Issuu on Google+


Uusi Silja Hotelli

KOKOUS TUKHOLMASSA. Ariadnen nykyaikaiset kokoustilat ovat korkea -

Ariadne.

tasoisesti varustetut ja helposti muunneltavissa eri kokoisille ryhmille . Ylimmän kerroksen Sky -baari tarjoaa huikeat näköalat

Meren

yli V ärtanin lahden.

MASSA,

Värtanissa, Sinua odottaa uusin

Silja-hotelli, Ariadne. Se helpottaa siirtymistäsi mereltä maihin ja päinvastpi':!. Hotellin ajan mukainen kokouskeskus sopii

erinomaise~tl.

niin

pienille kuin suurilIekin ryhmille ja Ariadnessa

äärellä, Tukholmassa.

KULTTUURIMATKALLE TUKHOLMAAN. Suurkau pungin kulttuuritarjonta antaa h yvän syyn lähteä parin päivän virkistysmatkall e Tukholmaan.

SILJA lINEFl.

Konserteista, teartereista, museoi sta ja taidenäytt e ly istä löydät kymm e niä hyviä syitä v iipy ä pit empään.

2

Varaa matkasi matkatoimistosta! sama an hintaa n matkatoimi sto stas i. jo ll a on


Onko luonto vielä meidän

URHEILU

SUKELTAJA 10.6.1991 Puheenjohtajalta Sukelluksen veteraaneja Koekaniinina N orppa viikonloppu Räpyläuinnista . Sukeltajan katkismus Urheilun valituselin Sukellustietokoneista Helsingin halliralli Kirjallisuutta Mustamakkaraa Uppopallosta Akuista ja lampuista Kirsi Alanen Sukellussafari Andalskär OLGA Toimisto Sipinöitä Tutkintaa takametsissä Trippi Austraaliaan Uppopallon MM s/s Atlantic Kalifornian jättilevät In memoriam Kalastuksesta Tapahtumakalenteri Kansi: Tähdet Vaasassa

sivu 3 4

6 7 8 12 13 14

17 18 20 21 22

24 26

28 31 32 34 35 36 37 38

42 43 45

46

Kaksi viikkoa avovesikauden avaukseen, kauden ensimmäiseen sukellusleiriin. Laitteet on huollettu, uusi kuivapuvun kanssa käytettävä liivi odottaa pakkauksessaan. Vene on laskettu veteen, joskin moottorissa on jotain mätää; se ei toimi, vielä. Suomen kevät tekee tuloaan. Iltalukemisena ahmin Ron ja Valerie Taylorin upeasti kuvitettua kirjaa "Hajens rike': Yöpöydällä odottavat vuoroaan myös muut kirja-alennusmyynnistä pilkkahinnalla ostamani kirjat: The Great Barrier ReeJ, Marinarkeogi (ruotsalainen meriarkeologian oppikirja) ja Jacques Cousteaun The Ocean World. Kahden Luojan luoman kohtaaminen väikkyy päiväunissa: sukeltaja (1,65 metriä) ja kaunis, ystävällinen (1) tiikerihai (4 metriä). Todellisia sukeltajan unelmia. Tuntumaa sukeltamiseen on haettu lämpimistä vesistä. Iho kesii voimakkaan auringon paisteen jäljiltä. Ajatukset keskittyvät vedenalaiseen elämään. Vaikka olen ollut kotonajo viikon, näen illalla silmät sulkiessani yhä perhoskalojen pilven, joka ympäröi minut parin tuuman etäisyydellä maskista keitettyjen kananmunien innoittamana. Joukossa uiskentelee useita papukaijakaloja, joille myös sormi voisi kananmunan ohella maistua. Napoleonkala mulkoilee taustalla; se mielii saada loputkin kananmunat. Juuri ennen nukahtamista kookas sympaattisen näköinen mureena täyttää mielikuvan näkökentän ja pikkukalat häviävät. Elämän rikkaus koralliriutalla jaksaa aina hämmästyttää, unessakin. Suomessa sukeltaminen on niin erilaista. On kylmää, pimeää ja sameaa. Ja elämää on niin vähän. Onhan täällä viehätyksensä; missä muualla on sellainen määrä hylkyjä. Jännitystä täällä löytyy enemmän, kun ei tiedä mitä kahden- kolmen metrin päässä itseasiassa löytyy; etsityn kohteen voi onnellisena ohittaa käsivarren mitan päästä sitä näkemättä. Mutta elämää täällä ei juuri löydy. Vai löytyykö? Mutta entä yksi parhaista sukellusmuistoistani? Se oli kieltämättä Suomessa, Saaristomeren ulkoluodoilla, jossa Itämeren elämä syntyy. Jylhiä vedenalaisia maisemia, matalammassa hedelmöittynyttä mätiä, pikkukaloja, näkyvyys 10-15 metriä. Ja suuri hyljeyhdyskunta. Onko ystävällisempää, uteliaampaa luontokappaletta kuin itämeren hylje. Edes ihmistä se ei osaa pelätä. Siinä sukellusparini ja minä istuimme kallioluodolla täysissä sukellusvarusteissa noin metrin syvyydessä. Uteliaita hylkeitä vilahteli ympärillä, hieman arkoina, mutta kerta kerralta yhä lähempänä. Mitä ihmettä ne voivat ihmisessä nähdä. Eihän ihminen koskaan ole mitään hyvää niille aikaansaanut. Entäpä uteliaat ahvenet. Monet kerrat olen Porkkalanniemen "särkällä" seurannut ahventen edesottamuksia. Vai pitäisikö sanoa, että ahvenet ovat seuranneet minun, ihmisen, edesottamuksia. Meillä on matalikolla kohde, jossa vuodesta toiseen teimme pohjakartoitusta köysistä tehtävän ruudukon avulla. Köysiä rauhallisesti paikallaan ollen sitova ihminen tuntuu erityisesti kiinnostavan ahvenia. Ne kerääntyvät 15-20 sentin etäisyydelle seuraamaan tapahtumia, katsovat suoraan silmiin luottavaisina. Minusta edelleen tuntuu, että ymmärrys ja hyväksyminen oli molemminpuolista. Ensimmäisellä kerralla se kuitenkin tuntui uskomattomalle. Ihminen voi pitää sitä luonteenomaisena koiralle ja kissalle, mutta ei ahvenelle. Pahalta vain tuntuu, että hyljeluodon toiselta kulmalta löytyi karannut kala verkko ja että ahvenystävieni asuinalue on myös pilkkijöiden suuressa suosiossa. Ravintoketjujen päässä olevat eläinlajit, mm hait, hylkeet ja merikotkat kärsivät ihmisen ympärilleen levittämästä saasteesta; monet näistä lajeista ovat uhanalaisia. Omin silmin olen myös voinut havaita rakkoleväkasvustojen katoamisen vain muutamien vuosien aikana. Siellä, missä vielä 1970-luvun lopussa, 1980-luvun alussa kasvustot peittivät laajoja alueita merenpohjaa, tapaa käsi tänään ilkeänhajuisen ja -näköisen paksu hötökerroksen, jossa mikään elävä ei voi pysyä hengissä. Ihminen, joka on tarkoitettu osaksi luontoa, on muista lajeista piittaamatta ottanut luonnon omakseen, tehnyt sille mitä haluaa, ja rikkonut sen tasapainon. Ihmisen käden jälki näkyy kaikkialla, koralliriutalla ja Itämeren ulkoluodolla. Pelkkä itseään sivistyneenä pitävän ihmisen läsnäolo, sen asuinalueen laajeneminen, uhkaa muiden lajien hyvinvointia. Hain ja hylkeen asuinalueet pienenevät, saastuvat ja tuhoutuvat. Ihmisen älykkäästä teknologiasta puuttuu ymmärrys ja vastuu siitä luonnosta, jonka osa ihminen kuitenkin on ja jota ilman se ei voi itsekään tulla toimeen. Jos ihminen edes tyytyisi pelkkään läsnäoloon. Pahinta on, että ihminen on tuhonnut ja yhä tuhoaa monia sekä maalla että vedessä eläviä lajeja, usein vain huvin, ei aina suinkaan ravinnon vuoksi. Tiikeriä ja sutta, haita ja hyljettä on metsästetty surutta, harva näistä on tänäkään päivänä uhanalaisuudestaan huolimatta rauhoitettu. Ttillaista muutosta en halua katsella. Haluan, että kauniit muisti- ja mielikuvani voisivat olla todellisuutta, ei ainoastaan tänään, vaan myös vuosien kuluttua. Haluan, että tulevat sukupolvet voivat nähdä myös kaiken sen mitä oli ja on. Mitä minun pitäisi, mitä voisin sen hyväksi tehdä? Sitä jää miettimään.' Helena

3


SUKELLUKSEN VETERAANEJA ULF CARPELAN, VETERAANISUKELTAJA Vuonna 1952 ei rahallakaan Suomessa saanut kunnon urheilusukeltajan välineitä, eikä Ulfilla ollut edes rahaa. 15 vuotias poika haaveili sukeltamisesta, ja yhdessä ystävien Jalle Hägg ja Henrik Cronströmin kanssa pojat suunnittelivat kypärälaitetta. Peltiseppä teki pytyn, mutta siihen melkein varat loppuivat. Lyijyä laskettiin tarvittavan 20 kg, ja lyijy oli kallista. Tenniskenttien valkoiset linjat olivat (ainakin siihen aikaan) ohutta, valkoiseksi maalattua lyijynauhaa, ja iso läjä käytöstä poistettua nauhaa oli Kalastajatorpan kenttien varastorakennuksessa. Pojat tekivät öisen iskun varastoon, ja kantoivat kenenkään estämättä 20 kg nauhaa katuja pitkin Runeberginkadulle. Letkua tarvittiin ainakin 15 m. Todettiin että kypäräsukeltajan ilmaletku oli täysin poikien resurssien ulkopuolella. Mutta niin oli rautakaupasta saatava kasteluletkukin. Letkua oli saatava ilmaiseksi. Pojat etsivät sopivan rakennustyömaan, missä kompressori jyskytti, ja yöllä iskuryhmä lähti taas liikkeelle. Tällä kertaa oli käydä huonosti, sillä yövartija huomasi, juoksi perässä ja ampui varoituslaukauksen. Pojat juoksivat kuitenkin nopeammin, eivätkä letkusta luopuneet. Kaksi autopumppua joutuivat ostamaan, ne kytkettiin yhteen takaiskuventtiilin välityksellä, ja sukellukset saattoivat alkaa. Ensimmäiset kypäräsukellukset Alkeellinen kypärä toimi hyvin, kunhan sukeltaja muisti pitää päänsä pystyssä, sillä kypärä lepäsi hartioilla vain painojen varassa. Piti varoa hengästymistä, sillä pumpputeho oli tuskin riittävä edes matalassa vedessä. Poikien suruksi maksimisyvyys oli 6-7 m., siinäkään syvyydessä ei voinut kauan viipyä ennenkuin pumppumies läkähtyi ja ilmantulo entisestäänkin väheni. Ulf suoritti sukelluskeikkoja tällä kypärällä, ja vain kerran oli käydä hullusti. Kohteena oli peräffioottori. Ulf löysi moottorin, irroitti turvaköyden ranteesta ja kiinnitti sen moottoriin. Sen jälkeen hän nykäisi köydestä 3 kertaa, niin kuin oli veneessä olevan kalastajan kanssa sovittu. Kalastaja tarttui lujasti kiinni - ilmaletkusta - ja alkoi kiskoa. Kypärä irtosi Uffen hartioista ja nousi hyvää vauhtia pintaa koht;i. Uffe koukisti 4

heilusukeltajain Liitto ja syyskuussa "Sammakkokerho" josta seuraavana vuonna tuli "Urheilusukeltajat ry., päätettiin sulautua tähän isompaan seuraan. Vedenalaisia kommelluksia

polvia ja otti pohjasta vauhtia, nousi kuin nuoli kypärän perään, sai kiinni reunasta ja veti päänsä sisään. Helpotuksen huokaus! Helsingfors Amatördykarklubb Uffe, Jalle ja Henrik perustivat tämän Suomen ensimmäisen sukellusseuran. Liittomme historiikin "Kolmekymmentä vuotta sukeltamista" mukaan tämä tapahtui keväällä 1956, mutta Uffen mukaan aikaisemmin. Porukkaan liittyi vielä allekirj oittanut, enkä muista minä vuonna. Emme viitsineet ryhtyä rekisteröimään, ia kun elokuussa '56 perustettiin Ur-

Ensimmäiset paineilmapullot olivat AGA:n 101 pullot, jotka olivat tavattoman painavat, ne kun eivät olleet tarkoitetut sukeltaji11e. Uffe, niinkuin minäkin, rakensi laitteen kahdesta tällaisesta. Regu oli of!1atekoinen. Utössä Uffe teki poraustyötä kasuunia varten. Pohjaan vain 6 m. Yleensä käytettiin letkua pinnalle, mutta Uffen piti mennä vain tarkistamaan paikkoja, joten hän pani lyijykengät jalkaan, paineilmapullot selkään ja hyppäsi veteen. Poran ilmaTetku piti toimia apuna paluuta varten pmnalle. Uffe sattui astumaan liian lähelle karin reunaa, liukastui levän peittämälIä sileällä, viettävällä kalliolla, ja huomasi yhtäkkiä olevansa 13 m syvyydessä karin alapuolella. Kipuaminen takaisin rinnettä ylös ei onnistunut, eikä lyijykenkien tukevien nahkahihnojen avaaminen. Uffe lähti hitaasti kiertämään laajaa karia. Onneksi Suomen kalliot eivät ole eteläpuolella yhtä sileät kuin pohjoispuolella, ja lopulta Uffe pääsi takaisin ylös ja poran luo, jostava pelastava letku nousi pintaa kohti. Toinen, ja vielä pelottavampi kommellus, sattui Helsingissä. RomuKoskinen, sen ajan kuulUIsa sukeJtaja-originaali, oli romuttamassa vanhaa laivaa, janipullinen irtihitsattua


laivapeltiä putosi kraanasta laivan ja kaijan väliin. Paikalle tuli Uffe, ja vei alas sopivan vekottimen j olla sai levyt nostettua yksi kerralla. lYö edistyi sunnitelmien mukaan kunnes ohiajavan laivan aiheuttama vesivirta painoi romulaivaa lähemmäksi laituria, kunnes Uffe oli loukussa. Apumies kuuli kun paineilmapullot kolisivat laivan pohjaa vastaan, ja yritti vetää ylös, mutta tuloksetta. Uffe pystyi kuitenkin liikuttamaan käsiään, ja pikkuhiljaa sai kaivettua soraa ja kiviä pois altaan, ja kovan työn jälkeen avautui tie kohti pintaa. Uffen myöhemmät vaiheet 60-luvulla muutti Uffe Ruotsiin, Göteborgiin, missä hän teki työsukelluksia telakoilla, muutti käytyään Casa Blancassa Jämtlandiin, missä hän monta vuotta hoiti hiihtohissejä sekä opasti turisteja hiihto- ja patikkaretkillä. Mieluimmin Uffe vaelsi yksin tuntureilla, usein metsästäen. Hänen mielestä tuntureilla on eräässä mielessä sama "feelis" kuin sukeltaessa: hiljaisuus, yksinäisyys, eristyneisyys muusta maailmasta. Mikä

oli

jännittävin

sukellus?'

Yösukellus ' 'VEGA:an", vastaa Uffe. Olimme nostamassa sen ankkurikettinkiä, mutta se oli takertunut ankkuri peliin hylyssä. Vedimme arpaa siitä kuka lähtee yön pimeydessä alas, ja minä tietysti "voitin". Hylyssä lamppuni alkoi reistailla, syttyi kun ravistin sitä mutta sammui taas, ja hetken perästä syttyi. Aallokossa kettinki liikkui, jossakin pimeydessä yläpuolellani kaatunut savupiippu pyöri edestakaisin pitäen aavemaista melua, se oli kertakaikkiaan pelottava yksinsukellus, mutta tehtävä onnistui. Uffen kertomuksen mukaan kirioitti PROLLE PROLLE ja ROLLE sukelsivat yhdessä jo 50-luvulla, aloittivat vedenalaiset tutkimukset sukeltaen Tvärminnen biologisella asemalla. Vanhan sukellusparin puhelinkeskustelun avaus kuuluu: 'De'e'PROLLEI E'de'ROLLE? PROLLE Jansson täytti 70 huhtikuun 22. ROLLE Lindstöm täyttää 60 kesäkuun 15. Pientä astmaa lukuunottamatta -kräh-kräh- meillä pyyhkii hyvin. Noudattakaa nuoret sukeltajat varomääräyksiä ja pitäkää liikenteessä silmät auki, niin tekin kasvatte aikuisiksi.

VALTUUTETUT MYYJÄT: Espoo Sylvester Korhonen Oy HelsinkJ Kultakönni Oy, Mikonkulta 5, R Styrman & Co, Timanttiset-Mannerheimintie Joensuu KuItasilta Jyväskylä Veljekset Torvinen Oy Kemi Kello ja Kulta A Konttinen Oy Kokkola Kokkolan Koru Quartz Kouvola Kello-Kulta Suninen Kuopio Puustjärven Kello- ja Kultaliike Oy Lahti Lahden Kellokeskus Oy Lappeenranta H J Suninen, Lappeenrannan Kultakello Loviisa KeIloliike P Karvonen Oulu Oulun Koru Oy Raisio Järvinen Ky Rovaniemi Kello ja Kulta A Konttinen Oy Seinäjoki Kultasepänliike Tulisalo Ky Tampere Harry Wahlberg Oy, Kainulaisen Kuita ja Kello Ky, Kultajousi Oy Pirkan Kello Ky Turku Suomen Kultasepät Oy, Timanttiset Kello ja Kulta Uusikaupunki Uudenkaupungin Kultakello Vantaa Aseman Kello Airport, Vantaan Kultakaari Ky

TOIVOVAT PROLLE ja ROLLE

5


"Koekanina" kuuden ilmakehän paineessa Lääkkeen vaikutusta syvyydessä tutkitaan ensi kertaa "Lähtöön kymmenen sekuntia", kaikuu seinästä. Painekammioon pölähtää höyryä. Lattia huojuu keskellä melumerta. Me neljä Sotilaslääketieteen laitoksen koehenkilöä matkaamme painekammiolla alas 51:n metrin syvyyteen. Suonissamme virtaa meille tuntematon määrä antihistamiinia. Tutun nuha- ja allergialääkkeen vaikutusta kovassa paineessa tutkitaan näin laajasti ensi kertaa maailmassa. Kuuden ilmakehän paineessa mitataan myös alttiutta sydämen rytmihäiriöihin ja sukeltajantautiin. Puolustusvoimien maksama ja Sotilaslääketieteen laitoksen viime elokuussa aloittama sukellusturvallisuustutkimus kestää vielä noin puolitoista vuotta. Se tehdään Tilkan sotilassairaalassa Helsingissä. Koesarjan ovat kehittäneet laitoksen lääkintäluutnantti Martti Kulvik, Merivoimien päällikkölääkäri Juha Sipinen ja Helsingin laivastoaseman päällikkölääkäri Juha Kuokkanen. Vapaaehtoisina koehenkilöinä on noin sata SUSL:n jäsentä, kaikki kokeneita harrastajia. Hupia syvyyshuppelissa Paine kammiossa kasvaa ja nieleskelemme minkä ehdimme. Täytekynät ja kamerat on kiltisti jätetty pinnalle räjähdysvaaran vuoksi. Pienten tasauspysähdysten jälkeen komentopöydän ohj aimissa olevat sotilasmestari Veli Vainionpää ja Martti Kulvik lisäävät vauhtia ja kiidämme kohti syvännettä. Kahtakymmentäneljää metriä vastaavassa paineessa kukaan ei enää kykene viheltämään, puhe on muuttunut akuankka-kaakotukseksi. Meteli on kova, ylipainemittari seinällä vaipuu kiihtyvällä vauhdilla pohjasyvyyteen. Pohjalla virtaa hiki. Palmupuut voisivat hyvin huojua kosteassa 40 asteen lämmössä. On kuin turkkilaisessa saunassa - paitsi että pojilla on rantashortsit. Tai kuin kotikapakassa iloisessa hiprakassa. Syvyyshumalan vapauttama Pekka Mujunen taputtelee kumppaneita olalle, seuratoveri Hannu Jääskeläinen Lahden Urheilusukeltajista hekottelee omiaan. Koeryhmän johtajaksi nimetty helsinkiläinen Bio-Sukeltaja Ari Ruuskanen yrittää pysyä vakavana mutta purskahtaa muiden mukana hervottomaan nauruun kesken rytmihäiriökokeen. Piirtelemme pohjalla peilin kautta häkkyröitä, siirtelemme monisteelle numerosymboleja, arvioimme omia tunteitamme. Rinnassa raksut6

taa sydäntä taltioiva nauhuri. Samat psykologiset kokeet mittaavat ennen laskeutumista ja pohjalla lääkeaineen ja syvyyden vaikutusta suorituskykyyn. Kummallinen kokemus: pinnalla lähes mahdoton piirrostehtävä on pohjalla uskomattoman helppo, merkkien siirtely sen sijaan takeltelee. Syvyyshumalaa? Olemme pohjalla parikymmentä minuuttia. Nousu on melkoista haipakkaa vaikka tapahtuukin turvallisesti SUSL:n nousutaulukoiden mukaan. Kammio puhaltuu täyteen kosteaa sumua, ilma viilenee äkisti kymmeneen asteeseen. Vetelemme kiireesti villaista ylle. Laskeva paine naksuu korvissa, hiprakkainen olo selvenee. Koetamme tarkkailla sukeltajantaudin oireita. Vain Arilla toinen korva hieman kutisee. Komentopöydältä painetta lasketaan sallitut 10 metriä minuutissa, aina väliin pysähdellen jotta typpi ehtisi poistua. Pisimmillään roikumme kolmen metrin syvyydessä parikymmentä minuuttia. Kun komentopöytä nostaa meidät pöytään, on lähdöstä kulunut tunti. Kuplat rätisevät veressä Heti kammiomatkan jälkeen Martti Kulvik ryhtyy metsästämään typpikuplia koehenkilöiden verestä. Doppler-ultraäänilaitteen kuulokkeissa veri virtaa tasaisena huminana, sydämen jumputuksen päältä typpikuplat erottuisivat rätinänä. "Yhtään kuplaa ei ole vielä löydetty", Martti Kulvik kertoo kun jokainen sadasta koehenkilöistä on testattu kerran. "Ja onneksi ei ole", hän jatkaa. Tutkimuksessa testataan nimittäin myös SUSL:n nousutaulukoiden turvallisuutta ja typen poistumisen tehokkuutta. Typpijäämistä johtuv4 vakavan asteen sukeltajantauti voi uusien tutkimusten mukaan aiheuttaa mm. ahdistuneisuutta, unettomuutta ja tulevaisuuden pelkoa niiden jokaisen sukeltajan tietämien muiden oireiden lisäksi. Tutkimuksessa selvitetään myös sydämen vakautta paineessa ja rasituksessa eli yritetään aiheuttaa koehenkilöille rytmihäiriö. Jouduimme sekä pinnistelemään hengenpidätyksen kanssa että harrastamaan kyykkyhyppelyä. Tutkijoiden mukaan on jo selviä viitteitä siitä, että rytmihäiriö syntyy herkemmin paineessa. Kovan paineen ja rasituksen aiheuttama rytmihäiriö sekä sydämen sykkeen samanaikainen raju hidastuminen johtaisivat väistämättä tajunnan menettämiseen ja sukeltajan hukkumiseen. Syytä tutkimiseen on sillä, aikuisilla on heijastuma vauvojen ns.

sukellusrefleksistä. Aikuisilla se aiheuttaa sydämen sykkeen hyvinkin rajun hidastumisen. Se tuntuu kylmään veteen laskeutuessa ... "ja entä kun maski syvällä jostain syystä lentää päästä", pohdimme porukalla kun testaajat vielä pari tuntia kokeen jälkeen tarkkailevat "koekaniensa" käytöstä. Antihistamiinien vaikutusta tutkitaan mm. siksi, että jotkut painekokeet ovat osoittaneet niiden heikentävän oppimista ja lisäävän päättelyvirheitä. Pinnallakin ne yleensä väsyttävät. Yli 30 metrissä ilmenevään syvyyshumalaan liittyy usein lievää nousuhumalaa muistuttava olotila, lisäksi typpi on nukuttava kaasu. "Lääkeaineväsymys ja syvyyshumala voivat kriisitilanteessa olla kohtalokas yhdistelmä", Martti Kulvik tähdentää. Tutkimuksessa niiden yhteisvaikutusta selvitetään ns. kaksoissokkotestillä, jossa koehenkilöt tutkitaan kahden eri pillerin vaikutusessa ja suorituksia verrataan keskenään. Aina vaan se huolimattomuus! "Ei ole olemassa turvallisia sukellussyvyyksiä' " Martti Kulvik korostaa. Suurin osa hukkumisista tapahtuu alle kymmenen metrin syvyydessä. Viime vuonna kuoli yksi sukeltaja ja painekammiossa hoidettiin 13. Yleisin hoidon syy oli sukeltajantauti. Hoito on monimutkaista ja kallista. Se ja muistoksi ehkä jäävä invalidisoiva vamma maksavat nimenomaan yhteiskunnalle, sukeltaja ei loppulaskun maksajaksi joudu. "Mutta hoito ei koskaan ole kustannuskysymys. Oireisen on aina siihen hakeuduttava", Veli Vainionpää painottaa. Sukeltajien onnettomuusriski ei · juuri nyt ole hälyttävä - mutta yksikin on liikaa, varsinkin kun yleisin syy on turvamääräysten rikkominen tai huolimattomuus. Liian tiheitä sukelluksia liian syvälle, vuoristo- tai lentomatkoja liian pian sukelluksen päälle. Hyvin harvoin onnettomuuden syynä on sairaus kohtaus, molemmat tutkijat painottavat. SUSL on viime vuosina tiukentanut sekä taulukoita että tehostanut koulutusta. Samoilla linjoilla ovat muutkin: ammatti sukeltaminen muuttunee pian luvanvaraiseksi ja Puolustusvoimien omat taulukot on nekin juuri uusittu lähemmäs SUSL:n taulukoita.

Helena Sahavirta Inarin U rheilusnkeltajat ry.


NORPPIEN VIIKONLOPPU 27.-28.4. KEMISSÄ Yhtä loisketta ja metakkaa oli luvassa, kun norppajengi kokoontui Kemin uimahalliin lauantaina. Ohjelmaa oli tehty vanhemmille (yli 12-vuotta) ja nuoremmille. Vanhempien touhuja oli vetämässä Kari, Jyrki, Sari, Paavo ja Harri, joka johti ja neuvoi uppopallon haltuunotossa. Lisätehtävinä oli pulttien kiinnitystä reikäpeltiin, vanteen läpi pujottelua ja" skootterilla" aj oa, mikä taisikin olla yksi suosikkilajeista. Nuoremmat touhusivat Jarin ja Jorman johdolla: sukellettiin selällään ja pelattiin (tai yritettiin) softballia uimalaudoilla istuen. Meritaistelukin sujui hienosti: tytöt huomasivat vastapuolen taistelulaivan eliminoinnin helpoimmaksi poistamalla tulpan tai pari. Seurauksena upotus. No, hieman taisi tuomari antaa käsimerkein vihjeitä. Ja sukellusskootteri sai kyytiä. Tehtiin pysty- ja vaakakierteitä. Kolme tuntia meni altaalla nopeasti. Sitten koko jengi syömään. Majoitus ja ruokailu oli varattu Kemin kaupungin Vähämaan leirikeskukseen. Tässä vaiheessa muutama eksyikin, mutta pitäähän niitä olla tappioitakin. Löysivät sentään perille hyvien neuvojen jälkeen. Makaroonilaatikko maistui, ja sitten olikin jo kiire tutustumaan Jäänmurtaja Sampoon. Aluksella ihmettelimme laivan tehoreserveitä. Olihan esim. sähköntuotto ja keskikokoisen kaupungin tarpeiden verran ja polttoaineen kulutuskin tunnissa omakotitalon vuosikulutuksen luokkaa. Satama-altaassa kelI uivat jäät, mutta halukkaita sukeltajia ei löytynyt. Sitten siirryttiin takaisin leirikeskukseen. Jaettiin ja vaihdettiin majoituspaikkoja. Viimeiset taisivat saada valintansa tehtyä vasta puolen yön paikkeilla. Ainakin allekirjoittanut. Mutta tätä ennen oli saunomista ja makkaranpaistoa. Ennen kaikkea hikinen krokettiottelu: sinisillä ja punaisilla oli krokkausta useampaan otteeseen. Voittajien oli helppo hymyillä. Järjestyshän oli keltaiset, mustat ja punaiset. Siniset epämääräisenä häntäpäässä. Kärrykisa jäi pitämättä, mutta vanhat maitokärryt saivat kyllä kyytiä Ylivieskan poikien toimesta myöhään yöhön asti. Aamupala nautittiin yhdeksältä ja sitten olikin aika lähteä uimahallille. Arvotun lähtöjärjestyksen jälkeen pääsivät kisat käyntiin. Ensimmäisenä tehtävänä oli tuttu vesimukin kuljetus maskin päällä. Toisena skootterilla pujottelua kuvan osoittaman radan mukaisesti. Tässä nähtiin todella hienoja "slalomtyylejä". Kol-

mantena piti arvioida ponnahduslaudasta roikkuvan narusilmukan pituus. Yllättävän vaikea muuten arvioida. Neljäntenä tehtävänä oli muovipullon puhallus pintaan. Nuorten sarjan viimeinen oli hieman vaikea. Metallilevyjen nosto yksitellen pon-

nahduslaudalle. Nokkelimmat huomasivat käyttää laudassa roikkuvaa narusilmukkaa apunaan. Vanhempien sarjassa oli kuudentena tehtävänä uppopallon heitto vanteeseen niin monta kertaa kuin ehtii 3 minuutin aikana. Tässä olivat tehtävät ja tässä tulokset: LIITE. Norpat, hienoja suorituksia teiltä ja erityiset kiitokset vetäjille: näkyy, että homma sujuu Teiltä. Jatkon . merkeissä tervo Jorma.

VALTAKUNNALLINEN NORPPARALLI2/91 Yli 12-vuotiaat nimi 1. Myllymäki Antti 2. Salmela Arto 3. Polvi Pasi 4. Laisalmi Olli 5. Alakare Mikko 6. Koskela Jukka-Pekka 7. Karsikko Jani 7. Heiskanen Antti 8. Heiskanen Taina 8. Parkkinen Teppo 10. Berghäll Joonas 11. Kohvakka Henri 11. Kinnunen Tuomas 12. Haarala Riikka 13. Vuollet Kristiina 14. Perkkiö Anne Alle 12-vuotiaat nimi 1. Somero Mikko 2. Hirvelä Toni 3. Poutiainen Ville 4. Miinin Harri 4. Karj ula Jari 5. Ojanperä Jenni 6. Heiskanen Laila 7. Salo Toni 8. Nisula Joonas

seura Ylivieskan Urheilusuk.

"

-"Kemin Urheilusuk. Diving -80 (Pietarsaari)

"

-"Mikkelin Urheilusuk. -"Diving -80 Mikkelin Urheilusuk.

-"Kemin Urheilusuk. Ylivieskan Urheilusuk.

-"-"seura Ylivieskan Urheilusuk.

"

-"-

-"" -"Mikkelin Urheilusuk.

-"Ylivieskan Urheilusuk.

Alle 12-vuotiaat 100 m 1. Salo Toni 2. Miinin Harri 3. Somero Mikko 4. Karjula Jani

Mikkelin Urheilusuk. Ylivieskan Urheilusuk.

Yli 1. 2. 3. 4. 5.

12-vuotiaat 100 m Myllymäki Antti Salmela Arto Kinnunen Tuomas Laisalmi Olli Polvi Pasi

Ylivieskan Urheilusuk. -"Kemin Urheilusuk.

Yli 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.

12-vuotiaat 2S + 2S m Salmela Arto Kinnunen Tuomas Myllymäki Antti Laisalmi Olli Polvi Pasi Kohvakka Henri Berghäll Joonas Heiskanen Antti

Ylivieskan Urheilusuk. Kemin Urheilusuk. Ylivieskan Urheilusuk. Kemin Urheilusuk. Ylivieskan Urheilusuk. Mikkelin Urheilusuk.

"

-"-

"

Ylivieskan Urheilusuk.

" "

62 55 54 49 47 46 42 42 40 40 39 38 38 26 20 12

40 36 35 32 32 31 30 27 25 Aika 1.29,82 1.38,89 1.40,1 kesko 1.05,07 1.06,21 1.06,39 1.07,38 1.10,00 27,51 28,69 28,94 29,17 29,90 29,95 31,82 38,94 7


Räpyläuintikuulumisia keväältä 1991 Vuoden räpyläuintikilpailut alkoivat nuorten pohjoismaisilla mestaruuskilpailuilla 9.-10. maaliskuuta Oslossa. Joukkue jouduttiin nimeämään vanhojen näyttöjen ja valmentajilta saatujen tietojen perusteella, koska SM-kilpailut oli jouduttu siirtämään pidettäviksi vasta maaliskuun puolivälin jälkeen. Koska valiokunnan budjetti on varsin tiukka, päätettiin rajoittaa joukkueen koko minimiin kuitenkin niin, että saadaan sekä pojille että tytöille viestijoukkueet. Kilpailut olivat avoimet ja siksi mukana oli myös Saksa varsin vahvalla joukkueella. Pohjoismaiden mestaruusmitalit jaetaan kuitenkin vain pohjoismaiden edustajien kesken ja siksi oheisissa tuloksissa on huomioitu vain pohjoismaiset osallistujat. Tanska keräsi odotetusti jälleen kerman päältä kahmimalla henkilökohtaisia mestaruuksia 14 kpl sekä hopea- ja pronssimitaleja 7 kpl kumpiakin. Viesteissä Tanska vei 3 mestaruutta. Suomi sai henkilökohtaisia mestaruuksia 5 kpl, hopeamitaleja samoin 5 kpl ja pronssimitaleja 6 kpl, viesteistä lisäksi 2 hopeamitalia. Isäntämaa Norja sai 2 henkilökohtaista mestaruutta, 3 hopeamitalia ja 4 pronssimitalia sekä lisäksi yhden viestikullan, yhden viestihopean ja kaksi viestipronssia. Ruotsi sai vain yhden mestaruuden, 6 hopeamitalia ja 2 pronssimitalia. Suomalaisista parhaan tuloksen saavutti Anna Kajander, joka 100 m:n räpyläuinnissa vei B-tyttöjen mestaruuden uudella pohjoismaisella ennätysajalla 47,02, joka samalla on myös naisten pohjoismainen ennätys. Uusiin Suomen ennätyksiin ylsi myös Lasse Oksanen B-poikien 100 m:n ja 400 m:n laitesukelluksessa tuloksilla 45,17 ja 3.45,63, joka oli myös uusi miesten Suomen ennätys. Molemmilla ennätystuloksilla tuli myös pohjoismainen mestaruus. Pohjoismaiden mestaruuden tuplasti saavutti suomalaisista myös Sami Sorri, joka kilpaili nyt ensimmäistä kautta B-pojissa. Mestaruudet tulivat 400 m:n ja 1500 m:n räpyläuinnissa. Suomen mestaruuskilpailut pidet- . tiin 16.-17. maaliskuuta Kuopiossa \ Kuopion Urheilusukeltajat ry:n ja liiton räpyläuintivaliokunnan yhteisin voimin. Kilpailut onnistuivat muuten hyvin mutta kilpailijoita olisi saanut olla enemmän, varsinkin nuoria. Nyt kilpailijoita oli 45 edustaen yhteensä 9 seuraa. Kilpailuissa saavutettiin 3 uutta pohjoismaista ennätystä ja 10 uutta Suomen ennätystä, lisäksi yhtä Suomen ennätystä sivuttiin. Kilpailujen 8

ja Suomen ylivoimaisesti paras räpyläuimari, Ari Palve, oli todella kovassa kunnossa parantaen omissa nimissään olevia Suomen ja pohjoismaisia ennätyksiä seuraavasti: 100 m:n räpyläuinnissa uusi PE ajalla 40,19, samoin 100 m:n laitesukelluksessa ajalla 36,25 ja 50 m:n sukelluksessa ajalla 16,41 sekä uusi Suomen ennätys 400 m:n laitesukelluksessa ajalla 3.18,69. Ikuisesti kiertävän Orion-maljan vei jälleen kerran H20 pistemäärällä 174, toisen sijan jakoivat Kouvolan Uimarit ja Ala-Keiteleen Urheilusukeltajat pistemäärällä 109, mestaruuksia Kouvolan Uimareilla 8 ja Ala-Keiteleen Urheilusukeltajilla 5. Neljänneksi sijoittui Tampereen Urheilusukeltajat 63 pisteellä ja viidenneksi Jyväskylän Delfiinit 54 pisteellä. Koska tänä vuonna on vielä sekä nuorten että aikuisten euroopanmestaruuskilpailut ja valiokunnan budjetti tiukka, päätettiin myös aikuisten pohjoismaidenmestaruuskilpailuihin lähettää pieni mutta mahdollisimman iskukykyinen joukkue. PM-kisat pidettiin EM-kisojen esikisoina Göteborgissa 26.-28. 4. Valitettavasti paras pitempien matkojen naisuimarimme Tiina Varonen sairastui juuri ennen kilpailuja eikä voinut lähteä mukaan. Kilpailuissa suomalaisista parhaiten menestyi jälleen Ari Palve, joka on tosissaan panostanut kaikkensa tähän lajiin ja noussut siinä kansainväliselle huipulle. Ari voitti kaikki

lähdöt, joihin osallistui muttei tällä kertaa saavuttanut kuin yhden uuden pohjoismaisen ennätyksen, joka sitten olikin sitä komeampi . Ari ui 4 x 100 m:n viestin avausosuudella ensimmäisenä pohjoismaalaisena alle 40 sekunnin haamuajan ajallaan 39,77. Kilpailuista ei Suomelle sitten herunut muita mestaruuksia mutta jokunen (6 kpl) henkilökohtainen pronssimitali sentään ja viesteistä 3 hopeaa ja yksi pronssi. Muutamia Suomen ennätyksiäkin saatiin lähinnä laitelajeissa, joita meillä on vasta Arin menestyksen jälkeen ruvettu harjoittelemaan sekä viesteissä. Jos kansainvälisissä kilpailuissa halutaan menestyä, on muidenkin uimariemme otettava harjoittelunsa yhtä tosissaan kuin Arin. Vain kovalla työllä on mahdollista saavuttaa kansainvälistä menestystä tässä hienossa lajissa, joka vihdoinkin on konkreettisesti pääsemässä mukaan olympialaisiin Barcelonassa 1992. Meillä on kyllä muutamia lupaavia nuoria, joilla on mahdollisuuksia, jos vain on harjoitteluintoa mutta toivottavasti myös parempia harjoittelumahdollisuuksia ja osaavia ja innostavia valmentajia. Valiokunta on saanut valmennuksen C-Iajiosan jo valmiiksi ja B-Iajiosa on valmistumassa. Jokaisen kilpailijankin olisi syytä käydä SVUL:n C-perusosa ja SUSL:n C-Iajiosakurssit, jotta ymmärtäisi miksi ja mitä harjoituksissa tehdään.


KILPAILUTULOKSIA Nuorten pohjoismaiset mestaruuskilpailut 9.-10.3.1991 Oslossa

Ikäryhmät: C 14-15 v. 1976-1977 syntyneet B 16-17 v. 1974-1975 syntyneet 50 m sukellus C-tytöt 1. Signe de Voss, Tanska 23,13 1. Nina Heggen, Norja ... 23,13 24,14 3. Sari Mäkinen, Suomi 50 m sukellus B-tytöt 1. Marit Pedersen, Tanska 2. Vibeke Wernberg, Tanska 3. Anna Kajander, Suomi 7. Veera Setälä, Suomi

21 08 21:17 21,26 24,39

50 m sukellus B-pojat 1. Michael Karlsson, Ruotsi 19,43 2. Lasse Oksanen, Suomi 19,50 3. Sami Sorri, Suomi 19,62 100 m laitesukellus B tytöt 1. Marit Pedersen, Tanska 46 81 2. Vibeke Wernberg, Tanska 48:50 3. Anna Kajander, Suomi 53,03 100 m laitesukellus B pojat 1. Lasse Oksanen, Suomi 45,17 SE 2. Michael Karlsson, Ruotsi 45,51 3. Uffe Calory, Tanska 45,95 4. Sami Sorri, Suomi 47,32 400 m laitesukellus B pojat 1. Lasse Oksanen, Suomi3.45,63 SE 100 m räpyläuinti C-tytöt 1. Signe de Voss, Tanska 2. Sari Mäkinen, Suomi 3. Kristine Olsen, Norja

53,28 56,01 1.01,65

400 m räpyläuinti B-tytöt 1. Heidi Dahl, Tanska 3.53,79 2. Natalle Themeli, Ruotsi 4.01,37 3. Anna Kajander, Suomi 4.08,37 6. Katja Lamminpää, Suomi4.38,50 400 m räpyläuinti B-pojat 1. Sami Sorri, Suomi 3.51,55 2. Adam Egerblom, Ruotsi 3.59,00 3. Uffe Calory, Tanska 3.59,18 6. Tomi Räsänen, Suomi 4.34,27 1500 m räpyläuinti B-tytöt 1. Heidi Dahl, Tanska 15.38,76 2. NatalIe Themeli, Ruotsi16.10,50 3. Helle Danmark, TanskaI6.54,47 4. Katja Lamminpää, SuomiI7.05,85 1500 m räpyläuinti B-pojat 1. Sami Sorri, Suomi 15.48,87 2. Lasse Oksanen, Suomi 16.17,41 3. Vegard Spange, Norja 16.30,34 4 x 100 m räpyläuintiviesti 1. Tanska 2. Suomi 3. Norja

B tytöt 3.27,04 3.42,82 3.47,37

4 x 100 m räpyläuintiviesti 1. Tanska 2. Suomi 3. Norge

B pojat 3.16,30 3.18,52 3.28,78

Suomen mestaruus 16.-17.3.1991 Kuopiossa

100 m laitesukellus B-tytöt 1. Anna Kajander, H20 2. Veera Setälä H20

51,94 56,69

100 m laitesukellus B-pojat 1. Lasse Oksanen, H20 2. Sami Sorri, A-KUs

45,38 49,10

100 m laitesukellus A-naiset 1. Susanna Kääriäinen H2047 85 SE ' 52 33 2. Kirsi Alanen, H20 3. Mira Salonen, TaUrsu 52:67 100 m laitesukellus A-miehet 1. Ari Palve KouvU 36,25 PE 2. Janne Mikkola KouvU 44 62 3. Pasi Pennanen, H20 44: 76 400 m laitesukellus B-pojat 1. Lasse Oksanen H20 3.48,52 400 m laitesukellus A-naiset 1. Susanna Kääriäinen, H20 4.05,18 SE 2. Kirsi Alanen, H20 4.24,02 400 m laitesukellus A-miehet 1. Ari Palve KouvU 3.18,69 SE 2. Janne Salonen, TaUrsu 4.01,22 3. Pasi Pennanen, H20 4.03,44 100 m räpyläuinti C-tytöt 1. Mireta Humalamäki TaUrsu55,06 2. Sari Mäkinen, A-KUs 55 22 3. Minna Hänninen, A-KUs1.03:68

25 m sukellus C-tytöt 1. Sari Mäkinen, A-KUs siv. 11,1 SE 2. Mireta Humalamäki, TaUrsu .. .11,7 3. Heidi Nahkala, A-KUs 11,8

100 räpyläuinti C-pojat 1. Jyri Tamminen, K-US 1.03,51 2. Mikko Ellonen H20 1.04,14 3. Tommi Lamminniemi, A-KUs 1.11,38

25 m sukellus C-pojat 1. Mikko Ellonen, H20 2. Jyri Tamminen, K-US 3. Jussi Oksanen, H20

100 m räpyläuinti B-tytöt 1. Anna Kajander, H20 48,11 2. Veera Setälä, H20 55 41 3. Minna Luostarinen, JDelf 58:58

11,6 13,1 13,5

50 m sukellus B-tytöt 1. Anna Kajander, H2021,13 SE A/B 2. Veera Setälä, H20 23,85 3. Saidi Alhonen JDelf 25,41

100 räpyläuinti B-pojat 1. Lasse Oksanen, H20 2. Sami Sorri, A-KUs 3. Kai Koiranen, H20

50 m sukellus B-pojat 1. Lasse Oksanen, H20 2. Sami Sorri, A-KUs 3. Kai Koiranen H20

20,00 20,45 22,25

100 m räpyläuinti A-naiset 1. Tiina Varonen, KouvU 50,73 2. Susanna Kääriäinen, H20 51,01 3. Kirsi Alanen, H20 51,46

45,85 46,36 47,56 50,98

50 m sukellus A-naiset 1. Susanna Kääriäinen, H20 21,67 2. Kirsi Alanen, H20 21 93 3. Kirsi Varonen, H20 24:55

100 m räpyläuinti A-miehet 1. Ari Palve, KouvU 40,19 PE 2. Jan!le Mikkola, KouvU 46,29 3. PaSI Pennanen, H20 47,08

200 m räpyläuinti C-tytöt 1. Signe de Voss, Tanska 1.56,95 2.05,14 2. Sari Mäkinen, Suomi 2.14,86 3. Kristine Olsen, Norja

50 m sukellus A-miehet: 1. Ari Palve, KouvU 16,41 PE 2. Pasi Pennanen, H20 19,13 19,27 3. Janne Mikkola, KouvU

100 m räpyläuinti V-miehet 1. Risto Lehtonen, Kotkan Us57,53 2. Kalevi Turkka, TaUrsu 57,98 3. Timo Viitala, JDelf 1.06,33

400 m räpyläuinti C-tytöt 1. Signe de Voss, Tanska 4.14,89 2. Sari Mäkinen, Suomi 4.40,97 3. Gry Hagelund, Norja '4.44,26

50 m sukellus V-miehet 1. Risto Lehtonen, Kotkan Us21,91 2. Timo Viitala, JDelf 22,57 3. Kalevi Turkka, ThUrsu 25,67

100 m räpyläuinti V-naiset 1. Mervi Alhonen JDelf 1.07,22

100 m räpyläuinti B-tytöt 1. Anna Kajander, Suomi

47,02 PE A/B 2. Marit Pedersen, Tanska 49 04 3. Vibeke Wernberg, Tanska 50:53 6. Veera Setälä, Suomi 56,22 100 m räpyläuinti B-pojat 1. Anders Helm, Tanska 2. Michael Karlsson, Ruotsi 3. Lasse Oksanen, Suomi 7. Kai Koiranen, Suomi

48,39 49,65 52,25

9


200 m räpyläuinti C-tytöt 1. Sari Mäkinen, A-KUs 2.03,07 2. Mireta Humalamäki, TaUrsu 2.08,60 3. Minna Hänninen, A-KUs 2.24,95 200 m räpyläuinti C-pojat 1. Mikko Ellonen, H20 2.15,27 2. Jyri Tamminen, K-US 2.16,28 3. Tommi Lamminniemi, A-KUs 2.40,82 200 m räpyläuinti A-naiset 1.53,28 1. Kirsi Alanen, H20 2. Tiina Varonen, KouvU 1.54,28 1.59,62 3. Mira Salonen, TaUrsu 200 m räpyläuinti A-miehet 1. Ari Palve, KouvU 1.34,44 2. Janne Mikkola, KouvU 1.44,25 3. Janne Toivola, AhvVp 1.45,22 400 m räpyläuinti C-tytöt 1. Mireta Humalamäki, TaUrsu 4.28,53 SE 2. Sari Mäkinen, A-KUs .4.36,61 3. Minna Hänninen, A-KUs5.01,00 400 m räpyläuinti B-tytöt 1. Anna Kajander, H20 4.09,65 2. Katja Lamminpää, KouvU4.18,59 3. Minna Luostarinen, JDelf4.29,82 400 m räpyläuinti B-pojat 3.49,90 1. Sami Sorri, A-KUs 3.50,20 2. Lasse Oksanen, H20 4.23,60 3. Kai Koiranen, H20 400 m räpyläuinti A-naiset 1. Susanna Kääriäinen, H204.03 35 2. Tiina Varonen, KouvU 4.04'32 3. Mira Salonen, TaUrsu 4.19:36 400 m räpyläuinti A-miehet 1. Pasi Pennanen, H20 3.42,79 2. Janne M~kkola, KouvU 3.47,37 3. Janne TOIvola, AhvVp 3.47,48 400 m räpyläuinti V-miehet 1. Kalevi Turkka, TaUrsu 5.00,29 400 m räpyläuinti V-naiset 1. Mervi Alhonen, JDelf 5.19,40 800 m räpyläuinti B-tytöt 1. Anna Kajander, H20 8.47,43 2. Katja Lamminpää, KouvU8.50,73 3. Minna Luostarinen, JDelf9 .20, 73 800 m räpyläuinti B-pojat 8.02,37 1. Sami Sorri, A-KUs 800 m räpyläuinti A-naiset 1. Tiina Varonen, KouvU 8.17,30 9.05,35 2. Kirsi Varonen, H20 9.16,50 3. Kirsi Alanen, H20

10

Viestit 4x100 m räpyläuinti C-tytöt 1. Ala-Keiteleen Urheilusukeltajat 4.51,13 Minna Hänninen Maija Mettiäinen Laura Ukkonen Sari Mäkinen 4x100 m räpyläuinti B-pojat 1. H20 3.40,47 Lasse Oksanen Mikko Ellonen Tomi Räsänen Kai Koiranen 4x100 m räpyläuinti A-naiset 1. H20 3.28,23 SE Susanna Kääriäinen Veera Setälä Kirsi Alanen Anna Kajander 4x100 m räpyläuinti A-miehet 1. H20 .3.17,16 Jan Uromaa Pentti Aaltonen Antti Ellonen Pasi Pennanen

2. Ahveniston Vesipedot Jouni Toivola J anne Toivola Jussi Toivola Kalle Laitinen

3.32,09

100 m räpyläuinti naiset 100 m 1. Carina Gerhardsson, Sverige47. 78 2. Marika Themeli, Sverige 47.89 3. Anna Kajander, Finland 48.77 6. Tiina Varonen, Finland 53.35 100 m räpyläuinti miehet 100 m 1. Ari Palve, Finland 40.20 2. Anders B. Thomsen, Danmark 42.08 3. Flemming Hjorth, Danmark42.20 6. Pasi Pennanen, Finland 46.51 200 m naiset 100 m 200 m 1. Carina Gerhardsson, Sverige 52.88 1.47,56 2. Marika Themeli, Sverige 53.24 1.47,59 3. Heidi Dahl, Danmark 54.29 1.51,17 4. Anna Kajader, Finland 53.82 1.51,76 7. Tiina Varonen, Finland 57.63 2.00,20 200 m miehet

4x200 m räpyläuinti A-naiset 1. H20 7.42,29 SE Susanna Kääriäinen Veera Setälä Kirsi Alanen Anna Kajander 4x200 m räpyläuintiviesti A-miehet 1. H20 I-joukkue 7.28,03 SE Pentti Aaltonen Rainer Alanen Antti Ellonen Pasi Pennanen

2. Ahveniston Vesipedot Jouni Toivola Janne Toivola Kalle Laitinen Jussi Toivola

Pohjoismaiset Mestaruuskilpailut

7.59,45

3. H20 II-joukkue (B-pojat) 8.23,14 SE B Kai Koiranen Mikko Ellonen Tomi Räsänen Lasse Oksanen ORION-malja 1. H20 312 p 2. Kouvol!ln Uimarit 109 p Ala-KeIteleen Urheilusukeltajat 109 p 4. Tampereen Urheilusukeltajat 63 p

100 m 200 m 1. Ari Palve, Finland 45.53 1.32,49 2. Bo Jacobsen, Danmark 45.45 1.35,60 3. Flemming Hjorth, Danmark 46.33 1.36,19 6. Janne Toivola, Finland 49.95 1.43,81 4x 100 miehet 1. Anders B. Thomsen Flemming Hjorth Gert Andersen Bo Jacobsen

Danmark

2. Ola Lindh Sverige Ruotsin ennätys 2.54,02 Pontus Olander Micke Karlsson Tomas Lepp 3. Ari Palve Finland Suomen ennätys 2.55,15 Janne Mikkola Lasse Oksanen Pasi Pennanen 4x 100 naiset 1. Desiree Themeli Marika Themeli Mia Palmgren Carina Gerhardsson

2. Susanna Kääriäinen Kirsi Varonen Kirsi Alanen Anna Kajander

Sverige

Finland


3. Heidi Dahl Signe de Voss Marit Pedersen Vibeke Wernberg 4. Monica Folland Asta Hoem Aunk Matberg Ouro Björgvik

Danmark

Norge

1500 naiset 1. Heidi Dahl, Danmark 15.46.39 2. Desin!e Themeli, SverigeI6.19.91 3. Signe de Vos, Danmark 17.05.69 4. Kirsi Varonen, Finland 18.13.10 100-laitesukellus naiset 1. Desiree Themeli, Sverige 45,27 2. Marit Pedersen, Danmark 47,15 3. Vibeke Wernberg, Danmark47,29 4. Susanna Kääriäinen, Finland48,95 6. Anna Kajander, Finland 52,52 100-laitesukellus miehet 4. Ari Palve, Finland 36,36 3. Flemming Hjort, Danmark38,96 5. Bo Jacobsen, Danmark 39,65 7. Janne Mikkola, Finland 43,92 400-laitesukellus naiset 1. Mia Palmgren, Sverige 3.52,72 2. Vibeke Wernberg, Danmark 3.57,24 3. Susanna Kääriäinen, Finland 4.00,25 Suomen ennätys 5. Kirsi Alanen Finland 4.16,46

800-räpyläuinti naiset 1. Helde Dahl, Danmark 8.10,04 2. Desiree Themeli, Sverige 8.22,06 3. Susanna Kääriäinen, Finland 8.39,77 5. Kirsi Varinen, Finland 9.16,82 800-räpyläuinti miehet 1. Jesper Dröscher, Danmark7.21,72 2. Bo Jacobsen, Danmark 7.21,80 3. Janne Mikkola, Finland 7.32,35 5. Janne Toivola, Finland 7.38,91 1500 miehet 1. Bo Jacobsen, Danmark 14.19,67 2. Jesper Dröscher, Danmark 14.20,09 3. Janne Mikkola, Finland 14.25,43 5. Janne Toivola, Finland 54,77, 1.54,83, 3.56,35, 8.01,95, 15.07,58 400 m naiset 1. Carina Oerhardsson, 2. 3. 4. 6.

Sverige 3.56,58 Vibeke Wernberg, Danmark 3.59,20 Marika Themeli, Sverige 4.00,67 Kirsi Alanen, Finland 4.01,78 Anna Kajander, Finland 56,62, 2.01,25, 4.14,43

400 m miehet 4. Bo Jacobsen, Danmark 3.23,43 5. Öyvind Nyhus, Norge 3.33,81 7. Ola Lindh, Sverige 3.36,67

2. Pasi Pennanen, Finland 3.38,08 1. Lasse Oksanen, Finland 3.51,22 4 X 200 m naiset 1. Heidi Dahl, Danmark Mari t Pederse Signe De Voss Vibeke Wernberg

7.31

2. Susanna Kääriäinen, Finland Suomen ennätys 7.39,32 Kirsi Varonen Anna Kajander Kirsi Alanen 3. Monica Folland, Norge 8.08,19 N. Rek Norjan ennätys Asta Hoem Aunk Matberg Ouro Björgvik 4 X 200 m miehet 1. Oert Andersen, Danmark6.26,12 Anders Björn Thomsen Flemming Hjorth Bo Jacobsen 2. Ari Palve, Finland6.38,00 P. Rek Pohjoismaiden ennätys Janne Toivola Janne Mikkola Pasi Pennanen 3. Ola Lindh, Sverige Pontus Olander Tomas Lepp Micke Karlsson

6.51,28

400-laitesuk. miehet 1. Bo Jacobsen, Danmark 3.07,70 2. Jesper Dröscher, Danmark3.18,40 3. Ola Lindh, Sverige 3.33,00 5. Lasse Oksanen, Finland 3.53,90 6. Pasi Pennanen, Finland 4.09,30 800-laitesuk. naiset 1. Desiree Themeli, Sverige 7.45,47 2. Mia Palmgren, Sverige 8.26,71 3. Kirsi Alanen, Finland 9.06,72 Suomen ennätys 800-laitesuk. miehet 1. Bo Jacobsen, Danmark 6.59,51 2. Jesper Dröscher, Danmark7.19,81 3. Tomas Lepp, Sverige 7.51,33 4. Lasse Oksanen, Finland 8.12,95 Suomen ennätys 50-sukellus naiset 1. Carina Gerhardsson, Sverige20,28 2. Vibeke Wernberg, Danmark20,94 2. Desiree Themeli, Sverige 20,94 4. Anna Kaljander, Finland 20,95 Suomen ennätys 6. Susanna Kääriäinen, Finland21,92 50-sukellus miehet 1. Ari Palve, Finland 16,73 2. Flemming Hjorth, Danmarkl7,37 3. Pontus Olander, Sverige 17,93 6. Janne Wikkola, Finlaad 18,49

e

Sukellusalan erikoisl ike SCUBAPRO-erikoismyymälä laitteet varusteet ja huolto MOBBY'S TWIN SHELL kuivapuvut .: CIRCLE ONE semidry ja mäTkäpuvut Retket merelle ja ulkomaille Paineilma-asema Koulutus

Sea Sport Myös postimyynti Tilaa hinnasto

Pääskylänkatu 7 00500 Helsinki p. 90-701 2289

11


URHEILUSUKELTAJAN "KATKISMUS"

Turvallisuusnostalgiaako Näin kesän kynnyksellä kannattaa muistella muutamaa asiaa turvallisuudesta. SUSL on toimittanut turvamääräyksiä ja muita oppaita niin kouluttajien kuin tavallisen räpylävarpaankin käyttöön. Hyvä, jokainen löytää niistä varmasti ohjeet turvalliseksi sukeltajaksi. Turvamääräystenkin takana on kokemus, joko omaperäinen tai laivastolta kopioitu ja muutettu. Pykäliä vaan tuntuu olevan niin paljon, ettei tavallinen sukeltaja ehdi mukaan. Tyypillistä härmäläistä holhousta, joka tietenkin on oikein. Silloin kaukaisella 50-luvulla kun sukeltaminen oli uutta ja ihmeellistä (ihmeellistä se on vieläkin) olivat turvamääräykset paljon yksinkertaisemmat ÄLÄ SUKELLA YKSIN - ÄLÄ YRITÄ ENNÄTYKSIÄ - ÄLÄ MENETÄ MALTTIASI - ÄLÄ PIDÄTÄ HENGITYSTÄSI - ÄLÄ NOUSE LIIAN NOPEASTI - VAROVAISUUS EI OLE ARKUUTTA Näilläkin sukellettiin ja hyvin. Tosin meitä oli silloin paljon vähemmän. Porvoolaiset ovat näiden vanhojen ja "väli vuosina" käytössä olleiden määräysten mukaan tiivistäneet ja yhdistäneet seuraavanlaisen sukeltajan katkismuksen. Tällä kirjoitelmalla, en pyri aliarvioimaan tahi kumoamaan liiton valiokuntien vuosien varrella tekemää työtä, vaan ovat pahan kuriositeettina mukana malliksi siitä miten ennenkin tehtiin hommia. Konkari

1. Älä sukella yksin! 2. Älä yliarvioi omia kykyjäsi! 3. Vilustuminen - huonokuntoisuus - alkoholin nauttiminen = sukelluskielto. 4. Älä sukella heti aterian jälkeen! 5. Keskeytä sukellus heti jos tulet huonovointiseksi! 6. Jos tuntee epävarmuutta vaikean sukelluksen edessä tulisi sukellus jättää väliin. 7. Älä koskaan sukella huonosti valmistautuneena ja virheellisillä varusteilla! 8. Tarkista varusteet aina itse! 9. Älä sukella uusilla varusteilla jos et ole niihin etukäteen perehtynyt turvallisissa olosuhteissa. 10. Pitäisi välttää "valmista itse" varusteita. 11. Ota tavaksi käyttää merkinantoköyttä ja varmistaudu siitä että apulainen on luotettava ja kokenut sukeltaja. 12. Vältä sukeltamista ellei varasukeltaja ole paikalla valmiina sukeltamaan jos on tarve. 13. Sukellettaessa veneestä tarkista että vene (alus) on kunnolla ankkuroitu ja että potkuri on pysäytetty. 14. Vältä virtaavaa vettä jossa veden virtaus on suurempi kuin 1.5 solmua. 15. Vältä sellaisia suuria sukellussyvyyksiä joissa on turvauduttu etappinousuun. 16. Merkkaa sukelluspaikka sukeltajanl~pulla.

17. Alä koskaan käytä korvatulppia!

18. Muista aina paineen tasaus. 19. Työskentele vedessä rauhallisesti ja metoodisesti. Älä tee sellaista jota kaverit voi tehdä pinnalta (nostoja).

20. Hengitä rauhallisesti! Jos alkaa huohottaa pitää jäädä paikalleen lepäämään tai nousta pintaan. 21. Älä sukella suurempiin syvyyksiin kuin laitteesi on suunniteltu. 22. Ennätyskokeilut ovat kielletyt! 23. Jos jostain syystä joudut vaikeuksiin, yritä ajatella selkeästi. Paniikki on sukeltajan suurin vaara. 24. Jos ilmansaanti vaikeutuu nouse pintaan viipymättä - aikaa ei saa hukata. 25. Hengitä ulos koko nousun aikana. Uloshengittämistä nousun aikana on aina tilaisuuden tullessa harjoiteltava. 26. Katso ylöspäin! Suojele päätäsi ainakin toisella kädellä mahdollisesti vastaantulevilta törmäisyiltä. 27. Erityisesti muistettava jokaisen sukelluksen yhteydessä! Kuinka kauan voin olla ko syvyydessä? Kuinka nopeasti voin nousta? Kuinka monta taukoa on nousun aikana suoritettava ja kuinka pitkään? 28. Hoida varusteesi huolellisesti ja noudata valmistajan huolto-ohjeita. 29. Täytä aina paineilmapullosi taatusti puhtaalla ja kuivalla ilmalla. 30. Anna ammattimiehen huoltaa varusteet kerran vuodessa aina ennen seuraavaa sukelluskautta. 31. Ota selvää missä lähin rekompressiokammio sijaitsee ja minkälaiset mahdollisuudet sieltä on saada apua (hoitoa). 32. Muista aina: Koskaan ei tule täysioppineeksi sukeltajana, että uskaliaisuus tietyissä rajoissa on sallittua mutta että uhkarohkeus taas on rike joka on erittäin tuomittavaa, että ensikädessä itse vastaat omasta elämästäsi. Ossi Johansson 5/4 -79

Suomen Urheilusukeltajain Liiton

PAINEILMA-ANALYSAATTORI on jälleen käyttövalmiina. Analysaattori on sijoitettuna Poriin ja sitä hoitaa Seppo Salonen. Puh. ilt. 939-300 141 t. 938-381 5537 Paineilmasta analysoidaan vesipitoisuus, öljysumu, häkä ja hiilidioksiidi. Palvelun hinta 150 mk + postikulut. 12


URHEILUN RIIPPUMATON VALITUSELIN Urheilun keskusjärjestöt Suomen Valtakunnan Urheiluliitto (SVUL), Työväen Urheiluliitto (TUL), Finlands Svenska Centralidrottsförbund (CIF) ja Suomen Palloliitto (SPL) sekä Suomen Olympiakomitea (OK) ovat perustaneet riitatapausten selvittämiseksi riippumattoman urheilun oikeusturvalautakunnan, jonka tehtävänä on käsitellä urheilijan tai urheilujärjestön tekemiä valituksia. Oikeusturvalautakunnan tarvetta voi kuvata seuraavasti: Urheilijan oikeusturva yleensä: Urheilija voi kokea päätöksen tehneen järjestön osapuoleksi, jonka päätös on sisällöltään puolueellinen. Valituselin on esteetön. Yleisen kriittisyyden kasvu: Samalla kun tulee toimia yleensä luottamuksen lisäämiseksi, järjestöjen tulee ymmärtää luopua osasta valtaansa niihin kohdistuvan aiheettoman kritiikin pysäyttämiseksi. Objektiivisuuden vaatimus ja julkinen luotettavuus: Ulkopuolinen asiantuntijaelin lisää urheilujärjestelmän objektiivisuutta ja luotettavuutta.

Tarpeettomien oikeudenkäyntien välttäminen: Julkinen luotettavuus ja objektiivisuus vaikuttavat siihen, ettei asioista enää mennä helposti alioikeuteen. Kansainvälisten sopimusten ja säädösten ennakointi: Ennakkotietojen mukaan yhteiset kansainväliset säännökset tulevat pyrkimään vastaavaan tavoitteeseen. Doping: Suomen Anti-dopingtoimikunnan päätöksistä ei ole valitusoikeutta. Sen päätösten perusteella annetuista järjestöjen rangaistuspäätöksistä on. Anti-dopingtoimikunnan päätös saattaa myös olla virheellinen. Urheilijan oikeusturva vaatii suoraa valitusoikeutta. Valitusasteena voi toimia asian luonteen vuoksi vain järjestöjen ulkopuolinen elin. Välimiesoikeus: Useat urheilijoiden oikeusturvaan liittyvät erimielisyydet voidaan ratkaista nopeasti mikäli valituselimelle hyväksytään (säännöissä tai sopimuksin) oikeus ratkaista asioita välimiesmenettelystä annetun lain mukaisesti. Urheilun oikeusturvalautakunnan säännöissä todetaan, että sen' 'teh-

tävänä on järjestöistä riippumattomana valituselimenä käsitellä urheilijan tai muun luonnollisen henkilön taikka järjestöjen organisaatioon kuuluvan urheilujärjestön tai muun yhteisön taikka Suomen Anti-dopingtoimikunnan tekemiä valituksia järjestöjen tai niiden organisaatioon kuuluvien yhteisöjen valittajaa koskevista päätöksistä, jotka koskevat erottamista yhdistyksen jäsenyydestä, jäsenoikeuksien rajoittamista tai kurinpitotoimia tai joissa on kysymys päätöksen sääntöjenvastaisuudesta, sekä urheilijan valituksia Suomen Anti-dopingtoimikunnan valvontaryhmän sellaisista päätöksistä, joiden osalta on hankittu toimikunnan lausunto' '. Lautakunta voi toimia myös "välimiesoikeutena urheiluj ärj estötoimintaan liittyvissä taloudellisissa kysymyksissä" sekä mahdollisuuksien mukaan "antaa järjestöille niiden pyynnöstä lausuntoja urheilutoimintaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä, jotka eivät ole tai ole olleet lautakunnan käsiteltävinä valitusasioina".

LENNÄ SUKELLUSSAFARILLE PUNAISENMEREN HUIPPUOLOSUHTEISIINI LennäAorinkomatka1le Eilatiin - ja tule mukaan ukelluskouluttaja OSffiG Puukilan vetämälle ainutlaatui alle· uke1lu safarille. . SafaJ-i$l~öjem.me lähtöpäiVåt owf lan j4 OSJQ:91 .ekä 02.02 01.03. ja 29.03.92 ja hinnat41k 4.995 mk. Aurinkomatkojen uke1lusSafarit ovat täydellisiä suk:eltajan erilroismatkoja, j0idenkokonaishin~ kattaa kaiken tämän: edestakaisetlennot Fmnairln koneilla, maioituksen Shann El Sb€ikissä viihtyisissä kahdootähden bungalowei sa, aamukahWn, pätevän sukeUu .: a Jantunfijan palvelut; 10 uk1illusf.a Punaisenmeren huippuolo uht •ssa, sukel1u pullo~ painot ja painovyan, päivittäi et kuljetukset ukelluskohtei Un, meno- ja paluukulJehlksen Siinain niemimaan kärje sa sijaitseviin bungåloweibimme ekä kaikl<! . rajamak ut VIikon mi1iai en afarin jälkeen oit halute sasi viettää toisen lomaviikon Eilatin ran1aIomakl - kUk e a ukellu safarienli äksj jälj tämm yh. uk~nu

ö sä OsmQ Puukilankan Jrurs ja ekä DQviisi-

a

sukeltajaniätkoja 13


ALADlN PRO, DACOR MIRCRO BRAIN PRO PLUS, SUUNTO SOLUTION JA SHERVOOD SOURCE VERTAILUSSA Pekka Mattila

1 Suoranousuajat

Alla on vertailutaulukko suoranousun ajoista US Navy:n, SUSL:n ja Buhlmannin taulukoiden sekä vertailtavien sukelluslaskimien välillä. syvyys 12 15 18 21 24 27 30 33 36 39 42 45

US SUSL Navy 200 100 100 65 60 45 50 35 40 25 30 20 15 25 20 10 15 5 10 5 10 5 -

Buhlmann 125 75 51 35 25 20 17 14 12 10 9

-

ALADlN PRO )99 70 49 35 25 20 16 14 12 10 8 8

DACOR MBPP 106 64 44 31 20 15 12 10 8 7 7 6

SHERWOOD SUUNTO SOLUTION SOURCE 127 136 78 72 52 55 40 37 31 29 23 25 20 18 17 13 11 13 11 9 7 9 6 6

2 Kokonaisnousuajat etappinoususukelluksilla

Alla on vertailutaulukko kokonaisnousuajoista etappinoususukelluksilla. Syvyys Altt.olo Kokonaisnousuaika minuuttia metriä min ALADlN DACOR SUUNTO SHERW. USN SUSL Buhlmann PRO SOLUTION SOURCE MBPP 30 36 40 45 51

30 25 30 15 15

15,5 20,5 44 12,5 20

21 25 46 14 23

15 21 46 14 20

10,5 14

5 8

15 20

12 17

14*) *)

6 10

20 25

13 19

*) SOURCE menee virhetilaan 45 m:n sukelluksella nousun aikana ja 51 m:n sukelluksella, kun sukellusaikaa on kulunut 4:57 (pohjalle tulo 1:40), koska etappisyvyys kasvaa yli 9 metrin.

3 Portaittain madaltuva etappinoususukellus

Mittari paineistetaan ensin 36 metriin 15 min:iin saakka. Sen jälkeen painetta lasketaan 15 metriin, jossa jatketaan 30 minuuttiin saakka. Yleensä sukellus tietokoneet vaihtavat suoranousunäytölle, ennen kuin 15 m:stä noustaan pinnalle. Seuraavassa on esitetty tapahtumat sukellusajan kuluessa: Syvyys metriä 0 36 36 36 15 15 15

Aika (min:sek) ALADlN DACOR PRO MBPP 0:00 0:00 1:10 1:10 13:02 9:00 15:02 15:00 17:08 16:30 27:34 * 1) (7 min) 30:02 30:00 (5 min) dekolla

Tapahtuma SUUNTO SOLUTION 0:00 *2) 11 15 23 (19 min) 30:00 (12 min)

SHERW. SOURCE 0:00 1:17 13:39 15:07 15:59 16:18 (28 min) 30:11 (18 min)

lähtö pohjalle saapuminen etapeiIle meno nousu 15 metriin alkoi 15 metrin altt.olo alkoi suoranousunäytölIe jäljellä oleva suoranousuaika nousu pinnalle alkoi jäljellä oleva suoranousuaika tällöin

*1) DACOR pysyy etapeilla koko 15 m:ssä vietetyn ajan. 30 metristä lähdettäessä dekotarve on 6 ml7 min. 30 minuutin kohdalla 15 m:ssä dekotarve on jo pienentynyt ollen 3 m/4 min. *2) SOLUTIONin ajat on saatu käyttäen sen sukellussimulaattoria.

14

MITEN MINIMOIT SUKELTAJANTAUDIN RISKIN SUKELLUSTIETOKONEELLA SUKELTAESSASI Sukellus tietokoneet ovat yleistyneet parin viime vuoden aikana. Samaan aikaan ovat myös sukeltajantautitapaukset varsinkin sukellusmatkojen yhteydessä lisääntyneet. Nämä kaksi asiaa eivät ole sinänsä yhteydessä toisiinsa, sillä useimmissa tapauksissa sukeltajantaudin saanut sukeltaja ei ole käyttänyt sukellustietokonetta. Sukellustietokoneen käyttöön ei liity samanlaisia turvamarginaaleja kuin sukellustaulukoiden käyttöön. Käyttäjän on sen vuoksi itse arvioitava sukellustilanteen mukaan riittävä marginaali. Tämä tapahtuu jättämällä riittävästi suoranousuaikaa jäljelle ennen matalammalle siirtymistä tai pidentämällä turvapysähdyksen tai etappipysähdysten pituutta. Olen koonnut tähän tärkeimmät ohjeet, joilla voi vähentää sukeltajantaudin riskiä sukellustietokonetta käytettäessä. Suurin osa näistä ohjeista pätee myös sukellustaulukoita käytettäessä. 1. Tutustu käyttöohjeeseen huolella. 2. Perehdy dekompressioteorian ja monitasosukelluksen perusteisiin. 3. Suunnittele sukellus etukäteen - maksimisyvyys ja kokonaissukellusaika - sukelluksen profiili ja sen perusteella, mitä tiedät sukelluspaikasta kuinka monta minuuttia suoranousuaikaa pitää olla jäljellä mata- , lammalle siirryttäessä tai kuinka suureksi saa etappinoususukelluksella kokonaisnousuaika (tai etappiaika) enintään kasvaa - ilman tarve - turvapysähdyksen pituus nousussa - sovi parisi kanssa merkinanto, jolla osoitat sovitun suoranousuaikarajan tai kokonaisnousuaikarajan lähestymisen 4. Tarkista sukellustietokoneesta maksimisyvyyden mukainen suoranousuaika. 5. Jos sukellustietokoneessa on simulointimahdollisuus, tarkista sen avulla suoranousuajan/etappiajan kehittyminen sukelluksen eri vaiheissa. 6. Laske montako minuutti voit sukeltaa 10 barilla ilmaa laitteestasi 5 m:ssä (turvapysähdyssyvyys). Esim. 12 l:n säiliöllä ja 20 l/min pintakulutuksella aika on 4 minuuttia. Su-


kelluksen profiili on suunniteltava niin, että ilma riittää turvapysähdykseen (tai etappeihin) ja varalle jää vielä 300-400 litraa, kun turvapysähdys on suoritettu. Tästäkin ilmamäärästä voit vielä käyttää osan turvapysähdyksen jatkamiseen, mutta älä mene uudelleen syvemmälle. 7. Huomioi sukellukseen liittyvät erityisolosuhteet: kylmyys, toiminnan rasittavuus, nestevajaus, ikä, kunto, sukupuoli, ylipainoisuus jne. Siirry matalammalle, ennen kuin suoranousun aika menee alle 5 minuutin. Toinen vaihtoehto on pidentää turvapysähdyksen pituutta 3-5 minuutilla. Jos sukellustietokoneessa on asetettava korkeusraja, voit muuttaa sen yhtä vyöhykettä korkeammaksi. 8. Tee kylmissä vesissä syviä ja pitkiä sukelluksia vain kuivapuvulla. Käytä myös etelässä riittävää märkäpukua. 9. Mikäli mahdollista suorita sukellus portaittain madaltuvana suoranoususukelluksena. 10. Sukella viimeinen kolmannes sukellusajasta matalassa vedessä (6-12 metrissä). Turvapysähdys tulee vielä tämän lisäksi. 11. Älä ylitä suurinta sallittua nousunopeutta 10 mimin. Jos nousunopeusvaroitus hälyttää, hidasta nousunopeutta tai pysähdy, kunnes varoitus häviää näytöitä. 12. Ota tavaksi sukeltaa jokaisen yli 10 metrin syvyiseen sukelluksen jälkeen 3-5 minuuttia 3-6 metrissä ennen nousua pinnalle, vaikka olisitkin vielä suoranousun puolella. (Tämä vastaa turvapysähdystä). 13. Jos olet sukeltanut suoranousuajan "nollille" tai olet jo etappien puolella, käytä lisäksi viimeisten 15 m:n nousuun 3 minuuttia. 14. Jos olosuhteet vaativat lisää turvamarginaalia etappinoususukelluksella, pidennä etappipysähdyksiä muutamalla minuutilla (esim. 6 m:ssä 1-3 min:lla ja 3 m:ssä 3-5 min:lla). 15. Jos tietokone näyttää etappisyvyyden kattosyvyytenä, pysyttele vähintään metri kattosyvyyttä syvemmällä. Älä kuitenkaan suorita etappia 3 metriä matalammalla. 16. Kovan merenkäynnin vallitessa on vältettävä etappinoususukelluksia. Merenkäynnissä etapit tulee aallokon korkeudesta riippuen suorittaa pari kolme metriä sukellustietokoneen näyttämää etappisyvyyttä syvemmällä. Tällöin etapit kestävät vähän pitempään, mutta syvyys pysyy riittävänä etappien suorituksen aikana. Nopeat syvyyden muutokset ovat tässäkin tapauksessa suurin riski. 17. Thrvapysähdyksessä ja etapissa on kevyt uinti suositeltavampaa kuin aivan paikallaan olo.

TORNADO PRO-AM

~ [31.'# , )18f. detl ~~ttr

tl~~de . Yksiosainen autoklaavivulkanoitu S1-puku • Materiaalina 1050 91m 2 EPDM-kumiseos • Syöttö-ja poistoventtiilit letkuineen (Apeks) • Kiinteä 6 mm neoprene-huppu • Polvi-, vyötärö- ja olkavahvikkeet • Hartiavetoketju (Dynant 83 cm) • Joustava nylonvuori • KuDetuskassi, paikkaja huoltotarvikkeineen • Värit: sini!pun. yhdistelmä sekä musta tilauksesta • Koot: S, M, L, XL

4.800;AEROTECHNICA COLTRI • 4-vaihe-korkeapainekompressori Honda-polttomoottorilla.

MCH6: n. 100 litr.jmin.

Nyt vain

220 bar

11.950;-

Takuu: 6 kk

Paino: 35 kg

NEPTO-SUB Oy Ab, Tehtaank. 13, 00140 Hki, puh.190J 627 770 15


4 Suoranousuajat uusintasukelluksella

Edeltävä sukellus on tehty kaksi tuntia aikaisemmin 36 metriin 25 min:ksi. Vertailun vuoksi on esitetty myös maksimisuoranousuajat ensimmäisellä sukelluksella. Alla olevassa taulukossa S_1 tarkoittaa ensimmäistä sukellusta ja S~ uusintasukellusta. Syvyys metriä 12 15 18 21 24 27 30 33 36 39 42 45

ALADlN PRO S_1 S_2 )99 70 49 35 25 20 16 14 12 10 8

89 56 42 32 25 20 16 14 12 10 8 -

-

DACOR S_1 S_2 106 64 44 31 20 15 12 10 8 7 7 6

95 60 44 31 20 15 12 10 8 7 7 6

SOLUTION S_2 S_l 95 62 44 34 28 22 18 13 11 9 7 6

127 72

52 37 29 23 18 13 11 9 7 6

SOURCE S_2 S_1 136 78 55 40 31 25 20 17 13 11 9 6

102 67 46 34 26 21 18 15 12 7 4 1

SOLUTIONIN ajat on saatu simulaattorilla.

5 Portaittain madaltuvat suoranoususukellukset Mittari paineistetaan 36 metriin, josta noustaan ensin 25 m:iin ja sitten 15 m:iin. Nousu aloitetaan aina siinä vaiheessa, kun suoranousuaikaa on jäljellä 0 min. Sukellus uusitaan 2 tunnin pinta-ajan jälkeen. Alla olevassa taulukossa 36 m:n rivillä olevat ajat tarkoittavat aikaa, joka kuluu pinnalta lähdöstä siihen, kun suoranousun ajaksi näytöllä tulee 0 minuuttia. 25 ja 15 m:n riveillä oleva luku tarkoittaa aikaa, joka kuluu ko. syvyyteen saapumisesta siihen hetkeen, kun suoranousuaika on jälleen "nollilla". Kun sukelluslaskin ilmoittaa jäljellä olevan suoranousuajan nollaksi, se tarkoittaa, että suoranousuaikaa on jäljellä vähemmän kuin yksi minuutti. DACORissa "0" -kolmio alkaa kuitenkin vilkkua n. 1,5 minuuttia ennen suoranousuaikarajan täyttymistä. Jäljellä suoranousun aikaa (min:sek) Syvyys metriä 36 25 15

ALADlN PRO Suk_l Suk_2 12:01 2 26

11:54 2 13

DACOR MBPP SUUNTO SOLUT. SHERW. SOURCE Suk_l Suk_2 Suk_l Suk_2 Suk_l Suk_2 7:32

7:31

-*)

41

36

10 6 22

10 5 7

12:43 8 21

9:48 4 18

*) DACORissa vilkkuu "0" -kolmio aina 21 metriin saakka, jolloin suoranousuaikaa tuli

15 min:n kolmion verran. SOLUTIONin ajat on saatu simulaattorilla.

6 Etappinoususukellukset Tehdään kolme sukellusta 36 m/20 min 3 tunnin pintaväliajalla. Alla on vertailutaulukko kokonaisnousuajoista ensimmäisellä ja toisella sukelluksella. ALADlN PRO DACOR MBPP SUUNTO SOLUTION SHERW. SOURCE

16

Suk.l 10 11 12 7

Suk.2 12 11,5 12 11,5

Suk. 3 12 11 12 21

18. Jos tietokone näyttää kokonaisnousuajan tai arvion etappiajasta yhteensä, aloita nousu viimeistään, kun aika on kasvanut 15 min:iin. 19. Muista, että turvamääräysten mukaan etappisyvyys ei saa sukelluksella kasvaa 6 metriä suuremmaksi. 20. Sukellustietokone, joka ei näytä kokonaisnousuaikaa tai etappiaikaa, ei ole tarkoitettu etappinoususukelluksiin. 21. Toistuvat lyhytaikaiset käynnit pinnalla tai lähellä pintaa ja paluu uudelleen syvälle (" jojo" -sukellusprofiili) lisäävät kuplien muodostumisen riskiä. 22. Myös loppua kohti syvenevä sukellusprofiili (esim. oltu 30 min 10-20 m:ssä ja sitten sukelletaan vielä 10 minuutiksi yli 30 m:iin) ja lyhyen pinta-ajan jälkeen tehtävä syvä uusintasukellus, esim. veneen kiinnitysköyden irrottamiseksi, ovat riskialttiita. 23. Älä jatka sukellusta, kun alat palella. Uusintasukelluksella tulee kylmä aikaisemmin, joten uusintasukelluksen tulee olla lyhyempi kuin ensimmäinen sukellus. 24. Pidä sukellusten välillä lepoaikaa vähintään 2-3 tuntia, äläkä tee päivässä enempää kuin yksi syvä (yli 30 m:n) tai pitkä (yli tunnin) sukellus. 25. Jos päivän aikana suunnitellaan tehtäväksi useampia sukelluksia, on ne tehtävä järjestyksessä syvimmästä matalimpaan. 26. Etappinousun vaativa sukellus on tehtävä päivän ensimmäisenä sukelluksena. 27. Vältä etappinousu-uusintasukelluksia, useamman kuin kolmen sukelluksen tekemistä päivässä ja sukeltarnasta kolmea tuntia enempää päivässä (yhteenlaskettu sukellusaika). Jos jäännöstypen poistumisaika kasvaa yli 20 tunnin päivän viimeisen sukelluksen jälkeen, kannattaa pitää yksi lepopäivä tai ainakin löysätä su- ' kellustahtia seuraavana päivänä. 28. Pidä yksi lepopäivä 5-6 sukelluspäivän jälkeen, varsinkin jos sukeIlat enemmän kuin kaksi kertaa päivässä tai sukellukset ovat pitkiä tai syviä. 29. Jos olet sukeltanut päivän aikana ilman sukellustietokonetta, et voi ottaa sukellustietokonetta käyttöösi, ennen kuin on kulunut 24 tuntia viimeisimmästä sukelluksestasi. 30. Kummallakin sukellusparin sukeltajista on oltava oma sukellustietokoneensa. Näyttöjä kannattaa verrata muutaman kerran sukelluksen aikana. Ainakin toisella sukeltajista on oltava lisäksi tavallinen syvyysmittari ja sukeltajan kello tai syvyysmittari-sukellustaimeri -yhdistelmä sekä sukellustaulukot.


31. los sukellustietokone menee epäkuntoon suoranoususukelluksen aikana, niin nouse heti 10 m:n matalammalle puolelle, jossa voit vielä jatkaa sukellusta, sikäli kuin suunniteltu sukellusaika sallii ja ilmaa riittää. los aiot tehdä samana päivänä vielä uuden sukelluksen, katso edellisen sukelluksen kertausryhmä taulukoista suurimman käydyn syvyyden mukaan ja laske uusintasukelluksen suoranousuaika normaalisti taulukoiden avulla tai tee uusintasukellus enintään 10 metrin syvyyteen. 32. los sukellustietokone menee epäkuntoon etappinoususukelluksen aikana, niin aloita heti nousu etappiin. Voit käyttää pohjana tietokoneen ilmoittamaa etappitarvetta, edellyttäen että olet seurannut jatkuvasti etappisyvyyden ja -ajan kehitystä ennen tietokoneen epäkuntoon menoa. los olet noudattanut edellä ollutta ohjetta etappinoususukelluksen kokonaisnousuajasta ja etappisyvyydestä, niin 5 min:n pysähdys 6 m:ssä ja 10 min:n pysähdys 3 m:ssä riittävät kaikkiin tällaisiin sukelluksiin aina 50 metriin saakka. 33. Varaa riittävän pitkä aika jäännöstypen poistumiselle ennen automatkaa vuoristoon tai paluulentoa sukellusmatkalta. Aikaväliä pitää olla vähintään sukellustietokoneen näyttämän lentokieltoajan verran ja varman päälle valittaessa jäännöstypen poistumisajan verran. 34. Huolehdi riittävästä nesteen saannista entYIsesti sukelluspäivinä. Esim. 30 asteen lämpötilassa tarvitaan 5 litraa nestettä vuorokaudessa. 1 uo lennon aikana 2-3 desilitraa vettä tunnissa, sillä lentokoneessa ilma on erityisen kuivaa.

7 Neljä sukellusta samana päivänä samaan syvyyteen Tehdään neljä sukellusta 21 metriin 33 minuutiksi 1,5 tunnin pintaväliajalla. Lyhenne SNA tarkoittaa nousun alkaessa jäljellä olevaa suoranousun aikaa minuutteina. Alla on myös typen poistumisajat ja lentokieltoajat ALADlN PROlta ja DACORilta kunkin sukelluksen jälkeen. SOLUTIONilla en tullut kirjanneeksi typen poistumisaikaa kuin vasta 4. sukelluksen jälkeen. SOURCEssa on graafinen typen kyllästymistilanteen näyttö, mutta se ei ilmoita typen poistumisaikaa eikä lentokieltoaikaa tunteina. SOLUTIONin ajat on saatu simulaattorilla.

SUKETIETOKONEVERTAILUT 08.04.1991 Sukellus

ALADlN PRO

DACOR MBPP

SUUNffi SOLUTlON

SHERWOOD SOURCE

3 m/0:20 3 m/0:40 3 m/l:03 3m/5:40

SNA 3 min 3 m/2 min 3 m/4 min 3 m/18 min

SNA 6 min SNA 1 min 3 m/l min 3 m!2 min

*1)

2*)

1

SNA 3 min

2

3 ml 2:03

3 4

3 ml 9:35 3 m/1O:52

Typen poist.aika 1

2 3 4

11 t 21 min 16 t 26 min 18 t 54 min 20 t 19 min

9 17 21 24

t t

t

28 t 32 min

t

Lentokielto 1 2 3 4

2t 6 t 9t lOt

1t lOt 14 t 18 t

*3)

*1) SOLUTIONin typen poistumisaika kirjattiin muistiin vain 4. sukelluksen jälkeen, mutta se oli aina suurempi kuin ALADINilla ja DACORilla.

*2) SOURCE ei ilmoita typen poistumisaikaa eikä lentokieltoaikaa *3) SOLUTlONissa ei ole erikseen lentokieltoajan näyttöä, vaan käyttöohje kehottaa välttämään lentämistä typen poistumisajan verran ja vähintään 12 tuntia, vaikka poistumisaika olisi tätä pienempikin.

SVUL:N HELSINGIN PIIRIN HALLIRALLI SVUL:n Helsingin piirin halliralli pidettiin 19.01.1991 Pirkkolan uimahallissa. Avoimen kilpailun lisäksi ratkottiin myös piirimestaruus. Kilpailupareja oli mukana kaksitoista, joista viisi Helsingin piiristä ja muut seitsemän muualta Suomesta. Kilpailun järjestänyt piirin sukellusjaosto panosti tänä vuonna myös kilpailijoiden viihtyvyyteen tarjoten kaikille sämpylöitä sekä virvokkeita. Myös palkintoihin oli varattu edellisvuosia enemmän rahaa. Koska kilpailu ei ollut Sl\.1-osakilpailu, ei paikalla ollut aivan kaikki Kisa kävi kuitenkokeneimmat kin lua

Urheilusukeltajien parille Nurmi/Siimeslehto, jotka pitivät kovaa vauhtia alusta lähtien. Rata oli tarkoituksella tehty nopeaksi, koska järjestäjät olivat varautuneet suurempaan osalIistujamäärään. Kilpailu sujui tavanomaisia sählinkejä lukuunottamatta hyvin, josta kiitos kaikille toimitsijoille. Ensi vuoden kilpailuun on tarkoitus hankkia kiertopalkinto piirimestaruudesta kilvoitteleville ja muutenkin edelleen parantaa kilpailijoiden viihtyvyyttä. SVUL:n Helsingin piirin sukellusjaoston puolesta Visa Lindblom Puheenjohtaja

uintiaika sakot koko.aika pm.-sija 1. 16.34 13.49 2.45

Yleiskilpailu

16.38

1.05

18.43

x

16.51

1.55

18.46

x

4.

19.18

1.07

20.25

X

5. Murto/Lager

20.50 0.45

21.35

X

6.

19.48 2.05

21.53

x

7.

23.29 0.45

24.14

2.

24.35

0.57

25.32

3.

25.31

0.45

26.16

x

26.10

4.

Turku

mo.

1.50

28.00

20.27 11.35

32.02

3.15

40.51

Hki

II. Paananen/Virtanen Hki HPY:n 12. Piraijat. Tammisaari

37.36

X

17


Ystävät Näin kesän kynnyksellä kun sukelluskausi varsinaisesti alkaa, kannattaa luoda katse sinne kirjahyllyyn päin ja poimia sieltä vielä ne viimeiset kipinät joiden perusteella sitten lähdetään merellisiin seikkailuihin. Ellei sinulla jo ole seuraavassa katsauksessa esittämiäni kirjoja kannattaa sinun ehdottomasti pistää osa kesälomarahoistasi kiinni kirjallisuuteen, joka antaa taustatietoa ja auttaa sinua saamaan enemmän harrastuksestasi irti. Kirjat ovat eri vuosina, eri kustantajien toimesta kustannettuja, mutta varmasti kirjakaupan ammattitaitoinen väki voi auttaa sinua tilaamaan niitä, ellei varastoissa jostain syystä ole. - Satamia joissa eivät aallot pauhaa/SUSL On kirja jossa kerrotaan muutaman sadan hylyn tarinat ja annetaan vielä vinkkejä löytymättömistä kohteista, joita vesillämme kyllä riittää. - Rauhan Meri/SUSL Kertoo vastoin nimeään osan niiden laivojen kohtaloista, jotka erinimisten sotien aikana ovat painuneet hyiseen hautaansa. Suomalaisia Aarrelaivoja/SUSL Pitää sisällään valikoiman niin sanotuista aarrelaivoista ja niiden kohtaloista herättäen mielenkiintoa uusien etsimiseksi. Hiljaiset laivat/SUSL On puhdasta nostalgiaa jossa kerrotaan tarunomaisen 50-luvun ja 60-luvun sukelluksista kohteissa jotka ovat jo jääneet taas unholaan. Sukellussuunnistus/SUSL Opas, joka antaa suunnistusta harjoittelevalle kaiken tiedon ja taidon, jonka moninkertaiset Pohjoismaiden ja Suomenmestarit ovat kantapään kautta koonneet. Meriarkeologia/SUSL Kirja, joka antaa perustietoa aloittelevalIe meriarkeologille. Sukeltajan rautaisannos ja lyhyt katsaus tarvittavista tiedoista. - Dyykarin laulusitzi Kaikki merelliset laulut ja muutama muukin yksissä kansissa. Koottu antamaan iloa illanistujaisiin ja nuotioille.

- VA valokuvaus/SUSL On opas, joka opastaa kameran käyttöä ja kuvaustekniikkaa veden alla. Ammattivalokuvaajan asiantuntevaa tekstiä alasta, joka ei ehkä kaikille ole tuttu. - Sata tapaa kalaa/SUSL Antaa ohjeita siitä miten se salakala saadaan parhaiten valmistettua maistuvaksi ateriaksi. (SuSL) - Sata ruokaa riistasta/SUSL On kuten nimensä osoittaa kokoelma siitä mitä talvella pannaan pataan sillä sukeltajahan syö ympäri vuoden. (SuSL) Myös muut kuin Suomen Urheilusukeltajain liitto ry ovat huomanneet, että meri ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat ihmisiä ja ovat kantaneet oman osansa yhteiseksi iloksi. - Kolme sukeltajaa saaristomerellä/Tammi On jo klassikko sukelluskirjallisuudessamme. Kirja oli ilmestyessään ensimmäinen kertomuskokoelma meidän vesiemme kohteista ja erään sukellusryhmän seikkailuista muutaman kesän aikana. - Sukellus/Mattila-Vikman Oppikirja, joka kertoo sukeltamisesta kaiken niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kirja, jonka perusteella opetetaan maamme kerhoissa joka puolella. - Sukellus Helsingin historiaan/Karkola-Marinus On helsinkiläisen sukellusharrastajan ja -seuran tekemä katsaus Helsingin edustan kohteista ja historiasta. - Tietoa syvyyksistä On meitä lähellä olevan Teredo Navalis ry:n jäsenten Juhani von Gronhagenin ja Hannu Konttisen tekemä vedenalaisen arkeologian ja historian opas. - Meritie On John Nurmisen juhlavuotenaan kustantama kirja, joka hienolla tavalla antaa kuvauksen meriteidemme kehityksestä vuosisatojen ajalta. Kompassiruusu (Merikustannus) Eka Lainion kirjoittama kokoelma kirjoituksia, jotka omalla tavallaan valaisevat merellistä menneisyyttämme.

Meri maamme turvana (Suomi Merellä Säätiö) On tunnetun sotahistorioitsijan kertomussarja vuosisatojen saatossa käydyistä erinimisistä sodista, niiden syistä ja seurauksista. Meririntama WSOY Kertoo tyhjentävästi viimeisimmän maailman palon vaikutuksista ja upotuksista meidän kotoisilla vesillämme. - Sukellusvenesotaa (Merikustannus) Kertoo kuten nimensäkin antaa odottaa vedenalaisista seikkailuista niin vihollisen osalta kuin omienkin veneidemme tarinat. Mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, jota ei voi laskea kädestään ennenkuin se on luettu kannesta kanteen. Ulkosaaristossa (Tammi) On jo käsite paremminkin kuin kirja. Se pitää kansiensa välissä kokonaisen historian keskisen saaristomeren ihmiskohtaloista ja saarista. - Saaristo merellä (Frederika) Mustavalkoinen valokuvakirja, joka omalla tavallaan antaa lisätietoa ja syvyyttä saariston koluajalle. - Syvyyksien sylistä (Karisto) Maisteri eh. Ahlströmin salapoliisikertomus Borstän hylkyjen indentifioinnista ja menneiden aikojen sukeltamisesta. Saaristo merta pinnan päältä ja vähän altakin/Turun Sanomat On turkulaisen sukeltajaveteraanin kirjoittama ja kokoama "nippu tarinoita" Saaristomeren kirkkailta vesiltä. - Saaristomerta ja merisotaa/Turun Sanomat kertoo Suomen Sodan meritaisteluista, laivoista ja aseista antaen perspektiiviä sotahylkyjen etsijälle. - Saaristomerta ristiin rastiin/Turun Sanomat Ilmestyy loppukesästä ja pitää sisällään muutamia laivatarinoita, kuvauksia satamapaikoista ja tarinoita jotka ovat kiertäneet saaristolaisten joukossa kymmeniä vuosia.

Sukeltajankellot asiantuntijalta ESIM. CITIZEN AQUALAND 1910,KYSY TARJOUKSIAMME SUKELLUSSEUROILLE •••• ••

PITAJANMAEN KELW JA KULTA PITÄJÄNMÄENTIE 21 • 00370 HELSINKI • PUH. 90-565 1855 18


SPIRO SUPRA XL

-hengittämisen vapautta

Harkituisfa yksityiskohdista synfyy täydellinen kokona,isuus. Hengitysvenffiileissä se merkitsee ominaisuuksia, joihin voit luo1taa. Ja nauttia sukeltamisesta - turvallisesti. , ' SPIRO SUPRA XL on tehty toimimQan kaikissa olosuhfeissa vakioteholla: pienellä ja isolla söiliöpaineella, syvällä ja matalalla. Ainutfaatuinen balansointi 1. asteessa, patento~, o.~o~~n~ m~o!oiltu silikonineh suukap~l~ v:~ h~~tää I~uan vä~yst?, keventää hengitystä. Taydelhsyyttö, lohon SPIRO alaA edeUäkäVllana maollmanlaalUJsesfi pystyy. SP1RO SUPRA XL - tehty sinulle, joka tiedöt, mitö haJuaf.

..

1


MUSTAAMAKKARAA, •• •• MANSESTA NAAS! On se niin väärin. . . ! Meinaan, että mikrofoni kastui jo ensimmäisen parin jälkeen ja lakkasi toimimasta. Ainakin me pintaporukka oltais mielellämme kuunneltu tulevien Syksyn sävel -ehdokkaiden musisointia. Hallirallin puhelinkopiksi kutsuttu rasti oli rakennettu siten, että kilpailuparien kummallekin sukeltajalle oli asetettu pari metriä pohjasta ylösalaisin muovitynnyrit. Niitä yhdisti putki keskustelua varten. Tynnyreihin täytyi lisätä ilmaa niin paljon, että putki vapautui ilmatilaan. Toisessa tynnyrissä luki tehtävä: Kuuntele parisi ohjeita. Toisessa: Käske parisi laulaa: "Jänis istuu maassa". Niinpä taiteilija sitten viritti yksinlaulun. Harmi vain että jo alussa mainitun mikrofonionnettomuuden vuoksi taidenautinnosta pääsi osalliseksi vain ratavalvojista se, joka kökötti tynnyrin kyljessä. Ja kun juuri sen rastin piti olla yleisön suosikki ... on se niin ... Kyseinen rasti oli rakennettu pitkänäperjantaina pidettyyn Laitesukellustekniikan SM-kisaan, eli "Mustamakkararalliin' , Tampereen Uintikeskuksessa. Paikalla oli saapunut kahdeksan paria räpyläjalkoja, voidaan kai sanoa kautta Suomen, sillä eteläisimmät olivat Helsingistä ja pohjolan perukoita oli tullut edustamaan peräti kaksi paria Rovaniemeltä. Eivätkä nunnukat ihan hukkareissua tehneetkään. Sight-seeing oli kutakuinkin seuraavanlainen. Utelias, huolellinen kurkistelu ja rauhallinen taktiikkapalaveri altaan reunalla vielä, kun lahjomaton sekuntikello ei raksuttanut aikaa. Sitten - altaaseen. Kun perusvälineet oli keräilty pohjalta ja puettu painovyötä myöten, alkoi vimmattu pohjassa olleen ämpärin täyttäminen ilmalla paria pientä purtiloa kuljetusastiana käyttäen. Vähän aikaa räpylöitä vilahteli pinnassa ja snorkkelit puhahteli, kuin hylkeillä konsanaan. Nousihan se ämpäri sieltä ja rasti sujui ilman sakkoja kaikilta. Keskeltä pitkiä sivuja ankkuroidun pieksi suorakaiteen tasapainottaminen erikokoisten puupalikoiden avulla olikin jo konstikkaampaa ja minuutin kappalehintaisia pulikoita pullahteli pintaan aika monelta parilta. Sitten alkoi hauskanpito, eli sirkushuvit - ainakin tohkeissaan monitorista seuranneille katsojille. Alumiinilevylle altaan pohjaan kirjoitettu ohje käski riisua varusteet kottikärryyn ja kuljettaa kaveri ja varusteet kärryissä altaan .oiseen päähän 20

noin 20 metrin matkan, kaiken aikaa parihengitellen. Työntäjä sai käyttää rastilla ollutta ylimääräistä painovyötä halutessaan, jotta tassuttelu oli tukevampaa. Kyytiläisen jokaisesta "pohjakosketuksesta' , rangaistiin minuutti. Kuten hyvin voi kuvitella, oli kärryissäkykkimistyyleissä ja työntötekniikoissa hyvin persoonallisia variaatioita. Muuan hurjakuntoinen kuljetusmies päätti uida parihengitellen kun kerran vesissä ollaan, ja sammakkopotkuilla ponnistellen sai kuin saikin kärryt toiseen päähän. Seuraavalla rastilla rambot väläyttelivät puusepän taitojaan. Parin naulan vasaroiminen pohjaan ankkuroituun, narun varassa kelluvaan pölkkyyn ei tuottanut minkäänlaista tuskaa. Vitosena olikin vuorossa jo alussa kuvailtu konserttirasti. Keskimääräistä enemmän päänvaivaa rasti tuotti vain sille parille, joka tohkeissaan oli lukenut kottikärryrastin ohjeet vähän kiiruhtaen. Edelleenkin he kamat kärryissä parihengitellen samaan tyyliin jopa naulausrastin selvittäneenä - yrittivät selvitä tästä puhelinkoppitehtävästä. Pari poukkoili pitkät tovit kottikärryn ja tynnyreiden välillä. Kaverukset levittelivät ymmällään käsiään, kuin poliitikot konsanaan, mutta lopulta kuitenkin tekivät radikaalin päätöksen ja ottivat laitteet käyttöön ja selvittivät rastin. Ihastuneena äimistelevä, loputtomasti viihdettä janoava monitorikatsomo vaati tuomaristolta äänekkäästi ylimääräistä aikahyvitystä näille sitkeille sisseille. Kutosrasti oli perinteinen pujottelurasti. Ja siitä muodostuikin varsinainen sakkominuuttien keräilypiste. Kolmen peräkkäin pujoteltavan aukon koko oli n. 70 x 70 cm ja tietysti poikkirimat pysyttelivät naulojen varassa ja karkasivat herkästi kosketuksesta pintaan. Hinta oli jälleen armottomasti minuutin kappale. Puhtailla ei tainnut juuri mikään pari selvitä. Viimeisellä rastilla lopulta suomalaisten suosikki - tietokilpailu. Ensimmäinen pohjalla ollut kysymyslevy kehotti näyttämään pintatuomarille käsimerkit: Kokoon, hitaasti ja solmu. Melko hyvin olivat merkit hallinnassa. Toisena tehtävänä oli pohjalla olleesta nousutaulukosta tutkia selitetyn sukelluksen nousuaika ja kertausryhmä. Hajontaa oli vastauksissa. Kolmantena oli lueteltava ne kolme tilannetta, jolloin pinnalla on oltava turvasukeltaja. Talvija syvän sukelluksen väki tuntui tie-

tävän, mutta kolmanneksi ehdotettiin hylkyä, etsintää, luolaa ja muuten vain vaikeita olosuhteita, mitä nyt vain hätäpäissään keksivätkin. Oikean vastauksen eli avovesikoulutuksen tiesi vain Laitisen Jokke. Helpotus sinänsä, että liiton teknisen valiokunnan bossi ja meikäläisenkin avovesikouluttaja - sentään hallitsi teorian. Liekö apuna ollut hurja taisteluhuuto, jolla tämä Rovaniemen Urheilusukeltajien pari uhosi voitontahtoaan ennen altaaseen molskahtamista. Vai neljän tuulen lakit, jotka pari piti visusti päässään melkein altaaseen asti. Onneksi kenkäheinät oli jätetty varustekassiin. Jokke ja Tervon Markku takasivat uhollaan ja tietämyksellään valtakunnan pohjoisimpaan piiriin SMpronssia ja paketin sitä parasta - Tapolan mustaa makkaraa. Hopeaa ja mustista veivät kotiin Seppo Siimeslehto ja Roy Nurmi Urheilusukeltajat ry:stä pääkaupungista. Heillä oli nopein radan kiertoaika, mutta ne sakot, ne sakot. .. Kultaisimmat mitalit - ja edelleen mustaamakkaraa meni maan keskivaiheille, Jyväskylän Delfiineihin. Parille Ari Viinikainen ja Kimmo Lahtinen. ONNEA VOITTAJILLE! Kilpailijat kiittelivät rataa kekseliääksi, hauskaksi ja sopivan vaativaksi. Myhäillen otti kiitokset vastaan ratamestari Timo Vikman, jota voitaneen virkansa ja saamansa palautteen perusteella pitää sopivan kieroluonteisena veikkona. Ylituomari Kalevi Turkka piti pahana sitä, että kahdelle parille jouduttiin antamaan sakkominuutti siitä, että kottikärryistä karanneen kelluvan räpylän kävi ' toinen sukeltajista hakemassa yksin ja jätti parinsa sukellusperiaatteiden vastaisesti. Järjestävänä seurana toimi Tampereen Urheilusukeltajat, joiden mestaruuskisa käytiin samalla SM-kisan ulkopuolella. Seuran oma "Mustamakkararallin" kiertopalkinto meni sisaruksille Mira ja Janne Salonen, jotka tunnetaan myös aikamoisina räpyläuimareina. Olipahan kiva olla talkoissa kastuno, massa ja pitämässä peukkuja kaikille tasapuolisesti. Joskin sattui niin mukavasti, että meikäläisen seuran Rauma-Repola Diving Clubin Jari Lindille ja Juha Kirjavaiselle tuli Hämeen piirin mestaruus. Sanotaan vain ihan pienellä, että HYVÄ MEIDÄN PUOLI! Leena Koivumäki


UPPOPALLOVALTIKKA VAIHTOI OMISTAJAA TURUN SM-ALTAASSA Kuopion Urheilusukeltajat katkaisi Sukeltajat 78:n kultakauden Turun SM-altaassa 13.-14. 4. 1991. Sukeltajat 78. otti hopeaa ja RaumanMeren Sukelluskerho pronssia.

SM-uppopallon loppusarjassa pelasi neljä runkosarjan parasta joukkuetta (lähtöpistein) Kuopio (3), Sukeltajat 78 (2), RaumanMeren Sukelluskerho (1) ja PSK Kupla (0). Loppuotteluun selvisivät Kuopion Urheilusukeltajat ja jo neljä kertaa peräkkäin vv. 87-90 mestaruuden voittanut Sukeltajat 78, Helsingistä. Loppuottelun ensimmäinen erä oli tiukkaakin tiukempi. Molemmat joukkueet pelasivat kovaa, mutta reilua peliä, rikkeisiin ei sorruttu. Hyökkäykset vyöryivät tasaisesti puolelta toiselle. Erän ainoan korin teki Kuopion Antti Väänänen ajassa 11.37. Toiseen erään Kuopio tuli intoa uhkuen, jota lisäsi Juha Räisänen korittaen vajaan kahden minuutin pelin jälkeen ajassa 1.59. Tilanne oli 2-0. Mutta kamppailu jatkui edelleen tasaisena yli kahdeksan minuuttia. Helsinki ei antanut helposti periksi. Sitten ajassa 8.27 Timo Kuosmanen räjäytti riemun kattoon Kuopion päädyssä, 3-0. Ottelu ratkesi lopullisesti Jouni Kärpän (10.02) ja Ari Puustisen (10.18) nopeisiin koreihin. Tilanne oli 5-0. Numeroita kaunistelivat vielä Ari Puustinen 6-0 (12.18) ja Jouni Käqtpä 7-0

Voittajien on helppo hymyillä. Kuopion Urheilusukeltajien kolmas uppopallon Suomenmestaruus on juuri voitettu. Edelliset ovat vuosilta -85 ja -86. Kuopio on ainoa seura, joka on ollut mukana SM-sarjassa sen perustamisesta alkaen. (14.34). Kuopion valmennuksesta vastaa Jorma Kervinen, joka on myös maajoukkueen valmentaja. Ottelu päättyi reiluun kättelyyn. Suomen uppopallomestari 1991 on Kuopion Urheilusukeltajat. Onnea! Kiitokset ansaitsee myös Sukeltajat 78:n koko joukkue ja erikoisesti joukkueen valmennuksesta päävastuun kantanut Yrjö Ristola, joka sai monivuotiset mestarit vielä innostumaan ja kamppailemaan tosissaan mestaruudesta. SM-pronssista pelasivat RaumanMeren Sukelluskerho ja PSK Kupla Espoosta. Edellisenä päivänä joukkueet olivat pelanneet tasan 2-2, joten luvassa oli tasaväkinen ottelu. Ja tasainen se olikin. Ensimmäinen erä päättyi 0-0. Rauma vaiko Kupla? Riittääkö yllätysjoukkue Kuplan puhti mitaliin asti? Miten raumalaisten kantti kestää? Mikä merkitys on ensimmäisellä korilla? Toinen erä aIkoi. Ottelun ensimmäisen korin teki Rauman Markku Lehtonen ajassa

1.12. Ratkesiko peli tähän - ei. Kupla painoi pelin vastustajan päätyyn, mutta ilman tulosta. Ajassa 6.26 Rauman Jukka Levonen pyöräytti sitten sen tärkeän korin, 2-0. Tilanne säilyi muuttumatta seuraavat kahdeksan minuuttia, liian kauan Kuplan kannalta. Välillä tunteet kuumenivat, mutta jäähylääke rauhoitti. Ottelun ratkaisi lopullisesti Rauman Juhani Honkanen ajassa 14.37. Tilanne 3-0. Aikaa jäljellä vain reilu minuutti. Kuplan lohdutuskorin teki Tapio Sorsa erän viimeisillä sekunneilla (14.55). Onnittelut Raumalle pronssimitaleista. Ja entäs sitten Kupla? Vain aavistuksen verran paremmalla onnella, jos... ja kunnon teekkarihuumorilla tullaan ensi vuonna uudestaan. Vai mitä?

21


TULOKSET SM-loppuottelu 7-0 (1-0) Kuopio-Suk. 78 Pronssiottelu 3-1 (0-0) Rauma-Kupla Loppusarjan tulokset: 4-2 Kuopio-Rauma Loppusarja Kuopion Urheilusukeltajat Sukeltajat 78, Helsinki RaumanMeren Sukellus kerho PSK Kupla, Espoo

Suk. 78-Kupla Kuopio-Suk. 78 Rauma-Kupla Kuopio-Kupla Suk. 78-Rauma

Lähtöpisto (3) (2) (1) (0)

3-3 11-2 2-2 8-0 7-2

Pisto

Maalit

9 5 2 2

23-4 12-16 6-13 5-13

VALKEAKOSKEN URHEILUSUKELTAJAT JA JYVÄSKYLÄN SAMMAKOT SM-SARJAAN Ottelutulokset: Valkeakoski-Jyväskylän Sammakot Riihimäki-Jyväksylän Delfiinit Valkeakoski - Delfiinit Riihimäki -Sammakot Valkeakoski - Riihimäki Sammakot- Delfiinit Valkeakosken Urheilusukeltajat Sammakot Jyväskylän Delfiinit Riihimäen Urheilusukeltajat UPPOP ALLO 1990-1991 SM-runkosarjan lopputilanne: Kuopion Urheilusukeltajat 14 Sukeltajat 78, Helsinki 14 RaumanMeren Sukellus kerho 14 PSK Kupla, Espoo 14 Hyvinkään Urheilusukeltajat 14 Partiosukeltajat, Helsinki 14 Valkeakosken Urheilusukeltajat14 Riihimäen Urheilusukeltajat 14 I Divisioonan lopputilanne: Sammakot, Jyväskylä Delfiinit, Jyväskylä Ahveniston Vesipedot, Hämeenlinna Vakka-Suomen Urh.suk., Uusikau punki Tampereen Urheilusukeltajat Kotka Divers Sukellus seura H 20, Helsinki

5-2 1-2 3-0 0-8 14-0 10-1 6 4 2 0

13 11 9 8 8 3

0 1 0 3 0 5 1 5 0 6 1 10 2 11 0 13

(3-1) (1-2) (3-0) (0-4) (6-0) (6-1) 22-2 20-6 3-14 1-24

129- 16 26 104- 39 22 84- 33 18 65- 36 17 44- 54 16 32- 59 7 26- 71 4 8-184 2

6 6

6 0 5 0

0 1

67- 6 28- 20

12 10

6

3 0

3

18- 23

6

6 6 6 6

2 2 1 0

3 3 4 5

18221013-

5 5 3 1

1 1 1 1

26 34 23 28

Ensi kaudeksi I Divisioonaan nousivat ilman karsintaa Saaristomeren Sukeltajat ja Kokkolan Merisaukot. II Divisioonan lopputilanne: Saaristomeren Sukeltajat, Turku Kokkolan Merisaukot Espoo Urheilusukeltaj at Veikon Kone, Hyvinkää Ylivieskan Urheilusukeltajat Imatran Urheilusukeltajat Lakeuden Sukeltajat, Seinäjoki Hydromania, Vantaa Najadit, Espoo

9 9 9 9 9 9 9 9 9 9

9 8 6 6 5 5 3 2 0 0

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

0 1 3 3 4 4 6 7 8 8

Hydromania 4 luovutusta, Najadit 9 luovutusta. Tilastoi Uppovaari. 22

56- 2 66- 6 47-14 37-31 44-22 30-25 19-35 26-40 2-72 0-80

18 16 12 12 10 10 6 4 0 0

Akuista ja lampuista . Halogeenipolttimoista DEV PEIN (ks. Urheilusukeltaja 4/90) jatkaa neuvoja lampuista: Toimintatapa: Kaikissa hehku- ja halogeenilampuissa saatetaan wolfram-metallista valmistettu (yksin- tai kaksinkertainen) lankakierrukka sähkövirralla valkohehkun lämpötilaan ja tuotetaan täten haluttu valo. Näin suuressa lämpötilassa (kierrukka 2300-3000°C)wolfram palaisi, jos happea olisi läsnä. Siksi lampunkupu on täytetty joko hitaasti reagoivalla jalokaasulla (argon) tai typellä Ga sekin yleensä alhaisessa paineessa, lähes tyhjiössä). Lampun polttoiän kasvaessa höyrystyy kuitenkin pieni osa wolframia ja laskeutuu (suhteellisesti) kylmälle lampunkuvun sisäpinnalle (= kuvun tummeneminen). Halogeeniyhdisteiden (fluori, kloori, jodi) lisäyksellä kuvun täyttö kaasuun vältetään kuitenkin tämä ilmiö; kylmille lasipinnoille kertyy kaasumainen halogeeni-wolframyhdiste, joka (lampun sammuttua) palauttaa wolframin jälleen lankakierrukalle, tapahtuu halogeeni -kiertoprosessi . Valoteknisiä perusyksiköitä Valotekniset mittayksiköt perustuvat pääasiassa neljälle suureelle: valovirta, valonvoimakkuus, valaistus ja valontiheys. Valovirta (Phi), yksikkö lumen = 1m on valo lähteen (lampun) valotuotto joka suuntaan. Se on säännöllisesti verrannollinen lampun saamaan sähkövirtaan. Valonvoimakkuus, 1, yksikkö cande la = cd tai cp (candle power), on valonlähteen valovirta tiettyyn suuntaan. Tähän voidaan vaikuttaa lampun (valovirran) ja heijastimen valinnalla. Valaistus, E, yksikkö lux = Ix, 1 Ix = 1 lm/m 2 on mitta jollekin tasolle tulevasta valosta. Samalla valaistuksella saavat vaalea ja tumma pinta yhtä paljon valoa. Valaistusvoimakkuus, L, yksikkö cd/m 2 , on mitta valoisuudelle, jonka silmä havaitsee jollakin pinnalla. Samalla valaistusvoimakkuudella heijastavat vaaleat ja tummat pinnat eri lailla; tuloksena on siis erilainen vaaleus. Halogeenilamppujen elinikä ilmoitetaan suurkokeiden tuloksena. Keski-ikänä kerrotaan aika, jolloin puolet kokeeseen osallistuneista lampuista on palanut loppuun. Tulokset tällaisista kokeista kertovat, että n. 115 (20 070) lampuista saavuttaa vain 4/5 (80 070) keskiarvoiästä ja 115 lampuista saavuttaa 120 070 teoreettisen iän. Valmistaja testaa kauppaan tulevat halogeenipolttimot moninkertaisesti ja siksi niitä ei voi vaihtaa.


Yli- ja alijännitekäyttö: Halogeenilamput ovat rakenteellisesti sovitettu tiet ylle käyttöjännitteelle, joka takaa optimaalisen toiminnan halogeeni-kiertoprosessille. Prosessi toimii säännöllisesti myös ± 10 070 yli- tai alij änni tteellä. Ylijännitteellä nousee kierrukan lämpötila kuitenkin niin korkeaksi, että kaasumaisten halogeeni-W-yhdisteiden kiertoprosessi häiriytyy ja haihtunut wolfram ei enään palaa kierrukalle. Tästä on seurauksena lampun käyttö iän lyheneminen (tummumisen vuoksi): 5 % ylijännite lyhentää lampun elinikää 50 %. Alijännitteellä voi haihtuvan halogeeniyhdisteen muodostuminen vähentyä tai loppua ja sen seurauksena kupu himmenee ja siksi elinikä lyhenee. Kuitenkin tätä seuraava käyttö nimellisjännitteellä voi ainakin osittain vähentää lasikuvun himmenemistä. Ali- ja ylijännitteet 90/100/110/ 115 070 nimellisjännitteestä vastaavat valovoimassa 70/100/130/150 %. Kytkentävirta: Halogeeni- (ja muunkin) lampun kylmän wolframikierrukan sähköinen vastus on huomattavasti kuumaa lankaa pienempi. Kun virta kytketään lamppuun, on virta ensimmäisten millisekuntien aikana jopa 20-kertainen normaaliin

~-----~II~+------~:

J

5

A L1

käyttövirtaan verrattuna. Tämä lamppujen ominaisuus on otettava huomioon kytkentää rakennettaessa. [ORA: Sukelluslampussani (Ocean Pro NC-akuille muutettuna) olen asentanut valokytkimen alle 10 keraamisen vastuksen, joka valoa päälle kytkettäessä ensin rajoittaa virran ja sitten kytkimen 2-asennossa ohitetaan. Eikä ole lamppuja loppuun palanut. Kaitaelokuvauslampuissani ole yhdistänyt kaksi kahden tunnin 500 W elokuvauslamppua keittiöhellan kytkimellä siten, että lamput kytkeytyvät ensin sarjaan ja sitten rinnan. 1950-luvulla hankitut kahden tunnin lamput ovat edelleen 1990-luvulla elinvoimaisia lasiin sulaneita kupruja lukuun ottamatta.] Esimerkkejä sukelluslamppukytkennöistä: Kuvissa käytetyt lyhenteet:

A = akku, S = kytkin, LB = varauspistoke, L = lamppu, RK = magneettitoiminen Reed-kytkin, RL = rele. Vasemmalla yksinkertaisin kytkentä ilman ylivirtasuojaa; keskellä kytkentä samoin, mutta reed-kytkimellä (magneetilla kotelon ulkopuolelta) ja releellä. Oikea kuva: kaksi lamppua, esim. L 1 175 W ja L 2 50 W. Kun kytkin S 2 sulkeutuu palaa 50 W lamppu ja 175 W esilämmitetään; kun kytkin S 1 sulkeutuu, on 50 W lamppu oikosulussa eikä pala. (Ylivaraussuojat puuttuu!) [ORA: tamperelaisilla lampunrakentajilla on huomattavasti kehittyneempiä systeemejä, mm. se, että releellä tulee olla oma virtalähteensä. Jos pääakku sammuu, eivät siihen luottavat releetkään toimi.]

URHEILUSUKELLUSKOULUTTAJAT JA URHEILUSUKELTAJAT, NYT EI RETKEN ONNISTUMINEN OLE SÄÄSTÄ KIINNI. Sukeltajien työtukialus 'AQUARIUS' vuokrattavissa myös urheilusukellusretkille esim. viikonloppu tai koko viikko. Alus täysin uusittu mm. pääkone, apukoneet, salongit, peseytymistilat jne. Erinomaiset tilat n. 20 hengen ryhmälle. Toiminta-alue Itämeri. Vuokrattavissa leireille myös toinen tukialus huoltoalukseksi jossa sauna ja keittiö jne.

Pit. 28 m syväys 3 m, koneteho 445 hv, maj.kapasiteetti 28 hlö, keittiö, sauna, 1 salonki. Tiedustelut ja tilaukset Baltic Offshore Oy PL 155 00181 Helsinki Yhteyspuhelimet Laivalle 949-101139 949-415007 Fax 949-367960 23


10. Aurajokiuinti 05. 05. 1991 Tuossa keväisenä sunnuntaina uitiin kymmenes Aurajokiuinti muutaman vuoden tauon jälkeen. Sateen Jumalatar Esteri avasi verhonsa juuri ennen kilpailun alkua ja antoi keväisen auringon valaista savenharmaan Aurajoen. Kilpailijoita ilmoittautui lähtöpaikalla runsaasti toistakymmentä, jotka uskaltautuivat kokeilemaan voimiaan kevätkylmässä vedessä. Lähtömerkin tultua otti johdon H 20:n Kirsi Alanen, joka oli päättänyt voittaa kilpailun pääpalkinnon UrSuk Oy:n lahjoittaman sukellustietokoneen SME:n. Hyvin tytön kantti kesti ja täysin suvereenisesti hän johti koko ajan, kenties vielä hienokseltaan kasvattaen etumatkaansa, toiseksi potki Sami Sorri Ala-Keiteleeltä saaden omakseen Musta-Pörssin (Nipa Hentunen) lahjoittaman TV:n. Kilpailun saama suosio lyhyestä ilmoittautumisajasta huolimatta osoitti, että innokkaita harrastajia riittää ja antoi myös järjestäjille uskoa tulevaisuuteen. Vaikka Aurajoki-uinti uinui prinsessa Ruususen unta muutaman vuoden näytti sen onnistuminen siltä, että se tullaan jatkossakin pitämään hengissä. Uusi nuorempi polvi järjestäjien puolella sai näytön, että työtä kannattaa tehdä. Mikään taloudellinen business-kisa ei ollut, eikä tule olemaan mutta onhan ainakin yksi keväinen tapahtuma lisää. Kiitämme kisan sponsoreita ja onnittelemme voittajia, toivottavasti tapaamme ensi vuonna uudelleen. MIEHET 1 14 13 II 1427 1111529 IV 16 42 V 17 50 VI 20 37 NAISET 1 13 16 II 1441 1111502

Arto Ekebom Pasi Pennanen Timo Rappe Sam Vikman Aki lbivio Jaakko Leppäniemi

KOKONAISKILPA H:ki palolaitos 3 Viking H ,O 4 Bötnia Divers 7 Botnia Divers 8 Botnia Divers 9 Botnia Divers 12

Kirsi Alanen Nina Ermalajeff Minna Björklund

H ,O 1 SME H}i palolaitos 5 H 20 6

KUNTOWOKKA I 18 55 Peler Sergeliu s Naulic C lub II II 27 14 Christer Gorehelnik Saaristomeren Suk 11128 00 Kennet h Elfim g Saaristomeren Suk POJAT alle 18 1 13 52 Sami Sorri II 1852 Jussi Rautee

24

13 14

Ala-Keiteleen Urh.suk. 2 TV Saaristomeren Suk 7


Kirsi näytti taivaan merkit Vaasassakin Helsinkiläinen Kirsi Alanen teki lauantaina Vaasassa saman tempun kuin alku kuusta Aurajoella: jätti Suomen miesuimarit räpylöineen vanaveteen. Tällä kertaa kirittäjänä oli ruotsalainen Sven-Olov Olander, jonka vauhti oli Kirsillekin liikaa. Ei Kirsi kuitenkaan huonolle hävinnyt, sillä Sven-Olov Olander on nykyään päätoiminen räpyläuimari, jonka "matkamittariin" on jo tänä vuonna kertynyt noin 4000 km. Ilmeisesti hänellä on tähtäimessä jotain suurta ja ainutkertaista Barcelonassa. Jutellessamme hänen kanssaan treenauksesta totesi hän vain lakoonisesti: voimaa mutta ei painoa ja paljon potkittuja kilometrejä. Huippu-urheilijalta vaaditaan tänäpäivänä luontoa, jatkuva harjoittelu ja lähes täydellinen kieltäytyminen muista riennoista on ainoa keino päästä tuloksiin. Tulokset: Västeråsilainen Olander voitti yli kahdella minuutilla: 17.17.42. Kirsin aika puolentoista kilometrin lenkillä oli 19 minuuttia ja 31.46 sekuntia. Kolmanneksi nopein oli Pasi Pennanen, joka edustaa samaa seuraa kuin Kirsikin, H20:ta, aika 21.24.51, seuraavina Helsingin palolaitoksen urheilusukeltajat Arto Ekebom 21.37.96 ja Nina Ermolajeff 22.09.78. Järjestäjäseuran, Bothnia Gulf Diversien kovin vastus vieraille oli Timo Rappe 23.15.67. Ensi vuonna kisasta odotetaan kovaa molemmilla Olandereilla on kaksi kiinnitystä kiertopalkintoon ja on kilpailu myös lO-vuotisjuhlakilpailu, joten palkinnotkin tulevat ilmeisesti olemaan tavallistakin upeammat.

25


Sukellussafari Vienanmerelle kirjo Roy Nurmi Eräänä päivänä heinäkuussa sain kuulla, että kerhollemme oli tarjottu sukellusmatkaa Neuvostoliittoon, Vienanmerelle. Ensin arvelutti; periaatteessa oli jo lomani pitänyt, ei ollut voimassaolevaa passia, matkasta ei edes suomalainen matkanjärjestäjä tiennyt juuri mitään, ja matkaan piti lähteä jo runsaan parin viikon päästä. Toisaalta juuri se ettei mitään tiennyt etukäteen tuntui erityisen houkuttelevalta, ja olisimmehan ainakin ensimmäiset, joten enhän olisi ollut urheilusukeltaja, jos en olisi lähtenyt. Kaikkiaan seurastamme lähti kolme pioneeria ja kaksi naista matkantekoon: Sepi, Seska, Pirjo, Virpi ja minä. Matkaan lähdettiin lauantaina, 11 elokuuta, noin klo 5.30. Matkan ensimmäinen etappi oli suoriutua kotoa johonkin Leningradin seudulle omalla autolla tarpeelliset varusteet mukana. Sukellusvarusteet otimme mukaan, ja tullista yllättävän nopeasti selvittyämme, jäi meille aikaa hieman täydentää varustustamme Viipurin berioskasta. Paavo-nimisen tulkin tapasimme ajallaan eräästä Leningradin lähellä sijaitsevasta hotellista, ja hän kertoi automme jäävän sinne. Hirvittävä tavaravuoremme ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta, vaan tavarat lastattiin nopeasti kuorma-autoon, meidät lastattiin pariin ladaan, ja ajoimme näin itse Leningradiin syömään ja katselemaan nähtävyyksiä. Kun Iisakin kirkot oli katseltu ja ateria syöty, ja siinä välissä kuunneltu hieman klassista musiikkia viululla ja pianolla, lastattiin tavarat Murmanskin junaan ja lähdettiin kohti pohjoista. Junamatka Neuvostoliittolaisessa junassa oli jo sellaisenaan elämyts. Junamatka kesti n. 20 tuntia, joten siellä ehti kyllä katsella maisemia, syödä ja nukkua hyvin, ja jäipä aikaa kortinpeluuseenkin. Määräasemalla junan piti kuulemma seistä kaksi minuuttia, joten junasta poistuminen vaati pieniä esivalmisteluja. Alkuperäinen suunnitelma oli rakentaa viisistä sukelluslaitteista, kasseista ja juomalaatikoista kärjellään seisova pyramidi junan ovelle, kaataa se asemalle ja hypätä itse perään. Onneksi kuitenkin paikallisen sukellusyrityksen edustaja nousi junaan jo paria seisaketta aikaisemmin, ja puhui nätin junaemäntämme ympäri pidättelemään junaa sen verran kuin lastaus kesti. Juna-asemalta ajoimme rantaan taas yhden kuqrma-auton ja 26

parin ladan kanssa, ja rannasta jatkoimme aluksella, josta tuli samalla meidän sukellustukialuksemme. Viimein sunnuntaina viiden aikaan iltapäivällä saavuimme asuntolaivalle, joka toimi majoituspaikkanamme seuraavien päivien ajan. Paikka jossa olimme, oli Kuusamon korkeudella oleva pieni kaivoskylä, lähin "isompi" paikka oli Tsupa-kylä, vuono jonka rannalla olimme oli Tsupa-vuono, joka taas avautui Kantalehteen, ja tämä onkin jo Vienanmeren pohjukka. Perille siis päästiin yllättävänkin kommelluksitta puolentoista vuorokauden matkustusajalla. Kunnon suomalaisina pessimisteinähän me odottelime lähes alusta asti sitä "jujua", joka luonnollisesti oli tulossa. Kuitenkin kun joka paikassa oli Paavo hoitanut asiamme ja kantajat hoitaneet kantamisemme, ei ainakaan vielä ollut jujua keksitty. Jopa NL:n tullista pääsimme kaikkine kamoinemme läpi 20 minuutissa, ja sitäpaitsi siellä meitä palveltiin, toisin kuin esim. Suomen tullissa, jossa saimme neuvoja kysyessämme kuulla vain fiksuja ja erittäin hauskoja kommentteja "toppapöksyistä", kuten huumorintajuinen suomalainen tullimies kollegojaan kutsui. Paikanpäällä tutustuimme ensimmäisenä majoituksiimme, söimme, kävimme pienellä veneajelulla, ja sitten tietysti heti sukeltamaan. Jokaisessa paikassa näkyi isäntiemme suunnaton palvelualttius. Majoitus oli NL:n normaalitason huomioiden erittäin tasokas, ruoka oli ylitse kaiken arvostelun (tuskin koskaan kotona syön yhtä hyvin), ja kaikki mikä suinkin tehtävissä oli, tapahtui toiveidemme mukaan. Kun kotona oli oppinut tekemään kaiken mahdollisen itse, tuntui aluksi jopa rasittavalta kun ympärillä hyöri jatkuvasti useita apureita vetämässä laitteita selkään, räpylöitä jalkaan ja painovyötä vyötäisille, mutta maassa maan tavalla. Toisaalta tuskin panisin pahakseni, jos kerhon kesäleirille Suomessa kustannettaisiin pari "neekeriä" per sukeltaja kantamaan varusteita minne milloinkin. Sukelluksia tehtiin sitten keskimäärin kaksi päivässä. Tyypillinen kohde oli rannassa oleva jyrkkä seinä tai rinne jossa sitten oli paljon hienoa katseltavaa. Eivät olot nyt ehkä aivan Punaista Merta vastanneet, mutta ei kai ollut tarkoituskaan, kyllä näkymät nyt aina kotilot voittivat moninkertaisesti. Näkyvyyttä oli yleensä kymmenestä kolmeenkymmeneen metriin, ja katseltavaakin oli: Oli meri tähtiä tusinaa eri laatua, oli merivuokkoja, korallia ja muita merenpohjan kasveja, oli meduusoja isoja ja pieniä, oli välkehtiviä alkue-

läimiä, ja vielä muita ötököitä, joista sain kuulla vain venäjänkieliset nimet, jotka eivät taas minulle paljoa kerro. Kalat olivat suurin ero etelän vesiin, sillä ne olivat pitkälle samanlaisia kuin omamme. Kissakalaa ja turskaa harppuunoimmekin (paikallisilla harppuunoilla), ja muuten tarjonta rajoittui simppuihin ym. melko tuttuihin kaloihin. Mitä nyt Sepi joutui mukamas itsepuolustukseksi harppuunoimaan vielä yhden' 'luukalan" (= suora käännös), joka meinasi uida liiveihin koko viisitoistasenttisen ruhonsa voimin. Lisäksi kun kuulimme, että lähistöllä oli yksi hylky ja yksi kaivos, emme tietenkään voineet vastustaa kiusausta sukeltaa niihinkin. Paikalliset kyllä sanoivat ettei niissä ole mitään näkemistä, mutta mikäs suomalaista sukeltajaa estää, kun hän kuulee jostain pimeästä kolosta johon voi tunkeutua. Paikalliset olivat oikeassa, mutta tulihan käytyä. Erittäin mielenkiintoista oli myös nähdä NL:a sukeltajia toiminnassa. Heti kannattaa mainita, etteivät isäntämme suinkaan edustaneet mitään sukellusseuraa, vaan he olivat kaikki ammattisukeltajia, ts. toiminta oli yritysmuotoista, firman nimi oli Ecosport. Sitä mielenkiintoisempaa oli katsella heidän varusteitaan ja toimintaansa. Nämä olivat sananmukaisesti sukeltamisen uranuurtajia seudullaan, ja näin ollen suurin osa varusteita oli itse tehtyjä, reguista ja kompuroista alkaen. Hyvän kuvan heidän ammattitaidostaan antoi mm. se että kun heidän sukelluslaitteissaan oli ilmeisesti sama kierre kuin meikäläisissä happipulloissa (ulkokierre), kesti noin puoli tuntia tehdä sopiva täyttöadapteri meidän pulloilemme, ja kun kerran valitimme ilman laatua, laitettiin kompuraan pari suodatinta lisää, eikä tarvinnut enää valittaa. Jäljelle jääneet ilmani sain muuten Suomessa analysoitua, ja meikäläisittäin ilma oli muuten kohtuullista, mutta kosteutta oli reilusti yli meikäläisten standardien. Tosin ilmeisesti jonkin kompurarikon vuoksi pulloissani oli pari kourallista aktiivihiiltä, mikä onkin sitten jo toinen juttu ... Turvallisuusajattelu paikallisilla oli erittäin korkeatasoista. Periaatteessa aina piti olla pintaköysi, taulukot olivat tiukemmat kuin omamme (!) jne. Kun me veimme sinne mukanamme oman parisukelluskäytäntömme oli meidän mukanamme joka sukelluksella joku "tarkkailija", joka vahti meidän kohellustamme. Tosin matkan loppupuolella saimme varsin myönteistä palautetta sukeltamisestamme, ja tämä oli sentään paikallisen ammattisukeltajan näkökulmasta. Heidän omat varusteensa olivat


valtaosaltaan samaa luokkaa kuin suomalaisten urheilusukeltajien 50-luvulla, ja meilläkin niillä sukelsivat vain uskalikot. Kaksiletkulaitteet olivat tavallisimpia, pukuja oli sekä märkiä että kuivia, näistä mielenkiintoisin sellainen, jossa oli kiinteät sukat, kiinteät hanskat ja kiinteä kokomaski. Ei tosin vuoda, mutta saattaa aiheuttaa hauskoja kommelluksia ilman loppuessa. Toisaalta juuri samaan aikaan kun me tulimme, saivat he mm. kahdet AGA:n spiromatic sukelluslaitteet ja Jetsuit-puvut käyttöönsä, ja heti juna-asemalla saimme ihmetellä kun meitä kuvattiin videolle ammattimiehen ottein, ja samalla kameralla (Panasonic) meitä kuvattiin veden allakin. Kameralle oli paikan päällä tehty kuori lujitemuovista, ja sitäpaitsi aivan yhtä hyvän näköinen kotelo kuin mikä tahansa länsimainen vastaava. Eli kyllä sitä kalustoa ja osaamista löytyi heiltäkino Kun aikamme siellä loppui, saimme muistoksi mm. jokainen oman seinätauluun ripustetun meri tähden, Ecosport-hatun joka tulee varmasti olemaan in ainakin omassa seurassamme, ja yhteisesti oman videon tekemisistämme matkan aikana. Video oli näyttävästi editoitu ja miksattu, eli kaikinpuolin hieno muisto matkastamme. Hyvästejä ei lausuttu, vaan suuret kiitokset ja pikaiset näkemiit kaikille sikäläisille uusille ystävillemme. Paluumatka sujui samoin kuin menomatkakin, joskin ehkä haikeammissa tunnelmissa. Leningradissa ehdimme vielä piipahtaa kuuluisassa merimuseossa ennen kotiinlähtöä, tarjottu ateria taas ei meille kenellekkään maistunut, siksi hyvin oli keittäjättäremme Alla meitä laivalla kestinnyt aamusta iltaan koko vierailun ajan. Paluumatkalla Vaalimaan tullissa luulimme viimein kohdanneemme jujun, kun jouduimme kantamaan kaikki matkatavaramme läpivalaisuun, mutta silti pääsimme tullista läpi neljässäkymmenessä minuutissa. Ja kun Suomenkin tullista kunnialla selvisimme, jäi juju näkemättä. Kaikesta jäi vain positiivisia mielikuvia.

HEI URHEILUSUKELTAJA! TIESITKÖ ETTÄ HÄMEENLINNASSA ON SUKELLUSVÄLINEIDEN ERIKOISLIIKE. MEILTÄ SAAT KAIKEN SUKELLUSHARRASTUKSEESI JA EDULLISESTI! ESIM. TÄYDELLINEN LAITEPAKETTI

3980,-

NYT PERUSVÄLlNEET - 20 %

HANNU PIRTTILÄ HÄMEENSAARENTIE 4 HML puh.

917-28 621

8~olluhtaita sukelluksia Puruvedessä!

Puhra:udestaaI1, kirkkaudestaaIl ja kalaisuudestaan kuulu Puruvesi tarjoaa sukeltajalle unohtumattomia elämyksiä. Vaihtelevat hiekka- ja kalliorannat, matålasta aina 30 metriin saakka. Kerää porukka, vähintään 4 henkeä ja tu te sukeltamaan opastetuille retkillemme 3 - 4 . . tai 17 - 18.8., muulloin opimuk en mukaan. Omat varusteet, sukeJtaj akorrti ja lääkärintodistus ovat 0 alli tumisen edellytyksenä. Pullot saat täytettyä paikan pääLUi. Mahdollisuus kalascaaja sukeltaa myös yöllä.

Hintatieduslelul ja ilmoiuautumi et:

VRuoltlteell lmrt.aJeyJii Ruokkeen Lomakylä 59800 Kesälahti, puh. 957 - 371

L2

27


Andalskär RAOUL JOHNSSON JA HYLKYTARINAT Tapasin vanhan sukeltajakonkarin ja hylky tutkijan kerran taas Borstön laiturilla. Juteltiin niitä ja näitä kuten tavallista. Ennen pitkää kiertyi juttu taas meitä molempia lähellä oleviin vedenalaisiin asioihin. Raoul muisti silloin, että hänellä on "varastossa" valmis käsikirjoitus erilaisista merellisistä tapahtumista Hangon tienoilta.

Hangosta hieman itään, sijaitsee neljän kalIioisen saaren muodostama ryhmä. Saaret ovat punaista graniittia, eteläiset rannat ovat jäitten ja laineitten sileiksi hiomia. Muutamin paikoin on kallioihin halkeillut syvähkojä rotkoja. Saarten sisäosissa vuorottelevat harmaat kivet ja tuulten tuivertamat katajat. Lisäksi on saarella syviä painanteita, joissa on vettä ja suokasvit kukkivat niissä. Saarten keskelle muodostuu suojainen laguuni, jonne johtaa väylät pohjoisesta ja etelästä päin. Keskellä lahdelmaa on vaarallinen kivi, muutoin muodostavat saaret turvallisen sataman ja veneellä pääsee aivan lounaisimman saaren rantaan, loistavan venepaikan ääreen. Saarella on runsaasti meri lintuja, joista merkillisin on riskilä, musta sikarimainen hauska lintu, joka on varsin kesv tavoiltaan. Sen pesät sijaitsevat ki~ien koloissa tai kallionhalkeamissa usein tavoittamattomissa paikoissa missä poikaset kasvavat ja lihovat siinä määrin, että kerrotaan niiden palavan kuin kynttilä jos niitten läpi vedetään sydän sopivasta langasta. Andalskär on luontonsa puolesta tyypillinen ulkomeren saari, eikä sen ulkopuolella olekaan kuin muutama kari vihertävän meren keskellä, vaikka Hangon kaupunki näkyy selvästi. Saaren läheisyydessä on tapahtunut ainakin kaksi haaksirikkoa. joista toisesta on hylyn jätteitä saaren etelärannikolla. Laiva on luultavasti 1800 luvulla tuhoutunut ollen talilastissa. Ystävämme RafTu, joka näytti meille hylyn yhdisti sen kertomukseen hukkuneesta tytöstä, joka oli ai koinaan ajautunut läheisen Tektomin kylän rantaan ja asukkaat leikelleet häneltä sormet, saadakseen sormukset. Saavuin saarelle ensimmäisen kerran RafTun vanhalla veneellä, jonka ohjasin "Iaguuniin" hänen seistessään keulassa pukeutuneena kauhtuneeseen siniharmaaseen villapaitaan, kädenliikkein luotsaten meidät turvallisesti tyyneen poukamaan. Purin tavarani rannalle RafTun näyttäessä kallioita. mistä kohtaa hylkyä oli etsittävä, lintujen kirkuessa ja tehdessä raivokkaita "matalahyökkäyksiä~' meitä kohti.

28

Sitten RafTu kömpi veneeseensa, käynnisti moottorin, istuutui perään ja vene lähti keula korkealla keikkumaan merelle, josta RafTu oli vuosikymmenien aikana elantonsa saanut. Etsin kivien joukosta suojaisen ja mahdollisimman tasaisen paikan, johon pystytin te\ttani melkoisin vaikeuksin. Linnut jatkoivat kirkumistaan ja hyökkäilyään, mutta rauhoittuivat hiljalleen ja laskeutuivat pesiIleen. Samoin laskeuduin minä hieman muhkuraiselle teItanpohjalle levolle, onnistuen löytämään kutakuinkin mukavan paikan kivien välissä. Aamun valjetessa aloittivat sadat lokit ja muut vesilinnut hirvittävän riidan ja kinastelun, johon ei voinut olla heräämättä. Tuuli melko navakasti ja vihurit täyttivät teltan saaden sen välillä elefantti tauti sen näköiseksi, lisäksi satoi hieman tihkua mikä ei mitenkään inspiroinut poistumaan makuupussista. Silti juotuani teetä voileipien kanssa, aloin ainakin omasta mielestäni urhoollisena pukeutua märkäpukuun talkittuani sen pukemisen helpottamiseksi. Lokit eivät kiinnittäneet minuun enää kovinkaan paljon huomiota kulkiessani kohti rantaa räpylät jalassa, mikä on hieman vaikeaa, koska on olemassa vaara kompastua räpylöitten kärkiin. Räpylät on pidettävä jalassa, jotta kumi puvun sukat eivät repeytyisi kalliolla liikkuessa. Tuuli puhalsi etelästä, salmessa kävi melkoinen aalIokko ja rantaa huuhtelivat laineitten pärskeet. Päästyäni veteen keinuin laineissa kuin kaarnanpalanen. Laineet olivat irroittaneet pohjasta likaa ja näkyväisyys oli sangen heikko. Silti erotin salmen toisen rannan läheisyydessä, vaalealta hiekkapohjalta tummenpana laivan osia. Hengitin muutaman kerran syvään, keikautin itseni eteenpäin ja liu'uin kohti pannukakkumaista laivan kylkeä. Ainoastaan yksi polvi kohosi ylemmäksi tästä lavamaisesta rakenneosasta. Kaaret olivat hyvin paksuja ja niin laajassa, että niiden väli oli pienempi kuin läpimitta. Lisäksi oli "garneeraus" suurin osin paikoillaan. Hengityslaitteen puute' rajoitti sukellukset vajaan minuutin vierailuihin alhaalla, varsinkin kun pinnalla

laineissa oli vaikea saada hengltystään tasaantumaan. Melko nopeasti oli todettava että hylyn jäte oli arvoton ja vailla mielenkiintoa. Sukeltelin ulompana, sillä minussa heräsi epäilys, että hylystä saattaa olla osia jossain kauempana ja vain tämä viitisentoista metriä pitkä kappale ajautunut tänne. En löytänyt kuin joitain lankkuja, joista yhdestä on myöhemmin tullut maustehylly. Sisempänä laguunissa on hiekalla jokunen kaari ja polvi. Laguunissa kasvaa korkeaa rakkolevää ja ahvenruohoa. Kalamaailma oli runsas, ahvenparvia liikkui ruohojen joukossa, hiekalla oli suuri simppu, jota yritin sukelluspuukolla keihästää. Rakkolevien alla nukkui haukia, jotka lähtivät liikkeelle kiukkuisella pyrstön potkaisulIa, kun lähestyi niitä, paikalle missä ne olivat maanneet jäi pyörre ja kala oli kadonnut leväsokkeloihin. Vaikka kysymyksessä ei tarvitse olla minkäänlainen pelko, niin sukeltaminen ei ole niin hauskaa yksin, kuin seurassa. Ja turvallisuusnäkökohtia silmällä pitäen ei koskaan saisi sukeltaa yksin. Tämän enSIVIerailun Jälkeen ohmme usein käyneet Andalskärissä sen kauneuden, tyylikkyyden ja hyvien sukellusolosuhteiden takia. Vasta kesällä 1963 etsimme saaren toisessa päässä olevaa hylkyä. Onnettomuus oli tapahtunut heti sotien jälkeen. Pieni purjeilla varustettu "jahti" oli ollut matkalla itäänpäin sementtitiililastissa. Kun reitti oli selvä oli ruorimies mennyt kahvia hakemaan ja alus oli pudonnut kurssista joutuen perä edellä eteläviitan luona olevalle karille saaden peräsinvaurion ja vuodon, upoten nopeasti. Tiilet oli pelastettu onnettomuuden jälkeen, mutta alus oli hylätty. Ankkuroimme perämoottoriveneemme eteläviitan viereen ja laskeuduimme Auvon kanssa veteen Ralffin jäädessä Tapion kanssa veneeseen. Uimme reimarin luo ja sukelsimme pohjaan. Veden alla näytti viitan kiinnikeketju kummallisen paksulta. Meillä oli 15 metriä pitkä köysi mukanamme. Tarkoituksena oli uida kohti saarta meidän ollessa yhdistettynä tällä köydellä, jonka pituus vastasi suurin piirtein näköyhteyden rajoja. Yritimme näin tutkia mahdollisimman suuren alan yhtäaikaisesti, eli noin neljäkymmentäviisi metriä kerrallaan. Lähdimme liikkeelle, kaikki meni alussa hyvin, näytin kädellä suuntamerkkiä AuvolIe, joka oli vasemmalla puolellani. Sitten köysi tarttui louhikkoiseen pohjaan. Yritin nykiä sitä ilman tulosta, sitten uin irroittamaan köyttä. Kun sain sen kj... vien takaa irti, se jäi hölläksi. Auvo oli laskenut köyden irti ja painunut omille teilleen. Nousin pintaan, mutta hän ei ollut sielläkään. Sukelsin uu-


destaan ilman tulosta. Auvo oli jatkanut Ulmlstaan rantaan saakka, löytä mättä mitään. Kohdattuamme yri. timme uudestaan hieman vierestä, käyttäen lyhyempää yhdysköyttä. Lohkareinen ja kivikkoinen pohja muuttui kovaksi, valkoiseksi hiekaksi, johon laineet olivat uurtaneet pieniä vakoja. Oikealla kohosivat tummat kalliot kohti pintaa. Löysimme vettyneen laudankappaleen ja kaksi sementtitiiltä. Hieman kauempana tulivat kalliot vastaan, muodostaen niemekkeen oikealle puolellemme. Aivan tämän kielekkeen vierstä löytyi laivan peräsin ja osa kölipuuta. Peräsin ei ollut kovinkaan iso, suurinpiirtein ruokapöydän kokoinen. Hylyn läheisyys varmistui , mutta kaiken todennäköisyyden mukaan se oli hajonnut alkutekijöihin. Nousimme kallioisen niemekkeen yli, laskeuduimme hietapohjan tuntumaan ja lähdimme uimaan takaisin päin. Silloin näimme valkoisella hiekalla jotain joka muistutti jättiläismäisen eläimen luurankoa, josta katkeilleet kylkiluut törröttivät ja selkäranka oli murtunut palasiksi, joita tuuli oli heitellyt. Vaikka olimme meren pohjalla kymmenen metrin syvyydessä, tunsin olevani Sa-

harassa tai jollain Afrikan savannilla. Uimme eteenpäin varovaisin potkuin, jotta tunnelma ei särkyisi ja vaikka tiesimme, että kyseessä oli etsimämme laivan jäännökset, oli meidän vaikea riistäytyä tunnelmasta. Laivasta ei ollut jäljellä kuin palanen emäpuuta kaarineen , koko kylkilaudoitus oli mennyt menojaan. Joitain hajakappaleita lojui puolittain hiekkaan hautautuneena, kuin suuret sääriluut. Istuuduin kahden kaaren välissä olevalle poikittaispienalle, kaari en kohotessa pääni kummallekin puolen. Istuin todellisella "Ahdin valtaistuimella". Kaikki puuosat olivat sinisimpukoitten peittämiä mikä antoi sinimustan kimmeltävän värin hylyn jätteille. Valkoinen hiekka sädehti valossa salaperäisesti ja näköpiirin rajoissa kohosivat hieman epäselvät vedenalaiset kalliot. Katsoessa ylöspäin auringon kiloon, sukelsi Ralf siitä esiin mustassa kumipuvussaan (kuin auringosta syntyvä uudenajan symboli). Ojensin hänelle suukappaleen, josta hän imaisi muutaman henkäyksen ilmaa, vilkaisi nopeasti ympärilleen ja lähti takaisin ylös. Katselin hänen jälkeensä. Näin kaukana aallot ja pinnan, joka liikkui ja välkehti kuin sula

hopea. Puhalsin laitteestani ilmaa, kuplat lähtivät nousemaan kasvavalla nopeudella ylöspäin. Osa niistä hajosi aivan pieniksi ilmahelmiksi, toisten kasvaessa suuriksi sienimäisiksi kupliksi, jotka saivat pinnan poreilemaan. Istuin edelleen kaarien välissä nauttien kaikesta näkemästäni. Mieleeni palautui kouluaikana piirtämäni kuva tällaisesta maisemasta, silloin en ollut voinut edes suoranaisesti kuvitella saavani istua täällä alhaalla riippumattomana pinnasta. Kuvaani olin piirtänyt puolittain pohjaan hautautuneen aarre-arkun, katselin ympärilleni ja olin henkisesti täysin valmentautunut näkemään arkun jossakin, mutta ainoa ympäristöstä poikkeava oli toverini, joka keltakahvaisella sukelluspuukollaan kaapi sinisimpukoita eräästä puukappaleesta. Ymmärsin hyvin, että hän halusi tietää mistä puulajista laiva oli ollut rakennettu, mutta silti se tuntui minusta tällä hetkellä miltei majesteettirikokselta. Hitaasti ja vastenmielisesti nousin täältä satujen istuimelta ja lähdin nousemaan kohti pintaa, sillä ilmamäärä, joka oli puristettu 7 litran kevytterässäiliöön selässäni oli loppumassa.

LEDI V T

SALAPERÄINEN KORALLIRIUTTOJEN MAAILMA Maailman parha;:lt sukellusvedet löydät kaukaa Malediiveilta. Koskemattomat korallitiutat ja eksoottiset kalat hehkuvine väreineen saavat kokeneemmankin sukeltajan haukkomaan henke~Uin. Ktistallinkirkas lämmin vesi, jota aminko valaisee vielä vii 50 m syvyydessä, tatioaa upeat puitteet lin<)htumattoman sukellusloman viettoon. Kaksi kertaa päiv~bs~i, jokaisena 10mapäivänil,i paikallinen vene vie Sinut toinen toisttan mielenkiintoisempiin sukelluskohteisiin.

Kuredulta, Flitidsresorin ohjelmiston suurimmalta saarelta, löydät kiehtovimmat sukelluspaikat, mm. 2 elilliiin l11ielenkiintoistl vanhaa hylkyä. KlIredulla sijait~evat my()s parhaat sukelluskeskllkset ja välineiden vllokrauspisteet. Kimmo Hagman

toimii jälleen ensi talvena ituk,eUuskolulut-

VARAUKSET MATKATOIMISTOISTA YMPÄRI MAAN TAI SUORAAN (90) 61884 222 liki. \1anllerhcimintip X

Tampere. lIiillll'enkatu N

liki. ltiikeskus. Tallinnanaukio

(90)61884222

(931) 229 499

(90) 3431099

(92J) 320420

Ill;\-pe R:iO- li

Illa-pe l)- IK la 10- 1--1

l11a'pe!)- IK b 10- 1)

m<l-jle K.1O- 1-. la Hl-!-l

Tkll. Yliopblonkalll

FRlrIDSRESOR: SUURI POHJOISMAINE.'V

~o

=

I'uhclinmyyllli Ik lsinki

(90) 6J8 84 222 111<1-P('

X,:\O- IX. Ia 10- 1)

29


ONKO RAUMALAISTEN JAARITUKSISSA SITTENKIN PERÄÄ

OLGAN VIIMEINEN REISSU Monet teistä ovat vannaan lukeneet Hjalmar Nortamon kirjan "Raumlaissi jaarituksi". Jos ei ole, niin olisi korkea aika, sillä tarinat ovat tosi hauskoja. Lukiessani muutama vuosi sittenkyseisen teoksen, mieleeni jäi tarina nimeltä "Rojohoppen viimeinen reissu". Se on kertomus vanhan parkkilaivan värikkäästä euroopan matkasta ja kohtalokkaasta kotiinpaluusta. Laivan nimi oli 'Hoppet', mutta oli jo niin vanha että sai etuliitteen 'Rojo'. Kerron lyhyesti kotimatkan loppuvaiheista. Rojohoppen lähestyessä Rauman satamaa talven kynnyksellä, yllättää hirmuinen lumimyrsky matkalaiset. Laiva on pakko ohjata pohjoista kohden, yön seilattuaan he päättävät kääntyä takaisin etelään. Hetkeä myöhemmin laiva rysähtää karille. Siinä sitä ollaan. Laiva katkeaa, keula jää karille ja perä ajelehtii hytteineen päivineen ties minne, hytissä istuvat kapteeni ja Iiro ryypäten iloisena rommia. Keulaosaan jää tarinan kertoja j a loput miehistöstä. Lumimyrsky taukoaa ja aamu valkenee. Herää kysymys, missä sitä ollaan? Vasemmalla on iso metsäinen saari, oikealla paljon pieniä kareja, takana jumalattomasti saaria ja edessä ulappa. Soutuveneellä tulee lähisaarten asukkaita apuun ja selviää että he ovat Springarin karilla Enskärin lähelläja laivan peräosa on Blomman kivillä, soutajat olivat menneet sen ohi ja kuulleet humalaisten hoilotusta. Matkalaiset pelastettiin, mutta alus jäi hylyksi. Se 'Hoppetista'. Matka alkoi elokuussa 1872 ja päättyi joskus saman vuoden marraskuussa.

Tarina oli kiintoisa ja paikannimet tuttuja Porin lähisaarien nimiä. Entä jos tarina olikin tosi? Katsoin merikartasta kyseisiä kareja. Blomman kivet löytyi Enskäristä kaakkoon. Springarin-kareja ei löytynyt kartasta, lisäksi Enskärin lähellä on monta nimetöntä matalaa johon tuntomerkit sopisivat. Onneksi kiIjahyllystä löytyi opus nimeltä "Purjehdusväylien selitykset, osa II" vuodelta 1907. Siinä selostetaan reitit reimari reimarilta. Katsoin selitystä Reposaarelta Merikarvialle, ja sieltähän se löytyi. Kyseinen kari on heti Enskärin pohjoispuolella, nykyisessäkin kartassa väylä kaartuu tämän karin pohjoispuolelta merelle. No niin, mahdollinen haaksirikkopaikka oli löytynyt. Entä löytyisikö laiva? 'Hoppet' nimisiä laivoja on aikoinaan ollut Rauma pullollaan. Nykyinen meripelastus-seuran aluskin on 'Hoppet'. Hain käsiini Suomen laivaluettelot vuosilta 1860-1870, tutkaiIin niitä hetken ja masennuin. Sillä noin kahdenkymmenen 'Hoppetin' kohtalon selvittämhlen on melko rankkahomma. Ajattelin yrittää lähestyä ongelmaa toiselta kantilta, vähän niinkuin maanpuolelta. Nortamo oli tunnettu mies, ammatiltaan lääkäri ja myös jonkinmoinen liikemies. Kansan keskuudessa hänet tunnettiin värikkäänä kulttuurihenkilönä, joten hänestä itsestäänkin on vannasti kirjoitettu jokin kirja. Joten suunta kirjastoon. Kävipäs tuuri. Löytyi kirja nimeltä "Hj. Nortamon raumalaiset jaaritukset", kirja kertoo juuri siitä miten hän rakensi tarinansa ja mitä hän käytti esikuvinaa. 'RojohrYf\f\pn' tarinasta

BARBADOKSELLE Dive Shop, PADI NAVI and BSAC. Täydellinen laitevuokraus- ja ilmapalvelu, hylky- ja yösukelluksia. Koulutusta! Underwater Barbados, Coconut Court Hotel, Hastings, Christ Church Barbados, W.I. puh. (809) 426 0655 fax (809) 429 4854. Kysy lisätietoja!

30

löyti runsaasti tietoa, ;")~ta otan tähän vain oleellisen. Laivan haaksirikon kuvaukseen Nortamo sai aiheet kfu. ·'~lta taholta, erään 'Maria' -nimisen la~van haaksirikosta Raumalla v.188G,\sekä uusikaupunkilaisen purjelaiva.,; haaksirikosta joka oli tapahtunut Anttoorassa Porin lähellä, vuodesta ei ollut tietoa. Ahaa! Kirjaa tarkemmin lukiessa selvisi että 'Marian' haaksirikosta Nortamo sai romminjuontikohtauksen. Uusikaupunkilaisen laivan nimi oli 'Olga' kapteeninaan Herman Reinvall. Haaksirikkopaikka ei ollutkaan Pon, vaan Merikarvia. Kajuutta ajautui rantaan kapteenin kanssa ja hän kuuli aamuyöllä lehmänkellojen kilinänja ihmettelli, mihin oli oikein joutunut. Taas oli selvinnyt paljon. Tarina oli kuin olikin todellisuuspohjainen ja laivan nimikin kuullosti kumman tutulta. Joskus 70-luvun puolivälin jälkeen sukellus kerhon reissut oli usein Merikarvian saaristossa, Ourassa, eräässä saaressa jossa oli vanha luotsiasema. Saaren itäpuolella on pienempi Jussinkari,josta löytyi paljon limisaumaisen hylyn kappaleita. Laivan nimi oli kuulemma ollut 'Olga'. Ilmeisesti tarinan hylkykin oli löytynyt, vaan koska haveri oli mahtanut tapahtua? Ilman vuosilukua laivan tarinaa oli vaikea selvittää. Jätin asian hautumaan, ajattelin että kai se joskus selviää. Kului vuosi ennenkuin juttu nytkähti eteenpäin. Olin käymässä Helsingissä ja poikkesin myös Valtionarkiston muutamaksi tunniksi. Selailin vanhoja pölyisiä arkistopapereita autuas ilme naamallani, kun käsiini osui eras nahkakantinen kirja, käsinkirjoitettua vanhaa kirjoitusta! Löysin siitä paljon tuttuja, sekä myös uusia haaksirikkotapauksia. Erityisesti vuoden 1879 loppupuoli oli mielenkiintoinen, kolme laivaa oli tuhoutunut Reposaaren lähellä viikossa. Yksi niistä oli 'Olga' ja kapteeni H.Reinvall, paikka oli Ourain lähellä oleva matalikko. Kirjoituksen perässä oli vielä merkintä "blef Wrak". Kirjoitin kaikki vihkooni, mutten enää muistanut yhdistää sitä mitenkään Nortamon 'Rojohoppe'-juttuun. Vasta muutaman kuukauden kuluttua


se pulpahti muistiin järjestellessäni ylipursuavaa kirjoituspöytääni, joukossa oli kopioita 'Rojohoppen' -tarinasta. Koin sellaisen ahaa-elämyksen, jonka siivittämänä ryntäsin kirjaston sanomalehtien mikrofilmien kimppuun. Vuoden 1879 syksyllä oli riehunut kova myrsky ja lehdet kertoivat laajasti myrskyn tuhoista niin maalla kuin merellä. Reposaaren satamassa tuhoutui kaksi laivaa ja Merikarvialla 'Olga' ja 'Erementia'. 'Olga' oli Ugilainen kuunari, joka oli matkalla koti ~atamasta Merikarvialle puuta hakemaan. Myrsky yllätti ja alus ajautui matalikolle. Kaivoin kartat esiin ja katsoin tuon kyseisen matalan sijainnin. Sehän sijaitsi sopivasti sen luotsiasemasaaren merenpuolella. Toisesta kartasta, vanhasta kellastuneesta, löytyi enemmän tietoa. Matalikon eteläpuolella on karikko nimeltä 'Olganmatala'. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä että Jussinkarin hylynkappaleet olivatkin jonkin muun aluksen sillä nehän olivat limisaumaisia ja lisäksi aika kaukana Olganmatalasta. Tilasin meriselityksen maakunta-arkistosta ja sen mukana tuli vahvistus siitä että juuri tämä oli se tapaus mitä Nortamo käytti tarinassaan. Siinä kävi seuraavasti: Laiva oli tulossa kovassa tuulessa Merikarvian eteläpuolella olevalle luotsipaikalle. Ottaakseen soutuveneellä tulevat luotsit laivaan se joutui suorittamaan käännöksen, jolloin köysistö jostain syystä petti. Alus alkoi ajautua sivuttain kohti matalikkoa, eikä ankkuritkaan pitäneet. Laiva karahti kivikkoon. Hetkeä myöhemmin mastot menivät laidan yli ja laiva täyttyi vedellä. Miehistö pelastautui luotsiveneeseen, lukuunottamatta kapteenia ja konstaapelia. Laiva hakkautui yhä pahemmin rikki, jolloin myös konstaapeli poistui laivasta. Vain kapteeni Reinvall jäi alukseensa. Yöllä myrsky repi laivan hajalle, jolloin kapteeni ajautui kajuutan kanssa erään lähisaaren rantaan, josta luotsit hänet aamulla hakivat muiden luokse. Hylystä pelastettiin myöhemmin takila, ankkureita, kettinkiä, mastot, raakoja, purjeita, kompasseja, lyhtyjä, ynnämuuta tavaraa. Kesällä 1988 kerroin merikarvialaisille sukeltajilIe 'Olgasta' ja siitä missä se voisi olla. Syksymmällä he löysivät sen jäännökset noin kahdeksan metrin syvyydestä Olganmatalan lähettyviltä. Kävin sen jälkeen maakunta-arkistossa penkomassa lisää papereita ja löysin myös 'Olgan' laivapäiväkirjat vuosilta 1875-79. Ne olivat siistejä nahkakantisia kirjoja, kaikki paitsi viimeinen kirja. Se oli repaleinen, käpristynyt ja täynnä likatahroja, lisäksi siitä puuttuivat kaikki sivut heinäkuusta eteenpäin. Lieneekö ollut kapteenin kainalossa, kun he olivat yhdessä keikkuneet pitkin merenselkää kajuutasta käsin. Seppo Salonen

LAADUN MERKIT. Terässäiliöt IWI<A. tilavuus 12 1. - täyttö paine 20 MPa, - venttiili Poseidon 3105 puoliautom., varailmalla, - pohjasuojus.

IWKA. tilavuus 10 J, - täyttöpaine 30 MPa, - venttiili PoseidoD 3115 puoliautom. varailmaDa. - kaulakierre M25x2 ISO, - pohjasuojus.

Hengityssäätimet POSEIDON JETSTREAM POSEIDO CYKLON SUPER POSEIDON OCEANAIR - kaikissa kierreliltäntä, joka sopii kierrellitinventtiileihin, myös uuteen 30 MPa DIN normitukseen, - tunnettua ja tunnustettua laatua, - erinomaiset talvi sukellus-

JE1Sm.AM

CYCLONSOPER

ominaisuudet,

sopivat 30 MPa laitteisiin.

Mittarit UWATEC A 203 va-painemittari 30 MPa näytöllä - 80 cm kumiletku.

POSEIDON 7676 va-painemittari 45 MPa näytöllä, llitäntäkierre UNF 7/16, - 80 -q n teilon-korkeapaine letku.

Tasapainotusliivi APOlli) PRESTIGE takkillivi • - vaativalle käyttäjälle, ain utlaatuinen, täsmällinen säi!iökiinnitys,

kätevät pikasäädöt laite svö ttö ylipaineve~ttiili ja pikatyhjennys koot SM LjaXL.

Finn-SUlI" P~ja1ahdentie 9,

00200 Hki

Puh. (90) 6922358,

fax. 692 7203

oc~


HALOO HALOO PUHELU TOIMISTOSTA

Ansioituneita urheilusukeltajia Vuoden sukeltajaksi valittiin yksimielisesti Pekka Mattila Tampereelta. Opetusministeri on myöntänyt ansioista Suomen liikuntakulttuurin hyväksi mitallit seuraaville: Erkki Metsävuori, ansioristi Reino Mustalampi, ansiomitallit kullatuin ristein Kalervo Rehnbäck, ansiomitalli kullatuin ristein Matti Alanen, ansiomitalli Risto Martikainen, ansiomitalli Vakuutusasiaa Ethän sukeUa ilman vakuutusta? Lisenssivakuutus, joka kilpailijoilla on pakollinen, on voimassa myös harrastelijoilla muuten paitsi ulkomailla, jolloin tarvitaan Eurovakuutus sukeltajalIe. Lisenssivakuutus korvaa mahdollisen sukeltajataudin aiheuttamat kulut, joita ei korvaa esim. työnantajan ottama vapaa-ajan tapaturmavakuutus (KHO:n ennakkopäätös). Todettakoon vielä, että sukeltajan lisenssivakuutus täydentää mahdollisia henkilökohtaisia vakuutuksia ja päinvastoin. Tällöin mahdollinen invaliditeettikorvaus, päiväraha ja kuolintapaussumma maksetaan kaikista vakuutuksista. Hoitokulukorvaus suoritetaan vain laskujen mukaan yhdestä vakuutuksesta.

VUODEN SUKELLUSKUVA 1990 Tulokset: A-sarja: (vain yksi osanottaja lähetti sa rjaan kuvia, jotka jätettiin osanottajien vähyyden vuoksi arvostelematta)

B-sarja: (sarjaan lähetettiin 18 kuvaa) 1. Vesa Niemi, Sukellusseura Vesikot , lalokala' 32

Lisenssilomakkeita saa liiton toimistosta. Lisenssivakuutuksen hinnat ovat vakuutusturvasta riippuen 120 mk tai 200 mk. Kouluttajien, valmentajien ja sukellusvanhempien vastuuvakuutus, joka sisältää myöskin oikeusturvavakuutuksen ·kannattaa ottaa seurakohtaisesti. Vakuutuksen hinta vaihtelee noin 200 mk:n ja 800 mk:n välillä riippuen seuran jäsenmäärästä. Kysykää tarvittaessa lisää Britalta puh . (90) 158 2257. Toimisto lomailee Brita lomalla 1.-31. 7. Arto lomalla 1.-20. 7. Päivi lomalla 1.-12. 7. Toimisto on suljettu 1.-12. 7. CMAS-kortit Huomioikaa kortteja tilatessanne toimiston loma-ajat ja että korttien toimitusaika on kaksi viikkoa.

Turvaköydet los et ole vielä saanut omaa köyttäsi, niin pyydä se seurasi yhteyshenkilöltä, sillä ethän sinä voi sukeltaa ilman! Soitellaan ...

2. V-P Paatero, Santahamina 'Tästäkö läpi' 3. Vesa Niemi, Sukellusseura Vesikot 'Pintaa kohti' 4. Pekka Perätalo, Sukellusseura Vesikot 5. Markku Laurikainen, Merisukeltajat C-sarja: (sarjaan ei lähetett y lainkaan kuvia) D-sarja: (sarjaan lähetettiin 64 kuvaa) 1. Markku Laurikainen, Merisukeltajat 'Tuulahdus'

2. Timo Prökkinen, Merisukeltajat 'Hei baby' 3. Pekka Perätalo, Sukellusseura Vesikot 4. Veli-Matti Korpitommola, KeskiUudenmaan Sukeltajat 'Auringon lumo' 4. Pekka Perätalo, Sukellusseura Vesikot 6. Markku Laurikainen, Merisukeltajat Laitekilpailuvaliokunta kiittää osanotosta! 14. 4.1991

Retkeilymajaetuja jäsenille Retkeilymajoilla ja retkeilyhotelleissa kotimaassa jäsenkortin esittämällä saa 15 mk:n edun, joka koskee myös mukana matkustavia perheenjäseniä. Ulkomaan matkoille voi tilata kansainvälisen retkeilymajakortin ja kansainvälisen leirintäkortin jäsenhintaan. Leirintäkortti on aina seuruekohtainen. Lisätietoja puh. (90) 694 0377.


MERENALAISIA TARINOITA Kirjayhtymä Oy:ltä tuli kevään korvalla uusi kirja vedenalaisen maailman kulkijoille kirjassa fit tri Sirkka Mäntysalo kertoo sopivan letkeästi kokemuksistaan maailman merissä. Hän kertoo saaneensa kaloista hyviä ystäviä varsin vakuuttavalla tavalla ja heittää lukijalle heti aluksi kysymyksen. Oletko itse tullut ajatelleeksi, että kaloistakin voi saada luotettavan ystävän kuten koirasta? Merenalaiset tarinat tutustuttavat lukijansa värikkääseen vedenalaiseen maailmaan: miltä veden alla näyttää, mitä kalat näkevät, miten ne osoittavat tunteitaan toisilleen ja miten ne käyttäytyvät yrittäessään tutustua ihmiseen. Kirjassa kerrotaan myös sukeltajan vaaroista: vedenalaisesta merenkäynnistä, merivirroista, ahtaista onkaloista ja vähemmän ystävällisistä eläimistä. Sirkka Mäntysalo on sukellellut maailman merissä: Tyynenmeren koralliriutoilla, Punaisenmeren kristallinkirkkaissa vesissä ja kotoisessa Itämeressämme. Veden alla hän on tutustunut kiehtovaan ja värikkääseen maailmaan ja tullut tutuksi meren eläinten kanssa. Kirjan ensimmäisessä jaksossa kerrotaan millaiselta veden alla näyttää ja miltä siellä tuntuu olla sekä millaisia elämyksiä siellä voi kokea. Toisessa jaksossa kerrotaan kaloista: mitä kalat näkevät, miten ne ääntelevät, nukkuvat ja huolehtivat puhtaudestaan, miten kalat osoittavat tunteitaan toisilleen ja millaisia tunteita ne herättävät ihmisissä. Kolmannessa jaksossa tarinoidaan jännittävistä seikkailuista kalojen parissa, siitä miten kalat käyttäytyvät ihmisen yrittäessä tutustua niihin lähemmin. Oletko tullut ajatelleeksi, että kaloista voi saada luotettavan ystävän kuin koirasta konsanaan. Kirjassa kerrotaan myös millaisia vaaroja sukeltaja voi merten syvyyksissä kohdata, varoitetaan vedenalaisesta merenkäynnistä ja merivirroista, ahtaista onkaloista ja tietenkin myös vähemmän ystävällisistä merten eläimistä. Nämä merenalaiset tarinat ovat kiehtova ja jännittävä lukuelämys ja tuovat paljon tietoa merten elämästä kiinnostuneille, niin luonnonharrastajille kuin seikkailuista pitäville, ja tietenkin myös jokaiselle, joka itse on aikeissa lähteä eksoottisille sukellusretkille maailman meriin. Kirjan hinta on 128 mk ja todennäköisesti saatavissa hyvin varustetuista kirjakaupoista tai sitten tilaamalla suoraan kustantajal~ .

Kasapäin hyvää second hand -sukelluskamaa

LAMAANNUTTAVAN HALPAAN HINTAAN! Käytetty jä, melkei n kui n uus ia . Tarkistettuja , huollettu ja la ka tsastuksen käyne ito Käyttamättom iä , monen vä ris iä ja ka iken kokoi si a. Ehj iä , pestyjä ja puh ta ita . Kai ken la ista, multa kunnoll ista .

::::l LL

<MAKASIINI PO lalahdenlie 9, 00200 HelSinki , p,uh /90) 673 848 10 949 412 542, auki vain 11-10 klo 15 00-2000

L~_ ~_.

Kilpailukutsu Sukellussuunnistuksen avoimet SM -yökilpailut. Paikka: Hämeenlinna Ahvenistonj ärvi Aika: 14.9.1991 alkaen klo 19.00 Voimassa oleva lääkärintodistus ja kilpailulisenssi oltava mukana. Osallistumismaksu 30,-/hlö Ilmoittautumiset 31. 8. -91 mennessä Kauko Martikainen p. työ 917-161405, koti 917-171076, Kai-Jukka Juurikivi p. koti 917-162169. järj. "Suunnistusvaliokunta

Sukellussuunnistuksen avoimet SM-kilpailut. Paikka: Hämeenlinna Ahvenistonj ärvi Aika: 26.-28.7.-91 Ohjelma: 26.7. 5 piste ja M-rata alkaen klo 15.00 27.7. Pari K ja Pari X alkaen klo 12.00 28.7. Tarkkuus K ja Tarkkuus X alkaen klo 12.00 Voimassaoleva lääkärintodistus ja kilpailulisenssi oltava mukana. Ilmoittautumiset 15. 7. mennessä Kauko Martikainen p. työ 917-161405, koti 917-171076, Kai-Jukka Juurikivi p. koti 917-162169. Osallistumismaksu: 30,-/hlö/lähtö järj. Suunnistusvaliokunta 33


Tätä sepustusta kirjoitettaessa on avovesikausi -91 jo täydessä vauhdissa. Uudet alan harrastajat, juuri kurssinsa lopettaneet oppilaat, odottavat omaa avovesikokemustaan innokkaina. Talven allasaherruksen ja joskus hieman tylsienkin teoriatuntien jälkeen päästään vihdoin itse asiaan. Riippuu palj olti meistä kokeneimmista sukeltajista ja kouluttajista, miten uusi sukeltaja kokee ensimmäiset sukelluksensa. Toteutetaanko avovesiharjoitus sukellusleirin yhteydessä optimaalisissa, lajin vaativimmankin harrastajan hyväksymissä leiriolosuhteissa vai mahdollisimman helposti "uittamalla" kurssilaiset sameassa rantavedessä, jonne normaalisti ei vaivauduttaisi sukeltamaan? Positiiviset, ja ennenkaikkea turvalliset ensikokemukset ovat ehdoton edellytys sille, että saamme lajin pariin uusia, asenteeltaan alusta lähtien terveitä harrastajia. Kokeneemmat sukeltajamme jatkavat sukelluksiaan jo tutuiksi käyneillä hylyillä tai etsien kokonaan uusia, vielä koskemattomia kohteita. Avoveteen on aina kiva pulahtaa pitkän ja pimeän talven jälkeen, mutta olemmeko heti valmiita pitkiin, syviin ja vaativiin sukelluksiin? Onko halliharjoittelu ollut säännöllistä vai ovatko illat kuluneet enemmän vapaa-aikaa viettäen? Riippumatta sukeltaja-/kouluttajaluokasta, on kesän ensimmäiset sukellukset järkevää suorittaa tervettä maalaisälyä käyttäen. Ei ole millään tavalla häpeä aloittaa varovasti ja hitaasti kiiruhtamalla. Kesää riittää ja omasta turvallisuudestahan on kyse. Todellisille lajin konkareille keltanokka parinarun toiseen päähän ja yhdessä opettelemaan sekä kertaamaan lajin hienouksia. Sukellusvanhimman vastuu on puhuttanut ja tulee puhuttamaan jäsenistöä vielä pitkään. Monenlaisia järkeviä sekä vähemmän järkeviä kommentteja on asian tiimoilta kuultu. On luotu käsittämättömiä kauhukuvia ja visioita lajin kahlitsemisesta sekä ylenpalttisesta valvonnasta. Tähän voi todeta, ettei kysymyksessä ole mistään muusta kuin vastuun kantamisesta kanssaihmisestä sekä sukellusparista. Jokaisessa sukellustapahtumassa on aina joku, joka kokemuksensa perusteella voidaan osoittaa sukellusvanhimmaksi. Toteuttamalla hyvää sukellustapaa, noudattamalla annettuja turvamääräyksiä ja käyttämällä jo edellä mainittua maalaisjärkeä sukeltaminen on TURVALLINEN laji. Sukellusvanhin koulutuksella ja systeemin toteuttamisella ei ole tarkoitus saada ketään vastuuseen mahdollisen vahingon sattuessa, vaan tehdä sukellustapahtumasta turvallinen ja selkeästi johdettu kokonaisuus, joka noudattaa 34

SIPINÖITÄ sille annettuja ohjeita sekä puitteita; Tämä päämäärä on kaikkien lajin harrastajien yhteinen etu ja sen tulee olla toiminnan tavoite. Uusien harrastajien sekä konkareiden ohella veteen kiiruhtavat myös lajin tulevat eteenpäin viejät eli Norpat. Talvikaudella pidetyt valtakunnalliset norpparallit osoittavat, että innokasta ja lupaavaa sukeltajapolvea on kasvamassa runsaasti, joten lajimme tulevaisuudennäkymät ovat lupaavat. Kesäkausi ei saisi kuitenkaan muodostaa hyvin hoidetulle juniorityölle taukoa. Pelkästään junioreille tarkoitettuja sukellusreissuja tai leirejä ei varmaan missään seurassa ole liikaa. Tämän johdosta onkin mielestäni uskomatonta, että SUSL:n tarjoamalle Norppien kesäleirille ilmoittautuu 13 halukasta. Vielä uskomattomampaa on se, että näistä halukkaista 7 ei ole koskaan edes nähnyt perusvälineitä saati sitten kuulunut mihinkään SUSL:n jäsenseuraan. Missä vika? Nuorten ja lasten parissa työskennelleenä henkilönä en usko, että vika on junioreissa. Jos, ja kun toiminta on hauskaa sekä mielenkiintoista, se myös kiinnostaa junioreita. Entä sitten hinta ja leirin sijainti? Leirin pitopaikaksi oli sovittu Suomen Urheiluopisto (Vierumäki) ja leirin hinta täysihoidolla 4 vrk 695 mk, huimaako? Leirin vetäjiksi oli valittu vähintään CMAS* kouluttajia, joten turvallisuus näkökohtakin oli mielestäni huomioitu. Olosuhteet ko. paikassa hakevat vertaisiaan maassamme ja mahdollisuudet harrastaa muitakin lajeja kuin sukellusta ovat enemmän kuin monipuoliset. Kysymys lieneekin siinä, ovatko

seurat aktiivisesti tarjonneet ko. leiri mahdollisuutta junioreilleen? Onko tapahtumaa ns. "myyty" ja onko edellytyksiä tapahtumaan osallistumiselle luotu. Koetaanko asia seuroissa tarpeelliseksi vai tyydytäänkö siihen, että juniorityötä hoidetaan entisten vuosien malliin? Yhteiskuljetusten järjestäminen leirille sekä junioreiden ja nuorten rohkaiseminen ko. tapahtumaan ei varmasti jää hedelmättömäksi. Teemmehän me aikuisetkin mitä ihmeellisimpiä ristiretkiä lajimme vuoksi, mikseivät Norpat voisi tehdä samoin? Se siitä valitusvirrestä. Jos osallistujia nyt yhtäkkiä ilmaantuu riittävästi, niin leiri pidetään ja toivottavasti osallistujilla on hauskaa. Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäpätöisempänä muutama rivi koulutusuudistuksesta. Viime syksystä asti on valmisteltu uuteen koulutusjärjestelmään siirtymistä. Monen palaverin sekä pohdinnan jälkeen ollaan niin pitkällä, että koulutusjärjestelmä on pääpiirteissään valmis. Seurakirjeessä (2/91) on asia esitetty kaaviomuodossa. On huomattava, että kyseessä on vasta karkea malli, johon nyt, hyvät sukeltajat sekä kouluttajat tarvitaan teidän hiontaanne. Nyt on siis mahdollisuus vaikuttaa. Kootkaa seuranne viisaat päät yhteen, pohtikaa uudistusehdotusta ja lähettäkää KIRJEITSE parannusehdotuksenne risuineen ja ruusuineen SUSL:n toimistoon. Puhelinlinjoja on turha ruuhkauttaa spekuloimalla asiaa luurin kautta. Ei tällä kertaa muuta. Hyvää kesää kaikille ja ennenkaikkea TURVALLISIA SUKELLUKSIA. Terveisin Sipi

HUOMIO HALUATKO 70-LUVUN URHEILUSUKELTAJIA POSTIMAKSUA VASTAAN SOITTELE 90-158 2258


TUTKINTAA TAKAMETSISSÄ ... Luvuton määrä sukeltajia kokoontui Inarinjärven Nanguvuonoon viettämään viihteellistä viikonloppua. Paikallisen VPK:n kämppä tarjosi "siskon petin" ja Inarin Urheilusukeltajat ohjelman yhdellä erikoistutkijalla maustettuna. Joku joukosta oli säänjumala VETTERIn kanssa hyvissä väleissä, koska aurinko katseli ystävällisesti koko po'r ukkaa kahtena päivänä ja vain ikäänkuin malliksi rivautti vettä sunnuntaina - olisiko loukkaantunut joistakin marinoiduista henkilöistä? Kaikki tämä tapahtui 26.-28.4.1991 - ajettiin huonoa tietä raskaassa lastissa Nanguniemen kalasatamaan - purettiin tavarat - lastattiin tavarat kelkkoihin ja rekiin - pelättiin: heikkoja jäitä (n. 60 cm), kovaa vauhtia, pimeää ja mörköjä, erikoistutkijaa, että tai-

vas putoaa niskaan ... - purettiin tavarat. .. majoituttiin - valittiin tieteen uhrit - valmistettiin avanto käsityövälineillä - saunottiin - ihmeteltiin tutkittavien naamoja kun tuli julki, että anturi survotaan myös peräaukkoon - ja sitten sukellettiin - tutkittiin 14 metrin syvyydessä sukeltajan lämpötiloja 20 kilon murikkaa siirreltäessä ja muttereita pyöri tettäessä - ja taas saunottiin - raivattiin räjäyttämällä veneväylä - käveltiin kuutamossa ja kinastettiin kunnon merkityksestä - pilkkikilpailtiin - ei saatu kalaa. "Kuide" sai matikan ja hyviä ohjeita sen hyötykäytöstä (nahka kuulemma suojelee AIDSilta) - ja taas sukellettiin - joku oli pilkkinyt vielä yölläkin, mutta ei sitten sukeltanut

- ja taas mitattiin 14 metrin syvyydessä elimistön lämpötiloja silkki. ja villakalsareissa - syötiin - paistettiin punaista kalaa loisteella - todettiin taas kerran, että makkara ei ole ruokaa - ja taas räjäyteltiin - lastattiin romppeet ja tutkija rekiin - nostettiin matkalla sulaan uponnut moottorikeikka - ajettiin huonoa tietä takaisin - väsyttiin ja oltiin tyytyväisiä oltiinhan tehty tiedettä ja hoidettu ihmissuhteita. Muuta en muista eivätkä vanhatkaan miehet muista, ja jos muistavat eivät kerro. "RT" P.S. Tästä tutkinnasta tulee myöhemmin tieteellinen kertomus ja tulokset.

Vaihda Sinäkin jo kellosi parempaan Citizen Aqualand Ensimmäinen sukeltajankello maailmassa jossa on myös LCD-syvyysmittari. Citizen Aqualand kellossa on painesensorijoka mittaajatkuvasti sukellussyvyydenja ohjelmoi kellon muisti- ja hälytystoimintoja. Isot ja selvät osoittimet kertovat sukeltajalle kellonajan. LCD-ruudusta näkyy muu tarpeellinen sukellustiedosto, kuten: Syvyysmittari, syvyyshälytin, sukellusaikahälytin, pohjasyvyysmuisti, sukellusaikamuisti ja kuluva sukellusaika.

35


TRIPPI AUSTRAALIAAN Australiassa sukeltamisesta ei paljon tietoa ollut Suomesta saatavissa ja niinpä mekin lähdimme matkaan mukanamme vain perusvälineet ja luja päätös sukeltaa maailman parhaissa vesissä koralliriutoilla. The Great Barrier Reef alkaa Brisbanen edustalta ja sieltä mekin aloitimme mereen tutustumisen kaukaisen tuttavaperheemme kanssa. Suomen sisäjärviin tottuneilla riitti ihmeteltävää - meressä vilahteli rauskuja, haita, parimetrisiä meri lehmiä, mustekaloja ja otuksia joita emme tunnistaneet. Perusvälineet olivat kassissa, mutta ensimmäiset epäilykset heräsivät jo: voiko tuonne mennä? Tuttavamme antoivat varsin yksiselitteisen vastauksen: Ei. Heidän mukaansa joka vuosi muutama käsi ja jalka on jäänyt haiden kitoihin ja kun mukaan lasketaan myrkylliset meduusat ja myrkkykäärmeet, oli päätös selvä. Vaikka otimme tuttaviemme jutuista puolet pois, niin tilanne näytti huolestuttavalta. Asiaa eivät helpottaneet Gold Coastin vartioidut uimarannat, joissa hengenpelastajat ja helikopterit etsivät haiparvia. Suuntasimme matkamme koralliriuttojen pohjoispäähän, Cairnsiin, jossa esitteiden mukaan oli runsaasti sukellusmahdollisuuksia. Pitkän bussimatkan jälkeen keikuimme 15 hengen Sea Star II-laivassa kohti ulompana merellä sijaitsevia riuttoja. Ylenpalttisen ystävällinen henkilökunta teki matkalla selvää turvallisuusmääräyksistä ja pisti allekirjoittamaan papereita, joissa lupasimme käyttäytyä kiltisti veden alla. (Kyllähän me, mutta entäs hait?). Vihdoinkin riutoilla! Turkoosi vesi, sokkeloiset korallimuurit ja veneen peräaalloissa leikkivät delfiinit pistivät minut hyppimään tasajalkaa kannella räpylät jalassa: 'Ankkurit alas, mä meen jo!'. Odotteiin kuitenkin, että joku esittäisi SEN kysymyksen. Vihdoin seisoin jonon ensimmäisenä valmiina hyppyyn, kun jäänkylmä pohjoismaalainen pokerini petti ja yritin kysyä mahdollisimman välinpitämättömään sävyyn sukellusvanhimmalta: 'What about the sharks?'. Mark taputti olkapäähäni: 'Sharks are my mates, if you are my mate, sharks are your mates'. En ehtinyt kysymään, onko Mark ystäväni, kun jo laskeuduin ankkuriköyttä pitkin korallimuodostelmaan, joka muistutti lähinnä akvaariota uskomattomine väreineen. Sukellusparini oli juuri ehtinyt pohjalle viiteetoista metriin, kun SE saapui. Parimetrinen hai näkyi kirkkaassa vedessä 'kymmenien metrien päähän, kun se hitaasti mutkitellen lähestyi, meitä. Niitä 36

hampaita en unohda koskaan. Aivan oikein, se ei kuitenkaan syönyt meitä, vaan ohitti parin metrin päästä mulkoillen nappisilmillään mennen sitten tekemään ympyrää parinkymmenen metrin säteelle meistä. Kohta Mark laskeutui alas lihanpala kädessään syöttämään 'lemmikkiämme'. Hetken katseltuamme saavatko paikalle ilmestyneet hait Markin rautahansikasta puhki, lähdimme tutustumaan korallipuutarhoihin. Teimme neljä sukellusta Cairnsin ympäristössä ihmetellen epätodellista väriloistoa kaloissa ja koralleissa. Koko ajan oli tunne, että sukeltaa kauniisti koristellussa akvaariossa. Puolitoista metriä pitkät simpukat louskuttivat leukojaan, kun niitä härnäsi. Myöhemmin näimme näitä simpukoita lasten kylpyammeina. Olen aina luullut, että akvaarioihin on kerätty kauneimmat ja värikkäimmät kalat maailmasta, enää en ole samaa mieltä. Koko päivän venematka maksoi 200 MK ja kaksi sukellusta kaikkine varusteineen yhteensä 150 MK. Sukellukset tehtiin 10-15 metrissä, 20 metrissä kaikki muuttui värittömäksi. Myöhemmin saimme selville, että pohjois-Australiassa näkemämme hait ovat vaarattomia, jollei niitä ärsytetä. Brisbanessa ja Sydneyssä vedet ovat sen verran kylmempiä, että pelätyt valkoiset hait ovat paikalla. Useat sukeltajat uskaltautuvat kuitenkin niiden joukkoon. Haavan saadessaan sukeltajan on turvallisuussyistä noustava välittömästi pintaan, sillä kyseessä sattuu olemaan haiden ykkösherkku, jonka ne haistavat pitkien matkojen päähän. Townsville sijaitsee riuttojen puolivälissä ja sieltä suuntasimmekin seuraavan iskun riutoille. Kolmenkymmenen kilometrin matkan teimme sata henkeä vetävällä katamaraanilla,joka on nimenomaan tarkoitettu kovaan aallokkoon ja hurjaan vauhtiin. Jos keli sattuu olemaan aallokkoinen, niin kehoitan heikkovatsaisia pysymään maissa. Townsvillen riutat ovat värittömämpiä kuin Cairnsin, mutta kalat suurempia. Ystävämme hait seurailivat jälleen toimiamme ja tällä kertaa me taputtelimme aloittelijoita olalle ja sanoimme: 'Sharks are our mates, if you. . .'. Kalojen paljous häkellyttää edelleen. Paahtoleipä kädessä saa ympärille kerääntymään niin paljon kaloja, että näkyvyys jää pariin kymmeneen senttiin. Erityisen tarkkaa näissä tilanteissa on varoa sormiaan, sillä muutamat kalalajit ovat erikoistuneet sormien pureskeluun. Kaiken lisäksi jotkut hait ovat oppineet syömään kädestä välillä pidimme kä-

siä todella syvällä liivien taskussa. Venematkat olivat hieman kalliimpia kuin Carnsissa. Sukellukset 120 MK/kappale mukaanlukien kaiken. Maksimisyvyydet kannatti jättää jälalempana ei ollut leen 20 metriin mitään näkemistä. Townsvillessä sijaitsee myös Yongala-hylky, joka rankataan maailman parhaisiin sukelluskohteisiin, valitettavasti kovan merenkäynnin takia matkat peruutettiin. Muutenkin olosuhteet hylyllä ovat niin kovat, että CMAS-yhdellä tähdellä on turha yrittää mukaan. Koralliriuttojen merentutkimuksen ja sukelluksen keskus on Heron Island, joka sijaitsee keskellä riuttoja. Melkeinpä kaikki Creat Barrier Reef -filmit on kuvattu siellä (mm. tiedekeskus Heurekan Omnimax). Neljä yötä saarella kuljetuksineen 1600 MK/hlö + 150 MK/sukellus. Hinta leikkasi melkoisen loven Visakorttiin. Tosin saarella ei maksa muu kuin olut ja siihen menee tietenkin joillakin enemmän rahaa kuin toisilla. Sukellukset olivat virtausten mukana ajelehtimista, eli vene jätti paikkaan A ja haki paikasta B. Cairnsin väriloiston jälkeen korallit eivät tehneet vaikutusta, mutta ne eläimet. Kymmeniä jättiläiskilpikonnia, joilla ratsastus oli kuitenkin kielletty pesimisajan takia. 'Lentokoneen' kokoisilla mantarauskuilla yritin kyllä ratsastaa, mutta rauskut olivat tällä kertaa nopeampia. Hauskimpia olivat parimetriset mureenat, jotka availivat kitojaan korallimuodostelmissa. Kaulaan rapsutettaessa ne nousivat hiljalleen koloistaan. Heron Islandin kaltaisia saaria on riutoilla vain muutama ja hinta sen mukainen. Mutta mitäpä ei maksaisi lomasta paratiisisaarella. Australiaan ei kannata ottaa mukaan kuin maski. Räpylöiden raahaaminen tuntui turhauttavalta, koska kaikkialla niitä oli vuokrattavana. Queenslandin omassa matkatoimistossa on ystävällinen palvelu ja sieltä saa kaiken tarvittavan informaation ja varaukset. Konttoreita on kaikissa suurissa Australian kaupungeissa ja muutama Euroopassa. Varsinkin Heron Island on varattava etukäteen. Hotellit kaupungeissa kannattaa hankkia paikan päältä. Ruoka, olut ja asuminen on erittäin halpaa, hintahaitari on toki suuri kuten yo. esimerkki osoittaa. Suurimman loven budjettiin repäisevät lentoliput, mutta uskon että kannattaa. Sukeltaminen kun ei ole ainoa harrastusmahdollisuus Australiassa, mutta se onkin jo toinen juttu. . . Mika Mäkinen Polar Divers


Ruotsi uusi uppopallon maailmanmestaruutensa Tanskan Glostrupin MM-altaassa 8.-11. 5. 1991. Ruotsin voitto oli kuitenkin kovan työn takana. Loppuottelussa Norja taisteli tasapäisesti 0-0 varsinaisen peliajan, ja vielä jatkoaikakin päättyi maalittomana. Jouduttiin turvautumaan rangaistuspalloihin, joissa Ruotsi oli vahvempi 6-5. Suomi hävisi alkulohkon otteluissaan Itävallalle 1-4 ja Saksalle niukasti 2-3. Tämä merkitsi jäämistä otteluun sijoista 5-6. Laiha lohdutus oli 5-0 voitto Sveitsistä. Suomi sijoittui kuudenneksi. MM-TAULUKKO: 1. RUOTSI 2. NORJA 3. SAKSA 4. ITÄVALTA 5. TANSKA 6. SUOMI 7. TSEKKOSLOVAKIA 8. KOLUMBIA 9. SVEITSI

RUOTSI MAAILMANMESTARUUTEEN MYÖS PINNAN ALLA Alkulohkojen ottelut: Ruotsi- Kolumbia 4-0 Tanska-Tshekkoslovakia 1-0 Saksa-Sveitsi 21-0 Suomi-Itävalta 1-4 Ruotsi-Norja 0-0 Tanska-Kolumbia 7-0 N orj a -Tshekkoslovakia 11-0 Saksa-Suomi 3-2 16-0 Itävalta-Sveitsi Ruotsi -Tshekkoslovakia 6-0 Tanska-Norja 0-0 Kolumbia -Tshekkoslovakia 0-1 Suomi-Sveitsi 5-0 Ruotsi-Tanska 1- 0 Saksa- Itävalta 2-1 Norja-Kolumbia 13-0

Lohko A: Ruotsi Norja Tanska Tshekk. Kolumbia

4 4 4 4 4

3 2 2 1 0

1 2 1 0 0

0 11- 0 0 24- 0 1 8- 1 3 1-18 4 0--+25

7 6 5 2 0

Lohko B: Saksa Itävalta Suomi Sveitsi

3 3 0 0 26- 3 3 2 0 1 21- 3 3 1 0 2 8- 7 1 0 0 3 0-42

6 4 2 0

MM-taulukko: Ruotsi 5 4 1 0 39- 1 9 Norja 5 3 2 0 26- 1 8 Saksa 5 3 0 2 37- 6 6 Suomi 5 2 1 2 265 5 Tanska 5 1 0 4 20- 12 2 Sveitsi 5 0 0 5 0-123 0 Välieräottelut: Ruotsi-Itävalta 3-1 Norja-Saksa 1- 0 Pronssiottelu: Itävalta-Saksa 0-8 Loppuottelu: Ruotsi-Norja 0-0 ja. 0- 0, ra. 6-5 Sijoitusottelut: Kolumbia-Sveitsi 4-1 Tanska-Suomi 2- 0 Tshekkoslovakia-Sveitsi 5-0

NAISTENKIN MM RUOTSILLE Naisten mestaruus ratkesi myöskin viimeisessä ottelussa. Tasapeli 1-1 Norjasta takasi Ruotsille mestaruuden. Suomi sijoittui neljänneksi. Ottelut: 22- 0 Suomi-Sveitsi 0- 2 Tanska-Norja 4- 0 Ruotsi -Saksa 0- 0 Suomi-Norja 0-27 Sveitsi-Ruotsi 0- 2 Tanska-Saksa 3- 0 Suomi-Tanska 0-22 Sveitsi-Norja 2- 0 Ruotsi-Suomi 32- 0 Saksa -Sveitsi 0- 5 Tanska-Ruotsi 1- 0 Norja-Saksa 1- 3 Suomi-Saksa 0-20 Sveitsi-Tanska 1- 1 Norja-Ruotsi

37


PORSLIINIA s/s ATLANTIC'IN HYLYSTÄ KANADAN ITÄRANNIKOLTA. Aprillipäivänä 1873 höyrysinelimastoinen 129m pitkä 3390 tonnin "White Star" höyrylaiva s/s Atlantic mukanaan yli 1000 ihmistä Englannista New York'iin. Hiilivaraston hupeneminen pakotti kapteenin kääntämään aluksen kurssin lähimpään satamaan Hallfax'iin Kanadaan (Barron 1988). Pohjoisesta Labradorin salmesta virtaava voimakas kylmä merivirta kohtaa lämpimän Golfvirran Kanadan itärannikolla Nova Scotian edustalla, aiheuttaen yleisesti sumuja. Rannikon tuntumassa sumu ja voimakas virta on koitunut usean laivan kohtaloksi, laivojen eksyesssä reiteiltään. Kanadan itärannikon vaikeat olosuhteet ohjasivat myös s/s Atlanticin pois kurssiltaan Halifaxista etelään karikkoiseen saaristoon, koituen samalla yli 547 matkaajan kohtaloksi (Coochanoff 1987). S/s Atlantic'in haaksirikko Halifaxin lähisaaristossa on todennäköisesti suurin merenkulun tragedia Nova Scotian rannikolla ja Atlantilla ennen Titanicia. Kaikki naiset ja lapset yhtä lukuunottamatta hukkuivat (Barron 1988). Sunnuntaina 18 pnä kesäkuuta 1989 istuin Nova Scotiassa Kanadan itärannikolla Halifaxin sukellusseura Delfiinien 9 sukeltajan kanssa (l tyttö) paikallisen "lobster"-kalastajan avoimessa kalapaatissa. Olimme paatilla menossa kerhon sukellusretkelle s/s Atlanticille. Paatissa oli parikymmentä paineilmapulloa ja kassiröykkiö sukellusvarusteita. Paineilmaa oli kullekin sukeltajalle varattu kahta sukelluskertaa varten. Sakeassa sumussa kalastaja luotsasi kymmenmetrisen matalan ja tasapohjaisen kalapaattinsa saariston suojasta ulkomeren tuntumaan, missä Atlantin loiva pitkä maininki taittui rannikon karikoissa. Karikkoja ja paljaita sileitä kallioluotoja oli runsaasti kuten Vänön ulkosaaristossa. Puolentoista tunnin matka kalastajan kalalaiturilta sukelluskohteelle sujui tutustumisessa seuran sukeltajiin,jotka aluksi vaikuttivat melko hiljaisilta. Mahtoiko sumuinen sää tai tuleva sukellus jännittää, tuulta kun ei merellä ollut nimeksikään, vanhaa pitkää maininkia edellisen päivän jäljiltä kylläkin. Seuran puheenjohtaja David Laybolt jakoi sukellusparit ja kertoi sukellusolosuhteista. Sääennusteen perusteella tuulen piti voimistua iltapäivällä navakaksi, joten sukeltamisen tuli tapahtua mieluiten aamupäivän aikana. Kalastaja tunsi kotisaaristonsa karikot sumuisessakin säässä ja sumusta esiintyöntyneen pie-nen (Moshet Island) saaren 38

viereen kalapaatti ankkuroitiin ja samassa sukellusparit olivatkin raikkaassa Atlantin suolaisessa ja kirkkaassa vedessä. Merenpohjalta piti löytyä s/s Atlanticin hylyn. Laskeutuminen pohjaan kävinopeasti näkyväisyyden ollessa koko ajan erinomainen, 15-2Om. Merenpohjalla erottui ensimmäisenä pitkää merilevää ja runsaasti kaloja. Syvyys oli noin 70 jalkaa (21m). Hylky oli hajonnut alkutekijöihinsä, ainoastaan joitakin erittäin ruosteisia rautaisia hylynrippeitä piIkisti levien välistä. Parhaiten hylystä säilyneitä esineitä olivat kuitenkin rikkinäiset porsliininpalaset, joita oli pohjan täydeltä. Mitään ehjää porsliiniastiaa ei kohdalleni sattunut, sillä ajan hammas huolehti kuppien ja kulhojen jatkuvasta rikkoutumisesta yhä pienemmiksija vaikeammin tunnistettaviksi palasiksi. Kiinnostavinta porsliinipalasissa oli havaita niiden puhtaus, sillä ei edes levä niissä kasvanut. Märkäpukuni hihaan sujautin neljä pientä posliinipalasta myöhempää tutkiskelua varten. Pienimmästä palasestaA. erottui valmistajan tuotemerkki ja nimi (I)RONSTONE CHINA ... & G. MEAKlN. Pienen porsliinipalasen alkuperä on ilmeisesti ollut pieni lautanen, koska palasen paksuus on noin 4mm. Muut keräämäni palaset tuIkitsin osiksi B. teelautasesta, C. ruokalautasesta, D. teekannun kannesta tai vastaavasta. Posliinipala B. on kellertävän rusehtavasta lautasesta,jonka läpimitta on ollut

noin 16cm, korkeus 2,5cm ja paksuus 4-5 mm. Porsliinipala C. on väriltään vaaleampi ja muodoltaan hieman laakeampi kuin pala A. Lautasen muoto viittaa matalaan ruokalautaseen, jossa pohjan ulkopuolisen korokekaaren läpimitta on ollut noin 13cm, ja paksuus 5-6mm. Lautasen kokonaisläpimitta ei selviä rikkinäisestä palasesta. Porsliinipala D. on 2,2cm korkea punertavan-kellertävän-ruskea lieriö, jonka läpimitta on 6,4cm. Ensinnä tuli mieleen kupin pohja, mutta lähempi tarkastelu viittaisi esim teekannun kanteen tai vastaavaan, koska lieriön yläreuna on poltettu ja siitä on kohonnut kapeampi lieriö, jonka läpimitta on ollut 5,5cm. Huolimatta suhteellisen rauhallisesta merenkäynnistä merenpinnalla, tuntui merenpohjalla vielä 20m syvyydessä Atlantin maininkien ja virtauksen vaikutus. Suolainen merivesi ja merenkäynti olivat huolehtin~et hylyn rautaosien ruostumisesta ja hajoamisesta vähitellen aivan alkutekijöihin. Tärkeintä omalla sukelluksellani oli nähdä ja kokea kuinka rikas ja kaunis fauna ja floora kirkkaissa Atlantin ky1missä vesissä on sukeltajien ilona. Veden lämpötila oli noin 10 C. Hylylle tehtiin kaksi peräkkäistä sukellusta pienellä tauolla. Ensimmäinen sukellus hylyn jäännöksille tehtiin 70 jalan syvyyteen ja puolen tunnin tauon jälkeen toinen sukellus 40 jalan syvyyteen kalliorinteeseen, missä kaloja uiskenteli runsaasti pitkien meri-

A


levien joukossa. Vedenalaista kameraa ei ollut mukana joten neli- ja viisisakaraiset meritähdet oli tuotava pinnalle kuvattaviksi. Puolen päivän aikaan kalapaatin ankkuria pohjasta irroitettaessa sumut hälvenivät (the sun burns the fog) ja paluumatkalähtösatamaan kalastajan kotirantaan alkoi. Aarteita kukaan ei pohjalta löytänyt, mutta onnistuneen sukelluksen tuoma hyvä mieli näkyi paluumatkalla leveänä hymynä sukeltajien kasvoilla. Katsetta kirkasti lisäksi kalastajan tarjoama "punssi"hyvän retken päätteeksi. Sumut palasivat kesäkuussa säännöllisesti illansuussa mereltä rannikolle auringon ja lämpötilan laskiessa, ja haihtuivat jälleen yön jälkeen seuraavana päivänä auringon noustessa ja lämrnittäessä maan ja veden. Retkeni hinnaksi tuli noin mk 250,- sisältäen täydelliset sukellusvarusteet (vuokra noin mk 160,-) sekä kuljetuksen kerholaisten autoilla kalastajan kotirantaan ja kalapaattivuokran mennen tullen. Koko Pohjois-Amerikassa Atlantin Kanadan alueella on eniten rantaviivaa Alaskaa lukuunottamatta. Alueen hylyistä sukeltajille on kirjoitettu mm neljä erillistä hylkyopasta: Atlantie Diver Guide: VoI 1-4, (Hinta n. mk 50,-/kpl, 224 sivua), joissa hyvin yksityiskohtaisesti kerrotaan eri sukelluskohteisiin liittyviä tietoja. Oppaissa on jokaisen hylyn sijainnista ote merikartasta, maininta sukelluskohteen vaikeus-asteesta eritasoiselle sukeltajalle, maininta miten sukelluskohteelle pääsee, sekä maitse että vesitse. Ajoohjeet ja tarkat reitit on kerrottu. Edelleen pohjaolosuhteet, mahdolliset vaaratekijät, kuten vuorovesivirrat, korkea allokko, runsaat sumut, hankalat kalliot, kuvaus merielämästä, kalliomuodostumista ja tietenkin lyhythistoria itse hylystä. Edelleen sellaiset kohteet,jotka kirjoittajan mielestä ovat valokuvauksen kannalta mielenkiintoisia on mainittu. Lisäksi oppaisiin on liitetty kronologisessa ja aakkosellisessa järjestyksessä hylkyluettelo kaikkiaan 6.600 hylystä vuodesta 1565 vuoteen 1985. Oppaissa on kuvaus meren eläimistä, kalastussäädöksistä, sukellusliikkeistä ja -kerhoista. Kirjoilla on pyritty auttamaan sukeltajia valitsemaan itselleen sopivia sukelluskohteita kunkin taitojen ja kiinnostuksen mukaisesti, jotta ajateltu sukellusretki onnistuisi kaikin puolin mahdollisimman hyvin. Mielenkiintoisia sukelluskohteita Kanadan itärannikolla tuntuu kirjojen perusteella olevan runsaasti. Edellämainitun kirjasatjan lisäksi löysin Halifaxin kirjakaupasta Jack Zinck'in kirjoittaman kirjan Shipwrecks of Nova Scotia, 1986 (Hinta n. mk 40,-) sekä seuraavat julisteet:

1. Greg Coochkanoff (1987), Schipwrecks ofHalifax Harbour Nova Scotia, Canada 2. George T. Bates, S.O.S. Shipwreck, Still more early recorded wrecks around the Coast ofNova Scotia 18611887, No 3. 3. George T. Bates, Ships wrecked on Sable Island, The Graveyard of the Atlantic. Sukelluskerho Delfiinien sukellusohjelma kesä-heinäkuulle 1989 käsitti kaikkiaan 8 sukellustapahtumaa, joista2 kertaa oli järven pohjan ja rantojen puhdistusta, 2 yösukellusta, 3 hylkysukellusta sekä ohjelmassa viimeisenä kolmen päivän "Annual Dive" käsittäen partyja, pelejä, palkintoja, ruokaa jne. Huolimatta sitkeistä yrityksistäni, jäi kuukauden pituisen oleskeluni aikana Halifaxissa kesäkuussa 89 sukellusretki ss Atlanticille valitettavasti ainoaksi retkeksi, johon onnistuin osallistumaan. Vaikka kahden suurimman sukellusliikkeen kautta yritin päästä retkille mukaan, piili vaikeus siinä, ettei sukelluskerhoillaHalifaxissa ollut omia veneitä, vaan yleensä kerhot vuokrasivat kalastajan viemään sukeltajat sukelluskohteelle, mikäli venettä tarvittiin. Veneenvuokrauksessa tuli tietysti olla riittävä määrä sukeltajia, jotta kustannukset henkeä kohti eivät tulisi liian suuriksi. Viikonloppu oli tällöin ainoa mahdollinen ajankohta, jolloin sukeltajia oli tarpeeksi. Valitettavasti sääolosuhteet ja sukeltajien vähyys aiheuttivat molemmat yhden peruutuksen kerhojen ohjelmissa oleviin sukellusretkiin. Lisäksi kerhojen ohjelmaan kuului yhtenä viikonloppuna ja yhtenä arki-iltana Kanadan saastuneiden järvien puhdistus, mikä itseäni ei Atlantin rinnalla kiinnostanut. Ketäpä kiinnostaisi, mutta Suomessakin sukeltajat voisivat rahoittaa toimintaansa vastaavanlaisella operaatiolla. Kirjallisuus: 1. Barron David N, 1988, Atlantie Diver Guide: Volume n, Nova Scotia, Atlantic Diver, St. Johns, Newfoundland. 2. Zinck Jack, 1977, Shipwrecks of Nova Scotia, Lancelot Press Limited, N.S.

UUTUUKSIA

1. SOURCE uusi edullinen ja visuaalisesti helppokäyttöinen sukeltajan tietokone, suoranousu sekä deko-sukelluksiin. Max. syvyysnäyttö 75 m, Lithium patterin kesto n. 3 vuotta. Maahantuonti- ja myynti: Nepto-Sub Oy Ab, Hki

2. RCD-Halogen, uusi suk.käsivalaisin iskunkestävästä materiaalista. Tehokas Quartz-halogen poltin (n. 6 W) sekä kuvioitu heijastin antaa tehokkaan valokeilan. 4 x 1,5 v D-alk. pariston kesto. n. 10 h. Max. syvyys 90 m. Maahantuonti- ja myynti: Nepto-Sub Oy Ab, Hki

Kissakala ja Harppuunamies Foto: Harri Karonen Ylivieska 39


Joukko uppojuristeja valmöna juhlaotteluun

Toinen toistaan komeampia vartaloita marssi 23.2.1991 Pirkkolan uimahalliin (Helsinki). Ilmassa leijaili suuren urheilujuhlan tuntua. Vuorossa oli jo vuosia uumoiltu kypsien vanhojen partojen ja uppojuristien epävirallinen perustava kokous. Ryhmä kokoontuu, kun joku jäsenistä kutsuu. Alkajaisiksi juhlistettiin allekirjoittaneen 50-vuotistaivalta uppopallo-ottelulla -tietenkin. Vastustajaksi asettui joukko uskalikkoja, jotka muodostivat pääkaupunkiseudun allianssiksi ristityn ryhmän. Me uppojuristit tyydyimme herrasmiesten tavoin niukkaan yhden maalin voittoon, 5-4. Lämpimät kiitokset kaikille, jotka osallistuivat tapahtumaan ja esittivät osanottonsa. Illan mittaan selvisi mottokin (ks. allekirjoitus). Kuvassa edessä vas. Virmo Merjankari (synt. v. -47/sukelluskurssi -69/aloitti uppopallon -73/tuomariluokka A), Yrjö Ristola (50/79/80/A), Matti Vilen (41/79/79/A), Lauri Nurminen (54/79/78/Kv), Eero Kojonen (52/72/72/B). Takana vas. Esa Mäkitalo (51/79/78/Kv), Jari Brännare (57/76/78/A), Kalevi Jaatinen (43/81/82/C), Uki Viljakainen (40/78/79/A), Pauli Pyysalo (50/69/77/A), Ari Wahlberg (50/73/73/Kv), Lars Arnkil (46/76/78/A). Divers do it deeper Matti ViJen

OSTETAAN.. .. MYYDAAN OSTETAAN .... MYYDAAN

40

Myydään: vähän käytetyt: Exo 26-kokomaski ja kuivapuku Nokia Pioneer 175 cm. tied. 698 0266 Kari Myydään Bombard C3 -vm. 90 kumivene. Veneen pito 3,80 m, lev. 1,75 m, maksimi henk.määrä 5/6 henkeä, max.moottori 40 hp. Vene on käyttämätön ja tehtaan paketissa. Mukana normaali varustus mm. alumHnipohjalevyt, melat, pumppu ym. Hp. 14.200,- (Uusi vastaava ovh. 17.950,-). Myydään myös vähän käytetty Bombard Ax3 apujolla. vm.-90. Hp. 3995,- (Ovh. 5100,-). Tied. puh. 967/234 294 tai 149 74.

NIKONOS 5 + TARVIKKEET Nikonos-5 kameran runko (vähän käytetty) Nikonos 35 mm. objektiivi (vähän käytetty) Lähilinssi ja lankakehikko edelliseen (vähän käytetty) Sea&Sea 15 mm. objektiivi (Muutaman kerran käytetty) Sea&Sea optinen etsin 15, 20, 35 mm. kehyksillä. (Muutaman kerran käytetty) .. MYYDAAN VAIN KOKONAISUUTENA YHTEISHINTAAN MK 9.500,Puh. 90-625 117 (päivisin ja iltaisin) Fax: 90-624 848, Lindewald


MYYDÄÄN Uutta vastaava märkäpuku 2-osainen, Haalarilla. Ursuit no: 50 (miesten) 2-puoleinen sin/pun 2, sukat, käsineet Paineilmalaite Barracuda (katsastettu) 1 x 101 pullo (200 bar) + selkäteline (2 x 10 1 pulloille) Zekinpulloventtiili (voidaan jakaa 2 x 10 1) Paineenalennin + hengitysventtiili Baramat 2002 300 bar. Painovyö + painot, räpylät virtausaukoilla Barracuda, siliconmaski, puukko Kaikki vähän käytetty ja huollettu. Kaikki yhteensä 3000,Osoite: Kari Sallinen Pajalantie 39 A 12 04400 Järvenpää Puh. 90/285 138, iltaisin myöh.

MYYDÄÄN Naisten märkäpuku Ursuit Semidry (1-osainen, koko 38) ja miesten märkäpuku Ursuit (2-osainen, koko 48) sekä molempiin pukuihin hyvät kävelypohjasukat (koko M, Ursuit) Hinta: 700 mk (puku + sukat) VA-kamera Hanimex (sama kuin Sea&See MotorMarine) perustiedot: - hankittu v. 1989 - 35 mm kinofilmikamera - sisäänrakennettu salama - etäisyyden ja valotusajan säätä (kertoo ledeillä yli-/alivalotuksesta) - manuaali tallella - kameran maksimikäyttösyvyys 45 metriä Hinta: 950 mk

MYYDÄÄN Poseidon J etsuit Koko 6 (::::: L/52) Käyttöönotto v. -90 Uudenveroinen Väri: Pun/harmaa Hinta: 1500,- alle ovh. (sisältää Abyssal kumi räpylät) + kassi Puh. 90/785 545 iltaisin C. Nykopp (183 cm/75 kg) Halutaan ostaa märkäpuku (koko 160 cm) Myydään Nikonos V Läh. 961-214 182 "Jaska" iltaisin. Ostetaan hyväkuntoinen kuivapuku. Sen tulisi olla sopiva 170 cm:lle miehelle. Puh. 968-301 167

Tiedustelut iltaisin puh. 90-509 1631 Myytävänä Kuivapuku Pee-Hoo. Koko 46, syöttö- ja poistoventtiilit. Irrotettavat käsineet ja mansetit. Hp. 2300 mk. Puh. 90-7012289/Harri

OIKEA APU PELASTAA Hypotermisen ihmisen sisäelinten lämpötila on alle 35°C. Hypotermia voi kehittyä akuuttina, viivästyneenä tai kroonisena. Puutteellinen suojautuminen, väsymys ja energianvajaus, sairaudet, alkoholi ja monet lääkkeet nopeuttavat hypotermian kehittymistä. Jokainen voi joutua hypotermian uhriksi liikkuessaan vesillä tai maastossa. Oikealla ensiavulla vältetään hypotermian seuraukset, joista pahin on kylmäkuolema. Hypotermian vaaran voi ehkäistä ennakolta mm. käyttämällä riittävästi kylmältä suojaavaa vaatetusta ja liikkumalla. Hypotermian uhrin ensiapu ei saa olla liian aktiivista: Tärkeintä on turvata hapen saanti, estää lisäjäähtyminen ja toimittaa sairaalaan. Hypotermisen ihmisen ensiavusta on ilmestynyt kolmen julisteen sarja HYPOTERMIA - AUTA OIKEIN - HARJOITTELE. Myöhemmin ilmestyy koulutusjulkaisu, jossa selvitetään hypotermian vaikutuksia ja kylmältä suojautumista sekä kerrotaan toimivista kylmänsuojavaatetuksista. HYPOTERMIA - AUTA OIKEIN - HARJOITTELE nelivärijulistesarja, 42 x 60 cm, 1990,50 mk/sarja tilaukset: Työterveyslaitos Julkaisumyynti Topeliuksenkatu 41 a A 00250 Helsinki puh. (90) 47 47 543

41


Kalifornian jättilevä houkuttelee sukeltajia Merten hämmästyttävimpiin elämänmuotoihin kuuluu jättiruskolevä, joka kasvaa valtavina vedenalaisina metsinä. Kävin tutustumassa leväviidakkoihin Los Angelesin edustalla sijaitsevalla Catalina-saarella, jossa Macrocystis-Ievän varret kohoavat lähelle pintaa yli 20 metrin syvyydestä. Seikkailu levämetsän viileissä syvyyksissä tuo mieleen tieteisromaanin kuvauksen matkasta toiselle planeetalle. Kaliforniassa urheilusukellus on useimmiten levämetsien tutkimista. Tätä en ihmettele, sillä niin vaikuttavia tämän jopa 60-metriseksi venyvän kasvin muodostamat vedenalaiset eläinpuistot ovat. Jos saisin nimetä maailman ihmeiden joukkoon kaksi merenalaista nähtävyyttä, hyvin tunnetut koralliriutat saisivat listalleni rinnalleen myös juuri levämetsät. Riuttojen tavoin ne ovat merkittäviä koko meriluonnon tasapainolIe ja kiertokululle. Jättilevä kasvaa meidän pallonpuoliskollamme vain Pohjois-Amerikan länsirannikkolla, jossa meri on aina viileää. Päiväntasaajan toisella puolella levätiheikköjä on eri ilmansuunnissa. Sielläkin ne ovat kuitenkin aina paikoissa, joissa kokopuku on tarpeen. Eniten kasvualueista on tutkittu Kalifornian rannikkoa. Tietoa on tarvittu Macrocystiksen suojelemiseksi, sillä levä on saanut väistyä ihmisen tieltä. Jätevesissä kasvamaan villiintyneet merisiilit ovat tehneet monin paikoin selvää vedenalaisista puutarhoista. Tuhoa ovat saaneet aikaan myös poikkeuksellisen kovat myrskyt ja meriveden lämpötilan kohoamiset. Onneksi levä on kuitenkin juurtunut uudestaan, kiitos tutkimuksen, istutusten ja merisiilien kitkemisen, johon ovat osallistuneet myös vanhoille asuma-alueilleen palanneet merisaukot. Sukeltajien lisäksi levämetsiin ihastui aikanaan Charles Darwin. Hän kirjoitti: "Jos jossain metsäalue tuhottaisiin, en usko, että likimainkaan niin paljon lajeja menehtyisi, kuin mikäli ruskoleväyhdyskunta häviäisi.' ' Teollisuudessa jättilevistä saatavaa algiinihappoa käytetään hyytelöimisja sidosaineena. Jos et ole itse uinut levämetsissä, olet niitä todennäköisesti syönyt jonkin lääkkeen tai elintarvikkeen mukana. Myös tekstiileissä ja kosmetiikassa käytetään hyväksi algiinihapon ominaisuuksia. Hämmästyttävin Macrocystiksen piirteistä on kuitenkin sen kasvunopeus. Muut kasvit jäävät ihmelevästä reippaasti jälkeen, sillä sen runko voi päivässä kasvaa yli 60 senttimetriä lisää pituutta. Jos olet sukeltaja ja käyt PohjoisAmerikan länsirannikolla, ei tilaisuutta levämetsiin ,tutustumiseen

42

Teksti ja kuvat: Erkki Siirilä

Catalina-saarella hyvinvoivia ja kirkasvetisiä levämetsiä löytää jo kaupungin rannasta.

Oranssinen garibaldi on sukeltajan seuralainen meriviidakoitten tiheikössä.

kannata päästää ohi. Esimerkiksi Los Angelesin edustalla oleva saaristo on hyvä kohde. Saarista Catalinalle pääsee mantereelta San Pedron lauttaterminaalista monta kertaa päivässä. Merimatka kestää puolitoista tuntia. Sekään ei ole pitkästyttävä, sillä matkalla voit nähdä delfiineitä

ja merileijonia. Catalina-saaren pikkukaupungista Avalonista saat käyttöösi edullisesti kaikki välineet ja hieno levämetsä odottaa kaupungin rannassa. Majoituspaikkoja löytyy kohtuuhintaan, jos matkustat muulloin kuin kesä-, heinä- tai elokuussa.


LENNONJOHTAJA RISTO T. MARTIKAINEN ON KUOLLUT Lauantaina kesäkuun 1. päivänä, iltapäivällä, meitä kohtasi ikävä suruviest~· Risto Martikainen on poistunut joukostamme. Risto Tapio Martikainen oli syntynyt Kajaanissa 12.06.1943. Hän kävi koulunsa myös Kajaanissa ja suoritti asevelvollisuutensa laskuvarjojääkärikoulussa Utissa 15.02.63-10.01.64. Siitä alkoivat hänen monipuolinen työuransa ilmavoimissa ja siviili-ilmailun piirissä erityisesti lennonvarmistustehtävissä ilmailuhallinnossa sekä etsintäja pelastuspalvelutehtävissä eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Risto Martikainen palveli värvättynä Laskuvarjojääkärikoulussa 196465 ja aliupseerina Kuljetuslentolaivueessa Utissa 1965-69. Kesäkuun alussa v. 1969 hän siirtyi siviili-ilmailun piiriin, lennonjohtajaksi Rovaniemen lentoasemalle sekä pätevöityi myös aluelennonjohtajaksi Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskukseen. Kun Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskuksen toiminta-alue v. 1976 laajeni, Risto Martikainen toimi asiantuntijana ja kouluttajana useilla lennonvarmistusalan sekä etsintä- ja pelastuspalvelun kursseilla. Hänen tehtäväkenttäänsä kuului lisäksi vastata Pohjois-Suomen lentopelastuskeskuksen päällikön tehtävistä, joita hän hoiti ansiokkaasti aina kuolemaansa saakka. Yhteistyökumppaneina hänellä oli suomalaisten viranomaisten lisäksi naapurivaltioiden pelastuspalveluun osallistuvat viranomaiset ja yhteisöt.

Esimiehenä ja työkaverina Risto päristön luomisesta. Urheilusukeltajain liiton koulutusMartikainen oli oikeudenmukainen ja arvostettu, huumorintajuinen ja opti- valiokunnan puheenjohtajana Risto mistinen. Sotilasarvoltaan hän oli re- Martikainen loi perustan nykyiselle servin kapteeni. koulutusjärjestelmälIe. Tunnustuksena Vapaa-ajan toiminnoissa oli luon- urheilusukelluksen kehittämiselle tehnon läheisyydellä ja kädentaitojen hal- dystä pyyteettömästä ja tuloksekkaaslinnalla merkittävä osuus. Suuren pa- ta koulutustyöstä hänelle ojennettiin noksen hän antoi urheilusukelluksen tänä kevään liiton kevätkokouksessa kehittymiselle toimimalla aktiivisesti Opetusministeriön myöntämä ansiomisekä seura- että liittotasoilla. Rovanie- tali liikuntakulttuurin hyväksi tehdysmen Urheilusukeltajat ry:n perustaja- tä työstä. Riston viimeinen sukellus jatkuu hiljäsenenä hän eri luottamustehtävien ohella vastasi turvallisen sukellusym- jaisissa vesissä.

NYT SUOMESSA - TOSILUJA POLAR-BEARS KUIVAPUKUl POLAR-BEARS TRILAMINATE on nylon/kumilaminaclisfa valmistettu kciiv",uku voafivdle sukeftajallle. Polar-Beors DS4:S$a on vakiona: • vetoketju edessö - helppo pukea yksinkin. • Neopr~f;ljhuppu kakslpuollsellc:J kasvotllvl~teellö (eli myös .kokokasvomaskille) . • mansettlrenkao1 (pikavaihtomahdollIsuus myös kulvakäslnelsiln) • mansetlt Jo völlkouIlJS vahvaa lateksJa • polvlvahvlkkeet • tunneli nilkkapainoja varten • kunnolliset kumisaappaat • töyttövenitUII ,rInnassa ja automoattlpo~stoventtiill vos. hihassa • letku . söllylyspussi jo huoltopakkaus. Vörlt: Punainen/musta tai keltcdnenlmusta. Koot: 14 vakIokokoa + mIttatilaus. Supervahvan Polar-Bearsin Trilamlnate -puvussa on kaksi nylonkerrosta. Joiden välissä on butyylil<umlkerros. Siinä sen vahvuuden solalsuusl

I

Lunar: KelnoturkiS. Paksu Jd lömmln.

Kaksi sfvutoskua. rIntatasku tarroklinnltyksella. 'SalOssö, polvlssa Jo

OlkaF.·Olllö kaksinkertainen materlaal . Hinta 595.Solar: SOma kurr;l yllö, mutta materiaalina % villa. Todelltnen

roo

luksuspukul Hinta 895.-

Tutustumishinto·

4. J90.+ tolm.kulut

43


KYMEN SUKELLUSKALASTUSKILPAILU VIVAN/KOTKA 17.-18. 8. 1991 LÄHTÖ KLO 9.00 RUUNUMAAN LAITURI ILMOITTAUTUMINEN 2.8. 1991 mennessä Sukellusseura Vesikot ry KOP-KOUVOLA 107240-11216 250:Mukaan otettavaa - kalakortti - lisenssi - lääk. todistus Tiedustelut Vesa Niemi kot. 951-253334 t. 949551611 951-296539

ALE

ALE

ALE

ALE

ALE

Nyt hullun halvalla kesäksi! Näistä tuotteista ALENNUS -200Jo!!

-

-

Collage-pukuja (S + M kokoja) T-paitoja (Suomen kartta -kuvalla) M + S kokoja Sata ruokaa riistasta Dyykkarin laulusitsi Meriar keologia Sukellussuunnistus Tekniikka tutuksi Hopeinen räpylä -riipus (ei ketjua)

120,50,40,40,30,40,15,50,-

HUOM!! KAIKKIEN MYYTÄVIEN TUOTTEIDEN HINNAT NOUSEVAT SYKSYLLÄ, JOTEN TILAA OMASI NYT!!! Tarjous on voimassa elokuun loppuun asti, tai niin kauan kuin tavaraa riittää.

SUKELLUSKUVAUKSEN KILPAILUKUTSU

SM

VIVAN/KOTKA VANTAANJOKI UINTI: 1. 9. 1991, klo 12.00 NYT UIMAAN VIIMEISIÄ JOKIUINTEJA. SARJAT: TYTÖT ALLE 18 v POJAT ALLE 18 v NAISET JA MIEHET KUNTOSARJA UITAVA MATKA: 3 km JÄRJ.: SUK.SEURA H 20 TERVEISIN MATTI ALANEN

44

7.-8. 9. 1991 LÄHTÖ KW 9.00 RUUNUMAAN LAITURI SARJAT:

VÄRIPAPERI VÄRIDIA ILMOITTAUTUMINEN 15. 8. MENNESSÄ Sukellusseura Vesikot ry KOP-KOUVOLA 107240-11216 Mukaan otettavaa - lisenssi - lääkärintodistus - CMAS ** kortti jos käyttää paineilmalaitetta Tiedustelut: 951-11131


SUKELLUSKALASTUS Lajikuvaus kilpailutoiminnasta Kilpailijat menevät veteen kun äänimerkki on annettu. Heillä on yhtenä tai kahtena päivänä 3-5 tuntia aikaa kalastaa kilpailualueella omaan tahtiinsa. Kilpailun aikana voi nousta rannalle lepäämään tai vaikkapa aurinkoa ottamaan, jos haluttaa. Vaikeinta kilpailussa on löytää ja nähdä kala. Seuraavaksi vaikeinta on saada kala kiinni eli pyydystää se. Myös pyydystetyn, runsaan kalansaaliin kuljetus maalipaikalle siten, ettei yksikään niistä häviä matkan varrella, on vaikeaa ilman oikeita välineitä. Kilpailun päättyminen ilmoitetaan äänimerkillä, jota ennen kilpailijan on oltava maalialueella kaloineen. Moni on takaisin uidessaan yllättynyt meressä olevasta vastavirrasta, pyydystetyn kalan saaliin jarrutuksesta ja vasta-aallokosta yms. Koko kilpailuun varattua aikaa ei tarvitse käyttää kalastamiseen. Kalat voi tuoda punnitukseen ja suorituksen lopettaa heti, kun kilpailija niin haluaa. Joka kilpailussa muutama tekeekin niin, pärjäten silti kohtalaisesti.

~

Yleensä jokaisessa kilpailussa on myös mukana jokunen aloittelija. Aina on jokunen, joka ei saa yhtään kalaa, sekä kymmenkunta sellaista, joilla on vain yksi tai kaksi kalaa.

.1'. .. · .. ..I/·"l.·

Heidän sijoituksensa kilpailussa ratkeaa saatujen kalojen koon mukaan, tuurilla. Välineiden merkitys kilpailumenestykseen korostuu vasta kun kalojen määrä on suuri. Mikke

KESÄÄ * * KOHTI *

*

Uusi College-puku on väriltään harmaa ja kuvat on painettu sinisellä ja mustalla värillä. Puku on sisäpuoleltaan pehmeästi nukattu. T-paitoja on kahdella eri painatuksella. Toisessa on sini-mustavärillä painettu SUSL:n logo sekä toisessa on liiton kouluttajatunnus (vain mustalla värillä). Kokoja on vielä jäljellä seuraavasti: ** College-puku M ja S ** SUSL T-paita XL ** Kouluttaja T-paita XL ja XXL ** Jösse-paita M, L ja XL T-paitojen selässä ei ole mitään painatusta, joten tilaa niitä seuralIesi ja painakaa niihin seuran tai ryhmän nimi. Hinnatkaan eivät ole päätä huimaavat:

* Colle-puku 120,- HUOM. alennettu hinta! * T-paidat 50,- ja 65,Tilaukset voi tehdä postitse liiton osoitteella, tai puhelimitse, puh. 90-158 2258. K.o. numerossa on viikonloppuisin puhelinvastaaja joten voit sanella tilauksesi siihen.

********** OSTA -

KÄYTÄ -

IHASTU

********** 45


TAP AHTUMAKALENTERI 1991 KESÄKUU 3. - 6. Nuorten kesäleiri Murenaralli/suunn. 8. RU leiri Vesipelastuskisa/SUH 15. Upinniemi-Cup 29.

Vierumäki Porvoo Unkari Riihimäki Upinniemi

HEINÄKUU 6. Suk.suunn.koul/leiri 6. - 7. Merarkeologian jatkokoul. 17. -22. RU-nuorten EM-kisat 26. -28. Suk.suunn. SM-kisat

Hämeenlinna Espoon saaristo Ateena Hämeenlinna

ELOKUU 10. -15. 11. 16. -18. 6. -11. 31.8.-1.9.

Suk.suunn.leiri Hessun uinti Suk.suunn. PM-kisat RU EM-kisat VA-kalastus/Hanko Cup

Tanska Kirkkonummi Tanska Hämeenlinna Hanko

CMAS-vuosikokous Suunnittelukokous SM-kuvakilpailu Suk.suunn. SM-yö kisa Suk.suunn. "pajulahti By night" CMAS*** -kouluttajakurssi 1. Osa RU Tehoryhmän leiri NS-ohjaajien peuhupäivät Norpparalli

Egypti Vierumäki Kotka Hämeenlinna

SYYSKUU 7. -8. 7. -8. 14. 21. 27.

21.

-29.

-22.

LOKAKUU 5. - 6. CMAS*-kouluttajakurssi 5. - 6. Turvasukeltajakurssi 12. Johtokunnan kokous RU/C-Iajiosa 2. kurssi 25. -27. CMAS*** -kouluttajakurssi 2. Osa

URHEILU

SUKELTAJA Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Päätoimittaja: Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24

k. 921-391098 20310 Turku 31 t. 921-694317

Ilmoitushankinta: Brita Ikävalko

Radiokatu 20 00240 Helsinki (90) 1582257

Puheenjohtaja: Helena Jaatinen

ilt.kot. 90-2975794

Pajulahti Suolahti

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Mikkeli

Ilmestymis- ja ilmoitusaineistoaikataulu

HKl

N:o

Ilmestyy

Ilmoit.

Tekstit

4

7.10 9.12.

7. 9.

20. 8. 9.10.

5

Vuosikerta 180,Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Radiokatu 20 00240 Helsinki (90) 1582258 Oy Turun Sanomat Turku

KUTSU SM-kilpailuihin ja Hanko Cup SUKELLUSKALASTUKSEEN Paikka: Hanko Aika: 31.8.-1.9.1991 Hanko Cup 31.8.1991, lähtö laivalla itäsatamasta klo 11.00. Sarjat SM: Henk.koht. Joukkue (3 henk. samasta seurasta) Hanko Cup: Henk.koht. N M Joukkue (2 henk. samasta seurasta) Luvat: Divers Doctor certif., lisenssi ja valtion kalastusk. Läh.: Stig Helander 911-86900 Brakke Österlund 911-83269 k. 911-14158 t. Järj.: Aqua Divers Club Lf. SUSL:on luvalla. TERVETULOA VIIKONLOPUKSI HANKOON. 46

9.11.


Linsenssiin sisältyy tapaturmavakuutus, joka korvaa kilpailuissa, harjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla sattuvat tapaturmat. Lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta. Urheilusukeltajain liiton lisenssiin kuuluvan vakuutuksen perusteella korvataan tapatur-

mien lisäksi sukeltajantauti, joka johtuu liian nopeasta pintaantulosta. Kilpailijoille lisenssi on pakollinen, mutta Suomen Urheilusukeltajain liitto suosittelee sitä muillekin. Tapaturmavakuutus on tärkeä osa urheilijan taloudellista perusturvaa. Siitä maksetaan valintasi mukaan joko hoitokuluja ja kertakorvaus työkyvyttömyydestä tai näiden lisäksi myös päiväkorvaus työkyvyttömyysajalta sekä kuolintapaussumma. Käänny liittosi tai seurasi puoleen.

POl-ijOIA-YHTIÖT POHJOLA SUOMI-SALAMA EUROOPPAlAINEN lIMARJNEN

47



Urheilusukeltaja 1991 3