Issuu on Google+


Vuoden vaihtuessa Yksi toimintavuosi alkaa jälleen kääntyä loppuaan kohden. Se oli toimelias ainakin omalta palliltani tarkastellen. Toivon jäsenistön saaneen nauttia harrastuksestaan. Käynnistimme toiminnan kehittämisen viisivuotissuunnittelun. Keväällä jatketaan pohdintaa syksyllä tapahtuvaa 5-vuotissuunnitelman lukkoon lyöntiä silmällä pitäen. Ole mukana yhä parempien toimintaedellytysten luomisessa tulevanakin vuonna. Moni oli mukana tänä vuonna, mistä lausun parhaat kiitokset. Heräsimme kehittämisajatukseen liian myöhään. Toiminnanjohtajamme Leila Jakobsson sairastui nähtä-

västi liian suureen työpaineeseen ja vastuun kantamiseen valittamatta, protestoimatta. Pienen liiton raamit eivät kestäneet muuttamatta rajua kasvua. Leila ei voinut myöskään ottaa vastaan työtä~n kokopäivätoimisena ensi vuoden alusta, mikä on liiton kannalta välttämätöntä. Hän sanoutui irti tehtävistään syksyllä. Esitän parhaat kiitokset Leilalle siitä työstä, minkä hän on vuosien kuluessa tehnyt liittomme hyväksi. Tässä kohden haluan kiittää myös toimistosihteeriämme Aila Hagelinia. Hän unohti kokonaan osa -aikaisuutensa Leilan sairastuttua, ja paiski töitä useamman edestä.

Johtokunta on valinnut joulukuun alusta lukien toiminnanjohtajaksi Mikko Kamilan Pohjanmaalta. Hän on 24-vuotias yo-merkonomi ja tuli palvelukseemme Suomen Ladusta. Mikon vahva ala on markkinointi. Jouduimme tilapäiseen taloudelliseen häiriöön kesällä. Ensiapu on saatu pankilta. Jatkotoimet hoidamme itse. Kuluneen vuoden aikana olemme ajatelleet. Se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Nyt muutamme ajattelun toiminnaksi, joka tuottaa entistä parempia palveluja jäsenistölle. Hyvää joulua ja Uudeksi Vuodeksi kuntoilumieltä sukelluksia varten!

Kale

Päätoimittajalta

URHEILU

SUKELTAJA 14. 12. 82

Puheenjohtajalta John Grafton Ensi sukellukseni Sukeltajantaudista Keiteleeltä Sukeltaja kurssista M/S Coolaroo SM-Kuvauskilpailusta Kultasukellusta Viikonloppu Fårössä Hätäensiapu Nasds Toimintakalenteri Saaristomeren sukeltajat Jäämerellä

3 4 7 8 9 11 12 14 16 18 21 22 24 27

Olemme jälleen päättämässä kulunutta vuotta, toiminnallisesti se on ollut vaihteleva. Sukellettu on enemmän kuin koskaan. Koska syvyydet ja sukeltajien määrä on kasvanut, ei myöskään vaaratilanteista olla vältytty. Palaamme niihin myöhemmin kun asiat selviävät, huhupuheiden perusteella kun ei kannata mitään tehdä. Lehtemmekin osalta tapahtuu muutoksia. Monivuotinen ilmoitusasioittemme hoitaja "Telle" Rouhiainen kun lopettaa työnsä tähän numeroon. Hänen osuutensa on ollut erittäin suuriarvoista lehtemme talouden kannalta ja onhan hän myös

esiintynyt kirjoittajana lehtemme palstoilla. Meidän kaikkien puolesta voin vain esittää lämpimät kiitokset sii tä työstä ja ajasta joi ta hän on lehdellemme uhrannut. Liittomme johtokuntakin on arvostanut hänen työtään ja myöntänyt hänelle Suomen U rheilusukeltajain Liitto ry:n Pronssisen Ansiomitalin. Lehden tekijöiden puolesta kiitän kaikkia avustajiamme ja toivotan sukelluskansalle

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!

Eka

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Toimisto

Aila Hagelin Mikko S. Kamila Toivottavat

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 3


Pietarsaaren ulkopuolella pohjassa makaa hylky, josta on sukeltajapiireissäkin puhuttu jo lähes kolmekymmentä vuotta. Hylystä on ehkä turha puhua, koska räjäytys jäät ja vuodet ovat jättäneet siihen jälkensä. Mutta koko tapaus sinänsä kuuluu maamme historiaan, joten on paikallaan kertoa tapauksen taustasta ja syistä, jotka johtivat aikoinaan "John Graftonin" tuhoutumiseen. Meitä urheilusukeltajia on syytetty, että me olemme sukeltaneet ja tuhonneet "kulttuurimuistomerkin". Se mitä on pohjassa ei ole enää urheilusukeltajien tuhottavissa, kuluneet vuodet ovat sen jo tehneet ja sitä muistoa emme me pystyisi edes himmentämään. Myyttiä kun on mahdoton tuhota. Laivan tarina, jonka Juhani Kuosmanen ohessa kertoo, on kunniakkaampi kuin sen saama loppu.

ASE LAIVA JOHN GRAFTONIN PAMAUS Voimakas räjähdys säikäytti Kokkolan ja Pietarsaaren asukkaita 75vuotta sitten. Saaristossa, Kallskärin edustalla räjäytettiin aselaiva John Grafton (Luna) 8.9.1905. Vaikka räjähdys kuului kauas, niin keskipohjalaiset merenrannan asukkaat tuskin aavistivat, että paukun taustaan liittyi suurvaUapolitiikkaa. John Graftonin omisti Venäjän vastarintaliike, joka sai sen mutkallisten ja mielenkiintoisten välivaiheittdn kautta Japanin Keisarikunnalta, joka kävi sotaa tsaarin Venäjää vastaan. Vahvassa aselastissa laiva juuttui karille. Vastarintaliikkeen miehet joutuivat pulaan. Heidän oli pakko räjäyttää laiva, ettei siitä ja varsinkaan sen aselastista olisi hyötynyt tsaari Venäjä. Täysin hukkaan ei laivan lasti silti mennyt. Räjähdyksen kaiut kiirivät ja suurenivat. Tsarismin sorron myötä nousi kansan usko omiin voimiinsa. Taloudellisen liberalismin myötä teollisuuden suurnousu ja yhteiskuntarakenteen muutokset herättivät uinuvan Suomineidon. Aktiivisesti ajatteleva porvaristo ja nouseva työväenliike pysyivät maailmaa muuttavan höyrykoneen mukana. Tsaarivalta ei, se lahosi sisältäpalO. Feodaalijäänteinen hallintovalta luuli voivansa kutsua takaisin menneisyyden hämärän. Laskeva päivä ei tullut takaisin. Suomi näki ja koki sortokaudet, manifestit, kasakat ja nagaikat. Kaukaasiasta Mustanmeren kautta puhalsivat vallankumouksen kevättuulet. Nousi uusi aurinko.

Japani rahoitti vastarintatoimintaa Japanin hallitus avusti Venäjän vallankumouksellisia voimia Euroopassa. Salaiset neuvottelut käytiin Pa4

rllsIssa ja Hampurissa. Japanilainen eversti Akashi neuvotteli yhteistyöstä sekalaisen porukan kanssa, johon kuuluivat Venäjän sosiaalivallankumouksellisia edustanut puolueenjohtaja Tsaikovski, Venäjän työväenliiton johtaja pappi Gapon ja taisteluosaston päällikkö Asev, joka myöhemmin paljastui kaksoisagentiksi. Hieno huomionosoitus suomalaisille tsaarin vastustajille oli suomalaisaktiivistien johtajan Konni Zilliacuksen osallistuminen erittäin salaisiin neuvotteluihin. Suomalaistuntoja kuvaa hyvin Zilliacuksen akti vistien lehdessä Spartakusnimellä julkaistu kirjoitus. "vallankumous, sen täytyy tulla. Me uskomme siihen, koska emme usko itsevaltiaan ja hänen kätyrikuntansa kykenevän käsittämään, mitä kansa vaatii. "

Rahaa riitti Japanin hallitus rahoitti ostot salaisesti . Juonitteluja, ohranan agentteja,

ilmiantoja, salanimiä oli mukana vaarallisessa kaupanteossa. Kylmäpäisen taitavasti Zilliacus teki kauppoja. Hampurissa eräs välittäjä antoi kaupantekovaiheessa vihjeen ohranalle. Eversti Akashi sai asiasta tietää ja varoitti Zilliacusta. Hidastellen hän jatkoi kaupantekoa ja teki ostot samanaikaisesti georgialaisen Dekanozin kanssa. Eräs revolveri erä oli tarkoitettu Siamin kuninkaan henkivartiostolle. Pieni määrä ostettiin Amerikasta. Pääosa ostettiin Sweitsistä 15500 Wetterli-kivääriä, 2500 Webley-revolveria, 2,5 milj. patruunaa ja 3-tonnia räjähteitä. Ne kuljetettiin Lontooseen josta ostettiin kuljetusalukset. John Graftonin osti Akashi, pienemmät hyörypurret, Cecilin osti Tsaikovski ja Cycnen Zilliacus.

Epäonninen laivasto Kaikki kolme alusta epäonnistuivat enemmän tai vähemmän tehtävässään avustaa vallankumouksellisia. Eräs syy oli tähän laivojen kirjavat miehistöt, jotka haalittiin, mikä mistäkin. Kansallisuus oli yleismaailmallinen; suomalaisia oli suurin osa, lisäksi , virolaisia, venäläisiä, latvialaisia, gruusialaisia, norjalaisia, amerikkalaisia, tanskalaisia ja kiinalaisia. Cecilian miehistö kapinoi alusta alkaen. Viipurin satamassa alkoi miehistö humalassa moittia ruokaa. Se oli liikaa kiinalaiselle kokille, joka alkoi lihakirves kädessä kehu-


maan keittojaan. Eipä enää ruokaa moitittu. Alus odotti Viipurin satamassa sopivaa hetkeä kuljettaa aseita Pietariin ja räjäyttää se siellä, keskellä kaupunkia vallankumouksen merkiksi. Suunnitelmasta oli kuitenkin luovuttava kun santarmit tulivat laivaan jo Viipurissa ja pidättivät kapteeni Nylanderin ja lämmittäjä Lehtisen. Ei auttanut vaikka alus purjehti Amerikan lipun alla. Cecilin tehtävä vallankumouksen apuna päättyi Tukholman satamaan, jossa se myytiin.

Cycnen miehistö päissään Cycnen vaikeudet alkoivat jo Lontoon satamasta, jossa sen ruumasta takavarikoitiin Madsen konekivääreitä ja panoksia. Kielissä humalainen laivaväki ja luotsi ajoivat karille. Tanskassa, Kristianianissa kapteeni sai lunastaa putkasta laivaväkeä. Aluksen nimellinen omistaja Maarte ui satamassa vaatteet päällä. Kiinalainen kokki soitteli gramofonilla kiinalaisia säveliä ja ne ketkä eivät olleet sammuneet lauloivat kannella. Yleisön seuratessa ilmeisen viihdyttyneinä tuli paikalle papin pukuun naamioitunut Zilliacus ja piti melkoisen messun holtittomalle porukalle. Asian siinä vaiheessa paikallinen poliisi puuttui peliin. Laivan paperit eivät olleet kunnossa, eikä miesten. Jotenkin kuitenkin lopulta Zilliacus sai vietyä aluksen Tukholmaan. Senkin seikkailut päättyivät sinne.

John Graftonin viimeiset vaiheet Kaiken kaikkiaan pisimmälle epäonnisesta laivatriosta pääsi John Grafton. Kolmikon suurin, alus johon piti suurin määrä aseita lastata, lähti Lontoosta ilman lastia merelle monimutkaisten hämäysoperaatioiden jälkeen, jossa toimenpiteet jatkuivat. Vlissingerin ulkopuolella vaihdettiin miehistö ja aluksen nimi muutettiin Lunaksi. Ranskan rannikon Genece saaren suojasa, aseet siirrettiin Lontoosta Kiinaan menevästä laivasta. Kurssimuutosten jälkeen alus suuntasi kohti Kööpenhaminaa, josta laivaan ostetut lisäruoka- ja juomavarastot tyynnyttivät napisevan miehistön. Alus suuntasi kulkunsa Suomenlahdelle. Viipurin edustalla, Pien-Tytärsaaren luona piti odottaa vallankumouksellisten höyrylotjalla. Kaksoisagentti Asev oli ilmiantanut vastaanottajat ja heidät oli pidätetty. John Grafton palasi Kööpenhaminaan tietämättä, että venäläinen torpeedoeskaaderi oli hälytetty sitä etsimään. John Graftoniin vaihdettiin mie-

histö Kööpenhaminassa ja päälliikönä toimi suomalainen Saxen. Matka suuntautui Kemin edustalle Möylykarille. Vastassa oli hinaaja Ilmari. Yöllä osa lastista purettiin pienempiin veneisiin ja vietiin rantaan. Saxenin toivomuksesta päällikön tehtävät otti ylioppilaaksi naamioitunut suomalaisaktivisti, Viipurissa pidätetyn Cecilin kapteeni John Nylander, joka oli vapautettu Helsingissä. Ruotsin rannikon kautta, punainen lyhty etumastossa, John Grafton saapui sovittuun paikkaan. Vastaanottajien oli tarkoitus asettaa kaksi valkoista lyhtyä päällekkäin Djupvatungin saareen merkiksi. Pietarsaarelainen H. Ahlbäck oli luotsaamassa, kun ankkuri laskettiin Kallskärin viereen. Paikalle olivat myös Björn-hinaajalla tulleet Kokkolan satamakapteeni G. Strömbäck ja

Strengell. Taas purettiin osa lastista. Paikkakuntalaisia oli avustamassa purkaustöissä, jotka kestivät koko yön. Venäläinen sotalaiva Slava partioi tietämättömänä muutaman kilometrin päässä. Aamulla pimeassa ja sateessa, syyskuun 7. päivänä alus jatkoi matkaa kohteena Ahvenanmaan saaristo. Kuljettuaan hiljaa varttitunnin alus juuttui karille Orskärin ulkopuolelle. Siihen alus jäi sitkeästi kiinni arvokkaine lasteineen. Aseita ja räjähteitä purettiin kuumeisesti koko päivä läheiselle saarelle. Paikalle p.urjehtivat yllättäen tullimiehet J. Oström ja K. Friborg. Noustessaan alukseen he ihmettelivät kannella lojuvia aseita. Aluksen päällikkö Nylander sulki tullimiehet perähyttiin ja sanoi heille: "On joko tuhouduttava aluksen räjäytyksessä tai lähdettävä pois ja pidettävä suu kiinni." Viisaasti valitsivat viimeisen vaih toehdon.

"Moster har dött, hon sprack" Valmistauduttiin räjäyttämään alus. Pietarsaarelaiset purjeveneet Haxe ja Mikasa tulivat paikalle noutamaan John Graftonin miehistöä, joka valmistautui jättämään aluksen lopullisesti. John William Nylander oli sama mies, joka kerran aikaisemmin oli yhdessä Hohentalin ja muiden salaliittolaisten kanssa odottanut Bobrikovia pomminsa ruuaksi Kaivopuistossa. Silloin ei tullut hänelle tilaisuutta, mutta nyt John Graftonin räjäytyksestä hän teki sitäkin jykevämmän. Räjähdysainegelatiinia oli noin kolme tonnia. Peräsalkoon vedettiin punainen lippu, Venäjän tsaarinvaltaa vastustavien vallankumouksellisten tunnus.

Syyskuun kahdeksantena klo 16 räjähti John Grafton. Kuului kolme voimakasta perättäistä räjähdystä, jonka jälkeen aluksesta oli jäljellä vain rautaromua. Räjähdys kuului Kokkolaan ja Pietarsaareen saakka. Matkalla Ruotsiin jo kymmenen minuutin päässä, olivat purjeveneet Haxe ja Mikasa ja suurin osa laivan miehistöä mukana. Miehistö hajaantui tavoittamattomiin. Pietarsaaresta lähetettiin salakielisähke Helsingin aktivisteille: "Moster har dött, hon sprack". (Täti on kuollut hän halkesi)

1 500 asetta ja 100 laatikkoa räjähteitä Vaasan läänin kenraalikuvernööri Knipovitsh ja venäläistä sotaväkeä saapui paikalle tutkimaan ja etsimään saaristosta aseita. Löytyihän niitä. Virallinen päätös John Graftonin tai Lunan tapauksesta käytiin Pietarsaaren raastuvanoikeudessa "tuntematonta omistajaa vastaan". Valtio takavarikoi 8 881 kivääriä 537 isompaa ja 132 pienempää revolveria, ja 100 laatikkoa räjähteitä. Orrskäriin pystytettiin muistomerkki John Graftonin tapahtumasta vuonna 1930.

Hylky tänään Sukeltaja näkee tänään uppoamispaikalla; vääntyneitä kaaria ja kaiteita, suurikaliberisia panoksia, kiväärin tukkeja ja lukkoja, epämääräistä romua, jossa simput viihtyvät. Tämä kaikki sijaitsee noin 2-10 metrin syvyydessä. Aikoinaan vaasalainen romuliike vei sen pois paikalta mikä kannatti. Sukeltajille paikka on mielenkiintoinen ja tuulelta suojainen paikka. Monenlaisin eri keinoin he ovat hylkyä tutkineet, aina 60-luvulta lähtien. Merisaukoille se oli ensimmäisiä sukelluskohteita. Vuosittain siellä sukeltavat ensimmäisiä sukelluksiaan avovedessä sukeltavat kurssilaiset. Luonto ja ihminen on jättänyt hylkyyn omat merkkinsä, mutta historia väkevällä tavalla muistuttaa menneestä.

Teksti JUHANI KUOSMANEN Lähteet: I. Paarmanen Taistelujen kirja osa 3 A. Wegelius Routaa ja rautaa osa 2 K. Zilliacus Sortovuosilta E. Juva Suomen kansan aikakirjat A. Korhonen Suomen historia käsikirja osa 2 TSL Suomen työväenliikkeen historia D. Byström Dåd och bragd 5


Ensi sukellukseni On kirkas toukokuinen torstai-iltapäivä; Merihotellin rantaan on jo alkanut keräytyä sukeltajia kasseineen ja pulloineen. Ehkä hiukan viileät vedet ovat pelottaneet väkeä: lähtijöitä on itseni lisäksi vain neljä. Mutta eipä se mitään: parempi vähän väkeä kuin ei ketään. Pian ilmestyykin Pitkänsillan alta aluksemme m/s Mia, joka on hetkeä aikaisemmin lähtenyt asemapaikaltaan. Aluksen kuormaus sujuu ripeässä tahdissa, ja tuota pikaa olemmekin matkalla. Retki suuntautuu itään, kohti länsi-Tontun pientä luotoa. Tuskin olemme päässeet liikkeelle, kun jo on ohjelmassa ensimmäinen toimenpide: kahden miehen voimin nostetaan aluksen takakannelle kompressori, joka parin yskäisyn jälkeen alkaa tasaisen metelinsä. Imuletku kiinnitetään lipputangon nuppiin ja syöttöletku vedetään takaikkunasta kajuutassa olevaan pulloon. Lähes kaikkien pullot, myös omani, ovat tyhjiä, joten täyttötarvetta on. Vähän toista tuntia kestäneen matkan jälkeen olemmekin jo LänsiTontun kupeessa. Perästä lasketaan ankkuri ja keula kiinnitetään kallionkoloihin vasaroituihin terästappeihin. Lopultakin on vuorossa pukeutuminen; porukka onkin miltei kokonaan märkäpukuväkeä, vain puheenjohtaja on tuonut kuivapuvun mukanaan. Kuten niin monet kerrat ennen hallissa tai kotona, sujuu pukeutuminen normaalijärjestyksessä: uimahousut, märkäpuvun housut, sukat, pusero, puukko. Huppu saa vielä jäädä niskaan. Kiinnitän regulaattorin pulloon ja avaan hanan. Tuttu sihahdus kertoo pullon olevan täynnä, ja vilkaisu painemittariin kertoo saman. Nyt voi pukeutuminen jatkua: nostoliivi, räpylät, huppu päähän, laite selkään. Sylkäisy naamariin ja huljautus ämpärissä: eipä huurru! Vielä painovyö ympärille, nostoliivin letku kiinni ja regulaattorin pidin paikalleen. Lopuksi maski snorkkeleineen kasvoille ja valmiusilmoitus. Sukellusparini, harjaantunut märkäpukumies, onkin jo odottelemassa. Deadlineksi sovitaan 35 minuuttia, sitten vain tikkaita pitkin veteen. Yllättävää kyllä, kylmän veden tunkeutuminen pukuun ei tunnu yhtään pahalta. Sensijaan kasvojen alaosaa kirpaisee ilkeästi, mutta mitäpä pienistä. Uimme hiukan ulommas, kiinnitämme ranneköyden ja OK-merkin jälkeen keikahtaa kaksi paria räpylöitä taivasta kohti. On hiukan vai-

keampaa kuin altaassa uida alaspäin, mutta jo viidessä metrissä helpottaa: puvun noste alkaa pienetä, ja alaspäin meno nopeutuu. Nielaisuja, ja korvatkin mukautuvat tilanteeseen. Nyt tuleekin jo pohja vastaan; tasaista, pienten sepelimäisten kivien täplittämää hiekkaa. Vilkaisu syvyysmittariin: 20 metriä! Eipä kumma, että on hämäränlaista! Kaksi sukeltajanlamppua syttyy jokseenkin peräkanaa. Hiukan ilmaa nostoliiviin, että voi pysytellä irti pohjasta, ja matkaan. On hiukan erikoisen tuntuista olla avovedessä, kun on tottunut altaaseen: ei vain syvyys, paine ja hämäryys, vaan koko se elävyyden tunne, jota ei altaan kuolleessa kloorivedessä voi koskaan tuntea; meri ei ole vain suunnaton allas vettä, se on kokonainen elävä olento, jonka voi aistia liikkuvan ja toimivan. Syvällä meressä vallitsee hiljaisuus, jota mikään ei voi häiritä. Elämän ja kuoleman vuorottelu on rauhallista, harvoin äkillistä. On kuin olisi astunut kokonaan uuteen maailmaan, jossa kiire on kielletty, jossa kaikki sujuu omaa rauhallista rataansa ja jossa vieraskin olento tuntee olonsa turvatuksi; tiedän, että viimeinen ajatus on vain näennäinen: meri on petollinen ystävä, joka iskee takaapäin heti kun luottamus kasvaa kyllin suureksi voittamaan valppauden! Tämä omituinen viha-rakkaus -suhde mereen lienee se syy, joka vetää niin minua kuin muitakin sukeltajia kerta kerran jälkeen veteen. Tämä hetki korvaa kaiken: rankan uurastuksen kurssilla armottoman kouluttajan komennossa, kun mikään suoritus ei tuntunut koskaan olevan tarpeeksi hyvä; taloudelliset kieltäymykset ja nöyryyttävät canossanmatkat, jotta pystyisi hankkimaan ja maksamaan varusteet; pitkät ja raskaat matkat varusteita raahaten; typerien kanssaihmisten naurettavat utelut varusteiden johdosta; kaiken mahdollisen, mikä on joskus tuntunut pahalta. Koko juttu tuntuu naurettavan halvalta hinnalta verrattuna tähän suurenmoiseen tunteeseen: leijua vapaana ja painottomana vedessä, yhtä varmana ja tasapainoisena kuin pikku kala, jonka näen livahtavan pohjasta edessäni, tuntea vesi ympärilläni ja kuitenkin voin hengittää suurenmoisen vapaasti ja vaivatta! Muutama rivakka potku räpylöillä, ja olenkin jo pohjassa häämöittävän esineen kohdalla: se on haulikon hylsy! Hetkeksi häivähtää mielessäni vihan tunne: pitääkö ihmisen tappohalun merkkien tunkeutua tännekin! Tunne häviää miltei heti,

ja huuhdon hylsyn laittaen sen huolellisesti nostoliivin vetoketjulliseen taskuun: käypähän sukellusmuistosta! Hengitys käy vaikeaksi: ilma vähissä. Nykäisy varailmatangosta, ja asia korjaantuu. Toinen nykäisy, nyt ranneköydestä, ja kaveri kääntyy katsomaan; nostan oikean nyrkkini maskin viereen merkiksi että olen varailmalla, ja hän kuittaa viittomalla peukalollaan: ylös! Kohoamme pintaan yllättävän hyvässä paikassa: vain parikymmentä metriä Mian perän takana, joten uintimatkaa ei tule turhan paljon. Snorkkeli suuhun, reilu puhallus että vesi roiskahtaa ja uintiin mars! Tuota pikaa olemmekin jo perän alla ja kiipeämme tikkaita pitkin ylös. Kirjuri kertoo ajaksemme tulleen tasan puoli tuntia.

Kippari

Mary Rose nousi Portsmouth (Reuter) Yli 400 vuotta meren pohjassa maannut englantilainen sotalaiva Mary Rose onnistuttiin maanantaina nostamaan pinnalle Portsmouthin edustalla Englannissa. Valtava uiva nosturi kohotti teräsrakentein tuetun hylyn vedestä. Englannin prinssi Charles seurasi nostokurjessa hylyn hidasta nousua. Sitä mukaa kun laiva nousi vedenpinnan yläpuolelle siitä pumpattiin ulos vettä. Mary Rose oli englantilaisen sotalaivaston ylpeys, ja se upposi meritaistelussa ranskalaisia vastaan Portsmouthin edustalla 19. kesäkuuta 1545. Silloinen kuningas Henrik VIII seurasi tapahtumia rannalla.

PARTIOSUKELTAJAT KIITTÄVÄT Kiitämme allamainittuja sukellustarvikeliikkeitä ja muita tukijoitamme siitä, että saimme sukelluskalastuskilpailumme vietyä onnistuneesti läpi.

Meduusa Oy, Polar-sukellus Oy, Finn-Suit Ky, Optomec Oy, Nepto-Sub Oy, Partio-Aitta Oy ja Oy Stockman Ab. Terveys syystä myyn: Pullopaketin - 12 1 teräspullo, Sherwood 2000 regu ja teline (kuin uusi). Hinta: 1.600 mk Pukupaketin täyd. 6 mm U rsuk puku. Long-John housut ja irtohuppu yläosa, koko 48-50, sekä kaikki mahd. varusteet; räpylät, 2 naamaria, syvyysmittari ym. HINTA: 650 mk Soita: 911-84440 ma-pe 11-17, EKHOLM 7


Unohtuiko sukeltajantauti? Tietooni on tullut jo neljä sukeltajantautitapausta kuluvan kauden aikana (2. 10. mennessä). Z ammatti- ja 2 urheilusukeltajaa on joutunut lääkärin hoitoon dekovirheen takia + luonnollisesti ne n kappaletta, jotka viinan ym. kivunpoistajan avulla ovat tautinsa onnistuneet julkitulemiselta peittämään. Dekotaulukoiden käyttökelpoisuus askarrutti alan tutkijoita myös Undersea Medical Societyn tieteellisessä vuosikokouksessa 25-29. toukokuuta 1981. Dataa on katsottu kertyneen jo riittävästi, että US Navy taulukot eivät sovellu urheilusukeltajille. Mikäli taulukot "vedetään loppuun", kuten yleensä luullaan voitavan tehdä, syntyy kuplia verenkiertoon 85-100 %:lle sukeltajia! Seurauksena on sukeltajantauti n. 0-33 %:lla, tutkimusryhmistä riippuen. Nämä paineilmataulukot on katsottu epäluotettaviksi yli 40 m:n sukellussyvyyksille, kuten paineilma yleensäkin, eikä dekoa vaativia sukellusaikoja tulisi lainkaan käyttää. Nousunopeuskaan ei missään oloissa saisi ylittää 10 m / s. Typen liukenemista on mitattu lihas- ja rasvakudoksiin eri sukupuolilla yllättävin tuloksin. 9 naista ja 9 miestä sukellutettiin 2 ATA:n paineeseen 36 kertaa samoissa olosuhteissa. Miehen rasvakudos kuormittui 4.3 mmHg / min ja lihaskudos 9.17 mmHg / min, kun vastaavat luvut naisilla olivat 4.6 ja 10.13. Vaikka numeeriset erot näyttävät pieniltä, merkitys on silti suuri kun liikutaan äärirajoilla, jotka on asetettu USA:n laivasto nuorille huippukuntoisille sukletajille (=US Navy taulukot). Toisin sanoen nainen altistuu sukeltajantaudille herkemmin kuin mies. Kun lisäksi vapaan rasvan prosentuaalinen osuus kokonaispainosta on naisella suurempi , ovat tyyppi varastot suuremmat kuin US Navy taulukoiden laskentaan käytetyt. Kuukautiskierron vaiheella ei sen sijaan ole mitään merkitystä sukelluskelpoisuuteen kokonaisuudes-

8

saan. Kanadassa on tutkittu naisten sydämen, verenkierron, veren maitohappopitoisuuden ja kestäyyven muuttumista rasituksessa kuukautiskierron keski- ja loppuvaiheessa. Pulssi, hapenottokyky, hengitys ja CO 2:n poistuminen eivät muuttuneet kierron eri vaiheissa. Sitävastoin 90 %:n kuormitusta kyettiin ylläpitämään 2X kauemmin kierron loppuvaiheessa ja mitatut maitohappopitoisuudet pysyivät merkittävästi matalempina. Johtopäätöksenä voitiin siis todeta, että suurin kuormituskestävyys saavutetaan kuukautis~ kierron lopulla, jolloin veren hormonipitoisuudet ovat korkeimmillaan. Asiahan on jo oivallettu yleisurheil ussa, missä riesana on hormonien käyttö tulosten parantamiseksi. Yksi doping-menetelmä vain on mahdoton estää: -raskaus. Jo aivan alkuraskaudessa hormoni pi toisuudet ovat huikean korkeita ja niinpä viimeisen kymmenen vuoden aikana, MUnchenin olympialaisista alkaen huipputulokset ovat syntyneet tavallisesti ensimmäisen kolmen-neljän raskauskuukauden aikana. Scubaeli laitesukellus valitettavasti on urheilulaji, missä tämä doping-tekniikka ei sovellu. Vuoden 1981 alussa valmistuneiden Amerikkalaisten tutkimusten mukaan (työt on tehty lampailla) sikiö saa varsin herkästi sukeltajantaudin. Dekon seurauksena kuplia syntyy koko sikiön verenkiertoon eikä vain istukkaan. Ei tarvinne paljoa mielikuvitusta päätellä, mitä tapahtuu kun alussa olevan sikiön kehitystä häiritään. Kontaktilinsseistä ja sukeltamisesta on vihdoin myös tullut lisäselvyyttä viime vuoden aikana. Tavanomaisilla kontaktilinsseillä sukellettaessa syntyy normaalin dekompression aikana kuplia sarveiskalvoon vaurioittaen nam juuri pupillan (muistuaisen) aluetta. Vauriot voidaan välttää poraamalla 0.4 mm:n reikä keskelle piilolasia tai käyttämällä erikoisrakenteisia pehmeitä

kontaktilinssejä. Tutkimusryhmä tosin päätyi suosittelemaan hiottua maskia, kuten aikaisemmatkin. Sukeltajantaudin hoidossa on myös tullut uusia vaihtoehtoja esille. Torontossa on tehty töitä maanalaisen kimpussa ja sukeltajille/tunnelityöläisille on myös siellä sattunut ikäviä sukeltajantautitapauksia. Osalle potilaista uudelleenpaineistaminen ei tuonut hyötyä toivotulla tavalla. Niinpä otettiin hypotermiaeli jäähdytyshoito avuksi ja tulokset paranivat. Asia on sen jälkeen vahvistettu myös eläinkokein kuluvan vuoden aikana. Entä mitä Suomalainen urheilusukeltaja mokomalla tiedolla tekee? Paljonkin, kun nyt kerran taas on tulossa muotiin kaikenlainen törmäily. Vahingon satuttua taitaakin olla hyvä värjötellä kylmassa märkäpuvussa kuljetuksen ajan, ettei lämmenneen rasvakudoksen kaikki typet ruuhkaudu yhtaikaa verenkiertoon. Lohdutuksena Suomalaisille tunareille kerrottakoon Italian uusimmat tiedot. Tutkimukset siellä sattuneista sukeltajantautitapauksista on saatu analysoitua vuosilta 1978 ja -79, yhteensä 209 tapausta. 207 tapauksessa oli ylitetty suoran nousun aikakirjat, ja dekot oli joko jääneet pitämättä tai olleet puutteellisia. Yleensä syynä oli ilman loppuminen pulloista. Toinen yleinen syy oli liian suuri nousunopeus, useimmilla n. 20 m/s (siis sovellettu 18 m/s). Vuoden 1979 tapauksista yli puolet sattui toisen tai kolmannen sukelluksen jälkeen saman vuorokauden aikana. Eli kaiken kaikkiaan samat syyt kuin meilläkin, ei vikaa laitteissa vaan laitteiden käyttäjissä. Mitkähän lienevät onnettomuusluvut sitten, kun päästään Jenkkien viime vuoden sukellussyvyyksiin. Atlantis III:lla sukellettiin 4 päivää 650 m:ssä ja tehtiin sieltä vuorokauden trippi 686 m:iin.

Seppo A. Sipinen


Meri luovuttaa aarteensa ~=~~~===~~ Suomenlahdella purjehti aikoinaan koko joukko kauppalaivoja, joiden reitti kulki Itämereltä usein Pietariinkin saakka. Aluksilla oli lastinaan kaikkea mahdollista kauppatavaraa kallisarvoisia taideteoksia myöten. Meri vaati kuitenkin noina aikoina omat uhrinsa, eivätkä kaikki laivat päätyneet milloinkaan määräsatamaansa. Laivaväy~=-"~_""=:II~~"-- lien varrelta löytyy runsaasti vanhoja laivahylkyjä, jotka kätkevät uumeniinsa tuntemattomia aarteita. Tämä salaperäinen merenalainen aarteisto on kautta aikojen askarruttanut ihmisten mieliä.

Christian Ahlström

-

Syvyy kS Ie n -Sta--

SYII

Kiehtovassa teoksessaan Syvyyksien sylistä Christian Ahlström paljastaa muutamien 1700-luvulla haaksirikkoutuneiden laivojen kohtalon ja kätketyt aarteet. Ker .' nojautuu vanhoihin dokumentteihin ja on erittäin mielenkiintoista luettavaa kaikille meren salaisuuksista ja purjehduksen historiasta kiin los1H~."• •"rf1_~~~7 tuneille. Valokuva- ja piirroskuvitus lisää teoksen havainnollisuutta. Kirja lopussa on erittäin mielen.~ .~~== kiintoinen, autenttine 1- ............._ _. . . . ote 1700-luvun navi,;,--4~-_-~.!! gointikäsikirjasta. Ovh. sido 82,-

Karisto


Jälleen Keiteleellä 28/8 1982 Kello oli 9.30 lauantaiaamuna kun vedimme veljieni Oskun ja Ipen kanssa märkäpuvut päällemme. Sää oli kohtalaisen mukava, vaikka eilisiltana olimme joutuneet tulomatkan taivaltamaan vesisateessa. Nyt odotti vene kuljettajineen rannassa pääsyä hieman sumuiselle Keiteleelle pudottaakseen kolme miestä Lintuluotoon tutkimaan mm. pohjassa poukkoilevia pikkueläimiä, järvikatkoja, niiden synkässä elinympäristössä. Laitteet selässä astuimme veneeseen ja kokka käännettiin kohti luotoa. Perillä kierähdimme yli laidan ja eno ankkuroi veneen. Laskeuduimme kuuden ja puolen metrin syvyyteen pimeyteen savipohjalle. Kiviä oli siellä täällä. Vaihdoimme OK-merkit ja lähdimme kiertämään luotoa valaisimet tuikkien. Osku oli vailla valaisinta tarkoituksella varusteinaan pieni haavi ja muutama lasipurkki katkoja varten. Kahdeksassa metrissä olimme luodon sivussa pelkällä savipohjalla ja valokeilat tavoittivat pieniä kiiskenpoikasia. Osku otti pyydettyäni kaksi pientä eväkästä purkkiin akvaarioon vietäväksi. Pohja pysyi melkein tasaisena ja syveni huomamattoman hitaasti. Katkoja näkyi harvakseen y ksittäin, mutta pyydystys ei vielä tuottanut tulosta. Noin kymmenessä metrissä sai pikkuveli ensimmäisen haaviinsa ja heti perään toisen. Pienen neuvottelun jälkeen nousimme pintaan ja vasta ylhäällä siirsimme saaliimme purkkeihin. Aikaa oli kulunut neljäkymmentä minuuttia tähän retkeen ja uimme veneelle. Mökillä odotti ruoka ja syötyämme laitoimme saaliin talteen. Suunnittelimme myös toista tutkimusretkeämme. Niemen toisella puolella oli suojalsempi lahti ja sinne päätimme suunnata matkamme. Haimme autosta täydet laitteet ja sonnustauduimme varusteisiimme. Sukelsimme tutusta kalliorannasta pimeyteen kompassin näyttäessä suuntaa, mutta kivikkoa ei löytynyt eikä liioin katkojakaan. Sen sijaan pyydystimme kyllä pari eväkästä lisää. Sitten nämä vaaleat kellertävät tai harmahtavat puikot pohjassa. Sain tietoa, että ne ovat järvisieniä, eläimiä siis. Niitä löytyi kuudesta metristä aika paljon ja eri kokoisia haaroittuneita rykelmiä. Suurin ryhmä 10

oli noin 25 cm korkea ja saman verran leveä. Suurin syvyytemme oli nyt vain yhdeksän metriä ja 45 min. kulutimme tähän pikku eläinten tarkkailuun. Ylös tultuamme odotti sauna lämmitettynä, joten pian varusteet riisuttuamme istuimme saunan lauteilla retken vaiheista keskustellen. Tärkein huomio oli se, että sukelsimme liian matalalla ja siitä johtuen ei kivikkoa löytynyt sen paremmin kuin katkaparviakaan. Pimeys oli huomattava jo kuudesta metristä lähtien joten valaisimilla oli kyllä käyttöä. Illalla kiersimme Oskun kanssa Kummeliniemen ja tutkailimme rantavyöhykeen elämää lampuilla tuikkien kallioilta käsin. Ipe kiersi snorkkelilla sukeltaen toisen puolen niemestä ja nousi sopivasti rantakalliolle ihailemaan revontulia kanssamme. Sunnuntaiaamuna sukelsin Osku parinani niemen kupeessa etsien pieniä pohjassa eläviä eväkkäitä. 30 min. seikkailimme matalassa kivikkorinteessä kiviä käännellen ja saimme keräilyastioihimme täytettäkin. Näkyvyys oli noin neljän metrin luokkaa ja vanha tuttu niemen reunakivikko oli mukava tutkia viime kesän jälkeen uudelleen. Emme levänneet kuivilla kauaakaan kun jo vedimme kaikki kolme varusteet niskaamme ja kahlasimme mökin hiekkarannan matalaan veteen. Otimme suunnan Kummelinie-

men kärkeen. Sinne sukelsimme matalalla ja jatkoimme niemen kärjestä alas kivikkorinnettä joka syvemmällä muuttui savirinteeksi. Pimeää oli ja valaisimessakin heikot paristot. Hiljalleen jatkoimme alas 16 metriin. Rannan vihreät puikot olivat täällä muuttuneet harmaiksi. Kiiskiä oli paljon, eivätkä ne juuri valokeilassa liikkuneet. Katsoin kompassista suuntaa ja lähdimme tekemään pientä kierrosta takaisin mökkirantaa kohti. Rinnettä ei enää varsinaisesti ollut vaan rantaa kohti syvyys pieneni melko hitaasti kymmenkunta metriä ja sitten valo tunkeutui jo sen verran veden alle että valasimet saattoi sammuttaa. Syvyys oli viisi metriä. Olimme lahdessa ja pohjassa erottui tukkeja, useampiakin. Kaksi niitä oli pohjassa tukevasti pystyssä. Vähän aikaa kiertelimme niitä katsellen ennenkuin edessämme nousi pieni töyräs ylös ja matala hiekkaranta avautui aurinkoisena eteemme. Nousimme vedestä ja kahlasimme maihin. Seuraava työmme oli jo varusteiden pakkaaminen ja autolle kantaminen. Sukellusviikonloppumme oli lopussa ja kotimatka alkamassa.

Seppo Tauru Riihimäen Urheilusukeltajat P.S. Järvikatkana käsitellyt eläimet olivatkin halkoisjalkaisia. Aina oppii uutta.

LENTÄEN SUKELTAMAAN - MIHIN SUKELLUSVÄLINEET? Koska tieto pakkaa ajan mittaan katoamaan, otan esille jo vanhemman, mutta aina ajankohtaisen asian. Hiihto-, golf- ja urheilusukellusvarusteita koskien FINNAIR lähetti matkatoimistojen johtajille ja osastopäälliköille 1. 12. 1982 voimaan astuneen TILA USLENTO-OSASTON TIEDOTUKSEN S-1/81. Tiedotuksen otsikko kuului: YLIPAINOMATKATAVARASEURAMATKALENNOILLA.

* Ylipainomaksut

on jaettu kolmeen ryhmään matkan pituuden mukaan:

ryhmä no 1 2 3

lentoaika alle 5 h 5 -6,5 h yli 6,5 h

mk/kg 20,35,45,-

* Kun

olet maksanut ylipainomaksun Suomessa, on sinulla oikeus tuoda sama määrä matkatavaraa mukanasi myös paluumatkalla.

* Selvitä asia matkatoimiston kanssa jo matkaa tilattaessa. Lentokentän CHECK IN -tilanteessa saattaa olla vaikeuksia kiireen tähden ja jos ylipainomatkustajia on tulossa paljon samaan koneeseen.

Kale


Merivoimien sukeltajakoulutus uudistuu Yleistä Vuoden 1983 alusta merivoimissa otetaan käyttöön uusi varusmieskoulutusjärjestelmä. Nykyisen kahden vuotuisen saapumiserän käytännöstä siirrytään kolmeen saapumiserään. Uudistuksella korjataan jo kauan koulutusta ja toimintaa haitannut suuri varusmiesvahvuuksien heilahtelu. Uudessa järjestelmässä yksikössä on aina päällekkäin kahden saapumiserän varusmiehiä, puolet koulutettuja, puolet erikoiskoulutusta saamassa. Kokonaisuutta selkiinnyttää oleellisesti ratkaisu, jonka mukaan kaikki merisotilaskoulutusta saavat varusmiehet palvelevat jatkossa 330 vuorokautta.

Sukeltajakoulutus Varusmieskoulutuksen uudistumisen myötä uudistuu myös sukeltajakoulutus. Ensimmäinen uuden koulutussuunnitelman mukainen sukeltajakurssi (kurssi n :o 46) toimeenpannaan Helsingin Laivastoasemalla Laivastokoulussa 12. 3.-7. 7.1983. Tältä kurssilta valmistuneet raivaajasukeltajat siirretään jatkokoulu-

tukseen Rannikkolaivastoon, josta myös heidät kotiutetaan. Toinen sukeltajakurssi (kurssi n:o 47) toimeenpannaan 9. 7. - 3. 11. 1983. Kurssin päätyttyä oppilaat jatkavat käytännön koulutuksessa Helsingin Laivastoasemalla, josta myös kotiutuvat. Uudessa koulutusjärjestelmässä sukeltajia koulutetaan näin kahdessa jaksossa. Sukeltajakurssi antaa 4 kuukauden jaksolla raivaajasukeltajan koulutuksen ja valmiuden siirtyä palvelemaan merivoimien sukeltajayksiköissä. Oleellinen muutos aikaisempaan käytäntöön on käytännön harjoittelujakso varsinaisen kurssin jälkeen sekä se, että merivoimat keskittyy vain raivaajasukeltajien kouluttamiseen.

Hakeutuminen kurssille Sukeltakurssi 46 on tarkoitettu ensisijaisesti merivoimien I/83-saapumiserälle sekä maa- ja ilmavoimien saapumiserässä III / 82 palvelukseen astuneille. Valintakokeet toimeenpannaan Helsingin Laivastoasemalla 6. - 9. 2. 1983. Oppilaat kurssille valitaan valintakokeiden perusteella vapaaehtoisiksi ilmoittautuneista va-

rusmiehistä ja kantahenkilökuntaan kuuluvista kaikista puolustushaaroista, ensisijaisesti kuitenkin merivoimista. Sukeltajakoulutukseen ha1ukkaalle suoritetaan joukko-osastossa esivalinta. Mikäli lääkärintarkastuksen suorittanut lääkäri katsoo asianomaisen täyttävän sukeltajalle asetettavat terveydelliset vaatimukset ja joukko-osaston komentaja puoltaa henkilön kouluttamista sukeltajaksi, komennetaan hänet valintakokeisiin. Valintakoe on karsiva. Fyysisen kunnon koesuoritukset arvostellaan pisteytettyinä. Lisäeduksi katsotaan Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n vaatimukset täyttävä lai tesuke 1taja-luokkasuoritus. Valintakokeen suorittaneet hakijat asetetaan saamiensa pisteiden ja psykologisen testin perusteella paremmuusjärjestykseen. Kurssin n:o 46 oppilasvahvuudeksi on suunniteltu 16. Sukeltajakurssille hyväksytyt maa- ja ilmavoimien varusmiehet siirretäänmerivoimiin ja heidän palveluaikansa tarkistetaan 330 vrk:ksi. Kotiuduttuaan heidät sijoitetaan merivoimien sukeltajakoulutettuun reserviin.

s::=====,'- • • Turku, Oy Silja Line Ab, Käsity"öläiskatu 4, puh. 921-652244, Silja Line n terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-6 52244, Silja Lines terminai, Abo hamn, tel. 921-652255.

11


Helsingin edustalla, Gråskärsbådanin matalikolla, noin 6 meripeninkulmaa Harmajasta etelälounaaseen makaa kolmessa osassa M/S Coolaroon hylyn jäännökset. Kokonaisena noin 30 metrin syvyydessä makaava aluksen keula on helsinkiläisten urheilusukeltajien suosima kohde, johtuen erityisesti veden hyvästä näkyväisyydestä. Hylkyä voidaan pitää sijaintinsa vuoksi vaikeahkona kohteena sillä se on erittäin altis kaikille tuulille ja lähen luoto sijaitsee noin puolen kilometrin päässä siitä. M/s Coolaroo oli Göteborgista kotoisin oleva 3231 nettorekisteritonnin ja 5650 dw-tonnin alus, jonka syväys oli 20 jalkaa. Alus oli rakennettu vuonna 1956. Sen omisti Transmark-varustamo, joka on Transatlanticin sisaryhtiö.

M/S COOLAROO RADTILAIV ASTA SUKELLUSKOHTEEKSI Seuraavassa seuraamme aluksen viimeisten päivien tapahtumia.

27. lokakuuta 1961 M/s Coolaroo lähti klo 18.00 Katajannokan rannasta kohti Rostockia lastaamaan perunoita. Alus jätti luotsin normaaliin tapaan Harmajan ulkopuolelle jatkaen matkaansa 3-4 beauf. tuulessa. Näkyvyys tuona iltana oli 4-5 mailia. Helsingin rannikkoradio vastaanotti aluksen hätämerkit 18.57, jolloin alus oli ajanut karille Gråskärsbådanin luona, noin 10 kilometriä Harmajasta etelälounaaseen. Karilleajossa alus oli saanut vuodon mm. pohjatankkiin. Onnettomuusaluksen avuksi lähti pelastusristeilijä Harmaja ja merivartiostoaluksia sekä myöhemmin myös Neptun-yhtiön pelastuslaiva Herkules. Pelastusristeilijä Harmaja luotasi syvyydet aluksen ympärillä ja jäi yöksi vartioon.

28. lokakuuta 1961 Miehistön kertoman mukaan alus oli ajanut karille "täydellä vauhdilla". Alus oli poikennut väylältä liiaksi oikealle. Puolentoista kilometrin päässä karilleajopaikasta on Gråskärsbådanin loisto sekä puolen kilometrin päässä kaksikin luotoa, joiden olisi pitänyt näkyä tutkassa. Alus oli varustettu asianmukaisin merenkulkuvälinein. Alus oli juuttunut karille siten, että se oli ainakin 1- ja 2-ruuman osalta kiinni kallionkielekkeellä kun sensijaan perän puolella oli vettä runsaasti. Aluksen keula oli siten useita metrejä kohollaan ja perä heilui hiljalleen. Aluksesta oli levinnyt mereen runsaasti 12

öljyä koska se oli saanut vuodon 2-ruuman lisäksi molempiin tankkeihinsa. Alusta yritettiin ensimmäiseksi saamaan karilta suoralla vedolla, mutta ensimmäinen yritys epäonnistui hinausvaijerin katkettua. Uusien yritysten jälkeen todettiin, ettei alus lähde irti vetämällä, vaan sitä täytyy kallistaa. Vetoyrityksissä alus oli käyttänyt omia koneitaan apuna. Illalla klo 19.15 aikaan laivasta tuotiin maihin 22 henkilöä, heidän joukossaan miehistön perheenjäseniä. Lisäavuksi paikalle oli hälyytetty Neptun-yhtiön Helios Kotkasta. Alukseen jääneet 20 miestä totesivat, ettei sitä voida hinata satamaan öljynvuotovaaran vuoksi ellei sen vaurioituneita tankkeja saada paikatuiksi tai tyhjennetyiksi.

29. lokakuuta 1961 Yrityksiä aluksen irroittamiseksi jatkettiin tuloksetta.

30. lokakuuta 1961 Aluksen irroitusyrityksiin saapui jäänmurtaja Sampo. Yritettäessä hinata alusta karilta se kääntyi jonkin verran, jolloin pohjalevyihin konehuoneen kohdalla syntyi uusi repeämä ja konehuone täyttyi vedellä. Nyt olivat siis sekä konehuone että 2-ruuma täynnä vettä. Koska aluksen sähkö- ja lämmityslaitteetkin olivat poissa toiminnasta veden vuoksi ei sen omia pumppuja voitu enää käyttää. Tämän seurauksena loputkin aluksen miehistöstä päällikköä, perämiehiä, konepäällikköä ja paria konemiestä lukuunottamatta siirtyivät maihin.

Vaikkakin aluksen toisessa polttoainetankissa oli vuoto oli siinä yhä 800 tonnia öljyä. Alueella vallinneen kovan aallokon vuoksi ei aluksen viereen kuitenkaan voitu ohjata tankkilaivaa, johon öljy olisi saatu siirretyksi. Myöskään sukeltajat eivät voineet tiivistää alusta ulkopuolelta aallokon vuoksi.

31. lokakuuta 1961 Pelastustyöt näyttivät yhä vaikeutuvan 6 beauf. merenkäynnin ansiosta, joka rasitti aluksen runkoa. Sen pelättiin voivan murtua.

1. marraskuuta 1961 Aluksen pelastusyrityksiä jatkettiin koko päivän. Vihdoin jopa sukeltajat pääsivät tutkimaan aluksen vaurioita. Tilanne näytti toivottomalta.

2. marraskuuta 1961 Aluksen pelättiin katkeavan 2-ruuman kohdalta.

5. marraskuuta 1961 Onnettomuuspaikalle saapui ruotsalainen pelastusalus Ajax. Esitettiin mahdollisuus tuoda Ruotsista ponttooneja, joiden varassa onnettomuusalusta olisi voitu kannatella. Tilanteen epätoivoisuudesta johtuen tähän ei kuitenkaan ryhdytty. Alus oli jo revennyt melkein poikki lauantaina raivonneen 7-8 beauf. tuulen vuoksi. Peräosa oli vaarassa upota millä hetkellä hyvänsä, mutta keulaosa sen sijaan oli kiinni karikossa. Pelastusyhtiö Neptun kuitenkin arveli, että oli teoreettisia mahdollisuuksia estää alusta uppoamasta mikäli sää olisi maanantaina hyvä. Aluksen irtaimiston pelastamiseen


muihin aluksiin ryhdyttiin. Kaikki arvokas omaisuus mm. tutkalaitteet, kompassit ja sähkömoottorit poistettiin samoin pelastusalus Meteorin asettamat pumput ja pelastusvälineet kuljetettiin turvaan. Seuraavaksi paikalle tuotiin proomu, johon öljyä aiottiin pumpata.

6. marraskuuta 1961 Aluksen keulaosa oli käytännöllisesti katsoen irti komentosillan alapuolelta saakka, paikasta jossa sijaitsi aluksen salonki. Keula oli kääntynyt jonkin verran oikealle ja kallistunut noin 20 astetta. Peräosa oli painunut komentosillan kohdalta metrin verran. Pelastustöitä johtavan Meteorin päällikkö John Gebnard kertoi, että aluksen 4-ruumaan aiottiin lastata 400 tonnia hiekkaa, jonka avulla se voitaisiin tasapainottaa. Tämän jälkeen alukseen kiinnitettäisiin jälleen vaijerit ja sitä yritettäisiin hinata. Mikäli tuuli kuitenkin yltyisi pelastajat olisivat keskiviikkona valmiit ratkaisevaan yritykseen.

7. marraskuuta 1961 Alukseen tuotu 418 tonnia hiekkaa osottautui riittämättömäksi ja siksi

Carola lähti hakemaan 500 tonnia hiekkaa lisää Porvoon saaristosta. Voimistunut tuuli on kuitenkin vaikeuttanut hiekan ajoa. Karilleajon syystä kerrottiin seuraavaa: Luotsi oli saattanut aluksen normaaliin tapaan kahden meripeninkulman päähän Harmajan majakasta ja antanut sille suunnan jatkaa eteenpäin. Alus oli todennäköisesti erehtynyt majakoista ja poikennut suunnasta jo parin meripeninkulman päässä sillä seurauksella, että se oli ajanut karille. Karilleajonäytelmän lopputuloksena aluksen keula upposi noin 30 metrin syvyyteen ja sen peräosa jäi karille vielä kolmeksi vuodeksi. Hylyn ostaja, Toivo Torkkeli, purki aluksen peräosan ja myi sen arvokkaimmat osat. Purkutöiden aikana hylystä pääsi veteen runsasti öljyä. Vuonna 1979 hylyn omistaja pyrki saamaan Merenkulkuhallituksen mukaan hylyn keulaosan nostoon vedoten mm. siihen mahdollisuuteen, että siinä oleva öljy voi karatessaan aiheuttaa huomattavia saastevaikutuksia pääkaupunkiseudun vesialueilla. Merenkulkuhallituksen kanta oli kuitenkin se, ettei öljystä

KILPAILUKUTSU •• •• RAPYLAUINNIN

ole vaaraa sen paksuuntumisen vuoksi. Ylitarkastaja Heikki Muttilainen totesikin: "On varmaa, ettei öljy sieltä ainakaan yhdessä ryöpsäyksessä lähde liikkeelle. Tankkeihin ehkä syöpyvistä ruosterei'istä öljyä saattaa ilmaantua pintaan pienin erin." M/s Coolaroon karilleajosta on nyt kulunut runsaat 20- vuotta. Tänä aikana hylystä on tullut eräs suosituimpia sukelluskohteita pääkaupunkiseudulla. Sen lisäksi, että voimme näin hyödyntää sitä, on meidän myös tunnettava vastuumme siitä. Jokainen sukeltaja, joka havaitsee sen käyneen vaaralliseksi öljynsä tai sukellusturvallisuuden (murtumisvaara) vuoksi on velvollinen tiedottamaan siitä viranomaisille ja myös sukeltajien oman lehden välityksellä muille sukeltajille.

Timo Karkola MARINUS Lähteet: Uusi-Suomi Helsingin Sanomat Suomen Sosialidemokraatti Helsingin Yliopiston kirjasto

KILPAILUT

JYVÄSKYLÄSSÄ 29.01.83 ALKAEN KELLO 15.00

KILPAILIJOILTA VAADITAAN VOIMASSA OLEVA LÄÄKÄRINTODISTUS VOIMASSA OLEVA KILPAILULISENSSI LAITELAJEISSA: PM-KORTTI OPPILASKORTTI SUKELLUSKURSSIN TODISTUS KILPAILUISSA NOUDATETAAN KANSAINVÄLISIÄ RÄPYLÄUINNlN KILPAILUSÄÄNTÖjÄ. SEUROILLE LISÄÄ TIETOJA KILPAILUISTA LIITON SEURAPOSTISSA. KILPAILUTERVEISIN JYVÄSKYLÄN DELFIINIT RY. 13


Vedenalaisen valokuvauksen Suomen Mestaruuskilpailu 1982 Paikka: Suomenlahti, Kotkan saaristo Aika: 25-26. 9. 1982 Kilpailun järjestäjänä toimi Sukellusseura Vesikot ry. Kouvolasta. Tapahtuma oli monen urheilusukeltajan ja partiolaisen tunteman SaareIman Reijon muistokilpailu. Hänhän katosi v. 1978 sukellusmatkallaan Maltalla. Kilpailusarjoina oli luokat A ja C (mustavalkoiset paperikuvat ja väridiakuvat) . Tukialuksena toimi VI VAN-yhdistyksen uljas kaljaasi Ml AUX VIVAN. Missä olitte Suomen VA-kuvaajat? Näin voi todella kysyä. Odotimme runsasta osanottoa, mutta kuinka kävikään. Kilpailupäivän koittaessa olimme saaneet oman seuramme kuvaajien lisäksi vain yhden ennakkoilmottautumisen. Kisasta oli näkyvä tiedotus Urheilusukeltaja-Iehdessä n:o 3 ja puskaradio hoiti oman osansa, mutta eipä tuottanut tuloksia. Joka tapauksessa kisaan lähdettiin Kouvolasta toiveikkain mielin pistämään kampoihin sille yhdelle urhoolliselle ei Vesikolle. Mutta, saapuessamme Hietasen laituriin, suhahti ohitsemme keltainen Fiiatti, jolloin totesin; siinä taisi lähteä viimeinenkin vastustaja Vesikkojen murskaavalle V A-kuvaus taidolle. Näin oli tapahtunutkin. Kotkan edustaja oli käynyt ilmoittamassa olevansa estynyt osanotto on äkillisen sairastumisensa johdosta. Näin kilpailusta muodostui seuramme jäsentenvälinen kamppailu.

meroita, salamana Nikon SB-10I. Näillä eväillä ja runsaalla mielikuvituksella varustettuina pulahtivat sukeltajat mereen näppäämään vuoden 1982 V A-väridiaa. Kohteita oli kiitettävästi. Moni teki puheittensa mukaan upeita otoksia Vivanin-pohjan anatomiasta, joku tutkaili rakkolevien huojuntaa leppeässä aallokossa, eräs osui vanhan höyry-hinaajan hylyn rippeille ja kaikki lienevät kuvanneet avustajaa mitä erilaisemmista perspektiiveistä. Näkyvyys/sameus oli kohtalaista; valoa tuntui riittävän 3-4:ssä metrissä ilman salamaakin. Kuvaajat viihtyivät meressä keskimäärin 70 min., joten kilpailuajasta jäi melkein kolme tuntia saatujen otosten kuvailemiseen saunan lauteilla. Veden kihahdellessa kiukaaseen otti kippari suunnan Ulko-Tammion suojaiseen lahteen, josta useimmiten on löytynyt tilaa vielä yhdelle. Niin myös nytkin. Pian oli kaljaasi kiinni kaijassa ja päällystökin pääsi iltavapaalle.

Syysillan tunnelmia Suuntana Koivuluoto Kilpailujoukkueenkuljetusalus VIV AN irtosi laiturista 25. 9 klo 9.00 mukanaan viisi kuvaajaa sekä lukuisia avustajia. Meri oli tyyni ja sää mitä aurinkoisin. Kippari otti suunnan kohti Koivuluotoa, jonka rantavesissä tuli tapahtumaan kilpailu luokassa C. Saari saavutettiin muutamassa tunnissa. Kuvaajat olivat varusteissaan ankkurin molskahtaessa mereen parin sadan metrin päässä Koivuluodon rannasta. Raatikaisen Ilpo ja Toijosen Tapani hoitelivat järjestelyt joutuisasti ja kisa pääsi alkamaan. Kukin osallistuja sai mukaansa kymmenen ruutua Kodak 400 ASA väridia filmiä. Kuvauskalustona oli lähinnä uutukaisia Nikon IV -A ka14

Illanvietto laivalla sujui iloisissa merkeissä. Sauna oli ahkerassa käytössä ja syksyisen viileä meri tarjosi vilvoittavan sylinsä löylyjen välissä. Illan pimetessä kokoonnuttiin aluksen ruumaan pitkän pöydän ääreen, jossa oli tarjolla maukasta purtavaa. Ruokailun lomassa tehtiin suunnitelmia seuraavan kuvauspäivän aiheista ja kohoteltiin maljoja milloin millekin. Ohjelmassa seurasi peli kortin heitto-kilpailu, jonka epävirallisen SM-tuloksen viskasi suveneeristi K. Alho Vesikoista. Kortti lensi likimain viisi ja puoli metriä. Toimintaa riitti vielä puolen yön maissa seuratessamme radiosta Formula 1 autojen MM-osakilpailua Los-Anglesesissa. Rosbergin napates-

ssa maailmanmestaruuden kantoivat sukeltajien eläköön huudot varmaan itäisen naapurimme kuulovartioon asti. Ilta päättyi pilvettömän tähtitaivaan ihailuun lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi.

II-kilpailupäivä Aamu valkeni saaren ylle aurinkoisena ja meri oli yhtä hyväll,ä tuulella kuin edellisenä päivänäkin. Rohkeimmat riisuivat paitansa aamupäivän lämmössä ja antoivat syysauringon porottaa pintaansa. Puoliltapäivin suuntasimme kohti Kilpisaaren vesiä, jossa kilpailtiin luokassa A. Tunnin ajomatkan jälkeen ankkuri molskahti mereen Kilpisaaren etelä-kärjessä. Paikalla oli vettä neljästä viiteentoista metriin. Toimitsijat jakoivat kullekin kuvaajalle kymmenen Kodak 400 ASA mustavalko-ruutua ja kisa pääsi alkamaan. Kuvauspaikka osoittautui kohteiltaan edellistä köyhemmäksi, joskin näkyvyys oli hiukan parempi. Ruutuja lienee valotettu lähinnä avustajan temmellyksiin tai tukialuksen ankkuriin ynnä vetokalustoon. Merenpohja paikalla oli kovaa savea, joten huolimatta runsaasta "räpyläliikenteestä", säilyi näkyvyys parhailla kuvauspaikoilla hyvänä. Toiminta sujui jälleen joutuisasti ja muutaman tunnin kuluttua oli joukkue jo lämmittelemässä saunan löylyissä. Päivä alkoi kääntyä iltaan, joten heti sukellusten jälkeen suuntasimme kohti rannikkoa. Syksyinen päivä on lyhyt, pimeys oli peittänyt kaupungin saapuessamme laituriin kello 19:sta tienoilla. Viikonloppu merellä oli jälleen kerran ohitse ja kilpailu-kuvat "purkissa."

Lopuksi... Tapahtumana kilpailu oli onnistunut; sää suosi ja huolto pelasi. Olosuhteet olivat jokaisella kuvaajalla samat, joten taito ratkaisee mitalisijat. Se lienee jo varmaa, että viisi ensimmäistä sijaa menevät Kouvolaan. Ensi vuonna järjestämme vastaavan tapahtuman, jolloin saanemme vastaamme hyvän joukon vedenalaisen valokuvauksen ystäviä.

Jukka Itkonen Sukellusseura Vesikot ry., Kouvola


nnnaa J

Viking Sport

säätötilawuspuku urheilusukeltajalle Viking Sport on kokeneen urheilusukeltajan lämmin säätötilavuuspuku. Viking Sportilla liikkuminen on vaivatonta ja kevyttä. Siksi Viking Sport tarjoaakin urheilusukeltajalle miellyttävän sukellusparin ympäri vuoden. Viking Sport puvun materiaalivalinnassa on kiinnitetty erityistä huomiota mahdollisimman hyvään liikkumisvapauteen ja kevyeen

koisen painevaurion vaaran korvissa, on kiinnitetty velcronnauhalla lateksihupun sisäpuolelle. Olkavarrelta toiselle ulottuva vetoketju tekee pukemisen ja riisumisen vaivattomaksi. Automaattinen poistoventtiili huolehtii tasapainotuksesta. Viking Sport pukuja valmistetaan kolmea ..~OIVlllrc, eri kokoa. , VIKING "\. I

~2

'-\

-~ +'i

i~E 't.~"# (\~~+o

""""'CE~ ,."

Vatsan päällä oleva vahvike puolestaan suojaa laitteen ja painovyön soljilta. Sisäkaulus ja kalvosimet on valmistettu erittäin joustavasta lateksikumista. Lämpöhuppu, joka myös estää ulMateriaalin kestävyys repeytymistä ja vastaan on myös varmistettu. Lisävahvike, joka ulottuu varpaista polvien yläpuolelle, suojaa esim. ~ rannalle noustaessa. ,

.-:

~.r

Teollisuuskatu 34, PL 55 20521 Turku 52 Puh. 921-376700

:1


Ivalojoen upea laakso Kultalasta ylöspäin eli länteen. Pekka Lindfors Freddie Liebreich (Lontoo) Michael Liebreich (Lontoo) Ilpo Salmi Michael Lindroos (Australia) Paavo Nieminen Edvin Malmsten Robert Malmsten Magnus Malmsten Aarne Kokko Timo Kokko Birgitta Bergenhill (Ruotsi) Knutte Claesson (Ruotsi) Curre Ruokolahti Ari Nyqvist

Ihanaa koskenlaskua

K ultasukellusta Plaraan läpi vanhat vuosikerrat, löydän tämän saman otsikon numerosta 2, 1975. Senjälkeen on liiton jäsenmäärä moninkertaistunut, lieneekö syytä kertoa miten kultasukeltajat ovat toimineet nämä kulu· neet 7 vuotta? Moni ei tiedä meistä mitään.

Kultamaille mennään autolla E4:sta ennen Ivaloa Sotajoen tietä länteen Ivalojoen rannalle. Lasketaan veneet vesille - parhaiten pärjää kumiveneillä - ja lasketaan 25 km, niin ollaan jo keskellä parasta kultamaisemaa. Koskia on yksi kilometriä kohti, mutta melko vaatimattomia kaikki. Eniten haittaa tekee matala vesi ja lukuisat kivet. Jos kanootilla laskee pitää olla paljon paikkausvälineitä. Vesi on kirkasta, heinäkuussa 12°-16° ja pitkin rantoja on kilometrikaupalla snorkelisyvyydessä kaivauskelpoisia paikkoja. Kuivalla säällä on muutamin paikoin vain 10 cm vettä, joten syväkulkuisella painavalla veneellä ei pääse mihinkään. Retken päätteeksi jatketaan koskenlaskua 30 km ja 30 koskea, ja ollaan Tolosessa, minne voi tilata taksin, ja hotellissa voi sitten maksaa drinkit hipuilla. Pieni perä moottori on tarpeen, muuten ei kumiveneillä pääse päivässä pois, vaan joutuu yöpymään.

Nykytilanne Ivalojoella Hieman historiaa 50-luvun loppupuolella keksittiin Valloissa vesipumppukäyttöinen ejektoriperiaatteella toimiva imulaite, joka imee veden alla soraa ja erottaa siitä kullan - jos sitä sorassa on. Skin Diver Magazine:ssä oli kiihottavia juttuja Kaliforniassa saaduista kultamääristä, ja oli kuvia imulaitteista. Rakensin 4" imuaukolla varustetun laitteen, joka 3,5HP pumpulla imi hiekkaa vallan kauheasti, ja 1960 lähdettiin Lappiin. Retkillä 60, 61 ja 64 etsittiin paikkoja ja kehitettiin menetelmää ja työkaluja. Tulos oli vain 30-40 g. kultaa per retki. Vuonna 68 teki Peter erittäin lupaavan löydön Ivalojoen Kultalasta alaspäin KolmoskoskeIla, ja siellä on s~tten ahkerasti 16

kaivettu vuosina 74, 75, 76, 77, 79,80 ja 82. Nyt on käytössä sekä 5" että 6" imulaitteet 5HP moottoreilla, sekä pieni imulaite 1,25HP moottorilla prospektointia varten. Melkoinen joukko sukeltajia on ollut mukana, toiset vain kerran - niinkuin se joka reissun jälkeen sanoi: - "ei koskaan enää", toiset useammin, niinkuin Edvin Malmsten joka on tehnyt kaksi viikon kestävää vierailua valtauksella, ja kummankin kerran on tulos ollut sillä viikolla ennätysmäinen. Ja tässä luettelo heistä kaikista: Prolle Jansson Peter Jansson Lars Jansson Uffe Carpelan Leif Groundstoem Boris Winterhalter

Vedenalaisia yrittäjiä samanlaisilla pummpukäyttöisillä imureilla alkaa olla yhä useampia, ja kaivinkoneen käyttäjät ovat vallanneet monta kilometriä purouomaa siellä minne isoilla koneilla pystyy ajamaan. Onneksi ei Ivalojoen keskijuoksulle painavilla laitteilla niin vain pääse. Mutta parhaalla alueella ei tänä vuonna saa valtausta lainkaan, kaikki on vallattu. Valtaus on voimassa 5 vuotta, ja minusta tuntuu että nykyinen kultakuume laskee taas useimpien kaivajien saadessa verrattain vähän kultaa. Siis muutaman vuoden kuluttua voi Kauppa- ja Teollisuusministeriöstä kysellä onko vapaita paikkoja. Tänä vuonna on valtaushakemuksen leimavero nostettu 100:sta 1000:een markkaan (yksi nolla lisää), lisäksi tulevat valtaus-


sulatettavaksi jää hinta selvästi alle 100,-/g. Monet tekevät tai teettävät hipuista korviksia, riipuksia y.m. koruja, joista maksetaan hyvä hinta.

Varoitus optimisteille

Prolle esittelee kultasukeltajan välineitä: kumivene, pumppu, 6" imuri, vaskooli, polvisuojukset, kiviharava, sorkkarauta maksu ja valtauskorvaus maanomistajalle (valtio), nämä ovat sentään pienempiä jos valtaus on pieni. Noin 500 m on ollut tavallinen valtauksen pituus, mutta isommankin saa. Ilman sitä ei saisi kaivaa.

Isot hiput, paljon kultaa Kolmosenkoskella, niinkuin monin paikoin Ivalojoen 15 km pitkällä kultapitoisella alueella, tulee rannasta ulos kalliopenger, jonka päällä on melko vähän soraa ja 50-100 cm vettä. Imulaitteella poistamme soran kallion päältä, silloin jää usein kallion koloihin ja halkeamiin näkyviä hippuja, jotka poimitaan pienellä käsi-imurilla. Kangella väännetään lohkareita irti, alta löytyy uein taas kultaa. Jatketaan ulospäin kunnes syvyys on esteenä, ja sitten vastavirtaan, jolloin n. 2 m pitkän imurin takapäästä putoavat jätteet taas peittävät äsken puhdistetun kallion. Parin tunnin päästä on tankki tyhjä, imuri käännetään ylös-alas ja tyhjennetään vaskooliin, jolla suoritetaan loppuhuuhdotonta. Sitten taas jatketaan, yhteensä 5-6 tuntia vedessä joka päivä, sunnuntainakin. Tänä kesänä 18 työpäivän tulos oli 264 g kultaa, joukossa yli 19 g ja yli 16 g hiput, luultavasti sesongin suurimmat Lapista. Ilma oli kolea ja vesi kylmää, mikä haittasi työntekoa. Edellisellä retkellä oli 24 työpäivän tulos 514 g ja suurin hippu 18 g. Sitä mukaa kun välineitä ja tekniikkaa on kehitetty, on keskimääräinen päivätulos noussut, ollen viime vuosina 14-19 g/päivä. Yleensä on 3 miestä ollut vedessä ja neljäs on p\tänyt va-

Meidän hyvät tuloksemme johtuvat hyvästä paikasta, kalliista välineistä, laajasta kokemuksesta ja armottomasta työnteosta. Monet uudet yrittäjät ovat saaneet vain muutaman gramman viikon tai parin työstä. Kiinnostuneille suosittelen leppoisampaa kumivenematkaa Ivalojokea alas, märkäpuku ja perusvälineet mukaan sekä pinsetti ja pieni purkki hippuja varten. Niitä löytyy paljaan pohjakallion raoista siellä täällä, jos tarkasti katsoo. Tuurilla voi sillä tavalla löytää isonkin. Koskia on kivaa laskea uiden, rannoilla on mainiot leiripaikat, hyttysiä on tässä syvässä jokilaaksossa melko vähän. Ja Prollen leirillä on aina kahvi kuumana.

"Prolle" Jansson

paata, eli kalastellut, hoitanut leiriä ja ruoanlaittoa. Paras päiväsaalis on ollut 100 g ja heikoin n. 1 g joten kovasti vaihtelee.

Kullan arvo Harkko-kullan hinta vaihtelee, mutta Lapin huippukullan hinta vain tasaisesti nousee sen harvinaisuuden ansiosta. Kauniista isomushipusta on kuulemma maksettu jopa 300,-/g, ja pienistäkin tuntuu pohjahinta nyt olevan n. 120,-1 g. Laske siitä päiväansio. Toisaalta on ostajan löytäminen hankala, kun on suurista hippumääristä kysymys. Jos joutuu myymään

Kultaimuri 4:llä suuttimella toimi huonommin kuin yhdellä. Peter käyttää suojahaalaria märkäpuvun päällä.

17


Viikonloppu Fårössä Alunperin oli tarkoitus järjestää viikonmittainen leiri, mutta ohjaajapulan vuoksi lyhennettiin viikonloppuun. Nyt me junioritkin opettelimme Aquariuksella lähtöä; Tulimme sinne klo 18.00, kuten oli sovittu. Tunnin kuluttua lähdimme liikkeelle kohti Nötötä. Kun alukseen oli tutustuttu, valittiin nukkumapaikat. Me tytöt nukuimme keulassa ja pojat viereisessä hytissä. Kaikki istuivat kannella ihailemassa Saaristomeren maisemia. Tosiaan - rantahuviloissa ja kaikenkokoisissa saarissa oli katsomista. Aluksella oli mukana Pena-kapteeni, Anneli ja heidän kaksi lastaan sekä seitsemän junioria. Aika kului nopeasti jutellessa ja maisemia katsellessa. Pena oli ruorissa koko illan, mutta yöllä Timo, junioreista vanhin ohjasi Aquariusta. Kun yö tuli meitä alkoi kummasti väsyttää. Myöhemmin vaijeri katkesi ja alus pysähtyi (ruorin vaijeri). Pena korjasi sen sukelluslampun valossa kuntoon. Kun saavuimme Nötöseen nukkuivat lähes kaikki. Aamulla Lapa herätti meidät aamu-uinnille. Aamupesun ja aamiaspuuron jälkeen lähdimme Nötöstä Fåröseen. Yrittäessämme päästä rantaan isolla Aqariuksella näimme ensimmäiset kampelat. Päästyämme Fåröseen ja tutustuttuamme sen hiekkarantaan lähdimme sukeltamaan syvemmälle. Ne jotka olivat ilman märkäpukua joutuivat jäämään rannalle. Ensimmäinen vastaantuleva kala oli hauki ja Lapa näytti taitojaan

ampumalla sen. Syvemmälle mentäessä ei kaloja nähty, mutta meduusoja oli paljon. Sukelsimme ja uimme pitkän aikaa, ennen kuin näimme jälleen kampeloita jotka onnistuimme ampumaan. Löysimme lisää kampeloita samasta paikasta. Kun saavuimme laivalle meitä odotti ikiihana ateria. Ja nälkä meillä olikin, sillä olimme sukeltaneet neljä tuntia. Illalla paistoimme makkaraa ja suunnittelimme yösukellusta. Lähdimme yösukelllukselle yhdeltätoista. Lainasimme märkäpukujen takkeja kahdelle juniorille, Sirkiän pojalle ja Samille. Sukeltaessa näimme monenlaisia eläimiä, kuten turskan,

SM VA-KALAKILPAILU 3.-4.7.82 Suvisäässä 3.-4. 7. -82 pidettiin SM V A-kalakilpailu. Viikonlopun aikana nostettiin merestä kaikkiaan 885 kampelaa ja 3 ahventa. Kiloja kertyy 208,842 kg, mikä jaettiin tasan kaikkien halukkaiden kesken. Kilpailuun osallistui 24 miestä ja 1 nainen. Joukkuekilpailuun osallistui 9 joukkuetta. Suurin nostettu kala painoi 2,125 kg ja oli 43 cm pitkä. Kalan sai Lauri Ljungqvist, Saaristomeren Sukeltajat.

1. Myyry Jouko Calypso 517 p. 92 kpl, 2. Mäkinen Rauno Saaristomeren sukeltajat 517 p. 89 kpl, 3. Ljungqvist Lauri Saaristomeren sukeltajat 480 p., 4. Tissari Kyösti Lahden Pingviinit 425 p. , 5. V<\nhanen Juha 18

Lahden Pingviinit 381 p., 6. Meriluoto Tero Sukeltajat 78 367 p., 7. Lyy Martti Saaristomeren Sukeltajat 357 p., 8. Haverinen Teuvo Lahden Pingviinit 310 p., 9. Kurki Ari Sukeltajat 78 196 p., 10. Tirronen Jukka Merisukeltajat 193 p., 11. Kangasniemi Ari Sukeltajat RY 191 p., 12. Luotonen Markku Alkon Urheilusukeltajat 176 p., 13. Hynönen Seppo Alkon Urheilusukeltajat 155 p., 14. Suonpää Arto Partio Sukeltajat 152 p., 15. Pyysalo Pauli Partio Sukeltajat 128 p., 16. Mälkiä Irmeli Merisukeltajat 127 p., 17. Kauppila Pepe Lahden Pingviinit 95 p., 18. Johansson Kai Lahden Pingviinit 81 p., 19. Silvasti Ari Sukeltajat 78 78 p., 20. Ristola Yrjö Sukeltajat 78 73 p., 2l. Vilen Matti Sukeltajat 78 64 p., 22. Peura Vesa Sukeltajat 78 61 p., 23.

ankeriaan, ravun sekä hauen poikasia. Mielenkiinnolla seurasimme kalojen liikkeitä. Aamulla lähdimme klo 11.00 Korppooseen. Korppoon lähellä oli hylky, jonne Pena ja Timo sukelsivat laitteilla. Vähän myöhemmin me junioritkin sukelsimme sinne. Hylky oli kolmen metrin syvyydessä. Sukelluksen jälkeen lähdimme kohti Turkua. Meidän oli määrä olla perillä seitsemältä, mutta tulimme vasta kahdeksalta Turun satamaan.

Sukellusterveisin Anne Kytöviita ja Eija Koivisto/Saaristomeren Suk.

Saaristomeren Sukeltajat Lahden Pingviinit 1 Sukeltajat 78 7 Calypso Alkon Urheilusukeltajat Merisukeltajat Partiosukeltajat Lahden Pingviinit 2 Sukeltajat 78 8

1354 p. 1116 p. 636 p. 570 p. 331 p. 320 p. 280 p. 176 p. 162 p.

KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! Kilpailuja tukivat lahjoituksin: - Finnsuit - Optomec - Polarsukellus - Leifmarin - Meduusa - Neptosub - Espoon AutotaIo - Jorvaksen Auto -HOP Kiitämme!


Lahjaksi sukeltajalIe. 1. Uivi "Etelä" monikäyttöliivi • märkäpuvun alle • hallikäyttöön esim. kouluttajille • etelän sukellusmatkoille • kesällä surfaukseen KOOT: naiset XS, S, M, L miehet XS, S, M, L, XL

2. Syvyysmittari Scubapro TALVrrARJOUKSENA

190-

tammikuun-831oppuun (norm. 260,-)

,

280 -

CS 45 ja 70

• lämpökorjattu tarkkuuskoneisto • itsevalaiseva taulu. kumiranneke

4. Naamari "FuturalJ

'

60,-

• uppopallojlijoille sekä junioreille • näkökenttä • pieni ilmatila • hihnan plKalsaa.tO

95,-

• reilun kokoinen, 90 x 150 cm • kotimaista froteeta • kestävä painatus

o varustekassi "Finn-Suit" o räpylät "Unifin XL" avok. o valaisin "Bug Diver 400" o snorkkeli "America" o kompassi "Suunto sk-5" o sukellusaikamittari "Bottomtimer" o A-lippu, virallinen koko o käsineet, 3-sormiset o sukat o sukat kävelypohjin D regulaattorilaukku

90,220,560,35,85,460,90,110,80,180,55,-

Hinnat voimassa vuoden -82 loppuun.

5. Puukko "Mini"

95,-

• harppuunakalastajille • junioreille • sahalaita • narunkatkaisu-ura • tupessa kumiremmit

o Finn-Suit -lahjakortti (lahjakortilla lunastetut varusteet toimitetaan vastaanottajalle rahtivapaasti).

~

I

n-

UI

Pajalahdentie 9

00200 Helsinki 20 Puh. 6922358

~


PIETARSAARESSAKIN TEMPAISTIIN KEVÄÄLLÄ Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving 80 järjesti sunnuntaina 7.3. vesi-shown Pietarsaaren uimahallissa. Shown yhteydessä oli myös näyttely, jossa esiteltiin sukellusvälineitä , kirjallisuutta, lehtiä, sukelluspukuja, valokuvia kerhon toiminnasta ja filmejä. Kaupunginmuseosta oli hankittu vanha sukelluskypärä ja puku; kerholaiset puolestaan olivat tuoneet omia sukellusvarusteitaan näytteille. Näyttelytavaraa kertyikin huomattava määrä. Sukeltajalippuakin muistettiin mainostaa. Lisäksi näyttelyn yhteydessä oli arpajaiset, tarrojen ja muun materiaalin myyntiä, sekä lapsille ongintaa. Filmejä oli sekä kotoisilta vesiltä kuvattuja että kaukaisimmista kohteista kertovia. Liitosta hankittu " Vedenalainen karnevaali" tuntui kiinnostavan yleisöä erityisesti. Yksi videofilmi oli kuvattu Kokkolan ulkopuolella uponneella höyrylaiva Wellamolla , mutta tätä esitystä haittasi liian pieni televisio. Kerholaisten omaa tuotosta edusti Punaisella Merellä kuvattu dia-sarja, jonka esitystä haittasi puolestaan huono esityspaikka; kahvio jos~a näyttely pi20

dettiin oli hiukan liian pieni usean samanaikaisen ohjelman esittämiseen. Varsinainen show esitettiin altaan puolella. Aluksi näytettiin mitä sukeltajat puuhailevat talvisin, eli uppopallo-ottelu, perusvälineiden päälle pukemista veden alla ja muita harjoituksia joilla pidetään kuntoa yllä. Märkä- ja kuivapuku esiteltiin myös altaassa, sekä nostoliivin käytöstä annettiin havaintoesitys. Yhdessä ohjelmanumerossa pohjaan asetettiin laitteita, ja niitä oli vähemmän kuin sukeltajia, jotka puolestaan sukelsivat laitteelta laitteelle. Laitteita nostettiin yksi kerrallaan ylös vedestä kierrosten aikana siten että lopulta seitsemän sukeltajaa kiersi kolmea laitetta. Loppuosa showsta oli hiukan kevyempää. Uimaviesti suoritettiin vaatteet päällä. Uimarit olivat pukeutuneet kuka tyylikkääseen kokopukuun kuka puolestaan hameeseen ja koska dragshow on muotia oli osa miehistä katso nut aiheelliseksi pukeutua naisiksi. Uimatyyleistä mainittakoon osuus joka uitiin varpaat pinnan yläpuolella, jalat edellä. Ehdoton osa vesi-

showta on pellehypyt. Vaikka pellehypyt olivat suurimmaksi osaksi paikanpäällä improvisoituja, nähtiin useita todella upeita ja uhrautuvia leiskauksia. Tämä ohjelmanumero keräsikin suurimmat aploodit yleisöltä. Shown tarkoituksena oli tehdä urheilusukellusta tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa, sekä hankkia seuralle varoja. Molemmissa tavoitteissa onnistuttiin hyvin. Yleisö, jota oli saapunut paikalle runsaasti, sai tietoa urheilusukelluksesta ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Seuramme taas sai aina niin tarpeellista rahaa toimintaansa varten . Suurimman tulonlähteen muodosti ohjelmalehtiseen hankitut ilmoitukset, vaikka pääsy lippu- ja arpajaistuloistakin saatiin hyvin voittoa. Kokonaisuutena ottaen show onnistui erittäin hyvin, eräiltä osin jopa yli odotusten, ja tämä innosti kehittelemään uusia tempauksia.

Terveisin Heikki Haavisto Pietarsaaren urheilusukeltajat Diving 80


HEA - Hätäensiapu Tajuton potilas Aina ensin tarkistettava hengittääkö ja tuntuuko pulssi. Ystäväni Pekka Honkavaara (LL ambulanssi lääk.) sanoo, jotta elvytyksen aikana voidaan jatkaa potilaan tutkimista, muuten tutkit tulevaa vainajaa. Mikäli potilaan niskaan on kohdistunut vamma, älä taivuta päätä taaksepäin, vaan nosta leukakulmista ylöspäin, jolloin kieli seuraa mukana. Mikäli ei väkivaltaa ja pulssi hyvä, sekä hengitys riittävä, ilmatiet avattu! kylkiasentoon ja tarkkailu! Tajuttomuus ei ole tauti vaan oire keskushermoston lamasta. Syyt saattavat olla mm. seuraavat:

1. Keskushermoston ulkopuolelta - Myrkytys: alkoholi, lääkkeet, huumeet ja meitä sukeltajia kiinnostava huonon kompukan tuote HÄKÄ! 2. Aineenvaihduntahäiriö - sokeritauti - veren sokeri liian matala - veren sokeri liian korkea Viina + insuliini = liian matala veren sokeri, joka vaikutta aivoihin, onhan sokeri aivojen tärkeä polttoaine. - hapen puute - sydämen vajaa toiminnot - huono ilma - hiilidioksidia liikaa veressä (astma)

3. Verenkierron häiriö - verenvuotoshokki - sydämen rytmihäiriö - yliherkkyysreaktio Muutama esimerkki tajuttoman potilaan ulkoisen näön perusteella: - väkivallan merkkejä: mustelmat silmien ympärillä 'muurautuneet' - veren vuoto pään aukoista, varsinkin korvista, pään alueen haavakartoitus, aina saatettava lääkärin hoitoon - kalpea hikinen: epäile - verenvuotoshokkia tai liian alhaista verensokeria Tuki veren vuoto, nosta raajat ja turvaa sydämen ja aivojen veren saanti tilanteen mukaan, käytä järkeä, älä hätäänny! - Sokeritautikooma (insuliinin puute) Sinertävä eli SY ANOOTTINEN: Sydämen vajaatoiminta (mahdollinen astma) Keltainen: maksakooma Harmaa: UREMIA Limakalvot helakanpunaiset: ilmeinen häkämyrkytys

Hengityksen hajuista tiedät, että - sokeritautikoomassa henki haisee asetonille - U remiassa voimakas virtsan haju - Maksakoomassa on 'tunkio' ummehtunut hel1gityksen haju - Alkoholin haju ei aina merkitse sammunutta ja leppoisaa hymähdystä, vaan myrkytystilaa, joka on mahdollisesti laukaissut jonkun muun piilevän taudin Tajutonta uhkaavat vaarat ja toimenpiteet - tukehtuminen (omaan oksennukseen) - kiristävät vaatteet, ne on löysättävä - tekohampaat pois - kylkiasento mikäli mahdollista - potilasta on jonkun koko aika tarkkailtava - tulehdukset - lämpötilojen aiheuttamat häiriöt - lämpöhal vaus - vajaalämpöisyys Entä keskushermostoperäiset syyt: Enstekst törmäisyt: aivotärähdys tai aivoruhje, verenvuoto Aivojen ja sen kalvojen tulehdus. Epilepsiakohtaus tai sen jälkitilat:

Jukka Tirronen - ennakoiva vaihe - jäykkä eli tooninen vaihe, jälkivaiheena hämärätila. Alkoholi sen kaikissa vaiheissa sekä valvominen lisäävät kohtausherkkyyttä. Tapahtuma saattaa laukaista toisen eli saatat hoitaakin monivammapotilasta. Valmistaudu imemään oksennusta suusta ja nielusta. TYYNYT POIS PÄÄN ALTA! Tuntien makuuttaminen samassa asennossa aiheuttaa myös ongelmia, ihon painevauriot, makuuhaavat. Seurannasta: hengitys, pulssi, reaktiot, tajunnantaso, pupillit, paine. KIIRE ON - pulssin heikkeneminen - hengityksen huononeminen - toispuolinen pupillin laajeneminen - kuumeen nousu ja tajuttomuuden syveneminen hoidosta huolimatta Huoneen tauluja - Suomessa vain lääkäri voi todeta kuolleen. - Toissijaiset kuoleman merkit lautumat ja kuolonkankeus vapauttaa elvytyksestä. Myös pahasti silpoutuminen.

VELALLISET Syyskokouksen päätöksen mukaan julkaistaan ohessa lista seuroista, jotka eivät ole suorittaneet vuoden -82 liiton jäsenmaksuaan: Alavuden Urheilusukeltajat Caretta, Parainen Dykarklubben Nautilus, Maarianhamina Dykkarit, Helsinki Finnairin Urheilusukeltajat, Helsinki Halibut Aqua Diving Club, Helsinki Hydra Club, Helsinki Keiteleen Urheilusukeltajat Kemijärven Urheilusukeltajat Lakeuden Urheilusukeltajat Mäntän seudun Urheilusukelt~ Jat Outokummun Urheiluseura Pietarsaaren Urheilusukelt' Jat Diving -80 Syväsukeltajat, Kirkkonummi T-Divers, Helsinki Tornion Urheilusukeltajat Urheilukerho TIK/Urheilusukellusjaos, Helsinki Urheiluseura DS, Vantaa Urheilusukelluskerho Kaskelotti, Kannus Urheilusukelluskerho Marius, Toholampi Valkeakosken Urheilusukeltajat Vantaa Divers SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO toimisto 21


KANSAINVÄLISET SUKELLUS· JÄRJESTÖT N ASDS Jouko Askola Pintasukelluskauppojen valtakunnallinen yhdistys eli NASDS perustettiin vuonna 1962. Nykyisin NASDS tarkoittaa "Omavaraisilla suljetun kierron paineilmalaitteilla sukeltamista opettavien koulujen valtakunnallinen yhdistys" (The "National Association of Scuba Diving Schools"). Järjestöön kuuluu koko Yhdysvallat kattava verkosto sukellustarvikekauppoja ja sukelluskouluja. Myymälä/koulu idean kehitteli 1961 sukeltajien yhteisön värikäs jäsen John Gaffney. John oli työskennellyt vuodesta 1955 Skin Diver Magazinen ilmoitushankkijana ja oli oppinut paljon niistä vaikeuksista, joiden parissa nuori vähittäismyyntitoiminta kamppaili. Hän alkoi uskoa kiihkeästi käsitykseen, jonka mukaan päätoimisten ammattisukelluskouluttajien tulee huolehtia sukelluskoulutuksesta ja koulutusohjelmat tulee täydentää vähittäiskaupan huippuunsakehitetyn markkinointiohjelman avulla. Pyrkiessään auttamaan sukellusvälinekauppiaita tulemaan menestyviksi liikemiehiksi Gaffney erosi Skin Diveristä 1962 ja omistautui kokonaan NASDS:lle. John alkoi sukeltaa 1946, hän kalasti iltapalansa harppuunalla Belmont Piersissä (Long Beach, California). Hänestä tuli nopeasti täysinoppinut vapaasukeltaja ja hän voitti monia palkintoja 50-luvulla harppuunakalastuskilpailuissa. Toimiessaan nykyään NASDS:n toiminnanjohtajana Gaffney on aktiivisesti mukana kaikissa sukellusteollisuuden lohkoissa - vähittäiskaupoista aina Washingtonissa käytäviin poliittisiin neuvotteluihin asti. Yrittäessään yhtenäistää sukelluslaitteiden peruskoulutusta hän oli keskeisesti mukana perustamassa ensimmäistä valtakunnallista sukelluskoulutuksen neuvostoa (NSTC - National Scuba Training Council) vuonna 1955. N ASDS:n päämajassa Long Beachissa työskentelee tiiviissä yhteistyössä Johnin kanssa apulaisjohtaja Jeff Yordy, NASDS:n kouluttajaopiston tutkinnon suorittanut ja entinen sukellusvälinekaupan vetäjä Taupasta, Floridasta. Linda Pander, 22

NASDS:n toiminta-avustaja järjestelee päämajan toimiston toimintaa. NASDS:n kouluttaopisto (NASDS Instructional College), joka sijaitsee San Diegossa, Kaliforniassa on kiinteä osa NASDS:n kauppa/koulu ideaa. Kouluttaessaan kouluttajia, jotka ovat myös perillä vähittäismyynnistä ja huoltopalvelusta NASDS tekee jäsenkauppa/kouluille mahdolliseksi sovittaa menestyksellisesti koulutuksen vähittäistoimintojen yhteyteen. Kevin R. Murphy, aiemmin UDT:n koulutusupseeri, on opiston opetusjohtaja. Hänellä on käytettävanaan kaksi veteraanisukeltaja/ kouluttajaa apunaan. Yhdessä he osallistuvat NASDS:n kouluttajaoppaan, "The Gold Bookin" sekä uuden oppikirjan "Safe Scuban" kirjoittamiseen. Jäsenyyttä NASDS:iin tarjotaan sukellusvälinemyyjille, jotka tarjoavat sukeltavalle yleisölle täyden valikoiman palveluja. Näihin kuuluu koulutus, laitteistojen myynti ja huolto, vuokrauspalvelu, pullojen täyttö sekä jatkuva sukellustoiminnan ohjelma. Jäsenkaupatlkoulut sitoutuvat käyttämään NASDS:n sukelluskoulutusjärjestelmiä ja noudattamaan N ASDS:n eettistä säännöstöä. N ASDS:n koul uttajilla on oikeus antaa opetusta ainoastaan jäsenkauppa/koulujen piirissä. Sukelluslaitteen käytön peruskoulutuksen lisäksi NASDS tarjoaa sukellusvanhimman ja vedenalaisen kuvaamisen kursseja. NASDS:n kursseilla on käytössä uusi audiovisuaalinen järjestelmä, joka täydentää tekstiä ja muuta opetusmateriaalia siten, että tuloksena on täydellinen "opetuspaketti" modulien järjestelmä. Sukellusharrastuksen jatkumisen edistämiseksi N ASDS rahoittaa Club Aguariusta, joka on matkailu- ja huvittelujärjestö. Tämä tarjoaa jäsenilleen järjestettyjä sukellusmatkapaketteja, Tietoja N ASDS:sta saa osoitteesta: NASDS 641 W. Willow St, Long Beach CA 90806 U.S.A.

Upinniemi CUp 22. 5. 1982 200 m estesukellus Miehet Manner Pertti Pyysalo Pauli Mäki Heikki Silvasti Ari

PSK Partio SukK Sukel

3.27,8 3.32,9 3.33,0 3.52,5

SukK Ahve SukK

24,5 24,7 25,2

Meris Meris Meris

30,7 34,7 39,0

Ahve SukK SukK Sukel

2.17,7 2.23,2 2.26,3 2.26,7

Meris Meris

3.11,2 3.11,4

25 sukellus + uinti 25 Miehet 1. Österberg Ari 2. Honkanen Reijo 3. Mäki Heikki

25 sukellus + 25 uinti Naiset Pihlajamaa Jaana Pihlajamaa Katriina Mälkiä Irmeli

200 m Poimintauinti Miehet 1. Honkanen Reijo 2. Mäki Heikki 3. Österberg Ari 4. Henrikson Mika

200 m Poimintauinti Naiset Pihlajamaa Katriina Pihlajamaa Jaana

6:den metrin poiminta Miehet 1. Mäki Heikki 2. Österberg Ari 3. Honkanen Reijo 4. Uusitalo Mika

SukK SukK Ahve SukK

41,5 45,0 46,2 46,9

Naiset Mälkiä Irmeli

Meris

1.24,5

Miehet 400 m räpyläuinti Apo Matti Merjankari Virmo Alanen Matti

Vehka 4.34,8 H20 Ry 5.00,0 H20 Ry 5.27,3

Viesti 4x25 m Miehet 1. Merisaukot 1

Hyytiä Hänninen Alestalo Junkala

2. Sukellusseura vesikot 1

Viren Vänskä Raussi Ahlavuori 3. Sukeltajat 78 Henrikson Silvasti Malmgren Henrikson 4. Sukeltajakurssi 44 Österberg Niemi Uusitalo Mäki 5. Merisaukot II Lager Pihlajamaa Kaisio Mild

48,9

49,0

50,0

50,3

53,5

Yleismestaruus 1. Mäki Heikki

2.

~onkanen

Reijo Osterberg Ari

SukK Ahve SukK

22 pist 18 pist 18 pist


POHJOISMAINEN YHTEISTOIMINTA Tänä keväänä oli Suomi PMkokouksen isäntänä. (Virallisesti Nordiskt Sportdykarmöte 1982.) Katsoimme Tukholmassa 1980, että siihen saakka vallinnut käytäntö ei voinut enää jatkua. PM-kokouksissa olivat mukana myös valiokuntien edustajat ja asiaruuhka alkoi muodostua ylivoimaiseksi käsitellä yhtenä viikonloppuna. Rationalisoitiin. PM-kokoukseen

tuli nyt puheenjohtaja ja yksi edustaja liittoa kohden, yhteiset CMASedustajamme ja CMAS:n varapuheenjohtaja. Kahden vuoden väliaikana kokoontuvat valiokuntien asiantuntijat MINI -PM -kokouksiin käsittelemään eri liittojen tekemiä esityksiä yhteispohjoismaiseksi käytännöksi. Kaikkien hyväksymät asiat lähetetään varsinaisen PM-kokouksen hyväk-

syttäviksi. Täältä ne sitten tulevat kunkin liiton johtokunnan ratifioitaviksi. Ratifioitu päätös velvoittaa kaikkia liittoja noudattamaan· sitä. Tämän kevään kokousta työllisti eniten vuosien 1978 ja 1980 PMkokousten päätösten toteutumisen jälkiseuranta. Systeemi ei ole pelannut aivan halutulla tavalla. Toimintatapojen selkiydyttyä on kuitenkin oletettavissa, että tilanne paranee. Kokouspöytäkirjassa on 81 sivua. Siinä riittää kyllä pureskeltavaa johtokunnalle ja valiokunnille lähiajoiksi. Vaikuttaako monimutkaiselta? Ei se sitä Tosiasiassa ole. Lähinnä on kysymys määräaikojen noudattamisesta ja kyvystä suunnitella toimintaa kahden vuoden jaksoissa. PM-kokouksissa vallitsee positiivinen ilmapiiri. Pyrimme kehittämään toimintaa kaikkien pohjoismaisten liittojen yhteiseksi parhaaksi. Käytännössä tämä merkitsee esimerkiksi CMAS:n suuntaan sitä, että olemme yksi iso "superliitto". Ja sitä kuunnellaan. Pyrin informoimaan lisää toiminnasta lehtemme tulevissa numeroisIrale sa.

TILAA LIITON TUOTTEITA - NE ON TEHTY SUKELT AJILLEMME .

TUOTE N:O NIMI

Soita SVUL-jakelu 90-4737291 (08-16), tai postita tämä lista kruksattuna • SVUL-jakelu • Topeliuksenkatu 41 a • 00250 HELSINKI 25 A-HINTA

KPL

JOKAISELLE SUKELTAJALLE 34030

34108 34017 34018 34107 34104 34101 34102 34004

34023 34024 34025 34026 34027 34028 34029 34106 34021

tieto on turvallisuutta 82 hurvallisuusalan tietopaketti taskuun mahtuvassa koossa; turvamääräykset ym) urheilusukeltajan kunto-opas (44 sivua siitä, kuinka pääset kuntoon kevääksi) postikortti, sukeltajan joulukortti tarra, SUSL:n tunnus tarra, sukella turvallisesti PM-snorkkeliluokan kangasmerkki ommeltavaksi jokaisen kurssin käyneen hihaan, kassiin jne taitomerkki kulta-PM 1, rintaneula SUSL:n tunnuksella taitomerkki hopea-PM, rintaneula SUSL:n tunnuksella sukelluspäiväkirja SÄÄNTÖKOKOELMA (yksi sarja henkilölle ja 5-10 sarjaa seuralle koon mukaan) SUSL:n kilpailumääräykset (jokaisen syytä tuntea) räpyläuintisäännöt sukelluskalastussäännöt sukelluskuvaussäännöt uppopallosäännöt uppopallon tuomariohje uppopallon lajikohtaiset kilpailumäär. Urheilusukeltaja 5/81, infopaketti joka kurssilaiselle ja ulkopuolisille vapaasuke"us, snorkkelikurssin tietopaketti ja infoa nuorisotoiminnasta

10.00 14.00 0.80 3.00 1.00 5.00 15.00 10.00 10.00

5.00 5.00 5.00 5.00 5.00 5.00 5.00

SVUL jakelu Topeliuksenkatu 41 af 00250 HELSINKI 25

TILAAJAN NIMI OSOITE

2.00 POSTINUMERO

10.00

23


TOIMINTAKALENTERI 1983 AIKA

TAPAHTUMA

PAIKKA

TAMMIKUU 15. 15.-16. 22.-23. 29. 29.-30.

Johtokunnan kokous Uppopallo, SM Uppopallo, C-valmentajakurssi Räpyläuinti, SM-kilpailut Uppopallo, SM

Helsinki Helsinki, Turku, Hyv Helsinki Jyväskylä Hki, Tku, Hyv, Kou

HELMIKUU 12.-13. 12.-13. . 12.-13. 19. 19.-20. 26. 26.-27.

Uppopallo, maajoukkueleiri Räpyläuinti, maajoukkueleiri Uppopallo, SM Johtokunnan kokous Koulutus- ja turvallisuuspäivät Valiokuntien puheenjohtajien kokous Uppopallo, SM

Tukholma Turku Hki, Kou , Kuo Hämeenlinna Hämeenlinna Helsinki Kuo, Joe, Tku, Hyv, Hki

MAALISKUU 5.- 6. 5.- 6. 12.-13. 13. 19.-20. 26. 26.-27. Avoin 26.-27.

Räpyläuinti , PM-kilpailut Uppopallo, 1 divis. loppusarja Uppopallo, SM Laitesukellus ja tekniikka, SM Uppopallo, maajoukkueleiri Johtokunnan kokous Uppopallo, SM MINI-PM-kokous, koulutus MINI-PM-kokous, turvallisuus

Tanska Avoin Kuo, Joe, Tur, Hyv Tampere Turku Kouvola Tku, Hyv , Kou, Hki Norja Suomi

HUHTIKUU 4. Räpyläuinti, Helsingin ja VarsinaisSuomen piirien mestaruuskilpailut 9.-10. Uppopallo, SM-loppusarja ja karsinta 16.-17. Nuoriso-ohjaajakurssi 16.-17. Uppopallo, X Vesikko-CUP 23 . Johtokunnan kokous 23.-24. Kevätkokous ja -kevätpäivät 23.-24. Uppopallo, juniori SM (alle 16 v)

Helsinki, Turku Avoin Helsinki Kouvola Helsinki Helsinki Avoin

TOUKOKUU 7. Otaniemiuinti 7.- 8. Uppopallo, juniori SM (alle 19 v)

Espoo Avoin

HUOMIOHUOMIO HUOMIOHUOMIO HUOMIOHUOMIO HUOMIOHU

TIETOON TURVALLISUUTTA-82 Hinta 10 mk. Soita SVUL90-4737291 Tuote 34030

Jokaise n sukeltajan taskuun kuuluva sukellusturvallisuuspaketti on nyt saatavilla. Sisältää TURVAMÄÄRÄYKSET ja 18 muuta asiakokonaisuutta. Seura t, tila tkaa joka jäsenelle ja k aikille kursseille. (J oul ulahja jäsenille?)

T ILJ AANHETI TILAANHETI TILAANHETI TILAANHETI TILAANH 24

1 Käärmesaaren ympäriuinti Vuonna 1982 Riihimäen Urheilusukeltajien puuhamiehet olivat saaneet sen verran aikaan, että 4. 9. pystyttiin järjestämään ensimmäinen virallinen uintikilpailu seuran jäsenten välillä. Kilpailupaikka oli löydetty jo kesällä Lope n Laakasalosta Kaartjärveltä. Olisihan vettä toki löytynyt lä hempääkin, mutta paikan valintaan vaikutti moni muukin tekijä. Ensimmäisenä tietenkin siisti kilpailun kulkuun sopiva ranta ja sauna. Puitteet olivat siis hyvät eikä vettäkään satanut niinkuin edellisenä päivänä. Uimarie n varusteet olivat märkäpuku , maski , snorkkeli ja vakio räpylät. Klo 12.00 lähtölaukauksen kaja hdettua starttasi 10 miestä ja 2 naista vesi roiskuen kohti Käärmesaa rta . Lä hd össä tapahtui pientä ta-


hatonta tönimistä ja toisella tytöistämme lirahti maskiin vettä, mutta muuten matka alkoi hienosti. Itse yritin pitää toista laitaa väljänä omalta osaltani, kun lähdin reunimmaisena. Saaren rantaan päästyämme ryhmä oli tasaista, kauhoin kolmantena, mutta rinnallani puhalteli parikin sukeltajaa. Kuitenkin tässä vaiheessa vesipalloilijauimarimme Mika Tikkanen ja uppopallohyökkääjämme Jyri Valmu olivat ottaneet pienen eron muihin nähden. Saaren takana vasta alkoi tapahtua, kun pojat yrittivät ratkaisua keskenään ja kasvattivat rakoa muuhun ryhmään tasaisen tappavasti. Putosin itsekin kyydistä sen verran, että uin nyt viidentenä ja päässä pyöri ajatus sijan säilyttämisestä, mutta nuoret menivät. Ohitseni painui väkisin yksi sukeltaja lisää ja seurasin, saavutinkin, mutta ei auttanut, käsivarret tuntuivat jäykiltä. Tilanne pysyi samana. Näin, että ensimmäiset olivat jo maalissa ja edessäni keikkui poiju, jonka taitse kiertyi viidentenä kauhova Jukka. Painuin perään, mutta väli pysyi samana. Vajaan kilometrin matka alkoi olla takana. Kädenlyönti laituriin ja kuudes tila. Perässä ui veli maaliin. Hymyilytti. Oli sentään taaksekin jäänyt jokunen uimari. Harmittava tapaus sattui kun Kimmo kiersi epähuomiossa poijun väärältä puolelta ja jäin näin ilman tulosta. Ensiapuryhmä oli seurannut kahdella veneellä uimareita matkan ajan, mutta mitään haaveria ei onneksi sattunut. Palkinnot jaettiin heti saunan kuistilla ja uimarit päästettiin saunaan. Siellä sitten Käärmesaari kierrettiin uudelleen. Tikkasen Mika sen kiertopalkinnon otti vuodeksi itselleen. Onnittelut hänelle niinkuin myös kahdelle reippaalle tytöllemme, jotka uskaltautuivat kisaan. Wirva-Tuulia löi yhden pojistakin.

7.- 8. 12.-15. 28. 14.

Uppopallo, maajoukkueleiri Uppopallo, MM-kilpailut Johtokunnan kokous Upinniemi-CUP

KESÄKUU 1.- 5. Sukelluskouluttaja- ja luokkatar kastajakurssi 11. Murena-RALLY

13.37 15.28

Miehet I Mika Tikkanen II Jyri Walmu III Osmo Tauru IV Jarmo Keränen V Jukka Mansikka VI Seppo Tauru VII Ilpo Tauru VIII Asko Ikonen IX Kari Jokinen

8.42 8.45 10.00 10.08 10.13 10.23 10.48 11.48 14.23

Avoin Porvoo

HEINÄKUU 2.- 3. Sukelluskalastus, maajoukkueleiri 2.- 3. Sukelluskalastus, SM-kilpailut

29.-30. Nuorisoleiri A voin Pohjoismainen nuorisoleiri

Helsinki Helsinki Biskopsö Ruotsi

ELOKUU 6.- 7. Sukellussuunnistus, SM-kilpailut 12.-14 Sukellussuunnistus, PM-kilpailut 13.-14. Sukelluskalastus, "Saimaan piirin" mestaruuskilpailut 19.-21. Sukelluskouluttajien ja luokkatarkastajien sukellusleiri 27. Sukelluskalastus, maajoukkueleiri 27. Sukelluskalastus, Hanko-CUP 27.-28. Sukelluskalastus, PM-kilpailut

Avoin Pajulahti Lappeenranta Avoin Hanko Hanko Hanko

SYYSKUU 10. Valiokuntien puheenjohtajien kokous Ga mahdollisesti piirivalm.~ntajakok.) 17. Sukellussuunnistuksen YO-SM-kilpailu 25.-26. Perusvälinekurssi 25.-26. Sukellusurheilun C-valmentajakurssi Avoin Sukellusurheilun B-valmentajakoulu Avoin Sukelluskuvaus, SM-kilpailut

Helsinki Avoin Turku Turku Helsinki Kouvola

LOKAKUU 1.- 2. Räpyläuinti ja uppopallo, maajoukkueleiri 8.- 9. Uppopallo, Turku-Cup 15. Johtokunnan kokous 15.-16. Uppopallo, SM 22.-23. Sukellusurheilun C-valmentajakurssi 29.-30. Uppopallo, SM Avoin Uppopallo, B-tuomarikurssi

Turku Turku Lahti Avoin Helsinki Avoin Helsinki

MARRASKUU 12.-13. 19.-20. 19.-20. 19.-20. 26. 26.-27. 26.-27.

Uppopallo, SM Uppopallo, maajoukkueleiri Koulutus- ja turvallisuuspäivät Uppopallo, C-tuomarikurssi Johtokunnan kokous Syyskokous ja -päivät Uppopallo, SM

Avoin Tommerup Kemi Helsinki Mikkeli Mikkeli Avoin

JOULUKUU 3.- 4. Uppopallo, I divis. alkusarja 10.-11. Uppopallo, SM 17.-18. Uppopallo, SM

KUNTOKORKEALLETALVELLA

Tulokset: Naiset Wirva-Tuulia Leppänen I II Leena Peltonen

Turku Malmö Tampere Upinniemi

SUKELTAJAN KUNTO-OPAS Hinta 14 mk. Soita SVUL90-4737291 Tuote 34108

Avoin Avoin Avoin KUNTOKORKEALLETALVELLA

Uunituore kunto-ohjelmisto. Osta jouluksi. Sulata kinkut ohjeiden mukaan. Sisältää - kuntoharjoittelun perusohjeet ja testaukset, - harjoittelu maastossa, - harjoittelu salilla, - harjoittelu altaassa, - jos aiot merivoimien sukeltajakurssille. Soveltuu myös valmennustarkoituksiin.

KUNTOAKESÄKSI KUNTOAKESÄKSI KUNTOAKESÄKSI KUNTOA 25


Koulutusvaliokunta tiedottaa

TOIVOTAMME KAIKILLE SUKELTAJILLE

HYVÄÄ JOULUA ja TURVAISAA UUTTA VUOTTA

TÄMÄ SIVU ON

MEHUTUOTE

OY:N MAINOS

ASEMANTIE 12 45910 VOIKKAA (951) 88999 26


Saaristomeren sukeltajat Jäämeressä Elokuisena perjantai-iltana armon vuonna 1982 aloitti viisi innokasta turkulaista sukeltajaa 3500 kilometrin taipaleensa kohti Pohjois-Norjaa. Pekola (Veko) kompuraexpertimme ja kaikkien teknillisten laitteiden korjaaja istahti Saaristomeren Sukeltajien omistuksessa olevan bussin rattiin ja töräytti alkajaisiksi porotorvea niin että ympäristö kaikui ja Lapa Ljungqvist, matkamme johtaja, antoi suurpiirteisesti ajosuunnan "Mennäänhän pojat ensin Inarin N ukkumajoen kämpälle saunomaan ja sieltä Altaan" . Kari Kaskinen , monen jäämeren reissun veteraani ja Jorkki Kokko, ensikertalainen, josta matkamme aikana tuli tosi suurkalastaja, tarkistivat Vekon kehoituksesta ettei akkuvesi ollut unohtunut. Allekirjoittanut, josta aamuvirkeytensä takia tuli vakituinen aamupalojen valmistaja, silmäili vielä kerran , että kaikki autoon ahdetut kamat olivat paikoillaan. Bussimme, mainIO kulkuvälineemme ja asuinpaikkamme oli jaettu kuuteen osastoon, makuuhuoneeseen, jossa nukkumapaikat seitsemälle, ruokasaliin jossa istumapaikkoja 4+ 1, keittiöön , jonne oli sijoitettu tehokeitin kaikkie n rofkkuvien

sukelluspukujen alle, pannuhuoneeseen, jossa oli puulämmitteinen kamina enemmän tai vähemmän vesitiiviiden kuivapukujen kuivattamiseksi , konehuoneeseen, jossa ajopelimme moottori sijaitsi sekä yhdistettyyn ohjaamoon ja oleskelutilaan, jonne kaikki ajon aikana ahtautuivat. Lähtöämme seurasi joukko kaihomielisiä sukelluskavereita, jotka valmistautuivat lähtemään tavanomaiselle saaristomeren sukellukselleo Matkamme taittui mukavasti parissa vuorokaudessa. Reittimme kulki Inarin, Karigasniemen ja Lakselvin kautta Altaan. Pohjoisten kuopikkailla ja mutkaisilla teillä Veko näytti todellisen ajotaitonsa eli poron- ja lampaan väistötaitoaan . Tosin Vekon porotorvi piti huolen siitä, etteivät neli- eikä kaksijalkaiset päässeet ajoa pahemmin häiritsemään. Matkalla Inariin liittyi seuraamme kolme hesalaista - Ykä. kokenut sukellusveteraani , Riitta , rautainen sukelluskouluttaja sekä huoltojoukkoihin kuuluva Lellu. Mukaan tuli myös Ykän koira, Nitta , josta pian tuli kaikkien lemmikki. AItassa liittyi joukkoomme vielä huippuhiihtäjä Asko Autio.

Sukelluksia kirkkaissa vesissä Saavuttuamme Altaan, ilmoittauduimme paikalliselle poliisille ja Kåfjordenissa pyysimme leirintäpaikkamme maanomistajalta leirintälupaa, jonka hän auliisi myönsi. Hän huomautti samalla, että olimme ensimmäiset suomalaiset sukeltajat, jotka olivat pyytäneet luvan leiriytymiseen. Parkkeerasimme monitoimibussimme laiturilla sijaitsevan suurehkon kuivatun turskakasan viereen. Turskakasan omistaja, kalastaja Trygve katseli touhuamme hermostuneena, mutta tutustuttuamme häneen hän oli mitä miellyttävin ihminen, joka auttoi meitä monissa tilanteissa. Saapumispäivänä teimme ensimmäisen sukelluksemme Kåfjordiin . Ykän ranteessa olevasta lämpömittarista totesimme veden lämpötilaksi +7 ,5°C. Veden kylmyys ei muita pahemmin haitannut, kuitenkin hieman niitä, joiden puvut vuotivat. Lapan johdolla lähdimme sukeltamaan ja kaikki pysyivät ojennuksessa. Sitten Jorkki ja Lapa näkivät kissakaloja. Syntyi pientä säpinää ja viittoilemista siitä, kuka mitäkin ampuu. Erehdyksessä molemmat kuitenkin

27


ampuivat samaa kalaa suoraan paahän . Tulipahan varmistettua, ettei päässyt metsästäjiään puremaan. Kissakalahan pystyy, mikäli saa ahdistajansa kiinni , tekemään pahaa jälkeä julmine hampaineen ja vahvoine leukoineen. Sukellusjärjestys meni lopullisesti sekaisin osuttuamme n. 25 m syvyydessä kaikenkaltaiseen roinaan, jota oli heitetty yli laidan taistelulaiva Tirpitzin vaurioiduttua. Jokainen tonki ja penkoi sen kun ehti ja ylempää katsottuna näkyvyyden ollessa 20 m koko touhu näytti koomiselta. Sukeltajat keltaisine säiliöineen viuhahtelivat mutapilvien seassa ja vaikka kamaa oli paljon, niin ylös tultiin tyhjin käsin kaloja lukuunottamatta. Sukelluksen puolessa välissä alkoivat allekirjoittaneen antipainovaikeudet. Tyhjenevien säiliöiden ja kuivapuvun nostovoiman yhteisvaikutuksesta, ja huolimatta sukelluspuvun ilmauksista sekä vyötäisilläni roikkuvista kahdesta kookkaasta kampelasta, yritti antipainovoima vetää minut väkisin pintaan. Viimeiset kymmenen minuuttia kamppailu oli sitkeää, mutta toiseksi jäin vasemman jalan räpylän irrotessa jalasta liian löysällä olevan kiristyslenkin takia. Hädin tuskin sain kaapatuksi räpylän kouraani, kun jo mentiin kuin hissillä ylös kohti pintaa. Ainoa, mitä oli tehtävissä, oli yrittää estää liian nopea pintaan nousu. Mitä opettikaan pieni kommellus? Räpylät huolellisemmin jalkoihin ja vyöhön kolme kiloa enemmän lyijyä, jota onneksi Jorkilla oli lainata. Seuraavien su-

28

kelluksien aikana ei ollut painovaikeuksia. Sinänsä emo harmittava tapaus voi dekotilanteissa olla erittäin vaarallinen. Illalla söimme hyvällä ruokahaluIla savustettua kampelaa ja kissakalaa, jota paikalliset asukkaat kutsuvat kotlettikalaksi.

Kalaonnea Seuraavana päivänä ajettiin sukeltajat ja laitteet kumiveneellä hiekkaiselle niemelle, kapean , voimakkaasti virtaavan salmen poikki. Virtauksen salmessa aiheutti vuorovesi, joka nousi ja laski yli kaksi metriä joka kuudes tunti. Niemen toisella puolella n . 25 m syvyydessä piti olla pari lentokoneen hylkyä. Löysimme vain irtoromua. Paikkakuntalaisilta saatiinkin sitten tietää, että osa koneista oli nostettu ylös. Kalaonni oli sitäkin parempi. Kari valokuvasi , kun muut, kuningaskalastaja Jorkki etunenässä, ampuivat kissakaloja. Seuraavalla sukelluksella ehdotti pippurinen naissukelluskouluttajamme Riitta, että jospa tällä kertaa kiellettäisiin kissakalan metsästys ja totesi vielä, että Jorkki saa perata kaikki kalat jos vielä syyllistyy sellaisen otuksen raahaamiseen mukaansa. Mutta myöhemmin pinnalla Jorkki uhmasi kieltoa ja sai Lapankin ylipuhutuksi sillin metsästykseen. Silliä tulikin omaksi tarpeeksi. Seuraavalla sukelluksella oli näkyvyys erittäin hyvä , yli 30 m . Tälläkin kertaa mentiin ristiin rastiin , kuka tonkien kuka valokuvaten ja

Riitta valittaen miessukeltajien röyhkeyttä. Aina kun hän löysi jonkin mielenkiintoisen kohteen , oli joku heti vieressä niin että vesi sekoittui ja näkyvyys kaikkosi.

Kalastaja Trygve Teimme useampia sukelluksia salmen toiselle puolelle, sillä päivätavoitteenamme oli suorittaa yksi noin 40 m sukellus sekä toinen , matalampi, noin 30 m sukellus edellä mainitussa paikassa. Eräs salmen ylityksistä muodostui tosi hankalaksi koska kumiveneemme moottori lakkoili . Laitteemme saimme onnellisesti yli, mutta osa sukeltajista jäi ajelehtimaan virta~ paikkaan. Paikalliset nuoret pojat kuljettivat loput sukeltajista toiselle puolelle ja hinasivat myös virtauksessa olevan kumilautan sukelluskohteeseemme. Nuoret kalastajat jäivät joksikin aikaa seuraamaan sukellustamme, mutta lähtivät kalaan ennen sukelluksemme päättymistä. Sukelluksen päätyttyä oli kumi vene lastattu täyteen varusteita ja kissakaloja, joita Lapa ja allekirjoittanut lähtivät kuljettamaan takaisin leiripaikkaamme toisten jäädessä kumipuvuissaan ihailemaan maisemia. Noin 50 metriä jaettuamme teki moottori jälleen lakon. Seuraavat 200 metriä ajettiin enemmän Lapan käsivoimalla kuin bensalla. Ollessamme keskellä virtaa sammui kone lopullisesti ja Lapankin voimat alkoivat ehtyä. Siinä sitten istuttiin, ihmeteltiin ja surkuteltiin ei niinkään omaa tilannet-


ta se sai jäädä majapaikkaansa. Aluksen ympärillä olevista lukuisista muovipikareista ja muusta modernista rojusta päättelimme, että jotkut olivat pitempäänkin majailleet pinnalla aluksen yläpuolella.

Vanha kupari kaivos

tamme, vaan sitä miten saisimme loppuporukan pois toiselta rannalta. Mutta kun hätä on suurin, on apukin yleensä lähellä, ja tällä kertaa se ilmestyi soutuveneessä kalastaja Trygven hahmossa. Hänen tiedusteluihinsa, josko tarvitsisimme apua, vastasimme, että kyllä me itse pärjätään mutta kaverit toisella puolella olisivat kyllä kiitollisia kyydistä leiripaikallemme. Kalastaja Trygven lähtiessä soutamaan kavereittemme luo käynnistimme me räpylämoottorimme ja palasimme leiripaikkaamme. Loppuporukan kotiinpaluuta saimme kylläkin odottaa, koska Asko ja J orkki olivat innostuneet Trygven opastuksella kalastamaan silliä. Rantauduttuaan Trygve halusi paistaa meille tuoretta silliä. Innostuimme tietenkin asiasta ja eipä kestänyt kauaakaan kun pannussa tirisi tuore vastaperattu siIli. Trygve oli tosi mestarikokki. Silli oli erinomaista ja tulimme enemmän kuin ky lläisiksi. Paistaessaan Trygve kertoi meille sotamuistojaan. Hän kertoi mm. että oli nähnyt kun englantilaisten pienoissukellusveneen asettama pommi räjähti taistelulaiva Tirpitzin alla. Räjähdyksestä syntynyt vesipatsas oli noussut aluksen mastojen yli. Itse näimme erään sukelluksemme aikana pommin aiheuttaman valtavan, pyöreän, noin 4-5 metriä korkean soravallin meren pohjassa 40 metrin syvyydessä. Horisontaalinen näkyvyys paikalla oli noin 40 m, vertikaalinen vain 20 m, koska pinnasta noin 20 m syvyyteen oli vesi sameahkoa, eli näkyvyys noin 10 m , puroista virtaavan makean veden takia.

Saksalainen sodanaikainen hinaaja Mielenkiintoisimmat sukelluksemme teimme uponneeseen so.d anaikai-

seen saksalaiseen hinaajaan, jossa näkyvyys oli noin 40 metrin luokkaa. Päästyämme sameahkon pintakerroksen läpi näimme hinaajan kokonaisuudessaan. Laskeuduimme alukseen keulamaston kohdalle, jossa majaili suurehko rasvakala. Vaikka sitä kiusasi, niin se pysyi mastohuipun lähettyvillä. Saadaksemme siitä hyvän valokuvan, otin toisella sukelluksellamme sitä pyrstöstä kiinni Karin kuvatessa sitä. Kun irroitin otteeni poistui kala närkästyneenä noin 10 metrin etäisyydelle mutta palasi kuitenkin tutkiakseen lähemmin törkeätä häiritsijäänsä. Hinaaja makasi kölillään noin 30 astetta kallistuneena perä noin 35 metrin ja keula noin 42 metrin syvyydessä. Oli mielenkiintoista seurata sivulta ja korkeammalta toisia, ja erikoisesti Lapan epätoivoisia yrityksiä pitää "viuhahtelijat" näköpiirissään . Jotkut valokuvasivat ympäristöä, toiset tutkivat aluksen sisäpuolta ja kaikkialla näkyi kuplavanoja.

Ruijan pallas Ykä käväisi perätiloissa ja tuli sieltä kiireenvilkkaan kalpeana pois. Hänen kertomuksensa mukaan siellä oli alkanut osa pohjasta elää. Toinnuttuaan hämmästyksestään hän tajusi siellä majailevan ruijan pallaksen, kooltaan sitä luokkaa, että hän katsoi aiheelliseksi poistua nopeasti näyttämöltä. Kuningaskalastajamme harmitteli kovasti sitä, ettei häntä heti oltu informoitu tilanteesta, sillä seuraavalla sukelluksellamme otus oli jo poistunut. Ehkä se oli aistinut, että tällä kertaa oli tulossa tosi julma kave ri tervehdyskäynnille. Aluksen ulkopuolella parveili suuri määrä pieniä puna-ahvenia ja k onehuoneessa möllötti toistakiloin en samaa sukua oleva kala. Harppuun a n puuttuessa ja hankalan sijaintinsa ansios-

Sukelluksiemme välillä teimme retkiä ympäristöömme. Löysimme sattumalta hylätyn kaivosaukon ja paikkakuntalaisilta saimme tietää, että se oli noin 200 vuotta vanha kuparikaivos, jonka toiminta oli lopetettu 1920-luvulla. taskulampuin ja kameroin varustautuneina lähdimme kävelemään loivasti alaspäin vievää kaivoskäytävää pitkin. Alussa tutkimme kaikki sivukäytävät mutta myöhemmin pysyttelimme pääkäytävässä. Eräästä käytävästä löysimme Arabian tehtaan 1920luvulla valmistamia kuppeja ja lautasia, jotka harmiksemme olivat rikottuja. Kenen jäljiltä astiat olivat, emme varmuudella tiedä, mutta todennäköisesti norjalaisten, jotka sodanaikana käyttivät kaivosta pommisuojana. Eräässä sivukäytävässä näimme erittäin kirkasvetisen kuopan. Nautittuamme luolavettä huomasimme sukelluslamppujemme valossa, että kuopan pohjalla häämötti pienen eläimen raato istuvassa asennossa hännän ollessa lohkareen alla. Syvemmältä kaivoksesta löysimme kaivoksen pääkäytävän, jonne oli sijoitettu murskaamo. Pääkäytävän varrella oli useita mutkikkaita kuiluja, jotka erkanivat sekä ylös- että alaspäin pääkäytävästä. Suuria paksuja kaivospöllejä oli sijoitettu tueksi moneen paikkaan. Ykän silmäilessä paksuja kaivospöllejä hän totesi, että: "mikään ei ole niin viisas kuin insinööri - paitsi majava" . Kävelimme pääkäytävää pitkin niin pitkälle kuin sisua riitti. eli vanhaan sortumaan asti, joka oli tukkinut lähes koko käytävän. Tästä emme uskaltaneet jatkaa, vaan käännyimme paluumatkalle. Jälleen maanpinnalla arvelimme helpottuneena, että kaivosaukosta sortumaan oli matkaa noin 1000 m.

Tutkimusmatkailijoina Tutkimme ympäristössä olevia saksalaisten sodanaikaisia asemia. Siellä oli jos jonkinmoista pesäkettä sekä pommien aiheuttamia kuoppia. Suurin näkemämme pommikuoppa oli erään sukelluspaikkamme lähellä. Kuopan oli tehnyt 10 tonnin pommi, joka oli räjäyttänyt soraharjuun noin 5 metriä sy vän ja ylähalkaisijaltaan noin 20 metrin suuruisen montun. Pommi oli pudonnut alle 50 metrin päähän Tirpitzin perästä. Suuren pommikuopan läheisyy29


dessä suoritimme myös pienen vuoristokiipeilyn noin 150 metrin korkeuteen. Riitta, joka oli innokas näyttämään kaksilahkeisille sukelluskavereilleen taitojaan lähti vetämään retkikuntaamme. Emme kuitenkaan päässeet kovin korkealle jyrkkää lohkareista rinnettä pitkin, ennenkuin Riitta ilmoitti käden- ja jalansijojen loppuneen. Laskeutuminen olikin nousua vaikeampi, mutta kommelluksitta siitäkin selvittiin. Matkalla alas tutkimme saksalaisten rinteeseen jättämiä ruostuneita savupommin jäännöksiä, joita siellä oli tuhansittain.

Paluumatka Eräänä päivänä huomasimme pettymykseksemme, että oli aika lähteä paluumatkalle. Purimme leirimme ja siivosimme leiriltä omat sekä myös toisten jättämät roskat. Paikallisia isäntiä kiitettiin. Veko hyppäsi monitoimibussimme rattiin ja töräytti tapansa mukaan porotorvella jäähyväissignaalinsa Altalaisille ystävillemme. Asko seurasi autollaan perässä allekirjoittanut juttutoverinaan. Riitta, LeHu ja Ykä sekä Nitta- koira olivat jo aikaisemmin lähteneet . kohti Suomea. Ennen lähtöä Veko totesi kompuran olevan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin lähtiessä. Mutta ihmekös tuo oli, sillä olihan Veko tuntikausia uurastanut sen kimpussa. Ajoimme kohti Porsgangenin vuonoa, jossa meidän oli tarkoitus sukeltaa. Ennen sukellusta Asko sai houkutelluksi allekirjoittaneen lenkille tunturinrinnettä ylös. Alku menikin hyvin mutta puolessavälissä alkoi tuntua siltä kuin meikäläisellä olisi ollut räpylät jalass~, painovyö vyötäisillä ja pullot lähes tyhjinä. Tällaisen tuntemuksen valtaamana matkanteko lopsahti siihen. Asko jatkoi omaa leppoista tahtiaan Kistrandfjäl'in huipulle, joka oli 288 metrin korkeudessa · merenpinnasta. Askon palattua jatkoimme yhdessä alaspäin ja painovoiman ansiosta se oli meikäläiselle huomattavasti helpompaa.

125 cm pitkä ja painavan yli 20 kg (Lapan painovyö painoi 17 kg, joten turska oli huomattavasti painavampi). ~ukelluspaikkamme oli myös kampelan pyydystämiselle matkamme paras. Aluksi kampeloita vain hätisteltiin, mutta Lapan huomattua että allekirjoittaneella oli kalakoukku vyössä, tuli meikäläisestä kampeloiden vastaanottoasema. Rajun lenkkeilyn jälkeen, ja kampeloiden roikkuessa vyössä, ei ollut kovinkaan helppoa, nousta maihin. Sukelluspaikkamme hyvää näkyvyyttä kuvaa sekin, että näin Askon noin 20 metrin päässä iskevän harhaan · yrittäessään pyydystää kampelaa. Näin kalan pakenevan noin 15-20 metriä meikäläisestä poispäin ja laskeutuvan pohjaan Askon sitä seuratessa. Toisella yrityksellä kala ei päässyt karkuun. SukeHuksen jälkeen Asko totesi, että: "voi valtava mikä näkyvyys. Eipä kotipuolessa Turussa sellaista saa kokea".

Kotiinpaluu Ennen lopullista paluuta Inariin, N ukkumapäälle saunomaan, teimme vielä yhden sukelluksen Porsgangenin itäpuolella. Vesi oli sameahkoa eli noin Turun saariston luokkaa. Pohja oli karu, mutta matkamme suurin kampela noin 2,5 kg saatiin sieltä. Matka Inariin oli samankaltainen kuin tullessa, eli paljon poroja maantiellä. Nautittuamme Inarissa hyvästä saunasta ja savukampelasta, lähdimme köröttelemään kohti Turkua. Matkalla kotiin suunnittelimme jo kovasti ensivuoden sukellusmatkaamme pohjoiseen.

Matkasta todella nauttinut Christer Gorschelnik

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-403600

Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k.921-381804 I t. 921-663311

I Ilmoitushinnat: sivu 2-väri 1-väri 1/1 1600:1250:1/2 900:1300:1/3 500:1/ 6 360:Lisäväri 380:-/väri

4-väri 2350:-

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31

Kuningaskalastaja Lyhyen levähdystauon jälkeen lähdimme sukeltamaan. Päästyämme veteen avautui fantastinen näkyvyys - sukelluksiemme ehdottomasti paras. Pystyimme seuraamaan muita yli 40 metrin etäisyydeltä. Kuningaskalastaja oli jälleen maineensa veroinen. Kun sukeltajien eteen ilmestyi valtava turska ja muut jäivät ihmetellen tuijottamaan, tuli Jorkki harppuunoineen kuin vedellä rasvattu ja ampui kalaa suoraan päähän. Maissa, mittauksien jälkeen, todettiin von~aleen olevan

30

Vuosikerta

Oy Turun Sanomat Turku

65 mk


I

o

00

000 o

o o

0 0

o 0

0

0 0


SUKELTAJAT - Tukekaa liittonne toimintaa - Tehkää harrastustanne tunnetuksi

JUNIORIT Kansainvälinen snorkkelimerkki hihaasi. Yhteispohjoismainen kangasmerkki kertoo kaikille, että Sinä olet snorkkeliluokan sukeltaja. Kauniin, värikkäästi kudotun merkin hinta on vain 5:-

SUK"EL T AJA T Luokkamerkki rintapieleesi, merkistä tunnet toisen sukeltajan vaikka vieraassa Discossa. Kultainen = I luokka 15:Hopeinen = PM luokka 10:Pronssinen = Laitesukeltaja 5:-

SEURAT - JOUKKUEET Tilatkaa nyt käyttöönne Liiton viiri. Se on kätevä lahjaesine isäntäväelle, vastustajalle tai muuten vain harrastuksen ystävälle. Värikkään kangasviirin saatte 30:- markalla. Tilaukset SVUL:n jakelusta joko puhelimitse 90-4737291 tai kirjallisesti SVUL jakelu Topeliuksenkatu 41 a 00250 HELSINKI 25


Urheilusukeltaja 1982 5