Urheilusukeltaja 3 1992

- Palneilmaslfllö 10 I -,- varailmaVQntffiU - PohjasuQja - Polar Diver lee Pro tasapaineituslih1i - Regulaattorl Oacor Euroformula - Polar Oiver eompo 2 vhtHstelma

SUKELTAJAT JA POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ Vapun jälkeisenä viikonloppuna pidettiin Oslossa pohjoismaisten urheilusukellusliittojen kokous. Tämä ns PM-kokous pidetään joka toinen vuosi ja siinä käsitellään liittojen välistä yhteistyötä niin Pohjoismaiden omassa piirissä kuin CMAS:ssa.

Esimerkkinä tällaisesta neljän Pohjoismaan välisestä yhteistyöstä on mm pohjoismainen sukeltajakortti (Nordic Scuba Diver Certificate), joka on nyt ollut käytössä kolmisen vuotta.

Uusia yhteistyöprojekteja on tälläkin hetkellä useita, joista koulutusjärjestelmän yhdenmukaistaminen lienee tärkein. Paraikaa laaditaan Ruotsissa ja Suomessa ehdotuksia yhteisiksi sukelluskoulutus- ja kouluttajakoulutusvaatimuksiksi. Uusi koulutusjärjestelmä on tarkoitus saada Suomessa käyttöön niin pian kuin mahdollista, mieluiten jo ensi vuoden alusta. Muut Pohjoismaat tulevat seuraamaan perässä ja ainakin Ruotsi on halukas siirtymään uuteen, yhteisesti sovittuun järjestelmään melko pian Suomen jälkeen.

Sukelluskoulutusvaatimukset nykyisellään eroavat melkoisesti toisistaan. imerkkinä voidaan mainita, että Nor)a ei tunneta ollenkaan CMAS*-sukeltajia, vaan siellä koulutetaan suoraan CMAS * * -sukeltajia. Tanskassa * -sukeltajilla on puolestaan oikeus sukeltaa vain allasolosuhteissa. Mm uppopallotuomareilta ja räpyläuimareilta laitteen käyttöä edellyttävissä lajeissa vaaditaan tämä kortti. Ruotsin ja Suomen koulutusjärjestelmät muistuttavat toisiaan eniten.

Tärkeänä, jokaista sukeltajaa koskevana asiana oli esillä myös yhteispohjoismaiset sukellusta ui ukot: ns Pohjoismainen Standarditaulukko, joka jo on käytössä Norjassa ja Tanskassa. Myös Ruotsissa noudatetaan sisällöltään samanlaista taulukkoa, joskin vanhassa Lmuodossa US Navy-taulukon tapaan.

Suomen toivottiin mahdollisimman pian siirtyvän Pohjoismaisen standarditaulukon käyttöön.

Kynnys ei onneksi olisi kovin suuri, sillä taulukko on rakennettu periaatteessa samalla tavalla kuin meillä nykyisin käytössä oleva. Taulukkojen opetus sukelluskurssilla pysyisi siten samanlaisena kuin se on eikä mitään uutta taulukon käyttötekniikkaa tarvitsisi opetella. Erona meidän taulukkoomme on se, että Pohjoismainen standarditaulukko antaa hieman pidempiä sukellusaikoja erityisesti 20 metriä matalammilla sukelluksilla. Sen sijaan 20 metristä alaspäin mentäessä erot ovat hyvin pienet.

Kertausryhmät ovat suurinpiirtein samoja molemmissa taulukoissa yhtä pitkien sukelIusten jälkeen. Norjan ja Tanskan taulukko on lisäksi painettu kirjasen muotoon, jolloin kullakin sivulla on vain yhtä syvyyttä vastaava taulukko.

Mikään ei kuitenkaan estä painamasta sitä yksilehtiseksi kuten Suomen nykyinenkin taulukko.

PM-kokouksessa kukin osallistujamaa antaa raportin edellisen kahden vuoden aikana tapahtuneista sukellusonnettomuuksista. Onnettomuustilanne on ollut hyvä kaikissa muissa Pohjoismaissa paitsi Norjassa. Tai onko niin, että Nor-

jan tilastojen rinnalla muiden onnettomuustilasto vain näyttää hyvältä?

Norjassa on edellisen kahden vuoden aikana sukeltajantaudin vuoksi hoidettu painekammiossa 80 sukeltajaa/vuosi. Tahti on hirveä. Syitä tautien suureen määrään on etsitty, mutta varsinaista analyysiä onnettomuustilastoista ei vielä ole tehty. Suurin osa taudeista on kuitenkin hankittu uusintasukelluksilla urheilusukeltajille varsin tyypillisessä 20-30 metrin syvyydessä. Yhtenä syynä on arveltu olevan sukellustietokoneiden osaamaton taikka välinpitämätön käyttö. Norjassa tilanne on koettu hyvin vakavaksi. Siellä onkin aloitettu laaja sukellusturvallisuuskampanja, johon kuuluu monta eri teemaa ja osa-aluetta.

Myös Suomessa on syytä varautua sukellustietokoneiden " räjähdysmäiseen" leviämiseen. Tuntuu ilmeiseltä, että tietokoneet eivät vieläkään anna riittävää turvamarginaalia uusintasukelluksilla. Jos sukeltajien perus- ja jatkokoulutuksessa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota tietokoneiden oikeaan käyttöön ja niiden rajoituksiin, olemme varmasti pian saman ongelman edessä kuin norjalaiset.

Hyvää ja turvallista sukelluskautta toivottaen Helena

HYVÄÄ KESÄÄ JA MUKAVIA SUKELLUKSIA PÄIVI, SIPI, BRITA JA EKA

URHEILU SUKELTAJA KESÄKUU Puheenjohtajalta Sukeltaja ja meriarkeologia Tekninen valiokunta Ristiinan kaivaukset Elvytyskurssi Vapaasukeltaja Sutisen seikkailuja Su kellustietokoneista 50-vuotiaita Sukelsin Baikalissa Vastarannalla

siv. 3

4 7 8

8 10 11 13 15 16 18

Sinettiseura Saimaan veneistä Vedenalainen luonnonsuojelu Valmentajakoulutus Norpat Sukelluslomalla Sinettiristeilyllä Saaristomeren nykytila Vuoden Kuva -91 Vuoden Sukeltaja Hiukan kelloista

19 21 23 27 28 31 33 34 37 37 38

Toimiston palsta Ostetaan - myydään RT:n ammunnat -92 Päivin palsta Aurajokiuinti Tapahtumakalenteri

40 41 41 42 43 45

Kansi KELPIVIIDAKOSSA Foto: Ari Laine 3

Sukeltaja ja meriarkeologia Mitä on sukeltaminen?

Se on painotonta kolmiulotteista liikkumista ja apuvälineen avulla hengittämistä märässä väliaineessa .

Mitä sukeltajat tekevät?

Harrastavat erilaisia asioita, joissa sukeltaminen on välikappale jonkun muun asian tekemiseen.

Eräs näistä harrastuksista on meriarkeologia tai oikeammin hylkysukellus. Meriarkeologia on laajempi käsite kuin hylkysukellus, jota voidaan pitää meriarkeologian osana. Ammattimaiset meriarkeologit ovat kaikki tutkijoita, mutta eivät välttämättä sukeltajia. Hylkysukeltajat ovat myös tavallaan tutkijoita, mutta eivät meriarkeologeja. Todella tutkijoina toimivia, siitä palkkaa saavia meriarkeologeja on maassamme hyvin vähän, joskin monet esiintyvät mielellään ammattilaisina.

Kuvaruudusta kotona katseltuna on sukeltaminen hienoa. Vesi on kirkasta ja lämmintä. Vähäpukeiset tytöt liukuvat hallitusti vedenalaisissa puutarhoissa. Käytännössä meidän vesissämme voi olla onnellinen, jos näkyväisyys on muutama metri vaakasuoraan. Useimmiten se on vain metrin luokkaa ja pitkän työrupeaman aikana tulee kuivapuvussakin kylmä, vaikka kuinka olisi villaa puvun alla. Näkyväisyydestä ja olosuhteista saa selvän kuvan, kun vetää sukkahousut kaksinkerroin päähänsä, sulkeutuu puoliksi käytetyn taskulampun kanssa pimeään olohuoneeseen ja alkaa ryökintaat kädessä etsiä hakaneulaa märät kalsarit jalassa.

työkalUjen käyttöä tarvitaan rakennettaessa esimerkiksi vedenalaista kuvausrataa. laivan rakenteiden selvittämiseen tarvitaan tietoja laivan rakentamisesta, liitoksista, erilaisista polvista ja muotoopista. Kohteen iän määrittämiseksi on hyvä tietää minkälaisia ankkureita, takilan osia tai rakennustapoja on käytetty eri aikoina. Ei sitä laivan hylkyä voi nostaa pinnan päällä toimivalle tutkijalle eteen.

Jo aivan alkuvaiheessa arkistotyössä pitäisi pystyä lukemaan vanhoja käsinkirjoitettuja oikeuden pöytäkirjoja ja mielellään alkukielellä, joka ei ole suomi, vaan tavallisesti vanha ruotsi, saksa tai jopa venäjä. Tutkijat, jotka hallitsevat nämä asiat, tulevat vasta sitten mukaan kun jotain on jo löydetty, alkutyöt tehdään yleensä sukeltajien toimesta. Sukeltajien, joiden pitää osata monenlaisia asioita, kuten olen kertonut.

Kuka rahoittaa Suurilta osin jokainen harrastaja itse.

Veneet, kalusto, sukellusvälineet, kompressorit, mammutti pumput, kamerat ym rekvisiitta on pääosin omaa. Aikaisemmin oli mahdollisuus hankkia rahaa erilaisilla "tempauksilla/~ mutta jo monen vuoden ajan lähes ainoa keino on ollut oma kukkaro. Merihistorian toimisto ja muutamat paikallismuseot ovat rahoittaneet joitain leirejä osittain pitkin rannikkoa. Mutta varsinaista etsintää tehdään täysin omatoimisesti, ostaen ja vaihtaen tietoja muiden kanssa tai yksin, koska hylkykateus ei ole paljoakaan lientynyt vuosien saatossa.

Harrastesukellus ja meriarkeologia Meriarkeologia ei ole meillä Suomessa mikään erillinen tieteenhaara, vaan paremminkin täydentävä "kaivausmenetel mä". Sen avulla saavat tietoa muut tieteenalat. Meriarkeologia on muutenkin nuorin "kaivausmenetelmä/~ onhan se kehittynyt vasta rinnan sukellusharrastuksen myötä. Se voidaan karkeasti jakaa viiteen eri kohderyhmään, joita tutkitaan eri tarkoitusperiä varten.

- Satamalaitteet ja hätäsatamat - Uhrilähteet ja kaivot - Uponneet kaupungit - Taistelupaikat - laivahylyt Ensimmäinen ja kaksi viimeistä voitaisiin ehkä yhdistää otsikolla "Merenkulku", mutta ne ovat kuitenkin sekä tavoitteeltaan, että tuloksiltaan niin erilaisista, että yllä oleva jako on parempi.

Meriarkeologian tavoitteista ja kohteista - Uhrilähteet ja kaivot Niistä mahdollisesti löydetyt tavarat antavat kuvan tapakulttuurista ja erilaisista uskomuksista sekä uskonnoista. Meillä voitaneen uhrilähteeseen rinnastaa Vähänkyrön suolöydöt "pikkuihmisistä" - Uponneet kaupungit Kulttuurista yleensä. Taiteesta, asumisesta ja elämisestä. Tutkimuskohde on jo niin suuri kokonaisuus, että se vaatisi oman selvityksensä.

Koska siihen ei juuri ole mahdolli- • suuksia, jätän sen vain maininnalle.

Mitä sukeltajalta vaaditaan Edellä mainitut ongelmat ovat tietenkin haittapuolia, mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Eivät kaikki kohteet ole savikuopassa ja syvällä. On muunlaisiakin, ja kun otetaan huomioon, että tavalliseen kesäviikonloppuun mahtuu monta tuntia muutakin kuin veden alIa olemista, niin kyllä siitä riittää jokaiselle jotakin. Hylkysukeltajalta vaaditaan kuitenkin jonkinverran enemmän erilaisia käden taitoja kuin muilta. Otetaan muutamia nimi~keitä; erilaisten 4

'"

~-----:>--------

- Satamat ja turvalaitteet Kertovat jo merenkulusta ja siihen läheisesti liittyvistä toiminnoista.

Turvallisuuden kai puusta, kaupankäynnistä ja matkustamisesta.

Niistä mainittakoon Hiittisten Kyrkskiärsund, Oxholma, Lapuri, Haensuoli ja löytämättä oleva muinainen hämäläisten "Portum Tavas-

torum/.

- Taistelupaikat Antavat tietoa aseista, varusteista ja muusta, koska uponneen aluksen "elämä" on katkennut kerralla. Tosin usein räjähdykseen, mutta aina on jotain jäänyt jäljelle, ja taistelupaikkoja meillä on yllin kyllin.

- Laivat ja laivanhylyt Kertovat merielämän ankaruudesta, laivan rakennuksesta, merenkulusta, kaupan käynnistä, sotimisesta ja monesta muusta.

Nämä viimeiset "lajit" ovat lähinnä useimpia harrastesukeltajia. Ne ovat myös helpompia kohteita selvittää kuin esimerkiksi uhrilähteiden tai kokonaisten kaupunkien tutkiminen.

Mitä on hylkysukellus?

Kuten aloitin, se on osa laajemmasta käsitteestä, ja ilman sukeltajien työpanosta on vaikea tutkia merellistä menneisyyttämme ja niitä jäänteitä, joita on veden alla. Sukeltajat ovat se työrukkanen, joka tekee fyysisen osan tutkijoiden työstä ja jotka helposti myös unohdetaan. Sukeltajat itse jakavat niin sanotun hylkysukelluksen kolmeen osaan, jotka ovat - taustat arkistotietojen etsiminen eri lähteistä.

Kenttätiedustelu kalastajilta, luotseilta ja merivartijoilta. Tosin molemmat viimeksimainitut lähteet alkavat olla muuttajia, joten perimätiedossa on jo katkos.

- etsintä kaikuluotainajoa ja sukeltamista - varsinainen hylkysukellus työtä, mittaamista, piirtämistä, pumppaamista, valokuvaustyötä j.n.e. Mutta huomioitavaa, kaikki veden alla. Tosin jos nostetaan jotain, kuvataan ja mitataan esineet toki pinnallakin.

Mistä laivahylky kertoo Jokainen laivanhylky, kohde, on kokonaisuus. Se on katkelma oman aikakautensa elämää. Sanoisin jopa, että se on näytelmä, jossa näyttelijät ovat kivettyneet paikoilleen onnettomuuden tapahtumahetkeen. Lasti on [uumassa

tallella. Kabyysissä on saattanut olla ruuanvalmistus kesken. Osa miehistöstä on saattanut olla nukkumassa. Astiat ja muut tarvekalut ovat olleet paikoillaan. Takila on ollut toimiva kokonaisuus ja niin edelleen. Haaksirikko katkaisee jokapäiväisen elämän laivalla ja aiheuttaa sekaannuksen, joka päättyy kun laiva painuu pinnan alle sukeltajien maailmaan. Lopputulos pohjassa riippuu siitä, mitä tapahtui pinnan päällä. Ajoiko alus karille ja murskaantui siihen, kaatuiko se painuessaan pohjaan tai johtuiko tuhoutuminen jostain muusta tapahtumasta.

Karikoihin jauhaantunut laiva on vain kasa puuta tai rautaa muutaman sadan neliön alalla, ja on turha etsiä mitään kokonaisuutta. Kaatunut tai vuodon saanut alus saattaa olla ehjä ja sitä tutkimalla voidaan saada kokonaisvaltainen näkemys sen aikaisesta elämästä.

Lasti saattaa kertoa tarpeista maissa, ja messi kertoo elämästä laivalla. Erilaiset yksityiskohdat auttavat luomaan kuvan kokonaisuudesta. Tämän tutkimiseen tarvitaan asiantuntijoita pinnan molemmin puolin. Kun asiansa osaava tutkijaryhmä tai yksityinenkin tutkija ohjaa sukeltajien työtä, saadaan paras lopputulos ja meren kätkemät salaisuudet paljastettua. Sukeltajilta saattaa jäädä huomaamatta tai nostamatta joku palanen, joka kokeneelle tutkijalle voi olla juuri se kaivattu avain salaisuuksiin.

Aikaisemmin, kun sukeltaminen oli uutta, nostettiin kaikki mitä irti saatiin, jopa väkisinkin. Tällä tavoin toimien ryöstettiin hylkyjä ja ainakin tuhottiin ne arkeologisessa mielessä. Aina on muistettava, että laivanhylky on kokonaisuus, tapoineen ja varustuksineen. Jokaisella esineellä ja ihmisellä on ollut määrätty paikkansa ja tehtävänsä. Sen vuoksi suunnittelematon "penkominen" pilaa arvokkaan kokonaisuuden.

Kannelta löytyneet esineet voivat tutkijalle kertoa vuodenajan, mahdollisesti jopa säätilan. Laivan varastojen sisältö, ehkä lähtösataman, miehistön lukumäärän. Rakennustapa ja materiaalit vuosisadan, jopa paikan, missä alus on rakennettu. Hyttien lukumäärä, onko alus tarkoitettu rahdin kuljetukseen vai myös matkustajien ottamiseen. Aseistus kertoo myös tutkijoille paljon. Jokaisella pikkuseikalla ja yksityiskohdalla on oma tarinansa kerrottavana. Näistä yksityiskohdista muodostuu sitten aikanaan kokonaisuus.

Tutkimuksen suoritus Aluksi tutkitaan aluksen "kuntd~ yritetään saada käsitys sen laadusta ja

koosta. Hylyn iän määrittäminen on jo ammattimiesten puuhaa. Rungon tilkeaineet, pulttien ja niittien metalli, kaarien muoto ja veistotapa sekä takilan osat ovat tässä tärkeitä yksityiskohtia.

Pyritään saamaan selville aluksen mitat. Mitataan ja piirretään ne niin tarkoin ylös kuin mahdollista. Tätä työtä varten tarvitaan erilaisia mittaus- ja piirustusvälineitä sekä paljon aikaa.

Samalla pyritään joko piirtämään tai valokuvaamaan kannen tasossa olevaa irtotavaraa. Vasta sen jälkeen yritetään päästä alukseen sisälle tutkimaan mitä sieltä löytyy. Mikäli alus on ehjähkö, tunkeudutaan keittiöön, lastiruumaan, miehistön, matkustajien ja päällystön asuintiloihin. Mitataan, piirretään ja luetteloidaan.

Tämä kaikki työ, dokumentointi, on paljon tärkeämpää työtä kuin löytöjen purkaminen ja nostaminen. Kukin laivahylky kun on ainutkertaisuus, kun se kerran puretaan, ei sitä enää saada ennalleen. Kuten tästä toteamme, ei hylkysukellus ole niin yksiselitteinen asia, kuin yleensä luullaan. Se on sukeltamista tarkoin määrättyjen lakien ja pykälien mukaan, oikein suoritettuna.

Meri luovuttaa saalistaan Silloin, kun etsiminen ja sukeltaminen oli vielä vapaata eli kaukaisella 50-luvulla, saaristolaiset kertoivat asioita menneistä ajoista ja haaksirikoista.

Me sammakkomiehet, kuten silloin sanottiin, kuuntelimme niitä silmät renkaina ja kynät sauhuten teimme muistiinpanoja. Näistä kellastuneista papereista on myöhemmin sitten tutkittu paljon erilaisia asioita ja yritetty muistaa, mitä jäi rivien väliin. Osa tiedoista on hävinnyt, mutta muutama kohde on sentään jäänyt elämään, kohde joita nykypolven sukeltajat voivat tutkia ja ihmetellä.

Etsintä kielletty Näin on ollut, mutta nyt näyttää siltä, että mutkia on tieten tahtoen tehty matkaan. Aikaisemmin riitti, kun uuden kohteen löydyttyä, se rekisteröitiin Merihistorian toimistoon ja anottiin kohteelle tutkimuslupa, jos kohde kuului muinaismuistolain piiriin.

Yleensä lupa saatiin, jos rajoitettuna mutta saatiin kuitenkin. Etsintään ei toki tarvittu lupia. Suomen kansalainen sai vapaasti liikkua ja harrastaa missä tahtoi. Museoviraston kohdeluettelosta ovat urheilusukeltajat löytäneet ainakin 90 %, joten työstä on saatu myös tulosta. Tosin on todettava, kaikella kunnioituksella Merimuseon luetteloa

5

tai kortistoa kohtaan, että määrätynlainen tarkkuus ei olisi pahitteeksi ja vaatisi aika paljon tarkistuksia. Ne kaikki 500-600 kohdetta kun eivät ole siellä, missä kortisto kertoo. Tarkempia ja laajempiakin tiedostoja on.

Kesällä 1991 kiellettiin laitesukellus, se on etsintä, Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvilla valtion omistamilla vesialueilla. Uhkauksena järjestyssäännöissä: "Alueen valvojaIla on oikeus takavarikoida välineet, joita on käytetty tai aiotaan käyttää kiellettyyn toimintaan .. !' Täysin käsittämätöntä, eihän lapin kansallispuistossakaan ole vielä kielletty hiihtämistä.

Mitä mahtaa perustuslaki sanoa yksilönvapaudesta harrastaa mitä tahtoo.

Meriarkeologian, hylkysukelluksen harrastajille työnnettiin puukko selkään.

Etsintää saa tehdä, kun anoo Saaristomeren Kansallispuiston toimistosta sille luvan, sen saa jos saa. Mihin tällä kiellolla sitten pyritään, määrättyjen alueiden valvontaanko. Kuka valvoo?

Merivartiosto, tuskin, asemien määräähän vähennetään koko ajan ja tehtävät kasvavat muutenkin. Kansallispuiston henkilökunta? Onneksi Saaristomeri on suuri alue. Tuntuukin, että kielto on jo syntyessään byrokratian kukkanen. Tosin ei mikään kaunis, mutta maammehan on, kuten tiedetään, kateuden ja kieltojen maa. Asiaa ei kannata miettiä nyt enempää, koska asiasta neuvotellaan SUSL:in ja viranomaisten kanssa.

Miksi sitten sukelletaan Kaikesta huolimatta, lupaongelmat ratkaistaan, kylmä vesi unohdetaan ja 010-

suhteetkin ovat joskus toisenlaiset.

Kaikki tämä tekee sukeltamisesta mielenkiintoisen, sanoisin hienon harrastuksen.

Sitä tunnetta, joka valtaa sukeltajan hänen törmätessään hämärässä syvyydessä laivan kylkeen, laivan, jonka ttetoja on pengottu kymmenen tai kenties viisitoista vuotta, on mahdoton kuvata. Se onnistumisen riemu täytyy itse kokea. Sehän on tavallaan voitto, kuten jossain kilpailussa. Me olemme etsineet, tutkineet ja auttaneet tutkijoita pelkästä mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta, onhan mukava saada tietoa menneistä ajoista enemmän kuin muut, ja onhan meriarkeologinen palapeli

1. Laivahylkyä ei saa vahingoittaa millään tavalla. Arvottomalta näyttävien lankkujen ja lautojen siirtely on ehdottomasti kielletty, sillä tutkijalle yksikin paikallaan

oleva lankku saattaa kertoa huomattavasti enemmän kuin sen alla mahdollisesti oleva mielenkiintoiselta näyttävä irtoesine.

2. Mikäli mukana en mittausvälineitä, on hylky mitattava tai muuten arvioitava sen pituus ja leveys.

3. Hylystå on ilmoitettava Museoviraston merihistorian toimistoon Suomen Merimuseo, 00570 HElSINKI, 90-135 5729.

4. IImoitettaessa hylystä on selvitettävä, onko kyseessä puu- vai rautarakenteinen laivan hylky, rakennustapa (tasa vai limisauma), rakennusmateriaaIin paksuus ym. rakenteertisia havaintoja. Ilmoituksessa on lisäksi selvitettävä hylyn sijaintipaikka mahdollisimman tarkoin.

5. Löydettäessä irtoesineitä, jotka eivät kuulu hylkyyn tai siihen verrattavaan, on ne säilytettävä puhdistamattomana vedessä siihen saakka, kunnes ne toimitetaan konservoltavaksi museoon.

6. löydettäessä irtoesineitä samalta pieneltä alueelta runsaasti, saa niistä nostaa vain mallikapp-aleen asiantuntijoiden analyysiä varten.

7. löydettiessä laiva hylky jonkin työn yhteydessä, ja jos on. oletettavissa, että hylky tämän taida t~tee vaurioitumaan, on tästä ilmoitettava viipymättä Museoviraston meri historian toimistoon, josta Iahetetään paikalle asiantuntija.

KILPAILU KUTSU

KILPAILUKUTSU

Murena-RaIli/Suk. suunnistl1 Paikka: Porvoo Aika: Aikataulu: HUOM!!! VOIt~~OU;\l JA -KILPAILUU3r..N33.

ILMOITIAUT I GUY GRANQVIST PUH: KOTI 915-145939

6

myös jännittävää.

Näihin retkiin ja leireihin kuuluvat myös illat, kun räiskyvän purkki-nuotion ympärille keräännytään kertaamaan päivän tapahtumia. Yhteenkuuluvaisuuden tunne ja tieto siitä, että täyttää paikkansa ringissä osana kokonaisuutta, kuuluu myös asioihin, joita ei voi kuvata, se täytyy tuntea. Kun sitten illan pimennyttyä tumman siniseksi, vetäytyy makuupussiinsa, voi nukahtaa tyytyväisenä, että on saanut jotain aikaan.

Nämä ovat kokemuksia, jotka monin verroin korvaavat ne epämukavuudet, joita sukeltaminen muuten saattaa aiheuttaa.

Eka Metsävuori

selvitys tartti

TEKNINEN VALIOKUNTA Usealle jo tutuksi tulleet, mutta ehkä joillekin vielä tuntemattomaksi jääneet SUSL:n teknisen valiokunnan luottamushenkilöt:

Markku Saarikoski, M* * * - valiokunnan jäsen vuodesta 1991 - seura: Laivaston Urheilusukeltajat

Sirpa Rinne, M* * - tiedottaja - valiokunnan jäsen vuodesta 1991 seura: Keski-Uudenmaan Sukeltajat

Varsinaisten jäsenten lisäksi valiokunnan kokouksiin osallistuvat myös johtokunnan edustajana liittomme puheenjohtaja Helena Jaatinen sekä liiton toimiston edustajana koulutus- ja valmennuspäällikkö Arto Sieppi.

Jos sinulla on asiaa tekniselle valiokunnalle, ota yhteys joko puhelimitse Arto Sieppiin tai lähetä liiton toimistoon valiokunnalle osoitettu kirje, niin käsittelemme asian seuraavassa kokouksessa. Voit myös ottaa asiasi esille liiton tilaisuuksissa esim. kouluttajapäivillä, joissa valiokunnan jäsenet ovat aina tavoitettavissasi.

Toivotamme turvallisia kevätsukelluksia!

Kari Salo, M*** - valiokunnan jäsen vuodesta 1992 - seura: NOUSU

Tekninen valiokunta

Jouko Laitinen, M* * * puheenjohtaja - valiokunnan jäsen vuodesta 1987 - seura: Rovaniemen Urheilusukeltajat Tuomo Erkkola, M * * * valiokunnan jäsen vuodesta 1987 - seura: Sukellusseura Simppu Heikki Penttilä, P* * - lääkäri/SSLY:n edustaja - valiokunnan jäsen vuodesta 1990 seura: Sukellusseura H2 0

Heiki Penttilä

~.

Jouko Laitinen

Tuomo Erkkola

Sirpa Rinne

Sukellussuunnistuksen avoimet SM-kilpailut Paikka: Hämeenlinna, Ahvenistonjärvi Aika: 24-26.7.1992 Aikataulu: 24.7. kJo l5.00 klo 16.00 25,.7. klo 12.00 klo t 3.3Q 26.7. klo 12.00 klo 13.30

I ·.···~

"

Ra taselvitys S·piste ja M-rata Rataselvitys Pari K ja Pari X RatGselvitys Tarkkuus K Ja Tarkkuus X HUOM!!! VOI MASSAOLEVA lÄÄKÄRINTODISTUS JA -KILPAILULlSENSSl OlJAVA MU~A. ILMOITTAUTUMISET ~S.1.1992 MENNESSÄ.

KAUKO MARTIKAINEN PUH. KOTI 917-171076 TYÖ 917-161405 KAI-JUKKA JUURIKIVI PUH. KOTI 917-162169 TYÖ 917-162105 OSALLlSTUMISMAKSU 35 MKJHLÖ/LÄHTÖ JÄRJESTÄÄ SUUNNISTUSVALIOKUNTA

Kari Salo

Markku Saarikoski

Sukellussuunnistuksen avoimet SM-YÖ kilpailut Paikka: Hämeenlinna, Ahvenistonjärvi Aika: 12.9.1992 Aikataulu: klo 19.00 Ralaselvitys klo 20.00 SlAlrtti HUOM!!! VOIMASSAO$'A LÄÄKÄRJNTODISTUS JA -KILPAILULISENSSI OlTAVA MUKANA. ILMOITTAUTUMISET 1J.8.1992 M~NN ESSÄ: KAUKO MARTIKAfNEN PUH. KOri 917·171076 TYÖ 91 7 -1 61405 KAI-JUKKA JUURIKIVI PUH. KOTI 917-162169 TYÖ 917·162105 OSALLlSTUMISMAKSU 35 MKJHLÖ/LÄHTÖ JÄRJESTÄÄ SUUNNISTUSVALlOKUNTA 7

Juhani Grönhagen

Ristiinan Astuvansalmen kaivaukset Savonlinnan maakuntamuseon Saimaaosasto jatkoi vedenalaisia kaivauksia Etelä-Savossa Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalausten edustalla jo kolmatta kesää. Edelliskesien kaivausaluetta voitiin laajentaa rantaveteen saakka matalassa toimivan ns. ejektoripumpun avulla. Kullankaivajien käyttämällä menetelmällä pumpattiin palopumpulla vähintään 3- 4 barin paineella vettä 50 mm paksuisella letkulla 25 mm paksuisen kaventajan läpi lähelle pintaa ankkuroituun sekoittajaan. Ejektoripumpun käyttöaluetta lisää se, että koko pumppu poistoputkineen voidaan asentaa mihin syvyyteen tahansa jos se pidetään lähes horisontaalisessa tasossa.

Pumpun teho kuitenkin laskee syvemmälle mentäessä ja imuteho on huonompi kuin mammuttipumpulla yli 7 metrin syvyyksissä. Ejektoripumpun sekoittajasta johdettiin pohjaan 100 mm paksu imuletku 45 asteen kulmassa.

Poistoputken päähän oli kiinnitetty pikalukolla varustettu koriseula, joka oli helppo nostaa ajoittain pintaan sinne kertyneen aineksen seulomiseksi. Menetelmän pahin heikkous oli se, ettei poistoputken kautta virtaavaa mutaa saatu johdettua tarpeeksi kauas kaivauspaikalta. Alaslaskeutuva muta sotki lähes tyystin kaivausalueen vedenalaisen näkyvyyden. Aikaisemmin mammuttipumpulla kaivettaessa tätä ongelmaa ei ollut vaan pohja-aines saatiin seulottua pinnassa ja johdettua pois kaivausalueelta. Tulevissa kaivauksissa on varauduttava käyttämään kumpaakin kaivausvälinettä, mammuttia syvällä ja ejektoripumppua 0-6 metrin syvyydessä.

Astuvansalmen kalliomaalausten vedenalaisia kaivauksia jatkettiin ensin edellisvuoden kaivauksista suoraan kohti rantaa ja rantakaistaletta parin metrin leveydeltä koko maalausalueen leveydeltä. Toisen kaivausjakson aikana ensin puhdistettiin aikaisempaa meripihkakorujen löytöaluetta ja lopuksi sitä laajennettiin pari metriä järven selälle päin. Ennen pumppausten käynnistämistä poistettiin jyrkässä rinteessä vaarana olleita suuria hakoja ja joitakin suuria kiviä oli pakko turvall isuussyistä vyöryttää aiemmalle jo kaivetulIe alueelle.

Ensimmäisen kaivausjakson aikana löydettiin kolme esinettä. Aivan rantavedestä poimittiin tunnistamaton hiekkakiveä oleva esine (KM 26331 :3).

,

8

Vastaavanlaisia kiviä on kansanperinteen mukaan käytetty "kipukivinä".

Mielenkiintoisimmat löydöt saatiin syvältä mudasta laajennettaessa edellisvuotista Astuvan Ukon löytöpaikan 7-9 metrin syvyydessä olevaa kaivausaluetta. Pieni pahoin vaurioitunut luunpalanen todettiin Tukholmassa (Osteologiska Forskningslaboratoriet, tri Ebba During) nisäkkään luuksi. Samasta kuopasta poimittiin vielä kaksi meripihkalöytöä: toinen oli lohjennut kappale (KM 26331 :2) ja toinen melko kulunut, mutta hyvin ilmeikäs, 32 mm korkea ihmiskasvoinen riipus (Km 26331 :1).

Kaivauspaikkaa tultiin vielä myöhemmin uudelleen puhdistamaan, ja jälleen tehtiin löytöjä: sihtiin jäi aikaisemmin löytyneeseen lohjenneeseen kappaleeseen sopiva pala. Näistä osista koostuu selvästi kolmas ihmiskasvoinen riipus.

Tämän riipuksen koko on edellisiä selvästi pienempi. Korkeutta on vain 16 mm, mutta käytetty meripihka on laadultaan erittäin kirkasta ja kauniisti läpikuultavaa. Tähän mennessä samasta paikasta Astuvansalmelta löytyneet riipukset kuuluvat todennäköisesti yhteen kaula- tms. koristeeseen. Samasta paikasta saatiin talteen myös 10 cm mittainen pala nuoren peuran sarvea, jossa on havaittavissa toisessa päässä työstön merkkejä. Löytö on syytä ajoittaa radiohiili (-14 analyysillä.

1_

SUKELLUSVANHINOPAS kaikkien sukelluskassien perusvarustukseen tarjoushintaan 50 mk

RAUHAN MERI kertoo sotahylyistä

55 mk HILJAISET LAIVAT Sukelluksia 50-luvulla

80 mk Tilaa SVUL-myyntipalvelusta p. 90-158 2266

ELVYTYSKURSSITUSTA NÄÄSVILLESSÄ Osataanko elvyttäminen niin hyvin, ettei tarvitse empiä? Tuskimpa vaan. Hatara taito karsii rohkeutta takertua välittömästi niihin vähäisiin minuutteihin, joita tajuttomalla on jäljellä.

Muuan maaliskuinen aamu kokoontui joukko Hämeen piirin sukeltajia Tampereen Uintikeskukseen elvytysoppiin. Kurssin piti SPR:n piirikouluttaja Veikko Vasama, joka teki työnsä hienosti reilun parinkymmenen vuoden rutiinilla ryydittäen asiaa kokemuksillaan. Kurssilaiset tulivat vakuuttuneiksi monestakin asiasta. Mm. siitä, että avun hälyttäjä on vaadittava palaamaan onnettomuuspaikalle, jotta tiedetään avun olevan tulossa. Vasama on joskus ollut nääntyä elvytykseen, kun ambulanssia ei ole kuulunut ja on osoittautunut, että apua hälyttämään lähtenyt on vain tilskinyt tiehensä.

Elvytystä harjoiteltiin nukella, jolla oli merkkivaloa oikeasta painalluksesta, varoitusta väärästä ja jopa sykkeen tunsi kaulalta. Teorian jälkeen haettiin 6-vuotiaan kokoinen nukke altaan pohjalta ilman perusvälineitä, raahattiin aitaan reunalle ja elvytettiin. Harjoitus oli hyvä ja kalmankalpea nukke va ikuttava.

Kurssin lyhyydestä huolimatta se oli opettavainen. Vastaavaa voi suositella kaikille seuroille vaikka vuosittain ennen avovesikauden alkua.

Leena

VAPAASUKELTAJA Monta vuotta puuhattu ja puhuttu koulutusuudistus alkaa olla loppusuoralla. Tyvestä noustaan puuhun näissäkin asioissa ja siksi ensimmäiseksi tulivat valmiiksi Vapaasukeltajain vaatimukset. Vaatimukset on uudistettu ja muokattu siten että ne antavat hyvän perustan harrastuksemme aloittamiselle.

5. Hengenpidätys pinnan alla 15 s 6. Kolmen esineen nouto yksi kerrallaan n. 3 m:n syvyydestä 7. Pinnan alle meno taittotekniikalla, sukellus n. 2 metriin, maskin tyhjennys ja oikeaoppinen pintaannousu (käsi edellä katse ylös) 8. Sama kuin nro 7, lisätään snorkkeIin tyhjennys ylöstullessa 9.25 metrin räpyläuinti snorkkelista hengittäen, maski otsalla AVOVESIKOE (VAPAAEHTOINEN) (kokeet tehdään pareittain, oppilailla perusvälineet)

CMAS* VAPAASUKELTAJA TEORIA OPPILAALLA TULEE OLLA TIEDOT SEURAAVISTA ASIOISTA: 1. ENSIAPU

1. Maskin tyhjennys pinnan alla 2. Tajuttoman sukeltajan nouto 2 m:stä ja 25 m:n kuljetus 3. Vapaasukellus 2-3 metriin

* verenvuodon tyrehdyttäminen ja

CMAS * * VAPAASUKELTAJA

haavan sitominen * tajuttoman henkilön asettaminen makuuasentoon * lisäavun hälyttäminen puhelimitse

TEORIA OPPILAALLA TULEE OLLA TIEDOT SEURAAVISTA ASIOISTA:

2. PAINE JA SEN VAIKUTUS SUKELTAJAAN * korvien paineentasaus * maskin paineentasaus 3. YLIHENGITYS JA SIIHEN LIITTYVÄT VAARAT 4. PERUSVÄLlNEET * oppilaan tulee tietää, mitä pitää huomioida perusvälineitä hankittaessa 5. POIJUN JA PINTAKÖYDEN KÄYTTÖ 6. SUKELTAJAN KÄSIMERKIT ALLASKOE osa 1. (ilman räpylöitä) 1. 50 m vapaauinti (= krooli) 2. 100 m rintauinti 3. 50 m selkäuinti 4. 10m pituussukellus, lähtö vedestä 5. 30 s veden polkeminen sormet vedenpinnan yläpuolella ALLASKOE OSA 2. (perusvälineillä) 1. Perusvälineiden pukeminen pinnalla 2. 200 m räpyläuinti, sukellus joka 50 m:n välein n. 2 metriin 3. Tajuttoman uimarin/sukeltajan nouto 2 m:stä ja kuljettaminen 25 m 4. Kuperkeikka etuperin ja takaperin pinnan alla 10

1. ENSIAPU

* Hukkuneen elvyttäminen (APUA järjestelmä) * 3 K:n hoito (= kylmä, koho, kompressi) * Oppilas demonstroi potilaan asettamisen tajuttomalle tarkoitettuun makuuasentoon 2. PAINE JA SEN VAIKUTUS SUKELTAJAAN

2. 300 m räpyläuinti, sukellus joka 50 m välein 2-3 metriin.

3. Tajuttoman uimarin/sukeltajan nouto 2 m:stä ja kuljetus 50 m.

4. 2 kuperkeikkaa eteen ja taakse nousematta välillä pintaan.

5. Hengenpidätys pinnan alla 25 s.

6. Kolmen esineen nouto 3-4 m syvyydestä yhdellä sukelluksella (esineet noin 3 metrin etäisyydellä toisistaan).

7. Sukellus 3-4 metriin, maskin ja snorkkelin riisuminen, pukeminen, maskin ja snorkkelin tyhjennys, oikeaoppinen pintaantulo.

8. Sukellus 3-4 metriin, perusvälineet jätetään pohjaan, ylösnousu ja pinnalla OK-merkki. ..

Sukellus pohjaan ja varusteiden pukeminen. Maskin tyhjennyksen jälkeen kouluttajalIe OK-merkki. Ylösnousun aikana snorkkelin tyhjennys.

9. 50 m räpyläuinti snorkkelista hengittäen, maski otsalla.

AVOVESIKOE (VAPAAEHTOINEN) (kokeet tehdään pareittain, oppilailla perusvälineet) 1. Sukellus n. 3 metriin, maskin riisuminen, pukeminen ja tyhjennys.

Snorkkelin tyhjennys ylösnousun aikana.

2. 50 m tajuttoman sukeltajan kuljettaminen.

3. Vapaasukellus 3-4 metriin kolme kertaa kymmenen minuutin aikana.

3. KYLMYYS JA SEN VAIKUTUS SUKELTAJAAN 4.YLlHENGITYKSEEN VAARAT

LIITTYVÄT

CMAS*** VAPAASUKELTAJA

5. YLEISIMMÄT MERI MERKIT JA PERUSTIEDOT VESILLÄLIIKKUMISESTA

TEORIA OPPILAALLA TULEE OLLA TIEDOT SEURAAVISTA ASIOISTA:

ALLASKOE osa 1 (ilman räpylöitä) 1. 100 m vapaauinti (krooli).

2. 300 m rintauinti.

3. 100 m selkäuinti.

4. 15 m pituussukellus, lähtö vedestä.

5. 45 s veden polkeminen sormet veden pinnalla.

ALLASKOE osa 2 (perusvälineillä) 1. Perusvälineiden pukeminen pohjassa, maskin ja snorkkelin tyhjennys ennen pintaan tuloa.

1. OPPILAS PYSTYY ESITTÄMÄÄN:

* ensiavun nilkan nyrjähdyksessä * viiltohaavan sitomisen * elvytyksen perusasiat (APUA järjestelmä) 2. PAINE JA SEN VAIKUTUS SUKELTAJAAN 3. PAINEENTASAUKSEN JA YLIHENGITYKSEN KERTAUS 4. SUKELTAJAN KÄSIMERKIT 5. VAARALLISET/KIELLETYT SUKELLUSPAIKAT 6. HYPOTERMIA JA SEN EHKÄISY

SUTINEN SEIKKAILEE JÄLLEEN Wanhojen Pölyisten Arkistojen tutkija Sebastian Malmström löysi aivan kuin sattumalta Pölyisten Arkistojen ulkohuoneen seinältä kadonneeksi uskotun inventaarioluettelon sivun n:o 28376651 joka on vuodelta 1704.

Löytö tuo ratkaisevaa lisävalastusta meriarkeologi Sutisen ja kruununarkeoligi Palmen edesottamuksista josta seuraavassa.

Meriarkeologi Sutinen Sotkan järvipäivillä elokuussa 1704 Wanhojen Laiwojen konttorilta on ollut jo pitkään taalerit lopussa. Kruunun kassalaiva ei ole lähtenyt purjehdukselle Tukholman satamasta kolmeen vuoteen, - jos olisikin tuskin se heittäisi ankkuria konttorin ohi purjehtiessaan - miettii kruununarkeologi Palme ja katsoo nokisella naamalla Konttorin savuräppänän läpi ulos merelle.

Palmea kiukustaa se, että päiväettonilta herättyään hän puolipyörryksissä lupasi päästää Sutisen Sotkan järvipäiviIle. Tilanne Wanhojen Laiwojen Konttorissa oli jo pitkään ollut niin vaikea, ettei Palme uskaltanut nukkua kun ei tiennyt mitä etuisuuksia tuli Sutiselle unissaan luvanneeksi. Palme oli kunnian mies. Hän ei syönyt sanaansa koska Medaljonkihylyn vanhaa herkkusienikeittoa oli vielä jäljellä.

Palme olisi itse mieluusti lähtenyt Sotkaan, mutta on päättänyt poikkeuksellisesti lähettää Sutisen matkaan. Ala laputtaa - karjaisee Palme Sutiselle, joka on parhaillaan konttorin kivirappusilla parsi massa ikivanhaa sukelluspukua, - mutta vasta sen jälkeen kun olet pumpannut wanhojen karttojen varaston tyhjäksi sadevedestä - Palme jatkoi.

Vierailevana suupalttina Sotkaan saapuu luennoimaan työtön Iyypekkiläinen ojankaivaja ja erittäin huonokuntoisten Hansalaivojen tutkija professori Nigodemus Kuggelvik. Kuggelvik on Sutisen palvoma selvän näkijä joka pystyy ainoana maailmassa suorittamaan luotettavaksi~ hawaittuja wedenalaisia analyysejä.

Sutinen on aivan varma, että Kaljuuttikiven Medaljonkihylky on Hansakauppiaiden kauppalaiva. Tähän Sutisella on mielestään painavat syyt. Olihan juuri hän löytänyt hylyn keittiöstä koggelia, joka kylläkin Palmen suorittaman hiilihöyryanalyysin perusteella osoittautuikin erittäin herkulliseksi herkkusienikeitoksi. Sutinen oli toista mieltä kuten tavallisesti. Hänen mielestään herkkusienikeitto oli Hansakauppiaiden käyttämää koggel-merkkistä kattilanpaikkausainetta, jota myytiin tiivistysaineeksi Lyypekistä Novgorodiin purjetiville aluksille. Kuinka koggel-tynnyri oli joutunut keittiötiloihin, ehkä Kuggelvik osaa antaa tähän vastauksen.

Pumpattuaan wanhojen karttojen varaston tyhjäksi sadevedestä Sutisella on valtava kiire valmistautua Sotkan matkalle. Mies alkaa pakata kamppeitaan. Ohoh! kaikki homeessa - hän houkasee aukaistessaan matka-arkun.

Arkku oli jäänyt edelliskesän jäljiltä ulos murskaamon pihamaalle. Kyllä tällä pärjätään. Mies tyytyköön kohtaloonsa - hän vakuuttaa itselleen.

Selkä tuhannella mutkaIla välilevyt paukkuen Sutinen kantaa matka-arkun laiturille. Kas perkule! - sanoi Sutinen.

Konttorin soima on uponnut laitojaan myöten laiturin kupeeseen. Ilmeisesti rantakuoha jota Wanhojen Laivojen Konttori käyttää kellutusaineena, on

päässyt kuivumaan tuhtojen alta. Sutinen .istahtaa rantakivelle. Ottaa pärekorista eväät, kaksi umpeen mennyttä feipäkorttia ja asettaa tarkkaavaisesti Iihakortin niiden väliin. Ahmaistuaan puolet Kruunun hampurilaisesta hän säästää loput seuraavalle päivälle. Sutinen toteaa osallistumisen järviseminaariin mahdottomaksi. Tempaisee matkaarkun selkäänsä ja palaa välilevyt vinkuen kohti murskaamoa ........ .

Wanhat Pölyiset Arkistot vaikenevat kuinka lopulta kävi, koska edellinen tutkija oli juuri ennen Sebastian Malmströmiä ehtinyt repäistä inventaarioluettelon loppuosan ulkohuoneen seinältä käyttöönsä. Mikäli uusin Sutis-tutkimus tuo valaisua tapaukseen tai dokumentin loppuosa löytyy Pölyisten Arkistojen kompostista, jossa Malmströmin assistentti ja Sutisen pojanpojanpojanpoika suorittaa parhaillaan syyskaivauksia Ethel Kummelpään perikunnan Ehtyneiden Määrärahojen Rahastolle lahjoittaman apurahan turvin tulemme palaamaan asiaan.

ylösnousun aikana snorkkelin tyh;ennys.

2. 3 kuperkeikkaa eteen ja taakse nousematta välillä pintaan.

3. 50 m räpyläuinti, sukellus 3-4 metriin mistä tajuttoman uhrin tuominen pintaan ja kuljetus 50 m.

4. 10 sukellusta 3-4 metriin, pinnalla OK-merkki ja heti perään uusi sukellus.

5. Hengenpidätys pinnan alla 35 s.

6. Viiden esineen nouto 3-4 metrin syvyydestä yhdellä sukelluksella. Esineet n. 4 metrin päässä toisistaan.

AVOVESIKOE (VAPAAEHTOINEN) (kokeet tehdään pareittain, oppilailla perusvälineet)

ALLASKOE osa 1. (ilman räpylöitä) 1. 600 m vapaa uinti (joko krooli tai rintauinti) 2. 400 m selkäuinti 3. 25m pituussukellus, lähtö vedestä, matkalla kaksi kertaa käännös selälleen ja takaisin.

4. 1 minuutin veden polkeminen.

ALLASKOE osa 2. (perusvälineillä) 1. Sukellus parin kanssa 3-4 metriin.

Vaihdetaan perusvälineet pohjassa, maskin tyhjennys, OK-merkki ja

1. Sukellus parin kanssa n. 3 metriin, maskin ja snorkkelin vaihto. Maskin tyhjennys, OK-merkki ja snorkkelin tyhjennys ylösnousun aikana.

2. Tajuttoman sukelta;an nouto n. 3 metrin syvyydestä, pintaan tulon jälkeen 100 m kuljetus.

3. Vapaasukellus 4-5 metriin 3 kertaa 10 minuutin aikana.

11

Linsenssiin sisältyy tapaturmavakuutus, joka korvaa kilpailuissa, harjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla sattuvat tapatur'---"'=_____----' mato Lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta.

Urheilusukeltajain liiton lisenssiin kuuluvan vakuutuksen perusteella korvataan tapatur-

mien lisäksi sukeltajantauti, joka johtuu liian nopeasta pintaantulosta.

Kilpailijoille lisenssi on pakollinen, mutta Suomen Urheilusukeltajain liitto suosittelee sitä muillekin. Tapaturmavakuutus on tärkeä osa urheilijan taloudellista perusturvaa. Siitä maksetaan valintasi mukaan joko hoitokuluja ja kertakorvaus työkyvyttömyydestä tai näiden lisäksi myös päiväkorvaus työkyvyttömyysajalta sekä kuolintapaussumma.

Käänny liittosi tai seurasi puoleen.

POlijOIA-YHTIÖf POHJOLA SUOMI-SALAMA EUROOPPALAINEN ILMARINEN

Pekka Mattila

Sukeltajantautitapaukset ovat lisääntyneet parin viime vuoden aikana ja useimmiten sukeltajantauti on tullut sukellusmatkalla. Loman aikana tehdään yleensä uusintasukelluksia useana peräkkäisenä päivänä, sukellukset ovat usein syvempiä kuin kotivesissä ja sukellusloman alussa elimistö ei ole vielä sopeutunut sukeltamiseen. Tästä syystä sukeltajantaudin riski on suurempi sukelluslomalla kuin sukellettaessa kertasukelluksia tai tehtäessä viikonloppusukellusmatkoja. Matkailevat sukeltajat ovat suurin sukellustietokoneiden käyttäjäryhmä ja yhä useampi sukeltajantautitapaus onkin sattunut sukellustietokoneen käyttäjälle.

Nykyisten sukellustietokoneiden turvallisuus on paljolti kiinni siitä, miten hyvin sukeltaja pysyy sukellustietokoneen käyttämän dekompressiomallin rajoissa. Tämä malli jäljittelee typen liukenemista kehon kudoksiin sukelluksen aikana ja typen vapautumista kudoksista nousun ja pintaoleskelun aikana. Laskentamallissa on tehty tietyt oletukset mm. verenvirtauksen määrästä eri kudoksissa, kudosten rasvapitoisuudesta, lämpötilasta, kudosten ylikyllästeisyysrajoista jne. Laskentamalli ei kuitenkaan ota huomioon esim., kuinka kovasti sukeltaja joutuu ponnistelemaan, mikä on sukeltajan fyysinen kunto tai paleleeko sukeltaja. Riittävä turvamarginaali on arvioitava ottaen huomioon nämä ja muut mahdolliset sukeltajantaudin riskiä lisäävät tekijät.

Kaikkien tällä hetkellä markkinoilla olevien sukellustietokoneiden käyttämät dekompressiomallit perustuvat suurelta osin englantilaisen J.S. Haldanen 1900-luvun alussa kehittämään dekompressiomalliin. Tutkimus on tuonut muutoksia mm. kudosryhmien lukumääriin, puoliintumisaikoihin ja typen ylikyllästeisyysrajoihin, mutta edelleen on joukko tilanteita, joita nykyisetkään dekompressiomallit eivät pysty kuvaamaan riittävän tarkasti.

Kohtuullisen pituisilla ja syvyisillä yksittäis- ja uusintasukelluksilla, joiden profiili on portaittain madaltuva tai suorakaidemainen, nykyiset sukellustietokoneet ovat varsin turvallisia, kun otetaan huomioon sukellukseen liittyvät erityistekijät. Ongelmallisia ovat sen sijaan seuraavan tyyppiset sukellukset: - suurin osa sukelluksesta pilaan ma-

talalla, mutta ennen pinnalle nousua käydään syvällä - noustaan syvältä lähelle pintaa ja laskeudutaan uudelleen alas (ns. "jo_ jo"-sukellusprofiili). Riski on sitä suurempi mitä syvemmältä ja useammin nousu tehdään, erityisesti sukelluksen loppupuolella.

- syvät ja pitkät sukellukset - syvät uusintasukellukset, joilla sukeltaja toistuvasti laskeutuu suurinpiirtein samaan maksimisyvyyteen lyhyen pinta-ajan jälkeen - syvenevät uusintasukellukset eli sukellukset tehdään järjestyksessä matalimmasta syvimpään - useampi kuin kaksi sukellusta päivässä - uusintasukellusten, erityisesti pitkien tai syvien, tekeminen monena perättäisenä päivänä Näiden sukellusprofiilien vaikutusta sukeltajantaudin riskiin on tutkittu hyvin vähän ja pääasiassa tietoa on saatu sattuneiden sukeltajantautitapausten kautta. Toivon mukaan tutkimuspanostus kasvaa tällä vuosikymmenellä ja tuottaa dekompressiomallin, joka pystyy ottamaan huomioon tällaiset sukellukseen liittyvät riskitekijät. Sveitsiläisen Divetronicin valmistamassa sukellustietokoneessa (SCUBAPRO DC-ll) on sen dekomallin kehittäjän tri Max Hahnin mukaan jo otettu huomioon edellä mainittuja riskitekijöitä. Käytännössä vaikutus näkyy huomattavana suoranousuaikojen Iyhenemisenä ja etappiaikojen pitenemisenä verrattuna muihin sukellustietokoneisiin. Tutkimus- ja testituloksia ei ole kuitenkaan julkaistu, joten ei ole tiedossa, miten laajoihin ja millaisiin testeihin Hahnin dekomalli perustuu.

Sukellustietokone on sukeltajalIe päätöksenteon apuväline, eikä päätöksiä nousuajoista ja pysähdyksistä pidä tehdä yksinomaan tietokoneen lukemien perusteella. Yksilölliset erot ovat niin suuret, että sukeltajantauti on mahdollinen, vaikka sukellus tapahtuisikin mailin rajoissa. Yksilöllisten erojen ja elimistön sopeutumisen merkitys vielä korostuu monipäiväisessä uusintasukeltamisessa.

Sukellustietokoneen käyttäjän on muistettava, että kaikkiin sukelluksiin liittyy jonkinasteinen sukeltajantaudin riski. Riski on sitä suurempi, mitä sy-

vempiä, pitempiä tai useampia sukelluksia tehdään. Mikään sukellustaulukko tai sukellustietokone ei voi taata, ettei sukeltaja saa sukeltajantautia missään tilanteessa. Noudattamalla valmistajan käyttöohjeen ja oheisen paperin ohjeita, voit kuitenkin vähentää sukeltajantaudin riskiä merkittävästi käyttäessäsi sukellustietokonetta.

Toimintaohjeita sukellustietokoneen käyttäjälle sukeltajantaudin välttämiseksi 1 Sukelluksen suunnittelu ja ennen sukellusta 1. Tutustu käyttöohjeeseen huolella.

2. Suunnittele sukellus etukäteen - maksimisyvyys ja kokonaissukellusaika ottaen huomioon käytettävissä oleva ilmamäärä - sukelluksen profiili sen perusteella, mitä tiedät sukelluskohteesta - kuinka monta minuuttia suoranousuaikaa pitää vähintään olla jäljellä matalammalle siirryttäessä tai kuinka suureksi saa etappinoususukelluksella kokonaisnousuaika (tai etappiaika) enintään kasvaa - turvapysähdyksen pituus nousussa - varmistu, että käytettävissä oleva ilmamäärä riittää suunniteltuihin etappi pysähdyksiin - sovi parisi kanssa merkinanto, jolla osoitat sovitun suoranousu- tai kokonaisnousuajan takarajan lähestymisen 3. Tarkista sukellustietokoneesta suunnitellun maksimisyvyyden mukainen suoranousuaika ja vertaa sitä taulukoista saatuun aikaan.

4. Jos sukellustietokoneessa on simulointimahdollisuus, voit tarvittaessa tarkistaa sen avulla suoranousuajan/etappiajan kehittymisen sukelluksen eri vaiheissa.

5. Laske montako minuuttia voit sukeltaa 10 barilla ilmaa 5 m:ssä (turvapysähdyssyvyys).

Esim. 12 I:n säiliöllä ja 20 I/min pintakulutuksella aika on 4 minuuttia. Sukelluksen profiili on suunniteltava niin, että ilma riittää turvapysähdykseen (tai etappeihin) 1"I'f"f"/'\/'\cl"

t3

ja varalle jää vielä 300-400 litraa, kun turvapysähdys on suoritettu.

6. Ota huomioon sukeltajantaudin riskiä lisäävät tekijät: kylmyys, ponnistelu, nestevajaus, ikääntyminen, huono kunto, ylipainoisuus, väsymys jne. Mikäli jokin näistä riskitekijöistä liittyy sukellukseesi, siirry matalammalle, ennen kuin suoranousun aika menee alle 5 minuutin tailja pidennä turvapysähdyksen pituutta 3-5 minuutilla. Jos sukellustietokoneessa on asetettava korkeusraja, voit muuttaa sen yhtä 'O'öhykettä korkeammaksi.

7. Alä sukella väsyneenä, alkoholin tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena taikka krapulassa.

8. Jos olet sukeltanut päivän aikana ilman sukellustietokonetta tai sukellustietokoneeseesi on tullut vika, et voi ottaa sukellustietokonetta käyttöösi, ennen kuin viimeisimmästä sukelluksestasi on kulunut vähintään 24 tuntia. Mikäli olet tehnyt etappinoususukelluksia, paljon uusintasukelluksia tai sukellukset ovat olleet rasittavia, odota vähintään 30 tuntia.

9. Kummallakin sukellusparin sukeltajista on oltava oma sukellustietokoneensa. Parilla tai ryhmällä tulisi olla samantyyppiset sukellustietokoneet tai sitten on sukellettava konservatiivisimman sukellustietokoneen mukaan. Ainakin toisella sukeltajista on oltava lisäksi tavallinen syvyysmittari ja sukeltajan kello tai syvyysmittari-sukellustaimeri-yhdistelmä sekä sukellustauIukot.

10. Tee kylmissä vesissä syviä ja pitkiä sukelluksia vain kuivapuvulla. Käytä myös etelässä riittävän paksua märkäpukua.

11. Rasittavan matkustamisen jälkeen on syytä pitää yksi lepopäivä ennen sukelIusten aloittamista. Näin on tehtävä etenkin, jos on ylitetty monta aikavyöhykettä. Levon aikana elimistö ehtii sopeutua aikaeroon, ilmastoon ja toipua matkan rasituksista.

12. Kuuma ilmasto ja sukeltaminen poistavat nestettä kehosta ja siksi on huolehdittava riittävästä nesteen saannista (ei kuitenkaan alkoholipitoisten). Riittävän nestemäärän juominen sukelluspäivän aikana estää hestevajauksen syntymisen ja vähentää sukeltajantaudin riskiä. Nesteytys on riittävä vasta sitten, kun virtsattl väri muuttuu 14

keltaisesta värittömäksi. Liikaa vettä et voi juoda.

13. Tarkista, etteivät hihnat tai räpylät kiristä, koska tämä rajoittaa verenkiertoa ja voi aiheuttaa paikallisesti sukeltajantaudin oireita ko. raajassa.

2 Sukelluksen aikana 1. Tarki~ta pinnalta lähtiessä ja laskeutumisen alussa, että sukellustietokone käynnistyy ja on sukellusnäytöllä. Jos sukellustietokone ei käynnisty, palaa pinnalle ja nosta mittari pinnan yläpuolelle ja yritä käynnistystä uudelleen. Jos mittari ei vieläkään käynnisty, keskeytä sukellus.

2. Vertaa sukellusparisi kanssa sukellustietokoneiden näyttöjä muutaman kerran sukelluksen aikana. Tarkkaile sukelluskauden aikana sukellustietokoneen syvyyslukemia tutussa sukelluskohteessa.

3. Mikäli mahdollista suorita sukellus portaittain pintaa kohti madaltuvana suoranoususukelluksena.

4. Tarkista riittävän usein jäljellä oleva suoranousuaika (tai etappipysähdysten tarve), jotta mahdollisessa vikatilanteessa tiedät, onko suoranousu mahdollinen tai millaiset etapit ovat tarpeen.

5. Seuraa säiliöpaineen kehitystä ja nouse ajoissa matalammalle, jotta ilma riittää varmasti suunniteltuun turvapysähdykseen/etappeihin.

6. Toistuvat lyhytaikaiset käynnit pinnalla tai lähellä pintaa ja paluu uudelleen syvälle ("jojo"-sukellusprofiili) lisäävät oleellisesti kuplien muodostumisen ja vaikean sukeltajantaudin riskiä.

7. Samoin sukelluksen loppua kohti syvenevä sukellusprofiili ja lyhyen pinta-ajan jälkeen tehtävä syvä uusintasukellus ovat riskialttiita.

8. Älä jatka sukellusta, kun alat palella.

3 Nousun aikana 1. Nousu matalammalle aloitetaan sen sukellustietokoneen mukaan, joka ensimmäisenä saavuttaa ennalta so\!jtun suora- tai etappinousuaikarajan.

2. Alä ylitä suurinta sallittua nousu nopeutta 10 mimin. Jos nousunopeusvaroitus hälyttää, hidasta nousunopeutta tai pysähdy, kunnes varoitus lakkaa.

3. Tee 3-5 min:n turvapysähdys 3-6 metrissä jokaisella yli 10 metrin syvyisellä sukelluksella ennen nousua pinnalle, vaikka sukellustietokoneesi näyttäisikin suora nousua .

4. Turvapysähdyksen ja etapin aikana

on kevyt uinti suositeltavampaa kuin aivan liikkumatta oleminen. Hengitä riittävän syvään turvapysähdyksen/etapin aikana. Parempi keuhkojen tuuletus edistää osaltaan typen poistumista hengityksen kautta.

4 Etappinoususukellukset 1. Etappinousua vaativa sukellus on tehtävä päivän ensimmäisenä sukelluksena.

2. Jos sukellus on kylmä tai joudut ponnistelemaan, tee suoranoususukellus.

3. Tarkista ennen sukellusta suunnitellun maksimisyvyyden ja sukellusajan mukainen etappitarve sukellustaulukosta. Vertaa sukelluksella sukellustietokoneen etappien kehitystä taulukkoarvoihin.

4. Sukellustietokone, joka näyttää vain etappisyvyyden, mutta ei kokonaisnousuaikaa tai etappiaikaa, ei ole tarkoitettu etappinoususukelluksiin.

5. Aloita etappinoususukelluksella nousu viimeistään, kun kokonaisnousuaika on kasvanut 20 minuuttiin. Tarkista samalla sukellusparisi etappitarve. Muista, että turvamääräysten mukaan etappisyvyys ei saa sukelluksella kasvaa 6 metriä suuremmaksi.

6. Pidennä etappipysähdyksiä muutamalla minuutilla (esim. 6 m:ssä 3 min:lla ja 3 m:ssä 3-5 min:lla), sillä turvamarginaali on tarpeen myös etappinoususukelluksella.

7. Jos tietokone näyttää etappisyvyyden kattosyvyytenä, pysyttele vähintään metri kattosyvyyttä syvemmällä. Kattosyvyys tarkoittaa matalinta ~yvyyttä, jossa etapin saa suorittaa.

Alä kuitenkaan suorita etappia 3 metriä matalammalla, vaikka mittari näyttäisi kattosyvyydeksi esim. 1,5 . metriä.

8. Kovan merenkäynnin vallitessa on vältettävä etappinoususukelluksia.

Merenkäynnissä etapit tulee aallokon korkeudesta riippuen suorittaa pari kolme metriä sukellustietokoneen näyttämää etappisyvyyttä syvemmällä. Tällöin etapit kestävät pitempään, mutta syvyys pysyy riittävänä etappien suorituksen aikana.

Nopeat syvyyden muutokset ovat ~~ssäkin tapauksessa suurin riski.

9. Alä "sahaa" etapissakaan esim. 3 ja 6 metrin välillä, vaan koita pitää syvyys tasaisena. Siis ensin 6 metrissä ja sitten lopussa matalammalla.

5 Toiminta sukellustietokoneen vikaantuessa 1. Jos sukellustietokone menee epä-

kuntoon suoranoususukelluksen aikana, niin nouse heti 9 m:n matalammalle puolelle, jossa voit vielä jatkaa sukellusta, sikäli kuin suunniteltu sukellusaika sallii ja ilmaa riittää. Uusintasukelluksen voit tehdä enintään 9 metrin syvyyteen.

2. Jos sukellustietokone menee epäkuntoon etappinoususukelluksen aikana, niin nouse heti etappiin. Jos olet seurannut etappitilanteen kehitystä sukelluksen aikana, suorita etapit tämän perusteella. Tarkista minkälaisia etappeja sukellusparisi tietokone näyttää. Katso myös taulukosta maksimisyvyyden ja kuluneen sukellusajan mukainen etappitarve.

On hyvä ottaa 3-5 minuuttia pitemmät etapit, kuin tietokoneiden mukaan on tarpeen.

Jos olet noudattanut edellä ollutta ohjetta etappinoususukelluksen kokonaisnousuajasta (enintään 20 min) ja etappisyvyydestä (enintään 6 m), niin 5 min:n pysähdys 6 m:ssä ja 10-15 min:n pysähdys 3 m:ssä riittävät normaali oloissa kaikkiin tällaisiin sukelluksiin aina 50 metriin saakka.

3. Jos sukellustietokone menee epäkuntoon sukellusten välillä, voit käyttää sukellustietokoneen viimeksi ilmoittamia suoranousuaikoja ja suunnitella uusintasukelluksen niiden mukaan. Tämä tietenkin edellyttää, että olet kirjannut uusintasukellusajat muistiin jossain vaiheessa edellisen sukelluksen jälkeen.

4. Toisen sukellustietokoneen tai sukellustaulukot voit ottaa käyttöön vasta 24-30 tunnin kuluttua viimeisimmästä sukelluksestasi riippuen

sukellustietokoneesta ja tehdyistä sukelluksista.

6 Sukelluksen jälkeen ja pintaväliaikana 1. Jos etapien suoritus on jäänyt kesken tai muuten on aihetta odottaa sukeltajantaudin oireita ja käytettävissä on hapenantolaite, hengitä puhdasta happea 15-30 minuuttia heti sukelluksen jälkeen.

2. Vältä rasittavaa liikuntaa, ponnisteluja, kuumaa suihkua, saunomista ja alkoholin nauttimista pian sukelluksen jälkeen.

3. Vältä syviä vapaasukelluksia sukelIusten välillä.

4. Varaa riittävästi aikaa jäännöstypen poistumiselle ennen matkaa vuoristoon tai lentämistä. Aikaväliä pitää olla vähintään sukellustietokoneen näyttämän lentokieltoajan verran ja mieluimmin jäännöstypen poistumisajan verran. Seuraavia odotusaikoja suositellaan ennen lentämistä (lentokoneen matkustamon paineen vastatessa 2400 metrin korkeutta): - 12 tuntia, jos on tehty suoranoususukelluksia yhteensä enintään 2 tuntia viimeisten 48 tunnin aikana - 24 tuntia, jos on tehty uusintasukelluksia useana peräkkäisenä päivänä - 24-48 tuntia, jos on tehty etappinoususukelluksia - vähintään 48 tuntia, jos on esiintynyt (Iieviäkään) sukeltajantaudin oireita 5. Juo myös lennon aikana riittävästi vettä, sillä lentokoneessa ilma on erityisen kuivaa.

7 Uusintasukellukset 1. Jos aiot tehdä päivän aikana useampia sukelluksia, tee ne järjestyksessä syvimmästä matalimpaan.

2. Vältä etappinousu-uusintasukelluksia.

3. Vältä useamman kuin kahden sukelluksen tekemistä päivässä, jos sukellukseesi liittyy kohdassa 1.6 mainittuja sukeltajantaudin riskiä lisääviä tekijöitä.

4. Uusintasukelluksella tulee kylmä aikaisemmin, joten varsinkin kylmissä vesissä märkäpuvulla sukellettaessa uusintasukelluksen tulee olla lyhyempi kuin edellinen sukellus.

5. On suositeltavaa pitää sukellusten välillä lepoaikaa vähintään 2-3 tuntia ja tehdä päivässä vain yksi syvä (yli 30 m:n) sukellus.

6. Pidä yksi lepopäivä 5-6 sukelluspäivän jälkeen. Sukellusloman alussa lepopäivä on suositeltava jo 3-4 päivän jälkeen, jos et ole sukeltanut säännöllisesti ennen lomaa.

7. Jos olet ylittänyt suurimman sallitun nousu nopeuden suoranoususukelluksella ja noussut pintaan saakka nopeasti, älä sukella 24 tuntiin.

8. Jos olet ylittänyt suurimman sallitun nousunopeuden etappinoususukelluksella ja/tai laiminlyönyt etappipysähdyksiä, älä sukella 48 tuntiin.

9. Joissakin sukellustietokoneissa voi sammuttaa näytön ja samalla tyhjentää muistin magneettiavaimella tai muulla kytkimellä. Älä tyhjennä muistia, jos aiot tehdä uusintasukelluksen, vaan anna tietokoneen jatkaa pinta-ajan ja typen poistumisen laskentaa, jotta jäännöstyppi tulee otetuksi huomioon uusintasukellukselIa.

50

vuotiaita

Liiton monivuotinen puheenjohtaja Kale Rehnbäck saavuttaa täydet vuosikymmenet kesäkuussa 1992.

Meille kaikille tuttu Jouko Moisala, saavutti saman rajapyykin jo Toukokuussa 1992.

Sukellusväen ja Urheilusukeltajalehden Onnittelut juhlijoille.

15

Sukelsin maailman kaivoon Ihmisellä pitää olla unelmia. Useasti ne jäävät toteutumatta. Minulla oli jo vuosia ollut unelmana nähdä Baikal, Siperian helmi. Elokuussa -87 huomasin lentäväni Tupolevin tasaisessa kyydissä yli Uralin, kohti Irkutskia maailman kaivolle.

Kaiken alku Helteinen Siperia oli yllätys. Päivälämpötila keikkui lähellä kolmeakymmentä astetta. Talvet täällä ovat vastakohta, sillä usein on samanverran pakkasta. Irkutskin läpi virtaava Angara-joki välkehti kirkkaan sinisenä. Sen hiekkarannoilla loiskuttelevista ihmisistä päätellen vesi ei ollut enää kylmää. Joen pienien saarien välissä odottivat veneissään onkijat harjuksien syöntiä. Maaseudulla oli vuori en poimuissa pieniä kyliä. Hirsistä rakennettuja taloja koristivat kauniisti veistetyt vuorilaudat. Monessa suhteessa huomasin yhtäläisyyksiä kotomaahan. Metsät olivat yleensä koivun ja männyn valtaamia, aluskasvillisuus oli vain rehevämpää. Angaran rantojen kukkakedoilla heilui kesätuulessa tuttuja kasveja aina päivänkakkaroista kissankelloihin. Joen tiiviillä hiekkatörmällä oli mahtavia tervapääskyn sukuisten lintujen pesiä. Nämä kirskulinnut viilettivät yhtä iloisesti kuin kotoiset pääskymmekin pitkin kirkasta veden pintaa. Autereessa hohtavat vuoret poimuilivat kohti koillista jatkuen aina Baikal-järven itärannan lumipeitteisille vuorille. Siperian yössä lauloivat sirkat täysin voimin. Vilu ei ollut vielä niitä yllättänyt.

Suuri luonnonmonumentti Valkoinen kantosiipialus kyyditti pintaliidossa meidät Angara-joen suulle Listwyankan kylään. Tästä alkaa Baikal jatkuen koilliseen yli kuusisataa kilometriä. Listwyankan limnologinen asema on täällä. Tutkijoita Neuvostoliitosta sekä ympäri maailmaa tekevät täällä tieteellistä työtään. Baikal onkin monessa suhteessa tutkimukselle erinomainen paikka. Baikal on tosiaan ihmeellinen.

Järven pinta-ala on 31.500 km2. Se on Euroopan suurin järvi ja kuudenneksi suurin koko maailmassa-. Baikalin erikoisuuden on luonut sen suuri vesimassa.

Sen tilavuus 23.600 kfn3, on 20 % kaikesta maapallon makeasta vedestä! Baikaliin laskee useita satoja pieniä jokia, mutta siitä lähtee vain yksi joki - Angara. Baikalin tarunolillaista hohtoa 16

kruunaa sen syvyys. Se on maailman syvin järvi. Maksimisyvyys on 1637 metriä ja keskisyvyyskin on seitsemänsadan metrin tienoilla. Baikal on todellinen maailman kaivo!

Järvi sijaitsee nk. Baikalin murtumassa, erittäin syvässä kalliohaudassa. Tutkijat arvioivat sen iäksi 20-30 miljoonaa vuotta. Se on paljon, kun muistaa, että tavallisten järvien ikä on IIva in" 10.000-15.000 vuotta. Tämä BaikaIin painauma onkin maailman syvin.

Järven juuret ulottuvat aina 50-60 kilometriin asti. Ajanmittaan Baikalin pohjan on täyttänyt sedimentti, joka nykyisellään on kilometrien korkuinen.

Baikalia voi sanoa puhtaaksi järveksi, vaikka alueen teollisuus onkin jo jotain jälkia jättänyt. Vedessä on hämmästyttävän vähän mineraaleja; vain neljäsosa tavallisiin järviin verrattuna.

Järvessä on myös hyvin · vähän orgaanista ainetta ja lisäksi suuri happipitoisuus. Jossain tapauksessa vettä voi käyttää tislatun veden tilalla.

Veden puhtaudesta johtuu sen suuri läpinäkyvyys. Kesäkuussa jäiden lähdettyä on näkösyvyys 40 metriä, mikä on ennätys maailmassa.

Baikalin eliömaailma on myös vertaansa vailla. Vuonna 1978 järvestä oli löydetty kaikkiaan 2250 eliölajia; niistä 1400 on eläin- ja 850 kasvilajia. Tämä luku muuttuu nopeasti, sillä joka vuosi löydetään uusia lajeja. Baikal on monien kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien "tava rata 1011• Sen eläinlajeista on

kotoperäisiä hämmästyttävät 60 0/0 (848 kpl) ja kasvilajeista 15 % (133 kpl)!

Jotain Baikalin uskomattomasta eläinrikkaudesta kertoo sekin, että järvessä esiintyvät makean veden katkat muodostavat lähes kolmanneksen koko maapallon makeitten vesien katkafaunasta. Kalalajeja Baikalista on löytynyt 52, joista 27 on erilaisia simppuja.

Kunnioitukseni tätä järveä kohtaan syveni kuultuani tuon uskomattoman kertomuksen.

Hylkeellä menee hyvin Baikalin ravintoketjun huipulla elää Baikalin hylje (phoca sibirica). Tällä hetkellä hylkeitä lasketaan olevan 68.000 kpl joka on varsin mahtava määrä.

Limnologisen tutkimusaseman hyljetutkijan Petrovin kanssa kävimme kurkistamassa aseman lähellä olevaan rakennukseen, jossa tutkittiin Baikalin hylkeiden fysiologiaa. Altaassa polskuttelevat hylkeet näyttivät kooltaan saimaannorppaa hieman suuremmilta.

Väritykseltään ne olivat harmaanruskeita, silmät olivat hyvin suuret ja eteenpäin suuntautuneet. Hylje on täällä tarkan seurannan alla ja kantaa verotetaan n. 6000 yksilöä vuodessa. Kanta on ylisuuri ja se yritetään saada 60.000 yksilön tienoille.

Niinkuin järvi on hyljekin erikoinen.

Se tulee hyvin toimeen ankarissa talvissa, vaikka jään paksuus on metrin luok-

kaa. Talvipesänsä hylkeet tekevät avoimelle jäälle railojen lähelle kinostuneeseen lumeen. Baikalin hylkeen pääravintokala on endeeminen komyljanka, joka muodostaa sen ravinnosta n. 90 0/0.

Komyljanka on erikoinen kala, sillä se elää varsin syvällä, niinpä hylkeetkin ovat sopeutuneet sukeltamaan ravintoa hakiessaan satojen metrien syvyyksiin.

Talvella hylkeet ovat levittäytyneet laajalle alueelle, mutta kesällä pääosa viihtyy järven harvojen saarten tuntumassa.

Sukellus maailman kaivoon Monien sattumien ja ystävien rohkaisemana rohkenin kysyä Listwyankan limnologiselta asemalta mahdollisuutta päästä sukeltamaan Baikaliin. Olinhan jo liittynyt Baikalin työväenuimareihin pulahtamalla kymmenasteiseen veteen.

Jollakin ihmeen onnella tutkimusalus oli juuri lähdössä ottamaan pohjaeläinnäytteitä järvelle. Kun lupa tuli, lähdimme kiireesti etsimään sopivia sukellusvarusteita.

Iltapäivän helteessä tutkimusalus lipui laiturille, mistä laitteet nostettiin laivaan. Kuljimme pohjoiseen, kunnes etsimme kaikuluotaimella sopivaa syvyyttä. Näytteet piti ottaa kymmenen metrin syvyydestä. Ystäväni olivat etsineet minulle sopivan uuden märkäpuvun.

Yhtämatkaa pohjalle lähti yksi aseman henkilökunnasta. Hänen tehtävänään oli kerätä näytteitä. Varusteet olivat erinomaiset ja mitään ei jätetty sattuman varaan. Minuun kiinnitettiin yhteysköysi, jolla voisimme seurustella laivassa olevien kanssa.

Hetki oli juhlallinen. Vastoin normaalia käytäntöä en hypännyt veteen, vaan laskeuduin sinne arvokkaasti. Syvän sinivihreä Baikal otti minut syliinsä. laivan varjo heitti himmeän laikun allani tummuvaan veteen. laskeuduin ankkuriköyden varassa kohti pohjaa. IImakuplat kirmasivat ylös kiihtyvällä jyminällä. Tuokion kuluttua olin pohjalla. Ystäväni saapui ottamaan näytettä vierestäni ja palasi samantien pintaan.

Nyt olin yksin maailman kaivon pohjalla, kenties ensimmäisenä suomalaisena. Vesi oli kylmää. Huulet turtuivat hengityslaitetta purtaessa.

Kuin vieraalla planeetalla Valo läpäisi veden keveästi. Se oli vihertävää, johtuen voimakkaasta leväkasvusta. Vasta nyt elokuussa Baikal on lämpimimmillään, sulavathan jäät vasta kesäkuussa. Ensivaikutel'lla oli kuin

joitain vieraalta planeetalta. Pohja oli rosoinen kauttaaltaan eroosion rapauttama. Yhtään sileää kiveä ei näkynyt.

Maisema näytti aavikolta, jossa oli runsaasti kaktuksia. Nämä "kaktukset" olivat suuria järvisieniä. Saimaassa eläviin ne erosivat, paitsi voimakkaan vihreän värinsä, myös suuremman kokonsa puolesta. Suurimmat järvisienet olivat yli metrin korkuisia!

Ylhäältä tullut nykäisy "Onko kaikki hyvin?" -keskeytti hetkeksi maisemien katselun.

Aluksi kiersin pienen lenkin avoimelle ulapalle päin. Jokaisen kumpareen takana jatkui järvisienien valtakunta. laskeuduin tutkiskelemaan erästä suurimmista. Yllätyksekseni löysin sen pinnalta monenlaista elämää. Pienet 1-2 cm:n mittaiset kilkit pujahtivat muukalaista pakoon rapautuneelle pohjalle.

Järvisienien pinnalla liikkui hitaasti mustia ja harmaita kotiloita. Vallan merkillistä! Irrotin otteen sienestä ja huomasin sen värjänneen käsineen aivan vihreäksi.

Jatkoin äänetöntä liukua syvemmälle. Paineen kasvaessa valo alkoi hitaasti himmetä. Minulla ei ollut syvyysmittaria, mutta uskoin huomaavani, jos saapuisin johonkin jyrkänteen reunalle. Olihan laivassa sanottu, että vieressä on syvänne aina 1.500 metriin saakka. Sinne ei olisi asiaa. Yhteydenpitonaru tuntui vielä juoksevan, joten kuljin yhä edemäs. Pohjan väri muuttui keltaisemmaksi, liekö johtunut rapautuman kivi laadusta, vai valon muuttumisesta syvemmällä? Mutta missä olivat kalat? Vastaus löytyi lohkareiden aita. Useimpien alta pujahti salamana jokin pieni simppu, häviten samantien jonnekin keltaiseen murukkoon.

Uudesta löydöstäni innostuneena aloin kurkistella lohkareiden alle. Täällähän olikin paljon porukkaa: Pieniä rapuja pölläytti itsensä piiloon heti, kun talo oli nostetu pois. Minusta ne näyttivät samanlaisilta, mutta paikalliset tutkijat varmaan kertoisivat nähneeni useita eri lajeja. Yhtään isompaa elävää kalaa en huomannut, sensijaan löysin isomman kalan kuolleena pohjalta. Järven eliömaailma käytti raadot tehokkaasti hyväkseen; se näytti häviävän monipäisen kilkkilauman suihin. Baikal onkin siitä erikoinen paikka, että veteen vajonneet eläimet häviävät nopeasti ja syvyys nielee kaiken ikuisesti.

Ainut ihmisen merkki oli eteeni sattunut uppotukki. Miten kauan siinä lienee loikonut? Onhan järven rantamia hakattu jo vuosisatoja sitten alkuperäisten siperialaisten tarpeisiin.

Pohja alkoi pudota jyrkästi. Näen sen taittuvan syvyyksiin. Täällä ei ole loivia rantoja, vaan syvänteen reuna on kuin leikattu. Jaksan hetken puristaa allani olevaa kallion paannetta. Huomaan hengityksen kiihtyneen ja sydämeni hakkaavan yhä nopeammin. Palaan takaisin seuraavan kumpareen taakse, jossa vasta rauhoitun.

Lepäilen pohjalla ja tutkin naamari pohjassa kaikenlaista pientä yksityiskohtaa. Koetan koota ajatuksiani, mutta ne harhailevat vielä tapahtuman huumassa. Tämä paikka on pyhä. Mietin miten suunnattoman arvokas ympärilläni äärettömyyksiin himmenevä vesi onkaan. Yritän ajatella kaukana satojen kilometrien päässä olevia rantoja, syvyyttä ja ikuista rauhaa jonka voi tuntea vain täällä veden alla. Kohta aika ja paikka unohtuvat. Katselen kuin unessa kuultavaa kirkasta vettä. Tunne on kuin olisin palannut jonnekin menneisyyteen. Havahdun äkkiä voimakkaaseen tärinään. Se ei tule Baikalin syvyyksistä mannerlaattojen liikkeistä, vaan omasta kehostani. Minä tärisen kylmästä. Yritän olla vielä hetken pohjalla, luulen ripeän liikkumisen tuovan lämmön takaisin, mutta vilu ei hellitä.

Palaan narua seuraten aluksen lähelle. Kirkas auringon heijastus siivilöityy eteeni. Sukellan läpi laivan jättämän varjon. Vielä hetken katselen Baikalin pohjaa. Yritän painaa mieleeni jokaisen näkemäni yksityiskohdan. Kunnes. Voimakas ponnistus irroittaa minut pohjasta. Paine alkaa hellittää. Vielä hetki ja olen irronnut Baikalin syleilystä.

Teksti Juha Taskinen/Kuvat Sergei

Björkbacka Eero Jurvelin

17

VASTARANNALLA Me perustimme seuran. Se on sataprosenttisen kaksikielinen. Siinon kaksi jäsentä. Feetu ja mä.

Feetu on puheenjohtaja. Mä oon sekreterare. Me kyllä harkitahan yhren Raffunkin mukahan ottamista, koska sillon palijo verkkoja, kämppä hyväs paikas ja se oon kala kunnan rahastonhoitaja. Niin ja sekin on sukeltaja ja muutoonkin mukava miäs. Ajateltihin nimittää se kamreeriksi.

Täyrellisen kaksikiälisyyren takaamiseksi Feetu puhuu seuran tilaasuuksissa suamia, ku se on ruattinkiälinen ja mä puhun ruattia, ku oon suamenkiälinen. Raffun pitääs sitte tasapualisuuren takia puhua molempia niinku, että god päivää, vi on dåligt rahaa i kassa, men siikaa har me nog palijon.

Ai niin, meinas unohtua. On meirän seuralla nimiki: Sik och dyk, Siika ja sukellus.

Nimi jo sinänsä kertoo toiminnan pääsuunnat, mutta kuuluu siihen muitakin muatoja kuten latotanssit Feetun laros (yhret epäviralliset oli jo, meilloli muijat ja muitaki mukana ja kuulemma mahrottoman hauskaa), kokouksia eri syistä piretähän tuan tuasta pankin uima-altaassa, jos pankki on viälä tosi, jos ei sitä 00 hevooset kaatanu.

Ulkomaanmatkojaki me tehrään.

Ruattis käyrähän tasaasin veliin ostas-

mas prekottia ja laivalta tinktuuraa, niinku lääkkeheks. Meillon tuttu tullimiäs, mutta onneksi se on huutanu äänensä kähiäksi ja sillon huanot ja hitahat kintut, jotta kyllä meillä on mahrollisuudet selvitä tullimuarollisuuksista silloonki, ku se on tyävuorossa.

Mutta ei tää mun ja Feetun seura 00 ainua laatuaan, kun katotahan jäsenmäärähän. Mun muijalla ja sukelluskaverin miähellä on kans yhristys. Sen nimi on Perätuhtotähystäjät. Se on kans suljettu seura.

Ne ei sukella ollenkaan, vaan luuraavat veneen lairalta maskinläpi, mitä pohjasta löytyys. Toinen soutaa ja toinen tähystää vuarollansa. Ne on harkinnu kuulemma snorkkelin lisäämistä perusvarustuksehen. Pakkaa kuulemma pitkät tähyylyt ahristamahan.

Että tälläästä tällä erää. Ja muistakaa, että me urheilusukeltajat oomma uhattu laji: kaikki korvauksellinen sukeltaminen on meiltä kohta kiälletty, talkoitaki rassatahan, ja ny pistettihin museoviraston siunauksella jo saaristomeren kansallispuiston valtion vesialueet periaatteessa ikuusehen sukelluskialtohon ja muut vastaavat alueet tuloo peräs.

Tulevaasuuren urheilusukeltaja kulkoo hattukouras virastosta toisehen anomuspaperia jättäen, että sais eres kerran vuares käyrä oikeen avoveres su-

keltamas.

Kukahan sitte ne pohjat tutkii, hylyt ettii ja hukkunehet hakoo koko Suamen vesistös, ku tunnetahan seuraavat totuuret: 1. Piolokinen totuus: Laivamato on erittään vähälukunen eliö Suamen vesissä ja vesistöössä.

2. Tilastollinen totuus: Hyväksytyn ammattitutkinnon suarittanehia sukeltajia on vähä.

3. Talourellinen totuus: kellään ei 00 pitkän päälle varaa maksaa erellä esille tullehen kaltaasista sukelluksista, joita on tuhansia tunteja vuosittain, monta sataa markkaaltunti.

4. Arkipäivän totuus: Jos urheelusukeltajat lopettaa: a) hylkyjen ettimisen b) viranomaasten avustamisen c) arkistojensa ja tiatojensa luavuttamisen niin vesihin mätänöö niin hukkunehet, ku suuri osa meirän vetistä historiaaki.

Jää vaan miättimähän, jotta kuka karehtii meitä urheilusukeltajia niin palijo, jotta saa sumutettua, ihan fiksuulta tuntuvakki viranhaltijat allekirjoottamahan lausuntoja ja päätöksiä, jokka kuulus sinne naapurin preesneffinaikaan.

Malediivien paratiisisaaret on 1iiI_":'::~~~~~5E;;:::::==~;-;:--====~~~E~E1 unelma meille suomalaisille.

Luonnonrauha, kristallinkirkkaat vedet, uskomattoman värikäs ja monipuolinen vedenalainen elämä sekä aina lämmittävä aurinko merkitsevät täydellistä sukelluslomaa.

Unohdat kiireet, elät vain auringon ja meren rytmissä naut-

~~~M~~~~~ IIII~I~IIIIIJi~~~~ii~~~~~~

maailman parhaissa olosuhteissa.

Ku~duFFF+ r=~~--~~~--~~~--~~~~~~~~~~--~~=---~~~~~~~

2 h huone, puolihoito 2 viikkoa Hki, Mannerheimintie 8 Hki, Tallinnanaukio Tre, Hämeenkatu 8 (90) 618 84 222 (90) 3431099 (931) 229 499 ma-pe 9-18, la 10-14 ma-pe 8.30-17 ma-pe 8.30-17, la 10-14

Tku, Yliopistonkatu 20 Puhelinmyynti, Hki (921) 320 420 (90) 618 84 222 ma-pe 9-17, la 10-14 ma-pe 8.30-18, la 10-14

==

'RITIDSRESOR 30 VUOT1:/\ P()Hj()/SA1/\/SS/\

Puh.johtaja Helena Jaatinen luovuttaa Nuori Suomi Sinetin Mikkelin Urh.Sukeltajien juniorivastaavalle Laura Relanderille. Muut kuvassa vas. Brita Ikävalko (liiton toim.johtaja), Helena Jaatinen, Päivi Strenden (liittosihteeri), Tiina Liimatta (Mikkeli), Laura Relander (Mikkeli), Olli Pankka (seuran puh.johtaja), Reijo Hujanen (seuran koulutusvastaava) ja Arto Sieppi (koul. ja valm.pääll.).

Mikkelin Urheilusukeltajat Nuorisotyön malliseura Urheilusukelluksen ensimmäinen sinettiseura on valittu. Mikkelin urheilusukeltajat sai kunnian olla SUSL:n historian ensimmäinen nuorisotyön Mailiseura, josta seuralle myönnettiin tunnustukseksi Nuori Suomi Sinetti. Malliksi muille seuroille ja kannustukseksi samaan päämäärään muutamia taustatietoja Mikkelin urheilusukeltajien toiminnasta: "Seurassamme ovat juniorit olleet mukana koko seuran kaksikymmenvuotisen historian ajan. Snorkkelikursseja on järjestetty alusta lähtien ja junioreilla on ollut oma harjoitteluvuoro uimahalliIla kerran viikossa.

Neljä vuotta sitten toimintaan tuli aivan uutta potkua Nuori Suomi-ohjelman myötä. Koulutimme liiton järjestämillä Nuori Suomi-ohjaajakursseilla seurallemme nuorisovetäjät ja otimme käyttöön Nuori Suomi oheismateriaaIin. Tällä hetkellä toimimme junioreiden kanssa ympärivuotisesti. Harjoituskausi alkaa heti alkusyksystä ja ryhmät on jaettu 6-9 v, 10-12 v ja 13.-15 v. Ui-

mahallissa melskataan kerran viikossa, ohjatusti ja tavoitteellisesti. Monipuolisuusharjoituksia on n. kaksi kertaa viikossa. Syksyisin ja keväisin vietetään saunailta ja kesällä pidetään 1-2 junnuleiriä, joista toinen on ollut yhteisleiri jonkun muun lajin kanssa (esim. partiolaiset).

Tänä kesänä on suunnitteilla viikon mittainen leiri Saimaalla. Toimintamme on harrastepainotteista mutta osallistumme kuitenkin piirin räpyläuintikilpailuihin, joissa viime vuosina seuramme kunnia on ollut kokonaan nuorten varassa. Lisäksi toimintaamme kuuluu sekä osallistua että järjestää Norpparalleja.

Kerran vuodessa teemme yleensä jonkun retken. Tänä vuonna teimme hiihtoretken Rukalle ja ensi vuodeksi on suunnitteilla laivaristeily Ruotsiin .

Ohjaajina meillä toimivat nykyään nuoret, jotka ovat itse kasvaneet norppatoiminnasta. Nämä entiset "pikkujunnut" ovat muutenkin pystyneet nuorentamaan seuramme yleisilmettä osallistumalla esim. johtokunnan toi-

mintaan.

Junioreiden jäsenmaksu seurassamme on 50 mk ja juniorijäseniä on hieman alle 40. Lisäksi juniorit saavat aikanaan laitekurssille tullessaan alennusta kurssin hinnasta (v.-92 200 mk), eikä heidän tarvitse maksaa seuran liittymismaksua.

Nuori Suomi-ohjaajiemme kanssa osallistumme vuosittain liiton tarjoamil~ le jatkokoulutuspäiville, jotka ovat osoittautuneet hyväksi kokoontumispaikaksi hakea uusia virikkeitä seuran toimintaan.

Olemme havainneet erittäin toimivaksi sen, että nuorille itselleen on annettu vastuuta toiminnasta (turvallisuudesta tinkimättä). Haasteellisuus on viihtyvyyttä ja se taas tuottaa tulosta."

Laura Relander Mikkelin urheilusukeltajat (" emonorppa'') ps. "Nuori Suomi on kova juttu."

19

Saimaan veneitä 1500-1600 -luvuilla

Juhani Gömhagen 1992

Kavassit Savonlinnan maakuntamuseo sijaitsee Olavinlinnan vieressä Riihisaaressa, jota kutsuttiin 1550-luvulla Kavassisaareksi. Saaren rannassa kelluivat linnoituksen veneet ja alukset, joista suurimpia kutsuttiin kavasseiksi. Nimi tarkoitti venettä, jolla pyssymiehiä viedään venäläisiä vastaan (Saarenheimo 1939:95) tai Savossa myös suurta matkavenettä.

Turun linnan päällikkö mainitsee vuonna 1420, että linnalla oli käytössään kavas-nimisiä aluksia, joita saattoi lähettää mm. pidättämään Turun ohi kaupungin privilegioita rikkoen purjehtineita kauppalaivoja. Kyseessä näyttää olevan ikivanhaan ledung-järjestelmään kuulunut kruunun ja kuninkaan tarpeita varten rakennettu ja ylläpidetty vene.

Tällaisen julkisen laivalahkon veneen rakentaminen ja ylläpito voitiin ainakin myöhemmin korvata viljaverolla (Vilkuna 1976:94). Olavinlinnalla oli näitä suuria kuljetusveneitä 1550-luvulla peräti kahdeksan. Tukevarakenteisempien kavassien varusteina mainitaan kevyet tykit ja purje. Täyssinän rauhan (1595) rajankävijöiden kavassin suojana oli kangaskatos (Saarenheimo: 112-114).

Kavassi nimitys poistui merialueilla käytöstä jo 1400-luvulla, kun sisävesillä mm. Jaakko Teitti käytti vielä vuonna 1556 samaa nimitystä karjalaisten matkaveneistä (Vilkuna 1976:97).

Näiden veneiden koosta on varsin vähän tietoja. 1560-luvulla kerrotaan savolaisten käynnistä Lappeenrannan markkinoilla lästin vetoisella (12 tynnyriä) kavassilla eli matkaveneellä (Pirinen 1982:411).

Merialueiden kavassi lienee alunperin ollut laivalohkon yhden soutukunnan ts 6-8 talonpojan varustama ja ylläpitämä pienempi nopeakulkuinen partioalus. Se korvattiin 1400-luvun puolivälissä suurella meriveneellä, jonka vetoisuus oli peräti 6-9 lästiä (pienikin lästi oli 12 tynnyriä). Viimeinen maininta näistä merialueiden ampumaveneistä on vuodelta 1510 (Vilkuna 1976:96-97). Olavinlinnalla oli käytössään kavassien lisäksi jollaveneitä, haapioita ja matkaveneitä. (Saarenheimo: 114).

Muut sotaväen alukset Pohjoismaiden 25-vuotisen sodan eli vanhan vihan aikana (1570-1595) Savonlinnassa toimi jonkin ~ikaa laiva-

veistämö, jossa valmistettiin erityyppisiä aluksia sotaväen tarpeisiin. Ylipäällikkö Henrik Klaunpoika Horn väheksyi pitkiä ja kapeita savolaisveneitä haluten kantavampia ja paremmin aallokkoa kestäviä saaristolaisveneitä. Turun läänistä tuotiin laivanrakentajia, joiden tuli valmistaa 26 kyynärän pituisia ja 8 kyynärää leveitä {15,60 x 4,80 m) haapioita. Tammikuussa 1579 valmistui kahdeksan suurta lotjaa (Pirinen:629). Purjeilla varustettuja haapioita tai saaristolaisveneitä kuljetettiin vuonna 1579 Lappeelle ja vuonna 1582 uusi erä Vuokselle (Pohjolan-Pirhonen 1973:329).

Savo siis oli sisävesilaivaston varustamisaluetta. Käkisalmeen vietiin saaristoveneitä, kavassi- tai matkaveneitä ja haapioita sekä tervaa, hamppua ja purjepalttinaa. Laatokan laivaston tarpeisiin määrättiin valmistettavaksi Savossa ja Viipurin läänissä nopeakulkuisia lotjia ja haapioita. Savon ensimmäinen vesisaha perustettiin kruunun käskystä 1598-1599 litlahden Lohikoskelle tai Lieviskänkoskelle, jossa rakennettiin mm. kymmenen lotjaa toimitettavaksi Viipurin sotasatamaan (Pirinen:633; 408).

Kaarle X Kustaan Venäjänsodan 1. ruptuurin aikana {1656-1658) ylipäällikkö Lewenhaupt ryhtyi toimiin sisävesilaivaston aikaansaamiseksi. Saimaan vesistön rantakylien asukkaille annettiin käsky rakentaa 11 lotjaa, jotka sittemmin siirrettiin Savonlinnaan (Toivanen 1979:316). Lotjat näyttävät uponneen käyttämättöminä Savonlinnassa 1660-luvulla (Lappalainen 1972:209-210).

Olavinlinnan pohjaetsinnät Huhtikuun alussa 1991 Savonlinnan maakuntamuseon Saimaa-osasto päätti tehdä pohjaetsintöjä Riihisaaren lähivesillä, Linnanlahdessa ja Mallatsaaren lähistöllä. Etsintä tapahtui maatutkalla jään läpi ja veneestä sekä sukeltamalla jään alle (Koponen 1992:36-41). Viikonlopun aikana sukelletuilta alueilta ei löydetty jäänteitä mahdollisesta linnan sotasatamasta tai upotetuista aluksista.

Olavinlinnan, Tallisaaren ja Riihisaaren vierestä kulkevaa laivaväylää on valitettavasti ruopattu 1960-Iuvulla ja rantaalueet on kokonaan pengerretty. Tarkistussukelluksia olisi syytä suorittaa vie-

lä Olavinvirran alapuolella Uuraansaaren rantavesissä ja Savonlinnan kaupungin aikoinaan osoittamalla ruoppausjätteiden kaatopaikalla (Grönhagen 1992:15).

Suuret matkaveneet Saimaan alueella pitkät kuljetusmatkat tehtiin suurilla, kolmi-, neli- tai viisihankaisilla veneillä, jotka oli varustettu kajuutoilla ja purjeilla. Niitä ohjasivat omistajat - ne eivät siis olleet yhtiöaluksia. Tuomiokirjoissa mainitaan näitä suurvenemiehiä vuoteen 1690 mennessä 26, joista 6 Leppävirralta ja Rantasalmelta, 4 Puumalasta ja Sulkavalta sekä 1 Pielavedeltä, Karttulasta, Siilinjärveltä, Kerimäeltä, Säämingistä ja Juvalta. Yksityisten omistamat suurveneet eivät kuitenkaan riittäneet tyydyttämään julkisia, kruununhallinnon ja sotaväen, tarpeita. Niinpä kruunu velvoitti jo varhain pitäjiä rakennuttamaan ja ylläpitämään pitäjänveneitä virallisten kuljetusten varalle.

Ensimmäinen maininta näistä on vuodelta 1645, jolloin Pieksämäeltä päätettiin hankkia kaikkiaan viisi pitäjänvenettä. Näitä veneitä käytettiin ilmeisen vilkkaasti sotavuosina 1657 ja 1658, mutta sitten käyttö väheni. Niitä ei kuitenkaan luovutettu takaisin pitäjien hoitoon, vaan Savonlinnan käskynhaltija piti ne linnan hallussa ja "säilöi" ne upoksiin. Tarpeen mukaan niitä sitten kunnostettiin linnan rakennustarpeiden kuljetukseen ja kauppamatkoille. Uusia pitäjänveneitä rakennettiin vielä 1660-1uvulla. Niistä ei ole säilynyt tarkempia mitta- tai kantavuustietoja. On kuitenkin mainintoja, että kerimäkeläisten rakennuttaman pitäjänveneen tuli kantaa 20 henkeä, ja rantasalmelaiset päättivät hankkia vuonna 1667 viisilaitaisen veneen (Saloheimo 1990:105-106).

Historian lähteissä on vähän tietoja varhaisimmista Saimaalla käytössä olleista veneryypeistä. Vero-oppaissa mainitut uiskot ja pitäjänveneet saattavat venetyyppeinä periytyä viikinkiajalta.

Myöhemmin varsinkin 1700-luvulla tavalliset yhteisöjen omistamat kirkkoveneet ovat kehittyneet näistä kahdesta venetyypistä. Uiskot ja pitäjänveneet lienevät olleet samankokoisia, kun Säämingin 30-soutuinen on ollut 36m pitkä ja 3,5 m leveä. Kirkkoväkeä sii21

hen on mahtunut 120-150 henkeä (Vilkuna 1975: 287-294).

Suuria matkaveneitä ja pitäjänveneitä käytettiin Uudenkaupungin rauhaan saakka pääasiassa Lappeenrantaan suuntautuneilla kauppamatkoilla. Niillä kuljetettiin kaikkea mahdollista, mutta terva oli tärkein vientituote.

Sulkavan Lohilahden hylky Sulkavan Lohilahdelta löytyi vuonna 1990 pohjaperkauksen aikana suuren veneen kölipuu puoliksi umpeen kasvaneesta lampareesta. Kaivinkoneen kuljettaja ilmoitti löytämästään ja ylösnostamastaan kölistä, muutamista kaarista ja sivulaudoista museoon. Veneen pohjasta nostetut osat toimitettiin Sulkavan kunnan osoittamaan suojaan ja myöhemmin Savonlinnan maakuntamuseoon.

Kesällä 1991 lampareen vesi oli ehtinyt kirkastua ja veneen löytöpaikalla voitiin tehdä sukeltajavoimin vedenalainen tarkastus. Veneen löytänyt kaivinkoneen käyttäjä oli onneksi jättänyt löytöpaikan perkaamatta. Alueella on erittäin paksu muta kerros, jossa vain muutama kaivinkoneen kauhasta pudonnut veneen osa oli hiukan näkyvissä. Havaitut osat siirrettiin rantaveteen tarkempia mittauksia varten. Veneen etutuhdosta otettiin näyte dendrokronologista ajoitusta varten.

Veneen ajoitus Veneen ajoitusta on tehty Joensuun yliopiston Savonlinnassa sijaitsevassa dendrokronologian laboratoriossa. Keskituhdosta saadun näytekiekon vuosirenkaiden sarjaa verrattiin Pohjois-Karjalan masterkronologiaan. Veneen käyrän ja peruskäyrän tilastollisessa vertailussa saatiin t-testillä varsin korkea arvo, 5,18. Testisuure saa sitä korkeamman arvon, mitä suurempi referenssisarjan ja näytteen vuosilustosarjan samankaltaisuus on. Testiarvon antama ajoitus osui yksiin visuaalisella tarkastelulla saadun tuloksen kanssa. Yhden näytteen mittaustulos ja vain 35 luston sarja ei ole täysin riittävä ajoituksen hyväksymiseksi. Lupaava alku rohkaisee kuitenkin jatkotutkimuksiin, ja veneestä pyritään tekemään vielä useampia ajoituksia eri osista.

Veneen näytekiekossa oli puun ydin säilynyt. Siitä voitiin laskea, että tuhdoksi käytetty puu on ·aloittanut kasvunsa vuonna 1571. Jos näytteessä olisi kaarnaa jäljellä voitaisiin paljastaa myös puun viimeinen elinvuosi. Viimeinen elinvuosi olisi tällöin se vuosi, jolloin puuta olisi aikaisintaan voitu käyttää rakennusmateriaalinil. Koska venei-

22

den rakentamiseen yleensä on käytetty suhteellisen tuoretta puuta, voitaisiin edelleen päätellä, ettei venettä ole todennäköisesti rakennettu kovin monta vuotta puun viimeisen elinvuoden jälkeen. Näytteen nuorin lusto osui peruskäyrän vuoden 1621 kohdalle. Sen ja kaarnan väliset puuttuvat renkaat arvioiden vene olisi voinut olla käytössä 1600-luvun puolivälin tienoilla (Lindholm ja Meriläinen 1992:42-48).

Veneen rakenne Oletetun ikänsä ja poikkeavan rakenteensa vuoksi Sulkavan Lohilahden venelöytö on erittäin kiinnostava. Kysymyksessä on lähes 14m pitkä hentorakenteinen matalalaitainen purjeella varustettu vene. Kaarien perusteella veneen leveydeksi on arvioitu 2,2-2,3 m. Veneen keulasta 180 cm perään päin on kölissä mastonpaikka, joten veneessä näyttäisi olleen kevyt, edessä sijainnut masto. Köli on T-mallia ja poikkeuksellisen leveä: keskiosaltaan 35 cm ja kummastakin päästä suippo. Kölin kokonaispituus on 11 m, korkeus keulassa n. 15 cm, lähes koko pääpituudella 11 cm ja perässä n. 19 cm. Keulaja perärankojen kiinnityksessä on käytetty puutapitusta. Kölissä on jäljellä hiljattain murtunutta keularankaa, jonka kiinnityksessä on käytetty lapaliitosta, kiilaa ja kolmea puutappia. Laudoitus on kiinnitetty taotuilla Iitteillä ja nelikanttisilla nauloilla. Kaaritus on hentoa ja ainakin osittain kaksoiskaaritusta keskimäärin 18-20 cm väleillä. Laidoitus, etutuhto ja köli ovat selvästi mäntypuuta sekä kaaret kuusta. Sivulautojen keskimääräinen leveys on kaarien loveusten perusteella hiukan yli 20 cm. Ainoan toistaiseksi talteen saadun sivulaudan leveys on 31 cm. Kysymyksessä on joko veneen toiseksi ylin muita leveämpi sivulauta tai alin pohjalauta. Siinä on kiinni lyhyt pätkä toisesta laudasta noin 18 cm naulavälillä. Kiinnityskohdassa on havaittavissa vielä tarkemmin anaIysoimatonta tervasta, karkeasta kankaasta ja eläimenkarvoista tehtyä rivettä. Säilyneiden kaarien ja etutuhdon perusteella veneessä näyttäisi olleen viisi laitakertaa. Koko vene on paksun tervakerroksen kyllästämä, mikä osaltaan selittää osien kohtalaisen hyvän kunnon. Veneen köliä on jäykistetty 650 cm pitkällä lovetulla lankulla, joka on levännyt kaarien väleihin köliin kiinnitettyjen laudankappaleiden päällä. Terveveneissä on käytetty samantapaisia pohjansuojia, jotka ovat helpottaneet veneen lastausta ja jäykistäneet joustavaa runkoa.

Lohilahden venelöytöä tutkitaan edelleen ja löytöpaikalla suoritetaan kesällä 1992 vedenalainen kaivaus ejektoripumpulla. Lisäaineistön ja tarkempien ajoitustutkimusten avulla pyritään selvittämään onko kysymyksessä 1650-1700-luvun suuri matka- tai pitäjänvene ja voidaanko puhua viisilaitaveneestä.

Kirjallisuus Grönhagen, ]. 1992: Savonlinnan maakuntamuseon hylkytutkimukset vuonna 1991, Sihti 2.

Grönhagen, J., Koponen, M., Poutiainen, H. 1991: Arkeologiset kenttätutkimukset Etelä-Savossa vuonna 1990, Sihti 1.

Koponen, L. 1992: Maatutkasta ja järviarkeologiasta, Sihti 2.

Lappalainen, J.T. 1972: Kaarle X Kustaan Venäjän sota v. 1655-1658.Studia Historica Jyväskyläensia X. Lindholm, M. ja Meriläinen, J. 1992: Dendrokronologinen ajoitusmenetelmä, Sihti 2.

Pirinen, K. 1982: Savon historia 11:1.

Pohjolan-Pirhonen, H. 1973: Olavinlinnan historialliset vaiheet.

Saloheimo, V. 1990: Savon historia 11:2.

Saarenheimo, M. 1939: Savonlinnan kaupungin historia.

Toivanen, P. 1979: Lappeenrannan kaupungin historia.

Vilkuna, K. t 975: Uisko. Historiallinen Arkisto 70.

1976: Keskiaikainen matka- ja vartiovene. Turun Historiallinen Arkisto 3 t.

Urheiluseura on turvallinen paikka kasvaa.

Leif Lindgren

VEDENALAINEN LUONNONSUOJELU SUOMESSA Meillä vesialueiden suojelu on uusi ja monelle aika outo ajatus. Näin siksi että se mikä ei ole useimpien nähtävissä, sitä ei myös tunnu olevan olemassa.

Kuitenkin välkehtivän vesipinnan alla on sekä vettä että maata eli järven tai meren pohjaa. Näihin päiviin saakka perustettuihin luonnonsuojelualueisiin ei juuri ole katsottu tarpeelliseksi liittää vesistöjä. Poikkeuksia on varsin vähän ja silloinkin vesialueet ovat tulleet ilman erityistä luonnonsuojelullista tarkoituksenmukaisuutta, ikäänkuin vahingossa maa-alueiden mukana. Kuitenkin veden alla on runsaasti suojeltavaa. Tilanne muistuttaa aikaisempaa soidensuojelutilannetta. Vielä 1950-luvulla katsottiin Suomessa olevan runsaasti luonnontilaista suota. Kun mikään vaara tai tulevaisuudenkaan uhkakuva ei arvioitu soita uhkaavan suot rajattiin esim. v. 1956 perustettujen kansallis- ja luonnonpuistojen ulkopuolelle.

Miksi vedenalaista luontoa pitää suojella?

Maailmanlaajuisesti on kiinnitetty huomiota vedenalaisten luonnon suojelutarpeeseen, koska vedenalaisen luonnon taloudellinen hyödyntäminen muuttaa ekosysteemejä. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi kerätään simpukoita, koralleja ja monia muita selkärangattomia eläimiä. Erityisesti trooppisten merien koralliriutat ovat herkkiä kulumaan. Ankkurin aiheuttama tms. pienikin vaurio saattaa aiheuttaa huomattavaa tuhoa. Suosituimmissa sukelluskohteissa on havaittu sen verran vaurioita, että rajoituksiin on ollut pakko mennä. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (lUCN) v. 1990 tekemän luettelon mukaan maailman runsaaseen 4 000 meri- ja rannikonsuojelualueeseen arvioidaan kuuluvan n. 300 mereistä luonnonsuojelualuetta, eli sellaista, johon kuuluu myös vedenalaista luontoa. Esim. USA:ssa on useita merenalaisia luonnonsuojelualueita, mm. merikansallispuistoja. Tunnetuin lienee kuitenkin Austraalian 5 000 000 ha:n Suuri Valliriutta.

Pohjoismaisella tasolla vedenalaisten alueiden suojelu on edennyt verkkaisemmin. Seuraavassa käytän Pohjoismaissa vakiintunutta käsitettä mereinen (luonnon) suojelua lue. Mereinen suojelualue sisältää vain vapaan veden ja merenpohjan, eli siihen ei kuulu rantoja

•

tai terrestrista luontoa. Pohjoismaiden ministerineuvosto julkaisi vuonna 1984 raportin Marina reservat i Norden eli Pohjoismaiden merenalaiset luonnonsuojelualueet. Raportti suosittelee hallituksille Pohjoismaisen tason mereisten luonnonsuojelualueiden perustamista ja esittää suojelukohteiden valintaan yhteisiä arviointi ja priorisointiperusteita.

Raportti suosittelee myös tehostettua mereisten alueiden inventointia ja tutkimusta sekä tietojen ja kokemusten vaihtoa Pohjoismaiden kesken. Puutteellisten valintakriteerien ja puutteellisen edustavuustarkastelun takia Pohjoismaiden ministerineuvosto on vuosiksi 1991-93 asettanut uuden samannimisen projektin jatkamaan edeltäjänsä työtä. Jatkoprojektin päämäärä on esittää täsmennetyn mereisten alueiden aluejaon pohjalta mereisten suojelualueiden valintakriteerit, valita näiden perusteella edustavat Pohjoismaiden tason mereiset luonnonsuojelualueet sekä näille "pelisäännöt'~ eli mitkä vesialueen ja merenpohjan käyttömuodot ovat mereisillä suojelualueilla suositeltavia. Suomea projektissa edustaa FK Panu Oulasvirta. Suomi on painottanut erityisesti "pelisääntöjen" tärkeyttä.

Ruotsin tärkeimmät vedenalaiset luonnonsäästiöt ovat Atlantin puolella, mutta myös Itämeressä on joitakin.

Yksi tärkeimpiä on Gotlannin pohjoispuolella sijaitseva Salvorev-Kopparstenarnin luonnonsäästiö, jonka pinta-ala on n. 62 000 ha.

Suomessa tilanne on huonompi. Valtion mailla on 27 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa, 173 soidensuojelualuetta ja nelisenkymmentä muuta luonnonsuojelualuetta sekä yksityismailla vajaa 900 luonnonsuojelualuetta. Valtion luonnonsuojelualueiden yhteispinta-ala on vajaa 1,3 milj.ha ja yksityisten omistamien luonnonsuojelualueiden n. 60000 ha. Mikäli erämaat (12 kpl, pinta-ala 1,5 milj.ha) luetaan mukaan, suojeltu pinta-ala on yhteensä 2,8 milj. ha. Tästä kaikesta vain vajaa 200 000 ha eli 7 % on vettä. Eniten vesialueita on erämaa-alueilla (110 000 ha) ja yksityisillä suojelualueilla (40 000 ha eli 68 0/0). Vesialueiltaan merkittävimmät yksityismaiden luonnonsuojelualueet ovar Merenkurkun Valassaaret-Björkögrunden (17 200 ha vesialueita) ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen omistama Björkör (vajaa

5000 ha vesialueita). Kansallispuistoissamme on yhteensä vain 31 450 ha vesialueita. Pääosa näistä sijaitsee kolmessa meren saariston kansallispuistossa: Saaristomeri (16 000 ha) Perämeri (15 000 ha) ja Tammisaaren saaristo (3 500 ha). Siten esim Saimaan (Linnansaari, Kolovesi) ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistoihin ei käytännöllisesti katsoen kuulu vesialueita.

Mikä Suomen vesialueita uhkaa?

Luonnonsuojelualueiden olemassa olon oikeutus riippuu siitä, saavutetaanko niillä jokin luonnonsuojelullinen etu eli lisäävätkö ne luonnon moninaisuutta?

Jos luonto säilyy muutenkin, suojelualueita ei tarvita. Onko vesialueiden suojelun osalta näin? Ei, sillä meillä on runsaasti kielteisiä kokemuksia ja uhkakuvia. Itäisen Suomenlahden kansallispuiston saaria ympäröivistä lähivesistä on nostettu hiekkaa, Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen vesiin on upotettu PCB-ym myrkkyjä sisältäviä tynnyreitä (Jukka Ojaranta), Saimaannorpan, Itämerennorpan ja hallin suojelu on hampaatonta koska vedet eivät kuulu Linnansaaren, Koloveden tai Itäisen Suomenlahden kansallispuistoihin. Useimpia vesialueita uhkaa haja kuormituksen lisäksi paikalliset jätevesipäästöt mm. kalaviljelylaitoksilta, ruoppausmassojen läjitys ja voimakkaasti vilkastuva veneily. Veneilyn vaikutus voi olla huomattava, sillä: potkurivirrat esim. 50 hv:n perämoottorista sekoittavat pohjasedimenttejä 4,5 m syvyyteen. Vaikutus kalojen kutualueilla on tuhoisa.

- veneiden aiheuttama aallokko vaihtelee venetyypin mukaan, aiheuttaen erityisesti tuhoa suojaisten lahtien eliöille, joista näkinpartaislevät ovat herkimpiä. Aallokon vaikutus kalojen kutualueiden mätiin saattaa myös olla tuhoisa. veneiden raskasmetalleja sisältämä myrkkymaali vaikuttaa kielteisesti mm. simpukoihin - veneilyyn lieveilmiöistä roskaantuminen on paikoin ongelma kaikissa Suomen meripuistoissa - veneiden saniteettivesiä päästetään jatkuvasti myös luonnonsuojelualueille, koska venesatamien vastaanottopaikkoja on liian harvassa eikä päästöjä ole nimenomaisesti kielletty. Suosituksia toki on .

23

k~il~~~~ä~~~~tO;~~~~~~~~i~~~e~:~~~_ S K Ä RG

niä tahtisten perämoottorien ns. PAH-yhdisteet ovat myrkyllisimpiä. Käytettyjen voiteluöljyjen vasta.~not~?~!steit.ä ~n venesatamlssamme Illan vahan. Siksi melkoinen osa näistäkin ongelmajätteistä päätyvät luontoon.

- veneiden melun vaikutuksista ei ole riittävästi tietoa mutta vedenalainen melu saattaa vaikuttaa kielteisesti kaloihin, häiriten näiden kommunikointia.

AR DS H A V ET

SAA R 1ST 0 M E R E N K

Suomen mereisen luonnonsuojelun ensiaskeleet Edellytys mereisten luonnonsuojelualueiden perustamiselle on että Itämeren saastuminen vähenee. Itämeren suojelu hoidetaan kansallisella vesiensuojelupolitiikalla ja kansainvälisin sopimuksin. Seuraavassa tarkastellaan vain sellaisia paikallisia ja korkeintaan alueellisia toimia joihin luonnonsuojelualueiden hallitnoviranomainen voi päätöksil/ään vaikuttaa.

Metsähallitus on viime vuosina aloittanut hallinnassaan olevien merikansallispuistojen vedenalaisen luonnon inventoinnin ja suunnittelun. Tavoitteena on kerätä riittävästi tietoa luonnonsuojelua palvelevan vyöhykejaon ja tarkoituksenmukaisten pelisääntöjen aikaansaamiseksi ensi vaiheessa Itäisen Suomenlahden, Tammisaaren saariston ja Perämeren kansallispuistoille. Tosin Itäisen Suomenlahden vedet eivät ainakaan vielä kuulu kansallispuistoon, mutta valtiolle kumminkin.

Työ aloitettiin vuonna 1991 tilaamalla Alleco Ky/Panu Oulasvirralta yleisselvityksen vedenalaisen luonnon suojelemiseksi. Paitsi periaatteita selvityksessä on esimerkkitapauksena tarkemmin hahmoteltu Tammisaaren saariston kansallispuiston vesiluonnon suojelua (Oulasvirta 1991). Selvityksessä pyritään soveltamaan IUCN:n ja Pohjoismaiden ministerineuvoston suosituksia ja kriteereitä. Metsähallituksen teettämä selvitys-työ jatkuu rinnan Pohjoismaiden ministerineuvoston emo projektin työn kanssa vuonna 1992 ja todennäköisesti myös 1993. Vuonna 1992 metsähallitus teettää Tammisaaren kansallispuiston vedenalaisen luonnon maastoselvityksen ja alustavan selvityksen Itäisen Suomenlahden mereisen luonnon suojelutarpeista. Metsähallituksen aikomuksena on jatkaa työtä saatujen kokemusten perusteella ainakin Itäisen Suomenlahden ja Saaristomeren kansallispuistojrn alueilla.

24

'"

Y"'''-''''F<l ._-----~~~~~-

j

rJjl-fER

Mereisten luonnonsuojelualueiden valintaperusteita

hykkeen merkitys korostuu terrestrisiä alueita enemmän.

Meriympäristön homogeenisuudesta ja kotoperäisten lajien niukkuudesta seuraa että mereisten suojelualueiden tulee olla laajoja. Terrestrisistä alueista poiketen moni pieni suojelualue ei voi korvata yhtä suurta. Myös varsinaista luonnonsuojelualuetta ympäröivän, lievemmin suojelIun suoja- eli puskurivyö-

Ekologiset valintaperusteet: geenipankkiarvo (genetic poo~ - harvinaisuus (uniqueness/rare species) - luonnontilaisuus (naturalness) - monipuolisuus (diversitYJ - edustavuus (representativiness) - meritys eloonjäämiselle (survival äriticalness, dependencYJ - tuottavuus (productivitYJ

·S N. A T I 0 N A L PA R K (A N S A L L I S P U 1ST 0 _ - p::::e,

. • - .. - _ l) J ' .. ~ ~ '-':..,.

~0o\J. ( /~

-

' Oomlrby

~ 0 ~

~'-bo---:./ ~. )

,

.':':

",, \

_ ' Mltl' ..

. . __.:,~ ()<

1.

.

f>c2

t

"-

~~'-)----_.!".::'" '.

:. ;A"U ..' i' . --'

' " • ..

,

n

~jfja~.. ~ rb .

. .""

?I'",G-'lS

~

_"., _

G

;f:'

.

-

r

(..,/

. '<•.._",.~ ('\\ .....__~\ ,/ ~--...,~. ./~... -.---' .).-.- .,_.-.... ~"-C 0 " / - , . •.-4~~~Jt\ .. <C 0 · · ·· y.

r~-->"

>.:;"

0<::;'

.'

./

/

t

'

1

.)~l. /~';

'

.

- '\

I

~.Q~~' / - -

, 0 v.. •" •(J • ~ .." ,.

// _

,~

..-;)~ ~-Oo --;'.- \. ~

moottonvenelly. veneilykielto, kielto - ankkuroitumiskielto, yöpymiskielto -

- s~ni~eettivesien. tyhjen~yskielto - pJlsslveden tyhJennysklelto

- nopeusraJ' oitus

laitesukeltamiskielto kalastu.skielto.t .. -rajoitus (tro?likalastusklelto, vIrkistyskalastuskielto, rysä ka Iastuskielto, aikaan sidottuja pyyntirajoituksia) Ruotsin mereisellä Salvorev-Kopparstenarnien luonnonsäätiöllä kielletään m~. ~~mialli~ten liuottimien käyttö eSlm. olJYntonunnassa .

Vyöhykejaolla määrätään tarkemmin missä ylläolevia kieltoja ja rajoituksia sovelletaan. Liikkumis- ja kalastuskieltoja esitetään todennäköisesti vain suojelun kannalta arvokkaimmille, ns. referenssialueille.

-

-

•

...

.-~~ ~ - , . ' . "

~ ---: f{Jj~

~:~~~~I~~~i~~ie~~ärä-.

"

J-

'-

i.fi,/~~~ :;;::~

,.~~'<,~ ·t.

; ~~~ ~~~"!;- . -;

.-'

~~~~~~~~t~nl~~~~~~:~den kleltamlnen

'.

' ~->"----,.

0

.

.,!.J.' <> c?"~"""i<oAc?O~~ d(J;: · J.,m aO/~ 10 ' . ~ ~/ac:?" c::)." ~ I o~ ·· f:::d~ ()~ I>~_ .. 1) I~ <>

~ ~~::. ! '~<V~ jo

/'~.

/ ,/

· ' I.n~;:/ -k/; (2{ .::-. --~ :.' ~ -Y .G';-':' ~~~":':'~Q~ ~

>"Q

--:

e =-

.D

.. r:-

.'-'

Erityissuojelua vaativat vesistöt Ympäristöministeriön asettama työryhmä on 27.2.1992 luovuttanut mietinnön Suomen arvokkaimpien meri-, jokija järvialueiden suojelemiseksi. Mietinnössä esitetään sekä luonnonsuojelulain nojalla suojeltavia vesialueita että muutoksia mm. vesilainsäädäntöön. Työryhmä ehdottaa yhteensä 68 vesistön tai vesistön osan erityissuojelua. Kohteista 10 merialueita (pinta-ala 1 460000 ha).

".

•

~~!;.~~~~---­

,

I

/

/

(1) Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alue. Tämän rajan sisäpuolella olevat valtion omistamat alueet, lukuun ottamatta puolustusvoimien alueita, kuuluvat Saaristomeren kansallispuistoon.

Siniset alueet ovat kansallispuiston vesiä, mustat kansallispuiston saaria tai niiden osia. Yhteistoiminta-alueen muut osat ovat yksityisiä (osin puolustusvoimien).

Sosiaaliset, taloudelliset ja tieteelliset valintaperusteet: - taloudellinen arvo (economic benefil): kalastus - virkistysarvo (recreation) - merkitys tieteelliselle tutkimukselle ja opetukselle (research/education) Priorisointiin liittyvät valintaperusteet: - uhanalaisuus (threat) - haavoittuvuus (fragilitYJ t

Pelisäännöt eli suojelualuemääräykset Tärkeimmille luonnonsuojelualueille hallitsijaviranomainen laatii hoidon ja käytön runkosuunnitelma, jonka yleisöä koskevat määräykset annetaan järjestyssäännössä. Näissä asiakirjoissa määrätään tarkemmin millä tavalla luonnonsuojelu toteutuu. Siten eri alueilla voi olla erilaiset määräykset. Mereisten suojelualueiden vaihtoehtoisia määräyksiä eri vyöhykkeille voivat olla:

Saaristomeren kansallispuiston luvanvarainen laitesukellus Vuonna 1991 antamassaan Saaristomeren kansallispuiston järjestyssäännössä metsähallitus edellyttää että tässä kansallispuistossa laitesukeltamista harrastavilla on metsähallituksen lupa.

Suomen urheilusukeltajain liitto on esittänyt että metsähallitus kumoaisi luvanvaraisen laitesukeltamisen.

Luvanvaraisen laitesukeltamisen alue Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueeseen kuuluu yli 300 000 ha maa- ja vesialueita. Pääosa alueista ovat nyt ja myös tulevaisuudessa yksityisten omistamia. Tämän alueen valtion maat ja vedet (lukuun ottamatta puolustusvoimien maita ja vesiä) kuuluvat kansallispuistoon. Siten e.m. lai-

25

tesukellusrajoitus koskee vain puiston 16 000 ha vesialuetta eli vain n. 5 % yhteistoiminta-alueesta. Sukelluspiireissä moni on luullut että koko yhteistoiminta alue olisi luvanvarainen. Näin ei siis ole.

Laitesukeltamisen luvanvaraisuuden perustelut Luvanvaraisuus perustellaan muinaismuistojen suojelunäkökohdilla ja ekologisilla syillä.

Hylkyjen suojelun tehostaminen on tärkein perustelu. Yli sata vuotta vanhemmat hylyt ovat toki muinaismuistolain suojelemia, mutta kokemukset Saaristomereltä osoittavat että valvonta ei käytännössä toimi. Nimenomaan Saaristomeren yhteistoiminta-alueen eteläreuna on Hankoniemen ja Kökarin välillä todellinen laivojen hautausmaa ja kansainvälisestikin merkittävä, mm. koska valtamerissä harmillinen puulaivojen hävittäjä, laivamato ei tule toimeen Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä. Hylkyjä on tiettävästi ryöstetty ilman että viranomaiset käytännössä ovat voineet puuttua asiaan tai oikeudessa esittää riittävää näyttöä tapahtuneesta rikoksesta. Luonnonsuojelulain nojalla toivotaan saatavan tilanne hallintaan.

Ekologiset perusteet liittyvät pääosin veneilyyn. Sukellusleirit ovat suhteellisen pitkään samalla paikalla, selvästi päiväkäyntejä pitemmin. Ne vaativatkin sukelluksen rajoituksesta riippumatta maanomistajan luvan, koska kyse ei enää ole jokamiehenoikeuteen rinnastettavasta toiminnasta. Sukeltajat hakeutuvat mielellään luonnontilaisiin, valtaväyliltä syrjäisiin vesiin. Siten veneilyn haitat korostuvat nimenomaan näillä syrjäisillä alueilla, joita muu veneily ei tähän saakka ole paljon rasittanut ja jotka ovat puiston luonnontilaisimpia osia. Usein alueet ovat tärkeitä myös hylkeiden ja linnuston suojelun kannalta. Kompressorin melu on sukellusleirien ja hyvin varustettujen yksittäistenkin sukeltajien lisä muuhun veneilyyn verrattuna. Sen haitta luonnolle lienee tutkimatta, mutta sosiaalinen haitta on samantapainen kuin moottorikelkan ääni lapin erämaassa. Itse sukellustapahtumasta ei liene Itämeren alueella mainittavaa haittaa murtovesiekosysteemille. Järjestyssääntö kieltää myös meren eläinten tai kasvien ottaminen ja kalastamisen ilman lupaa.

Periaatteellisempi luvanvaraisuuden ekologinen perustelu on, että liikkuminen tai jokin liikkumismuoto voidaan luonnonsuojelualueella, kieltää luon26

nonsuojelun ja tutkimuksen nimissä, ilman että varovaisesta käytöstä tarvitsee osoittaa nimenomaista haittaa. Tämä on luonnonsuojelun hengen mukainen käytäntö Suomessa. Päinvastaisessa tapauksessa jolloin ensin sallitaan kaikki kiistanalaiset toiminnot ja kielle" tään ne vasta sitten kun käytöstä on luonnonsuojelun moninaisuuden säilyttämisen kannalta kielteistä näyttöä johtaisi varsin pian luonnonsuojelualueiden monimuotoisuuden köyhtymiseen ja luonnonsuojeluarvon tuntuvaan vähenemiseen. Nykyisen käytännön mukaisesti luonnonpuistoissa liikkuminen on pääsääntöisesti kielletty ilman erityistä lupaa (kahdeksassa on kuitenkin yleisölle avoin polku). Myös kansallispuistoissamme on laajoja rajoitusosia.

Näillä rajoitusosilla yleisön liikkuminen on kielletty vaikka ei voida ekologisesti perustella että muutaman varovaisen retkeilijän oleskelusta olisi merkittävää haittaa. Miksei sama periaate pätisi Saaristomeren kansallispuiston vesialueilla?

Lupakäytäntö Metsähallitus pyrkii Saaristomeren kansallispuistoon anottavien lupien osalta joustavaan lupakäytäntöön, kuitenkin niin, että lupa myönnetään nimetyille henkilölle tai seuralle. Lupa voidaan myöntää vain nimetylle alueelle korkeintaan sukelluskaudeksi kerrallaan.

Lupaan liitetään kartta, josta ilmenee mitä puiston vesialueita lupa koskee. Lupa annetaan museoviraston meriarkeologian toimistolle ja merivartiostolle tiedoksi. Lupa koskee vain laitesukeltamista. Hylkyihin kajoaminen vaatii aina lisäksi museoviraston luvan. Luvan

Vedenalaisia maisemia Baikal-järvellä Foto: Juha Taskinen

noudattamista (kuten järjestyssääntöjen noudattamista muutoin) valvovat puiston henkilökunta ja merivartiosto. Lupaan liittyy aina raportointivelvollisus.

Lisäksi metsähallituksen Saaristomeren puistoryhmä toivoo että sukeltajat kertovat myös havainnoistaan. Lupa haetaan Saaristomeren kansallispuistosta, 21710 Korppoo (puh. 926-31590, telefaks 926-31592).

Miten laitesukeltamisasiat aiotaan järjestää tulevaisuudessa?

Uusi laki Saaristomeren kansallispuistosta ja ympäristöministeriössä vireillä oleva Saaristomeren kansallispuiston asetusmuutos tulevat aikanaan edellyttämään myös järjestyssäännön muuttamista. Siinä yhteydessä tullaan myös harkitsemaan laitesukellusta koskevan järjestyssäännön kohdan muuttamista.

Kohti parempaa yhteistyötä Metsähallitus arvostaa varsinkin järjestäytyneiden sukeltajien ammattitaitoa.

Yhteistyömahdollisuuksia on jo nyt.

Tietoa vedenalaisesta luonnosta ja sen tilan muutoksista tarvitaan jatkuvasti nykyisen niukan tiedon kartuttamiseksi. Tietoa vedenalaisesta luonnosta tarvitaan myös kesäksi 1993 avattavaan Kasnäsin opastuskeskusta varten. Opastuskeskuksen teemana tulee olemaan muuttuvat vedet ja Itämeren luonto.

Kauempana tulevaisuudessa on myös mahdollista yhdessä kehittää opetus- ja kurssitoimintaa, tosin vain sillä edellytyksellä että puiston kyseiseen toimintaan osoitetaan rahaa valtion budjetissa.

1

I I

1

I

VALMENTAJAKOULUTUS TÄYDESSÄ VAUHDISSA Vappupäivä ei kuullosta kaikkein motivoivammalta aloitusajankohdalta ajatellen jonkin koulutustilaisuuden aloittamista. Yhtäläisesti äitienpäivää on totuttu pitämään perheen omana juhlapäivänä. Kuitenkin olosuhteiden pakosta jouduimme pitämään ensimmäisen URHEILUSUKELLUKSEN VALMENTAJATUTKINNON juuri ko. viikonloppuina. Valmennuskeskukseksi oli valittu Suomen Urheiluopisto Vierumäellä. Tutkinnon suorittamista lähti tavoittelemaan 18 lajin harrastajaa, joiden keskinäinen lähtötaso valmennustietoutta / kokemusta ajatellen oli todella kirjava. Tyttöjä oli uskaltautunut mukaan viisi ja ryhmän ikäjakauma vaihteli 15-50 vuoden välillä.

Tutkinnon tarkoituksena oli antaa tuleville valmentajille tietoa mm. seuraavista asioista: valmentajana toimiminen, valmentajan viestintä, eri valmentajatyypit, oppiminen, opettaminen, eri opettamistavat, harjoitusten organisointi, tavoiteasettelu urheilussa, lihaksen energiantuotto, perusominaisuuksien kehittäminen, lihashuolto, harjoittelun ohjelmointi, räpyläuinnin tekniikka, pallopelien taktinen opettaminen, ravinto yms.

Kaikki teoriassa opetetut asiat yhdistettiin konkreettisesti opetusharjoituksiin sekä altaalla että salissa. Harjoitusten vetäjinä toimivat kurssin oppilaat kukin vuorollaan, saaden näin tärkeää käytännön harjoitusta valmentajana toimimisesta.

Vierailevina luennoitsijoina toimivat mm. Heikki Kantola (Suomen Olympiakomitea) sekä Kari Ormo (Suomen uinnin päävalmentaja). Myös heidän viestinsä kurssilaisille oli selvä: ilman kovaa työtä ja määrätietoista harjoittelua ei menestystä saada. Saman asian edessä on jokainen urheilija, lajista riippumatta, jossain vaiheessa uraansa.

Ryhmän työmoraali oli koko kurssin ajan erittäin hyvä. Opiskelemaan oli tultu ja sitä totisesti tehtiin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tietoa tuli varmaan liiankin kanssa ja sen sulattaminen ja käytännön toteuttaminen vaatii oman aikansa. Kurssin vastuuvalmentajana olen erittäin tyytyväinen oppilaiden panokseen, siitä teille kaikille kurssilaisille vilpitön kiitos.

Seuraavassa lista tutkinnon suorittaneista. Ottakaa seuroissanne ja alueillanne yhteyttä näihin henkilöihin valmennukseen liittyvissä asioissa. HeiWä on tietotaitoa jaettavana: Mia Lund Ahveniston vesipedot Harri Seppälä Joensuun urh.sukeltajat Jari Kokkola -,,-

Vasemmalta oikealle: Heikki Kantola (Olympiakomitea)J Petri ParikkaJ Timo RuohomäkiJ Pirkko AnttilaJ Jari KokkolaJ Timo VilenJ Antti BloqvistJ Arto SieppiJ Jussi InkinenJ Mia LundJ Jouni HaukipääJ Kirsi A1anenJ Annika JaatinenJ Juhani HonkanenJ Harri SeppäläJ Jorma KervinenJ Ilona UkkonenJ Kalervo RehnbäckJ Esa Vatanen (kurssin priimus) ja Tero Sinkkonen.

Jouni Haukipää

T:reen urh.sukelta-

jat Valkeakosken urh.sukeltajat Saaristomeren suIlona Ukkonen keltajat Annika Jaatinen " Kalervo Rehnbäck -,,Pirkko Anttila Porin urh.sukeltajat Juhani Honkanen -,,Esa Vatanen PSK Kupla Timo Vilen Sukeltajat -78 Jussi Inkinen

Antti Blomqvist Tero Sinkkonen

Lahden Pingviinit Imatran urh.sukeltajat Timo Ruohomäki Ahveniston vesipedot Kirsi Alanen H20 Jorma Kervinen Kuopion urh.sukeltajat Petri Parikka Hyvinkään urh.sukeltajat Menestystä valmennustyössänne,

Arto "Sipi" Sieppi koulutus- ja valmennuspäällikkö

Van taanjoki-uinti Räpyläuinnin SM-osakilpailu Paikka: Oulunkylä - Pikkukoski, 3 km Aika: 5.9.1992 klo 12.00 Sarjat: Tytöt ja pojat alle 18 vuotta Naiset, miehet ja kuntosarja Ilmoitt: Maksu 50,- 28.8.92 mennessä SYP-Liisank. 234420-38346 H2 0 r.y.-Räpyläuintijaosto Tied: Kirsi Alanen, p. 90-135 6838 fax 90-135 7882

Sukellusseura H2 0 r.y.

27

NORPPAOHJAAJAKURSSI TAMPEREELLA Hämeen piiri järjesti Norppaohjaajakoulutusta 21.3. helsinkiläisen Kirsi Alasen johdolla. Kiki - itsekin entinen Jösse ja nykyisin oman Jösseryhmän vetäjä tiesi mitä puhui. Kurssi oli täyttä asiaa ja kannusti monipuoliseen kaikenlaista iloista tekemistä sisältävään Norppatoimintaan.

Ohjaajaoppilaita oli yhteensä yksitoista. Keski-Uudenmaan Sukeltajista, Profisukeltajista, Sodankylän Urheilusukeltajista, Ahveniston Vesipedoista, Tampereen Urheilusukeltajista ja Rauma-Repola Diving Clubilla, joten mukavasti osaaminen laajenee eri puolille Suomea.

Ja niin oppia saaneet pursuilivat intoa päästä melskaamaan jokaisen iloisen vesielävän kanssa, jota myös Jösseksi kutsutaan. Eikä odotusta kestänyt kuin yhden yön verran, sillä ohjelmassa seurasi. ..

ja ali. Sitten kysymykset. Pitääkö järves sä varoa sukellusvenettä, valasta vai laverkkoja??? Isommat hikoilivat. tajanlipun värivaihtoehtojen kal1~~:' pussa isommat sukelteliva,~::~~f<aid läpi ja noukkivat pohjas:t~::f5ålloja. P nemmät meloivat uitlej):~ludan kanssa.

Kaikki pitivät tos!::~ftmuista vauhtia.

Niin kävi kuin isot#~i 'n tei maltettu jaka:~:~oi 1 lään! //, Meillä kaikil~foli k t ~~~~~-'I1IDita:.1aoQIDII kavaa! :;):

... Kurssin päälle piirin mestaruusnorpparalliI Heti seuraavana päivänä - sunnuntaina 22.3. järjestettiin Tampereen Uintikeskuksessa Hämeen piirin mestaruuskisa Norpille. Rauma-Repola Diving Clubin Norppatoiminnasta vastaava Mauri Pesiö oli kisan pääorganisaattori ja edellisen päivän kurssilaiset avustivat kisassa parhaansa mukaan.

Rata eteni suunnilleen seuraavasti: ensin hyppyaltaaseen renkaan läpi. Sitten kuperkeikkoja etu- ja takaperin, sitten aarrearkusta ylös pingispallot, jotka mielellään nousivat piiloon kuperan kannen alle. Altaan poikki köysien yli

1982ja M~VmmfiK~cvm~ ~~~

Tytöt 1. Marianne MavLJr\rilZ,n2. Taina Grönlund

1978-81 syntyneet Tytöt 1. Laura Autio 5.12,10 (+ 0 sek!)

Pojat 1. Jukka Pesiö 4.33,91 (+30 sek) 2. Mika Ranne 5.14,95 ( +0 sek!)

3. Mikko Hellsten 5.44,64 (+30 sek) 1977 ja aiemmin syntyneet Pojat 1. Antti Niskanen 3.30,58 (+30 sek) 2. Mikael Makkonen 4.07,98 (+ 30 sek) 3. Perttu Laine 4.37,19 (+30 sek) Kaikki kilpailijat ovat Rauma-Repola Diving Clubista. RRDC:n Jösset toivovat pian vastusta muualta Hämeen piiristä. Olis tosi kiva tsempata porukassa!

28

Leena Koivumäki Kaarikatu 5 A 2 33100 Tampere puh. 931-501871 fax 931-501711

KALAVERKKOJA .. ....

JA MUUTA JANNAA!

Tämän lehden ilmestyttyä koulu on loppunut ja te sadat Jösset lomailette vapaina kuin varsat. Koko Suomen kansa rakastaa vesien ääressä oloa, miksei siis Jössetkin ja heidän perheensä.

Sietäkää vielä sen verran läksyjä, että kertaatte mitä Nuoren Sukeltajan Oppaassa lukee sivulta 24 alkaen. Siinä käsitellään sukeltamista avovedessä!

Uimahallissa opittuja vapaasukellustaitoja on tietty kiva käyttää avovesissä. Mikä sen hauskempaa. Löytyyhän sieltä paljon enemmän aarteita kuin uimahallista. Limpparipulloja, laudan kappaleita, levää, simpukoita, laiturilta pudonneita perunoita, lusikoita ja muuta hauskaa.

Muista kuitenkin TURVALLISUUSOHJEET! Älä sukeltele yksiksesi ja muista opettaa apurillesi tärkeä OKmerkki. Muista, että vesillä kulkee veneitä, joita on varottava. Veneitä puolestaan varoittaa sukeltajan lippu, joka on hyvä olla olemassa, jos harrastat paljon snorklaamista.

Kesä on lyhyt ja kivaa olisi koettava paljon. Avovedet eivät ole pinn.~n alapuolella kovinkaan lämpöisiä. Alä ahnehdi niin, että kylmetyt. Siitä seuraa vain inhottavan pitkä - joskin välttämätön - sukelluskielto.

Useimmiten sukeltelet laiturin läheisyydessä. Varo sen alle joutumista, sillä harvoin laiturin rakentaja on huomannut taivutella nauloja piiloon laituria tehdessään. Isä tai vaari on myös voinut viritellä verkkoja tai katiskoita lähettyville...

Olipa lista. Vaaroja, vaaroja! Onhan niitä, mutta kun huomioi muutamia tärkeitä asioita, on homma turvallista ja hauskaa!

Kesäloma on lyhyt aika. Puuhaamalla kaikenmoista muutakin kuin sukeltamista lomasta tulee hauska ja monipuolinen ja sitä on kiva muistella talvellakin.

RIEMUKASTA, HYVÄÄ JA TURVALLISTA KESÄLOMAA JOKA AINOALLE JÖSSELLE! TOIV0T.AAN PALJON KAUNIITA JA HYVIA ULKOILUILMOJA! Tavataan taas syksyllä. Kirjoitelkaa sadepäivinä kivoja juttuja ja lähettäkää

niitä minulle, jotta muutkin voivat lukea, mitä mahtavaa kesäänne on mahtunut.

Räpylöidään kun tavataan!

Leena Koivumäki Kaarikatu 5 A 2, 33100 Tampere

-

__

_

--

A

29

~_

Kokemäen uimahallin viikonlopputapahtuma

NORPPARALLI Kokemäen uimahallissa pidetty Satakunnan ensimmäinen Nuori Suomi ohjelman mukainen Urheilusukelluksen Norpparalli

NORPPARALLI JA VÄHÄN HISTORIAA Kokemäen Kovaväen urheilusukellusjaos tulee toimineeksi kuluvana vuonna 20 vuotta. Toiminta on viime vuosiin asti ollut harvojen perustajajäsenten harteilla ja vaara koko toiminnan loppumisesta oli lähellä 80-luvun puolivälissä.

Jostain kuitenkin löytyi lisää alan vannoutuneita harrastajia ja vuonna 1989 pidettiin kerhossa historian toinen sukelluskurssi, jonka tuloksena saatiin kymmenkunta uutta yhden tähden sukeltajaa.

Tämän onnistuneen projektin sekä liiton kirjeen pohjalta syksyllä 1991 porukka päätti laittaa kolme koekaniinia jollekin NUORI SUOMI-ohjaajakurssille, jos vaikka sieltä löydettäisiin jotain uutta.

Marraskuussa 1991 pidetyn Nuori Suomi ohjaajakurssin innoittamina (kiitos hyvän vetäjän eli Simo Makkosen) aloitettiin Norppatoiminnan suunnittelu myös Kokemäellä.

Niinpä tämän kohtalokkaan kurssin tuloksena jokalauantainen sukellusharjoitus, jonne nykyään jo keski-ikäiset isät olivat tottuneet pakenemaan viikkosiivousta ja kauppareissua jo 19 vuotta, menetettiin.

Harjoitus siirrettiin perjantai-iltaan 20 - 22, viikonloppuwhiskeyn tilalle (todella kova menetys).

Nykyään lauantaisin altaassa peuhaa pääosin seuralaisten oma kavereilla vahvistettu vesipetojoukko. Toiminta on pienen alkukankeuden jälkeen lähtenyt hyvin käyntiin ja oppimisen vauhti on todella hurja.

Helmikuun puolivälissä porilainen kurssilla ollut Ulla Kauppi otti yhteyttä seuraan kysellen toiminnan edistymistä. Ilmeni, että sekä Porissa että Raumalla oli toiminta käynnistynyt ja remmissä oli mukana yhteensä yli 50 nuorta (pääosin Raumalla). Ullan ehdotuksesta käynnnistettiin Norpparalli-pro-

30

jekti rutiiniohjelman vaihteluksi. Niinpä sitten 11.4 1992 aamulla klo 8.50 kokoontui Kokemäen uimahallille sankka joukko koulunkäyneitä nuoria (40 norppaa), jolloin aloitettiin RaIliohjelman läpikäynti. Rallia oli onni suosinut sillä altaan veden lämpötila oli 29,8° (näin meillä Kokemäellä laman aikaan).

Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut pelkkä vieraanvaraisuus tai pelko Porilaisten ja Raumalaisten vilustumisesta, vaan seuraavana päivänä pidettävästä reumasairaiden uimahallipäivästä, jonka sivuvaikutuksista saimme osamme (mukavan sellaisen). Aiotun kolmen tunnin aikataulun sijasta ralli vietiin läpi kahdes-

sa tunnissa (ei ollut välissä saunataukoja).

Rallin osanottajat todella ylittivät itsensä (ainakin Kokemäkiläisten osalta) ja innostus oli suuri. Oli ilo katsella kuinka perusvälineiden haku ja pukeminen onnistui (maskin tyhjennys mukaanlukien) alta kymmenvuotiailtakin.

Tapahtuman loppusaldona voin sanoa, että tämä toiminta antaa enemmän kuin 19 vuotta kestänyt sukellusreissujen suunnittelu/muistelu.

Kuten jokaisessa kunnon kilpailussa niin Kokemäelläkin muutamat pääsivät kunniakkaille palkintosijoille, vaikka kaikki olivatkin voittajia.

Tulosluettelo muodostui seuraavaksi: ALTA 10-VUOTIAAT Porin urh.suk.

Mutut Ahvenet

KK-V:n urh.suk.

Merenneidot

Porin urh.suk.

Vesilukko

Rauman urh.suk.

Vedenalaiset

Rauman urh.suk.

Hait

Rauman urh.suk.

Mateet

KK-V:n urh.suk.

Vesihirviöt

Rauman urh.suk.

Kampelat

KK-V:n urh.suk.

Siiat

KK-V:n urh.suk.

Sammakot

Rauman urh.suk..

YLI 10-VUOTIAAT Vesi miehet Rauman urh.suk.

Rauma 20

Rauman urh.suk.

Entiä

Rauman urh.suk.

Rekut

Rauman urh.suk.

Hauet

KK-V:n urh.suk.

AKS

Porin urh.suk.

Kirkhakkiset

Rauman urh.suk.

AMIT

Rauman urh.suk.

Lohet

KK-V:n urh.suk.

Liisa Kauppi Heikki Kauppi Eriika Saine Katri Peltonen Maria Kallionpää Katri Kallionpää Eero Sundholm Janne Wahlman Anssi Heino Jari Schultz Toni Lehtilä Petri Kataja Sini Salo Lauri Salo Joni Peippo Ville Marila Juha Karinen Timo Pihlava Laura Sarkonsalo Marja Ylander Sami Tuominen Lauri Heino

67 62 57 54 53 52 52 51 45 44 25

Aki Nousiainen 59 Hannu Ala-Olla Jaana Häyrinen 54 Anna Ala-Olla Kalle Häyrinen 46 Toni Törmänen Lauri Heino 42 Tuomas Toivanen Antti Karinen 41 Kaisa Sarkonsalo Matias Indberg 36 Kalle Rantasärkkä Ville Suojoki 34 Kalle Suojoki Anu Kuusisto 34 Minna Jonninen Samuli Saine 23 Ilkka Touru

"SUKELLUSLOMALLA STRÖMSHOLMENISSA" Strömsholmen on yksi Norjan parhaista sukelluskohteista. Siellä saa hyvän läpileikkauksen koko Norjan rannikosta: kirkas meri vuonoineen, erittäin monipuolinen eläin- ja kasvikunta, hyIyistä puhumattakaan. Sukeltajalle ovat keskuksessa tarjolla kaikki tärkeimmät palvelut: mukavat majoitustilat, opastetut sukellusretket veneellä, huuhtelu- ja säilytystilat laitteilie, kompressorit sekä oma ravintola olut- ja viinioikeuksineen ...

"On kaunis heinäkuinen kesäpäivä ensimmäinen lomapäivämme. Monen tunnin matelemisen jälkeen Norjan kapeilla vuoristoteillä käännän vihdoin automme keulan Strömsholmenin sukel-

luskeskuksen pihaan. Hikisinä ja matkasta näännyksissä kömmimme autosta ulos raikkaaseen meri-ilmaan. Leveästi hymyillen paikan isäntä Olav Strömsholm, kättelee meidät toivottaen tervetulleiksi. Alkumuodollisuuksista selvittyämme raahaamme kamamme majapaikkaamme joka sijaitsee keskuksen yhteydessä. Sukellusvälineemme jätämme keskuksen hoiviin, joka huolehtii niistä. Samalla silmäilemme uteliaina tulevien päivien sukellusohjelmaa talon ilmoitustaululla. Käy ilmi, että päivittäin on peräti kolme mahdollisuutta sukeltaa. Niinpä päätämme heti ilmoittautua seuraavan aamun sukellukselle, ja töherrämme nimemme listalle.

Tukevan aamiaisen jälkeen kömmimme unisina keskukselle valmistautumaan aamun sukellukselle. Ensimmäisenä sukelluskohteenamme ovat noin puolen tunnin venematkan päässä sijaitsevat luodot, joiden välissä on kapea leväkanjoni. Venematkan aikana kuuntelemme muiden sukeltajien jutustelua ja toteamme olevamme ainoat suomalaiset. Mukana on etupäässä ruotsalai-

sia, joukossa myös muutama norjalainen. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta veneen kyntäessä Atlantin aaltoja. Juttu lentää veneessä ja iloisen tunnelman vallitessa saavumme kohteelle. Vene ankkuriin ja kamat selkään.

Sukellamme kahdessa ryhmässä - pareittain. Suurimmalla osalla sukeltajista on kuivapuvut, mutta siitä huolimatta kaikilla on turvaliivit päällään. Ihmettelen asiaa ja saan kuulla Olavilta että heillä on turvaliivien käyttöpakko maksimiturvallisuuden takaamiseksi. Erinomaisen järkevää, jos puku sattuu repeämään, tai jos pinnalle täytyy jostain syystä päästä nopeasti! Niinpä mekin kaivamme kasseistamme turvaliivit päällemme.

Loiskis! Pulahdan veteen laidan yli selälleni veteen puristaen kameraani rintaani vasten. Silmäni laajenevat hämmästyksestä! Näkyvyys on uskomattoman hyvä! Näkökenttääni hahmottuu valtava kelpimetsä suoraan alapuolellani. Ja muutaman metrin päässä minua töllistelee uteliaana parikiloinen sei. ..

Kun sukellusparini Anne pääsee myös

~SHERWOOD

.-SCUBA So simple it's ingenious.

Andreas Schmidt, vuosimallia. 1967. Saksan puolustusvoimien taistelusukeltaja, teki maailmahennatyksen sukeltamaJfa pituutta 50,9 km, 24 tunnin aikana. Regulaartorina oli Sherwood Maxlmus jonka pieni hengitysvastus sekd kdyrrQmukavuus vaikuttivat ratkaisevasti suoritukseen.

MaxJmus-n:gulaattonn "hufppukorkea" suorituskyky sekd luotettava teknologia (eJinikaJnen takuu) tekevät siita kilpailua vailla olevan regulaattorin. Sdadettdva " Hlgh-Flow" pafneenaJentaja 15 ulosottda)'jossa paL "Dry AJr-BleecI" (ei suarituskykya alentavaa talvisuqjausraj seka kevyt hydrodynaamLsestl muotollru annostin, laajalla uloshengitysventoilllla. tekee henglttämisen he/paksija miellyttdvaksJ (mukavuutta parantaa syöttöletkun tulo kainaIon alta). Max. käyttöpaine DIN-Ilfttimellä 300 bar.

Tulossa uudet 10 L/ 300 bar;in kevytterClspu Ilot.

HU'PPUKORKEA SUORITUSKYKY. AtKAA.NSA EDEUÄ. OLEVA SUUNNITTELU. KOEITU SH.ER\XIOOD-lUOTE1TAVUUS.

NEPTO-SUB Oy Ab Tehtaankatu 13. O0l40 HelsInki Puh. (90) 627 770, fax 627060 31

pinnan alle, vaihdamme OK-merkit ja lähdemme laskeutumaan alaspäin. Etuoikealla näkyy kanjoni, jonka seinämät ovat vesikasvillisuuden peitossa. Kanjoni on vain noin metrin levyinen, joten uimme peräkkäin eteenpäin. Syvyysmittarini näyttää 12,5 metriä, kun kanjoni levittäytyy aukeaksi pohjassa. Napsautamme valot taskulamppuihimme ja alamme tutkia kallion koloja löytääksemme kissakalan tai jotain muuta kiinnostavaa. Äkkiä Anne nykii räpylääni...

Käännyn katsomaan hänen osoittamaansa suuntaan ja havaitsen valtavankokoisen hummerin! Nam ... vesi kihahtaa kielelleni ja hapuilen jo vaistomaisesti puukkoa vapaalla kädelläni ... kunnes mieleeni pamahtavat äkkiä oppaamme varoitukset ja kiellot olla nostamatta mitään merenelävää ylös. Moisesta tempusta kun voi menettää varusteensa Norjan valtiolle... Niinpä tyydynkin vain ikuistamaan otuksen filmille!

Seuraava sukelluksemme iltapäivällä on virtasukellus. Vene pudottaa meidät 50 metrin päähän virrasta ja suunnistamme kompassilla kapeikon alkupäähän. Pikkuhiljaa virta alkaa voimistua ja vetää meitä puoleensa kuin mangneetti. Tunne on aika mieletön! Kuin astronautit leijumme kädet levällään eteenpäin virran vieminä muutaman metrin levyisessä uomassa. Virran voima on uskomaton! Kaikenlainen vastaanräpistely on täysin turhaa ja niinpä keskitymmekin vain hieman ohjailemaan kulkuamme. Noin puolessavälissä uomaa näen suuren, julmannäköisen kissakalan möllöttämässä suuren kivenlohkareen vieressä! Mutta vaikka kuinka yritän kääntyä ja potkia itseäni sivuun virrasta,

huomaan sen aivan toivottomaksi... Samaan aikaan ohitseni liukuu turskaparvi oudon näköistä sammakkomiestä ihmetellen ... Vähitellen virran voima alkaa hellittää ja nousemme pintaan. Paluumatkalla veneessä ruotsalaiset ovat oudon hiljaisia eivätkä yhdy muiden riemuun ja huulenheittoon. Syykin selviää pian. Onnettomat olivat suunnistaneet vaivaisen 50 metrin matkan aivan pieleen pudotuspaikalta virran alkuun.

Kun oikea kompassisuunta oli ollut 180 0 - olivat ystävämme ruotsalaiset saaneet kompassisuunnaksi 360 0 ja sukeltaneet siis aivan päinvastaiseen suuntaan kuin muut. ..

Sukellusviikkomme Strömsholmenissa hupeni turhankin nopeasti! Kävimme parilla hylyllä sekä levämetsissä ihmettelemässä. Eräs parhaita sukelluksia oli viikon syvin dyykki, jolla kävimme katsomassa kukkakaalikoralleja 40:ssä metrissä. Vesi oli kristallinkirkasta ja nä-

kyvyys aivan uskomattoman hyvä. Illat kuluivatkin rattoisasti rapujuhlien merkeissä, sillä lähes joka toinen ilta oli keskuksen omassa ravintolassa järjestetty rapuilta. Pikkurahalla sai syödä kupunsa täyteen tuoreita, vastakeitettyjä katkarapuja dippikastikkeen ja sitruunaviipaleiden kera. No, ehkä muutama olutkin tuli nautittua ...

Teksti ja kuvat: Ari Laine Tietoja keskuksesta ja hinnoista saa: - KARI VEljOLALTA puh. 931-792 454 949-235 313 (auto) tai suoraan - STRÖMSHOLMEN SjÖSPORTCENTER N-6494 VEVANG, NORJA telefax: 072 98 174

MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN? NO, NÄISTÄ TIETENKIN T-paidat SUSL-merkillä kouluttaja-merkillä kartalla Jösse-paita Villapaidat Lähetä tilauksesi osoitteella: SVUL Myyntipalvelu, Radiokatu 20, 00240 Helsinki

32

50,50,50,65,360,-

Muutamalla mittavaIla Norppaohjaajalla ja liittomme johtokunnan edustajalla vahvistettu nuorisovaliokunta osallistui SVUL:n Sinettiristeilylle 12-14.4. Upeaan Silja Symphonyyn oli pakkautunut 32 lajiliittoa, joista SUSL:n 11 henkeä oli suurin joukko suhteutettuna jäsenmääriin.

Ryhmyrimme, SUSL:n koulutuspäällikkö Arto "Sipi" Sieppi suorastaan pursuili Nuori-Suomi-henkeä alusta alkaen.

Hänen johdollaan liittomme palaverissa luotiin mahtavia, mutta täysin realistisia visioita tehokkaalle lasten ja nuorten sukellustoiminnalle. Kokeneet Norppa-ohjaajat vannoivat Nuori-Suomi-ohjelman nimiin. Usko lasten ja nuorten toiminnan mielekkyydestä ja tarpeellisuudesta muodostui vankkumattomaksi.

Nuorista kasvavat tulevat taitavat "pitkän linjan" sukeltajat ja lajiuskolliset ja ryhmään tottuneet seuratoiminnan vetäjät. Heille täytyy vain antaa mahdollisuus! Tämän päivän Norpat johtavat liittoamme 2000-luvulla! Sitä ei pidä tämän päivän seura- ja liittojohdon unohtaa.

Nuorisotoiminta on suunniteltava siinä kuin muukin seuratoiminta. Muutama huipentuma kauden aikana piristää halliharjoitusten rutiinia, antaa elämyksiä ja luo lapsille uusia virikkeitä ollen samalla taattua monipuolisuuteen tähtäävää Nuori-Suomi-ohjelmaa. Koettuina hauskoina mainittiin mm. tutustuminen poliisin toimintaan Musta-Maija-kuljetuksineen, laivavierailut ruoriharjoituksineen, harjoitusvaihdot muiden lajien kanssa jne. Unohtamatta Norpparalleja ja laji kavereita Vaihtoehtoisliikunta toivottiin painottuvan ulkolajeihin. Pallopelit kehittävät pelisilmää ja luovat pohjan vaikkapa uppopallolle. Kanootti- ja muu veneily ovat loogisia oheislajeja vesi-ihmisille. Näitä on syytä pohtia kaikkien Nuori-Suomi-ohjelmaa toteuttavien ja erityisesti Sinetti-seuraksi pyrkivien seurojen.

Kuvassa Sipi johtamassa SUSL:n palaveria.

Muut vasemmalta: Osmo MöI/eI; Pekka Virtanen, Simo Makkonen, Leena Koivumäki, Katariina Kuisma, Kirsi Alanen, Laura Relandel; Jaakko Salo ja edessä Jorma Vähän korva. Vasemmalla alhaalla Antti Turusen rannekello.

Vilkkaasti keskusteltiin myös toiminnan oikeasta hinnoittelusta.

Syntyi oheinen lista: - SUSL jäsen maksu 25,Norppa-paita 65,Opas 38,- Vapaasuk.kortti 30,- Passi, tarra ...

Hallimaksut JÄSENMAKSU

150-200,-

Palaverista muodostui niin innostunut, että ylitimme roimasti liittopalavereille varatun ajan.

Sipi viritti porukkaamme psykologisen välinarun, jossa kaikki halusivat roikkua kiinni läpi koko risteilyn. Asia, josta hän oli lähes liikuttunut. Ja oltiimpa sitten neuvotteluhuoneessa tai vapaa-ajan tiimissä, niin aina NuoriSuomi- ja Sinettiasiat pyörivät päälimmäisinä.

Virallisessa ohjelmassa oli mittava 5 tuntia kestänyt - yhteinen esitelmäsarja 450 SVUL:laiselle. Mieleen jäi esim. koruton totuus: Niin on, jos siltä näyttää ... Sitä jokaisen sopii tutkia rehellisesti mielessään ja toimissaan. Työstettyä tuli siis lajiliittojen omat kokoukset ja myös piirien tilaisuudet.

Kaikkien tilaisuuksien saldona jäi omaan suuhun sellainen mukava maku, että meidän SUSL:n nuorisotoiminta on puhdasta lasten ja nuorten eteenpäin viemistä iloisella harrastuspohjalla. Vapaana pakollisesta kilpailusta - ja bisneksestä. Jokainen lapsi, kyvykkyyteen katsomatta otetaan mukaan ohjattuun hauskaan toimintaan, hankkimaan tasoisiaan haasteita ja - mikä tärkeätä - saamaan kavereita.

Virallisella 4 tunnin tauolla - jota me siis ehdimme pitää 3,5 -tehtiin pikavisiitti Stockholmin sentraaliin - kaikki kiinni Sipin välinarussa. Vähäiset viihdetunnitkin vierähtivät välinarussa. Oltiin aika hyvä miehistö, mutta Sipi oli kyllä laivan paras kippari!

Tapoihin kuuluu tällaisessa kohtaa kiitellä. Tällä kertaa teen sen erittäin mieluusti ja koko porukan valtuuttamana.

Kiitos Salon Jaskalle, kun lähdit mukaan, viihdyit, ja viet asiaamme eteenpäin liiton johtoon.

Ja ennenkaikkea: Kiitos, suuri kiitos Sipille kun mahdollistit näinkin laajalle porukalle kunnon kokoontumisen. Olihan meitä sentään Kemistä, Mikkelistä, Vaasasta, Lappeenrannasta, Raumalta, Tampereelta, Salosta ja pääkaupunkiseudulta. Annoit uutta uskoa lasten ja nuorten asiaan. Viemme viestiä eteenpäin!

Leena 33

Toiminanjohtaja Kyösti ]umppanen Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry.

Saaristomeren nykytila ja tulevaisuus Varsinais-Suomen rannikkovesissä on tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana kahden suuntaista kehitystä.

Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien vaikutuksesta rehevöityneiden kaupunkien lähivesien tila on selvästi parantunut, joskin muutokset ovat olleet hitaita ja vesien puhdistuminen näyttää jo pysähtyneen. Koko Saaristomeri on samaan aikaan vähitellen rehevöitynyt lähinnä Itämeren ravinnetason nousun ja hajakuormituksen kasvun vuoksi. Hidas rehevöityminen on ilmennyt veden kuultavuuden alenemisena, rantojen levästön ja vesikasvillisuuden lisääntymisenä ja kalojen ravintoeläinten ja kalatuotannon kasvuna. Aivan viime vuosina kehitys näyttää nopeutuneen hyvin leutojen talvien ja pitkien kasvukausien seurauksena.

Mistä tämä kehitys johtuu ja onko se pysäytettävissä?

1. Saaristomeren rehevöitymisherkkyys Saaristomerihän on osa Itämerta ja sen luonnontalouteen vaikuttavat Itämeren veden laadussa tapahtuvat muutokset hyvinkin nopeasti. Itämeren ja Suomenlahden pintakerroksen vesi virtaa Saaristomeren läpi Pohjanlahteen ja sen ravinteet sitoutuvat Saaristomeren ravintoketjuun lisäten alueen tuottavuutta. Saaristomeren rannikkovedet toimivat myös mantereelta tulevan kuormituksen puhdistumisvyöhykkeenä. Suurin osa jokien ravinnevirtaamista ja jätevesien ravinnepäästöistä pidättyy rantavyöhykkeen ja vapaan veden perustuotantoon ja edelleen ravintoverkostoon sekä vajoaa pohjaan sisäsaaristossao Saaristomeren rannikkovedet toimivat valtavana biologisena suodattimena, joka päästää lävitseen vain erittäin 34

vähän maa-alueilta tulevista ravinne- ja muista päästöistä ja pyydystää tehokkaasti myös Itämerestä ja Suomenlahdesta kulkeutuvat ravinteet käyttöönsä.

Koska v.eden vaihtuminen on sisäsaaristossa hidasta ja suuriin järviin verrattavaa, kulkeutuu alueelta pois verraten vähän ravinteita. Laimeneminen, tuotanto- ja hajoitustapahtumat ja orgaanisen aineen sekä ravinteiden pohjaan vajoaminen ovat tärkeimpiä itsepuhdistusmekanismeja Saaristomeressä. Kalastuksella on myös merkittävä osuus Saaristomeren hoidossa. On arvioitu, että kalansaaliissa otetaan fosforia merestä noin 140 tonnia eli noin neljäsosa mereen joutuvan fosforin kokonaismäärästä.

Saaristomeren sisäsaariston vesien alttiutta rehevöitymiseen edistävät monet Saaristomeren luonnonoloista johtuvat ympäristötekijät. Alue on matalaa vettä ja tuotantokerros käsittää suuren osan vesitilavuudesta. Vesien lämpövarasto on suurempi kuin avoimilla rannikkoalueilla ja ravinteet kiertävät matalissa lämpimissä vesissä hyvin nopeasti tuotanto- ja hajotustapahtumissa ja niiden hyväksikäyttö on tehokasta. Vesi vaihtuu hitaasti ja alusveden tilavuus ja happivarasto ovat kerrostuneisuuskausina pieniä suhteessa tuotantokerrokseen.

Hapen kulumisesta loppuun pienissä syvänteissä tulee pitkinä kerrostuneisuuskausina merialueen sietokyvyn kriittinen tekijä. Näin on käynyt viime vuosina kuormittamattomilla sisäsaariston alueillakin. Tällöin pohjan itsepuhdistuskyky alenee pohjaeläimistön tuhoutuessa ja pohjasedimentteihin varastoituneita ravinteita palautuu uudelleen tuotannon käyttöön kiihdyttäen rehevöitymistä.

Toinen Saaristomeren kannalta kriittinen tekijä on kaikkein tuottavimman rantavyöhykkeen suuri osuus vesialasta ja -tilavuudesta. Saaristomerihän muodostaa laajimman yhtenäisen saaristovyöhykkeen Itämeressä. Rantavyöhykkeen osuus kohoaa 5-10 kertaa suuremmaksi kuin avoimilla rannikoilla. Kun rantavyöhykkeen levätuotanto kasvaa 2-3 kertaiseksi aikaisempaan verrattuna kuten viime kasvukausina näyttää tapahtuneen, syntyy saaristossa valtavasti rihmalevämassaa ja päällyslevästöä avoimiin rannikkovesiin verrattuna, koska sopivaa kasvualustaa on

paljon. Rantavyöhykkeeseen sitoutuu siten varhain keväällä paljon energiaa ja ravinteita, jotka vapautuvat kesällä myös vapaan veden perustuotannon käyttöön ja tuottavat yhä uusia leväkasvustoja. Rantojen levääntymisestä ja suurten levämassojen kulutuksesta ja hajotuksesta tulee ravintoverkostossa ongelma, joka rasittaa vesien happitasapainoa. Virtaukset kuljettavat levämassoja erillisiin syvänteisiin, missä ne uhkaavat pohjan normaalin eläimistön elinympäristöä ja tuhoavat kalojen kutualueita.

Itämeren rehevöityminen vaikuttaa voimakkaimmin matalien ja biologisesti tuottavien saaristovesien tilaan ja niiden runsaaseen kasvi- ja eläinmaailmaan.

Saaristomeri kuuluu siten vaaravyöhykkeeseen, vaikka se sijaitseekin varsinaisen Itämeren pohjoisreunassa.

2. Saaristomeren yleistila Sisäsaariston vesien ravinne- ja happitaloudessa sekä kasviplanktonin perustuotannossa esiintyy huomattavaa ajallista vaihtelua, joka johtuu Itämeren pintakerroksen veden ravinnepitoisuuksien vaihtelusta ja mantereelta tulevista ravinnepäästöistä. Nämä lisäävät meriveden ravinnepitoisuuksia ja perustuotantoa etenkin keväällä, jolloin jokien ravinnevirtaamat ovat suurimmillaan.

Saaristomeren vesien ravinnepitoisuuksia ja perustuotantoa säätelevät pääasiassa ravinnepäästöjen ajalliset vaihtelut, sekoittumis- ja tuotanto-olosuhteet, avomeren veden ravinnepitoisuudet sekä huomattava nettosedimentaatio saaristoalueella.

Välisaaristo Välisaariston pintakerroksen veden fosforipitoisuudet ovat Turun vesi- ja ympäristöpiirin havaintoaineiston mukaan kasvaneet talvella erittäin merkitsevästi 1970- ja 1980-luvuilla. Myös kesäaikana näyttää tuotantokerroksen fosforitaso nousseen 1980-luvun aikana ja lievästi rehevöitynyt vesialue on laajentunut huomattavasti. Saman havaintoaineiston mukaan alusveden happipitoisuudet eivät ole merkittävästi muuttuneet parinkymmenen vuoden aikana. Kuitenkin erillisissä syvänteissä on esiintynyt 1980-luvulla suurehkoa hapen vajausta, jopa hapen puutetta vähittäisen rehevöitymisen seurauksena.

.

SUKELLUSKALASTUKSEN SM-KILPAILU 22.-23.8.92 VIVAN/KOTKA Lähtö: 22.8. klo 09.00 Helsinki, Pohjoisranta T-Iaituri.

Ilmoittautuminen: 14.8 mennessä Sukellusseura Vesikot ry puh. 951-3711131 Osanottomaksu 250,- maksettava seuran tilille 14.8 mennessä KOP Kouvola 107230-109368 Sisältää: majoituksen M/aux Vivanilla 2 ruokaa, aamupalan ja kahvit Mukaan tarviset: valtion kalakortin, lisenssin ja voimassa olevan lääkärintodistuksen Lisätietoja: Vesa Niemi puh. ilt. 951/253334 t. 949/556 485

HANNU PIRmLÄKY HÄMEENSAARENT. 4, H:LlNNA. 917-28621

Nauti sukeltamisesta!

LAATUMERKIT MEILTÄ EDULLISESTI SPIRO

TECHN'SUB NlARES

SUKELLUSKUVAUKSEN SM-KILPAILU 5.-6.9.92 VIVAN/KOTKA Sarjat: väripaperi ja väridia Lähtö: 5.9 klo 09.00 RUUNUNMAAN LAITURI Ilmoittautuminen: maksamalla osanottomaksu 500 mk Sukellusseura Vesikot ry tilille viimeistään 25.8.92 KOP Kouvola 107230-109368 Sisältää: -majoituksen (makuupussi) -ruokailut -paineilmat -filmit ja kuvat kehityksineen Lisätiedustelut: Vesa Niemi Suksipolku 1 KVL puh. 951/253 334 (Ht.)

Kasviplanktonin perustuotanto ja perustuotantokyky ovat vähitellen kasvaneet 1960-luvulta lievästi rehevälIe tasolle. Kasviplanktonin bio massa on havaintojen mukaan lisääntynyt ja lajisto tullut merellisemmäksi 1980-luvun vaihteessa. Nämä muutokset johtuvat ainakin osaksi Itämeren ravinnetason kohoamisesta ja osaksi myös mantereelta tulevien ravinnepäästöjen kasvusta.

Perustuotannon vähittäinen kasvu on pienentänyt veden kuultavuutta 7-10 metristä 1950-Iuvun lopulla noin 4-5 metriin 1980-luvulla. Tuotantokerros on siten selvästi ohentunut ja kalanpyydysten ja rantojen limoittuminen kasvaneet.

1970-luvulla rakkolevän (Fucus vesiculosus) kasvustot vähenivät suuressa osassa Saaristomeren välisaaristoa. Näiden vesien rehevöitymistä ilmensivät myös muutokset litoraalin v€sikasvillisuuden lajistossa ja rihmalevien massaesiintymiset. Pääasiallisena syynä Fucus kasvustojen heikentymiseen näyttää olleen veden sameuden ja sedimentaation kasvu ja rihmalevien ja päällyslevästön lisääntynyt tuotanto. Aivan viime

SCtI

ym.ym. myös huollot ammattitaidolla

8JtIJIIO MOBBYS "NIIN SHELL

Tilaa meiltä ylivoimaisen edulliseen hintaan.

Toimitukset nopeasti

ympäri Suomen.

vuosina rakkolevää on taas esiintynyt melko runsaasti ja se on palannut aikaisemmille kasvupaikoilleen. Päällyslevästön ja rihmalevien määrä rantavyöhykkeessä on viime vuosina kasvanut selvästi. Syynä tähän on ravinnetason nousu ja kasvukausien piteneminen.

Sisäsaaristo Sisäsaaristossa ja mantereen lähivesissä veden laatu vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti enemmän kuin ulkosaaristossa. Tämä taustavaihtelu mm. hajakuormituksen vuoksi peittää osittain vesiensuojelutoimien vaikutuksia ja vaikeuttaa kehityssuuntien havaitsemista. Jokien suistoalueilla ja niihin rajoittuvissa melko suljetuissa merenlahdissa on havaittavissa vähittäistä rehevöitymistä. Tämä johtuu ravinteiden lisääntyneestä huuhtoutumisesta maaperästä vesiin. Veden voimakas sameneminen tosin rajoittaa ajoittain perustuotantoa jokivesien sekoittumisalueella. Vähittäinen rehevöityminen on johtanut silakan vähenemiseen Mynälahdessa, Askaistenlahdessa ja Paimionlahdessa. Eräs syy tähän voi

II/KING

Pyydä tarjDus. Se kannattaa lIarmasti.

olla silakalle sopivien kutupohjien liettyminen. Toisaalta jätevesien aiheuttama likaantuminen ja rehevöityminen on lieventynyt kaupunkien lähivesissä.

Turun ympäristön merialueella on tapahtunut 1970-luvun alkupuolelta lähtien merkittävää vesien puhdistumista. ]ätevesissä mereen tuleva fosforimäärä on pienentynyt vesiensuojelutoimien tuloksena kuudes-seitsemäsosaan 15 vuodessa ja BHK7 -kuormitus alle puoleen - jätevesien typpikuorma ei ole muuttunut. Hajakuormituksen samanaikaisen kasvun vuoksi ei fosforin kokonaistuonti merialueelle ole kuitenkaan olennaisesti vähentynyt.

Jätevesien tehokas puhdistaminen on parantanut merialueen tilaa seuraavasti: - Veden fosforipitoisuus on laskenut avovesikauden keskiarvona jätevesien purkualueella kolmanteen, jopa viidenteen osaan 1970-luvun alusta. Kaupunkien lähivesissä fosforipitoisuudet ovat pienentyneet noin puoleen samana ajanjaksona. Jätevesien vaikutusalue on kokonaisuutena merkittävästi supistunut. Meriveden fosforipitoisuudet 35

ovat myös talvella laskeneet vastaavassa suhteessa.

- Merialueen happitilanne talvella on parantunut 1960-luvulta lähtien hyvin olennaisesti. Jätevesien purkualueillakin on talvisin riittävästi happea lohensukuisten kalojen viihtymiseen (9-11 mgll). 1960-luvulla esiintyi samoilla alueilla kaikille kaloille haitallista hapenvajausta (happea alle 3 mgll). Ratkaiseva parannus tapahtui 1910-luvun alkupuolella. Merialueen happitalous on tullut tasapainoisemmaksi ja vakaammaksi myös loppukesällä. Alusveden happitilanne ja hapen kulutusnopeus eivät ole kuitenkaan merkittävästi muuttuneet.

- Kasviplanktonin biomassa on pienentynyt koko merialueella olennaisesti 1910-luvun loppupuolelta lähtien. Samalla rehevöitymistä suosivien makean veden silmä- ja viherlevien osuus on vähentynyt ja Itämerelle tyypillisten murtovesilajien osuus on kasvanut. Kasviplanktonin koostumus on siis muuttunut Saaristomeren rannikkovesille tyypilliseen suuntaan. Myös veden klorofyllipitoisuudet ovat alenemassa. Kasviplanktonin perustuotanto ei ole sen sijaan vielä merkittävästi pienentynyt vaan tuotannon tehokkuuden lisäys on kompensoinut kasviplanktonin biomassan vähenemistä. Ekologinen hyötysuhde on parantunut ja tuotantonopeus on säilynyt lähes ennallaan. Kaupunkien lähivesissä on myös yhä riittävästi ravinteita melko suurelle tuotannolle. Ilmeisesti myös sisäisten ravinnekiertojen osuus merialueen ravinnetaloudessa on kasvanut.

- Vesien hygieeninen tila ja samalla käyttökelpoisuus virkistyskäyttöön on ratkaisevasti parantunut jätevesien puhdistuksen seurauksena. Hygieniset haitat ovat lähes poistuneet.

- Pohjan likaantuminen on hitaasti lievenemässä pohjaeläimistön koostumuksen mukaan. Itämeren simpukan ja harvasukasmatojen huomattava väheneminen, kokonaisbiomassan pieneneminen ja yhteisöjen diversiteetin vähäinen kasvu osoittavat pohjan tilan lievää paranemista.

- Likaantumisesta ja rehevöitymisestä kalataloudelle aiheutuvat haitat ovat selvästi pienentyneet 1910-Iuvun tilanteeseen verrattuna. Pyydysten likaantuminen ja makuvirheet kaloissa ovat vähentyneet ja talouskalojen osuus kalastossa on kasvanut.

Kokonaisuutena toipuminen rehevöitymisestä on melko hidasta ja rannikkovesien luonnonta/ouden säätelymekanismit jarruttavat vesi~n puhdistamis36

ta. Tuotanto- ja hajotustapahtumien intensiteetti näyttää alenevan hitaasti kuormituksen muutoksiin verrattuna koska ravinteiden hyväksikäyttö samanaikaisesti tehostuu. Viime vuosina puhdistuminen on pysähtynyt Turun lähivesissä ja Airiston rehevöityminen samalla nopeutunut.

2. Tavoitteita Saaristomeren suojelulle Minkälaisia tavoitteita kuormituksen vähentämiselle pitäisi asettaa tällä vuosikymmenellä, jotta Saaristomeren rehevöityminen voitaisiin pysäyttää ja likaantuneiden vesialueiden tilaa ja käyttökelpoisuutta kyettäisiin parantamaan vielä nykyisestään. Jätevesien ja kalankasvatuksen päästöjen ohella tulisi kaikki muutkin vesien tilaan vaikuttavat kuormitustekijät kuten hajakuormitus, ilmasta suoraan vesiin tulevat laskeumat ja rehevöityneiden ja likaantuneiden vesien sisäinen kuormitus ottaa yhtäläisesti huomioon. Rannikkovesien suojelun edistäminen edellyttää siten laajaa kokonaisnäkemystä, korkeatasoista tietotaitoa ja yhteistyötä, jotta toimenpiteet voidaan suunnata oikeisiin kohteisiin niin että niiden vesiensuojelulliset ja kansantaloudelliset hyödyt ovat mahdollisimman suuret ja järkevässä suhteessa kustannuksiin. Kaikista lähteistä mereen joutuvia ravinnemääriä pitäisi siis yhtäläisesti vähentää suhteessa tavoiteltavaan kokonaiskuormitukseen.

Yhdyskuntien jätevedet Yhdyskuntien jätevesien käsittely vastaa pääpiirteissään 1990-luvun tavoitteita eikä orgaanista happea kuluttavaa kuormitusta ja jätevesien fosforimäärää pystytä olennaisesti enää pienentämään.

Puhdistustehohan on jo yli 90 Olo keskiarvona. Jäteveden käsittelyn täydentäminen hiekkasuodatuksella on mahdollista jäännöskuorman pienentämiseksi edelleen, jos vastaanottavan vesistön suojelu- ja käyttöarvo sitä edellyttävät. Rannikkovesissä tähän on tuskin tarvetta, koska muu kuormitus on niin suuri. Jätevesien kokonaisrypen poiston tehostamiseen voi olla tarvetta Turun kaupunkiseudulla. Muuallakin on pyrittävä sellaiseen toimintatehoon, joka on kohtuullisin kustannuksin saavutettavissa. Yhdyskuntien jätevesikuormaa ei voida kuitenkaan ratkaisevasti pienentää nykyisestään.

Teollisuus Teollisuuden jätevesien käsittelytilanne muistuttaa yhdyskuntia siinä että kovin olennaisia parannuksia ei ole odotettavissa ja toimenpiteet ovat laitoskohtaisia. Saaristomeren rehevöitymisen kannalta tärkeitä tavoitteita ovat mereen joutuvan typpi kuorman pienentäminen Neste Oy:n Naantalin jalostamolla ja Kemira Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätekipsin varastointialueen fosforipäästöjen olennainen vähentäminen.

Varastoalueen padon tiivistäminen on aloitettu viime vuonna.

Kalankasvatus Turun vesi- ja ympäristöpiirin laatimassa kalankasvatuksen vesiensuojelusuunnite/massa on esitetty yleistavoitteet mereen aiheutuvan kuormituksen pienentämiseksi ja keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kalankasvatuksesta aiheutuva vesistökuormitus tulisi saada sellaiselle tasolle ettei meressä missään olosuhteissa tapahdu haitallisia muutoksia. Kalankasvatuksen kokonaiskuormitusta mereen olisi siten pienennettävä vuoden 1995 loppuun mennessä

50 Olo.

Hajakuormitus Koska jokien mereen kuljettamat ravinnemäärät ja yleensä hajakuormitus käsittävät 10 Olo Saaristomereen maa-alueilta tulevasta kokonaiskuormituksesta on selvää, että hajakuormituksen vähentäminen ainakin 50 °lo:lIa on Saaristomeren suojelun tärkeimpiä tavoitteita. Se edellyttää ylilannoituksen lopettamista peltoviljelyssä ja lannoitteiden käytön sekä pe/tomaiden eroosion vähentämistä. Kuinka nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, sen lähitulevaisuus näyttää.

Itämeren suojelu Itämereltä tuleva kasvava taustakuormitus vaikuttaa olennaisesti Saaristomeren tilaan ja tulevaisuuteen. Itämeren merellisen ympäristön suojelutavoitteena on pienentää ravinne- ja raskasmetallipäästöjä mereen puoleen v. 1995 mennessä. Pitemmällä tähtäimellä Itämeren kokonaiskuormitusta tulisi vähentää eräiden arvioiden mukaan jopa neljäsosaan nykyisestään. Se ei vaadi ainoastaan tekniikkaa ja taloutta, vaan myös suurta asennemuutosta luonnonvarojen käytössä ja ympäristön suojelussa.

VUODEN KUVA -91 TULOKSET Luokka B Kotimaan kuvat 1. Pekka Perätalo "Pikku kansaa" Sukellusseura Vesikot ry 2. Markku Laurikainen "Kirkastuminen" Merisukeltajat 3. Pekka Perätalo "Maalaismaisema" 4. Markku Laurikainen "Prätkäjätkä" Luokka D Ulkomaan kuvat 1. Stig Gustafson "Syvyyden saalis" Lahden Pingviinit 2. Stig Gustafson "Kalojen kerrostalo" 3. Markku Laurikainen "Taivas kattona" 4. Stig Gustafson "Kukkopilli"

Savonlinnassa myönnettiin Vuoden Sukeltajan arvo tällä kertaa Jouko "Jokke" Laitiselle. Liiton monivuotiselle Koulutus ja Tekniikkavaliokunnan vetäjälIe. Ansioina olivat peräänantamaton ja uhrautuva työ yhteiseksi hyväksi.

Lähde Hassen siivellä Maitolle sukeltamaan.

Maltan saari sekö vieressä sijaitsevat pienemmät saaret Gozo ja Comino tarjoavat sukel/uksenystävi/le todellisen paratiisin. Maltan viehätys sukeltajille perustuu saarien ainutlaatuiseen geologiseen rakenteeseen, niiden vesien puhtauteen ja rikkaaseen eläimistöön.

Kesällä meriveden lämpötila on +23"C. Maltalla toimii useita sukelluskouluja ja -kerhoja, joistd on mahdollisuus vuokrata sukellusvä/ineitä.

Myös a/oiffelijoiIJe löytyy asiantuntevaa opetusta.

LENNOT PERJANTAISIN

1 vko 18.9

alk.

2 l-I

(+ vero 200;- = 2287,-)

Aukiolooiot: ork. 8.30-17.30, 10 10-13 HELSINKI 90-602 511 Iso-Robo 11 TAMPERE 931-145 466 Keskustori 1 TURKU 921 ..503 000 Maariankatu 8 PUH.MYYNTI 9800-42773 arka 8-18, la 10-13, su 11-13 Paikallispuhelun hinnalla kaikkialta Suomesta.

37

MUUTAMA SANA KELLOISTA Vesisuojattu -WATER RESISTANT- rannekello.

Tavallisissa rannekelloissa saa käyttää merkintää WATER-RESISTANT, jos kello täyttää Kansainvälisen Standardisoimisliiton testausvaatimukset, jotka on tarkkaan määritelty standardissa ISO 2281 :1990. Tämän vesitiiviysmerkinnän lisäksi voidaan kellossa käyttää haluttaessa ylipainetestausmerkintöjä.

Tavalliset rannekellot on tarkoitettu päivittäiseen normaalikäyttöön ja kestämään jopa hetkellistä uimista ja upottamista kokonaan veteen. Kelloja tulee voida käyttää vaihtelevissa kosteus- ja lämpötilaolosuhteissa. Kuitenkaan niitä ei ole tarkoitettu vedenalaiseen käyttöön, vaikka kellossa olisikin lisämerkintöjä ylipainetestauksista, esimerkiksi WATER-RESISTANT 10 BAR - 100 M. Varsinaisilla sukeltajankelloilla, joita käytetään sukeltamisessa pinnan alla, on omat tiukemmat normit, jotka on määritelty Sukeltajankello Standardilla ISO 6425:1984.

Testivaatimukset.

Ilmanpaine: Kellonkuoren ilmavuoto ei saa ylittää 50 mikrogrammaa minuutissa.

Veden paine: Testauksen jälkeen ei kellonlasin sisäpinnalla saa olla silmin havaittavaa kosteuden kondensoitumista.

Lämpötilan ja mekaanisen rasituksen kesto: Testauksen jälkeen ei kellonlasin sisäpinnalla saa olla silminhavaittavaa kosteuden kondensoitumista.

Testausmäärät: Tätä Kansainvälistä Standardia voidaan käyttää joko jokaisen erillisen kellon testauksessa tai erillisessä ohjeessa mainitulla tavalla tuotantosarjasta otettuihin pistokokeisiin.

Testauksen suoritus.

Testausolosuh teet: Ennen testausta kellonkuoren liikkuvia osia on käytettävä ja asetettava ne jälleen käytön jälkeen normaaliin lepoasentoonsa. Koko testauksen ajan tulee ympäristölämpötilan olla 18-25 Celsiusastetta Ilmanpainetesti: .

Ensimmäiseksi kello asetetaan ilmanpainekammioon jossa vallitsee 2 bar:n ylipaine. Mitataan kuoren sisään menevä ilmavuoto. Jos vuoto on enemmän kuin 50 mikrogrammaa minuutissa, ei kello läpäise normia ja koetta ei jatketa enää pidemmälle.

38

Kondensointitesti: Kello asetetaan lämpöalustalIe ja odotetaan 10-20 minuuttia niin, että kellon lämpötila tasaantuu alustan mukaisesti 40-45 Celsiusasteeseen. Normaalilämpöistä vettä (18-25 astetta C) tiputetaan kellonlasin päälle muutama pisara. Noin minuutin kuluttua keIlonlasi kuivataan pyyhkeellä. Jos keIlonlasin sisäpinnalle ilmestyy kondensoitunutta kosteutta ei kello ole tiivis normin mukaisesti. Oos kellon kuori on kuitenkin suljettu testi huoneessa jonka iImankosteus on lähellä 1000/0, ei kondensoituminen johdu kuitenkaan kellonkuoren vuodosta ja koe on uusittava normaaliolosuhteissa) Upotustesti: Kello upotetaan veteen 10 cm syvyyteen ja jätetään sinne yhden tunnin ajaksi.

Liikkuvien osien kestävyys: Kello upotetaan veteen 10 cm syvyyteen viideksi minuutiksi ja kellon nuppeihin sekä painonappeihin kohdistetaan 5 N suuruinen rasitus niiden akselien sivusuunnassa.

Lämpötilanvaihtelujen kestävyys: Kello upotetaan alle minuutin väliajoin 10 cm syvyyteen kolmeen eri kertaan: ensin 40 asteiseen veteen viideksi minuutiksi, sitten 20 asteiseen veteen viideksi minuutiksi ja lopuksi vielä kerran 40 asteiseen veteen viideksi minuutiksi.

Veden paineen kestävyys: Kello upotetaan kokonaan vesisäiliöön ja yhden minuutin aikana vesisäiliön paine nostetaan joko 2 bar ylipaineeseen tai siihen paineeseen joka on ilmoitettu kellonkuoren lisämerkinnöissä (esim 10 bar-1 00 M). Ylipainetta pidetään säiliössä 10 minuutin ajan, jonka jälkeen paine lasketaan normaaliksi yhden minuutin kuluessa.

Lisämerkinnät Näiden kaikkien yllämainittujen testien läpäissyt kello voidaan merkitä vesisuojatuksi WATER RESISTANT. Lisäksi voidaan merkitä testattu ylipaineraja, vähintään 2 bar/20m. Nämä metrimerkinnät eivät kuitenkaan tarkoita sukellussyvyyttå vedenpinnan alla, vaan VIIttaavat kellonkuoren yhpalneen suuruuteen, jossa testaukset on suoritettu.

Erikoistiiviit rannekellot WATER-RESIST 100M/l0bar Urheilukäyttöön tarkoitetuissa rannekelloissa voi olla erikoistiivistein varus-

tettu kuori rakenne, joka kestää tavallista kovemman ylipaineen testauksissa. Tavallisimmin nämä kellot on rakennettu kestämään joko 50 metrin, 100 metrin, 150 metrin tai 200 metrin vedensyvyydessä vallitsevaa ylipainetta.

Nykyisen käytännön mukaisesti nämä kellot merkitään vesisuojatuiksi WATERRESISTANT ja lisäksi merkitään vedensyvyyttä vastaava ylipainetestauksen arvo esimerkiksi 5bar, 10bar, 15bar tai 20bar.

Sadan metrin vedensyvyydessä vallitsee 10 barin ylipaine. (1 bar= 10 Pascal = noin 1 Aty). Nyt on kuitenkin havaittu, että jos kelloa liikutellaan vedenpinnan alla sadan metrin syvyydessä, kohdistuu veden törmäysvoiman ansiosta kellon kuoreen huomattavasti suurempi rasitus-ylipaine kuin 10bar. Ja tämä 10bar:n ylipaine voi siten myös kohdistua kellon kuoreen jo huomattavasti matalammassakin syvyydessä.

Tästä syystä kellon kuoren vesitiiviys merkitään vain testatulla paineella 10bar, eikä sille voida taata kaikkien mahdollisten sadan metrin vedensyvyydellä olevien vaihtelevien rasituspaineiden kestämistä. Muutamissa sukeltajankelloissa käytetään edelleenkin ohjearvona metrilukemaa esimerkiksi 200M, ilmaisemassa kellolle suositeltavaa suurinta sukellussyvyyttä.

Sukeltajankellossa on erikoistiivisteet Sukeltajankellon on siedettävä vettä myös paineen alaisena. Siksi siihen on kuoren arkoihin kohtiin, kuten lasin ympärille, takapohjan saumoihin ja nuppiin laitettu erikoistiivisteet. Useimmiten tiivisteet ovat o-rengas tyyppiä.

Samanlaisia kuin sukellusveneen luukuissa käytetään. O-rengas puristuu tiiviisti saumaan sitä lujemmin mitä kovempi ulkoinen veden paine siihen kohdistuu. Sukeltajakellon nupissa on kierrelukitus, aivan kuten pullonkorkissa ja lisäksi siinä on kaksoistiivisteet, jotka suojaavat koneistoa myös nupin ollessa auki-asennossa.

Aikarenkaassa on oltava telkilaite Sukeltajakellon aikarenkaan on pysyttävä oikeassa ajassa koko sukelluksen ajan. Siksi siinä tulee olla telkilaite, joka estää renkaan kiertymisen vahingossa mahdollisen kolauksen johdosta.

Renkaan tulee kiertyä vain yhteen suuntaan; turvallisuussyistä vastapäivään, pienenevään aikaan päin. Kun sukeltaja lähtee pinnan alle, laitetaan aikaren-

LÄHDE MUKAAN SUKELLUSMATKALLE MALESIAAN,

TIOMANIN' SAARELLE 27.9. - 6.10.1992 kaan kolmiomerkki tarkalleen minuuttiosoittimen kohdalla. Näin nähdään aika renkaan asteikolta sitten koko ajan renkaan asteikolta jatkuva sukellusaika minuuteissa.

Aikarenkaan käyttö kompassina Kierrettävän aikarenkaan, kellon tuntiosoittimen ja auringon avulla voidaan pohjoisella pallonpuoliskolla määritellä ilmansuunnat seuraavasti: Aseta kello niin, että tuntiosoitin näyttää suoraan aurinkoon. Kierrä aikarenkaan 3Q..merkki nyt tuntiosoittimen ja klo 12 -kohdan puoleen väliin. Nyt aika renkaan O-kohdan kolmiomerkki osoittaa pohjoiseen. Tämä menetelmä pätee normaaliajan ollessa käytössä. Siirryttäessä kesäaikaan, täytyy huomioida tuntiosoittimen suuntaamisessa yhden tunnin ennakko, koska esimerkiksi tuntiosoittimen näyttäessä klo 9 on aurinko normaaliajan mukaisesti vasta kello 8 kohdalla.

hintaan

7.490-,

sisältyy

Finnairin lennot turisti luokassa Helsinki - SingaporeHelsinki - kaikki kuljetukset Singaporessa ja Tioman-saarella - majoitus Singaporessa - majoitus ja taysihoito Tioman-saarella - sukellukset (5 sukelluspaivaa, 1 - 2 kertaa paivassa, sisaltaa pullot ja painot) Trooppinen saari Tioman sijaitsee Etela-Kiinan merella, lahella paivantasaajaa, ja sen koralliriutoilla on runsaasti elamaa. Rauhallinen oma ranta saaren itapuolella.

Omat valineet mukaan, silla saarella ei ole valineita vuokrattavana.

• Tiedustelut ja varaukset: Finnair, Timo Lammi, puh. (90) 818 7517

Sukeltajankellon vesisuojaus WR 200M / 20bar

\ ['1i ner aa 1i 1as i n

Digitaali vai analoginäyttö?

Digitaalinäytössä kellonaika ja muu informaatio näkyy numeromuodossa. Se on hyvä silloin kun tarvitaan tarkkaa numerotietoa, joka voidaan kirjata heti ylös jatkokäyttöä varten tai säilyttää kellon muistissa. Digitaalinäytöstä on kuitenkin erittäin vaikea havaita esimerkiksi jäljellä oleva aika johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanoton muutoksen suuruus ja nopeus. Tästä syystä sukeltajankellossa on osoitinnäyttöinen kellotaulu parempi ratkaisu. Osoittimen avulla voidaan lukea analogisesti eri asteikoilta samanaikaisesti ilman virhemahdollisuutta vaikkapa vuorokaudenaika ja kulumassa oleva sukellusaika ja hahmottaa yhtäaikaisesti jäljellä oleva sukellusaika sekä dekompressiotasot aikarenkaan avulla. Tässä Citizen Ana-Digi kellossa on sekä osoitinnäyttö keilonajalle että digitaalinäyttö sukellusajalle ja syvyysmittarilie.

tiivisterengas

Takapohjan tiivisterengas Nuppiput ken ja kierrenupin kaksi o-rengas tiivis t että

39

HALOO, HALOO PUHELU TOIMISTOSTA Toimisto lomalla Liiton toimisto on suljettu lomien vuoksi 22.6-10.7. Toimisto toimii vajaalla miehityksellä kesä- ja heinäkuussa, joten palvelu voi olla hitaampaa, toivomme pitkämielisyyttä. Kiitos.

Vuosikokouksessa päätettyä Vuosikokouksessa oli läsnä 47 edustajaa 22:sta seurasta. Vuosikokous hyväksyi yksimielisesti toiminta- ja talouskertomukset, sekä päätti myöntää tilivelvollisille vastuuvapauden.

Johtokunta esitti jäsenmaksun korottamista, mutta äänestyksen jälkeen päätettiin vuoden 1993 jäsenmaksuksi edelleen 70 mk aikuiset ja 25 mk alle 16 vuotiaat.

Seuroille lähetetyt uudistetut säännöt hyväksyttiin muilta osin, mutta pykälä 9 muutettiin niin, että vuosikokous tulee pitää huhtikuussa, eikä maalis/huhtikuussa kuten oli esitetty. Lisäksi keskusteltiin Tampereen Urheilusukeltajien aloitteen pohjalta sukellusturvallisuuteen liittyvistä markkinoilla olleista viallisista laitteista. Teknillisen valiokunnan puheenjohtaja Jouko Laitinen ilmoitti, että valiokunta on ryhtynyt asian suhteen toimenpiteisiin.

Kokouksen osanottajat kiittävät Savonlinnan Urheilusukeltajia kokouksen hienoista järjestelyistä ja mielenkiintoisesta ohjelmasta lauantaina.

Uusia seuroja Suomen Sukelluskouluttaja yhdistys ry Utön Sukeltajat Valkealan Varuskunnan Urheilijat Bona Diving Team, Helsinki Ylöjärven VPK ry:n Vesisukellusjaos Puumalan Palomiehet ry:n Vesisukeltajat Oracle Divers, Espoo HET Sukeltajat, Jurva Hydra Club, Helsinki Tervetuloa toimintaan!

Lisenssivaku utu kset Lisenssien maksuissa on jälleen kerran ollut ongelmia. Siitä huolimatta, että 10makkeessa lukee ISOilLA kirjaimilla, että henkilötunnus on lisenssin no ja että kuitti tulee toim ittaa pankin tai postin kuittauksella maksunsaajalle, meille/pankkiin on tullut iso kasa vajaasti täytettyjä maksusuorituksia. Ongelmana on pankkipäätteellä maksetut, joissa tietoja maksajasta ei ole ollenkaan!

40

Kuten, kenen ihmeen vakuutuksen on maksanut Helsingin kaupunki? Vakuutusyhtiö palauttaa aikanaan meille kaikki vajaat tositteet, katsotaan mitä voimme tehdä niille.

Lisenssivakuutuksesta on lomakkeen takapuolella varsin selkeät ohjeet siitä, mitä se korvaa. Ulkomailla vakuutus on voimassa vain seuran tai liiton järjestämissä tapahtumissa, TURISTIMATKOJA se ei korvaa. Turistimatkoilla tulee olla EUROVAKUUTUS korotettuna urheiluvakuutuksella.

Tapaturma on vakuutussopimuksissa tarkoin määritelty. Meillä korvataan "lajille ominaisissa" harjoituksissa sattuneet tapaturmat, sellaiseksi ei voida katsoa esim. kirveen iskua jalkaan nuotiota rakennettaessa. Lisäksi vakuutuksesta korvataan SUKELTAJANTAUDIN aiheuttamat kulut.

Vastuuvakuutus tulee seuran hankkia kouluttajilleen ja sukellusvanhimpana toimiville. Vastuuvakuutuksista saa tietoa vakuutusyhtiöiden toimistoista ne tehdään yleensä "räätälin työnä" itse kunkin seuran tarpeiden ja koon mukaan.

Huomioikaa, että työsuorituksia tehdessänne työn teettäjän tulee vastata voimassa olevista vakuutuksista.

Turun Laivastoasema puh. 921-695111 -ei yleisessä käytössä TOIMISTO KESÄLLÄ Avoinna 08-15.00 1.6-31.8.1992 Hyvää kesää ja turvallisia sukelluksia.

Soitellaan Soitellaan

MINKÄLAISTA ILMAA HENGITÄT? Ilman testauksia suorittaa Seppo Salonen Porin Urheilusukeltajista.

Yhteydenotot puh. 938-381 5537 t. tai 939-20141 k.

PAINEKAMMIOHOITOPAIKAT SUOMESSA Helsingin Laivastoasema Puh. 90-29557111 (huom. uusi numero) -virka-aikana Keskussotilassairaala (Tilkka) puh. 90-1615611 -virka-aikana Turun Yliopistollinen keskussairaala Kirurginen teho-osasto puh. 921-611277 puh. 921-11611 (keskus) -24 h päivystys

Onnittelut liiton puolesta Mikkelin urheilusukeltajille. Olette saavuttaneet jotain sellaista mitä kadehditaan yli kaupunki- ja lajirajojen. Pitäkää toiminta laadukkaana ja viekää sanomaa eteenpäin.

Muille sukellusseuroille: Jos huomaatte omaavanne mahdollisuuden sinettiseuraksi, ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen niin keskustellaan asiasta. Voimme myös tulla seuroihinne kertomaan asiasta enemmän. Sinettiseurakriteerit löydätte Urheilusukeltaja nro 2:sta.

Sinettiterveisin

Oulun palolaitos puh . 981-375000 -24 h päivystys

Arto "Sipi" Sieppi koulutus· ja valmennuspäällikkö

OSTETAAN MYYDÄÄN MYYDÄÄN - 2 X 7 I paineilmalaite - ARALU 1 Kevytmetalli, 2 ulosottoa, pohjasuojat, varailma - Conself-regulaattori - Sea-Quest nostoliivi (käyttämätön), laiteliitäntä Hinta yht. 4000,- tai erikseen sopim. mukaan Ostotiedustelut: Sirkka Tammio Puh. 90-359 373

MYYDÄÄN NARWHAL-kumiveneet pituudet 233 cm - 570 cm TOHATSU-perämoottorit 2.5 hv - 140 hv CREWFIT-kuivapuku-turvaliivit TRISUBTICO-vedenalaiset videokuvauslaitteistot ammattilaisille ja harrastajille nettohinnoin 914-86472/Koskinen

MYYDÄÄN - Pullopaketti 2 x 6 300 bar Poseidon.

- Regu Poseidon Jetstream ja painemittari.

Ostotiedustelut iltaisin 5.6 jälkeen Puh: 922-841 8217

VAASAN RANNIKKOPA TTERISTO PUH 961-262 111

LOHTAJA

17. 20.2 11.15.6 15.19.9

MYYDÄÄN

MYYDÄÄN

AVON Searider 5.4 M lasikuitupohjainen kumivene moottoreineen, trailereineen.

- Mitat 5,43 x 2,06 m, paino n.

400 kg.

- Moottori Suzuki 85 hv (-90), sähkötrimmi, tuoreöljyvoitelu - Varusteet: Valot, tuulilasi, 2 kuppiistuinta, 90 1. rst pa-säiliö, mittaristo, akku - Suorituskyky: 30 solmua 14 sukeltajaa varusteineen. Kantavuus 750 kg.

Hintapyyntö 44 000 mk.

Jorma Poikolainen

KAULUSLlIVI, uutta vastaava hintaan 800,ja REGUlAATTORI DACOR XL 950 Käyttämätön hintaan 1100,Puh 931-761 501 Jorma Välkki

Sateentie 2 A 51, 02100 Espoo P. 90-4353 8244, nmt 949-414 288 MYYTÄVÄNÄ Polar-kuiva(sukellus)puku venttiileillä. Ehjä, vähän sukellettu, koko n. 175 cm. Hp 2.500,MYYTÄVÄNÄ Cyclon (Poseidon) 300 regu painemittarilla ja pukuliitännällä ym. sukellustarvikkeita.

MYYTÄVÄNÄ Wallas 1800 venelämmitin, moottorit ja sähkötekniikka uusittu tehtaalla. Hp. 1.500,Iltaisin puh.n:o 3451998

MYYDÄÄN Vähän käytetty naisten Ursuit-märkäpuku, koko 38, väri: musta/pinkki, hp.

1000,-.

Tied. ark. klo 8-16 puh. 90-8039033/Riikka Tuomi, iltaisin 90-7016283.

MYYDÄÄN Sukelluslaite AGA Airi 2 x 41/300 bar (kokomaski + turvapaine) H 4800 mk.

Puh. 914-29690, 949-216587

OSTETAAN Opiskelijahintaan Limnologin alulle naisten 38 märkäpuku lisukkeineen Soitellaan t: Jaana 90-377976 "Ostan edullisen, käytetyn Nikonos-salamalaitteen (SB 103 tai SB 102).

Ari Laine Puh: 738015 (Toim.)

3922476 (Koti)" - Ari Laine Tykkikuja 5 c 25 01280 Vantaa

IILMA-AMMUNNAT RANNIKKOTYKISTÖN MERI- JA I 1992 -RAUMA

HUOM! AMMUNTOJEN AIKANA AMMUNTOJEN JOHTAJA VASTAA VHF-KANAVALLA 16 KOTKAN RANNIKKOPATTERISTO PUH 952-21 333

,

,. . . .,

.,.

•

SUOMENLINNAN RANNIKKORYKMENTII PUH 90-1614811

, . . .,

41

HYVÄT SUKELTAJAYSTÄVÄT, Hyvää alkanutta kesää Teille kaikille. Lupasin viimeksi, että tässä lehdessä julkaistaan seurakyselyjen vastauksia koskien koulutusvastaavia sekä muuta toimintaa seuroissa. Ensimmäiseksi haluankin kiittää kaikkia vastanneita seuroja yhteistyöstä sekä aktiivisuudesta; olen saanut paljon tietoa ja tarpeellista palautetta ja yrittänyt niiden perusteella kehittää omaa työtäni. Tämän lehden seuralista on koottu saatujen palautteiden perusteella.

Jäsenkorjauksia koskevat liitosta annetut ohjeet ja käytäntökin ovat vaihdelleet melko usein jo minunkin puolitoistavuotisen työhistorian aikana. Suurin syy tähän on ollut se, että alati kasvavassa liitossamme ei ole ollut tarpeeksi toimivaa tapaa hoitaa näitä asioita, jotta niistä olisi tullut "sääntöjä". Uskon, että näiden kokeilujen ja saatujen palautteiden perusteella olemme päässeet askeleen pidemmälle ja voin esitellä tämänhetkisen parhaan tavan hoitaa asioita:

- JÄSENKORJAUKSET Jäsenkorjausten tekeminen tulee tapahtumaan kalenterivuoden aikana siten, että joulu-/tammikuun aikana tullaan

seuroille lähettämään liiton atk:lla oleva listaus sekä tilillepanokortti. Uuden SUSL:n toimintasäännön mukaan lista tulee lähettää korjattuna takaisin helmikuun 15. päivään mennessä. Jäsenmaksut tulee olla maksettuna maaliskuun 1. päivään mennessä sen jäsenmäärän.mukaan, jonka seura on ilmoittanut. Nämä ilmoitetut jäsen korjaukset tehdään atk:lle maaliskuun aikana, joten uudet jäsenet tulevat saamaan lehteä numerosta 2 alkaen. Vastaavasti poistuvat jäsenet saavat vielä vuoden 1. numeron ilmaiseksi. On mahdotonta saada kaikkia korjauksia ja maksuja suoritetuksi tammikuun aikana. Tämän keväisen korjauksen jälkeen saadaan äänimäärät laskettua kevätkokousta varten. Seuraavaksi tullaan lähettämään uudet jäsenlistat korjattaviksi elo-/syyskuun aikana. Näiden listojen perusteella haluamme tarkistuttaa seurojen jäsentilanteen ennen syksyn vuosikokousta äänimäärän laskemiseksi. Toisin sanoen haluamme seurojen tarkistavan jäsenasiansa kaksi kertaa vuodessa.

Koska kuitenkin seurat saavat uusia jäseniä pitkin vuotta ja varsinkin kurssien jälkeen, saavat seurat oma-aloitteisesti ilmoittaa uusia jäseniä milloin haluavat. Jäsenmaksu liitolle on sama pitkin

vuotta, eli 70,-/aikuiset ja 25,-/alle 16-vuotiaat. Toivomme sukeltajien tekevän osoitteenmuutoksensa itse, esim. lehdessä olevalla osoitteenmuutoslapulla, ja toivottavasti seuratkin kannustavat jäseniään tähän, sillä muuten osa lehdistä voi jäädä saamatta vanhentuneen osoitteen takia. Jäsenten poistamisesta vielä sen verran, että kun maaliskuussa on jäsenet ilmoitettu liittoon, ei niitä enää saa syyskuussa - yli puolen vuoden jälkeen - poistaa. Jos seura maksaa oma-aloitteisesti jäsenmaksuja liittoon, on tärkeää laittaa pankkisiirron tiedonantojakohtaan merkintä, mikä seura maksaa jäsenmaksuja ja kuinka monesta jäsenestä (nuorisojäsenet eriteltyinä!). Jos liitto laskuttaa jäsenistä, tulee summaan lisäksi 25,- markan laskutuslisä.

- CMAS-KORTIT Korttihakemukset - niin uusinnat kuin uudetkin - tulee lähettää oman seuran koulutusvastaavan kautta liittoon. Koulutusvastaavalla on oikeus uusia seuralaisten kortteja, vaikkei hänellä olisikaan kouluttaja korttia. Idea on, että jokainen seura pystyy uusimaan jäsentensä kortit itse ja hoitamaan muutkin koulutukseen liittyvät asiat sisäisesti.

OSOITTEENMUUTOSKAAVAKE Hyvä Urheilusukeltaja-Iehden saaja! Jos osoitteesi muuttuu, muista ilmoittaa siitä myös liiton toimistoon. Näin saat lehtesi aina oikeaan osoitteeseen. Seurat ovat velvollisia tekemään jäsenkorjaukset vain kaksi kertaa vuodessa.

Tällä lomakkeella saat kätevimmin osoitteenmuutoksesi tehtyä! Merkitse lomakkeeseen myös, oletko jäsen, seuran yhdyshenkilö vai koulutusvastaava. Näin saamme eri rekisterimme ajan tasalle, sillä jäsenrekisteriin korjatut tiedot eivät korjaa seuran yhteyshenkilön eikä koulutusvastaavan tietoja!

MUUTTAJAN NIMI ENTINEN OSOITE SEURA SYNTYMÄAIKA JÄSEN I YHTEYSHENKILÖ I KOULUTUSVASTAAVA (merkitse oikeat) UUSI OSOITE _______________________________________________________

PUH.K. _ _ _ _ _ _ _ __

PUH~

_ _ _ _ _ _ _ __

MUUTOS ASTUU VOIMAAN _ _ _ _ __ Postita osoitteenmuutos osoitteella: SUSL, Radiokatu 20, 00240 HKl. Voit myös faxata ilmoituksen numeroon 90-1 58 2516. f

42

- SOITTELUISTA LIITTOON Olen kamalan pahoillani, kun kuulin miten tiukan kuvan liitto on itsestään antanut mm. edellisen seurakirjeen ja viime lehden välityksellä. Kun halusimme rajoittaa tulevien puhelujen määrää, oli pääsyynä se, että jouduimme ottamaan useita osoitteenmuutoksia kerrallaan, koska ilmoittaja ei halunnut lähettää niitä postitse. Samaan aikaan puhelinkeskus jonotutti kiireisiäkin puheluita pisimmillään yli kymmenen minuuttia saamatta niitä yhdistettyä. Koska liitosta kysellään painekammiota ja lääkäreitä ja muita todella tärkeitä asioita, halusimme, että tänne soittajat pääsisivät kerralla läpi, eivätkä joutuisi vihaisena tai hädissään odottamaan, kun me kirjoittelemme useiden jäsenten uusia osoitteita ylös. Eli hyvä tarkoituksemme voida palvella paremmin kääntyi täysin päälaelleen! Korostan tässä, että otamme mielellämme kaikki puhelut vastaan, autamme ja neuvomme kun voimme, mutta toivomme edelleen, että osoitteenmuutokset tulisivat kirjallisina. Jos saamme tavarantilauksia puhelimitse, käännämme puhelun suoraan numeroon 90-158 2266, koska siitä numerosta tavarat kuitenkin lähetetään. Tämä on tilaajalle nopein tapa. Kun ilmoittelette lehden ostetaan/myydään palstalla, tulee ne ilmoitukset lähettää kirjallisina tänne liittoon, josta ne toimitetaan edelleen. 11moittaminen on ilmaista, mutta edellytämme, että ilmoitus on kirjallinen.

- MUUTA SAATUA PALAUTETTA Olemme saaneet toivomuksia hyvästä urheilusukelluksen esitteestä sekä esittelyvideosta. Urheilusukelluksen esite on valmistumassa pikkuhiljaa, mutta videon teko on hyvänä ideana otettu korvan taakse. (Tosin taustamusiikin hinta on 9,-/sekunti ... ) Lajiemme tulostietoja tuoreina on toivottu lehtiin. Valiokuntien tiedottajien lähettämiä tulostietoja julkaistaan kyllä, mutta täytyy muistaa, että lehden kokoamiseen kuluu miltei kuukausi, joten lehden ilmestyessä ovat siinä olevat asiat pakostakin ainakin kuukauden vanhoja.

On myös ehdotettu, että lehdessä julkaistaisiin luettelo erilaisista sukelluskohteista Suomessa ja muualla Pohjoismaissa. Olen tilannut Norjan Matkailuliitosta listan maan sukelluskohteista joka tosin on liian iso lehdessä julkais~ tavaksi. Muista Pohjoismaista ei vastaa t

vaa listaa ole, joten Tanskan ja Ruotsin kohteet jäävät "ilmaan roikkumaan", mutta Suomen kohteista voin tehdä listan jos saan teiltä apua. Eli halukkaat lähettäkää minulle tiedot hyväksi katsomastanne kohteesta paperilla niin, että siitä käy ilmi lääni, sukelluskohde tietoineen ja mahdolliset muut kommentit. Kokoan tiedot sitten täällä ja kerron niistä myöhemmin.

Sukellusretkiä ei liitolla ole mahdollista järjestää,' mutta välitämme muiden retkiä jos saamme tänne tietoa; useat seurat järjestävät retkiä pitkin kesää.

Kiitos myös teille, jotka olitte tyytyväisiä nykyiseenkin toimintaamme!

- TULEVIA UUDISTUKSIA Liiton lomakkeet uusitaan kesän alussa, ja uudet lomakkeet saa liitosta! Uusimme pikkuhiljaa myös korttientekosysteemiä, ja kesästä alkaen kahden tähden sukeltajat saavat uuden kortin; muut uudet kortit tulevat ensi vuoden puolella. Nousutaulukoista tehdään Iisäpainos ja samalla painetaan veden alle mukaan otettavia "muisti kortteja", joissa on keskeisimmät sukellussyvyydet ja -ajat etappeineen miltei pankkikorttikoossa. Tarkoituksena on palvella molemmilla kielillä, joten teksti tulee olemaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Uusi systeemi tulee olemaan se, että A4-kokoisen roiskeveden pitävän taulukon saa ostaa suomen- tai ruotsinkielisenä ja tämän mukana tulee muovinen muistikortti, joka on kaksikielinen. Hinta tulee oleman enemmän kuin nykyinen 3,-, mutta se tuskin ketään kaataa. Kysykää lisää kesällä toimistosta!

~ NAAMARIT CcjJ) ~

~

Näiden terveisten myötä toivotan kaikille lämmintä kesää, hyvää mieltä ja sukellusintoa!

Reef Oream

145,145,145,-

Excalibur Reef Prelude Xanadu

220 220'220'210;-

(/)

~

SILlKON

co

<i. r=

i ~,: ~i~tion I~[ ::) ~

:::l <

-l -l

~

a:

< o

w

z

oI Cl..

o(/)

:

V

. Valiant

280:270,280,280,-

Tico Optico Prestige

-------------Optiset lasit

210,- /kpl

SNORKKELIT L-snorkkeli Anatomic, PVC Anatomic, kumi Anatomic, silicon Apollo Prestige Shotgun

50,70,70,90,110,210,-

RÄPYLÄT~ ()

::)

z

o

> < < 3:

o

:;:c:

OSSI Nu finns det etappuppstigninstabeller för svenskspråkiga också!! Vid köpet av A4-tabell får du också en Iiten plastkort som innehåller de viktigaste djupheter och deras etapptider att ta med under ytan. Fråga mera i förbundets kontor.

KUMISET Excalibur

g -l

~

«

o eI: Cl..

~

::)

V5 Z

a: ~

Speedfin 36-38, umpikanta Speedfin 38-40, umpikanta Speedfin 40-42, umpikanta Speedfin 42-44, umpikanta Speedfin 44-46, umpikanta Flash Energy 36-38, umpikanta Flash Energy 38-40, umpikanta Flash Energy 40-42, umpikanta Flash Energy 42-44, umpikanta Flash Energy 44-46, umpikanta Quasar Impulse S, avokanta Quasar Impulse M, avokanta Quasar Impulse L, avokanta Jetmaster L, avokanta Abyssal L, avo kanta Apollo Prestige S, avo kanta Apollo Prestige M, avokanta Apollo Jet II M, avokanta Scubapro Seawing M,L,XL Explorer Graphite Jet Mares Plana Avanti L Mares Plana Avanti XL

190,195,205 210;240,190,195,200,210,220,290,315,320,315,345,540,560,310,480,410,480,510 ,-

lJ..

~ PUUKOT ~~ Apollo AK -72 Spider Professional Kamsin OK-75 Reef OK-80 Sunfish Hi-cut

260,230,210,140,210,230

Pajalahdentie 9, 00200 Helsinki puh. (90) 692 2358, fax (90) 692 7203 Humalistonkatu 13, 20100 Turku Puh. (921) 518 747, fax (921) 518 747

SVEN-OLOV OLANDER JUHLI TURUSSA Aurajokiuinti meni ajoituksen osalta pommiin, osanottajia ei montaakaan ilmestynyt lähtöpaikalle. On se vaan kumma asia talvella kokouksissa naristaan, ettei ole ohjelmaa, sitten kun kootaan joukkoa tekemään jotain, järjestetään esimerkiksi kilpailut - Ei ole osanottajia järjestäjät ovat nähneet turhaa vaivaa, hankkimalla palkintoja, varaamaIla aikaa ja kilpailupaikkoja. Kannattaiskos näiden ainaisten narisijoiden ja arvostelijoiden katsoa peiliin. Aurajoki uinti vietiin kuitenkin lävitse niiden neljän uskollisen voimin.

Tulokset: Sven-Olov Olander, Ruotsi Sami Sorri Samuli Arte Janne Leppäniemi Ruotsalainen vieraamme antoi pari vihjettä tulevasta kesästä räpylöinnin osalta. Pari mielenkiintoista kisaa on luvassa. Eckeröstä-Ruotsiin on varsinainen Maraton matka niin uimareille kuin järjestäjillekin. Strömsholms-Kanal sim oli toinen, jonne he toivoisivat vastavuoroisesti uimareita. Molemmista kilpailuista lähemmät tiedot saat liiton toimistosta.

KILPAILUJA VELJET - KILPAILUJA

SUKELLA KOKENEIDEN AMMATTILAISTEN KANSSA PUNAISENMEREN HUIPPUOLOSUHTEISSAl Aurinkomatkatja sukelluskouluttaja Osmo Puuk.ila ovat järjestäneet sukellusmatkoja yhdessä jo 10 vuotta!

Nyt 10-vuotisjuhlavuonna 92/93 sukellusohjelmamme on entistäkin monipuolisempi: Viikon sukellussafarit Sharm El Sheikiin ovat täydellisiä sukeltajan erikoismatkoja. Hinta alko 4.795 mk (06.12.92) + matkustajavero 200 mk kattaa kaiken olennaisen eli lennot, majoituksen, aamiaiset, sukellusasiantuntijan palvelut, 10 sukellusta, pullot, painot ja painovyön, kuljetukset sukelluskohteisiin, meno- ja paluukuljetukset Siinaille sekä rajamaksut. Safarin jälkeen voit viettää toisen viikon Eilatissa. Safarien lähtöpäivät: 01.11., 06.12., 31.01., 28.02. ja 28.03.

Eilatissajärjestämme viikon CMAS* -peruskursseja, kahden viikon CMAS*I** -kursseja sekä viikon erillisiä CMAS** -jatkokursseja. Lisäksi ohjelmassamme on noviisisukellusmatkoja niille, joilla ei ole avovesikokemusta sekä harrastajille, joiden tiedot ja taidot ovat päässeet unohtumaan. Eilatin sukellusmatkoille voit ottaa mainiosti myös perheesi mukaan!

Varaa matkasi ajoissa, paikkoja on rajoitetusti!

Lue lisiA sukellusmatkoistamme Aurinkomatkojen Lomaoppaasta talvikausi 92/93 tai pyydä lisitietoja Aurinkomatkoista Leena Rautiaisel uh. (90) 1233 267.

aurinko matkat

Sukelluskurssien ohjelmat ovat katlsainvälisen sukeltajien maailmanjärjestön CMAS:n hyväksymiäja kursseilta saatu todistus oikeuttaa sukeltamaan kaikkialla maailmassa.

KUTEN SUKELTAJA HALLITSEE PAINOTTOMUUDEN HALLITSEE SERIOFFSET PAINOTYÖT.

GRAAFISEN ALAN HUIPPUTEKNIIKKA PALVELUKSESSANNE. Monipuoliset tekstin- ja kuvankäsittelyjärjestelmät yhdessä vahvan ammattitaidon kanssa takaavat korkealuokkaisen painojäljen ja edullisen hinnan painotuotteillenne.

~

serioffset

se paremman palvelun painotaio PL 95 20101 TURKU 921-693 311 FAX 921-694 425

TAPAHTUMAKALENTERI 1992

~ .

KESÄKUU Turvasukeltajaleiri 5.-7.

Murenaralli 6.

UP-Cup 14.

Vaasa Porvoon mlk Dortmund

HEINÄKUU Laitesukelluskurssi leirimuodossa 12.-17.

12.

Suk.suunn. koulutus 18.-19. avoin kisa " 24.-26.

SM-kisa -,,-

Vierumäki HML HML HML

ELOKUU 17.-24.

22.

22.-23.

29.-30.

29.-30.

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsen lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

RU MM-kilpailut Suk.kalastus Kymen avoin pm.kisa Suk.kalastus SM PM " Hanko-cup

Ateena Kotka Kotka Hanko Hanko

Päätoimittaja: Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24

k.921-391098 20310 Turku 31 t. 921-694317

Ilmoitushankinta: Brita Ikävalko

Radiokatu 20 00240 Helsinki (90) 1582257

RU MM-kilpailut, pitkät matkat RU Vantaanjokiuinti, SM-osakilp.

Meripelastustaitokilpailut UP-Cup Mini-PM SUK.suunn. SM-yökisa VA-kuvauksen SM-kisat CMAS * * * -kouluttajien jatkokoulutus

Hollanti, Almelo Oulunkylä Hamina Oslo Ruotsi HML Kouvola Kisakallio

Puheenjohtaja: Helena Jaatinen

ilt. kot.

90-2975794

SYYSKUU 3.-7.

5.

5.

12.

12.-13.

12.

25.- 27.

LOKAKUU UP-Cup 3.

3.-4.

UP-Cup 10.-llo UP-Cup 17.-18.

UP-Cup CMAS * * -kouluttajakurssi 23.-25.

23 .-25.

CMAS * -kouluttajakurssi Kalakukkoralli 31.

UP-Cup 31.

Berliini Kööpenhamina Turku Eskilstuna Kisakallio Vierumäki Kuopio ZOrich

MARRASKUU 7.-8.

Sukellusvanhinkurssi 14.-15.

Vuosikokous/syyspäivät 20.

Deco-päivä 20.-21.

UP Nuorten EM-kilpailut

E-Suomi Vaasa Tampere Kööpenhamina

28.-29.

Oulu

Kouluttajapäivät

JOULUKUU 19.-20.

UP-Cup Halliralli

URHEILU

SUKELTAJA

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Ilmestymis- ja ilmoitusaineistoaikataulu N:o

Ilmestyy

IImoit.

Tekstit

4 5

7.10.

7. 9.

30. 8.

9.12.

9.11.

2 .11.

Vuosi kerta 180,Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Radiokatu 20 00240 Helsinki

(90) 1582258 Oy Turun Sanomat Turku

Göteborg avoin

UUTUUKSIA 1. Pro Oive su keltajan varustekassit kestävästä nylon laminaatista, (vesitiivis ).

Kasseja löytyy 3 eri mallia aina laajasta ja helposti pakattavasta (täysin aukeava) Pro Sport mall ista pienempiin hallikasseihin . Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Hki 2. Uusi Sherlite MK 111 sukeltajan käsivalaisin, kaksilanka Xenon polttimella, teho 100.000 cand. , (n. 15 W) 8x1,5 v alk. paristolle. Paloaika n. 10 h. Max. syv. 90 m. Rajoit ~ttu elinikäinen takuu . Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Hki 46

UVITTELEMAAN, NAUTTIMAAN, OSTOKSILLE

SERENADEJASYMPHONY Itämeren loistoristeilijät. Enemmän huvittelua, enemmän nautintoja. Tai vaikka ostoksilla koko matkan Helsingistä Tukholmaan.

SVEA JA WELLAMO Itämeren rennoimmat risteilijät.

Pidä enemmän hauskaa matkallasi Turusta Tukholmaan.

Mukavin meritie Saksaan. Enemmän tunnelmaa, enemmän muistoja ja enemmän kokemuksia. Tuliaisia Hampurista ja Lyypekistä.

SILJ A: Helsinki puh. (90) 18044 Turku puh. (921) 652 244, Tampere puh. (931) 145 122, Avoinna ma-pe 8.30-18.00, la 9.00-1 4.00. Lisäksi ma-su Turun terminaal1 puh. (92 1) 652 255 klo 8.00-20.00 ja Helsin in termi naali uho 90\ 1804455 klo 8.00-1 8.00.

Spiro Supra Arctic - oikea valinta vaativiin talviolosuhteisiin Harkituista yksityiskohdista syntyy täydellinen kokonaisuus.

Hengitysventtiileissä se merkitsee ominaisuuksia, joihin voit luottaa vaativimmissakin olosuhteissa. Ja nauttia sukeltamisesta - turvallisesti.

SPIRO SUPRA ARCTIC on suunniteltu erityisesti kylmässä vedessä sukeltamiseen.

Ranskan laivaston hengitysventtiilien jäätymistä koskeneissa testeissä se saavutti erinomaiset tulokset. (Testiraportti saatavana pyynnöstä).

1 . aste on varustettu suojaavaIla silikonikammiolla ja 2. asteessa on käytetty patentoitua, jäätymisriskit eliminoivaa järjestelmää.

Ortodontisesti muotoiltu silikoninen suukappale lisää sukellusmukavuutta.

SPIRO SUPRA ARCTIC edustaa sitä täydellisyyttä, johon SPIRO alan edelläkävijänä maailmanlaajuisesti pystyy.