Sukeltaja 2 2008 by Sukeltajaliitto ry

MIELETÖN SUKELLUS KOMODOLLE

VUODEN 2007 PARHAAT sukelluskuvat valittu TASAPAINOTTAMINEN uusi tapa oppia ja harjoitella

W WW. SU K ELTA J A .F I

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.ﬁ

Julkaisija

Sukeltajaliitto ry

Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi www.sukeltaja.fi

Päätoimittaja

Jouko Laitinen jouko.laitinen@sukeltaja.ﬁ

Toimitussihteeri

Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.ﬁ

Toimitus

Kumppania, Susanna Kallama

Torikatu 7 A, 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.ﬁ

Toimitusneuvosto

Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Jouko Laitinen, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Iida Räty

UPONNUT HÄVITTÄJÄ Porkkalan

edustalla, Saimaan vesiluonto lumosi, Tekkiseminaari kokosi yleisöä, Kroatian TOP 3.

NORPALLE tunnustusta sukelluskuvauksesta.

SIMILANIN riutan väriloistoa.

VUODEN 2007 tapahtumaraportit.

VARUSTEET – Superkestävä kamera, pelastusnukke ja muuta kiinnostavaa.

PÄIVÄKIRJA Kari Back.

Varusteuutuuksia sivulla 36.

ETAPISSA ILMAN MASKIA – HAASTAVAA? TESTAA VAIHTOEHTOINEN TAPA OPPIA JA HARJOITELLA TASAPAINOITUSTA. Mi tä hl i

Ulkoasu

Mediapinko puh. 050 550 3057, anni.pitkanen@mediapinko.ﬁ

Kannen kuva

Pekka Tuuri

Ilmoitusmyynti

Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156, vm.kt@kolumbus.ﬁ

Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, loka- ja joulukuussa

Repro Faktor Oy

Paino Hämeen Kirjapaino Oy

1237-1688

KOMODO – KOKEMUKSIA, elämyksiä ja 2 000 valokuvaa.

TERO PUSA ahkeroi sukellusoppaana Punaisellamerellä.

SUKELLUSLÄÄKÄRI Jari Suvilehdon mukaan sukeltajan rehellisyys omasta terveydentilasta on tärkeä turva.

VOISIKO tasapainotusta oppia näin?

Pohjolan Sporttiturva

- jäsenetu, joka kannattaa käyttää.

- edullinen vakuutus Sukeltajaliiton jäsenille

- kattaa Sukeltajaliiton kaikki lajiryhmät

- suomenkielinen palvelu sekä vakuutusettä korvausasioissa

- voimassa kaikilla vesillä, kotimaassa ja ulkomailla.

Sukella turvallisesti kaikilla vesillä.

Saat Sporttiturvan helposti liiton sivujen kautta, www.sukeltaja.ﬁ. Sukeltajan Sporttiturva on voimassa missäpäin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (korkeintaan 3 kk:n pituisilla matkoilla). Sukeltajan vakuutus korvaa myös sukeltajantaudin vaatiman painekammiohoidon. Sukeltajaliitto suosittelee.

Pääkirjoitus

POHDITTAVAA...

Sukeltajaliiton otettua Sporttirekisterin käyttöön aloitettiin rekisterin mahdollistaman jäsenmaksupalvelun kehittäminen. Työtä on tehty yhdessä pilottiseurojen kanssa. Tavoitteena on, että jäsenmaksupalvelu saadaan mahdollisimman toimivana seurojen käyttöön.

Kun seuran jäsenten tiedot ovat Sporttirekisterissä ajan tasalla, lähetetään järjestelmän kautta jäsenille lasku, jolla suoritetaan sekä Liiton että seuran maksut. Tämän jälkeen seuran osuus jäsenmaksusta palautetaan seuralle.

Tällä tavoin säästetään merkittävästi työtä niin seuroissa kuin Liiton toimistossakin, kun automatisoidaan työläin vaihe, laskujen tulostaminen ja lähettäminen. Lisäksi virheet vähenevät edellyttäen, että jäsenten tiedot Sporttirekisterissä ovat oikein.

Yllättävän harva on vakuuttanut itsensä sukellustapaturman varalta. Syy voi olla se, että sukellusvakuutuksia on tarjolla vain vähän ja ne ovat kohtalaisen kalliita. Lisäksi vakuutusten ehdoissa on suuria eroja. Ikävintä on se, että yleensä vakuutusta tarvittaisiin juuri silloin kun sitä ei ole. Rahalla toki saa, mutta voisiko hyvän vakuutuksen saada edullisesti?

Sukeltamisen riskit ovat pienet. Vakuutuksen hintaan vaikuttaakin eniten se, että vakuutettuja on vähän. Aika ajoin on tullut esille ajatus Sukeltajaliiton kollektiivivakuutuksesta. Se olisi edullinen vaihtoehto, mutta vain sillä edellytyksellä, että sen piirissä olisivat kaikki jäsenet. Tässä onkin asian paradoksi: jos vain osa jäsenistä haluaa vakuutuksen, sen hinta on niin korkea, ettei sitä haluta ottaa.

Asiaa kannattaa kuitenkin tutkia. Vakuutuksen ottamisen kynnystä on saatava matalammaksi, jotta sukeltajat ovat yhtä hyvin vakuutettuja kuin muidenkin lajien harrastajat.

Jouko Laitinen, päätoimittaja

” RAHALLA TOKI SAA, MUTTA VOISIKO

HYVÄN VAKUUTUKSEN

SAADA EDULLISESTI?

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

ERNO

OLKKONEN, ESPOO

Erno Olkkosen kasvattajaseura on Keski-Karjalan Sukeltajat; nykyisin hän kuuluu myös Keski-Uuden-

maan Sukeltajiin. Sukelluskouluttajana Erno on toiminut 90-luvun alkupuolelta lähtien ja Sukeltajaliiton valiokunnissa vuodesta 2000 lähtien.

– Aloitin sukellusharrastuksen 1986. Olen tykännyt uida ja snorklailla niin kauan kuin muistan. Kirkkaiden vesistöjen Kitee olikin erinomainen paikka harrastuksen aloittamiselle. Olen sukeltanut Suomessa, Venäjällä, Norjassa, Välimerellä sekä trooppisissa merissä. Jokaisessa sukelluspaikassa on oma viehätyksensä. Norjaan ei koskaan kyllästy. Siellä veden kirkkaus, hylyt, kalaston sekä kasvillisuuden runsaus antavat joka kerta uuden vedenalaisen elämyksen.

Erno on kiinnostunut sukellusturvallisuuteen ja ensiapuun liittyvistä asioista. Hän toimii Sukeltajaliiton valiokunnissa ja on ollut mukana erityisryhmien sukellus

-projektissa ja Vapepa-sukelluskoulutuksessa.

– Kiinnostus on syntynyt osin Sukeltajaliiton valiokuntatyössä, siellä on ollut erinomainen mahdollisuus kehittää niin Sukeltajaliiton turvaohjeita, tapahtumaraportointia kuin ensiapukoulutustakin. Liiton jäsenistössä on erittäin hyvää osaamista ja hyvä asiantuntijoiden muodostama suhdeverkosto. Kaikki kehitysprojektit, joissa olen saanut olla mukana ovat opettaneet todella paljon, ja siksi mielenkiintoa riittää edelleen.

Jatkossa Erno haluaisi löytää enemmän aikaa itse sukeltamiseen ja omien taitojen kehittämiseen.

– Itsekin olen sukeltajana huolestunut vesistöjemme tilasta ja seuraavaksi voisin ryhtyä opettelemaan vaikka vesiympäristön tilan havainnointia ja auttamaan näin vesiympäristömme suojelussa.

Näkymä komentosillan edestä.

GORDYI – HÄVINNYT HÄVITTÄJÄ

Venäläinen hävittäjä Gordyi upposi 14.11.1941 Suomenlahdella ajettuaan miinaan. Alus oli tukemassa saattuetta, joka oli matkalla evakuoimaan Hangon tukikohtaa. Hangon huolto kävi venäläisille mahdottomaksi saksalaisten edettyä Baltiassa ja siitä oli luovuttava. Miehistöstä 73 jäsentä saatiin pelastettua, mutta aluksen päällikkö upposi laivansa mukana. Hylky löydettiin 1990-luvun alussa.

Gordyi lepää pystyasennossa 55–59 metrin syvyydessä Porkkalasta etelään, aluevesirajan ulkopuolella. Kohteella voi sukeltaa vain suotuisissa tuuliolosuhteista, koska se on avomerellä. Matka mantereelta hylylle nopeallakin aluksella kestää yli tunnin. Suuret rahtilaivat kulkevat läheltä ohi ja antavat oman lisämausteensa sukellustoiminnalle.

Matka alas tuntuu kestävän ikuisuuden, vaikka yrittää pudottautua vauhdilla säästääkseen pohja-aikaa. Näkyvyys alhaalla on usein yli kymmenen metriä, kuten muillakin syvillä avomerikohteilla. Pimeys on täydellinen, mutta voimakkaat valot auttavat yleiskuvan luomisessa. Hylyn keulaosa on parhaiten säilynyt. Ankkuripeli ja keulatykit ovat paikoillaan. Hylyn keula on hävittäjämäisen terävä, suorastaan siro niinkin isolle alukselle. Takakansi on huonommassa kunnossa. Esineistöä Gordyillä on paljon enemmän kuin paljaaksi ryöstetyissä, helpommin saavutettavissa kohteissa. Hylyssä on kiinni takertunutta trooliverkkoa, jota on varottava. Gordyi on jännittävä kohde, mutta sijaintinsa ja syvyytensä puolesta se soveltuu vain kokeneille seoskaasusukeltajille.

STIG GUSTAVSSON

GORDYI

Mikä: venäläinen hävittäjä.

Missä: Suomenlahdella, Corbetha-miinakentän pohjoispuolella, Porkkalasta etelään, aluevesirajan ulkopuolella, syvyys 55–59 m.

Kohtalo: upposi 14.11.1941 ajettuaan miinaan.

KUVA: STIG GUSTAVSSON

KOONNUT KRISTIINA KARILA

VANHAT VARUSTEET TALTEEN MERIMUSEOON

Sukeltajaliitto on aloittanut yhteistyön

Suomen Merimuseon kanssa vanhojen sukellusvarusteiden keräämiseksi museon kokoelmiin. Historiallisesti arvokkaiden sukellusvarusteiden ja niihin liittyvien tarinoiden taltiointi on jo aloitettu Sukeltaja-Killan veteraanien piiristä.

Varsinkin harrastesukelluksen alkuaikoina varusteita tehtiin paljon itse, joten vinteillä ja kellareissa saattaa piillä aarteita, jotka tulisi säilyttää tulevien sukeltajapolvien nähtäväksi.

Jos sinulta löytyy kätköistäsi 1950–60-luvun sukellusvaruste, mahdollisesti itse tehty, johon liittyy tarina, eli on tiedossa kuka sen on tehnyt, milloin, miten, missä sitä on käytetty jne, tarjoa sitä kokoelmiin.

Suomen merimuseo www.nba.fi/fi/smm, yhteyshenkilö: ismo.malinen@nba.fi. Lisätietoja myös Sukeltajaliitosta: sari.nuotio@sukeltaja.fi

Älä luovu vallasta!

TERVETULOA PÄÄTTÄMÄÄN

• uusista säännöistä • ensi vuoden jäsenmaksusta

SUKELTAJALIITON KEVÄTKOKOUSSEMINAARI

• la 19.4. Tampereella

• Holiday Club Tampereen kylpylässä

Kokouksessa käsitellään myös Sukeltajaliiton vuoden 2007 tilinpäätös. Onko raha kulunut oikeaan toimintaan? Kevätkokous on jokaisen jäsenseuran paikka huutaa äänensä kuuluville. Lämpimästi tervetuloa!

Tilaisuus alkaa klo 10.15–10.45 valtakirjojen tarkastuksella.

www.sukeltaja.ﬁ > Resurssipankki > Hallinnolliset dokumentit > Kevätkokous

Naamiopallokala (Arothron diadematus)

Lahko: Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes

Heimo: Pallokalat Tetraodontidae

Pallokaloja esiintyy Atlantin, Tyynen valtameren ja Intian valtameren trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Suurin osa yli 120 pallokalalajista esiintyy meressä ja murtovedessä, mutta muutama laji elää myös makeassa vedessä. Pallokalojen koko vaihtelee 10 ja 90 cm:n välillä. Pallokalat ovat saaneet nimensä kyvystään pullistaa itsensä jopa yli kaksi kertaa suuremmaksi nielemällä vettä. Tällainen pullistelu yhdessä piileskelyn, pienten piikkien ja myrkyllisyyden kanssa onkin useiden pallokalalajien ainoa puolustautumiskeino. Pallokalojen erittäin vaarallinen myrkky, tetrodotoksiini, on kalassa symbioosissa elävien bakteereiden tuottamaa. Kaikki pallokalat eivät suinkaan ole myrkyllisiä ja myrkyllisyys voi lisäksi vaihdella vuodenkierron aikana.

Naamiopallokala on nimetty päässään olevan mustan naamiokuvion mukaan. Naamio ja rintaevät erottuvat selvästi tanakkaa, vaaleaa ruumiista vasten. Selkäevä ja peräevä ovat ruumiin takaosassa ja vatsaevät puuttuvat. Naamiopallokala voi kasvaa noin 30 cm:n pituiseksi. Suhteellisen hidasliikkeisenä se luottaa pullistelevaan puolustautumiskykyynsä, jonka ansiosta se voi vaaran uhatessa kaksinkertaistaa kokonsa ja kohdistaa pienet piikkinsä pelotteeksi uhkaajaa vastaan. Naamiopallokala elää koralliriutoilla, ja sen levinneisyys ulottuu Punaiseltamereltä Intian valtameren länsiosiin. Ravinnokseen naamiopallokala syö erilaisia äyriäisiä ja nilviäisiä, joiden kuoren se murskaa voimakkailla nokkamaisilla hampaillaan pitäen samalla jatkuvaa hammaskasvuaan kurissa.

KUVAT: PEKKA TUURI

KUVA: MARKO KAUPPINEN

SAKU SALONEN

SARI NUOTIO

JOUTSENON TIURUNIEMESSÄ TUTKITTIIN JÄRVIELIÖIDEN ELÄMÄÄ.

Lumoava Saimaa -vesiluontokurssi kokosi viime kesänä toistakymmentä vesiluonnosta ja sen tutkimisesta kiinnostunutta oppimaan lisää Saimaan eliöstöstä ja biologiasta.

SUKELLUS TUKIALUKSELTA

mäisenä päivänä erittäin runsaasti.

taminen ja tasapainotus oli hyvin vaikeaa. Osa sukeltajista pulpahtikin pinnalle ennen määräaikaa ja jatkoi näytteidenottoa snorklaten.

KÄSI JÄI LÖYTYMÄTTÄ

Toisen päivän sukellus oli niin sanottu tyyppisukellus karussa ympäristössä. Tiurun edustalla on avoin, hitaasti syvenevä ranta, joka aukeaa suuremmaksi Saimaan seläksi. Pohja on hiekkahiesua, eikä havaittavaa kasvustoa ole. Noin 60 metrin päässä rannasta on asutusta, joten merkittävää ihmisen aiheuttamaa kuormitusta ei järveen joudu. Tuuli pääsee avoimessa rannassa sekoittamaan vapaasti vesikerroksia.

Tiurusta löytyi paljon ihmisten jättämää romua, muun muassa autonrengas. Lisäksi pohjasta löytyi useampia erilaisia simpukoita. Kukaan sukeltajista ei kuitenkaan törmännyt legendaariseen, vuosia vanhaan ”käteen”, jonka kerrotaan löytyvän Tiurun edustalla sukellettaessa.

MIELENKIINTO LUONTOON HERÄSI

Ensimmäinen sukellus tehtiin Muukonsaaren Savilahden lahdukassa, johon matkattiin Imatran Urheilusukeltajien ”näytteidenottoaluksella” m/s Tuplaseiskalla. Varsinkin kasvinäytteitä, mutta myös pohjaeläinnäytteitä, saatiin kerättyä ensim-

Rehevä Savilahti

* Järviruoko

* Ulpukka

* Lumme

* Ahvenvita

* Ruskoärviä

* Vesitatar

* Järvisimpukka

* Sinilevän lepomuotoja (vihreät ”pallot”)

* Kasvin (ulpukan tai lumpeen) siemeniä limapussissa

Savilahti on rehevä, matala lahdelma, jossa on runsaasti silmin havaittavaa kasvustoa. Pohja on peitteistä ja koostuu osittain hajonneista tai jo mädänneistä kasvinosista. Lahdelman ympärillä on peltoa ja asutusta, mikä aiheuttaa ravinteiden valumista järveen.

Liikkuminen Savilahden matalassa vedessä, mutaisessa pohjassa ja runsaassa kasvustossa oli yllättävän hankalaa. Lumpeiden ja ulpukoiden varret sotkeutuivat letkuihin ja räpylöihin; sukelSAIMAAN VESILUONTO LUMOSI

Karu Tiuruniemi

* Katkoja

* Vesikirppuja

* Surviaissääsken toukka

* Päiväkorennon toukka

* Harvasukamato

* Vesipunkki

* Kasvi- ja eläinplanktonia

* Sinilevää

* Piilevää

* Mikroskooppisia kasvinosia

* Pallosimpukka

* Sarvikotilo

* Hernesimpukka

* Nuori järvisimpukka

* Surviaissääsken toukkia

* Ihmisten järveen hylkäämät roskat ja rojut

* Siikoja

* Ahvenia

* Made

* Särkiä

Sukelluksilta kerätyistä näytteistä tunnistettiin lajeja mikroskoopeilla, luupeilla, preparoiden ja silmämääräisesti havainnoiden. Järven pohjaeläinnäytteiden tunnistamista varten ei kuitenkaan onnistuttu saamaan riittävästi materiaalia. Kurssin asiantuntijan, Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry:n tutkija Matti Jantusen mukaan myös tutkijat kaipaavat kipeästi järvieliöstön tunnistusmateriaalia, koska sellaista ei ole ajantasaisena ja kattavana olemassa tutkijoillekaan. Planktonista ja vesikasveista materiaalia on paremmin saatavissa, mutta sekin on osin vanhentunutta. Vesiluonto Suomen järvissä on ainutlaatuista. Kun ottaa rauhallisesti ja tarkkailee ympäristöä veden alla, voi nähdä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kokea hienoja yllätyksiäkin. Kannattaa myös tutustua paikallisten sukellusseurojen nettisivuihin ja kysellä vinkkejä sukelluskohteista.

ELINAMARIKA LEHTONEN

Eniten löytyi hyönteisiä ja simpukoita.

RYHDY

YMPÄRISTÖAGENTIKSI

Merentutkimuslaitos, Sukeltajaliitto, Suomen Purjehtijain Liitto, Suomen Veneilyliitto ja Suomenlahden Uistelijat kouluttavat yhteistyössä aktiivisia ympäristöagentteja tekemään havaintoja Itämeren tilasta. Koulutukset järjestetään 8.5. Helsingissä, 12.5. Kotkassa, 19.5. Espoossa ja 22.5. Raumalla. Lisätietoja www.sukeltaja.ﬁ/kalenteri

Tekniikkasukeltamisen erikoislaitteista kertoi seminaarissa Tord Mattsson.

TEKKISEMINAARI YLEISÖMENESTYS

Lohjalla Laurentius-salissa pidettiin vuoden alkupuolella luola- ja tekniikkasukelluspainotteinen seminaari Techü 2008. Seminaarille oli selvästi kysyntää, sillä tilaisuuteen osallistui noin 300 henkilöä. Seminaarin oli järjestänyt Kaivossukeltajat ry.

Seminaarin juonsi Ojamon Kaivossukeltajien luokitusvastaava Klaus Bergheim Matti Anttila kertoi Ojamon kaivoksen historiasta. Erittäin mielenkiintoisen esitelmän piti walesilainen luolasukelluksen uranuurtaja Martyn Farr. Baggbodykarna-kerhon edustajat kertoivat luola- ja kai-

vossukeltamisen mahdollisuuksista Ruotsissa. Laitevalmistajia edusti ruotsalainen Tord Mattsson

Tilaisuus päättyi yleiseen keskusteluun, jonka juonsivat Perry Suojoki, Virpi Tuunainen ja Klaus Bergheim. Keskusteluun osallistuivat myös kaikki esitelmöijät ja yleisö.

Techü 2008 osoitti, että luola-, kaivos- ja tekniikkasukeltaminen ovat nousseet varsin merkittävään asemaan ja niiden suosio jatkaa nopeaa kasvuaan. Nitrox-, trimix- ja rebreathersukeltaminen ovat jo arkipäivää näiden harrastajien toiminnassa. ..............STIG GUSTAVSSON

MURTERI, KROATIA

FRANCESCA DA RIMINI

Italialainen ammus-alus Kaprije-saaren edustalla 40–45 metrin syvyydessä. Laiva upposi toisen maailmansodan lopussa vuonna 1944. Kohokohta on lastiruuma, jossa pommilasti on pysynyt ehjänä. Francesca da Rimini on historiallinen monumentti ja NAJADA diving on ainoa sukelluskeskus, jolla on erikoislupa hylyn sukeltamiseen. Hylky on kauttaaltaan korallien peittämä. Aluksen etuosassa ankerias ”Jonaksella” on vakiasuntonsa. Suosittelemme hylkyä vain kokeneille sukeltajille.

BABULJASI

Babuljasi-saaria on kaksi: iso ja pieni Babuljasi. Kohteen erikoisuus ovat punaiset viuhkakorallit, Gorgoniat, jotka alkavat jo 25 metrin syvyydessä, mikä on Adrianmeressä harvinaista. Yleensä ne kasvavat vasta 30–40 metrin syvyydessä. Viuhkakorallit kasvavat tiheänä metsänä niin suurina, että niitä voi verrata trooppisen meren yksilöihin. Sukellukselle ehdottomasti lamppu ja kamera mukaan!

THE DOME, KORNATI-LUONNONPUISTO

Anna Nokelainen toimii sukellusoppaana Murterissa, Kroatiassa, NAJADA diving -sukelluskeskuksessa, jossa koulutetaan myös suomeksi ja ruotsiksi. Sukelluskeskus on avoinna maaliskuusta lokakuulle. www.najada.com l v t s v k F It m lo p h sukelluskkesk l k

The Dome, Katedraali, on noin 50 metriä syvä ja 50 metriä pitkä. Kupolin muotoinen katto ja seinät ovat peittyneet keltaisiin, valkoisiin ja lilanvärisiin koralleihin. Sopii sekä aloittelijoille että kokeneemmille sukeltajille. Katedraalin sisäänkäynnissä, 12 metrin syvyydessä, on usein hieman virtausta, ja suuremmat kalaparvet metsästävät mustekalojen kanssa mielellään sisäänkäynnin edustalla.

SILLOIN ENNEN

Ote Urheilusukeltajain liitto ry:n luokkavaatimuksista: Luokkavaatimukset suorittanut sukeltaja on oikeutettu käyttämään merkkejä vasemmassa hihassa, olkavarressa seuraavasti:

- C-luokka: omat nimikirjaimet

- B-luokka: 1 natsa; natsat ovat 1 x 5 cm

- A-luokka: 2 natsaa; keltaista neopreenia

- Mestariluokka: 3 natsaa; vaaka-asennossa

Urheilusukeltaja n:o 8 – 1962, julkaisija Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry, vastaava toimittaja Raoul Johnsson.

KUVA: KURT LEIDL

KUVA: STIG GUSTAVSSON

Monoräpyläuinti syntyi Venäjällä noin 35 vuotta sitten. Aluksi lajit olivat lähinnä sprinttimatkoja, mutta kuten muussakin urheilussa lajit kehittyivät ja monipuolistuivat pian. Tulokset, joita nykyään tehdään, eivät edes olleet mahdollisia muutama vuosi sitten. Säännöt ovat osin edellä jopa klassista uintia.

KOVA TYÖ VIE HUIPULLE

Venäläinen räpyläuintivalmentaja Peter Zimoskiy tunnetaan alansa huippuna, jonka valmennettavia on löytynyt usein MM-kisojen palkintokorokkeilta. Oman oppinsa hän on ammentanut mm. lajin toiselta kehittäjäpioneerilta, Evgeniy Rekhsonilta. Peter on auttanut suomalaisia kehittämään monoräpyläuintia jo vuosien ajan. Maaliskuussa 2007 Kuusankoskella nuorten räpyläuintimaajoukkueen valmennusleirillä Peter kertoi näkemyksiään lajista ja sen valmentamisesta.

– Kehittyäkseen lajissa kuin lajissa tarvitaan aina monipuolista harjoittelua. Räpyläuinnissa tämä tarkoittaa koko kehon voimaharjoittelua salilla sekä monipuolisia kestävyys- ja tekniikkaharjoituksia vedessä. Normaalisti huipulla harjoittelevalle räpyläuimarille riittää ravinnoksi monipuolinen kotiruoka, mutta kovalla harjoituskaudella on hyvä hakea tukea lisäravinteista ja vitamiinilisistä. Myös lepo on tärkeää. Harjoituskaudella huipulla lepopäiviä on yksi, mutta osa harjoituksista kuitenkin tähtää aktiivilepoon eli toimii palauttavina harjoituksia. Sauna ja hieronta ovat myös hyviä palauttavia menetelmiä. Huipulle päästäkseen räpyläuimarilla tulee olla lahjoja, mutta myös kovaa harjoittelua vaaditaan. Oikotietä ei ole. Ennen kaikkea huipulle päästäkseen räpyläuimarilla tulee olla siihen myös vankkumaton halu, toteaa Peter. Parhaaksi räpyläuimariksi Peter nimeää Alekseiy Zhukovin – Hän pystyi olemaan huipulla kymmenisen vuotta ja oli erittäin monipuolinen ja lahjakas räpyläuimari, josta osoituksena useat maailmanennätykset useilla eri matkoilla ja räpyläuintilajeissa. Heikkouksia hänellä ei tuntunut olevan lainkaan. Nykyisistä räpyläuimareista paras lienee Jevgeniy Skor-

Peter Zimoskiy, s.1957 Valmistui Sport Institute of Leningradista uintivalmentajaksi ja on nykyään Venäjän vedenalaisten lajien koulutuspäällikkö. Zimoskiyn tärkeimpiä saavutuksia uraallaan ovat räpylä-uimarina henkilökohtainen Russia Cup voitto -76, sekä valmentajana useita Venäjän mestaruuksia, Euroopan mestaruuksia, Suomen mestaruuksia sekä maailmanmestaruuksia.

Viimeisin maailmanmestaruus 2007 tuli Barissa Italiassa, jossa Peterin valmennettava voitti myös naisten pituussukelluksen CMAS maailmanmestaruuden. Hienoin kokemus valmentajana Mallorca 2000, Lida Gorachevan maailmanmestaruus 200 metrillä

zhenko. Siinä missä Zhukov teki rajusti töitä saavutustensa eteen Skorzhenko puolestaan on poikkeuksellisen lahjakas. Esimerkiksi Bariin hän harjoitteli vain kuukauden ja haki tuosta kisasta maailmanmestaruutensa.

– Suomalaisista räpyläuimareista lahjakkain lienee ollut Ari Palve, joka nykyään toimii Tanskan maajoukkueuimarien kakkosvalmentajana. Arin valmentamisesta on yhteistyö suomalaisten kanssa itse asiassa alkanut. Arin vahvuutena oli erittäin järkevä ja runsas harjoittelu. Nykyisistä räpyläuimareista yksi lupaavimmista lienee Terhi Ikonen. Hän on nuori, mutta erittäin lahjakas ja hyvä harjoittelemaan. Hän tuntuu kehittyneen viime aikoina paljon, kiittää Peter.

Kysymykseen dopingista Peter suhtautuu vakavasti.

– Doping kielletään lajin säännöissä. Doping ei ole koskaan mikään ratkaisu vaan pikemminkin päättyvä tie. Kuinka urheilija voi nauttia tuloksistaan, ja menestyksestään, jos se on lähtöisin lääketehtaalta eikä oman kovan työn tulosta? Peter painottaa.

Urheilu-uran jälkeen urheilija jatkaa elämää kouluttautumalla ja siirtymällä työelämään. Harjoittelua ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan, vaan sitä voi jatkaa läpi elämän terveyden ylläpitämiseksi. Peter pitää nuorelle urheilijalle hyvänä esimerkiksi seuraavaa mallia. – Nuorena vesiurheilu aloitettaisiin kilpauinnilla, josta myöhemmin voi jatkaa räpyläuinnin parissa, jonka jälkeen sitten vapaasukelluksen parissa. Lajina se vaatii henkistä kypsyyttä, mutta toisaalta ei fyysisesti vaadi niin rajua harjoittelua kuin edellä mainitut lajit. KIMMO LAHTINEN

KUVA: KIMMO LAHTINEN

KITEEN KIRKASTA!

Sukeltajaliitto on tehnyt vetoomuksen Kiteen kaupungille koskien Valkiajärveä. Vetoomuksen mukaan Valkiajärvi on sekä kirkkaudeltaan ja vesiluonnoltaan ainutlaatuinen että kulttuurihistoriallisesti tärkeä

Kiteen Valkiajärvi kaipaa suojelua.

vesialue Suomessa. Nämä näkökohdat tulisi ottaa huomioon kaupungin kaavoituksessa ja rakentamisessa, jotta herkkä ja arvokas vesialue ei vahingoittuisi.

JYRKI SARIOLA

EUROOPAN SUKELLUSMESSUT

Maailman suurimmilla vene- ja vesiurheilumessulla on jo monta vuotta ollut myös Euroopan suurin kuluttajille suunnattu sukellusurheilun näyttely. Sukeltaminen on ollut messujen yhtenä pääteemana vuodesta 1977 alkaen, ja nykyään noin 60 000 kävijää käyttää Düsseldorﬁn sukellusurheilumessuja uuden tiedon hankintaan. Urheilusukelluksen teemaosasto on nimel-

tään Diving Show boot Düsseldorf. Vuoden 2008 messuilla oli mukana 300 näytteilleasettajaa, jotka esittelivät sukellusvarusteita, kansainvälisiä matkakohteita ja sukelluskeskuksia. Messuilla mukana olleista välinevalmistajista mainittakoon Bauer Kompressoren, Cressi, Mares, ja Beuchat.

JUHA-PEKKA KOSKINEN

LIITON TAPAHTUMAKALENTERI

2.–4.5. Pori Räpyläuintiohjaaja- ja valmentajakurssi taso 1, aloittelijoiden leiri, Nuori Suomi Cup -kilpailu.

9.5. Savonlinna Laitesukelluskouluttajien täydennyskoulutus ja laitesukelluskouluttajakurssi.

28 6. Hanko Sukelluskalastus, Dödörens Cup

17.7. Padasjoki Valtakunnallinen norppaleiri.

Lisätietoja: www.sukeltaja.ﬁ

LUKUNURKKA

ITÄMERI KIRJANA

Itämeri-kirja, päätoimittaja Eeva-Liisa Ryhänen, kustantaja Suomen WWF ja kustannusyhtiö WSOY

Lähde luontoon -sarjaan kuuluva Itämeri-kirja kertoo meremme synnystä, sen eliöstöstä ja ihmisen toimien vaikutuksesta sen herkkään tasapainoon. Kirjoittajat ovat eri alojen asiantuntijoita, mutta teksti on yleistajuista; sitä on kevennetty ja havainnollistettu valokuvin, piirroksin ja graaﬁsin esityksin. Joitakin kuvatekstejä lukija saattaa kaivata.

Aihetta on käsitelty monipuolisesti ja oivaltavasti; esimerkiksi on kuvattu pisaran reitti mereen halki Suomen. Itämeressä ja sen rannoilla eläviä luontokappaleita ja niiden roolia ekosysteemissä ihmistä unohtamatta on kuvailtu monipuolisesti. Sukeltajaa kiinnostavat varmasti selostukset meren pienimmistä eliöistä ja levistä. Kirjan avulla lukija voi muodostaa kokonaiskuvan Itämerestä ja sen ympäristöstä – mitä se merkitsee, että elämme tämän vesialueen vieressä. Itämeri-kirja tarjoaa tuhdin tietopaketin kätevässä koossa – se on helppo sujauttaa laukkuun tai mukaan matkalle. Kirja toimii myös hakuteoksena ja sopii lueskeltavaksi vaikkapa sukellusten välissä.

Lisää tietoa Itämerestä löytyy kootusti myös internetistä osoitteesta www.itameriportaali.ﬁ

SUKELLUSTA MITÄ MISSÄ MILLOIN 2008

Kansalaisen vuosikirja Mitä Missä Milloin esittelee tänä vuonna sukellusharrastusta Sukeltajaliiton toimittamassa artikkelissa. Artikkelin ovat kirjoittaneet Perry Suojoki ja Mika Rautiainen. Kuvat ovat Liiton sukelluskuvauksen harrastajien arkistoista. www.otava.ﬁ

TÄRKEÄ TIEDOTE

SEEMAN SUB ON LOPETTANUT SEEMAN KOMPRESSOREIDEN VALMISTUKSEN 2007. DIVETECHIN JA SEEMAN SUBIN VÄLISEN SOPIMUKSEN MUKAAN DIVETECH HUOLTAA JA TOIMITTAA VARAOSAT SUOMESSA JATKOSSAKIN SEEMAN KOMPRESSOREIHIN.

DIVETECH COMPRESSORS (040) 505 1146

e-mail: jouko.askola@divetech.ﬁ

Ps. Nyt saatavana korkealuokkainen synteettinen kompressori- öljy ILMA- ja NITROX kompressoreihin. ALUSYNT 750 plus täyttää elintarvike standardin STANAG 1097 laatuvaatimukset hengitysilmalle.

VUODEN 2007

PARHAAT

SUKELLUSKUVAT

VALITTU

KILPAILIJOITA JA KUVIA OLI

EDELLISVUOTTA ENEMMÄN JA

KUVIEN TASO HYVÄ.

Sukelluskuvauksen SM-kilpailuihin osallistui 17 kuvaajaa 101 valokuvalla ja 7 videolla. Osallistujien ja töiden määrä lisääntyi ilahduttavasti viime vuodesta. Lähes kaikista sarjoista palkittiin kolme parasta lukuun ottamatta luovaa sarjaa, jossa palkittiin vain paras sekä nuorten sarjaa, jossa myönnettiin tunnustuspalkinto Tero Vaaralle. Kuvia esitellään vuoden kuluessa Sukeltaja-lehden sivuilla.

Vuoden Kuvaksi 2007 valittiin Erkki Siirilän Kersanttikala. Kuvan onnistunut rajaus, vangitseva hopeansininen sävy ja kalaparvi, joka muodostaa elävän kehyksen kersanttikalan silhuetille tekivät vaikutuksen tuomaristoon. Kuva on osoitus siitä, miten luonto joskus palkitsee kärsivällisen valokuvaajan. Kuvan asetelmaa ei voi rakentaa, on vain oltava paikalla ja valppaana, kun luonto hetkeksi paljastaa taideteoksensa.

– Kilpailun kuva-aineistosta näkee, että monella kuvaajalla on jo käytössään laadukkaita digi-järjestelmäkameroita, toteavat tuomarit.

– Kilpailukuvien määrä on kasvanut takavuosista, ja kuvien taso koko aineistossa on varsin hyvä.

Sukelluskuvaus on muuttumassa pienen eliitin harrastuksesta osaksi sukellustoimintaa. Edullisilla digi-pokkareillakin saa jo kohtuullisen hyviä kuvia. Osa kuvaajista on valmis uhraamaan kalustoonsa suuria summia saadakseen laadukkaita kuvia, ja on toki myönnettävä, että digi-järjestelmäkameroiden ja digi-pokkareiden kuvanlaadussa on selvä ero.

– Kaiholla on todettava, että Nikonoksen pitkään kestänyt kulta-aika on jäänyt taakse. Nykyiset kilpailusäännöt eivät suosi niitä veteraaneja,

jotka vielä käyttävät ﬁlmikameroita, koska laadukkaiden kuvatiedostojen skannaaminen dia-kuvista ei yleensä onnistu kotikonstein. Nykyiset järjestelmäkamerat ovat myös teknisesti aimo harppauksen vanhoja Nikonoksia edellä, sanovat tuomarit. KRISTIINA KARILA

VUODEN 2007 SUKELLUSKUVA KERSANTTIKALA, ERKKI SIIRILÄ

MAKROKUVAT

1. Poseeraus vuokossa, Mikko Saareila

Omaperäinen, tarkennus juuri oikeassa kohdassa, hyvä kasvokuva, kohde sopeutuu taustaan, hyvä sommittelu.

2. Kirppujen avaruusalus, Pekka Tuuri

Epätyypillinen, hauska, vaikuttava kontrasti.

3. Meduusa Maltalla, Matias Laitinen

Sommittelu kohdallaan, kauniit värit.

KOTIMAA: NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT LUONNONVESISSÄ

1. Karu kauneus, Pasi Lensu Hyvä sommittelu, kiehtova värimaailma.

2. Savolaismallinen hylky, Pasi Lensu

Teknisesti hyvä, tyypillinen hylkymaisema Suomen sisävesistä.

3. Aita, Ismo Marttinen

Aika pysähtynyt menneisyyteen, voi katsella pidempäänkin, valotus ja sommittelu kohdallaan.

ULKOMAA: NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT LUONNONVESISSÄ

1. Värien harmoniaa, Mikko Saareila

Hauska, musta tausta tuo dramatiikkaa kuvaan, lähes täydellinen otos, yksimielinen valinta.

2. Nemo, Harri Kiiskinen

Lumoavat värit, klovnikalat jaksavat aina sytyttää, katseen voi tuntea, rajaus ja tarkennus kohdallaan.

3. Taivas räjähtää, Pekka Tuuri

Vaikuttava aallon luoma efekti, jota kalojen silhuetit elävöittävät, kuvaava nimi.

TEEMASARJA, AIHEENA VALO

1. Kersanttikala, Erkki Siirilä

Vuoden kuva. Vangitseva hopeansininen sävy, kalaparvi muodostaa elävän kehyksen kersanttikalan silhuetille.

2. Veneiden alla, Erkki Siirilä

Mystinen tunnelma, kaunis valo, sommittelu kohdallaan.

3. Kajastus, Jaakko Ala-Hiiro Kuin energiapallo sinkoilisi säteitään, kuva tarttui tuomaristoon.

PINTAKUVAT

1. Underwater commando, Mikko Saareila

Sadepisarat on saatu pysähtymään hienosti, hyvä tilannekuva, osuva nimi, yksi kilpailun vaikuttavimmista kuvista.

Porin edustan merialueella on ollut vilkas meriliikenne vuosisatojen ajan. Kaupunkiin johtava väylä kulki Reposaaren ja Mäntyluodon välistä Kokemäenjoen suulle ja sieltä kaupunkiin. 1800-luvulla joki oli mataloitunut niin paljon, että ulkosatama oli perustettava Reposaarelle. Mäntyluoto valtasi ulkosataman aseman 1900-luvun alussa. Satamiin johtavan väylän suu oli virallisesti vain muutama maili Reposaaren ja Mäntyluodon välisen suun ulkopuolella, mutta käytännössä se alkoi noin kymmenen mailia ulompaa, eli Säpin majakkasaaren pohjoispuolelta. Petollinen väylä, joka tuli suoraan ulkomereltä, onkin ollut varsin monen haaksirikon tapahtumapaikka ja Porin edustalla näin useita hylkyjä sukellettavana.

Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset yrittivät estää Venäjän ulkomaanliikenteen Suomen satamien kautta. Saksalainen miinalaiva laski Mäntyluodon väylälle 80 miinaa joulukuussa 1914. Miinoite laskettiin Säpin ja Kaijakarin välille kahteen riviin ja ristiin rastiin.

2. Kaksi maailmaa, Pekka Tuuri

Yö ja päivä, vesi ja ilma saman rajapinnan vangitsemina.

3. Saunaranta, Mikko Voipio

Ulkosaaren karu luonto vaihtuu rantavedessä rehevään rakkolevämetsään.

LUOVA SARJA

ESIM. FOTOMONTAASIT

1. Auringon alla, Pekka Tuuri

Maalauksenomainen kuva.

ELOKUVAT

1. Mantan valssi, Erkki Anttila

Musiikki sopii erinomaisesti unenomaiseen videoon, kameran liike luo valssin tunnelman.

2. Muikkunuotalla, Pasi Lensu

Kiinnostava, informatiivinen, sopiva sekoitus veden alta ja pinnalta, huipentuu saaliin nostoon.

3. Näkymiä pinnan alta, Raine Pyötsiä

Laadukasta kameratyöskentelyä, nopeat ehkä liiankin nopeat leikkaukset pitävät mielenkiintoa yllä, liialliset tehosteet ja juonen puuttuminen jättivät tämän kolmanneksi.

SÄPIN MIINANKENTÄN HYLYT

Tuohon miinoitteeseen ajoi joulukuun 6. päivänä ruotsalainen höyrylaiva, rahtialus Everilda. Säpin edustalla aluksesta kyllä havaittiin miinat, tähystystä lisättiin ja laivalla käytiin varovaiseksi, mutta turhaan. Yhtäkkiä tapahtui räjähdys vasemman kyljen puolella. Laiva vajosi alle minuutissa lähes 40 asteen kulmassa veden alle. Yhtään pelastusvenettä ei ehditty laskea veteen.

Ne miehistön jäsenet, jotka selvisivät ajoissa kannelle hyppäsivät jääkylmään veteen ja tarrautuivat vedessä kelluviin aluksen jäännöksiin. Kapteeni

TUOMARIT:

Vesa Niemi, Kouvolan Vesikot, on kuvannut veden alla yli 30 vuotta ja on yksi suomalaisen sukelluskuvauksen pioneereista. Hänen kuviaan on nähty Sukeltaja-lehdessä ja Liiton julkaisuissa 70–80-luvuilta lähtien.

Stig Gustavsson, Kirkkonummen

Calypso, on harrastanut vedenalaista valokuvausta kaksikymmentä vuotta. Hän on avustanut kuvillaan Sukeltaja-lehteä ja Sukeltajaliiton julkaisuja 90-luvun alusta.

ja perämies Edvard Larsson ajelehtivat luukun kannella, kunnes heidät tajuttomina nostettiin neljän muun pelastuneen kanssa paikalle saapuneen rahtilaiva s/s Lunan pelastusveneisiin. Kun kapteeni ja neljä muuta oli nostettu Lunan salonkiin, ajautui Luna miinaan ja upposi nopeasti vieden mukanaan Everildalta pelastetut. Perämies Larsson makasi edelleen pelastusveneen pohjalla, koska hänen luultiin kuolleen. Hän oli siten ainut eloonjäänyt Everildan 18 hengen miehistöstä. Lunan miehistö pelastui kokonaan. Seuraavana päivänä miinojen uhriksi joutui vielä matkustajalaiva Norra-Sverige. Kaikki hylyt ovat samalla alueella 25–33 metrin syvyydessä. Sukelluskohteena Everilda, sukeltajille tuttavallisesti Eve, on ihanteellinen. Se makaa pohjassa oikeassa asennossa ja on säilynyt lähes ehjänä. Norra-Sverigen hylky on kahdessa osassa keula ehjänä, mutta keskilaivan kansitason rakenteet ovat romahtaneet. Luna on romahtanut ruumaluukkujen ja keskilaivan alueelta.

Porin Urheilusukeltajien tukialuksen tapaa usein Säpin hylkyapajilla. KUVA: KALLE LOIMUPALO

KEVÄTKOKOUS

PÄÄTTÄÄ UUSISTA SÄÄNNÖISTÄ

SUKELTAJALIITON SÄÄNTÖJÄ OLLAAN UUDISTAMASSA. TAVOITEENA ON SELKEYTTÄÄ SÄÄNTÖJÄ JA VARMISTAA, ETTÄ NE OVAT AJAN TASALLA. – LIITTO ON SEUROJENSA KUVA. KEVÄTKOKOUKSESSA JOKAISELLA SEURALLA ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA SIIHEN, MILLAISILLA SÄÄNNÖILLÄ ME

JATKOSSA TOIMIMME, MUISTUTTAA PUHEENJOHTAJA JOUKO LAITINEN.

Sukeltajaliiton hallitus on valmistellut Liiton sääntömuutosta. Tavoitteena on päättää sääntömuutoksista 19.4. Tampereella pidettävässä kevätkokouksessa. Mukana on jäsenyyksiin ja hallituksen valintaan vaikuttavia muutoksia.

KAIKKI KUULUVAT LIITTOON Uusittujen sääntöjen avulla halutaan selkeyttää Liittoon kuulumista. Seurat ovat sääntöuudistuksen jälkeen Liiton jäsenyhdistyksiä. Jo yhdistyslainkin perusteella kaikki seuroissa jäseninä olevat sukeltajat kuuluvat yhdistyksen kautta Liittoon.

– Tavoite on ennen kaikkea selkeyttää tilannetta ja estää myös vapaamatkustajat. Sukeltajaliitto ajaa kaikkien seuroissa toimivien sukeltajien etuja. On oikeudenmukaista ja reilua, että he kaikki myös maksavat jäsenmaksun, sanoo Jouko Laitinen

Sekä Tampereen Urheilusukeltajien kunniajäsen Keijo Kaittola että Kainuun Urheilusukeltajien rahastonhoitaja Pertti Ruuskanen ovat samoilla linjoilla.

– On oikeus ja kohtuus, että vapaamatkustajat karsitaan, mutta ainakin meillä Tampereella uudistus aiheuttaa pohdintaa niin sanottujen sukellusavustajien koh-

dalla, sanoo Keijo Kaittola.

– Myös Kainuussa on mietitty samoja asioita. Liiton kokous päättää jäsenmaksuista ja ongelma on mahdollista ratkaista kannattajajäsenluokalla. Jäsenseurojen kannattajajäsenet eivät maksaisi Liiton jäsenmaksua.

Kannattajajäsenyys ratkaisisi asian suurelta osin. Esimerkiksi ”narumiehet” ja nuorten vanhemmat olisivat luontevasti kannattajajäseniä, sanoo Pertti Ruuskanen.

Liiton hallituksen mielestä perusteltua kuitenkin olisi, että sukelluskoulutettu henkilö voisi olla vain

Liiton jäsenmaksun maksava jäsen, vaikka asia voi mietityttää aktiivisen sukeltamisen jo päättäneitä.

– Toisaalta on hyvä, että tämä linjanveto tulee seuroille selkeästi. Muuten seuroissa ollaan ikävässä välikädessä päättämässä, millainen jäsenmaksu kellekin kuuluu, Ruuskanen toteaa.

TARVITAANKO VARAJÄSENIÄ?

Esityksen mukaan Liiton hallitusvaali toteutettaisiin jatkossa asetettuun määräaikaan mennessä ilmoittautuneiden ehdokkaiden välillä.

– Tämän muutoksen tarkoitus on lisätä demokratiaa. Seurat tietävät varmuudella etukäteen, ketkä ovat ehdolla ja pysty-

Kaikki seuran jäsenet kuuluvat

Sukeltajaliittoon

Sukeltajaliitto hyväksyy jäsenekseen yhdistyksen, jolloin kaikki yhdistyksen jäsenet kuuluvat Liittoon. Kuten nytkin, Liiton kokous päättää jäsenmaksuista. Toiveena on, että seuroissa olisi mahdollisimman yhdenmukaiset jäsenluokat, jotta jäsenmaksujen laskutus Liiton palveluna helpottuisi.

vät päättämään, keitä haluavat kannattaa, varapuheenjohtaja Jyrki Sariola sanoo.

Keijo Kaittola pitää uudistusta hyvänä.

– Näin päästään eroon mustista hevosista ja seurat voivat kokousedustajaa valitessaan päättää, keitä seura kannattaa.

Uudistuksella halutaan myös varmistaa, että hallitukseen ehdolle asettuvat henkilöt ovat miettineet aidosti hallitusjäsenyyttä ja sitoutuvat toimimaan aktiivisesti.

– Sääntömuutosta, jonka mukaan hallitukseen ei enää valita varajäseniä, pohtisin vielä tarkkaan, sanoo Keijo Kaittola.

– Ymmärrän kyllä, että muutoksen taustalla on se, että toimijoita ei tahdo löytyä tarpeeksi, mutta varajäseniä tarvitaan joskus aidosti.

Ja toisaalta varajäsenyys on minusta hyvä keino kasvattaa hallitukseen uusia jäseniä.

Keijo Kaittola on hieman huolissaan myös hallituksen alueellisesta edustavuudesta sekä tasa-arvosta.

– Hallitukseen pitää aktiivisesti etsiä toimijoita eri puolilta Suomea sekä ennen kaikkea miehiä ja naisia. Minusta naissukeltajia tunnutaan vieläkin vierastavan ihan turhaan.

SÄÄNNÖT PITÄÄ UUDISTAA

SÄÄNNÖLLISESTI

Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio muistuttaa, että

Ei mustia hevosia eikä varajäseniä hallitukseen

Sukeltajaliiton hallitukseen valitaan puheenjohtaja ja kuudesta kahdeksaan jäsentä. Varajäseniä ei valita. Hallitusvaali käydään syyskokouksessa ja siihen voivat osallistua vain määräaikaan mennessä ilmoittautuneet ehdokkaat.

myös seurojen sääntöjä on hyvä tarkastella säännöllisesti.

– Vanhentuneet säännöt pitäisi uudistaa. Vähän epäilen, että aika monen seuran säännöissä on vielä mainintoja Suomen urheilusukeltajain liitosta, vaikka Liiton nimi vaihtui jo neljä vuotta sitten Sukeltajaliitoksi, hymyilee Sari Nuotio. Selkeää ja käyttökelpoista apua seurojen sääntöjen päivitykselle saa Suomen Liikunta ja Urheilun nettisivuilta. SLU:n nettisivujen materiaalisalkusta löytyy seuroja varten mallisäännöt, jotka Yhdistysrekisteri on hyväksynyt. Sari Nuotion mukaan säännöissä kannattaisi kiinnittää huomiota ainakin pariin seikkaan.

– Koska sukellusseurojen toiminta ei ole sellaista, että seuroilta edellytettäisiin kirjanpitolain mukaista toimintakertomusta, voi suositella, että seurojen säännöissä puhutaan mieluummin vuosikertomuksesta. Lisäksi kannattaisi tarkistaa, etteivät seurojen säännöt estä nuorten mukaantuloa toimintaan. Historiassa seurojen jäsenyyteen vaadittava ikäraja on ehkä perustunut laitesukelluskurssille pääsyn ikärajaan, mutta tänä päivänä nuorille on tarjolla paljon erilaisia mahdollisuuksia harrastaa lajia.

Joka tapauksessa seurojen tulisi muistaa tehdä Patentti- ja rekisterihallitukseen muutosilmoitus puheenjohtajan tai

3 Jäsentiedot Liiton käytettävissä Jäsenyhdistysten tulee huolehtia, että sen jäsentiedot ovat Liiton käytettävissä. Jäsenyhdistysten äänimäärä Liiton kokouksissa lasketaan jäsenmaksun suorittaneiden aikuis-, norppa- ja kuuttijäsenten lukumäärän mukaan.

KOLME MUUTOSTA

nimenkirjoittajan vaihtuessa.

– SLU:n Päätä Oikein – seurajohtajan käsikirjaa voi lämpimästi suositella kaikille seuroissa toimiville. Käsikir-

LISÄTIETOA INTERNETISTÄ:

jasta löytyy lisätietoa näistä asioita sekä paljon muutakin hyödyllistä. Kirjaa myös päivitetään aina tarpeen vaatiessa, kertoo Sari Nuotio.

Esitys Sukeltajaliiton uusiksi säännöiksi kokonaisuudessaan: www.sukeltaja.ﬁ > Resurssipankki > Hallinnolliset dokumentit > Kevätkokous

Seurojen mallisäännöt: www.slu.ﬁ/urheiluseuroille/julkaisut_ja_tyokalut/paata_oikein-seurajohtajan_kas/ seuran_hallinto/seuran_perustaminen/mallisaannot/ Päätä Oikein – seurajohtajan käsikirja: www.slu.ﬁ/urheiluseuroille/julkaisut_ja_tyokalut/paata_oikein-seurajohtajan_kas/

Rovaniemen urheilusukeltajat ry järjestää

Nitroksi sukeltamisen perusteet kurssin 24-25.5.2008

Raajärvellä

Hinta 100€jäsenille muille lisäksi jäsenmaksu

Ilmoittautumiset ja tiedustelut

Niko SäynäjäkangasPuh 0405102593

Email: niko.saynajakangas@dir.inet.fi www.sukeltaja.fi/kalenteri

Millaista vakuutusturvaa tarvitset sukeltamiseen ja paljonko olet valmis siitä maksamaan?

Tulevatko vakuutusasiat mieleen vasta vahingon sattuessa? Tyypillinen sukellusonnettomuus on esimerkiksi korvavamma, joka vaatii yhden lääkärikäynnin. Koska vakuutusten omavastuu on yleensä korkeampi kuin käynnin hinta, ei korvattavaa jää. Omavastuut ovat olleet nousussa jo pitkään, eikä loppua näy.

Sukeltajaliiton jäsenseurat ovat automaattisesti Tuplaturvavakuutuksen piirissä. Tuplaturva sisältää seurojen toiminnanvastuuvakuutuksen sekä vapaaehtoistyöntekijöiden tapaturmavakuutuksen. Lisäksi Liiton kilpailulajeissa vaaditaan kilpailulisenssi. Sukeltajan tapaturmavakuutuksen ottaminen on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla. Onko siis suurin osa harrastajasukeltajistamme vakuutettuja? Tärkeää on myös, että lasten ja nuorten vakuutusturva olisi hoidettu. Onko se?

Yksilövakuutukselle on myös vaihtoehto. Kollektiivivakuutuksen kautta pystyisimme edullisin yksikkökustannuksin vakuuttamaan koko jäsenistömme. Korvaussummat eivät tyydytä kaikkia, mutta isolle osalle sukeltajista turva olisi ilman muuta riittävä. Kollektiivivakuutuksen ehdoton etu on se, että omavastuuta siinä ei olisi. Yhdestäkin lääkärikäynnistä saisi siis korvauksen.

Kaikki, mihin liittyy sana ”pakko”, herättää vastarintaa. Koetaan, että yksilön valinnanvapautta loukataan, kun esimerkiksi jäsenyyteen liitetään jäsenille sovittu vakuutus. Olisiko tässä kuitenkin oiva tilaisuus harjoitella ajattelemaan yhteistä hyvää oman edun sijaan. Haluatko kurssille oppilaita, joilla ei ole minkäänlaista vakuutusta? Haluatko sukeltaa porukassa, jossa joku ei ole vakuutettu?

Liittona meidän tulee edistää turvallisuusajattelua niin, että pidämme välttämättömänä sitä, että jokainen sukeltajamme on vakuutettu.

Sari Nuotio KUKA VAKUUTTAA SINUT?

JURASSIC

PARK

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA TUURI

“ÄLÄ

KYYKISTY!” OPAS NAPAUTTAA. HMM, TOTTA: OLEN PIENEMPI KUIN PUHVELI JA HITAAMPI KUIN

PUHVELI JA EHKÄ JOPA TYHMEMPI KUIN PUHVELI. NOUSEN YLÖS JA PERÄÄNNYN HIEMAN KATSE KOHDISTETTUNA KOLMEN OTUKSEN SUUNTAAN. OTUKSET SINÄNSÄ EIVÄT MINUA PELOTA, MUTTA AJATUS SIITÄ, ETTÄ SUURET, VAHVAT JA NOPEAT PUHVELIT OVAT NIIDEN RUOKAA, LAITTAA MIETTIMÄÄN.

OTUKSET OVAT KOMODONVARAANEJA, Varanus komodoensis, maailman suurimpia matelijoita. Nuo eläimet ovat nykyfaunassa minulle eniten dinosauruksia – tosin vain ulkonäöltään, sillä evoluutionäkökulmasta lähimetsän talitintti on paljon lähempänä dinosauruksia kuin komodonvaraani.

Olin lähdössä pitkästä aikaa Balille korallikolmioon, joka on vedenalaisen maailman biodiversiteetin keskus ja Punaisenmeren ohella toinen riuttasukeltajan unelmakohteista. WWF:n määritelmän mukaan korallikolmio alkaa lännessä Sumatran saaresta ja jatkuu Borneon ja Sulawesin saarien ja Etelä-Filippiinien kautta PapuaUusi-Guineaan ja päättyy idässä Salomonin saarille. Itä-länsisuunnassa kyseessä on siis valtaisa 7 000 kilometrin laajuinen alue. Alueella sijaitsee enemmän merieläinlajeja kuin missään muualla maapallolla. Bali on myös mainio turistisaari. Balilaiset temppelit, tanssit, rinteille pengerretyt riisiviljelmät, komeat aktiiviset tulivuoret ja vaihtelevat merimaisemat ovat kuuluisia. Lisäksi balilaiset ovat ystävällistä hindukansaa, Balille on helppo päästä ja hintataso on edullinen.

Sukeltajalle Bali tarjoaa erinomaiset olosuhteet. Rantasukeltaminen on loistavaa erityisesti Balin itäja länsiosissa. Lisäksi Nusa Penidan saarella on hyvä mahdollisuus varsinkin elo- ja syyskuussa tavata Mola Mola – eli möhkäkaloja, joka on maailman suurin luukala. Se voi painaa jopa 2 300 kg.

nut sukeltamaan Jurassic Parkiin Komodon saarelle, 200 km Balilta itään. Kohtaaminen dinosaurusteni kanssa odottaa.

KOMODO DANCER -LIVEABOARD

Alus on Peter Hughesin markkinoimaan laivastoon kuuluva puinen skuuneri, joka on tehnyt matkoja Komodolle vuodesta 2002. Korkeatasoinen 30-metrinen liveaboard-alus, suomalaisittain livis, tekee viikon matkoja. Sukeltamiseen on varattu viisi ja puoli päivää, ja sukelluksia tehdään yhteensä noin 20, joista neljä on yösukelluksia. Sukeltaminen on kallista, mutta liviksellä pääsee helposti, mukavasti, tehokkaasti ja turvallisesti alueiden parhaisiin sukelluspaikkoihin. Myöskään yösukellusten tasosta ei tarvitse tinkiä. Livikset ovat kuin neljän tähden hotelleja keskellä merta.

R ja mah Mola luuka Lisä le sukel

Lisäksi Balilta pääsee liveaboard-aluksilla lähisaarille sukeltamaan. Olin valinnut Komodo Dancer -aluksen, joka vie mi-

SUK EL

Aluksella minut toivottaa tervetulleeksi retken johtaja, englantilainen Garry Bevan. Garry kertoo viettäneensä kymmenen vuotta Balilla ja kuusi vuotta Komodo Dancerilla. Miehistöä on 14 , Garryn lisäksi 13 indonesialaista, joista sukellusopas Wayan ja tarjoilija Sebastian puhuvat englantia. Loput ymmärtävät hyvin elekieltä. Asiakkaina on lisäkseni kolme saksalaista, jotka järjestävät Oktoberfest-juhlia; ranskalainen nuori pariskunta, joka on saapunut kolmen kuukauden rinkkamatkalta Intiasta; englantilainen pariskunta, joka harrastaa meriarkeologiaa ja italialainen Kristina, joka on juuri perustanut tiikerien suojelualueen Keski-Intiaan. Luvassa on siis paljon mielenkiintoisia tarinoita...

KOMODONVARAANI (Varanus Komodoensis) on maailman suurin matelija. Varaani voi painaa jopa 150 kiloa ja olla pituudeltaan yli kolme metriä.

Varaaneja tavataan pääasiassa vain kahdella saarella, Komodolla ja Rincalla, jotka muodostavat Komodon luonnonpuiston. Populaatioksi arvioidaan 5000 yksilöä.

Varaanit ovat lihansyöjiä ja enimmäkseen syövät raatoja. Ne saalistavat väijymällä myös eläviä eläimiä, kuten kauriita, villisikoja ja puhveleita. Varaanit pyrkivät puremaan saalista kurkkuun. Myös pakoon pääsevä eläin usein menehtyy saadessaan infektion varaanin purennasta. Varaaneilla on hyvä hajuaisti, jonka avulla ne löytävät raadot.

Varaanit lisääntyvät munimalla ja nuoret varaanit viettävät suuren osan ajastaan puissa paossa kannibalistisia aikuisia varaaneja. Varaanit voivat elää 50-vuotiaiksi.

Lumoava Balin korallikolmio on maailman vedenalaisen biodiversiteetin keskus.

MERIMATKA

Edessä on puolentoista vuorokauden matka Komodolle. Ihailen Balin Gunung Agung -tulivuorta, jonka 3100-metriseltä huipulta on purkautunut laavaa neljä kertaa 200 vuoden aikana, viimeksi 1963, jolloin tuhat ihmistä menetti henkensä. Sadan pyörijädelﬁinin parvi käy tervehtimässä alustamme. Illalla ohitamme pienen, tulivuorten peittämän Lombokin saaren ja aamulla Sumbawan saaren. Sumbawan kohokohta on 2850 metriä korkea Tamboran tulivuori. Ennen vuotta 1815 Tambora kohosi 4300 metrin korkeuteen. Tuona vuonna tapahtui kirjoitetun maailmanhistorian voimakkain tulivuorenpurkaus, joka syöksi 150 kuutiokilometriä maa-ainesta ilmakehään. Seurauksena oli vuoden 1816 kesätön kesä.

SUKELLUKSET

Totuttautumissukellus tapahtuu Sumbawan edustalla. Kristina, josta tulee sukellusparini, osoittautuu päteväksi sukeltajaksi, ja koulutankin hänestä pikakurssilla vedenalaisen mallin. Sukelluskuvaajana tarvitsen kärsivällisen parin, ja jos pari kykenee toimimaan myös mallina, aina parempi. Makrokuvaussukelluksilla sen sijaan seuraan Wayan-opasta, sillä oppaat löytävät aina eniten mielenkiintoisia pieniä eläimiä riutoilta. Kaikki sukeltavat nitroksilla ja yhdessä löyhässä ryhmässä. Lyhyet matkat kohteisiin siirrytään kahdella pikkuveneellä.

Garry valitsee kohteet ammattitaitoisesti. Kullekin alueelle Garryllä on pitkä lista vaihtoehtoisia sukelluskohteita, joista valitaan sopivat vuorovesitaulukoiden opastuksella. Komodon alueella on paikoitellen aivan hirvittäviä virtauksia, jotka eivät lainkaan sovellu virkistyssukellukseen. Matkan aikana teemme vain yhden virtasukelluksen ja senkin suunnitellusti. Virta vie mukavat kaksi kilometriä pitkin

riutan reunaa. Monet sukelluspaikat ovat pikkuruisten saarien rantoja tai vedenalaisia kallionhuippuja. Suurin osa on jyrkkiä rinteitä, ja suosikkiseiniä pääsen sukeltamaan kahdella sukelluksella.

Maksimisyvyys on 30 metriä, maksimiaika 60 minuuttia ja lähin painekammio 36 tunnin päässä. Sukellukset ovat matalia. Itse kävin vain harvoin 20 metrin alapuolella, sillä olin tullut korallikolmioon katsomaan faunaa, ja paras fauna sekä sukelluskuvaajan rakastama auringonvalo ovat matalalla. Sukelluksien keskipituudeksi tuli muuten tasan 60 minuuttia lyhimmän ollessa 57 minuuttia.

Aika työntää maski veteen. Jännitys tihenee: mikä on näkyvyys ja mikä on veden väri? Pahus! 12 metriä ja hieman vihertävää. Ja minä kun rakastan sinistä vettä! Nielen pettymykseni ohella kulauksellisen vihreää merivettä ja lohduttaudun ajatuksella: ilman planktonia ei ole koralleja. Kokemus on osoittanut, että ensikokemus on aika edustava. Viikon reissuilla harvemmin näkyvyys on oleellisesti muuttunut matkan aikana, vaikka usein olen kyllä kuullut ihan toisenkinlaisia kommentteja muilta sukeltajilta. Niin nytkin. Vihertävä vesi vallitsi, ja kuuden sukelluspäivän aikana muuttui hieman sinisemmäksi näkyvyyden ollessa loppuvaiheessa jo ihan hyvät 20 metriä.

FAUNA

Jo heti ensimmäisellä sukelluksella näin parittelevat mustekalat. Kuvat jäivät ottamatta, kun en halunnut paparazzi-tyyliin häiritä herkkää hetkeä salamavalojen räpsynnällä. Näen tuhansia kaloja: isoja fusilier-kalojen parvia, piikkimakrilliparvia, lepakkokalojen parvia, barrakuda-parvia, piippukaloja, haamupiippukaloja, sammakkokaloja – todellinen bouillabaisse à la Komodense. Sitten miljoonia nilviäisiä: seepioita, mustekaloja, kalmareita, kaikenlaisia rapuja, katkoja

Liviksellä pääsee helposti, mukavasti ja turvallisesti parhaisiin sukelluspaikkoihin.

ja äyriäisiä; ja merivuokkoja, koritähtiä, meritähtiä, merimakkaroita, sieniä, ja vielä miljardeja krinoideja, noita kaikenvärisiä planktonin siivilöijiä, jotka – toisin kuin Punaisellamerellä – ovat myös päivällä kaikkialla näkyvissä. Yksi sukelluspaikoista oli nimetty keltaisten krinoidien mukaan Keltaiseksi seinäksi.

Keskikokoisten ja suurten osastolta esiintyivät liemikilpikonnat, green ja hawksbill, valkotäpläriuttahait, rauskut ja napokalat. Ja kaikki ne pehmeät ja kovat korallit, meriviuhkat, meriruoskat, merisulat...

n den ja vie jatk

Yhden sukelluksen lopetin turvapysähdykseen viiteen metriin vedenalaisen kallion harjalle. Otin tutkimusalueeksi kaksi neliömetriä ja vietin kymmenen minuuttia tarkastellen tuota pientä länttiä löytäen jatkuvasti uusia lajeja. Sadan jälkeen sekosin laskuissa!

siitäkin huolimatta, että varaani tappoi kylässä nuoren pojan 2006. Meille on varattu opastettu kiertokävely saarella. Kaksi opasta lähtee matkaan. Mukana heillä on pitkät kepit, joilla varaanit pidetään tarpeen vaatiessa loitolla. Ja siellähän niitä on: kolme varaania makoilee hiekalla puolivarjossa. Kyllä ne ovat ihastuttavan rumia! Ja pienempiä ne ovat kuin olin etukäteen kuvitellut. Lähellä kävelee ja ruokailee bambin näköinen kauris, joka on ketterä kuin mikä ja silti varaanin pääruokaa. Varaanit ovat väijyviä saalistajia ja siis tosinopeita syöksyssään.

RANTAEKSKURSIO

RANTAE

Kolmante

maan varaa

luonnonpuis

saavat elanton

västi, että elävä

Kolmantena päivänä lähdimme Komodon luonnonpuistoon katsomaan varaaneja. Ajamme pikkuveneillä Komodon kylän ohitse kohti luonnonpuiston päärakennusta. Itse kylässä on tuhat asukasta, jotka saavat elantonsa turismista ja kalastuksesta. Asukkaat ymmärtävät selvästi, että elävä varaani on paljon arvokkaampi kuin kuollut varaani,

Lähikuvia pitää saada ja mieluiten maan tasosta. Opas ei kuitenkaan ilahdu kyykistymisestäni, ja ehdin ottaa vain yhden potretin. Kierrämme kolmen kilometrin lenkin ja näemme pari varaania lisää sekä lukuisia lintuja, muun muassa kosmopoliitin varpusen. Mieleni on rauhallinen. Luonnonpuisto toimii, ja nuo varaanit ovat selvästi turvassa ihmisen tuhotyöltä saarellaan.

SUOMI-NEITO 90-v, KIRKASTA JA KOSMISIA AJATUKSIA

Illallinen on aina illan kohokohta. On 6. joulukuuta. Yhteisessä pöydässä hauskat tarinat polveilevat ja tunnelma on korkealla. Ruoan

jälkeen vedän esiin Suomen lipun ja pakastimesta pullon kirkasta. Niinpä juomme maljan ikinuorekkaalle 90-vuotiaalle Suomi-neidolle. Juomani tosin ei selvästikään ole yleiseen makuun.

Muut menevät nukkumaan. Itse siirryn aluksen keulaan ja rauhallisessa yössä tähyän etelään. Suuri ja Pieni Magellanin pilvi näkyvät selvästi sumuläikkinä. Suuremmassa on 20 miljardia tähteä ja pienemmässäkin kymmenen. Pientä on ihmiselämä noiden lukujen himmeässä valossa.

2000 VALOKUVAA

Viimeinen sukellus vei meidät Garryn sanojen mukaan “maailman suurimmalle” tynnyrisienelle: korkeus yli kaksi metriä ja sisällä tilaa vaikka parille sukeltajalle. Sitten pitkää lillumista kymmenessä metrissä, jolloin pääsee jo puolittain hallusinaatioiden puolelle nirvanaan ja lopuksi ylös – toisaalta haikeana sukellusten loppuessa, mutta samaan aikaan todella tyytyväisenä etuoikeudesta saada kokea kaikki tämä luonnon rikkaus. Saalis on ollut hyvä, ehkä arvosana 9,5 omalla, taatusti subjektiivisella asteikollani. Saaliina kokemuksia, elämyksiä, uusia ystäviä ja 2000 valokuvaa, jotka ovat edelleen käymättä läpi tätä kirjoitettaessa.

Satamassa laivan omistaja vierailee aluksella. Sympaattinen hollantilainen kertoo Borneon sademetsässä valmistuvasta kaikkien livisten äidistä, Paradise Dancerista, joka aloittaa liikennöinnin keväällä 2008 Itä-Indonesiassa. Pitäisiköhän..?

Aluksen vieressä keinuu toinen kuuluisa skuuneri, Greenpeacen Rainbow Warrior, joka on saapunut osallistuakseen Balin ilmastokokoukseen. Hetken ajattelen ilmaston lämpenemistä, ja miten se ehkä tappaa korallit näiltä seuduilta.

“Näen tuhansia kaloja, miljoonia nilviäisiä ja vielä miljardeja krinoideja.”

LEPPOISA TYÖ LÄMPIMÄSSÄ

TERO PUSA TYÖSKENTELEE COLONA DIVERS -SUKELLUSKESKUKSESSA

HURGHADASSA EGYPTISSÄ. SUKELLUSOPPAAN PARAS PALKKA ON SUKELTAMINEN

SEKÄ RENTO JA TYYTYVÄINEN SUKELLUSPORUKKA.

KUVA:

SUSANNA KALLAMA

MILLOIN SUKELSIT ENSIMMÄISEN KERRAN?

– Olin miettinyt sukelluskortin suorittamista jo pitkään ja vuonna 1990 se vihdoin toteutui. Sukelsin avovedessä ensimmäisen kerran Hangossa. Lempisukelluskohteeni Suomessa on edelleen Hangon hylyt.

MIKÄ SAI SINUT INNOSTUMAAN SUKELTAMISESTA?

– Kuten varmaan aika moni muukin sukeltaja muistan Jaques Cousteaun ﬁlmit lapsuudesta. Kipinä ja kiinnostus sukeltamiseen taitaa olla perua noilta ajoilta.

MITEN SINUSTA TULI SUKELLUSOPAS?

– Jatkoin kouluttautumista sukelluksen parissa ja suoritin dive masterin tutkinnon Finsuitissa. Järjestimme sukellusmatkan Hurghadaan. Tutustuin tuolla matkalla Hagmannin Kimmoon. Hän pyysi minua töihin. Ajattelin, että kokeillaan, millaista se olisi. Kouluttaudun oikeastaan vähän huomaamatta vielä dive masterista kouluttajaksi ja ammatti näistä sukellushommista tuli oikeastaan vähän vahingossa.

MILLAISTA ON SUKELLUSOPPAAN TYÖ?

– Olin ensimmäisen kerran sukellusoppaana Colona Diversille Hurghadassa vuonna 2002. Sen jälkeen olen viettänyt täällä useamman talvikauden. Kausi alkaa yleensä syyskuussa ja kestää tuonne huhti-toukokuuhun. Ei tällä hommalla rikastu, mutta sen verran palkkaa saa, että kyllä sillä täällä Egyptissä pärjää.

MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

– Toimin jonkin verran kouluttajana, mutta olen tällä hetkellä keskuksemme ainut suomalainen safariopas, joten vedän pääasiassa safareita ja itse asiassa pidän siitä. Safarioppaan pitää tuntea hyvin kohteet ja tulla itsenäisesti toimeen sekä venemiehistön että asiakkaiden kanssa. Safareilla kamojen kantaminen edestakaisin jää vähemmälle ja voi keskittyä sukeltamiseen.

MILLAINEN SUKELTAJA SOPII OPPAAKSI?

– Sukellusoppaan pitää olla rauhallinen. Tärkeintä on ehkä tulla luontevasti toimeen ihmisten kanssa. Tässä työssä pitää pystyä hallitsemaan erilaisia ryhmiä ja ihmisiä, myös vaikeita persoonia. Sukellusopas saa väistämättä myös kritiikkiä ja huonoa palautetta. Jos asiat menevät pieleen, se on helposti oppaan vika.

MIKÄ ON PARASTA OPPAAN TYÖSSÄ?

– Sukellusoppaan työ on minusta aika leppoisaa hommaa. Saa asua lämpimässä ja sukeltaa paljon. Punaisellamerellä on loistavat sukelluspaikat sekä hyvä porukka. Minulle vapaa elämäntyyli, eräänlaisena sukelluspummina oleminen sopii.

ONKO SUKELTAJISSA EROJA?

– Asiakkaina sukeltajat ja sukellusporukat ovat aina erilaisia. Jos sukellusporukka sukeltaa yhdessä myös kotimaassa, ovat he safarilla oppaalle ”helpompi” ryhmä. Sukeltajina pohjoismaalaiset ovat suhteellisen samanlaisia. Suomessa ja Ruotsissa kortitetut sukeltajat ovat yleensä sukellustaidoiltaan keskimääräistä parempia.

ONKO SUKELLUSOPPAAN TYÖ PÄÄTYÖSI?

– Olen siviiliammatiltani mielisairaanhoitaja ja teen sitä työtä Suomessa ollessani. Saattaa olla, että ammatin tuomasta elämänkokemuksesta on hyötyä myös sukellusoppaan työssä. Olen oppinut kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja tilanteita.

MIKÄ SAA SINUT PALAAMAAN SUKELLUSOPPAAKSI

PUNAISELLEMERELLE?

– Luulenpa, että minä niin kuin useimmat muutkin tekevät tätä työtä rakkaudesta sukeltamiseen. Saa sukeltaa itse ja samalla tekee sukeltamisen mahdolliseksi myös muille. Paras kiitos on, kun kaikki nauttivat sukelluksesta. Koen onnistuneeni, kun asiakkaani on rento, iloinen ja tyytyväinen.

SUSANNA

KALLAMA

JOKO TAI ?

Liveboard vai introsukellus?

Liveboard, rennompi meininki ja mukavampia sukelluksia.

Hylky vai riutta?

Riutta. Se on kaunis ja siellä on paljon kaloja.

Suomalaisia vai ruotsalaisia?

Suomalaisia. Heidän kanssaan on helpompi kommunikoida ja porukalla usein parempi yhteishenki.

Märkäpuku vai kuivapuku?

Kyllä märkäpuvussa on mukavampi sukeltaa.

Kouluttaja vai opas?

Sekä että. Oppaana ollessakin voi ja joskus pitääkin kouluttaa.

Huviksi vai työksi?

Molemmat, tämä työ on usein huvia.

norppa

KUVA: TERO VAARA

Pikkukaloja ja kuplia osui kuvaajan eteen Sharm el Sheikhissä.

huom! Vuoden 2008 alusta Norppaohjaajakortti muuttui viisivuotiseksi!

NUORELLE KUVAAJALLE TUNNUSTUSPALKINTO

HARJOITTELEMALLA OPPII KUVAAMAAN VEDENKIN ALLA.

TERO VAARA osallistui Sukelluskuvauksen SM-kilpailuihin nuorten sarjassa. 15-vuotias Tero aloitti 9-vuotiaana Keski-Uudenmaan Sukeltajien norppatoiminnassa ja jatkoi siitä laitesukelluksen pariin.

– Olen kiinnostunut kaloista ja kalastuksesta, ja on mukava nähdä kaloja omassa elementissään. Minusta on myös hienoa tuoda ylös niitä maisemia, mitä on nähnyt veden alla, Tero kertoo.

– Mieluiten kuvaan kaloja yöllä kun ne eivät ui karkuun.

KAMERA KANNATTAA

OPETELLA HYVIN

Kilpailussa Tero palkittiin tunnustuspalkinnolla hyvistä kuvista ja kannustukseksi jatkamaan harrastuksen parissa. Sukeltajaliitto haluaa innostaa muutenkin nuoria osallistumaan kilpailuun.

– Sukelluskuvaaminen ei ole vaikeaa, mutta täytyy kyllä vähän harjoi-

tella, että osaa ottaa hyviä kuvia, sanoo Tero, ja antaa vinkkejä aloittavalle kuvaajalle.

– Vedenalaiskamera pitää tietysti olla, mutta harjoittelemalla saa tavallisellakin kameralla hyviä kuvia. Kannattaa opetella kameran säädöt niin, että niitä osaa käyttää veden alla. Kärsivällinen pari on hyödyksi, koska kuvaaminen on hidasta puuhaa parin kannalta. Tasapainoa tarvitaan, koska muuten ei voi kunnolla keskittyä kuvaamiseen. Rajaamista varten tarvitsee esimerkiksi Gimpiä tai muuta kuvankäsittelyohjelmaa. Sitä kannattaa opetella käyttämään.

Ensi kesänä Tero reissaa Kroatiassa, ja sukeltaa seuran reissuilla kotimaassa. Haaveissa olisi päästä uudestaan Punaisellemerelle, erityisesti Thistle-

– Ja Sukelluskuvauksen SM-kilpailuihin osallistun uudestaan, hän lupaa. KRISTIINA KARILA

Tero Vaara

Minulleko sukelluskortti?

Jos olet yli 7-vuotias, voit saada norppasukeltajakortin suorittamalla norpan taitoradan. Taitorataan kuuluu erilaisia sukellus-, pelastus- ja uintitaitotehtäviä, veteenmenotapoja ja merkinantoja.

Jos olet yli 10-vuotias ja osaat uida, voit osallistua snorkkelisukelluksen peruskurssille. Kurssilla opitaan teoriaa ja käytäntöä sekä altaalla että avovedessä. Tältä kurssilta voit saada CMAS S2 -kortin tai NAUI Skin Diver -kortin.

Jos olet yli 13-vuotias, osaat uida ja

NORPPA

SANTERI NORPPA

Kuka olet?

Olen Santeri Norppa. Täytin maaliskuussa 12. Seurani on RRDC eli Rauma Repola Diving Club.

Miltä tuntuu olla norppa, jonka nimi on Norppa? Ihmetelläänkö sitä?

olet jo suorittanut snorkkelisukelluksen peruskurssin, pääset snorkkelisukelluksen jatkokurssille syventämään tietojasi ja taitojasi sukeltamisesta. Kurssin jälkeen korttisi on CMAS S3.

Jos haluat laitesukeltajaksi, pääset laitesukelluskurssille, kun olet täyttänyt 12 vuotta. Kurssin jälkeen saat Junior Scuba -kortin. 15 vuotta täytettyäsi voit päivittää Junior Scuba -korttisi laitesukelluskortiksi. Kaikista korteista saat lisätietoa omalta norppaohjaajaltasi!

Muistathan myös Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton uintimerkit. Tiedot merkeistä ja niiden suorittamisesta löydät verkosta www.suh.ﬁ

Moneen merkkiin kuuluu myös sukellustaitotehtävä. tti?

Auvon sukellusbussin ajoaikataulu osoitteesta: www.puurtinen.

Wasser Spielen A.Puurtinen Tmi Puh. 050-5178351 wasser.spielen@elisanet.

Venekaupan huipputarjoukset jatkuvat!

Beneteau 500 Sundeck, Beneteau 550 Cabin, Beneteau 650 Antares

Yhteystiedot

Auvo Puurtinen Ky Juvantie 10 51900 Juva

On se ihan hauskaa. Välillä sitä ihmetellään. Norpparallissa kun yritin ilmoittautua, niin ohjaaja luuli, että pelleilen, eikä meinannut millään uskoa, että olen oikeasti Santeri Norppa, enkä vaan Santeri-norppa.

Anna Hyttinen sukeltaan Ruotsissa.

Koska ja miten aloitit sukelluksen?

Aloitin sukelluksen seuramme norpparyhmässä 2006 syksyllä. Olen kyllä tykännyt sukellella pikkuvauvasta asti, kun iskä ja äiti vei minut vauvauintiin. Siitä on kuvakin.

Mikä siinä on parasta?

Näkee vedenalaista maailmaa ja saa urheilla hauskasti.

Missä olet sukeltanut?

Enimmäkseen uimahallissa.

Mitä sukellusjuttuja olet suunnitellut ensi kesäksi?

Aion sukellella ainakin järvessä pikkusiskojen kanssa, mutta en ole paljoa kesää vielä miettinyt. Elän tätä päivää.

Tähtihetkiä Thaimaassa

Blue Star on Thaimaan uusin suomalaisessa käytössä oleva live-a-board alus. Meidän kanssamme sukellat Thaimaan parhaissa sukelluskohteissa ympäri vuoden! Sukelluksen jälkeen voit nauttia auringosta yli 100 m2 aurinkokannellamme tai käydä vaikka saunassa! Ota yhteyttä, niin suunnitellaan yhdessä unelmiesi sukellusloma!

Puh. 015-451884 Fax. 015-451885 puurtinen@elisanet. myynti@puurtinen.

www.bluestarcruises.net info@bluestarcruises.net

SUKELLUSLÄÄKETIETEESTÄ APUA SUKELTAJALLE

SUKELLUSLÄÄKETIETEEN KEHITTYMINEN NÄKYY MYÖS KÄYTÄNNÖSSÄ. ESIMERKIKSI ASTMA EI ENÄÄ OLE AUTOMAATTISESTI ESTE SUKELTAMISELLE, VAAN ASIA HARKITAAN JOKAISEN SUKELTAJAN KOHDALLA.

TEKSTI: ERNO OLKKONEN

KUVAT: STIG

GUSTAVSSON, MIKKO VOIPIO, HARRI KIISKINEN

Sukelluslääkäri Jari Suvilehto muistuttaa, että vaikka välineet kehittyvät, sukeltaminen ei ole koskaan täysin riskitöntä.

TIETO SUKELLUSLÄÄKETIETEESTÄ lisääntyy koko ajan. Suomalaisten sukelluslääkäreiden kansainväliset yhteydet, seminaarit, koulutukset ja internet mahdollistavat tiiviin tiedonsaannin ja konsultoinnin, jonka ansiosta myös suomalainen sukelluslääketieteen osaaminen on hyvää kansainvälistä tasoa. Pienenä maana Suomi seuraa sukelluslääketieteen osaamisessa alan huippumaita kuten Yhdysvaltoja ja Italiaa. – Suomessa on nykyisin 12 sukellus- ja ylipainehappihoidon erityispätevyyden omaavaa lääkäriä. Lisäksi vuonna 1975 perustettu Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys edistää ammatti- ja urheilusukellukseen liittyvää lääketiedettä Suomessa. Yhdistykseen kuuluu 186 jäsentä, pääosin lääketieteen ammattilaisia, kertoo lääkäri Jari Suvilehto.

VAIN NÄYTTÖ RIITTÄÄ

Jari Suvilehdon mukaan suurin sukelluslääketieteen muutos viime vuosina on näyttöön perustuvan lääketieteellisen linjan käyttäminen.

– Näyttöön perustuvan lääketieteen avulla pyritään löytämään yksittäiselle sukeltajalle paras mahdollinen hoito ja toimenpiteet, joiden avulla sukeltaminen on mahdollista. Näin voidaan mahdollistaa esimerkiksi astmaatikon sukeltaminen, jos henkilön sairauden laatu on pystytty todentamaan riittävän tarkasti ja se pystytään huomioimaan oikein.

Toisena esimerkkinä Jari Suvilehto mainitsee aiemmin sukelluslääkärintarkastuksessa pakolliseksi määritellyn keuhkoröntgenin pois jättämisen. Näyttöön perustuvan lääketieteen linjan mukaisesti keuhkokuvalla ei pystytä osoittamaan aukottomasti keuhkojen terveyttä, joten kuvan todellisen hyödyn ja muiden röntgenkuvasta mahdollisesti aiheutuvien riskien vuoksi pakollisuudesta on luovuttu.

Suuntaus sukeltajantautitapauksissa on ollut viime vuosina se, että sukeltajantaudin oireet ovat olleet entistä enemmän neurologisia, jotka taas ovat lisänneet painekammiossa tehtävien hoitojen lukumäärää.

– Neurologisten oireiden yleistymisen taustalla ovat muun muassa sukellussyvyyksien kasvu, uusintasukellukset ja sukellusaikojen pidentyminen, Jari Suvilehto perustelee.

NOPEAMMIN HOITOON

Medioxygenissä hoidettujen sukeltajantautitapausten osalta tilastot muutamien vuosien osalta puoltavat asiaa. Hoidettujen sukeltajantautitapausten keskisyvyys on ollut 36 metriä ja näiden sukellusten kesto on ollut keskimäärin 53,5 minuuttia. Kohtuullisen hyvän sukelluskokemuksen omaavat, seoskaasulla sukeltavat nuoret miehet ovat sukeltajantautitapauksien kärkisijoilla. Miesten osuus sukeltajantaudin saaneista on ollut 78 prosenttia. Sukeltajantaudin saaneiden keski-ikä on viime vuosien tilaston mukaan 30,9 vuotta, keskimääräinen sukelluskokemus on ollut yli 300 sukellusta. Hengityskaasuna on 47 prosentissa tapauksista ollut seoskaasu eli trimix tai nitrox. Edellä mainittuja lukuja tarkasteltaessa on muistettava, että ne kattavat maksimissaankin 75 prosenttia Suomessa hoidetuista sukeltajantautitapauksista ja että otanta on sattumanvarainen ”muutamilta menneiltä vuosilta”.

Hoidettujen sukeltajantautitapausten sukelluspaikat jakautuvat kohtuullisen tasaisesti, joskin kaukomaat ja Suomen sisävedet mukaan lukien kaivokset, ovat olleet prosentuaalisesti aiheuttamispaikan perusteella riskialttiimpia. Sukeltajantautitapauksista kolmanneksessa osallisena ovat kaukomailla tehdyt sukellukset. Toisessa kolmanneksessa on sukellettu Suomen sisävesillä. Norjassa sukelluksista on tehty 11 prosenttia ja 20 prosenttia Suomen merialueilla. Sukeltajantaudin aiheuttajana ovat olleet keskimääräistä useammin useat uusintasukellukset kuin yksittäiset sukellukset.

Jari Suvilehto on kiinnostunut myös sukelluskuvauksesta.

LÄÄKÄRI SUKELTAA LÄMPÖISESSÄ

Jari Suvilehto tunnetaan sukeltajien keskuudessa sukelluslääketieteeseen ja ylipainehappihoitoon pätevöityneenä lääkärinä, mutta hän on myös korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä allergologian erikoislääkäri. Hän työskentelee ylipainehappihoitoon ja sukelluslääketieteeseen erikoistuneessa Medioxygen Oy:ssä, jonka painekammiossa hoidetaan arviolta noin 75 prosenttia Suomen sukeltajantautitapauksista. – Valmistuin lääkäriksi 1985, jonka jälkeen erikoistuin korva-, nenä- ja kurkkutauteihin sekä allergologiaan. Sukellus- ja ylipainehappihoidon erikoispätevyyden sain kahden vuoden pätevöitymiskoulutuksen jälkeen 2000, Jari Suvilehto kertoo taustastaan. Sukellusharrastuksen hän aloitti lääketieteen opiskelujen ohessa osallistuessaan CMAS P1 -kurssille 1981. – Sukellan nykyisin lähinnä etelän lämpimissä vesissä, joissa erityisesti kiinnostaa vedenalainen kuvaus. Sukelluskokemusta on kertynyt vuosittain lukuun ottamatta pieniä taukoja 90-luvun alussa. Nykyään sukellan 10–20 kertaa vuodessa.

NEMO EXCEL

The most complete watch-style dive computer in the world. Nemo Excel is the best computer for all dive functions.

Elegant stainless watch with Swiss made components make this perfect for above and below the water.

SPECIAL FUNCTION MODE Nemo Excel offers the most complete program functions to support all divers in any condition: Air, Nitrox, Freediving and Bottom time.

EASY ACCESS

Intuitive 4 button controls offer easy navigation to all features. Large, textured buttons make the Nemo Excel easy to use when wearing thick gloves.

MINERAL GLASS DISPLAY

Shock-proof, tempered, non-reﬂective and anti-scratch, Nemo Excel’s ﬂat glass ensures great visibility and superior protection for all your data.

Visit maresnordic.com

– Huolestuttava piirre on, että edellä mainituissa sukeltajantautitapauksissa hoitoon on hakeuduttu keskimäärin vasta 2,5 vrk kuluttua viimeisestä sukelluksesta, Jari Suvilehto toteaa.

– Lääkärin toive onkin, että hoitoon hakeuduttaisiin huomattavasti nopeammin, sillä mitä pidemmälle hoitojen aloittaminen siirtyy, sitä pidemmäksi hoitojaksotkin muodostuvat. Nopeasti aloitettu painekammiohoito parantaa sekä hoitoennustetta että vähentää hoitokertojen määrää.

JO EPÄILYKSESTÄ HOITOON

Olemassa on myös käsitys, että kaasukuplien poistuttua elimistöstä painekammiohoitoa ei enää kannata jatkaa. Lääkäri haluaakin oikaista asiaa, sillä tältäkin osin tieto on viime vuosien aikana lisääntynyt oleellisesti.

– Sukeltajantaudin jälkihoitoon kuuluu oleellisena osana myös sukeltajantaudin aiheuttamien verenkiertohäiriöiden hoito, jonka tavoitteena on hoitaminen terveeksi saakka. Painekammiohoidolla voidaan parantaa myös osittain vaurioitunutta solukkoa, joka tuhoutuisi ilman hoitoa. Solujen toipumis- ja palautumisaikaa voidaan lyhentää oleellisesti oikein suoritetuilla hoidoilla. Joidenkin asiantuntija-arvioiden ja tutkimusten mukaan sukeltajantaudin hoitaminen loppuun saakka vaatiikin keskimäärin jopa viisi painekammiohoitokertaa, painottaa Jari Suvilehto.

Edellä mainitun tukemiseksi Suvilehto kertoo havainnollisen esimerkin sukeltajantaudista ja hoitoon hakeutumisen tärkeydestä: 56 turkkilaiselle yli 500 kertaa sukeltaneelle sukelluskouluttajalle tehtiin tutkimus, jolla

KOHTUULLISEN HYVÄN SUKELLUSKOKEMUKSEN OMAAVAT, SEOSKAASULLA SUKELTAVAT NUORET MIEHET OVAT SUKELTAJANTAUTITAPAUKSIEN KÄRKISIJOILLA.

etsittiin sukeltajantaudin elimistölle aiheuttamia muutoksia ja vaurioita luustossa. Tutkituista neljänneksellä todettiin sukeltajantaudin aiheuttamia muutoksia, mutta ainoastaan 4 prosenttia eli 2 kouluttajaa tiesi tai tunnusti sairastaneensa sukeltajantaudin. Esimerkki kuvastaa osaltaan sukeltajantaudin salakavaluutta ja kannustaa hakeutumaan hoitoon kaikissa epäilyttävissä tilanteissa.

NIKOTIINI EI SOVI SUKELTAJALLE Tupakoinnin ja sukeltajantaudin yhteydestä toisiinsa on keskusteltu kautta aikojen.

– Nykyään on vahvistumassa käsitys, että tupakointi ja kaikki nikotiinivalmisteet aiheuttaisivat normaalia vakavampia sukeltajantautitapauksia. Myös neurologiset sukeltajantaudin oireet ovat tupakoitsijoilla ja nikotiinivalmisteiden käyttäjillä voimakkaampia. Vaikka nikotiinin yhteydestä sukeltajantautiin onkin jo vahvaa näyttöä, ei mekanismia ole vielä pystytty osoittamaan tieteellisesti, korostaa Suvilehto.

Kysymykseen mikä on riittävä lepoaika viimeisen sukelluksen ja voimakkaan fyysisen rasituksen välillä, lääkärikään ei pysty antamaan tarkkaa ja riskitöntä aikaa.

– 48 tunnin lepoaikaa voidaan pitää jo varsin riskittömänä, mutta jo 24 tunnin lepo on yleensä riittävä. Yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, sukellusten laatu ja fyysisen rasituksen voimakkuus vaikuttavat asiaan ja mitään yksiselitteistä, täysin riskitöntä lepoaikaa ei pystytä sanomaan.

REHELLINEN TERVEYDENTILASELVITYS

Sukeltajaliitto otti vuoden 2008 alussa käyttöön RGBM-taulukot. Lääkärin näkökulmasta taulukot ovat tervetullut uudistus. Myös pakollisesta määräaikaislääkärintarkastuksesta luopuminen ja terveydentilaselvitykseen siirtyminen saa sukelluslääkäriltä myönteisen vastaanoton. Tämänkin päätöksen taustalla on näyttöön perustuvan lääketieteellisen linjan käyttäminen, koska sukellusolosuhteita tuntemattoman lääkärin tekemä rutiinilääkärintarkastus ei pystyisi sekään aukottomasti todentamaan sukeltajan terveyttä.

Suomen sisävedet 35 %

Kaukomaat 34 %

Suomen merialueet 20 %

Norjassa 11 %

SUKELLUSPAIKKA SUKELTAJANTAUTITAPAUKSISSA

Vastaavasti perusteellista lääkärintarkastusta tarvitsevien mahdollisuus päästä pätevän sukelluslääkärin tutkittavaksi paranee.

– Sukeltaja itse ja kouluttajat ovat usein parhaita oman terveydentilansa tuntijoita, ja tämä korostuu uudistuksen myötä. Olkaa rehellisiä itsellenne ja kouluttajallenne, täyttäessänne kaavakkeita ja myös arvioidessanne sukelluspäivän terveydentilaanne. Vastaavasti kouluttajien tulee pitää aistit terävinä terveydentilaselvityksiä pyydettäessä. Vain rehellisellä terveydentilaselvityksen laadinnalla voidaan taata sukeltajan turvallisuus ja aina, kun on syytä epäillä, että kaikki ei ole kunnossa tai halutaan varmistus sukelluskelpoisuudesta, on syytä ottaa yhteyttä sukelluslääketieteeseen perehtyneeseen lääkäriin.

PUCK

The new Puck series computers are perfect for those in need of pure ease. A full functioning RGBM dive computer, with one button for all operations, easy to equip in either a wrist unit or console boot.

EASY ACCESS One button controls all operations, in all conditions. Navigating through programs is extremely simple and intuitive.

SPECIAL FUNCTION MODE

The Puck series provide 3 specialized program functions dedicated to your specific needs: Air, Nitrox, Bottom timer.

SUPERIOR DISPLAY READABILITY The display is extremely easy-to-read. Featuring a high contrast display, illuminated backlight and large data digits. Visit maresnordic.com

Mikäli sukeltaja havaitsee ongelmia esimerkiksi paineentasauksen ja pään onteloiden osalta, Jari Suvilehto suosittelee kääntymään asiassa aina asiantuntevan, sukellukseen perehtyneen lääkärin puoleen. Valtaosa paineen vaihtelun aiheuttamista paineentasaus- tai muista jatkuvista ongelmista pystytään hoitamaan joko lääkehoidolla, kirurgisilla toimenpiteillä tai edellä mainittujen yhdistelmällä.

Sukelluslääkäri haluaa muistuttaa, että vaikka välineet kehittyvät kuinka paljon, sukeltaminen ei ole koskaan täysin riskitöntä! Sukelluslaitteisiin viitaten Jari Suvilehto lainaa myös osuvaa sitaattia: ”Aina kun ihmiskäsi koskettaa konetta, on mahdollisuus onnettomuuteen.”

Vapaasti saatavilla olevaa, luotettavaa sukelluslääketieteeseen liittyvää tietoa on saatavilla osoitteesta: www.scuba-doc.com

”Kuva on otettu joulukuussa 2006 Similanilla East of Eden nimiseltä riutalta. Otin kuvan päivällä. Halusin

pysäyttää kalojen energisen liikkeen ja saada kuvaan

vahvat värit, joten säädin kameran aukon pieneksi ja valoituksen nopeaksi. Samalla sain kitkettyä päivänvalon

pois, mikä taas mahdollisti kuvan mustan taustan.”

TAIDOT: TASAPAINOTTAMINEN

KUVAT: KALLE VALKAMA

Perusharjoituksen ensimmäinen vaihe.

Lisää sykäyksittäin ilmaa liiviin.

Perusharjoituksen toinen vaihe. Polvien noustua pohjasta, lisää vielä varoen ilmaa kunnes räpylän kärjet irtoavat pohjasta.

TASAPAINOTUS – UUSI TAPA OPPIA

SUKELTAJAN TÄRKEIN JA VAIKEIMMIN OPITTAVA TAITO ON TASAPAINOTUS TAI LAAJEMMIN – NOSTEEN HALLINTA.

TASAPAINOTUS TARKOITTAA sitä, että sukeltaja on kelluvuudeltaan neutraali eli hän pysyy ilman uintiliikkeitä tietyssä syvyydessä. Nosteen hallinta puolestaan on sukeltajan kyky säätää kelluvuutensa tarpeidensa mukaan. Laskeutuessa kelluvuus on hieman negatiivinen, pinnalla positiivinen ja pohjalla sekä noustessa neutraali.

NOSTEEN SÄÄTELY

Nosteeseen vaikuttavat monet tekijät, muun muassa painovyön paino, tasapainotusliivin ja kuivapuvun kaasumäärä, sukelluslaite, pullojen sisältämä kaasumäärä, valaisin jne. Ennen veteen menoa varustus tulee painottaa niin, että pullojen tyhjennyttyäkin sukeltaja voi säädellä nostettaan etappipysähdysten aikana. Toisaalta painoa ei saa olla liikaa.

UUSI TAPA HARJOITELLA

Tasapainotuksessa haetaan ensin liivillä neutraali kelluvuus keuhkojen vitaalikapasiteetin eli suurimman sisään- ja uloshengitysilmamäärän puolivälistä ja loput hienosäädetään hengityksellä. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta miksi se on niin vaikea oppia? Päättelin, että hengityksen vaikutuksen tunnistamista korkeuden säätelyssä estää liikkuminen. Uimalla eteenpäin tasapainotuksen puutteita ei huomaa ja lihastyön edellyttämä hengityksen kiihtyminen estää hengityksen vaikutuksen tunnistamisen tasapainoon. Laitesukelluksen peruskurssin alkuosan harjoitukset – liivin täyttäminen ja tyhjentäminen pinnalla ja räpyläleijunta eli ﬁnpivot – ovat aivan käyttökelpoisia tapoja oppia tasapainostusta, koska näissä harjoituksissa noudatetaan liikkumattomuuden periaatetta. Sen sijaan seuraavassa askeleessa – siirtymisessä

Perusharjoituksen kolmas vaihe.

Yritä säilyttää korkeutesi hengityksen avulla. Tarkkaile räpylöiden ja pohjan etäisyytttä.

suoraan uintiasentoon – liike on jo mukana. Mikä harjoitus voisi olla sopiva räpyläleijunnan ja uintivaiheen väliin? Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin pystyasentoon.

ALKUUN PYSTYASENNOSSA

Aloitetaan liivi tyhjänä polvillaan pohjalla. Liiviin lisätään sykäyksittäin ilmaa, kunnes vain räpylänkärjet ovat pohjassa. Sitten lisätään ilmaa vielä hyvin hitaasti kunnes räpylänkärjet irtoavat pohjasta ja keskitytään liikkumatta asennosta välittämättä pitämään sama korkeus vain hengittämällä. Liivin sopivaa ilmamäärää joudutaan tässä vaiheessa usein vielä korjaamaan.

Korkeuden säilyttäminen on helpointa pystyasennossa, jolloin voi nähdä räpylöiden kärkien ja pohjan etäisyyden vaihtelun. Joskus oppilas kääntyy selälleen. Pystyasennon säilyttämistä voi edesauttaa pitämällä käsiä edessä, taivuttamalla polvia ja lantiota sekä siirtämällä painot mahdollisimman eteen.

Alussa on vaikea oppia oikea-aikainen sisään- ja uloshengitys, koska hengenvedon tai ulospuhalluksen vaikutus korkeuteen näkyy vasta viiveellä; ulos- ja sisäänhengitys on aloitettava ajoissa ennen nousuvauhdin kiihtymistä tai pohjaan vajoamista. Tämä vaihe tasapainohar-

Se on vaikeaa, en osaa!

Muutama vuosi sitten koin järkytyksen kokeillessani ensimmäisiä kertoja tekniikkasukellusta Marko Kauppisen opastuksella; en osannut tasapainottaa! Marko leijaili etapeissa vaivattomasti minun pidellessäni kiinni nousuköydestä jalat alhaalla. Olin sukeltanut 38 vuotta ja sukelluksen keskeisin taito oli jäänyt oppimatta! Yritin analysoida osaamattomuuttani. Päädyin siihen, että taipumukseni sukeltaa aina vähän alipainoisena jalat alhaalla johtui alitajuisesta pelosta nousta kesken etapin jalat edellä pintaa. Näin kävi eräälle sukellusparilleni joskus 70-luvun alkupuolella Park Victoryn hylyllä.

Tämän masentavan havainnon jälkeen aloin tarkkailla oman sukeltamiseni lisäksi muiden sukeltajien tasapainotusta; jotkut olivat taitavia, toiset aivan onnettomia ja loput siltä väliltä. Lämpimissä vesissä näin paljon pitkään sukeltaneita, joiden tasapainotuksen puutteet koituivat korallien kohtaloksi. Kävin seuraamassa myös laitesukelluksen peruskurssin oppilaiden avovesisukelluksia, jolloin huomasin oppilaiden nosteen hallinnan olevan aivan puutteellista. Jopa tekniikkasukelluskurssien oppilaat joutuvat palaamaan uudelleen koulun penkille opetellakseen tasapainotuksen.

Aloitin tasapainotusharjoittelun itselläni. Pitkästä kokemuksestani ei ollut hyötyä päinvastoin; vanhan pois oppiminen oli pitkä ja tuskainen taival. Allasharjoituksia seuratessani olen samalla tasapainotellut tuntikausia ja vähitellen vanha koirakin on oppinut.

Olen kouluttanut tällä menetelmällä tähän mennessä vain kolme oppilasta. Kokemusta ei siis vielä ole kovin paljon, mutta arvioin varovasti oppilaideni tasapainotustaitojen olevan parempia kuin perinteisellä menetelmällä koulutettujen. Kävin esittelemässä ideaani Lohjan urheilusukeltajille, jotka soveltavat sitä ennakkoluulottomasti jo kuluvan kevään laitesukelluksen peruskurssillaan. Toivon, että kokeilette menetelmää eri puolilla Suomea ja kerrotte minulle kokemuksistanne ja mahdollisista uusista ideoista sen kehittämiseksi. – Timo Vikman

TAIDOT : TASAPAINOTTAMINEN

Lisäharjoitus. Irrota painovyö ja riiputa sitä ensin vasemmassa ja sitten oikeassa kädessä ja lopuksi molemmissa – kuten kuvassa.

Harjoituksia

• OK-merkin vaihtaminen parin tai kouluttajan kanssa

• Pullopaineen tarkistaminen

• Puukon irrottaminen ja kiinnittäminen

• Vara-annostimen käyttö

• Kirjoittaminen muistilevylle

• Räpylöiden riisuminen ja pukeminen

• Painovyön riisuminen ja pukeminen

• Maskin riisuminen ja pukeminen

• Räpylöiden vaihtaminen parin kanssa

• Painovyön vaihtaminen parin kanssa

• Maskin vaihtaminen parin kanssa

Räpylöiden riisumisja pukemisharjoitus tuntuu hauskalta.

– Ensimmäistä kertaa sukellusurani aikana tunsin todella olevani painoton.

joittelusta tuntuu pitkästyttävältä. Siinä kannattaa kuitenkin viipyä riittävän kauan, koska se on koko jatkoharjoittelun kivijalka.

JATKOHARJOITTELU

Kun oppilas on saavuttanut tasapainotuksessa kohtalaisen tason eli ei enää hallitsemattomasti pintaan eikä mätkähdä pohjalle, on aika siirtyä lisätehtäviin. Kokemattomalla sukeltajalla tasapainotus järkkyy heti, kun samalla on tehtävä jotakin. Niinkin pienet asiat kuin sukellusparin tarkkailu, jännitys tai asennon vaihtuminen saavat aloittelijan tasapainon järkkymään. Alussa tehtävien tulee olla riittävän helppoja. Ohessa on lista lisäharjoituksia vaikeutuvassa järjestyksessä.

Alkuvaiheessa, esimerkiksi peruskurssilla, kannattaa kokeilla enintään neljää ensimmäistä harjoitusta. Vaikeammat lisätehtävät sopivat vaikkapa omien taitojen hiomiseen ja jatkokursseille.

UINTIASENTO

Opittuasi säätelemään kelluvuuttasi hengityksen avulla, voit siirtyä uintiasentoon. Liikkumattomuus on edelleen tärkeää. Räpylöitä saa käyttää aluksi vain uintiasennon säilyttämiseen eli estämään jalkojen painumista alas ja kyljelleen kellahtamista. Uidessakin on silloin tällöin pysähdyttävä tarkistamaan, onko kelluvuus neutraali vai pysytkö irti pohjasta vain uintivauhdin vuoksi.

Myös harjoitus, jossa sukeltaja leijuu noin metrin päässä pohjasta ja noutaa pohjalla olevan esineen vain hengitystä käyttäen, on erittäin tehokas.

YHTEENVETO

2007 TAPAHTUMARAPORTEISTA

VUODELTA 2007 SUKELTAJALIITTOON ON SAAPUNUT 11 TAPAHTUMARAPORTTIA SEKÄ TIEDOT

YHDESTÄ KUOLEMAAN JOHTANEESTA SUKELLUSONNETTOMUUDESTA.

1. SUUNNITELTU etappisukellus tehtiin 33 metriin. Kuivapuvun hanska rikkoontui sukelluksen aikana, ja 3-asteinen vesi virtasi puvun sisälle. Seurauksena oli lievä hypotermia ja myöhemmin sukeltajalla ilmeni sukeltajantaudin oireita, joita hoidettiin painekammiossa.

2. SUKELLUKSEN aikana ilman tulo loppui ja sukeltaja ei löytänyt käyttämänsä AGA airin varailmavipua. Sukeltaja joutui turvautumaan hätänousuun noin 9 metrin syvyydestä. Syyksi ilmeni tuntematon laite ja puutteellinen paritarkastus ennen sukellusta. Tapauksesta selvittiin ilman muita seuraamuksia.

3. YKSIN JÄTETYN veneen ankkurointi petti sukelluksen aikana, ja vene ajelehti pois ankkurointipaikaltaan. Sukeltajat uivat pintauintina kohti läheistä saarta. Ohi kulkenut veneilijä poimi sukeltajat kyytiin ja tapauksesta selvittiin ilman seuraamuksia.

4. UUSINTASUKELLUKSELLA 37 metrin syvyyteen sukeltajalle tuli syvyyshumalan oireita ja tasapainotuksen hallinnassa ilmeni ongelmia. Puvun jalkaosaan siirtyi ilmaa, jonka seurauksena noususta tuli hallitsematon. Sukeltajalle annettiin ensiapua ja hänet hoidettiin painekammiossa.

5. SUKELLUKSEN maksimisyvyys oli noin 16 metriä. Nousun alkaessa 10 metristä, tasapainotuksessa ilmeni ongelmia ja sukeltaja pyrki takaisin alaspäin. Tämän seurauksena ilma siirtyi puvun jalkoihin, jalat irtosivat kengistä ja sukeltaja nousi tahattomasti jalat edellä pintaan. Raportin mukaan osasyy tapahtumaan oli liian suuri kuivapuku. Uhrille annetun ensiavun jälkeen tapahtumasta selvittiin ilman seuraamuksia.

6. SUKELTAJA SAI sukeltajantaudin oireita tutustumiskäynnillä painekammioon. Paineistus vastasi 50 metrin syvyyttä ja sukeltajantaudin oireet ilmenivät seuraavana

päivänä. Syitä tapahtuneeseen ei ole tiedossa.

7. SUKELLUSSYVYYS OLI 37 metriä, jossa sukeltajan annostin alkoi puhaltaa. Laite suljettiin ja nousu aloitettiin sukeltajan siirtyessä hengittämään parin varaannostimesta. Nousun aikana sukeltaja avasi laitteensa ja jatkoi hengittämistä omasta laitteestaan. Kaasun vähäisyydestä johtuen sukeltaja siirtyi kuitenkin takaisin parin vara-annostimeen ja sukeltajat nousivat hallitusti pinnalle. Tapaus osoittaa esimerkillisesti, kuinka poikkeavasta tilanteesta voidaan selvitä hyvän harjoittelun ja kokemuksen ansiosta ilman vakavia seuraamuksia.

8. KUOLEMAAN JOHTANUT tapahtuma, jossa sukellus suoritettiin heikossa näkyvyydessä ja virtaavassa vedessä 6 metrin syvyyteen merkinantoköydellä. Pinta-avustaja oli rannalla, ja sukeltajan etäisyys laiturista 13–14 metriä. Kyseessä oli poijuköyden kiinnityssukellus ja painon merkkaus merkinantoköydellä. Tapauksessa ei ole osoitettavissa selkeitä laiminlyöntejä tai turvaohjeiden noudattamatta jättämistä. Tapauksen tutkinta on edelleen kesken.

9. JUOKSUTESTIN AIKANA ja sen jälkeen ilmeni pistelyä ja puutumista vasemmassa jalassa. Ennen maratontestiä kolmena päivänä tehtiin etappisukelluksia (1/päivä) 33–46 metriin. Kahdeksan päivää juoksutestin jälkeen otettiin yhteys lääkäriin, joka määräsi painekammiohoitoon. Neljän hoitojakson jälkeen oireet ovat kadonneet lähes kokonaan.

10. SUKELLUS SUORITETTIIN nitroxilla 25 metrin syvyyteen 35 minuutin alttiinaoloajalla. Veden lämpö oli noin 5 astetta, eikä sukelluksella ilmennyt mitään poikkeavaa. Noin tunnin kuluttua sukelluksen jälkeen ilmeni sukeltajantaudin oireita, kuten ihon marmoroitumista ja myöhemmin

tasapainohäiriöitä. Oireet katosivat yhden painekammiohoitokerran jälkeen.

11. SUKELLUS SUORITETTIIN paineilmalla 42 metriin 12 minuutin alttiinaoloajalla. Suoranoususukellus muuttui eksymisen johdosta etappisukellukseksi. Etapit pidettiin varmuuden vuoksi ylipitkinä. Veden lämpö oli 5 astetta, minkä vuoksi sukeltaja kylmettyi. Vajaa vuorokausi sukelluksen jälkeen ilmeni hengästymistä pienessäkin rasituksessa ja reilun vuorokauden kuluttua raajoissa ilmeni “kirppuja”. Oireet katosivat kahden painekammiohoitokerran jälkeen.

12. PAINEILMASUKELLUS suoritettiin 7 metrin syvyyteen ja se ehti kestää noin 1,5 minuuttia. Kuivapuvun ilmanappi juuttui pohjaan, ja puvun hallitsematon täyttyminen toi sukeltajan väkisin pintaan. Puvun jäykkyys teki sukeltajasta toimintakyvyttömän. Pinta-avustaja irrotti puvun letkun, jonka jälkeen tilanne rauhoittui ja tapahtumasta selvittiin säikähdyksellä.

YHTEENVETO 2007 RAPORTEISTA

Tasapainotuksen ja sukellusasennon hallintaan tulisi kiinnittää jatkuvaa huomiota ja kokeneidenkin sukeltajien tulisi harjoitella näitä säännöllisesti. Huolellisella paritarkastuksella, varusteiden säännöllisellä huollolla ja olosuhteiden huomioimisella on myös oleellinen vaikutus sukellusturvallisuuteen.

Riittävällä perustaitojen harjoittelulla, asioiden kertaamisella ja turvaohjeiden noudattamisella voidaan välttyä monelta ikävältä tilanteelta. Kuten useasta saapuneesta raportista voidaan päätellä, osaamisen, harjoittelun ja kertauksen ansiosta poikkeavistakin tilanteista voidaan selvitä ilman vakavia seuraamuksia.

varusteet

REGULAATTORI ”VIHREÄSTÄ

METALLISTA”

SUKELLUSASU

Luonnonystävän valinnaksi sopii Atomic ST1 -regulaattori. Se on valmistettu ruostumattomasta teräksestä eli on 100 % kierrätettävä. Anatominen suukappale on valmistettu tuplasilikonista. Ruostumaton sisä- ja ulkopuolelta. www.ﬁnnsuit.ﬁ

Vesipedon joulutoivelistalle mahtuu aina yhdet uikkarit. Essenuotomallistosta löytyy vaihtoehtoja joka lähtöön: perinteistä, uusinta uutta ja joukosta erottuvaa. Sukeltaja on persoona altaassakin. Lahkeellisen sew black deco -uimapuvun suositushinta on 55 euroa, Sukeltajaliiton jäsenetuna tuotteista

LUOTAIN VEDENALAISEEN MAAILMAAN

StarFish Sonar -viistokaikuluotaimen avulla löydät sukelluskohteet veden alta. StarFish on ainutlaatuinen uutuus viistokaikuluotain markkinoilla. Pienestä koosta huolimatta saat lähes valokuvan tasoista pohjakuvaa. Hinnat alkaen 3 499 € www.merinorpat.com w inorpat.com

TIE ONNISTUNEISIIN KUVIIN

35–50 W Hid on erittäin tehokas säädettävä, valo- ja videokuvauskäyttöön tarkoitettu valaisin. 3600–5600 lumen valoteholla, 9 000 mA:n NiMH-akustolla paloaika on 1,5–3 tuntia. Goodman-kahva, säädettävä keila ja Stormacase suojalaukku. Ovh 1 850 € www.polarsukellus.ﬁ

Se kestää pakkasta, on vesitiivis ja iskunoiko sukeltaja enää enempää pokkarikameralta toivoa? Olympus 850 SW -kameran 3 x optisen zoomin avulla otat upeita muotokuvia. Kolme herkullista väriä ja litteä metallirunko. 6,4 cm HyperCrystal LCD-näyttö on kirkas suorassakin

LYMPUKSELTA e vesitii estävä. Voiko e ää lympus SW x zoomin muotokuv kullista väriä tallirunko. 6,4 cm Hy D-näyttö on kirkas s isteessa.

PÄTEVÄ ANALYYTIKKO

Analox trimix-analysaattori analysoi hapen, typen ja heliumin osuuden kaasusta. Selkeä näyttö ja helppokäyttöinen. Ovh 1 213 www.polarsukellus.ﬁ

RÄPYLÖI MONIPUOLISESTI

Cressi-Sub Reaction Pro on saanut vaikutteita vapaasukellusräpylöistä.

Niissä on käytetty samankaltaisia materiaaleja ja ratkaisuja kuin

Cressi-Subin vapaasukellusmallistossa, mutta räpylät ovat normaalimituloksena ovat erittäin monipuoliset räpylät, joka toimivat sekä snorklaus-, vapaasukellus- että laitesukelluskäytössä. www.polarsukellus.ﬁ

Aqualunq Safaga -märkäpukujen hihojen ja lahkeiden suissa on tiivisteet, jotka rajoittavat veden sisäänvirtausta. Puvussa on pitkät hihat ja lahkeet sekä selkävetoketju. 5,5 mm neopreenia.

Maahantuoja: Ursuk Oy

aahantuoja:

a lahkeiden suissa on tiivis et, veden sisäänvirtausta. on hihat j hkeet sekä 5,5 mm

Myynti: Jälleenmyyjät ympäri Suomen

PELASTUSNUKKE

Hengenpelastustaidot kuuluvat jokaiselle uimataitoiselle. Virallinen pelastusnukke hengenpelastusharjoitteluun. www.essenuoto.com

RKKYMÄTÖN TAPAUS ÄR

JÄRKKYMÄTÖN TAPAUS

JÄ Atom ikku mas istu valo Erik ilma ww www.essenu

Atomic Aquatics SubFrame on vahva kaksiikkunainen maski. Atomic Aquatics antaa maskin kehykselle 30 vuoden takuun. Maski istuu hyvin ja näköalue on laaja. SubFrame on valokuvaajan kaveri UltraClea-linssien ansiosta. Erikoisvalmisteiset linssit läpäisevät valon ilman, että värit muuttuvat. www.ﬁnnsuit.ﬁ A te lah M M

SUKELLUSPÄIVÄKIRJA:

Päivämäärä, Date Kerrat/vuosi, Dives/YearAika/vuosi, Time/Year Yhteensä kerrat, Total DivesYhteensä aika, Total Time

13.12 2004136/2004

Sukelluspaikka, Diving Place

Punainenmeri

Pinta-aika, Surface Time ________ Ryhmä, Group ________

Alas klo, Down Time

Paine ennen Pressure Before ________ Ilmankulutus 1/min. Air Consumption Paine PressurejälkeenAfter ________

Sukellusvanhin, Divemaster

Osku Puukila

Havainnot, Observations:

Suurin syvyys, Maximum Depth Alttiinaoloaika, Bottom TimeSukellusaika, Dive Time

min

Suoritetut etapit, Deco Stops 9 m _________ 6 m __________ 3 m __________

Ylös klo, Up Time ________ Ryhmä, Group ________

Näkyvyys m, Visibility mVeden lämpö °C Water Temperature °C Ilman lämpö °C Air Temperature °C

Sukelluspari, Dive Buddy

Pekka Tuuri

Toinen sukellus Thistlegormin hylkyyn. Tarkoitus oli hylyn sisällä kuvata videolla autoja ja moottoripyöriä ja noustessa kannelle siellä olevaa junaa ja tykkejä. Pekka oli myös valinnut kohteekseen laivan kyljessä olevan aukon, jossa roikkui kivasti kasveja, ja minä olin taustalla sukeltava malli. Sukellus meni suunnitelmien mukaan ja saimme tarvittavan materiaalin videolle ja kameralle. Hylky on todella vaikuttava, joten pitää päästä vielä joskus uudestaan.

Vettenalaiset Vehkeet Joensuusta

On aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan... Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot:

Regulaattorihuollot, Happipuhdistukset, Säiliöiden pesut ja puhdistukset, Kuivapukuhuollot, vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot, Kompressorien happipuhdistukset, Kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus... proudly designed & made in carelia, Finland

ERÄRAATE

Ukkolantie 4, 80130 Joensuu 013 – 285240, 050 – 5722690

IANTD Sukelluskoulutus

- ROVANIEMEN URHEILUSUKELTAJAT RY

- CMAS P3 801

- CMAS M3 166

- NAUI INSTRUCTOR 47589

- VAPEPA-SUKELLUSKOULUTTAJA

- SUKELTAJALIITON HALLITUKSEN JÄSEN

SUKELLUSLEIRI HOSSASSA

Sukellus-Hossa ry:n toimintaleiri 29.6.–4.7.2008

Leiri sisältää 2–4 sukellusta päivittäin: etsintämenetelmien harjoittelua, suunnistusta ja työsuorituksia, haastavan tehtäväradan sekä syväsukellusta.

Leirin hinta on 350 €/viikko. Hintaan sisältyvät kämppämajoitus, ruokailut (aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala) saunominen joka ilta, sukellukset ja ilmahuolto.

Leirin kotisivu: http://personal.inet.fi/yhdistys/sukellus-hossa tai Sukeltajaliiton sivujen kautta, seurahaku –> Sukellus-Hossa e-mail: kekku.k@dnainternet.net

KARI BACK

Sukelluskuvauksen Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut 2008

Jokaiseen sarjaan voit osallistua kolmella kuvalla.

TÄNÄ VUONNA ei järjestetä Sukelluskuvauksen SM-kilpailua erikseen. PM-kilpailun pisteet määräävät suomalaisten ottamien kuvien paremmuusjärjestyksen, ja niiden joukosta valitaan myös Vuoden Sukelluskuva. Lisätiedot ja kilpailun säännöt www.sukeltaja.fi/kalenteri.

Kilpailukuvat toimitetaan cd:llä tai dvd:llä 1.11.2008 mennessä osoitteeseen: Sukeltajaliitto ry, Sukelluskuvauksen PM Radiokatu 20, 00093 SLU

SUKELTAJALIITTO RY

KILPAILUSARJAT

A Makrosarja

Pohjoismaiset vedet

B Normaali/laajakulma

Pohjoismaiset vedet

C Luova sarja

Pohjoismaiset vedet

D Vapaa kuvamuoto

Pohjoismaisten vesien

ulkopuolella

E Kalan muotokuva

Pohjoismaiset vedet

F Vapaa kuvamuoto

Allaskuvaus (sisä- ja ulkoaltaat)

puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516 sähköposti: office@sukeltaja.fi www.sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITTO RY

HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAIKKA YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Toiminnanjohtaja

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.ﬁ ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi. To Kri puh kris

Sari Nuotio puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.ﬁ

Toi Sar puh sar

Toimitussihteeri

Kristiina Karila puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.ﬁ

Koulutuspäällikkö

Mika Rautiainen puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.ﬁ

Jäsensihteeri

Rik puh riku

Riku Verkkomäki puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.ﬁ

Sukeltaja-lehden ilmoitusmyynti

Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 5840 156 vm.kt@kolumbus.ﬁ

Nuorisopäällikkö

Heli Laukkarinen puh. (09) 3481 3190 heli laukkarinen@sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 sähköposti: office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

KUVA: MIKKO SAAREILA