Designed with the dynamic water sports enthusiast in mind, the Suunto D4 is an advanced wristop dive computer with intelligent free diving features. It has a full decompression capability and extensive memory functions. It is also a total timepiece with dual time function, calendar date and many other special features. Suunto D4 is constructed from a lightweight composite material and has a sleek design.
Mistä haluaisit luukea a seuraavassssa
numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi
Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, loka- ja joulukuussa
Repro Faktor Oy
Paino Hämeen Kirjapaino Oy
ISSN 1237-1688
SUKELTAJANA
GIANT LEAPIN RUMPALI SAMI LEHTO
26 Norppa – snorklausretkiä Turkissa ja salapoliisitarinoita Tampereella.
32 Kuva-albumissa poseeraa ruotsalainen rapu.
29 Entä jos – oppia oikeasta tilanteesta.
40 Varuste – räpylöitä, reguja ja muuta kivaa.
42 Päiväkirja
18 Nabucco Island – hiljainen suojapaikka sukeltajalle.
24 Sami Lehto haaveilee sukelluksesta delfiinien kanssa.
28 Sukeltajat mukaan Itämeri-haasteeseen.
34 Seuran täyttöpaikka kuntoon.
36 Sammakkopotkun salaisuus.
TYRSKYT
8 Inarin sukelluskohteita, 94 kilometriä hengittämättä, kunnon kalajuttuja, hylkynä Klaus Oldendorf, kolumnissa haastetaan vastuuseen Itämerestä.
hengittäm Oldendorf Itämerest
Vene-messujen uutuuksia sivulla 40.
SUKELTAJAT ARANDAN AVUKSI
VAKIOT
Pääkirjoitus
LUVASSA KIRKASTUVAA?
Varmaan jokaisella sukeltajalla on omakohtaisia kokemuksia vesistöjen tilan muuttumisesta vuosien varrella. Valitettavasti tila on miltei poikkeuksetta muuttunut huonompaan suuntaan. Sukeltajat huomaavat muutokset ensimmäisinä, tai paremminkin emme voi olla huomaamatta, koska vesi ja näkyvyys siinä liittyvät olennaisesti harrastukseemme.
Sukeltajaliiton ympäristötoiminta on tähän asti painottunut korostamaan sukeltajan vastuuta: älä roskaa, jätä jälkeesi vain kuplia. Tämä ei riitä, jos todella haluamme vaikuttaa vesiympäristön tilaan. Ja miksemme haluasi, onhan vedenalaisen toimintaympäristömme laatu varmasti tärkeämpää meille kuin keskivertosuomalaiselle, joka ei ehkä ymmärräkään missä jamassa asiat oikeasti ovat. Pinnalta katsoen moni asia näyttää erilaisesta kuin se todellisuudessa on. Mitä sitten voidaan tehdä?
Siirrytään vastuusta vaikuttamiseen. Saatetaan havaintomme yleiseen tietouteen, eli toimitaan yhteiskunnan silminä veden alla. Sähköinen tiedonvälitys ja internet tukevat havaintojen nopeaa ja tehokasta levittämistä.
Ensimmäisenä askeleena Sukeltajaliitto otti vastaan Helsingin ja Turun kaupunkien esittämän Itämerihaasteen. Haasteessa haettiin vesiympäristön tilasta huolissaan olevia yhteisöjä talkoisiin pelastamaan Itämerta. Haasteessa edellytettiin osallistujalta toimenpideohjelmaa, jonka laatimisen määräaika päättyi viime vuoden lopussa. Sukeltajaliiton toimenpideohjelma Itämeren pelastamiseksi on osa Liiton uutta ympäristötoimenpideohjelmaa, koska olemme huolissamme ylipäätään kaiken vesiympäristön tilan muuttumisesta huonompaan suuntaan, ei pelkästään Itämeren. Sukeltajaliiton toimintaohjelman tarkoituksena on vesiympäristön tilan havainnointi ja siitä raportoiminen. Toimintaan voivat osallistua niin yksittäiset sukeltajat kuin sukellusseuratkin.
Sukeltajaliitto on sopimassa tutkimuslaitosten ja ympäristöhallinnon kanssa mistä havaintoja kerätään ja miten niitä välitetään edelleen tutkijoiden ja viranomaisten käyttöön. Esimerkiksi Merentutkimuslaitoksen kanssa tehdään yhteistyötä näkyvyyden, pohjien laadun ja tulokaslajien havainnoinnissa. Tiedot välitetään edelleen joko internetin tai sähköpostin avulla. Tarkkailuohjelma käynnistyy vuoden 2008 avovesikaudella ja sitä kehitetään ja laajennetaan sen jälkeen edelleen.
Jouko Laitinen, päätoimittaja
” SIIRRYTÄÄN VASTUUSTA VAIKUTTAMISEEN.
SAATETAAN HAVAINTOMME
YLEISEEN TIETOUTEEN, ELI TOIMITAAN
YHTEISKUNNAN
SILMINÄ VEDEN ALLA.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
MARKO KAUPPINEN, TAMPERE
Marko Kauppinen aloitti sukeltamisen vuonna
1977 Tampereen Urheilusukeltajat ry:ssä. Sillä het-
kellä seurassa ei ollut kurssia käynnissä, joten henkilökohtaiseksi kouluttajaksi Marko sai Kalevi Turkan. – En ollut kaikkein helpoin oppija, mutta Kallun kärsivällisen koulutuksen ansiosta sain kurssini suoritettua. Olen ollut Taursun jäsen siitä lähtien. Tavoitteeni sukeltajana on oppia uusia asioita ja kehittyä paremmaksi. Suurinta mielihyvää tuottavat onnistuneet sukellukset hyvien ja luotettavien sukelluskavereiden kanssa. Merkityksetöntä on, ovatko ne virkistys- vai tekniikkasukeltamista. Myös koulutussukellus, jonka jälkeen oppilas on innoissaan ja kertoo mukavasta kokemuksestaan ja onnistuneesta sukelluksestaan, on mieluinen.
Seuraavaksi suunnitelmissa on jatkoa perusluolasukelluskurssille, sillä ei asioita kerralla opi.
– Eräs sukellukseen liittyvistä toteuttamiskelpoisimmista haaveistani lienee päästä sukeltamaan II maailmansodan aikaisen saksalaisen sukellusveneen hylylle.
Marko keräilee vanhoja sukellusvarusteita, osaksi keräilyinnostuksen vuoksi ja osaksi, koska haluaa säilyttää omalta osaltaan palasia sukellushistoriasta.
– Onnistumisen tunne on mahtava, kun saa kokoelmiinsa tietyn laitteen, jota on jonkin aikaa metsästänyt. Isäni sukelsi 60-luvun loppupuolella Tampereella, mutta ei kuulunut mihinkään seuraan. Suurimpana haaveena olisi löytää isäni silloin käyttämät laitteet ja saada ne hankittua kokoelmiini.
Marko on toimittanut Sukeltaja-lehteen muun muassa juttuja vanhoista sukellusvälineistä.
94 KILOMETRIÄ HENGITTÄMÄTTÄ
24 tunnin vapaasukellustapahtuman sukeltajat saavuttivat tavoitteensa: syntyi uusi ennätys ja kaikille jäi kotiin vietäväksi iloinen mieli.
Paimion Solinassa järjestettiin marraskuun lopulla kolmatta kertaa valtakunnallinen 24 tunnin mittainen vapaasukellustapahtuma. Tapahtuman järjesti vapaasukellusseura Sunken Logs, pääjärjestäjinään Robert Knapp ja Markku Anttila. ZOAH 24h:n ideana on, että vuorokauden aikana sukelletaan laitteitta mahdollisimman suuri metrimäärä reipasta ja iloista henkeä unohtamatta. Tarkoituksena ei ole, että 24 tunnin aikana aina joku sukeltajista on veden alla, vaan että jokainen edetty metri tapahtuu sukeltamalla. Keskimäärin nelihenkiset joukkueet sukelsivat tunnin mittaisissa vuoroissa, ja kukin sukeltaja osallistui vuorollaan metrien takomiseen omien kykyjensä ja kuntonsa pohjalta. Osa sukelsi räpylöillä, osa ilman. Ennalta muodostettujen joukkueiden kokoonpano muuttui jokaisella vuorolla, jolloin mahdollisimman moni pääsi sukeltamaan eri henkilöiden kanssa ja tutustumaan toisiinsa. Koska joukkueet koostuivat varsin eritasoisista vapaasukeltajista, oli tapahtuma otollinen kokemusten ja vinkkien vaihtamiseksi tulevia suorituksia ajatellen.
Vaikka osallistujien mielessä siinsikin uuden ennätyksen tekeminen, oli päällimmäisenä mielessä iloinen hauskanpito. Tavoitteena oli ylittää viime
vuoden tulos, 91 090 metriä. Aloittelijoidenkin oli varsin helppo tulla mukaan, sillä samanhenkisiä ihmisiä oli 35 yhdistävänä tekijänä kiinnostus vapaasukellukseen. Uusia tuttavuuksia luotiin ja vanhoja vahvistettiin, sillä koko vuorokausi vietettiin tiiviisti yhdessä Paimion Solinassa.
ZOAH 24h polkaistiin käyntiin 23.11. klo 15.00, jolloin ensimmäinen tiimi aloitti vuoronsa. Vuorot vaihtuivat tasatunnein, kun altaaseen sujahti taas uusi, virkeä joukkue. Illan pimetessä halliin luotiin upea tunnelma: kynttilät loistivat ympäri allasta ja taustalla soi innoittava musiikki. Ennätysmetrien sukeltaminen hämärässä hallissa oli todella mieleenpainuvaa. Osallistujien mukaansatempaavan positiivinen asenne ei voinut olla vaikuttamatta aina vain parempien tulosten saavuttamiseen. Yöunet jäivät kaikilla vajaaksi, mutta sillä ei ollut vaikutusta tuloksiin eikä tunnelmaan. Loppuhuipentuma oli klo 14–15, jolloin altaassa oleva joukkue koostui vuorokauden suurimman metrimäärän takoneista ”allashöylistä”. Kellon lyödessä 15.00 oli saavutettu 93 965 metrin tulos, ylittäen edellisen vuoden tuloksen lähes 3 000 metrillä. NOORA REPO
KUVA: LAURI LILJA
KEY LARGO, FLORIDA, USA
SPIEGEL GROVE
Spiegel Grove on suurin alus, joka on koskaan upotettu harrastesukeltajien ulottuville. Alus upotettiin 2002 keinotekoiseksi riutaksi kyljelleen 40 metrin syvyyteen. Hurrikaani Dennis käänsi sen kölilleen vuonna 2005. Pituutta aluksella on 155 metriä ja leveyttä 25 metriä, joten sitä on mahdotonta tutkia kokonaan yhdellä tai edes sadalla sukelluksella. Hylyssä on useita aukkoja, joten siellä voi tehdä upeita läpiuinteja.
USCG DUANE
Vuonna 1987 USCG Duane upotettiin 36 metriin Molasses Reefin eteläpuolelle. Tämä rannikkovartioston kutteri on 90 metriä pitkä, pääkansi 32 metrissä. Hylky on ollut meressä jo niin pitkään, että siitä on tullut koti monille elämille. Siellä elää kolme isoa raitameriahventa, iso merikilpikonna ja vihermureenoita. Lisäksi hylyllä näkee usein barrakudia, sinipompanoita, partahaita ja keihäsrauskuja. Onpa joskus nähty etäällä dolfiineja ja tiikerihaitakin.
MOLASSES REEF
Key Largon suosituin riutta Molasses Reef on ollut suojeltu jo 30 vuotta. Riutalla sukelletaan 6–10 metrissä. Alueella on valtava määrä trooppista merielämää, kuten papukaijakaloja, enkelikaloja, napsijakaloja, kotkarauskuja, riuttahaita, mureenoita ja meriahvenia. Näkyvyyttä on keskimäärin 20 metriä vuoden ympäri ja joinakin päivinä jopa yli 30 metriä.
Noin se nousee isompikin ihminen Myössäjärvestä. Janne Nyyssölä hieman avittaa Teuvo Hiltusta kuiville.
MYÖSSÄJÄRVI
Inarin urheilusukeltajien kotivesi on Myössäjärvi. Jokainen seuran kouluttama sukeltaja on kurssin aikana tutustunut tähän kirkasvetiseen järveen nelostien varressa Ivalon ja Inarin puolivälissä Karhunpesäkiven kohdalla. Myössäjärvi on oligotroofinen, vähäravinteinen ja kirkasvetinen järvi karussa kivikkoisessa maastossa.
Maalis–huhtikuun vaihteessa seuramme teräväpää sahaa metriseen jäähän miehen mentävän avannon ja kesän riemut voivat alkaa. Oulusta ja Kemistä saapuu etelän vareksia autokunnittain juhlistamaan tätä avovesikauden avajaistilaisuutta. Sukellusavanto avataan joka vuosi samaan paikkaan (N7637079, E3512747). Alas pääsee mukavaa vauhtia voimalaitoksen alakanavasta purkautuvassa virrassa, ja meno-paluun lunastaneille on tarjolla jokiuoman molemmilla rannoilla akanvirta, joten lenkin voi heittää lähes potkimatta. Näkyvyyttä kevättalvella on riittämiin ja syvyys 3–10 m. Jäiden lähtiessä jo ennen juhannusta Myössäjärvi avaa ihanuutensa kaikkien nautittavaksi. Hyviä veteenmenopaikkoja on useita, onhan nelostie osittain rakennettu järven päälle. Eteläpäässä, missä levähdyspaikalta palataan takaisin päätielle (N7637091, E3513283), on rauhallista lähteä sukellukselle. Vettä on 3–10 m, pohja mutaa, mutta suuret kivet ja loppukesällä harvalukuiset vesikasvit elävöittävät maisemaa. Mukavaa leikkiä on suunnistaa 400 m päähän vastarannalle, jossa on jyrkänne ja jylhiä kivimuodostelmia, nousta pintaan tarkistamaan montako metriä meni ohi ja palata uudella suunnalla takaisin.
Jos taas viihdyt seurassa, voit valita lähtöpaikaksi Karhunpesäkiven eteläisen liittymän (N7637007, E3513023). Jutustelun jälkeen voit siirtyä veden äärelle ja liukua kohti järven keskustaa, sieltä löydät syvimmän kohdan, kartan mukaan 35 m. Tiettävästi kolmeakymppiä ei ole vielä kuitenkaan rikottu. Kirkasta vettä, jyrkkiä kivisiä rantoja, nelostien puolella aina komea ahvenparvi harppauskerroksessa, kivien lomassa odottamassa mukavia sukeltajia, jotka rapsuttavat varoen kiven pinnalta pohjaeläimiä; ja siitähän ahvenet tykkäävät.
Pohjoispäässä tie ylittää kapean salmen, vasemmalle jää Myössäjärvi ja oikea puoli on saanut nimen Martinkotajärvi. Hieman ennen siltaa on oikealla puolella päällystämätön ajokelpoinen levike, siitä pääsee 10 m kantomatkalla Martinkotajärven (N7637779, E3512179) raikkaaseen veteen. Raikkaaseen siksi, että tämä paikka puhkeaa kukkaan syys–lokakuun vaihteessa illan pimetessä. Punavatsaiset raudut kerääntyvät häihin salmeen ja jalkojesi juureen. Vettä paikalla on noin kymmenen metriä, mutta kalat löytyvät matalammalta kivikosta. Imettyäsi pullopaineet rautukoiraan väriseksi, sammuta se hidisi, sulje silmäsi ja nouse sievästi pintaan. Nyt saat avata silmät ja katsella Pohjantähden ympärillä kieppuvaa revontulten coronaa.
JANNE REINIKAINEN
KLAUS OLDENDORF, PUOLIMATKASSA VIROON
Suomenlahti on kapeimmillaan Porkkalan ja Naissaaren välissä. Tässä kapeikossa, Kallbådanin majakalta kaakkoon, sijaitsee saksalaisen rahtialuksen Klaus Oldendorfin hylky, joka upposi 25.11.1942. Vuonna 1893 rakennettu höyrylaiva oli yöllä ankkurissa ja sen upotti luultavasti neuvostoliittolainen sukellusvene torpedolla. Koko aluksen miehistö katosi. Hylyn löysivät 1990-luvun alussa laivaston sukeltajat. Muistan ensimmäisen sukellukseni Klaus Oldendorfilla, kun näkyvyys oli 15 metriä ja kansitasolla, reilussa 30 metrissä, näki vaivatta ilman lamppua. Skyletin lasit olivat vielä ehjät ja ihailimme maisemia kannen päällä ”lentäen”. Perässä on vararuori, joka on tyypillinen tuon aikakauden aluksille. Takakannella on myös aluksen suuri varapotkuri. Alus on 71 metriä pitkä ja 10 metriä leveä, joten sen ehtii kiirettä pitäen kiertää suoranousuajan puitteissa. Hylky on katkennut komentosillan edestä, mutta keulaosaan vie sukeltajien asentama ohjausköysi. Hyvällä näkyvyydellä
katkenneen kohdan yli on helppo mennä, mutta huonon näkyvyyden vallitessa pitää olla tarkkana, ettei ui hylyn ohi. Perä on melko ehjä ja suorassa, mutta keula on rikkonaisempi ja kääntynyt oikealle kyljelle. Pohjan syvyys alueella on noin 40 metriä. Pohja on soraa ja kalliota. Ankkuri ei kovalla pohjalla pidä kovin hyvin ja kohtuullinenkin tuuli nostaa avomerellä voimakkaan pintavirtauksen. Hylyn koordinaatit ovat P 59 49,67 I 24 20,88 (WGS84) ja se on usein poijutettu. Valitettavasti vilkas laivaliikenne alueella repii säännöllisesti poijut irti ja siksi poijun olemassaolosta ei voi koskaan olla varma. Hylky sijaitsee suoja-alueella, joten ennen sukellustoiminnan aloittamista on muistettava tehdä ilmoitus aluevalvontaan. Lähellä hylkyä leijuu trooliverkko, johon sukellusseura Calypso on menettänyt yhden ankkurin. Koska alus oli upotuksen hetkellä ankkuroituna, myös sen ankkuri ketjuineen makaa pohjassa hylyn lähistöllä.
STIG GUSTAVSSON
KLAUS OLDENDORF
Mikä: saksalainen, vuonna 1893 rakennettu höyrylaiva, toimi rahtialuksena.
Missä:
Porkkalan ja Naissaaren välissä, kapeikossa, Kallbådanin majakalta kaakkoon, koordinaatit P 59 49,67 I 24 20,88 (WGS84), poijutettu.
Kohtalo: upposi yöllä 25.11.1942, luultavasti neuvostoliittolaisen sukellusveneen torpedosta.
KUVA:
WWW-VINKKI
RASKAAN SARJAN KALATIETOA
www.fishbase.org on laaja, alunperin tutkijoiden ja muiden ammattilaisten käyttöön tarkoitettu kalatietokanta, joka sisältää avaintietoa noin 25 000 kalalajista. Fishbase pyrkii tieteelliseen luotettavuuteen, joten kaikki siellä oleva tieto perustuu aiemmin julkaistuihin lähteisiin.
Tietoa kaloista voi hakea niiden tieteellisen nimen perusteella tai erikielisten kutsumanimien perusteella. Tämä lieneekin eräs Fishbasen hyödyllisimmistä ominaisuuksista sukeltajan kannalta. Nimittäin kalan tiedot voi hakea esiin esimerkiksi englanninkielisen kutsumanimen perusteella, ja tietojen yhteenvetosivulla common names -linkin kautta saa näkyviin kaikki tietokannassa olevat erikieliset kutsumanimet, joiden joukossa hyvällä onnella saattaa olla suomenkielinenkin nimi. Se ongelma tietokannassa on, että kaikilla sukulaislajeilla ei välttämättä ole tarkkaa suomenkielistä nimeä, vaan yksi suomenkielinen nimi saattaa tarkoittaa useampaa lähisukuista lajia. Esimerkiksi jos tekee haun englanninkielisellä nimellä grunt, saa useamman kymmenen eri grunt-lajin listan. Sitä läpikäymällä vain yhden ainoan grunt-lajin kohdalta löytyy suomenkielinen nimi röhkijäkala. Kalatiedoista löytyy myös valokuvia, piirroksia, levinnäisyyskarttoja jne. Sivuilla on myös tunnistusopas, jossa lajinmääritystä voi yrittää piirrosten ja valokuvien avulla.
Hauki (Esox lucius L.)
Lahko: Haukikalat Esociformes
Heimo: Hauet Esocidae
SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTO PALKITTIIN
MIKA RAUTIAINEN
Saaristomeren kansallispuistolle on myönnetty arvostettu kansainvälisen PAN Parks -merkki tunnukseksi siitä, että se kuuluu Euroopan hienoimpiin ja parhaiten hoidettuihin kansallispuistoihin. Puisto läpäisi tiukan luonnonsuojelua ja kestävää matkailua koskevan arvioinnin. Saaristomeren kansallispuisto on WWF:n perustaman PAN Parks -verkoston ensimmäinen mereinen kansallispuisto. Oulangan kansallispuisto sai PAN Parks -merkin vuonna 2002. www.luontoon.fi/saaristomeri, www.wwf.fi
Taitoa – tietoa –oppimisen riemua!
KOULUTTAJAKSI
Laitesukelluskouluttajakurssi ja laitesukelluskouluttajien täydennyskoulutus
Tanhuvaaran urheiluopistolla Savonlinnassa
1. jakso 9.–11.5.2008
2. jakso 16.–18.5.2008
3. jakso 23.–25.5.2008 (vain laitesukelluskouluttajakurssi)
Laitesukelluskouluttajakurssi 795 euroa
Täydennyskoulutus 495 euroa
Kouluttaja on vedenalaisen maailman asiantuntija! Lähde sinäkin pyrstö vipattaen kohti uusia seikkailuja! Lisätiedot www.sukeltaja.fi/kalenteri
Tuntomerkit: Hauella on suuri pää, isot silmät, litistyneet leuat ja iso suu. Ruumis on pitkä ja torpedomainen. Väritys on yleensä kellertävän vihertävä ja kyljillä on keltaisia juovia tai täplärivejä.
Esiintyminen: Haukea tavataan pohjoisen pallonpuoliskon kylmien ja lauhkeiden vyöhykkeiden järvissä, joissa sekä vähäsuolaisissa murtovesissä. Suomessa hauki on yleinen koko maassa ja puuttuu ainoastaan korkeimmista tunturivesistä.
Elintavat: Hauki kutee keväällä heti jäidenlähdön jälkeen matalilla kasvillisuuden peittämillä ranta-alueilla. Koiraat saavuttavat sukukypsyyden 2–4-vuotiaina ja naaraat 3–4-vuotiaina. Poikaset kuoriutuvat 10-asteisessa vedessä 11–13 päivässä ja ovat noin 9 mm:n pituisia. Pariksi ensimmäiseksi viikoksi poikaset kiinnittyvät vesikasveihin päässään olevalla kiinnityselimellä ja käyttävät ravinnokseen ruskuaispussinsa sisältöä.
Hauki viettää melko paikallista elämää. Värityksensä ansiosta hauki maastoutuu hyvin kasvillisuuden sekaan, jossa se saattaa väijyä saalistaan pitkäänkin, yllättäen saaliinsa äkillisellä syöksyllä. Ravintonaan hauki käyttää aluksi planktoneläimiä siirtyen jo noin 5 cm:n pituisena kalanpoikasiin. Ensimmäisen elinvuotensa jälkeen hauki syö pääasiassa kaikenlaisia kaloja, mutta kelpuuttaa lähes kaiken eteensä tulevan ravinnon sammakoista vesilintuihin.
Hauki on yksi maamme pitkäikäisimmistä kaloista ja voi saavuttaa yli 30 vuoden iän ja 20 kg:n painon.
Omia havaintoja: Hauki on väijymisen mestari, jonka tavoittaa suojapaikoistaan kasvillisuuden seasta tai laiturin varjosta. Usein sen olemassaolosta havaitsee kuitenkin vain vilahtavan hahmon pöllyävän pohjan seasta.
SAKU SALONEN
KUVA: STIG GUSTAVSSON
KUVAARIKAUTTO
Yösukelluksen maailmanennätyksestä syntyi mielenpainuva itsenäisyysjuhla.
YÖSUKELLUKSEN MAAILMANENNÄTYS
Suomen juhliessa itsenäisyyspäivää järjestettiin viidessä Pohjoismaassa Pohjoismainen Yösukellus -tapahtuma. Suomi ja Islanti olivat tänä vuonna mukana ensimmäistä kertaa. Tapahtuman tavoitteena oli kerätä yhteen mahdollisimman suuri joukko sukeltajia veden alle samalla kellonlyömällä. Suomessa sukellettiin ainakin 13 paikkakunnalla itsenäisyyspäivän iltana klo 21.07. Lisäksi sukellustapahtumia järjestettiin muissa Pohjoismaissa 124 kohteessa. Tempaus keräsi yhteen 1819 sukeltajaa ja edellinen yösukelluksen maailmanennätys rikottiin lähes tuhannella sukeltajalla.
Pohjanmaan poika ei palele!
Kaatialassa tapahtuma keräsi Pohjoismaisen yösukelluksen toiseksi suurimman osallistujamäärän, yhteensä 46 sukeltajaa. Vain Tanskan Middelfartissa päästiin suurempaan osallistujamäärään. Mukana olivat Lakeuden Sukeltajat Seinäjoelta, Suupohjan Sukeltajat Kurikasta, Urheilusukelluskerho Delfin Vaasasta ja Diving 80 Pietarsaaresta.
Lämpötila oli pysytellyt päiväkausia reilusti plussan puolella, mutta Kaatialan pinta oli ahkerasta sukeltelusta huolimatta kuitenkin päässyt jäätymään.
LakSun porukka oli jo hyvissä ajoin ennen H-hetkeä paikalla, joten oma väki komennettiin poistamaan Kaatialan matalasta päästä jääkerros. Siinä kelpaisi vieraitten sukeltaa!
Sukeltajia oli nyt tavallista enemmän eikä kaikilla ollut pitkää kokemusta
jääsukeltamisesta, joten turvallisuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Tomi Knaapila piti sukellusvanhimpana lyhyen kertauksen jääsukeltamisesta ja kävi läpi tärkeimmät turvamääräykset. Tuoreimpien sukeltajien pareiksi valittiin kokeneimmat konkarit.
Sukellusajaksi sovitut 20 minuuttia kuluivat nopeasti. Ranta oli valaistu voimakkailla työmaavaloilla ja koko louhos loisti kuin joulukuusi, kun sukeltajien valot saivat Kaatialan pohjan kiilteen kimaltelemaan. Sukelluksen jälkeen ahmittiin huoltojoukkojen paistamaa grillimakkaraa ja vaihdettiin kuulumiset höyryävän kahvikupin äärellä.
Kalat liikkeellä Keski-Suomessa Sammakot ry Jyväskylästä osallistui tapahtumaan järjestämällä sukelluksen Korpilahden Kärkistensalmessa ja kutsui myös muut Keski-Suomen sukellusseurat mukaan. Paikalle ilmaantui vesisateesta ja linnan juhlista huolimatta 34 innokasta sukeltajaa ja pieni pinnallinen tukijoukko. Joulupukkikin toi itsenäisyyspäivän tervehdyksen lahjapajalta.
Kylmässä vedessä oli hyvä näkyvyys ja paljon kalaa. Kuhanpoikia ja ahvenia loikoili kivillä ja lillui kolosissa. Useampi pari tapasi myös jättihauen, kertoipa eräs onnekas jopa tehneensä tuttavuutta maski vasten hauen leukaluuta. Sukellusten päätteeksi paistettiin porukalla makkaraa ja kertoiltiin kokemuksia.
ANTTI JORMANAINEN JA MINNA KATKO
KUVA: ARI KAUTTO
SEURASSA NORJAAN JA PUNAISELLEMERELLE
Järjestetäänkö seurassanne yhteisiä sukellusreissuja ja miten ne rahoitetaan?
– Seurassamme järjestetään kyllä yhteisiä sukellusmatkoja. Alkuvuodesta usein porukkaa menee dyykkaamaan lämpimiin vesiin esimerkiksi Egyptiin Punaisellemerelle. Myös kauemmas on tehty retkiä. Muutama vuosi sitten seuramme jäseniä kävi sukeltamassa Meksikossa. Eniten retkiä on varmaan järjestetty Norjaan. Norjassa paras puoli on se, että sinne on helppo mennä vaikka omalla autolla. Rahoituksen hoitaa jokainen itse, seura ei osallistu siihen millään lailla. Suomessa sukellamme kesäisin paljon Hangon ja Tammisaaren seuduilla, koska meillä on tukialukset Hangonkylässä ja Prediumissa Tammisaaressa. Melkein joka viikonloppu lähdetään kesäisin sukeltamaan.
– Kimmo Pousi, Lohjan Urheilusukeltajat ry
– Seuramme järjestää sukellusmatkoja. Perinteeksi on jo muodostunut kesäinen Norjan matka sekä keväinen Punaisenmeren matka. Norja on näistä kuitenkin suositumpi. Norjassa olemme
kiertäneet rannikkoa vuosien varrella lähes koko pituudelta Kristiansundista Altaan asti. Punaisellamerellä painopiste on ollut Sharm-el-Sheikin ja viikko merellä -risteilyjen välillä. Sukeltajat rahoittavat matkansa pääosin itse. Norjan matkoilla on mukana seuran kalustoa kuten veneitä ja kompuroita, joiden kuljetuksen paikan päälle on hoitanut seura. Seuran sukelluslaitteita on saanut lainaksi reissuun, jos joku on tarvinnut jotain.
– Riku Riikonen, Ahveniston vesipedot ry
– Jäsenemme järjestävät vuosittain matkoja muun muassa Norjaan ja Punaisellemerelle. Sukeltamisen lisäksi reissuilla käydään myös seminaareissa, koulutuksessa ja vuosittainen Norjan reissu ajoitetaan niin, että pääsemme osallistumaan ystävyysseuramme DG:n vuosijuhlaan. Matkat ovat hyvin itse organisoituja ja kulut jaetaan tasan osallistujien kesken.
– Teemu Jaakkola, Kupla ry
KIRJA TÄYNNÄ BRIEFFEJÄ
LUKUNURKKA
Sinai Diving Guiden on koonnut Alberto Siliotti yli 10-vuoden sukelluskokemuksella. Opuksessa on havainnollistettu selkeästi ja helposti suurimpien eteläisen Sinain eli Tiran – Sharm el Sheikh – Ras Mohammed – Gubal – Dahab -alueen sukelluskohteiden mystiikkaa. Kirjan alussa kerrotaan kattavasti Punaisenmeren historiasta, alueen ilmastosta, eläimistöstä ja kasvillisuudesta.
Sinai Diving Guide on mielenkiintoinen ja hyvin havainnollinen teos. Se sopii esimerkiksi Sharm el Sheikhiin sukeltamaan suuntaavien matkalukemiseksi. Jos kirjaa ei kotimaan kirjakaupasta löydy, voi sen hankkia ensi töikseen paikallisesta sukelluskaupasta, jonka hyllystä tämä opaskirja melkoisella varmuudella löytyy. Tarjolla voi olla englannin-, saksan- ja italiakieliset versiot.
Sinai Diving Guide auttaa saamaan mahdollisimman paljon irti sukelluksesta sen kattavan kerronnan ja kuvituksen ansiosta. Jokaisesta kohteesta on yksityiskohtainen kuvaus, jossa valotetaan, mikä tekee paikasta sukelluksen arvoisen. Erinomaisen opuksesta tekevät juuri kartat, joista saa paljon tietoa kohteista ja joiden avulla kokemattomampikin tietää, missä mennään. Karttoihin on merkitty myös syvyydet, tyypillinen sukellusreitti sekä virtaussuunnat. Kirjassa on esitelty 52 sukelluskohdetta, 550 valokuvan ja yli 100 piirroksen avulla.
Sinai Diving Guide valittiin pari vuotta sitten vuoden sukelluskirjaksi, ja kirja on kieltämättä ansainnut saamaansa huomion.
Punainen meri on sukeltajien kestosuosikki.
THISTLEGORMILLE TUKEVAMPI TULEVAISUUS
Thistlegormin hylky on Egyptin yksi suosituimpia sukelluskohteita. Suosio on kuluttanut hylkyä rankalla kädellä. Nyt ”Hurghada Environmental Protection and Conservation Associationin”, eli HEPCAn, suojeluoperaation onnistuttua legendaarisen hylyn tulevaisuus näyttää valoisammalta.
Thistlegorm upposi lokakuussa 1941. Laiva oli kuljettamassa englantilaisille sotilaille lastia, kun saksalainen lentoalus pommitti sen. Lastina olleet kuorma-autot ja moottoripyörät ovat yhä sukeltajien nähtävissä.
Hylky on saavuttanut suuren suosion 90-luvun uudelleenlöytymisen jälkeen. Thistlegormille tehdään kymmeniä, ehkä satoja sukelluksia joka päivä. Vuosien ajan lukemattomia kiinnitysköysiä kiinnitettiin eri puolille hylkyä joka päivä. Kiinnitysköyteen ankkuroineet veneet keinuivat aalloissa ja hylkyyn kohdistui erittäin kovaa painetta, joka vaurioitti harvinaista ihmettä.
Pelastakaa hylyt
Punaisellamerellä toimiva HEPCA, jonka pääperiaatteisiin kuuluu suojella ja kunnostaa meren ekologiaa, koralliriuttojen ympäristöä sekä Punaisenmeren rantaviivaa, toi lokakuussa 2007 julkisuuteen kampanjansa Saving the Red
Sea Wrecks. Kampanjan päätavoitteena on suojella merenpohjassa lepääviä hylkyjä. Sen suojelukohteisiin kuuluvat mm. Thistlegorm ja sen sisaralus Rosalie Moller.
Suomalasille tutun Colona Diversin Kimmo Hagman on ehdottomasti sitä mieltä, että HEPCA on tärkeällä asialla.
– Thistlegormin hylky on ainutlaatuinen sukelluskohde. On erittäin hyvä, että hylkyä suojellaan, sillä se on rasittunut valtavasti siihen kiinnitettyjen köysien takia. Kaiken kaikkiaan HEPCA tekee minusta arvokasta ja pitkäjänteistä työtä Punaisenmeren sekä kaikkien sukeltajien hyväksi, sanoo Kimmo Hagman. HEPCAn ensimmäinen hylkyjen suojeluoperaatio saatiin päätökseen joulukuun puolivälissä. HECPA kiinnitti vapaaehtoisvoimin merenpohjaan sukeltajia varten noin kymmenen poijua, joihin veneet jatkossa ankkuroidaan. Jatkossa Thistlegormin hylkyyn ankkurointi on ankarasti kielletty. Pari viikkoa kestäneissä kunnostustöissä poistettiin myös hylyn sisälle sukellusten takia muodostuneita ilmataskuja. www.hepca.com
KATI VIINIKKA
KUVA: KIMMO HAGMAN
SUKELLUSTA 50 VUOTTA SITTEN
”
Ennen kuin alat harjoittaa urheilusukellusta, varmistaudu siitä, että fyysillinen kuntosi on hyvä. Henkilön, jolla on sydän-, keuhko- tai jokin
muu vika, ei missään tapauksessa pitäisi ottaa osaa tähän urheiluun. ”
Urheilusukeltajan aapisesta, Urheilusukeltaja N:o 2 1958
TAPAHTUMAKALENTERI
16.2. Espoo
Sukelluskouluttajapäivä
5.3. Tuusula
Laitesukelluksen peruskurssi
5.4. Rauma
Sukellus uneen – Norpparalli ja ohjaajapäivät
19.4. Tampere Kevätkokousseminaari
9.5. Savonlinna
Laitesukelluskouluttajien täydennyskoulutus ja laitesukelluskouluttajakurssi
Lisätietoja tapahtumista www.sukeltaja.fi
Pohjolan Sporttiturva
- jäsenetu, joka kannattaa käyttää.
- edullinen vakuutus Sukeltajaliiton jäsenille
- kattaa Sukeltajaliiton kaikki lajiryhmät
- suomenkielinen palvelu sekä vakuutusettä korvausasioissa
- voimassa kaikilla vesillä, kotimaassa ja ulkomailla.
Sukella turvallisesti kaikilla vesillä.
Saat Sporttiturvan helposti liiton sivujen kautta, www.sukeltaja.fi. Sukeltajan Sporttiturva on voimassa missäpäin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (korkeintaan 3 kk:n pituisilla matkoilla). Sukeltajan vakuutus korvaa myös sukeltajantaudin vaatiman painekammiohoidon. Sukeltajaliitto suosittelee.
(Vas.) Kilpailun voittaja Arthur Telle Thelmann. (Kesk.) Sarin ja Oskun seurassa Christian Petron ja kilpailun johtaja David Pilosof. (Oik.) Voittajat palkintoshekkeineen.
SUKELLUSKUVAUSTAYSTÄV
SUKELLUSKUVAUSTA YSTÄVÄLLISESSÄ EILATISSA
Eilat tarjosi erinomaiset puitteet kansainväliselle SanDisk Red Sea -sukelluskuvauskilpailulle marraskuussa. Kisa järjestettiin nyt kolmannen kerran. Noin 120 kilpailijaa eri puolilta maailmaa osallistui Eilat Shoot out -kisaan, jossa kuvat otettiin paikan päällä. Mukana oli myös sarjoja muualla otetuista kuvista, joihin otokset oli lähetetty etukäteen.
Kilpailijoilla oli kolme vuorokautta aikaa ottaa kuvia. Kisan jättipotin, 10 000 USD ja kolmen viikon sukellusmatkan kahdelle Papua Uuteen Guineaan voitti espanjalainen Arthur Telle Thlemann. Hän kertoi ottaneensa kisapäivien aikana noin 1 500 kuvaa, joista tuli valita viisi arvosteltavaan portfolioon. Kuvaamisen lisäksi kilpailijoilla oli siis kova työ käydä läpi materiaali ja poimia parhaat otokset. Thlemannin voittoisassa kuvasarjassa viidestä kuvasta kolme oli otettu yösukelluksilla.
Suomalainen tuomari
Pitkään Punaisellamerellä vaikuttaneella sukeltajapersoona Osku Puukilalla oli kunnia olla jäsenenä uuden Best Video Clip -sarjan tuomaristossa. Sarjan voittajavideo, israelilaisen Amotz Talin ”Märkä uni” kuvasi vapaasukeltamisen vapautta ja sukeltajan sulautumista osaksi vedenalaista maailmaa. Videosarjan raadissa oli myös Luc Bessonin Suuri Sininen -elokuvan ja Tita-
kllki k t kli l d Chi ti P t
nicin tutkimussukelluksia kuvannut ranskalainen legenda Christian Petron Kilpailun seminaariosuudessa saimme kuulla Petronin uraauurtavasta työstä Titanicin kuvauksissa ja näimme mielenkiintoisen dokumentin projektista.
Tutustumisen arvoinen
Israelilainen rento elämänmeno välittyi koko kisaviikon ajan ja tunnelma oli kilpailutilanteesta huolimatta leppoisa ja välitön. Sukeltajalle Eilat on miellyttävä kohde ja soveltuu erinomaisesti esimerkiksi koko perheen rantakohteeksi. Koska sukellukset tehdään pääosin rannasta, jää aikaa myös perheen kanssa olemiseen. Nähtävää varmasti riittää jokaiselle. Kuvakisan rikas sato kertoi oivalla tavalla siitä lajien paljoudesta, joka sukeltajalle veden alla aukeaa. Eilatin vesiin on myös upotettu muutamia mielenkiintoisia hylkyjä sukelluskohteiksi. Eilatissa sijaitseva Coral World on mielenkiintoinen tutustumiskohde, ja se on uranuurtajana jakanut asiantuntemustaan monia muita vedenalaisia meriakvaarioita perustettaessa. Delfiiniriutalla voi sukeltaa tai snorklata delfiinien kanssa sekä nauttia kuumista suolavesikylvyistä vedenalaisen itämaisen musiikin kera. Punaisenmeren lämpötila ei sydäntalvellakaan juuri laske alle 22 asteen, mikä tietysti miellyttää suomalaista matkaajaa.
Kaupunki on siisti ja yleisestä turvallisuudesta huolehditaan hyvin. Kaduilla
KUVAT: SARI NUOTIO
voi kulkea rauhassa ilman monille lomakohteille tyypillisiä päällekäyviä katukauppiaita ja sisäänheittäjiä. Tällä hetkellä valitettavasti vain yksikään matkanjärjestäjä Suomesta ei tarjoa suoria lentoja Eilatiin. Paras reitti lienee lentää Unkarin lentoyhtiön Malevin lennoilla Budapestin kautta perille. Toivottavasti asia tulevaisuudessa taas korjaantuu ja suoria lomalentoja olisi tarjolla Suomesta Eilatiin, monen suomalaisen suosikkikohteeseen.
Ensi vuonna uudestaan
Minulla oli tilaisuus kutsuttuna osallistua kilpailuviikon tapahtumiin ja pääsin myös sukelluksillani näkemään kuvaajia tositoimissa. Erinomaisena oppaanani veden alla toimi Osku Puukila, jolta ei juuri mitään jäänyt huomaamatta. Kivikalat, krokotiilikalat ja mureenat eivät pystyneet naamioitumaan tai piiloutumaan meiltä. Ainoastaan yhdellä sukelluksella onnistuin löytämään, Oskun huomaamatta, kauniin, leveän hopeisen sormuksen, jossa oli kiinni kaksi kapeaa kultaista sormusta. Osku vihjailikin, että Punainenmeri taisi näin vihkiä minut ikuiseen liittoon kanssaan! Osku toivotti suomalaiset sukelluskuvaajat runsain joukoin tervetulleiksi mukaan vuoden 2008 kuvakisaan kamppailemaan voitosta. Kuvia ja lisätietoja kilpailusta: www.sandiskredsea.com
KIRSTI TARNANEN-SARIOLA
KAVERIA EI JÄTETÄ!
Itämeri voi huonosti. Ei uskoisi auringon paisteessa ja valon leikkiessä aalloilla, mutta haisevan vihreän levämössön ääressä on tunnustettava tosiasiat. Olemmepa siihen itse osallisia minkä verran hyvänsä niin hyvä uutinen on joka tapauksessa se, että voimme jokainen tehdä sille jotain.
Sukeltajina meillä on jopa aivan erityinen tilaisuus siihen. Me liikumme pinnan alla, siellä mistä suurella yleisöllä on vain välikäden tietoa. Me pystymme kuvailemaan, miltä näyttää kampela hiekkapohjalla ja särmäneula levän lehtien välissä pujotellessaan, tai miten rakkolevämetsä huojuu maininkien tahdissa. Enkä yritä väittääkään, etteikö ikävääkin kerrottavaa olisi: siellä mistä piti löytyä mielenkiintoinen hylkykohde löytyykin vihreä hernerokkasumu, siellä missä piti olla hyvät kala-apajat löytyykin leväviidakko.
Sukeltajien erityinen tilaisuus on siinä, että sukellusreissujemme niin hyvät kuin huonotkin kokemukset ovat ympäristötutkimukselle ja sitä kautta päätöksentekijöille arvokasta tietoa ja osia suuremmassa palapelissä. Ympäristötutkimuksen resurssit eivät riitä joka niemenkärkeen, syvänteeseen ja saarelmaan. Me sukeltajat liikumme laajalla säteellä, yksittäisinä sukeltajina ja seuraporukoina jopa usein toistuvasti samoissa paikoissa ja näemme päiväkohtaisia eroja ja mahdollisia pitkän ajan muutoksia. Suurin osa meistä on sukeltajina ja ympäristöosaajina harrastajia, mutta sellaisenakin pystymme katsomaan ympärillemme, kertomaan näkemästämme ja oppimaan lisää.
Entäpä sähköisen tiedonsiirron, internetin ja koko digitaalimaailman mahdollisuudet? Tietokoneen jälkeen seuraava sukeltajan vakiovaruste alkaa olla kamera. Harrastajasukeltajat ovat jo napanneet otoksia muun muassa tulokaslajeista ja välittäneet tutkijoille uutta tietoa niiden leviämisestä. Sähköposti vie, ja internet tuo tarvittaessa tiedot kaikkien nähtäväksi. Helsingin ja Turun kaupungit ovat julistaneet haastekampanjan Itämeren pelastamiseksi. Sukeltajaliitto on yksi siihen vastanneista. Työn alla on toimintaohjelma, jonka puitteissa jokaiselle sukeltajalle ja sukellusseuralle tarjoutuu mahdollisuus kertoa vedenalaisympäristön havainnoistaan: näkösyvyyksistä, näkyvyydestä, pohjan laadusta, levätilanteen kehittymisestä, lajihavainnoista, jne. Merentutkimuslaitos ja Suomen Ympäristökeskus ovat yhteistyökumppaneitamme ja odottavat tietojamme!
Koska sukeltajien periaatteisiin kuuluu sukellusparista huolehtiminen niin ei jätetä tätäkään kaveriamme, Itämerta, pulaan. Otetaan kaikki haaste vastaan! Meidän tietomme auttavat eteenpäin Itämeren, oman sukellusympäristömme suojelussa.
Kirsti Tarnanen-Sariola on sukeltanut vuodesta -99 ja kuuluu tällä hetkellä Keski-Uudenmaan Sukeltajiin. Päivätyökseen hän vastaa satamien ympäristö- ja turvallisuuskysymyksistä Suomen Satamaliitossa. Kirsti toimii asiantuntijana Sukeltajaliiton ympäristötyöryhmässä.
SARI NUOTIO
Yksi otos Arthur Telle Thellemannin viiden kuvan portfoliosta.
Pulau Maratua, Nabucco Island BORNEO, INDONESIA
PAHOLAISTEN
MANTAN KUVA: KIMMO HAGMAN
TÄMÄ SAARI TARJOAA SUOJAPAIKAN HEKTISEN ELÄMÄNTYYLIN
UUVUTTAMALLE SUKELTAJALLE. SAAREN POUKAMAT KÄTKEVÄT
SYLIINSÄ MONENLAISIA IHMEITÄ.
TEKSTI JA KUVAT: TOMI MONONEN
NABUCCO ISLAND sijaitsee Celebesin meressä, jota ympäröivät pohjoisessa Philippiinit, etelässä Sulawesin saari ja lännessä Borneon saari, joka tunnetaan myös nimellä Kalimantan. Matka alueelle ei tullut heti mieleen, mutta eräällä sukellusreissulla Indonesiassa kuulin tästä pienestä saaresta ja sen rauhasta sekä ympäröivän meren rikkaudesta sukelluskohteena. Päätin ottaa asiasta selvää.
Saarelle pääsee muutaman saksalaisen matkanjärjestäjän avulla tai itsekseen, jos on seikkailumieltä. Matkanjärjestäjän mukana kaikki on etukäteen mietitty, ja pääset nauttimaan lomastasi paremmin, kuin lähtemällä omatoimisesti matkaan, mutta sekin kyllä onnistuu.
KAUAS ON PITKÄ MATKA
Matka on pitkä; useammalla lentokoneella Kalimantanin itäosaan Berau-nimiseen kaupunkiin, josta viimeinen rutistus oli neljän tunnin pikavenematka saarelle illan pimeydessä. Perille saavuttaessa jännitys kuitenkin laukesi, sillä Nabucco – pieni saari, jossa on reilut kymmenen huvilaa, kussakin kaksi huonetta – otti vieraat lämpimästi vastaan ja illallispöytä
oli valmiina odottamassa.
Seuraavana aamuna auringonnousun aikaan heräsin siihen rauhallisuuteen, jota olin tullut hakemaan. Aamiaispöytä oli katettu ravintolan avoverannalle, josta avautui näkymä hevosenkengänmuotoisen atollin sisäosan kirkkaisiin vesiin ja pieniin saariin. Näkymä oli sitä mitä olin odottanut.
Sukellukset, jotka moni oli varannut etukäteen, alkoivat heti seuraavana aamuna, sillä saksalaiset matkatoverimme olivat innokkaita sukeltajia ja valokuvaajia. Saari oli atollin sisällä, jonne vesi tuli kahden matalan kanavan kautta, joten venematkat sukelluskohteille eivät olleet järin pitkiä, noin 15 minuuttia. Jokaiselta atollin ympärille suuntautuneelta sukellusreissulta palattiin aina takaisin saarelle lounaalle kahden ensimmäisen sukelluksen välissä, ja ennen iltapäivän sukellusta nautittiin iltapäiväkahvit tai -unet.
MAKROSTA MANTAAN
Sukelluskohteena atolli oli upea. Samoin olivat kolme muutakin reissuamme, jotka suuntautuivat läheisille Sangalakin ja Kakabanin saarille. Ympäröivät vedet tarjoavat ravinteikkuutensa ansiosta rikkaan lajivalikoiman. Korallien runsaus oli mieleenpainuvaa, kilpikonnien ja merikäärmeiden kohtaaminen ikimuistettavaa, puhumattakaan paholaisrauskujen paljoudesta. Oman etunsa toi tietysti hyvän sukellusoppaan parina olo, minkä ansioista pääsin näkemään myös meren
»
makromaailmaa sekä kokeilemaan niin kutsuttua surffausta veden alla.
Sangalakin saarella on rauhoitettu kilpikonnien pesimäalue, joten rantautuminen on hyvin valvottua. Saaren ympärillä tehdyillä sukelluksilla oli mahdollisuus nähdä lukemattomia kilpikonnia sekä tietysti paholaisrauskuja. Paras kokemukseni oli, kun päätimme lähteä rauhalliselle virtasukellukselle noin 8–10 metrin syvyyteen kohdassa, joka oli planktonia pullollaan. Suurin osa sukelluspareista sinkoili rauskujen perään uuvuttaen itsensä, mutta oppaan johdolla päätimme asettua rauhallisesti odottamaan kookkaan lohkareen taakse virran ulottumattomiin.
Kauan ei tarvinnut odottaa, sillä suuret paholaisrauskut saapuivat aterialle avoinna ammottavine tv-ruudun kokoisine suineen. Niin oli pohjoisen poika myyty. Katselimme
edessä avautuvaa näkyä paikallamme kolmen vartin verran – parempaa näytelmää en ole vähään aikaan kokenut. Snorklaus tässä paikassa, jota kutsuttiin nimellä ”Mantalaki”, oli myös loistavaa; satoja sähkönsinisiä kaloja liikehtimässä ympärillä. Televisiota ei tällä matkalla tullut ikävä.
LEMPEÄT MEDUUSAT
Paluumatkalla pysähdyimme Kakabanin saarelle, jossa kipusimme ylös saaren jyrkkää rinnettä portaita ja pitkospuita myöten. Saavuimme saaren sisäosaan vuosituhansien saatossa muodostuneelle makeanveden järvelle, joka on kuuluisa meduusoista, jotka eivät polta. Snorklaus tässä eko-erikoisuudessa oli hauska kokemus. Varovaistahan se meno oli, sillä ei oikein tohtinut töniä hentoja meduusoja.
Kakabanin luoteisreunalla oli upea sukelluskohde, Barracuda Point: loiva rinne, joka
laskeutui 30 metrin syvyyteen. Rinnettä sukellettiin vasemmalle ja sen reunalle saavuttaessa oli pysähtymispaikka. Katsoessani ylös
Asiantuntevan oppaan mukana makromaailma avautui paremmin.
näkyvyyttä Drottning Maudilla.
uudelleen ja uudelleen kokenuttakin sukeltajaa.
viistoon näin valtaisan barrakudaparven –huikea näkymä. Pian sukellus muuttui vaativaksi, sillä rinteen jälkeen alkoi 200 metrin pudotus ja merivirralla oli taipumus viedä sukeltaja joko pintaan tai syvyyksiin. Ennen reunaa rinteeseen oli pingotettu turvaköysi 30 metristä 20 metriin. Köysi oli tavoitettava tai joutui nousemaan pintaan. Noustuani köyttä pitkin pääsin seinämän länsipuolelle, josta oli suora pudotus 200 metriin. Seinämä kalalajeineen ja koralleineen oli huikaiseva, ja vaikka nousin pintaan päin koko ajan, ei lajien runsaus vähentynyt. Upea paikka niin lajeiltaan kuin vaatimustasoltaankin.
SURFING IN THE CHANNEL
Kanavasukelluksella painuimme heti veteen mennessä pintavirtauksen alle, jolloin pää-
simme parhaiten kanavan suulle ja virtaus ei vienyt meitä heti kanavaan. Suuremman kanavan suuaukko oli syvyydeltään 28 metriä ja sukellus tapahtui edestäpäin katsottuna oikealta vasemmalle suoraan kanavan suulle. Ennen kanavan suulle menoa otimme koukut esille, jotta pystyimme etenemään kanavan laidasta toiseen. Suuaukolla ei ollut juurikaan kasvillisuutta tai koralleja, joten kiinnittyminen ei aiheuttanut tunnontuskia. Päästyämme kolmasosan matkasta kiinnityimme ja pystyimme nousemaan pystyasentoon seuraamaan kanavan suulla tapahtuvaa ”lounastamista”, jossa rauskut ja ympärillä partioivat hait saivat katseemme nauliintumaan edessämme olevaan esitykseen. Sukellus jatkui vartin kuluttua ja kokonaisuudessaan se kesti reilut kolme varttia.
huikea Pian sukellus muuttui vaativaksi, sillä rinteen alkoi 200 metrin vienyt meitä heti kanavaan. Suuremman kanavan suuaukko oli 28 metriä ja
Tein kanavalla kolme sukellusta, ja kuun liikkeen vuoksi virta oli joka kerralla aina vain kovempi. Toiseksi viimeisenä päivänä kohteena oli toinen atolliin johtava kanava, joka oli huomattavasti matalampi eli syvyydeltään noin 10–12 metriä. Kanava oli myös leveämpi ja vaikeusasteeltaan vaativampi. Kasvillisuutta ja koralleja oli paljon enemmän, joten varovaisuus ja tarkkaavaisuus oli todella tarpeen. Siihen vielä lisättynä kova virta ja sen tuoma vaativuus teki sukelluksesta meikäpojalle todella haasteen, koska sukellusurani on varsin lyhyt. Saatoin olla ylpeä, sillä meitä oli vain kolme, jotka pääsivät kanavan laidalta toiselle: minä, sukellusparini, joka oli sukelluskohteen pääopas sekä vanhempi herra, jolla oli sukelluksia takana ties kuinka monikertainen määrä verrattuna itseeni. Puoli vuotta aikaisemmin aloitettu kuntosaliharjoittelu ei ollut mennyt hukkaan. Upea reissu vähän sukeltaneille tai paljon jo harrastaneille sekä vedenalaista valokuvausta harrastaville.
9.–17.2.2008
HELSINGIN MESSUKESKUS
TAISIT LUUL , ETTÄ SIELLÄ ON
VAIN VENEITÄ.
Mutta on siellä muutakin. Upeiden veneiden lisäksi löydät Venemessuilta kaikkea vesillä oloon. Laitureista ja trailereista venematkailuun. Sukelluksesta ja kalastuksesta soutuun, melontaan ja vaatteisiin. Myös ohjelmalaiturilla tapahtuu uutta!
www.venemessut.fi
KUVA: ARTO WIIKARI
ROKKIA HILJAISESSA MAAILMASSA
SAMI LEHTO PULJASI PIKKUPOIKANA VELJENSÄ KANSSA MÖKKIRANNASSA KOKO PITKÄN KESÄPÄIVÄN,
EIKÄ KOSKAAN TULLUT KYLMÄ. AIKUISENA ROKKARI LÖYSI SUKELLUKSESTA TÄYDELLISEN VASTAPAINON
KIIREISELLE, ÄÄNTEN TÄYTTÄMÄLLE TYÖLLEEN. LEVOLLINEN HILJAISUUS JA LUONTOELÄMYKSET
VETÄVÄT SAMIN PINNAN ALLE.
KOSKA JA MISSÄ ALOITIT SUKELLUKSEN?
Olen ihan pikkupojasta asti tykännyt katsoa luontodokumentteja, joten voi sanoa, että TV:kin on innostanut lajiin. Ja sininen on aina ollut lempivärini. Vuonna 2000 olin Thaimaassa lomalla ja osallistuin snorklausreissulle. Vesi oli kirkasta ja snorklatessakin näkyi uskomattoman paljon merielämää. Silloin päätin, että lähden kursseille ja seuraavana vuonna kävin Similanilla PADI
Open Water Diver -kurssin ja sukelsin kolmen viikon aikana niin paljon kuin ehdin. Vuoden kuluttua siitä tein sitten Advanced
Open Water Diver -kurssin. En itse asiassa ole koskaan sukeltanut Suomessa. Kaverit ovat joskus pyytäneet mukaan Hankoon, mutta heillä on kuivapuvut ja minä sitten lämpimän veden märkäpuvussa jossain 10-asteisessa Suomen kesässä: ei kiitos.
MILTÄ TUNTUI ENSIMMÄINEN SUKELLUS?
Silloin oli aika huono näkyvyys planktonin vuoksi. Piti tosi tarkkaan katsoa, ettei eksy muista. Huomio kiinnittyi kyllä aika totaalisesti kurssitehtävien tekemiseen ja mittareiden seuraamiseen; minulla ei ollut silloin vielä sukellustietokonetta. Ikävää oli, että paikallisten dynamiittikalastuksen jäljiltä ympärillä oli paljon kuolleita kaloja. Sukelluksen jälkeen tuli aivan mahtava fiilis, adrenaliinit jylläsivät. Hurahdin lajiin saman tien, tai oikeastaan jo snorklatessa, kun näin ensimmäistä kertaa kalat ja korallit: Tämä on parasta mitä maailmassa on! Kolme ensimmäistä vuotta sukelsin tosi paljon.
MISSÄ KAIKKIALLA OLET SUKELTANUT?
MIKÄ ON SUOSIKKIKOHTEESI?
Aika paljon Thaimaassa: Similanilla, Richelieu Rockilla, Koh Bonilla, Koh Samuilla, Krabilla… Sitten myös Karibialla Antilleilla, Curacaon lähellä ja Meksikossa. Similanista tykkäsin erityisen paljon.
KENEN KANSSA SUKELLAT?
Minulla on sukelluskavereita ympäri maailmaa. Aina voi soittaa jollekulle, kun tulen maahan, että lähde dyykkaamaan.
UPEIN SUKELLUSELÄMYKSESI?
Similanilla Honeymoon Bayssa vuonna 2002 oli tosi miellyttävä, rauhallinen sukellus. Vesi oli 28-asteista, ei mitään virtoja, näkyvyys ensiluokkainen, näin paljon merikilpikonnia ja muuta elämää. Se oli helppo sukellus, pystyi ottamaan paljon kuvia. Kokemus oli yksi parhaista juuri sen rauhallisuuden vuoksi. Hektisyys loppuu, on hiljaista, sinistä, paljon eläimiä.
ENTÄPÄ KAUHEIN KOKEMUKSESI?
Koh Bonilla suoritin Advanced Open Water -kurssin tehtävää ja
menimme johonkin 30 metriin. Saaren toisella puolella on tyyntä ja rauhallista, mutta toisella puolella ihan järjetön merivirta. Sukelsimme niemen kärjen toiselle puolelle ja näin kuinka kalat alkavat tulla vastaan poikittain. Sukelsimme virtaan, tuntui kuin tuuli löisi kasvoihin. Tartuin heti kiveen ja roikuin kuin lippu siinä. Kokemattomuuttani en silloin tiennyt, että virta voi olla niin voimakas. Paniikki iski, vedin regun välistä vettä keuhkoihin ja aloin yskiä. Silloin ajattelin, että tässä käy huonosti. Yritin rauhoittua ja kun kouluttaja halusi lähteä etenemään pohjaa pitkin vastavirtaan, näytin hänelle, että en halua tulla, käännytään takaisin. Palasimme samaa reittiä veneelle. Siellä italialainen, kokenut vanhempi sukeltaja sanoi, että sukellus oli hänen elämänsä kauhein. En voinut muuta kuin yhtyä mielipiteeseen. Mutta siitäkin selvittiin.
MISSÄ VIELÄ HALUAISIT SUKELTAA?
Ainakin Malediiveilla. Galapagosille haluaisin myös; siellä on mahdollisuus nähdä valtavasti eläinlajeja. Joskus olisi kiva päästä sukeltamaan delfiinien kanssa.
MILLAINEN OLISI UNELMIESI SUKELLUSREISSU?
Menisin johonkin mahtavaan lämpimään maahan, jossa toivottavasti saisi myös hyvää ruokaa. Pari päivää rannalla loikoilua, hyvässä seurassa hienoja dyykkejä, joilla pääsisi näkemään paljon merielämää, hyvä näkyvyys eikä vaaratilanteita. Extreme-sukellus ei minua kiinnosta, en nauti semmoisesta. Sukellus edustaa minulle rentoutumista, en halua suorittaa sukeltaessa.
ONKO SINULLA SUKELTAMISEEN LIITTYVIÄ TAVOITTEITA?
Haluaisin ehkä tehdä Rescue Diver -kortin, jos se on vain mahdollista. Minulla todettiin kolme vuotta sitten aikuisiän astma. Silloinhan ei välttämättä aina edes päästetä sukeltamaan. Minulla ei ole ollut yhtään astmakohtausta ja tauti on hyvässä hoidossa, joten en anna sen estää itseäni harrastamasta. Joskus myös haaveilen, että jättäisin hommat ja lähtisin opiskelemaan Dive Masteriksi, hippipohjalta vaan jonnekin.
MUSIIKKI JA ÄÄNI OVAT TYÖTÄSI. MITÄ SUKELTAMISEN
HILJAINEN MAAILMA SINULLE MERKITSEE?
No sehän on parasta vastapainoa tälle työlle. Kuuntelen 14 tuntia päivässä musiikkia tai olen keikalla ja opetan myös Stadiassa Pop & Jazz Konservatoriossa rumpujen soittoa. Veden alla on ihan hiljaista ja voi vaan katsoa, kun kalat uivat ohi. Jos saisin päättää, yhdistäisin sukeltamisen keikkareissuun. Kaiken sen metakan ja kiireen jälkeen olisi upeaa mennä sukeltamaan lämpimään veteen myötävirtaan. Äänityöläisen unelma.
KRISTIINA KARILA
Joko tai..?
KARIBIA VAI THAIMAA? Thaimaa.
(Nämä ytimekkäät vastauksetkin tulevat Koh Taolta 2 viikon sukelluslomalta ja kivaa on. Mutta kyllä Karibiakin on mahtava.)
MASKI VAI RÄPYLÄT? Maski.
Blue Star
Tähtihetkiä Thaimaassa
Blue Star on Thaimaan uusin suomalaisessa käytössä oleva live-a-board alus. Meidän kanssamme sukellat Thaimaan parhaissa sukelluskohteissa ympäri vuoden! Sukelluksen jälkeen voit nauttia auringosta yli 100 m2 aurinkokannellamme tai käydä vaikka saunassa! Ota yhteyttä, niin suunnitellaan yhdessä unelmiesi sukellusloma!
YKSI ISO VAI MONTA PIENTÄ KALAA?
Monta pientä.
MERIETANA VAI
MERIMAKKARA?
Merietana.
AAMU-UINTI
VAI YÖSUKELLUS?
Aamu-uinti.
KUVAT: MIKA POHJONEN
Hillittömästi jengiä salapoliisirallissa! Wow!
TUULI SUKELSI TURKISSA
uli lomaili lokaa viikon Turkissa, Alany-
Tuuli Pohjonen, 9, lomaili lokakuussa 2007 viikon Turkissa, Alanyassa isänsä Mika Pohjosen kanssa. Reissuun kuului ilman muuta sukellusta ja snorklailua, onhan Tuuli harrastanut lajia koko pienen ikänsä ensin vauvauimarina ja nyt kuuttina Keski-Uudenmaan Sukeltajissa. Hän on ehtinyt sukeltaa jo neljässä meressä: Atlantissa Teneriffalla, Intian Valtameressä Thaimaassa, Itämeressä ja nyt Välimeressä sekä tietysti monissa Suomen järvissä.
Sukellukset tehtiin laivalta ja rannalta perusvälineillä.
– Minulla oli vain märkäpuvun housut, koska vesi oli ihanan lämmintä. Muita varusteita olivat hanskat, räpylät, maski, snorkkeli ja kah-
den kilon painovyö, Tuuli kertoo.
den Tuuli kertoo – Hienointa oli nähdä elämäni en-
– Hienointa oli nähdä elämäni ensimmäinen rausku. Näin myös paljon simpukoita, kampelan, monen värisiä ja kokoisia kaloja, taskuravun, merimakkaroita ja merisiilejä – ja löysin kolikon! Semmoinen juttu kävi, että kesken reissun laivan moottori meni
rikki se hinaamaan satamaan ja hinausköysikin katkesi välil-
rikki ja se jouduttiin hinaamaan satamaan ja hinausköysikin katkesi välillä. Mutta ei minua kyllä pelottanut, kuvailee Tuuli.
Muita hienoja kokemuksia olivat retket vuorille, toinen bussilla ja toinen kävellen, rannalla oleminen ja upeat aallot, vaikka isoimmat
niistä hieman Tuulia. Mieleen jäi kun ravintolassa
niistä jo hieman jännittivätkin Tuulia. Mieleen jäi myös kun ravintolassa tuotiin ruokailun jälkeen omistajan kani silitettäväksi. Vierailu vanhassa linnoituksessa jyrkänteen reunalla oli jännittävää, koska ennen muinoin siitä heitettiin pahantekijöitä alas mereen. Tuuli sukelsi paikassa seuraavana päivänä.
Parasta reissussa oli Tuulin mielestä se, että oli kiva sukeltaa, kun osasi jo enemmän ja oppi uusia asioita.
– Seuraavaksi haluan matkustaa ja sukeltaa Afrikassa, koska siellä voi nähdä hienoja eläimiä. Vähän minua mietityttää se, että onko siellä meressä vaarallisia eläimiä, pohtii Tuuli.
HELI LAUKKARINEN
ENNÄTYSRALLI TAMPEREELLA
Salapoliisiralli Tampereella oli kaikkien aikojen suurin norpparalli. Mukana oli 14 seurasta noin 160 norppaa ohjaajineen. Rallissa piti selvittää salaperäisten jälkien jättäjät, löytää avaimet vaatteen sisältä, avata pussi, jossa oli kultaharkkoja ja lisäksi saada nostopussi ylös pohjasta pallojen avulla. Keski-Uudenmaan Sukeltajien Miima Sonninen kuvailee rikoksen selvittämistä.
– Kun saavuimme rikospaikalle näimme hirveän näyn. Kultaliikkeen näyteikkuna oli särjetty ja kaikki arvokkaat helyt rosmottu. Lähdimme seuraamaan kiireen vilkkaa isojalkaisen miehen jälkiä ja saavuimme järven rannalle. Eräs silminnäkijä kertoi, että ohi juostessaan rosvo oli heittänyt järveen sekä takkinsa että säkin. Päätimme sukeltaa järven pohjaan. Ensin löysimme rosvon takin. Tutkittuamme sen perusteellisesti paljastui eräästä takin taskusta suuret avaimet. Pitkän etsinnän tuloksena löysimme säkinkin. Kokeilimme kaikkia avaimia vuorollaan ja viimein saimme lukon auki. Ja mitä ihmettä, säkistä löytyi hohtavia kultaharkkoja.
Säkin nostamiseen käytimme palloja. Lopulta säkki nousi pintaan ja saimme palautettua arvokkaat kultaharkot kultaliikkeen omistajalle.
Kuivalla maalla ohjelmassa oli omien sormenjälkien painamista, tietokilpailua ja liikuntaa. Illalla salaisuuden selviämistä juhlittiin tietysti diskossa.
Vierailulle Vakoilumuseoon
Sunnuntai-aamuna puolet norpista pääsi altaille touhuamaan ja toinen puoli Vakoilumuseoon. Vakoilumuseossa kirjoitettiin viestejä näkymättömällä musteella ja jotkut taitavat salapoliisinalut löysivät museon salahuoneenkin.
Monessa sarjassa palkinnot voitti pari, jonka jäsenet olivat eri seuroista. Eli vaikka ei omasta seurasta paria löytyisi, voi hyvä pari löytyä toisesta seurasta.
Myös ohjaajasarja oli tällä kertaa ohjelmassa ja se oli erittäin suosittu. Mukana oli 6 paria.
Seuraavaksi norpat suuntaavat Sukellus Uneen -ralliin Raumalle 3.–4.4. Kaikki isolla joukolla mukaan!
HELI LAUKKARINEN
NORPPA ANNA HYTTINEN
Kuka olet?
Olen Anna Hyttinen ja asun Ylitorniolla, EteläPortimojärvellä. Olen 10 vuotta vanha ja sukellan keskiyön sukeltajissa eli seurani on Midnight Divers, MiDi. Meidän kotihalli sijaitsee Ruotsin puolella Övertorneålla.
Miten aloitit sukelluksen?
Opin uimaan tosi varhain ja olen aina pitänyt uimisesta. Isäni ja isoveljeni sukelsivat jo Midissä ja äitini ryhtyi norppaohjaajaksi. Niin me kaikki painuimme pinnan alle, myös minä. Pikkusiskoni aloittelee sukellusta myös. Olen nyt sukeltanut norpissa pari vuotta.
Anna Hyttinen sukeltaan Ruotsissa.
Mikä sukelluksessa on hauskinta?
Sukelluksessa hauskinta on värkätä vedessä. Hauskaa on myös tehdä erilaisia tehtäviä ja harjoitella uusia juttuja. Sukelluksessa voi aina oppia jotakin uutta. Samalla voi olla kavereiden kanssa ja pitää hauskaa.
Mitä sukellukseen liittyvää teet näin talvella?
Luen kirjoja, myös sukellusjuttuja. Pidän talvella erityisesti laskettelusta ja luistelusta. Hallilla käyn kaksi kertaa viikossa uimassa ja sukeltamassa.
Missä aiot sukeltaa ensi kesänä?
Olemme suunnitelleet sukellusleiriä Miekojärvellä. Käymme sukeltamassa myös Perämerellä, Pirtukarilla elokuussa. Tornionjoelle menemme uimaan heti, kun vedet lämpenevät ja vesi joessa laskee. Paljon terkkuja kaikille sukeltajille!
ANU HIRVONEN, ILKKA LASTUMÄKI
PELASTETAAN ITÄMERI
TEKSTI: SUSANNA ALANEN
KUVAT: ANU HIRVONEN, ILKKA LASTUMÄKI, ARI O. LAINE
ITÄMEREN TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ HUOLESTUTTAVALTA. HALU AUTTAA JA SUOJELLA EI YKSIN RIITÄ,
JOTAIN ON TEHTÄVÄ, JOTTA MYÖS JÄLKIPOLVILLA OLISI MAHDOLLISUUS NAUTTIA ITÄMEREN MAININGEISTA.
SUKELTAJAT OVAT OTTANEET HAASTEEN VASTAAN.
ITÄMERI ON MATALUUTENSA, muotonsa, pienen vesitilavuutensa sekä huonon vedenvaihtuvuutensa vuoksi erittäin altis saasteille ja myrkyille. Mereen valuu makeaa vettä sadoista joista. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa suurempi kuin sen pinta-ala. Valuma-alueeseen kuuluu osia 14 valtiosta ja alueella asuu lähes 90 miljoonaa ihmistä. Itämerta ympäröivissä maissa on paljon teollisuutta ja maataloutta. Ei ole vaikea kuvitella, miten mereen on joutunut niin paljon ravinteita ja ympäristömyrkkyjä. Surullista on, etteivät kaikki valtiot edes ymmärrä tilanteen vakavuutta. Rehevöitymisen seurauksena pohjaan vajoavat kuolleet levät kuluttavat hajotessaan runsaasti happea. Itämeren pohjan hapettomat alueet ovat laajentuneet ja jopa kolmasosa pohjasta kärsii happikadosta. Happikadon vuoksi pohjasta liukenee lisää ravinteita veteen, mikä vain rehevöittää merta entisestään. Jatkuvan happikadon seurauksena muodostuu rikkivetyä; pohjaeläimet kuolevat ja pohjakalat pakenevat alueelta.
NUORI JA HERKKÄ
Itämeri on nuori ja ekologisesti hyvin herkkä merialue. Suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia. Itämeressä ja sen suurimmissa lahdissa vesi vaihtuu vain osittain. Itämeren uusimpia merkittäviä uhkia ovat kemikaali- ja öljykuljetusten lisääntyminen, ympäristömyrkyt, tulokaslajien saapuminen Itämerelle sekä ilmastonmuutos. Vähälajinen Itämeremme on herkkä lajistomuutoksille. Lajien määrä on pieni, koska vähäsuolainen murtovesi ja alhainen lämpötila ovat useimmille eliöille liian vaativa yhdistelmä.
Kaupunkien vaikutusta saastumiseen on pyritty vähentämään. Jätevesien puhdistuksen tehostamisella onkin saavutettu hyviä tuloksia ja lähi-
vesien tilanne on parantunut. Itämeren tilaan vaikuttaa kuitenkin moni muukin tekijä.
Tärkeää olisi, että kaikissa Itämeren maissa ja kaupungeissa herättäisiin suojelemaan Itämerta ja ryhdyttäisiin toimenpiteisiin.
ITÄMERI-HAASTE
Helsingin ja Turun kaupungit ovat ryhtyneet toimiin Itämeren pelastamiseksi. Kaupungit ovat yhteisellä sitoumuksella sopineet vesien tilan parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Turku ja Helsinki heittivät haasteen kaikkiaan 419 toimijalle Itämeren alueella. Joulukuussa 2007 haasteeseen vastanneita tahoja oli 88.
Haastekampanjan avulla kaupungit halusivat saada eri toimijat mukaan auttamaan Itämerta. Haaste lähetettiin kunnille, yrityksille, yhdistyksille, korkeakouluille ja ministeriöille. Konkreettisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi kaupungit sitoutuivat osaltaan panostamaan kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön, vesisuojelun tutkimukseen sekä yleiseen aiheesta tiedottamiseen. Jokainen haasteeseen osallistuva toimija teki toimenpideohjelman, jossa se luettelee asian hyväksi tehtävät toimet.
SUKELTAJALIITTO VASTASI HAASTEESEEN
Liiton laatima toimenpideohjelma perustuu pitkälti sen omaan ympäristöohjelmaan. Liitto on kokoamassa työryhmää, jonka asiantuntijana toimii Kirsti Tarnanen-Sariola
– Haastekampanja antaa alkuvauhdin pitkäjänteiseksi tarkoitetulle toiminnalle, jossa sukeltajilla on harrastuksensa kautta mahdollisuus toimia ympäristön hyvinvoinnin puolesta, kertoo Kirsti Tarnanen-Sariola.
– Sukeltajaliitto on sopinut Merentutkimuslaitoksen kanssa, että sukeltajat voivat jatkossa raportoida Itämeriportaalin kautta muun muassa näkösyvyyksistä pinnalta katsottuna ja veden alta, pohjan laadusta sekä tulokaslajihavainnoista. Myös muualla ympäristöhallinnossa tehdään työtä, jota sukeltajat voivat täydentää havainnoillaan.
– Liiton toiminta ei rajoitu pidemmällä tähtäimellä pelkästään Itämereen. Haluamme vaikuttaa kaikkialla Suomessa, missä sukellustoimintaa on. Kaikkien vesiympäristöjemme hyvinvointi on tärkeää, sanoo Sukeltajaliiton puheenjohtaja Jouko Laitinen
SUKELTAJAN VASTUU
Yksittäinen sukeltaja voi auttaa Itämerta kantamalla oman kortensa kekoon. Sukeltajaliitto korostaa yksilön vastuuta ympäristöohjelmassaan. – Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että ei roskata, ei metelöidä ja otetaan vastuuta omasta toiminnasta. Me näemme läheltä kuinka vesistöjen tila
Kattava tietolähde Itämerestä löytyy verkosta osoitteesta www.itameriportaali.
fi Sivuilla voit myös antaa palautetta Itämerestä ja sen tilasta. Itämeri-haasteesta lisätietoja antavat Turun kaupungin ympäristötoimenjohtaja Olli-Pekka Mäki sekä Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja Pekka Kansanen. Haasteen omat sivut valmistunevat alkuvuodesta. Haaste löytyy myös Turun kaupungin sivujen kautta osoitteesta www.turku.fi/itamerivetoomus.
KAUNIS VEDENALAINEN MAAILMA TARVITSEE AUTTAJIA. PIENETKIN TEOT MERKITSEVÄT. YMPÄRISTÖ
Itämeren hyvinvointiin vaikuttaa moni asia. Sukeltajat voivat vähällä vaivalla ja monin tavoin vähentää aiheuttamiaan ympäristöhaittoja.
• Lastaa autot täyteen sukelluspaikalle kuljettaessa.
• Ota etukäteen selvää, miten sukelluskohteelle ajetaan.
• Opettele ennakoiva ja taloudellinen ajotapa, niin maissa kuin merellä.
• Käytä aina kun mahdollista sähkökäyttöistä kompressoria.
• Huolla kalustoa säännöllisesti, jolloin se kestää pitempään ja on turvallisempaa käyttää.
• Huolla moottorit säännöllisesti, jolloin ne kuluttavat vähemmän ja tuottavat vähemmän päästöjä.
• Muista vuonna 2005 alussa voimaan astunut
Suomen aluevesiä koskeva täydellinen käsittelemättömän käymäläjätteen päästökielto (alusjätelaki, 300/1979 ja alusjäteasetus, 435/2000).
• Vähennä jätteen määrä minimiin. Valitse kaupassa tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia ja pakkaa elintarvikkeet kestäviin ja pestäviin rasioihin, jotka vievät vähemmän tilaa kuin kertakäyttöpakkaukset.
• Lajittele ja kierrätä kaikki, mitä voit.
• Muista, että Suomessa saa käyttää vain Suomen ympäristökeskuksen hyväksymiä alusten pohjamaaleja.
• Mieti, voitko puhdistaa veneen pohjan mekaanisesti maalaamisen sijasta.
• Opi tuntemaan luontoa, jolloin ymmärrät, mitä haittoja toiminnastasi voi aiheutua.
• Ota ympäristökasvatus osaksi seurasi toimintaa.
• Suosi ympäristönsuojeluun sitoutuneita matkan järjestäjiä ja sukellusyrittäjiä; valistunut matkan järjestäjä antaa tietoa paikallisesta luonnosta ja sukellustavoista etukäteen, kiinnittää huomiota sukeltajien tasapainotustaitoihin, käyttää kalustoaan asianmukaisesti ja pitää sen hyvässä kunnossa ja pitää sukellusryhmät riittävän pieninä.
• Harkitse lomakohdetta lähempää.
muuttuu ja siitä pitää kertoa muille ihmisille, muistuttaa Jouko Laitinen.
– Ympäristön muutosta on vaikea huomata, vaikka se tässä ympärillä koko ajan onkin. Olemme vahvoilla, sillä vedenalaisesta ympäristöstä ei oikeastaan ole hajua muilla kuin sukeltajilla. Velvollisuutemme on jakaa tietoutta ja osaamista muille ihmisille mahdollisimman monen kanavan kautta, ennen kuin on liian myöhäistä.
– Sukeltajana on luonnollisestikin pidettävä huolta siitä, että sukeltamiseen liittyvä veneily ja luonnossa liikkuminen eivät lisää Itämeren kuormitusta. Kannustavien ja innostavien esimerkkien kertominen on ilmaista ja hyödyllistä. Hyvistä kokemuksista ja upeista paikoista kertomalla voi viedä eteenpäin viestiä Itämeren tarjoamista luontoelämyksistä ja vakuuttaa muutkin siitä, että harrastusympäristömme on kaiken suojelutyön arvoinen, sanoo Kirsti Tarnanen-Sariola.
YHTEISTYÖLLÄ JA KOULUTUKSELLA TULOKSIIN
– Sukeltajat voivat osaamisellaan auttaa monia eri toimijoita. Merentutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus ja tietysti paikalliset ympäristöviranomaiset ja -keskukset ympäri Suomen ovat tärkeitä yhteistyötahoja, kertoo Jouko Laitinen.
– Liitto on rakentamassa yhteistyötä ja järjestelyitä, joilla sukeltajien ympäristöhavainnot saadaan tutkijoiden ja ympäristöhallinnon ja viime kädessä myös päättäjien käyttöön. Monet tärkeät seurattavat asiat ovat luonteeltaan sillä tavoin yksinkertaisia, että myös harrastajien tekemät havainnot ovat arvokkaita, sanoo Kirsti Tarnanen-Sariola. Kirstin mukaan toinen tärkeä osa Itämeri-haasteeseen vastaamisessa on sukeltajille tarkoitetun ympäristöntuntemuskoulutuksen laajentamisessa.
– Nyt inventoidaan olemassa olevat resurssit ja katsotaan mitä pitää tehdä, jotta kouluttajia ja sopivaa koulutusta olisi tarjolla riittävän laajasti. Sellaisen tarjonnan lisääminen laajentaa aivan merkittävästi harrastajasukeltajien kouluttautumismahdollisuuksia.
Tule mukaan!
Oletko sukellusvalokuvaaja, sukelluskalastaja, seuran ympäristövastaava, tiedottaja, kuvittaja, nettispesialisti tai sykkiikö sydämesi asialle muulla tavoin? Jos Sinä olet kiinnostunut asiasta, ota yhteyttä! Kirstin tavoittaa sähköpostiosoitteesta kirsti.tarnanen-sariola@sukeltaja.fi www.itameriportaali.fi
”Kuvassa on kaunis galatheanrapu (Galathea Strigosa). Se on otettu Smögenin edustalla kesällä 2006.
Näkyvyys oli reilusti yli 10 metriä ja sukellus oli muutenkin mielenkiintoinen.
Huomasin kivenkolossa liikettä ja menin tutkimaan lähempää – ja sain tämän kuvan.”
VARUSTEHUOLTO: KOMPURA KUNTOON
KUVAT: HELI LAUKKARINEN
Arvioinnin jälkeen päätettiin rakentaa tukeva häkki täyttörampin ympärille.
SUKELLUSPULLOILLE TOIMIVA TÄYTTÖPAIKKA
HENGITYSLAITTEIDEN PULLOT ON TÄYTETTÄVÄ HYVÄKSYTYN LAITOKSEN ARVIOIMASSA TÄYTTÖPAIKASSA TAI -LAITOKSESSA. MÄÄRÄYS KOSKEE MYÖS SUKELLUSPULLOJA. SUKELLUSSEURAN KERHOTILAN, JOSSA KOMPRESSORIA KÄYTETÄÄN PULLOJEN TÄYTTÄMISEEN, ON SENKIN TÄYTETTÄVÄ VAATIMUKSET.
SUKELLUSPULLOJEN täyttöpaikan arviointi on tehtävä täyttöpaikkaa käyttöönotettaessa ja sen jälkeen aina kuuden vuoden välein. Täyttöpaikan arvioinnin vaatimus koskee myös siirrettäviä kompressoreja.
Arvioinnissa kiinnitetään huomiota sekä kompressoriin että toimintaan täyttöpaikalla. Arvioinnista annetaan todistus täyttöpaikan omistajalle. Arviointeja tekeviä hyväksyttyjä laitoksia ovat Inspecta Oy ja Polartest Oy. Uutta täyttöpaikkaa perustettaessa voi ottaa etukäteen yhteyttä arviointia tekevään laitokseen ja suunnitella täyttöpaikka valmiiksi vaatimusten mukaiseksi.
CE-MERKKI JA KOMPURA-
VASTAAVA PAKOLLISIA
Kompressorin on oltava CE-merkitty. Sen mukana on oltava valmistajan tai maahantuojan laatimat suomenkieliset käyttö- ja huoltoohjeet. Kompressorin kokoonpanoon tai toimintaan ei saa tehdä muutoksia, eikä käyttötarkoitus
saa muuttua. Kompressorin on oltava teknisesti sellainen, että pullot voidaan täyttää sillä luotettavasti enintään suurimpaan sallittuun täyttöpaineeseen.
Kompressorille on nimettävä vastuukäyttäjä, joka on koulutettava tehtäväänsä. Vastuukäyttäjän on huolehdittava, että kompressoria käytetään ja huolletaan valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Täyttöpaikassa saa täyttää enintään 15 litran pulloja. Kompressorista saatavan kaasun on oltava puhdasta ja kuivaa, jotta se sopii hengitettäväksi. Hengityskaasun laatu onkin tarkastettava määräajoin.
TELINEET ESTÄMÄÄN
PULLOJEN KAATUMINEN
Täyttötilassa on oltava asianmukaiset varoituskyltit. Myös kompressorin käyttöohjeiden on oltava näkyvillä. Erityisesti kompressorin pysäyttämisohjeiden on oltava erittäin yksinkertaiset ja niiden on oltava näkyvillä, jotta kuka tahansa osaa hätätilanteessa pysäyttää koneen
turvallisesti. Täytettäville pulloille on oltava kaatumisen estävät telineet ja piiskauksen esto letkurikon sattuessa on varmistettava. Täyttötilan puhtauteen ja palovaaran ehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota. Lisäksi arvioija kiinnittää huomiota korvausilman ottoon ja merkintöihin ulkoseinällä.
Tarkastuslaitos arvioi, että täyt-
täjät ovat päteviä. Heidän on osattava käyttää kompressoria ja selvittää pullon suurin sallittu täyttöpaine sekä tiedettävä säädösvaatimukset. Siten he osaavat varmistaa, että pullo ja venttiili ovat käyttökunnossa, niissä on vaaditut merkinnät ja niille on tehty määräaikaistarkastukset.
................... M IKA RAUTIAINEN
Häkin tulee olla suljettuna täytön aikana.
Täyttöpaikan ja täyttölaitoksen arvioinnista on säädetty painelaiteturvallisuudesta annetun Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (953/1999) 6 luvussa. Turvatekniikan keskus (TUKES) valvoo viranomaisena painelaitesäädösten noudattamista. Lisätietoja www.tukes.fi
KESKI-UUDELLAMAALLA
Seuramme oli valittu satunnaisotannalla TUKESin tarkastuskohteeksi. Seuralla on kolme kompressoria. Suurin, Poseidon PFU 250, on asennettu kiinteästi. Sen voimanlähteenä on sähkömoottori ja säiliöt täytetään täyttörampin kautta, jossa on kolme 200 barin ja yksi 300 barin täyttömahdollisuutta.
Valvontakäynnin pöytäkirjassa tarkastaja kiinnitti huomiota seuraaviin asioihin:
• Onko täyttöpaikka arvioitu?
• Millaisia pulloja, venttiilejä ja aineita käytetään sekä mitkä ovat täyttöpaineet?
• Ilman laadun varmistaminen
• Täyttäjien pätevyys
• Ohjeet vaaratilanteiden varalle
• Hätäpysäytyskytkimet
• Pullojen täyttöpaineen oikeellisuus
• Pullojen kiinnitys täytön aikana
• Onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet
Tarkastuksen perusteella mietimme jatkotoimenpiteitä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui säiliöiden turvaaminen täytön aikana. Se ratkesi, kun rakensimme täyttörampin ympärille tukevan häkin.
Myös kompressorin hätäpysäytys aiheutti hieman päänvaivaa. Se hoitui rakentamalla automaattinen tähti/ kolmio-käynnistin kompressorin yhteyteen. Kompressori on kaksikerroksisessa kopissa sijoitettu lattian alle, joten hätäpysäytyspainikkeita tarvittiin yksi alas kompressorin viereen ja kaksi ylös, toinen täyttörampin lähelle ja toinen ulko-oven viereen. Käynnistys ja pysäytys sekä suodattimien käsinvesitys tulivat myös täyttörampin lähelle. Nyt ei enää tarvitse käydä alakerrassa käynnistelemässä kompressoria, mihin oli valvontakäynnin aikana kiinnitetty huomiota. Ilman analysoinnin hoidimme Sukeltajaliiton ilmanlaadun mittauspalvelun avulla. Lisäksi hankimme vielä sanka- ja din-liittimiin sopivat paine-
ENTÄ JOS...
mittarit sekä sammuttimen.
Täyttöpäiväkirjaa olimmekin jo pitäneet aiemmin.
Kopin avaimenhaltijoille on annettu täyttökoulutus. Käyttöohjeet ovat myös kopin seinällä. Varsinaisen arvioinnin suoritti Polartest. Se sujuikin hyvässä yhteisymmärryksessä.
– Mauri Tamminen
Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:n kalustovastaava
ILMANLAADUN MITTAUSPALVELU
Seppo Salonen 050 5890 388 seppo.salonen@sukeltaja.fi
Hinta Liiton jäsenseuroille
70 € / näyte + rahtikulut
SUKELTAJALIITON TURVALLISUUSVALIOKUNTA KÄSITTELEE SUKELTAMISEN
RISKITEKIJÖITÄ, RISKIEN HALLINTAA JA ENNALTAEHKÄISYÄ.
Sukellus tapahtui hylylle noin 40 metrin syvyyteen. Sukeltajan annostin alkoi puhaltaa noin 37 metrin syvyydessä, jolloin sukeltaja siirtyi käyttämään sukellusparin vara-annostinta ja laitteen venttiilit suljettiin. Parin vara-annostimen käyttöönoton jälkeen aloitettiin hallittu nousu. Nousun aikana sukeltajan venttiilit avattiin, jolloin laite toimi normaalisti. Puhaltamisen aikana ilmaa oli kuitenkin kulunut niin paljon, että sukeltaja siirtyi takaisin parin vara-annostimeen. Nousu suoritettiin etappipysähdyksineen hallitusti loppuun, eikä sukelluksesta tullut muita seuraamuksia.
MITÄ TÄSTÄ OPITTIIN JA KUINKA VASTAAVISSA
TILANTEISSA TULEE JATKOSSA TOIMIA
Vastaavanlaisia laitehäiriöitä ja puhaltamistapauksia sattuuaika-ajoin,eikäniiltävoidakoskaantäysinvälttyä.
Jälleen kerran tilanteesta selvittiin hyvän osaamisen ja perustaitojen hallinnan avulla. Kun jo peruskurssilla riittävän hyvin opetetut ja opitut asiat hallitaan, voidaan poikkeavista tilanteista selvitä hätääntymättä ja toiminta on valmiiksi moneen kertaan harjoiteltua ja kerrattua. Laitesukelluskoulutuksessa opitaan ja kerrataan tiettyjä rutiineja useaan otteeseen, mutta se ei vielä yksin riitä. Perustaitoja, kuten vara-annostimen käyttöä, parin vara-annostimeen siirtymistä, tasapainotusta, maskin riisumista jne. tulisi harjoitella säännöllisesti. Olisikin hyvä tapa sopia sukellusparin kanssa aika-ajoin, että sukelluksen sopivassa vaiheessa ja turvallisissa olosuhteissa tehtäisiin kertausluonteisesti erityyppisiä harjoituksia poikkeavien tilanteiden varalle.
ERNO OLKKONEN
Esittelemme Sukeltaja-lehden 2/2008 numerossa yhteenvedon vuoden 2007 raporteista. Mikäli sinulta on jäänyt tekemättä raportteja viime vuodelta, ehdit tehdä sen 11.2.2008 saakka. Raporttikaavakkeet löytyvät Sukeltajaliiton nettisivuilta.
Tutustu uuteen Waterproof Aquilaan Vene-messuilla! Etuvetoketju suojavetoketjulla, teleskooppitorso, reisitaskut. Mukava ja luja kangaspintainen trilaminaattipuku!
SeacSub IcaroTech siipiliivi Kevytmetalliselkälevyllä. Noste 25 kg. Viimeisen päälle hieno liivi!
SAMMAKKOPOTKU ON LAITESUKELTAJALLE SUOSITELTAVIN POTKUTEKNIIKKA SUOMEN OLOSUHTEISIIN.
SUOMESSA POHJAN laatu on usein sellainen, että varomaton sukeltaja saattaa pöllyttää pohjaa ja pilata näkyvyyden. Erityisesti perinteistä saksipotkua käytettäessä potkun aikaansaama veden virtaus suuntautuu alaspäin ja aiheuttaa pohjaan pyörteen sekoittaen samalla näkyvyyttä. Kun oikeaan sukellusasentoon yhdistetään oikea potkutekniikka, pohjan pöllyttäminen voidaan välttää ja näkyvyys säilyy parempana.
Oikeassa asennossa pää, lantio ja polvet ovat samalla vaakasuoralla viivalla. Polvet eivät mene potkun aikana vartalon alapuolelle, vaan käytetään korostetusti nilkkoja. Tällöin räpylöistä tuleva veden virtaus nousee ylöspäin eikä sotke pohjamateriaalia.
Ahtaissa paikoissa, kuten esimerkiksi hylyssä sukellettaessa sammakkopotkua voidaan
vielä supistaa niin, että potku lähtee polvista. Tällöin polvet pidetään yhdessä ja jalat ovat ylöspäin polvista koukistettuina. Lantio ja reidet eivät ole lainkaan mukana potkussa. Erittäin pöllyävissä olosuhteissa liike lähtee lähinnä nilkoista.
Näkyvyyden varjelemisen lisäksi sammakkopotkulla on myös muita etuja. Se on rento liike, joka kuluttaa vähän energiaa. Sammakkopotkussa käytetään jalkojen suurimpia lihasryhmiä, joten se on tehokas ja potkun jälkeinen liuku vielä lisää tehokkuutta. Oikea sukellusasento ja toimiva sammakkopotku ovat myös välttämätön pohja muille hyödyllisille potkutekniikoille, kuten paikallaan kääntymiseen käytettävään ns. helikopterikäännökseen ja peruutuspotkuun.
.......................... M IKA RAUTIAINEN
Polvet koukistetaan ja jalat vedetään kohti takamusta. Vartalo ei saa koukistua lantiosta, polvet eivät mene potkun aikana vartalon alapuolelle.
keskiviikkoisin
Jalat potkaistaan sivulle, räpylät pidetään vaakasuorassa uintiasentoon nähden. Räpylän kärjet kääntyvät osoittamaan sivulle päin.
Vettenalaiset Vehkeet Joensuusta
On aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan...
Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot:
Regulaattorihuollot, Happipuhdistukset, Säiliöiden pesut ja puhdistukset, Kuivapukuhuollot, vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot, Kompressorien happipuhdistukset, Kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus... proudly designed & made in carelia, Finland ERÄRAATE
Nilkkoja kierretään niin, että räpylät ovat lähellä kohtisuoraa uintiasentoon verrattuna.
Harjoitus tekee sammakon!
Jalat viedään yhteen, jolloin räpylöiden alapinta työntää vettä taakse- ja ylöspäin ja vesivirtaus suuntautuu pohjasta poispäin.
5
Potkun jälkeen liuku vie sukeltajaa eteenpäin.
Humminbird 1197 CX SI COMBO
10,4” näyttö, tarkkuus 600 x 800
Humminbird 997 SI COMBO
SIDE IMAGING -SIVULUOTAUSTOIMINTO
Side Imaging Sonar on ainutlaatuinen sivuilleluotaustoiminto, joka mahdollistaa reaaliaikaisen, valokuvamaisen näkymän vedenalaisista tapahtumista. Malleissa 997 ja 1197 on jopa luotauskuvien ja -videoiden tallennusmahdollisuus! SI:n eli side imaging -toiminnon avulla näet vedenalaiset objektit ennen näkemättömän tarkasti – yhdellä silmäyksellä jopa 146 m leveän alueen! Mikään ei jää epäselväksi; erotat helppokäyttöisesti pohjan muodot, uppotukit, hylyt sekä kalat ja kalaparvet. SI tarjoaakin korvaamattomia mahdollisuuksia esimerkiksi pelastustyöntekijöille, sukeltajille ja kalastajille. Side Imaging Sonar -ominaisuudella varustetut Humminbirdit alkaen 1498 €. Humminbird laitteilla on kahden vuoden takuu.
8” näyttö, tarkkuus 480 x 800
Humminbird 797 SI COMBO
5” näyttö, tarkkuus 640 x 480
Keilalla 180 ° peittoalue, näet pohjaa jopa 146 metrin leveydeltä
varusteet
MUSIIKKIA VESITREENEIHIN
SUKELLUSASU
SwiMP3.vol2. on uusi vesitiivis MP3soitin, joka on tarkoitettu vedessä touhuaville. Saat innostavan kuunteluelämyksen vaikkapa allastreeneihin. Soittimen muistikapasiteetti 256 MB nielee neljä tuntia musiikkia. Soitin on kevyt ja helppo kiinnittää. Suositushinta 199 €. www.essenuoto.fi
Vesipedon joulutoivelistalle mahtuu aina yhdet uikkarit. Essenuoto-mallistosta löytyy vaihtoehtoja joka lähtöön: perinteistä, uusinta uutta ja joukosta erottuvaa. Sukeltaja on persoona altaassakin. Lahkeellisen sew black deco -uimapuvun suositushinta on 55 euroa,
Sukeltajaliiton jäsenetuna tuotteista saa
HURRIKAANIN LUONNE
STÄIS w
PERHEELLE
YHTEISTÄ AIKAA
Tämä hurrikaani ei aiheuta vaaratilanteita, päinvastoin. DiveRite Hurricane-regulaattorissa on integroitu jäätymissuoja myös hengitysventtiilissä. Painebalansoitu kalvotoiminen 1 vaihe hengitysvastuksen säätö. Suositushinta 599 €. www.polarsukellus.fi
KIINNITÄ TURVALLISESTI
Remora-säiliöiden kiinnitysjärjestelmä on varustettu kestävällä, patentoidulla pikalukolla. Käy mainiosti Pony-pullon tai pukukaasupullon kiinnitykseen suuremman säiliön kylkeen. Matkoilla kahdella Remoralla on myös helppo yhdistää kaksi säiliötä. Suositushinta 112 €. .polarsukellus.fi
suurem lkeen. Matko emoralla on m hdistää kaksi uositushinta ww.polars
TUTKIMUSRETKELÄISEN APURI
Nomad Side Mount System on luola- ja hylkysukellukseen suunniteltu Wings-kantolaiteyhdistelmä. Toimiva ratkaisu todella ahtaissa tiloissa sukeltamiseen. Kyljillä olevat säiliöt on helppo irrottaa no mount -käyttöön sukelluksen aikana. Kylkisäiliöiden lisäksi selkään voidaan tarvittaessa asentaa normaalit tupla-säiliöt.
Vedenalainen risti-nolla lautapeli on yhteistä mielekästä puuhaa koko perheelle. Peli on kooltaan 50x52 cm. www r k d s
Suunnon uutuus Suunto D4 yhdistää laajan sukellusdatan ja helppokäytalmistaja kehuu laitetta myös tyylikkääksi. D4:stä löytyy neljä toimintotilaa: aika, vapaasukellus, paineilma ja nitroksi sekä uudet innovatiiviset vapaasukellustoiminnot. Rannekoneessa on lasinen näyttö, näytön suojus ja kevyt komposiittirunko. Suositushinta 470 €. www.suunto.fi, www.ursuk.fi
HYPPÄÄ UUTEEN PUKUUN
Waterproof Aquila -kuivapuvun materaali on pehmeää, hieman joustavaa kangaspintaista trilaminaattia. Etuvetoketjussa on suojavetoketju ja teleskooppisessa vyötärössä haaralenkki. Irtohupussa warm neck -kiinnitys. Laajentuvat reisitaskut. Irrotettava neopreenimansetti lateksimansetin päällä tekee
n U kangaspinta vyöt vat reisitask mansettiren
mansettirenkaiden ja kuivakäsineiden asentamisen helpoksi.
Suositushinta 1 580 €. Divepoint Oy
Suositushint
VEKKULIT
UUTUUSRÄPYLÄT
VEKKUL UU
Aqualung Slingshot -räpylöissä on entistä parempi potkun teho/hyötysuhde. Räpylän voit
EDULLINEN UUTUUS!
säätää omaan käyttötarkoitukseesi sopivaksi. Maahantuoja Ursuk Oy
TEKNIIKAN TA aadukas peks Tek 3 -regulaaton tekniikkasuiossa kautta etti asäiliöpaketteiunnitellut kana tulee niskalenkki se ihtoviikset. kuulu tkä nor aregulle. Suositushinta 1 2 n su at. Mu lyhyet va pit letku var
ys a r kä u kaksi rmmaalimittainen 2995 €. www.ursuk a
toripaketti on tekniikkasukeltajien suosiossa kautta maailman. Setti sisältää erityisesti tuplasäiliöpaketteihin suunnitellut paineenalentajat. Mukana tulee niskalenkki sekä lyhyet vaihtoviikset. Sarjaan kuuluu kaksi metriä pitkä letku pääregulle ja normaalimittainen letku vararegulle. Suositushinta 1 295 €. www.ursuk.fi
Entistä edullisempi hinta ja tietenkin aito Icom! Japanin suurin radiopuhelinvalmista tuo Helsingin Venemessuille Suomen ensiesittelyyn uuden kiinteän D-luokan DSC:llä varustetun meri-VHF -radion. Icom tuottaa radionsa Japanin tehtaallaan Wakajamassa ja siksi edelleen ainoana markkinoilla uskaltaa antaa meri- VHF –radiopuhelimille 36kk:n takuun. Käytä ainutlaatuinen etu nyt hyväksesi. ICOM meriradiopuhelimet saat hyvin varustetuista venetarvikeliikkeistä ja radiopuhelinkauppiailta ympäri maan
www.insalko.fi
SUKELLUSPÄIVÄKIRJA:
KARI LAINIO
Päivämäärä, Date Kerrat/vuosi, Dives/YearAika/vuosi, Time/Year
Yhteensä kerrat, Total DivesYhteensä aika, Total Time
9.7.1998 20/1998 1478
Sukelluspaikka, Diving Place
Pinta-aika, Surface Time ________ Ryhmä, Group ________
Suurin syvyys, Maximum Depth
Alttiinaoloaika, Bottom TimeSukellusaika, Dive Time
Thaimaa – Koh Samui / Sail Rock 22.5 m 41 min 12:30
Alas klo, Down Time
11:49
200(12l)
Paine ennen Pressure Before ________ Ilmankulutus 1/min. Air Consumption Paine PressurejälkeenAfter ________
Suoritetut etapit, Deco Stops 9 m _________ 6 m __________ 3 m __________
45 l/min 3 min
Ylös klo, Up Time ________ Ryhmä, Group ________
Näkyvyys m, Visibility mVeden lämpö °C Water Temperature °C Ilman lämpö °C Air Temperature °C
50noin 12 m +28o +32o
Sukellusvanhin, Divemaster
Havainnot, Observations:
Sukelluspari, Dive Buddy
Jorma Poikolainen, Maria Lainio ja saksalainen Manfred
Toinen päivä Samuilla. Aivan mieletön paikka, jollaisessa en ole aiemmin ollut. Paikallinen sukellusliike Koh Samui International Diving School Co oli järjestänyt kaiken valmiiksi ja lähdimme aamulla pienveneellä kohti Sail Rockin riuttaa. Retkellä oli meidän lisäksemme joukko sukeltajia muualta päin maailmaa.
Kohteella lähdimme neljän ryhmässä sukellukselle. Tarkoituksenamme oli kiertää riutta ympäri aloittaen syvimmältä noin 23–25 metrin syvyydestä. Laskeutuessa Marialla oli lieviä paineentasausvaikeuksia, mutta ne selvitettiin hyvin.
Alhaalla odotti uskomattoman hieno riutta kaloineen. Ihan pohjalle asti ei edes tarvinnut ajatella menevänsä. Mureenoita, muutama rausku, klovnikaloja, barracudia yläpuolella ringissä kiertämässä. Hienoa – ei olisi ensimmäisellä sukelluksella odottanut näkevänsä semmoista. Keskellä koralleja oli upea kahden metrin pituinen onkalo, jonka läpi pääsi sukeltamaan.
Rauhallinen sukellus kaiken kaikkiaan. Nousimme hissukseen ylös ja viimeiset minuutit vietimme turvapysähdyssyvyydessä tutkien pintamaisemia. Jorma sai otettua ison kasan kuvia, joten muistot saatiin talteen myös kuvina. Samana iltapäivänä teimme toisen vastaavan sukelluksen samassa paikassa.
Hieno päivä!
KAARI L LAINIO R A
• CMAS P3 FIN 290
• CMAS M3 FIN 079
• NAUI INSTRUCTOR TRAINER 40863
• DAN INSTRUCTOR TRAINER 196770
• SUKELTAJALIITON TEKNISEN VALIOKUNNAN JÄSEN VUODESTA 1996
• SUKELTAJALIITON TEKNISEN VALIOKUNNAN PUHEENJOHTAJA 1997–2003
• SUKELTAJALIITON HALLITUKSEN JÄSEN VUODESTA 2004
• SUKELLUSSEURA CALYPSO RY:N JA MOONLIGHT DIVERS RY:N JÄSEN
Oy Ab PL 750 ∙ 00101 Helsinki Puhelin 010 550 4000 info@sarlin.com ∙ www.sarlin.com Turvallista,
HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAIKKA YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI
Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.
Toiminnanjohtaja
Sari Nuotio puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi
