Sukeltaja 3 2013

6,50 €

Kotimaan kohteet esillä

Havainnot talteen kesävesillä

Merilehmät laiduntavat Marsa Alamissa

Poijuta ajatuksella

Kisa käydään Helsingin vesillä. Venekuntien lähtö ja maali on Kauppatorin rannassa Vironaltaassa. Päivän saalis punnitaan Espan lavalla. Koko ranta on täynnä kisatunnelmaa.

Lue lisää: www.nordicspearfishing.com/helsinki2013/

Tervetuloa seuraamaan kansainvälistä sukelluskalastuksen suurkisaa!

Tsekkaa Facebook-sivut!tapahtuman

Kuvat: sukelluskalastusvaliokunta

Kotimaan kohteet esillä

haidenYapillakeskellä

Kannen kuva

Kimmo Kallama

Julkaisija

Sukeltajaliitto ry

Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi

Osoitteenmuutokset:

puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

Päätoimittaja

Teppo Lallukka teppo.lallukka@sukeltaja.fi

Toimitussihteeri

Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimitus

Kumppania Oy

Susanna Kallama

Pohjoisranta 11 D 28100 Pori

puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

Toimitusneuvosto

Teppo Lallukka, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen

Taitto

Kumppania Oy

Julia Hannula

Kuvapankit

Dreamstime, IngImage

Ilmoitusmyynti

Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi

Sukeltaja ilmestyy

helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa

Paino Forssa Print

ISSN 1237-1688

Sisältö 3/13

Vakiot

TYRSKYT: Marsa Alamin merilehmät. Kevätkokouksen kuulumiset. Havainnot talteen kesävesillä. Vanhempia norppatoimintaan.

PERSOONA: Tarkkakorvainen Ari Lyytikäinen.

NORPAT: Testissä sukelluskuvaaminen. Terkut norpparallista.

TEKNARI: Intro to Tech -kurssin kautta tekniikan syövereihin.

KUVA-ALBUMI: Kohtaaminen vanhan tutun kanssa.

KOLUMNI: Seurojen mietteet esiin.

VARUSTEET: Digipokkari vesiseikkailuihin, väriä potkuihin ja tietokoneuutuus.

KAUDEN KOHDE: Kotoisat kohteet kautta maan.

SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Erkki Siirilä ja ajatuksia eriarvoisuudesta.

Simo

Päivitykset

KYMMENITTÄIN haita, takuuvarmasti mantoja, hyvä näkyvyys ja ystävällinen ilmapiiri. Tästä kaikesta on tehty Yap.

JÄSENMARKKINOINNIN lait ja asetukset selviksi.

POIJUTTAMISEN askelmerkit. Kuinka suojelet hylkyä?

Sukeltaja: Mitä uusia varusteita aiot hankkia kesäksi?

18 % puku

6 % kamera

76 % kaikki mihin on varaa

SEURAAVAKSI KYSYMME: Mikä on kesän huippuhetki? Vastaa Facebookissa!

Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

SUKELTAJALIITTO RY

• Vuoden Seura

• Vuoden Sukeltaja

• Vuoden Norppaseura

• Vuoden Norppa

• Vuoden Norppaohjaaja

Kategoriat ovat:

Toimiston kesä

Sukeltajaliiton toimisto palvelee 1.6.–31.8. maanantaista perjantaihin klo 9–15. Toimisto on suljettuna 8.–28.7.

Hyvää sukelluskesää!

Vuoden Paras haussa

Onko sinun sukellusparisi Vuoden Sukeltaja?

Löytyykö seurastanne Vuoden Sukelluskouluttaja?

Sukeltajaliitto palkitsee vuosittain henkilöitä ja seuroja, jotka ovat ansioituneet sukelluksen saralla. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ja esittää sopivia ehdokkaita palkittavaksi. Valinnat julkistetaan Liiton syyskokouksessa 19.10 Helsingissä.

• Vuoden Sukelluskouluttaja

• Vuoden Räpyläuimari

• Vuoden Sukelluskalastaja

• Vuoden Vapaasukeltaja

• Vuoden Uppopalloilija

Ota yhteyttä ja kerro, kuka tai mikä seura mielestäsi ansaitsee Vuoden Paras -tunnustuksen, ja miksi. Ehdotuksia pyydetään 30.8. mennessä osoitteeseen sari.nuotio@sukeltaja.fi.

Järjestöassistentti toimistoon

Sukeltajaliiton toimistoon tarvitaan järjestöassistentti. Työpaikkailmoitus julkaistaan www.sukeltaja.fi-sivustolla Uutisissa. Seuraa Uutisia!

Nauti kesästä

AVOVESIKAUSI on vihdoin alkanut. Seurat ovat tehneet kurssien avovesikoulutusta viikonloppuisin. Uudenmallinen moduulipohjainen kouluttajakurssi on käynnistynyt, ja ensimmäisten kouluttajien pitäisi olla jo valmistunut. Käynnistämme syksyllä toisen kouluttajakurssin, jolle voi ilmoittautua sukeltaja.fi-sivuston kautta.

NÄIN KESÄN alussa sukellukset kannattaa aloittaa maltillisesti, jos viimeisin sukellus oli viime syksynä. On syytä varmistaa, ettei puku vuoda, regu kupli tai sukellustietokoneen patteri ole lopussa; nämä kaikki olen jo ehtinyt todistamaan kevään aikana. Itselleen voi laittaa myös tavoitteita, kuten uuden kohteen sukeltamisen kauden aikana tai vaikka hylkykortin ja piirroksen tekemisen tutusta kohteesta yhdessä sukelluskavereiden kanssa.

PARIN VIIKON päästä käydään Helsingissä sukelluskalastuksen Euro-Afrikan mestaruuskilpailut, joihin on tulossa osallis-

Aseta tavoite, vaikkapa yhden uuden kohteen sukeltaminen.

tujia 15 maasta. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna kannattaa tulla katsomaan kisojen avajais- ja päättäjäisseremonioita sekä kalojen punnitusta Espan lavalle. Kisatunnelmaa voi aistia myös Kauppatorilla, kun Vironallas täyttyy kilpailijoiden veneistä.

OLIMME toiminnanjohtajan kanssa CMAS:n joka neljäs vuosi järjestettävässä vaalikokouksessa Philippiineillä. CMAS:n johdossa on seuraavat neljä vuotta venäläinen Anna Arzhanova, varapuheenjohtajana espanjalainen Xavier Duran sekä pääsihteerinä tunisialainen Hassan Barrouche. Minulle tuli yllätyksenä, että uuden puheenjohtajamme tavoitteena on saada räpyläuinti olympialajiksi. Uutta oli myös se, että useimmissa maissa CMAS on enemmän kilpalaji- kuin koulutusjärjestö. Juuri tässä CMAS eroaa muista järjestöistä: muilla sukelluslajien kilpatoimintaa ei ole.

Hyviä ja turvallisia sukelluksia!

TEPPO LALLUKKA päätoimittaja teppo.lallukka@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

HARRI ON ASUNUT koko elämänsä rannikolla, joten meri ja vedenalainen elämä ovat aina kiinnostaneet häntä. Sukelluskurssin hän kävi vuonna 2000 käytyään ensin intron kaverin kanssa.

Sukeltamisessa Harrille on mieluisinta se, että siinä unohtaa maalliset murheet ja voi vain keskittyä tutkimaan merten aarteita.

– Tykkään ihan normaalista laitesukelluksesta, ja kohteista parhaita ovat olleet Vaasan ulkosaariston hylyt ja mielenkiintoiset maisemakohteet, kuten Valassaarten edustalta löytyvät kivijyrkänteet. Ulkosaaristossa vesi on kirkkaampaa ja eliöstökin rikkaampaa kuin ihan rantavesissä. Talvisin on aina jännä päästä jään alle, hän kertoo.

– Tähän mennessä olen sukeltanut vain Suomen vesissä, mutta Pohjoismaista mielenkiintoisia kohteita voisivat olla Norja ja Islanti ja lämpimistä vesistä esimerkiksi Israelin Eilat.

Tänä kesänä Harri suuntaa ainakin muutamana viikonloppuna seuran Steapaatilla saaristoon.

– Myös Raippaluodon sillan alle olisi tarkoitus pulahtaa useammankin kerran, ja Kuortaneelle Kaatialan louhoksen luolia täytyy myös päästä katsastamaan, hän suunnittelee.

Harri kertoi tämän lehden Kotikohdejuttua varten, millaista on sukeltaa Raippaluodon sillan kupeessa. Lue vinkit helppoihin rantasukelluksiin sivulta 38 alkavasta jutusta.

Harri Manninen, Vaasa

SARI MANNINEN

Marsa Abu Dabbabissa voi sukeltaa omaan tahtiin parin kanssa kahden.

Merikilpikonna käy snorklaajan tavoin välillä haukkaamassa henkeä.

Pompöösit hotellit ovat rannalla harvakseltaan, kylkiäisinä vain työntekijöiden asuntola ja moskeija, ympärillä pelkkää aavikkoa.

Merilehmä

tai ainakin merikilpikonnia

TEKSTI JUHA HYVÄRINEN KUVAT MARKO KAUPPINEN, HANNA-MARI KUHMONEN, JUHA HYVÄRINEN, ERKKA HYVÄRINEN

EGYPTIN Punaisenmeren rannikolle on Sharm el Sheikhin ja Hurghadan ohella tarjolla valmismatkoja myös Marsa Alamiin, parisen sataa kilometriä Hurghadasta etelään. Sieltä ei löydy hotellikeskittymiä, vaan hotelleja on pitkin rannikkoa harvakseltaan. Marsa Alam on tunnettu sukeltajapiireissä aiemminkin, mutta vasta kymmenkunta vuotta sitten rakennettu lentokenttä on saanut matkailijamäärän kasvuun. Uusissa kohteissa on uutuudenviehätyksensä, ja jopa hotellirannoissa on hyväkuntoista koralliriuttaa. Kyse ei ole kuitenkaan vain vähemmän kulahtaneesta pätkästä samanlaista rantaa kuin on jo nähty pohjoisempana. Tarjolla on muutakin.

LAITUMELLA MONTA HYÖDYNTÄJÄÄ

Erityistä Marsa Alamin rannikolla ovat merilehmät. Otuksen näkeminen lomareissun aikana ei ole olleenkaan varmaa, mutta hyvinkin mahdollista, ainakin Abu Dabbabissa. Itse lahdessa, Marsa Abu Dabbabissa, laiduntaa ilmeisen säännöllisesti yksi, ehkä kaksi dugongia, joksi merilehmää tulisi nisäkäsnimistötoimikunnan mielestä sanoa.Vaikka lahti on snorklaten hallittavissa, voi otus jäädä näkemättä. Minunkin piti lopulta lähtöpäivän aamuna kiikaroida pinnassa käyvä dugongi rantatöyräältä käsin. Eräs aktiivisukeltaja kertoi olevansa kolmatta lomaansa Abu Dabbabissa, mutta dugongi oli edelleen näkemättä.

Dugongi syö lahden hiesupohjalla kas-

vavia ruohoja. Voisi kuvitella, että isolle eläimelle tarvitaan kunnon heiniä, mutta ei. Dugongi mutustaa pikkuruista, harvaa ”orasta” hiekka pölisten. Lahden ruohoja syö myös liemikilpikonna eli green turtle. Tässä olisikin ehkä jo nimen uudistamisen paikka; gastronomian osastoon menevä nimi sopii huonosti uhanalaislajille.

Jos dugongin näkeminen on epävarmaa, ovat merikilpikonnat lahden peruslajistoa. Ainakin marraskuussa lahdessa oli jatkuvasti useita melko kookkaita ja sukeltajiin varsin tottuneita kilpikonnia. Myös kitararauskun – lahden vakiolaji sekin – voi liittää Abu Dabbabin erikoisuuksiin. Metka ilmestys, kuin olisi etupää rauskua ja pyrstö haita.

Matkalaukku

Merilehmä, dugongi, mutustaa Marsa Abu Dabbabin olematonta ruohoa. Remorat lyöttäytyvät niin dugongin kuin kilpikonnienkin kylkeen.

Dugongilla ja merikilpikonnilla riittää tietysti sukeltajissa ja snorklaajissa varsin päällekäyviä ihailijoita. Lahdella liikkuu molempia jatkuvasti koko päivännäön ajan, jo aamuhämärissä ja vielä iltasellakin. Eläimille aiheutuu epäilemättä häiriötä, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan liikaa niin, että ne karkottuisivat. Plussaa kaikkien kannalta on moottoriveneiden ja vesiskoottereiden puuttuminen.

Sukelluskeskuksessa muisteltiin, että ennen lahdessa oli runsaammin ruohoja, joita dugongit ja kilpikonnat käyttävät ravinnokseen.Vähenemisen syynä pidettiin peittymistä maalta kulkeutuvan ja meren liikutteleman hiekan alle. Sukeltajien räpylöinti ei irrota ruohoja, vaikka meno hurjalta näyttääkin. Juuristo pitää

ruohon paikoillaan rantatyrskyissäkin.

RANNALLE JA ULKOMEREN RIUTOILLE

Sukeltajan palvelut on järjestetty hyvin. Huomionarvoista on mahdollisuus sukeltaa ilman opasta sukellusparin kanssa.Voi nauttia koralleista ja kaloista leijuen riutan yllä omaan tahtiin ja valokuvata tarvitsematta roikkua ison retkueen perässä. Kotilahdessa sukeltelun jatkoksi on tarjolla sukeltamista muilta rannoilta ja näköetäisyydellä olevilla ulkomeren riutoilla. Näistä Elphinstone on pidempien veneretkien tunnettu kohde. Sieltä rannalle erottuvat tosin vain riutalle kiinnittyneet veneet.

Jonkinasteinen esteettinen haitta Abu Dabbabissa on lahden pohjan laatu. Rannan

syventyessä muutamaan metriin karkea merihiekka vaihtuu varsin hienoksi hiesuksi, joka tekee ikävän liejumaisen vaikutelman. Möyriessään harmaalla pohjalla, sairaanvihreät remorat kilvessä roikkuen, merikilpikonnassa ei ole samaa viehkeyttä kuin on sen ”lennossa” vasten ulapan sineä. Harmautta on aika ajoin vedessäkin. Lähes jatkuvan, pohjoisenpuoleisen Shamal-tuulen nostama aallokko jauhaa tauhkaa riuttatasanteilta ja rannoilta.Vaikka itse lahti on suojaisa, on vesi rantaa reunustavalla koralliriutalla harmillisen usein kiusallisen suhjuista. Näkyvyys on tuolloin melko vaatimaton, mutta koralliriutta on silloinkin lähietäisyydeltä tarkasteltuna monimuotoisuudessaan toki käsittämättömän upea.

Kevätkokous kirjallisissa tunnelmissa

Matti Anttila ja Pekka Tuuri kertoivat kokousväelle sukellusaiheisten uutuuskirjojensa julkaisuprosessista.

SUKELTAJALIITON kevätkokous pidettiin huhtikuussa Helsingissä Suomen Urheilumuseon tiloissa, joissa osallistujilla oli mahdollisuus myös tutustua Suomen Urheilumuseon kokoelmiin. Ennen virallista kokousta kuultiin vanhojen Sukeltaja-lehtien ja vuosikertomusaineiston digitointiprojektista. Suomen Urheilukirjaston ja Tietopalvelun osastonjohtaja Matti Hintikka kertoi digitoinnin toteuttamisesta. Pekka Tuuri ja Matti Anttila kertoivat sukellusaiheisten uutuuskirjojen julkaisuprosessista.

Kokouksessa esiteltiin vuoden 2012 vuosikertomus ja tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille päätettiin myöntää tili- ja vastuuvapaus. Vuoden 2014 jäsenmaksut vahvistettiin ja päätettiin ehdollepanotoimikunnan asettamisesta.

Kokous päätti Valtakunnallisen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo ry:n jäsenyyden hakemisesta. Jäsenyys Valo ry:ssä tullaan viemään sääntömuutoksena Liiton sääntöihin, kun jäsenyys on hyväksytty. Liiton jäsenyys SLU:ssa päättyy SLU:n toiminnan päättyessä ja tullaan poistamaan Liiton säännöistä sääntöpäivityksen yhteydessä.

SYYSKOKOUS LOKAKUUSSA

Liiton syyskokous järjestetään lauantaina 19.10.2013 Helsingissä. Samana iltana vietetään Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:n 35-vuotisjuhlaa purjealus Gerdalla. Seuraava Liiton aluetapaaminen pidetään Kemissä lauantaina 16.11.2013. Illalla vietetään Kemin Urheilusukeltajat ry:n 40-vuotisjuhlia. Sukeltajat toivotetaan tervetulleiksi tilaisuuksiin!

KRISTIINA KARILA

Mukaan hallitukseen?

HALUATKO olla mukana kehittämässä suomalaista sukeltamista? Sukeltajaliiton hallituksen jäsenenä pääset sisälle sukelluksen eri osa-alueisiin ja lajimme valtakunnalliseen verkostoon. Hallituksen jäsenet tapaavat seuratoimijoita ja linjaavat yhteisen harrastuksemme tulevaisuutta. Liity mukaan tekijöihin, ja hae Sukeltajaliiton hallituksen jäseneksi! Ehdollepanotoimikunta etsii henkilöitä asetettavaksi ehdolle Liiton hallitukseen, joka valitaan syyskokouksessa

Syksyllä

lokakuussa. Ota yhteyttä ehdollepanotoimikuntaan:

• Matti Anttila, puheenjohtaja, matti.anttila@sukeltaja.fi, puh. 0500 621 791

• Miika Härkönen, miika.harkonen@sukeltaja.fi, puh. 040 709 2513

• Markku Leinonen, markku.leinonen@sukeltaja.fi, puh. 040 582 2861

JÄSENYHDISTYKSET:

• aikuiset (1999 tai ennen syntyneet) 26 euroa

• norpat (2000–2007 syntyneet) 13 euroa

• kuutit (vuonna 2008 ja sen jälkeen syntyneet) 0 euroa

• rinnakkaisjäsen (jäsen, josta Liitto saa yhden seuran kautta Liiton maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa) 0 euroa

MUUT:

• henkilöjäsenen jäsenmaksu 80 euroa

• tukijäsen 1 000 euroa

• yhteisöjäsen 260 euroa

• Aleksi Nieminen, aleksi.nieminen@sukeltaja.fi, puh. 040 0633110

Toimikunta voi täydentää kokoonpanoaan vielä kahdella henkilöllä. Haluatko mukaan? Ota yhteyttä Matti Anttilaan. Ehdollepano-ohje ja -lomake löytyy www.sukeltaja.fi Materiaalisalkusta > Hallinnolliset dokumentit > Syyskokous

Jäsenmaksupalvelusta maksullinen

SUKELTAJALIITON jäsenmaksupalvelun pilotointivaiheessa on ollut mukana 16 Liiton jäsenseuraa. Näiden seurojen jäsenmaksut on laskutettu Liiton toimesta ja maksettu kuukausittaisina palautuksina ko. seuroille aina kun maksuja on kirjautunut.

Pilotointivaihe päättyy ja vuoden 2014 alusta tämä palvelu muuttuu maksulliseksi. Pyydämme nyt mukana olevia seuroja ilmoittamaan viimeistään 30.7. office@sukeltaja.fi-

osoitteeseen halusta jatkaa jäsenmaksupalvelussa. Mikäli uusia seuroja haluaa mukaan vuoden 2014 alusta, pyydämme niitä myös ilmoittamaan toiveesta heinäkuun loppuun mennessä.

Jäsenmaksupalvelun tarjoaminen aiheuttaa Liitolle suoria kustannuksia. Palvelun hinta tulee määräytymään sen mukaan, paljonko seuroja tulee mukaan. Alustava hinnoitteluhaarukka on 3–5 euroa/jäsen, lopullinen hinta vahvistetaan myöhemmin.

Ilmoita seurasi jäsenmaksupalveluun viimeistään 30.7.

Tero Lehtosesta uusi liittokouluttaja

TERO LEHTONEN on suorittanut liittokouluttajakoulutukseen kuuluvan NAUI

Instructor Trainer Workshopin ja antanut vaaditut opetus-

näytteet kevään aikana. Näyttöjen perusteella hänelle on myönnetty CMAS M3 -kouluttajaluokitus ja haettu NAUI

Instructor Trainer -luokitusta.

Sukeltamisen Tero aloitti vuonna 1997 Hämeenlinnan

Urheilusukeltajien P1-kurssilla ja kouluttamisen vuonna 2000 M1-kouluttajakurssilla. Vuonna 2004 Tero suoritti laitesukelluskouluttajakurssin ja on siitä asti toiminut aktiivisena kouluttajana sekä uusien kouluttajien mentoroijana.

Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta onnittelee uutta liittokouluttajaa!

Silmät auki kesävesillä

SUKELTAJAT TEKEVÄT HARRASTUKSENSA YHTEYDESSÄ VESISTÖISTÄ

JA VESILUONNOSTA HAVAINTOJA, JOITA TUTKIJAT KAIPAAVAT. OLE AKTIIVINEN JA RAPORTOI HAVAINNOISTASI HELPOSTI NETISSÄ.

VIERASLAJIT

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus toivoivat vesilläliikkujilta havaintoja vieraslajeista.

Lisäksi joistakin lajeista toivotaan näytteitä tunnistuksen varmentamiseksi. Havaintoja ja näytteitä toivotaan seuraavista lajeista:

• mustatäplätokko (näyte)

• hopearuutana (näyte)

• muut omituisen näköiset kalat (näyte)

• liejutaskurapu (näyte)

• sirokatkarapu (näyte)

• villasaksirapu

• merirokko

• kaspianmassiainen (näyte)

Lomake, joilla vieraslajeja voi ilmoittaa, löytyy etusivulta osoitteessa www.rktl.fi.

MYÖS NÄISTÄ HEIKOMMIN TUNNETUISTA

LAJEISTA TOIVOTAAN SUKELTAJILTA TIETOJA:

• seitsenruototokko

• vaskikala

• elaska

• teisti

• imukala

• piikkisimppu

• isosimppu

• nokkakala

• miekkasärki

• piikkikampela

Kirja

Erikoisjoukon

PYÖRIÄINEN

Kalojen kuvia ja vinkkejä tunnistamiseen: www.luontoportti.fi ja www.rktl.fi.

Myös pyöriäisistä toivotaan havaintoja,

historiaa

VEDENALAINEN veljeskunta kertoo erikoisjoukon synnystä ensimmäisen maailmansodan jääkäreiden koulutuksesta aina tähän päivään asti. Kirja on kuvaus ennen kaikkea Merivoimien sukellustoiminnan vaiheista, mutta tarjoaa myös sukeltamisesta kiinnostuneille mielenkiintoisen paketin.

Merivoimat on ollut mukana hylkyjen pelastus- ja nostotehtävissä. Kirjan tutut ja kuuluisat kohteet kuten Park Victory, St. Nikolai, Jussarö I ja Ladoga saavat mukavaa taustatietoa eri näkökulmista. Harvalla on tiedossa Merivoimien sukeltajien virka-apu Suomen ympäristökeskukselle, kun esimerkiksi öljyä tihkunut Park Victory on tyhjennetty polttoaineesta. Tekniikasta kiinnostuneille kirjassa on varsin yksityiskohtaista tietoa puolustusvoimissa käytettävistä sukelluslaitteista.

Kirjan lopussa on luettelo Suomen Merivoimissa koulutetuista sukeltajista vuodesta 1954 lähtien. Moni nimi on tuttu myös harrastuspuolelta, esimerkiksi kahden kauden ajan Sukeltajaliiton puheenjohtajana toiminut kirjan toinen kirjoittaja Matti Anttila.

lisätietoa www.itameriportaali.fi/fi/pyoriainen/ fi_FI/havainnot/

JÄRVIWIKI

Järviwiki on Suomen järvien yhteinen verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palveluun voi kirjata havaintoja mm. sinilevästä, veden pintalämpötiloista, jäätilanteesta ja järvirokosta. Lisätietoa: www.jarviwiki.fi.

KRISTIINA KARILA

Sukeltajakoulutuksesta puolustusvoimissa haaveileville kirja antaa hyvän kuvan tarvittavista taidoista, ja soveltuvuuden voi tarvittaessa tarkistaa suorittamalla valintakokeen testit.

Kirja avautuu parhaiten Merivoimien toiminnassa mukana olleille, mutta sukeltajille kirja tarjoaa mielenkiintoisen matkan Suomen sukellushistoriaan, johon Merivoimat ovat painaneet pysyvän räpylänjäljen.

PASI MANNERKOSKI

VESA-MATTI VÄÄRÄ

Helmikuisia vedenalaisia näkymiä Utön eteläpuolelta M/S Torsholmin hylyn ympäristöstä. Pohjalla rakkolevässä noin 2,5 metrissä löytyi turska, jonka paino on noin 2 kg.

Turska

terävähammas

TURSKA (Gadus morhua) on isokokoinen kala, joka on helppo tunnistaa muun muassa leuan alla olevasta viiksisäikeestä. Sen pituus on tyypillisesti 40–80 cm ja paino puolesta kilosta kolmeen kiloon, jopa kuuteen kiloon asti. Sillä on kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Pää on iso ja suuressa suussa on rivi teräviä hampaita. Väriltään turska on vaalea tummilla pilkuilla ja vatsa on valkoinen. Kylkiviiva erottuu selvästi. Itämeressä elää kaksi turskakantaa, itäinen ja läntinen. Suomen vesillä tavattavat turskat ovat itäistä kantaa. Turska liikkuu avomerellä syvällä pohjan tuntumassa. Ravinnokseen se nauttii pohjaeläimiä, kuten kilkkejä sekä kaloja ja niiden mätiä.

Herkullinen turska on ollut liikakalastuksen vuoksi harvemmin nähty kala vesillämme, mutta kalastusrajoitusten ansiosta viime vuosina kanta on lähtenyt elpymään. Lisäksi tarvittaisiin vielä satojen kuutiokilometrien suolapulssi Pohjanmereltä, sillä turskan mäti tarvitsee suolaista vettä kelluakseen. Näin kutu onnistuu ja turskakannat vahvistuvat. Suolapulssi edellyttää alhaista vedenpinnan tasoa Itämerellä ja länsimyrskyä Pohjanmereltä. Keväällä 2013 Itämeren vedenpinta oli ennätyksellisen alhainen, mutta toistaiseksi ei ole ainakaan raportoitu merkittävästä suolapulssista.

KRISTIINA KARILA

Lähde: www.luontoportti.com

Käy lukemassa kattava ja hienoilla kuvilla maustettu Koralliriutan ekologiaa -artikkeli. www.livingcoloursdiving.com

Fun Dive Oy www.dive.fi

Maariankatu 8 Turku, av. ma ke to pe 12-18 ti 12-17 la 10-14

Divetravel Finlandin matkat kesä-syksy 2013

Azorien sukellusmatka - Faialin saari 14.-21.7.2013 (viikko 29)

Faial, Azorit (Portugali). Lähikohteet Faialin ja Picon välillä. Optiona: Princess Alice Bank.

Lisäksi tulossa:

Syyskuussa kolme Egyptin pohjoista safaria

Egyptin liveaboard -safarit. Aluksina m/y Andromeda ja m/y Cassiopeia. syyskuussa 2013

Lokakuussa kaksi Kroatian safaria

Kroatian liveaboard -safarit m/s Vranjak I:llä lokakuussa 2013

Marras-joulukuussa Punaisenmeren sukellus- ja kitesafareita

Tulossa Etelä-Afrikan ja Sudanin sukellusmatkat

Kesäkauden sukellukset Utön alueella 26.6 alkaen

Kohteena mm. 138m pitkä Park Victory –hylky.

Sukellukset toteutetaan Divetravel Finlandin omalla

RIB-tukiveneellä. Lisätietoja: www.divetravel.fi

Kutsu

Sukeltajaliiton

syyskokous ja

Keski-Uudenmaan

Sukeltajien

35-vuotisjuhla

Lauantaina

19.10.2013

Liiton syyskokous

Scandic Grand Marina

Katajanokanlaituri 7, Helsinki

Ohjelma

10.15–10.45 Valtakirjojen tarkastus

11.00 Kokous alkaa

Kokouksessa päätetään vuoden 2014 budjetista ja toimintasuunnitelmasta ja valitaan uusia jäseniä Liiton hallitukseen. Kokousasiakirjat: www.sukeltaja.fi > Materiaalit > Syyskokous Ilmoittauduthan Tapahtumakalenterin kautta, kiitos!

Keski-Uudenmaan Sukeltajat 35 vuotta

Purjelaiva Gerda, Helsinki

Satama ilmoitetaan osallistujille

Juhla vietetään Suomen suurimmalla ja komeimmalla raakapurjealuksella Gerdalla. Alukselle mahtuu lähemmäs sata juhlijaa ja moninkertaisesti tarinoita vesiltä. Astu laivaan!

Ohjelma

17.30–18.00 Onnittelujen vastaanotto

18.30 Juhlatunnelmaan luotsaa pj. Veli-Matti Korppi-Tommola

Varustamon terveiset

Merihenkinen buffet

Ansiomerkit

Scuba-arpajaiset, juontajana

Meri-Tuuli Lindström

23.00 Kohti laakonkia ja jatkoille

Illalliskortin hinta on 39 euroa. Varmista paikkasi hauskassa illassa 22.9. mennessä: kuutit@keskiuudenmaansukeltajat.fi

Kerro myös mahdolliset ruokaesteet. Saat paluuviestissä ohjeet maksua varten.

Majoittuville on varattu huoneita Scandic Grand Marinasta (Katajanokanlaituri 7, Helsinki) hintaan 80 €/1 hh tai 80 €/2 hh.

Varaukset suoraan hotelliin p. (09) 166 61 varaustunnusta BSUK 191013 käyttäen. Huonevaraukset 22.9. mennessä.

Lämpimästi tervetuloa!

Sukeltajaliitto

Keski-Uudenmaan Sukeltajat

Oudot löydöt pohjasta

PURUKALUSTO 1 3 TOP3

SUKELTAJAT TÖRMÄÄVÄT, JOSKUS IHAN KIRJAIMELLISESTIKIN, MITÄ KUMMALLISIMPIIN ASIOIHIN VEDEN ALLA. KYSYIMME SEUROISTA, MITÄ OMITUISTA POHJALTA ON LÖYTYNYT.

TUKKIKEKSI

– OLIMME JOSKUS 90-luvun taitteessa puhdistamassa ja tarkastamassa Köhniöjärven rantaa ja uimahyppytelinettä. Tummassa vedessä parinarumme tarttui kiinni pohjassa pystyssä olevaan puuseipääseen. Kyseessä oli tukkikeksi, jonka joku oli ilmeisesti pudottanut hyppytelineeltä tai kalamies uitellut verkkoja jään päältä. Voi vain kuvitella, mitä olisi voinut tapahtua uimarille, joka olisi hypännyt telineeltä seipääseen. Seipään yläpää oli noin metrin syvyydessä, eikä se tummassa vedessä erottunut pintaan, muistelee vaarallista löytöä Raimo Junikka Sammakot ry:stä.

”RAPUMERTA” 2

GUMMIWIHDAN Esko Pukkilalla on pitkä luettelo erikoisista löydöksistä.

– Vaarallisin oli varmasti sähkötolppa, joka löytyi Forssan kaupungin uimarannalta hyppytornin alta. Grillejä, pyöriä ja liikennemerkkejä löytyy usein. Kerran löytyi auton alumiinivanteita, kaikki vielä erilaisia. Oudointa oli ehkä auton takaluukku, joka oli täynnä rapuja.

– AKKUJA, kiukaita, pappa-Tunturin runko, sohva, peräkärry, luettelee Saimaan Norppien Pälvi Liezen

– Oudoin löytö on ollut ehdottomasti tekohampaat.

TOMI MUSTONEN

Taursussa voi maksaa

Smartumilla

TAMPEREEN Urheilusukeltajat ry:ssä on voinut maksaa Smartumin kulttuuri- ja liikuntaseteleillä sekä Saldo-palvelulla sukelluskursseja ja -kokeiluja nyt noin kaksi vuotta, keväästä 2011 lähtien. Mahdollisuus on otettu positiivisesti vastaan, ja maksajia on ollut tänä aikana noin viisikymmentä henkilöä. Seuran rahastonhoitajan Marja Virran mukaan setelien käsittely on helppoa eikä aiheuta merkittävää lisätyötä. – Smartumilla on tarkat setelien käsittelyohjeet, joita noudatamme. Jäsenet antavat setelit kouluttajille esimerkiksi intron yhteydessä tai jäsenet toimittavat ne suoraan rahastonhoitajalle, hän kertoo. Smartumin nettisivuston ohjeiden mukaan setelin vas-

Mikä seteli?

taanottaja tarkistaa, että seteli on voimassa ja että setelissä on maksajan nimi. Setelit ovat henkilökohtaisia, joten niillä ei voi maksaa muita kuin omia kulttuuri- tai liikuntamenojaan. Setelit toimitetaan vastauslähetyksenä Smartumille, joka tilittää rahat seuralle 14 vuorokauden kuluessa vähennettynä 4 prosentin palvelupalkkiollaan.

Marja Virta kannustaa seuroja liittymään mukaan.

– Rohkeasti tekemään sopimus, sillä rahaliikenteen pyörittäminen on helppoa. Tänä päivänä yritykset panostavat hyvin paljon työntekijöiden hyvinvointiin, ja tämä on yksi parhaista kohteista siihen. Tämä kannustaa kokeilemaan hyvää harrastusta, hän sanoo.

KRISTIINA KARILA

SMARTUMIN kulttuuri- ja/tai liikuntaseteli on työnantajan työntekijöilleen antama etuus, jonka tarkoituksena on tukea työntekijöiden hyvinvointia lisääviä liikunta- ja kulttuuriharrastuksia. Luottokunnalla on vastaava tuote, Virike-seteli, ja RJ-kuntoiluseteli Oy:llä Tyky-kuntoseteli.

www.smartum.fi www.luottokunta.fi www.tyky-kuntoseteli.fi

VIIME numerossa 2/2013 oli sivulla 40 merkitty Hossasta kertovan jutun kirjoittajaksi virheellisesti Minna Tammesvirta. Jutun on kirjoittanut Heli Raittinen. Pahoittelemme virhettä!

Nappaa

vanhemmat mukaan

SUKELLUSSEUROJEN norppatoiminta eli lasten sukellusharrastustoiminta on kasvattanut roimasti suosiotaan viime vuosina. Tulijoita norppaharjoituksiin on monissa seuroissa enemmän kuin voidaan ottaa. Ryhmäkokojen on pysyttävä suhteellisen pieninä, jotta harrastaminen on turvallista, ja ohjaajia ei riitä useiden ryhmien perustamiseen. Ratkaisu voisi löytyä lapsen kautta toimintaan osallistuvista vanhemmista. On tavallista, että vanhempi istuu lapsen harjoituksen ajan hallin katsomossa ja näprää puhelintaan. Millä keinoin hänet saataisiin altaalle avuksi?

KEVÄÄN norppaohjaajakoulutuksessa Tampereella nuoret ideoivat keinoja houkutella norppien vanhemmat mukaan seuran toimintaan. Seuraavanlaisia ajatuksia syntyi:

1. Pidetään vanhemmille kauden alussa tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan konkreettisin esimerkein, miten he voivat olla harjoituksissa avuksi.

2. Annetaan selkeitä, yksittäisiä ja lyhytkestoisia tehtäviä; niihin on helpompi sitoutua kuin pitkäkestoiseen ja epämääräiseen tehtävään. Esimerkki: tarvitaan 2.3. klo 18–19 yksi aikuinen apuohjaajaksi norppaharkkoihin. Tehtävistä voi tiedottaa sähköpostilla tai jopa jakaa internetissä kalenterin, johon merkitään milloin ja mihin apua tarvitaan. Sieltä sitten vanhempi voi käydä merkkaamassa itselleen vuoron.

3. Järjestetään tutustumispäivä tai muu yhteinen hauska toimintahetki vanhempien ja lasten kesken. Tuttujen kanssa on helpompi toimia ja kynnys olla vapaaehtoinen madaltuu.

4. Vanhempia voi pyytää avuksi moneen: auttamaan pienimpiä puku- tai pesuhuoneissa, valvomaan isompia, apuohjaajaksi altaalle, toimihenkilöiksi ralleihin ja muihin tapahtumiin jne.

IDEOITA kehittelivät Elias Kallio, Heini Paajanen, Ilpo Vehmassalo ja Matias Luoranen.

KRISTIINA KARILA

Painot

sukkaan

HALLITREENEISSÄ tarvitaan toisinaan painoja pitämään esimerkiksi erilaisia tehtäväratojen elementtejä pohjassa. Painovyön paino on kätevä tähän tarkoitukseen, mutta saattaa vahingossa kolhia kaakeleita. Sujauta paino puhtaaseen sukkaan, niin kaakelit ovat turvassa. Sukka on helppo sitoa narulla kiinni upotettavaan rakennelmaan.

Kysy kasvotusten!

SUURIN osa ihmisistä lähtee mukaan toimintaan, kun heiltä kysyy henkilökohtaisesti. Sähköpostikyselyt voi lähestulkoon unohtaa vapaaehtoisten aktivoimisessa. Kun henkilö sitten ilmoittautuu tehtävään, hän haluaa tietää:

• mitä, missä, milloin?

• mitä minulta odotetaan?

• keneltä kysyä, jos en itse osaa tai tiedä? Muista myös lopuksi kehut ja kiittelyt, niin saat hänet mukaan seuraavalla kerrallakin!

PAULI SORSAKARI

Vinkki

Uppopallovaliokunta

Uppopallovaliokunta 2013

• Hannu Ahonen, pj

• Juho Aalto

• Jari Hovikorpi

• Mika Surakka

Ota yhteyttä valiokuntaan: etunimi.sukunimi@sukeltaja.fi

Tietoa ja tuloksia uppopallosta www.uppopallo.fi

Uppopallo sopii myös kuntoiluun

UPPOPALLO ON SÄHÄKKÄ KONTAKTILAJI, JOSSA VAADITAAN VOIMAA JA NOPEUTTA, PELISILMÄÄ JA HYVÄÄ HENGENPIDÄTYSKYKYÄ. LAJI POIKKEAA KAIKISTA MUISTA JOUKKUELAJEISTA SIINÄ, ETTÄ SE ON KOLMIULOTTEINEN: VASTUSTAJA VOI TULLA MISTÄ SUUNNASTA TAHANSA, MYÖS ALHAALTA TAI YLHÄÄLTÄ. UPPOPALLOA PELATAAN USEISSA SEUROISSA YMPÄRI SUOMEN, JA MUKANA ON SEKÄ NAISIA ETTÄ MIEHIÄ NUORISTA AINA SENIOREIHIN ASTI.

KILPAILUJA järjestää sekä lajin edunvalvontaa ja kehittämistä hoitaa Sukeltajaliiton uppopallovaliokunta, joka koostuu vapaaehtoisista harrastajista. Valiokunnan puheenjohtaja Hannu Ahosen mukaan laji on elinvoimainen ja kasvussa.

– Parin viime vuoden aikana sarjat ovat jonkin verran laajentuneet, eli kyllä suunta tällä hetkellä on hyvä, hän sanoo.

– Liiton sarjoissa pelannee kaikkiaan noin 400 harrastajaa, joista noin puolet nuoria. Naisia on mukana 30–40 ja senioreja kuutisenkymmentä. Lisäksi uppopalloa pelaillaan monissa seuroissa harrastusmielessä, joten harrastajamäärä Suomessa lie-

nee tuhannen paikkeilla.

Valiokunnan pääasiallinen tehtävä on uppopallosarjojen pyörittäminen, mutta kehittämistyö on myös tärkeää jatkuvuuden varmistamiseksi.

– Ensi kaudelle kehitämme tuomarivalmennusjärjestelmän, jotta lajin pariin saadaan lisää aktiivituomareita, Ahonen kertoo.

Valiokunnan haasteensa on viestintä ja lajin markkinointi.

– Uppopalloa ei pitäisi ajatella pelkästään kilpailulajina, vaan se sopii jokaisen sukeltajan kuntoilulajiksi. Kilpailupuolella taas tarvittaisiin lisää harrastajia ja sen myötä li-

sää joukkueita, jolloin saisimme sarjoja laajennettua. Laaja harrastajapohja palvelisi luonnollisesti myös maajoukkuetoimintaa, Ahonen sanoo.

Puheenjohtaja itse lähti mukaan valiokuntatyöhön vuonna 2009.

– Minua kysyttiin mukaan, ja kun laji nyt sattuu olemaan lähellä sydäntä, niin lähdin. Vuoden vaihteessa on aika valita taas uusi puheenjohtaja uppopallovaliokunnalle, joten jos kiinnostuneita puheenjohtajaksi tai muihin tehtäviin on, niin minulle voi ilmoittautua. Tekemistä löytyy kyllä, Ahonen vinkkaa.

KRISTIINA KARILA

Yap –mantojen

koti

Mikronesian liittovaltioon kuuluva Yap on tunnettu kivirahoista ja mantoista. Tutkijat ovat tunnistaneet Yapilta noin sadan mantan populaation. Paholaisrauskut eli tuttavallisesti mantat kerääntyvät vuodenajasta riippuen eri puhdistusasemille. Maaliskuussa mantat vierailivat Stammtisch-korallilla. Tapasimme mantoja joka sukelluksella. Parhaimmillaan paikalla oli kuusi eri yksilöä.

TEKSTI SUSANNA KALLAMA

KUVAT KIMMO KALLAMA JA JANOS RAUTANEN

Yksilöt tunnistetaan vatsapuolen kuvioinnin ja värityksen perusteella.

Sukeltajat tutkivat Hebat Allahia.

MANTOJA JA NIIDEN elintapoja tutkivat Project Manta -tutkimusoperaation sukeltajat tekevät työtään myös Yapilla. Kiehtova eläin on tutkijoille edelleen arvoituksia täynnä. Vasta jokunen vuosi sitten mantat erottiin kahdeksi eri lajiksi, joista toinen ilmeisesti taittaa pitkiäkin matkoja avomerellä, ja toinen taas pysyy kiinteämmin omalla reviirillään.

Yapilla elävä riuttamantojen populaatio on tottunut sukeltajiin ja pitää heitä luontevana osana ympäristöään. Toisaalta sukelluskeskuksilla on sukeltajille tiukat käyttäytymissäännöt. Sukeltajille osoitettiin sukelluksen alussa omat tarkkailupaikkansa. Jos sukeltaja innostui uimaan mantojen reitille, nykäisi sukellusopas hänet räpylästä takaisin sukeltajien alueelle.

Upeasti liukuvat mantat ovat luonteeltaan leikkisiä. Ne selvästi tiedostivat sukeltajien läsnäolon ja liukuivat halutessaan hyvinkin lähelle ikään kuin kiusoitellakseen yleisöään.

Mantojen suurin uhka onkin ihminen. Mantoja pyydystetään kiinalaisen lääketieteen tarkoituksiin. Hitaasti uiva eläin on saalistajalleen helppo kohde. Lisäksi kannan uusiutuminen on hidasta, koska poikasia syntyy vähän.

HAIRUUHKA VERTIGOLLA

Mantojen lisäksi sukeltajan vakiokavereita Yapilla ovat hait. Niitä näkyi lähes joka sukelluksella, Vertigo-nimisellä sukelluskohteella aina useita. Teimme Vertigolle ammattimaisesti sukelluskuvausta harrastavan sukeltajan ryhmässä niin sanotun shark feed -sukelluksen. Kun kalanpäitä sisältävä häkki laskettiin riutalle, pörräsi ympärillämme pian kymmeniä haita. Häkki kiinnosti riuttahaita lähes tunnin. Hait olivat selvästi tottuneet sukeltajiin, sillä ne uivat joskus jopa niin lähelle, että sukeltajalla oli kohtalaisessa aallossa täysi työ välttää törmäys. Kun häkki aukaistiin, ja hait pääsivät käsiksi syöttiin, oli saalis hetkessä syöty. Monet hait kuitenkin jäivät riutalle.

Naapurisaari Palau on Yapia tunnetumpi haikohde. Monet sukeltajat yhdistävätkin Yapin ja Palaun samaan reissuun. Blue Corner ja sisämaasta löytyvä meduusoja täynnä oleva järvi tekevät Palausta ainutlaatuisen kohteen. Toisaalta maineella on hintansa. Tapaamamme Palaun-kävijät raportoivat Palaun olevan ajoittain jo liian ruuhkainen. Yapilla ruuhkaksi asti oli vain haita ja mantoja.

Kymmenien haiden joukossa oli yksilöitä pienen pienistä useamman metrin mittaisiin.

Sukellusryhmämme kuvasi Yapin mantoja ja haita myös videolle. Leikkaamatonta materiaalia löytyy osoitteesta: www.youtube.com/Sukeltajaliitto

Elämä Yapilla on iloista, välitöntä ja kiireetöntä –niin pinnalla kuin pinnan allakin.

Yapilaiset ovat avoimia, iloisia ja ystävällisiä. Kylävierailulla pääsee nauttimaan perinteisistä tansseista.

Yapin eteläpuolella oleva Yap Corvern on Manta Ray Bay -hotellin omistajan Bill Ackerin suosikkikohteita.

Kauniita läpiuinteja sisältävällä sukelluksella tapasimme myös todella ison napoleonin ja korallipedillä makaavan kivikalan.

Näkyvyys oli pääsääntöisesti hyvä. Syvän sinisessä vedessä uiskenteli myös näyttävä barracuda-parvi.

Saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama German Canal halkoo Yapin ja lyhentää matkaa sukelluskohteisiin.

suojelija Mantojen

TEKSASILAINEN Bill Acker

saapui Yapille ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa. Nuoren miehen sydämen veivät saaren ihmiset. Vietyään opintonsa loppuun Yhdysvalloissa Bill Acker palasi saarelle, jossa on nyt asunut noin kolmekymmentä vuotta. Tänään Manta Ray Bay Resort on Yapin suurin hotelli, ja Bill on yksi Yapin suurimpia työnantajia. Suurin on Yapilla pientä. Saarella on kaikkiaan sata hotellihuonetta, joista 35 Manta Ray Bayssa.

– Yapista ei voi eikä saa tulla massojen turistikohdetta. Ekologia ei kestäisi sellaista kulutusta. Toisaalta meren ja luonnon houkuttelemat turistit ovat saaren ainoita tulovirtoja ja havainto siitä, että luonto tuo elannon auttaa ihmisiä ymmärtämään suojelun arvon, sanoo Bill Acker.

Sukellusoperaattori Bill Ackerista tuli tavallaan vahingossa. – Ystäväni oli kuullut, että rannassa olisi vanha hylky, ja pyysi minua järjestämään sinne sukelluksen. Kohde oli vaatimaton ja näkyvyys huono, mutta siitä se lähti.

Noin 4500 sukellusta mantojen kanssa tehnyt mies on tyytyväinen siitä, että mantat on Yapilla suojeltu. Samaa suojelua hän toivoo myös haille. Toistaiseksi haiden suojelun hidasteena on byrokratia. Yapin hallinto haluaa odottaa, että koko Mikronesia julistautuu suojelualueeksi.

– En ymmärrä, miksi Yap ei voisi olla tässä asiassa etujoukoissa. Haluan, että teemme kaikkemme sekä mantojen että haiden hyväksi.

www.mantaray.com

Manta Ray Bay Resort sijaitsee aivan meren rannassa. Hotellilla ei ole omaa uimarantaa, mutta pieni uima-allas löytyy. Rantaan ankkuroitu vanha alus toimii ravintolana, jossa hotellivieraille tarjoillaan hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa sekä oman pienpanimon olutta.

KAUNISTA KORALLIA

Hylkysukeltajan paratiisi Yap ei ole. Käytännössä kaikki kohteet ovat erilaisia riutta- tai seinämäsukelluksia. Suurin osa korallista on kovaa korallia. Koralli on hyväkuntoista, sillä Yap on vuosia säästynyt pahoilta myrskyiltä. Myrsky saattaa tuhota koralliriuttaa nopeasti ja laajasti. Riutta kuitenkin toipuu ja kasvaa yllättävän nopeasti, kun vesi on puhdasta ja saasteetonta kuten Yapilla.

Hait ja mantat ovat saaren päänähtävyydet, mutta pinnan alta löytyy myös koko trooppisen elämän kirjo. Venematkalla etelän sukelluskohteisiin matkaamme siivittivät lentokalat ja delfiinit. Vierailimme Yapilla maaliskuussa, mikä on paikallisten mukaan tuulista aikaa. Sää ja sukelluskelit olivat kuitenkin suomalaiselle loistavat. Parhaat kelit sukelluksille ovat tarjolla kesäkuusta lokakuuhun, jolloin sukellettavia kohteita on vieläkin enemmän.

KAUKANA SAAVUTETTAVISSA

Suomesta katsoen Yap on kaukana, lähes toisella puolella maapalloa, ja keskellä ei mitään. Yapille lennetään vain Guamilta, joka on osa Yhdysvaltoja. Lentoja on kaksi viikossa. Suomesta katsottuna matka ei kuitenkaan ole liian hankala, sillä Guamille lennetään esimerkiksi Tokiosta, Osakasta ja Hong Kongista. Näihin kaikkiin Finnair lentää suoria lentoja useita kertoja viikossa.

Saapuessamme Yapille huomasimme yllätykseksemme saapuneemme myös paikkaan, jossa matkapuhelimessa ei ollut roaming-kenttää. Hotellista ei löytynyt televisiota eikä radiota. Internet-yhteys löytyi, mutta kuten hotellin henkilökunta lähes välittömästi kertoi, se oli hidas ja kallis saariyhteys. Saarelta ei myöskään löydä isoja ostoskeskuksia tai juuri muitakaan kauppoja. Keskustassa on yksi vaatimaton sekatavarakauppa ja muutama muu putiikki. Railakkaita juhlia tai vilkasta yöelämää kaipaavan ei kannata suunnata Yapille.

Toisaalta Guamilta löytyy tämä kaikki. Jos pakollisen Guamstopin pidentää pariin päivään, voi viihdyttää itseään japanilaisia turisteja varten rakennetussa huvittelu- ja ostosparatiisissa uuvuksiin asti. Guamilta löytyy kaikkea luksusmerkeistä ketjuravintoloihin ja yökerhoihin.

LAISKALLE LOMAILIJALLE

Eristys ja vaatimattomuus eivät kuitenkaan vähentäneet Yapin viehättävyyttä, päinvastoin. Kun yhteydet ulkomaailmaan katosivat, loma oli aitoa lomaa. Piti huolehtia vain siitä, että ehti ajoissa aamun sukellusveneelle. Ja koska veneet lähtivät muutaman askeleen päästä hotellista, yleensä vasta kello yhdeksän tienoilla, oli tunnelma aamusta iltaan leppoisa.

Yapilla sukellukset olivat matalia ja pitkiä. Mantoja näkyi noin kuudessa metrissä ja pisin sukellus kesti lähes kaksi tuntia.

Yapilla sukellukset olivat suhteellisen matalia, rauhallisia ja pitkiä. Mantoja näkyi noin kuudessa metrissä, ja pisin sukellus kesti lähes kaksi tuntia. Sukelluskaasuksi tarjolla oli sekä ilmaa että nitroksia.

Veden alle lentämään

ARI LYYTIKÄISEN HALU TUNTEA PAINOTTOMUUS VIE MIEHEN VIITISENKYMMENTÄ KERTAA VUODESSA

SUKELTAMAAN. ÄÄNIMAAILMAAN HÄN TUTUSTUU HERKÄLLÄ KORVALLA YLEISRADIOSSA JA SYVYYKSISSÄKIN.

MITEN ALOITIT SUKELLUKSEN?

TEKSTI MILLA MAJANDER KUVA MIKA HARTZELL

Kino Haagassa esitetyt Jacques Cousteaun elokuvat tekivät 60-luvulla vaikutuksen. Varsinainen harrastaminen alkoi, kun sukelsin ensimmäisen kerran Egyptissä vuonna 1989. Suomeen palattuani ostin itselleni sukellusvälineet, ja tein Suomessa parikymmentä sukellusta kesän mittaan. Seuraavana talvena lähdin uudestaan Sharm el Sheikhiin sukeltamaan.

MIKÄ SUKELTAMISESSA KIEHTOO?

Painottomuuden tunne. Vaimo joskus ihmetteli, miksi ihmeessä haluan sukeltaa avolouhokseen. Siellä vaan on niin kaunista. Veden alla on oma maailmansa, joka antaa täydellisen vastapainon arjelle.

TYÖSKENTELET ÄÄNITARKKAILIJANA. MITÄ TYÖ SISÄLTÄÄ?

Tv-ohjelmien äänien jälkikäsittelyä. Tällä hetkellä miksaan muun muassa Avara luonto -dokumenttien suomenkieliset versiot ja restauroin vanhojen suomalaisten elokuvien ääniä. Siinä olisikin työsarkaa toisen uran verran.

KUULUT YLEISRADION SUKELLUSKERHOON. MITÄ SEN TOIMINTAAN KUULUU?

Alun perin venekerhon alajaokseksi perustettu kerho täytti juuri kolmekymmentä vuotta. Jäseniä on nykyään nelisenkymmentä. Järjestämme muun muassa sukelluskursseja, retkiä ja kerhoiltoja, joissa olemme kuulleet muun muassa valastutkija Rauno Lauhakankaan mielenkiintoisia mietteitä.

MITEN HARRASTUS NÄYTTÄYTYY TYÖYHTEISÖSSÄ?

Mukavaa, kun samanhenkisiä ihmisiä on valikoitunut joukkoon. Työnantajakin tukee, kun työntekijä harrastaa jotakin itselle mielekästä. Joskus kahvipöytäseuraan haluava kyllä varovasti tiedustelee, aiotaanko tauolla puhua pelkästään sukeltamisesta.

MITÄ ON SUKELLUSKOULUTTAMINEN?

Olen vetänyt eri tasoisia kursseja 19 vuotta, se on aina yhtä kivaa. Yksi kouluttamani sukeltaja on tuonut kurssilleni jo kaksi omaa lastaan. Se tuntuu erityiseltä luottamuksen osoitukselta. Peruskurssilaisten oppimisen iloa on alkuhankaluuksien jälkeen hieno todistaa. Rauhallisuutta olen koettanut tähdentää, sillä paniikki on sukeltajan pahin peikko.

MIELEENPAINUVIN SUKELLUS?

Montakin, mutta sukellusreissusta Vanuatulle erityisen teki ystäväpariskunnan vihkiminen. Matkaa järjesteltiin yli vuosi, paljolti Vanuatulla vallitsevan mañana-meiningin vuoksi. Erikoista oli, että pari sanoi toisilleen tahdon eri vuosituhansilla – toinen juuri ennen vuosituhannen vaihtumista, ja toinen heti vaihtumisen jälkeen.

KUUNTELEEKO ÄÄNITARKKAILIJA VEDENALAISTA

MAAILMAA HERKÄSTI?

Oman uloshengityksen porina on aina sukeltaessa läsnä. Veden alla kuuluu laineiden loiskinta ja rantakivien vyöryminen aallon voimasta.

Kalatkin ääntelevät omilla tavoillaan; papukaijakalat rouskuttavat korallia, ja jotkin värisyttävät uimarakkoa. Ammatin puolesta osaan erottaa eri ääniä tarkasti veden allakin. Äänet kantavat kauas ja voivat kuulostaa uhkaaviltakin: Hangon edustalla emmin kerran pintaan nousua, kun laivan ääni kuului niin voimakkaana. Lopulta kävi ilmi, että rahtilaiva oli ollut kaukana horisontissa.

MISSÄ VIELÄ HALUAISIT SUKELTAA?

Hienoja paikkoja on maailmassa monta. Seuraava kohde saattaa olla Timor. Ainakin Australian suurelle valliriutalle, Galapagokselle ja Kookossaarille pitäisi vielä päästä.

NÄKYMÄ VAI TUNNE?

Tunne. Sukellus voi olla hieno huonossakin näkyvyydessä, ja huikeakin näkymä menisi hukkaan, jollei se jotenkin sävähdyttäisi.

SUKELTAA VAI KOULUTTAA?

Molemmat. Tutun parin kanssa hienolla kohteella sukeltaminen on rentouttavaa ja nautinnollista. Kouluttajana saa myötäelää oppilaiden riemun.

HILJAISUUS VAI ÄÄNET?

Molemmat. Ammatinvalintani on suora seuraus mielenkiinnosta ääniin, mutta korvienkin pitää saada levätä.

KAUKOMAILLA VAI SUOMESSA?

Molemmat. Viikonloppu hyvässä seurassa mukavalla aluksella Saimaalla on yhtä hieno elämys kuin viikonloppu hyvässä seurassa mukavalla aluksella Thaimaassa.

Joko tai?

Sukelluskuvaaminen

Norppa testaa räps! räps!räps!räps!

”OLEN kahdeksanvuotias Mikko ja harrastan sukellusta. En ole aiemmin kuvannut veden alla. Aloitin sukelluksen kaksi ja puolivuotiaana Urheilusukeltajissa, mutta nykyään harrastan sukeltamista Calypso ry:ssä. Veden alla kuvaaminen tuntui helpolta ja kivalta eikä siinä ollut mitään vaikeaa. Minun mielestäni onnistunein kuva oli se, missä vapaasukeltaja harjoittelee sukeltamista. Veden alla ottaisin mieluiten kuvia hylyistä, kaloista ja kasveista.”

KUVAT STIG GUSTAVSSON, CALYPSO RY JA MIKKO TIMONEN, 8 V. KUVISSA VELJENSÄ JUUSO, 5 V SEKÄ CALYPSON NORPPIA KOONNUT KRISTIINA KARILA

MIKKO TIMONEN SAI DIGIPOKKARIN LAINAKSI VEDEN ALLE JA PÄÄSI KOKEILEMAAN SUKELLUSKUVAUSTA. JA KUVIA SYNTYI!

räps!

Vinkkejä vanhemmille

• Kun annat digipokkarin lapselle altaalla tai avovedessä, aseta kamera P-

merkiksi 800. Rakeisuus tällöin tosin vähän lisääntyy pienikennoisissa ka-

Superterkut Rauman norpparallista!

TEKSTI JA KUVAT SANNI ÄMMÄLÄ

YHTEEN VIIKONLOPPUUN MAHTUI ISO KASA SUPERSANKAREITA, OLYMPIALAISET, PESÄPALLOA JA ENNEN KAIKKEA HAUSKAA YHDESSÄOLOA JA UUSIA KAVEREITA. OLI TOSI KIVAA, JA TOIVOTTAVASTI NÄHDÄÄN PIAN UUDESTAAN!

Rastirata kuhisi supersankareita: löytyi Spidermania, Supermiestä, Kissanaista, Batmania ja Robinia. Olipa hyppytorniin ajettu yksi Vihreä Menninkäinenkin!

Radalla löytyi monenlaista tehtävää: Supermiestä autettiin löytämällä kirjaimia veden alla olevasta narusta ja järjestämällä ne oikeaan järjestykseen, Hämähäkkimiehen voimia mittailtiin ja yritettiin kiivetä köysiverkkoa pitkin kohti Vihreää Menninkäistä.

Jipii!

Kissanaisen rastilla piti saada ämpäri ylös pohjasta eri tekniikoin ja Batmanin ja Robinin rastilla harjoiteltiin varusteiden pukemista vedessä sekä pelastustaitoja.

Teknari / Martti Lumikuru, Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta

NAUI Intro to Tech –mitä, miksi ja kenelle?

OLETKO TUSKAILLUT TUPLAPULLOJEN, SELKÄLEVYN, SIIPILIIVIN JA PITKÄNLETKUN KANSSA? UINTIASENNON PITI PARANTUA, TASAPAINOTTAMISEN HELPOTTUA JA TURVALLISUUDEN LISÄÄNTYÄ. ONNISTUIKO? APU LÖYTYY TEKKIKURSSISTA.

TODELLISUUDESSA OLET aivan yhtä pystyssä kuin aikaisemminkin; pakko olla, koska muuten kierähdät kuperkeikan. Tasapainottaminen on ihan yhtä hankalaa, ja pulloventtiilien sulkeminen selän takana vaatii käsittämätöntä notkeutta, tai jos niihin ylettyy, ovat ne liian jäykät suljettavaksi. Sitä paitsi, venttiilit hakkaavat päähän koko ajan. Ja se pitkäletku sotkeutuu koko ajan kanisterivalon johtoon.

Syynä ongelmiin ovat yleensä väärin säädetyt tai väärän kokoiset varusteet sekä virheet sukellustekniikassa. Sukeltajaliiton vastaus näihin ja moniin muihin hankaluuksiin on NAUI Introduction to Technical Diving -kurssi.

MITÄ?

Nimestään huolimatta kurssi ei ole varsinainen tekniikkasukelluskurssi, vaan kurssi, jolla hiotaan tiedot ja taidot sekä tietysti varusteet tekniikkasukelluskurssien vaatimalle tasolle. Vaikka kurssilla ei näyttäisi tulevan hirvittävästi uutta tietoa, niin todellisuudessa muutos on suuri. Lähtökohtana kaikkeen on ryhmäajattelu; varusteet ja niiden käyttö, kohde, suunnittelu ja toteutus lähtevät ryhmän vaatimuksista ja rajoituksista.

Kurssi alkaa yleensä oppilaiden varusteiden hienosäätämisellä ja tasapainotuksen säätämisellä sellaiseksi, että sukeltaja varusteineen muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden. Tämän jälkeen sukeltaja on automaattisesti oikeassa sukellusasennossa ollessaan liikkumaton. Tämän jälkeen siirrytään uintiasentoon, eri potkutekniikoihin sekä toimintaan erilaisissa ongelmatilanteissa.

Teoriapuolella käsitellään sukelluksen suunnittelua ryhmäajattelun näkökulmasta. Ryhmä pitää huomioida kohteen valinnassa, kommunikaatiossa, kaasuissa, sijoittautumisessa vedessä sekä sukellukselle valmistautumisessa. Punaisena lankana kaikessa on ryhmä. Jokainen kantaa vastuun omasta sukeltamisestaan, varusteistaan ja kaasuistaan, mutta myös ryhmästä ja sen hyvinvoinnista.

Intro to Tech -kurssilla saadaan kaikki samalle viivalle ja toimintamallit yhtenäistyvät.

Kaikilla ryhmässä on yhdenmukainen varustus, mikä ei tarkoita merkkiä ja mallia, vaan laitekokoonpanoa. Eli mitä varusteita sukellusryhmällä on käytössä, missä ja miten ne sijoitetaan sekä mitä niillä voidaan tehdä. Kohde valitaan ryhmän jäsenten kykyjen mukaan, ja kaikki osallistuvat suunnitteluun. Sukellus toteutetaan yhteisesti sovitun mukaisesti, ja kun kaikilla on toisiaan vastaavat varusteet samalla tavalla, myös toimintamallit mahdollisissa ongelmatilanteissa ovat samat.

MIKSI?

Syitä on monia. Tekniikkasukeltamisen alkuaikoina, kun se oli vielä syväsukeltamista tai luolasukeltamista, lajin pariin tulevat olivat erittäin kokeneita sukeltajia. Heillä oli usein jopa kymmenen vuoden kokemus ja takanaan satoja, ellei tuhansia sukelluksia vaativissa olosuhteissa. Tuolloin oli myös nuoremman sukeltajan tutorointi yleisempää – oli pakko, kun ei ollut kursseja.

Nykyään tilanne on toinen. Tekniikkasukeltajaksi, jopa kouluttajaksi, tullaan vuodessa tai parissa vähäisellä kokemuksella. Tarvittavat perustaidot jäävät usein oppimatta tai ne opitaan vajavaisesti. Kun vajavaisilla taidoilla varustettu sukeltaja tulee tekniikkasukelluskurssille, kuluu arvokasta kurssiaikaa taitojen hiomiseen tarvittavalle tasolle. Sellaisten taitojen, jotka tulisi hallita jo tekniikkasukelluskurssille tultaessa.

Intro to Tech -kurssi auttaa myös sukeltamaan ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa olettaen, että myös he noudattavat samoja oppeja. On helppo lähteä vaativallekin sukellukselle, kun tietää miten pari tai ryhmä on laittanut varusteensa, mitä kaasuja on käytössä ja miten he toimivat ongelmatilanteissa. Yhdenmukaisesta varustuksesta on sekin ilo, että kun joltakulta menee jonkin väline rikki, niin todennäköisesti ryhmästä löytyy korvaava väline, joka sopii suoraan omaan laitekokoonpanoon. Tärkein syy on kuitenkin sukelluksen nautittavuuden lisääntyminen. Tietoisuus siitä, että selviää eteen tulevista ongelmista, sekä miten pari tai ryhmä niihin reagoi, tuo sukeltamiseen varmuutta ja rentoutta.

Tietoisuus siitä, miten pari tai ryhmä ongelmiin reagoisi, tuo sukeltamiseen varmuutta ja rentoutta.

Kiinnostuitko?

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan kurssille tai sinulla on kysymyksiä kurssin sisällöstä tai laitekokoonpanosta, ota yhteyttä martti.lumikuru@sukeltaja.fi.

KENELLE?

Vaikka kurssi on suunnattu tekniikkasukeltajiksi aikoville, niin se soveltuu kaikille sukeltajille. Mainittakoon esimerkkeinä kaveriporukka tai perhe, joka on opetellut sukeltamaan mahdollisesti eri aikoina tai paikoissa ja haluaisi nyt sukeltaa yhdessä. Intro to Tech -kurssilla saadaan kaikki samalle viivalle ja toimintamallit yhtenäistyvät.

Pääsyvaatimuksena kurssille on laitesukelluksen peruskurssi sekä nitroksisukeltamisen peruskurssi. Kurssilla käytetään NAUI Technical Equipment Configuration -laitekokoonpanoa (NTEC), mikä on käytännössä ns. Hogartialainen laitekokoonpano.

elinkeinonharjoittaja sukellusseura Onko ?

MEILLÄ ON TAPANA PITÄÄ ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ, ETTÄ SUKELLUSSEURAT OVAT YLEISHYÖDYLLISIÄ

YHTEISÖJÄ, EIVÄT ELINKEINONHARJOITTAJIA. MUTTA

VOIDAANKO SUKELLUSSEURAKIN TULKITA JOSKUS

ELINKEINONHARJOITTAJAKSI?

TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVAT INGIMAGE

PERUSKURSSI-ILMOITUS POIKI HUOMAUTUKSEN

Aluehallintovirasto antoi sukellusseuralle huomautuksen siitä, että laitesukelluksen peruskurssin lehti-ilmoituksessa ei ollut ilmoitettu hintaa. Samassa ilmoituksessa kerrottiin myös, että kurssin avovesisukellukset on mahdollista suorittaa Punaisenmeren sukellussafarilla. Huomautuksen mukaan myös safarin hinta olisi pitänyt mainita ilmoituksessa.

Aluehallintovirasto perustelee huomautusta Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38) 2. luvun 8§ ja lain 15§ mukaan annetun hintamerkintäasetuksen (1359/1999) vaatimuksilla: hintamerkintäasetuksen mukaan kun mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoidaan yksilöityä hyödykettä kuluttajille, on hyödykkeen myyntihinta ilmoitettava. Hyödykkeellä tarkoitetaan niin tavaroita kuin palveluitakin.

Kuluttajasuojalain 1§ määrittelee: ”Tämä laki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille.” Tämän perusteella voisi luulla, että laki ei koske yleishyödyllisen sukellusseuran toimintaa. Aluehallintovirasto kuitenkin perusteli huomautustaan sillä, että yleishyödyllisiä yhteisöjä ei ole rajattu kuluttajansuojalain ulkopuolelle. Viraston laintulkinnan mukaan yleishyödylliset sukellusseurat kuuluvat julkisiin oikeushenkilöihin ja näin ollen heidän mielestään elinkeinonharjoittajiin.

Aluehallintovirasto perustelee edelleen: Kuluttajasuojalaki ja näin ollen myös hintamerkintäasetus ei koske verovaroin annettavaa yleissivistävää peruskoulutusta ja ammatillisiin perustutkintoihin tähtäävää koulutusta. Sen sijaan niin julkisen kuin yksityisenkin järjestäjän tarjoamat ammattiin valmistavat kurssit, täydennys- ja jatkokurssit ja erilaiset harrastekurssit kuuluvat kuluttajasuojalain piiriin, kun koulutuspalveluja tarjotaan taloudellisen hyödyn hankkimiseksi ja kun opiskelija vastaa kurssimaksuista ja muista koulutuskuluistaan itse.

PUUTTEET HUOMAUTUKSEN SYYNÄ

Tämä kuulostaa yhdistystoimintaan tottuneen korvaan oudolta. Miten sukellusseura voisi olla elinkeinonharjoittaja, kun ei se harjoita elinkeinotoimintaakaan? Seurat eivät järjestä kursseja taloudellisen hyödyn hankkimiseksi, vaan ne ovat osa seuran jäsenilleen talkootyönä järjestämää seuran sääntöjen mukaista toimintaa. Lisäksi erilaiset kurssit ovat turvallisuuden kannalta pakollinen osa sukellusharrastusta: ilman asianmukaista koulutusta laji on hengenvaarallinen. Sukellusturvallisuuden edistäminen onkin seuran säännöissä määrätty yhdeksi seuran tehtävistä.

Yhdistyksellä ei ole ”asiakkaita” vaan ”jäseniä”. Sukeltajaliiton koulutusohjeen mukaan jäsenseurojen sukelluskursseille voivat osallistua vain jäsenet.

Aluehallintovirasto on kuitenkin vain toiminut käytettävissään olevien tietojen perusteella. Se ei ole huomautusta antaessaan perehtynyt seuran sääntöihin eikä seuran normaaliin toimintatapaan. Huomautus on annettu puhtaasti kurssi-ilmoituksen perusteella. Ilmoitus onkin kieltämättä ollut puutteellinen. Kurssi-ilmoituksesta ilmeni, että järjestetään laitesukelluksen peruskurssi, kurssin alkamisajankohta ja kurssin järjestäjän yhteystiedot. Sen sijaan ilmoituksesta ei käynyt selville, että kurssilaisten on oltava seuran jäseniä. Lisäksi hintatiedot puuttuivat ilmoituksesta. Myös rekisteröidyllä yhdistyksellä voi joskus olla aitoa elinkeinotoimintaa. Se, että tässä tapauksessa seuran toiminta ei ollut elinkeinotoimintaa, ei käynyt selkeästi ilmi ilmoituksessa, mikä johti myös huomautukseen.

ELINKEINOTOIMINTA MUIDEN LAKIEN VALOSSA

Tuloverolain (30.12.1992/1535) mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen tuloverotuksessa vain elinkeinotulosta tai kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta, kun kiinteistö ei ole yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä.

Tuloverolain 23.3 §:ssä on luettelo asioista, joita ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona. Näitä ovat mm. ar-

Pykälätietoa

Lait verkossa www.finlex.fi > kirjoita hakuruutuun lain nimi esim. kuluttajansuojalaki tai hae lain numerolla

Markkinoinnissa ja mainonnassa tulisi keskittyä sukelluslajin ja seuran jäsenyyden markkinoimiseen.

pajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista ja jäsenlehdistä saadut tulot. Silloin, kun ei ole kyse laissa erikseen listatuista asioista, elinkeinotoiminnan tunnusmerkit on arvioitava oikeuskäytännössä vahvistuneiden kriteereiden perusteella tapauskohtaisesti. Jos toiminta on ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, rajoittamattomaan asiakaskuntaan suuntautuvaa itsenäistä toimintaa, johon sisältyy yrittäjäriski ja jota harjoitetaan kilpailuolosuhteissa, se pääsääntöisesti tulkitaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnan tuloksi. Verotus- ja oikeuskäytännössä on katsottu, että yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnan tulona ei pidetä sen varsinaisen yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamista. Kyse on kuitenkin aina tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista, eikä tarkkoja rajanvetoja voida tehdä yksittäin liikevaihdon, tuloksen, myynnin ajankohdan ja keston tai toiminnan riskin perusteella. Vaikutusta on myös sillä, kuinka läheisesti toiminta liittyy yhdistyksen yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen.

Yhdistyksen harjoittaman yhdistyksen jäseniin kohdistuvan kurssitoiminnan on katsottu liittyvän välittömästi yhdistyksen yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Kurssitoiminnasta osallistumis-, harjoitus- ja kurssimaksujen muodossa saatu tulo

Jäseniltä voidaan periä maksuja seuran palvelujen käyttämisestä.

ei näin ollen ole ollut yhdistyksen tuloverolaissa tarkoitettua veronalaista elinkeinotuloa.

Arvonlisäverolain (30.12.1993/1501) mukaan liiketoiminnan muodossa tapahtuva tavaran ja palvelun vastikkeellinen myynti on verollista, mutta Tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverovelvollinen vain elinkeinotulosta (AVL 4 §).

Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) rajaa seuran omiin jäseniin kohdistuvan toiminnan lain ulkopuolelle: ”Palvelun tarjoajalla ei tarkoiteta myöskään yhdistystä tai muuta yhteisöä siltä osin kuin se tarjoaa palveluja jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa.”

MITEN SEURAN TULISI TOIMIA?

On tärkeä muistaa, että yhdistystoiminta perustuu siihen, että yhdistyksen jäsenet tekevät ja toteuttavat asioita itse itselleen ja toinen

toisilleen. Yhdistyksellä ei ole ”asiakkaita” vaan ”jäseniä”. Sukeltajaliiton koulutusohjeen (14.1.2012) mukaan Liiton jäsenseurojen ja Liiton yhteisöjäsenten järjestämille sukelluskursseille voivat osallistua vain Liiton jäsenseurojen jäsenet, Liiton henkilöjäsenet tai henkilöt, jotka on rekisteröity Liittoon Liiton yhteisöjäsenen kautta. Markkinoinnissa ja mainonnassa tulisi keskittyä sukelluslajin ja seuran jäsenyyden markkinoimiseen. Yksittäisen kurssin markkinoiminen on vaarallista, varsinkin, jos ajatus seuran jäsenyydestä ei välity mainoksessa selvästi. Riskinä on se, että viranomaiset tulkitsevat kurssin tuotteeksi. On parempi keskittyä seuran ja sen toiminnan esittelyyn ja markkinoida jäsenyyttä. Seuran järjestämä toiminta ja tapahtumat, mukaan lukien kurssit, ovat seuran jäsenilleen tarjoamia jäsenetuja. Toki jäseniltä voidaan periä maksuja seuran palvelujen käyttämisestä.

Kuva-albumi Vanha ahven

MIKKO SAAREILA

arvokas Rauhallisen poseeraus

ELOKUINEN pulahdus Valkiajärveen oli jälleen mahtava elämys. Vaikka aurinko piilottelikin pilviverhon suojissa, näytti järvi jälleen parhaat puolensa. Laskeuduimme Ahdin valtakuntaan suunnaten tutuille paikoille, ja siellä vanha tuttavuus jo odottelikin, aivan kuin olisimme sopineet tapaamisen. Ehkä me olimmekin? Jälleennäkeminen tuotti taas suunnatonta iloa, sillä tiesin, että tätä kyseistä yksilöä on helppo lähestyä ja kuvata, kun muistaa vaan hengittää ja liikkua rauhallisesti. Ahvenvanhus poseerasikin arvokkaasti nostaen selkäevänsä pystyyn ja tehden kuvaamisesta äärettömän helppoa ja nautinnollista.

Sukelluksen päätyttyä mielessä pyörii väkisin kysymys: pääsenkö vielä ensi kesänäkin ampumaan kamerallani vanhaa ahventa. Tämäkin suuri kyrmyniska on kohtalaisen iäkäs. Ahven elää 20–25-vuotiaaksi ja voi saavuttaa reilun kilon painon hyvissä olosuhteissa. Kuvaajan ja sukeltajan näkökulmasta eräs asia mietityttää paljonkin, nimittäin sukelluskalastus. Sukelluskalastuksella on mahdollista tuhota hetkessä hyvissä näkyvyyksissä pienen järven kymmeniä vuosia kasvaneet näyttävät ahvenparvet ja hauet. Toivottavasti arvostamme riittävästi näitä Suomen pieniä sukelluksen helmiä rauhoittaen ne antamaan sukeltajille iloa veden alla ja valokuvissa.

KARI SAVOLAINEN, SUKELTAJALIITON VARAPUHEENJOHTAJA KARI.SAVOLAINEN@SUKELTAJA.FI

Mikä mietityttää sukellusseuroissa?

SUKELTAJALIITTO päätti noin viisi vuotta sitten lopettaa kouluttajapäivien järjestämisen. Tilalle tulivat teemaseminaarit, joissa on käsitelty monia mielenkiintoisia aiheita, kuten tekniikkasukellusta, sukelluslääketiedettä ja sukelluskuvaamista. Lisäksi Liiton hallitus on järjestänyt ja järjestää jatkossakin aluetapaamisia seuratoimijoille eri puolilla Suomea.

leksi. Lisäksi on pulaa paitsi kouluttajista myös oppilaista.

VALTAOSA suomalaisista sukeltajauransa aloittavista käy nykyään laitesukelluksen peruskurssinsa ulkomailla lomamatkoillaan. Monille sukellusharrastus jääkin vain lomareissuilla tehtäviin sukelluksiin ja jatkokoulutuksiin. Pienet oppilasmäärät ja sitä

Kaikenikäistä jäsenistöä kannattaa kuunnella –mielekäs tekeminen löytyy parhaiten ryhmän sisältä.

OLEN SEURANNUT tätä muutosta Liiton toiminnassa mukana olevana ja myös seura-aktiivina ja tullut siihen tulokseen, että ratkaisu oli oikea. Nykyisin seurojen ääni tulee kuulluksi huomattavasti paremmin. Huolenaiheet tuntuvat olevan yhteisiä suurella osalla seuroistamme.

ALUETAPAAMISISSA nousevat usein esille pohdinnat siitä, miten seuratoiminnasta saataisiin houkuttelevampaa, kun talkoohenkeä ei enää tahdo löytyä ja jäsenistö on passiivista, jolloin vastuut ja tekemiset jäävät harvojen huo-

kautta pienet jäsenmäärät nykyisin perittävien uimahallimaksujen kanssa rasittavat seurojen taloutta. Tämä puolestaan vähentää kouluttaja- ja ohjaajakoulutuksiin osallistumista, vaikka tarvetta uusille kouluttajille ja ohjaajille olisikin.

”VANHOILLE NORPILLE” pitäisi pystyä tarjoamaan heitä kiinnostavaa toimintaa sen jälkeen, kun he ovat kasvaneet ulos norpparyhmistä. Huolestuneita ollaan myös vanhemmista jäsenistä, jotka edelleen maksavat jäsenmaksunsa osallistumatta millään tavalla seuran

toimintaan. Tässä on vain esimerkkejä lukuisista asioista, jotka aluetapaamisissa on koettu yhteisiksi huolenaiheiksi.

HYVIÄ IDEOITA ja toimiviksi koettuja toimintamalleja on myös tuotu esiin aluetapaamisissa. Seuroissa on järjestetty kursseja, joiden avovesisukellukset on ollut mahdollista sukeltaa ulkomailla, esimerkiksi Punaisellamerellä. Seuroissa on oivallettu yhteistyön positiivinen merkitys muiden seurojen ja kaupallisten sukellustoimijoiden kanssa. Varttuneemmille norpille on järjestetty toimintaa sukelluksen kilpailulajien parissa. Norppien omat mieltymykset nuorisotoimintaan on hyödynnetty antamalla nuorten itse suunnitella ja toteuttaa omaa toimintaansa. Myös seniorijäsenille voi järjestää toimintaa omassa ryhmässään, ja näin pitää heidät mukana seuran toiminnassa mahdollisimman kauan.

YLEISESTI ON tapaamisissamme todettu, että kaikenikäistä jäsenistöä kannattaa kuunnella, sillä mielekäs tekeminen löytyy parhaiten ryhmän sisältä. Sukeltajaliitto kuuntelee myös jäseniään. Monipuolinen, hauska ja turvallinen harrastustoiminta syntyy jäsenseuroissa. Tämän harrastustoiminnan tukeminen ja kehittäminen on yksi Sukeltajaliiton päätehtävistä.

SEURAAVA aluetapaaminen on 16.11.2013 Kemissä. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Kemin Urheilusukeltajien kanssa. Aluetapaamisen jälkeen juhlimme Kemin Urheilusukeltajien 40-vuotismerkkipäivää. Tervetuloa mukaan!

HELENA NUUTINEN

Varusteet

Allasbileet pystyyn

TÄMÄN KELLUVAN, vesitiiviin kaiuttimen voi kytkeä langattomasti vaikka mp3-soittimeen tai tietokoneeseen. Sitten vaan pulikoimaan ja nauttimaan musiikista! Laitteen kantama on 50 metriä. Päätelaitteeseen voidaan samanaikaisesti kytkeä useampia kaiuttimia. Hinta 112,90 euroa. www.coolstuff.fi

Kamera vesiseikkailuihin

NIKONIN UUSI COOLPIX AW110 -digipokkari kestää vettä 18 metriin saakka. Se on myös iskun- ja pakkasenkestävä. Valmistajan mukaan kamerassa on erittäin herkkä 16 megapikselin kenno. Se toimii erityisen hyvin myös heikossa valaistuksessa ja mahdollistaa loistavia kuvia jopa kirkkaassa auringonpaisteessa. Hauskat värivaihtoehdot. Hinnat alkaen 320 euroa.

Tietokoneuutuus

HEINRICHS WEIKAMP OSTC 3 sopii sukeltajalle, jolla on kiinnostusta teknisesti haastaviin sukelluksiin. Pienikokoinen kone soveltuu maksimissaan 120 metrin sukelluksiin ja sisältää 3D-kompassin. Ohjelmisto on avointa lähdekoodia. OSTC 3 tukee Trimix-kaasuja. Etappipysähdykset lasketaan Bühlmann-mallilla tai gardienttitekijöillä. Happipitoisuuden seurantaan optinen liitäntä. Hinta 815 euroa. www. sukelluskeskus.fi

Värikästä potkua

TÄNÄ KESÄNÄ ON aika heittää hyvästit ikuiselle mustalle. Jetfin-malliset jäykähköt kumiräpylät saa nyt myös sinisenä, punaisena ja harmaana. Väri helpottaa omien räpylöiden erottamista ja takaa, että sinut bongataan myös pinnan alla. Räpylöissä on jousikannat vakiovarusteena. Hinta 110 euroa. www.fundive.fi

Suojaa ja vauhtia

OHUESTA 0,5–1 MM Glide Skin -neopreenista valmistettu Aqua Sphere Rashguard -paita sopii esimerkiksi märkäpuvun alle suojaamaan ihoa hankaukselta, tai sellaisenaan estämään ihoa palamasta auringossa. Ohuen neopreenin luvataan parantavan liikkuvuutta ja antavan nopeutta vedessä. Thermo-Guard-teknologian ansiosta paita on lämmin mutta silti joustava. Hinta 59 euroa. www.ursuk.com

Apua uintioppiin

EASYSWIM PRO JACKET -uimapuku tukee lapsen uimaan oppimista antamalla varmuutta vedessä. Kellukkeet on sijoitettu lapsen selkään ja rintaan, ja niitä on mahdollisuus vähentää. Lämpöä pitävä materiaali suojaa myös UVsäteiltä. Puvuissa on vetoketju selässä, mikä helpottaa pukemista ja riisumista. Tarralukitus estää vetoketjua avautumasta kesken uimisen. Hinta 49,40 euroa. www.swimshop.fi

Tapahtumaraportti

SUKELTAJALIITON LAITESUKELLUS- JA

TURVALLISUUSVALIOKUNTA KERÄÄ JA

ANALYSOI TAPAHTUMARAPORTTEJA

ONNETTOMUUS- JA LÄHELTÄ PITI -TILANTEISTA. TARKOITUKSENA ON OPPIA NÄISTÄ TILANTEISTA JA PYRKIÄ ESTÄMÄÄN VASTAAVAN TAPAHTUMINEN JATKOSSA.

Paritarkastus on tärkeä, AINA!

KOLMEN hengen ryhmä oli sukeltamassa Suomenlahdella rib-kumiveneestä. Aikomus oli tehdä kaksi sukellusta samalla veneilyllä ja siirtyä kohteiden välillä pinta-ajan puitteissa. Ensimmäinen kohde oli 55 metrin syvyydessä lepäävä hylky. Toinen kohde oli matalampi, 30 metrin syvyinen biokohde.

Sukeltajilla oli avoimen kierron laitteet ja kaikilla kahdet 12-litraiset tuplapullot. Ensimmäiselle kohteelle oli varattu trimiksi 21/35 -pohjakaasua ja kaksi etappikaasua. Toisella kohteella tarkoituksena oli sukeltaa vain EAN32-selkäkaasulla. Kaasut oli analysoitu ja merkitty huolellisesti ja suunnitelmat tehty hyvin.

Koska tavaraa oli paljon ja tila kortilla, oli veneessä ahdasta. Kohteelle saavuttiin, suunnitelma kerrattiin ja tiimi puki laitteet ylle. Porukka oli kokenutta ja toimenpiteet tuttuja. Sukellus tuntui alkavan hyvin.

Kohteella yksi sukeltaja alkoi viiden minuutin kohdalla tuntea olonsa oudoksi ja tajusi nopeasti ongelmansa. Hän oli ottanut vahingossa EAN32tuplapullot selkäänsä, eikä kukaan ollut huomannut asiaa valmistautumisessa. Sukeltaja varmisti asian pohjassa tunnustellessaan pullopakettinsa venttiilin nuppeja, jotka hän tiesi hieman erilaisiksi kuin niissä pulloissa, joissa oli trimiksiä.

Kaikeksi onneksi sukeltaja sai nopeasti viestitettyä tiimilleen hätätilanteesta ja nousu alkoi välittömästi. Tilanteesta selvittiin lopulta säikähdyksellä, vaikka reilun 2 barin hapen osapaine olisi voinut aiheuttaa rajuja oireita hyvinkin pian.

Jälkipuinti paljasti sen, että tuttu porukka oli tehnyt suunnitelman hyvin, mutta luottanut totuttuihin tapoihin niin paljon, ettei kukaan osannut epäillä jonkun laittavan vääriä pulloja selkäänsä. Ongelmiin joutunut sukeltaja oli myös ryhmän ehdottomasti kokenein, jolloin monesti häneen kohdistuvat tarkastukset jäävät virheellisesti vähemmälle.

Ahtaassa veneessä on vaikea tarkistaa asioita, mutta siitä huolimatta paritarkastusta ei tule laiminlyödä. Keikkuvasta veneestä on joskus myös turhan kova kiire veteen, jolloin valmistautuminen voi jäädä vajaaksi. Sukelluskauden alkaessa näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota.

MATTI ANTTILA

Poijuta

TEKSTI PASI MANNERKOSKI KUVA LAURA KARJALAINEN

HYLYN ETSINTÄ ON KIEHTOVAA PUUHAA. LÖYDÖN JÄLKEEN PITÄÄ TOIMIA TARKASTI, JOTTA HYLKY EI VAHINGOITU.

ajatuksella

KAIKULUOTAIN, GPS ja oikea syvyys kertovat tunnetun hylyn paikan. Maamerkkejä ei kannata unohtaa, sillä koordinaatit eivät aina pidä paikkaansa. Kun paikka on löydetty, voi maamerkit tallentaa digikameralla.

Hylyn oletetun sijainnin päällä on ajettava todella hitaasti, jotta hylky voidaan havaita kaiulla. Jos hylyssä on pystyssä olevia rakenteita, riittävän hitaalla ajamisella ne näkyvät kyllä. Naaraamista ei pidä tehdä, sillä hylky saattaa vahingoittua.

Kun hylky on löytynyt, kannattaa se heti merkitä GPS:ään man over board- tai hotspot-toiminnolla. Merkintä kannattaa toistaa, jolloin saadaan kuva hylyn sijainnista ja suunnasta.

ANKKURIIN VAI EI?

Ankkurointi on järkevää, jos olosuhteet sen sallivat. Sitä ennen on kuitenkin syytä arvioida sopiva väliaikaisen merkkauspoijun tai laskeutumisköyden paikka ja laskea se riittävälle etäisyydelle hylystä. Painona kannattaa käyttää pehmeää haulipussia tai vastaavaa. Viime aikoina on löydetty paljon hylkyjä, joissa on arvokasta ja herkkää materiaalia, jonka kova paino voi rikkoa. Tukialus voi jatkaa kiertämistä ”etelän malliin” hylyn läheisyydessä ja laskea sukeltajat poijulle ankkuroimatta.

Kohteen suunta on syytä selvittää etukäteen, ja sen mukaan voi suunnitella miten ankkuroidaan. Myös tuuliolosuhteet tulee ottaa huomioon. Jos alus kääntyy tuulen mukana, on mahdollista, että ankkuriköysi ja ankkuri tuhoavat arvokkaan hylyn rakenteita. Lisäksi köyden hankaantuminen rakenteisiin voi irrottaa silttiä ja heikentää näkyvyyttä. Jos ankkuri raahautuu, on se nostettava heti. Hylkyyn tarttunut ankkuri aiheuttaa merkittäviä vahinkoja. Sukeltajat ohjeistetaan käyttämään nousuun merkkipoijua, ei ankkuriköyttä.

”AMMATTITAITO” KOETUKSELLA

Sukeltajien laskeuduttua voidaan suorittaa kehäetsintä oletettuun suuntaan ja vetää opasnaru hylylle. Hylkyyn opasnarua ei saa kiinnittää, sillä ohutkin opasnaru heikentää rakenteita. Tarvittaessa merkkipoiju voidaan etsinnän jälkeen siirtää lähemmäksi hylkyä, jolloin sukeltajien on helppo löytää hylylle. Kikkoja oppii kokeilemalla. Poijun narun pituuden säätämiseksi automaattisesti on olemassa paljon kikkoja, joita kannattaa

Jos ankkuri raahautuu, on se nostettava heti.

kysyä seuran kipparilta. Toisinaan hylkyä ei kannata merkata lainkaan; lähellä rantaa olevalle hylylle voi sukeltaa suoraan rannasta ja ampua poiju ylös hylyn löydyttyä merkiksi muille sukeltajille.

Poijuttaminen mittaa sukeltajan ”ammattitaidon”. Sukeltajaliitolta on valmistumassa hylkysukelluskurssin oppimateriaali seurojen käyttöön, josta saa vinkkejä myös poijuttamisen opetteluun. Erityisesti veneily- ja veneenkäsittelykoulutus antaa valmiuksia hyvä poijuttamistavan opetteluun.

ADOPTOI JA RAPORTOI Kiinteä poiju hylyn läheisyydessä on paras tapa suojella hylkyä. Tämä hylkyjen adoptointi on seuralle mahdollisuus kantaa oman vastuunsa vedenalaisen perinnön säilymisestä tuleville sukupolville. Hylyn adoptointiin kuuluu myös hylyn kunnon raportointi.

Museoviraston nettisivuilla on ohje hylkyjen valokuvaamisesta ja videoimisesta. Hylyssä tapahtuvia mahdollisia muutoksia voi ja on erittäin suositeltavaa havainnoida juuri tällaisen systemaattisen kuvaamisen avulla. Videot ja valokuvat ovat suureksi avuksi, mutta jos ne on otettu satunnaisesti sieltä täältä, ne eivät anna tarkkaa kokonaiskuvaa hylystä. Sukeltajaa voi käyttää tarvittaessa mittakaavana; on ihan hyvä, jos joissakin kuvissa näkyy myös sukeltajia.

Museovirasto pyrkii täydentämään hylkyrekisteriä, ja jos hylyn kunnon raportointi on tehty hyvin ja siinä on riittävästi tietoa, voi niistä löytyä hyvää materiaalia rekisteriin.

Hylkyyn opasnarua ei saa kiinnittää, sillä ohutkin opasnaru heikentää rakenteita.

Kauden kohde / Mukavia kesäkohteita

uuteen kohteeseen Kesäretki

ERIPUOLILTA SUOMEA LÖYTYY MUKAVIA, KAIKILLE SUKELTAJILLE SOPIVIA KOHTEITA. KERÄSIMME MUUTAMAN VINKIN KOHTEISTA, JOIHIN VOI TEHDÄ

HELPOSTI PIENEN SUKELLUSRETKEN VAIKKAPA KESÄLOMAN KUNNIAKSI.

KOONNUT KRISTIINA KARILA

Paakkilan avolouhos

Iso-Melkutin

SIJAINTI

Lopen Räyskälässä. Kantatieltä 54 käännytään tielle 2824 (viitta Räyskälä, Vojakkala). Tätä tietä 2,6 km, minkä jälkeen käännytään vasemmalle (viitta Räyskälä). Tätä tietä ajetaan noin 4 km ja heti Räyskälän lentokentän jälkeen käännytään oikealle (viitta Porras 13 km). Tätä tietä jatketaan 2,7 km, mistä käännytään vasemmalle metsätielle (viitta Pompputie on oikealla). Pientä metsätietä (tien nimi on Melkuttimentie, mutta sillä ei ole kylttiä, navigaattori kyllä löytää sen) ajetaan 1,2 km, minkä jälkeen käännytään vasemmalle mäkeä alas, jatketaan noin 200 metriä ja Iso-Melkutin aukeaa eteen. www.riusuk.net/laitesukellustoiminta/sukelluskohteet/isomelkutin/

SYVYYS Max 27 m

NÄKYVYYS 4–8 m

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Kirkasvetinen ja jyrkkärantainen erämaajärvi

KENELLE SOPII Kaikille

ALUEEN PALVELUT Luonnonkaunis paikka. Rannan läheisyydessä laavu, WC ja nuotiopaikka. Tasanne ja portaat helpottavat sukellustoimintaa.

ERITYISTÄ Sopii hyvin myös snorkkelisukeltamiseen.

Kaatiala

SIJAINTI Louhostie, Kuortane. Louhoksessa kaksi eri veteenmenopaikkaa: ajoluiska sekä “syvä pää”, jossa portaat veteen.

SYVYYS Avolouhoksessa 28 m ja tunneleissa 38 m

NÄKYVYYS 2–30 m

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Avolouhoksesta löytyy sukelluskello, auton raato sekä lentokoneen malli. Tunneleihin on kolme sisäänkäyntiä.

KENELLE SOPII Avolouhos sopii kaikille ja tunnelit koulutetuille luolasukeltajille.

ALUEEN PALVELUT Syvässä päässä on portaat veteen. Lähellä useita majoituspalveluita.

ERITYISTÄ –

Iso-Valkee

SIJAINTI

Somerniemellä. Someron tieltä Terttilän risteyksestä noin 1 km. Iso-Valkee-risteys vasemmalla. Seuraa Iso-Valkee-kylttejä. Kun olet nuotiopaikalla, olet perillä. Hyvä sukelluspaikka on heti nuotiopaikalta.

SYVYYS 2–27 m

NÄKYVYYS 3–12 m vuodenajasta riippuen, usein hyvä. Pohjassa on ohut mutakerros, jonka alta paljastuu vaalea hiekka.

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Pohjassa on lähteitä, joista pulppuaa erittäin kylmää vettä. Järven vesi on keskimääräistä kylmempää juuri lähteiden takia. Lähteet ovat noin 12–20 metrin syvyydessä. Leirinuotiopaikalta lähtiessä ensimmäiset lähteet ovat suoraan rannasta järvenselälle päin. Nuotiopaikan rannasta vasemmalle lähdettäessä noin 20 metrin päässä on puolentoista metrin syvyydessä ruuhi.

KENELLE SOPII Loistava harjoittelupaikka kenelle tahansa.

ALUEEN PALVELUT Nuotiopaikka. Järven ympäri kulkee mukava luontopolku, jonka kiertämiseen kannattaa varata puolisentoista tuntia aikaa.

ERITYISTÄ Erityisen kirkasvetinen kohde. Nuotiopaikalla sukeltajat eivät ole häiriöksi. Autot saa parkkiin nuotiopaikan lähelle ja varusteet voi pukea suoraan autossa. Rannassa voi vaihtoehtoisesti istua hyvin sopivalla korkeudella olevalla rantapenkalla ja pukea viimeiset varusteet mukavasti vedessä istuen.

Paakkilan avolouhos

SIJAINTI

Tuusniemi, koordinaatit (WGS84) N 68.78035, E 28.09399, noin 8 km Joensuuta kohti Tuusniemen keskustasta Joensuuntietä (Valtatie 9), oikealle Harjanteentien kohdalla. Tie kulkee kahden avolouhoksen välistä, ja parkkitilaa on isomman louhoksen eli noin 600 m kohdalla oikealla. Paikalle pääsee myös Paakkilan Konepajan risteyksestä (Paakkilanniementie) noin 9 km Tuusniemen keskustasta, josta käännös oikealle Paakkilanrannantielle juuri ennen Paakkilan Konepajan portteja ja Paakkilanrannantielle ja parkkialue jää vasemmalle noin 500 m ajon jälkeen.

SYVYYS Max 30 m

NÄKYVYYS Useimmiten erittäin hyvä, keleistä riippuen 5–30 metriä

MITÄ SIELLÄ NÄKEE

Kaksi avolouhosta reilun 100 metrin etäisyydellä toisistaan, välissä on yhdystunneli. Tunnelissa on usein huono näkyvyys sakean maitomaisen sakan vuoksi, joten sinne ei voi mennä ilman asianmukaista luolakoulutusta. Suuremman avolouhoksen pohjalta löytyy mm. auto, moottoripyörä, mökki, kaivo ja VR:n betonisäiliö. Tasoja eri syvyyksissä. Aloittelijaa helpottaa köysistö, jota seuraamalla on turvallista siirtyä kohteelta ja tasolta toiselle. Betonilaiturilta pääsee helposti veteen.

KENELLE SOPII Kaikentasoisille sukeltajille

ALUEEN PALVELUT Rannalla on laavu, jossa voi tehdä tulen.

ERITYISTÄ

Paakkilan avolouhoksen omistaja on ajautunut konkurssiin ja konkurssipesälle on määrätty pesänhoitaja, jonka kanssa Joensuun Urheilusukeltajien Marko Ignatius on sopinut seuraavaa koskien sukeltamista Paakkilassa: Konkurssipesä on antanut luvan sukeltaa Kuopion Urheilusukeltajille (yhdyshenkilönä Kalle Hakala, 044 7130200) ja Joensuun Urheilusukeltajille (yhdyshenkilönä Marko Ignatius, 0400 982552). Nämä seurat hoitavat maksujen perimisen ja tilittämisen konkurssipesälle. Sukellus maksaa 8 euroa per sukeltaja, ja kaikki sukeltajat ympäri Suomen ovat tervetulleita. Ottakaa yhteyttä yhdyshenkilöihin, niin saatte ohjeet maksun suorittamisesta.

Hilloinen

SIJAINTI Hilloistentie, Taivassalo

SYVYYS Max 21 m

NÄKYVYYS Kirkas, ei pöllyä helposti

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Graniittilouhos, jossa isoja graniittipaaseja, jonkin verran ahvenia

KENELLE SOPII Aloittelijoille

ALUEEN PALVELUT –

ERITYISTÄ –

Raippaluodon silta

SIJAINTI

Raippaluoto, Mustasaari. Aja Vaasasta Raippaluotoon tietä nro 724 noin 17 km. Rantaan pääsee sillan/rannan kivipenkereiltä. Länsipäässä kahvilan P-paikan vieressä vanha lossin laituripaikka. Itäpäässä levähdysalueella pienveneranta.

Autolla pääsee ihan viereen.

SYVYYS Paljon vaihtelua, max 17 m, eri kohdissa noin 10 m molemmin puolin.

NÄKYVYYS 1–8 metriä vuodenajan ja sään mukaan.

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Sillan tolpat, rakennuspaikat. Kaloja vuodenaikojen mukaan. Vaihteleva maasto. Erilaisia kalastusvälineitä, sillä silta on suosittu kalastuspaikka.

KENELLE SOPII Keliolosuhteet vaikuttavat paljonkin, mutta ne huomioiden eri puolelta siltaa löytyy paikka myös aloittelijalle.

ALUEEN PALVELUT Sillan länsipuolella on kahvila/kauppa www.berny.fi / www.replotbridge.com ja itäpäässä levähdys-/grillausalue ja tien toisella puolella kalastussatama.

ERITYISTÄ Sääolosuhteet saattavat luoda voimakkaan virtauksen.

Veneliikennettä. Kalastajia sillalla. Kuitenkin asiat ennakoiden turvallinen ja mukava kohde.

Kiteen Valkiajärvellä juhannuksesta syyskuuhun tapaa sukelluksilla aika varmasti useita haukia ja ahvenparvia.

Valkiajärvi

SIJAINTI

Kiteen Puhoksessa. 6-tien varrella sijaitsevasta matkailukeskus Pajarinhovista ajetaan 6-tietä 2,9 km etelään, käännytään oikealle Nivungintielle, jota 2,1 km, minkä jälkeen vasemmalle 250 metriä autojen kääntöpaikalle, josta noin 150 metriä polkua alas rantaan.

SYVYYS Max 34 m

NÄKYVYYS Erinomainen, yleensä yli 10 m

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Alle 10 metrin syvyydessä on paljon nähtävää ja kuvattavaa. Juhannuksesta syyskuuhun sukelluksilla tapaa aika varmasti useita haukia ja ahvenparvia. Kivien koloissa on mateita ja rapuja. Pohjassa on paljon puunrunkoja ja pari venettä.

KENELLE SOPII Kaikille

ALUEEN PALVELUT 6-tien ja Nivungintien risteyksestä 2,9 km pohjoiseen sijaitsevassa matkailukeskuksessa on majoituspalvelut, vesipuisto ja eläinpuisto. Edelleen noin 8 km Nivungintien risteyksestä pohjoiseen löytyy erinomaisesta ruoastaan kuuluisa Koivikon Kievarin kartanoravintola sekä Koivikon ratsutalli, joka tarjoaa tekemistä myös ratsastuksesta kiinnostuneille.

ERITYISTÄ Toivomuksena on, että paikan luontoarvoja kunnioitetaan. Harppuunakalastus ei ole hyväksyttävää, sillä kalojen halutaan pysyvän sukeltajien ilona jatkossakin.

Emäsalon eteläkärki

SIJAINTI

Emäsalon saari Porvoon edustalla, ajetaan Emäsalontie loppuun, josta löytyy parkki/kääntöpaikka, johon voi jättää auton. Tie päättyy merivartioasemaan, mutta parkkipaikalta lähtee polku alas länsirannalle. Itäranta on isoa louhikkoa ja sinne on pitempi matka polkua.

SYVYYS Max 10 m

NÄKYVYYS Vaihtelee paljon, mutta tyypillisesti 5–8 m

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Hiekkapohja, kivenlohkareita, ahvenia

KENELLE SOPII Kaikille, myös snorklaajille

ALUEEN PALVELUT Kuggsundin sillan kupeessa huolto asema ja sen jälkeen kauppoja

ERITYISTÄ Alueella on grillikota ja sieltä löytyy myös geokätköjä. Varlaxuddenin matalilta ranta- ja kivikkokallioilta avautuu näkymä suoraan Suomenlahden ulkosaaristoon, jossa sininen ulappa siintää silmänkantamattomiin. Virkistysalueen rantavedet ovat kivikkoisia ja matalia.

Kiskon louhos

SIJAINTI Viiarintie, Salo. Louhokselle ajettaessa Viiarintie kääntyy oikealle, mutta jatka suoraan ja muutaman sadan metrin jälkeen olet louhoksella. Autolla pääsee aivan rantaan.

SYVYYS Max 21 m

NÄKYVYYS 1–5 m

MITÄ SIELLÄ NÄKEE Ahvenia, sukeltajien tekemiä asetelmia, jyrkkiä seinämiä. Parkkipaikan puolella kaivos on lähes pystysuora ja päätyy noin 17 metrin syvyydellä olevaan tasanteeseen. Tästä kaivos syvenee maksimiinsa kapeaksi taskuksi.

KENELLE SOPII Kaikille

ALUEEN PALVELUT Kiskon kylässä on kauppa ja huoltoasema.

ERITYISTÄ Tietä ei saa tukkia. Palokunta käyttää paikkaa vedenottoon ja käyttöputkiin ei ole syytä koskea.

Köyhäkin haluaa veden alle

UUSIA TAI VÄHÄN käytettyjä varusteita saa edullisesti. Sukelluskerhojen jäsenistä suuri osa on naisia. Hallivuoroilla altaissa polskii lapsia. Laadukasta koulutusta on saatavissa koko maassa, joissakin tapauksissa myös vammaisille. Tällä tavoin kallis ja miesvaltainen, muutamaan kaupunkiin keskittynyt harvojen aikuisten harrastus on tasapuolistunut Suomessa 40–50 vuodessa.

HARRASTESUKELTAMINEN ja työskentely syvyyksissä terveyttä vaarantamatta eivät ole kuitenkaan maailmassa kaikille mahdollisia. Merkittävimmät esteet ovat varattomuus, tietämättömyys sekä kulttuurin rajoitteet.

SUURESSA OSASSA Aasiaa, Afrikkaa sekä Latinalaista Amerikkaa sukelluskurssien hinnat vastaavat keskivertoihmisen monen viikon tai kuukauden tuloja. Ne paikalliset, jotka sukeltavat, ovat yleensä ammattikalastajia, jotka uskaltautuvat veden alle puutteellisten varusteiden ja hataran tietämyksen turvin. Kaupunkien hyvinvoiva, harvalukuinen eliitti on asia erikseen.

KARIBIANMEREN, Etelä-Atlantin, Tyynenmeren ja Intian Valtameren ekosysteemeissä liikumme etupäässä vain me matkailevat länsimaalaiset. Muutama paikallinen sukellusopas kehitysmaiden sukelluskeskuksista toki löytyy. Silti valtaosa väestöstä painaa muita, raskaita töitä kuusi päivää viikossa toimeentulon rajoilla eikä voi kuin unelmoida retkistä meren syvyyksiin. Varsinkin tyttöjä ja naisia pakottavat alisteiseen asemaan talouden lisäksi traditio sekä uskonto.

OMAT kokemukseni eriarvoisuudesta vedenalaisessa maailmassa ovat lukuisat. 1980-luvun lopulla olin Hondurasissa kouluttajana miskiittointiaanien ensimmäisellä sukelluskurssilla, jonka järjestimme kansalaisjärjestö Mopawin

Sisämaan namibialaistytöt näkevät meren ensi kertaa maan rannikkokaupungissa Swakopmundissa.

kanssa. Miskiitot sukelsivat langusteja sekä Karibian isoja conchkotiloita parempiosaisten hondurasilaisten omistamilta aluksilta. Sukellustietämystä ei ollut eikä myöskään muuta varustusta kuin perusvälineet ja paineilmalaite. Ei siis ihme, että Moskiittorannikon kylät olivat täynnä sukeltajantaudin halvaannuttamia intiaaneja.

CHILEN RANNIKOLLA yli kymmenen vuotta myöhemmin olin tekemisissä paikallisten kalastajien kanssa. Heistä puolet teki työtään sukeltaen. Kaasua pitkän letkun kautta annostimeen toimitti veneen ruostunut pintailmakompressori. Vaikka Antarktiksen suunnasta tuleva merivirta piti veden kylmänä, pyytäjien päällä ei ollut monituntisten työrupeamien aikana kuin märkäpuku. Sukellustietokoneita ei ollut. Täälläkin oli yleistä nähdä dekompressiotaudin rampauttamia miehiä.

ERIARVOISUUDEN vähentäminen sukeltamisessa on nykyistä rauhanomaisemman maailman rakentamista. Kehittyvien maiden oma vastuunkanto vaikkapa uhanalaisten koralliriuttojen ympäristönhoidosta lisääntyy, kun yhä useammalla paikallisella on mahdollisuus tuntea riutat ensi käden kokemusten kautta omiksi luonnonvaroikseen. Korallien säilyessä terveinä mekin voitamme. Me voitamme myös suunnittelemalla köyhänkin kalastajan kukkarolle soveltuvia sukellustietokoneita, jotka menevät kaupaksi kuin Nokian peruspuhelimet Intiassa.

KUN ERIARVOISUUDEN sen kohdatessaan tiedostaa, niin ehkäpä silloin omalta osaltaan tekee päätöksiä, jotka vievät planeettaamme entistä inhimillisempään suuntaan. Tämä koskee myös Suomea, jossa maailmantalouden heilahtelut vievät meiltä huvisukeltajiltakin työpaikkoja ja kaventavat monen perheen harrastusmahdollisuuksia.

ERKKI SIIRILÄ

SUKELTAJALIITTO RY

HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Halava nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.halava@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Haluatko nauttia sukelluksista Karibian lämmössä turvallisesti ammattilaisten seurassa?

Suomalais-meksikolainen sukellusyritys Advanced Divers Cancun S.A., on aloittanut toimintansa Meksikon Cancunissa. Sukelluskohteita aloittelijasta ammattilaiseen ja sukelluskursseja kokeilusta DiveMasteriin.

www.advanceddiverscancun.com advanceddiverscancun@gmail.com

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tykkää sivusta ja tule omiesi joukkoon!