuparinen lähtivät yhdessä hankkimaan
Voittaja pääsi töihin”, Nuutilainen kertoo. Karsinnan
ensimmäisiä levyjä Suomen tukuista. ”Olen vieläkin
ansioista kauppaan saatiin töihin musiikista aidosti
hämmästynyt siitä, että Santanan ensimmäinen
innostuneita ihmisiä. Nuutilaisten isä kävi aina
LP oli sillon saatavilla Suomesta. Nuorisokulttuuri
välillä katsomassa kaupan menoa ja huolehti yrityk-
oli vähitellen saapumassa tännekin, mutta silloiset
sen talousasioista. Hän sai työntekijöiltä lempinimen
levykaupat eivät edustaneet sitä. Me yritimme alusta
Pappa.
alkaen olla vähän toisenlaisia”, Nuutilainen kertoo. Tunnelin Levyä kuvattiin myöhemmin mannermai-
Vähitellen vastuu levytilauksista siirtyi Kupariselta
seksi levykaupaksi, mikä miellytti häntä erityisesti.
nuorille työntekijöille, joilla oli enemmän tietoa rock-musiikista. Myyjät saivat tehdä tilauksia
Kauppa avattiin 1.1.1970. Valikoima ei rajoittunut
itsenäisesti ja he pohtivat tilausmääriä porukalla.
nuorisomusiikkiin, vaan tarjolla oli rockin lisäksi
Pari kertaa vuodessa työpaikalla pidettiin kokouksia,
niin jazzia, klassista kuin iskelmääkin. Levyjä
joissa tuuleteltiin anarkiasta syntyneitä epäselvyyk-
hankittiin kotimaisten tukkujen lisäksi tuomalla
siä ja muistuteltiin sopivista toimintatavoista.
niitä itse maahan. Tämä aiheutti pientä kitkaa
”Vein yliopiston ilmoitustaululle lapun ja parin tunnin sisällä sieltä soitti yli kymmenen hakijaa. Valitsin työhaastattelussa sopivimmat työntekijät musiikkiaiheisen tietokilpailun avulla. Voittaja pääsi töihin”
Jotkut Tunnelin Levyn työntekijöistä ovat edelleen
1980-luvun puolivälissä Nuutilaiset saivat tutkin-
aktiivisia Helsingin musiikkielämässä. Yksi tun-
tonsa suoritettua. Jukka valmistui tuotantotalouden
netuimpia kaupassa työskennelleitä on varmasti
diplomi-insinööriksi ja Pekka juristiksi. Nuutilaisilla
Ilkka ”Emu” Lehtinen, joka siirtyi jo vuonna 1971
oli vihdoin enemmän aikaa Tunnelin Levylle, mikä
Asematunnelista Viiskulmaan perustamaan Digeli-
aloitti kaupan toisen nousuvaiheen. Omaa maahan-
us-levykauppaa. Nuutilainen muistaa tarjonneensa
tuontia kasvatettiin huomattavasti. ”Meillä oli usein
Lehtiselle osakkuutta Tunnelin Levystä, mutta ei
levyjä myynnissä jo ennen virallista maahantuojaa.
saanut muutettua miehen mieltä. ”Emulla oli oikea
Jos saimme myyntiin vaikkapa ZZ Topin uutta levyä
ote levyjen myyntiin. Sanoin sille, että tule sitten
ennen muita kauppoja, sitä myytiin aivan mielet-
takaisin. Eihän Viiskulmassa voi pitää levykauppaa,
tömiä määriä. Tulojen lisäksi se toi imagoa”, Nuuti-
se kaatuu parissa vuodessa. Tässä sitä nyt nähdään”,
lainen kertoo. Parhaimmillaan itse maahan tuotuja
Nuutilainen sanoo ja pudistaa päätään.
levyjä oli Tunnelin levyn valikoimasta puolet, ja näitä levyjä myytiin toisinaan myös muille kaupoille.
Kaupan pitkäaikaisin työntekijä oli syksyllä 1973
Erityisesti Yhdysvalloista tuoduissa levyissä oli hyvä
aloittanut Jouni Alakoski. Armeijan jälkeen väliai-
kate. ”Levyt eivät maksaneet Yhdysvalloissa käy-
kaiseksi kaavailtu työsuhde venyi lopulta 36 vuoden
tännössä mitään. Jos niitä olisi myynyt suomalaisen
pituiseksi. Alakosken aloittaessa Asematunnelin
tukun hinnalla, levyistä olisi saanut 70 % voittoa”,
uutuudenviehätys oli kadonnut ja maine muuttunut
Nuutilainen sanoo.
hohdokkaasta epämääräiseksi. Rautatieaseman ja maanalaisuuden väitettiin jo tuolloin keräävän
Tukkuliikkeillä oli edelleen yksinoikeussopimukset
”levotonta ainesta”, ja Nuutilaisten isä joutui puuttu-
monien levyjen eurooppalaisten painosten maahan-
maan asiaan. ”Osa ihmisistä vältteli Asematunneliin
tuonnista, joten Tunnelin Levyn toiminta ärsytti
menemistä, kun viikkolehdet tekivät artikkeleita sii-
niitä. Jenkkipainosten tuonti ja myynti oli laillista,
tä, miten siellä ammuskellaan ja muuta. Pappa kutsui
mutta vei siivun tukkujen tuloista. Pekka Nuutilai-
toimittajia paikalle ja näytti niille, miten rauhallinen
sen juristikoulutus tuli tarpeeseen. ”Tukkujen juristit
paikka se oikeasti oli”, Alakoski muistelee.
lähettivät meille kirjeitä, joissa luki suunnilleen, että me joudumme pian linnaan. Yleensähän ihmiset
Tunnelin Levyn myynti notkahti vuosikymmenen
ajattelevat, että kaikki juristien allekirjoittamat
vaihteessa. 1970-luvun puolivälissä Helsingin jouk-
paperit ovat täysin totta. Siihen tarvitaan kuitenkin
koliikennejärjestelyt olivat muuttuneet, eikä Asema-
toinen juristi näkemään sen tekstin läpi”, Jukka
tunnelissa kulkenut enää yhtä suuria ihmisvirtoja
Nuutilainen kertoo. Pekka kävi keskustelemassa le-
kuin ennen. Kauppa joutui vähentyneiden kävijä-
vytukkujen juristien kanssa tuloksetta, mutta lopulta
määrien takia supistamaan aukioloaikojaan. Tämä
tilanne rauhottui itsekseen.
ei ollut ainoa ongelma. Asiakkailla oli markettien kasvaneiden levyvalikoimien ja kaupunkiin avattu-
Mainostuksessa Nuutilainen suosi Radio Cityä ja
jen uusien levykauppojen myötä enemmän valinnan-
Rumbaa. ”Cityhän oli alkuun edistyksellinen vapaan
varaa, johon reagoitiin karsimalla levyvalikoimaa.
maailman rock-radio. Ne soittivat juuri sitä mu-
Iskelmää myytiin kaikissa päivittäistavarakaupoissa,
siikkia mitä me myytiin. Pidimme myös Rumbassa
joten oli luontevaa jättää se pois ja keskittyä rockiin.
pientä ilmoitusta alusta loppuun, mutta se oli enem-
Tunnelin Levy kokeili hetken aikaa myös VHS-kaset-
mänkin yritys tukea lehteä”, Nuutilainen muistelee.
tien vuokraamista. 1980-luvun alun vuokraustoiminta ei tuonut suurta rahallista hyötyä, mutta kasetit
Erikoisliikkeiden lisäksi Tunnelin Levy kilpaili
auttoivat pahimman vaiheen yli. Tilanpuutteen takia
Asematunnelin Anttilan kanssa. Jotkut asiakkaat
kokeilu lopetettiin parin vuoden jälkeen.
tarkistivat levyjen hinnat peräkkäin Tunnelin Levys-
tä ja viereisestä Anttilasta. ”Ehkä kerran kolmesta
mutta CD vei lopulta voiton. ”Olin haikeana, mutta
jokin levy saattoi olla halvempi Anttilassa, mutta oli
tilojen puolesta ei pystynyt pitämään edes pientä
se myös kerran kolmesta halvempi meillä. Tunnelin
osastoa muodon vuoksi. Se oli ikävä murros.”
Levy on aina ollut parempi levykauppa, mutta Anttila osasi markkinoida. Joskus ne pistivät jonkun levyn
CD-levyjä tuli vähitellen tarjolle myös käytettynä, ja
tarjoukseen ja mä tein vastineeksi Radio Cityyn
niiden myynti auttoi 1990-luvun laman yli. 2000-lu-
mainoksen, että meiltä sen levyn saa vielä 50 penniä
vun alussa Nuutilainen ja Alakoski huomasivat kui-
halvemmalla”, Nuutilainen kertoo.
tenkin taas uuden laskukauden. Aiempiin myynnin notkahduksiin oli pystytty reagoimaan, mutta nyt
CD-levy lanseerattiin Euroopassa vuonna 1982 ja
tilanne oli vakavampi. Vanhat keinot, kuten tilausten
kaupan tiloihin piti mahduttaa taas uusi kategoria.
vähentäminen ja valikoiman hetkellinen supistami-
Tunnelissa oli alun perin vinyyleitä, C-kasetteja sekä
nen, eivät auttaneet. Tappiota tuli vuodessa 20 000
8-raitanauhoja, ja jo niiden kanssa oli ahdasta. Nuu-
– 30 000 euroa, mikä lankesi Nuutilaisten mak-
tilaisten veljespari alkoi pohtia kaupan laajentamista.
settavaksi. ”Voihan sen tehdä muutamana vuonna,
Isompia liiketiloja käytiin katsomassa ja hetken aikaa
jos näkee tulevaisuudessa mahdollisen muutoksen.
pyöriteltiin ideaa ketjun perustamisesta. Suunnitel-
Mutta siihen kypsyy kun tappiota tulee kymmenen
ma laitettiin kuitenkin pian jäihin, mistä Nuutilainen
vuotta putkeen”, Nuutilainen kertoo.
on edelleen tyytyväinen. Kaupan lopettaminen nousi yhä useammin puheeksi. Veljekset kokeilivat ketjun sijaan uutta kauppaa. Tila
”Me pidimme edelleen aika ajoin kokouksia, joissa
löytyi Mannerheimintieltä Stockmannia vastapäätä.
kysyttiin myös työntekijöiden mielipidettä jatkosta.
1986 perustetun Suomen CD:n ideana oli tarjota
Tänä aikana kauppa tuotti joka vuosi tappiota enem-
Suomen paras CD-valikoima. Tunnelin Levyn tavoin
män ja enemmän. Sitten Pekka ja minä pohdimme,
siellä oli myynnissä enimmäkseen rockia, mutta
että tämä on liian kallis harrastus ja saimme raavit-
myös klassista ja muuta musiikkia. Kauppa löysi
tua itsemme kasaan”, Nuutilainen kertoo. Ikävintä
nopeasti asiakaskuntansa. Osa Tunnelin Levyn
oli ajatella työntekijöiden tulevaisuutta. Myyjät
työntekijöistä halusi siirtyä Asematunnelista maan-
pitivät työstään ja saattoivat tulla vapaapäivinäänkin
pinnalle. Ikkunoista sisään tunkenut auringonvalo
istumaan kaupalle. ”Olihan se vaikeaa, kun mietti,
oli kiva lisä, mutta muitakin syitä löytyi. ”Nämä
mitä meidän työntekijöille tapahtuu kaupan jälkeen.
myyjät pitivät CD-levyistä. Se oli mun mielestä aika
Löytäisivätkö ne mitään duunia? Luulen, että kaikki
outoa, sillä vinyylissä on paljon enemmän fiilistä”,
kuitenkin ymmärsivät, ettei Pekan ja mun tarvitse
Nuutilainen kertoo. Liike oli lopulta pystyssä vajaat
subventoida niiden elämää tällä tavoin”, Nuutilainen
kymmenen vuotta. ”Suomen CD:llä olisi varmasti
kertoo.
mennyt ihan hyvin, jos olisimme jaksaneet keskittyä siihen enemmän. Idea oli hyvä, mutta meillä oli ehkä
Tunnelin Levy lopetti vuonna 2010 hyvissä, vaik-
vähän liian pieni tila ja liian vähän draivia.”
kakin haikeissa tunnelmissa. ”Olihan kauppa ollut auki yli puolet mun elämästä”, Nuutilainen muistelee.
Noin vuosi Suomen CD:n perustamisen jälkeen myös
Kaupan ostamisesta oli kiinnnostunut muutama
Tunnelin Levy alkoi keskittymään CD:n myyntiin.
henkilö, mutta myyminen tuntui kummalliselta.
”Me vitkastelimme sen siirtymän kanssa pitkään.
”Oli mahdotonta miettiä, mikä oli yrityksen arvo
CD:tä oli lisätty valikoimaan koko ajan, ja jossain
ja kuinka paljon imago maksaa. Tiesin, ettei siitä
vaiheessa piti tehdä ratkaisu”, Alakoski kertoo.
saa enää mitään bisnestä syntymään. Se aika oli
Suurin osa vinyyleistä myytiin pois ja tilalle ostet-
jo takanapäin. Mäkin osaan ostaa netistä levyjä”,
tiin CD:tä. Joitain levyjä myytiin pitkään rinnakkain,
Nuutilainen kertoo.
Tunnelin Levyn lopettaminen uutisoitiin voimak-
vanha sanomaan näin, niin ei vastaavaa enää tule. Ne
kaasti ja loppuunmyynnistä tuli vilkas tapahtuma.
silloin aloittaneet bändit ovat vieläkin stadioneilla.
Jäljelle jäänyt varasto saatiin myytyä lähes kokonaan
Nykyään ihmisten musiikinkuuntelu on paljon
parissa viikossa. Yhdistettyjä 40-vuotispäiviä ja
satunnaisempaa”, Nuutilainen sanoo. Kauppa takasi
päättäjäisiä vietettiin Tavastialla 17.2.2010. ”Siellä
myös toimeentulon. ”Tunneli on ollut koko ajan
oli hyvä fiilis. Jotkut harmittelivat, että olisi pitä-
taustalla sellainen öljylähde, joka pumppasi melko
nyt käydä ostoksilla useammin, mutta tietenkin
tasaisesti rahaa. Olihan sillä hirveästi ylä- ja alamä-
jengi hakee levyt sieltä mistä ne saa halvimmalla”,
kiä, mutta talous on pysynyt sen varassa kunnossa.
Alakoski toteaa. Juhliin kutsuttiin kaikki kaupan
Kiitän Bob Dylania siitä, että hän on tuonut mulle
työntekijät vuosien varrelta. ”Moni entinen myyjä
perusvarallisuuden”.
tuli esittäytymään, mutta en muistanut kaikkia”, Nuutilainen kertoo. Hän huomasikin juhlan nimilis-
Alakoski nostaa veljeksille hattua siitä, että he ha-
taa tutkiessaan, että Tunnelin Levyllä oli historiansa
lusivat ja jaksoivat jatkaa yrittämistä silloinkin, kun
aikana ollut ollut yli 70 myyjää. Kaksi kolmannesta
kaupalla meni huonommin. Nuutilaiset ottivat hänen
oli töissä ensimmäisten kolmen vuoden pitkien
mukaansa vastuuta työntekijöistään. ”Monen päätoi-
aukioloaikojen aikana, loput jakaantuivat viimeiselle
meentulo on tullut Tunnelin Levyn kautta. Kauppaa
37 vuodelle.
pidettiin pystyssä vaikka siinä ei viimeisinä vuosina ollut taloudellisesti mitään järkeä”, hän kertoo. Tun-
Tunnelin Levyn isoimpana virheenä Nuutilainen
nelin Levy vaikutti Alakoskeen elämään toisellakin
näkee strategisen suunnittelun puutteen. Vastuu
tavalla: hän löysi sieltä vaimonsa. Tuula oli kaupan
kaupan valikoimasta ja muista päätöksistä oli
toinen palkattu työntekijä ja töissä 1980-luvulle asti.
yhteisesti koko henkilökunnalla. ”Siellä oli hirveä
Jossain vaiheessa työkaveruus syveni, ja pariskunta
houkutus myyjille välttää riskejä. He tilasivat levyjä
on ollut yhdessä nyt yli 30 vuotta.
hyvin varovaisesti, joten moni tärkeä levy loppui usein kesken. Niin mukavaa porukkaa kuin meillä olikin, niin en usko että siellä oli kovin montaa liikemiestä”, Nuutilainen sanoo. Kaikki työntekijät saivat samaa palkkaa, eikä liikkeeseen muodostunut hierarkiaa, jossa jonkun linjauksia olisi arvostettu muiden yli. ”Kumpikaan meistä omistajista ei halunnut antaa kaupalle sellaista panosta kuin Fennican Erkka tai Digeliuksen Emu. Me emme ole samalla tavalla hulluina musiikkiin kuin he. Mä tiedän paljon enemmän elokuvista ja kirjallisuudesta kuin musiikista”, Nuutilainen sanoo. Toinen virhe kaupan toiminnassa oli se, ettei sitä siivottu tarpeeksi usein. ”Se oli aika sottainen paikka”, hän kertoo. Suurimpina onnistumisina Nuutilainen pitää levykaupan avaamista ja aikanaan myös lopettamista. Periaatteessa Tunnelin Levy voisi vieläkin kitua, elleivät Nuutilaiset olisi uskaltaneet viheltää peliä poikki. ”Tunnelin Levy onnistui elämään rock-musiikin kukoistuskauden. Ja vaikka olen ehkä vähän