Page 1


EI AURINGON LASKUA . EI HENGENPELASTAJAA. EI KUKKASORTSEJA JA HELLEHATTUJA. EI JÄITÄ JA KUPlIVIA JUOMIA .


PÄÄKI OITUS

maailman

Pudotuspeli

4/2002

Päätoimittaja

Jouko Laitinen, jouko.raitinen@susl.fi

Nuorilla näyttäisi menevän hyvin. Moniarvoisessa yhteiskunnassa meillä vanhemmilla on suorastaan suorituspaineita si itä, että lapsemme saavat harrastaa mahdollisimman paljon. Ta~ontaa on riittävästi, myös lajivalikoima lisääntyy koko ajan.

Toimituspäällikkö

Minna Pajamies, minna.pajamies@onnionmarcom·fi Toimitussihteeri

Leena Koivumäki, leena.koivumaki@pp.inetfi Art dlrector

Yr"Ö Klippi, yka@k(;ppidm.fi

Toisaalta harrastamisen lopettaneita nuoria on yhä enenevässä määrin, esimerl<iksi sukeltavista nuorista arviolta 30 %. Harrastamisen lopettamisesta käytetään yleisesti käsitettä drop-out. Monien harrasteiden tarjolla ollessa olisi jotenkin luontevaa ajatella, että toisen lajin drop-out on toisen drop-in; eli nuoren lopettaessa toisen harrastuksen, hän aloittaa jonkin toisen. Tämä ei kuullosta pahalta. Valitettavasti osa intensiiviseen harrastamiseen kyllästyneistä nuorista lopettaa kuitenkin kokonaan organisoidun harrastam isen. Ilmiö on tutkijoiden mukaan sama stressistä johtuva väsymisreaktio kuin aikuisillakin, bum-out.

.JulkaisiJa:

Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry. Radiokatu 20, 00093 SLU, puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, email: office@susl.slu.fi www.susl·fi Toiminnanjohtaja Brita Ikävalko Toimitus:

Onnion MarCom Oy, Vanhan-Mankkaan tie 12, 02180 Espoo, puh. (09) 4359 8950. Ilmoitusmyynti:

Reijo Vainio, Uudenmaankatu 10 B 61, 20500 Turku, puh.lfax (02) 251 3141, r. vainio@saunalahti.fi Repro: Mediatehdas Oy, Helsinki Painopaikka: Oy ScanWeb Ab, Kouvola Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. I Vuositilaukset (E(Jff"J': {"65Ivuosi), puh'" (09) 3481 2258 tai office@susl.slu.fi

Sukeltaja-lehti on Suomen Urheilusuke/tajain Uitto ry:n jäsenlehti, osoitteellinen jakelu 12 000 kpl, ISSN 1237-1688

Tämähän on jo huolestuttavaa. Bum-out lapsilla? Eikö harrastusten tarl<oitus ole juuri päinvastainen - virl<istää ja antaa voimia jaksaa arjessao Aikuisten ihannoima suorittaminen näyttää siis siirtyvän oman toimintamme kautta salakavalasti lasten harrastuksiin. Suomalainen "suorittaja-lapsi" aloittaa hyvin varhain: vuosia ohjelmoitua toimintaa päiväkodeissa ja kuusi-seitsenvuotiaana kouluun. Myös harrastukset tu levat mukaan varhain: SLU:n tilastojen mukaan urheilulisenssejä on myönnetty runsaasti jo alle kouluikäisille lapsille. Hyvää tarl<oittava toiminta kääntyykin itseään vastaan. Kun tarl<oitus on, että lapsille ta~otaan kehittävää ja mielekästä toimintaa, toiminnan liika aikuismainen suorittamisvaatimus karl<ottaakin nuoret lajin parista. Lapsi hahmottaa suorituspaineet ja tekemättömät tehtävät hyvin eri lailla kuin aikuinen. Tästä syystä aikuisen on vaikea nähdä lasten stressaantumista, saati siihen johtavia syitä. Asiaan voidaan vaikuttaa. Vanhempina voimme pohtia, kuinka paljon ja kuinka usein lasten on hyvä olla pois kotoa harrastusten vuoksi, jotta koulu -harrastus-yhdistelmästä ei tul isi yl itsepääsemätöntä taakkaa nuorelle. Kun t iedämme, että yliharrastaminen saattaakin kääntää harrastamisen antoisasta toiminnasta rasitteeksi, tehdään sukellusharrastuksen asiantuntijoina sukeltamisesta nuorille laji, jonka harrastaminen on lapselle virl<istävä kokemus ilman suorituspaineita. Tehdään se niin, että harrastus toimii lapsen, ei aikuisten ehdoilla.

Sukeltaja-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilyttämisestä ja palauttamisesta.

Hyvää syksyn jatkoa, JOUKO LAITINEN

Sukeltaja


<J [ ~

\

Sisällysluettelo

~ r---------------------------.-~~--

Pudotuspeli ..................... 3

Unelma elää seuraavassa kuvassa ....6 Linkkejä vedenalaiseen kuvaukseen .. 12 Muotokuva aarrelaivasta .......... 13 Aikamme kiistellyin kuvaaja ........ 16

Sukellushistoriaa Stralsundissa ...... 20

Uusi näkökulma sukeltamiseen

Ennätyksiä nuorten räpyläuinnissa ... 32

Vedenalainen valokuvaus avaa uuden näkökulman sukeltamiseen. Joillekin se tarjoaa puhtaasti visuaalisia nautintoja, joillekin taas mukavan mausteen itse sukellustapahtumaan. Vedenalaista valokuvausta oppii parhaiten käytännössä, onnistumisen ja erehtymisen tietä. Myös jotkut sukellusseurat jä~estävät aiheesta jäsenille avoimia kursseja. Mikä vedenalaisessa kuvauksessa kiehtoo ja miten sitä voi oppia? Tutustu Suomen kuvaajien parhaimmistoon ja innostu itsekin kokeilemaan. Sivut 6-1 1.

Norppasivut .............. . ..... 33 Leni Riefenstahl 100 vuotta SUSL tiedottaa

................. 36 Aikamme kiistellyimmäksi kuvaajaksi nimetty Leni Riefenstahl täytti 100 vuotta elokuun lopulla. Riefenstahlin tuotanto ensimmäisistä ohjaustöistä viimeksi julkaistuun vedenalaiseen elokuvaan ulottuu I 930-luvulta tähän päivään. Monipuolisen taiteilijan elämästä, urasta kolmannen valtakunnan kuvittajana ja ehkäpä maailman vanhimmasta naissukeltajasta sivuilla 16-19.

Kannen kuva: Per Olov Jansson harjoitteli etäisyyden arviointia uimastadionilla vuonna 1958. Kamera oli Robot 24 x 24 mm, tehtaan pallomaisessa alumiinikote/ossa. Huoml Kannen kuvan varusteet eivät sovellu sukeltamiseen.

Sukeltaja

Sukeltaja 5/2002 ilmestyy joulukuussa. Toimituksellisten tekstien aineistopäivä on 18.10. IImoitusaineistot tulee toimittaa viimeistään 4.1 1.2002.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset kirjallisesti. Suomen Urheilusuke/tajain Uitto ry. Radiokatu 20, 00093 SLU tai affice@sus/.slu.fi Sukeltaja

Aineistopäivät toimitukselliselle materiaalille ja ilmoitusaineistoille 2002 Tekstit IImoitusaineistot Ilmestyy 5/2002 18. 10.2002 4. 11.2002 joulukuu 2002


Vapaasukellus on monipuolinen laji Vapaasukellus on sukeltamista ilman paineilmalaitteita, pelkästään hengitystä pidättäen. Apuvälineinä vapaasukeltajilla ovat räpylät, maski ja tarvittaessa myös snorkkeli. Vapaasukelluksen lajiki~o on varsin laaja, ja kilpailuja järjestetään niin joukkue- kuin yksilökilpailuinakin. Vapaasukelluksen kattojä~es­ tön A.I.D.A:n MM-kilpailulajeja on tällä hetkellä kolme. Suomessa toimiva valtakunnallinen vapaasukellusseura FDTF liittyi SUSL:n jäseneksi syksyllä 2002. Lue lisää lajista ja sen kilpailutoiminnasta sivuilta 28-31.

Vedenalainen tutkimusasema

Saksan Stralsundissa sijaitseva vedenalainen tutkimusasema on tutustumisen arvoinen paikka. Alun perin yhdeksän metrin pituisessa ja 60tonnin painoisessa Helgolandissa on tutkimustilat neljälle hengelle. Se sisältää dekompressiotilan ja 6,5 metrin pituisen työtilan lisäksi nukkumatilat. Itse asema ei enää ole tutkimuskäytössä, vaan osa paikallista merimuseota. Sivut 20-21.

Sukeltaja 4/2002 kirjoittajat: Taru Aalto, Tia Hietanen, Sari Häkkinen, Leena Koivumäki, Jouko Laitinen, Jouni Leinikki, Leo Männistö, Elisa Nurmi, Jukka Nurminen, Minna Pajamies, Vesa Putkonen, Mika Rautiainen, Erkki Siirilä. Sukeltaja 4/2002 kuvaajat: Jari Hovikorpi, Tapio Huttunen, Per Olov Jansson, Leena Koivumäki, Jouko Laitinen, Markku Laurikainen, Jouni Leinikki, Leo Männistö, Vesa Niemi, Jukka Nurminen, Jorma Poikolainen, Pekka Perätalo, Leni Riefenstahl, Tomi T. Salo, Erkki Siirilä, Timo Vikman.


f:

8

r

1. PARAS JA ITSELLE TÄRKEIN VA-KUVA Kuvan tarina ja kuvaustilanne tai -kohde. Miksi kuva on tärkeä?

2. VA-KUVAUS HARRASTUKSENA Mikä va-kuvauksessa viehättää ja minkälaisia haasteita se antaa?

3. VA-KUVAUKSEN TEKNIIKKA Joko digitaalikamerat pärjäävät perinteisille kameroille?

4. MITEN VA-KUVAUSTA VOI OPPIA?

J]

5. KUVAAJA VAI SUKELTAJA? 6. IKUINEN ETSIJÄKÖ? Mikä on va-kuvauksen ikuinen haasteesi ja unelmasi.

~ Vesa Niemi 47, mittarihuoltaja/sukeltaja, harrastanut va-kuvausta 26 vuotta 1. Parasta ja tärkeintä kuvaa on vaikea määrittää - paljon on erilaisia kuvia, joita arvostaa kovasti. Ehkä yksi hauskimmista kuvista on napoleon kalan suudelma, jonka sain tallennettua ruudulle vuosia sitten. Kuvaustilanteessa ruokimme näitä jättiläisiä; niin sanottu sukeltajanvala oli silloin laittaa kananmuna nenän kärkeen, josta "napu" tuli sen noutamaan. Tällöin sain tallennettua tilanteen juuri oikealla hetkellä, kun tunnelma oli herkimmillään. (Valitettavasti Vesa ei etsinnöistä huolimatta löytänyt napukuvaa. Ehkä joskus toiste saamme tilaisuuden ihailla sitä.) 2. Kiva tapa viettää aikaa veden alla. Etsiä kohteita ja vangita ne ruudulle. Veden alla toimittaessa aika on suhteellisen rajattu; maksimiaika rajoittuu 1-2 tuntiin kerrallaan, jossa ajassa kohde on paikallistettava. Määrättyä kohdetta etsiessä voi mennä vuosia. Jotain en ole saanut kamerani eteen koskaan, vaikka olen tehnyt satoja sukelluksia. Tämä tekee vedenalaisen kuvauksen todella haasteelliseksi 3. Digitaalikamerat alkavat pä~ätä jo perinteisille, mutta kaluston hinta on vielä niin korkea, että se rajoittaa siirtymistä perinteisistä kameroista digitaalikameroihin. Kuvien näyttäminen suuremmalle yleisölle vaatii kalliit dataprojektorit, kun taas perinteisen dian esittäminen heijastettuna seinälle onnistuu suhteellisen edullisin välinein. Laadukkaat digikamerat, ja niihin sopivat kotelot ovat myös järkyttävän hintaisia. Kuvien arkistointi tuntuu perinteisillä kuvilla olevan turvallisempaa. 4. Kuvausta veden alla voi oppia alaa harrastaneen kaverin kanssa. Käymällä sukelluskuvauskurssin, joita ainakin Kouvolan seudulla on jä~estetty. Muutama kurssi on myös jä~estetty Hossan sukellusleirin yhteydessä.

Sukeltaja

5. Se riippuu aina tilanteesta, mikä on sukelluksen kohde. Etelän vesille mentäessä ei tulisi mieleenkään jättää kameraa pois matkasta. Siellä tuntuu, että kuvaaja nimitys olisi enemmän kohdallaan. Kotimaassa taas vesien ollessa kuvauskelvottomassa kunnossa liikun veden alla sukeltajana. 6. Ikuinen unelma va-kuvauksessa on törmätä harvinaisiin ja ainutlaatuisiin kohteisiin, ja saada tallennettua ne filmille. Pääasiallisesti odottaa merten suuria eläviä, ja pääsyä niiden läheisyyteen kameran kanssa.

Jukka Nurminen 23, kauppatieteiden ylioppilas, harrastanut va-kuvausta yhdeksän vuotta 1. Vedenalaisessa valokuvauksessa on eri alalajeja, joiden väliltä en pysty nimeämään yksittäistä parasta tai tärkeintä kuvaa. Olen valinnut viimekesän lempikuvani, jossa mielestäni yhdistyy moni kuvilleni asettamistani tavoitteista. Se on myös osoitus esimerkillisestä ja palkitsevasta parityöskentelystä, jota ilman sukeltajan tallentaminen vedenalaisessa maisemassa on vaikeaa. 2. Vedenalainen valokuvaus avaa sukellusharrastukseen uuden ulottuvuuden. Sukelluskohteiden ki~o on loputon, mutta va-


0, ,

1

[

KUVA: JUKKA NURMINEN

Kuvassa Markus Suihko lokuvaus saattaa tehdä yksittäisestäkin sukelluskohteesta lukuisten sukellusten arvoisen. Kuvaaja voi tallentaa eliöitä ja maisemia tai ihmisen ja vesielementin suhdetta. Näiden aihepiirien variaatiot tallennettuina eri kuvakulmista eri tekniikoilla ta~oavat kekseliäälle kuvaajalle palkitsevan, mutta haastavan aiheympäristön. Parhaassa tapauksessa kuvaaja onnistuu ottamaan ennennäkemättömiä kuvia, mikä ei ole lainkaan mahdotonta vähäisen harrastajamäärän vuoksi. 3. Digitaalikuvaus on oma valokuvauksen muotonsa. Olen vannoutunut filmin ystävä enkä ole juurikaan seurannut digitaalikameroiden kehitystä. Paljon saa tapahtua ennen kuin digitaalisuus voittaa filmin notkean sävyalan ja hehkun. Etenkin vedenalaisessa maisemakuvauksessa digitaalitekniikka näyttää olevan vaikeuksissa. 4. Vedenalaisvalokuvausta oppii parhaiten tekemällä sitä. Se on volyymilaji, jossa kokemus on valttia. Alalta löytyy hyvää kirjallisuutta. Nopein tapa on kuitenkin ehkä matkia kokeneiden kuvaajien kuvaustekniikoita ja kuvia. Intemet tarjoaa myös hyvää tietoa. Ohessa muutama esimerkki: Jim Church - Essential Guide to Nikonos Systems ISBN: 1-881652-04-1 Martin Edge - The Underwater Photographer ISBN: 0-240-514-335 www.yup.org.uk Nuorten kuvaajien foorumi. 5. Aloin kuvata kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä sukellusmatkallani muutaman päivän sukellusten jälkeen. Sen jälkeen kamera on ollut vedessä melkein joka

kerta. Olen vedenalaiskuvaaja. Näen maiseman aina linssin läpi. Vedenalainen kuvaus ei ole millään lailla ylivertaista pintakuvaukseen nähden - valokuvauksellinen intohimoni vain kohdistuu veden alle. 6. Pyrin aina ottamaan yhä kauniimpia kuvia. Tavoitteena on kuvan harmonia, puhuttelevuus ja rytmi. Kuvan tulee olla teknisesti mahdollisimman hyvä ja sillä tulee olla tarkasteluarvoa. Pitkän aikavälin tavoitteenani on kuvata mahdollisimman laajasti vedenalaista luontoa ja maisemaa.

Pekka Perätalo 47, käyttöinsinööri, harrastanut vakuvausta noin 20 vuotta 1. Mahdollisia kuva-aihioita on monia, mutta valitsin kotimaisen keväisen jäänaluskuvan Verlasta; kuvassa aurinko kuultaa kirkkaan, noin puolen sentin paksuisen jään lävitse toimien rajapintana kahden erilaisen maailman välillä. 2. Kuvauksessa on parasta, että se antaa keinon välittää viesti vedenalaisesta maailmasta sekä toimii "muisti pankkina" erilaisista sukellusmatkoista tai tilanteista. Haasteena lyhyen kuvaussession aikana otetut valotteet ja onnistuminen niissä. 3. Digikalusto tulee hiljalleen, mutta kuvaresoluutio ei vielä riitä suurennoksiin. T ulevaisuudessa kaluston hinta laskee ja kuvien laatu paranee, joten digikuvaus tulee olemaan varsin varteen otettava kuvien tallennusmuoto.

4. Paras aloitus on käydä jokin alan peruskurssi, ja sen jälkeen ainoastaan kovaa ha~oittelua sekä virheistä oppimista. 5. Voi sanoa, että molempia tilanteesta riippuen. Suomen kesävedet eivät juuri innosta kuvaamiseen, mutta syksyn ja kevään aikana kamera on aina mukana. Samoin etelän reissuja ei voisi kuvitella ilman kameraa. Ylivertaista on olosuhteiden antama haaste, jossa on talletettava jokin tilanne rajatussa ajassa. Usein tehtävän joutuu uusimaan moneen kertaa saadakseen halutunlaisen otoksen. 6. Kuvaus antaa AINA haasteen koska vedenalainen maailma ta~oaa yllätyksiä, joihin on vastattava nopealla reagoinnilla. Hyvä ja onnistunut otos on ikuinen unelma, jossa kokonaisuus tyydyttää. Eli hommaa riittää.

,~

UJ

0...

~

UJ

0...

~ Sukeltaja


1. PARAS JA ITSELLE TÄRKEIN VA-KUVA Kuvan tarina ja kuvaustilanne tai -kohde. Miksi kuva on tärkeä?

2. VA-KUVAUS HARRASTUKSENA Mikä va-kuvauksessa viehättää ja minkälaisia haasteita se antaa?

3. VA-KUVAUKSEN TEKNIIKKA Joko digitaalikamerat pärjäävät perinteisille kameroille?

4. MITEN VA-KUVAUSTA VOI OPPIA? 5. KUVAAJA VAI SUKELTAJA? 6. IKUINEN ETSIJÄKÖ? Mikä on va-kuvauksen ikuinen haasteesi ja unelmasi.

Jorma Poikolainen 43, projektipäällikkö, harrastanut va-kuvausta I5 vuotta 1. Hyviä kuvia on paljon, mutta tämä kuva on yksi tämän vuoden parhaista. Otos on otettu helmikuussa 2002 Bonairella, ja kohteena on suolalaivojen lastauslaiturin pilaristo. Kuva on yksi noin 40 kappaleen sarjasta, ja kohde oli aika lailla tavallisuudesta poikkeava. Suunnittelimme mallin Oorma Manninen) kanssa otokset muutaman sukelluksen aikana ja jälkeen - tässä sommittelu ja valaistus ovat aika lailla kohdallaan. Syvyysvaikutelmakin on aika kiva, ja diakuvanakin tätä jaksaa katsella. 2. Aloitin urheilusukelluksen vuonna 1977, joten haasteita pitää jo ollakin, että harrastusta tulee jatkettua. Siirryin ammattilaiskalustoon sukelluskuvauksessa vuonna 1998, ja sen jälkeen rajana onkin ollut vain oma mielikuvitus. 3. Jos tavoitteena on maksimissaan A4koko inen tuloste, julkaisu Intemetissä tai jopa kuva jossain julkaisussa, niin varmaan uusimmat digirungot esim. Nikonin Dl 00 ja Canonin D60 (kumpikin jo 6 megapixeIin kamera) ovat riittävän hyviä, mutta kunnollisella jä~estelmäkameralla otettujen diakuvien laatuun digikuvat eivät yllä. Itse skannaan diat Nikonin diaskannerille - hidasta, mutta tiedostotovat parhaimmillaan 12 megapixelin kokoluokkaa, joten resoluutio ja sävyt siis riittänevät kohtalaisen hyvin julkaisukäyttöönkin. 4. Va-kuvauksesta on useita erinomaisia ki~oja (esim. Amazon.comissa) - ja sitten vaan kuvaamaan Ua paljon). Sukellustaitoa ei pidä unohtaa myöskään - mitä haastavammat olosuhteet, sen vaikeampi on saada kunnollista jälkeä aikaan Ua vielä kajoamatta koralliin, tai muuhun vedenalaiseen luontoon ".). 5. En ole enää vuosiin sukeltanut ilman kameraa, mutta en myöskään sukella ilman

Sukeltaja

kaveria tai oikeastaan mallia, joten kyllä olen myös sukeltaja ja sukelluskouluttajakin. 6. Asuin perheeni kanssa (ulkomaan komennuksen ajan) Thaimaassa vuosina 1998-200 1, jolloin sukelluskuvia pääsi ottamaan ympäri vuoden. Mielellämme jatkaisimme samaan tapaan jossakin päin tropiikkia ".

Tomi T. Salo 28, tekn. yo (tietotekniikka), harrastanut va-kuvausta kolme vuotta 1. Tärkein va-kuvani on helppo valita, mutta kysymykseen miksi se on tärkein, on vaikeampi vastata. Kuva on ensimmäisenä kesänä, jolloin otin vedenalaisia valokuvia.

Kuvasin muiden muassa Park Victoryltä rullan mustavalkokuvia ilman salamaa, ja niiden joukosta yksi nousi ylitse muiden. Kuva on Parkin keulalta pohjan tuntumasta ja ehkä se tavoittaa vedenalaisen maailman tunnelmasta jotain sellaista, jota harvoin olen saanut kuvaan yhtä hyvin. 2. Tämä ei ollut kantavana ajatuksena kun va-kuvauksen aloitin, mutta va-kuvaus tuo kyllä haasteiden myötä sukellukseen uudenlaisen ulottuvuuden. Park Victoryllä olen käynyt yli 50 kertaa ja ilman kameraa voisi välillä tuntua, että on nähnyt siellä jo kaiken . Va-kuvaajana taas tuntuu siltä, että hyvien kuvien ottamisen suhteen olen hädin tuskin raapaissut siellä pintaa". 3. Digitaalikamerat alkavat olla monessa suhteessa todella lähellä filmikameroita Ua toisissa paljon edellä), mutta toistaiseksi eletään vielä välivaihetta. Digitaalijärjestelmärungoissa kuvasensorien koot ovat vielä selvästi pienemp iä kuin filmiruutu, mutta optiikat samoja - eli optiikoissa on paljon filmikäyttöä varten tehtyjä kompromisseja, jotka digitaalikäytössä ovat turh ia. Erityisesti tämä haittaa laajakulmakuvausta, joka vedenalaisessa kuvauksessa on lähes elinehto. Muuten olisin jo valmis hyppäämään digitaalikelkkaan ja filmiitä eteenpäin olen siihen jo pitkälti siirtynytkin. 4. Onnistuneeseen va-kuvaukseen vaaditaan silmää kuville - tilaisuus hyvän kuvan ottamiselle pitää nähdä ennen kuin ryhtyy mihinkään itse kameran kanssa. Kai tät äkin voi opetella, mutta en oikein tiedä miten. Joka tapauksessa tässä kannattaa yrittää kehittyä jo pinnan yläpuolella. Toiseksi vaaditaan tekniikan ja valon käyttäytymisen tuntemusta: tietoa siitä millaisia kuvia on ylipäänsä mahdollista ottaa ja kyky luopua mahdottomista tehtävistä jo ideointivaiheessa tai viimeistään ennen laukaisimen painamista - filmikamerassa on ta~olla vain 36 ruutua per sukellus ja niitä ei ole varaa haaskata kuviin, jotka on tuomittu epäonnistumaan. Tästä löytyy paljon tietoa alan


ki~oista, mutta omakohtainen kokeilu ja virheistä oppiminen on myös välttämätöntä. 5. Sukelluksella olen aina ensin sukeltaja, tosin sukeltaja joka katselee aina ympäristöään "sillä silmällä". Tilanteen tullen ryhdyn kuvaajaksi, mutta vain hetkeksi, koska kuvan ottamiseen keskittyessä kaikki muu tuppaa unohtumaan ja se voi olla vaarallista, erityisesti vaativammilla sukelluksilla. 6. Unelmana on ottaa kiinnostavia kuvia asioista ja paikoista, joita kukaan ei ennen ole kuvannut. Paremman puutteessa käyvät myös asiat ja paikat, joita on kuvattu ties kuinka paljon ... Mitään "suurta päämäärää" minulla ei niinkään ole mielessä. Tässäkin tärkeintä on matka Oa tulokset matkan varrelta), ei päämäärä.

Tapio Huttunen 49, putkihitsaaja, harrastanut va-kuvausta noin 20 vuotta 1. Paras kuvani ei ole still-kuva, koska kuvaan ainoastaan videolle. Filmejä en ole laittanut paremmuusjärjestykseen, koska jokainen on oma tarinansa. 2. Kuvaus hanrastuksena on erittäin kiehtovaa, koska sukelluksien jälkeen, kun filmi on valmiina alkaa uusi nojatuolimatka syvyyksiin. Haasteena pyrin parempiin lopputuloksiin. 3. Videoinnissa ainakin ero on ollut kuin siirtyisi Suomenlahdelta Punaiselle merelle. 4. Oikotietä kuvauksiin ei ole. Ensin on opittava sukeltamaan hyvin erilaisissa olosuhteissa ja sen jälkeen kuljettamaan kuvauskalustoa mukana. Harjoittelemalla kuvausta jatkuvasti. 5. Nykyisin enimmäkseen kuvaaja. Vedenalaista videofilmiä näkee harvemmin ainakin harrastajatasolla. Kaikki muistavat kuitenkin Cousteaun filmit. Niitä on innostavaa katsoa uudelleen ja uudelleen. 6. Näin alan hanrastajana yksi kohde vielä kiehtoisi. Se on T ruk Lagoon Tyynellä merellä.

Robot-kamera otti sarjakuvia, noin 4 kuvaa sekunnissa. Otos uimahypystä vuodelta 1958. Kuva: Per Olov Jansson.

TEKSTIN KOONNUT: LEENA KOIVUMÄKI

Vastaajien valitsemat kuvat on otettu tämän päivän parhaalla kalustolla. Vastapainona Per Olov "Prolle" Janssonin kuvia 1950-10-luvun kalustolla - omatekoisella ja ostetulla.

Sukeltaja


World Leaders in Diving Equipment Teehnology

SA~a~~!~ II] ~~ IVA-KAMERAT I SIMRAD

~.

.

milrl!l®

~

TARWIiLL Oy Vedenalaistekniikka

Erittäin hyvä ja selkeä sivusto, joka tutustuttaa lukijan vedenalaiseen kuvaukseen. Käsittelee aihepiiriä ripeästi ja laaja-alaisesti. Lisäksi Ocean Optics ta~oaa kalustotietoa, onhan kyse alan parhaimmistoon kuuluvasta kaupasta Euroopassa.

Varaa ajoissa !

Nikon

www.scubo.oboutcom/ Iibrary/weekly/oo062100.htm

PALVELUA SINUA VARTEN

KUVA·

Samantyylinen sivusto kuin edellinen. Osa artikkeleista on yhteisiä oceanopticsin kanssa, mutta tämä ta~oaa vielä muutakin luettavaa.

PAlJULAOY Hämeenkdtu 1, 20500 Turku Puh.(02) 233 2383 FdX (02) 251 0382

• fI((j),V-,qlIt!la lkuliauKset • rYil3tiikisikliluotau1cset • rtkiJo"diTtJl(ill,sonaQi • IIIfOnikeilLlsonarif,

www.yup.org.uk Video Ray Mini ROV '. alle. 12000 E

lloxus Scan vffsfökaikuluotBin alkSi410 E

04(1,7,161318,040-7161319, 04().5509006 www.loxus.com

Sukeltaja

• '

I

Scannaavat Sonarit alk. 11500 e

,. l(a //(jztto;n:;~t

• iStlWHffso/'iit

Sivuston jäsenet voivat lukea kuukausittain vaihtuvaa kurssimateriaalia. Lukijat voivat äänestää toistensa valokuvia ja ostaa valokuvausvälineitä. Lisäksi sivusto tarjoaa satoja alan artikkeleita ja välinevalmistajien koostaman kuvaustarvi ketietopan kino

www.oceonoptics.co.ukJ Library.html

Nikonos ~ + salama 58-105 vedenalaisjärjestelmä meiltä vuokralle.

'JJ0

www,undelVVoterphotography.com

Suuri määrä lyhyitä artikkeleita, joissa esitellään monia vakuvauksen osa-alueita ja tekniikoita. Mukana on myös kontaktitietoja, kilpailutietoja yms.

Urheilu- ja ammattisukellus-Iaitteet Kompressorit ja Sukellusjärjestelmät Kammiot, Työkalut, ROVit, Sonarit Valaisimet, Kamerat,Videot, Puhelimet Letkustot, Kaapelit, Letkut Liittimet ja Huolto

. I

Suurimpia ja jlarhaimpia laitevalmistalla:

KOONNUT: JUKKA NURMINEN

www.exploreuw.com/sc 02000.htm

P158, (Kirunkuja 5 ),21201 Raisio Puh. (02) 436 4400 - Fax (02) 437 3110 Sähköposti: tarwell@kolumbus.fi rauli.lahteenmaki@tarwell.fi

'il/ed".Ir1liJ'fil,,-gies Qy

Linkkejä vedenalaiseen valokuvaukseen

Nuorille, alle 30-vuotiaille vedenalaiskuvaajille suunnattu keskustelufoorumi. Tarjoaa mahdollisuuden kansainväliseen tutustumiseen ja oppimiseen. SivustoIla on tärkeimmät tapahtumat ja linkkejä välinevalmistajien sivustoille. Jokainen jäsen saa lähettää sivustolle oman biografiansa ja perustaa oman kuvagalleriansao Tervetullut lisä vedenalaiskuvauksen harrastajien keskuuteen.

Vedenalaiskäyttöön tarkoitetut kamerat: www.nikonuso.com/ uso_home/homejsp www.seaandsea.com

Kamerakotelovalmistajat: www.subol.com www.seolux.de www.nexusomerico.com www.seocom.com www.oquotico.co www.ikelite.com

Salamalaitteet: www.nikonuso.com/ uso_home/homejsp www.seoondseo.com www.subtronic.de www.hortenberger.de www.ikelite.com

Varusteet: www.ulcs.com

Oppaita vedenalaiseen valokuvaukseen KOONNUT: MIKA RAUTIAINEN (LÄHDE: WWW.AMAZON.COM)

Digital Imaging for the Underwater Photographer: Computer Applications for Photo Enhancement and Presentation, Jack Drafahl, Sue Drafahl. Amherst Media, 200 1; ISBN: 158428061 1. The Underwater Photography Handbook, Annemarie Kohler, Danja Kohler. Stackpole Books, 1999; ISBN: 0811729664 The Art & T echnique of Underwater Photography, Mark Webster, Grant Bradford. Fountain Pr Ltd, 1998; ISBN: 0863433529


Näkymä Vrouw Marian kannella. Taustalla kaksi päivänvalolamppua. Vasemmalla massiivinen takamasto. Nikonos RS, 13 mm, SB-I 04 ja SB-I 05, Fuji 400F.

Onnistuneiden vedenalaisten valokuvien edellytyksenä on hyvä kuvauskalusto. Ei riitä, että kameravarustus kestää vesimassojen rutistuksen ja käytön rasitukset. Lisäksi kuvaaja tarvitsee myös juuri oikeanlaisen kamerakokoonpanon pystyäkseen tallentamaan kaunista vedenalaista maailmaa. Mutta entä kun kohde on niin vaativa tai erikoinen, että perinteinen kuvausvarustus ei riitä? • • Suomen rannikkoalueen hylkykuvaus on vaativaa, sillä siinä yhdistyvät kaikki vedenalaista valokuvausta hankaloittavat tekijät: hyväkuntoiset hylyt ovat usein syvällä, kohde on iso ja näkyvyys huonosta olemattomaan. Kaiken lisäksi leväkukinnat Iy-

hentävät parhaan työskentelyajan muutamiin jaksoihin vuodessa. Ajoitus oli kriittinen myös kesäkuun alussa Suomen merimuseon vuotuisella leirillä, jossa varustamani kolmihenkinen retkikunta otti Vrouw Mariasta muotokuvia. Ajatus Vrouw Marian muotokuvauksesta heräsi viime kesänä nähtyäni Petri Puromiehen hylystä ottamia kuvia Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Silmiinpistävää kansikuvassa oli taustassa vallitseva runsas valo. Se tarkoitti, että oikeissa olosuhteissa ja oikealla tekniikalla hylystä voitaisiin ottaa ennennäkemättömän laajoja kuvia; suuri yleisö näkisi nyt ensimmäistä kertaa, miltä aarrelaiva todella näyttää syvyyksissä levätessään. Uskoin kuvista olevan apua myös Suomen merimuseolle heidän tutkimustyössään. Alusta asti oli selvää, että tarvitsisin kolmijalan. T utkittuani asiaa totesin tarvitseva-

ni peräti yhdeksän metriä korkean kolmijalan, jossa olisi riittävä määrä pituutta Vrouw Marian keulan kohotessa viisi metriä pohjan yläpuolelle ja perän jopa kuusi. Minun pitäisi päästä selvästi hylkyä korkeammalle pystyäkseni kuvaamaan sitä yläviistosta. Jalusta mahdollistaisi kuvauksen lähes pimeässä 40 metrin syvyydessä, jossa kameran valotusajat ovat pitkiä - nopean filmin käyttö ei tullut kysymykseen sen huonon laadun vuoksi. Projektiin sopiva jalusta löytyi itähelsinkiläisestä maanmittausliikkeestä. Se oli saksalainen Nedo, suurin laatuaan. Jalusta varustettiin kolmella jatkopalalla, pallonivelellä, kameran pikalukituksella sekä laikalla, joka mahdollisti kaikkien eri pituuskombinaatioitten käytön. Ei muuta kuin peilistä lumikengät jalustan jalkoihin ja mereen testaamaan. Neljänkymmenen metrin syvyydessä ei-

Sukeltaja


f

/

vät yllätykset ole tervetulleita. Vaikka tällaiset projektit ovat aina askel tuntemattomaan, on hyvin valmisteltu jo usein puoliksi tehty. Harjoittelimme sukellusparini jukka Marttilan kanssa jalustan käyttöä rantavedessä. Siirsimme sitä, nostimme ja laskimme, kallistimme ja suuntasimme, eli simuloimme kuvaustoimintaa itse hylyllä. Kuvasryhmälläni oli vain viisi päivää aikaa suorittaa kuvaukset. Päätavoitteena oli kuvata hylyn keulaa, ja mikäli päivät riittäisivät, myös sen perää. Ensimmäisellä sukelluksella tutustuimme keulaan, arvioimme näkyvyyden, mittasimme syvyydet jalustalle ja vallitsevan valon kameran matriisimittaimella, sekä päätimme ensimmäisen kuvakulman. Seuraavalla sukelluksella laskimme valmiiksi avatun jalustan pohjaan ja siirsimme kolmijalan kuvausetäisyydelle. Vasta seuraavana päivänä pääsimme kuvaamaan . "Kliks", kamera kiinni pikalukituksella, jalusta ylös neljän metrin korkeuteen oikeaa alaperspektiiviä varten ja tarkennus. Leijuin lankalaukaisin kädessäni metrin jalustan taakse. Kuulen sulkimen avautuvan ja sulkeutuvan, uudelleen ja uudelleen. Kuvakulman vaihto, painan Iankalaukaisijaa... Tulen Marttilan kanssa pintaan maskiemme miltei hörpätessä vettä hymykuoppiemme kautta 26 ruutua vai otettuna. Rannikkotykistökillan G-veneemme kapteeni Santtu Saarinen työntää kahvat kaakkoon ja ajamme Turkuun pikakehitystä varten. T estirulla kertoi sen mitä olimme halunneet nähdäkin: vaikeinta kuvaamisessa on rajaaminen minimaalisen valon takia. Olin pitänyt kameraa hiukan liian vinossa. Kahden aukon automaattimittaukseen perustava ylivalotustekniikkani osoittautui menestyksekkääksi, tosin Vrouw Marian keu lan alaparrut häipyivät kuvissa hämärään. Päätimme lisätä hiukan valoa käsivalaisimil la pimeimpiin kohtiin ja muotokuva olisi valmis.

Sukeltaja

Käytännössä vedenalainen työskentely jalustan kanssa oli suhteellisen suoraviivaista. Tärkeäksi seikaksi osoittautu i selkeä visio halutusta kuvasta, jonka jalustan käyttö mahdollisti. Eri vaihtoehtojen puntarointiin ja kolmijalan tarpeettomaan siirtelyyn ei 40 metrin syvyydessä ole mahdollisuuksia. Runsaan 10 kilon vedenalaisesta painostaan huolimatta jalustan siirtely onnistui muutamalla voimakkaalla räpyläpotkulla ilman, että laitoin ylimääräistä ilmaa pukuun tai liiviin - suuren ilmamäärän tyhjentäminen olisi ollut 14 minuutin alttiinaoloaikaan nähden liian työlästä ja aikaa vievää. Pisimmillään jalusta o li kuusi metriä korkea, mikä riitti keulan ja perän alaviistoperspektiiveihin. A ikaresurssit eivät antaneet myöten kuvata hylkyä yläperspektiivistä, joka olisi vaatinut 8-9 metrin kolmijalkaa. Olen tyytyväinen kuvauksen tulokseen ottaen huomioon projektin vaikeustason sekä annetut aikaresurssit (vain 6 rullaa filmiä). Kuvissa näkyy mielestän i määrätietoinen halu ja selkeä mielikuva tavoitteesta, sekä tehokas ja uhrautuva ryhmätyöskentely. Tämän kaltainen vedenalaiskuvaus ei koskaan ole sooloaktiviteetti. Kiitos kuuluu yhtälailla kaikille projektiin osallistuneille eli jukka Marttilalle sekä Santtu Saariselle. Hankkeen aikana koin kiivenneeni jyrkkää oppimiskäyrää ja ottaneeni ensimmäiset tärkeät askeleet kohti vedenalaiskuvauksen erikoistekniikan hallintaa. Näiden kokemusten rohkaisemana olenkin jo suunnannut katseeni seuraaviin projekteihin. TEKSTI JA KUVAT: JUKKA NURMINEN

Email: jkustoo@hotmail.com Vedenalaiskuvaaja Jukka Nurminen kuvasi Vrouw Maria -museohylkyä erikoisrakenteisello kalustolla Suomen merimuseon leirillä kesäkuun alussa 2002. Hän on The Young Underwater Photographers -ryhmän jäsen (www.yup.org.uk).


Aikamme kiistellyin kuvaaja Viime vuosisadan kenties ristiriitaisin taiteilija, valokuvaaja Leni Riefenstahl täytti elokuussa 100 vuotta. Monivaiheisen uransa tanssijana, näyttelijänä, palkittuna dokumentaristina ja kuvaajana viettänyt Riefenstahl on kiistatta aikamme suuria kuvaajia. Elokuvan historioissa hänet kuitenkin sivuutetaan usein vain maininnalla. Ura Hitlerin Saksassa ja asema ehkäpä maailman parhaana propagandaelokuvien ohjaajana on lyönyt lähtemättömän leiman Riefenstahlin julkisuuskuvaan.

hopeamitalin Venetsian Biennalessa 1932. Tapaaminen Adolf Hitlerin kanssa ja siitä seurannut Numbergin natsipuolueen puoluepäivien filmatisointi "Uskon voitto" vuonna 1934 nostivat Leni Riefenstahlin Saksan suureksi tähdeksi. Seuraavien puoluepäivien filmatisointi "Tahdon riemuvoitto" palkittiin kultaisilla mitaleilla niin Venetsian elokuvajuhlilla (1935) kuin Pariisin maailmannäyttelyssä (1937). Kansallissosialistinen sivujuonne on esillä myös Riefenstahlin toisessa palkitussa dokumentissa vuoden 1936 Berliinin olympialaisista. Elokuvan johdanto esittää kreikkalaista kulttuuria, ja loppu jakautuu kahdeksi osaksi "Kansojen juhla" sekä "Kauneuden juhla". Dokumentti voitti kultaisen mitalin Pariisissa (1937), maailman parhaan elokuvan palkinnon Venetsiassa (1938) se-

• • Leni Riefenstahlin vedenalaisia valokuvia kuvaillaan useissa lähteissä maailman hienoimmiksi koskaan otetuiksi vedenalaisiksi kuviksi. Vastaavan laatuarvosanan saa lähes koko Riefenstahlin elokuva- ja valokuvatuotanto. Syntymäpäivänsä kunniaksi Riefenstahl sai valmiiksi ensimmäisen elokuvansa sitten vuoden 1954. Uusin elokuva kertoo vedenalaisesta luonnosta ja sen kuvaamisesta.

Suuret voitot ja leimautuminen Helene Bertha Amalie Riefenstahl syntyi Berliinissä 22.8. 1902. Onnellisen nuoruuden tiukan isän ja suojelevan äidin kanssa viettänyt Leni aloitti varsinaisen taiteellisen uransa tanssijana. Näyttelijänä Marlene Dietrichin aikalainen Riefenstahl niitti mainetta 1920- ja 30-luvuilla suosituissa vuoristoelokuvissa. Ensimmäinen oli hänelle varta vasten kirjoitettu rooli Dr. Amold Fanckin "Pyhä vuori" -elokuvassa (1926). Ohjaajan ja dokumentaristin ura aukeni I 930-luvun alussa. Vuonna 1931 Riefenstahl perusti filmiyhtiön ja aloitti ohjaajana niinikään vuoristoon sijoittuvassa elokuvassa, "Sininen valo -vuoristolegenda Dolomiiteilla", jossa hän myös esitti pääosan. Filmi sai

Mitä hienompi kasvomaalaus, sen suurempi suosio. Kuva sarjasta Nuba af Kau.

kä Kansainvälisen olympiakomitean myöntämän olympiapalkinnon (1939). Vuonna 1956 "Olympia"-dokumentti valittiin yhdeksi maailman kymmenestä parhaasta elokuvasta. Riefenstahlin merkittävinä taiteel lisina ja teknisinä ansioina ohjaajana luetaan usein kameratekniikan edistyksellinen käyttö. Esimerkiksi Numbergin puoluekokouksen filmatisoinnissa nähdään ajalle ennennäkemättömiä kuvakulmia korkeilta paikoilta tai maakuopasta kuvatuissa otoksissa, tai vastaavasti vauhtia, jota siihen mennessä käsivaraisilla kameroilla ei oltu saatu aikaan.

Maineen ja häpeän rajamailla Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet Leni Riefenstahlin vietti vuoroin vankilassa, vuoroin tarkoin vartioituna. Hänen omaisuutensa takavarikoitiin, samoin kuin hänen tuotantonsa. Vuonna 1949 oikeus määritteli Riefenstahlin natsipuolueen kannattajaksi, mutta ei kieltänyt häntä ha~oittamas­ ta ammattiaan. Oikeudenkäynnit seurasivat toisiaan Riefenstahlin taistellessa niin omaisuutensa takaisin saamisesta kuin maineensa puhdistamisesta. Omaisuutta ei palautettu, mutta mm. Riefenstahlin ja Hitlerin suhteen kuvauksella julkisuutta saaneet Eva Braunin päiväki~at todistettiin väärennöksiksi. Leni Riefenstahl kuvaa elämänkerrassaan sodan jälkeisiä vuosikymmeniä jatkuvien pettymyksien sa~ana, aloitettuina projekteina ja hiekkaan huvenneina elokuvina. Vähä vähältä Saksan kuuluisimmasta kaunottaresta tuli taiteilija, jonka työllä ja henkilöllä oli lähinnä sensaatioarvoa, ja jonka ystävät olivat harvassa. Toimeksiantajat ja rahoittajat loistivat poissaolollaan. 1954 Riefenstahlin vuosikymmen aikaisemmin valmistunut elokuva "Tiefland", esitettiin Cannesin festivaalien yhteydessä erillisessä näytännössä, kun virallinen Saksa kieltäytyi Jean Cocteaun pyynnöistä huolimatta asettamasta elokuvaa festivaalien viralliseen kilpailusa~aan.

Hemingwayn kirjoista tuttu Afrikka

Sukeltaja


Leni Riefenstahl opetteli sukeltamaan 72-vuotiaana.

muodostui Riefenstahlille ammatillisen uran uudeksi lähtöpisteeksi. Ensimmäisen matkansa mantereelle hän teki vuonna 1956. Neljä vuotta myöhemmin, 60-vuotiaana Riefenstahl tutustui sudanilaiseen Nuba-heimoon, jonka parissa hän eli useita kuukausia.Yhtä maailman viimeisimmistä luonnonkansoista kuvaavista kuvateoksista tuli maailmanmenestys: "Die Nuba" julkaistiin vuonna 1973, "Die Nuba von Kau" vuonna 1976 ja "Mein Afrika" vuonna 1982. Valokuvaaja Riefenstahl sijoitettiin uudelleen maailmankartalle.

Uusi, vedenalainen maailma Riefenstahlin kiinnostus vedenalaiseen maailmaan, sai alkunsa taiteilijan ollessa jo varttuneessa 70 vuoden iässä. Korkean ikänsä vuoksi Riefenstahlia ei hyväksytty Mombasan saksalaisen sukelluskoulun kursseille, joten hän väärensi syntymäaikansa 20 vuotta myöhemmäksi - ja läpäisi kurssin. Varsinaiseen kuvaamiseen Riefenstahl kertoo syttyneensä nähtyään Douglas Faulknerin ottamia vedenalaisia kuvia. Vedenalaisten ihmeiden kuvaamisesta Riefenstahl kirjoittaa muistelmissaan vähän, mutta kuvat kertovat sitäkin enemmän. Riefenstahlin sukellusmatkat ovat suuntautuneet mm. Karibialle, Intian Valtamerelle ja Punaiselle merelle. 94-vuotiaana Riefenstahl kuvasi hailajeja Kookossaarilla ja sukelsi tiettävästi vielä 96-vuotiaanakin Papuassa. Kuvauksen satoa on julkaistu näyttävinä kuvakirjoina: vuonna 1978 ilmestyi koralleis-

ta kertova "Korallipuutarhat" ja vuonna 1990 "Vedenalaiset ihmeet". Oman I OO-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Riefenstahl sai valmiiksi ensimmäisen elokuvansa lähes 50 vuoteen. "Impressionen Unter Wasser" näytettiin saksalaisranskalaisen kulttuuri kanava Arten ohjelmistossa taiteilijan syntymäpäivän aattona.

Kiinnostus kasvaa Leni Riefenstahl on pitänyt useita valokuvanäyttelyjä eri puolilla maailmaa. Tokiossa vuosina 1991-1992 esillä ollut näyttely Riefenstahlin tuotannosta ja urasta nähtiin osittain myös Kuopiossa sekä Milanossa ja Roomassa. Kiinnostus Riefenstahlia ja hänen tuotantoaan kohtaan on kasvanut viime vuosina. Taiteilijan elämästä on ki~oitettu useita elämän kertoja, tehty väitöski~oja ja dokumentteja. Oman elämäntarinansa hän julkaisi 1987. Tiettävästi Hollywood suunnittelee dramatisoitua kertomusta hänen erikoisesta elämästään. TEKSTI: MINNA PAJAMIES KUVAT: LENI RIEFENSTAHL PRODUCTIONS

Hiustähti. Kuva Malediiveiltä. Merivuokko. Kuva Karibialta.

Sukeltaja


List채tietoa mm, seuraavista l채hteist채: WW'N.leni-riefenstohl,de (viralliset kotisivut ja selailtavat kuvapankit) WW'N,germon-woy,com!cinemolriefhtml WW'N,komero.co,uklfeotureslleniriefenstohl,html WW'N,brightlightsfilm,comI26Iriefenstohl,html

A Memoir, Leni Riefenstahl. First Picador USA, 1995, ISBN 0-312-1 1926-7, A Potrait of Leni Riefenstahl, Audrey Salkeld, Jonathan Cape, 1996, ISBN 0-224-02480-9, Sukeltaja


Saksan pohjoisrannikolla, tunnin päässä Rostockista sijaitseva Stralsund on kiinnostava matkakohde. Sukeltajalie sen tekee mielenkiintoiseksi paikkakunnalla eläkepäiviään "viettävä" vedenalainen asunto, Helgoland.

Kuuluisa habitaatti • • Helgoland on osa Stralsundin pikkukaupungin merimuseota ja -akvaariota. Vedenalainen tutkimusasema, "habitaatti", löytyy sataman yhteydessä sijaitsevalta ulkonäyttelyalueelta (Nautineum Dänholm). Habitaattia katsomaan pääsee Suomesta helposti, onhan läheiseen Rostockiin Hangosta nopea lauttayhteys. Sataman näyttelytilat ovat auki keväästä syksyyn. Helgolandiin voi kuitenkin tutustua myös talvella sopimalla käynnistä museon kanssa erikseen. Silloin tulijan vastaanottaa sataman portilla entinen merikarhu Michael Mäuslein, jonka seurassa voi tutkia I 960-luvun lopulla rakennettua tutkimusasemaa. Habitaatti toimi tutkimusasemana 60- ja 70-luvulla Saksassa sekä kymmenkunta vuotta Atlantin takana. Merenpohjalla asumisessahan käytiin I 960-luvulta alkaen samanlaista ennätystehtailua ja kansallisuuksien kilpaa kuin avaruuden valloituksessa. Neuvostoliitto vastasi Ranskan ja Yhdysvaltain kokeisiin omalla Mustallamerellä sijainneella habitaatillaan. Lopulta habitaatit jäivät harvinaisiksi. Saturaatiosukellus, sukelluskellon ja laivan kannella sijaitsevan painekammion yhdistelmä, todettiin tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi työskentelytavaksi varsinkin öljynporauksessa; Michael Mäuslei-

Sukeltaja

Helgoland-habitaatti Itämeren rannalla Stralsundin Dänho/menissa.

Akvanauttien makuuhuone on karun yksinkertainen.

Michael Mäuslein ihmettelee vanhoja laitteita habitaatin sukellusvälinevarastossa.

nin mukaan vedenalaisille asumiskokeille tyypilliseen tapaan myös Helgoland-kokeilut vaativat uhreja. Ainakin kaksi sukeltajaa menehtyi. Toisen onnettomuuden syy oli hengityskaasun väärä koostumus.

den yhteydessä. Sukellusfirma Drägerin tehtailla Lyypekissä rakennetun Helgolandin kokeita johti saksalainen meriekologian professori Otto Kinne. International Scala -lehden suomenkielinen painos lokakuussa 1969 kertoi Helgolan-

Vanhoja lehtileikkeitä Arkistossani on lehtileikkeitä monista asumiskokeista veden alla: Bond, Link ja Cousteau olivat alan uranuurtajia. Ruotsalaisen Gösta Fahlmanin nimi mainitaan Havaijilla tehtyjen kokei-


SUKELLUS· VÄLINEET dista seuraavasti: "Merentutkimuksessa alkoi uusi, tulevaisuuteen viittaava luku, kun ensimmäinen saksalainen vedenalainen laboratorio Helgoland upotettiin Pohjanmeren pohjalle tänä kesänä. Projekti asettaa Saksan liittotasavallan samanarvoiseksi toisten, samantapaista merentutkimusta harjoittavien kansakuntien rinnalle." Lähelle Helgolannin saarta vuonna 1969 sijoitettu asumus oli alun perin yhdeksän metrin pituinen, 60 tonnin painoinen ja sen halkaisija oli kaksi ja puoli metriä. Muista yksityiskohdista Scala-lehti mainitsee seuraavat: "Sisältä se on jaoteltu dekompressiotilaan ja 6,5 metrin pituiseen työhuoneeseen, ja siinä on työ- ja nukkumatilat nelihenkiselle miehistölle. Erillään on lisäksi varsin suuri keittiö, samaan tapaan kuin liikelentokoneissa, sekä suihku huone ja korkeapainewc."

Uusia ratkaisuja "Energian ja painekaasun huollolle keksittiin teknisesti uusi ratkaisu", Scala jatkaa, "uiva poiju, joka on ankkuroitu vedenalaiseen laboratorioon niin hyvin, ettei se voi irrota pahimmallakaan myrskyllä. Tämä poiju välittää myös jatkuvaa radiopuhelin- ja televisioyhteyttä pohja-aseman ja ulkomaailman välillä. Mikäli poijun kautta tuleva huolto katkeaa, ei miehistöllä ole vaaraa; aluksessa on hätätilanteita varten kaasuvarastot, sähköenergiaa, ravintoa ja juomavettä kahdeksi viikoksi." "Tiedemiehet työskentelevät aluksen laboratorion lisäksi myös meren pohjalla", Scalan nimeltä mainitsematon reportteri kertoo. "Silloin he ovat aina kiinni köydessä, jotta voimakkaat virrat eivät kuljettaisi heitä eksyksiin pimeällä merenpohjalla. Tutkijoiden apuna ovat lisäksi aseman ympärille si-

joitetut iglot (vedenalaiset pelastuskellot). Ne suovat heille suojaa työpaikan läheisyydessä. Iglossa voi viipyä kaksi sukeltajaa vähän aikaa, ne on varustettu varasukelluslaittein ja ilmanpuhdistuslaittein, ja niistä on radiopuhelinyhteys keskukseen." Intemational Scala kertoo Helgolandin ensimmäisen tutkimusprojektin sujuneen erinomaisesti ja lisää: "Kymmenen päivän vuoroissa työskentelee nyt kolme ryhmää, kussakin neljä tiedemiestä. Ensimmäistä vuotta varten on laadittu seuraava ohjelma: veden lämmön mittaus, virtausten nopeuden ja suuntien mittaus, paikoittainen planktonpyynti, meren pohjalle vaipuvien aineiden keruu sekä pieneliöiden ja pienimpien kasvi muotojen tutkiminen. Lisäksi istutetaan hummerintoukkia ja -poikasia vedenalaisille sorakentille sekä tutkitaan tärkeitä kala-, rapu- ja simpukkalajeja, joita mahdollisesti voitaisiin kasvattaa ja lihottaa keinotekoisissa vedenalaisissa tarhoissa. Lääketieteellisessä tutkimusohjelmassa puolestaan selvitetään veden alla pitkään oleskelevan ihmisen työkykyä."

ja kurssit aloiHelijasta ammattilaiseen löydät meiltä! www.divein.fi

TEKSTI JA KUVAT: ERKKI SIIRILÄ

t0imil'ilta:h:tlilile fIelsiflgissä meJiem rannalla, missä sl'Jk~nuskesk1!lksen !kuwuuNin s!Jjaita. Haluamme kiittää kai~a asiakkaitamme, 0vat vU0sien iVarrella luettaReet meidän ammattitäit00mme kursseista välineisiin. Ja:tikam.me va1iJ.vana edelleen. Tervetu10a Gst0ksilIe! Pohjoisranta 2, 00170 Helsinki. Puh: 09-622 55 44, Fax: 09-6220 13 33 . ndi@diveinJi www.divein.fi .

Sukeltaja


Sukellusonnettornuuden alkuhaita .

Opi auttamaan

Ilmarinta ja -emfyseema

Hukuksiin joutuminen

• • Ilmarinta aiheuttaa rintakipua, hengitysvaikeutta. Potilas kärsii hapen puutteesta ja hengittää nopeasti ja pinnallisesti. Hengitysäänet voivat olla vaimentuneet ja epäsymmetriset. Ilmaa voi karata ihonkin alle (ilmaemfyseema), jolloin sen voi havaita ritinänä ihoa paineltaessa. Jänniteilmarinnassa sydänäänet saattavat kuulua epänonmaalilta paikalta ja potilas voi joutua sokkiin. Hoitona on hapetus ja puoli-istuva asento. Vaikeassa ilmarinnassa potilas tarvitsee rintaontelon tyhjennyksen ilmasta neulan tai muovisen letkun (dreeni) avulla, minkä vuoksi sairaalaan siirto on tarpeellinen. Painekammiota ei tarvita, ellei potilaalla ole myös ilmaembolian oireita.

Tajuttomana pintaan nostettu tai köydellä ylös vedetty sukeltaja voi olla hukkunut, mikäli annostin ei ole suussa, kokokasvonaamari on pois kasvoilta tai se on täynnä vettä. Hukuksissa ollut sukeltaja hoidetaan kuten muutkin hukkuneet. keskeistä on puhallus- ja painantaelvyttäminen. Itse hengittävälIe annetaan lisähappea. Hetkenkin tajuttomuus vaatii sairaalaseurantaa ainakin muutaman tunnin. Näillä potilailla voi olla lisäksi sukeltajantauti tai ilmaembolia.

Happimyrkytys, jos esiintyy kouristuksia Hapella on myrkyllisiä ominaisuuksia liian


o sa II

:,.'

....

:.........;,~._~;.~'"'~!~,i):.................- .. ! ...........\

;'.,. ~.- -. ~ -".' ,',.. ,...... ',->:':"-'~: . :~:-:." . .. '

- -:...:.' ~.'.' '.'

'.-': ..... .' ...

'

--

.....;:;, ..... ,. ,':.'

---~-_

",'~'

.........~--

',~

. - -_.-'......'.: . ~. ~:-'

~., ;.:~ - :O"!:-f&. .,:.:i,~:;;~:~::::'-::.:"J:S'\3;i)z:,

. .• :..•

korkeana pitoisuutena. Sukeltaja voi saada keskushermosto-oireita, mikäli hän sukeltaa puhtaalla hapella yli 7 metriin, paineilmalaitteella yli 70 metrin syvyyteen tai happirikastetulla ilmalla seoksesta riippuen syvyydellä, jossa hapen osapaine ylittää I ,4-1 ,6 kPa. Rajat ovat liukuvia ja niihin vaikuttaa mm. rasitus, hiilidioksidipitoisuus ja sukeltajan sietokyky. Happimyrkytyksen oireita ovat kasvolihasten nykiminen, pahoinvointi, pyönrytys, korvien soiminen, näköhäiriöt ja sekavuus. Ensioireena voi myös olla raju kouristuskohtaus. Sukelluksen aikainen kouristus johtaa herkästi hukkumiseen, mikäli sukeltajalla ei ole kokokasvonaamaria. Sukelluspari saisi tuoda kouristelijan pintaan vasta, kun kouristuksen kramppivaihe on mennyt ohi

.

ja lihakset ovat rentoutuneet. Muuten kurkunpään kramppitila voi altistaa keuhkorepeämälie. Uhri pitäisi tuoda ylös siten, että ilmatiet ovat auki: leuka pidetään nostettuna ylöspäin ja regulaattori suussa. Happirikastetun kaasun hengittäminen lopetetaan pinnalla eli näille potilaille ei anneta happea, ellei tilanne pitkity tai potilas hengittää selvästi huonosti. Kouristava sukeltaja on voinut saada keuhkorepeämän ja ilmaembolian nousun aikana, joten hänet on hyvä toimittaa tarkkailtavaksi sairaalaan, vaikka kohtaus menisikin nopeasti ohi.

Hypotermia ja hypertermia Suomen oloissa vedet ovat kesälläkin kylmiä, joten alilämpöisyyden (hypotermia)

riski on suuri kaikkina vuodenaikoina. Ensiapuna on kylmäaltistuksen välitön lopettaminen sekä uhrin kuivaaminen ja lämpimiin peittoihin kääriminen. Kaikki vakavat hypotermiat on syytä toimittaa sairaalatarkkailuun rytmihäiriöalttiuden vuoksi. Myös ääreisosien (sormet, varpaat) paleltumavammat voivat vaatia sairaalahoitoa. Liialliselle kuumuudelle ja siitä seuraavalle "Iämpöhalvaukselle" (hypertermia) voi altistua Suomessa lähinnä vain helteisenä kesäpäivänä, jos toimii turvasukeltajana ja seisoskelee kuivapuvussa rannalla tai veneen kannella riittävän kauan. Vilvoittelu ja riittävä nesteen nauttiminen riittää yleensä hoidoksi. Vakava "Iämpöhalvaus" voi vaatia suonensisäistä nestehoitoa.

Sukeltaja


, j

--'J

IL-":,./

__ .. -" i

.J

.-", i

'-----.1

I

'~"',~,J

n

-~ ! I

--j

Typpihumala

koostumus selvitetään, koska pahan olon syynä voi olla myös pakokaasujen joutuminen säiliöön täyttövaiheessa.

Typpihumala alkaa vaikuttaa sukeltajaan yleensä 30 metriä syvemmällä. Tällöin sukeltajan toiminta vedessä ei ole järkevää, hän ei piittaa turvallisuudesta ja voi vahingossa vajota niin syvälle, että tajunta alkaa typen vaikutuksesta laskea tai happimyrkytys iskeä. Sukeltaja on myös altis virheille ja paniikilie ja siten myös hukkumiselle. Sukellusparin tehtävänä on havaita parin epäasiallinen käytös ja tuoda hänet pintaan tarvittaessa vaikka väkisin. T yppihumala häipyy välittömästi nousun myötä, ja mitään hoitoa ei tarvita tiukkaa turvallisuuskoulutusta lukuun ottamatta.

Korvavaurioista voi seurata kiusallisia ongelmia. Pyöreän tai soikean ikkunan painevauriot voivat johtaa tasapainohäiriöihin, tinnitukseen ja kuulon alenemaan. Tärykalvon rikkoutuminen veden alla voi aiheuttaa jopa hukkumisen voimakkaan lämpöerosta johtuvan (kalorisen) huimauksen ja siitä seuraavan paniikin takia. Korvavaurion jälkeen ei saa jatkaa sukeltamista ennen kuin korvaspesialisti on tarkistanut tilanteen.

Hiilidioksidimyrkytys

Merisairaus

Hiilidioksidipitoisuus voi nousta liian korkeaksi, jos sukeltaja hengittää pinnallisesti, rasittuu liikaa, hengityslaitteen kuollut tila on liian suuri tai hänen suljetun kierron laitteensa ei poista kunnolla hiilidioksidia kaasukierrosta. Hiilidioksidipitoisuuden noususta voi sukeltajalie tulla tukehtumisen tunnetta, hengenahdistusta, päänsärkyä, pahoinvointia ja pyörrytystä. Liiallinen hiilidioksidi hidastaa reaktioita, aiheuttaa lihasärtyvyyttä ja voi aiheuttaa tajunnan menetyksen. Syvyydessä tulee aina ensimmäiseksi pysähtyä, rauhoittaa hengitys ja levätä, jotta tajunta säilyy. Kun hengitys on tasaantunut, noustaan pintaan, poistetaan laite ja hengitetään raikasta ilmaa. Sukelluskaasujen

Merisairauden oireet helpottuvat yleensä heti, kun sukeltaja pääsee veneestä veteen. Isot mainingit saattavat kuitenkin tuntua melko syvälle, joten kokemattoman ei kannata lähteä veteen ha~oittelemaan oksentamista suukappaleen läpi. Vahvassa pahoinvointilääkityksessä ei pitäisi sukeltaa. Voimakkaasti oksennellut sukeltaja kärsii aina nestehukasta, eikä siten ole sukelluskelpoinen.

Sukeltaja

Korvien painevauriot

TEKSTI: ELISA NURMI,

CMAS M2, Anestesiologion erikoislääkäri, TYKS & MediHeli02,Turku KUVAT: TIMO VIKMAN

Lisätietoa sukellusonnettomuuksista ja niiden hoidosta: Edmonds, Lowry, Pennefather. Diving and subaquatic medicine, 4. painos, Amold, London, 2002. Muth, Shank, Larsen, Der Schwere Tauchunfall, Anaesthesist 2000; 49:

302-316. Muth, Shank, Primary care: Gas embolism, New England Joumal of Medicine 2000; 342: 476-482.


Vettenalaiaet Vehkeet

s,sua,esel

Jo

suorituskykyä, taloudellisuutta

Sisudiesel merimoottorimallisto: • 20-sarja teho 63-235 hv • 612-sarja teho 230-310 hv • 645-malli teho 410 hv • • • • • •

hyvä suorituskyky hyvä tehojpainosuhde pieni kulutus alhaiset päästöt kilpailukykyinen hinta maan kattava huolto- ja varaosapalvelu

Sisudiesel-aggregaatit: • meri käyttöön • maakäyttöön Myös vaihtaen! Hyvä valikoima vaihdossa saatuja moottoreita

Saaristokuljetukset ammattitaidolla: Käytössämme Zaritsa Alexandra ja talvisukelluksiin jäänmurtajahinaaja. Myynti j huolto Tiemestarinkatu 5 20360 Turku puh. 02-253 9502 tai 0400 528 285 Erik Nylund Fax 02-253 9506

Huoml Uudet omat tilat Ukkolantie 4,80130 Joensuu 013-285240,050572 2690

o

ICOM

IC-MS03 Kiinteä meri-VHF

IC-M503

Turvallisuutta vesille Kun valitset välineesi huolella voit lopettaa huolehtimisen siihen. Ankariin olosuhteisiin tarkoitetut Icom meri-VHF -radiopuhelimet ovat osoittaneet kyntensä maailman merillä. Uusin vesitiivis malli IC-M503 on entistä monipuolisempi ja siihen on mahdollista kytkeä lisäkäytlöpaikka HM-134B!

Lisäturvaa DSC:llä! Halutessasi voit kytkeä radioon myös lisävarusteena saatavan 0$-100 D-Iuokan DSC -laitteen ja GPS:n digitaalisten hätäkutsujen läheUämiseksi. Kysy lähimmältä Icom jälleenmyyjältä tai tutustu internetissä www.insalko.fi

Q INSALKD

W'

Oy Insalko Ab PL 156 00181 HELSINKI www.insalko.fi

p.09-6853860 f.09-6853870 insalko@insalko.fi

Sukeltaja


Kestokyvyn äärira· oilla Juha Lehtonen ATLANTIC UNICORN

MERIROMAANI

.JUHA LEHTONEN

Meriromaani, teknisesti ja toiminnallisesti tarkka kuvaus saturaatiosukellus- ja pienoissukellusveneoperaatioista satojen metrien syvyydessä avomerten öljykentillä. Kertomus miehistä ja naisista jotka tekevät työtään huipputeknologian avulla vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Juha Lehtonen on vedenalaiseen teknologiaan erikoistunut merikapteeni, sukeltaja ja sukellusvenepilotti. Monet kirjan tapahtumista perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa. Sidottu, 245 sivua

T .......

Bernie Chowdhury

Nathanie! Philbrick

Patrick O'Brian

VIIMEINEN SUKELLUS

KAMPPAILU MERTA VASTAAN

KUNINKAAN MIES KOMENTA.JAKAPTEENI YLLÄTYSTEN LAIVA

Syväsukelluksen kiehtovan maailman legendaariset hahmot, suurimmat voitot ja karmeimmat tragediat kuvattuina isän ja pojan kohtalokkaan sukellushankkeen kautta. Suomentanut Renne Nikupaavola Sidottu, 395 sivua

www.tammi.net

Valaanpyyntialus Essexin tarina on ajaton kertomus ihmisen sisusta äärimmäisissä koettelemuksissa ja samalla yksi hyytävimmistä todellisuuspohjaisista merikirjoista. Suomentanut Renne Nikupaavola Sidiittu, 311 sivua

Englantilainen Patrick O'Brian kertoo 20-osaisessa romaanisarjassaan Kuninkaallisten merivoimien kapteenin Jack Aubreyn ja hänen ystävänsä ja laivatoverinsa, tohtori Stephen Maturinin urasta Britannian merisodissa Napoleonia vastaan I800-luvun alkuvuosina. Sarjan kolme ensimmäistä teosta on ilmestynyt suomeksi. Suomentanut Renne Nikupaavola

TAMMI

\'


Mitä meriluonnon hyväksi?

• •Tiedevaliokunnan keskuudessa pohdimme asiaa viime vuonna ja tuloksena oli parikin erilaista mallia. Ensimmäinen on harrastajavetoinen. Tiedevaliokunta tai jokin kerho voisi ylläpitää eräänlaista toivelistaa sopivista hankkeista, joita sukellusporukat voisivat toteuttaa. Tiedevaliokunta keräisi tulokset ja julkaisisi ne. Toinen malli olisi viranomaisvetoinen. Se olisi hyvin samankaltainen kuin edellinen, mutta hommaa pyörittämään palkattaisiin ympäristöhallintoon yksi virkamies. Ajatus ei ole täysin mahdoton - tiedän Englannissa näin tehdyn. Tehtävien tulisi olla sellaisia, että harrastajat voisivat ne toteuttaa, mutta samalla niiden tulisi olla riittävän haastavia ja mielekkäitä. Ensimmäiseksi tulee kysymykseen eri eläin- ja kasvi lajien levinneisyyden tutkiminen. Yhden lajin voi oppia

tunnistamaan kuka hyvänsä ja levinneisyystiedoilla on yleensä käyttöä virallisessakin ympäristön tilan seurannassa. Yksi porukka ei yleensä sukella samana kesänä joka puolella Suomen vesistöjä tai edes rannikkoa, ellei sitten ota sitä erityisesti asiakseen vaikkapa meriajokkaan levinneisyyttä tutkiakseen.

Tunnetko meriajokkaan? Meriajokas on monivuotinen, tavallisesti valtameren matalilla hiekkapohjilla viihtyvä heinäkasvi, jota tavataan Suomessa Ahvenanmaalta Helsinkiin. Se kasvaa noin 20-50 cm pituiseksi ja muodostaa parhaimmillaan kauniita, niittymäisiä kasvustoja, mutta usein sen seassa kasvaa muita vesi kasveja. Meriajokas on helppo tuntea, sillä samanlaisia pitkiä, nauhamaisia lehtiä ei ole muilla meressä kasvavilla

vesikasveilla. Makeassa vedessä se ei viihdy. Sen kasvua haittaa myös rehevöityminen, jonka seurauksena vesi samenee, ja levät ja muut vesi kasvit valtaavat meriajokkaan elintilaa tai jopa tukahduttavat sen alleen. Tänä kesänä virisi keskustelu meriajokkaan tilasta Suomen rannikolla. Havainnot olivat ristiriitaisia, mikä johtunee niiden vähyydestä. Sukelluksen harrastajiita saadut havaintotiedot auttaisivat tutkijoita muodostamaan paremman kuvan kokonaisuudesta. Voit löytää meri ajokasta 2-5 metrin syvyydestä hiekkapohjilta ympäri vuoden. Kun näet meriajokasta, ki~aa muistiin paikan sijainti, esiintymän syvyys ja laajuus, pohjan laatu sekä oliko seassa muita kasveja. Ilmoita havaintosi minulle: sähkö posti jouni.leinikki @susl.fi tai gsm 045 6790300. TEKSTI

JA

KUVA: JOUNI LEINIKKI

Sukeltaja


-Terry Maasin sanoja vapaasti lainatakseni: ''Vapaasukelluksessa elät tässä hetkessä niin voimakkaasti, että kokonaisen viikon murheet haihtuvat täysin." Rauhallinen taitto vihreänsiniseen hämärään ja olet osa vedenalaista maailmaa. • • Vapaasukellus on sukeltamista ilman paineilmalaitteita, pelkästään hengitystä pidättäen. Vapaasukeltajalla on käytettävissään ilmaa vain sen verran kuin hänen keuhkoihinsa mahtuu. Apuvälineinä vapaasukeltajalIa ovat räpylät, maski ja tarvittaessa myös snorkkeli. Märkäpuku on välttämätön Suomen viileissä vesissä. Sukeltaminen onnistuu parhaiten, kun olet täysin rento. Valmistauduttaessa vapaasukellukseen hengitetään tasaisesti ja rauhallisesti, jolloin sydämen syke hidastuu ja elimistö rauhoittuu muutenkin. Ylihengittäminen eli hyperventilaatio ei kuulu vapaasukeltamiseen. Hengityksen pidättäminen on taito, jota voi ha~oitella ja jossa voi kehittyä. Terve ihminen voi muutaman kuukauden säännöllisellä ha~oittelulla saavuttaa taidot joiden avulla voi turvallisesti sukeltaa jo syvemmällekin. Lisäämällä muuta yleiskuntoa parantavaa harjoittelua, esimerkiksi juoksua tai pyöräilyä, päästään parempiin tuloksiin. Kuten muussakin urheilussa, huipputuloksiin pyrkivä harjoittelee enemmän ja kiinnittää huomiota myös ruokavalioon. Liian täydellä vatsalla sukeltaminen ei onnistu, mutta toisaalta energiaakin on saatava. Vapaasukelluksessa kilpailut ja ennätykset ovat vain hyvin pieni osa kokonaisuudesta. Sukeltaja on vedessä osa luontoa. Hän liikkuu helposti ja lähes äänettömästi, ilman ylimääräistä laitetaakkaa. Parhaita vapaasukellushetkiä olen kokenut tutkiessani kaikessa rauhassa vedenalaisia näkymiä, vedessä liikkumisesta nauttien. Sukeltaessa mieli tyhjenee turhista ajatuksista ja työpaineet kaikkoavat hetkessä. Monien mielestä vapaasukellus on kuin meditaatiota. Antoi salla vapaasukellusretkellä voikin huomaamatta vierähtää kokonainen päivä.

Varusteet: laatu korvaa määrän Vaikka varusteita ei ole paljon, on niiden laatu tärkeää. Vapaasukellukseenkin on

suunniteltu omia varusteita. Näistä tärkein on maski. Vapaasukellusmaskit ovat ilmatilavuudeltaan pieniä, jolloin arvokasta happea kuluu vähemmän maskin paineen tasaamiseen. Maskeissa on usein myös varsin laaja näkökenttä. Valmistusmateriaaleista silikoni lienee paras. Vapaasukelluksessa käytetään pitkiä räpylöitä, joilla päästään vähemmillä ja rennommilla potkuilla hyvään vauhtiin, ja happea säästyy. Räpylöiden valinnassa vaikuttavat sukeltajan ruumiin rakenne, lihaskunto ja omat mieltymykset. joillekin sopivat paremmin jäykemmät ja toisille löysemmät räpylät. jäykän räpylän käyttö vaatii enemmän lihasvoimaa, kun taas löysempi räpylä toimii hydrodynaamisemmin ja vaatii vähemmän voimaa potkulta. Pääasialliset valmistusmateriaalit ovat muovi ja hiilikuitu, joista jälkimmäinen on ominaisuuksiltaan parempi ja myös kalliimpi. Hiilikuituinen lapa palautuu muotoonsa nopeammin kuin muovilapa, ja säästää tällöin sukeltajan voimia. Monoräpylällä on myös omat kannattajansa. Freediving Team of Finlandissa onkin tehty yhteistyötä eestiläisen Sebakin kanssa paremman vapaasukellusmonon kehittämiseksi. Monorapylän avulla saavutetaan tarvittaessa kova vauhti, mutta sen käyttö on teknisesti vaativampaa. Märkäpuvun tulee olla hyvin istuva ja joustava. Se on yleensä kaksiosainen ja vetoketjuton . Materiaalina käytetään neopreenia, joka on usein pinnoitteeton. Sisäpuolella voi olla kuitenkin pukemista helpottava metalite-pinta ja tarvittaessa ulkopinnassa neopreenia suojeleva kangas. Kangas tekee puvusta kestävämmän, mutta helposti myös liian jäykän. Meidän oloissamme viiden millimetrin paksuinen puku on hyvä valinta, vaikkakin parhaina kesäpäi-

vinä tarkenee myös ohuemmalla puvulla. Housut ovat haalarimalliset tai vain vyötärölle ulottuvat jolloin puvussa on vähemmän nostetta ja painoja tarvitaan vähemmän. Hanskat ja sukat valitaan lämpötilan mukaan, mielellään kuitenkin mahdollisimman ohuet. Painoa tarvitaan vyölle noin 1,5-3 kiloa. Painotus sovitetaan siten, että sukeltajalla on neutraali kelluvuus noin 10 metrissä. Paras mahdollinen painovyö on joustavaa kumia, jolloin se ei haittaa sukeltajan hengitystä. Kuminen painovyö ei myöskään liiku syvyyden lisääntyessä ja puvun puristuessa kasaan. Syvyyssukelluksissa on hyvä käyttää apuna köyttä eli "linjaa". Köyden on parasta olla yhtenäinen ja solmuton. Köysi kiinnitetään pinnalla olevaan poijuun ja toiseen päähän laitetaan pohjapaino, joka pitää käyden suorassa. Köysi näyttää sukeltajalIe oikean suunnan, ja sitä pitkin voi vetää itseään ylös. Köysi toimii tässä tapauksessa myös turvavarusteena esimerkiksi jalkakramppien varalle. Huonossa näkyvyydessä voi sukeltaja kiinnittää itsensä linjaan lyhyellä turvaköydellä, joka kulkee vapaasti linjaa pitkin. Tarpeellinen turvavaruste on myös vapaasukellustoiminnot sisältävä sukellustietokone, esimerkiksi Suunto D3 tai Stinger. Tietokone mittaa syvyyden ja sukellusajan lisäksi myös muita tietoja, kuten etenemisen profiilia ja veden lämpötilaa.

Suurin riski pintaan nousun jälkeen Vapaasukelluksen turvallisuuteen liittyvä ensimmäinen sääntö on: älä koskaan sukella yksin. Myös uimahallissa tarvitaan kaveria. Sukelluskaverille ilmoitetaan aina mitä ollaan tekemässä, ja kaveri valvoo suorituksen alusta loppuun. Riskialtein hetki vapaasukelluksessa on yleensä pintaan nousun jälkeiset 10-20 sekuntia, jolloin sukeltaja kuvittelee olevansa turvassa, mutta hapen osapaine veressä laskee edelleen. Sukeltajan on tarkkailtava omaa kuntoaan, eikä sukeltamaan tule lähteä huonokuntoisena. Myös henkinen rasitus ja stressi vaikuttavat sukeltamiseen. Sukellettaessa avovedessä tulee sääolosuhteet ottaa huomioon, ja käyttää aina apuna poijua ja köyttä. TEKSTI: VESA PUTKONEN KUVAT: JARI HOVIKORPI

Sukeltaja

f


Freediving Team of Finland eli • • FDTF perustettiin vuonna 1999 Suomen valtakunnalliseksi vapaasukellusseuraksi , Keskeinen vaikuttaja seuran toiminnan alussa oli Olli Luokola, Nykyisin seurassa on noin 60 jäsentä, Aktiivisin toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle, Jyväskylään, T ampereelle ja Lahteen, Vapaasukelluksesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä FDTF:n jäseniin omalla asuinseudu llaan, Hei ltä saa tietoa paikallisista ha~oituksista sekä vinkkejä varusteiden valintaan ja ha~oittelun aloittamiseen ,

Harjoitukset ja leirit Seuran harjoituksia jä~estetään Helsingissä talvisaikaan parina iltana viikossa Mäkelärinteen uintikeskuksessa, Tampereella ha~oi­ tuksia järjestetään Tampereen uintikeskuksessa ja Jyväskylässä Aalto Alvarissa, Kesäaikana kaikki yrittävät parhaansa mukaan päästä avoveteen, mutta myös allasha~oit­ telu jatkuu, Helsingissä ha~oitellaan kesäaamuisin Uimastadionin hyppyaltaassa "dynaa" ja lastenaltaassa "statiikkia", Kesällä ja avovesiaikaan jä~estetään useita leirejä ja sukellusretkiä, Syvyyssukellukseen totuttautumiseen ainoa keino onkin itse sukeltaminen, tulokset paranevat vähitellen, Aktiivisen ha~oit­ telun myötä taitto- ja potkutekniikka kehittyvät kehon samalla tottuessa toimimaan syvemmällä, kovemmassa paineessa, Yhdellä köydellä mahtuu mukavasti ha~o itte­ lemaan 3-5 sukeltajaa, Avovesiha~oituksia pidetään enimmäkseen kirkasvetisissä järvissä ja louhoksissa, mutta myös merellä on sukellettu säännöllisesti, esimerkiksi Porkkalan ja Tammisaaren suunnalla,

Kilpailutoiminta FDTF kokoaa vuosittain maajoukkueen, jonka seuraava tavoite on osallistuminen Turkissa Bodrumissa jä~estettäviin MM-kilpailuihin vuonna 2003 (kisapaikka on vielä virallisesti vahvistamatta), Tavoitteena on olla kuuden parhaan maan joukossa, Joukkueen tämän hetkinen taso on kova: Timo Kinnunen sijoittuu staticin rankingissä ensimmäiselle sijalle ajallaan 7 minuuttia 9 sekuntia, Topi Lintukangas teki kesäkuussa uuden ilman räpylöitä sukellettavan constant ballast unassisted -lajin maailmanennätyksen, 48 metriä syvällä sukelluksellaan, Seuran joukkue on aikaisemmin osallis-

Sukeltaja

tunut vuoden 2000 AID,A World Cupiin N izzassa ja vuoden 200 I MM-kilpailuihin Ibizalla, Viime vuoden miesjoukkue (Topi Lintukangas, Jari Hovikorpi ja Timo Kinnunen) sijoittui 16./(joukkueita 29), Naisjoukkueen (Laura Tuominen, Milla Saarinen ja Anne Puustinen) sijoitus oli seitse-mäs/(joukkueita 16), Ensimmäinen kilpailutapahtumamme Suomessa oli, maaliskuussa 200 I Tampereen Hervannan uimahallissa järjestetty Suunto Open, Kilpai lu käytiin joukkuekilpailuna ja lajeina olivat pituussukellus (dynamic) ja hengenpidätys (static), Tänä vuonna vastaava kilpailu pidettiin kesäkuussa niinikään Hervannan uimahallissa,

Koulutus FDTF jä~esti kuluneena keväänä erityisen avovesikoulutuksen seuran uusille sukeltajille, Jatkossa tavoitteena on kehittää koulutustoimintaa yhteistyössä SUSL:n kanssa ja tarjota eri tasoisia kursseja kaikille vapaasukelluksesta kiinnostuneille, Suomen ensimmäinen Apnea Academyn koulutusohjelman mukainen vapaasukelluskurssi pidettiin elokuun alussa Helsingissä Kumpulan maauimalassa ja avovedessä Länsi-Uudellamaalla, Opetuksesta vastasi Apnea Academyn kouluttaja Anne Puustinen , Monet seuramme jäsenet ovat osallistuneet ulkomailla pidetyille vapaasukelluskursseille, Vapaasukellusta on harjoiteltu esimerkiksi Ranskassa Loic Leferrnen opastuksessa ja Italiassa Umberto Pelizzarin kursseilla,

Lajeja jokaisen makuun Vapaasukelluksen lajikirjo on varsin laaja, Kilpailuja jä~estetään niin joukkue- kuin yksilökilpailuinakin, Vapaasukelluksen kattojärjestön AIDAn MM-kilpailulajeja on tällä hetkellä kolme:

Static apnea Hengenpidätys vedessä, kasvot alaspäin pinnalla kelluen, Pisin aika voittaa, Suorituksen aikana turvasukeltajalIe näytetään Okmerkki sovituin väliajoin, SE on Timo Kinnusella ajalla 7 minuuttia 9 sekuntia (maailman ranking 1,) ja ME:tä hallitsee Martin Stepanek ajalla 8 minuuttia 6 sekuntia,

Dynamic apnea Vaakasuuntainen pituussukellus räpylöillä, Muina varusteina yleensä uimalasit ja nenäklipsi tai tavallinen maski, Pisimmälle

päässyt voittaa, Tämän lajin Suomen ennätys, 128 metriä, on Jari Hovikorvella, Maailmanennätys on Herbert Nitchillä 181 metrin tuloksella,

Constant weight eli constant ballast Syvyyssukellus räpylöillä, Sukeltaja sukeltaa ennalta ilmoitettuun syvyyteen ja nousee pintaan samanpainoisena ja pelkästään omia voimia käyttäen, Suorituksessa käytetään apuna köyttä, joka näyttää tietä, Köyteen saa koskettaa vain kerran käännöksen yhteydessä, Suomen ennätys on Jari Hovikorven ja Topi Lintukankaan hallussa 5 I metrin tuloksella, ME:n on tehnyt Herbert Nitch 86 metrin sukelluksella, Tästä lajista on olemassa lisäksi Unassisted-versio, jossa ei käytetä lainkaan räpylöi tä, Sukeltaja etenee rintauintitekniikalla, Tätä monet pitävätkin kaikkein puhtaimpana vapaasukelluksen muotona, Topi Lintukangas teki tässä lajissa kesäkuussa maailmanennätyksen tuloksella 48 metriä, Tämänhetkinen maailmanennätys on David Leen hallussa, 5 I metriä, Kyseinen laji otetaan A IDAn virallisten lajien joukkoon vuoden 2003 alusta, Virallisten kilpailulajien lisäksi on muita lajeja, joilla on omat harrastajansa,

Variable weight eli variable ballast Syvyyssukellus käyttäen apuna enintään 30 kg:n painoa alas mentäessä ja nousu pintaan om in voimin,

No Limits Syvyyssukellus, jossa käytettävällä painolla ei ole rajoituksia, Nousu tapahtuu käyttäen apuna ilmalla täytettävää nostosäkkiä, Tällä tavoin on tehty kaikkein syvimmät sukellukset yhdellä hengenvedolla, Tämänhetkinen ME on Loic Leferrnen 154 metrin sukellus, vaikkakin T anya Streeter paransi juuri ennätyksen 160 metriin (ennätys vaatii kui tenkin vielä AIDAn virallisen hyväksynnän),

Free immersion Syvyyssukellus käsillä köyttä pitkin kiiveten ilman räpylöitä, ME:n on tehnyt Herbert Nitch 92 metrin sukelluksella, TEKSTI: VESA PUTKONEN KUVAT: ANTTI HOVIKORPI


Vapaasukeltajan varusteita, pitkät hiilikuituräpylät ja ilmatilavuudeltaan mahdollisimman pieni maski. Monoräpylää on perinteisesti käytetty räpyläuinnissa, mutta nyt se on myös yksi vapaasukeltajan varusteista. Monoräpylää voi käyttää sekä syvyys- että pituussukelluksessa. Vapaasukellus ei ole suinkaan pelkkää kilpailua tai köyttä pitkin sukeltamista. Vapaasukeltamisessa voi jokainen nauttia kaikenlaisista vedenalaisista maisemista, kuten esimerkiksi hylyistä.

Sanastoa: Apnea: hengityksen pidättäminen Hyperventilaatio, ylihengittäminen: nopealla hengittämisellä tuuletetaan keuhkoista hiilidioksidi pois. Näin ei tule koskaan vapaasukeltamisessa tehdä.


• • Hirmuinen rankkasade otti vastaan Suomen räpyläuintijoukkueen Varsovan lentokentällä heinäkuussa. Puolan Debicassa pidetyt räpyläuinnin nuorten EM-kilpailut olivat tuloksellisesti loistoluokkaa. Heti ensimmäisenä päivänä tehtiin nuorten maailmanennätys. Yhteensä niitä kertyi yhdeksän, joista yksi oli myös aikuisten maailmanennätys. Venäjä oli maiden välisessä kamppailussa selvästi ylivoimainen 37 mitalillaan. Kaikkiaan kilpailuihin osallistui 20 maata ja 159 urheilijaa.

Suomalaisilla hyvä taso Omat kilpailijamme tekivät runsaasti ennätyksiä. Parhaimpana jyväskyläläisen Marko Kolsin 200 metrin B-poikien Pohjoismaiden ennätys, joka passitti ruotsalaisen Valter Olanderin 21 vuotta vanhan ennätyksen muistojen joukkoon. Porilainen Elise Mattsson teki uudet Btyttöjen Suomen ennätykset 50 m:n räpyläuinnissa ja 50 m:n sukelluksessa. B-tyttö-

Erinomaiset puitteet

Vasemmalta: Elise Mattsson, Veli-Matti Pynnönen, Marko Kolsi, Lauri Pajari ja janne Toivola.

jen aiempi sukellusennätys oli 10 vuoden takaa ja ki~attu Kirsi Alaselle. Myös kouvolalainen Lauri Pajari ylsi omiin ennätyksiinsä. Suomalaisten hyvin onnistuneet suoritukset tuottivat suurta iloa. Erityisesti Elisen onnistuminen oli minu lle henkilökohtainen ilon aihe, onhan hän oma valmennettavani. Huolella harjoiteltu kevät tuotti tulosta. Joukkueen tunnelmat olivat muutenkin hyvät koko kisojen ajan.

Kilpailujen avajaistilaisuus pidettiin edeltävänä iltana Debican keskustassa suurella puistoaukiolla, jonne marssimme maittain liput heiluen. Avajaistilaisuudessa kuulimme CMAS:n ja puolalaisten vaikuttajien sekä räpyläuinti -ihmisten puheita, seurasimme marssiorkesterin esitystä ja vannoimme jokainen kisojen urheilijavalan. Debican pari vuotta sitten valmistunut uimahalli oli sisältä upea, mutta näytti ulkoapäin vanhalta hylätyltä tehdashallilta. Paikallisen rakennuskulttuurin ilmentymä ilmeisesti. Uimahalli sijaitsi lähellä hotellia ja jä~estelyt pelasivat moitteettomasti. Kisojen aikana ei nähty kuin kaksi varaslähtöä, mihin lienee syynä yhden lähdön sääntö. Nuorten EM-kilpailut kiinnostivat paikal lista mediaa. Lähtiessämme saimme mukaamme kymmeniä kopioita puolalaisissa lehdissä ilmestyneistä lehtijutuista - valitettavasti vain puolaksi. TEKSTI JA KUVA: TIA HIETANEN


Kummitusta jahtaamassa "Hyvät norppaleiriläiset, polvistukaa eteeni ja toistakaa perässäni: minä norppalei r iläinen, vannon kautta koko Ahdin valtakunnan, olla häiritsemättä kummitustemme rauhaa. Lupaan käyttäytyä kiltisti ja kunnioittaa kummituksiamme, sillä silloin heistä tulee salaisia ystäviäni." Näillä sanoilla alkoi Suomenlinnassa vuoden 2002 valtakunnallinen norppaleiri elokuun toisena torstaina kummituksen luolassa, Pikku Mustalla saarella.

1

Leirin norpat vesielementissään snorklailemassa Suomenlinnan vesillä.

• • Ensimmäinen toiminnantäyteinen leiripäivä alkoi pe~antaina tutustumisretkellä Suomenlinnaan. Retkellä bongattiin Augustin Ehrensvärdin muistomerkki sekä maailman perintö kohteesta kertova seinälaatta. Ohi lipuvissa laivoissa olleet saivat todistaa kummitusjahtilaisten rempseää menoa ja saivat jättikokoisia tervehdyksiä. iltapäivällä tutustuttiin vanhaan laivanrakennus- ja merimiesperinteeseen Jaht i Alma -projektissa, jossa norpat pääsivät kokeilemaan laivaköyden punontaa, naulojen taontaa, justeerisahausta, solmuja sekä karttapalapelin ratkaisua 1900-luvun alun tapaan. Päivän päätteeksi nautittiin Merisotakoulun mahtavasta sadan hengen puusaunasta sekä snorklailusta. Lauantaina leiriläiset pääsi-

vät jahtaamaan kadoksissa olevaa kummitusta toden teolla. Kuvien perusteella, vihjeitä ratkoen löytyi lopulta kummituksen olinpaikka. Leiriläiset palauttivat kummituksen kadottamat kahleet, jotta hän voisi liikkua vapaasti oikean kummituksen tavoin kahleita kalistellen. Oman lisänsä tähän jahtiin toi FST:n kuvausryhmän vierailu. Loppuilta kului snorklailun, introsukelluksen sekä saunomisen merkeissä. Suomenlinnan lautta täyttyi sunnuntaina kotiin suuntaavista leiriläisistä, joi lla oli takanaan vauhdikas kummitusjahti. Leiriläisten salainen ystävä katosi kuitenkin raunioihin, joissa sinäkin sen saatat joskus tavata. Keski-Uudenmaan sukeltajien järjestämälle valtakunnalliselle norppaleirille osallistui nelisenkymmentä 8-IS-vuotiasta norppaa eri puolilta Suomea. Jä~estäjien taholta paikalla oli viitisent oista ohjaajaa ja muita tukihenkilöitä. Leiri järjestettiin osittain poikkeuksellisissa tiloissa, Suomenlinnan Merisotakoululla, johon ei siviileillä tavallisissa oloissa ole asiaa. Leirin yhteistyökumppaneina toimivat Merisotakou lun lisäksi Fazer, Panimoliitto ja Väriveto. TEKSTI: SARI HÄKKINEN JA LEO MÄNNISTÖ KUVAT: LEO MÄNNISTÖ JA JOUKO LAITINEN

sukeltaja


3~

WORPPA

J Valtakunnallinen norlloaralli 9.-1 .11.2002 Aalto Alvari -uima halli, Jyväskylä

Uimataito kunniaan Kuluvana vuonna, heinäkuun loppuun mennessä Suomessa hukkui Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan 120 ihmistä. 64 % maamme aikuisväestöstä on omien sanojensa mukaan uimataitoisia. Kuitenkin puolustusvoimien uintitestien perusteella vain noin 40 % maamme nuorista miehistä osaa uida. 21 % maamme kunnista ei järjestä ala-asteen oppilailleen lainkaan uinninopetusta ja ainoastaan 67 % kuudesluokkalaisista on uimataitoisia. Valtakunnallisen Spläsh!-uintikampanja käynnistettiin elokuun lopulla. Sen lähtökohtana on huoli suomalaisten lasten ja nuorten uimataidosta. Kampanjan tavoitteena on nostaa uinninopetuksen määrää, saavuttaa uimataito 90 %:lIe Suomen kuudesluokkalaisista sekä innostaa koululaiset perheineen vapaa-ajan uinti harrastuksen pariin. Kampanja tuottaa virikkeitä

Uimataidon oppiminen on iloinen ja myönteinen asia. Se on taito, jonka lähes jokainen koululainen voi saavuttaa ja se mahdollistaa monipuolisen vesiliikunnan harrastamisen.

ja malleja sekä uinninopetuksen että vesiliikunnan jä~estämisek­ si ja toteuttamiseksi. Sen kohderyhmänä ovat erityisesti Suomen 3 200 peruskoulua ja niiden 1.-6.-luokkien oppilaat. Koulut toimivat usein uimataidon ensisijaisena ja keskeisenä opetuspaikkana. Tärkeä tekijä kampanjan tavoitteen saavuttamisessa onkin koulujen rehtoreiden ja opettajien aktiivisuus sekä kuntien päättäjien toimet uinninopetuksen jä~es­ tämiseksi tasa-arvoisesti koko maassa. Myös vanhemmat ovat erittäin tärkeässä roolissa lastensa uimaopettajina. Heillä on sekä mahdollisuus että velvollisuus vaikuttaa lastensa uimataitoon.

inen liikuntamuoto, joka voi toimia koko perheen yhteisenä vapaa-ajan harrastuksena, ikään, kokoon, henkisiin tai fyysisiin ominaisuuksiin katsomatta. Uimataito on henkivakuutuksena paras ja edullisin. Spläsh!-kampanjan toteuttavat Koululiikuntaliitto, Suomen Uimaliitto, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto sekä Suomen Urheilusukeltajain Liitto. Opetusministeriö tukee kampanjaa. TEKSTI: TARU AALTO

Sammakot r.y. jä~estää yhdessä liiton kanssa valtakunnallisen norpparallin, jonka yhteydessä järjestetään ensimmäisen kerran Junior Scuba divers -laiteraili. Norpparallin sa~at: Tytöt 7-9-vuotiaat Pojat 7-9-vuotiaat Tytöt I 0-1 2-vuotiaat Pojat 10-12-vuotiaat Tytöt I 3-15-vuotiaat Pojat I 3-15-vuotiaat Junior Scuba divers -laiterallin sa~at: I 2-1 3-vuotiaat 14-15-vuotiaat Huom! Junior Scuban osallistujalla tulee olla Junior Scuba divers -kortti.

Hinta: 45 euroa, sisältäen rallin, majoituksen ja ruokailun. Lisätietoja:

Norpparalli:

Oili Pöyliö, puh. 040 596 5031 tai oili.poylio@susl.fi,

Junior Scuba divers -ralli: Maare Siukola, puh. 050 554 9081 tai maare.siukola@susl.fi

Ilmoittautuminen: Kirjallisesti seuroittain 18.10.2002 mennessä SUSL:n toimistoon office@susl.slu.fi tai fax (09) 3481 25 16. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, seura, norppa vai ohjaaja, ja mahdolliset ruoka-allergiat ja/tai lääkitys.

Junior Lifesaver -ohjaaiakurssi 22.-24.11.2002

Varalan urheiluoJlisto ja Pyynikin uimalleskus Junioreiden hengenpelastus on uutta, monipuolista ja haastavaa toimintaa vedessä: pelastamista, ensiavun ja elvytyksen perusteita, vesiturvallisuutta, välineitten käyttöä, uinti- ja sukellustekniikoita ja kisailua. Hengenpelastus sopii erinomaisesti kaiken ikäisille sukelluksen yhteyteen osana sukellusharjoituksia tai omana toimintanaan. Sinä yli 16-vuotias uimatai-

sukeltaja


l

WORPPA Hinta: 20 euroa, sisältäen uimahallimaksut ja luentomonisteet. Kurssille mahtuu 12 osallistujaa.

toinen nuori, jolla on kokemusta ohjaamisesta ja viihdyt vedessä, voit kouluttautua lasten ja nuorten hengenpelastuksen ohjaajaksi. Ohjaajakurssilla saat perustiedot ja -taidot junioreitten hengenpelastustoiminnan ohjaamiseen. Hengenpelastuskerhossa vastuu henkilön on oltava täysi-ikäinen.

Ilmoittautuminen: Irina Viippola, puh. 050 3574046 tai irina.viippola@indere.com

Hinta: 190 euroa, sisältäen opetuksen, kurssi materiaalin, majoituksen ja ruokailun (täysihoito). Kouluttaja: Heikki Hämäläinen, puh. 050 55 14 100

Tämän kesän Hossan sukellusleirillä järjestetyn hiilipiirustuskilpailun voitti työllään Arto Pääkkönen.

Lisätietoja: Maare Siukola, puh. 050 554 908 I . Ilmoittautuminen: Kirjallisesti seuroittain 25.10.2002 mennessä SUSL:n toimistoon office@susl.slu.fi tai fax (09) 3481 2516. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, yhteystiedot. seura ja mahdolliset ruoka-allergiat ja/tai lääkitys.

UpjJopallokurssi 7.10.-25.11.2002 Leppävaaran uimahalli Oletko innostunut sukeltamisesta ja uimisesta? Haluaisitko oppia hauskan ja jännittävän pallopelin? Uppopalloseura Najadit ry järjestää 15-19-vuotiaille tytöille ja pojille suunnatun uppopallokurssin kahdeksana maanantaina kello 20.30--21.50

SUKELLA

Espoossa, Leppävaaran uimahallilla. Uppopallo on veden alla pelattava joukkuepeli, jota ha~oite­ taan altaan syvässä päässä. Pelivälineinä on sukellusmaski, snorkkeli, räpylät ja suolavedellä täytetty pallo. Kurssilla on muutamia perusvälinesa~oja lainattavana.

YKSI OVI. KAIKKI URHEILUMATKAT. Suomen Olympiaurheilun virallinen matkatoimisto hoitaa lukuisat arvokisajoukkueet määränpäähänsä. Ja tietysti myös yleisön!

Su keli us-safarit Similanin luonnonsuojelualueella

LlVEBOARD MN THAISEA 4 päivää, 5 yötä Myös SUKELLUSKURSSIT ja PÄIVÄRETKET Phuketin saarella

TAAS ON TULOSSA HUIPPUJÄNNITTÄVIÄ UUTUUSMATKOJA, ESIM. • Formula 1 2003 • Jalkapallo 2002/ 2003 • Golf 2002/ 2003 • MM-hiihdot 2003,Val Di Fiemme • MM-alppihiihto 2003, St. Moritz • MM-yleisurheilu 2003, Pariisi • Ruotsi - Suomi maaottelu 2003, Göteborg

Kysy lisää!

E-mail: dive@chalongseasport.com www.chalongseasport.com

ta,: ...

":..

"

4~

SUOMEN MATKATOIMISTO

1/2 Moo 5, Chalong Bay, Phuket, Thailand

Urheilumatkatuotanto puh. (09) 18262061 . fax (09) 18262320, ma-pe 8.30-17 e-mail: sports.producfion@smt.fi www.smt.tI

sukeltaja

3E;


:m

) l

SUSL tnedottaa

J

Seuran talous kuntoonl

Seurakoulutus 26.10.2002 Hotel Cumulus Airport, Uantaa Koulutus on tarkoitettu kaikille seuratoiminnasta kiinnostuneille, seurojen johtokunnissa toimiville ja seuran perustamista harkitseville. Tilaisuudessa käsitellään myös käytännön esimerkkien kautta ongelmia, joita sukellusseuroissa on viimeisten vuosien aikana kohdattu. Luennoitsijat ovat oman alansa asiantunti-

joita: KHT-tilintarkastaja, urheiluverotuksen asiantuntija Antti Eskelinen ja seuratoiminnan asiantuntija, tradenomi Veli-Matti Korppi-Tommola. Luennoitsijoille on mahdollisuus esittää kysymyksiä etukäteen sähkö posti osoitteeseen office@susl.slu.fi.

1 L

Ohjelma:

/

Klo 12.00

Seuratoimintavaliokunnan alustus

Emo Oikkonen

Klo 12. 10

Yhdistysverotus ja varainhankinta

Antti Eskelinen

Klo 13.30 Klo 13.50

Kahvi Yhdistyslaki Seurojen säännöt ja niiden tulkinta Seuran johtokunnan / hallituksen vastuu ja velvollisuudet Turvaohjeet ja niiden tulkinta (suhde lakiin, asetuksiin, sääntöihin) Lounas Seurojen käytettävissä olevat avustukset ja niiden hakeminen Seuratoiminta, ongelmat ja ongelmien ratkaisut Kysymyksiä, keskusteluja, esimerkkejä sukellusseurojen toiminnasta

I( ( J

Klo 15. 10 Klo 15.50

Klo 18.30

Qj

Antti Eskelinen

V-M Korppi-Tommola

Tilaisuuden päätös

Hinta: 50 €/hlö sisältäen luennot, kahvit ja lounaan. Ilmoittautuminen: 4.10.2002 mennessä SUSL:n toimistoon, office@susl.slu.fi. Huom! SUSL:n syyskokous pidetään samassa paikassa sunnuntaina 27.10.2002.

Suruviesti Nuorisopäällikkömme Satu Vähäsa~a menehtyi sukellusonnettomuudessa Asikkalan Vaskoniemessä 30.8.2002. Jäämme kaipaamaan innostunutta, iloa pursuavaa Satua. Otamme osaa omaisten suruun. Työtoverit, Nuorisovaliokunta ja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n johtokunta

ukeltaja

Suomen Urheilusukeltajain Liiton sääntömääräinen syyskokous sunnuntaina 21.10.2002 klo 11.00 Cumulus Airport, Robert Huberin tie 4, Vantaa. Valtakirjojen tarkastus 10.00-10.45. Kokouksessa käsitellään sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Tervetuloa! Johtokunta


'-)

1 Vedenalaisen kuvauksen PM-kilpailut 2002 Ruotsin Urheilusukeltajain Liitto järjestää va-kuvauksen avoimet pohjoismaiset mestaruuskilpailut. Kilpailuihin voivat osallistua kaikki pohjoismaisten liittojen jäsenet.

Sarjat

A Makrokuvat (Pohjoismaat) B Normaali/laajakulmakuvat (Pohjoismaat) C Kreatiiviluokka (Pohjoismaat) D Vapaa luokka (Muu maailma, ei pohjoismaiset vedet) E Kalapotretit, hienoin kalakuva (Pohjoismaat) F VHS-video (Pohjoismaat& muu maailma) G Vapaa luokka, allaskuvatlsisätilat Kuvat tulee lähettää väridioina lasikehyksissä. Kuvien tulee olla perillä 1. joulukuuta 2002 osoitteessa: Lasse Gustafsson, Bergåkergatan 21,43237 Varberg, Sweden. Kilpailussa ovat voimassa I 1.3.200 I hyväksytyt säännöt:

(http;//ssdfse/dykning/uvfoto/tovlingor/regler nm.htm) Lisätietoja: Lasse Gustafsson, puh. +46 340 678432.

I

'_ ; I

Erityisryhmien sukelluskouruttaiakurssi 29.11.-1.12.2002.1 Siikarantaopisto, tSpoo

VAPEPA-koulutus 22.11.-24.11.2002

Lisätietoja: emo.olkkonen@susl.ft

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun alueellisten kouluttajien kouluttajakurssi järjestetään marraskuussa yhden viikonlopun aikana Meriturvan koulutuskeskuksessa Lohjalla (kts. Sukeltaja-lehti 3/02). Kurssi on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita mm. viranomaisten avustamisesta ja halukkaita jä~estämään alueellista VAPEPA-koulutusta sukeltajille toiminta-alueellaan. Kurssin kouluttajina toimivat poliisin, pelastusviranomaisten, puolustusvoimien sekä muiden vesistöetsintään perehtyneiden tahojen edustajat. Kurssilla käsitellään laaja-alaisesti VAPEPA-toimintaa keskittyen kuitenkin erityisesti sukeltajia palvelevaan toimintaan, kuten vesistöetsintään eri menetelmin. Pääsyvaatimuksena kurssille on vähintään Ml-luokitus. Kurssin suorittaneet sukelluskouluttajat toimivat jatkossa alueellisina VAPEPA-yhteyshenkilöinä ja VAPEPAtoiminnan kehittäjinä. Kurssia tukee opetusministeriö. Kurssille voidaan ottaa 12 kurssi laista.

Huom! Kurssi alkaa perjantaina kello

Hinta: 250 €/hlö sisältäen täysihoidon.

Erityisryhmien sukelluskouluttajakurssi antaa valmiudet järjestää introsukelluksia ja kurssittaa eri tavoin vammaisia henkilöitä. Kurssilla on mukana mm. liikuntarajoitteisia, sokeita ja kuuroja sukeltajia, joiden kanssa kurssilla harjoitellaan käytännössä kuinka erityisryhmien kanssa tulee sukellettaessa toimia ja mitä asioita tulee huomioida. Kurssin kouluttajina toimivat erityisryhmien sukeltamiseen perehtyneet sukelluskouluttajat ja vammaisten vesiliikuntaan perehtyneet asiantuntijat. Pääsyvaatimuksena vähintään voimassa oleva P3-luokrtus.

Hinta: 440 €/hlö sisältäen täysi hoidon. IImoittautumiset: 18.10.2002 mennessä SUSL:n toimistoon, office@susl.slu.ft.

10.00.

Ilmoittautuminen: I 1.10.2002 mennessä elias.pontinen@Susl.ft

POh,· ois-Suomen kou utuspäivät Oulun Vesimiehet ry:n 25-vuotisjuhlat SUSL:n tekninen valiokunta jä~estää Pohjois-Suomen Sukeltaja- ja kouluttajapäivät 16.-17.1 1.2002 Oulussa kylpylähotelli Oulun Edenissä. IImoittautumiset SUSL:n toimistoon 16. 10. mennessä. office@susl.slu.ft Samassa yhteydessä Oulun Vesi miehet ry järjestää seuran 25-vuotisjuhlat 16. 1 1. Oulun Edenissä. IImoittautumiset iltajuhlaan Eija Hurmeelle 16.10. mennessä: puh. 050 359 2346 tai Eija.Hurme@oulu.ft. Majoittumista varten on hotellista varattu kiintiö Oulun Vesimiesten nimellä 16.10. asti. Varaukset puh. (08) 5504567.

Vuoden ekosukeltaja -kilpailu jatkuu SUSL:n tiedevaliokunta julisti ympäristökilpailun ympäristönsuojelun edistämiseksi. Kilpailuun voivat osallistua sekä yksityishenkilöt että seurat. Kilpailussa arvioitavia ekotekoja voivat olla esimerkiksi ympäristöystävällisesti jä~estetyt tapahtumat tai muut ympäristönsuojelua edistävät sukellukseen liittyvät teot. Kilpailun voittaja valitaan vuoden lopussa ja häntä/heitä odottaa kunnian lisäksi tunnustuspalkinto. Lähetä ehdotuksesi SUSL:n toimistoon 1.12.2002 mennessä, niin olet mukana Vuoden ekosukeltaja -kilpailussa.

Toiveista suunnitelmaksi Liiton suunnittelukokous Liiton toiminta- ja ja taloussuunnitelma ensi vuodelle punnerrettiin 15 ihmisen voimalla Varalan urheiluopistolla T ampereen Pyynikillä 14.-15.9. Työteliäs syyskuinen viikonloppu sujui hyvässä hengessä. Viikonlopun päätteeksi johtokunta saattoi hyväksyä suunnitelman esitettäväksi vuosikokoukselle. Suunnittelutyöhön osallistui johtokunnan lisäksi edustajat jokaisesta valiokunnasta sekä lehdestä. Kaikkia liiton toimintoja edustava ryhmä auttaa suunnittelemaan toimintaa kokonaisuutena mitään osa-aluetta kuitenkaan unohtamatta.

Sukeltaja

1 l ~


SUSlliedottaa

38

.

Tapahtumakalenteri Lokakuu 5.-6.10 18.-20.10 20.10. 26.10. 27.10. Lokakuu 1

I

NS-ohjaajien jatkokoulutus Tampere Sukelluskouluttajakoulutus, M2-kurssi 1osa Pajulahti Räpyläuinnin Nuori Suomi -Cup Kouvola Seuratoimintavaliokunnan seurakoulutusVantaa SUSL:n vuosikokous Vantaa Uppopallo, Nuorten ja naisten SM-sa~a, III-osa

Marraskuu 8.-1 O. 11. 9.1 1. 9.-10.1 1. 15.-17.1 1. 16.-17.1 1. 22.-24.1 1. 22.-24.11. 23.1 1. 23.1 1. 23.1 1. 23.-24.11. 29.1 1.- 1.12.

M2-kurssi II-osa Uppopallon Divisioona-Cup Valtakunnallinen norpparalli NS-ohjaajien kuuttiohjaajakoulutus Sukeltaja- ja kouluttajapäivät Junior Life Saver Club -kouluttajakurssi VAPEPA-kouluttajakurssi Räpyläuinnin Nuori Suomi -Cup Uppopallon Champion-Cup Uppopallon nuorten PM-kilpailut VA-kalastuksen MM-kilpailut Erityisryhmien sukelluskouluttajakurssi

Pajulahti Tampere Jyväskylä Tampere Oulu Tampere Lohja Tampere Tanska Ruotsi Brasilia Siikaranta (K-nummi)

Uppopallon Felix-Cup

Ruotsi

Lisenssivakuutus korvaa tapaturmat, jotka sattuvat sukellusharjoituksissa, -näytöksissä, -kilpailussa ja niihin liittyvillä matkoilla. Vakuutus on voimassa kaikilla vesillä kotimaassa ja ulkomailla. Lisenssivakuutuksen saavat Suomen Urheilusukeltajain Liittoon kuuluvat henkilö- ja seurajäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukelIusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukellus-kalastusta, suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta. Turvaa tulevat sukelluksesi - ota lisenssi. Saat sen liittosi ja seurasi kautta. Lisenssi on voimassa missä päin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (kork. 3 kk:n pituisilla matkoilla). Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

Sukeltaja

- VETOKETJUN, - MANSETTIEN, - HUPPUJEN VAIHDOT YM.MUUTKORJAUKSET NOPEAT TOIMITUKSET! URHELUV ÄLINEHUOL TO KIMMO KASE

YLIOPISTON KATU 29, 20100 TURKU

Joulukuu 7.12.

KUIVAPUKU RIKKI?

(02) 250 0017


Ö

ESPOO - FORSSA - HEINOLA - HELSINKI- HÄMEENLINNA - JOENSUU - JYVÄSKYLÄ - JÄMSÄ - KAJAANI- KOUVOLA - KUOPIO

i

I

HINNASTO

~ ~

~,

=' ): =i

::J

~

~ ~

::J

,

f-

0

C .c

UJ ~

UJ

~

hinnat euroina Perusväline setti sis. maskin, snorkkelin 80 Mares umpik. räpylät 40 Umpikanta räpylät Playa, Stratos ym. 80 Avokanta räpylät Blades, Reeflex, Idea 3 34 Maskit Abyss, Idea, Look, Asia, Deep 20 Optiikkalinssit maskiin 1 kpll Snorkkelit Star, Air, Flex Purge, kaikki 10 Valomaski 100

~

Lilvit Ja pullot

~ l=

I

:'S

0

::J V)

,

~

0

~ ~

2 ö2

0

~

~

--'

::J

0,

:'S l=

~

l=

I

:'S, 0 ä: 0 ~ ~ ,

:'5

~

9 Z

~

~,

,< Vl ,~ -,

Perusvälineet

Protour Vector Krio IST-5000 Teknopro 12 L teräs 200 bar (porsas) 12 L teräs 300 bar, 8 L teräs 300 bar 15 L teräs 200 bar (porsas) 10 L teräs 300 bar Tuplapullot 200/300 bar

Mares Abyss MR 22 200/300 bar 300 Jetstream 300 bar,Spiro Arctic jäätymissuojalla 200 bar300 Spiro Arctic jäätymissuojalla 200 bar 300 Apex TX-50 Servere 200/300 bar 303 Oceanic Delta Sub-zero, Oceanic Gamma DX-3 250 TX-200Apex 340 Laitepakettitarjoukset

(sis. pullo, liivi, regu, octo, combo) Arctic 200bar./300 bar, Apex 300 bar Abyss 22 300 bar, Oceanic Delta Tekno Pro 50 W ladattava Oceanic UK-15 W Strobo-vilkku/SL 4 UK-6 Tekno Speleo Laser Stick

Puukot

z UJ

Polar iso 1ST Seeman, Keramic puukko Jakoavain puukko

Vl

0 -, ,

<

Z Z

"0

120 130 40 100

Mittarit ja combot

Combo sis. paine ja syvyys mittarin, kompassi Combo sis. paine ja syvyys mittarin Kompassi ranne SK-7 Painemittarin letku Painemittari Syvyysmittari, Ponymittari Apex

135 101 50 34 59 40

Tietokoneet

Spyder Favor Airlux 300 bar Suunto Stinger PC-Interface + ohjelmisto Vyper Copra

336 250 500 120 336 500

Sukelluspuhelimet

Buddy Phone STX-1 00 langaton pinta puh. Buddy Phone Agan sovitteella

1000 400

Varaosat

Mares Kello 200 m, Mares Paineilmaharppuuna 100 Citizen Promaster 100 Narukela 100 m, AGAn Paineletku, Paineilma hälytin 50 Regulaattorin ja mittarin letkut 25

900 900

"0

0

< 8 > c ~

(fl

c 0 ): I

=',

~

"0

m m

;;0

, -1 c;;0 A

c,

~ ~

c

(fl

m

(fl

"0

0 0, .,.., 0 ;;0

»,

300 350 100 40 50 300 20

I m

Z 0 ): , I m

r-

(/)

Z

c;

4708

I

~'

841 1093 992 841 40 34 40 20

m m

zrZ

z

», Sulkavantie 218, JUVA puh. 015-452 902, 050-517 8351 TUOTEKUVIA NETISTÄ:

http://members.tripod.com/-wasser_spielen

L-

0m Z

(fl

c c,

L-

~,

z

UJ UJ

I

ZS!

(fl (/)

::::;

,~

0

;;0

Metallin etsimet

~ ~

~ ,~

Octot

Arctic,Apex TX-40 Apex TX-50 Conshelf 22 Jetst

Valaisimet

5:-,,

,

420 340 168 300 220 270 220 270 590

Regulaattorit

Fisher 10 Pulse Perässä vedettävä. Säde 4 m Fisher 6 Pulse Fisher CZ-20 Fisher Gold Bug. Kullan etsintään Fisher 1280

':'5

5p ):

V)

::J

~

,.

(/)

Q ESPOO - FORSSA - HEINOLA - HELSINKI- HÄMEENLINNA - JOENSUU - JYVÄSKYLÄ - JÄMSÄ - KAJAANI- KOUVOLA AUTO:

):,


SU0i1EN URHEILUKIRJOJEN KIRJRSl

00250

STRDION

HELSINKI

H

Siivoamme varastomme ja tarjoamme uskomattomaan hintaan m.m. märkäpukuja ja liivejä vuoden 2002 malleja myötä. Rajoitettu erä!

Ipeks AlX-200 sis.topatun relulaukun ja

1. ~-30%

20 EOR huoltolahjakonln

apelCs"

Ipeks IlX-50 + IlX40 octo 10 1.1300 bar

säiliö

CE-hyväksytyllä venttiilillä ja pohjasuojaIla

Uimahallikausi al

Hanki nyt kunnun perusvälineet! SeacSub SET LUX on laadukas perusvälinesetti kätevässä verkkokasssissa! Myös edulliset juniorisetit!

SeacSub RollerBaa

Iso, topattu laukku, jossa pyörät ja vetokahva. Laukun kannessa reppu . Mitat n. 75 x 57 x 30 cm. Norm.hinta 176,40

Haulivvö Hollaod

+ 4x3 kg haulipusseia Suomen edullisin?

Avokaota· räpVlät

SeacSub Vela

Valaisin

o

--

lUlurv

Luja ja mukava, 4 mm puristetusta neopreenista valmistettu laadukas kuivapuku. Irtohuppu tulee kiristettävän kauluksen alle.Lateksivälikaulus ja -rannemansetit. Ranteissa lämpimät neopreenimansetit vetoketjuIla. Kaksi paljemallista sivutaskua. Väri musta. Viisi miesten kokoa (S-XXL) ja nelja naisten kokoa (XS-L).

3 parist. sauvavalaisin katkaisimella

."121.

S~~~~·"

Waterproof Antarctic kuIVapuku.

111,: SI-lech ja PolarBears mansettirenkaat. Kysy vaihtoehdot!

Soita! Saat kuvastomme/hinnastomme! Närpesvägen 9, 64200 Närpiö.Puh. (06) 2243590. Fax (06) 2243670.GSM 0400 563866. www.divepoint.fi.Sähköposti:sales@divepoint.fi

Sukeltaja 2002 4  
Advertisement