Sukelluskonkari
Markku Ryhänen
Hoida hampaita ja vältyt ikäviltä yllätyksiltä
Meksikossa Taivaallista
Mistä haluaisit lukea
seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?
Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi
Sisältö 1/11
Julkaisija
Sukeltajaliitto ry
Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi
Osoitteenmuutokset:
puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi
Päätoimittaja
Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi
Toimitussihteeri
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimitus
Kumppania Oy
Susanna Kallama
Keskuskatu 51 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi
Toimitusneuvosto
Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti
Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen
Taitto
Kumppania Oy
Julia Hannula
Kannen kuva
Pekka Tuuri
Ilmoitusmyynti
Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi
Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa
Repro
Aste Helsinki Oy
Paino Oy Scanweb Ab
ISSN 1237-1688
TYRSKYT: Hopeamitalit uppopallossa, Kiskon kaivoslampi, merihistoriaa kansien välissä, vieraita taskurapuja.
PERSOONA: Markku Ryhänen on ollut monessa mukana.
NORPAT: IDEAviikonloppuna keksittiin uutta ja pidettiin hauskaa, Your Move lähestyy.
ASIANTUNTIJA: Mitä sukeltajan pitää tietää hammashoidosta?
VARUSTEET: sukellussovellus, vauvan märkkäri ja tasapainotusliivi.
SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Minna Tammesvirta.
16 27 32 38
MEKSIKON Playa del Carmen on tulvillaan mielettömiä sukelluselämyksiä.
KAIVOSSUKELLUS muistuttaa luolasukellusta.
VUODEN sukelluskuva ja kuvakisan näyttävimpiä otoksia.
SUKELTAJAN k uimari.
Varusteuutuuksia sivulla 40.
Pääkirjoitus
YKSI LAJI
Sukeltajaliitto osallistuu kansainväliseen toimintaan kuulumalla muihin järjestöihin kuten CMAS:iin ja EUF:iin. Koulutamme sukeltajia oman järjestelmämme lisäksi muun muassa NAUI-, AIDA- ja DAN-järjestöjen mukaisesti. Tuliko riittävästi lyhenteitä? Tässä ei ole nimittäin vielä edes alkua siitä lyhennesopasta, joka koristaa useiden kotimaisten sukeltajien kortteja.
Suomessa sukelluskoulutusta valtaosalle tarjoavat sukelluskeskukset ja Sukeltajaliiton jäsenseurat. Onko näillä sitten eroa sukeltajan vinkkelistä? Paitsi se kirjainyhdistelmä, olkoon kortti sitten PADI, NAUI tai Sukeltajaliiton luokituksen mukainen? Eipä juuri. Samat taidothan siellä kursseilla yleensä opitaan. Koulutusmateriaalissa on toki eroja, vaikka sisällön aiheet ovat aika samat.
Onko sillä sitten väliä, käykö aloitteleva sukeltaja sukelluskurssinsa seurassa vai liikkeessä? On, sillä on juuri sen verran väliä, että mikä tuntuu itselleen sopivimmalta. Seuratoiminta on varmasti monelle mieleen; toisille taas se oma aikataulu saattaa löytyä sukellusliikkeen tarjonnasta.
Kilpailevatko nämä sitten? Kyllä, samasta asiasta. Nimittäin siitä, miten saada ihmisiä yhteisen harrastuksemme pariin ja nimenomaan Suomessa. Mutta keskenään ei seurojen ja liikkeiden tarvitse kilpailla, päinvastoin. Yhteistyömahdollisuuksia löytyy varmasti monelta taholta. Seuran kurssin käyneet tarvitsevat liikkeiden palveluja, ja PADI-kortitetut löytävät tiensä yhä useammin seuroihin.
Sukellus on oikeasti yksi laji kun puhutaan koulutusjärjestöistä. Sukelluksen sisällä taas on lukuisia alalajeja, alkaen nuorisotoiminnasta ja jatkuen vaikkapa luolasukeltamiseen ja vaikka mihin. Lajin kehitys on turvattu vain avoimella yhteistyöllä ja pitämällä silmämme ja korvamme auki kaikelle uudelle.
Olethan muuten tulossa venemessujen yhteydessä pidettävään ilmaiseen teemaseminaariin? Museovirasto, PADI ja Sukeltajaliitto järjestävät yhdessä hylkysukellusseminaarin, jossa kerromme vastuullisesta sukeltamisesta hylyissä. Lisää tietoa tässä lehdessä.
MATTI ANTTILA päätoimittaja
LAJIN KEHITYS ON TURVATTU VAIN AVOIMELLA YHTEISTYÖLLÄ JA PITÄMÄLLÄ SILMÄMME JA KORVAMME AUKI KAIKELLE UUDELLE.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Reetta aloitti sukeltamisen ympäristöekologian opintojensa alussa biologeille ja arkeologeille suunnatun Tutkimussukeltaja-koulutuksen myötä.
– Viime vuosina olen sukeltanut vain muutamia kertoja vuodessa, lähinnä oman seuran, Biosukeltajien, retkillä. Tvärminne ja laitesukellus ovat suosikki sukelluspaikkaväline-yhdistelmäni, Reetta kertoo.
Lämpimät vedet saavat odottavat vielä.
– Olen sukeltanut lähinnä vain kylmissä vesissä Suomessa, Norjassa, Englannissa ja Etelä-Afrikassa Atlantin puolella. Haluaisin vielä joku päivä päästä Jäämerelle sekä Kanadaan Tyynenmeren puolelle. Pohjoisen Suomen jokiin mielisin snorklaamaan. Virtavedet ovat lähellä sukeltajan sydäntäni, sillä sukelsin opiskelijana ja valmistumisen jälkeen kolmisen vuotta Etelä-Suomen savisissa joissa työkseni. Pienestä pelko-
kertoimesta huolimatta – pimeys savisessa vedessä ja mahdolliset ansat pohjalla – virtaavassa vedessä sukeltaminen on mielestäni äärimmäisen kiehtovaa, hän toteaa.
Seura-aktiivina toimimisessa Reetta näkee paljon hyvää.
– Siinä pääsee vaikuttamaan sukeltamisen kehittämiseen seurassa. Kun jokainen kantaa oman kortensa kekoon, niin seuratoiminta sujuu mahdollisimman kitkattomasti. Oman seuran tunteminen kannustaa osallistumaan retkille ja muihin tapahtumiin, sekä toki seuran kautta on luontevaa tavata tuttuja ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin, hän toteaa.
Lue Reetan juttu vieraslajeista sivulta 14. Vieraslajeja esitellään Sukeltajassa koko tämän vuoden.
REETTA LJUNGBERG, HELSINKI
Viralliset tulokset: www.uwr24.de/championscup/ html/schedule_2010.html.
HOPEAA NASUILLE SAKSASSA
Saksassa pelattiin 27.–29.11. kolmipäiväinen Champions Cup -uppopalloturnaus. Suomesta oli mukana viime kaudella A-nuorten sarjassa parhaiten menestynyt naisjoukkue Nasut.
Ensin vastassamme oli Black Mermaids Ruotsista. Jo pelin alussa kävi ilmi, kumpi joukkue ohjasi pelin kulkua. Joukkueemme oli todella liekeissä, ja ottelun lopulliseksi tulokseksi pelasimme 4–0. Päivämme alkoi siis todella hyvin.
Seuraava vastustajamme oli kolumbialainen Orcas, joka oli esittänyt varsin kovatasoisen pelin voittamalla edellisen päivän ottelussa Black Mermaids -joukkueen. Pelimme päättyi 1–0 Orcasin voittoon. Tappion myötä olimme alkulohkomme kakkosena ja saimme välierissä vastaamme E-lohkon voittaneen Norjan mestarijoukkueen Boblenin. Voitimme pelin lukemin 2–1. Voitto oli todella mieluinen, sillä tiesimme pelaavamme seuraavana päivänä sijoista 1–3.
Seuraavana päivänä ensimmäinen vastustajamme oli Saksan TC Berlin. Ottelu oli kova ja tasaväkinen, mutta pystyimme pitämään oman pelimme hyvin kasassa, ja näin peli päättyi lopulta 2–0 voittoomme. Mieli joukkueessa oli todella hyvä, sillä olimme tajunneet pystyvämme pelaamaan tasaisia hyviä otteluja kerta toisensa jälkeen. Tästä asetelmasta oli hyvä lähteä viimeiseen finaaliotteluun.
JOUKKUE
1. Milka Aho
2. Jenni Hyvärinen
3. Kira Slotte (kapteeni), 2 maalia (rp), 1 syöttöpiste
4. Elina Salmela
5. Saija Jokinen, 2 syöttöpistettä
6. Heli Koskinen
7. Niina Siirilä, 1 maali
8. Eveliina Korppi-Tommola, 1 maali
9. Sini Korppi-Tommola, 1 maali, 1 syöttöpiste
11. Mari Pesola
12. Seda Ilksöz, 1 maali
13. Sofia Jokinen, 1 maali
14. Janni Hongell, 1 maali
15. Saija Turunen Juhani (valmentaja,Honkanen joukkueenjohtaja)
AATOS GRIP
Viimeisessä ottelussa vastassamme oli Orcas, joka oli edellisenä päivänä ollut hiukan meitä vahvempi. Nyt kuitenkin heti pelin alku osoitti, että lähdimme peliin hyvin latautuneena. Vastustajalle ei annettu yhtään tilaa, ja pystyimme heti alusta pelaamaan täysin tasaväkisesti; molemmille joukkueille syntyi tasaisesti maalitilanteita. Eräässä maalitilanteessa tuomari määräsi kuitenkin rangaistuspallon meitä vastaan, ja tämän Orcas pystyi hyödyntämään ja pääsi 1–0 johtoon. Kovista painostusyrityksistämme huolimatta emme saaneet maalia aikaiseksi ja Orcas voitti tämän ottelun, mutta samalla me voitimme hopeaa.
Tämä oli todella hieno saavutus ja siihen tarvittiin jokaisen pelaajan sitoutuminen ja pelipanos. Pelaajat kasvoivat paremmiksi peli peliltä, ja ensimmäistä kertaa pelasimme joukkueena, jossa jokainen pelaaja teki töitä joukkueen eteen. Maalinteossa onnistuneille usein annetaan kiitosta, mutta tässä tapauksessa kiitos kuuluu todellakin koko joukkueelle, sillä jokainen pelaaja antoi itsestään kaiken joukkueen eteen.
Tästä on hyvä lähteä jatkamaan matkaa kohti kesän 2011 MMkisoja. Töitä on vielä paljon tehtävä, mutta tämä turnaus osoitti, että kaikki on mahdollista.
JUHANI HONKANEN, VALMENTAJA
KIRJA
LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSILLE UUSI OPPIKIRJA
Sukeltaminen on monipuolinen harrastus. Laitesukelluksen peruskurssin hyväksytty läpäiseminen antaa valmiudet sukeltaa enintään 15–20 metrin syvyysalueelle. Kehittyminen hyväksi sukeltajaksi edellyttää kuitenkin runsaasti harjoittelua ja lisäkouluttautumista. Yleistietojaan sukeltamisesta voi täydentää laitesukelluksen jatkokurssilla ja syventävällä jatkokurssilla, ja taitojaan voi edelleen kehittää erilaisilla erikoiskursseilla.
Ensimmäistä kertaa Sukeltajaliitossa tulee käyttöön erilliset oppikirjat eri tasoisille sukelluskursseille. Kukin oppikirja sisältää juuri ne asiat, joita kyseisellä kurssilla tarvitaan. Tämä tekee sukelluksen oppimisen entistäkin helpommaksi.
Uusi laitesukelluksen peruskurssin oppikirja sisältyy Sukeltajaliitto ry:n koulutusohjelman mukaisesti järjestettävien laitesukelluksen peruskurssien oppilaspakettiin. Kirja on tehty pohjoismaisia olosuhteita silmälläpitäen. Se pohjautuu Dansk Sportsdykker Forbundin julkaisemaan laitesukelluksen peruskurssin oppikirjaan. Sitä on kuitenkin perusteellisesti muokattu Suomen olosuhteita vastaavaksi. Kirjasta voi lähettää palautetta Sukeltajaliiton toimistoon osoitteeseen office@sukeltaja.fi. Laitesukelluksen peruskurssin oppikirjan lisäksi valmiina ovat jo Snorkkelisukellus-kirja ja Vapaasukellus-kirja. Oppikirjojen sarja täydentyy seuraavien parin vuoden aikana laitesukelluksen jatkokurssin kirjalla, syventävän jatkokurssin kirjalla, nitroksisukeltamisen peruskurssin kirjalla ja sukellusturvallisuuskurssin kirjalla. Kattavin suomenkielinen sukelluksen yleisteos, Timo Vikmanin Sukellus-kirja säilyy edelleen myynnissä Sukeltajaliiton verkkokaupassa. MIKA RAUTIAINEN
KOLUMNI
SARI NUOTIO toiminnanjohtaja, Sukeltajaliitto
VAHVUUTTA VERKOSTOISTA
Sukeltajaliitto on mukana monilla kansainvälisillä foorumeilla. Koulutus- ja kilpailutoiminnan kautta Liitolla on yhteyksiä useisiin kansainvälisiin kattojärjestöihin. European Underwater Federation (EUF) on foorumi, joka kokoaa saman pöydän ääreen laajan piirin sukelluksen asiantuntijoita. EUF:n jäseninä on eurooppalaisia sukellusalan organisaatioita sekä kaupalliselta että vapaaehtoistoiminnan puolelta, ja kokouksiin osallistuu myös muita alan yhteistyötahoja. EUF edustaa laaja-alaista osaamista, ja sen tarkoituksena onkin olla kattava verkosto ja neuvoa antava elin kaikissa asioissa, jotka koskevat erityisesti harrastussukeltamisen turvallisuutta, sääntelyä tai lainsäädäntöä. Osallistujatahot nostavat yhteisiin keskusteluihin ajankohtaisia asioita, joihin haetaan yhdessä ratkaisuja.
EUF:n tavoitteena on olla toimija, joka voi antaa lausuntoja, tulla kuulluksi ja osallistua määräysten tai EU-lainsäädännön valmisteluun, joka vaikuttaa sukellustoimintaan suoraan tai välillisesti. Sisällöt voivat koskettaa esimerkiksi kouluttajien vapaata liikkumista Euroopan sisällä ja kouluttajastatuksen hyväksymistä eri maissa, sukellusretkien järjestämisen vastuita ja vaatimuksia, erilaisia lupamenettelyjä ja niin edelleen. Sukeltajien etu on seurata asioita yhdessä ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että harrastustoiminnan edellytykset ovat parhaat
mahdolliset. Sukellustoiminta saa koko ajan uusia muotoja, joten alalla on välttämätöntä seurata kehitystä ja reagoida tarvittaessa. On tärkeää, että on olemassa valmis foorumi, joka pystyy reagoimaan, kun tarvetta on.
Sukellustoiminnan laatuun kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota, oli kyse sitten koulutuksesta, varusteista tai vaikkapa sukellusretkistä. Laatu ei tarkoita korkeampaa statusta vaan ennen kaikkea korkeampaa turvallisuutta. Sukeltaja tekee valintoja, ja hänen tulee myös pystyä arvioimaan alalla toimijoita. Sertifiointi olemassa olevien standardien noudattamisen ja toiminnan laadun osoittamiseksi yleistyy myös sukelluksessa. EUF Certifications International toimii sertifioivana elimenä, ja sen hyväksymät asiamiehet suorittavat sertifiointiin vaadittavia auditointeja. Eurooppalaiset sukeltajat ovat esimerkiksi Egyptissä iso asiakaskunta, ja EUF:ssa tarkkailijajäsenenä olevan Egyptin Chamber of Diving and Water Sportsin mukaan iso osa Egyptin sukelluskeskuksista on lähdössä EUF:n sertifiointiprosessiin.
Avoimuus ja yhteistyö ovat valttia niin pienemmissä kuin isommissakin ympyröissä. Mitä kannattaa pakertaa yksin ja mihin verkostoista voisi saada lisäpuhtia? Kotimaassa seurojen välisen yhteistyön tiivistäminen voi huomaamatta johtaa oman toiminnan paranemiseen. Rajalliset resurssit voidaan saada tehokkaampaan käyttöön, kun järjestetään koulutusta tai tapahtumia yhdessä. Miten sukellusliike voisi toimia sukellusseuran kumppanina? Yhteistyön muotoja voi olla useita. Moni ongelma voi ratketa, kun nostetaan asiat yhteisiin keskusteluihin ja pohditaan niitä hieman isommalla porukalla. Erilaisia sukeltajat yhteen kokoavia tilaisuuksia tarvitaan, jotta yhteinen keskustelu on mahdollista. Sukeltajaliitto haluaa tarjota Suomessa vahvan foorumin yhteisiin keskusteluihin ja kutsuu kaikki alalla toimijat osallistumaan siihen.
KISKOSSA PERUSTAIDOT KUNTOON
Kiskon pienen kaivoslammen jäisen pinnan alla syksyn keltaiset lehdet kierivät hitaasti jyrkkää seinämää ja vajoavat lopulta kaivoksen pohjaan. Kiskon kaivoksella on oma erityinen tunnelmansa, ja siksi sieltä on helppo löytää itsensä talvikaudella.
Kaivos sijaitsee Varsinais-Suomessa Salon ja Tammisaaren välillä, missä on harjoitettu kaivostoimintaa satoja vuosia. Lähettyvillä sijaitsee useita vedellä täyttyneitä kaivoksia, joista monissa on sukellettu. Kiskon kaivos on tunnettu pitkään, ja se on erinomainen paikka aloittelijallekin perusharjoitteluun selkeässä ympäristössä.
Muutamalle autolle löytyy pieni parkkipaikka aivan kaivoksen jyrkemmän pään tuntumassa. Vaikka tiellä kuljetaan harvakseltaan, ei sitä saa tukkia. Varusteet voi pukea päälleen suoraan autosta. Pienestä pressusta on apua neulasten torjunnassa.
Kaivos on vajaat 90 metriä pitkä
lammikko. Syvyyttä löytyy hieman yli 20 metriä. Veteen meno onnistuu jättiaskeleella, kunhan veteenmenopaikka on tarkistettu. Palokunta käyttää paikkaa vedenottoon, ja käyttöputkiin ei ole syytä koskea. Parkkipaikan puolella kaivos on lähes pystysuora, paikoin aavistuksen negatiivisessa kulmassa ja päätyy noin 17 metrin syvyydellä olevaan lyhyeen tasanteeseen. Tästä kaivos syvenee maksimiinsa kapeaksi taskuksi. Hy-
Kiskon kaivoslampi on sopiva talvikohde.
JOUKO JOKINEN
vällä onnella on mahdollista nähdä kerralla kaivoksen molemmat reunat. Näkyvyys on talvella usein loistava.
Syvimmässä kohdassa lehdet ovat maatuneet ohueksi mutakerrokseksi, mutta muuten pohja on rikkonaista kiveä, jossa on mukana melkoisia lohkareita. Molemmat seinämät ovat lähes pystysuoria. Kaivoksen takapää on sen sijaan loiva, ja siellä on näkyvissä myös vanha tie. Pohja on loivassakin päässä lohkareiden peitossa.
Kaivoslammen
pinnan alla on oma tunnelmansa.
PASI MANNERKOSKI
Sukeltajat ovat vuosien aikana tehneet paikkaan omia ”teoksiaan”. Kaivoksessa on ollut muun muassa harmonikka, tuhmia graffiteja ja kivistä ladottuja taideteoksia.
Sukellukselle voi varata aikaa noin tunnin. Vedestä pääsee mukavasti parkkipaikan päässä. Kaivoksen toisessa päässä on laituri, mutta alue on yksityinen. Jokamiestä koskevat rajoitukset on syytä muistaa Kiskossakin. PASI MANNERKOSKI
MERKITTÄVÄÄ MERIHISTORIAA
Sukeltaminen oli Suomessa 1950-luvun alkupuolella vielä harvinainen harrastus, eikä varusteita juuri ollut saatavilla. Siitä lähtien, kun Erkki Koivusalo vuonna 1952 sukelsi Ruotsisalmen hylkyjä, on Raoul Johnssonia kiinnostanut selvittää tarkemmin alueen merihistoriaa.
Vuosikymmeniä on vierähtänyt arkistojen kätköissä, mistä tiensä käsikirjoitukseen löysivät muun muassa saaristolaivaston papin päiväkirja ja Venäjän valtion merisotalaivaston dokumentit. Pitkän uurastuksen tuloksena syntyi
Sukeltaja-Killan veteraaneja kirjan julkistamistilaisuudessa. Raoul Johnsson kolmas vasemmalta ja hänen oikealla puolellaan Sukeltaja-Killan kunniajäsen Juha Nurminen.
teos Kustaa III ja suuri merisota. Suomenlahden meritaistelut loivat pohjan Suomen laivastolle. Pohjoismaiden historian suurimpaan meritaisteluun, Ruotsinsalmen toiseen meritaisteluun, osallistui 13 000 miestä ja 185 alusta Ruotsin puolelta ja Venäjältä 20 000 miestä ja 273 alusta. Taistelun vuosipäivää 9. heinäkuuta vie-
tetään Suomen merivoimien vuosipäivänä.
Kirjan kirjoittaja Raoul Johnsson kertoo sukeltamisen innoittaneen historiaan.
– Sukellus on tuonut lähes kaiken. Se johdatti hylkyihin ja hylyt historiaan. Historia auttoi löytämään ihmiset ja heidän motiivinsa historian takana. Voisi sanoa kuin Paasikivi: ”Jos
ei tunne historiaa, niin ei tunne nykypäivää.”
Johnsson on sukeltanut kirjan kuvaamilla taistelualueilla muun muassa Bärösundin Valkoinen kotka -hylyllä sekä Riilahdella, ja myös Suomenlinnan hylyt ovat tulleet tutuiksi noin 50 vuotta sukeltaneelle Johnssonille.
Ruotsinsalmen hylyistä tunnetuin on St. Nikolai, joka löydettiin vuonna 1948. Se on edelleen yksi Suomen merkittävimmistä hylkylöydöistä. Harrastesukeltajien ja museolaitoksen tiivis yhteistyö hylyllä 1960-luvun tutkimusleireillä innoitti sukeltajia meriarkeologian harrastamiseen, ja Suomesta tuli tuolloin kansainvälisesti arvostettu meriarkeologian osaamisestaan.
SARI NUOTIO JA PASI MANNERKOSKI
NIMI Sukellusseura Vesikot ry
PAIKKAKUNTA Kouvola
JÄSENIÄ 135
YHTEYS www.vesikot.fi
Seuran toimintaan kuuluu olennaisesti uusien sukeltajien kouluttaminen ja jatkokoulutus.
Lisäksi Vesikoissa harrastetaan uppopalloa, vapaasukellusta, sukelluskuvausta ja vapepatoimintaa. Jäsenistölle järjestetään sukellusleirejä ja -matkoja. Seuran jäseniä on ollut koko pitkän historiansa mukana Liiton toiminnassa, hallituksessa, eri valiokunnissa ja projekteissa, mukana luomassa vahvaa sukelluskulttuuria Suomeen. Laadukkaasta nuorisotyöstä tunnettu seura on ollut Sinettiseura jo vuodesta 1993. Viime vuonna Vesikot valittiin Vuoden Norppaseuraksi.
PASI MANNERKOSKI
VESA NIEMI
Styyrpuurin lanteen pollari on sinisimpukoiden peittämä.
RAHTILAIVA LEPÄÄ RAUMAN EDUSTALLA
Tanskalainen Brita Dan ajoi karille 6.11.1964 lumimyräkässä Rauman edustalla. Pohjakosketuksen jälkeen uppoaminen kesti tunteja, mutta loppuvaiheessa viimeiset miehistöstä joutuivat hyppäämään veteen. Kolme katosi öljynsekaiseen mereen ja löydettiin myöhemmin hukkuneina haaksirikkopaikan lähirannoilta. Hylky ei jäänyt aivan näille sijoilleen, vaan seuraavana vuonna raumalaistelakka nosti hylyn paineilmalla ja kellutuspusseilla osin pintaan. Hylky räjäytettiin poikki, ja siitä riisuttiin muun muassa kraanat, potkuri ja ankkurit. Kesällä 2003 Suomen ympäristökeskuksen Hylje ja Oili II -öljyntorjunta-alukset tyhjensivät hylystä sieltä vielä
Veneenkiinnityspoijun ketju on kiinni peräosan reelingissä.
löytyneet 20 tonnia polttoöljyä.
Brita Dan on edelleen hieno sukelluskohde ja tarjoaa yllätyksiä hylyllä monestikin käyneelle. Romutus, ahtojäät, ruostuminen ja sukellustoiminta ovat jättäneet jälkensä, mutta Britassa on vielä jäljellä lähes 100 metriä pitkän ja 3700 dwt:n moottorilaivan jäyhää näyttävyyttä. Hylky on mukavalla sukellussyvyydellä ja useimmiten poijutettuna. Keskilaiva on painunut kasaan. Keula on lähes ehjä, mutta miltei ylösalaisin. Paapuurin kyljellään oleva peräosa kansirakenteineen on kestänyt parhaiten muodossaan. Hyttien sisustus on riisuttu tai romahtanut. Hylyssä on tilaa sukeltaa, ja puhkiruostuminen päästää vuosi
vuodelta enemmän valoa sisään rohkaisten pidemmälle. Vastaavasti romahdusriski on kasvanut.
Kohde sopii kaikentasoisille. Pohja on tosin yli 15 metrin syvyydessä, mutta kansirakenteet, joissa poiju on kiinni, alkavat jo alle kuudessa metrissä. Pääosa hylystä on vasta peruskurssinkin suorittaneen sukellettavissa. Brita on yksi Rauman Laitesukeltajien keskiviikkolähtöjen vakiokohteita. Kyytiä voi tiedustella www.raumanlaitesukeltajat.fi. Talvella Britalle ei yleensä pääse, koska jää on avomeren reunassa epävarmaa ja avoimet laivaväylät katkaisevat tien.
JUHA HYVÄRINEN, RAUMANMEREN SUKELLUSKERHO
M/S BRITA DAN
• Alus: tanskalainen teräksinen moottorilaiva
• Syvyys: 5–17 metriä
• Näkyvyys: tavallisesti 3–5 metriä
• Pohja: hiekkaa ja pikkukiviä
• Sijainti: 61 06,67 21 15,70 (WGS 84) On merkitty merikarttaan, mutta 2000-lukua vanhemmissa kartoissa hieman väärin.
JUHA
MARKO HAAPANEN
BIOSUKELTAJILLE SLU:N YMPÄRISTÖPALKINTO
Palkinnon vastaanottivat Jonérik Ekström, Annika Östman ja Anna Weckman Biosukeltajat ry:stä. Vas. Karoliina Luoto.
Biosukeltajat ry sai tammikuussa SLU:n vuoden 2010 ympäristöpalkinnon. Palkinto jaettiin neljännen kerran ja se on arvoltaan 1000 euroa. SLU myöntää vuosittain ympäristöpalkinnon tunnustuksena hyvin toteutetusta ja monipuolisesta ympäristötyöstä liikunnassa ja urheilussa. Ympäristöasioiden huomioiminen seurassa on pitkäjänteistä ja se ulottuu kaikkeen toimintaan.
Seurassa on paljon vesiluonnon asiantuntijuutta, jota hyödynnetään monipuolisesti sukeltajien Itämerta koskevan tiedon, arvostuk-
HAE SEURATUKEA!
Seuratoiminnan kehittämistukea voi hakea 15.3.2011 mennessä.
Vuonna 2011 Seuratoiminnan kehittämistukea voi hakea kahteen eri tarkoitukseen: päätoimisen työntekijän palkkaukseen sekä seuran liikunta- ja urheilutoiminnan kehittämiseen. Työntekijä voidaan palkata seuran hallintotehtäviin, lasten ja nuorten urheiluun tai aikuisten terveyttä edistävään liikuntaan liittyviin tehtäviin. Tukea myönnetään sadalle seuralle 1.8.2011–31.5.2013 väliselle ajalle.
sen ja suojelun edistämiseksi myös seuran ulkopuolella. Seura on lisännyt laajasti sukeltajien ympäristötietoisuutta muun muassa järjestämällä koulutustoimintaa ja yleisötapahtumia.
– Biosukeltajat on urheiluseurana hieman poikkeuksellinen, sillä sen jäsenistöä yhdistää sukelluksen lisäksi vahva kiinnostus vedenalaiseen luontoon ja sen tutkimiseen. Palkintoraati arvosti erityisesti seuran halua jakaa osaamista myös seuran ulkopuolelle, kertoo SLU:n ympäristötyön asiantuntija Karoliina Luoto KRISTIINA KARILA
Lasten ja nuorten sekä aikuisliikunnan kehittämistukien toiminta-aika on 1.6.2011–31.7.2012. Hanketuen suuruus on 1000–8000 euroa hanketta kohden.
Rahat myöntää opetus- ja kulttuuriministeriö ja ne ovat kokonaisuudessaan Veikkauksen tuottoa.
Katso lisätiedot sekä tarkemmat hakukriteerit ja -lomakkeet osoitteesta www.seuratuki.fi
SUKELTAMALLA TIETOA RANNIKON VIERASLAJEISTA
Suomen rannikolle on viime vuosikymmenien aikana löytänyt tiensä joukko vieraslajeja etenkin laivojen mukana ja uusia vesireittejä pitkin. Vieraslajiksi kutsutaan lajia, joka ihmistoiminnan seurauksena leviää sellaiseen ympäristöön, johon se ei omin voimin kykenisi leviämään. Suomessa on tavattu noin 30 vieraslajia, joista viiden on arvioitu aiheuttavan taloudellista tai ekologista haittaa. Kahdeksan on listattu potentiaalisesti haitallisiksi. Joukkoon mahtuu niin äyriäisiä, nilviäisiä, matoja, vesikasveja kuin kalojakin, sekä muutama erikoisuus, kuten sammaleläin ja hyönteinen, jonka toukkavaihe elää meressä.
EU:n meristrategiadirektiivi sekä vasta valmistunut kansallinen vieraslajistrategia edellyttävät, että vieraslajien levinneisyys tunnetaan ja että niiden
aiheuttamat haitat pystytään arvioimaan. Suomen rannikolle saapuneiden vieraslajien levinneisyyttä tai vaikutuksia ei kuitenkaan tunneta tarkkaan. Lajeja ei löydetä helposti, jos niiden olemassaolosta ei ole ennakkotietoa. Osa lajeista voi jäädä tunnistamatta, jos ne muistuttavat Suomessa luonnollisesti esiintyviä lajeja. Suuri osa lajeista jää kuitenkin havaitsematta, koska laji ei esiinny alueella, johon viranomainen laskee näytteenottimensa tai käytössä ei ole sopivaa menetelmää. Huonoiten levinneisyydeltään ja vaikutuksiltaan tunnetut lajit majailevat matalassa rantavyöhykkeessä tai ne ovat pohjaan kiinnittyviä, jolloin perinteisen seurannan kynnet eivät niihin pure.
Sukeltaja, tuo vedenalaiselle luonnolle muinoin tuntematon eliö, liikkuu samoissa matalissa
rantavesissä kuin monet vieraslajit. Tämän harrastajakunnan edustajien määrä on vieraslajien tavoin kasvanut vesistöissämme. Sukeltajat pääsevät omin silmin näkemään niitäkin eliöitä, jotka eivät tartu näytteenottimeen ja joista maalla touhuavat serkkunsa eivät ole vielä kuulleetkaan. Vaikka sukeltamista hyödynnetään eräissä rannikon ympäristöseurannoissa, ei sen potentiaalia ole vielä laajemmin hyödynnetty vieraslajien seurantaan.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen Visevaris-projektissa selvitetään vieraslajien seurannan puutteita ja suunnitellaan toimenpiteitä seurannan kehittämiseksi. Lisäksi projekti tuottaa vieraslajeista tunnistusoppaan vuonna 2011.
Perinteinen näytteenotto ei tarpeeksi usein kohdistu sinne,
SUKELTAMALLA BONGATTAVAT VIERASLAJIT – TASKURAVUT
Villasaksirapu näyttää hurjalta.
Pieni liejutaskurapu mahtuu kämmenelle.
missä sukeltaja häärää: valoisat, rannan läheiset vesikasvi- tai levävyöhykkeet. Esittelemme tässä juttusarjassa neljä matalissa vesissä viihtyvää lajiryhmää, joiden bongaamiseen ja raportointiin sukeltajatkin voivat osallistua. Sarjan ensimmäisessä osassa käymme vieraslajeista läpi taskuravut. Vuoden aikana julkaistavissa jatko-osissa käsitellään kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä. Sarjassa esiteltävien lajien, samoin kuin muidenkin rannikon vieraslajien osalta yleisöhavaintoja vastaanottavat tällä hetkellä Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Maiju Lehtiniemi ja kalojen osalta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Lauri Urho maiju.lehtiniemi@ymparisto.fi lauri.urho@rktl.fi
REETTA LJUNGBERG & MAIJU LEHTINIEMI
Rantataskurapu Norjassa. Suomen vesille tämän kaverin ei uskota vakiintuneen.
MAIJU LEHTINIEMI
RIKU LUMIARO
REETTA LJUNGBERG
Suomen rannikolla ei luontaisesti esiinny kymmenjalkaisten lahkoon kuuluvia taskurapuja, joita Suomessa on kuitenkin tavattu kolme lajia.
Rantataskurapua (Carcinus maenas) on tavattu Suomessa vain kaksi kertaa, Maarianhaminasta vuonna 2002 ja Naantalista vuonna 2008, ja lajin ei uskota vakiintuneen Suomessa.
Liejutaskurapua (Rhithropanopeus harrisii) on havaittu vuosina 2009 ja 2010 Naantalin edustalta ulottuen Rymättylän itäpuolella Airistolle. Suomen ympäristökeskukselle tehdyistä noin kymmenestä yleisöilmoituksista kaikki ovat kalastajilta, joiden pyydyksiin ravut ovat tarttuneet. Havaintoja ovat tehneet myös yksittäiset tutkijat, ja vuonna 2010 tutkimussukeltajat Rami Laaksonen ja Niclas Perander havainnoivat lajia EU-hankkeen (NANNUT) vedenalaisten kartoitusten yhteydessä. Lajin lisääntymistä rannikolla pidetään todennäköisenä.
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis) on taskuravuista yleisin, ja kalastajat raportoivat useita yksilöitä vuosittain koko rannikolla. Laji ei kuitenkaan tutkimusten mukaan pysty lisääntymään Itämeren vähäsuolaisessa vedessä, ja asiantuntijoiden mukaan Itämerellä tavattavat yksilöt ovat Atlantilta vaeltaneita tai laivakyydillä liftanneita.
Liejutaskurapu on kolmesta lajista selkeästi pienin. Suurimman Suomessa mitatun yksilön kuoren leveys oli vain noin 2 cm. Villasaksiravun ja rantataskuravun kuoren leveys voi olla jopa 10 cm. Lajit on helppo tunnistaa toisistaan, sillä liejutaskuravun ”otsa” silmien välissä on suora, kun taas rantataskuravulla on kuoren etureunassa nystyjä. Villasaksiravun erottaa näistä kahdesta nukkamaisesta karvapeitteestä saksissa. Villasaksirapu ja liejutaskurapu ovat ruskean sävyisiä, mutta rantataskuravun selkäkilpi on väritykseltään vihertävä ja kuoren reunoilta kulkee selkäkilven keskelle kaareva jono vaaleita pilkkuja.
Sukeltaja voi bongata pohjalla aktiivisesti liikkuvia yksilöitä tai liejutaskuravun pehmeään pohjaan kaivamia koloja. Myös villasaksirapu voi kaivautua pohjaan. Havaintoilmoituksia varten lajituntomerkit kannattaa painaa mieleen, jos yksilöitä ei ole mahdollista kuvata tai tuoda pintaan. Rapunäytteen voi myös halutessaan lähettää erikoistutkija Maiju Lehtiniemelle
Projekti VISEVARIS – Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos & Suomen ympäristökeskus VISEVARIS eli ”Merialueemme vieraslajien seurannan, varhaisvaroitusjärjestelmän ja riskinarvioinnin kehittäminen” http://www.rktl.fi/ kala/itameritutkimukset/itameren_tila_vaikutukset/ vieraslajien_varhaisvaroitusjarjestelma_visevaris/
Viva México!
Rantaviivaa 9330 km! Siinä on tarpeeksi tutkittavaa innokkaallekin sukeltajalle.
On koralliriuttaa, kylmiä merivirtoja, vedenalaisia tippukiviluolia; on ryhävalaita, haita, mantoja, purjekaloja, valashaita, valkohaita, merileijonia...
TEKSTI JA KUVAT PEKKA TUURI
JOTEN MINNE MENNÄ, kun valinnanvaraa löytyy näin suunnattomasti. Oma valintani on selvä: Playa del Carmen lähiympäristöineen tarjoaa niin vaihtelevia sukelluselämyksiä, ettei se jää toiseksi millekään sukelluskohteelle maailmassa. Kahden viikon sukellusloman aikana pääsin kokemaan neljä erilaista maailmanluokan sukelluskohdetta.
VIIHTYISÄ KYLÄ
Playa del Carmen, tuttavallisesti Playa, on helposti saavutettavissa. Charter-koneella pääsee Cancúniin, ja sieltä on tunnin automatka Playaan. Playa oli alun perin kalastajakylä, joka on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kasvanut merkittäväksi turistikohteeksi. Playan isoveli, Cancún, on jättihotelleja amerikkalaiseen tyyliin. Playa taas on eurooppalaisempi, pienempi ja viihtyisämpi. Myös Playasta löytyy all inclusive -majoitusta, mutta suurin osa keskustasta on täynnä pieniä hotelleja ja kauppoja. Sukellusliikkeitä on useita, joten valinnanvaraa löytyy siinäkin suhteessa. Ja ei-sukeltajatkin viihtyvät hyvin, sillä tekemistä riittää yllin kyllin.
CENOTET VIEVÄT LUOLASUKELLUKSILLE
Jucatanin niemimaa on täysin tasainen, viidakon peittämä valtava alue. Tasaisuuden vuoksi jokia ei ole, vaan sadevesi valuu maan läpi ja sitten mereen maanalaisia käytäviä pitkin. Käytävät ovat täynnä makeaa vettä, ja merenpinnan tason alapuolella on myös suolavettä. Kallio on kalkkikiveä. Valoa ei ole, joten vesi on kristallinkirkasta – vaakanäkyvyys yli 100 metriä. Eikä tässä vielä kaikki: maapallon edellisen kylmän jakson aikana luolat olivat
kuivilla, ja silloin niihin muodostui aivan mielettömän hienoja tippukivimuodostelmia.
Paikoitellen luolien katto on romahtanut, ja luoliin pääsee tunkeutumaan kattoaukon kautta. Paikallinen sana tällaiselle aukolle on `cenote`. Aukkoja on tuhansittain, ja ne ovat erityisen yleisiä Akumalin alueella ja Méridan kaupungin eteläpuolella. Akumalissa on kahdeksan cenotea, jotka ovat tavallisen sukeltajan tavoitettavissa. Näistä hienoimmat ovat mielestäni Dos Ojos, Taj Mahal ja Calavera. Varsinkin Dos Ojos on ihan pakollinen käyntikohde. Dos Ojosissa on kaksi erillistä reittiä, ja korkeimmat tippukivet löytyvät täältä. Dos Ojosissa on myös lepakkoluola, eli puolittain veden pinnalla oleva onkalo, jossa lepakot asustavat. Taj Mahalissa on hienoimmat kattoaukot, joiden kautta taivaallinen valo tulvii luolaan. Calavera on taas reikä maassa. Parin metrin pudotus veteen on mieleenpainuva – tosin tikkaatkin löytyvät. Kaikki sukelluskeskukset järjestävät cenote-sukelluksia. Paikallisten sääntöjen mukaan oppaalla on luolavarustus, ja hän voi ottaa mukaansa maksimissaan neljä muuta sukeltajaa, joille koulutukseksi riittää normaali kortitus. Sukellukset tehdään ohjainnarua pitkin niin, että suuaukon valo on aina näkyvissä. Joissain kohdin suuaukolle voi olla kuitenkin jopa 100 metriä, joten sukellustapa on pedantti parisukellus. Sukellukset ovat matalia – maksimisyvyys jää usein alle kymmenen metrin. Siitä huolimatta jännää on, sillä pintaan ei pääse, vaan sukellus tapahtuu kiven sisällä. Mutta kerrankin sukellusturisti pääsee kurkistamaan luolamiesten valtakuntaan. Vesi on makeaa. Muutamissa paikoissa pääsee vähän syvemmälle, ja Akumalin luolissa noin
Cozumel tarjoaa loistavaa riuttasukeltamista.
12 metrin syvyydessä tulee vastaan suolaveden kerros. Suolavesi on merenpinnan tasossa. Kun sukeltaa rajapinnan, eli halokliinin, läpi, kokee hienoja optisia taittoharhoja ja vesi muuttuu hetkeksi väreileväksi ja epäselväksi.
Uskomattomat tippukivet ja loistava näkyvyys tekevät näistä sukelluksista ainutlaatuisia. Ja snorklaajatkin pääsevät mukaan, sillä osa cenoteista, esimerkiksi Dos Ojos, sopii loistavasti myös snorkkelisukellukseen.
TAPAAMINEN HÄRKÄHAIDEN KANSSA
Kun cenoteissa on saanut sukellettua varusteet puhtaiksi, on aika palauttaa suolatasapaino meressä. Playan koralliriutat ovat näkemisen arvoisia, mutta koska Cozumelin saarella on vielä paremmat riutat, itse säästän riuttasukeltamisen Cozumeliin. Playasta löytyy talviaikaan kuitenkin mielenkiintoinen otus, jota kannattaa mennä varta vasten katsomaan hiekkapohjallekin.
Härkähai on iso ja pullea ja ehkä hieman vaarallinenkin. Playan sukellusliikkeet järjestävät erillisiä härkähaireissuja. Hait ovat aivan rannan edustalla, joten venematka kestää kolme minuuttia. Porukalla sukelletaan 22–24 metrin syvyyteen hiekkapohjalle ja muodostetaan rinki. Normaalisti hait saapuvat katsomaan, mitä
Playa del Carmenissa
tapaa paljon räpyläveikkoja.
Taivaallinen valo lankeaa veteen Taj Mahalissa.
Härkähai on iso ja pullea ja ehkä hieman vaarallinenkin.
tapahtuu. Ne ovat olemukseltaan hyvin rauhallisia, verkkaisia ja väistävät, jos niitä yrittää lähestyä. Ne kiertävät ympyrää sukeltajien ympärillä. Eli niitä on ruokittu! Kysyin etukäteen Scubaplayasukellusliikkeestä, ruokkivatko he härkähaita. Kuulemma he eivät – vaan siis joku muu – ja se on hyvä, sillä en ehkä lähtisi härkähaiden syöttöreissulle. Ruoan läsnäolo muuttaa haiden käytöstä, ja ne erehtyvät joskus saaliista.
VÄLIPÄIVÄNÄ MAYA-HISTORIAA
Urheinkin sukeltaja tarvitsee aina silloin tällöin välipäivän, jotta räpylät pääsevät kuivumaan. Playassa tekemistä riittää. Avointa rantaa on mukava kävellä ylösalas. Xel-Han vesielämyspuistossa pääsee uimaan delfiinien kanssa. Xcaret on myös vesipuisto. Sen erikoisuutena on makean veden täyttämä luola, joka laskee Xcaretin laguuniin. Nämä paikat ovat enemmänkin ei-sukeltajille.
Esihistoriasta kiinnostuneet voivat tehdä mielikuvitusmatkan Chicxulubin kraatterille. Noin 65 miljoonaa vuotta sitten halkaisijaltaan 10 km ollut kivi putosi Jucatanille. Syntynyt ”ydintalvi” merkitsi dinosaurusten aikakauden loppua. Kun tästä luin, päätin käydä katsomassa kraatteria. Mitään katsottavaa ei kuitenkaan ole, sillä vuosimiljoonat ovat täyttäneet kraatterin, ja se ”näkyy” vain satelliittien gravitaatiomittauksissa.
Historiasta kiinnostuneet suuntaavat sen sijaan Chichén Itzáan, joka on ehkä komein maya-intiaanien rauniokaupunki.
Härkähait tulevat paikalle tarkastamaan ruokatilanteen.
Dos Ojosin lepakkoluolan katto on täynnä tippukiviä.
Päivi-vaimo toivoo, että olisi jo huominen.
Lähistöllä on myös muita maya-raunioita, joista tutustumisen arvoinen on ainakin Tulum. Tulum on pienempi, se on rakennettu rantakallion huipulle ja ennen kaikkea siellä on paljon vähemmän turisteja. Erityisesti Chichén Itzá on kokopäiväretki. Itse kävimme Cozumelin saarella ja ajoimme saaren ympäri skoottereilla. Lautat liikennöivät tihein välein Cozumeliin, joka on tunnettu sukellus- ja turismisaari Playan edustalla.
KUINKA LÖYTÄÄ PURJEKALAN?
Purjekaloja pääsee katsomaan Isla Mujeresista lähteviltä kalastusaluksilta. Onneakin tarvitaan, sillä joka päivä alukset eivät löydä purjekaloja. Niitä etsitään fregattilintujen avulla. Linnut kiertävät taivaalla, ja kun ne laskeutuvat pintaan syömään sardiineja, usein samoja sardiineja tulevat syömään myös purjekalat. Kesällä näillä samoilla vesillä kiertelevät valashait, ja paikkaa pidetäänkin yhtenä kolmesta varmasta valashaipaikasta koko maapallolla.
COZUMELIN RIUTAT
Cozumelin saari on tunnettu riuttasukelluspaikka. Sitä pidetään yleisesti yhtenä parhaista Karibian sukelluskohteista. Karibian riutat ovat kovasti erilaisia kuin esimerkiksi Punaisellamerellä. Gorgoniat ja sienet dominoivat, ja yleinen väritys on ruskeaa ja beigeä.
Cozumelin tekee erityisen hyväksi ohivirtaava merivirta. Vesi virtaa aina etelästä pohjoiseen syöttäen omalta pieneltä osaltaan
Cozumelin riutoilla on paljon elefantinkorvasieniä.
Meksikonlahtea, josta moni vesimolekyyli päätyy lämmittämään suomalaisia Golf-virran välityksellä. Virta ruokkii planktoneineen koralleja ja sieniä ja on siten koko riuttaekosysteemin perusta.
Tank-Ha-sukelluskeskus mainostaa itseään ainoana, joka liikennöi suoraan Playasta veneellä Cozumelin parhaille eteläriutoille. Muut keskukset käyttävät lauttaa. Suora yhteys säästää ihan mielettömästi roudaamista, joten se on suosikkini. Matkakin kestää vain 30 minuuttia.
Riuttasukellukset ovat aivan ihania. Santa Rosa Wall ja Punta Sur ovat paikkoja, joissa riutta on parhaimmillaan. Pienenä miinuksena on se, että riutat alkavat vasta noin 17 metristä, joten sukellusten keskisyvyys on omaan makuuni liian suuri.
KOKO PERHEEN KOHDE
Playa on hieno yhdistelmä erilaisia sukellusmahdollisuuksia, turismia, nähtävyyksiä ja yöelämää. Playa vaikuttaa turvalliselta. Ainakaan toistaiseksi kammottava meksikolainen rikollisuus ei ole levinnyt Playaan. Vamos a la Playa!
tuuri.pictures.fi www.tankha.com www.scubaplaya.com www.xelha.com www.xcaret.com
Calaveran mystinen tunnelma syntyy katon sisääntuloaukon valosta.
ELÄMÄNI SUKELTAJANA
AMMATTISUKELTAJA, SUKELLUSTEKNIKKO, HARRASTE- JA AMMATTIPUOLEN KOULUTTAJA SEKÄ SUKELLUSYRITTÄJÄ
AKTIIVISTA SEUROJEN JA LIITON TOIMINTAAN OSALLISTUMISTA UNOHTAMATTA. MARKKU RYHÄNEN ON TEHNYT PITKÄN JA
MONIPUOLISEN URAN SUKELLUSALALLA. KUINKAHAN MIEHEN ELÄMÄNTYÖN SAISI TIIVISTETTYÄ YHDELLE AUKEAMALLE?
VASTAUS: EI MITENKÄÄN, MUTTA YRITETÄÄN EDES RAAPAISTA PINTAA.
MILLOIN SUKELSIT ENSIMMÄISEN KERRAN?
TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVA REIJO LOHTAJA
Paakkasen Markku, laskuvarjojääkärikersantti, valmensi minua Kouvolassa 25 metrin uima-altaassa. Hänen ohjeensa oli: ”Sukella päähän ja takaisin, etkä tule pintaan välillä tai tulee turpaan.” Minusta piti kouluttaa helikopterilentueeseen pintapelastaja/mekaanikko. 50 metrin sukellus oli yksi kurssin pääsyvaatimuksista. Ekalla kerralla ei mennyt, mutta en saanut heti turpaan, kun kaima ei saanut kiinni. Toisella kerralla onnistui. Ensimmäinen paineilmalaitesukellus tapahtui Upinniemen altaassa. Muistan hyvin, kun töpseli laitettiin suuhun ja menin pohjaan istumaan ilman maskia. Hämmästys oli suuri: mähän hengitän pinnan alla!
MITEN SINUSTA TULI SUOMEN ENSIMMÄINEN
JA AINOA SUKELLUSTEKNIKKO?
Siirtyminen Ilmavoimista Merivoimiin sukeltajakurssin kouluttajaksi oli iso muutos: lentävistä laitteista veden alle. Tietoa sukeltamisesta ei ollut oikeastaan muualla kuin Merivoimissa. Minulle tuli tarve jakaa tietoa ihmisille, jotka haluavat tietää sukeltamisesta. Halusin, että sukeltamisesta tulee turvallinen nautinto. Kävin teknillisen koulun konemestarilinjan Merivoimissa palvellessani. Jossain vaiheessa tuli esille painekammiokeskuksen rakentaminen Upinniemen uuteen sairaalaan, ja minulta kysyttiin kiinnostaako työ. Teknikon vakanssia tarjottiin, jos siirryn painekammiokeskuksen rakennusvalvojaksi. Kiinnostuin ja siirryin sukellusteknikon tehtäviin. Tämä tiesi taas uusia haasteita: uutta painekammiotekniikkaa johon tutustua ja kaasujärjestelmiä heliumia myöten. Tämä oli tosi mielenkiintoinen vaihe elämässäni.
MIKSI AMMATTISUKELTAMINEN ALKOI KIINNOSTAA SINUA?
Olin osakkaana Sukeltaja Apu Oy:ssä vuodesta 1975 eteenpäin. Saimme tarjouksen Myllysillan urakasta ja sitä varten piti opetella vedenalaista polttoleikkausta. Ei muuta kun lukemaan US Navy Gutting and Welding -manuaalia, että miten poltetaan veden alla. Se oli varsinainen oikea ammattisukeltajan työ siviilipuolella. Merivoimissa oli miinan etsimistä ja tuhoamista, ruumiiden etsimistä, laiturien korjauksia ja kouluttamista.
Työn haastavuus kiinnosti eniten. Piti miettiä, pystyykö tekemään silmät kiinni oikeita töitä pinnan alla!? Piti tehdä rakennustöitä erilaisessa ympäristössä. Se ei ollut missään nimessä liukuhihnatyötä. Joka kerta piti pystyä keksimään uusi toimintatapa.
MITÄ HALUAISIT SANOA AMMATTISUKELTAJAN URASTA
HAAVEILEVALLE NUORELLE?
Kuulostaa upealta olla ammattisukeltaja, ja kyllä kaikki pitää sua kovana jätkänä. Näinkin voi olla, mutta ei se niin hohdokasta
ole. Se on raakaa työtä, lämpötila +0,1, näkyvyys nolla ja pinnalla painavat laitteet. Se on mielenkiintoista, kuten aikaisemmin kerroin, työpaikka vaihtelee jatkuvasti, ei ainakaan käy yksitoikkoiseksi. Sukeltamiseen tulee aina suhtautua kunnioituksella, helppoa sukellusta ei ole ennen kuin se on tehty. Turvallisuudesta ei saa koskaan tinkiä.
JÄIT VIRALLISESTI ELÄKKEELLE VIIME KEVÄÄNÄ, MUTTA
JATKAT ALALLA PYÖRITTÄEN OMAA SUKELLUSLAITTEIDEN HUOLTOYRITYSTÄ, DIMECRAFT OY:TÄ. AIOTKO IKINÄ JÄÄDÄ LOPULLISESTI ELÄKKEELLE?
Tällä hetkellä teen Interspiro-laitteiden huoltoja, vuositarkastuksia ja perushuoltoja. Laitteet ovat vesi- ja savusukelluslaitteita, pelastautumislaitteita ja kaikkia, mitä Interspiro valmistaa.
Olen Interspiron valtuuttama laitehuoltajakouluttaja ja koulutan esimerkiksi Merivoimien, Rajavartiolaitoksen ja Pelastuslaitosten huoltajia.
Lopullisesti eläkkeelle jääminen ei oikein tunnu onnistuvan, jos on kunnossa ja pystyy ajattelemaan ja tekemään. Vähintäänkin täytyisi päästä luennoimaan…
MIKÄ ON KAIKKIEN AIKOJEN SUOSIKKISUKELLUSKOHTEESI?
Ehkä monella tapaa mieleenpainuvin oli Ibiza 70-luvulla, jolloin veimme talvella kurssin käyneitä sukeltamaan sinne 3–4 kertaa kesässä.
Siellä tulivat paikalliset tutuksi ja luottoa suomalaisiin sukeltajiin sekä meihin, reissun vetäjiin. Kaikki toimi, oli paljon erilaisia kohteita; luolia, saaren läpi sukelluksia…
MIKÄ ON OLLUT PELOTTAVIN SUKELLUSKOKEMUKSESI?
Yksi pelottavimmista oli, kun olin seoskaasulaitteella uima-altaassa. Kiertävä kaasu ei hapettunut ja seurauksena oli tajuttomuus hapenpuutteesta. Kuvittelin olevan Välimeressä sukeltamassa ja ihmettelin kaakeleita Välimeren pohjassa. Havahduin ylivuotoventtiilin kauheaan puhaltamiseen. Mietin: ”Kuka hel… on avannut ohitusventtiilin”. Olin ollut menossa tajuttomaksi, mutta alitajuntaan oli piintynyt koulutuksen käsky: ”Avaa ohitusventtiili, jos kaasussa on mielestäsi jotain mätää äläkä pudota laitteita”.
JÄNNITTÄVIN PROJEKTI, JOSSA OLET OLLUT MUKANA?
Marko Röhrin Itämeren hylyt -sarjan kuvaukset. Pääsin näkemään hylyt kunnolla, kun oli Abyssin valot eli ”auringot” käytössä. Ladoga oli mahtava, kun valonheittäjien valossa näki koko keulan alhaalta ylös. Se oli mahtavaa.
ITÄMERI VAI VÄLIMERI?
Itämeri. Olen sukeltanut täällä eniten, ja Itämeressä on maailman parhaat puuhylyt.
OPETTAJANA VAI OPPILAANA?
Opettajana. Opettaminen on haastavampaa.
TYÖSUKELLUS VAI YÖSUKELLUS?
Ehdottomasti yösukellus vaikka Välimerellä.
MERISIILI VAI SIMPUKKA? Simpukka.
MASKI VAI RÄPYLÄT?
Maski, koska sen avulla pystyy näkemään. Räpylöiltä ei tarvita, sillä veden alla vauhdin ei tarvitse olla kova, vaan pitää olla aikaa katsella ympärilleen.
IDEAviikonloppuna tutustuttiin moneen uuteen kaveriin.
IDEAVIIKONLOPPU järjestettiin marraskuussa ensimmäistä kertaa ja paikkana toimi Varalan urheiluopisto Tampereella. Kolmipäiväinen tapahtuma keräsi yhteen viisitoista ohjaajaa eri puolilta Suomea. Viikonloppu oli tarkoitettu nuorille ohjaajille, iältään noin 15–20-vuotiaille. Nimensä mukaan IDEAviikonlopusta oli tarkoituksena saada uusia ideoita norppatoimintaan sekä tutustua ohjaajiin muista seuroista.
Kolmeen päivään mahtui paljon leikkejä, hieman YOUR MOVE -tapahtuman suunnittelua, RRDC:n norppatreenit, sekä tietysti vapaa-aikaa, jolloin oli mahdollisuus tutustua muihin.
Jokainen oli saanut ”ennakkotehtäväksi” tuoda mukanaan muutaman leikin tai pelin. Leik-
kien vetäjinä toimivat ohjaajat itse. Viikonlopun aikana tuli opittua monta uutta ja hauskaa leikkiä, kuten halonkaato, hiphop ja lännen nopein. Moniko uskoisi, että leikkiminen on
todellisuudessa hyvin raskasta?
Keväällä 2011 järjestetään YOUR MOVE -tapahtuma, jossa myös Sukeltajaliitto on mukana. IDEAviikonloppuun osallistuneilla ohjaajilla oli
Kenelläkään ei ollut naama nurinpäin.
mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, miten tapahtumassa käyvät ihmiset pääsevät kokeilemaan sukellusta. Osallistujilta tuli paljon hyviä ja toteutuskelpoisia ideoita.
Sunnuntaiaamusta lähdettiin Kalevan uimahallille, missä meitä odottivat RRDC:n norpat. Altaalle tehtiin kokeiluna pienimuotoinen taitorata, jota suunniteltiin YOUR MOVE -tapahtumaan.
Norppatreenien jälkeen palattiin Varalaan vielä hetkeksi aikaa. Viimeisenä ohjelmassa oli ilmaisutaito, jota saapui vetämään Sinikka Meurman. Sinikka piti meille erilaisia ryhmäharjoituksia, joissa jokaisen ryhmän jäsenen piti tehdä osansa, jotta ryhmä onnistuisi.
JUHA TOIVONEN
KUVAT: LAURA TORKKELI
VIIME SUKELTAJA-lehdessä (5/2010) kerrottiin pääpiirteittäin Your Move -suurtapahtumasta, joka pidetään Helsingissä 27.5.–1.6. Tapahtuma jaetaan kahteen osaan: Sport-viikonloppuun 27.–29.5. ja Actionpäiviin 30.5.–1.6. Tapahtuma on vuoden suurin liikunta- ja urheilutapahtuma Suomessa: sinne odotetaan noin 50 000 osallistujaa. Sukeltajien Sport-viikonlopuksi järjestetään nuorten sukeltajien leiri, jonne ovat tervetulleita kaikki jo sukellusta harrastavat noin 13–19-vuotiaat. Ei ole väliä oletko vapaasukeltaja, norppaohjaaja, sukelluskalastaja, laitesukeltaja tai sunnuntaisukeltaja – kaikki mukaan! Ohjelmassa on muun muassa uppopalloa nuorten maajoukkueen valmentajan johdolla, erilaisia urheilutestejä, taitorataa ja ehkäpä jopa Suomi–Ruotsi-maaottelukin. Action-päivät on tarkoitettu 7–9-luokkalaisille, ammattikoululaisille ja lukiolaisille luokkaretkeilijöille, jotka on tarkoitus tutustuttaa sukelluksen maailmaan. Meillä on yhteinen ohjelma Suomen Uimaliiton ja Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton kanssa. Ohjelman pyörittäminen vaatii paljon avustajia, ja siksi tarvitsemmekin jokaisen apua. Talkoolaisille tiedoksi, että tulemme keväällä sovittelemaan ja sopimaan jokaisen tehtävän ja ajankohdan erikseen.
Your Moven ideana on, että nuoret järjestävät toisille nuorille toimintaa. Tapahtuman parissa työskenteleminen on vapaaehtoista, mutta palkitsevaa. Kerrankin on sellainen olo, että nuorten mielipiteitä oikeasti kuunnellaan, arvostetaan ja jopa tarvitaan. Saan ihan oikeasti olla päättämässä, miten 50 000 ihmiselle tarkoitettu tapahtuma järjestetään!
Itse olen suunnitellut Your Moven sukellusosiota jo yli vuoden Liiton nuorten ryhmän kanssa ja koko suurtapahtumaa Your Move -nuo-
rissa. Kun ylioppilaskirjoitukseni ovat ohi, pääsen tekemään tätä ihan työkseni muutamaksi kuukaudeksi Sukeltajaliiton saaman palkkatuen avulla. En malttaisi odottaa, että pääsen aloittamaan työni!
Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, olen saanut Your Moven kautta uusia ystäviä, kavereita ja muutenkin tavannut ihmisiä eri puolilta Suomea aina Utsjoelta Porvooseen saakka. Eräästäkin on tullut yksi parhaista ystävistäni vaikka asumme 250 km:n päässä toisistamme. Hauskaa on ollut myös lajien kirjo: olen tutustunut esimerkiksi ringette-, judo-, darts-, tanssija- ja keilaajanuoriin. Kaikki ovat erilaisia, mutta meitä yhdistää kuitenkin aktiivisuus omassa lajissa.
Your Moven parissa olen kerännyt mielenkiintoisia kokemuksia: viime kevätpäivillä työstimme ensin monta tuntia Green Movea, kun paikalle tupsahti yhtäkkiä Your Move -superfani The Giant Leap! Kävi vielä niin, että yhdellä Your Movea Nuoressa Suomessa työstävällä naisella oli 21-vuotissyntymäpäivä ja The Gian Leap on hänen ehdoton lempibändinsä. Synttärisankari istutettiin tuoliin, ja hänen idolinsa lauloi syntymäpäivälaulun fanilleen. Hih!
Viime kesäkuun alussa olin vapaaehtoisena Turun Relax-messuilla esittelemässä Your Movea. Siellä sai kokeilla Turbo Move -toimintarataa tai sumopainia. Mieleeni jäivät erityisesti kolme 16-vuotiasta poikaa, jotka tulivat kysymään, mistä tässä oikein on kyse. Kun kerroin ensi kevään suurtapahtumasta, he sanoivat innoissaan: Vau, sinne täytyy kyllä päästä!
Jep, niin täytyy!
ILONA LINDSTRÖM
Kaikki OK!
LEIKKI-IDEA: PRINSESSAN RYÖSTÖ
PELAAJAT JAETAAN kahteen joukkueeseen, kumpikin omalle puolelleen allasta. Joukkueet valitsevat yhden jäsenistään prinsessaksi/prinssiksi. Prinsessa menee istumaan kelluvan lautan päälle. Loput joukkueesta päättää löyhähti, ketkä ovat viejiä ja ketkä puolustajia, mutta näitä rooleja voi tarpeen tullen vaihdella. Viejien on tarkoitus viedä oma prinsessa toiselle puolelle allasta ja puolustajien taas estää toisen joukkueen prinsessaa pääsemästä omalle puolelle. Pelin voittaa se joukkue, joka saa prinsessansa ensimmäisenä vastustajan puolelle. Peli on fyysisesti melko rankka, joten täytyy katsoa, että joukkueet ovat suht tasai-
sia. Yhdessä joukkueessa on hyvä olla noin 5–8 jäsentä. Peliä voi vaikeuttaa siten, että joukkueet saavat päättää vastapuoltensa prinsessan tai että joukkueita on enemmänkin.
Haastamme Kuopion
Urheilusukeltajat kertomaan
seuraavan leikki-idean.
Ilona Lindström, Vakka-Suomen Urheilusukeltajat
MINE DIVING ANSAITSEE OMAN PAIKKANSA
SUOMESSA ON USEITA KAIVOKSIA, JOISSA VOI HARRASTAA LUOLASUKELLUSTA, TAI TARKEMMIN AJATELTUNA KAIVOSSUKELTAMISTA.
TEKSTI JA KUVA SAMI PAAKKARINEN
LUOLASUKELLUS-SANAN käyttö Suomessa juontaa koulutuksesta. Melkein kaikki sukeltajat, jotka on koulutettu sukellukseen yläpuolelta suljettuihin tiloihin, ovat käyneet luolasukelluskoulutuksen, pois lukien jää- ja hylkysukelluskurssit. Luolasukelluskoulutus nimensä mukaisesti valmentaa sukeltamaan luolaolosuhteissa.
OMALLE KOULUTUKSELLE ON TARVETTA
Viime aikoina on herätty ajattelemaan, että luolasukelluskoulutuksella sukelletaan paljon myös veden täyttämissä kaivoksissa, vaikka nämä ympäristöt poikkeavat hieman toisistaan ja tarvitsisivat siksi eriytetyt koulutuksensa.
Ainoa koulutusjärjestö, joka sallii luolakoulutuksen kaivosympäristössä, on CMAS.
Kaivossukelluskoulutus on nostamassa päätään eri koulutusjärjestöissä. Esimerkiksi IANTD:ltä löytyy Mine Diver -kurssi, joka on tarkoitettu alueille, joissa ei luonnon muovaamia luolia ole tai niihin pääsy ei ole jostain syystä mahdollista. Suomen kovaan maaperään ei luolia pysty muodostumaan samoilla mekanismeilla kuin esimerkiksi pehmeämmille kalkkikivialueille. Brasiliassa taasen tiukat kansallispuistomääräykset estävät sukellukset luonnonluoliin.
MITEN KAIVOS EROAA LUOLASTA?
Kaivossukelluskurssilla perehdytään samoihin tekniikoihin kuin luolasukelluskurssillakin, mutta sukellusympäristöt tuovat eroja sisältöön. Luolakurssi antaa valmiudet sukeltaa pidempiä ah-
taumia ja monimutkaisempia navigointeja. Kaivoskurssi taas on mahdollista suorittaa suljetunkierronlaitteella, joka on muutoin vaatinut kurssin käymistä ulkomailla.
Luolan ja kaivoksen eroja voisi pohtia loputtomiin; jokaisella niillä kuitenkin on omat erityispiirteensä. Vaativuustasoltaan ne voivat olla tasavertaisia. Vaativuus riippuu monesta seikasta, kuten syvyydestä, näkyvyydestä, virtauksista, tilojen koosta ja muodosta tai pohjan koostumuksesta. Suomen kaivoksissa on yleisesti ottaen melko vaativat olosuhteet. Syvyys yhdistettynä kylmiin olosuhteisiin vaatii sukeltajalta ja varusteilta paljon. Suomalaisten kaivossukeltajien taitotaso on kansainvälisestikin ajateltuna huippuluokkaa, mutta tähän vaaditaan koulutusta ja sitä tukevaa ilmapiiriä.
MINE DIVER -KOULUTUSTA SUOMEEN?
Kaivossukelluskoulutuksen aloittaminen Suomessa ja sitä kautta kansallisen kaivossukellusturvallisuuden eteenpäin vieminen vaatisi myötämielisempää suhtautumista tähän lajiin ja harrastepaikkojen lisääntymistä. Avainsana toiminnan alkamiselle on yhteistyö. Kaivossukeltajien yhteisö on harrastajina, matkailijoina ja asiakkaina mille tahansa kunnalle varteenotettava vieras. Viime aikoina on kuulunutkin positiivisia uutisia eri tahoilta, ja toivon mukaan meillä on pari uutta kaivosta sukellettavana tänä vuonna.
VIERAILE KAIVOKSESSA KUTEN HYLYSSÄ
Kaivokset ovat arvokasta vedenalaista kulttuuriperintöä siinä missä hylytkin. Niiden soisi säilyvän koskemattomina tulevillekin sukeltajapolville. Niinpä kaivoksissa sukeltamiseen tulisi soveltaa ihan samoja hyvän sukellustavan periaatteita kuin hylyilläkin: ei viedä esineitä, ei vahingoiteta mitään eikä muutenkaan mellasteta. Ohjausnarujen kiinnittämisessä ja stagepullojen tiputtamisessa olisi käytettävä erityistä harkintaa. Molempia on pakko tehdä, mutta kannattaa katsoa, ettei siinä samalla vahingoita rakenteita tai turhaan siirrä esineitä. On myös muistettava, että samoin kuin hylyssä, pelkkä rakenteiden koskettaminenkin ajan mittaan kuluttaa niitä. Kaivosten kuvaaminen ja muu dokumentoiminen sen sijaan on erittäin suositeltavaa, sillä siten saadaan kerättyä mahdollisesti tutkijoitakin kiinnostavaa tietoa esimerkiksi kaivostoiminnan historiaan liittyen. KRISTIINA KARILA JA MIKA RAUTIAINEN
VIHLOOKO? MUISTA HUOLEHTIA HAMPAISTA!
ALLE JA KOHTI POHJAA. NELJÄSSÄ METRISSÄ ALKAA VIHLOA JA LEUKAPERIÄ JÄYTÄÄ.
KIPU YLTYY SIETÄMÄTTÖMÄKSI. SYVEMMÄLLE EI OLE ASIAA JA MIELI TEKISI VAIN KIITÄÄ TAKAISIN PINTAAN. OLISIKO PITÄNYT TARKISTUTTAA HAMPAAT?
TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVITUS JULIA HANNULA
VEDEN ALLA OLEVA paine voi tehdä tepposia rikkinäisille hampaille. Hyvin hoidetut hampaat ovat jokaisen sukeltajan perusedellytys. Ammattisukeltajan urasta haaveilevan tulee pitää hampaansa erityisen hyvässä kunnossa. Esimerkiksi Puolustusvoimat ja Pelastuslaitos vaativat, että hampaiden pitää olla hoidetut ja huolletut. Huonot hampaat ovat este taistelusukeltajakoulutukseen pääsemiselle. Harrastesukeltajankaan ei kannata laiminlyödä hammashoitoa, sillä se saattaa kostautua ja aiheuttaa vaaratilanteita.
POISTATA VIISAUDENHAMPAAT
Puhkeamattomista viisaudenhampaista kannattaa hankkiutua eroon ennen pinnan alle menoa. Osittain puhjenneen tai puhkeamattoman viisaudenhampaan päällä on limakalvopussi, joka voi tulehtua. Tulehdus voi myös levitä siten, että hampaan alle tai taakse saattaa lopulta muodostua märkivä ontelokasvain eli kysta. Sukeltaessa ja paineen kasvaessa limakalvopussiin tai kystaan alkaa muodostua lisää nestettä, kun siellä oleva ilmatila vähenee. Takaisin pin-
Hyvin hoidetut hampaat ovat sukeltajan perusedellytys.
taan noustessa tämä aiheuttaa hyvin todennäköisesti kovaa kipua.
Jo puhjenneista viisaudenhampaista ei ole haittaa sukeltamisessa tai muussakaan elämässä.
PUUTTUVAT HAMPAAT JA PROTEESIT
Puuttuvista hampaista tai hammasproteeseista ei ole sukeltajalle haittaa, kunhan uudet hampaat on tehty suunnitelmallisesti. Purennan pitää olla sellainen, että hampaat pysyvät suukappaleessa kiinni ja purenta kestää vääntävää tunnetta. Purenta kannattaa testata huolellisesti, ettei mahdollinen ongelma paljastu vasta pinnan alla. Huonosti istuva proteesi tai väärästä kohdasta kokonaan puuttuva hammas voi aiheuttaa hyvinkin epämiellyttävän tunteen, kun suukappale vääntää purukalustoa. Vajaahampaisille tai kokonaan hampaattomille sukeltajille, jotka eivät halua käyttää kokomaskia, voidaan esimerkiksi silikonista tehdä hammasvalleille yksilöllisesti istuva purukappale.
PAIKKOJA HAMPAISSA
Ehjät ja paikkaamattomat hampaat ovat tietysti parhaat mahdolliset sukeltajan kaverit. Joskus reikiä kuitenkin tulee. Hyvin paikatun reiän ei pitäisi tuottaa ikävyyksiä.
Vanhoissa amalgaamipaikoissa saattaa olla saumoja, jotka päästävät ilmaa ja bakteereja paikan alle. Paikan alla oleva ilmarako on korroosioaineiden ja esimerkiksi vanhan eristyslakan jäämien osittain täyttämä. Pitkällä sukelluksella sinne yleensä pääsee tihkumaan lisää ilmaa. Syvällä oltaessa puristunut ilmamäärä on suhteessa syvyyteen ja aikaan. Koska nousu on aina nopeampi, ilma ei välttämättä pääse purkautumaan ilman, että paine hampaan ilmataskussa
PINNAN
Tarkastuta hampaat säännöllisesti ja ajoissa.
nousee. Huonokuntoinen paikka ei kestä tällaista paineen muutosta, vaan se voi ”räjähtää” ja siinä rytäkässä voi hammaskin haljeta. Uusissa muovipaikoissa ei saumoja ole. Huonosti paikattuna saumoja voi toki olla, tai paikkoihin on voinut jäädä ilmaa.
Paikkaamaton reikä hampaassa ei vielä aiheuta ongelmia. Jos reikä on kuitenkin syvä ja ylettyy hampaan ytimeen, se todennäköisesti alkaa oireilla syvälle sukellettaessa. Hammaskipu ja paine hampaassa saattaa yltyä niin sietämättömän kovaksi, että sukeltaja tuskissaan hätäilee pintaan noustessaan. Jos etappinousun joutuu kivun takia keskeyttämään, on vaarassa muutakin kuin hammas.
HOIDATA HAMPAAT ETUKÄTEEN
Tarkastuta hampaat säännöllisesti ja ajoissa; rutiinitarkastuksessa kannattaa käydä kerran vuodessa. Sukeltajan on hyvä myös röntgenkuvauttaa hammaskalustonsa. Panoraamakuvaus, eli koko leukojen röntgenkuva, on hyvä ja paljon kertova. Hampaissa voi olla esimerkiksi juurihoitoja, jotka eivät ole parantuneet kunnolla, vaikka ne eivät oireilekaan. Sukeltaessa oireet saattavatkin yllättäen alkaa. Röntgenkuva voi paljastaa myös mahdolliset amalgaamipaikkojen saumat tai ilmataskut. Röntgenkuvassa on hyvä käydä muutaman vuoden välein, jotta ongelmat paljastuvat ajoissa, eikä vasta veden alla.
Päivittäisellä hampaiden puhdistuksella ja tehokkaalla kotihoidolla jokainen voi itse estää vaurioiden syntymistä. Hammaslankaa on hyvä käyttää päivittäin, sillä hampaiden väleihin alkaa kaikilla kertyä hammaskiveä. Hoitamattomana ja vuosia kertyneenä hammaskivi aiheuttaa sen, että hampaat löystyvät paikoiltaan. Löystyneet hampaat joudutaan poistamaan ja hampaattomuus aina vaikeuttaa suukappaleen pysymistä suussa. Hampaiden lankaus on hyvä ja turvallinen keino estää hammaskiven syntymistä. Asiantuntijana sukeltava hammaslääkäri Tuomo Erkkola.
MUISTA NÄMÄ!
• Hampaiden oikea hoito kotona.
• Hoida hammasperäiset tulehdukset ja kystat kuntoon.
• Korjauta huonot paikat.
• Tarkkaile viisaudenhampaita.
• Onhan proteesi kestävä?
• Eihän puuttuvia hampaita ole väärissä kohdissa?
HAMPAIDEN HOITO
• Harjaa hampaat vähintään kahdesti päivässä. Jos syöt paljon sokeria, voit tarvita useampia harjauskertoja. Älä harjaa hampaita välittömästi syömisen jälkeen. Se kuluttaa hampaan pintaa entisestään happohyökkäyksen jäljiltä. Hampaat voi harjata mieluusti vaikkapa ennen syömistä. Ksylitolipurukumin käyttö hillitsee syömisen jälkeisen happohyökkäyksen.
• Suuvesi on hyvä lisä harjaukselle. Hampaat pitää silti harjata vaikka suuvesi olisikin päivittäisessä käytössä. Fluoripitoiset suuvedet suojaavat hyvin hampaita.
• Lankaa hampaat päivittäin.
• Muista käydä hammaslääkärissä säännöllisesti. Tarkastusten omavastuuosuus yksityisellä puolella vaihtelee 35 euron molemmin puolin. Röntgentutkimuksesta jää maksettavaa noin 40–50 euroa. Hinnoissa on paikkakuntakohtaisia eroja.
Tyttäreni Sofia suostui kokeilemaan
”James Bond”-maskia. Pyysin häntä keikistelemään kameralle kuin nuori merileijona, siis suomalaisittain norppa.
PEKKA TUURI
”NORPPA” ON VUODEN SUKELLUSKUVA 2010
VUODEN SUKELLUSKUVAKSI 2010 valittiin Pekka Tuurin ”Norppa” tuomariston yksimielisellä päätöksellä. Tuomaristo luonnehti kuvaa seuraavasti: ”Loistava kuva, jota ei voi parantaa. Kuvassa kaikki elementit oikein, vinous tuo lisää dynamiikkaa, laajakulma sopii hyvin kuvaan. Hieno sukelluksen tunnelma. Hiusten leikki pisteenä iin päälle.” Vuoden Sukelluskuvan ottaneelle kuvaajalle tarjotaan mahdollisuutta osallistua kansainväliseen Epson Red Sea -sukelluskuvauskilpailuun Eilatissa, Israelissa. Sukelluskuvauksen SM-kisaan saapui määräajassa 185 työtä yhteensä 25 kuvaajalta, eli aavistuksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Postin työnseisaukset hankaloittivat postin kulkua juuri ennen määräaikaa, joten osallistumisaikaa päätettiin jatkaa noin viikolla, jotta kaikki lähetykset varmasti ehtivät mukaan. Vuosittain vaihtuvan teemasarjan otsikkona oli ”Ystävä”. Uutena oli mukana ensimmäistä kertaa lyhytvideosarja, johon saapui kolme videota. Nuorten sarjaan saapui kolme sukelluskuvaa.
Tuomarit Kimmo Lahtinen ja Timo Vikman luonnehtivat töiden tasoa vaihtelevaksi. Parhaita kuvia he pitivät todella korkeatasoisina myös kansainvälisesti ajateltuna. Joissakin sarjoissa hyvistä kuvista oli runsaudenpulaa, kuten makrosarjassa sekä kotimaan ja ulkomaiden vedet -sarjoissa. Näihin sarjoihin tulee perinteisesti paljon kuvia. Muutamaan sarjaan toivottiin lisää osallistujia: lyhytvideoja nuorten sarjaan tuli kumpaankin vain kolme kilpailutyötä. Tuomaristo haluaa kannustaa videokuvaajia osallistumaan kilpailuun. Esimerkiksi YouTubesta löytyy hienoja suomalaisia vedenalaisia videoita, jota olisi mukava saada mukaan kisaankin. Myös nuoria tuomarit kannustavat osallistumaan.
Tähän mennessä SM-kisoissa nähdyt nuorten sukelluskuvat antavat viitteitä siitä, että Suomessa on kehittymässä taitava nuori kuvaajapolvi. Rohkeasti mukaan!
Palkitut kuvat ovat nähtävillä www.sukeltaja.fi Kuvagalleriassa.
Vuoden 2011 Sukelluskuvauksen SMkilpailujen kisakutsu julkaistaan kesäkuun Sukeltaja-lehdessä sekä www.sukeltaja.fi-sivustolla.
C-SARJA
1. Tanssii Delfiinien Kanssa, Jari Hovikorpi
Tässä on Sitä Jotakin. Epätavallinen sommitelma, ihminen luonnon perässä. Teknisesti täydellinen. Julisteainesta, kansainvälisten kisojen tasoa.
A-SARJA
1. Home sweet home, Mikko Saareila Hieno versio varsin tavanomaisesta kuvauskohteesta. Valo osuu ehkä hieman liikaa vasemmalle. Upea, tumma tausta, jossa vuokon päät hehkuvat hienosti.
B-SARJA
1. Harvinaista herkkua, Mikko Saareila Miten ihmeessä tämä kuva on saatu otettua? Kuha on erittäin arka kala, jota sukeltaja harvoin näkee. Terävä ja tarkka kuva, jossa ei muuta vikaa kuin musta sukeltaja taustalla.
TUOMARIT
Timo Vikman, Tampere. Omien sanojensa mukaan diletantti eli innokas harrastaja. Pitkän linjan sukeltaja ja kouluttaja. Timon Sukellus-kirja on ollut pitkään oppikirjana Sukeltajaliiton sukelluskursseilla, ja juuri kirjan kuvien ottamisesta Timon kuvaajaura alkoi vuonna -71.
Kimmo Lahtinen, Jyväskylä. Omien sanojensa mukaan ”wanna-bekuvaaja”. Kokenut vapaasukelluskouluttaja ja -tuomari, joka aloitti viime vuonna pestin kansainvälisen vapaasukelluksen kattojärjestön AIDA:n johdossa. Kimmo on yksi ensimmäisen suomalaisen vapaasukelluskirjan ”Vapaasukellus” tekijöistä. Vedenalaisen kuvaamisen hän aloitti vuonna -90 laitesukeltamalla, mutta nykyisin hän kuvaa ainoastaan vapaasukeltamalla.
D-SARJA
2. Breakdance, Pekka Tuuri
Tässä on ideaa! Riemukas kuva. Terävä, julistekamaa. Kontrastia olisi voinut lisätä.
KOHTI VALOA – VEDENALAINEN SUOMI
VUODEN LUONTOKUVA 2010 -KILPAILUN VOITTAJA PEKKA TUURIN VALOKUVANÄYTTELY.
Espoolainen Pekka Tuuri on harrastanut vedenalaista valokuvausta niin Suomessa kuin ulkomaillakin 1990-luvun alusta alkaen. Nyt koottu näyttely kuvaa suomalaisen vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta ja kauneutta. Näyttelyssä on ensimmäisen kerran laajemmin esillä Pekka Tuurin luontokuvia.
• Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytila, Tapiola 4.−17.3.
• Maretarium, Kotka 1.4.–31.5.
• Jussarö Port, Jussarö 4.–24.7.
• Sinisimpukan luontokeskus, Kasnäs 2.–28.8.
• SEA LIFE, Helsinki 5.9.–30.10.
Suomalainen vedenalainen luonto on Pekka Tuurin sydäntä lähellä.
F-SARJA
1. Mudasta aurinkoon, Aki Ihalainen
Hieno, lämmin kuva, valojen käyttö onnistunut. Kesämaisema ja vedenalainen maailma yhdistyvät. Naivistisen maalauksen viehätystä.
SUKELLUSKUVAUKSEN SM 2010 PALKITUT
A. MAKROKUVAT
1. Home sweet home, Mikko Saareila
2. Siniseen piiloon, Aki Ihalainen
3. Lisää hiekkaa, Jari Hovikorpi
Kunniamaininta: Pygmi B, Aki Ihalainen
B. NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT, KOTIMAA
1. Harvinaista herkkua, Mikko Saareila
2. Alas Ahdin valtakuntaan, Jaakko Ala-Hiiro
3. Kohtaaminen, Antti Iskala
Kunniamaininta: Kalavale, Mikko Saareila
C. NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT, ULKOMAAT
1. Tanssii Delfiinien Kanssa, Jari Hovikorpi
2. Reflections, Mikko Saareila
3. Aikamatka, Harri Nieminen
Kunniamaininta: Hetkeä ennen, Pekka Tuuri
D. ALLASKUVAT
H-SARJA
1. Hups – omakuva Punaisessameressä, Tuuli Pohjonen Hassunhauska kuva: tyttö annostin vinossa, hyvä katse, hauska veden väri.
E-SARJA
1. Ystävä piipun nokassa, Aki Ihalainen
Usein nähty asetelma, mutta hienosti toteutettu. Onnistunut valotus, aito tilanne, kauniit sävyt.
1. Norppa, Pekka Tuuri
2. Breakdance, Pekka Tuuri
3. Sukeltamisen riemu, Jari Hovikorpi
Kunniamaininta: Pidä huolta, Stig Gustavsson
E. TEEMASARJA: YSTÄVÄ
1. Ystävä piipun nokassa, Aki Ihalainen
2. Käymme yhdessä ain, Stig Gustavsson
3. Let’s dance, Stig Gustavsson
F. SUKELLUSAIHEISET PINTAKUVAT
1. Mudasta aurinkoon, Aki Ihalainen
2. Yödyykille, Mikko Voipio
3. Jäätävä katse, Pekka Tuuri
G. LYHYTVIDEOSARJA
1. Schiller, Erik Saanila
Vähäisen teosmäärän vuoksi sarjassa ei jaettu muita palkintoja.
H. NUORTEN SARJA
1. Hups – omakuva Punaisessameressä, Tuuli Pohjonen
Kunniamaininta: Jump to freedom, Tuuli Pohjonen
Vähäisen teosmäärän vuoksi sarjassa ei jaettu muita palkintoja.
SUKELTAJAN UIMATAITO
POHJOISMAINEN UIMATAIDON MÄÄRITELMÄ ON SEURAAVA: “HENKILÖ, JOKA PUDOTTUAAN SYVÄÄN VETEEN NIIN, ETTÄ PÄÄ KÄY VEDEN ALLA JA PÄÄSTYÄÄN UUDELLEEN PINNALLE, UI YHTÄJAKSOISESTI 200 ME TRIÄ, JOSTA 50 METRIÄ SELÄLLÄÄN, ON UIMATAITOINEN”. SUOMALAISISTA 15–64-VUOTIAISTA AIKUISISTA 64 PROSENTTIA JA PERUSKOULUN KUUDESLUOKKALAISISTA 80 PROSENTTIA TÄYTTÄÄ TÄMÄN UIMATAIDON MÄÄRITELMÄN.
TEKSTI MINNA GUSTAVSSON, KRISTIINA KARILA KUVA STIG GUSTAVSSON
LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSILLE osallistuvilta ei erikseen vaadita uimataitoa. Yleensä kursseille hakeutuu veteen tottuneita liikkujia, mutta joukossa on myös niitä, jotka tulevat sukelluskurssille oppiakseen toimimaan vedessä. Oppilas, joka osaa uida, pystyy keskittymään uusien taitojen opetteluun, kun taas henkilö, joka opettelee kurssilla veteen, joutuu tekemään enemmän töitä oppiakseen uudet asiat kurssin aikataulun puitteissa.
Hyvä uimataito auttaa nauttimaan vedestä kokonaisvaltaisesti.
Oppilaiden erilaiset perustaidot vaativat kouluttajilta sopeutumista ja ammattitaitoa kurssin läpiviemiseksi. Oppilaat voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin edistymisen mukaan. Nopeasti edistyville oppilaille voidaan antaa lisäharjoituksia ja hitaammin edistyville oppilaille yksilöllistä opetusta tai järjestää harjoituksia lisäajalla taitojen saamiseksi kurssin vaatimusten tasolle. Näin ei kuitenkaan aina voida menetellä ajan ja kouluttajaresurssien puutteen vuoksi. Sukelluskurssin jälkeen sukeltaja joutuu ennemmin tai myöhemmin tekemisiin aallokon, virtausten ja erilaisten lämpötilojen kanssa. Kun kurssilla opitaan turvallisesti hallitsemaan henkisiä ja ruumiillisia voimavaroja, on harrastuksen jatkaminen kurssin jälkeen helpompaa.
HARJOITTELE PERUSVÄLINEILLÄ
Liikunnanohjaaja, uimaopettaja ja sukelluskouluttaja Kirsi Alanen pitää uimataidon testaamista hyvänä asiana. – Sukelluskurssilaisten uimataito on yleensä hyvin vaihteleva. Aika tyypillisesti oppilas pysyy kyllä pinnalla ihan hyvin eikä pelkää pistää päätä pinnan alle, mutta uintitekniikan kanssa on vähän niin ja näin. Oppilaalla ei ole useinkaan käsitystä siitä, mikä hänen taitotasonsa on ja millaisia asioita tulisi harjoitella, jotta tekniikka ja eteneminen tuntuisivat luontevalta. Testaaminen antaa hyvää tietoa omista taidoista ja tarjoaa mittarin kehittymisen seuraamiseen, hän toteaa.
Alanen kannustaa harjoittelemaan monipuolisesti perusvälineuintia. Välineet antavat hyvän mahdollisuuden liikkua veden alla ja päällä sekoittaen rytmikkäästi eri potkuja ja käsivetoja.
– Huomiota kannattaa krooliuinnissa kiinnittää etenkin potkuihin ja vartalon kiertoliikkeeseen. Allasharjoituksiin tulisi hankkia pienemmät ja pehmeämmät räpylät kuin avoveteen. Liian jäykillä räpylöillä on vaikeaa löytää rentoa ja eteenpäin vievää potkua. Harjoittelusta ei saa riittävää tehoa
irti, jos räpylät ovat liian jäykät suhteessa uimarin potkuvoimaan. Tällöin uimari joutuu turvautumaan virheelliseen potkuun, joka vaikuttaa uinnin kokonaissuoritukseen. Perusvälineuinnissa snorkkelista hengittäen tulisi korostaa vartalon kiertoa käsivedon aikana. Vartalonkierrolla saadaan käsi nousemaan vedestä luontevammin ja käsivetoon saadaan haettua lisätehoa koko vartalosta. Lisäksi hyvän peruskunnon kehittämiseksi olisi hyvä tehdä erilaisia intervalliharjoituksia, eli nostaa sykettä aina välillä, hän neuvoo.
MIKSI SUKELTAJAN SITTEN KANNATTAA OSATA UIDA HYVIN? – Hyvä uimataito auttaa nauttimaan vedestä kokonaisvaltaisesti. Hyvä fyysinen uintikunto auttaa myös sukeltaessa jaksamaan yllättävissä tilanteissa, ja itse sukeltamisesta tulee mukavampaa, kun jaksaa pienet ponnistelut. Hyvä ja monipuolinen uimataito lisää oman kehon tuntemusta, turvallisuutta vedessä liikkumisessa ja on ennen kaikkea mielekästä kunnonkohotusta. Kipujakaan ei tule niin helposti, kun tekniikka on kohdallaan, Alanen sanoo. Aikuisten uimaopetusta ja tekniikkakursseja voi tiedustella uimahalleista ja -seuroista. Lisätietoa uimataidosta Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta www.suh.fi
CASE CALYPSO
SUKELLUSSEURA Calypso r y :ssä on kokeiltu kolmella laitesukelluksen peruskurssilla uinti- ja sukellustestejä ennen kurssin alkamista. Uintitaito testataan 300 metrin uinnilla, josta sata metriä voi uida selkäuintia. Sukellustaito testataan 25 metrin sukelluksella, kolmen renkaan noudolla kolmesta metristä yksi kerrallaan ja viiden renkaan noudolla kolmesta metristä yhdellä sukelluksella. Kokeilusta saadut tulokset ovat hyvin myönteisiä. Testeissä ilmapiiri on ollut suvaitseva ja innokas. Oppilaat kokeilevat
mielellään taitojaan. Testit antavat oppilaille hyvän esimerkin kurssilla eteen tulevista asioista, mikä auttaa oppilaita asennoitumaan tuleviin harjoituksiin. Testien perusteella kurssilta ei ole hylätty yhtäkään oppilasta. Jos joku testiosuus ei ole heti onnistunut, kouluttaja on neuvonut ja rohkaisut oppilasta. Oppiminen on alkanut jo testeissä. Kurssien läpivienti on palkitsevaa, ja yhä useampi kurssin käynyt jatkaa sukellusharrastustaan. Myös seuran toimintaan osallistuvien kurssin käyneiden määrä on kasvanut.
HELPPOKÄYTTÖINEN
UUTUUSLIIVI
Aqualung tuo vuonna 2011 markkinoille kaksi uutta wings-tyyppistä takkiliiviä. Naisille suunnattu Lotus i3 ja miehille suunnattu Dimension i3 ovat nimensä mukaisesti varustettuja i3-täyttimellä. i3:sen toiminta perustuu mekaanisesti ohjattuihin tyhjennysventtiileihin. Sukeltaja kääntää vivun ala-asentoon halutessaan tyhjentää liivin. Liivi poistaa ilmat aina sieltä, mistä tyhjennys onnistuu parhaiten, vaikka sukeltaja olisi ylösalaisin. Kuvissa nähtävä Wenoka Squeeze Lock -puukko on lisävaruste. Suositushinta 650 euroa. www.ursuk.com
UPEAT
RIIPUKSET
Thomas Sabon meriaiheiset, sterling-hopeasta valmistetut riipukset ovat näyttäviä somistuksia sukeltajalle. Turkoosia Diver-riipusta koristavat mustat zirkonit. Kädessä riippuva helmi on käsityönä valmistettu jäljitelmä. Valmistaja kertoo, että sukeltaja symboloi kätkettyjen aarteiden etsimistä. Riipuksen hinta on 239 euroa. Ketju ja koukku myydään erikseen, hinnat 39 ja 29 euroa. http://shop.thomassabo.com
MÄRÄT SUKELLUSKAMAT AISOIHIN
Frostfire Moonmax -älysäkki pitää veden ja kosteuden loitolla. Säkin voi laittaa esimerkiksi auton takapenkin tai -luukun suojaksi, kun kuljetat märkäpukuja tai muuta vedestä tullutta tavaraa. Jälleenmyyjän mukaan säkki vetää sisuksiinsa jopa viisi märkkäriä. Säkki on valmistettu nylonista. Mitat 90x37x40 cm. Hinta 24,90 euroa. www.mulletoi.com
SUUNNITTELE DYYKKI KÄNNYKÄLLÄ
Sukeltajalta sukeltajalle. Jyväskyläläinen Codespace on suunnitellut virkistyssukeltajille tarkoitetun älypuhelinsovelluksen. DiveX-sovellus näyttää reaaliajassa sukelluksen syvyyden, ajan ja pinta-ajan muutosten vaikutukset tuleviin sukelluksiin. Käyttäjä voi tallentaa sukellusten tiedot kuvina puhelimen muistiin myöhempää sukelluspäiväkirjamerkintää varten. DiveX on saatavilla Nokiaan, iPhoneen ja iPod touchiin. Hinta 5 euroa. Ladattavissa Apple Storesta tai Nokia Ovi Storesta. http://divex.fi
VAUVA VETEEN
Vauvakin voi joskus tarvita märkäpukua. Mystic mini shorty on vauvoille suunniteltu märkkäri. Puku lupaa pitää lapsen pinnalla ja lämmittää viileässäkin vedessä, joten ihan turhake se ei voi olla. Asu soveltuu noin 0–1-vuotiaille. Hinta 39 euroa. www.varuste.net
PIENTÄ JA SIEVÄÄ
”Pieni, söpö ja ystävällinen SCUBA-olento elää ja snorklaa meressä, yleensä rannan tuntumassa. Scubaa on vaikea havaita vedessä, mutta usein niiden uteliaisuus tuo ne lähelle sukeltajaa tai surffaajaa. Tarinoita kaikkein aktiivisimpien sukeltajien onnellisista kohtaamisista Scuban kanssa onkin kertynyt paljon.”
Ympäristöystävälliset SCUBA-tuotteet on suunnitellut Robie Kulokivi ja niitä valmistaa käsityönä Niina Mantsinen. Hauskan SCUBA-kassin voit ostaa verkkokaupasta osoitteesta www.etsy.com/shop/ andyeatsonlycandy. Kassin hinta on 13,90 euroa.
Kaksi ongelmaa – yksi ratkaisu
TILANNE ON tämä: lapset ja nuoret liikkuvat aivan liian vähän. Suurin osa lapsistamme elää lisääntyneen hyvinvoinnin
myötä lelujen, teknisten laitteiden ja virikkeiden yltäkylläisyyden keskellä. Lasten vapaa-ajasta kilpailee ja huolehtii useampi taho kuin koskaan aikaisemmin. Yhä useampi lapsi ja nuori sosiaalistetaan istuvaan elämäntapaan. Nykykulttuurissa hyötyliikunnan tarve on dramaattisesti vähentynyt ja luonnollinen ja arkinen side liikuntaan heikentynyt. Nykyisestä elämänmenosta on tullut lasten terveen kehityksen uhka.
Samaan aikaan seuratasolla käydään keskustelua toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta ja jäsenrekrytoinnista. Mistä saadaan sihteeri, kuka vastaa jäsenrekisteristä, miten saadaan porukkaa rantojen siivoukseen ja niin edelleen. Olen ollut useissa eri seuroissa aktiivitoimijana ja aina tilanne on sama: paljon jäseniä ja vain muutama tekijä. Näihin kahteen erilaiseen ongelmaan voisi löytyä yksi ratkaisu.
Lapsiin ja nuoriin panostavan sukellus- tai muun urheiluseuran toiminnassa mukana olevat lapset on jo pelastettu. Junnut ja nuoret osallistuvat seuran viikoittaiseen toimintaan; harjoitukset ovat liikkumiseen innostavia, sukelletaan, uidaan, pelataan ja pelleillään. Hyvissä norppatreeneissä liikkumisen ilo on käsinkosketeltavissa, eikä kenellekään jää epäselväksi, etteikö ainakin osa päivän liikunta-annoksesta tulisi täytettyä. Lisäksi lapset ja nuoret, jotka sitoutuvat seuratoimintaan jo nuorena, kokevat sukeltamisen ja toimimisen seurassa elämäntapana. Ihmiset ympärillä ovat ystäviä, ja seurasta on tullut heidän suuri per-
heensä. Näistä lapsista ja nuorista kasvaa aikuisia, joille seuran toiminta on enemmän kuin siltä ”ostettu” sukelluspalvelu. Ja tämä on kaikkien, erityisesti lasten ja nuorten monipuoliseen sukellustoimintaan, panostavien seurojen saavutettavissa.
NUORILTA NUORILLE
Olen nähnyt, kuinka paljon nuorissa on virtaa, vauhtia ja voimaa kun heille annetaan mahdollisuus. Vaikka me aikuiset kuinka koetamme elää ajassa, tutustua nuorten elämään ja ideoida lapsia ja nuoria kiinnostavaa toimintaa, niin fakta on, että nuoret itse tuntevat nuorten ajatusmaailman ja tietävät, mistä narusta vetää. On suurta typeryyttä antaa sen energian valua hukkaan. Vaikka kuinka kliseistä, niin hyvin totta: lapsissa ja nuorissa on meidän tulevaisuutemme! Kun nämä lapset ja nuoret sitoutuvat jo varhain seuran toimintaan, he ovat myös seuratoiminnan jatkuvuuden tae. Meidän aikuisten tehtävä on antaa lapsille ja nuorille tilaisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Meidän tulee luoda seuraamme ilmapiiri, jossa kaikki, myös lapset ja nuoret, kokevat kuuluvansa porukkaan ajatuksella ”tää on mun seura”. Heidän tulee saada tunne korvaamattomuudesta. Meistä jokainen haluaa olla merkittävä siinä yhteisössä, johon haluaa kuulua. Kun ajattelen tätä lähtökohtaa, tulisi kaukaa viisaan seuran mielestäni paneutua, suunnitella ja varmistaa lasten ja nuorten toiminnan laatu ja jatkuvuus, sillä näin olisi taattu myös koko seuran toiminnan jatkuvuus.
Uuden vuoden lupaus vuodelle 2011: seuramme nuoret voivat järjestää yhden nuoril-
ta nuorille tapahtuman, johon he saavat koko seuran avun ja tuen. Kannattaa kuitenkin olla varovainen – sitä ei tiedä mihin sfääreihin seuranne liitää!
TULOKKAITA ON –NAPATAAN KIINNI
Liikunnan harrastaminen seurassa on suosittu harrastus. Noin puolet 12–14-vuotiaista ja kolmannes 15–18-vuotiaista harrastaa seurassa. Suomessa arvioidaan kuitenkin olevan yli 300 000 lasta ja nuorta, jotka haluaisivat tulla mukaan urheiluseuratoimintaan, mutta seurojen tarjonta ja lasten ja nuorten tarpeet eivät aina kohtaa.
Tässä meille haaste: napataan kiinni! Tuodaan julki kuinka mielenkiintoinen ja hyvä harrastus sukellus on. Ison vapaaehtoisjoukon voimin koetamme tehdä parhaamme toukokuisessa nuorten liikunnan suurtapahtumassa Helsingissä. Your Move -tapahtuma tuo erilaisten liikuntaharrastusten äärelle lähes 50 000 nuorta, jossa on potentiaalia tulevaisuuden vaikuttajaksi myös sukellusseurassa. Your Move -tapahtumaan tuleville koululaisille jaetaan tietoa sukeltamisesta sekä alueensa sukellusseurojen yhteystiedot. Jos haluatte päivittää oman seuranne tiedot, niin kannattaa se tehdä nyt, sillä kaikista uusista (mahdollisista) harrastajista kannattaa pitää kiinni.
KRISTIINA KARILA
SUKELTAJALIITTO RY
HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ
LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ
OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI
Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi
Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi
Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi
Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi
Minna Tammesvirta nuorisopäällikön sijainen puh. (09) 3481 3190 minna.tammesvirta@sukeltaja.fi
Heli Halava (hoitovapaalla)
Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.
Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!
ja vesielämän ykköstapahtuma
Vene- ja tarvikeuutuudet, alan palvelut, vieheet ja välineet kalastukseen, tietoa veneilyn perusasioista ja matkailuvinkkejä.
Uimarialtaalla ohjelmassa mm. PADIn sukellusnäytöksiä.
La 12.2. klo 15 PADIn Hylkysukellusseminaari.
Suositellaan sukeltajille
Kirkkaissa, lämpimissä vesissä ja rikkaassa veden alaisessa maailmassa sukellus lomasi on parhaimmillaan. Voit opetella sukeltamaan, kehittää taitojasi tai keskittyä lempiharrastukseesi miellyttävissä olosuhteissa. Voit varata sukelluskurssin ja -retket suureen osaan kohteista jo Suomessa.
Thaimaan kaikista PHUKETIN kohteistamme sekä KHAO LAKISTA , KOH LANTALTA ja KRABISTA käsin voit lähteä sukeltamaan Aasian parhaimpiin lukeutuviin sukelluskohteisiin
Raya Diversin suomalaisten sukellusoppaiden johdolla. PATTAYASSA suomalainen Mask and Finns -sukelluskeskus järjestää sukelluskursseja ja -retkiä Pattayan lähisaarille ja laivanhylyille.
Israelin EILATIN Koralliranta kauniine riuttoineen on leppoisa sukelluskohde aloitteleville sukeltajille ja sukeltaville perheille.
Egyptin EL GOUNASSA ja HURGHADASSA toimiva Colona -sukellus keskus ja SHARM EL SHEIKHIN Red Sea Diving College järjestävät päiväretkien lisäksi liveaboard-retkiä Punaisenmeren upeisiin sukelluskohteisiin.
Valittavanasi ovat myös seuraavat sukelluskohteet: Arabiemiraattien DUBAI , Dominikaanisen tasavallan PUERTO PLATA , Kanariansaarilla Fuerteventuran CORRALEJO ja JANDIA , Gran Canarian PUERTO RICO ja Lanzaroten PUERTO DEL CARMEN , Kolumbian ISLA DE BARÚ, Kuuban GUARDALAVACA , Meksikon CANCÚN ja PLAYA DEL CARMEN , Portugalin MADEIRA , Thaimaan SAMUI
Varaa sukelluslomasi osoitteesta www.aurinkomatkat.fi, Aurinkomatkojen toimistosta, matkatoimistostasi tai soittamalla puhelinmyyntiimme 0600 060606 ma–pe 9–19, la 10–16. Puhelun hinta 1,97 €/vastattu puhelu + pvm.
