VARUSTEET: sukeltaja sisustaa, valaisee ja tuunaa.
PÄIVITYKSET
JUSSARÖ – tuttu tuntematon.
TROOPPISTEN kalojen tietopaketti.
10 PISTEEN dekopoiju.
TEHOA treeniin pituussukelluksella.
Varusteuutuuksia sivulla
Pääkirjoitus
HYVÄKSI SUKELTAJAKSI
Minulla oli hieno kesä – sukelluksia erilaisissa paikoissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Kesän aikana panin merkille taas kerran, kuinka osaavia sukeltajia meillä on. Huomasin myös, että sukellettaessa osaaminen on kaikki kaikessa. Se on ainoa keino päästä osalliseksi siitä vedenalaisesta maailmasta, jota suurin osa ihmisistä ei koskaan koe. Se on myös ainoa turva veden alla, ympäristössä, jossa on pakko tietää, miten toimia. Osaaminen ei synny ihan itsestään. Hyviä sukeltajia tulee, kun on hyviä kouluttajia. Ihmisen kouluttaminen sukeltajaksi on haastava tehtävä. Hyvällä kouluttajalla on oltava luonnollisesti halua kehittää itseään niin sukeltajana kuin kouluttajana, mutta myös aito kiinnostus oppilaitaan kohtaan ja kiinnostus näiden osaamisen kehittämiseen. Selvää on, ettei tällaisia kouluttajia saada aikaan vain tuosta noin – taikaiskusta.
Sukeltajaliiton kouluttajakoulutusta on kehitetty intensiivisesti vuosien ajan. Seurauksena on sukellusonnettomuuksien vähentyminen merkittävästi. Kansallisten liikuntatutkimusten 1999–2000 ja 2005–2006 välillä sukeltajien määrä on lisääntynyt noin 20 prosenttia, kun samaan aikaan sukellusonnettomuuksien määrä on pysynyt samana. Tämä määrä puolestaan on vain murto-osa 80–90-lukujen onnettomuusluvuista.
Sukeltajaliiton ohjaaja- ja kouluttajakoulutukset ovat korkealaatuisia ja kattavia. Ne antavat hyvät valmiudet ohjaajalle tai kouluttajalle uransa aloittamiseen. Norppaohjaajakurssi ja lähikouluttajakurssi ovat laajuudeltaan 50 tuntia. Tämän jälkeen on mahdollista jatkaa snorkkelisukelluskouluttaja- tai sukelluskouluttajakurssille, joiden laajuus on 100 tuntia. Kurssit antavat perustiedot ja -taidot, jotka mahdollistavat toiminnan turvallisen aloittamisen, mutta hyväksi ohjaajaksi ja kouluttajaksi kehittyminen edellyttää määrätietoista harjoittelua ja uusien tietojen hankkimista sukeltamisen eri osa-alueilta.
Ohjaaminen ja kouluttaminen on vaativaa ja haastavaa. Se ei sovi kaikille. Mutta niille joille se sopii, on oppilaan edistymisen ja kehittymisen seuraaminen osaavaksi sukeltajaksi erittäin palkitsevaa – suosittelen.
JOUKO LAITINEN, päätoimittaja
KASVO
jouko.laitinen@sukeltaja.fi
OSAAMINEN EI SYNNY ITSESTÄÄN. HYVIÄ SUKELTAJIA TULEE, KUN
ON HYVIÄ KOULUTTAJIA. OHJAAJA-
JA KOULUTTAJAKOULUTUKSET
VALMISTAVAT KOULUTTAJAURAN ALOITTAMISEEN. OSA
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
MINNA KATKO, JYVÄSKYLÄ, SAMMAKOT RY
MINNALLA OLI SELVÄT sävelet sukelluksen suhteen jo nuorena. – Kirjoitin ala-asteella aina ystäväkirjoihin, että isona minusta tulee syvänmerensukeltaja. Opiskeluaikana Helsingissä kuulin sukelluskursseista ja sain miehen innostumaan kaveriksi. Kävimme H2O:n erinomaisen P1:n syksyllä 2000. Omatoiminen sukeltaminen sai lisävauhtia Hossan sukellusleirillä, missä pääsi kokeilemaan kaikenlaista ja oppi todella paljon. Vedenalainen luonto on Min-
nalle se ykkösjuttu, mutta hän on ihastunut myös hylkyihin.
– Järvet ovat aina houkutelleet: pidän myös uimisesta ja melomisesta. Sukelluskohteina KeskiSuomen kotivedet on tärkeimmät, vaikka ovatkin usein pimeitä. Suosikkikohteeni on asuntoproomun hylky. Norjassa on myös mukava sukeltaa kirkkaissa vesissä ja rikkaan merielämän keskellä. Paikka on kyllä toissijainen, pääasia että saa sukeltaa!
Sammakoiden viestintävastaa-
vana Minna on päässyt mukaan tekemään yllättäviäkin asioita kuten iltapukujuhlia ja lehtijuttuja.
– Seurassa olen saanut uusia ystäviä ja tuttavia, teemme tietysti sukellusretkiä porukassa, pidämme hauskoja leirejä ja järjestämme mukavia tapahtumia. Tulee vähän vaihtelua elämään. Parhaillaan osallistun myös P3-kurssille, joten teoria ja sukellukset odottavat! Minna kirjoitti tähän lehteen Norppa-sivuille jutun Skyggehöjleiristä.
KUVAT: JARI HOVIKORPI
S/S Toraksen keulakansi
TORAS HOUKUTTELEE SYVYYKSIIN
KAAKKOIS-SUOMEN MERIALUEELTA LÖYTYY HYLKYJÄ VAIKKA MUILLE JAKAA. RUOTSINSALMEN MERITAISTELUN
YLI 200 VUOTTA VANHOJEN LAIVOJEN LISÄKSI SUKELTAJIA KIINNOSTAA 1940-LUVUN LOPULLA UPONNUT S/S TORAS.
Kotkan edusta tarjoaa hienot mahdollisuudet hylkybongareille. Käytiinhän kaupungin edustalla Suomen vesillä suurin koskaan käyty meritaistelu vuoden 1790 heinäkuussa. Ruotsinsalmen taistelussa olivat tuolloin vastakkain Venäjä ja Ruotsi, jotka jättivät Kotkan vesiin kasoittain uponneita laivoja. Noin 60 laivasta vasta kolmanneksen tarkka sijainti on tiedossa.
Kotka Divers ry:n puheenjohtaja Tero Glán kutsuu suurinta osaa Ruotsinsalmen hylyis-
tä leikkisästi ”lautakasoiksi”, sillä ajan hammas on armoton. Siksi Glán suosittelee kaakonkulmalle sukeltamaan tulevalle Pyhtään edustalla makaavaa höyrylaiva S/S Torasta, joka on yksi Kotkan suosituimmista sukelluskohteista.
MELKEIN RANNASSA
Toras on teräsrakenteinen rahtialus, jolla pituutta on noin 60 ja leveyttä kahdeksan metriä. Alus rakennettiin Englannin Sunderlandissa noin vuonna 1883. Up-
poamisen aikaan Toras oli Helsingin Kalastus Oy:n omistuksessa. Laiva lähti 19. tammikuuta 1947 matkaan Kotkasta kohti Kööpenhaminaa tyypillisesti sahatavaralastissa. Toras oli mukana kolmentoista laivan saattueessa ja sitä komensi kapteeni K. Laine. Miehistöä aluksella oli 19 henkeä.
Kaunissaaren edustalla jäiden huomattiin puristavan Torasta pahasti ja pian alus sai vuodon keularuumaansa. Saattuetta avustanut jäänmurtaja Tarmo ei
S/S TORAS
Tyyppi: rahtialus, jossa kaksi eturuumaa ja yksi takaruuma sekä komentosilta keskilaivassa
Mitat: pituus 60 m, leveys 8 m
Asento: oikeinpäin pohjoiseteläsuunnassa, keula etelään
Sijainti: Pyhtää, Kaunissaaren pohjoispuoli, P 60° 22,4 I 26° 45,4 WGS84
onnistunut pumppaamaan pois alukseen virtaavaa vettä, joten se alkoi hinata Torasta kohti Kaunissaaren rantaa. Alus kuitenkin upposi 400 metriä rannasta. Miehistö onneksi pelastui.
Toras upposi noin 30 metrin syvyyteen. Sen sijaan Tarmoa voi tarkastella veden päällä heinäkuussa Kotkassa avatun Merikeskus Vellamon edustalla.
Toras sopii sukelluskohteena jatkokurssin käyneistä sukeltajista eteenpäin. Pimeässä sukeltamisesta pitää hylylle mennessä olla kokemusta ja tehokas lamppu on välttämätön. Nitroksista on hyötyä varsinkin, jos haluaa käydä koko hylyn läpi kerralla.
Toras on suosittu myös tekniikkasukeltajien keskuudessa. Glán suosittelee kiertämään
koko hylyn. Nähtävää on varapotkuri takakannella sekä tietysti pääpotkuri ja peräsin, joka on kääntyneenä yli oikealle. Toras on suhteellisen hyvässä kunnossa. Hylystä löytyy myös sisätiloja, joten penetraatiosukeltajillekin on luultavasti jotain nähtävää. Parhaiten Torakselle pääsee omalla veneellä. Jos vene on trailerilla liikkuva, se kannattaa laskea veteen Pyhtään Lökeröstä. Kotka Divers tekee hylylle retkiä satunnaisesti. Reissuja voi kysellä Kotka Diversilta
puh. 050 542 4283 /Tero Glán.
Lähteet: Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä, Vaheri – Hyvärinen – Saari, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996, www.hylyt.net
Jaakko Alahiiron
KALA VUODEN JOKAISELLE PÄIVÄLLE
Tero Glán ja perän konehuoneen skailetti.
”Kajastus” tuli kolmannelle sijalle SM-kuvakilpailun valoa käsittelevässä
MARJA VALJUS
Ovela mittarijuotikas vaanii
Kalakilpa: Ananas, Urheilusukeltaja n:o 14, 1972 SUKELLUSKOULUTTAJAPÄIVÄ 25.10.2008 ROVANIEMELLÄ
Kirjassa esitellään 365 kalaa eri puolilta maailmaa Australiasta Huippuvuorille. Mukana on niin makean kuin suolaisenkin veden lajeja. Jokaisesta kalasta on lyhyt esittelyteksti ja värillinen piirroskuva. Erityisen hyödyllistä on se, että kaikista kaloista annetaan suomenkielisen, latinankielisen ja englanninkielisen nimen lisäksi nimi myös tärkeimmillä niistä kielistä, joiden alueella lajia esiintyy.
Vaikka kirja keskittyykin pääasiassa syötäviin kalalajeihin, ja siitä puuttuu paljon sukeltajille tuttuja kaloja, on kirja silti sukeltajalle mielenkiintoista luettavaa. Näkeehän monia syötäviäkin lajeja veden allakin, ja jos ei siellä, viimeistään sukellusten jälkeen lautasella.
Antal Vida, Tamás Kótai, h.f.ullmann 2007
Silloin ennen
” Kalat ovat sangen erikoisia eläimiä. Jo ennen syntymäänsä ne ovat mätiä, puhumattakaan sitten, kun ne kalakilvan jälkeen ovat viikon oleskelleet leirin roskiksessa. Kala on näennäisestä uteliaisuudestaan huolimatta arka eläin. Yleensä se poistuu siltä paikalta, jonne sukeltaja saapuu, varsinkin jos tämä heti alkuun esittelee uutta vähittäismaksulla ostettua harppuunaansa.”
DIVE4AID – SUOMEN ENNÄTYKSET UUSIKSI VAPAASUKELLUKSESSA
Yksi haaveistamme on jo vuosia ollut pitkä ulkomaanmatka, jonka ainoa tarkoitus olisi syvyyssukelluksen harjoitteleminen. Alkuvuodesta päätimme järjestää viimein tällaisen reissun, asettaa tavoitteet hieman kunnianhimoisemmin, ja ohjata osan sen saamasta huomiosta meille tärkeisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Otimme tavoitteeksi laittaa Suomen ennätykset uusiksi kaikissa viidessä virallisessa vapaasukelluksen syvyyslajissa. Vastaavaa ei ole koskaan aiemmin yritetty. Tiesimme tavoitteen haasteelliseksi, mutta uskoimme joukkueena silti sen olevan mahdollista. Hyväntekeväisyyskohteiksi valitsimme MS-taudin ja leukemian hoitomuotojen tutkimuksen. Päätimme heti alussa, että maksamme kaikki matka- ja
sukelluskulut itse, ja kaikki keräyksen kautta saadut lahjoitukset ohjataan lyhentämättöminä MSja syöpäsäätiöille. Sukeltajaliitto tuki toimintaa maksamalla rahankeräykseen liittyvät kulut, ja Suunnolta saimme kolme D4-sukellustietokonetta käyttöömme. Heinäkuussa matkustimme Menorcan saarelle Välimerelle. Portugalilainen vapaasukelluksen ammattilainen Francisco Gautier järjesti siellä harjoitusleirin, jonka yhteydessä oli mahdollista tehdä virallisia ennätyksiä erittäin turvallisissa olosuhteissa.
Tavoite oli haastava, mutta kovan harjoittelun tuloksena onnistuimme kuin onnistuimmekin tekemään uudet Suomen ennätykset. Matka oli unohtumaton elämys meille kaikille, ja olemme ylpeitä saavuttamistamme en-
kaikki matkan aikana ja ennen matkaa kirjoitetut päiväkirjat, kuvat ja videot löytyvät netistä osoitteesta www.dive4aid.net
JUSSI LEHTONEN, EERO SORALAHTI JA JYRI VEHMASKOSKI
Sukeltajaliitto onnittelee lämpimästi vapaasukeltajia uusista ennätyksistä, ja haastaa joka räpyläparin mukaan keräykseen. Kippo kiertämään seuran tapahtumissa!
Rahankeräyslupapäätös nro OKH299A, myöntäjä Etelä-Suomen Lääninhallitus. Keräyslupa on voimassa koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta ajalla.14.5.–31.12.2008.
UUDET SUOMEN ENNÄTYKSET
• Köysiavusteinen syvyyssukellus (Free Immersion): 61 metriä, Eero Soralahti
• No Limits: 66 metriä, Eero Soralahti
• Variable Weight: 70 metriä, Jussi Lehtonen
• Syvyyssukellus räpylöillä (Constant Weight): 97 metriä, Jussi Lehtonen, myös uusi Pohjoismaiden ennätys
• Syvyyssukellus ilman räpylöitä (Constant Weight Without Fins): 61 metriä, Jyri Vehmaskoski, sivuaa Pohjoismaiden ennätystä nätyksistä. Tärkeintä projektissa on kuitenkin keräys hyvään tarkoitukseen. Keräystili on auki vuoden loppuun asti, joten vielä on mahdollisuus lahjoittaa. Lisää projektin taustoista ja
KUVAT: FRANCISCO GAUTIER, CARL MARCHANT, JUSSI LEHTONEN
(Vas.) Jussi, Eero ja Jyri.
TOP 3
Living IndonesiaColors,
1
Lekuan 1
Takuuvarma sukelluspaikka, jolta löytyy monipuolisesti kaikkea, niin isoa kuin pientäkin ja lähes taatusti kilpikonnia. Isoimmat kilpikonnat ovat ”äijänkokoisia”.
2
Tiwoho
Tämä on sekä Mian että Jaskan suosikkikohteita. Kohteessa on korallin lisäksi vaihteen vuoksi myös hiekkapohjaa –Bunakenilla korallia on enemmän.
Täältä löytyy mustekaloja ja jopa ghost pipefishejä. Kohde, jossa kokee löytämisen iloa.
3
Buhias
Koko Aasiasta löytyy noin 450 korallilajia.
Täällä voi nähdä niistä yli puolet. Asiantuntijoiden mukaan täsmälleen 242, mikä tekee kohteesta ehkä koralleiltaan maailman rikkaimman. Tätä ei moni usko, sillä korallien bongaaminen ei ole helppoa.
Suomalainen sukellusresortti Living Colors Indonesiassa Pohjois-Sulawesillla hemmottelee vieraitaan hyvällä ruoalla ja loistavilla sukelluksilla. Jaakko ja Mia Aallon isännöimä keskus sijaitsee Bunakenin kansallispuiston ytimessä. Sukelluskohteet tarjoavatkin uskomattoman määrän värikästä elämää isoista kaloista ja kilpikonnista aina puolen sentin merihevosiin.
Jaakko Aalto toimii Bunakenilla aktiivisesti luonnon ja meren monimuotoisuuden säilymisen hyväksi. Suosikkikohteiden lista vaihtuu päivän ja mielialan mukaan – Bunakenilla valittavaa on valtavasti.
Jaakko Aalto
SPIEGEL GROVE
Mikä USA:n merivoimien maihinnousualus, pituus 160 metriä.
Missä USA:n Floridassa Key Largon edustalla noin 45 minuutin venematkan päässä mantereesta.
Kohtalo Poistettiin käytöstä 1989, ja puhdistamisen jälkeen upotettiin 2002 keinotekoiseksi riutaksi ja sukelluskohteeksi.
VALTAVA HYLKY
Floridan Key Largoa kutsutaan maailman sukelluspääkaupungiksi, eikä suotta. Key Largo sijaitsee Florida Keysin yläosassa, matkaa Miamin kentältä on vajaa 100 kilometriä. Pienehkö kaupunki on keskittynyt laitesukelluspalveluihin avomerikalastusretkiä järjestävien yritysten lisäksi. Alueella on isoja sukellustarvikemyymälöitä, joista osa on suomalaisten automarkettien kokoisia.
Lyhyen venematkan päässä Atlantilla on tarjolla upeita hylkyjä, ja John Pennekamp Coral Reef State Parkin alueella on runsaasti värikästä riuttaa ja mielenkiintoisia mereneläviä. Sukellusliikkeistä kerrotaan 15
vuoden luonnonsuojelutoimenpiteiden auttaneen selkeästi, ja kaloja on nyt runsaammin kuin vuosiin.
Suurin, massiivisin ja kaunein hylky on vuonna 2002 upotettu USA:n merivoimien 160-metrinen Spiegel Grove, LSD-32, Landing Ship Dock.
Hylky oli alun perin kyljellään pohjassa, mutta vuonna 2005 hurrikaani Dennis käänsi aluksen, eli nykyään Spiegel Grove lepää pohjassa suorassa kölillään.
Aluksen valtavasta koosta johtuen se on poijutettu sukeltajien veneitä varten kahdeksasta eri kohdasta. Säännöt ovat erittäin tiukat ja laskeutuminen hy-
Juha Lundberg (vasemmalla) ja Jukka Kurki (oikealla) hylyllä USA-lippua kannattelemassa.
lylle tehdään aina köyttä pitkin 20–33 metrin tasolle riippuen kapteenin valitsemasta poijusta. Veneestä veteen hyppäämisen jälkeen sukeltajien tulee hinata itsensä Mooring Linea pitkin poijulle asti, jonka jälkeen laskeudutaan köyttä alas. Pohja on 42 metrin syvyydessä.
Amerikkalaiseen tarkkaan tyyliin Spiegel Grove on puhdistettu kaikista köysistä, vaijereista, luukuista ja ovista, joten kokeneelle sukeltajalle hylky tarjoaa upeita kokemuksia monille sukelluksille. Spiegel on noin 25 metriä korkea ja siinä on 7 eri kantta ja useita läpiuinti-mahdollisuuksia.
Kylmäpäisimmille tyypeille on
tarjolla helikopterikannen alta sukeltaminen 38 metrin syvyydessä noin 20 metrin matkan.
Hurrikaanikausi alkaa Floridassa kesäkuun alussa jatkuen kalenterivuoden loppuun asti. Kesällä olosuhteet ovat yleensä erinomaiset, 5 mm märkkärillä ja tropiikkihanskoilla pärjää hyvin. Näkyvyys on helposti 20–30 metriä ja veden lämpötila lähellä 30 astetta. Syksyllä matkaa ei kannata tehdä, koska hurrikaanit ja pienemmät myrskyt ovat todennäköisiä. Talvella näkyvyys on noin 10–15 metriä ja vesi viileämpää.
JUKKA KURKI fla-keys.com/spiegelgrove, www.oceandiversidc.com
KUVA: MIKE DAFOE
KUNINKUUDESTA KOVA KISA
Sukelluskalastuksen kautta 2008 on leimannut vähäkalaisuus, ja saaliit ovat usein olleet pieniä.
Kaksi kilpailijaa on kuitenkin onnistunut keräämään tasaisesti ranking-pisteitä, ja he taistelivat erittäin tasaväkisinä kauden kuninkuudesta.
Kausi alkoi perinteisesti jo viime syksynä pidetyssä Siika Cupissa, jossa kahden kilpailijan onnistui ampua siika, jota on yleensä
vaikea saada saaliiksi. Kim Jaatinen Calypsosta voitti Siika Cupin ja pääsi aloittamaan kauden ranking-ykkösenä. Kausi jatkui
Kaunissaari Openin kautta Hangon Dödörens Cupiin ja Nauvoon Saaristomeri Openiin, jossa kilpailun voittanut Team Kampelan Matti Pyykkö toi maaliin kauden ensimmäisen jättisaaliin: kolme haukea, kolme lahnaa ja sorvan.
SM-MITALIT TURKUUN
Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Raumanmeren Sukelluskerhon toimesta Kuuskajaskarin ja Nurmeksen alueilla Raumalla 26.–27.7. Kaksipäiväiset kilpailut olivat poikkeuksellisen
kalaisat. Ensimmäisen päivän jälkeen johdossa ollut Saaristomeren Sukeltajien Vesa-Matti Väärä toi maaliin neljä haukea ja kahdeksan ahventa, joista isoin oli 780-grammainen jättiläinen. Toiseksi ylsi samasta seurasta Erika Kaski vakuuttavalla kuuden hauen saaliilla. Toisena kilpailupäivänä Saaristomeren Sukeltajien unelmat kävivät toteen. Väärä menetti niukalla kahdella pisteellä kilpailun kärkisijan seuratoverilleen Petri Niemiselle, joka vakuuttavalla tavalla siirtyi ensimmäisen päivän neljänneltä sijalta kilpailun voittoon. Turkulaisseuran viikonlopun kruunasi kolmoisvoitto, kun Mika Pihlaja sijoittui kilpailussa kolmanneksi.
RATKAISU SIIRTYY NORJAAN Koko kauden rankingjohdosta. Matti Pyykön kanssa taistellut Kim Jaatinen siirtyi takaisin Nauvossa menetetylle kärkisijalleen sijoittumalla viidenneksi Raumalla. Jaatisen kahden päivän saalis oli kuusi haukea, joiden yhteispaino oli 11,2 kiloa. Voittamalla kauden ainoat järvikilpailut Jaatinen varmisti kotimaan rankingin voiton jo ennen Hanko Cup Carbon Tekiä, samalla varmistaen lähtönsä PM-kilpailuihin rankingin kärjessä. Hangossa voiton vei Kim Jaatinen. PM-kilpailuissa Norjassa maajoukkue jatkaa rankingpisteiden keruuta ja kokonaisrankingin parhaat viisi saavat paikan EMkilpailuihin Italiaan. Pyykön ja Jaatisen taistelu kokonaisrankingin voitosta siis jatkuu Norjassa.
KALAJUTTU
AHVEN (Perca fluviatilis)
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Ahvenet Percidae
Kansalliskalamme ahven on perusväritykseltään vihertävä, vatsa vaalea ja kyljissä on tummia pystyraitoja. Vatsa-, perä- ja pyrstöevät ovat kirkkaan punertavat. Ahvenen väritys voi vaihdella elinympäristön mukaan, ja tummissa lampivesissä tavataankin lähes mustia ahvenia. Ahvenella on kaksi selkäevää, joista ensimmäisen teräviin piikkeihin lähes kaikki kalastajat ovat tutustuneet uransa jossakin vaiheessa.
Kuvan ahven poseerasi aurinkoisena päivänä Ahvenistonjärvellä laiturin alla.
Esiintyminen | Ahven on Suomessa erittäin yleinen, ja sitä tavataan koko maassa tunturivesiä lukuun ottamatta. Maailmalla ahvenen luontainen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan ja Aasiassa itäisenä rajana on Kolyma-joen vesistö.
Elintavat | Ahven on utelias ja seurallinen kala, joka liikkuu usein parvissa. Aktiivisimmillaan ahven on kesällä. Pimeässä ahvenet torkkuvat pohjalla. Ravinnon suhteen ahven on kaikkiruokainen. Tarjonnan mukaan sille kelpaavat planktonäyriäiset, pohjaeläimet ja kalat. Ahvenen koon kasvaessa kalaravinnon merkitys kasvaa. Hyvissä ravinto-olosuhteissa ahven voi kasvaa yli 50 cm:n pituiseksi ja kolme kiloa painavaksi körmyniskaksi, mutta pienissä metsälammissa koko voi jäädä 10 senttiin ja 20 grammaan. Ahven tulee sukukypsäksi 2–5 vuoden ikäisenä. Kutuaika on pitkä, huhtikuusta jopa heinäkuulle asti. Ahvenet kiinnittävät mätinsä yleensä vesikasveihin tai risuihin ja poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon päästä kudusta.
Erikoista | Uteliaan ja rauhallisen ahvenen tapaa päiväsaikaan usein kivien kupeilta, hakojen ja laitureiden alta varjopaikasta. Keväisin voi sukeltaa rantavesissä ja käydä tarkastelemassa ahvenen risuihin ja vesikasveihin kiinnittämiä mätinauhaspiraaleja, tai pimeänä aikana voi yllättää torkkuvan ahvenen pohjan tuntumasta.
SAKU SALONEN
Kim Jaatinen Siika cup -saaliinsa kanssa.
Tykkimiesten asut oli tehty historiallisten mallien mukaan.
Tykillä ammuttiin seremonialliset laukaukset tiedotustilaisuudessa kesäkuussa.
Projektin ensimmäisenä sukelluspäivänä löytyi hyvin säilynyt, 90 grammaa painava kultalusikka.
Kaivauspaikoilta on löytynyt paljon kupari- ja hopeakolikoita, jotka ovat esillä Gotlannin maakuntamuseossa.
MERIARKEOLOGISIA LÖYTÖJÄ VISBYN RANNOILLA
Sininen savupilvi pöllähtää ilmaan. Korviasärkevän kova tykin jyrähdys miltei lennättää ällistyksestä selälleen. Yli 400 vuotta vanhan, merestä nostetun tykin kopio on laukaistu aurinkoisella niityllä Visbyssä, Gotlannissa. Voi vain kuvitella, millaisen jylinän saivat aikaan ne lukemattomat tykit, joilla tanskalais-lyypekkiläinen laivasto soti Ruotsia vastaan Itämerellä 1560–70-luvulla. 15 laivaston alusta upposi vuonna 1566 myrskyssä Gotlannin saarten vesille vieden traagisesti mukanaan satoja merimiehiä. Alue on nyt huomion kohteena, kun meriarkeologinen HUMAprojekti tutkii Visbyn rantavesiä tavoitteena kartoittaa aluetta ja tuoda menneiden aikojen esineistöä ylös. Erikoista kyllä, ran-
noilta ei ole kuitenkaan vuosien varrella kerrottu löydetyn yhtään haaksirikkolaivoista ajautunutta puutavaraa. Esineitä sen sijaan HUMA:n sukeltajien on onnistunut löytää, kuten mm. kultalusikka, tykinkuulia ja kolikoita. Jo aiemmin löydetty, 1500-luvulta peräisin oleva tykki
HUMA
restauroidaan ja asetetaan näytteille Gotlannin maakuntamuseoon kuten muutkin esineet. Tykistä on rakennettu vanhoin menetelmin kopio, jolla ammuttiin seremonialliset laukaukset kesäkuun tiedotustilaisuudessa.
Projektin johtajan, Göran Ankarliljan mukaan meriarkeolo-
• Kansainvälinen The Heritage Underwater Maritime Archaeology -projekti tutkii ja pyrkii säilyttämään Gotlannin vedenalaista perintöä.
• Projektia sponsoroi Nord Stream -kaasuyhtiö, joka rakentaa merenalaista maakaasuputkea Venäjältä Eurooppaan.
• Projektia vetää meriarkeologi Göran Ankarliljan johtama ruotsalainen AquaArkeologen-yritys.
• Löydöt ovat näytteillä Gotlannin maakuntamuseossa 14. joulukuuta asti, ja näyttelyä täydennetään jatkuvasti. www.huma-gotland.se, www.lansmuseetgotland.se
ginen työ kaivauspaikoilla vaatii paljon sekä laitteistolta, turvallisuudelta että sukeltajilta. Tutkimusalue on rajattu ja jaettu tutkittaviin lohkoihin, joista jokainen käydään läpi huolellisesti mm. metallinpaljastimilla. Sukeltajien tulee olla vähintään P2-tasoisia ja kokeneita pystyäkseen tutkimaan merenpohjaa mahdollisia löytöjä vahingoittamatta. He työskentelevät matalassa, noin parimetrisessä rantavedessä, ja työ vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä. Sukeltajat ovat lähinnä vapaaehtoisia, esim. sukellusta harrastavia opiskelijoita monesta eri maasta. Nyt mukana ei ollut suomalaisia, mutta vapaaehtoistyöstä kiinnostuneiden kannattaa seurata projektin verkkosivuja.
KUVAT: KRISTIINA KARILA, SARI NUOTIO
KOLUMNI – KARI HÄNNINEN
KOKO PERHE YHDESSÄ
Nykyään tuntuu siltä, että yhteistä aikaa lasten kanssa on aina vain vähemmän. Vanhempien aika kuluu pitkissä työpäivissä ja lasten aika koulutehtävissä ja harrastuksissa, joissa me vanhemmat pääsemme vain statistin osaan eli huoltajaksi ja kuljettajaksi. Tätä pohtiessamme aluksi oman perheen ja sitten lähipiirin kanssa, päädyimme perustamaan sukellusseuran, jonka periaatteena on vahva panostus nuorisotoimintaan ja perheen yhteiseen harrastamiseen, perhesukellukseen.
On ollut ilo olla kehittämässä hieman erilaista harrastus- ja seuratoimintaa, kuin mihin olemme tottuneet. Tälle on ollut myös selvä tarve, sillä seuramme lyhyen historian aikana mukaan on tullut useita samanhenkisiä perhei-
tä, jotka ovat sitoutuneet seuran toimintaan.
Suurimmalla osalla jäsenistämme, lapsista tai aikuisista, ei mukaan tullessaan ollut sukelluskokemusta. Kun seura pystyy tarjoamaan uusia ja mieleenpainuvia kokemuksia sekä junioreille että heidän vanhemmilleen ja vieläpä niin, että ne päästään kokemaan yhdessä, ei nuorten saaminen mukaan ole ollut vaikeaa. Kun toiminta pidetään vielä kohtuuhintaisena, eikä harrastukseen liity suuria suoritus- tai aikataulupaineita, myös vanhempien mukaan saaminen on ollut mutkatonta. Niin kauan kuin seuratoiminta koetaan mielekkääksi, ja se tarjoaa uusia kokemuksia ja kehittymismahdollisuuksia kaikille, en näe syytä, miksei mukana pysyttäisi pitkään. Se, miten toiminta pidetään em.
kaltaisena, on taas meidän käsissämme. Mielestäni seura- ja erityisesti nuorisotoimintaa pitää kuunnella herkin korvin ja avoimena ja olla valmis muuttamaan konseptia tarvittaessa. On erittäin tärkeää, että seurassa ja sen toiminnassa säilyy hyvä henki, sillä paras markkinointikanava on viidakkorumpu. Näin mukaan saadaan lisää perheitä, jotka ovat iloisen ilmapiirin myötä valmiita itsekin sitoutumaan ja tuomaan uutta ideaa ja näkökulmaa. Jos nuorten saaminen mukaan seuratoimintaan ja siinä pysyminen koetaan haasteelliseksi, kannustan kokeilemaan heidän vanhempiensa aktivoimista. Se on toiminut ainakin meillä.
SUKELTAJAT ILMASTOASIALLA
Ilmastotalkoot on Suomen suurin ilmastokampanja. Sen tarkoituksena on aktivoida ihmisiä toimintaan ja antaa päätöksentekijöille voimakas viesti. Ilmastotalkoot toteutetaan viestintä- ja markkinointialan talkootyönä. Ilmastotalkoot-kampanjan tuoreimman mainosfilmin teemana on vastuullinen lomailu. Kun tarinassa uidaan matkalaukun kanssa joessa ja hypätään Lauttasaaren sillalta, tarvitaan myös vedenpitäviä näyttelijöiltä. Ja kutsu kävi siis myös sukeltajille, jotka ottivat haasteen vastaan. www.ilmastotalkoot.fi
Seuran toimintatapoja ei yleensä dokumentoida sääntöjä lukuun ottamatta, vaan ne kulkeutuvat vanhemmilta jäseniltä uusille perimätietona. Poikkeuksen tästä tekevät Nuoren Suomen Sinettiseurat. Kummassakin tavassa tärkeää on se, että nuoret ovat itse mukana luomassa näitä toimintatapoja. Näin he sitoutuvat jo sukellusuransa alkumetreillä seuransa toimintaan. Ajansaatossa nuoret myös toimivat seuran lähettiläinä kertomalla positiivista kokemuksistaan ja hankkien samalla uusia jäseniä. Ja kun aikaa kuluu vielä lisää, näistä nuorista kasvaa seuran uusia ohjaajia, kouluttajia, toimihenkilöitä, roolimalleja ja jonain päivänä myös vanhempia, joita ilman ei myöskään olisi seuratoiminnan jatkuvuutta.
VOITTO KOTIIN NORJASTA
Kari Hänninen Aboa Aquanauts ry.
Jukka Rapo kalasti Kristiansund Cupin voittoon Norjassa muhkealla 65 kilon saaliilla. Kuvan 7,25-kiloisen lyyraturskan Rapo nappasi lauantaina.
KUVAT: HELI LAUKKARINEN
HAPENANTOLAITE HUOLTOON
HAPPIENSIAPU TEHOSTAA
MERKITTÄVÄSTI PERUSENSIAPUA ELI PUHALLUS-PAINALLUS-ELVYTYSTÄ.
MYÖS SUKELTAJANTAUDIN JA KEUHKOREPEÄMÄN ENSIHOIDOSSA
HAPPIENSIAPU ON TEHOKAS KEINO VARMISTAA KUDOSTEN HAPENSAANTI, PARANTAA HOITOENNUSTETTA JA VÄHENTÄÄ KUDOSVAURIOIDEN MÄÄRÄÄ.
Seurojen hapenantolaitteita tarkistettaessa on havaittu usein, että maskit ovat kovettuneet käyttökelvottomiksi, osat eivät ole keskenään yhteensopivia, laite sisältää tarpeettomia osia tai jotain oleellisia osia puuttuu. Hapenantolaitteen muovi- ja kumiosien käyttöikä on rajallinen ja ne tulisi uusia määräajoin. Lisäksi kaikkien laitteen letkujen, maskien ja muiden osien yhteensopivuus tulee varmistaa osia uusittaessa. Myös happipullon koko on syytä miettiä siten, että happi riittää tositilanteessa siihen asti, että ammattiapu ehtii paikalle. Hapenantolaitteen toimintakunto tulee varmistaa noin puolen vuoden välein happiensiapukouluttajan tai muun asiantuntijan avulla.
KOULUTTAUDU JA HARJOITTELE
Hyväkään hapenantolaite ei auta, ellei sitä käytetä oikein. Vapaavirtauksella toimivien happivaraajapussimaskin ja elvytysmaskin käyttö ovat perusasioita, jotka tulisi osata. Tajuissaan olevalle tehokas hapenantotapa on vaatimusventtiilillä toimiva suu-nenämaski. Edellisten lisäksi elottoman henkilön elvytyksessä voidaan käyttää joko elvytyspaljetta tai pakkosyöttönastalla varustettua vaatimusventtiiliä. Etenkin niiden käyttö vaatii asianmukaisen koulutuksen. Sukeltajaliiton ja seurojen järjestämät
Hapenantolaitteen tulisi olla kunnossa ja käyttövalmiina aina kun sukelletaan.
DAN-ensiapukurssit antavat hyvät valmiudet tehokkaaseen happiensiapuun. Kursseilla opitaan laitteen kokoonpano, turvallisuusasiat, huoltotoimenpiteet ja mikä tärkeintä, niillä harjoitellaan laitteen käyttöä useissa erilaisissa tilanteissa. www.sukeltaja.fi > Koulutus > Ensiapukoulutus
ERNO OLKKONEN Kirjoittaja on DAN-ensiapukouluttaja, VAPEPA-valmiuskouluttaja, laitesukelluskouluttaja sekä Liiton turvallisuusvaliokunnan jäsen.
Etenkin maskit ovat kuluvia osia, joita tulisi vaihtaa riittävän usein.
NETTIVINKKI
TAPAHTUMAKALENTERI
18.–19.10. Järvenpää
Syyskokousseminaari
25.10. Rovaniemi
Sukelluskouluttajapäivä
31.10.–2.11. Järvenpää Kuuttiohjaajakurssi
Lisätietoja sekä tuoreet tapahtumatiedot www.sukeltaja.fi/kalenteri
PALA MATKAOP ASTA NETISTÄ
Lonely Planet tarjoaa ensimmäisenä matkakirjakustantajana mahdollisuuden ostaa verkkokaupastaan osia sukellusoppaista. Pick & Mix -palvelussa asiakas lataa haluamansa kappaleet pdf:nä koneelleen. Palvelu on kehitetty kuluttajien toivomuksesta ostaa vain niitä kohteita käsittelevät oppaat, joihin matka suuntautuu. Palvelu on kätevä myös silloin, jos suunnitelma muuttuu kesken matkan tai kirjakauppaa ei ole lähettyvillä. Tällä hetkellä on saatavana oppaat Belizestä, Bonairesta, Cayman-saarilta, Cozumelista, Florida Keysistä ja Havaijilta. Kappaleet maksavat 1–4 puntaa ja useamman ostaja saa alennuksen. Palvelua voi testata lataamalla ilmaiseksi kunkin kirjan esittelykappaleen. www.lonelyplanet.com -> Shop -> Buy by Chapter
TEKSTI PASI MANNERKOSKI
KUVAT PASI MANNERKOSKI, STIG GUSTAVSSON
JUSSARÖ SAARI KADONNEEN HYLYN ETSIJÄLLE
HYLKYSUKELLUKSELLA KOKEE AINA PIENTÄ JÄNNITYSTÄ. JUSSARÖN VESILTÄ ON VUOSIEN
SAATOSSA LÖYTYNYT MONTA HYLKYÄ. MONI ODOTTAA VIELÄ LÖYTÄJÄÄNSÄ.
JUSSARÖ ON ENTINEN puolustusvoimien tukikohtasaari, johon monella suomalaisella miehellä liittyy muistoja varusmiesajalta. Kun Jussarö oli puolustusvoimien hallussa, siviilitoiminta oli saarella ja sen läheisyydessä tarkoin vartioitua, ja siksi alue on saanut olla vuosikymmeniä melko rauhassa matkailijoilta.
Entinen kaivossaari sisältää jo itsessään paljon historiaa, mutta kiehtovaa on myös saaren merkitys merenkululle. Aikanaan metsää ei saanut hakata Jussarössä, jotta saaren tuttu profiili auttaisi merenkävijöitä suunnistamaan. Karikkoiset vedet ja magneettiset häiriöt ovat kuitenkin vuosisatoja harhauttaneet laivoja, ja Jussarössä onkin paljon merkittäviä hylkyjä, hylkyjen jäänteitä ja vielä kadoksissa olevia menneiden aikojen aarrelaivoja.
Sukeltajille Jussarö tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia. Hylyt ovat tietenkin ykkösasia, mutta matkailupalvelutkin alkavat olla kohdallaan. Vielä muutamia vuosia sitten Jussarö uinui Ruususen unta ja paikka alkoi pikkuhiljaa rapistua. Puolustusvoimien viimeinen leiri oli syksyllä 2002, ja 2005 koko saari oli luovutettu Metsähallitukselle.
Nyt paikkaa isännöi yksityisyrittäjä Jan-Peter Kivelä, jonka ponnistelujen tuloksena saaressa on nyt vieraslaituri, sauna ja kahvila. Vuoden 2008 uutuuksia ovat kokoustila 16 henkilölle ja
sisämajoitustila, Jussarö Bed & Breakfast, 25 henkilölle. Majatalossa on yhdeksän huonetta. Metsähallituksen puolelta on luvattu, että luontopolut saavat opastetauluja.
Jussarön kävijämäärät ovat nousseet rajusti. Vuonna 2005 saaressa kävi noin 8 000 ja 2007 jo 10 000 vierasta. Ilmahuoltoa saaressa ei vielä ole. Oman kompressorin omistajien kannattaa tehdä ilmahuoltonsa riittävän kaukana selällä, jotta sukeltajien maine luonnonrauhan kunnioittajina säilyy.
RAUTAPIIKKI
Ensimmäiset merenkululliset maininnat Jussaröstä ovat jo 1240-luvulta, jolloin laadittiin ensimmäinen reittiselitys meritiestä Tanskasta Eestiin. Avomeren yli ei purjehdittu, koska laivat olivat pieniä, ja siksi Jussarö oli vilkas etappisatama. Vedet olivat kuitenkin vaaralliset, ja vanhin tiedetty Jussarön hylky onkin 1500-luvulta.
Salaperäiseksi Jussarön karikkoiset vedet tekee rautapiikki
Segersten: vedenalainen rautapitoinen neliönmuotoinen pilari, joka nousee 16 metristä aina neljään metriin. Saaresta löytyy asukkaiden tai luotsien tekemiä kiveen hakattuja merkintöjä pilarista, ja ilmeisesti pilarin sijainti on joskus ollut merikortissa, mutta nykyisistä
Eiralla saa parhaan kuvan Jussarön merialueen kirkkaista vesistä. Eira-hylky sijaitsee 10 km Jussaröstä lounaaseen.
merikorteista sitä ei löydy. Jo kauan sitten huomattiin, että pilarin raudan vuoksi kompassi ei pidä paikkaansa Jussarön alueella. Siksi Lil-Jussarön ja Jussarön salmissa on useita hylkyjä. Parhaana on säilynyt Graf Nikita vuodelta 1784.
RAUTATIE MEREN ALLA
Ensimmäinen kaivos Jussaröhön perustettiin 1834, ja se jatkoi vuoteen 1861 saakka. Tänä aikana tehtiin 15 avolouhosta saaren pohjoisrantaan. Vuonna 1956 kaivosyhtiö Vuoksenniska tuli Jussaröhön, ja meren alle rakennettiin 3,5 kilometriä rautatietä 170 metrin tasoon. Kaivokseen louhittiin myös ruokasali; työvuoron aikana kaivoksesta ei noustu lainkaan ylös. Kaivostoiminta loppui vuonna
1967. Kaivoksiin sukeltaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista. Jussarössä sukeltamisen voi aloittaa vaikka vierassataman itäpuolella sijaitsevalta vanhalta malmilaiturilta, mikä ei tosin korkeutensa takia sovi aivan kaikkein pienimmille paateille, jos laiturilta on tarvetta käydä maissa.
Malmilaiturin alla olevan rautaromun on uskottu olevan jäänteitä hylystä, mutta ilmeisesti romu on malmikaivoksesta ”hukattuja” kaivoskoneita. Vanhan malmilaiturin alla ja sen ympäristössä on 2–6 metriä vettä, mutta mataluudesta huolimatta paikka on hauska sukeltaa. Vanhojen hirsisten laiturirakenteiden väleissä on hauska pujotella, ja myös kalat pitävät paikasta. Laiturin alla saattaakin törmätä kutuaan punaisena vahtivaan rasvakalaan. Malmilaituri soveltuu hyvin aloittelijoillekin ja yösukellukseen, ja jos aikaa jää voi samalla sukelluksella bongata myös laiturin pohjoispuolella sijaitsevan proomun jäänteet. Alus on peltinen ja sijaitsee 10–17 metrin syvyydessä.
Tero Sanderg ja Jorma Savolainen valmistautumassa sukellukseen Jussarön vierasvenelaiturilla.
SUKELLUSTEN
VÄLILLÄ LUONTOPOLULLE
Jussarössä riittää nähtävää ja tutkittavaa myös sukellusten välillä. Jussarö on Tammisaaren kansallispuiston toiseksi suurin saari. Saaren länsipuolella sijaitseva vuosisatoja koskemattomana säilynyt aarniometsä jylhine mäntyineen ja kuusineen on hyvin epätavallinen merivyöhykkeellä sijaitsevalla saarella. Länsipuolella liikkuminen onkin sallittua ainoastaan luontopolulla. Polku on hieman alle viiden kilometrin pituinen, mutta siitä voi kulkea myös lyhyemmän osan. Jussarön Lotsstubergissä on lintujen tarkkailuun sopiva torni. www.jussaro.fi
ENGLANTILAINEN LINJALAIVA
Jussarön alueella on ainakin kahdeksan hylkyä, todennäköisesti paljon enemmän. Ilmeisesti englantilaisen linjalaivan jäänteitä on löydetty Engelsmansbrottenin eteläpuolella olevien karien pohjoispuolen rinteestä. Erilaista hylkyromua löytyy jo melko matalaltakin, mutta pohjassa on muun muassa tynnyri ja irtaimistoa. Rinteessä on myös tykinkuulia ja tykkejä. Ilmeisesti karille ajanutta alusta on yritetty pelastaa keventämällä alusta ja itse laiva on ajelehtinut kauemmas. Karin koordinaatit ovat N 59*49,227´E 23*40,625´ KKJ.
HOPEAPRIKI?
Alueen kuuluisin hylky on Hopeapriki, jonka uskot-
Jussarön etelänpuoleinen ranta on idyllinen ja tarjoaa kirkkaat vedet. Vierassatama on saaren toisella puolella. Jussarön koordinaatit ovat N
Sukeltajia Hopeaprikin partaalla.
tiin löytyneen jo 60-luvulla. Silloin lehdistö hehkutti suureen ääneen, että puolustusvoimain sukelluskurssilaisten löytämässä aluksessa olisi hopeaharkkoja. Samaa oli kerrottu Katariina keisarinnan aikaan uponneen hylyn lastista. Innokkaat aarteenetsijät olivat löytäneet laivasta kuparirahoja, neljä tykkiä ja miekankahvoja. Yhden tykin kyljessä oli vuosiluku 1545 ja Vaasasuvun vaakuna. Tykkien paino oli jopa 800 kiloa. Lastiin kuului myös Reinin ja Madeiran viinipulloja, joista osassa oli sisältö vielä jäljellä. Löydetty esineistö edusti ainakin neljää kansalaisuutta.
Runsaan mudan alla olevaa hylkyä tutkittiin innokkaasti, ja vasta vuosia hylyn löytymisen jälkeen oli pakko todeta, että se ei ollut tarunomainen Hopeapriki. Aluksi hylky nimettiin Constant Traderiksi, ja vasta aivan viime aikoina on todettu hylyn suurella todennäköisyydellä olevan Graf Nikita -niminen alus.
Hylky sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä vierasvenesatamasta länteen vastapäätä sijaitsevan niemennokan eteläpuolella ja on yleensä poijutettu.
Hylyssä kannattaa tehdä heti ainakin pari sukellusta, jotta kookkaasta hylystä saa edes jonkinlaisen kuvan. Haluttaessa hylylle voi sukeltaa myös rannasta mukavasti viettävää rinnettä alas.
Laivassa on valtavasti yksityiskohtia, ja se on rakennettu mahtavan kokoisesta puutavarasta. Osa kyljistä on vieläkin melko ehjiä, vaikka hylky on löytämisensä jälkeen kokenut kovia mammuttipumppauksissa, joilla siivilöitiin alusta peittänyttä mutaa. Tutkimusten jäljiltä hylyssä on vieläkin mittauksia varten pystytettyjä tikkaita. Sukellussyvyys hylyllä on sopivat 14–17 metriä ja näkyvyys usein kohtalainen.
Hopeaharkot odottavat vieläkin löytäjäänsä vaikka uskotaan, että Pro Wrouv Maria -yhdistys olisi löytänyt oikean hylyn vuonna 1999. Yhdistyksen löytämän laivan lastista löydettiin pulloja, mutta ei hopeaa. Mutta missä on Constant Trader ja kymmenet muut Jussarön vesille uponneet laivat? Vihjeitä laivoista on paljon ja tiedetään, että osa laivoista on löydetty, mutta tarkat sijaintitiedot puuttuvat useista.
KUVAT: HELI LAUKKARINEN INARI SALMINEN, 70, TOHM AJÄRVI
HAAVEESTA TOTTA
JA OSAAVA KOULUTTAJA TAKASIVAT ONNISTUNEEN SUKELLUSKURSSIN KOTIMAASSA.
MITEN KIINNOSTUIT SUKELLUKSESTA?
TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVA JOHANNA KOKKOLA
Olen aina pitänyt uimisesta ja haaveillut sukeltamisesta. Kun jäin eläkkeelle 10 vuotta sitten oleskelin muutaman vuoden Porvoossa ja osallistuin uintitekniikan kursseille. Ajattelin osallistua Suomessa sukelluskurssille, ja siirsin sitä eläkepäivien alkuun, mutta se ei ollut vielä silloinkaan mahdollista. Satuin sitten kerran uimaan Joensuun Vesikossa ja siellä oli Urheilusukeltajien infotilaisuus. Kysyin tietysti heti, että onko kurssilla yläikärajaa. Ei ollut, ja niin rohkenin lähteä mukaan.
OLIKO SINULLA AIEMPAA KOKEMUSTA SUKELLUKSESTA ENNEN KURSSIA?
Olen kolmeenkin otteeseen yrittänyt suorittaa sukelluskurssia ulkomailla. Ensimmäisen hotellin järjestämän sukelluskurssin kävin jo 70-luvulla Egyptissä, mutta en uskaltanut avomerellä mennä kuin viiteen metriin. Viisi vuotta sitten osallistuimme veljentyttäreni kanssa kurssille Thaimaassa. Epäonnekseni toisena päivänä poltin käteni meduusaan ja sain siitä allergisen reaktion, joten siihen loppui se sukelluskurssi. Kolme vuotta sitten Venezuelassa osallistuin jälleen kurssille, mutta en sitten uskaltanut kuitenkaan mennä avoveteen.
MITEN KURSSI SUJUI?
Kouluttajat olivat aivan ihania alusta lähtien, ja tunsin, että olin yksi muiden joukossa. Jännitin teoriakoetta, kun luulin, että kirja pitää osata ihan tarkkaan. Avovesiharjoituksia pelkäsin kovasti, mutta sain tällä kurssilla niin hyvä pohjan allasharjoituksista, etten aikonut keskeyttää.
MITKÄ HARJOITUKSET TUNTUIVAT VAATIVILTA, MIKSI?
Ulkomailla isossa ryhmässä en pärjännyt. Vaikka esimerkiksi maskin tyhjentäminen vedestä on ihan perusjuttu, Karibialla kahdeksan hengen ryhmässä en sitä tajunnut, vaan opin sen vasta nyt kahdestaan kouluttajan kanssa. Muutenkin kaikki sujui paremmin kahdestaan kouluttajan kanssa – mallisuorituksenkin näkee paremmin. Tasapainotuksessa minulla on vielä opittavaa, ja sainkin todistuksen laitesukelluskurssista, mutta minun pitää vielä harjoitella tasapainotusta en-
nen kuin saan kortin. Kesällä pääsin sukeltamaan vain kerran, koska minulta puuttuu pari. Talvella aion hyödyntää seuran hallivuoroja.
MISSÄ HALUAISIT SUKELTAA?
Erityisesti Punaisellamerellä. Siellä viehättää hyvä näkyvyys ja kalojen runsaus. Lisäksi minusta tuntuisi turvallisimmalta sukeltaa suomalaisten oppaiden kanssa. Puhun kyllä englantia ja saksaa sujuvasti, mutta kestää aina hetken kääntää ohjeet. Suomeksi kaikki sujuu helpommin. Myös Malediivit ja Karibia kiinnostavat sukelluskohteina.
MITEN SUKELTAMINEN SOPII SINULLE FYYSISESTI?
Mielestäni uintiharrastuksestani on ollut apua sukelluksessa. Myös kaikenlainen muu liikunta on tärkeää, jotta pysyy hyvässä kunnossa ja on helppo hengittää. Vaikka sauvakävely. Minulla kunto kyllä kohosi kurssin aikana. Olen aikanaan loukannut molemmat jalkani auto-onnettomuudessa, joten vedessä painottomassa tilassa liikkuminen tuntuu mukavalta ja helpolta.
MITÄ MUITA MIELENKIINNON KOHTEITA SINULLA ON?
Uimisen ja sukelluksen lisäksi tietokone kiinnostaa kovasti, ja opettelen koko ajan siitä lisää. Pidän myös puutarhanhoidosta. Ammattini puolesta kielet ja kirjallisuus ovat hyvin mieluisia; olin lukion englannin ja saksan opettaja. Olen myös ristisananhullu. Olisin monta kertaa päässyt Iltasanomien ristikko-SM-kilpailuihin Helsinkiin, mutten ole lähtenyt mukaan, koska tiedän olevani liian hidas kilpailutilanteessa.
MITÄ NEUVOJA TAI VINKKEJÄ ANTAISIT HENKILÖLLE, JOKA HALUAA ALOITTAA SUKELTAMISEN MYÖHEMMÄLLÄ IÄLLÄ?
Luota kouluttajaasi ja itseesi. Vaikka veteen mennessä pelottaisi, niin kuin minua, niin kouluttajan kanssa pinnan alla on täysin turvallista. Minulla oli kyllä aivan mahtavat opettajat, se täytyy sanoa.
Haluan myös sanoa, että ikä ei saisi olla este haaveiden toteuttamiselle. Jokainen voi aloittaa jotain uutta vanhemmalla iällä kykyjensä mukaan. Aina voi kokea oppimisen iloa. Tämä kurssi on elähdyttänyt minua ja antanut muutenkin uutta potkua arkeeni.
INARI SALMISEN UNELMAN TOTEUTUMINEN VAATI ROHKEUTTA JA SITKEYTTÄ. HENKILÖKOHTAINEN OPETUS
JOKO TAI?
Maski vai räpylät?
Ehdottomasti maski näkyvyyden takia.
Allas vai avovesi?
Tietysti avovesi, onhan se monipuolisempaa, kun maisema vaihtuu.
Rannasta vai veneestä?
Minulle rannasta, kun olen vielä aloittelija.
Kala vai koralli?
Kaikenlaiset kalat paitsi meduusat.
Saksa vai englanti?
Pidän molemmista, englantia on helpompi puhua (oikein) ja onhan se maailmankieli. Kirjallisuudessa ihan sama.
norppa
KUVAT: HELI LAUKKARINEN
ryhmäläinen sai pahoja viiltohaavoja, joita toverit paikkasivat painesitein. Ensiapulaukku oli onneksi ajelehtinut rantaan kuivana ja puhtaana.
KOHTAAMISIA LUONNON KANSSA
Maittavan ruuan jälkeen piti vielä pitää huoli seuraavankin päivän murkinasta, joten metsälle oli lähdettävä. Alkuun ryhmä valmisti itselleen aseet, joilla sen jälkeen saalistettiin moninaisia eläimiä, jotka osoittautuivat pahvisiksi.
Team Venäjä ylittää hyllyvää hetteikköä hyvän haltijattaren avustuksella.
Metsästysretkellä illansuussa törmättiin myös jättimäiseen alligaattoriin, jonka kanssa leiriläiset painivat järvessä pienissä ryhmissä. Peto saatiin onneksi taltutettua, ja sillä päästiin ratsastamaan seuraavanakin iltana. Päivän päätteeksi saunottiin telttasaunassa, mikä toi annoksen luksusta haaksirikon vaikeisiin oloihin.
SKYGGEHÖJ SURVIVAL
Kuudentoista norpan joukko ohjaajineen muutamien miehistön jäsenten vahvistamana haaksirikkoitui heinäkuussa Heinosniemeen Pohjois-Päijänteellä. Ensimmäisen illan joukkio käytti paikkaan tutustumiseen ja leirin järjestäytymiseen. Käytännön syistä järjestäydyttiin kahteen ryhmään: Team Venäjään ja Karhukoplaan. Ryhmät hoitivat vuoronperään eloonjäämistaistelua ja kävivät sukeltamassa ympäristön kohteilla. Snorkkelisukeltajien lisäksi norppajoukossa oli neljä laitesukeltajaa, joista Viljami Hoskonen Sammakot ry:stä suoritti leirillä viimeisen avovesisukelluksen P1-korttia varten.
SÄHKÖHELLA, SUURENNUSLASI
JA HYVÄ HALTIJATAR
Perjantaina sukelluskohteena oli läheinen proomun hylky. Proomu oli upotettu ja täynnä kiviä. Sukeltajat etsivät proomun kätköistä merirosvojen piilottamaa aarrearkkua, mutta onnistuivat löytämään vain sähköhellan. Leiriin jääneiden velvollisuutena oli saada aikaan tuli ruoan laittoa varten. Tulitikut katosivat haaksirikossa, mutta onneksi muutama suurennuslasi pelastui ja niiden avulla kärsivällisesti sytytettiin tikkuja ja paperinpaloja. Ruoan etsinnässä ryhmä sattui suolle, joka piti ylittää kivien ja parin laudan avulla. Suon hyvä haltijatar auttoi tiukoissa paikoissa ja petollisen hetteikön ylitys onnistuikin mallikkaasti yhteistyöllä. Eloonjäämisen kamppailussa useampi
Henrik Lybeck kuumentaa sinnikkäästi paperia suurennuslasin avulla.
Ryhmätyön voimalla alligaattori saatiin vaarattomaksi.
PELASTUS!
Lauantain sukelluskohteena oli läheinen Kätkytsaari. Valtavien lohkareiden seasta löytyi merkkejä sivistyksestä: ankkuri, sahoja ja maitohinkki. Lauantain kuluessa Päijännepurjehduksen reitti kulki haaksirikkoisten niemen editse ja järvipelastusseuran paatti kävi tervehtimässä joukkoa: haaksirikkoiset olivat pelastuneet! Aluksen miehistö kertoi järvipelastuksesta, ja leiriläiset pääsivät tutustumaan alukseen. Pelastumisen riemusta pidettiinkin lauantaina rantabileet kokkoineen kaikkineen. Haaksirikon piina oli päätynyt ja tieto pikaisesta paluusta sivistykseen tekikin heti tehtävänsä kullaten kaikki viikonlopun muistot.
Leirillä oli mukavaa, ruoka oli hyvää ja telttasaunassa sai leppeät löylyt. Leirin järjestäneiden seurojen, Nousun ja Sammakoiden, yhteistyö pelasi, ja leiristä jäi hyvä mieli kaikille mukana olleille.
MINNA KATKO
11-vuotias Juho Luotonen
Vakka-Suomen Urheilusukeltajista vastasi kysymyksiin kesän Skyggehöj-norppaleirillä Korpilahdella.
JUHO LUOTONEN
Kauanko olet sukeltanut?
Olen jo kolme vuotta harrastanut snorkkelisukellusta. Odotan, että pääsen laitesukelluskurssille, kun täytän vaaditut 12 vuotta.
Miten lähdit mukaan toimintaan?
Isä sukeltaa ja äitikin aloitti vuosi sitten sukeltamaan.
Missä haluaisit sukeltaa?
Haluaisin sukeltaa Norjassa ja Kanarian saarilla.
Mitä odotat leiriltä ja mikä on ollut parasta tähän asti?
NORPPA
KIVA PIPA! Käy myös lukemassa uusin Norppaposti www.sukeltaja.fi
Norppaleiriltä odotan rentoutumista. Parasta on ollut sukeltaminen ja hyvä seura.
R j
Reppu 19 €, pipo 22 €
Reppu selkään ja pipo päähän jokaiselle sukeltajalle! www.sukeltaja.fi/ verkkokauppa
KUVA: HELI LAUKKARINEN
TEKSTI ESSI KESKINEN KUVAT ESSI KESKINEN, HELGE ROE, INGVAR ELIASSON JARI HOVIKORPI, PASI HANNULA, JONNA BERGSTRÖM, WILLIAM TAN
TROPIIKIN
Trooppiset kalat ovat värikkäitä kuin korut. Lähes jokainen ulkomailla sukeltanut on ihmetellyt koralliriutoilla elävien kalojen määrää ja miettinyt: ”On kuin akvaariossa uisi!”
Mureena
KALAT VOIDAAN JAKAA rustokaloihin ja luukaloihin. Rustokaloja ovat hait ja rauskut, joiden sisäinen tukiranka on nimensä mukaisesti rustoa. Niitä löytyy noin 900 lajia. Kaikki muut noin 28 000 lajia kuuluvat luukaloihin.
Rustokalat ovat olleet olemassa lähes ikuisesti. Jo paljon ennen kuin dinosaurukset alkoivat juoksennella maan päällä, ovat hait ja rauskut uineet maailman merissä. Nykyiset hait eivät juuri ole muuttuneet sataan miljoonaan vuoteen. Jos design on lähes täydellinen jo alusta alkaen, miksi sitä pitäisi lähteä muuttamaan?
Rustokaloilla ei ole lainkaan uimarakkoa, jolla tasapainottaa kelluvuutta. Jotkut hait käyttävät kelluvuuden säätelyyn maksaa, joka voikin olla kooltaan lähes neljännes hain painosta. Haita metsästetään nykyisin hainmaksaöljyn ja haineväkeiton tuottamista varten, ja tehokkaasti metsästetäänkin – monet hait ovat nykyään uhanalaisia.
Hait ovat vuosimiljoonien aikana kehittyneet huippupedoiksi. Niiden kruisailunopeus on noin 10–20 km/h, mutta hyökkäysnopeus saattaa lähennellä 100 km/h!
Huonosta maineestaan huolimatta haiden hyökkäyksiä raportoidaan vain viitisenkymmentä vuosittain, lähinnä Australian ja Etelä-Afrikan rannikoilta. Suurin osa hyökkäyksistä on tapahtunut provosoimalla haita järjestetyissä ”sukella haiden kanssa” tai ”ruoki haita” -tapahtumissa. Jos harppunoit kalan ja ripustat sen verisenä ja sätkivänä vyöllesi, voitko muuta odottaakaan kuin haiden hyökkäystä?
Tavallisimpia koralliriuttojen läheisyydessä tavattavia haita ovat riuttahait, partahait ja leopardihait. Maailman suurimman kalan eli valashain tapaaja saakin jo onnitella itseään harvinaisesta kohtaamisesta.
Rustokaloihin kuuluvat rauskut ovat litteitä, uimarakottomia ja yleensä vatsapuolelta vaaleita kaloja. Silloin niitä ei erota valoisampaa
pintaa vasten katsomalla alhaaltapäin, mutta ei yleensä myöskään ylhäältä katsomalla, koska tumma selkä sulautuu syvään tummaan veteen.
Rauskut liitävät helponnäköisesti veden läpi ja monet rauskut ”lentävät siipiään räpytellen”. Siivet ovat tietysti eviä. Litteillä rauskuilla on sisäinen hedelmöitys ja ne parittelevat vatsat vastakkain. Monien rauskujen poikaset syntyvät ”elävinä” eli kuoriutuvat jo emon sisällä.
Tropiikissa sukeltaja törmää varmimmin täpläkeihäsrauskuun, ”blaupunktiin”, joka on melko pieni pohjalla elävä sinitäpläinen laji. Täpläkeihäsrauskut ovat rauhallisia ja otollisia valokuvattavia, mutta nimensä mukaisesti niillä on selässään kaksi myrkkypiikkiä, joita ne voivat käyttää ärsytettyinä. Jos jotenkin onnistuu ärsyttämään tämän hyvin epäaggressiivisen ja vetäytyvän rauskun puolustuskannalle ja saa itseensä sen myrkkyä, ovat seuraavat pari päivää varsin tuskallisia. Rauskujen myrkyt aiheuttavat yleisimmin valtavan tuskan ja kivun lisäksi oksentelua, verenpaineen laskua, hikoilua, lihaskramppeja ja joskus jopa kuoleman.
Manta- eli paholaisrausku voi painaa jopa kaksi tonnia ja sen ”siivenkärkiväli” voi lähennellä seitsemää metriä. Suurimmat mantat ovat siis pienten hävittäjälentokoneiden kokoisia.
Paholaisrauskujen kanssa voi päästä sukeltamaan, kun ne ruokailevat planktonilla matalissa lahdissa. Suun molemmin puolin sijaitsevat evät ohjaavat ravintoa suuhun ja niillä rausku voi myös ohjailla kulkuaan.
Paholaisrauskut eivät ole myrkyllisiä, eivätkä aggressiivisia, vaikka ovatkin suuria. Jos kohtaat ruokailevan mantaparven, istu vain odottaman pohjalle ja nauti showsta!
SUURET JA PELOTTAVAT
Hopeanhohtoiset hauennaamalla varustetut barrakudat ovat pelagisia eli avomerikaloja, mutta tulevat usein riutan reunoille metsästämään, yksin tai parvissa. Parhaiten barrakudia pääsee näkemään Malesian Sipadanin kaltaisilla saarilla, joilla riutta kohtaa syvän veden avoveden.
Barrakudia on useita lajeja, ja niiden kaikkien ruumis on suunniteltu nopeaa hyökkäystä varten. Barrakudat
Täpläkeihäsrausku on yleisimpiä tropiikissa tavattavia kaloja. Se ei ole aggressiivinen, vaikkakin myrkyllinen.
Barracudat ovat uteliaita ja lähestyvät sukeltajia. Isoimmat saattavat kasvaa kaksimetrisiksi. Pienimmät muodostavat parvia.
Täpläkeihäsrausku
Barracuda
Riuttahait ovat melko arkoja ja pakenevat sukeltajan lähestyessä.
metsästävät päivisin, mutta vain pienimmät lajit muodostavat upeita satojen yksilöiden parvia, joita valokuvaajat rakastavat. Suurimmat lajit saattavat kasvaa kaksimetrisiksi asti.
Barrakudat ovat kovin uteliaita ja lähestyvät usein sukeltajia. Kiinni köytetyt harppunoidut kalat ja auringossa kiiltävät korut ovat joskus aiheuttaneet barrakudien hyökkäyksiä. Suuriin barrakudiin kannattaakin pitää kunnioittavaa etäisyyttä.
Toinen kalasuku, jota lähelle ei tee mieli mennä, ovat mureenat. Mureenoita on lukuisia eri lajeja pienistä merikäärmettä matkivista lajeista jopa kaksimetrisiin miehen reiden paksuisiin hirviöihin asti. Mureenat eivät ole aggressiivisia, mutta häirittäessä ne saattavat itseään puolustaessaan purra ja aiheuttaa pahoja vammoja.
Mureenoilla on erittäin hyvä hajuaisti, jonka avulla ne metsästävät kaloja ja pääjalkaisia eli mustekaloja öisin. Päivisin mureenat lepäilevät koloissaan ja katselevat riutan elämää hiukan raukean oloisina.
Mureenoiden seksuaalielämä on hyvin monimuotoista. Lajista riippuen yksilöt saattavat syntyä kumpaan tahansa sukupuoleen ja vaihtaa sitä tarpeen tullen aikuisiällä. Jotkut pysyvät lestissään koko elinikänsä, ja osa taas on hermafrodiitteja, kaksineuvoisia.
SAMMAKOITA, LISKOJA, KROKOTIILEJA JA HEVOSIA Monet sukeltajien tuntemista trooppisista kaloista luottavat puolustuksessaan hyvään suojaväriin ja erikoiseen muotoon. Jostain syystä juuri näiden kalojen englanninkieliset
Rustokalat ovat olleet olemassa lähes ikuisesti. Jo ennen dinosauruksia hait ja rauskut uivat meressä. Nykyiset hait eivät ole juuri muuttuneet sataan miljoonaan vuoteen. Miksi muuttaa täydellistä designia?
nimet viittaavat suoraan muihin eläimiin, ja monet suorat käännökset ovat vakiintuneet sukeltajien käyttöön.
Sukeltajien tuntemat ”sammakkokalat”, frog fish, ovat todellisuudessa antennikrotteja, jotka kuuluvat samoihin kaloihin Norjan merikrottien kanssa. Niillä on selässään onki ja päänsä päällä syötti, joka usein joko liikahtelee hiljaa tai on itsevalaiseva. Kun toiveikas saaliskala lähestyy makoisalta näyttävää ruokapalaa, avaa antennikrotti valtavan suunsa ja imaisee saaliin sisäänsä. Antennikrotit voivat syödä myös suuria ja myrkyllisiä saaliita kuten leijonakaloja, ja odotella liikkumatta paikoillaan jopa viikkokausia!
Krokotiilikalat, jotka näyttävät nimensä veroisesti krokotiileilta, voivat kasvaa noin 70 senttimetrin mittaisiksi. Ne viihtyvät ylimmässä 20 metrissä ja ovat kiitollisia valokuvattavia. Krokotiilikalojen silmäluomi on oudon liuskeinen ja naamioi sen silmän tehokkaasti vaalealla ja rikkonaisella korallipohjalla. Sisiliskokalat, lizard fish, taas odottelevat hiekkapohjalla tai pöytäkorallilla sopivaa saalista ja iskevät äkkiarvaamatta pikkukalojen ja äyriäisten kimppuun.
Merineuloihin kuuluvat merihevoset ovat yleensä hyvin naamioituneita ja hankalia löytää, vaikka ne eivät puolustuksessaan täysin luotakaan pelkkään suojaväriinsä.
Hai Vuokkokala
Yksi Suomen ja tropiikin vesien silmiinpistävimpiä eroja on epäilemättä juuri kalojen määrä, joten ulkomailla niistä kannattaa nauttia. Sekaan vain ja ihmettelemään!
Merihevosia peittää kova ja usein teräväkulmainen luulevyistä koostuva kuori, joka saa saalistajan miettimään kahdesti, kannattaako näin hankala saalis nielaista.
Nykyisin merineuloja tunnetaan yli 220 lajia, mutta luku nousee vielä varmasti, kun hyvin piiloutuvia lajeja löydetään lisää. Toisaalta merihevosia uhkaavat sekä akvaarioteollisuus että kiinalainen lääketiede, joita varten 20 miljoonaa merineulaa pyydetään vuosittain Vietnamin, Kiinan, Filippiinien ja Thaimaan markkinoille.
MYRKYLLISIÄ KUIN SKORPIONIT
Skorpionikalojen heimoon kuuluvat muun muassa leijonakalat eli siipisimput, skorpionikalat, kivikalat ja velho-
Leijonakalat ovat koralliriuttojen myrkyllisiä kuninkaallisia.
kalat. Lähes kaikki ovat myrkyllisiä, osa jopa tappavan myrkyllisiä. Jos myrkkyä onnistuu saamaan itseensä, valtavaa kipua seuraavat oksentelu, turvotus, kuume ja hengenahdistus, joissakin tapauksessa lopulta myös kuolema.
Skorpionikalat eivät ole aggressiivisia, mutta ahdisteltuna ne pistävät selkänsä tai rintaeviensä myrkkypiikeillä. Paras tapa lääkitä proteiineista muodostuneen myrkyn vaikutuksia on liottaa pistokohtaa niin kuumassa vedessä kuin vain suinkin kykenee sietämään. Kuuma vesi denaturoi eli hajottaa proteiinimyrkyn. Noin 40 minuuttia 45 asteisessa vedessä riittää ensiavuksi.
Skorpionikaloihin kuuluvan leijonakalan eli siipisimpun oranssi, liehuva eväviuhka muistuttaa leijonan harjaa. Koralliriutoilla sukeltaneet ovat nähneet, kuinka rauhallisen oloiset leijonakalat voivat tehdä nopeita syöksyjä saaliinsa kimppuun, vaikka suurin osa saalistaakin yöllä. Monia Punaisenmeren leijonakaloja houkuttelee valo, ja yösukelluksella parhaassa tapauksessa kymmeniä leijonakaloja saattaa lähteä seuraamaan valokeilaa.
REVIIRINPUOLUSTAJIA
Jokainen tietää sievät oranssivalkoiset tai -punaiset vuokkokalat eli nemot. Jokainen tropiikissa sukeltanut valokuvaaja on haaveillut siitä täydellisestä vuokkokalan kuvasta, jossa merivuokon
lonkerot hyväilevät vuokkokalaa, joka kurkistelee turvallisesta paikastaan kohti sukeltajan kameraa. Merivuokot ja vuokkokalat elävät symbioosissa. Merivuokko ei ole kasvi, vaikka olomuotonsa ja hämäävän suomenkielisen nimensä vuoksi saattaa sellaiselta vaikuttaakin. Se on petoeläin, joka pyydystää myrkyllisillä lonkeroillaan äyriäisiä ja pikkukaloja ohi virtaavasta vedestä. Vuokkokala kuoriutuu munasta merivuokon juurella, ja sitä peittävä limakerros auttaa sitä tulemaan immuuniksi sen isäntävuokon myrkylle. Vuokkokalan pintaa peittävässä limassa on aineita, jotka ehkäisevät merivuokon lonkeroiden nematokystejä eli myrkkypiikkejä laukeamasta.
Merivuokko siis suojelee vuokkokalaa saalistajilta, mutta mitä vuokko saa vastalahjaksi kalalta? Sen voi arvata sukeltaja, jota pikkuruiset vuokkokalat ovat ahdistelleet, jahdanneet ja purreet. Vuokkokala puolustaa raivoisasti territoriotaan eli omaa isäntävuokkoaan.
Vuokkokaloja tunnetaan kymmenisen lajia ja ne kaikki asuvat omassa merivuokkolajissaan. Vuokkokalat syntyvät kaikki ikään kuin sukupuolettomina. Jokaisessa vuokossa on yksi suuri naaras, jonka kuolema aiheuttaa vuokon ainoan uroksen muuttumisen uudeksi hallitsevaksi naaraaksi. Keskenkasvuisten kalojen parvesta yksi ”kypsyy” viikossa uudeksi urokseksi.
Toinen reviiriään raivoisasti puolustava kala on säppikala. Jäykkäleukakalojen heimoon kuuluvat säppikalat ovat teräväleukaisia korallinsyöjiä ja monet lajit puolustavat reviiriään etenkin kutuaikaan. Suuret, jopa 75 senttimetriset säppikalat ovatkin koralliriutan aggressiivisimpia ja vaarallisimpia eläimiä, ja ne voivat purra pahasti jopa märkäpuvun läpi. Itse olen kohdannut kiukkuisimmat säppikalat Malesiassa, jossa ne jahtasivat sukeltajia kymmenien metrien matkoja ja pureutuivat kiinni räpylöihin.
Kaikista varoituksista huolimatta veden alla on kalojen suhteen täysin turvallista, kun vain älyää olla koskematta mihinkään ja ärsyttämättä aggressiivisia kaloja.
Säppikaloja on muutamia kymmeniä lajeja, joista suurimmat ovat aggressiivisia kutuaikaan.
Kylpylelua muistuttava antennikrotti on hidas liikkuja. Se voi odotella paikoillaan jopa viikkokausia.
Kuvassa sukelletaan Gutrune-hylyllä Ahvenanmaan eteläpuolella toukokuussa 2006. Alhaalla 35 metrissä, kolmeasteisessa vedessä ja lievässä typpihumalassa ei ole helppoa saada haluamaansa kuvaa kun aikaakaan ei ole paljon. Siksi on niin hienoa kun kaikki menee nappiin: asettelu, lampun valo jne. Lampun valokeilahan on tässä se idea. Sovimme jo pinnalla, miten lamppua käytetään, ja siitä oli hyötyä.
Teksti on tiivistelmä artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan www.sukeltaja.fi
Sukeltajat olivat nousemassa pintaan. Toisen oli tarkoitus ampua merkkipoiju pintaan. Kela oli kiinnitetty hakasella sukeltajan hihnastoon. Kelan naru jumittui, jolloin poiju kiskoi sukeltajan pintaan noin 10 metrin syvyydestä. Koska vesi oli kirkasta eikä välinarua käytetty, sukelluspari nousi pintaan normaalinopeudella.
2a
Hallitsemattoman nousun tehnyt sukeltaja hengitti happea ja otti yhteyttä lääkäriin. Mitään jälkiseuraamuksia ei kuitenkaan havaittu.
(Lähde: BSAC:n tapahtumaraportti Englannista)
PINTAAN TURVALLISESTI
YLEISIMMIN POIJUA käytetään sukellusparin tai -ryhmän merkitsemiseen. Erityisesti virtasukelluksilla tämä helpottaa tukialuksen miehistön työtä, ja samalla poiju varoittaa muita vesillä liikkujia sukeltajista. Poiju voidaan myös ampua korvaamaan nousuköysi dekompressio- ja turvapysähdyksissä pysymisen helpottamiseksi. Lisäksi poijua voidaan käyttää sovittuna hätämerkkinä, ja hätätilanteessa joidenkin mallien varassa voi kellua pinnalla.
Poijuja on kolmea eri tyyppiä: avoin, suljettu ja puolisuljettu. Avoin poiju on nimensä mukaisesti pohjastaan auki. Se täytetään tuomalla poijun suuaukko sukeltajan pään viereen niin, että uloshengityskuplat kulkeutuvat poijun sisälle. Puolisuljetussa
4a
poijussa on suuaukossa läppä, joka estää kaasua pakenemasta. Lisäksi poijussa on tyhjennysventtiili, mikä estää täyden poijun hajoamisen. Puolisuljettu poiju täytetään samalla tavalla kuin avoin. Suljettu poiju on nimensä mukaisesti täysin suljettu pussi, jossa on täyttöventtiili ja tyhjennysventtiili. Poiju täytetään liivin tai puvun täyttöletkulla tai vaihtoehtoisesti puhaltamalla.
Poijun käyttöä ei opeteta peruskursseilla, mutta jo perustasoinen sukeltaja törmää siihen ulkomailla sukeltaessaan, missä poiju on usein pakollinen. Sen käyttöä kannattaa opetella ja harjoitella riittävästi; esimerkiksi seuran kouluttajaa voi pyytää järjestämään peruskurssin jälkeen poijuklinikan.
TEKSTI MARTTI LUMIKURU KUVAT PERRY SUOJOKI
POIJUN AMPUMINEN
1 Tasapainota itsesi syvyyteen, josta haluat poijun ampua. Käytä pariasi kiintopisteenä syvyyden ja muun liikkeen hallinnassa.
2a Ota poiju ja kela esiin ja kiinnitä ne toisiinsa.
2b Levitä poiju suoraksi.
3 Tarkista, että narua on vain vähän, noin 10 cm, vapaana ja ettet ole sotkeutunut siihen. Kaksipäinen pistoolihaka voidaan tarvittaessa jättää naruun roikkumaan, kuitenkin niin, ettei se ole kiinni poijussa tai kelassa.
4a Laita vähän kaasua poijuun, jotta se nousee oikeaan asentoon. Näin poijua on helpompi käsitellä. Suljettu poiju: Poiju ja kela ovat oikeassa kädessä ja vasemmalla kädellä irrotetaan puvun täyttöletku. Täytä poiju letkusta ja kiinnitä letku takaisin pukuun. Vaihtoehtoisesti puhalla poiju täyteen.
4b Avoin ja puolisuljettu poiju: Poiju tuodaan sukeltajan pään viereen ja täytetään uloshengityskuplista. Kela on oikeassa kädessä ja poijua käsitellään molemmilla käsillä.
2b 9
5 Tasapainota tarvittaessa vähentämällä kaasua liivistä tai puvusta, ja tarkista, ettet ole sotkeutunut naruun.
6 Lisää kaasua poijuun. Muista, että kaasu laajenee noustessaan ylöspäin, joten älä täytä poijua kokonaan.
7 Tarkasta, ettei yläpuolellasi ole muita sukeltajia, venettä tms. ja vapauta poiju. Lisää liiviin kaasua neutraalin nosteen säilyttämiseksi.
8 Kun kela pysähtyy, kierrä narua muutama kierros kelan ympäri niin, että naru kiristyy. Varo, ettei kela pääse tipahtamaan.
9 Kiinnitä kaksipäinen pistoolihaka kiinni kelaan niin, että se lukitsee narun.
3
KUNTOON PITUUSSUKELLUKSELLA
JOKAINEN SUKELTAJA LIENEE JOSKUS KOKEILLUT SUKELTAA PITUUTTA HENKEÄÄN PIDÄTTÄEN. SE ON MAINIO TAPA MYÖS
LAITESUKELTAJALLE YLLÄPITÄÄ TAITOJA JA FYYSISTÄ KUNTOA TALVELLA LÄMPIMIÄ VESIÄ ODOTELLESSA, JA LYHYESTÄ
AVOVESIKAUDESTAKIN SAA ENEMMÄN IRTI.
TEKSTI SIMO KURRA KUVA KIMMO LAHTINEN
ÄLÄ KOSKAAN SUKELLA YKSIN
Vapaasukelluksessa suurin riski on tajuttomuuskohtaus liian pitkän hengenpidätyksen seurauksena. Altaassa suurin osa onnettomuuksista voidaan välttää parivalvonnalla. Pari seuraa sukeltajaa koko ajan pinnalla uiden ja tarkkaillen muutaman metrin päässä. Turvasukeltajalla on hyvä olla snorkkeli, jotta katseyhteys sukeltajaan säilyy herpaantumatta, sekä räpylät.
KEHO JA MIELI VALMIIKSI
Juuri ennen treeniä ei kannata syödä tai urheilla kovin raskaasti. Riittävästä nesteytyksestä tulee huolehtia, sillä alhainen nestetasapaino vaikuttaa verenpaineeseen, mikä taas voi johtaa yllättävään tajunnanmenetykseen.
Sukellukseen valmistaudutaan lämmittelemällä eli sarjassa tehtävillä kevyemmillä sukelluksilla. Lämmittelysukellukset käynnistävät sukellusvasteen ja saavat myös mielen oikeaan vireeseen. Niiden ei tarvitse olla rankkoja tai kovin epämukavia. Esimerkiksi 2–3 staattista hengenpidätystä eli apneaa asteittain aikaa pidentäen käynnistää jo sukellusvastetta kummasti. Hyvä nyrkkisääntö on, että palautus on yhtä pitkä kuin edellinen apnea.
Oikeanlainen hengitys on valmistautumisrutiineista kenties tärkein. Aluksi hengitetään mahdollisimman neutraalisti ja rennosti noin 3 minuuttia, eli rentoudutaan, keskitytään ja saadaan syke alas. Sitä seuraa 2–3 syvää ja hidasta tuulettavaa hengitystä. Sen jälkeen aloitetaan sisään hengitys. Se
kannattaa tehdä hitaasti ja rennosti, koska siten keuhkoihin mahtuu enemmän ilmaa.
TEHOA UINTITEKNIIKALLA
Hyvä, happea säästävä uintitekniikka vaatii paljon harjoittelua. Yleisin asentovirhe on pitää pää pystyssä, eli katse eteenpäin, jolloin koko ylävartalo kääntyy voimakkaasti yläviistoon. Vedenvastus lisääntyy ja selkä lukittuu uintiliikkeiden kannalta epäedulliseen asentoon. Katse siis rohkeasti lattiaan, kohtisuoraan etenemissuuntaan nähden. Sopivan uintivauhdin löytäminen on tärkeä parhaan hyötysuhteen saavuttamisessa. Noin metri sekunnissa on hyvä aloituspiste, stereoräpylöillä hieman alle ja monoräpylällä hieman yli.
TARTU KIINNI JA HENGITÄ
Tärkeintä sukelluksen päättämisessä on ottaa tukeva ote jostakin heti pinnan rikkoonnuttua. Seuraava tehtävä on hengittää. Ensimmäiset 30 sekuntia pinnalla ovat hyvin herkkiä tajunnan menetykselle, joten sukeltajaa on tarkkailtava huolellisesti tämän ajan. Kun hengitys on varmistettu, voidaan keskittyä muihin asioihin, kuten vaikkapa suorituksen kertaamiseen avustajan kanssa.
Kirjoittaja on kokenut vapaasukeltaja, sekä Liiton vapasukellusvaliokunnan puheenjohtaja. Teksti on tiivistelmä artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan www.sukeltaja.fi > Resurssipankki > Artikkelit.
Katse rohkeasti lattiaan. Pituussukelluksen yleisin asentovirhe on pitää pää pystyssä eli katsoa eteenpäin.
PRESTIGE 32 NTT
Using advanced Nano Thermoconductive Technology the Prestige 32 NTT bring combines the benefits of both metal technology and techno-polymer technology into one high performance regulator for all conditions.
NTT
NANO THERMOCONDUCTIVE TECHNOLOGY
Mares new exclusive and patented techno-polymer allows an extra high thermal conductivity delivering performance characteristics similar to metal regulators.
EXTREME COLD WATER NTT Regulators are designed to guarantee high performance and reliability under extreme conditions.
FLUID DYNAMIC DEFLECTOR
Combined with the VAD system, it delivers an ultra-natural airflow for effortless breathing.
Visit maresnordic.com
varusteet
KING OF WINGS
suke-llusasu
Vesipedon joulutoi-
Englantilainen Dive Magazine testasi sinkkupullolle ja pienille tuplille tarkoitetut Wings-kellukkeet ja kantolaitteet. Dive Rite Transpac-kantolaite yhdistettynä Treck Wings -kellukkeeseen todettiin testissä parhaiten sopivaksi tähän käyttötarkoitukseen. Testaajat kiittivät kevyttä painoa, hyviä säätömahdollisuuksia sekä käyttömukavuutta. Transpack-kantolaitteeseen on saatavilla hyvä valikoima erilaisia tasku- ja painotaskuvaihtoehtoja sekä muita lisävarusteita. www.polarsafety.fi
MATKAMITTARI UIMARILLE
Lap Track -laskuri laskee uintimatk an ja ilmoittaa myös ajan altaanmitalle, kokonaisuintiajan sekä kulutetut kalorit. Uimarin näppärä apulainen kiinnitetään imukupeilla altaan päähän. Suositushinta 74,90 euroa. www.essenuoto.fi
PÄIVITÄ RÄPYLÄSI
Tämä uutuus ei pienistä säikähdä. Sopivan jäykkä X-Flex umpikantaräpylä on tehokas tapaus.
Koot: 36/37–46/47. Hinta 36 euroa. Valmistaja Divepoint.
AQUALUNGIN TEKNIKA
k ä X-Flex u ok as tapau 46/47. Hint a Divepoin aa on a,
Tekniikkasukeltajille suunnatun techno-polymeerirunkoisen maskin näkökenttä on laaja. Maski tulee lähelle silmiä ja avaa hyvän näkyvyyden alaspäin. Nivelletyt soljet mukautuvat remmin kulmaa vaihdettaessa ja remmi on helppo löysätä myös paksuilla käsineillä. Maski taittuu pieneen tilaan esimerkiksi kuivapuvun taskuun. www.ursuk.fi
LOISTETTA SY VÄLLE
SeacSub X-Led -valaisimen teho vastaa 55 W halogeenivaloa. Alumiinirunkoinen LED-valaisin palaa kahdeksalla AA-paristolla noin 16 tuntia. Noin 20 cm pitkä valo kestää syvyyttä jopa 200 metriä. Hinta 285 euroa, lisävarusteena kahva 19 euroa. www.divepoint.fi
SUKELTAJA SISUSTAA – GELGEMS
Geelimäiset Gelgems-kaakelitarrat tarttuvat kiiltäviin pintoihin kuten lasiin, kaakeliin ja peiliin ja irtoavat jälkiä jättämättä. Useista koristeaiheista löytyy myös vedenalainen maailma -teema levineen, kaloineen ja delfi
Maahantuoja: Lahja ja Sisustus Iloinen Päivä, www.gelgems.se
MS rrat tarttuvat kiiltäviin ja ja irtoavat jälk iä sta neen delfiineineen. IliPäiä l
ÄVÄRIÄ SU -su
LISÄVÄRIÄ SUKELLUKSIIN
PULLO KANTOON
Aqua Lung -kantokahvan avulla pullon k antaminen onnistuu helposti yhdellä kädellä. Kahva kiinnitetään sukelluspullon kaulaan kuusiokoloavaimella. Kahvan saa kiinnitettyä, vaikka säiliöventtiili on pullossa kiinni. Hinta 19,50 euroa. www.varuste.net e.net t
Suunto D4 -sukellustietokoneen oi nyt valita mustan sijasta myös sinisellä, keltaisella tai vaaleanpunaisella rannekkeella. Jos Suunto D4 on jo ranteessa, voi sen tuunata värikkääksi ostamalla rannekkeen lisävarusteena. www.suunto.fi, www.ursuk.fi
QUATTRO EXCEL
The Quattro Excel is the highest performance Mares fin. Our advanced technology provides pure power in all diving conditions. The unique shape of this fin naturally enhances your ability to adapt to water.
TRI-MATERIAL CONSTRUCTION
The combination of three different materials provides superior performance. The Tri-material construction delivers more power than any fin in its class.
SUPERCHANNEL
Large flexible central Superchannel greatly increases the volume of water-flow through the centre channel delivering greater thrust and more efficient power.
ELASTIC OPB
Optimizing the blade angle during upward and downward strokes increasing the efficiency of the divers kick.
Visit maresnordic.com
VALOA ITÄMERELLE
KÄDET KUNTOON HIPPERSMILELLA Hauska väline vesitreeniin aikuisille ja leik keihin lapsille. Käsiin sujautettavat hymynaamat lisäävät veden vastusta uidessa tai jumpatessa. Myynti: urheiluliikkeet. www.vesiliikunta.com VA
Jokainen Maria Drockila Oy:n Itämerikynttilä kartuttaa yhdellä eurolla Suomen WWF:n Itämeren suojelutyöhön käytettäviä varoja. Kynttilän paloaika on 80 tuntia. Suositushinta 22 euroa. www.mariadrockila.fi
SUKELLUSPÄIVÄKIRJA: JYRKI SARIOLA
Päivämäärä, Date Kerrat/vuosi, Dives/YearAika/vuosi, Time/Year Yhteensä kerrat, Total DivesYhteensä aika, Total Time
28.06.2008 1076
Sukelluspaikka, Diving Place
Pinta-aika, Surface Time ________ Ryhmä, Group ________
Alas klo, Down Time
Suurin syvyys, Maximum Depth
Suoritetut etapit, Deco Stops 9 m 6 m 3–5 m
Alttiinaoloaika, Bottom TimeSukellusaika, Dive Time
Paine ennen Pressure Before ________ Ilmankulutus 1/min. Air Consumption Paine PressurejälkeenAfter ________
Sukellusvanhin, Divemaster
Havainnot, Observations:
Tervola,Lappi, Kivimaan entinen kupari- ja kultakaivos 25,6 m 50 min 15:18 15 m 5°C
Sukelluspari, Dive Buddy
Kirsti Tarnanen-Sariola 5 min/100 % O2
Ylös klo, Up Time ________ Ryhmä, Group ________
Näkyvyys m, Visibility mVeden lämpö °C Water Temperature °C Ilman lämpö °C Air Temperature °C
Ajoramppi maan alle yritetty sulkea täyttämällä luola-aukko kivenjärkäleillä. Luolan katon rajassa sukeltajan mentävä aukko, siitä pudotus n. 5 m ja luolakäytävä alkaa. Vasemmalla seinämällä kulkee line (ohjausnaru) pääkäytävän perille asti. Noin 15 min sukelluksen jälkeen käytävä päättyy 25,6 m syvyydessä. Aivan sukelluksen alussa pääkäytävästä vasemmalle sivuluola, jonka line kulkee katossa.
Näkyvyys sivuluolassa parempi kuin pääkäytävällä. Katossa roikkuu muutama sytytyslanka ja porareiässä dynamiittipötköjä. Osa käytävän kattoa onnistuttu räjäyttämään, mutta tilaa sukeltamiseen on. Luolaston pohjalla muutama sammakon raato; ovat varmaan hukanneet paluureitin pinnalle. Sivuluolasta mahdollista nousta pintaan metsälampeen pienen aukon kautta.
Luolastossa hyvä lineverkosto, silti on aiheellista merkata paluureitti pyykkipojilla. Paluu avolouhokseen keskelle sammakonpoikasparvea. Pintautumisen jälkeen noin miljardi hyttystä kävi kimppuun.
JYRKI SARIOLA
• Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja
Jyrki ja Nalle. Jyrki vasemmalla.
• Keski-Uudenmaan Sukeltajat Ry ja Fire Divers Ry
• CMAS P3
• Master Scuba Diver NAUI
• PDIC Overhead
• Advanced Nitrox Diver TDI
• Decompression Procedures Diver TDI
SUKELTAJALIITTO RY
HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAIKKA YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI
Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.
Toiminnanjohtaja
Sari Nuotio puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi
on tuttu ja tehokas varainhankintakeino seuroille. Arvat tulevat pian myyntiin! Seuraa verkkosivuja www.lumilyhty.net
L o v k A p S v w
KILPAILUKUVAT PERILLE 1.11.2008 MENNESSÄ
Sukelluskuvauksen Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuun osallistuvien kuvien tulee olla Liiton toimistolla viimeistään 1.11.2008. Tänä vuonna ei järjestetä Sukelluskuvauksen SM-kilpailua erikseen. PM-kilpailun pisteet määräävät suomalaisten ottamien kuvien paremmuusjärjestyksen, ja niiden joukosta valitaan myös Vuoden Sukelluskuva.
Tänä vuonna luvassa erikoispalkinto: vuoden Sukelluskuvan ottaja lähtee Sukeltajaliiton edustajana marraskuussa 2009 Eilatiin SanDisk Red Sea -kilpailuun.
Kilpailukuvat toimitetaan cd:llä tai dvd:llä osoitteeseen: Sukeltajaliitto ry, Sukelluskuvauksen PM, Radiokatu 20, 00093 SLU Lisätiedot ja kilpailujen säännöt www.sukeltaja.fi/kalenteri, www.sandiskredsea.com
