E R I L A I S E T O P P I J AT
Lukivaikeus ja vieraat kielet Lukivaikeus vaikuttaa vieraan kielen oppimiseen mutta ei estä sitä. TEKSTI KARI MOILANEN
K
äsittelen tässä artikkelissa tyypillisiä vaikeuksia, joita lukioppijalla on, sekä joitakin keinoja auttaa häntä. Esitetyt ideat soveltuvat mainiosti myös muiden oppijoiden opettamiseen kielten pulmatilanteissa. Vieraan kielen oppimista hankaloittavat oppimisen erityisvaikeuksien lisäksi muun muassa muistin toimintaan liittyvät ongelmat, toimimattomat opiskelustrategiat ja jäsentymätön kuva kielestä aikaisempien opintojen pohjalta.
Esimerkiksi englannin tai ranskan sanat opetellaan kahteen otteeseen ääntämisestä aloittaen. Paljon on siis ranskaksi boku ja raha englanniksi mani – kirjoitusasu opetellaan erikseen toisella kierroksella. Lukivaikeus ilmenee eri tavoin eri kielissä. Erityisen ongelmallisia ovat kielet, joissa ääntämisen ja oikeinkirjoituksen välillä on suuri epäsuhta, englanti etunenässä mutta myös ranska ja venäjä. Jonkin verran vaikuttaa myös se, miten säännöllinen kieli on rakenteiltaan ja kuinka hyvin rakenteet vastaavat äidinkielen rakenteita. Monissa kielissä on kieliopillisia sanoja, joita suomea äidinkielenään puhuvan on vaikea hahmottaa. Epäsäännölliset taivutuskaavat ja
22
4/2021
moniosaiset ilmaisut ovat hankalia hahmottaa ja tyhjentävät herkästi työmuistin, etenkin jos ne hajaantuvat eri puolille lausetta tai vaativat tulkintasuunnan vaihtoa (esimerkiksi englannin be going to, what…like?, saksan eriävät yhdysverbit, genetiivi pääsanansa jäljessä). Lukioppilas tarvitsee aikaa kaikkeen tekemiseen – lukemiseen ja kirjoittamiseen mutta myös kuulonvaraisen informaation käsittelemiseen. Lisäksi tarvitaan paljon toistoa. Jos sanoista ei saa otetta ja toistokertoja on liian vähän, oppija turhautuu nopeasti. Yhtenä lukivaikeuden tuntomerkkinä onkin, että sanavarasto ei ole kehittynyt odotetusti. Tyypillistä on myös suuri ero suullisen ja kirjallisen osaamisen välillä. Oppijan tekemät virheet voivat opettajasta joskus tuntua kummallisilta: virheitä esiintyy tutuissa ilmauksissa, ne vaikuttavat satunnaisilta eivätkä tunnu selittyvän sillä, että oppija ei vain ole harjoitellut ilmaisuja riittävästi.
Ääntämisestä opetuksen kulmakivi
Lukivaikeuksinen oppija tunnistaa, erottelee ja tallentaa äänteitä puutteellisesti ja hitaasti. Joistakin äänteistä ei saa selvää, jolloin sana liukuu otteesta aivojen tehdessä useita turhia muistihakuja äänteiden tunnistamiseksi. Jotkin äänteet eivät erotu lainkaan, ne vaihtuvat toisiin samankaltaisiin äänteisiin tai katoavat muistista kokonaan. Tämä heijastuu oikeinkirjoitukseen: esimerkiksi englannin sana think saatetaan kirjoittaa *dink, *tink tai *ink. Oppija hyötyy perusteellisesta ääntämisen opettamisesta muun opiskelun systemaattisesti toistuvana välipalana. Sanapainoa on usein vaikea kuulla, ja se vaikuttaa ymmärtämiseen monissa kielissä. Painon paikallistamisen ongelmat heijastuvat sanoja toistettaessa ja oikeinkirjoituksessa niin, että esimerkiksi englannin expensive lyhenee muotoon *pensive. Erityisesti pitkiä sanoja kannattaakin naputtaa sormilla tai viittoa käsillä (/ikspensiv/ – 3 naputusta). Prosodia on ehdottomasti otettava huomioon osana ääntämisen opetusta. Sanat sidotaan kiinni toisiinsa muun muassa englannissa, ranskassa ja venäjässä. Tietyt välisanat redusoidaan puheesta. Rytmiin tottumattomalla kuulijalla viesti puuroutuu. Rytmin ja intonaation lisäksi huomiota tarvitsee puhetempo: oppikirjan dialogeja luetaan ääneen