S U K U P U O L I T I E TO I N E N K I E LT E N O P E T U S
Sateenkaarevuus kieltenopetuksessa Pitääkö sukupuolineutraaliuteen pyrkiä? Miten sukupuolten moninaisuus ja tasapuolinen kohtelu voi toteutua kielten tunneilla?
HAASTATTELU ANNA HALME KUVAT ANNA HALME / SUKOL JA MARITA KARVINEN / SETA
K
ieltenopettajista moni on kohdannut opetusryhmissään sukupuolten moninaisuutta ja joutunut pohtimaan esimerkiksi oman kielenkäyttönsä sukupuolittumista. Aiheesta nousee monenlaisia kysymyksiä, joihin arjen kiireessä saattaa olla vaikea löytää valmiita vastauksia. Haastattelin sukupuolitietoisen kasvatuksen asiantuntijaa Marita Karvista, jonka kanssa aivan aluksi selvitimme käsitteistöä. Karvinen muistutti, että ihmiset eivät ole sukupuolineutraaleja. Kielenkäytössä on syytä pyrkiä sukupuolineutraaliuteen, mutta ihmisten kohdalla on parempi puhua sukupuolten moninaisuudesta tai ”sateenkaarevuudesta”.
Mitä jokaisen opettajan on syytä tietää sateenkaariteemoista?
Kouluttajan työssään Marita Karvinen on huomannut, että tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Näin on säädetty myös opetussuunnitelmien perusteissa. Opsin mukaan peruskouluaikana oppilaiden käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta kehittyy ja koulun tehtävänä on tukea oppilaita identiteetin rakentumisessa. Lukion opsissa mainitaan muun muassa, että ohjauksessa kiinnitetään huomiota sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen. Opetus on sukupuolitietoista
22
3/2021
ja jokaisen yksilöllisyyttä kunnioittavaa. Moninaisuuden ymmärtäminen luo edellytyksiä sukupuolitietoiselle opetukselle. Karvinen pahoitteli sitä, että toistaiseksi opettajankoulutus ja oppimateriaalit eivät anna opettajille tarpeeksi välineitä sukupuolitietoiseen opetukseen. ”Harva tulee ulos kaapista, mutta useimmissa kouluissa on nuoria, joille tämä on arkipäivää”, Karvinen sanoi. Hän viittasi Kouluterveyskyselyyn, jonka mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluu hieman yli kymmenen prosenttia ja sukupuolivähemmistöön hieman alle viisi prosenttia 8.–9.-luokkalaisis-
ta. Lisäksi asia koskettaa henkilökohtaisesti sateenkaariperheiden lapsia. ”Opetuksen lähtökohdaksi pitäisi ottaa moninaisuusolettamus – ei hetero- tai cis-olettamus”, Karvinen painotti. Sukupuolta ei pidä sotkea seksuaaliseen suuntautumiseen, sillä nämä ovat kaksi eri asiaa. ”Jos Petteri kokee olevansa tyttö, siinä ei ole mitään seksuaalista, kuten ei pikkulasten ihastumisissakaan”, Karvinen muistutti. Monille opettajille jo tuttua on sukupuolittuneen kielen ja sukupuolen perusteella tehtävän jaottelun välttäminen. ”Suurin osa meistä on joko tyttöjä tai poikia, mutta ei tulisi sukupuolittaa
