Issuu on Google+


URSUIT-

SUKELTAJALLE TEHTY


'"

""

..~ ",+'"

~

\ "'cE;." $'POIi'OIVEflS

~""

URHEILU

PUHEENJOHTAJALTA

SUKELTAJA KESÄKUU 1989 SISÄLTÖ sivu 3 4 4 6 7 7 II 11 11 13 14 16 19

Puheenjohtaja Maken Malja Eräs historiikki SVUL:n sana Uppopallon PM Roskisdyykkarit Rannikkosukeltajat Rusalka Toimisto Uppopalloa Ladoga Honduras/ Siirilä Turvaköysikampanja Suk. tietokoneista Hopeapriki Puheenjoht. risteily

20 25 27

Kansi Seppo Aaltonen ja uutta kosteanpuvun muotoilua

Kesä on tullut ja sukellustoiminta on alkanut vilkkaasti. Liitto on käynnistänyt mittavan TURVAKÖYSIKAMPANJAN yhteistyössä vakuutusyhtiöiden Ilmarisen ja Pohjolan kanssa. Kampanjassa annetaan jokaiselle Urheilusukeltajain liittoon kuuluvalle sukeltajalle oma henkilökohtainen TURVAKÖYSI. Se on tarkoitettu käytettäväksi jokaikisellä sukelluksella. Köysi on sukellusparin käytännön henkivakuutus ja lisäksi mainio viestiyhteys. Pitäkää siitä hyvää huolta, jotta se palvelee tehtävässään moitteettomasti. Sitä ei saa käyttää muihin tehtäviinI Turvaköysikampanjan mittavuudesta johtuen kaikki eivät voi saada sitä yhtäaikaa. Malttakaa odottaa, kyllä se kaikille tulee. Nuorisotoiminta on lähtenyt voimakkaasti käyntiin. On ilo havaita, että nuoriso on innostunut lajistamme. Tehkäämme se heille vielä kiinnostavammaksi. Seuratoiminnassa on nuoriso otettu hyvin vastaan tulevaisuuden mahdollisuutena. Vain nuorison kautta lajimme voi kehittyä voimakkaasti eteenpäin. Hyvät sukeltajat! Järjestäkää lehtiin juttuja, sukelluskokemuksistanne ym. sukellukseen liittyvistä aiheista. Se jos mikä lisää lajimme tunnettavuutta. Pyrkikää tarkastamaan jutut ennen painamista, ettei asiavirheitä pääse lipsahtamaan mukaan. Turvallisia ja miellyttäviä sukelluksia tervo REPPU Reino Mustalampi

"Eetu" on saavuttanut miehen iän ja viidenkympin villitys voi alkaa. Sukellusuransa Eetu aloitti vuonna 1975 ja uusi harrastus "otti" koko miehen. Sukellussuunnistuksessa on tullut napattua SM-mitali, sukelluskuvaus ja vedenalainen kullankaivuu ovat olleet lähinnä Eetun sydäntä. Sukellusmatkailustahan me kaikki Eetun tunnemme. Maailman sukelluskohteet hän on tarkkaan kolunnut ja liiton matkailuasiamiehen roolissa jakanut meille muille kokemuksiaan. Liiton johtokunnassa hän toimi 8 vuotta aktiivisena asioihin paneutuvana ja suures sa määrin vastaten pohjoismaisesta kanssakäymisestä. CMAS*** kouluttajana hän jatkaa edelleen innostu nutta sukellusuraansa, kiitos Eetu. Koko sukelluska nsa yhtyy onnitteluihin.

Edwin Malmsten 50 vuotta t

Brita 3


Sukeltajattaret, sukeltajat ja myöskin te muut

I

20 vuotta sitten oli liittomme vuosikokous myös täällä Kuopiossa, siitä kokouksesta alkoi erään miehen ura kietoutua liiton historiaan. Ura joka kuluneiden vuosikymmenien aikana liittyi liittomme vaiheisiin yhä lujemmin ja lujemmin. Tehtävät muuttuivat ja vastuu kasvoi, vuodetkin kuluivat, ikävä kyllä. Kuten jokaisen meidän kohdallamme joskus käy, alkaa joku vaihe elämässämme hiipua ja tilalle nousevat muut harrastukset ja tehtävät. 20 vuotta sitten alkoi myös ystävyys, joka on kestänyt niin tunne kuin myrskyisätkin ajat. Joskus ovat asiat riidelleet, eivät su-

.'

~~~

Näiden kuluneiden 20 vuoden jaksoon kuuluu monta palaveria, valiokuntaa ja johtokuntaa joissa on ollut mukana monta hyvää kaveria. Osa heistä on jo jättäytynyt sivuun harrastuksestaan, osa on muissa puuhissa. Yleensä käy siten, että kun joku on aikansa kantanut korsia yhteiseen kekoon ja jää sitten pois, hänet unohdetaan ja korkein taan joku historiikin kirjoittaja löytää tehdyt työt vanhojen vuosikertomusten kellastuneilta sivuilta. Me matkan varrella mukana olleet halusimme jollain tavalla muistaa ystäväämme ja huolehtia siitä, että myös teille nuoremmille jäisi jotain kertomaan eräästä pitkästä ja merkittävästä urasta sukeltamisen parissa. Me nostimme pronssia entisestä merten kaunottaresta, me toimme mustaa bakeliittia vanhan höyrytampin konehuoneesta. MesI sinkiä saatiin vanhasta Amerikankävijästä ja sukellukset muutamassa matkustajalaivassa tuottivat aikoinaan laivahopeaa. Kun nämä merelliset tuotteet annettiin raaka-aineeksi taitavalle ammattimiehelle oli tuloksena palkintosarja jonka me päätimme asettaa kilpailtavaksi 10 vuoden aikana rallisarjassa. Koska kyseessä I on parikilpailu emmekä halunneet herättää närää voittajien kesken, I huolehdimme siitä, että sarjaan kuuluu kaksikymmentä minipalI kintoa, joista jokainen voittaja saa vuosittain omansa. I Varsinainen pääpalkinto säilytetään liiton toimistossa, josta se I poistuu vain kaiverrettavaksi ja vuosittaiseen jakotilaisuuteen tarI kastettavaksi. Kilpailusäännöt tarkistetaan ja julkaistaan UrheiluI sukeltaja lehdessä.

I !

i I

I' I

I I

I 1

I

'

I

I I !

I I I !

I I

I I I I !

i I

I

I

I

I

I

Ii

H yvät "Istävät

I

Maken Malja

I

!

I Minulla on vanhimpana yhteistyökumppaninasi ilo ja kunnia kut- I

I sua Sinut Mauri "Make" Vallema vastaanottamaan nimeäsi kan-

I tava kiertopalkinto ja luovuttamaan se meidän muiden puolesta Suo-

i men Urheilusukeltajain liitto ry:n edustajillejoiksi kutsun puheeni johtaja Reino Mustalammen ja toimistosihteeri Eva-liisa CaseliukI

I I I

sen. Ja kuten entisillä Hawaijin helmisukeltajilla oli tapana sanoa "Ke haleija" Olen puhunut.

4

ERÄS HISTORIIKKI

i

Kuopion Urheilusukeltajat ry Perustettu tammikuun 6. päivänä vuonna 1969. Perustavana jäsenenä oli tällöin mukana esimerkiksi Mauri Vallema, joka toimi usean vuoden ajan seuramme puheenjohtajana ja kuulemma ainoana kouluttajana. Mukana perustamassa oli myös Huovisen Reiska, joka yhä toimii seurassamme. Ensimmäiset varustehankinnat olivat umpiolla varustettu valonheitin ja vähän myöhemmin pistimet, joita käytettiin sukelluspuukkoina. Liekkö nämä vielä kalustoluettelossa ja käytössä. Kompressorin hankinta vaati jo vähän paperit yötä, eli kirjoitettiin velkakirja, jonka yksi sivu tuli täyteen nimikirjoituksia. (Sivun pituus oli yksi syli) Seuran jäsenmäärän kehitys: Perustettaessa jäseniä oli noin 10 ja kymmenen vuotta eteenpäin jäseniä oli 114 tänä vuonna kun seuramme täyttää 20 vuotta aikuisjäseniä 126 ja juniorjäseniä 35 Aktiivisesti sukeltavien jäsenten määrä on jo aivan toinen. Seuran organisaation kehitys: Alussa oli vain Hallitus joka hoiti asiat koulutuksesta lähtien Mauri Valleman johdolla. Muutaman vuoden kuluttua perustettiin koulutusjaos tyydyttämään kovasti kasvava koulutustarve. Jaoksen toiminnassa olivat mukana mm. Jorma Karhunen ja Jouko Miettinen, jotka jatkavat yhä ansiokasta toimintaa koul utuksen parissa. Jo silloin koulutusjaoksen johtoajatuksena oli opettaa turvallista sukeltamista. Nykyisin koulutusjaos pitää laitesukelluksen peruskursseja ja tarpeen mukaan junioreille perusvälinekursseja. Kouluttavat itseään käymällä kursseilla sekä opintopäivillä ja jakavat saamiaan oppeja seuranjäsenille kerhoilloissa. (Ja tietysti saunaiIJoissa). Nuorisojaos alkoi toimia vuonna 1977. Ajatuksena oli saada nuorisolle omaa toimintaa, uppopallon, räpyläuinnin ja järvileirien avulla.


Uppopallokoulu pyorll, mlssa opitaan sukeltamaan pallon perässä, ja luodaan toverihenki, joka on tarpeellinen tässä lajissa, sekä muuallakin. Monia hyviä ja lupaavia räpyläuimareita on ollut junioreissa (kasvavat liian pian ja innostus siirtyy muihin asioihin) mm. Pirjo Hakkarainen on ollut SM-tason edustaja seurastamme. Kilpailujaoskin alkoi toimia järjestäen räpylä ja laitesukelluskilpailuja. Ehkä kuuluisin ja Kansainvälistä mainettakin saanut tapahtuma lienee laitesukelluskilpailu Kalakukko ralli, jota pyöritetään yhä edelleen. Ralli lienee saanut nimensä palkinto-Kalakukoista, jotka eivät kuitenkaan ole kiertopalkintoja. Vuoden 1978 Kalakukkoralli oli kahdeksas perättäinen ja ensimmäinen SM-Iaitesukelluskilpailu Suomessa. 1988 se toteutettiin maksullisena yleisötapahtumana suurella mainonnalla, paikallisradiossa ja lehdissä, houkuttimena ulkomaan matka. (Muuanne kuin Buenos Pöljälle). Menestys oli valtava, taloudellista tappiotakaan ei tullut paljon mitään. Uppopallossa saatiin kuin saatiinkin se jokin SM-kulta ja silloin päästiin Savon Sanomien etusivulle. (Sinne on normaalisti päässyt vain pallon perässä juoksijat jalkapalloilijat, Kuopiossa kun ollaan) Vahinko oli tapahtunut ja poikamme riehakoivat etusivun lisäksi urheilusivun verran lisää sisäsivuilla. Tällä hetkellä voimamme on nuorissa pelaajissa, joten kyllä me tulemme taas. Etelä-Suomi vaviskaa. Vesikko- ja Turku cup ovat olleet käyntikohteitamme. Puijo cup tammikuussa on jo perinne. Siitä se kinkkujen sulattelu alkaa ja kevätpuolen SM-kilpailut pääsee vauhtiin. Tekniikkajaos perustettiin vuosien 1978-1979 vaihteessa. Tavoitteena oli ratkaista sukellukseen liittyviä teknisiä ongelmia. - muun muassa vedenalaisen ketjusahan kehittely toimineeko jo moinen laite Toiminnassa mukana oli muun muassa Turusen Hannu. Tämä jaos lienee nykyisin korvattu rahalla eli ostetaan tarvittavat välineet. Pojat keksivät mm. kalakukkoralliin teknisen ihmeen vedenalaisen potkulaudan, jolla haettiin apua hengenpelastukseen. Muuta toimintaa: Osallistumme Saimaan purj ehdus ry:n toimintaan , jossa on järviarkeologian toimikunta, jonka tarkoituksena on - toimia Saimaan alueella käytännön tut kimu styössä esim. hylkytutkimuksissa.

Seurassamme on järjestetty meriarkeologia-kurssi, joka käsitteli sekä teoriaa että käytännön harjoituksia. Seurallamme on käytössä Urheilusukelluskeskus Paakkilan avolouhos, joka on vanha asbestilouhos, johon on saatu sukelluslupa Paraisten KaIkilta. Paikka on erittäin sopiva koulutustarkoituksiin sekä sopii muutenkin meidän tarkoituksiimme. Sieltä löytyy sopivasti eri syvyyksiä, matalasta reilusti yli 30 m:iin saakka sekä kaivostunneleita ja näkyvyyttä on riittävästi. Sieltä puuttuu ainoastaan värikkäät kalat ja korallit. Tulevana kesänä saamme muutamia sukellusseuroja vieraaksemme tutustumaan Paakkilan nähtävyyksiin. Vappu- uinti kallansilloiIla eli avovedessä kastuminen perusvälinein. Riippu u täysin sulanveden alueesta kuinka paljon uidaan vai kävelläänkö mikä osa matkasta jäätä pitkin räpylät jalassa toikkaroiden . Haulikon

pamahduksella tämä perinteinen tapahtuma alkaa tasan kello 12. Osallistujia on aina ollut niin vedessä pulikoimassa kuin rannalla huoltojoukkoina. Merileiri kuuluu ohjelmaamme vuosittain ja yleensä se on pidetty Norjassa. Osa ajasta on saatu käytettyä jopa sukeltamiseenkin, eikä vain leiripaikkojen etsimiseen ja lumisateelta suojautumiseen. Allasharjoitusvuoroja olemme onnistuneet saamaan kaupungilta maanantai, keskiviikko, perjantai-iltoina ja pelivuoro sunnuntaina (uppopal(0). VAPEPA:n kanssa yhteistyötä. Kallavesinäyttelyssä, joka on SisäSuomen suurin venenäyttely, on meillä useina vuosina ollut omaosasto sekä olemme pitäneet pienen näytöksen altaassa, aiheena sukellus tavalla tai toisella ja syystä tai toisesta. Esimerkiksi köyhien sukeltajien su-

Make Vallema luovuttamassa kiertopalkintoa Ekan kutsumille liiton edustajille Eva-Liisa Caseliukselle ja Reppu Mustalammelle.

Maken Malja Maken Malja on vanhojen sukelluskonkareiden lahjoittama palkinto, jonka kautta lahjoittajat haluavat elvyttää osallistumista laitesukelluskilpailuihin (sukellusralleihin), jotka omalta osaltaan auttavat kehittämään sukellusturvallisuutta. Siitä on tehty 20 kpl pienoismaljoja, joista jaetaan voittajalle/ voittajaparille omaksi jäävä malja/ maIjat. Palkinto jaetaan vuosittain Suomen Urheilusukeltaj ain Liiton laitesukeHuskilpailujen SM-sarjan voittajalle tai voittajaparille noin kymmenen vuoden aikana eli niin kauan kuin pienoismaljoj a riittää. Palkitseminen tapahtuu ko. sarjan osalta seuraavan vuoden kevät kokouksessa , jolloin myös Maken Malja on sukeltajien tarkastettavana. Maijaan kaiverrutetaan vuosittain voittajien nimet , mutta muuten sen säilytyspaik ka on Suomen Urh eilusukeltajain Liitto ry:n toimisto. Kun palkintosarja on aikanaan jaettu jää Maken Malja liiton omistukseen. 5


SVUL:n puheenjohtaja Jukka Uunila:

suurten massatapahtumien renesanssin luonne."

Suurkisat välineenä urheilun kehittämisessä

Vuosien 1985 ja 1986 Nuorten Su ur kisoihin verratt una seuraavista kisoista tulee osanottajajoukoltaan eri tyyppiset. Suurkisat 1990 ovat myös aikuisten kisat - nuoria on toki edelleen valtaosa. Mukaan tulevat kaikki SVUL:n lajiliitot. Erityispiirteenä on myös kisojen kansainvälinen luonne. Kansainvälistyminen näkyy Suurkisojen osanottajien joukossa, ohjelmissa sekä oheistapahtumissa. Jukka Uunila korostaa seurajohtajien omien kokemusten merkitystä Suurkisojen ja niihin liittyvien valmistelujen toteuttamisessa. Hänen mielestään seurojen puheenjohtajat edustavat suomalaisen urheilun tärkeimmän elementin - urheiluseuratoiminnan - asiantuntemusta, mikä on hyödynnettävissä myös uusien 90-luvun toimintatapojen kehittämisessä.

"Py 'k e n aja a ja kehityksessä muka na on urbeilunkin uudi tuttava ar ioi VU :n pu he njohtaja Jukka unila liikuntat iminnan tuI . udennäkymiä. H än painottaa uurk' jen ekä erittäin laajan ja eri laji t k tl a n, k . atuk elLisuutta ja m nipu Ii uu tta kor ta an Nuori uomi - hj Iman mahdollisuuksia eUfa l iminnan kehi ttämisessä. Uunilan mukaan urheilulla menee hyvin - iltä on nuoriso hallussaan päinvastoin kuin monella muulla yhteiskuntaelämän sektorilla. Jotta tulevaisuudessa tilanne olisi yhtä valoisa urheilun kannalta, on sen vastattava ajan haasteisiin.

"SVUL:n Nuori Suomi -ohjelma rakentaa seuratoimintaa nuorten lähtökohdista tarjoten kaikille onnistumisia ja elämyksiä", totesi puheenjohtaja Uunila. Suurkisat 1990 tarjoaa Uunilan mukaan myös Nuori Suomi -ohjelmalle erinomaisen näytön paikan. "Suurkisat ovat olleet kautta aikojen oman aikansa peili, jonka kautta on saatu läpileikkaus kaikkien lajien tilasta." Hän muistuttaa Suurkisojen historiallisesta merkityksestä. Kaikilla aikaisemmilla kisoilla on ollut keskeiseen aikaan kuuluva ilmeensä - mm. vuonna 1947 oli jälleenrakentamisen myöhemmin kuntoliikunnan heräämisen ja v. 1980

MAAHANTUOJAN LOPPUUNMYYNTI Myymme erän titaanisia sukeltajan kelloja sekä - veitsiä alehintaan Onnitteluvuorossa eräs räpyläkansan väriläiskä Sukeltajakou lun Jukka Tirronen. kellus, yksi laite ja kaksikymmentä sukeltajaa veden alla kukin yrittäen tyydyttää hengitystarpeensa tästä laitteesta.

Kuopion Urheilusukeltajat ry

VÄISKI & PIKE

Kuopion Urheilusukeltajat ry KIITTÄÄ KAIKKIA LIITTOJA SEKÄ SEUROJA JOTKA MUISTIVAT MEITÄ TÄYTTÄESSÄMME 20 VUOTTA. Ps. Tulipas seuran näyttelykaapin hankkimiselle kiire Terveisin Väiski. 6

OVH -50% Vain jäljellä olevat kappaleet!! Soita ja kysy lisää...

C ~

goIf&

freetirne

GREENSPORT Myllylle3 J;;rvenpa3. 90-2711029


Turun Uppopallo-PM Norjan juhlaa Uppopallon Pohjoismaiset Mestaruuskilpailut pidettiin tänä vuonna 18.-19.2. Impivaaran Uimahallissa, Turussa. Saaristomeren Sukeltajat hoiti järjestelyt erinomaisesti. Näyttävän avajaismarssin ja puheiden jälkeen voitiin otteluita seurata suorana videolähetyksenä kahvion ja kerhotilojen televisioista. Olipa Eka Metsävuorikin innostunut kisoista tosi mielessä (niinhän kunnon konkarin kuuluukin tehdä). Eka ikuisti videolla joka ottelun pintatapahtumat hyppytornista käsin. Kisojen juhlavuutta lisäsivät joka ottelun jälkeen arvokkaasti kaikuneet kansallishymnit. Ottelut olivat samalla myös maaotteluita. Norja oli valmistautunut kisoihin menestyksestä päätellen parhaiten. Se voitti kaikki sekä miesten että naisten ottelunsa. Norja vei siis molemmat kullat viikinkien maahan. Ruotsi otti hopeat niin miesten kuin naistenkin puolella Suomen erittäin tasapäisestä taistelusta huolimatta. Suomelle jaettiin siten molemmat pronssit. Tanskalla oli kisoissa vain miesten joukkue, joka hävisi niuk-

kaakin niukemmin yhdellä maalilla kaikki ottelunsa. Näin Tanska jäi neljänneksi. Kaikki miesten ottelut olivat yllättävän tasaväkisiä Suomen 1-4 tappiota Norjalle lukuunottamatta. Varsinaiset murskatappiot arvokisoissa ovat nyt toivottavasti Suomenkin kohdalta oni. Suomi aloitti ottelunsa riemukkaasti voittamalla Tanskan 2-1 ja taisteli Ruotsin kanssa tasaväkisesti häviten kuitenkin lopulta 3-4. Norja tappiosta huolimatta pientä lohtua merkitsi Suomen Norjalle tekemä maali, joka oli ainoa Norjan koriin tehty maali koko kisoissa. Kisojen paras korintekijä miesten puolella oli SuoIl1en Pekka Arasola, 3, Ruotsin Sten-Ake Sundqvist teki 2 ja Tanskan Henrik Varming 2 koria. Suomen miesten maajoukkueen valmentajana on tällä kaudella toiminut Eero Kojonen. Videokuvaa kisojen ajan katseileena en voi olla kiinnittämättä huomiota maalivahtien seinään tukeutumiseen koritustilanteessa. Turussa ko-

rit on pultattu pohjaan kiinni, eivätkä siksi liiku mihinkään suuntaan. Maalivahtien sallittiin tukeutua jopa kaksin käsin seinään koritustilanteessao Tässäkö syytä, jos ei jossitteluun niin ainakin keh ittämiseen kansainvälisellä tuomaritasolla. Naisten ottelut alkoivat tasaväkisellä Suomen ja Ruotsin 0-0 pelillä. Korinteko ei onnistunut kummaltakaan maalta hyvistä yrityksistä huolimatta, joten sijoitukset ratkaisi fyysisesti ylivoimainen Norjan joukkue. Ruotsin tytöt kestivät Norjan rutistuksen korin verran paremmin, mikä ratkaisi mitalien värin. Norja voitti kultaa, Ruotsi hopeaa ja Suomi jäi hiuksen hienosti pronssille. Naisten paras korintekijä oli Norjan Jorun Flakne, joka teki PM-kisojen kaikista 11 korista peräti 7. Suomen naisten maajoukkueen valmentajina ovat toimineet Ari Erkinharju ja Lauri Ljungqvist. Matti Vilcn

ROSKISDYYKKARIT Ympäristöongelmien vakavuus on tällä vuosikymmenellä alkanut pikku hiljaa selvitä, eikä kulu enää pitkää aikaa siihen, kun jokaisen meistä on pakko avata silmänsä sille iljettävälle totuudelle, että tämä pikku pallosemme ei kohta enää jaksa elättää meitä. Sukeltajienkin olisi sekä vetten päällä että alla liikkuvana erityisryhmänä syytä pysähtyä hetkeksi miettimään sukellusympäristönsä ja mieluiten tietysti koko elinympäristönsä laatuun liittyviä kysymyksiä. Yhden alkutaipaleen askelista tällä tiellä kohti aktiivisesti ympäristökysymyksiin suhtautuvien sukeltajien aikakautta otti Keski-Uudenmaan Sukeltajat r.y. järjestämällä SUSL:n syyskokouksen 1988 teemalla " Sukeltaja ja ympäristö". Mikäli olet lähdössä Utöhön "raikkaaseen" meri-ilmaan, nauttimaan saariston "puhtaasta" luonnosta tai sukeltamaan Saaristomeren "kirkkaisiin" vesiin, ei asioiden todellinen tila ole sinulle vielä valjennut. Utössä ilma on, kiitos tuulten tuomien terveisten, ajoittain jopa vahingollisempaa terveydelle kuin Helsingin keskustassa. Luonn nti laisia

alueita Itämerellä on enää nykyään vain syvällä merenpohjan alla; kaikkialla muualla ihmisen vaikutukset

ovat tutkijoiden ja yhä useammassa paikassa myös tavallisen merellä liikkujan ja sukeltajan havaittavissa. Itä-

7


o

8


mereen lasketaan valtavia maana teolIisuus- ja asumajätevesiä vaihtelevasti puhdistettuina, niinikään jätteitä tulee mereen joki- ja valumavesien mukana, ilmasta sekä merellä liikkuvista aluksista. Kymmenet tuhannet vuosittain mereen laskettavat typpi- ja fosforitonnit aiheuttavat varsinkin rannikkovesissä rehevöitymistä, jonka sukeltaja havaitsee näkyvyyksien huononemisena ja pohjien laadun muuttumisena; ennen rakkolevää kasvaneet hiekkapohjaiset alueet ovat nykyään monin paikoin harmaanvihreän, rihmamaisen levämaton ja hienojakoisen "pölyn" peittämiä. Paitsi ravinteita, Itämereen laskettavat jätteet sisältävät myös myrkkyjä. Tunnetuimmat näistä ovat epäilemättä DDT ja PCB, jotka ovat harventaneet Itämeren hylje- ja merikotkakantoja melkoisesti ja aiheuttaneet mm. turskan maksan myyntikiellon Ruotsissa ja Tanskassa. Nyttemmin näiden aineiden käyttö Itämeren rantavaltioissa on lopetettu ja tilanne onkin tältä osin hieman parantunut, mutta tilalle tulee jatkuvasti uusia, vaikutuksiltaan vielä tuntemattomia myrkkyjä kuten klordaanit ja toksafeeni. Mainitut yhdisteet ovat vain murto-osa niistä tuhansista myrkyllisistä aineista, joita Itämereen jätevesissä johdetaan ja jotka sieltä ravintoketjuja pitkin kulkeutuvat ihmisiin aiheuttaen matkallaan eliöyhteisössä vahinkoja, joiden laatua ja suuruutta voidaan toistaiseksi vain arvailla. Itämerta pilaavista aineista eniten julkista mielenkiintoa saa luultavasti osakseen öljy. Välillä tämä mielenkiinto vain valitettavasti johtaa ihmisiä melko lailla harhaan: Antonio Gramscin uusimmassa haaksirikossa mereen päässeistä 700 öljytonnista

pidettiin meteliä joukkotiedotusvälineissä useita viikkoja. Tällainen uutisointi tuntuu varsin kummalliselta, kun ottaa huomioon, että Itämereen joutuu vuosittain tahallisina ja tahattomina päästöinä keskimäärin sata kertaa tuo määrä öljyä eli 70 000 tonnia eikä asiaan kiinnitetä sen suurempaa huomiota. Niinikään joitakin vuosia sitten uhrattiin näyttävästi aikaa ja rahaa muutamien rannikoillamme olevien hylkyjen muodostaman "öljyvahinkoriskin' , eliminoimiseksi ja annettiin ihmisten ymmärtää, että tässä tehdään nyt jotain merkittävää. Kun tietää, että hylkyjä on Itämeressä tuhansia ja että öljy purkautuu niistä erittäin hitaasti muihin päästölähteisiin verrattuna, tuntuu miljoonien hukkaaminen parin hylyn osittaiseen tyhjentämiseen öljystä vähintäänkin oudolta. Öljyä on Itämeren vedessä ja pohjilla jo nyt enemmän tai vähemmän kaikkialla ja useilla rannoilla sitä on möykkyinä kivikossa ja mustina raitoina hiekassa. Ja lisää tulee koko ajan. Juuri rantoja tarkastelemalla päästäänkin lähemmäs tavallisen ihmisen vaikutuspiirissä olevia asioita. Elintason noustessa ylimääräinen raha on pakko työntää jonnekin ja veneethän ovat mainio rahantuhlauskohde. Yhä suurempi osa huviveneilijöistä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä liikkuvansa ainutlaatuisella ja luonnontasapainoltaan herkällä alueella; jokamiehenoikeudet kyllä tunnetaan ja usein niitä tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä vielä laajennetaankin, mutta jokamiehen velvollisuuksia ei edes ajatella saati sitten täytetä. Ranta, jolla ei ole muovia, styroxia tai muuta hajoamatonta jätettä, on jo nykyään harvinaisuus; jätteitä ei välitetä kuljettaa takaisin maihin järjestetyn jätehuollon piiriin

tai saariston jätteidenkeräilypisteisiin, vaan ne heitetään mereen. "Eihän nyt roskapussi voi missään tuntua... ajattelevat kymmenet tuhannet veneilijät jokaisen kesän jokaisena päivänä. Grilliä tai keitintä ei viitsitä käyttää, vaan "oikean tunnelman" luomiseksi sytytetään nuotio, jossa poltetaan saaristossa monin paikoin vain vaivoin kasvamaan pystyviä puita ja joka rapauttaa kauniin silokallion seuraavaan jääkauteen saakka. Lintusaarille noustaan surutta maihin; mitäpä tuosta, jos koko lintuyhdyskunta hylkääkin pesänsä ja hautomansa munat, täytyyhän perheen pienempien ja koiran saada hieman jaloitella juuri tällä saarella. Millainen sitten on Mare Nostrumin, meidän meremme, tulevaisuus? Jonkin verran toivoa antaa Itämeren rantavaltioiden Helsingissä 1974 solmima Itämeren suojelu- ja tutkimusyhteistyösopim us, jonka velvoittamina eräillä osa-alueilla ollaankin päästy jonkin verran kansainvälisille sopimuksille tyypillistä ympäristöpyöreyttä ja poliittista sanahelinää pidemmälle. Rii ttävän konkreettisiin toimenpiteisiin meren elossa pysymisen turvaamiseksi ja sen tilan parantamiseksi tullaan kuitenkin pystymään vain, jos tulevaisuudessa nykyistä huomattavasti suuremmat ihmisjoukot kokevat Itämeren asian itselleen tärkeäksi. käykö näin, ei ehkä selviä meidän elinaikanamme, mutta lienee kohtuullista olettaa meidän sukeltajien käyttäytyvän mertamme kohtaan vastuuntuntoisesti ja olevan esimerkkinä muille; onhan tuo seitsemän kansakunnan roskis antanut meille niin paljon hyviä hetkiä.

OSTETAAN MYYDÄÄN VAIHDETAAN

Myydään ATMOS-regu - turvaliivi naisten koko 38/40 miesten märkäpuku koko 50/52. Puh. 90-752 2154/0lli.

Myydään -REGU Sherwood 2000 + painemittari - Tasapainoliivi laiteliitännällä -Painoja ja painovyö Puh. ilt. 90-3493498 l~\'larkku Lihavainen

MYYDÄÄN KUMI VENE ZODIAC MK I GT 3.5 vuosimaIli Ilkka lVläkinen koti 90-873 4164 931

2.500 Jukka Sulku 924-366 521 924-331 321

Mika Pohjonen


LUNASTA LISENSSI, S LLA SURutI~Ii\! Linsenssiin sisältyy tapaturmavakuutus, joka korvaa kilpailuissa, harjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla sattuvat tapaturmat. Lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta. Urheilusukeltajain liiton lisenssiin kuuluvan vakuutuksen perusteella korvataan tapatur-

mien lisäksi sukeltajantauti, joka johtuu liian nopeasta pintaantulosta. Kilpailijoille lisenssi on pakollinen, mutta Suomen Urheilusukeltajain liitto suosittelee sitä muillekin. Tapaturmavakuutus on tärkeä osa urheilijan taloudellista perusturvaa. Siitä maksetaan valintasi mukaan joko hoitokuluja ja kertakorvaus työkyvyttömyydestä tai näiden lisäksi myös päiväkorvaus työkyvyttömyysajalta sekä kuolintapaussumma. Käänny liittosi tai seurasi puoleen.

POHJOlA-YHTIÖT POHJOLA SUOMI-SALAMA EUROOPPALAINEN IIMARJNEN 10


RANNIKKOSUKELTAJAT

SQUALL CLUB r.y.:stä RANNIKKOSUKELTAJAT r.y. Voimakas uuden sukellusseuran perustamisen tarve tuli esille vuosikymmenen alussa, kun neljä uutta alan harrastajaa huomasi yhtenevät harrastustavoitteensa. Tarvittiin sukellusseuraa, jonka ohjelmassa olisivat meriarkeologia, meribiologia sekä vedenalainen kuvaus. Miltei kahden vuoden valmistelutyön jälkeen allekirjoitettiin seuran perustamissopimus. Nimeksi valittiin mereen liittyen Squall Club r.y. Toiminta lähti aktiivisesti käyntiin ja meneillään oleva vuosi on seuran seitsemäs toimintavuosi. Kokonaisjäsenmäärä on vuosien myötä kohonnut pitkälti toiselle kymmenelle. Perustamisesta lähtien ovat seuran varsinaiset jäsenet määrätietoisesti toteuttaneet seuran tarkoitusta kehittämällä kaikin tavoin ohjelmassa olevia vedenalaisia toimintamuotoja. Alkuvuodesta tapahtui seuran toiminnassa merkittävä muutos. Yhdistyksen vierasperäinen nimi muutettiin RANNIKKOSUKELTAJAT r.y.:ksi. Uusi nimi rekisteröitiin yhdistysrekisteritoimistossa 11.01.1989 ja se on seuran nykyinen virallinen nimi. Seuran varsinaiset jäsenet jatkavat uuden nimen alla sitä mielenkiintoista ja haastavaa työtä, jota seuran tavoite edellyttää. Rannikkosukeltajat r.y. Turku

RUSALKA SITTENKIN HELSINGIN EDUSTALLA? Vuonna 1893 Venäjää kohtasi merionnettomuus, joka kohautti ihmisiä myös maamme rajojen ulkopuolella. Meren syliin oli uponnut kaksitorninen panssarilaiva Rusalka, "monitoori rannikkopuolustusta varten". Perusteellinen etsintätyökäynnistyi välittömästi ja jatkui kuitenkin tuloksetta useiden päivien ajan. Ajan kuluessa myös huhut alkoivat levitä. Oliko Rusalka kulkeutunut välittömästi pinnan alla pitkiäkin matkoja? Neuvostoliitosta tulleen tiedon mukaan hylky olisi löytynyt Tallinnan edustalta. Tätä eivät tue kuitenkaan hylky tavaran löytöalueet. Mm. ilmatieteen laitokselta saatavan säätilaston avulla helsinkiläissukeltajien on mahdollista paikantaa hylky suhteellisen tarkasti. Kuka ehtii ensimmäiseksi?

Toimisto kesäajassa ja lomalla Toimiston virka-aika on kesä-elokuun ajan klo 8.00-15.00. Toimistosihteeri on lomalla 26.6.-21.7. välisen ajan ja Toiminnanjohtaja 3-21.7. sekä 7-12.8. Toimisto on siis suljettu 3-21.7.1989 Turvaköysikampanja etenee Liitto on solminut mittavan yhteistyösopimuksen vakuutusyhtiöiden Ilmarinen ja Pohjolan kanssa. Lähiaikoina tulet saamaan oman turvaköytesi postitse. Turvaköydet ovat työn alla ja niitä postitetaan sitä mukaa kun valmiiksi saadaan. Ymmärrättehän kuitenkin, että lähes 7000 jäsentä ei voi saada niitä välittömästi, kärsivällisyyttä hyvät ystävät! Vakuutusasiaa Onhan vakuutusasiasi kunnossa? Liiton lisenssivakuutus korvaa harrastuksesi parissa mahdollisesti satt uneen tapaturman aiheuttamat kulut, myöskin sukeltajantaudin. Liiton lisenssivakuutus korvaa ulkomailla vain liiton edustustehtävissä olevien kulut, joten matkavakuutus ulkomaille on otettava erikseen. Tänä päivänä ei ns . tavalliset tapaturmavakuutukset korvaa enää urheiltaessa/ sukeltaessa tapahtuvia tapaturmakuluja. Vakuutuksesi vaatii urheilulisän, joka sukelluksessa on 100 0,10. Esim. Eurovakuutusta ottaessasi, toistaiseksi, maksat saman summan matkavakuutuksen osalta kahdella eri pankkisiirrolla, jolloin toinen on ns. urheilulisä. Huom. Matkavakuutuksen (Eurovakuutuksen) voit ottaa jo 50 km:n päähän kotoasi. Kysy tarvittaessa lisää Britalta. TurvallisIa su kelluksia räpyläkan-

sa1i:r

~A

~

11


RUSALKA pituus leveys syvyys vetoisuus rakennettu 1867 aseistus

nopeus

206 42 12 222

jalkaa jalkaa jalkaa tonnia

kaksi tykkitornia, joissa kummassakin kaksi 9 tuuman järeää kanuunaa, lisäksi 4 pika-ampujakanuunaa, torpeedoja ja puskuri 7-8 solmua 3 korkeaa mastoa kannen korkeus noin 2 jalkaa veden pinnan yläpuolella päällikkö toisen arvoluokan kapteeni Aadolf Janeisch miehistö 166 sotamiestä, 12 upseeria

"Kauhea onnettomuus. Wenäläinen sotalaiva kaikkine wäkineen uponnut Helsingin edustalla. Satoja ihmisiä kuollut" otsikoi Uusi Suometar 3. syyskuuta 1893. Ensimmäisenä hyl kytavarana löytyi Sipoon Krämarsaaren luota ruhjoutunut laivavene, jossa oli kuolleen venäläisen merisotamiehen ruumis. Lisäksi sekä aalloilla että rannoilla oli erilaista haaksirikkoutuneesta laivasta peräisin olevaa tavaraa. Hylkytavaraa löytyi niinikään Viaporin lähiluodoilta: kaksi laivavenettä, korkkimadrasseja ja tyynyjä. Lisäksi Villingin eteläpuolelta löytyi kellumasta sotalaivastoon kuuluva airo.

Myöhemmissä etsinnöissä Rönnskärin luota löydettiin "wene-lippu, joka selvästi on kuulunut sotalaiwaan sekä joku airo, jossa oli Rusalkan tuntomerkki". Mjölön saaren luota löytyi 20 airoa ja saaresta 2 kompassilaatikkoa, palasia veneestä ja muutamia purjeita. Willingistä löytyi niin ikään 29 riippukojua makuualustoineen, kappaleita komentosillasta ja laivan kannen alas käytävien kattoluukkuja. Uuden Suomettaren määritelmän mukaan Rusalkan uppoamispaikka olisi Äransgrudin ja Söderskärin majakan välinen alue. Etsintäristeilijän päällikkö arveli, että Rusalka olisi voinut törmätä kariin saariston sok-

keloreitissä Käämarsaaren selällä. Läntisimmillään etsinnät ulotettiin Porkkala-niemelle saakka (myös saaria Hangossa). Lisäksi Kirkkonummen, Helsingin, Sipoon ja Espoon saaristolaisia kehotettiin tarkkailemaan rantaan ajautu vaa haaksitavaraa. Säätilasta tiedetään suurpiirteisesti, että onnettomuushetkellä oli käynyt kova lounaistuuli, joka myöhemmin oli kääntynyt kaakkoiseksi ja kiihtynyt viimein kovaksi myrskyksi. Tarkempi haaksitavaran löytöaluekartoitus ja täsmällisten tuuliolosuhteiden selvittäminen saattaisi supistaa etsintäaluetta niin pieneen, että sopivimpien karikkojen ympäristöt kannattaisi tarkastaa kaikuluotaimella. Mikäli höyrykattilan räjähdys oli haaksirikon syynä, etsinnästäkin tulee monimutkaisempi. Itse olen siirtynyt selvittämään kokonaiskuvaa Porkkalan alueen merihistoriallisista tapahtumista. Merihistorian toimiston määräämä Stor Träskön inventointialue vie tällä hetkellä vähät vapaa-aikani, mutta olen valmis auttamaan sitä sukellusseuraa tai niitä sukeltajia, jotka tuntevat Rusalkan mysteerin haasteekseen. Timo Karko la Sup Aqua Club Marinus ry

Lisätietoja Helsingin edustan lukuisista kohteista saat Timo KARKOLAN kirjasta "Sukellus Helsingin historiaan", 97 sivua, 14 kuvaa, hinta 55,-. Tilaukset puhelimitse 90-627124. Toimituksen huomautus! 12


Uppopallon SM-sarja 1988/1989 Uppopallon Suomenmestaruuden voitti kolmannen kerran peräkkäin Sukeltajat 78, Helsingistä. Jyväskylän Sammakot hävisi kultaottelun 13-0. Pronssia voitti RaumanMeren Sukellus kerho voitettuaan pronssiottelussa Partiosukeltajat Helsingistä 5-3. Sukeltajat 78:n voima oli joukkueen tasaisuudessa, sillä loppuottelun maalit jakautuivat kahdeksan pelaajan kesken. Maaleja tekivät Markku Lehti 3, Timo Vilen 3, Pekka Arasola 2, Mika Henriksson 1, Jukka Kumin 1, Roy Nurmi 1, Timo Hacklin 1 ja Bo Erik Malmgren 1. Pronssiottelun maalintekijät olivat RaumanMeren Sukelluskerhosta Tonny Bakker 3 ja Jukka Levonen 2, Partiosukeltajista Ossi Lindberg 1, Lauri Nurminen 1 ja Olli Vaittinen 1.

SM-SARJAN LOPULLINEN JÄRJESTYS 1988/1989: 1. Sukeltajat 78, Helsinki 7. Riihimäen Urheilusukeltajat 2. Jyväskylän Sammakot 8. Joensuun Urheilusukeltajat 3. RaumanMeren Sukelluskerho 4. Partiosukeltajat, Helsinki 5. PSK Kupla, Espoo 6. Kuopion Urheilusukeltajat SM-loppusarja pelattiin runkosarjan neljän parhaan joukkueen kesken lähtöpisten 3, 2, 1 ja O. Loppusarjataulukko (3) 8 28- 2 Sukeltajat 78 Jyväskylän Sammakot (2) 5 4- 6 RaumanMeren Sukelluskerho (0) 4 23-20 Partiosukeltajat (1) 1 4-31 Runkosarjan lopputilanne: Sukeltajat 78 14 13 0 1 125- 20 26 Jyväskylä 14 9 2 3 54- 40 20 Partiosukeltajat 14 9 0 5 70- 37 18 Rauma 14 8 0 6 83- 34 16 PSK Kupla 14 7 1 6 56- 38 15 ~.u.~~i~...................... .1:4... :4.. .1 ... ~....5.1.-:-.19.5... ~...... . Riihimäki 14 3 0 11 15- 91 6 Joensuu 14 0 0 14 22-111 0

Uppopallon I-divisioonan taso noussut TÄNÄ VUONNA PELATTIIN 1DIVISIOONA KOLMESSA LOHKOSSA JA 18 JOUKKUEEN VOIMIN. LOHKOT OLIVAT SUHTEELLISEN EPÄTASAISIA, MUTTA HALUKKUUTTA I-DIVISIOONAN JAKOON 1- JA II-DIVISIOONAAN EI OLLUT RIITTÄVÄSTI. Lounaislohkon lopputilanne: 1. Saaristomeren Sukeltajat 2. Valkeakosken Urheilusukeltajat 3. Hämeenlinnan Urheilusukeltajat 4. Porin Urheilusukeltajat 5. Tampereen Urheilusukeltajat 6. Vakka-Suomen Urheilusukeltajat 7. UP-Slorg Pohjoislohkon lopputilanne: 1. Kokkolan Merisaukot 2. Jyväskylän Delfiinit 3. Ylivieskan Urheilusukeltajat 4. Lakeuden Urheilusukeltajat 5. Rovaniemen Urheilusukeltajat Kaakkoislohkon lopputilanne: 1. Hyvinkään Urheilusukeltajat 2. Kotka Divers 3. Saimaan Norpat 4. H20, Helsinki 5. Kupla Vidalis 6. Voimasukeltajat Alempi loppusarja pelattiin Porissa. Siihen osallistui 7 joukkuetta ja turnaus oli todella mielenkiintoinen, tasainen ja ennenkaikkea todella hyvin järjestetty. Järjestelyt olivat tasoa PM-kisat videointeineen jfl monito-

reineen. Tulospalvelu loistava etc. Porissa todella osataan ... Ennakkoon olisi uskonut, sarjatulokkaat olisivat olleet heittopusseina, mutta turnaus oli todella tasainen. Tasapelejä pelattiin 3 ja 8 ottelua ratkaistiin 1 tai 2 maalin erolla ja suurinumeroisin voitto oli 9-0. Etenkin sarjatulokkaat Tampere, Pori ja Uusikaupunki esittivät sellaisia otteita ja pelaajamateriaali oli sen tasoista, että mikäli innostusta riittää jatkossakin, on mestaruussarjapaikka kokemuksen karttuessa todennäköinen. Turnauksesta jäi todella hyvä mieli.

Tulokset: 1. H20, Helsinki 2. Tampereen Urheilusukeltajat 3. Porin Urheilusukeltajat 4. Kupla Vidalis 5. Vakka-Suomen Urheilusukeltajat 6. UP-Slorg 7. Voimasukeltajat

1-divisioonan ylempää loppusarjaa ei tätä kirjoittaessa oltu vielä pelattu, joten tulokset siitä myöhemmin.

UPPOPALLON I DIVISIOONA 1988/1989 Ylempi loppusarja pelattiin Tampereella 18. -19.3.1989. Lopputulokset: 1. Hyvinkään Urheilusukeltajat 12 14- 4 2. Kotka Divers 11 10- 2 3. Saaristomeren Sukeltajat, Turku 9 14- 8 4. Valkeakosken Urheilusukeltajat 9 9- 3 5. Kokkolan Merisaukot 8 14- 5 6. Hämeenlinnan Urheilusukeltajat 3 5-20 7. Jyväskylän Delfiinit 2 1- 8 8. Saimaan Norpat, Lappeenranta 2 1-18 Alempi loppusarja pelattiin Porissa 11.-12.3.1989. Lopputulokset: 1. Sukelluseura H20, Helsinki 11 20- 4 2. Tampereen Urheilusukeltajat 10 18- 7 3. Porin Urheilusukeltajat 8 24-10 4. Kupla Vidalis, Espoo 6 20-10 5. Vakka-Suomen Urheilus., Uusikaup. 5 19-20 6. UP-Slorg, Nokia 1 3-26 7. Voimasukeltajat, Helsinki 1 0-37 13


Ladoga

sukeltajan tien eräs väliaika-asema

Koko suke1tajaurani ajan on joukko huomattavia hylkyjä pyörinyt mielessä: niihin pitää päästä! Aluksi ei puhettakaan, koska kokemus ei riittänyt, mm. Eiran -sukelluksista v. -82 minut tiputettiin vasta-alkajana armotta joukosta. Kesällä -83 olisin jo päässyt mukaan, mutta surullisenkuuluisa öljynpoisto-operaatio tukki tien. Eira on yhä vielä käymätön paikka minulta! Saman kohtalon koki hylyistä kuuluisin eli Hindenburg; olisin päässyt mukaan pyhäinpäivänä -83 järjestetylle retkelle, mutta pitkän jahkailun jälkeen päätin jättää väliin, "koska eihän se hylky mihinkään karkaa" ja mennä sitten seuraavana vuonna kuivapuvulla, koska olin juuri saamassa omaa pukuani eikä vielä edes ollut kokeillut sitä altaassa. Tietenkin: seuraavaa kertaa ei tullut - ja tuskin tuleekaan! Lopulta rupesin turhautumaan: mikä on ettei mihinkään pääse? Ei muuta kuin yrittämään vain. Kärkikohteena oli jo vuosien ajan ollut Ladoga, mutta sinne pääseminen tuntui turhauttavan vaikealta:

kaikki kävijäporukat olivat jo täysiä, ja jos johonkin porukkaan olisikin päässyt, ei ajankohta sopinut. Lopulta päätin kasata oman porukan. Ensimmäinen yritys meni penkin alle: sain kymmenkunta kaveria mukaan juoneen keväällä -87, mutta kun olisi pitänyt ilmoittautua, miltei kaikki menivät puihin, vain kaksi kaveria olisi loppujen lopuksi ollut varmoja lähtijöitä! Samoihin aikoihin olin siirtynyt oman työpaikkani urheiluseuran sukellusjaoston vetäjäksi, ja päätin että siitä porukasta voisi yrittää ryhmän kasaamista. Pitkän jahkailun jälkeen porukkaa löytyikin puolenkymmentä henkeä, ja kun vielä sitä täydennettiin niillä parilla kaverilla, jotka olisivat edellisellä yrittämällä lähteneet, niin siinä meitä oli lorujen lopuksi yhdeksän henkeä, kun kymmenen henkeä olisi ollut maksimi. Tämän jälkeen soitinkin jo Martti Tähtiselle ja tiedustelin mahdollisuuksia. Vihreä valo tuli aikailematta, ja ajankohdaksi sovittiin viikonloppu 36 eli 9.-11.9. + varmistussoitto pari viikkoa aikaisemmin.

Aika kului, varmistussoitto tehtiin ja ajo-ohjeet saatiin. Sitten putosi pommi: neljä päivää ennen lähtöä tuli ilmoitus, että aluksen päälliköllä on työeste! Porukkahan ei ilahtunut moisesta uutisesta, mutta neuvottelemalla saimme sovittua uuden ajan tasan neljä viikkoa myöhemmin eli 7.-9.10. Vähän myöhäinen ajankohtahan se oli, mutta päätimme joka tapau ksessa, että nyt ei anneta periksi. Perjantai-iltana 7.10. kokoonnuimme Aurajoen rannalla m/s Eilan asemapaikalla. Itselläni oli hieman vaikeuksia löytää paikkaa, mistä pojat sitten veistelivätkin menomatkan aikana. Esittelyt ja lastaus sujuivat vauhdilla, ja aluksen keula kääntyi kohti Paraistenporttia, jonka lähettyvillä vietimme ensimmäisen yön. Aluksen lämmin henki oli myönteinen yllätys, ja sitä vahvisti vielä iltakahvin ja pullatarjoilun ylenpalttisuus. Nukkumaanmenokin vahvisti mainiota henkeä: minä (reissun vetä-

Vaihda Sinäkin jo kellosi parempaan Citizen Aqualand Ensimmäinen sukeltajankello maailmassa jossa on myös LCD-syvyysmittari. Citizen Aqualand kellossa on painesensorijoka mittaajatkuvasti sukellus syvyyden ja ohjelmoi kellon muisti- ja hälytystoimintoja. Isot ja selvät osoittimet kertovat sukeltajalle kellonajan. LCD-ruudusta näkyy muu tarpeellinen sukellustiedosto, kuten: Syvyysmittari, syvyyshälytin, sukellusaikahälytin, pohjasyvyysmuisti, sukellusaikamuisti ja kuluva sukellusaika.

14


jä) ja varavanhimpana toiminut Harri Köykkälä asetuimme yöpuulle peräkajuuttaan muiden mennessä alas, mistä Martti sai aiheen veistellä, että niinhän sitä perinteen mukaan miehistö majailee keulassa - ja päälliköt perässä! Aamu valkeni harmaana ja tuulisena. Aamukahvin jälkeen lähdimme liikenteeseen, ja Örön tienoilla nähtiin sitten, ettei Ladogalle ihan pääse, mutta Schillerille kyllä. Sinne sitten mentiinkin. Hylkyyn naarattiin kiinni ankkurilla, ja tavanomaisten varmistusten jälkeen lähtivät ensimmäisenä kaksi kaverusta, joilla oli videokamera matkassaan, että saisivat edes jotain kuvia ennenkuin muut sotkevat veden. Seuraavina loikkivat kaksi Nikonos-paria ja muut sitten tasaisessa jonossa. Schiller on jo varsin repaleinen, vuosi vuodelta se ilmeisesti haj oaa yhä enemmän, mutta yllättävän hyvin se on kasassa. Tongimme sitä pitkin ja poikin; vesi oli aika sameaa, mutta ei haitaksi asti: näkyvyys oli neljän-viiden metrin paikkeilla. Videokaveritkin uurastivat omalla tahollaan ja saivat aika mukavaa kuvaa, kun sitten myöhemmin näimme. Kaloja ei juurikaan näkynyt, paitsi mitä nyt pari pientä kivinilkkaa. Vielä dekot ylöstullessa, ja siinähän se. Ylös päästyä keula käännettiin kohti aluksen vakituista tukeutumispaikkaa lähistöllä, ja sinne päästyämme olikin jo reissun pääohjelmanumeron vuoro: pääsimme nauttimaan aluksen emännän loistavasta lounaasta. Olihan tosi nautinto! Kunnon ruokalevon jälkeen Martti kaivoi esille TV:n ja kuvanauhurin ja katselimme toistakymmentä vuotta sitten kuvattua dokumenttia Ladogan löytymisestä ja esineistön nostosta. Olihan tosi kiinnostava! Lisäksi katsoimme poikien kuvaaman nauhan. Se oli onnistunut varsin hyvin, olosuhteet huomioon ottaen. Tämän jälkeen olikin vuorossa pullontäyttö- ja puvunhuoltosulkeinen, jossa aikaa hurahtikin iltapuolelle. Pitkään jahkailtiin mennäkkö Alfredille vai ei, mutta lopuksi päätimme ettei. Illalla pääsimme vielä saunaankin, ja video kaverit + pari muuta himosukeltajaa kävi vielä yösukellukselIakino Raskas päivä, mainio ateria, hyvä sauna ja mainiot iltakahvit pitivät huolen, että koko porukka nukkui todella sikeästi sunnuntain vastaisen yön, vaikka TV-uutiset lupasivat huonoa säätä. Sunnuntaiaamuna oli jännitys korkealla: miten on, salliiko sää? Koko remmi ahtautui ohjaamoon Martin ympärille, ja kymmenen silmäparia naulautui kaikuluotaimen näyttöön. ~,

Lähellä kohdetta Martti käänsi piirturin päälle, ja samassa se, tapahtui: paperille piirtyi kirjan kuvista niin tuttu kaikukuva Ladogasta! - Sitä väristystä, joka kulki porukan läpi, ei voi sanoin kuvata: siellä se vuosien kaipuun kohde odotti! Ankkurointi tuotti hieman ongelmia, mutta toisella yrittämällä se takertui tukevasti. Tuuli nousi hieman, joten veteenmeno sujui vauhdilla. Nyt jäi vastoin suunnitelmia - videokamera ja toinen Nikonoksistakin ylös. Oman vuoroni tullessa minua tuntui puristavan vatsasta: sukellus olisi syvin tähän asti. Onneksi parinani oli taattu ja turvallinen kaveri. Sen kummemmin hermoilematta uimme köydelle, ja laskeutuminen alkoi. Matka tuntui tosi pitkältä, kun köyttä vain riitti ja riitti. Samassa tulikin jo ketjua käsiin, ja ykskaks olimmekin Ladogan komentosillalla. Sitä tunnetta, minkä siinä koin, ei voi sanoin kuvata: toiveiden tie oli tullut väliaikaasemalle! Kaveri nyki: eteenpäin, ja lähdimmekin siitä uimaan sillan pituussuunnassa. Irrallinen sähkötaulu kiinnosti kaveriani kovasti, hän kun on sähkömies. Tutkimme sitä minuuttikaupalla, kunnes sitten lopulta muistimme jatkaa. Vesi oli aika sameaa, mutta näkyvyys sentään viiden metrin luokkaa. Sillalta laskeuduimme alas kansitasolle. Miehistötilojen luukut ammottivat edessämme, ja kävimme kurkkimassa niistä sisään, mutta mitään sen kummempaa emme nähneet - suurtehovalaisimistamme huolimatta. Lopulta osuimme pääkohteelle: Ladogan paapuurin keulatykille. Varsin ruosteen peitossa se jo on, mutta täysin tunnettavissa. Tiedä vaikka toimisikin. Sen kummemmin emme sitä ronkkineet, koska muistimme että styyrpuurin keulatykistä oli löytynyt kovat piipusta noston jälkeen.

Tykin läheltä löytyi opasköysi jonka arvelimme johtavan Ladogan barkas sille, mutta emme lähteneet yrittämään koska kansi taso oli sovittu maks imisyvyydeksi. Aika kului ihan lentämällä, ja tuntui tosi kurjalta tarttua taas nousuköyteen. Vihlovan haikean kaipuuta tuntien lähdimme kapuamaan köyttä pitkin ylöspäin. Kolmen minuutin turvadeko kolmessa metrissä tuntui tosi pitkältä. Kannelle päästyäni en ollut löytää sanaa suustani kuvaillakseni tuntemuksiani; liki sadastaviidestäkymmenestä sukellustunnistani huolimatta tuntui aivan samalta kuin ensisukelluksen jälkeen, paljon mahtavammalta vain. Paluu maanpinnalle tapahtui sopivasti: viimeinen pari toheloi vähän ja sai tehdä varsin pitkät dekot, mutta onneksi ei siitäkään kehittynyt sen pahempaa. Vielä saimme nauttia aluksen kummin, kaiman ja emännän Eilan erinomaisesta lounaasta, ja sitten olikin jo aika kääntää keula kohti Turkua. Palautekeskustelua riitti koko paluumatkan, ja lopputulokseksi tuli, että hyvinhän se meni. Riemuksemme saimme kuulla, että olisimme vastakin tervetulleita. Vielä vastoinkäymisten huipuksi: joku röyhkimys oli ajanut veneensä Martin vakituiselle paikalle, joten purkamisessa tuli vähän hankaluuksia, mutta sujuihan tuo. Kaiken kaikkiaan: koko reissu oli mitä mainioin, ja vastoinkäymistä huolimatta sellainen, jolle lähtisi koska tahansa uudestaan. Ennen muuta: suur kiitokset aluksen tosi kärsivälliselle miehistölle, joka jaksoi kestää kertaakaan ratkeamatta omaperäistä huurnoriamme ja vielä järjestää meille unohtumattoman viikonlopun! KIPPARI 15


SUKELLUSKUVAUSTA HONDURASISSA Seitsemäs tammikuuta 1988 lensin Yhd ysvaltain M iamista Karibian riu tto jen yli Tegucigalpaan, Hondurasin pääkaupunkiin. Edessä oli työskentely YK:n kehitysohjelman UNDP:n palveluksessa Keski-Amerikan kÖ)'himmäs.,. sä maassa. Koneen laskeutuessa vuorten keskelle sisämaassa sijaitsevan Tegucigal pa n kentälle tiesin, että olisin viiko nloppuisin palaava m onta kertaa Karibianmerelle, Hondurasin rannikon korallisaariHe.

Saaret -

Bay Islands

Jo tammi kuun lopulla tein ensi mmäisen Karibian-retken. Tämän jälkeen sukelluskuvausmatkat ovat jatkuneet kerran kolmessa viikossa. Kohteina ovat olleet Bay Islands -saarista suurimmat: Utila, Roatan ja Guanaja, joilla voi vuokrata sukellusvälineitä ja joilla on myös pohjoisamerikkalaisten vedenalaisturistien suosi mia hotelleja. Turismin suhteen kehittynein on Roatan, jonne Yhdysvalloista pääsee jo konetta vaihtamatta. Runsaslajisimmat riutat omaavaan Guanajaan matkustettaessa joutuu vaihtamaan DC-3:een tai kaksimoottoriseen pikkukoneeseen La Ceiban rannikkokaupungissa. Sama koskee myös suosikkikohdettani UtHaa, vanhan ajan Karib ia-yhdysk untaa, joka on pääsaarista lähimpänä rannikkoa: lento La Cei ba - UtUa kestää 15 minuuttia. Pääkaupungista Tegucigalpasta pääsee La Ceibaan vajaassa puolessa tunnissa.

Barraguda Guajanalta. Dokumentointia ja julkaisu Kun hain YK-paikkaa, oli ajatuksena alusta alkaen löytää kohdemaa, "köyhä saarivaltio", jossa voisin kehitysyhteistyön ohella myös dokumentoida alueen vedenalaista elämää ja tämän jälkeen koota kuvista julkaisun. Asuinpaikka sisämaan pääkaupungissa Tegucigalpassa ei sopinut suunnitelmiin kovin hyvin, mutta päätin kuitenkin kuvata tosimielessä; mukanani Hondurasiin olin raahannut niin paljon vedenalaista kuvauskalustoa, että kamerat suorastaan huusivat käyttöä. Vuoden kuvausten tuloksena syntyi kuin syntyikin painotuote, Hondurasin luonnonsuojeluyhdistyksen vuoden 1989 seinäkalenteri, jonka otoksilla tämä juttu on kuvitettu. Olin ylpeä, sillä 13 isoa värikuvaani sekä espanjan- ja englanninkieliset kuvatekstit sisältävä kalenteri oli samalla Hondurasin ensimmäinen vedenalaisjulkaisu, jonka saivat luonnonsuojeluyhdistykselt~ joululahjak16

si maan presidentti ja muutkin isokenkäiset. Kirja- ja matkamuistokaupoissakin kalenteri meni hyvin kaupaksi. Lisäksi roatanilainen hotellinomistaja jakoi julkaisua Yhdysvaltain su urimmassa sukellustapahtumassa, DEMA-messuilla. Kalenterin tarkoituksena oli paitsi kertoa Hondurasin koralliriuttojen kauneudesta myös muistuttaa siitä, että on tärkeää kiinnittää huomiota niitten suojeluun, sillä riutat ovat kalastuksen ja turismin perusta, olennainen osa rannikon luontoa, joka suojelee saaria aaltojen kuluttavalta voimalta. Köyhäitä rannikkoseudulta käy nykyään työttömien m uuttovirta saarille. Tämä merkitsee painetta herkälle luonnolle ja merenalaisille ekosysteemeille. Ympäristönsuojelu alueella on onneksi pantu alulle, samoin hanke vedenalaisesta kansallispuistosta.

Riutan kaunotar harmaa helmikala.

Kuvaajan päiväkirjaa Utila 5. 6. 1988, Turtle Harbor -riutta: Sukelluksen jälkeen ajoimme lahtea veneellä pohjoiseen. Huomasimme meressä delfiineitä. Ron ohjasi lähelle parvea, joka evillään viilteli pintaa. Hyppäsin perusvälineissä keulasta veteen. Delfiinit siirtyivät jonkin matkan päähän. Ne uivat edessäni alaviistoon. Näköpiirissäni oli parikymmentä pientä, täplikästä merinisäkästä: "spotted dolphins". Kuvasin niitä Nikonosilla. Inahdukset, delfiininhuudot täyttivät meren. Lopulta pullonokkaiset ystäväni hävisivät vesimassoihin ja jäin yksin sineen. Ron kaarsi veneellään poimimaan minut. Kannelta näin delfiinien siirtyneen hyppimään parin-kolmensadan metrin päähän. Ajoimme parven kiinni, syöksyin aaltoihin ja sain muutaman kuvan lisää. Utila 30. 12. 1988, lahti 400 metriä lentokentältä: Kahlasin hiekkarannalta perusvälineissä ilman kameraa vyötärönsyvyiseen veteen. Painoin naamarin veden alle - parimetrinen hai tulossa kohti! Hain ruumis oli paksu ja voimakas. Tämän huomasin heti. Viiden metrin päässä peto kääntyi ja paljasti hopeanharmaan kylkensä. Sitten näin vain muutaman pyrstön huiskauksen. Hai oli kadonnut rantariutan tyrskyjen sekoittamaan veteen. Minulla oli hotellilla haikirja mukana: otus oli "bull shark" tai "Caribbean reef shark". Roatan ja Guanaja Roatan 18. 6. 1988, Mary's Place -riutta: . Pystysuora jyrkänne alkoi noin kymmenestä metristä. Paljon koralIia ja isoja, kesyjä kalaparvia. Riutan halkaisi pitkä, 35 metriä syvä kanjoni, leveydeltään kahdesta vii-


nen veteenmenoa veneen alle odottamaan tullut barrakuda, reilusti yli ' metrinen, kierteli ympärillämme koko sukelluksen. Puoli metriset meriahvenet taas antoivat rauhallisesti laittaa kameran linssin melkein nenäänsä kiinni. Kymmenen metriä pitkästä luolasta löysin onkalon täydeltä hopeanhohteisia "silver fingerlings" -pikkukaloja. Nekään eivät kameraa pelänneet.

Guanajan meriahven ei pelkää. Gorgoniakoralli Roatanilta. teen metriä. Kuvasin punaisen gorgonian ja mustan korallin viuhkoja. Korallin joukosta löysin suuria sieniä. Paras Karibialla tapaamani paikka, vaikka aivan French Harborin pikkukaupungin edustalla. Täällä ei ollut harppuunoitu. Kalat eivät pelänneet. Oli vaikeaa jättää korallikanjoni ja uida takaisin pintariutan hiekkapohjalle ja sen yllä odottavalle kumiveneelle. Guanaja 11. 9. 1988, Jim's Silver Lode -riutta: Kesyjen barrakudan, mureenan ja meriahventen kuvaus. Näitä petokaloj a voi jopa koskettaa, sillä lähihotellin sukeltajat olivat jo pitkään syöttäneet riutan asukkeja. Mureena näytti parinkymmenen metrin syvyydessä onkalossaan vihreältä, keinovalossa ruskealta. Jo en-

Guanajan vihreä mureena.

KYMMENEN VIHJETTÄ Kuinka valokuvata veden alla niin, että pääsee tuloksiin? Tässä muutama asia, jonka olen oppinut vuosien varrella kameran käytöstä etelän vesillä: 1. Lue valokuvausjulkaisuja. Sukelluskuvaajana sinun kannattaa kehittää kuvasilmääsi varsinkin katselemalla korkealaatuisia vedenalaisia otoksia esimerkiksi lehdistä Skin Diver ja National Geographic. 2. Säästä rahaa, sillä vedenalaisessa kuvauksessa ei huipputuloksiin pääse kuin omistamalla välineet, jotka maksavat paljon. Tarvitset kaksi kameraa, superlaajakulmaobjektiivin, tehokkaan laajakulmasalaman sekä lähi- ja makrokuvausvälineet. Nikonos-järjestelmä on pienikokoisin, mutta sekään ei ole täydellinen. Hyvään alkuun pääset kuitenkin edullisesti hankkimalla esimerkiksi monipuolisen Ewa-Marine -muovipussikotelon. 3. Sinun täytyy viettää paljon aikaa veden alla. Näin lisäät mahdollisuuksiasi kohdata ja kuvata harvinaisia lajeja.

4. Jos sinulla on mukana sukelluksella kamera vain lähi- tai makrokuvia varten, ota mukaan myös toinen kamera, vaikkapa Nikonos normaaliobjektiivilla ilman salamaa. Jos et aina pidä mukana yhtä valokuvauskonetta merten suurriistan varalta, voit olla varma, että juuri ne harvinaiset hai- tai delfiinikuvat jäävät saamatta. 5. Muista, että valotus- ja salama-automatii kka eivät veden alla takaa hyviä tuloksia. Opettele siis käyttämään välineitäsi myös käsisäätöisesti. 6. Älä unohda, että kuvassa on sitä paremmat värit, mitä lähempänä kohdetta olet. Käytä salamaa vain apuvalona antaen luonnonvalaistuksen hallita, jos päivänvalo riittää. Pidä laajakulmaotoksissa salama kaukana kohteen yläpuolella ja opettele yleensäkin kuvatessasi käyttämään keinovaloa käsivaralta. 7. Tutki koralleja, kallionkoloja sekä riutan onkaloita. Huomaat, että lähes jokaisella pohjan neliömetrillä on nähtävää ja kuvattavaa. Pikauinti ei ole tarpeen.

8. Ota joka kohteesta monta kuvaa, mikäli haluat taata onnistuneen otoksen. 9. Mieti, kenen kanssa kuvaat. Yleiskuvat vaativat usein kuvaajaa ymmärtävää mallia otokseen kertomaan muiden kuvan osien mittasuhteista; mallin ei tule katsoa kameraan. Sukeltaminen toisen kuvaajan kanssa johtaa kilpailuun kohteista ja on hankalaa. Makrokuvausta taas on melkein jokaisen sukelluskumppanin vaikeaa sietää, koska kuvaaja voi rypeä tunnin samalla pohjan neliömetrillä. Monet maailman parhaista vedenalaisista luonto kuvista onkin otettu yksin. Tällainen pitkälle viety vedenalainen kuvaus puoltaa joskus paikkaansa luonnon dokumentointitai suojelunäkökulmasta, jos esimerkiksi säikkyjen kalojen lähestyminen ei muuten ole mahdollista. Urheilusukellusta se ei ole. 10. Käytä kameran kanssa sukeltaessasi kokopukua. Muuten palaat rantaan polvet ja kyynärpäät haavoista kirvellen. Erkki Siirilä 17


LUOTEIS-NORJA SUKELLUSKESKUKSET B A

R M A N S

K R

Å K N A

K K E

N S T A V

N E S

VALTUUTETUT MYYJÄT: S

Espoo Sylvester Korhonen Oy Helsinki Kultakönni Oy, Mikonkulta 5, R Styrman & Co, Timanttiset-Mannerheimintie Joensuu KuItasilta Jyväskylä Veljekset Torvinen Oy Kemi Kello ja Kulta A Konttinen Oy Kokkola Kokkolan Koru a 'uartz Kouvola Kello-Kulta Suninen Kuopio

Puustjärven Kello- ja Kultaliike Oy Lahti Lahden Kellokeskus Oy Lappeenranta H J Suninen, Lappeenrannan Kultakello Loviisa KeIloliike P Karvonen Oulu Oulun Koru Oy Raisio Järvinen Ky Rovaniemi Kello ja Kulta A Konttinen Oy Seinäjoki Kultasepänliike Tulisalo Ky Tampere Harry Wahlberg Oy, Kainulaisen Kuita ja Kello Ky, Kultajousi Oy Pirkan Kello Ky Turku Suomen Kultasepät Oy, Timanttiset Kello ja Kulta Uusikaupunki Uudenkaupungin Kultakello Vantaa Aseman Kello Airport, Vantaan Ku Itakaari Ky

T

R Ö M S H

o L

M E N

Hitra l(ro & Motell t

~f DoImsundet

A

marina og camping

BUSSILLA NORJAAN

30.6.-9.7.1989

~m:i§IIJW

G::J

EDUSTAJA SUOMESSA

P[TTE:~::~~~~NIK

LÄ.NI SMÄ ENKATU 11 37620 VALKf"AKOSKI PU H.9J7 . 427i7

18

V CL R T Gn~ -


Turvaköysikampanja Kahden viimeisen vuoden sukellusonnettomuudet ovat herättäneet liiton jäsenistön ja seurojen keskuudessa keskustelun sukellusturvallisuudesta ja sen kehittämisestä. On todettu, että sukeltamiseen liittyviä turvamääräyksiä noudatetaan ja kunnioitetaan varsin epäyhtenäisesti. Mallikelpoisesti järjestettyjen sukellusten vastapainona suoritetaan valitettavan harkitsemattomia sukelluksia. Viime vuosina tapahtuneiden sukellusonnettomuuksien yleisin yhteinen nimittäjä on ollut turvaköysi. Sitä ei ole käytetty tai sitä on käytetty väärin. Turvaköysi ei ole toiminut pelastajana kuten on tarkoitettu. Asenteessa turvaköyden tarpeellisuuteen täytyy olla vikaa. Turvaköyden käyttäminen on yhteisesti ja yleisesti todettava välttämättömäksi, jopa niin, että käyttämättä jättäminen on koettava hengenvaaran aiheuttamiseksi ja suureksi typeryydeksi. SukeltajalIe turvaköysi on kuin autoilijalle turvavyö. Turvaköysikampanja tuo jokaiselle sukeltajalIe liiton ja kampanjan tukijoiden henkilökohtaisen lahjan: hyvin suunnitellun turvaköyden käytettäväksi kaikissa sukelluksissa. Kampanjan tarkoituksena on käynnistää myös sukelluspareittain ryhmissä ja seuroissa keskustelua turvallisu udesta: -tunteeko parini vastuun minusta? -luottaako sukelluspari q1inuun?

On keskusteltava asiat selviksi! Kun Suomen Urheilusukeltajain liitto ry:n johtokunta on tehnyt päätöksen turvaköysikampanjasta, se on ollut hyvin tietoinen suoranaisesta tarpeesta panostaakseen yksityisten sukeltajien ja sukellusparien toimintaan ja turvallisuuteen. Turvaköysikampanja on panostusta nimenomaan sukeltajan perusturvallisuuteen. Kampanja on myös osa tarvittavasta turvallisuuden asennemuokkauksesta ja jatkuvasta jatkokoulutuksesta, jota vaativa sukellusharrastus tarvitsee. Vakuutusyhtiöt Pohjola ja Ilmarinen ovat lupautuneet turvaköysikampanjan päärahoittajiksi. Pohjolan ja Ilmarisen tuen avulla voidaan turvaköysien valmistus ja jakelu hoitaa nopeasti ja koko jäsenistön kattavaksi. Vakuutusyhtiöiden motiivi yhteistyöhön lähtiessään on ollut näkyvä ja konkreettinen turvallisuus, jota kampanjassa jaetaan. Toisaalta urheilusukelluksen piirissä olevat 150 seuraa ja 7.000 jäsentä muodostavat mittavan kohderyhmän, joka jatkuvan peruskoulutuksen avulla lisääntyy vuosittain. UrheilusukeItajan koulutuksen käy läpi vuodessa yli 1.000 henkilöä. Urheilusukellus on siten voimakkaasti kasvava laji nuorison ja varttuneempienkin harrastuksena. Vakuutusyhtiöiden luonnollinen asenne on saattaa turvallisuus kaikissa muodoissa riittävän painokkaalle tasolle niin, että jatkossa voitaisiin välttää surulliset sukellusonnettomuudet.

Kaikkien sukeltajien tulee muistaa, että turvaköysi on sukellusväline siinä missä turvaliivi, painovyö tai perusvälineet. Turvaköyden tärkeyttä sukellusvälineenä on syytä korostaa. Kouluttajalla on tässä vastuullinen asennekasvattajan rooli. Turvallisuuteen liittyy lisäksi vakuutukset. Turvaköysikampanjan tukijalla Pohjola-Yhtiöllä on, kuten tiedätte, ns. lisenssivakuutus, joka kattaa kilpailujen lisäksi myös harrastajan lajit: urheilusukelluksen, räpyläuinnin, uppopallon, sukelluskalastuksen, sukellussuunnistuksen ja sukelluskuvauksen. Vakuutus antaa taloudellisen turvan sellaisissa tapauksissa, joissa apua tarvitaan. Hengen menetystä ei paraskaan korvaus voi muuttaa. Siksi: niin jäsenet toisilleen kuin seurat jäsenilleen, liitto kouluttajilleen ja kampanjan tukijat koko joukolle yhdessä voivat painottaa eri yhteyksissä turvaköysikampanjan teemaa: "TURVAKÖYSI TAVAKSI" Muuta asenteita! Ajattele, että turvaköysi on sinun käytännön henkivakuutuksesi.

TURVAKÖVSI ON HENKIVAKUUTUKSESI 19


SUKELLUSTIETOKONEVERTAILUT 19.02.1989 Pekka Mattila Ahvenat ry SUKELLUSTIETOKONEET VERTAILUSSA, OSA II: PAINEKAMMIOfESTI Tämä osa on jatkoa lehden numerossa 1/89 olleeseen kirjoitukseen, jossa vertailtiin tällä hetkellä Suomessa myynnissä olevien sukellustietokoneiden ominaisuuksia. Nämä sukellustietokoneet olivat UWATEC ALADIN PRO, DACOR MICRO BRAIN, ORCA SKINNY DIPPER ja SUUNTO SME-ML. Koska painekammiotestit on tehty myös ALADINin vanhemmalle mallille, on myös sen tiedot mukana näissä testituloksissa. Siitä käytetään tässä kirjoituksessa nimeä ALADLN (ilman liitettä PRO). 1 Suoranousuajat Alla on vertailutaulukko suoranousun ajoista US Navy:n, SUSL:n ja Buhlmannin taulukoiden sekä vertailtavien sukelluslaskimien välillä. Syvyys 12 15 18 21 24 27 30 33 36 39 42 45 48 51

US Navy 200 100 60 50 40 30 25 20 15 10 10 5 5 5

SUSL 100 65 45 35 25 20 15 10 5 5

Buhlmann 125 75 51 35 25 20 17 14 12 10 9

2 Kokonaisnousuajat etappinoususukelluksilla Alla on vertailutaulukko kokonaisnousuajoista etappinoususukelluksilla. Ajat on saatu laskemalla yhteen suoranousuun menevä aika ja etappiajat eri etappisyvyyksissä. Syvyys Altt..lo Kokonaisousualka minuuttia mln AlAOIN AlA01N SUUHTO ORCA

metri!

OACOR

USH

SUSl

14.5

2

10

Buhl",nn 10.5 12

PRO 24

40

11

12.5

10.5

9.5

30

30

13

15.5

13

II

17.5

5

15

36

25

19

20.5

18

16

22

8

20

17

45

15

12

12.5

12

13.5

6

20

13

51

15

19

20

17

10

25

19

13

23

Etappinoususukelluksella sukelluslaskimien antama etappiaika yhteensä on poikkeuksetta pitempi kuin US Navy -taulukoilla, mutta yleensä lyhyempi kuin SUSL:n taulukoilla. Poikkeu ksen tästä tekevät yli 30 m:iin tehtävät 30 min:n (tai pitemmät) su-

ALADlN ALADlN PRO >99 >99 70 72 49 51 37 35 26 25 20 20 17 16 13 14 10 12 10 9 8 8 7 8 6 6 6

3 Portaittain madaltuva etappinoususukellus Mittari paineistettiin ensin 36 metriin 15 min:iin saakka. Sen jälkeen painetta laskettiin 15 metriin, jossa jatkettiin 30 minuuttiin saakka. Etappinäyttö mu uttui matalammassa alttiinaolosyvyydessä suoranousunäytöksi kaikilla muilla testatuilla sukellustietokoneilla paitsi DACORilla. Seuraavassa on esitetty tapahtumat sukellusajan kuluessa: Syvyys. ",tr l!

132 74 53 38 29 23 18 13

137

11

11

9 7 6 5 4

9 8 7 7 6

77

53 40 32 24 20 13

15

65 46 30 22 17 13 10 8 7

Aika (mi n:sel:) ALAn1N ALAn1N

PRO 0:00 1:10 13:02 15:02 17:08 27:34 (7 mln) 30:02 (5 mln)

0:00 1:14 10:11 15:03 16:57 26:23 (8 mln) 30:03 (4 mln)

36 36 36 15 15

SUUNTO ORCA DACOR

Syvyys metr i ä

6

Tlpaht...

SUUNTO

ORCA

0:00 1:17 11:29 15:05 17:15 20:15 (22 mln) 30:04 (12 mln)

0 :00 1:14 11:47 15:00 17:02 17:14 (26 mln) 30:00 (14 mln)

Aika (min. sek )

o

IlMO pohjallesaapwltnen

etapeilleeno nousu 15 llletrtin alkoi lS _trin altt . olo alkoi suoranousunlyttC

jlljella. oleva suoranousuaika nousu pinnalle alkoi

jäljel1! oleva suoranousuaika

Tapahtuma

DACOR

lähtö pohjalla 3 m: n etapille meno 6 m:n etapille meno nousu 15 metriin alkoi 15 metrin altt . olo alkoi, vaihtoi 3 m;n etapille nousu pinnalle alkoi 3 mln etappi alkoi nousu pinnalle salli ttu

0:00 1: 20

36 36 36 36 15

B: 37 12:17 15: 07 16 :54

15 3 3

30:11 31 :21 31 : 35

5

Huoml ALADINin kaikki ajat on mitattu painakarnrniotestien yhteydessä . Samoin ORCAlla ja DACORilla ajat yli 40 metrissä ja ALADIN PROlla 45 ja 51 metrissä.

Taulukosta nähdään, että 20-30 m:ssä DACOR antaa lyhyemmät suoranousun ajat kuin SUSL:n taulukot.

Etappiajoista on melkoisia eroja (5-10 min), jos vertaa esim. DACORia ja ORCAa. Jos sukellustietokoneiden kokonaisnousuaikoja vertaa esim. Buhlmannin taulukkoon, niin ALADLN ja SUUNTO antavat suunnilleen samanlaisia kokonaisnousuaikoja, kun taas DACOR antaa selvästi pidempiä ja ORCA selvästi lyhyempiä aikoja. ALADLN PRO puolestaan antaa minuutin pari pitemmät etapit kuin perus-ALADIN.

kellukset, jolloin sukelluslaskin (esim. ALADINit ja DACOR) antaa selvästi pitempiä kokonaisnousuaikoja kuin SUSL:n taulukot.

Jos etapille menosta ei ole ehtinyt kulua kovin montaa minuuttia ennen nousun aloitusta, voi etappinäyttö vielä matalammalla alttiinaoloa jatkettaessa vaihtua takaisin suoranousunäytöksi ALADINeilla, SUUNNOLLA ja ORCAlla. DACORkin vaihtoi matalammalle etappisyvyydelle, kun noustiin 15 metriin, mut-

LAADUKKAAT

apollOUUTUUDET

= __ []J]D [J' [3N(A]fJ1[]fiLJ ODW TIETYSTI MEILTÄ!

~

==

ä_~s-=

Fabianinkatu 13-00130 HKl •

20

9().612 13 58

S=~5~~


- ..

J

.

-=

II

~

---= _It ~

LISÄÄ VÄRIVOIMAA. LISÄÄ TERÄVYYTTÄ.

"Minusta Antonin on kuin Easy Rider. Hän kokee maailmaa kamerallaan reportterina ja kauniiden naisten kuvaajana. Asetin hänet katukuvaan neonvalojen kera. Antonin keskellä amerikkalaista arkipäivää, joka kiehtoo minua ja vaikuttaa minuun valokuvaajana voimakkaasti. Se on näyttämö, josta myös hän osaisi kertoa. Ehkä spontaanlmmin kuin minä, vapaampana suunnitelmallisesta kuvajäsentelystä. Iltavalaistuksen sekä salama- ja keinovalon sekoitus vaatii filmiitä suunnattomasti. Uusi Agfachrome 50 RS pystyy siihen. Se ei himmennä neonvalojen loistetta, sen piirto on terävä ja värikylläinen. Se pystyy säilyttämään sen fantastisen tunnelman, joka saa kuvani elämään': ~gfa

Professional: kino- j~ rullafilmit diakuvaukseen (ISO 50-1000V~ ~I?erikuviin (ISO 100-1000) .

.

~

UUDET AGFA PROFESSIONAL VALOKUVAN TAITAJALLE t

FILMIT AGFA +


ta siirtyi suoranousun puolelle vasta, kun oli noustu 3 metrin dekoalueelle. DACORillakaan alttinaolon jatkaminen 15 metrissä ei pidentänyt etappia, vaan lyhensi sitä. Jos 15 metrissä olisi sukellettu esim. yli puoli tuntia, niin kaikki tietokoneet olisivat olleet taas etappien puolella. 4 Uusintasukellukset Uusintasukelluksella ovat suoranousun ajat 21 metriä syvemmällä samat kuin yksittäissukelluksella jo 2-3 tunnin pinta-ajan jälkeen. Sama pätee myös etappipysähdysaikoihin ja kokonaisnousuaikoihin, jos pysytään syvyys-aikayhdistelmissä, joissa kokonaisnousuaika on alle 20 minuuttia. 12-18 metrissä suoranousun aikojen palautuminen alkuarvoihin saattaa sen sijaan kestää jopa 24-48 tuntia, jos on tehty useampi syvä ja pitkä sukellus samana päivänä. Samoin pinta-ajan laskenta kestää yleensä yli 10 tuntia etappisukelluksen jälkeen kaikissa vertailuissa sukelluslaskimi ssa. Sukellustaulukot käyttävät kertausryhmiä ilmaisemaan kudosten kyllästymistilanteen sukelluksen jälkeen ja pintaoleskelun aikana. Jos on tehty sukellus 30 · metriin 25 minuutiksi tai 12 metriin 80 minuutiksi, on kertausryhmä kummankin sukelluksen jälkeen H. Tilanne onkin näin yhden tietyn kudosryhmän kohdalla, mutta nopeammat kudosryhmät poikkeavat huomattavasti toisistaan. Tätä eivät taulukoiden antamat kertausryhmät pysty ottamaan huomioon. Taulukot voivat käyttää sukelluksen jälkeisen ja seuraavan sukelluksen kertausryhmän määrittelyssä vain yhtä kudosryhmää (esim. 120 tai 60 minuutin), jolloin tilannetta on jouduttu melkoisesti yksinkertaistamaan todellisesta. Pintaoleskelun aikana jatkuu typen vapautuminen eri kudoksista eri nopeudella, tätäkään eivät sukellustaulukoiden lepoaikataulukot pysty ottamaan huomioon. Jos uusintasukellus on syvä ja kohtalaisen lyhyt, ei kertausryhmän määrittelyssä käytetty kudosryhmä itse asiassa ehdi lainkaan vaikuttaa suoranousun aikoihin. Nopeammat kudokset ovat jo pintaoleskelun aikana vapautuneet käytännöllisesti katsoen kokonaan ylimääräisestä typestään ja sen vuoksi suoranousun ajat palautuvat suuremmissa syvyyksissä nopeasti ensimmäistä sukellusta vastaavalle tasolle. Tällöin uusintasukelluksella voidaan sukeltaa yli 21 metriin jo 2-3 tunnin kuluttua samanpituinen alttiinaoloaika suoranousulla tai samoilla etapeilla kuin päivän ensimmäisellä sukelluksella. Taulukoiden mukaan edellisen suk~lluksen jään22

yksi minuutti. DACORissa on kuitenkin tässä vaiheessa vielä minuutti enemmän aikaa jäljellä, koska graafisessa suoranousuaj an näytössä nollasegmenttiä edeltää 2 minuutin segmentti. Taulukosta nähdään, että jos sukellustietokone sallii syvimmällä tasolla lyhyemmän ajan ennen suoranousua, niin matalimmalla tasolla on aika vastaavasti pitempi. Jos esim. SUUNNOlla tai ORCAlla olisi oltu syvimmällä tasolla sama aika kuin ALADINilla tai DACO Rilla , niin SUUNTO ja ORCA olisivat myös matalimmalla tasolla antaneet selvästi ALADINia ja DACORia pitemmät suoranousuajat. Tämä tuli havainnollisesti ilmi sukellettaessa avovedessä käyttäen yhtä aikaa eri sukellustietokoneita samalla sukelluksella. Esim. jos sukeltaa 25-30 m:ssä

nöstypellä on kuitenkin vielä huomattava vaikutus uusintasukelluksen suoranousuaikaan tai etappien pituuteen. Sukellustietokoneellakin vaikutus tulee esille, kun alttiinaoloa on jatkettu riittävästi etappien puolelle, niin että hitaammatkin kudokset ehtivät ylittää suoranousurajansa. Tällöin etappien pituus kasvaa hyvin lyhyessä ajassa huomattavasti. 4.1 Suoranousuajat uusintasukelluksella Edeltävä sukellus on tehty kaksi tuntia aikaisemmin 36 metriin 25 min:ksi. Vertailun vuoksi on esitetty myös maksimisuoranousuajat ensimmäisellä sukelluksella. Alla olevassa taulukossa S_1 tarkoittaa ensimmäistä sukellusta ja S_2 uusintasukelusta.

Syvyys 1 ALADIN IALADIN PROI SUUNTO 1 ORCA 1 DACOR 1 Buhlmann 1 1 US Navy 1 SUSL metriä 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 S_1 S_2 1 -------1----------1----------1----------1----------1----------1----------1----------1----------1 12 1 >99 >99 1 >99 89 1 132 92 1 137 108 1 - 1 200 139 1 100 40 1 125 106 1 15 1 72 64 1 70 56 1 74 65 1 77 69 1 65 59 1 100 53 1 65 15 1 75 59 1 18 47 1 49 42 1 53 48 1 53 50 1 46 44 1 60 24 1 45 51 5 1 51 37 1 21 37 35 1 35 32 1 38 37 1 40 381 30 30 1 50 19 1 35 - 1 35 23 1 24 1 26 25 1 25 25 1 29 29 1 32 31 1 22 22 1 40 12 1 25 . - 1 25 13 1 27 1 20 19 1 20 20 1 23 23 1 24 24 1 17 17 1 30 6 1 20 - 1 20 10 1 30 1 17 17 1 16 16 1 18 18 1 20 20 1 13 13 1 25 3 1 15 8 1 - 1 17 33 1 13 12 1 14 14 1 13 131 13 13 1 10 10 1 20 6 1 - 1 14 - 1 10 36 1 10 9 1 12 12 1 11 111 11 111 8 5 1 8 1 15 - 1 5 - 1 12 39 8 1 10 10 1 9 9 9 1 9 9 1 7 1 10 3 1 - 1 - 1 10 42 6 1 8 8 1 7 1 8 3 1 - 1 10 - 1 9 - 1 - 1 45 7 6 1 6 1 - 1 - 1 - 1 - 1 5 - 1 - 1 48 5 1 6 6 1 - 1 - 1 - 1 - 1 - 1 - 1 4 1 51 6 5 1 - 1 - 1 - 1 - 1 - 1 - 1

I

1

1

1 j

j

4.2 Portaittain madaltuvat suoranoususukellukset Mittari paineistettiin 36 metriin, josta noustiin ensin 25 m:iin ja sitten 15 m:iin. Nousu aloitettiin aina siinä vaiheessa, kun suoranousuaikaa oli jäljellä 0 min. Sukellus uusittiin 2 tunnin pinta-ajan jälkeen. Alla olevassa taulukossa 36 m:n rivillä olevat ajat tarkoittavat aikaa, joka kului pinnalta lähdöstä siihen, kun suoranousun ajaksi näytöllä tuli 0 minuttia. 25 ja 15 m:n riveillä oleva luku tarkoittaa aikaa, joka kului ko. syvyyteen saapumisesta siihen hetkeen, kun suoranousuaika oli jälleen "nollilla". Kun sukelluslaskin ilmoitSyvyys

I

käyttäen yhtä aikaa ALADINia ja SUUNTOa, on SUUNNOssa vielä 4 min suoranousuaikaa jäljellä, kun ALADINissa on 0 min. Kun tässä vaiheessa lähtee hitaasti nousemaan ylöspäin, niin myös matalammalla ALADlN näyttää lyhyempää suoranousuaikaa kuin SUUNTO. Esim. 15 m:iin tultaessa eroa on 10 min. Osa tästä erosta johtuu siitä, että ALADIN (joka on kalibroitu makeaan veteen) näytää 0,4-0,7 m suurempaa syvyyttä kuin SUUNTO. 4.3 Etappinoususukellukset Tehtiin kaksi sukellusta 36 m/ 20 min 3 tunnin pintaväliajalla. Alla on ver-

Jäljellä suoranousun aikaa (min:sek) ALAOIN I ALAOIN PRO 1 SUUNTO

36

1 9:30

25

I

15

1 31

1 SKINNY DIPPER I DACOR

9:32 1 12:01 11:54 I 11:02 11:00 I 11:15 10:48 I 7:15

6

22

I 2

2

I 26

13

I

8

8

I 10

10

I 7

1 22

14

I 19

10

1 28

taa jäljellä olevan suoranousuajan nollaksi, se tarkoittaa, että suoranousuaikaa on jäljellä vähemmän kuin

7:13

24

tailutaulukko kokonaisnousuajoista ensimmäisellä ja toisella sukelluksella.

1

1

l

1

I


Sukellus 2 min

Sukellus 1 min ALADIN

9

9

10,5

ALADIN PRO SUUNTO

12

9

9

ORCA

7

DACOR

13

13

seksi tein saman testin ALADlN PROlla ja SUUNNOLLA. Alla on taulukko tuloksista. Taulukossa on mukana myös "Aquanautin" tulokset perus-ALAD INista. Lyhenne SNA tarkoitta nousun alkaessa jäljellä olevaa suoranousun aikaa minuutteina.

Sukellus ALADlN PRO on ainoa, jolla kokonaisnousuaika on toisella sukelluksella pitempi kuin ensimmäisellä. DACORilla on molemmilla sukelluksilla pitempi kokonaisnousuaika, mikä johtuu siitä, että DACOR käyttää pienempiä typen ylikyllästeisyysrajoja. Jäännöstypellä sinänsä ei DACORissakaan ole enää vaikutusta toisella sukelluksella. Vertailun vuoksi on alla esitetty etappipysähdysajat ja kokonaisnousuajat eri taulukoiden mukaan uusintasukelluksessa. Taulukko

Etappiaikatau lu

Etappipysähdykset min 9 m 6 m 3 m

US Navy

36 m/40 min

SUSL

36 m/35 min

Buhlmann

36 m/30 mi n

10

Kokona i snousuaika min

25

32

20

35

15

26

4.4 Kaksi syvää ja pitkää etappinoususukellusta Tehtiin kaksi sukellusta 40 m/30 min 2 tunnin pintaväliajalla. Kun alttiinaoloaika on syvällä näinkin pitkä, tulee jäännöstypen vaikutus uusintasukelluksen etappiajoissa jo selvästi ilmi. Tämä testi tehtiin vain ALADIN PROlla. Alla on vertailutaulukko etappi- ja kokonaisnousuajoista ensimmäisellä ja toisella sukelluksella. Sukellus 1 min : sek

Sukellus 2 minlsek

Etapit : 3 m

26: 36

47 : 42

6 m

9: 34

13 133

9 m

3.27

3.32

44 min

69 min

Kokonaisnousuaika.

1 2

3 4

ALADIN PRO

SUUNTO

SNA 3 min 3 ml 2 min 3 ml 10 min 3 ml 11 min

SNA SNA SNA

ALADlN PROlla oli etappinousu tarpeen kaikilla uusintasukelluksilla, SUUNNOLLA vain neljännellä sukelluksella ja perus-ALADIN salli suoranousun kaikilla sukelluksilla. 5 Lopuksi Liitto julkaisee tämän ja kahdessa edellisessä lehden numerossa olleet sukellustietokoneita käsittelevät kirjoitukset kirjasena "SUKELLUSTIETOKONEET". Kirjasessa on kirjoitukset lyhentämättöminä versioina ja varsinkin kirjoitussarjan ensimmäiseen sukellustietokoneiden toiminnan taustaa ja turvallista käyttöä käsittelevään osaan on tullut melkoisesti muutoksia ja lisäyksiä lehdessä julkaisemisen jälkeen.

UUTTA UUTTA UUTTA

5 min

4 min

3 min

2,5 ml 6 min

naaleja kuten taulukoilla. Sen vuoksi sukellustietokoneen käyttäjälle on erityisen tärkeää noudattaa oikeaa nousunopeutta (enintään lO mimin) ja tehdä myös suoranousussa riittävän pitkä varopysähdys ennen pinnalle nousua. Sukellustietokone on mainio apuväline, mutta sukeltajan ei koskaan pidä jättäytyä kokonaan sen varaan sukelluksen dekotarpeen valvonnassa. Aina on otettava huomioon sukellukseen liittyvät erityisolosuhteet. Kun sukeltaja tuntee sukellustietokoneen rajoitukset ja tietää, miten on toimittava, jotta sukeltajantaudin riski olisi mahdollisimman pieni, voi sukellustietokonettakin käyttäen sukeltaa turvallisesti.

UUTTA UUTTA

UUTTA

UUTTA

Ilouutinen sukelluksen harrastajille

HURGADA, Uusi upea sukelluskohde PUNAISEN MEREN rannalla Egyptissä, vastapäätä Sharm ei Sheik'iä. Upea koralliriutta aivan hotellien ulkopuolella. Suora1ento Helsingistä, maanantaisin 16.10.89 - 23.04.90. 1 vko alk.

4.5 Neljä sukellusta samana päivänä samaan syvyyteen ALADlN PROn käyttöohjeessa sanotaan, että ALADlN PROssa on ensimmäisenä otettu huomioon mikrokuplien hidastava vaikutus jäännöstypen poistumisessa pintaoleskelun aikana. Sveitsiläisessä "Aquanaut" -lehdessä (joulukuu -88) on vertailtu perus-ALADINia ja ALADIN PROta tehtäessä neljä sukellusta 21 metriin 33 minuutiksi 1,5 tunnin pintaväliajalla. Asian tarkistami-

ALADIN (Aquanaut) SNA 3 min SNA 1 min SNA 0 min SNA 0 min

Lopuksi muistutan vielä kaikkia sukellustietokoneen käyttäjiä siitä, että sukellustietokone ei sukeltajan dekotarvetta laskiessaan tee samanlaisia pyöristyksiä syvyyksille ja ajoille kuin taulukoita käytettäessä tehdään. Myös syvillä uusintasukelluksilla ei ole mitään ylimääräisiä turvamargi-

1890,-

2 vko

alk.2490,-

(11 .12.89, H4)

TILAA ESITE 90-175522 YST ÄVYVSMATKAT OY Helsinki, Mannerheimintie 5, Hansatalo, 2 krs, puh 90-175522 Imatra, Lappeentie 14, puh. 954-67333, 67391 Turku, Eerikinkatu 25, puh 921-510285 Kouvola, Salpausselänkatu 23, puh. 951-22500 Kotka, keskuskatu 25, puh 952-183200 Tampere, Näsinlinnankatu 22, puh. 931-114333

23


I ~

\

\

," '-------1,lo..-nVH~J ~-.J I '-<S'S~

Hopeapriki Jussarön Hopeapriki Juteltaessa hylyistä, jotka makaavat merenpohjassa Porkkalan niemen länsipuolella on vaikea olla kompastumatta nimeen Jussarö ja sen hylyt. Näistä Jussarön hylyistä lienee tunnetuimpia Jussarö II eli ns. Hopeapriki. Onhan tämä Pikku Jussarön lounais rannan lähellä makaava keskikokoisen kauppalaivan hylky ollut mm. Museoviraston tutkimuskohteena aina löytymisestään asti eli vuodesta 1969 (?) vaikkakin viimevuosina siellä ei ole sen kummemmin toimittu tai ainakaan toiminnasta raportoitu. Valitettavasti tästä kohteesta, siis itse hylystä ei ole Suomenkielellä julkaistu käytännöllisesti katsoen mitään. Niinpä nyt tässä koetetaan hieman korjata tätä puutetta. Hylyn löysivät merivoimien sukelluskurssilaiset Alvarin, Jussarössä asuneen paikallisen asukkaan, vihjeen perusteella vuonna 1968. Merihistorian toimisto sai ilmoituksen että Pikku Jussarön saaren rannan lähellä makaa 28 metriä pitkän ja n. 7 m leveän puualuksen hylky. Merimuseo järjesti jo vuonna 1969 paikalle sukellusleirin. Tällöin tehtiin ensimmäisiä mammutt,pumppauksia 24

hylyssä sekä koko hylyn kattaneita stereovalokuvaus kokeiluja. Nämä stereokuvat eivät valitettavasti kuitenkaan antaneet riittävän hyvää pohjaa, riittämättömästä näkyväisyydestä johtuen, stereomittauksella suunniteluun hylyn mittaukseen ja piirustuksien laatimiseen. Tämän leirin yhteydessä joutui erinnäisistä sattumuksista johtuen aluksen keula puomi loppujenlopuksi Pikku Jussarön rantaan ja aluksen keulaosa, se joka on ollut vesirajan yläpuolella ja jossa ovat ankkuriköysien klyyssit, (reunoista vahvistetut reijät) päätyi lopulta Ison Jussarön lahdelman pohjukkaan. Samoin aluksen ankkuripelin tukki tuli siirretyksi sinne. Tätä seuranneina vuosina Jussarön hylyssä tehtiin melkein joka kesä kaivauksia, lähinnä sen mudan täyttämässä ruumassa. Vasta vuonna 1978, kun merimuseon toimesta koulutet-

tiin uusia sukeltajia meriarkeologiseen työhön kahden viikon kurssilla, saatin tehtyä senverran paljon ja järjestelmällisiä mittauksia hylyssä (n. 1200 mittausta) että huolimatta todellisesta mittojen tarpeesta (joka olisi olI ut vähintäin n. 6000 mittausta,) saatoin kuitenkin laatia oheisen yleispiirustuksen. Yleismuodot ovat styrpuurin puolen peräosaa lukuunottamatta välttävästi riittävät ja suhteellisen tarkat, mutta yksityiskohtia pitäisi siis rakennetutkimuksien ja aluksen käyttötapa selvityksien vuoksi saada paljon lisää, sekä lisämittauksia tarvittaisiin linjapiirustuksen aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen on Jussarön tutkimukset käyneet yhä epäsäännöllisemmiksi ja ilmeisestikkään mitään dokumentointitöitä ei sielä ole tehty vaan ainoastaan sen ruuman tyhjennystä erilaisista esineistä. Toisaalta juuri tämän esineistön konservoinnissa on ollut suuria ongelmia ja tutkimuksen ajelehdittua lähinnä esineitten nostoksi, on myös sitä kautta päädytty huomattaviin vaikeuksiin ja ilmeisesti, käytännössä, umpikujaan. Niinpä on Jussarön lähinnä esineiden nostamisen luonteen saaneet "tutkimukset" näyttävät hiljalleen loppuneet jo jokin aika sitten .


Tietenkään tarve dokumentointiin eli sen mittaamiseen, piirtämiseen ja huomioiden tekemiseen ei ole yhtään siitä vähentynyt vaan pikemminkin päinvastoin. - Mutta, mikä loppujenlopuksi tämä Hopeapriki sitten oikein on ja miten se nimensä on saanut? Paikallisten saariston asukkaiden muistitietona oli säilynyt tietona aikoja sitten uponneesta, hopealastissa olleesta prikistä. Kertoman mukaan joskus vuosisadan vaihteen tienoilla asiasta kiinnostui myös virolainen kypäräsukeltaja joka räjäytti sen perän auki jotta olisi päässyt käsiksi oletettuun hopealastiin. Mitään arvotavaraa ei löytynyt ja tämä siitä yksinkertaisesta syystä että kaskisukeltaja sattui olemaan väärässä laivassa! Tämä alus kun ei ole mainittu hopeapriki, eipä se ole edes ylimalkaan prikik. Mutta siitä lisää artikkelin loppupuolella. Hylyn perän onnistui hän tuhoamaan ja romauttamaan laivan kannen paarpuurin eli vasemmanpuolen kyljeltä irti niin että se putosi alas. Koska itse hylky kuitenkin oli ja yhä on, vastoin loogista olettamusta, kallellaan styyrpuuriin eli kohti Pikku J ussarötä, näyttää siltä kuin kannen jänteet olisivat nyt liki vaakatasossa

ollessaan yhä suurin piirtein alkuperäisellä paikallaan vaikka se onkin tosiasiassa parpuurin kyljeltä pudonnut alas miltei ruuman pohjalle asti. Niinpä paarpuurin puolella laivan kylki näyttää nousevan siinä kolmisen metrin verran kannen tasoa ylemmäksi kun taas styrpuurin puolella ei kansi tasoa ylemmäksi nousevaa reelinkiä ole kuin muutama kymmentä senttiä. Mutta, uppoutukaamme yhdessä katsomaan tarkemmin itse hylkyä ja tarkastellaan hieman sitä mitä eli millaisen hylyn saatoimme nähdä tutkimusleirillä vuonna 1969 jolloin pääsin ensi kerran tähän kohteeseen. Siispä, kun etenemme vuonna 1969 tehdyn piirroksen saattelemana hylyssä ja aloi tamme sen keulasta, ulkopuolelta, näimme järeän ja varsin pitkän keulapuomin olevan yhä paikoillaan keularangan päällä, keulapollareiden välissä. Mutta luulo tukevasta keularangasta tässä tylppäkeulaisessa aluksessa olikin vain näköharhaa. Tämä saatettiin todeta silloin kun erinäisten sattumusten seurauksena keulapuomi nousi pois paikoiltaan ja pulpahti pintaan. Ilmeni että keulapuomi oli pitänyt painollaan paikoillaan koko hylyn keula osaa. Sen poistuttua romahti n. 4 m x 1,5 m kokoi-

nen kappale keulaa ankkuriklyysseineen kaikkineen eteenpäin, nokilleen merenpohjalle. Keularangalta näyttänyt ja tukipolvekkeen sisältänyt kappale vaikuttikin loppujenlopuksi enemmänkin koristeelta kuin todella tukevalta laivan konstruktio-osalta. Romahtanut keula siirrettiinkin sittemmin, kuten jo mainittu, toiseen paikkaan ja tarkin, vuoden 1978 tilannetta esittävästä piirroksesta puuttuvat ko. osat. Kuten perspektiivikuvista vuodelta 1969 voidaan nähdä, oli aluksen kansi jo silloin varsin hatara mutta kansilankut olivat kuitenkin pääosin liki paikallaan ja aluksen yleisjärjestelyt kannella yhä hahmoteltavissa. Niinpä siirtykäämme hylkykierroksellamme taas ajassa vuoteen 1969 ja tehkäämme se n��itten piirrosten avulla hylkyyn, mutta samalla pitäen mielessä että vuoden 1978 piirustus antaa oikeat mittasuhteet ja muodot kohteelle. - Ihmeteltyämme siis keulassa sen hepposeksi osoittautunutta rakennetta siirrymme hylyn keulakannelle. Tosin huomasimme aivan keulassa, aluksen ulkopuolella että aluksen styrpuurin puoleinen ankkuri on ilmeisesti roikkunut ranapalkissaan laivan upotessa ja oli yhä pohjassa

LENNÄ SUKELLUSSAFARILLE PUNAISENMEREN HUlPPUOWSUHTEISllN! Lennä Aurinkomatkalle Eilatiin - ja tule mukaan sukelluskouluttaja Osmo Puukilan vetämälle ainutlaatuiselle sukellussafarille. Safarimatkojemme lähtöpäivät ovat 16.11 ja 14.12.89 sekä 12., 13. ja 5. 4. 90. Hinnat alkaen 4.995 mk. Aurinkomatkojen sukellussafarit ovat täydellisiä sukeltajan erikoismatkoja, joiden kokonaishinta k-attaa kaiken tämän: edestakaiset lennot Finnairin koneilla, majoituksen Sharm ei Shejkissä hyvässä kolmen tähden hotellissa, 2 hengen huoneissa,joissa on suihku ja wc, aamukahvin, pätevän sukellusasiantuntijan palvelut, 10 sukellusta Punaisenmeren huippuolosuhteisa, sukelluspullot, painot ja painovyön, päivittäiset kuljetukset sukelluskohteisiin, meno-ja paluukuljetuksen Siinain niemimaan kärjessä sijaitsevaan hote111irnme sekä kaikki rajamaksut. Viikon mittaisen safarin jälkeen voit halutessasi viettää toisen lomaviikon Eilatin rantalomak kuksessa Sukellu safarien lisäksi järjestämme yhteistyössä Osmo Puukilan kanssa myös kahden viikon mittaisia sukelluskursse~ joiden jälkeen osanottaja voi lunastaa kansainvälisen sukelluskortln.

Tilaa erillinen tietopaketti sukellusmatkoist.amme numero ta 90-1233 293! -

Luotettavinta lomaseuraa maailmalla

25


(kunnes se nostettiin ylös ja siirrettiin jonnekin koristeeksi). - Keulakannelle tultuamme näemme että lyhyehkö keulakansi on ollut noin 30 cm korkeammalla kuin pääkansi. Keulakansi itsessään on ollut vain n. 3,5 metriä pitkä. Kohdassa missä on pudotus pääkannelle, on ollut etenkin kauppalaivoille tyypillinen, makaava ankkuripeli. Vaikka kansilankut ovatkin yhä paikoillaan ovat ne irti kansipalkeista koska ne ovat aikoinaan olleet kiinnitetyt paikoilleen nyt poisruostunein rautanauloin. Niinpä voimmekin nähdä kansilankkujen raosta että keula (ja myös ruuma) on jokseenkin kantta myöten täynnä mutaa. Kun lähdemme keulasta kiertämään pitkin aluksen oikeata eli styrpuurin kylkeä kohti perää, huomaamme ensimmäiseksi että styrpuurin kylki on hautautunut miltei kokonaan pohjamutaan. Hylyn kylki nousee esiin pohjamudasta vain n. 50 cm-l m verran. Tämänjälkeen tuleekin itse pääkansi. Aluksella ei ole kaksisesti reelinkiä jäljellä, liekö ollut alkujaankaan enempää kuin ne pari lautaa jotka näkyivät osin romahtaneina kyljen vierellä. Toisaalta, näinä aikoina esiintyi myös avoreelinkejä (eli vain reelinki kaide, ilman umpilaudoitusta). - Jokatapauksessa hylyn kyljen korkeus on Pikku Jussarön puoleisella sivulla todella vaatimaton luokkaa ja mitä ilmeisimmin kovasti mutaan hautautunut. Kysymykseen, miten paljon hautautunut, saamme vasta vähän myöhemmin vastauksen. Uituamme kymmenkunta metriä keulasta perää kohti pitkin reelingin sisäpuolta saamme väistää kannen laudoituksen läpi tulevan puista putken. Se kohoaa 60 cm kannen tason yläpuolelle. Kyseessä on aluksen tyhjennys pumpun putkin. Sen sijainti laivan kyljen tuntumassa kertoo samalla meille sen että alus on runkomuodoltaan jokseenkin tasapohjainen, ainakin keskilaivalla ja että paarpuurin kyljellä pitäisi olla toinen samanlainen. Vilkaistessamme hieman keskilaivaan päin toteamme, että tällä kohtaahan on (siis oli) kannessa yhä selvästi havainnoitava, useampimetrinen ruumanluukku. Huomaamme myös että kansipolvien päädyt tunkeutuvat kannen tason yläpuolelle. No, jatkakaamme matkaa. Uituamme peräänpäin noin 5-6 metriä törmäämmekin yhtäkkiä pariin reelingin vieressä olevaan, nelipyöräisillä laveteilla asennettuun tykkiin. Tässä vaiheessa yhdelle jos toisellekin tuli mieleen, jotta mikäs laiva tämä oikein olikaan. Ei ainakaan kauppalai...? Tämä eritoten siksi että jäännösten seassa oli tiiliskiviä ja 26

niitten lisäksi toiset kaksi nurin olevaa tykkiä lavetteineen. - Mutta eipä ihmetellä, merenkulku saattoi olla kaupan käynnin ohella tosikovaa puuhaa vielä 1700 luvun lopulla ja merellä tavattu vastapuoli saattoi tarjota vaihto rahaksi sapeliniskua sellaiselle jolla ei ollut riittävän kovia vastas protestintekovälineitä. Siksi siis tykkejä kauppalaivoissakin. Hajonnut tiilikasa keskilaivalla ja siellä olevat tykit eivät osoita että emo vastapuolta olisi jouduttu heittämään, esimerkiksi ruudin loputtua jopa hellanrenkailla vaan on epäjärjetys tulosta virolaisen sukeltajan hopean löytämiseksi suorittamasta räjäytystyötä. Mutta palatkaamme styrpuurin sivun tykeille. Tykkien rullalavetit eivät ole kovin korkeita ja itse tykitkin ja suhteellisen pieniä, siinä 120-140 cm (?) pitkiä (mahd. 3 naulaisia). No, jatketaan jokatapauksessa matkaa. Uituamme mu utaman metrin pitkin reelingin sivua kohti perää kohtaamme surullisen näyn. Kansi ja kansipalkit loppuvat ja samalla myös itse styrpuurin kylki muuttuu melko repaleiseksi ja hataraksi. Täällä on, keskilaivan linjalla, viimeisen kansipalkin kohdalla, hieman kallellaan noin 2 metriä kannen tason yläpuolella nouseva, pyöreä tukki. Tarkemmin tarkastellessamme toteamme kuitenkin ettei kyseessä olekaan katkennut masto vaan ontto puuputki eli siis laivan tyhjennys pumppuputki. Kun olemme nyt täällä perälaivassa, lähellä peräsintä voimme hyvän näkyväisyyden vallitessa havainnoida miltei koko perää. Näemme että peräranka ja peräsin ovat yhä paikoillaan ylhäisissä yksinäisyyksissään, vaikkakin melko voimakkaasti styyrpuuriin kallellaan. Oikeastaan on kummallaista että ne ylimalkaan ovat pystyssä sillä koko peräosa rungosta on hajalla juuri perärangan lähistöllä. Styyrpuurin puolella perässä kylkilaudat haroittavat kuin levitetyt sormet ja paarpuurin puolelta on tyystin hävinnyt noin 7-8 metriä pitkälti perälaivaa ja kylkeä. Tehty räjäytys ei ole vain tuhonnut runkoa perälaivassa vaan on se samalla puhaltanut pois aluksen sisältä (tai sitten ahkera mutta ilmeisen epäonninen ja luultavasti ainakin loppuvaiheessa turhautunut kypäräsukeltaja?) kaikki hytti ja muut sisäiset runkorakenteet. Jatkaessamme perärangalta matkaa pitkin paarpuurin kylkeä on ensialkuun varsin vaikeata aivan varmuudella sanoa missä koko paarpuurin kylki kulkee. Niin perusteellista tuho on.

Vasta noin 8 metriä uituamme näemme mudan sisästä nousevan jyrkästi yhtäkkiä laivan kyljen, ja silloinpa sitä tuleekin peräti noin 3,5-4 metriä ylöspäin pohjamudan tasosta. Tätä liki 4 metristä seinää on kuitenkin aika vaikea tajuta laivan kyljeksi sillä se näyttää vedenalaisessa, rajoitetun näkyväisyyden maailmassa, aivan suoralta ja sileäitä lankkuseinältä. Vasta mittauksilla voitiin todeta että tämä seinämä oli tosiasiassa miltei kaikkiin suuntiin jossainmäärin kaareva. Laivaksi hahmoittamista vaikeuttavat lisäksi tosiasiat että kaikki irtoava on myös siitä irronnut ja röstilautojen tai -rautojen ja muunkin, tavallisesti laivan kyljelle kuuluvien lisukkeiden puuttuminen aiheuttaa hämminkiä. Kyljen sisäpuolella tilanne ei ole yhtään sen parempi, pikemminkin päinvastoin. Räjäytys ja rautakiinnikkeiden poisruostuminen on aiheuttanut sen että jopa kansipolvetkin on poissa kyljen reelingin tasolta. Minnekähän nekin muuten ovat kadonneet? Kun jatkamme uimista pitkin tätä aika yksitoikkoista "lankkuaitaa" pitkin, tapaamme omaksi kummastuksemme noin 16 metrin päässä perästä laskien, paarpuurin pumppuputken. Kummastukseksi siksi että tätä yli nelimetristä putkea ei näytä yläpäästään enään mikään tukevan. Se on yksinkertaisesti vain alapäästään kiinni jossain. Jatkaessamme tästä kohti keulaa, huomaamme että kylki putoaa melko jyrkästi liki kolmatta metriä alaspäin ja muuttuu laivan tylpäksi keulaksi varsin jyrkän mutkan jälkeen. Laivan keulan ja perän muoto voidaankin kuvata havaintojemme perusteella yhtä sulaviksi ja teräviksi kuin Hollantilaisessa puukengässä. Tehdessämme myöhemmillä mittaus ja piirros leireillä tarkempia yksityiskohtia koskevia havaintoja löytyi laivan kansipalkeista erilaisia koloja ja upotuksia joihin ei kuitenkaan liittynyt mitään näkyviä rakenneyksityiskohtia. Selvisi että tähän Jussarö II laivaan on aikoinaan, sitä rakennettaes-' sa, käytetty sen kansipalkeiksi jostain isommasta laivasta ja vieläpä nimenomaan sotalaivasta, otettuja kansipaikkeja. Tutkimuksellisesti valitettavaksi osoittautui se tosiasia, että hylystä on myöhempinä vuosina suunnittelemattomasti poistettu merkittävä osa kansilankutusta, samoin kuin muutama kansipalkki, ilman mitään asiallista dokumentointia. Kun tähän asti on päästy, herää tietenkin kysymys "Mikä laiva tämä Jussarö II sitten oikein on ollut? Ke-


nen, mistä tullut ja minne aikonut? Vastaukset näihin kysymyksiin on mitä suurimmalla todennäköisyydellä saanut kaivettua esiin maist. Christian Ahlström arkistotutkimuksillaan. Ne on julkaistut, tosin englannin kielellä, merihistorian toimiston "Report (1981) vihkosessa (ISSN 0355-8975, s. 2-7). Tässä artikkelissa Ahlström kertoo selvittäneensä että Jussarön alueelle oli vuosien 1780-1788 välillä haaksirikkoutunut, ei vähempää kuin 13 eri alusta. Tämä Jussarön hylyn tunnistamisessa käytetty aikahaarukka syntyi hylystä esiintulleiden kolikkolöydösten vuosiluvuista ja hylystä löytyneen puiseen lautaseen pohjaan kaiverretun vuosiluvun avulla. Ainoa valitettava virhe hänen todella ansiokkaassa artikkelissa on museoviranomaisen hänelle aikoinaan antaman virheellisen tiedon seurauksena, että hänen oli pääteltävä (täysin perustellusti) että kyseeseen

voisi tulla kahdesta jäljelläolevasta ehdokkaasta vain priki Graf Nikita. Hänelle nimittäin ilmoitettiin Jussarön hylyn olevan kaksimastoisen. Ahlströmin lastiluetteloita ja hylystä tehtyjä löydöksiä vertaileva arkistotutkimus oli karsinut kaikki muuta mahdolliset kohteet pois. J ussarö II hylyn ainoat mahdolliset ehdokkaat oli siis kaksimastoinen venäläinen priki "Graf Nikita" joka upposi marraskuussa 1784, tai (englantilainen alus tai vain sen kapteeni?), kolmimastoinen parkki "Constant Trader" joka upposi elokuussa 1785. Constant Traderin päällikkönä oli John Roberts. Alus oli matkalla Bordeauxista Pietariin, mutta päätyi Suomenlahden pohjaan Pikku Jussarön rannan lähivesiin. Koska Jussarön hylky on kuitenkin kolmimastoinen, on kolmimastoparkki "Constan Trader" tällöin ainoa mahdollinen tiedossa oleva ehdokas hylyn alkuperäksi.

Tämä kolmimastoisuus tulee esiin oheisesta piirroksesta (piirros v:lta 1981), jossa on, tosin pilkkuviivalla esitetty toistaiseksi ainoan varmuudella löytyneen mastonreiän (mastonkenkä) sijainti aluksen köliltä. Sen sijainti keskellä alusta osoittaa että aluksessa on ollut kolme mastoa, vaikkei muita mastonkenkiä olekaan vielä kaivettu esiin pohjasedimentistä. Lisäksi asiakirjoissa maininta että Graf Nikita purjehti painolastissao Painolastia alus on tarvinnut silloinkin vaikka sillä olisi ollut hieman muuta irto tai kappaletavaralastia. Jussarön hylyssä ei ole minkäänlaista painolastia, vaan sen varsinainen lasti on toiminut aluksessa tällä matkalla tarvittavana painolastina. Niinpä onkin katsottava, että Jussarö II hylky, niin monien Hopeaprikinä tuntema alus, on sittenkin parkkilaiva Constant Trader, joka ajoi karille 19 elokuuta 1785 ja upposi hieman myöhemmin, irrottuaan karilta ja ajelehdittuaan Jussaröhön. Harri Alopeus 1989

Puheenjohtajaristeily PUHEENJOHTAJA-RISTEILYLLE 30.10.-1.11. osallistuivat seuraavat kutsutut seurojen puheenjohtajat. Liiton edustajina olivat mukana Brita Ikävalko sekä nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Pertti Immonen Tuula Lamberg Hämeenlinnan Urheilusuk Kari Korhonen Voimasukeltajat Erkki Puuperä Rovaniemen U rheilusuk Oili Moilanen Oulun Vesimiehet Jussi Salo Sukellusseura Vesikot Mika Hätinen Kuopion Urheilusuk Åke Rosing Botnia Gulf Divers Juha Tulimaa Kotka Divers Pentti Parkkila Midnight Divers Pertti Ruuskanen Kainuun 0Urheilusuk

Kari Lappalainen Saimaan Norpat Helena Jaatinen SukeIIusseura H20 Jorma Nastolin Mikkelin Urheilusuk Jorma Solonen Kesälahden Urheilusuk Lauri Ljungqvist Saaristomeren Sukeltajat Ilpo Rauteva Sukellusseura Galypso Mika Aro Kokkolan Merisaukot Ari Sutinen Keski-Uudenmaan Sukeltajat Tapio Syrjänen Tampereen Urheilusuk (Kuva seur. siv.) 27


L'"

Puheenjohtajaristeilyllä 30.10.-1.11. mukana olleet toiminnanjohtajan puhuttelussa.

AILUKUTSU KILp•..t"\..

SUKELLl!.SSUUNNISTUKSEN SM-KILPAILUT VIERUMAEN URHEILUOPISTOLLA

Lajit: 4.6. klo 17.00 CMAS-Iajit 5.6 10.00 Parisuunnistus K-Iuokka 13.00 Parisuunnistus X-luokka 6.6. klo 13.00 Tarkkuussuunnistus K ja X-luokat

/'~ " :"~''''''''''''\ -;

!

Osallistumismaksut 25 mk henki lähtö \,,,,,,,,,,,,,,,,,,0'''/ Tervetuloa mukaan

. Sukellusvanhin kurssi SM-SUKELLUSKUVAUSKILPAILUT Vivan/Kotka 2.-3.9.-89 ilmoittautuminen 15.8 mennessä Osanottomaksu 350,sis. Majoitus M/AUX Vivan Ruokailu Filmit Kehitys Pankkitili KOP KOUVOLA 107240-11216 Sukellusseura Vesikot ry Seppo Vanhanen 951/111 31 Kivimiehenkatu 4 A 45100 KOUVOLA

o

.."" SbOIli'TOI\t'fl'!!>t\""

Järjestetään risteilyllä Hki-Tukholma-Hki 28.10.-29.10.1989. Kurssille osallistuvilla on oltava vähintään CMAS** -sukeltajatodistus. Kurssin hinta Matkanhinta

350,00 364,00

Kurssin hyväksytysti suorittaneet saavat SUSL:n sukellusvanhinhyväksynnän. llmoittautumiset päivisin puh. (90) 637 037 tai (90) 665 445. Ilmoittautumiset 15.9.1989 mennessä. Tarkemmat tiedot kurssista, matkasta lähetämme ilmoittaut uneille. Järjestäjänä Helsingin Palolaitoksen Urheilusukeltajat ry

MERIMUSEO TIEDOTTAA Sukellusluvat anotaan 01.06. lähtien osoitteella Suomen Merimuseo Hylkysaari 00570 Helsinki Koska kollegion käsittely kestää oman aikansa aloittakaa paperisotanne ajoissa.

28


Vivan/Kotka 12.-13.8. ilmoittautuminen 5.8 mennessä Osanotto maksu 250,sis. Majoitus Ruokailu Tili n:o KOP KOUVOLA 107240-11216 Sukellusseura Vesikot ry Seppo Vanhanen 951/111 31 Kivimiehenkatu 4 A 45100 KOUVOLA

Laitesukelluksen avovesi SM -osakilpailu aika 1.7.1989 Paikka: Hossa, Suomussalmi, tarkempi paikka ja ajo-ohjeet ilmoitetaan kilpailijoille Ilmoittautuminen ja osanotto maksu: 5.6. mennessä maksamalla 100 mk/pari Rovaniemen Urheilusukeltajain tilille N:o SYP ROVANIEMI 204120-2010570 JÄLKI-ILMOITTAUTUMINEN: 150 mk/pari Säännöt: kilpailussa noudatetaan SuSL:n Laites ukell uskilpail uj en avovesirallin sääntöjä. Turvaliivi on pakollinen. Lisätietoja: Rauno Vihriälä puh. 960-392 969 ROVANIEMEN URHEILUSUKELTAJAT

Svenskspråkig

CMAS** -utbi Idarku rs

Ruotsinkielisille kouluttajille tarkoitettu

CMAS** -Kou Iuttajaku rssi

på VÖRA KOMMUNALINSTITUT VÖVRIN KUNNALLISOPISTOLLA

den 6.-8.10. 1989

VÖVRILLÄ

6.-8.10. 1989.

Tili kursen antas CMAS*** -dykare på förslag av klubbarna. Aven CMAS* * -dykare kan antas på förslag av klubbarna, om platser finns. Kursavgifter 300,- omfattar helpension samt utbildning med material. Anmälningar tili förbundets kansli (tel. 90-158 2258/Caselius) före den 15.9.1989. .

Kurssille otetaan CMAS* * * -sukeltajia seurojen esityksestä. Myös CMAS* * -sukeltaja voidaan seuran esityksestä hyväksyä kurssille, mikäli tilaa on. Kurssin hinta on 300,-, sisältäen täysihOidon sekä opetuksen materiaalineen. IImoittautumiset liiton toimistoon (puh. (90) 158 22581 Caselius) 15. 9. 1989 mennessä.

Noggrannare information om kursen sänds tili deltagarna.

Tarkemmat tiedot kurssista lähetetään ilmoittautuneille.

Tekniska utskottet

Teknillinen valiokunta 29


Toimintakalenteri KESÄKUU 3. 17.-18. 2. 17.

Räpyläuinnin A-valm.renkaan leiri Murena- Ralli/ suk .suunnistus S ukellussu unnistusleiri Uppopallon 20-17 v. leiri Ahti-uinti/ avovesiuinti

UNKARI PORVOON MLK VIERUMÄKI RIIHIMÄKI HAAPAJÄRVI

HEINÄKUU 1. 1. 15.-19. 27.-30. 24.-25.

URHEILU

HELSINKI ROVANIEMI UNKARI SAKSA

Sukelluskalast. PM-kilp/H:gin p.jaosto Räkkäralli/laitesuk. SM-osakilp. I Räpyläuinnin nuorten MM-kilpailu Räpyläuinnin III World Games Masters Games, räpyläuinnin kv. kilpailu, (yli 25 v.)

T ANSKA/ ÅRHUS

Sukelluskalastuksen SM-kilpailut Sukellussu unnistuksen SM-kilpai lut Räpyläuinnin EM-kilpailut Sukellussuunnistuksen PM-kilpailut Hanko Cup/sukelluskalastus Sukelluskalastuksen PM-kilpailut

KOTKA/VIV AN VIERUMÄKI MOSKOVA RUOTSI HANKO HANKO

SUKELTAJA Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. k. 921-391098 Päätoimittaja: 20310 Turku 31 Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 t. 921-694317 Radiokatu 12 Ilmoitushankinta: 00240 Helsinki Brita Ikävalko (90) 1582257

ELOKUU 12.-13. 4.- 6. 7.-14. 11.-13. 26. 26.-27.

SYYSKUU 2.- 3.

9. 8.-10. 16. 23. 23.-24.

Sukelluskuvauksen SM-kilpailut Räpyläuinnin kv. kilpailut Sukellussu unnistuksen PM-kilpai lut Sukellusvanhinleiri Sukellussuunnistuksen SM-yö kilp. Pajulahti by Night/suk.suunnist. Sukellussu unnistusleiri NS-ohjaajapäivät Liiton piirikäynnit Liiton piirikäynnit

KOUVOLA ROVANIEMI LAPPEENRANTA HÄMEENLINNA PAJULAHTl PAJULAHTI SUUR-SAVO/POHJ.SAVO KYMENLAAKSO/ET.KARJALA

Ilmestymis- ja ilmoitusaineistoaikataulu

LOKAKUU 7.- 8.

14. 14.-15. 14.-15.

28.-29.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: U rheil us ukeltaja -lehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31

RU:n avovesirallilH:gin piirijaosto CMAS kouluttajal./H:gin piirijaosto Norppa-ralli/loppukilpailu Räpyläuinnin B-valm.rengasleiri Mini-Möte/nuorison PM Pukkirallil Rovaniemen Urheilusu k. Masen Fena RU kv. kilp Räpyläuinnin C-lajiosa Sukellusonnettomuuksien tutkintakurssi Liiton piirikäynnit Sukellusvanhinkurssi/ H:gin PaloI. Urh.suk.

HELSINKI HELSINKI JYVÄSKYLÄ

N:o

Ilmestyy

4 5

7.10. 9.12

IImoit.

7. 9. 9.11

Tekstit

20. 8. 9.10.

HELSINKI ROVANIEMI RUOTSIIBORLÄNGE

Vuosikerta 160,-

ET.SUOMI KAINUu/PO HJ .KARJALA

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Radiokatu 12 00240 Helsinki (90) 1582258

HELSINKI

Oy Turun Sanomat Turku

SUUNTO SMTSYVYYSMInARI JA AJASTIN Suunto SMT on täysin uusi mittari sukeltajille. Se on samalla kertaa sekä syvyysmittari että ajastin. Ajastin on mikroprosessoripohjainen ja se näyttää sukellusajan, sukellusten välisen ajan ja sukelIusten järjestysnumerot. Laite käynnistyy automaattisesti 1,5 metrin syvyydessä. SMT:ssä on myös 2 sukellusaikaa ja 2 sukelIusten välistä pinta-aikaa selaava näyttö. Syvyysmittari on Suunnon luotettava ja tunnettu SM-14, jonka näyttöalue on 0-60 metriä. Siinä on maksimisyvyysosoitin ja nollausmahdollisuus eri korkeuksilla ja eri ilmanpaineessa tapahtuvaa sukellusta varten. Ovh. 760 mk

...

SUUNTO Su keli usi nstru mentit 30

Myynti: Ursuk Oy, Teollisuuskatu 34 20520 Turku, puh. 921-376 700


PUNAINEN MERISukella trooppisen meren uskomattoman värikkääseen korallien ja kalojen maailmaan. Kristallinkirkas vesi on lämmintä talvellakin!

Lähde NET- sukelluslomalle Jordaniaan huippuedullisesti ja tasokkaasti! AKABA AKABA

on NET -matkojen uusi matkakohde. on yksilöllinen ja tasokas aurinkoranta, jonne massaturismi ei ole vielä ehtinyt. on paikka jossa voit yhdistää aurinkoAKABA loman ja upean harrastuksesi SUKELTAMISEN! AKABASSA on saatavana KAIKKI sukeltajan tarvitsemat palvelut, koulu~~s, välinevuokraus ja op~stus - MYOS SUOMENKIELELLA!

@ TULE AKABAAN! Soita ja kysy lisää: ROYALJORDANIAN

AKABASSA voit surfata tasaisessa tuulessa, harrastaa vauhdikasta vesihiihtoa, vuokrata huviveneen tai vain rentoutua lämpimässä auringossa ja vilvoitella kristaliinkirkkaassa vedessä. Jo lentomatka Helsingistä suoraan Akabaan on elämys, sillä Royal Jordanian koneessa matkasi alkaa kuninkaallisesti.

_TETMATKAT J... ~g~~~ 171 292 Ullanlinnankatu 5. 00130 Helsinki

Hva rned en

DYKKERFERIE PÅ YTRE HELGELAND? - De tusen 0yers rike Fra SANDNESSJ0EN arrengerer vi DYKKERTURER ut i en fantastisk skjrergård, med båtene «BJER0YFART» og «ALSTENCRUICE». Helgeland er viden kjent for sine mange store og små eyer. Her er fantastiske muligheter for VRAKDYKK, UV-JAKT eiler rett og slett et KOSEDYKK. Her vii du finne FINE DYKKERPLASSER, med uante fotomotiver og en sikt i vannet som er syden verdig. Alt fra frodige tareskoger og et yrende liv tiI rene månelandskap ligger praktisk talt rett utenfor stuedera og venter på deg. Hos oss på HELGELAND DYKKERSERVICE, har du muligheten til å Ieie komplett utstyr samt båt. Luftfylling: 200/ 300 bar.

Vi arrangerer også dagsturer/weekendturer, bestem seIv. Vi ordner også med rene sigthseengturer til et frodig og mangfoIdig eyrike. Vi har avtale med HAAREK HarELL ang. overnatting/kost. Haarek ligger midt i sentrum av Sandnessj0en, og har moderne rom med bad, TV/video, radio samt telefon på alle rom. Haarek har også byens mest populrere nattkIubb, WATERFRONT, samt en meget hyggelig restaurant/bar. Pris pr. enkeItrom: kr. 300,- inkl. frokost Pris pr. dobbeltrom kr. 400,- ink!. frokost

Telefon: 086 - <,2 500, telefax: 086 - Postboks 217, 8801 Sandnessjeen

Veikommen tii SandnessjfJen og HelgeJandskysten - midt i Norge ved kystriksvegen.



Urheilusukeltaja 1989 3