Issuu on Google+

6,50 €

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 5/12

W W W . S U K E LTA JA . F I

n o s u t s a k r a t i Par i m i o t o Teppo Lallukka r a v ä tärke on uusi puheenjohtaja Uutta virtaa hallitukseen Värikkäitä kokemuksia Jejulta

St. Mikaelin

huikea tarina TEE AVANTO OIKEIN | VEDENALAINEN KIINAN MUURI | NORPPANA MALEDIIVEILLA


6,50 €

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 5/12

W W W . S U K E LTA JA . F I

tus on Paritarkasrotoimi Teppo Lallukka tärkeä va on uusi puheenjohtaja

Sisältö 5/12

Uutta virtaa hallitukseen Värikkäitä kokemuksia Jejulta

St. Mikaelin

huikea tarina

22

35

TEE AVANTO OIKEIN | VEDENALAINEN KIINAN MUURI | NORPPANA MALEDIIVEILLA

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

24

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi MIKKO REINIKAINEN

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Kuvapankit FutureImageBank Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

6

Vakiot 4 TYRSKYT: Sukeltamassa

Kiinan muurilla, Sukeltajan jokamiehenoikeus, Särmäneula on hassu kala, Uusi hallitus ja syyskokouksen satoa.

22 PERSOONA: Teppo 24 NORPAT: Upea 32 KUVA-ALBUMI: 34 KOLUMNI:

Lallukka.

matkakertomus Malediiveilta!

Päivitykset 16

JEJULLA Etelä-Koreassa yhdistyvät trooppinen ja kylmä vesi.

26

TEKKIGURU

28

USKOMATTOMAN arvokkaan St. Mikaelin hylyn tarina koskettaa.

36

POIKKEUSTILANTEET sukelluksilla

Sukellusveneen hylyllä.

Nihtien tarina.

Kokokasvomaski, meduusavalo, pelejä ja koruja.

35 VARUSTEET:

40 KAUDEN KOHDE:

OUTI VARIS

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

TIINA HELMINEN

Kannen kuva Stig Gustavsson

Gumbostrand sopii

Lamar Hires kertoo elämäntyöstään.

talvisukellukseen. 42 SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ:

Pauli Sorsakari

on hyvä

käydä läpi jälkikäteen.

Simo Sukeltaja: Kuinka monta sukellusta teit viime kesänä? 14 % ALLE 5 sukellusta 5%

5–10 sukellusta

22 % 11–25 sukellusta 59 % YLI 25 sukellusta

SEURAAVAKSI KYSYMME:

Mikä on ilmankulutuksesi? Vastaa Facebookissa! Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.


Pääkirjoitus

Hyvä meininki!

MIKÄ TÄHÄN viikonloppujen ja iltojen uhraamiseen sekä 11 000 sähköpostiin sitten ajaa? Syy on ihmiset, joita tässä tapaa, ja ihan oikea halu vaikuttaa sukellusharrastuksemme mahdollisuuksiin.

SUKELTAJALIITON hallitus ANU MAHLAMÄKI

NELJÄ VUOTTA puheenjohtajuutta takana. On hankalaa löytää mittareita, joilla omaa hallituskauttani voisi arvioida, koska jokainen mittari kuvaa yli satapäisen vapaaehtoisryhmän, 12 000 seurajäsenen ja toimiston ammattilaisten yhdessä aikaansaamaa toimintaa. Olemme kuitenkin selkeästi oikealla tiellä, koska meillä on lajissamme vapaa keskustelu koulutusjärjestöjen, eri toimijoiden ja eri maiden välillä. Sukeltajaliitto pelaa koko suomalaisen sukeltamisen pussiin, ja niinhän sen onkin mentävä. Edunvalvonnan kohteena ovat sukeltajat, ja Liitto pyrkii tarjoamaan eväät heitä kokoaville ja palveleville tahoille. Tämä heijastui myös jokaisen puheenjohtaja- ja hallituskandidaatin tavoitteista.

Velvollisuudentunne ei toimi kannustimena, ja se meidän kaikkien pitää muistaa, kun toimimme vapaaehtoisten kanssa. Tekemisen ilo on paras vapaaehtoisen motivaattori.

Vapaaehtoisen paras motivaattori on tekemisen ilo.

uudistui rajusti ensi kaudelle. Kaikki ovat kokeneita tekijöitä, joilla on verkostot tahoillaan. Ideoita varmasti löytyy. Esitän lämpimät onnittelut tulevalle Liiton hallitukselle sekä sen puheenjohtajalle Teppo Lallukalle. Teillä on hieno porukka ympärillänne!

KIITÄN ERITYISEN painokkaasti minua neljän vuoden aikana tukenutta hallitusta, toimistoa ja koko porukkaa. Toivottavasti kaikki ymmärtävät myös sen, että isän ja Liiton puheenjohtajan tehtävien yhdistäminen olisi ollut minulle mahdoton reki vetää ilman rakasta puolisoani Anua, joka on toiminut todellisena tukena taustalla.

MATTI ANTTILA

päätoimittaja matti.anttila@sukeltaja.fi

TEEMUN SUKELLUSURA alkoi Laivaston sukeltajakurssilla vuonna 1977. – Saimme sukeltaa joka päivä: ensin suojasukeltajana AGA 2x7 paineilmalla ja sitten raivaajalinjalla Siebe Gorman Cobra puolisuljetulla seoskaasulaitteella. Pukuna oli Loitokarin rullapuku. Harjoitteina muun muassa nostimme yhden proomun ja Ladogan varppausankkurin, joka nyt koristaa Sukeltajakoulun tiloja Upinniemessä. Erään hyvin mieleen painuneen sukelluksen Teemu teki viime kesänä Kyproksella. – Rahtilaiva Zenobia upposi Larnacan edustalle 1980. Alus makaa vasemmalla kyljellään 40 metrin syvyydessä ja on hieno sukelluskohde lähes umpinaisine autokansineen. Lastina oli 104 täysperävaunurekkaa, ja ne ovat siellä edel-

Teemu Kerola, Helsinki

JORMA TIMONEN

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. leen lasteineen. Viimeisellä sukelluksella luovimme kyljellään päällekkäin olevien täysperävaunurekkojen ohitse noin 60 metriä umpinaista keskimmäistä ruumaa kapteenin Ladalle, jonka kohdalta löytyi miesluukku ruuman katon nurkasta. Pujottelimme luukun läpi dekopulloja edessä pitäen ylemmälle autokannelle. Siellä matka jatkui vuorostaan muutaman metrin läpimittaiselle nostokuilulle, joka johti miehistötilojen läpi ulos laivan kannelle. Jatkoimme mutkaista reittiä vielä kapteenin tiloihin. Matkalla juutuimme muutaman kerran ahtaisiin paikkoihin ja roikkuviin johtoihin, mutta niistä selvittiin rauhallisesti pohtimalla ja antamalla muiden auttaa. Lue Teemun kolumni kahden nihdin kohtalosta sivulta 34.


Tyrskyt

Sukellus Kiinan muurille

SUKELTAJAT MERVI JA PAULI HUSA OVAT PEKINGISSÄ TYÖKOMENNUKSELLA. HE PÄÄTTIVÄT SELVITTÄÄ, MILLAISIA SUKELLUSMAHDOLLISUUKSIA KIINASSA ON.

TEKSTI JA KUVAT MERVI JA PAULI HUSA

LÄHDIMME selvittämään sukellusmahdollisuuksia Kiinassa, sillä se on uusi päänavaus kiinalaiseen kulttuuriin. Tiesimme entuudestaan, että Pekingissäkin on sukeltajia, koska olemme tavanneet heitä muissa maailman sukelluskohteissa. Pakkasimme muuttaessamme mukaan kaikki muut varusteet paitsi pullot, joita tullimääräysten mukaan ei saa tuoda Kiinaan. Kesti aikansa, ennen kuin saimme yhteyden paikallisiin yrittäjiin ja sovittua matkat muurille. Kolmannella yrittämällä pääsimme viimein lähtemään sukellusretkelle. Mukaam-

4 Sukeltaja 5/2012

me liittyivät myös Petri Keskitalo ja Arto Kinnunen, jotka ovat jo pidemmän aikaa asuneet Kiinassa, mutteivät olleet vielä sukeltaneet maassa. PALA HISTORIAA VEDEN ALLA

Vedenalainen Kiinan muuri sijaitsee noin 200 kilometriä Pekingistä koilliseen Panjiakou-nimisessä tekoaltaassa. Osa Kiinan muurista jäi veden alle patoaltaan täyttyessä 70-luvulla, myös läheinen kylä. Pätkä muuria ja vartiotorni ovat nykyisin veden alla noin 20 metrin

syvyydessä. Syvyys vaihtelee huomattavasti riippuen siitä, miten tekoaltaasta juoksutetaan vettä pois. Tällä kertaa Pohjois-Kiinan ennätyssateiden vuoksi patoaltaan vesi oli ennätyskorkealla ja muuria oli veden alla enemmän kuin koskaan aikaisemmin.Veden pinta oli 17 metriä normaalitasoa korkeammalla. Pekingistä on noin kolmen tunnin ajomatka tekoaltaalle, ja alkeellisesta satamasta pääsee paikallisen veneenkuljettajan turvin muurin vierelle kylään, jossa on myös majoitustilaa. Puolen tunnin venematka tarjoaa jo


Matkalaukku

Bob Davis The Wall Street Journalista oli mukanamme sukelluksella. Hän oli tekemässä juttua vedenalaisesta Kiinan muurista. Tässä hän kuvailee kokemuksiaan muurista meille.

sinänsä huikeat näkymät kiinalaisesta vuoristomaisemasta.Vanhaa muuria ja vartiotorneja näkyy pitkin venematkaa vuorenharjanteilla. Perillä varusteet puretaan veneestä paikkaan, josta sukeltaminen aloitetaan, joten roudaamista ei ole paljon. AINUTLAATUINEN KOKEMUS

Sukeltaminen 28-asteisessa vedessä Loitokarin kuivapuku päällä oli mielenkiintoinen kokemus etenkin, kun ilman lämpötila oli 31 astetta. Pintavesi oli sameaa, mutta oppaamme

Kuljetusalus oli hyvinkin paikallista mallia.

Steven Schwankertin mukaan näkyvyys olisi parempi syvemmällä. Sameus yllätti meidät kuitenkin, ja kompassi piti tuoda aivan naaman eteen, ettei eksynyt suunnasta. Meille hieman hymähdeltiin pariköyden käyttämisestä, mutta siinä tilanteessa olin enemmän kuin kiitollinen, että pidimme päämme ja käytimme köyttä. Laskeuduttuamme noin kuuteen metriin alkoi vesi hiukan kirkastua, ja kahdeksassa metrissä näkyvyys muuttui oleellisesti paremmaksi. Samassa lamppujen valokeilaan

Vain sukeltamalla voi kokea Kiinan muurin juuri näin!

ilmestyi jykevä Kiinan muuri. Meidät valtasi syvä kunnioitus historiallista monumenttia kohtaan. Oli huikea kokemus nähdä tuo vuosisatoja vanha ihmisen käden luomus veden alla ja tunnustella sen pintaa intiimisti ja kolmiulotteisesti. Monet näkevät muurin ja kävelevät sillä tai sen vieressä, mutta moniko voi lentää sen seinämän vierellä ja päällä ja kurkistaa seinämien aukkoihin.Vain sukeltamalla voi kokea Kiinan muurin juuri näin! Ehdottomasti vaikuttavin historiallisista sukelluskohteistamme tähän saakka!

Haluatko sukeltamaan muurille? RETKEN MUURILLE teki mahdolliseksi sukelluskeskus Sino Scuban perustaja ja omistaja Steven Schwankert. Jos haluat kokea Kiinan muurin sukeltamalla, voit olla yhteydessä Steveniin, häneltä löytyvät varusteet ja opastus. Sukeltaja-lehden toimituksen kautta saa meihin yhteyden, jos haluat lisää tietoa sukeltamisesta Kiinassa. www.sinoscuba.com

Sukeltaja 5/2012 5


Tyrskyt

Sukeltaminen

ja jokamiehenoikeus

LÄHES JOKAINEN SUKELTAJA JOUTUU VARMASTI TILANTEESEEN, JOSSA SUKELTAMISTA YRITETÄÄN RAJOITTAA, ESIMERKIKSI SIVULLINEN TIEDUSTELEE LUPA-ASIAKIRJAA. SUKELTAMINEN KUITENKIN KUULUU JOKAMIEHENOIKEUKSIIN.

SUKELTAMINEN on pääsääntöisesti sallittua vesilain yleiskäyttöoikeuden perusteella kaikissa vesistöissä. Sukeltamista koskevia rajoituksia on lähinnä rajavyöhykkeillä, suoja-alueilla ja rauhoitettujen hylkyjen läheisyydessä. Sukeltaminen voidaan kieltää vain lakiin nojautuvin perustein. Jokamiehenoikeudet tuovat myös velvollisuuksia. Sukeltaminen ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa tai häiriötä. Esimerkiksi väylällä veneliikenteen häiritsemistä on vältettävä. Sukeltajat liikkuvat maalla ja vesillä jokamiehenoikeudella. Kuitenkin esimerkiksi autolla rantaan ajoa säätelevät muun muassa maastoliikennelaki ja yksityistielaki. Toisen omistamalta laiturilta voi lähteä sukeltamaan, jos laituri ei ole pihapiirissä eikä se ole juuri sillä hetkellä laiturin omistajan käytössä. Jos laituri on kotirauhan piirissä, sille ei saa mennä. Laituriin kiinnitetyt veneet kuuluvat kotirauhan piiriin. Vesialueilla liikkuminen, ankkurointi ja maihinnousu sisältyvät jokamiehenoikeuteen.Vesialueiden käytöstä ei saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa. Merimerkkeihin kiinnittyminen on kielletty. Toisen vesialueelle saa laskea ankkurin tai poijun. Alueella oleva poiju on yksityistä omaisuutta, eikä sitä saa siirtää. Yksityisiin saariin ja asumattomiin rantoihin saa nousta ja niissä saa yöpyä, jos siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä kotirauhalle. Maihinnousun kieltävät kyltit saattavat olla luonnonsuojelulain vastaisia. Rannalle vedetystä veneestä ja sen lähipiiristä saa siirtyä kauemmaksi. Luonnonsuojelualueilla voi olla maihinnousurajoituksia etenkin lintujen pesimäaikaan. Alueen käyttötarkoituksen perusteella alueen pitäjä voi antaa määräyksiä alueen käytöstä. Näin esimerkiksi vierasvenesataman pitäjällä on oikeus määrätä alueen hiljaisuudesta. Luonnonsatamassa jokainen venekunta nauttii kotirauhaa, eikä siten toisen venekunnan kotirauhaa saa häiritä.

MIKA RAUTIAINEN

6 Sukeltaja 5/2012


OSKARI SUNDHOLM

Kirja

Oppaasta neuvot jokamiehenoikeuksiin

Sukellusoikeuden rajoituksia KAIVOKSET JA LOUHOKSET

Kaivostoiminnan ollessa käynnissä louhosalue on erityiskäyttöön otettu alue, jossa jokamiehenoikeudet eivät ole voimassa. Toiminnan loputtua toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin kuuluu kaivoslain nojalla saattaa alue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, minkä jälkeen alue voi vapautua muuhun käyttöön. Vanhoissa kaivoksissa sukellus tapahtuu omalla vastuulla.

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ on julkaissut oppaan Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Julkaisuun on koottu tietoa jokamiehenoikeuksia koskevasta lainsäädännöstä. Julkaisu on suunnattu erityisesti viranomaisten, yhdistysten ja yritysten käyttöön. Teos perehdyttää jokamiehenoikeuksiin sekä niiden käyttäjien että maankäytön ja maanomistajan näkökulmasta. Sivuilta löytyy tietoa esimerkiksi toisen alueella toimimisesta ulkoilun, luonnontuotteiden keräämisen sekä liikuntaharrastusten näkökulmasta. Oppaassa otetaan kantaa

myös sukeltamiseen. Sukeltaminen on sivullisten silmissä melko omituinen laji. Niinpä valitettavan usein törmää siihen, että maanomistajat, naapurit ja satunnaiset ohikulkijat eivät tiedä, että sukeltaminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Tämä kirja onkin välttämätön hankinta jokaiseen sukellusseuraan, ja jokaisen sukeltajan pitäisi tutustua siihen perinpohjaisesti. Julkaisu on saatavana pdftiedostona Ympäristöministeriön internetsivuilta www. ymparisto.fi. Paperiversiota voi ostaa Editasta. MIKA RAUTIAINEN

SUOJA-ALUEET

Suomenlahdella ja Saaristomerellä on 19 suoja-aluetta, joilla aluevalvontalaki kieltää muun muassa laitesukeltamisen ilman puolustusvoimien myöntämää lupaa. Suoja-alueiden lisäksi Puolustusvoimat rajoittaa sukeltamista ja muuta liikkumista ampuma-alueillaan. RAJAVYÖHYKE

Rajavyöhykkeellä sukeltamiseen ei tarvitse erityistä lupaa, mikäli vesialue on pelkästään Suomen rajavyöhykkeen sisällä – voimassaoleva rajavyöhykelupa riittää. Lähtökohtaisesti sukeltaminen rajavyöhykkeellä rajavedessä on kiellettyä. Tällä pyritään muun muassa siihen, ettei luvatonta rajan ylitystä tapahdu vahingossakaan.

Sukeltajaliiton toimisto on suljettu 24.12.–1.1. Rauhallista joulua! Toivottaa toimiston väki

AHVENANMAA

Ahvenanmaan maakuntalain mukaan laitesukellus on Ahvenanmaan vesillä sallittua vain maakuntahallituksen luvalla. Lupa voidaan antaa joko yksityiselle henkilölle tai henkilöryhmälle, esimerkiksi sukellusseuralle tai osalle sen jäsenistä. Ahvenanmaan kalastuslain mukaan sukelluskalastus harppuunalla on kielletty.

Sukeltaja 5/2012 7


Tyrskyt STIG GUSTAVSSON

Sukelluskalastuksen Euro-Afrikan Mestaruuskilpailut 29.–30.6.2013 Helsingissä

Veneitä tar vit aa

n!

Sukelluskalastuksen kisat Suomessa SUKELTAJALIITTO järjestää

sukelluskalastuksen seuraavat arvokisat. Suomi on onnistunut mainiosti arvokisajärjestelyissä aikaisemmin. Jotta onnistuisimme myÜs tällä kertaa, tarvitsemme monenlaista avustajaa. Kutsumme kaikkia sopivan kokoluokan veneenomistajia apuun: Tarvitsemme kilpailijoiden käyttÜÜn 45 venettä ja niille kuljettajat! Veneistä maksetaan erikseen sovittava kilometrikorvaus sekä polttonaineet. Kuljettajille järjestetään majoitus ja muonitus. Tämä on mainio tilaisuus olla mukana yhdessä toteuttamassa suomalaista huippu-urheilua kansainvälisin meiningein. NYT VAAN ROHKEASTI OTTAMAAN YHTEYTTÄ! TAPIO SALAKARI, SUKELLUSKALASTUSVALIOKUNTA LISÄTIEDOT JA YHTEYDENOTOT tapio.salakari@sukeltaja.fi Kaavake, jolla venettä voi tarjota käytettäväksi kilpailuissa, lÜytyy osoitteesta www.touhula.net/EM2013.htm

8 Sukeltaja 5/2012

Hyvä tietää Veneen käyttÜaika on 29. ja 30.6.2013. Kilpailualue on Helsingin edusta.Veneenkuljettaja toimii kalastajalle tuomarina. Kuljettaja ottaa vastaan saalistetut kalat ja laittaa ne kisasaalislaatikkoon. Kuljettajat ohjeistetaan tehtävään. Veneen vaatimukset: rNPPUUPSJm)1 rLVNJWFOF 3*# BMVNJJOJWFOF MBTJLVJUVWFOFKOF rOPQFBILPLVMLVJOFO rWFOFFTTÅQJUÅJTJNBIUVBUPJNJNBBOmIFOLJMÕÅ


Tee itse valopoiju NÄPPÄRÄ snorklaajan tee se itse -poiju syntyy muovikanisterista, johon sujautetaan esimerkiksi valotikku, pieni taskulamppu tai LED-valo. Kanisterin muovin tulee läpäistä valoa jonkin verran ja korkki pitää saada tiiviisti kiinni.Valonlähde laitetaan kanisteriin juuri ennen sukellusta (selvitä valon palamisaika).

Tussilla tai teipillä merkataan kylkeen sukellusparin tunniste, esimerkiksi numero. Kanisteri kiinnitetään kelluvalla kÜydellä selkäpuolelle vaikkapa liiviin tai painovyÜhÜn. Näin sukelluspari näkyy kauas ja sukellusvanhimman on helppo seurata parin etenemistä. HELI HALAVA

    

         

      

     

       

        

  

Vapaasukeltajanaiset paukuttivat ennätyksiä VAPAASUKELLUKSEN MMkisoissa syyskuussa Nizzassa Veera López-Lehto teki uuden Suomen ennätyksen syvyyssukelluksessa käytyään 61 metrin syvyydessä. Saana Partinen teki todella huippuluokan pituussukelluksen 179 metriä ja Laura Paukkunen teki kaikissa kolmessa kisalajissa oman ennätyksensä. Naisten joukkueemme sijoittui neljänneksi, vain muutaman pisteen päähän

MM-joukkuepronssista. Nizza keräsi vapaasukeltajia 26 maasta joukkuelajien MM-kilpailuihin. Miesten joukkue ei tällä kertaa sijoittunut kärjen tuntumaan, mutta siltäkin nähtiin joitakin kovia tuloksia. Mikko PÜntinen Kouvolasta kävi 85 metrin syvyydessä. Miesten joukkuekullan vei Kroatia ja naisten mestari oli Japanin joukkue. TIMO PÖNTINEN

          

          

  

  

  




MAUNO SIRÉN

Tyrskyt

Nykyisiä ja tulevia hallituksen jäseniä tutustumassa Kolsin voimalaitokseen syyskokousviikonloppuna Kokemäellä.

Syyskokous valitsi uuden puheenjohtajan

Vuoden parhaita VUODEN RÄPYLÄUIMARI:

SUKELTAJALIITON syyskokous

pidettiin Kokemäellä 20.10.2012. Kokousta isännöi 40-vuotisjuhliaan viettävä Kokemäen Kova-Väki Urheilusukellus ry. Kokouksessa Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 2013–2014 valittiin Teppo Lallukka Helsingistä. Hallitukseen seuraavalle kaksivuotiskaudelle valittiin Miika Härkönen, Markku Leinonen, Klaus Nummela ja Jani Santala. Hallituksessa jatkavat ensi vuonna Alex Nieminen, Lilli Pykäläinen-Liikka, Marko Räihä ja Kari Savolainen. Kokous hyväksyi hallituksen esitykset vuoden 2013 toimintasuunnitelmaksi ja budjetiksi muutoksitta. Liiton tilintarkastajaksi valittiin Hannu Sohlman, KHT Pricewaterhouse Coopers Oy ja varatilintarkastajaksi Juha Tuomala, KHT Pricewater-

10 Sukeltaja 5/2012

house Coopers Oy. Liiton toiminnantarkastajaksi valittiin Mauno Sirén ja varatoiminnantarkastajaksi Keijo Kaittola. Kokouksessa esiteltiin Liiton uusi antidopingohjelma. Kokouksen yhteydessä palkittiin Vuoden parhaita. Lisäksi hallitus palkitsi puheenjohtaja Matti Anttilan hopeisella ansiomitalilla. Kiitokset Kokemäen Kova-Väki Urheilusukellus ry:lle erinomaisesti onnistuneesta syyskokousviikonlopusta!

Terhi Ikonen, Tampereen Urheilusukeltajat ry VUODEN SUKELLUSKALASTAJA:

Matti Pyykkö, Team Kampela ry VUODEN VAPAASUKELTAJA:

Saana Partinen, Joensuun Urheilusukeltajat ry VUODEN UPPOPALLOILIJA:

Reijo Rantamäki, Riihimäen Urheilusukeltajat ry, Tampereen Urheilusukeltajat ry VUODEN SUKELLUSKOULUTTAJA:

Kari Savolainen, Joensuun Urheilusukeltajat ry VUODEN NORPPAOHJAAJA:

Minna Andersin, Parikkalan Sukeltajat ry VUODEN NORPPA:

SEURAAVAT KOKOUKSET

Tuomo Paasio, Urheilusukeltajat ry

Liiton seuraava kevätkokous järjestetään Helsingissä lauantaina 13.4.2013. Seuraava syyskokous järjestetään Helsingissä lauantaina 19.10.2013. Kokousta isännöi tuolloin 35-vuotisjuhliaan viettävä Keski-Uudenmaan Sukeltajat.

VUODEN NORPPASEURA:

SARI NUOTIO

Rauman Laitesukeltajat ry VUODEN SEURA: Midnight

Divers ry Fishing Under Ice -tiimi: Juhana Heino, Juuso Mettälä, Jukka Pelttari, Eelis Rankka, Tommi Salminen, Esa Vuoppola, Oulun Vesimiehet ry

VUODEN SUKELTAJA:


Kala

MARETARIUM /

Pikkur uinen SUKELLETTAESSA rannan kasvillisuusvyöhykkeessä kannattaa kiinnittää hieman tarkemmin huomiota siihen, mitä rakkolevien ja meriajokkaiden joukosta saattaa löytää. Merineulojen heimoon kuuluva särmäneula oleskelee kasvien keskellä imitoiden niiden liikehdintää aallokossa. Näitä putkisuukaloja löytyy Suomen vesistä vain kahta eri lajia, särmäneula ja siloneula. Särmäneulan levinneisyys Suomessa kattaa rannikkoalueet Merenkurkusta Ruotsinpyhtäälle, kun taasen sen serkku siloneula on tavattavissa koko rannikkoalueella. Pelkästään jo ulkonäkönsä puolesta särmäneula on mielenkiintoinen kala. Neulamainen ruumis on nimensä mukaan särmikäs. Tämä johtuu pienistä luulevyistä, joita löytyy vartalossa seitsemässä pitkittäissuuntaisessa rivissä, pyrstöstä niitä löytyy neljä. Evistä jäljellä on enää pienen pieni pyrstö- sekä selkäevä. Suu on kuin pipetti, jonka avulla voi imaista ohimenevää planktonia. Myös

TA

PETRI PÄIVÄRIN

särmäneula kalanpoikaset ovat särmäneulan ravintoa. Ulkonäkö ei ole ainoa seikka, joka tekee särmäneulasta poikkeavan. Merihevosten tapaan myös koirassärmäneula kantaa poikasiaan. Koko kesäkauden kestävä kutu huipentuu siihen, että naaras asettaa parin millimetrin pituisella ulokkeella mätimunansa koiraan munapussiin. Naaras jättää yhdelle koiraalle noin kolmanneksen munistaan, koosta riippuen 140–240 mätimunaa, ja jatkaa sitten matkaansa etsien seuraavaa koirasta. Koiraan saatua mätimunat munapussin poimut sulkeutuvat, ja munat saavat happensa istukkamaisesta kudoksesta. Noin kuukauden kuluttua ensimmäiset poikaset alkavat kuoriutua, ja tällöin munapussi avautuu ja poikaset pääsevät veteen. Särmäneula on mielenkiintoinen tuttavuus matalissa rantavesissä, mutta sillä ei ole merkitystä ravintona ihmisille eikä kaloille. MARETARIUM ROOSA MIKKOLA


Tyrskyt

TTILA KATRIINA AN

Sukeltajan joululahjatoiveet TOP3

1

MARKO RÄIHÄ, NOUSU RY, SUKELLUSSEURA HYDROMANIA RY

UUDET KOHTEET SISÄMAAHAN sukelluskohteiden avaaminen sisämaassa – erityisesti kaivokset ja niiden avolouhokset, muun muassa Montolan kaivos. Paikkoja missä on hyvä kouluttaa sekä harjoitella.

UUSIEN

2

MERENELÄVIEN HYVÄKSI moninainen sekä rikas luonto on sukeltajille tärkeää. Nyt on mahdollisuus tukea sen säilymistä antamalla lahjoitus merelliseen luonnonsuojeluun – saajan nimissä tehty lahjoitus kilpikonnien, koralliriuttojen, haiden tai delfiinien hyväksi on varmasti tervetullut lahja. PINNANALAINEN

3

LÄMMINTÄ JA PEHMEÄÄ PEHMEÄT PAKETIT ovat Suomessa kuivapuvulla sukeltavalle aina tervetulleita – erityisesti tekniset aluskerrastot, lapaset ja sukat. Näissä tärkeää on hyvä istuvuus sekä mahdollisimman vähän vettä sitova materiaali. Ilmava rakenne varsinkin lapasissa ja sukissa lisää lämpöisyyttä. Hinta ei ole näissäkään aina verrannollinen laatuun. Keinokuituinen putkikauluri on myöskin mainio suoja kaulalle niin pinnalla kuin pinnan alla – siihen kun saa vielä käyttäjälle sopivat värit sekä kuva-aiheen.

Mar kon bonustoive! Eniten toivomani lahja on hylkyjen koskemattomuuden kunnioittaminen.Tämän voi antaa vain sukeltaja sukeltajalle. Jätetään ne laivakellot ja kaikki muutkin hylkytavarat sinne hylylle koskemattomiksi omille leposijoillensa kaikkien sukeltajien nähtäväksi sekä osaksi kertomusta laivan traagisesta tarinasta.


Sukeltaja kokeilee

Kameramaski vapauttaa kädet hanskat kädessä.Videon ja kuvien laatu on hyvä ja käyttÜkelpoinen. Ainoa haittapuoli testaajan mielestä oli maskin savunharmaa läpinäkyvä silikoni. – Pikkuisen siitä tulee aurinkoisella kelillä heijastusta linsseihin, mutta sen voi tuunata pois mustalla teipillä tai tussilla, hän vinkkaa. Tapio Salakari piti maskia sukelluskalastajan näkÜkulmasta helppokäyttÜisenä ja kätevänä. – Aina on kamera mukana ja mikä parasta, kädet jäävät vapaaksi, hän toteaa. KRISTIINA KARILA

LISĂ„TIETOA

www.extremesports.fi TAPIO SALAKARI

SUKELLUSKALASTAJA Tapio Salakari testasi maskia, johon on integroitu sekä video- että still-kuvaa ottava kamera. Tuote on ollut markkinoilla ja joitakin vuosia. Tapio Salakari kokeili kameramaskia sukelluskalastuksen MMkilpailujen skauttaustilanteessa, jossa kisa-alueeseen ja sen kalastoon tutustutaan ennen kilpailua. Hän yllättyi erityisesti maskin hyvästä istuvuudesta. – Maski sopi loistavasti päähän, ei vuotoja eikä hankaumia. Silikonireuna oli sen verran joustava, että istuvuus oli täydellinen, hän kehuu. – Kameraa oli helppo käyttää, vain kaksi nappia, ja ne ovat sen verran isot, että painaminen onnistuu

PINNAN ALLE TARVITSET TARV VITSET P PARASTA 905 E EXP,+#.&004&+*1(!2!'!(#/0424

/1(#))1/(1&2!-1(1',(!-&044/&+10(1&2!+! /1(#))1 *35/21,/&#+(4305+'4)(##+  *35/

NiTek Q N

,+11/&& +4305))&+#+  *,+&(!!/1/1(#))1/ * 0&#0,(,+#!2,&*#+'! 0& /1)'#01+(&#..,+ / /1(#)0!*&/##+ /

Transpac XT

Kameramaski todettiin toimivaksi, ja se istuu hyvin päähän.

01,00##0 *33'!%1,)0!! 2!)0110#001'4))##+ *33'4/&3/3)&/44 &+$,-,)!./!$#037

,+11"&/0#0012#./&,', ()!//&(,(/&*1,",/ 01+##/0!(!+0, )!&00##/0! //4,+ #"&/03(/#))&+#+ *1,0,&)1'!+,-#!0 /#(4)!!'!0/4405 *!%",))&/11"#0

       


Tyrskyt

Hauskaa uutta tekemistä norpille ja hylkeille! SUKELTAJALIITTO julkaisee ensi vuoden alussa taitomerkkimateriaalin avuksi ja iloksi norppa- ja hyljetoimintaan. Materiaali sisältää taitomerkkien suoritusvihon, taitomerkkitarrat ja ohjeet ohjaajille. Ideana on, että norppa suorittaa erilaisia tehtäviä useilta sukellusharrastukseen liittyviltä osa-alueil-

Tämän toiminnan parissa oppivat kaikki. Parhaimmillaan ohjaajat ja norpat voivat tehdä yhdessä retken uusien taitojen ja tietojen maailmaan. Taitojen opettelussa voidaan hyödyntää seuran erilaisten asiantuntijoiden osaamista kuten vaikkapa ensiapukouluttajia tai seuran puheenjohtajaa. Tätä voi

ta kolmella eri tasolla. Näitä ovat esimerkiksi uppopallo, merimiestaidot, sukellustaidot ja ympäristö. Tehtävän suoritettuaan hän saa siitä taitomerkkitarran, jonka kiinnittää vihkoonsa. Tarrojen kertyessä taidotkin karttuvat, ja vihkonen on kätevä keino osoittaa, mitä osaa.

koko seura tehdä yhdessä! Materiaali on muokattu Norjan sukellusliiton materiaalin pohjalta. Ohjaajat voivat tilata materiaalia sukeltajan verkkokaupasta www.sukeltaja.fi. Norppapostissa tiedotetaan ensi vuoden alkupuolella asiasta tarkemmin. KRISTIINA KARILA

Nettivinkki

Hylyt kätevästi kartalle KARTTAKESKUKSEN paraskartta.fi-palve-

lussa käyttäjä voi itse määrittää alueen, josta haluaa kartan. Uutena ominaisuutena karttaan voi myös tehdä omia merkintöjä, kuten lisätä pisteitä, symboleja ja viivoja ja nimetä omat merkintänsä. Tein Helsingin edustan hylkyjä esittävän kartan käyttämällä hylyt.net-sivuston nimija sijaintitietoja sekä paraskartta.fi-palvelua yhdessä. Hain kartalle hylyn sijainnin paraskartan hakutoiminnon koordinaattihaulla.

Koordinaatit saa hylyt.netistä. Tämän jälkeen valitsin symbolin ja sijoitin sen kartalle hakutuloksen antamaan kohtaan ja kirjoitin kohteelle nimen. Kun yksi oli tehty, niin sitten tein seuraavan. Alle tunnissa sijoitin kartalle Helsingin edustan kaikki tarkalla GPS-sijainnilla varustetut hylyt. Lopputuloksen ajattelin laittaa olohuoneen seinälle. Kartan voi tilata pelkkänä tulosteena tai tauluksi tehtynä, jos haluaa. www.paraskartta.fi JAAKKO VIRKKALA

55 SUKELTAJALIITTO RY

5


KRISTIINA KARILA

Jäsenpalvelu

Kysy meiltä neuvoa! Jäsensihteeri Riku Verkkomäki puh. (09) 3481 2258 Järjestöassistentti Riikka Taipale puh. (09) 3481 2258 SÄHKÖPOSTIT

office@sukeltaja.fi

Jäsenpalvelu sukeltajien apuna SUKELTAJALIITON TOIMISTOSSA SUKELTAJIEN PUHELUIHIN VASTAA JOKO RIKU TAI RIIKKA. TYYPILLINEN PUHELIMESSA SELVITELTÄVÄ ASIA KOSKEE ESIMERKIKSI VERKKOKAUPPATILAUSTA, JOHON SOITTAJA TARVITSEE APUA.

on mukavaa, kun sukeltajat soittavat ja haluavat asioida henkilökohtaisesti, Riku Verkkomäki sanoo. – Verkkokaupassa vaihtoehtoja on paljon, joten jos on epävarma mitä pitää tilata, niin kannattaa soittaa, Riikka Taipale kehottaa. – Sähköpostilla kannattaa ottaa yhteyttä, jos vaikka sama tieto pitää saada usealle vastaanottajalle sekä tietysti toimiston aukioloaikojen ulkopuolella, hän lisää. Jäsenpalvelu hoitaa laajan kirjon asioita, joita seurat ja niissä toimivat sukeltajat tarvitsevat harrastuksensa tueksi.Verkkokauppatuotteiden lisäksi se toimittaa sukelluskortit kurssin suorittaneille, hoitaa Liiton tapahtumien ja kurssien laskutuksen ja ylläpitää Liiton jäsenrekisteriä. – Iso ja tärkeä osa työtämme on auttaa ja opastaa seuroja jäsenrekisterin käytössä, Riku kertoo. – Nykyään suuri osa seurojen käyttämistä palveluista on kytköksissä rekisteriin, joten sen sujuva käyttö ja ajan tasalla pitäminen ovat täsmällisen ja nopean palvelun pohja. Seurojen pääkäyttäjät ovat hienosti opetelleet käytön perusteet. Haluamme

– MEISTÄ

kuitenkin kehittää rekisteriä edelleen, joten kaikki palaute ja kehittämisehdotukset ovat erittäin tervetulleita. Sama pätee myös Liiton verkkosivuihin, joita päivitämme ja muokkaamme paremmin palveleviksi. Kertokaa toiveitanne! Riku kehottaa. Myös ansiomerkit hoituvat kätevimmin jäsenpalvelun kautta. – Ottakaa ansiomerkkiasioissa yhteys meihin, sillä meiltä löytyy se historiatieto, jota toisinaan kaivataan: ketkä seurasta ovat jo saaneet mitäkin ansiomerkkejä, Riikka opastaa. KURSSIMATERIAALEJA JA SUKELLUSKORTTEJA

Jäsenpalvelun vuosi rytmittyy sen mukaan, mitä seuroissa tapahtuu vuoden mittaan. Keväällä käynnistyvät laitesukelluskurssit työllistävät ensin, kun kouluttajat tilaavat oppilasmateriaaleja ja myöhemmin kurssin jälkeen sukelluskortteja kurssin suorittaneille. Syksyllä on toinen vastaava rupeama.Vuodenvaihteeseen liittyy laskutusta ja jäsenmaksuliikennettä sekä varaston inventaario. Talvella uusitaan vakuutuksia, kun matkuste-

taan sukellusreissuille ulkomaille. Sukeltajat ovat aina tervetulleita asioimaan henkilökohtaisesti toimistolle LänsiPasilaan, mutta Rikua ja Riikkaa tapaa myös vuosikokouksissa. – Olemme aina paikalla kevät- ja syyskokouksessa, ja niissä onkin kiva tavata ihmisiä, joiden kanssa yleensä asioi vain puhelimessa tai sähköpostilla, Riikka toteaa. PIDÄ TIEDOT AJAN TASALLA

Myös Riku on vilkkaan ja monipuolisen yhteydenpidon kannalla, ja kehottaa seuroja ja niiden jäseniä pitämään yhteystietojaan aktiivisesti ajan tasalla. – Meiltä kysytään aika usein, että missä voisi käydä sellaisen ja sellaisen sukelluskurssin, ja yritämme auttaa parhaamme mukaan kysyjää löytämään sopivan seuran. Siksi olisikin hyvä, että seurat päivittäisivät ahkerasti paitsi omia kotisivujaan ja Liiton Tapahtumakalenteria, niin myös Liiton verkkosivujen Seurahakua omilla tiedoillaan, jotta tarvittava tieto löytyisi ja saadaan kiinnostuneet kursseille ja harrastamaan, hän vinkkaa. KRISTIINA KARILA

Sukeltaja 5/2012 15


Etel채-Korea

Jejun kora 16 Sukeltaja 5/2012


Reissussa näkyi paikallisilla näitä hauskoja korvallisia sukellushuppuja, joihin harvemmin muualla törmää.

Useissa eri väreissä hohtavia pehmeitä koralleja, yli kymmenen metrin pituisiksi kasvavia kelppi-merileviä, antennikrotteja, kivenkoloissa lymyileviä mustekaloja sekä turisteja täynnä oleva suomalaisvalmisteinen sukellusvene. TEKSTI JA KUVAT OUTI VARIS

llimetsissä Sukeltaja 5/2012 17


SUKELSIMME VIIME keväänä

Jejun saarella Etelä-Koreassa. Vielä toistaiseksi Jeju on melko tuntematon eurooppalaisille sukeltajille, mutta erikoinen sekoitus trooppisen ja kylmän ilmaston merenelävää on ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus. Sukelsimme kahtena päivänä, molempina kaksi sukellusta. Lähdimme sukelluksille sukelluskeskuksen edestä aamupäivällä, ja lyhyen venematkan jälkeen pääsimme Little Munsom -saarelle, jossa oli lisäksemme useita korealaisia sukeltajia. Vuorovesivaihtelut ovat saarella isot, joten saavuttuamme iso osa kivikkoisen saaren rannasta oli vielä veden peitossa.

KORALLIMETSÄ JA KELPPIVIIDAKKO

Little Munsom -saarelta lähtee useita erilasia sukellusreittejä, joista osa on merkitty naruilla pohjaan. Virtaukset saaren ympäristössä ovat todella voimakkaat. Poikkisuuntaisia naruja oli laitettu myös turvapysähdystä varten. Niistä oli hyötyä, kun ei tarvinnut käyttää voimia uimiseen virtauksia vastaan. Juuri voimakkaat virtaukset tuovat koralleille ravintoa ja mahdollistavat pehmeiden korallien kasvamisen jopa metrin mittaisiksi puumaisiksi kasvustoiksi. Mahdollisuus nähdä suuria, puumaisia, värikkäitä ja pehmeitä koralleja tekee Jejusta erityisen ja mieleenpainuvan sukelluskohteen. Korallien lisäksi Jejulla pystyy näkemään alkukeväästä myös kelppiviidakoita, joissa pisimmät kelpit voivat kasvaa yli kymmenen metrin pituisiksi. LYMYILEVÄT MUSTEKALAT

Ensimmäisen sukelluksen teimme saaren eteläpuolelle, jossa seurailimme pohjaa noin 12 metrin syvyydessä. Näkemiemme lajien määrä oli ensimmäisellä sukelluksella runsas: huomasimme muutamia mustekaloja, lukuisia erivärisiä merietanoita, losserokalan, punaisia meritähtiä sekä valkoisen antennikrotin. Mustekalat lymyilivät kivenkoloissa, joten niiden näkeminen oli hieman hankalaa. Usein näimme vain muutaman kivenkolosta esiin työntyvän imukuppi-lonkeron, joista päättelimme mustekalan olevan kivenkolon asukki. Sen sijaan kivien päällä hitaasti liikkuvat vä-

rikkäät merietanat olivat helposti huomattavia ja valokuvattavia kohteita. Niitä näkyi jokaisella sukelluksella useita erilaisia. Kuulimme, että yöllä mustekalat tulevat esiin kivenkoloista ja yösukelluksilla niitä on mahdollista nähdä paremmin. Olimme toivoneet pääsevämme sukeltamaan myös yöllä, mutta käyttämämme sukelluskeskuksen omistaja Ralf arvioi vuoroveden aiheuttaman virtauksen olevan liian voimakas yösukellukseen. Jouduimme siis jättämään tällä kertaa yösukelluksen väliin. Uituamme kelppien läpi törmäsimme myös isoon kalaparveen, joka liikkui ohitsemme kohti pintaa. Uimme kalaparven ohi ja teimme turvapysähdyksen siihen tarkoitetussa köydessä yhdessä korealaisen sukellusporukan kanssa. VIRTAUKSEN VIETÄVÄNÄ

Ensimmäisen ja toisen sukelluksen välisen ajan vietimme saarella syöden kimbap-merilevärullia ja juoden korealaista kuumaa teetä. Vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, merituuli oli melko kylmä erityisesti viileässä märkäpuvussa. Kuuma tee lämmitti mukavasti sukelluksien välillä, ja odotimme innokkaana pääsyä veteen katsomaan Jejun korallien väriloistoa. Päivän toisen sukelluksen teimme Little Munsom -saaren ympäri. Saaren pohjoisseinämä oli täysin pehmeiden korallien peitossa, jotka loistivat eri väreissä. Virtaus oli niin kova, että pystyimme leijumaan sen mukana täysin ilman räpylöintiä. Leijuessamme virtauksessa käännyimme katsomaan seinämää, joka oli punaisen ja keltaisen pehmeän korallin peitossa. Leijuttuamme virtauksen mukana saaren toiseen päähän uimme tiheän kelppiviidakon läpi ja päädyimme takaisin lähtöpisteeseemme saaren eteläpuolelle. Vuorovesi oli laskenut veden pintaa, ja suuri osa aamulla veden peitossa olleesta kivestä oli nyt paljastunut pinnan yläpuolelle. Nyt vedestä nousu oli hieman hankalampaa, koska vedestä joutui kiipeämään jyrkkää seinämää pitkin voimakkaiden pintavirtausten työntäessä sivuttaissuunnassa. Päivän viimeisen sukelluksen jälkeen Ralf tilasi meille venekyydin takaisin Seogwipoon.

Jejuun kannattaa tutustua myös patikoiden, sillä reitit ovat hyvin merkittyjä ja ylläpidettyjä ja niitä on useita erilaisia. 1 8 Su 18 Sukeltaja Suk u k eel ukelt uk elt llttaja t aja aajjjaa 5/2012 5 / 220 5/ 201 001 12


Korealainen barbecue maistuu sukelluspäivän jälkeen: grillattua lihaa runsaine lisukkeineen salaatinlehteen käärittynä.

Onnistuimme näkemään kirkkaankeltaisen antennikrotin, joka lepäili pohjassa kiven päällä. Jejulla riittää nähtävää JEJU ON TULIPERÄINEN saari Korean niemimaan eteläpuolella. Erityisesti eteläkorealaisten ja japanilaisten keskuudessa Jeju on suosittu turistikohde. Englantia puhuvia on saarella melko vähän, mutta pärjäsimme hyvin elekielellä. Suomesta Jejulle pääsee parhaiten lentämällä ensin Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin ja ottamalla sieltä noin tunnin kestävän jatkolennon Jejulle. Jejun lentokenttä sijaitsee saaren pääkaupungissa Jejussa, josta pääsee bussil-

la parissa tunnissa Seogwipon kaupunkiin saaren etelärannalle. Sukellusten lisäksi Jejulla voi harrastaa monenlaista muutakin toimintaa. Saarella sijaitsee Etelä-Korean korkein vuori, jo sammunut kilpitulivuori Hallasan (1950 m). Vuoren voi valloittaa yhden päivän mittaisella patikointiretkellä valmiiksi merkittyjä reittejä pitkin. Itse valitsimme 9,6 kilometrin mittaisen Seongpanak-reitin ja saavutimme Hallasanin huipun viidessä tunnissa. Muita mielen-

kiintoisia kohteita Jejulla ovat UNESCON maailmanperintökohteeksi luokiteltu Manjanggulin laavatunneli, kasvitieteelliset puutarhat Hallim Park ja Yeomiji sekä parisuhteeseen liittyviä patsaita sisältävä Loveland. Suosittelemme myös tutustumista korealaiseen ruokakulttuuriin. Sukelluspäivän jälkeen oli mukavaa mennä syömään herkullista korealaista barbequeta, jossa liha paistetaan pöydässä itse ja kääritään salaatinlehteen höysteiden kera.

Sukeltaja 5/2012 19


Virtaus oli niin kova, että pystyimme leijumaan sen mukana täysin ilman räpylöintiä. ANTENNIKROTIN IHAILUA

Kuivapuku mukaan on mahdollista sukeltaa ympäri vuoden, mutta varsinainen sukelluskausi alkaa huhtikuun alussa. Oma matkamme Etelä-Koreaan ajoittui pääsiäislomalle huhtikuun alkuun, ja olimme vuoden ensimmäiset sukeltajat Big Blue 33:ssa.Veden lämpötila oli sukelluksillamme 14 astetta, mutta loppukesällä se voi nousta jopa 26 asteeseen. Jejun saareen vaikuttavat lämpimät Kuroshio- ja Tshushima-virtaukset, joiden vaikutuksesta saarel-

PERIAATTEESSA JEJULLA

20 Sukeltaja 5/2012

la on leuto merellinen ilmasto. Näkyvyys on parhaimmillaan syksyllä ja talvella, jolloin se voi olla jopa 25 metriä. Nyt huhtikuussa näkyvyys oli noin 8–9 metriä. Sukelsimme vuokratuilla 5 mm paksuisilla märkäpuvuilla, jotka olivat melko viileitä kevään olosuhteisiin. Hieman kateellisina katselimme korealaisten sukeltajien kuivapukuja. Jos lähtisimme uudestaan sukeltamaan Jejulle, ottaisimme todennäköisesti omat kuivapuvut mukaan.

Toisena päivänä tapasimme taas aamulla sukelluskeskuksen edessä, ja lähdimme veneellä kohti Munsom-saarta, joka sijaitsee aivan Little Munsomin vieressä. Ensimmäisen sukelluksemme teimme 35 metrin syvyyteen, koska siellä kasvaa suuria puumaisia pehmeitä koralleja. Sukelluksen aluksi jouduimme hetken uimaan voimakasta virtausta vastaan, mikä oli yllättävän rankkaa. Raskas räpylöinti kuitenkin palkittiin suurilla koralleilla, jotka kasvoivat kuin pienet puut haarautuvine oksineen merenpohjasta. Onnistuimme myös näkemään kirkkaankeltaisen antennikrotin, joka lepäili pohjassa kiven päällä. Ihailimme antennikrottia hetken ja jatkoimme kohti turvapysähdystä viiden metrin syvyyteen. Noustessamme kohti pintaa katselimme, kun aallot löivät valkoiseen kivikkoon ja auringonsäteet heijastuivat veden pinnasta. Päivän toinen sukellus oli hieman matalampi. Meillä oli erityisen hyvä tuuri virtausten suhteen. Lähdimme sukeltamaan voimakkaassa myötävirtauksessa katsellen koralleja. Leijaillessamme virtauksessa näimme myös leijonakalan sekä pieniä merihevosen sukuisia neulamaisia kaloja. Yritimme kuvata neulakaloja, mutta virtaus kuljetti meitä voimakkaasti tehden valokuvauksesta haasteellista. Kääntyessämme seinämältä takaisin kohti lähtöpistettämme virtauksen suunta kääntyi ja pääsimme myös takaisinpäin myötävirrassa leijaillen. Virtaukset asettavat oman haasteensa Jejulla sukeltamiselle, ja niiden suunnan ja voimakkuuden arviointi vaatii hyvän asiantuntemuksen. JOKAISELLA SUKELLUKSELLA JOTAIN UUTTA

Jejulla sukeltaessa on mahdollista nähdä myös delfiinejä, mutta ne ovat melko harvinaisia. Useita vuosia Jejulla sukeltanut divemasterimme muisti nähneensä niitä vain kerran. Emme siis olleet kovin pettyneitä, vaikka emme delfiineihin sukelluksillamme törmänneet. Seogwipossa toimii sukellusveneyritys, joka vie turisteja katsomaan nähtävyyksiä suomalaisvalmisteisessa sukellusveneessä Little Munseong -saaren edustalle. Sukelluksilla on siis mahdollista myös päästä näkemään turisteja täynnä oleva sukellusvene. Ensimmäisellä sukelluksella kuulimme sukellusveneen äänen, mutta emme nähneet sitä. Sukellukset Jejulla ylittivät odotuksemme, ja haluamme nyt kertoa tästä erikoisesta kohteesta myös muille suomalaisille sukeltajille. Jokaisella neljästä sukelluksestamme näimme jotain uutta ja yllätyimme Jejun monipuolisesta ja värikkäästä vedenalaisesta elämästä.


Hyvä tietää SUKELTAMINEN JEJULLA keskittyy Seogwipon kaupunkiin, joka sijaitsee saaren eteläisellä rannalla. Seogwipossa on useita sukellusoperaattoreita, mutta tietääksemme vain yhdellä näistä on mahdollista saada palvelua englannin kielellä.Varasimme sukellukset Big Blue 33 -sukelluskeskuksesta, jota pitää alun perin Saksasta Etelä-Koreaan muuttanut Ralf Deutsch.Vuonna 2001 perustetun sukelluskeskuksen nimi tulee Jejun edustalla olevista saarista, jotka sijaitsevat 33. leveyspiirillä. Eteläkorealaisten sukeltajien keskuudessa Jeju on suosittu kohde, joten Big Blue 33:n lisäksi saarella on useita eteläkorealaisia toimijoita. Suurin osa eteläkorealaisista sukelluskeskuksista sijoittuu Seogwipon sataman läheisyyteen, joten korean kieltä taitava pystyy helposti vertailemaan lukuisia erilaisia palveluntarjoajia.

Hallasan-vuorelle johtavalla patikointireitillä voi levähtää viihtyisän hirsirakennuksen portailla.

Sukeltaja SSuk Su uukkelt k eel elt lltt aja aajja j a 5/2012 55// 20 2 0011 2 21 21


Persoona / Teppo Lallukka / Helsinki

Uusi puheenjohtaja sukeltaa luolissa SUKELTAJALIITOLLA ON UUSI PUHEENJOHTAJA: HELSINKILÄINEN TEKNIIKKASUKELTAJA JA LUOLASUKELLUSKOULUTTAJA TEPPO LALLUKKA. MIES ON HARRASTANUT SUKELLUSLAJEJA LÄHES KOKO IKÄNSÄ. TUTUSTUTAAN HÄNEEN HIEMAN PAREMMIN!

TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVA MIKKO REINIKAINEN

MILTÄ NYT TUNTUU?

MITEN SUOMALAISTA SUKELLUSTA PITÄISI KEHITTÄÄ?

Odotan mielenkiinnolla toimen alkamista! Paljon on opittavaa, ja varmasti joudun jonkin aikaa vielä tukeutumaan edelliseen puheenjohtajaan, Mattiin. Hallituksessakin veri vaihtui, vain kaksi vanhaa konkaria jäi. Mutta meillä on hyvä ja monipuolinen porukka, ja saamme varmasti homman pyörimään! Erilaisia kiinnostuksen kohteita ja osaamista löytyy paljon.

Ainakin seuratoimintaan pitää panostaa. Seura on harrastuksen mahdollistaja. Nyt joillakin seuroilla on haasteita sen kanssa, että yritetään tarjota kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itse en näe uhkana, jos jokin seura erikoistuu tiettyyn lajiin. Seurojen jäsenet voivat kuulua useisiin sukellusseuroihin. Näinkin seurojen välistä yhteistyötä voidaan lisätä ja kehittää. Uusia sukeltajia tulee lisää ja huomaan, että laji herättää paljon kiinnostusta. Nykyään myös erikoistutaan nopeammin, siksi erikoisseuroille varmasti olisi jatkossa kysyntääkin enemmän.

MIKSI HALUSIT PUHEENJOHTAJAKSI?

Minulla on 20 vuoden kokemus suomalaisesta sukeltamisesta. Koin, että minulla on jotain annettavaa. En epäröinyt, kun Matti kysyi minulta, että haluaisinko lähteä ehdolle. Päätöksen tekemistä helpotti myös se, että olen viimeiset kymmenen vuotta kouluttanut ympäri Suomea. Olen tavannut paljon ihmisiä lajin parissa, eli toimintakenttä ei ole tuntematon. MITÄ ANNETTAVAA SINULLA ON SUKELLUKSELLE?

Koulutuksessa minulla on paljon annettavaa, ja se onkin vahvin osaamisalueeni. Myös seuratoimintaa haluan kehittää ja edistää seurojen välistä yhteistyötä. Seurarajojen yli tapahtuvaa yhteistyötä pitää lisätä. Tässä Liitto toimii välittäjänä ja antaa tukea siihen. Suomi on pieni maa, joten yhteistyömahdollisuudet ovat siinä mielessä loistavat.

MINKÄLAINEN SUKELLUSTAUSTA SINULLA ON?

Kuuluin jo alle kouluikäisenä Vantaan sukeltajien snorkkeloijiin. Laitteilla sukelsin ensimmäistä kertaa Punaisellamerellä 12-vuotiaana. Sain sukelluskurssin 15-vuotissynttärilahjaksi. Oli vuosi 1991 ja Divemarin sukelluskeskus oli meidän talon alakerrassa. Siitä lähtien aloin sukellella Suomenlahden rantoja märkkärissä. 1993 olin sukeltamassa Madeiralla, ja päädyin lopulta sinne töihin sukelluskeskukseen oppaaksi ja apukouluttajaksi. Sieltä palattuani liityin Urheilusukeltajiin ja kouluttauduin aktiivisesti 90-luvun lopun. 2000-luvun alusta aloin keskittyä enemmän tekkisukelluskouluttamiseen. Trimix-kouluttajaksi tulin 2006 ja luolasukelluskouluttajaksi 2007. Paljon olen sukellushistoriani aikana päässyt reissaamaan ja näkemään erilaisia paikkoja.

MITÄ HALUAT SAADA AIKAAN KAUDELLASI?

Haluan kehittää tiedottamista, viestintää ja tuoda enemmän esille sitä, mitä Liitto tekee seurojen eteen. Pitää muistaa, että muuallakin sukelletaan kuin pääkaupunkiseudulla tai muissa isoissa kasvukeskuksissa. Liiton tehtävä on mahdollistaa sukeltaminen seurojen jäsenille. Itse olen pohtinut, että osaavatko seurat käyttää hyödyksi liittokouluttajia ja pyytää omaan seuraan kouluttamaan? Tätäkin haluaisin edistää. Lisäksi voisimme käynnistää uudelleen Liiton toimintaa ympäristön ja vesistöjen suojelun osalta.Voimme tehdä yhteistyötä esimerkiksi Baltic Sea Action Groupin kanssa ja miettiä enemmän, että miten sukeltajat ja seurat voisivat kantaa kortensa kekoon; ainakin pitämällä huolta omista sukelluspaikoistamme.

22 Sukeltaja 5/2012

MIKÄ ON SUOSIKKIKOHTEESI SUOMESSA, ENTÄ ULKOMAILLA?

Suosikkikohteeni Suomessa on Ojamon 28 metrin taso. Ulkomailla mieluisin on Tank cave, joka sijaitsee Australiassa. Kohde on hyvin erikoinen: keskellä peltoa oleva viemärin kansi, josta alkaa suuri makean veden luolasto. Siinä on paljon erityyppisiä rakenteita. Kohde on haastava, mutta siellä on lämmin vesi ja hyvä näkyvyys. MITÄ TEET TYÖKSESI?

Työskentelen rahoitusalan ohjelmistoja tekevässä yrityksessä konsulttina. Päätyöni on järjestelmien konfigurointi sekä kouluttaminen. Ihmisten kanssa tekeminen ja ratkaisujen keksiminen ovat aina olleet minun juttuni.


Joko tai? JĂ„RVI VAI MERI?

Mieluummin luola. HAI VAI HYLKY?

Hylky. Historiallisesti merkityksellinen hylky kiinnostaa. OPETTAJANA VAI OPPILAANA?

Jos sais olla oppilaana, niin ois ihan sairaan makeeta. LUOLASTO VAI KAIVOS?

Luolasto.


n e i v i i d e l a M i r i i S vedenalaisessa maailmassa TEKSTI SIIRI HELMINEN, 12, CALYPSO RY KUVAT TIINA HELMINEN, AASISH VISINOI JA OLGA MARTINELLI

Olen ollut norppana jo vuosia. Kaksi vuotta sitten aloin harjoitella laitesukellusta. Helmikuussa 2012 suoritin teoriakokeen pistein 46/48, ja sain vihdoin käteeni PI-kortin! Sen kunniaksi lähdimme äidin ja isän kanssa pitkään suunnitellulle sukellussafarille Malediiveille!

SAAVUIMME Malediivien pääkaupunkiin Maleen 16.3. Siellä vietimme vuorokauden ennen safarin alkua. Koska Malediivit koostuvat tuhansista saarista, on lentokenttäkin omalla erillisellä saarellaan. Sieltä hotellin pikavene tuli meitä noutamaan. Jo matkalla hotellille saimme esimakua tulevasta viikosta: kirkas turkoosinsininen vesi pärskyi, kun delfiiniparvi hyppeli veneemme vierellä. Olimme saapuneet paratiisiin! Aluksemme oli italialainen, nimeltään Sharifa. Siihen mahtui 20 sukeltajaa ja miehistö. Matkallamme oli lisäksemme vain 12 sukeltajaa, joten tilaa oli hyvin. Sukellukset suoritettiin erillisestä tukialuksesta, joita paikalliset kutsuvat dounieksi. Tällaisella meidät noudettiin Sharifalle. Niin alkoi seitsemän päivän matkamme Malesta koh-

ti South Malen atolleja ja sieltä Ari-atolleille ja takaisin. PARAS SUKELLUSOPAS!

Ensimmäisenä päivänä jaettiin sukellusryhmät kielen mukaan, ja koska suuri osa sukeltajista oli italialaisia, oli englanninkielinen ryhmämme paljon pienempi. Onneksemme saimme oppaaksemme Olga Martinellin, joka on Sharifan pomo, ihana tyyppi ja loistava sukeltaja. Ennen jokaista sukellusta käytiin briefing, jossa oppaat kertoivat kohteesta, virtauksista, näyttivät kuvan tai kartan alueesta ja kertoivat, mitä siellä voi nähdä. Sharifalla sukellettiin 3–4 sukellusta päivässä, ja olimme toivoneet, että ainakin yksi sukellus päivässä olisi sellainen, johon minä

Mantoja, valkotäplähaita, leaf fish, kilpikonnia ja hurja piikkirausku!


Tähtien sota -hippa

Leikki

TARVIKKEET: lötköpötköt, 1–2 pehmeää palloa, rajattu allasalue NORPAT ovat

voisin osallistua. Koska oppaita oli kolme ja sukeltajia suhteessa vähemmän, Olga ehdotti ensimmäisen sukelluksen jälkeen, että hän voisi ottaa minut parikseen ja tehdä matalampia sukelluksia myös silloin kun muut menevät syvemmälle. Sovimme kuitenkin, että joko isä tai äiti on aina kolmantena mukana. Se olikin hyvä, ja koska Olga on maailman paras kalabongari, niin ehdin näkemään kaikki ensimmäisenä. Sharifa oli siisti ja henkilökunta mukavaa ja auttavaista. Sukellusten jälkeen oli ruoka, jota oli paljon… KIRKAS VESI TEKI VAIKUTUKSEN

Viikon aikana tein 14 sukellusta, joista yksi oli yösukellus. Uskomatonta miten erilaiselta kaikki näyttää yöllä! Pääsin ihai-

lemaan muutaman metrin päästä isoja mantarauskuja, näimme kymmeniä valkotäplähaita, harvinaisen lehtikalan (leaf fish), kilpikonnia ja jouduimme jopa piikkirauskun hyökkäyksen kohteeksi! Suosikikseni nousivat kuitenkin pallokalat ja nudibranchit. Kalojen runsaus ja veden kirkkaus yllätti.Vaikka olin nähnyt kuvia kohteesta, oli huima tunne, kun veteen hypättyään voi nähdä 20 metriä syvällä olevan pohjan! Erilaista ja uutta oli myös niin sanottu negative entry, jolloin veteen hypätään liivi tyhjänä ja laskeudutaan alas muutaman metrin syvyyteen välittömästi. Tämä on yleistä ulkomailla sukellettaessa kovista pintavirtauksista johtuen, mitä taas meillä koti-Suomessa ei ole.

jedejä, jotka taistelevat pahaa Darth Vaderia vastaan. Jedit ratsastavat istuen lötköpötköillä siten, että pötkö on edessä jedin miekkana. Darth Vader (hippa) yrittää polttaa jedit pallolla, mutta jedit voivat torjua pallon miekallaan. Käsin palloon ei saa koskea. Mikäli jedejä on paljon, leikkiin saadaan vauhtia, kun pahiksia onkin kaksi. Mikäli pallo osuu Jediin, hän muuttuu Darth Vaderiksi.

Haastamme seuraavaksi Rauma-Repola Diving Clubin Tampereelta kertomaan leikki-idean. ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI & URHEILUSUKELTAJAT RY:N OHJAAJAKÖÖRI

Delfiinit saattoivat meidät kentältä hotellille. Hui hai tuli tutuksi lähes jokaisella sukelluksella.Yleisin oli valkotäplähai, mutta näimme myös harmaahain ja bongasimme nurse sharkin päiväunilla.

Muista nämä! 9.3. 22.–24.3. 12.–14.4. 20.–21.4. 24.4. 3.–5.5. 18.–19.5. 14.–16.6.

Aluetapaaminen, Länsi-Suomi Norppaohjaajakurssi, Rovaniemi Norppaohjaajakurssi, Tampere Norpparalli, Rauma Aluetapaaminen, Pohjois-Suomi Snorkkelisukelluksen kouluttajakurssi, osa1 Aquapäivät, Tampere Snorkkelisukelluksen kouluttajakurssi, osa 2

Lisäksi sinettiauditointeja ympäri Suomen!

Ajantasainen Tapahtumakalenteri www.sukeltaja.fi


Teknari / Teppo Lallukka

Sidemount-sukelluksen isä LAMAR HIRESIN ARKISTO

JOKAINEN LUOLASUKELTAJA TIETÄÄ, KUKA ON LAMAR HIRES.YHDYSVALTALAINEN PITKÄN LINJAN LUOLASUKELTAJA ON VAIKUTTANUT SUURESTI TEKNIIKKASUKELLUKSEN JA ETENKIN SIDEMOUNT-SUKELLUKSEN KEHITTYMISEEN.

1980-LUVUN ALUSSA piti itse rakentaa kaikki, mikä ei kuulunut tavanomaiseen virkistyssukellusvarustukseen. Piti olla luova ja kokeilla erilaisia ideoita, jotta näkisi, mikä toimii luolassa ja mikä ei. – Sidemount-sukeltamalla pystyimme tutkimaan enemmän luolia, ja kokeilimme useita eri varustekokoonpanoja vuosien varrella. Kesti kauan päästä tähän, missä olemme nykyään, koska yritimme muokata virkistyssukellusvarusteita sen sijaan, että olisimme lähteneet tyhjästä. Joudumme kokeilemaan vuosia, että pääsimme haluttuun lopputulokseen. Nykyään, kun joku esittelee uuden idean, tulee mieleen vanha sanonta “been there, done that”, Lamar Hires kertoo. TEKKISUKELTAJA KEHITTÄÄ ITSEÄÄN

Tekniikkasukellus ja sen opiskelu ovat muuttuneet paljon noista ajoista. – Tietoa on saatavilla helpommin, joten oppilaat sekä lukevat enemmän että valmistautuvat kurssille paremmin. Muistan vielä, kun ainoa tapa saada tietoa luolasukeltamisesta oli löytää luolasukeltaja tai kouluttaja kertomaan. Sukellusvarusteiden kehittyminen ja tietokoneet tekevät kaikesta helpompaa. Esimerkiksi sukellussuunnitelman tekemiseen tai kaasu-suunnitteluun voi olla aplikaatio älypuhelimessa, Lamar Hires toteaa. Hän ennustaa, että aktiiviset sukeltajat haluavat kehittää edelleen sukeltamistaan; tämän takia tekniikkasukelluksesta on tullut suosittua. – Uskon että tekniikkasukellus tulee lisääntymään niin kauan kun sukelluspaikat pysyvät avoimina kaikille. Olemme pyrkineet saamaan avoimiksi uusia sukelluskohteita, joita sukeltajat voivat lisätä pitää käydä -listalle. NÄIN SYNTYI TRANSPAC

Laman Hiresin porukka tutki Japanissa erästä luolaa. He joutuivat kantamaan varusteitaan pitkiä matkoja. – Mietimme, miten saisimme kannettua pullot sidemount-sukelluksella, ja miten kantaa pullot selässämme luolan kuivilla osuuksilla, koska reissumme kestivät kahdeksan tuntia. Tämän jälkeen kehitimme sidemount-sukeltamiseen järjestelmää, josta syntyi Nomad-järjestelmä. Olemme tällä hetkellä myös kehittämässä uusia kantojärjestelmiä ja olemme kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja sukelluksilla sekä seuranneet, mitä ongelmia muilla sukeltajilla on varusteidensa kanssa. Teemme paljon erilaisia kokeiluja eri kokoonpanoilla, ennen kuin päätämme lisätäänkö joku ominaisuus myytävään tuotteeseen, hän kertoo. – Tiesin jo alussa, kun teimme Transpacin, että se tulee olemaan sidemount-kantolaite. Silloin käytimme nosteen-

26 Sukeltaja 5/2012

VAPAALLA Lamar

Hires rentoutuu laskettelemalla ja moottoripyöräilemällä tai vesihiihtämällä Suwannee-joella etsien uusia luolia. Sukeltamaan hänen ei tarvitse lähteä kauaksi. – Pidän edelleen hyvänmittaisista uintisukelluksista lähiluolissa, joita löytyy 45 minuutin ajomatkan päässä kotoani. Pidän luolissa uimisesta, joten sukellan joko rebreatherilla tai sidemountillla sen mukaan miten parini haluaa. Pidän matalimmista sukelluksista lyhyen dekompression vuoksi, mutta dekoilu ei haittaa, jos luolassa on jotain uutta nähtävää.


Lamar Hires tunnetaan paitsi luolien kartoittajana, kouluttajana ja varusteiden kehittäjänä, myös omistamansa sukellusvarusteita valmistavan Dive Riten sukeltavana toimitusjohtajana. Hän aloitti sukelluksen 23-vuotiaana, vuonna 1979.

Syy sidemountin suosioon löytyy sen käyttömukavuudesta. hallintaan wReck Wingiä sekä Trek Wingiä, koska vain sidemount-käyttöön tehdylle nostopussille (wing) ei ollut markkinoita. Sidemount-sukeltamisen suosio kasvoi sen jälkeen, kun julkaisimme Nomad-kantojärjestelmän ja tietoa siitä, miten varusteet tulisi koota ja miten sukelletaan sidemountvarustuksessa. RING BUNGEE TEHTIIN KYLMIIN OLOSUHTEISIIN

Ring bungee -järjestelmä syntyi, kun ryhdyttiin kehittämään sukellustekniikoita kylmään veteen. – Pete Nowarky aloitti sidemount-sukeltamisen kylmissä olosuhteissa ja otti yhteyttä meihin, koska tekniikat, jotka olivat toimineet Floridan lämpimissä vesissä, eivät toimineet hanskat käsissä. Teimme yhteistyötä hänen kanssaan ja siitä syntyi Ring Bungee. Kun sidemount-markkinat olivat kasvaneet riittävän suuriksi, päätimme muokata Nomad-nostopussia sopimaan paremmin sidemount-sukeltamiseen sen sijaan, että muuttelisimme tavallista nostopussia sopivaksi. Nykyinen Nomad-sukupolvi syntyi siitä, että monet kopioivat tuotteitamme, mutta eivät parantaneet järjestelmää. Me olimme jo tuolloin havainneet, miten jotkut asiat voisi tehdä paremmin. Siitä syntyivät EXP- ja JT-mallit, joissa nostosäkki on kantojärjestelmän ulkopuolella. Näin se on helpompi tyhjentää, eikä kantojärjestelmä pidä wingiä kasassa. SIDEMOUNT SOPII MONELLE

Lamar Hiresin mukaan syy sidemount-sukelluksen suosiolle löytyy käyttömukavuudesta. Monet luolasukeltajat ovat vanhempia, ja heille on helpompaa kantaa pullot kyljillä sen sijaan, että kantaisi raskaita tuplia selässä. Toiseksi monille uusille tekniikkasukeltajille on vaikeaa pitää kunnollinen uintiasento raskaiden tuplien kanssa, kun taas hyvin säädetyllä sidemount-kantolaitteella se on helppoa. Lisäksi etenkin naisille sidemount-varustus on helpompi. Esimerkiksi useimmat selkälevyt ovat liian pitkiä naisille, ja tuplapullot ovat hankalia käsitellä. Sidemount-varustus pehmeällä kantolaitteella on mukavampi, ja pullot voi siirtää yksitellen sukelluskohteelle.


Vihreän meren aarre

PAHOJEN SAARTEN SYLEILYSSÄ, MISSÄ RANTAROSVOT AIKANAAN HOUKUTTELIVAT LAIVOJA KAREILLE, LEPÄÄ ST. MIKAELIN HYLKY NAUVON BÖRSTÖN SAAREN ETELÄPUOLELLA.

TEKSTI PASI MANNERKOSKI KUVAT STIG GUSTAVSSON

28 Sukeltaja 5/2012


Hämärän kajastuksen syvyydessä lepää alus, jonka arvo on mittaamaton.

Mystisten kaiverrusten alkuperä ei selvinnyt. Mistä ne voisivat olla peräisin?

SAAVUMME BÖRSTÖN liepeille tukialus Fridalla sankan merisumun saattelemina. Näkyvyys on lähellä nollaa, ja ajamme paikalle väylän laitamilla kahden tähystäjän kuulostellessa muita aluksia. Meri on tyyni, mutta ilmapiiri aluksella on jännittynyt.

män vaikutuksen sieluuni, kuvausryhmän Minna Gustavsson kertoo ensimmäisestä mielikuvastaan hylyllä. 40 metrin syvyyteen saapuu luonnonvaloa ja näkyvyys on hyvä. Pienen hylyn kiertäminen saa aikaan elämyksen: kaikki on kunnossa.

ENSIMMÄINEN KOHTAAMINEN

VAROVAISTA TUTKIMUSTA JA KAIVERRUKSIA

Olemme tehneet Museoviraston kanssa kirjallisen sopimuksen Museoviraston valvomasta kajoamattomasta kuvauskäynnistä hylylle. St. Mikaelille on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue vuonna 1999. Sukeltaminen on alueella kielletty usean sadan metrin säteellä. Valmistaudumme sukellukseen merkitsemällä hylyn poijulla. Vaikka aluksen sijainti on tarkasti tiedossa, ei hylky löydy heti. Alus valkenee kaiussa, ja keveällä painolla varustettu poiju lasketaan. Etsintä alkaa. Ryhmästämme Teemu Kerola ja Jouni Kalliomäki sukeltavat ensimmäisinä. Ensimmäiset sukeltajat tutkivat hylkyä jo vuonna 1956, mutta sillä ei ole sukellettu aikoihin. Emme tiedä lainkaan, mikä meitä odottaa. St. Mikaelin keskimasto 19 metrin syvyydessä kohtaa sukeltajan ensimmäisenä. Hämärän kajastuksen syvyydessä lepää alus, jonka arvo on mittaamaton. – Hylylle saapuessa tunnelma oli erikoinen. Kannella oli esineitä, mastot olivat pystyssä. Tuntui siltä, että sain vierailla 1700-luvulla. Sukellukset St. Mikaelilla jättivät lähtemättö-

Kun Venäjän lipun alla purjehtinut kolmimastokaljuutti St. Mikael upposi lokakuun lopussa 1747, tiettävästi yksikään ehkä kymmenen hengen miehistöstä ei pelastunut. Kukaan ei tiedä uppoamisen syytä. Houkutteliko saaren tuulen tuivertamaan männyn oksaan ripustettu lyhty laivan karille vaiko saaristolaisten rukous: Siunatkoon Jumala meitä hyvillä hylyillä. Museoviraston toimeksiannosta tarkoituksemme on kuvaamisen lisäksi tehdä havaintoja hylyn nykyisestä kunnosta ja ryhmässämme on mukana myös Museoviraston tutkija, meriarkeologi Eveliina Salo. Tutkimus, jota on tehty hylyllä muun muassa 1960-luvun alussa ja 1980-luvulla, on omalta osaltaan kuluttanut hylkyä, ja tutkimusalusten kiinnittämiseksi 1998 rakennettu vedenalaisen ankkuripainojärjestelmän köysien pelättiin vahingoittaneen alusta. Pelot osoittautuivat osittain turhiksi; tosin keulapuomi on nykyisin pudonnut ja ankkurointipainoihin liitetyt köydet ovat siirtyneet. – Arkeologia on usein tavallaan tuhoavaa tiedettä. Kohteeseen on koskettava, ja arkeologi tekee siihen suunniteltuja, hallittuja muutoksia, jotta tietoa saadaan, Eveliina Salo kertoo.

Sukeltaja 5/2012 29


Peräkajuutasta löytyivät pienen pojan tai tytön luut yhdessä koiran luurangon kanssa. Sukelluksillamme Stig Gustavsson kiinnitti huomionsa aluksen kolmeen pystyssä olevaan mastoon. Kuvatessaan yksityiskohtia hän havaitsi, että mastoissa oli kaiverruksia. Havainto oli uusi. Kaiverrusten syntymissyy on arvoitus. Näkyvyys kannen tasolla 35 metrissä, oli jopa 7–8 metriä ja digikuvien ja videoiden laatu osoittautui parhaaksi, mitä hylystä on pitkään aikaan kuvattu. Hylyn valaisu suunniteltiin tarkasti. Myös valaisukaluston laatuun olimme kiinnittäneet paljon huomiota. ARVOKAS LASTI

Hylystä on nostettu noin 600 esinettä. Se on yksi Suomen merkittävimmistä hylyistä tällä mittakaavalla. Merikeskus Wellamossa on ollut esillä lastin pietarilaisylimystölle ja jopa keisarilliseen hoviin tarkoitettuja ylellisiä, muodikkaita esineitä, kelloja ja Meissenin posliinia. Esineet ovat olleet huolella varastoituina sammalella vuorattuihin rasioihin.

30 Sukeltaja 5/2012

Hylkyä tutkittaessa sen karu kohtalo unohtuu helposti. Alukselta on löydetty luurankoja. Peräkajuutasta löytyivät pienen pojan tai tytön luut yhdessä koiran luurangon kanssa. Kenties he olivat hakeneet turvaa toisistaan aluksen viimeisillä hetkillä. Ehkä joku kuitenkin pelastui. Purjelaivoilla oli aina ainakin yksi vene. Venettä ei koskaan löydetty. HYLKY SAA LEVÄTÄ POHJASSA

St. Mikaelin nostamista tutkittiin pitkään. Parhaimmillaan se kuitenkin on merenpohjassa, mistä sen kukoistus voidaan tuoda esiin kuvissa ja antaa ajan tuoda mahdollisuudet sen oikeaan tutkimiseen. Hylystä kuvattu video on nähtävänä Sukeltajaliiton Youtube kanavalla osoitteessa: http://www.youtube.com/sukeltajaliitto. Hylyn kuvia on myös Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä osoitteessa: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx.


PASI MANNERKOSKI

n St. Mikael halutaa säilyttää jälkipolville LOUNAIS-SUOMEN

Börstön kalliolla kerrotaan muinoin pidetyn harhaanjohtavia merkkitulia. Kaljuunankuva Börstögumman vartioi kallion päällä.

Sukellusryhmä Deep Green Divers Eveliina Salo, Museovirasto Pasi Mannerkoski Minna Mannerkoski Stig Gustavsson Minna Gustavsson Teemu Kerola Jouni Kalliomäki Sami Sahramies Vesa Lisko

ympäristökeskus vahvisti St.Mikael -hylyn suoja-alueen Museoviraston ehdotuksesta vuonna 1999. Hylkyä ympäröiviin luotoihin rajautuvalla suoja-alueella sukeltaminen ja alusten ankkurointi on kielletty, ellei toiminta liity meripelastukseen, viranomaisten tutkimustöihin tai Museoviraston Hylyn suoja-alue rajautuu hylkyä ympäröiviin myöntämään luluotoihin. paan perustuvaan sukellustoimintaan. lan osia löytyy runsaasti sekä alukSt.Mikael on yksi harvoista Suosesta että sen ympäriltä. Aluksen men vesialueella olevista muinaistilajärjestelyn, takilan ja kaikkien muistolain rauhoittamista hylyisvarusteiden tutkimus yhdessä esitä, joka on tunnistettu. Identifiointi merkiksi miehistölle kuuluneen tehtiin vertaamalla arkistolähteiesineistön tutkimuksen kanssa seltä hylystä meren pohjassa kerättyyn vittävät, miten aluksella aikoinaan dokumentointiaineistoon. Arkistoelettiin ja purjehdittiin. Hylyn lastia tutkimuksen on tehnyt Christian ei ole toistaiseksi systemaattisesAhlström. Museoviraston johdolti tutkittu. Lastin tutkimus ei kerla hylyllä on tehty kenttätutkimuksia ro pelkästään kaupasta tai esineismuutamana vuonna 1960–1980-lutä itsestään, vaan myös siitä miten vuilla. Laivan runkoa on dokumenrahti aluksiin pakattiin ja lastattoitu ulkopuolelta ja hylyssä on tiin. Hylyssä tähän mennessä tehty tehty pienimuotoisia kaivauksia. tutkimus on arvokasta. MahdollisEsineistöä on nostettu lähinnä hyten jatkotutkimusten ja kaivauslyn kannelta ja ympäristöstä, mutta ten myötä saatava tieto yhdistet1989 nostettiin laivan lastiin kuulutynä olemassa oleviin kirjallisiin neiden hevoskärryjen pyörät ruulähteisiin tekevät St. Mikaelin hymasta.Vuosina 1997 ja 1998 hylyn lystä poikkeuksellisen merkittävän ruumasta nostettiin pelastusnostokohteen. na posliiniesineitä. Sen jälkeen hylyllä Koska hylkyä halutaan säilytei ole tehty kenttätöitä, vaan ainoastää tutkimusta ja tulevia sukupoltaan lyhyitä tarkastus- ja kuvaussuvia varten, hylky ei ole yleinen virkelluksia. kistyssukelluskohde. Tietoa hylystä St.Mikael on tärkeä lähde halutaan kuitenkin välittää suurel1700-luvun laivanrakennustutkile yleisölle ja sukeltajille. Tämän mukselle, koska kölillään merenvuoksi hylylle tehdään harkitusti ja pohjalla makaavan aluksen runko, etukäteen sopien kajoamattomia kansi ja kansirakenteet ovat säilykuvauskäyntejä, joiden antia on julneet esimerkillisen hyvin. Kolmikaistu TV-ohjelmissa, tutkimuksissa mastokaljuutin alamastot ovat yhä ja artikkeleissa. edelleen paikoillaan, ja pyöröpuita sekä seisovan ja juoksevan takiMAIJA MATIKKA, MUSEOVIRASTO

Sukeltaja 5/2012 31


Kuva-albumi Ter채ksinen ruumisarkku JANI RIPATTI

32 Sukeltaja 5/2012


Eikä kukaan selvinnyt merisodan perusteos, Per-Olaf Ekmanin Sjöfront, kertoo kuinka vuoden 1942 kesä koitui kalliiksi Neuvostoliiton Itämeren laivastolle ja etenkin sen sukellusveneille. Suomi ja Saksa olivat sulkeneet Suomenlahden miinoin ja sukellusveneverkoin. Sukellusvene M 97 lähti päällikkönsä N.V. Djakovin komennossa läpäisemään tätä estettä tukikohdastaan Kronstadista elokuussa 1942. Elokuun 15. päivän yönä M 97:n kohtaloksi koitui suomalaisen vartiomoottorivene VMV5:n kohtaaminen Porkkalanniemen eteläpuolella.VMV5 hyökkäsi ripeästi hätäsukeltaneen saaliinsa kimppuun syvyyspommein. Hyökkäyksen onnistumisesta saatiin pian varmistus, kun uppoamispaikalta nousi pintaan runsaasti öljyä. Sukellusveneen miehistöstä kenenkään ei nähty selviytyneen. M 97 makaa kölillään mutapohjalla noin 50 metrin syvyydessä. Hylyn peräosa komentotorniin saakka on ehjä. Takarungon miehistöluukku on auki ja mekanismeineen ehjä, kuten on myös tornin huipulla pystyssä sojottava periskooppi. Hylyn keulanpuoleinen osa on levinnyt tuhoutuneena pohjaan. Vääntyneen teräslevyn ja putkistojen sekamelskasta 30-luvun sotilasmerenkulkuun perehtyneen sukeltajan on kenties mahdollista tunnistaa esine sieltä täältä. Rajoitettu näkyvyys ja hylyn väkivaltainen historia loivat sukelluksellemme jännittävän ja hartaan tunnelman, sukellettiinhan parinkymmenen nuoren merimiehen haudalle. Maitomaisesta sakasta huolimatta hylystä saattoi huomata hienoja, ”Itämeren aikakapselin” säilömiä yksityiskohtia. Prismoineen paikalla seisovan periskoopin lisäksi mieleen painuivat aivan hylyn perässä sijaitseva peräsimen asennon indikaattori sekä sukellustoimintaa varten runkoa vasten taitettu lipputanko.

JATKOSODAN

RASA SIEGBERG

Lähde: Per-Olof Ekman: Sjöfront, Schildts 1982

Sukeltaja 5/2012 33


Kolumni TEEMU KEROLA, URHEILUSUKELTAJAT RY, TIEDOTTAJA

OLIPA KERRAN kaksi nihtiä. Paarpuurin Nihti ja Styrpuurin Nihti aloittivat työuransa 1740-luvulla. Nihdit koristivat kaljuutin paripollaria, ja heidän pukeutumistyylinsä oli joko hattupäinen merenkulkija tai aluksen suojeluspyhimys St. Mikael.

JORMA TIMONEN

Kaksi nihtiä RAUHAA KESTI yli

200 vuotta, kunnes 1956 kannelle putkahti kypäräsukeltaja. Oli siinä nihdeillä ihmettelemistä, ja he varmaan ajattelivat kohta pelastuvansa meren syvyyksistä. Vuonna 1961 ruotsalainen sukeltajaryhmä aloitti aluksen tutkimus- ja pelastustoimet. Nihtien silmien alla nostettiin hevosrattaiden osia, kullattuja nuuskarasioita, kultaisia ja hopeisia taskukelloja, rubiineilla ja timanteilla koristeltuja viuhkan osia, kulhoja, kolmijalkapatoja ja runsaasti muuta tavaraa. Lopulta myös Paarpuurin Nihti pelastettiin Borstöhön, mutta jälkihoito jäi huonoksi.

jäi vähän lyhyeksi, ja niiden viimeinen matka vuonna 1747 kapteeni C. P. Amielin huostassa alkoi Amsterdamista. Aluksella oli rahtina kulutustavaraa mutta myös ylellisyystarvikkeita Pietarin ylimystölle. Alus tullattiin Juutinraumassa, ja se upposi marras- tai joulukuussa Borstön eteläpuolelle. Ketään ei selvinnyt hengissä haaksirikosta – nihdit jäivät yksinään vahtimaan kansirahtia.

NIHTIEN TYÖURA

”pelastivat” hylystä tavaroita matkamuistoiksi. Vuonna 1998 museon sukeltajat nostivat kaikki näkyvillä olevat aarteet ja kapteenin arkun. Ihan turhaan Styrpuurin Nihti elätteli toiveita omasta pelastautumisestaan, koska pelastajilla oli riittävästi puuhaa arvokkaampien esineiden nostamisessa. Jos hän olisi tiennyt Paarpuurin Nihdin kohtalosta, hän olisikin varmaan kynsin hampain vastustanut omaa pelastamistaan. Vuonna 1999 vierailut loppuivat, kun hylylle määrättiin suoja-alue ja museon resurssit suunnattiin Vrouw Marialle.

TÄMÄN JÄLKEEN hylyllä ramppasi vuosina 1970–1998 sukeltajia hurjasti, ja jotkut harrastajasukeltajatkin ilmeisesti

Styrpuurin Nihti elää ja porskuttaa edelleen lähes yhtä hyvin kuin 50 vuotta sitten. Hänen näkönsä on erinomainen ja sädekehäkin (vai oliko se hattu) on vielä tunnistettavissa. Nihti jatkaa yksinäistä oloaan syvyyksien pimeydessä vartioiden. Paarpuurin Nihti on Borstössä nähtävillä aika vaatimattomaksi kuihtuneena. Tähän loppui satu kahdesta nihdistä.

NYT 2012

Nihti jatkaa yksinäistä oloaan syvyyksissä vartioiden.

on, että nihtejä ja blokeja tulee kohdella kuin löytökissoja. Älä vie niitä kotiisi, ellet ole valmis hoivaamaan niitä kunnolla lopun elämääsi. Äläkä kerää matkamuistoja! Muista myös, että jo pelkkä sukeltaminen omalla suoja-alueellaan suojellulla hylylle vaatii Museoviraston kirjallisen luvan.

STIG GUSTAVSSON

TEEMU KEROLA

TARINAN OPETUS

Nihti ja St. Mikaelissa jäljellä olevat aarteet voisivat oikein konservoituina täyttää Merimuseon suurimman näyttelyhallin. Tätä varten meillä tulisi olla sukeltajia, konservaattoreita, tutkijoita ja tukialuksia monivuotisessa projektissa. Sitten St. Mikaelin kaikkeen esineistöön pääsisivät käsiksi niin tutkijat kuin suuri yleisökin. Mistä löytyisi viisi miljoonaa euroa, jotta päästäisiin alkuun?

STYYRPUURIN

34 Sukeltaja 5/2012


Varusteet Kauneutta ja kimallusta UPEAT KALA- JA SUKELLUSAIHEISET kulta- ja hopeakorut ihastuttavat. Hämmästyttävän huolellisen ja ja yksityiskohtaisesti valmistettuja koruja on saatavilla useita eri malleja. On mantoja, haita, räpylöitä, kaloja ja sukeltajia. Jokaiselle sukeltajalle löytyy varmasti suosikki tästä valikoimasta. Hinnat alkaen 30 puntaa. www.argentaqua.com

Merenneitoja ja merirosvoja Vekkuli veistos

pelit ovat hyvää puuhaa pikkuisille. Logiikkapelejä voi pelata joko yksin tai yhdessä. Molemmissa peleissä on 48 erilaista haastetta, vaikeita ja helppoja, jotka ratkaistaan asettelemalla palikat pelilaudalle oikeaan järjestykseen. Onnistuuko? Merirosvopelin ikäsuositus yli 5-vuotiaille, merenneitopeli yli 6-vuotiaille. Hinnat 24,90 euroa. www.leikkien.fi/SmartGames

HAUSKAT JA KEHITTÄVÄT

saksalaisen suunnittelijan Günter Scholzin valmistama ainutlaatuinen mutteriveistos on hauska lahjaidea. Se on tehty ruostumattomasta teräksestä. Veistoksen koko on noin 15 x 20 cm. Mutteriveistoksia jälleenmyy Habitartverkkokauppa. Hinta on 48 euroa. www.habitart.fi

MAAILMANKUULUN

Silkkisiä unia joululahja on lämmin mutta hengittävä silkkimakuupussi, joka taittuu pieneksi ja kuivuu nopeasti pesun jäljiltä. Soundly Sleeping Dragon -silkkimakuupussit valmistetaan Vietnamissa yksinhuoltajanaisten muodostamassa osuuskunnassa. Kirjoita tilauslomakkeen Kampanja-kohtaan sana ”sukeltaja”, niin saat silkkimakuupussin tarjoushintaan 39 euroa. www.silkkimakuupussi.fi

REISSAAJAN PARAS

Meduusa valvoo yöllä yölamppu tuottaa pehmeää valoa, joka valaisee juuri sopivasti, jotta uskaltaa lähteä yölliselle vessareissulle. Valo on kuitenkin niin himmeä, ettei se häiritse yöunia. Toisaalta tämä ledeillä toimiva lamppu tuo myös mukavan merellistä tunnelmaa makuuhuoneeseen. Lampun hinta on 9,95 euroa. www.e-ville.com

MEDUUSAN MUOTOINEN

Edis Hulppea pel illorrukokokasvomaski mquatquam, tet

Space G-diver luo uuden ulottuvuuden vedenalaiseen näkemiseen ja kokemiseen. Ilmatila on minimoitu, joten näkökenttä on laaja ja ilman tuoma noste on on huomaamaton. Mukavuutta lisää silikoninen kasvotiiviste, jota on saatavilla kahdessa koossa. Maskiin saa monia lisävarusteita, kuten puhelimen. Hinta 605 euroa ja puhelimella 1000 euroa. www.ursuk.fi

OCEAN REEF NEPTUNE

Sukeltaja 5/2012 35


Apua, mitä nyt! – Ohjeita poikkeustilanteisiin KUN SUKELLUKSELLA MENEE ASIOITA PIELEEN,VAIKKA IHAN PIENIÄKIN, ON TÄRKEÄÄ KÄYDÄ TAPAHTUMAT LÄPI JÄLKIKÄTEEN RYHMÄN KANSSA.

TEKSTI JOUNI PIISPANEN, LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA KUVITUS JULIA HANNULA, DREAMSTIME

36 Sukeltaja 5/2012

Jouni Piispanen Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnasta on käsitellyt viimekesäistä raporttia, jossa kurssisukelluksilla sattui useita suhteellisen yleisiä poikkeustilanteita.Tähän artikkeliin on koottu ohjeita raportin pohjalta ja vinkkejä avuksi kaikille sukeltajille.


Poikkeustilanteista voi jäädä pelkoja, joten ne tulee aina käydä läpi ryhmän kanssa sukelluksen jälkeen. LÄPIKÄYNNIN ANSIOSTA kaikille muodostuu selkeä kuva tapahtumien kulusta. Poikkeustilanteen aiheuttaneet tekijät voidaan näin selvittää ja suunnitella korjaavat toimenpiteet seuraavalle sukellukselle. Lisäksi tilanteesta syntyneistä peloista ja huolenaiheista tulee keskustella, jotta sukellusharrastusta voi jatkaa hyvällä, luottavaisella mielellä. Myös kouluttajalle on tärkeää päästä purkamaan ajatuksiaan. Hyvä työkalu tähän on Liiton tapahtumaraportti, josta on mahdollista saada yksilöllistä palautetta ja vinkkejä oman kouluttamisen kehittämiseen. PUHALTAVA REGU

Puhaltava regu ei useinkaan ole jäätynyt, vaan se on joko kulunut ja sen herkkyyssäätö on siten pielessä tai suukappaleessa oleva plus/miinus-säätövipu on ollut plusasennossa. Normaalitilanteessa sen tulee olla miinusasennossa, jolloin puhaltamisherkkyys on pieni. Jos regu oikeasti jäätyy, on pulloissa yleensä kosteutta tai vettä. Pullo kannattaa silloin avata ja tähystää lampulla nopean tyhjennyksen jälkeen heti, jolloin kosteus näkyy tiivistyneinä pisaroina seinämillä. Silloin kompressori on syypää.

Puhaltavan regun kautta hengittäminen onnistuu harjoittelun myötä, ja sellaisessa tilanteessa on tärkeää tietää, mitä keinoja puhaltamisen lopettamiseksi on (käännä vipu miinusasentoon ja sulje tai pari sulkee pullon hetkeksi, jonka aikana pari jakaa kaasua). Kaasua yleensä riittää vielä turvalliseen nousuun, mikäli kyseessä ei ole pitkä dekosukellus. Jos on, tulee noudattaa kaasun riittävää reserviä eli esimerkiksi 1/3-sääntöä. NITROKSIA KOULUTTAJILLE

Kouluttajien kannattaa käyttää kohtuullisen vahvaa nitroksia koulutussukelluksilla vaikka oppilaat eivät käyttäisikään. Siten kouluttajalla on dekompressioetu, ja muutoin epäterveelliset jojo-sukellukset ovat silloin sukeltajantaudin suhteen riskittömämpiä. Äkillinen oppilaan pintaan tuonti ongelmatilanteissa on turvallisempaa. JOS JOKU KATOAA

Normaalin käytännön mukaan odotetaan enintään yksi minuutti siltä varalta, että tilanne selviäisi. Sen jälkeen laukaistaan poiju Sukeltaja 5/2012 37


Paritar kastuksesta kaikki lähtee HUOLELLINEN paritarkastus

on kaiken A ja O. Paritarkastus tehdään samanaikaisesti joka kohdalle. Idea on: Sinä näet, että minun varusteeni toimivat ja päinvastoin. Tarkastus voidaan tehdä tärkeimmästä vähemmän tärkeään: 1) Tarkistetaan kuplat jo pinnalla. Sukellusparisi tarkistaa, että pulloventtiilin/venttiilin asento on auki – tarkista myös itse. Hengittäessä sisään pullonpainemittarin viisari liikahtaa, mikäli venttiili ei ole kunnolla auki. 2) Hengitetään molemmat hengitysventtiilit vähintään kolmella sisäänhengityksellä, jotta nähdään, että venttiili todella on auki. 3) Puvun täyttö, puvun tyhjennys. 4) Liivin täyttö puhaltaen, liivin täyttö, liivin tyhjennys. 5) Käsi puukolle, käsi varamaskille, käsi poijulle ja niin edelleen. 6) Tarkistetaan kompassi, tietokone, syvyysmittari ja muut varusteet. 7) Testataan valaisin tai valaisimet. 8) Safety drill, eli annetaan parille kaasua omasta octopustai pääregusta riippuen opetusfilosofiasta. Tämä on tehtävä aina viimeiseksi ennen pinnan alle menoa. Näin kaasun tarjoajalle ja vastaanottajalle liike tulee ajan mittaan tutuksi, kun se on tehty oikeasti ennen joka sukellusta. Ajatuksena on: Osa minun kaasustani kuuluu sinulle ja sinun minulle. Meidän on siis tiedettävä, että voimme saada pariltamme helposti kaasua milloin tahansa, ja sitä on juuri kokeiltu ennen laskeutumista. 9) Tarkistetaan ja sanotaan vielä oma pullopaine ääneen, tyyliin ”Jounilla 185 baria”.

ja aloitetaan nousu, jolloin pinnassa mahdollisesti olevat näkevät sijainnin ja voivat olettaa, että kaikki on hyvin. Yleinen käytäntö maailmalla on oranssi poiju = ok, keltainen poiju = hätä. Keltainen poiju aiheuttaa sen, että pelastussukeltaja lähtee välittömästi tarkastamaan tilanteen. Oranssilla poijulla odotetaan sukeltajaa pinnassa. Tämä menetelmä ei ole pakollinen, mutta toimii hyvin ja on turvallinen. KUINKA MONTA KOULUTTAJAA ON TARPEEKSI?

mukana oleva laite tarkastetaan. Jos jotain ei tarvita, jätetään se rannalle. Jos joku keskeyttää tarkastuksen, aloitetaan uudelleen alusta. Ajan mittaan siihen tulee rutiini, ja se muodostuu tavaksi. Tämän jälkeen sukellusten keskeytysten ja vaaratilanteiden määrä romahtaa. Kouluttajien tulee vaatia tätä oppilailta jokaisella sukelluksella ja valvoa, että se myös tehdään. Tämä vaaditaan jokaisella kurssilla, myös P1:llä, ensimmäisestä allassukelluksesta alkaen, niin oppilaat eivät edes osaa jättää sitä enää väliin. Käsien liikkeistä muodostuu aikanaan lihasmuisti, ja nopeissa tilanteissa pinnan alla toiminta tapahtuu ajattelematta. JOKA IKINEN

38 Sukeltaja 5/2012

Kouluttajien määrä suhteessa oppilaiden määrään vedessä määritellään sukelluspaikan vaativuuden perusteella. Tosiasia on, että kun todella alkaa tapahtua, yksi kouluttaja kykenee pelastamaan korkeintaan yhden sukeltajan. Kouluttajamäärä kannattaa siis miettiä realistisesti ja tarkkaan. YLEISIMMÄT LAIMINLYÖNNIT

Analysoituamme vuosien mittaan ongelmatilanteita ja onnettomuuksia, on niistä paljastunut kaksi muita yleisempää laiminlyöntiä. Ensimmäinen on puutteellinen tasapainotus, joka johtaa siihen, että sukeltajan huomiokyky ei enää riitä tärkeimpiin huomiota vaativiin seikkoihin. Toinen on puut-


Hapen hengittäminen on tärkeä ensiaputoimenpide. Hapesta voi olla apua monenlaisissa sukeltajan fysiologisissa ongelmatilanteissa. Heikko olo saattaa olla fyysistä uupumusta ja jännitystä tai kevyt hiilidioksidimyrkytys. Se helpottaa hapella.

Yleinen käytäntö maailmalla on oranssi poiju = ok, keltainen poiju = hätä. teellinen parityöskentely, jolloin sukeltaja on yleensä yksin juuri, kun onnettomuus tapahtuu. Voidaan siis suositella, että noiden seikkojen opettamiseen ja harjoitteluun kannattaa käyttää merkittävä määrä koulutukseen sijoitettavasta ajasta. Kouluttajan on hyvä käydä läpi oppilaiden kanssa ennen sukellusta miten toimitaan, mikäli jollain on ongelma tai joku katoaa.

Sukeltaja 5/2012 39


Kauden kohde / Gumbostrand

d n a r t s o b m Gu sopii kaikille GUMBOSTRANDIN HYLKY ON 1940-LUVULTA PERÄISIN OLEVA NOIN 20 METRIÄ PITKÄ JA 3–4 METRIÄ LEVEÄ PUUJAALA 6–8 METRIN SYVYYDESSÄ. SE ON OIKEIN MUKAVA PIENI TALVISUKELLUSKOHDE.

TEKSTI TEEMU KEROLA KUVA KIRSI KAVONIUS-HIETANEN

pohjassa vähän hajonneena vasemmalle kallistuneena, ja sen peräosasta voi paikallistaa ainakin peräsimen, vesipumpun ja hellan. Takahytti on rikkoutunut ja keulassa on ankkuripeli. Näkyvyys ei päätä huimaa, mutta on usein jopa 2–3 metriä. Hylky on numerolla 1005 Museoviraston ylläpitämässä kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa: kulttuuriymparisto. nba.fi, josta löytyvät myös sen koordinaatit.

HYLKY MAKAA

Tämä on reissun urheiluosuus. Venesatamasta lähtien hylky on länsilounaaseen, suunnilleen 2/3 matkassa Tremarkenia kohti. Avannon paikka näkyy yleensä jo parkkipaikalle – tietenkin olettaen, että joku muu on ehtinyt hylylle jo aikaisemmin ja jättänyt jäälohkareet pystyyn merkiksi. Paluumatkan reitti on helppo löytää, mutta on sekin vähän raskas ja hikinen rämpiä sukelluksen jälkeen. Sen jälkeen on taas pullakahvinsa kioskilla ansainnut.

LÄHTÖ- JA PALUUKAHVIT KIOSKILLA

Hylky sijaitsee nimensä mukaisesti Sipoon Gumbostrandissa, pienen kävelymatkan päässä venesataman (Gumbontie 214) parkkipaikalta. Helsingin Itäkeskuksesta sinne ajaa varttitunnissa. Venesatamassa on ainakin viikonloppuisin auki oleva pieni kioski, jossa on mukava odotella kavereita. Kyllähän parkkipaikasta pitää jotenkin maksaa. Mukaan kannattaa ottaa sopivan kokoinen ahkio, jotta puolen kilometrin kamojen raahaus ei stressaa liikaa. Hyvät pitkät saappaat ovat myös paikallaan, koska usein jään päällä on paikka paikoin vettä lumen alla ja upottavaa lunta voi olla polveen asti.

4 Suk 40 SSukeltaja eltaja elt aja 5/2012 5 201 5/ 2 122

MUISTA VARUSTAUTUA VALAISIMELLA

Hylky sopii hyvin aloittelevallekin talvisukeltajalle, koska se on helppo löytää, se on lähellä rantaa ja matalalla. Pohja pöllyää jonkin verran, joten sinne ei ehkä kannata mennä kovin suurella porukalla. Pieni iskujoukko onkin sopivin kaikille muillekin Helsingin läheisyydessä oleville avantokohteille. Jään alla on täälläkin yleensä pimeätä, joten kunnon valaisin on hyvä ottaa mukaan. Pimeys ei johdu ainoastaan jään päällä mahdollisesti olevasta lumesta vaan myös humuksesta, joka tekee vedestä usein vähän tummaa ja synkkää.


Näin teet avannon AVANTO ON hyvä tehdä jo edellisenä päivänä. Näin sukelluspäivänä on vain muutaman sentin jää poistettavana, etkä ennen sukellusta joudu turhaan hikoilemaan. Käytä avannon tekemiseen kairaa, jääsahaa, lapiota, tuuraa ja mahdollisesti moottorisahaa. Jos käytät moottorisahaa, sen on oltava öljytön (vesi voitelee kyllä riittävästi!) tai siinä on käytettävä kasvisöljyä. Avannon tulee olla riittävän iso: kahden sukeltajan on mahduttava sukeltamaan siitä samanaikaisesti. Pitkiltä sivuiltaan kahden metrin mittainen teräväkulmainen kolmio on yleensä riittävä. Terävästä kulmasta on helppo nousta jäälle, kun tukea saa kummallakin kädellä.

TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVAT SIRPA HALTTUNEN

1. Poista lumi jään päältä.

2.Tee jäähän kairalla reikiä. Kairaa reikiä valmiiksi myös niihin kohtiin, mihin olet ajatellut lohkareiden keskikohdat.

3. Sahaa jäälohkareet riittävän pieniksi, jotta niiden nostaminen avannosta on helpompaa. Sahausta voi keventää kiinnittämällä köysi jääsahaan. Kun avustaja vetää köyttä itseensä päin, sahan vastus jäässä vähenee.

4. Sido köysi kiinni kapulaan ja pujota se lohkareen keskelle jäävästä reiästä. Lohkareet voi näin nostaa helposti ylös avannosta.

5. Sijoita lohkareet yli kahden metrin päähän avannosta. Niitä ei saa jättää avantoon, eikä työntää jään alle. Merkinantoköysi saattaa tarttua lohkareisiin, tai takaisin avantoon luiskahtavat lohkareet voivat tukkia sen.

6. Poista kohvalapiolla sohjo avannosta. Jos jäällä on lunta, jäälle voidaan aurata säteitä, jotka antavat lisävaloa jään alle. Merkitse avanto niin, ettei se aiheuta vaaraa muille jäällä liikkuville.

Sukeltaja 5/2012 41


Syvästä päästä / Pauli Sorsakari / Nurmeksen UrheiluSukeltajat

Odottamattomat merivirrat

SUKELSIMME DIVEMASTERIN ja kolmen muun sukeltajan ryhmässä, ja olimme porukasta ensimmäisenä vedessä. Sukellus sujui loistavasti, pyörimme kahdella hylyllä reilussa kymmenessä metrissä vajaan tunnin, ja sain ihan hyviä kuvia isoista nudibrancheista ja hylyistä. Pintauduimme puolen päivän aikoihin, eikä virtauksia huomannut juuri ollenkaan.

täydet pullot liiveihin, kun huomasimme, että seuraavana veteen menneet porukat tulivat rantaan, tosin toinen porukka rantautui poukaman toisella laidalla. Sitten näimme neljännen porukan tulevan pintaan poukaman oikealla reunalla jatkuvan kallion edustalla. Kalliota vasten hakkaavat aallot näyttivät jo huolestuttavan korkealta. Kallion edustalla pintautuneista sukeltajista kaksi ajautui virran mukana niemenkärjen ohitse ja kaksi jäi kellumaan kohti kallioita. Kolme divemasteria lähti rannasta saman tien uimaan kohti näitä kahta sukeltajaa, ja koska tiedossa oli, että he ovat vasta avovesikurssia suorittamassa olevia nuoria poikia, oli vauhti sen mukainen. Yksi kouluttajista tuli heti selostamaan meille tilannetta. Tässä vaiheessa paikallinen rantavahti oli jo tehnyt ilmoituksen Gibraltarin merivartiostolle.

EHDIMME VAIHTAA

KAKSI RIB:IÄ kaartoi

paikalle elokuvatyyliin ja poimi kallioiden edustalta sukeltajat kyytiin, myös rantavahtien vene oli apuna. Kolmas RIB oli poiminut kyytiin niemenkärjen ohi ajautuneen sukeltajan ja divemasterin. Vasta tässä vaiheessa tilanteen vakavuus alkoi selvitä.

42 Sukeltaja 5/2012

KOLMANTENA RANTAAN tullut porukka, joka rantautui poukama toiselle reunalle, kertoi, että neljän metrin syvyydessä heidän ohi oli ajautunut ensin suuri määrä pikkukaloja, jonka jälkeen seinämällinen meduusoja oli lipunut vierestä. Tässä vaiheessa kouluttaja oli ohjannut porukan lähelle pohjaa, ja silti virta vei heidät poukaman toiselle laidalle. NELJÄS PORUKKA,

joka tuli RIB:eillä rantaan, oli joutunut viidessä metrissä täysin virran viemiksi. Kanssani ollut divemaster, joka ui tämän porukan avuksi, kertoi jälkeenpäin, että hän koppasi kallioiden edustalle ajautuneita sukeltajia pulloventtiileistä kiinni. Vaikka kaikki kolme potkivat minkä pystyivät, eivät he päässeet kallionrakosesta pois, vaan pyrkivät vain pysymään poissa seinämästä, ettei lisävahinkoja sattuisi. Kolmannesta RIB:istä kerrottiin, että he olivat jo valmiiksi lähettyvillä, koska seuraavassa poukamassa oli myös joutunut sukeltajia virran viemiksi ja kuljetusapua oli juuri tarvittu myös siellä. ISOMMILTA VAHINGOILTA onneksi selvittiin sukelluskeskuksen henkilökunnan, rantavahtien ja Gibraltarin merivartioston ripeän ja ammattimaisen toiminnan ansiosta. Tilanne yllätti kuitenkin kaikki paikalla olleet, koska varsinkaan keskuksen henkilökunta, josta osalla on useiden vuosien kokemus paikalla sukeltamista, ei ole koskaan kohdannut kohteessa tuollaisia olosuhteita.

Muista, että virtaukset voivat olla ulkomaan kohteissa arvaamattomia.

PAULI SORSAKARI

SUKELSIMME ELOKUUSSA Camp Bayssa, pienessä uimarantapoukamassa Gibraltarin länsipuolella. Ranta syvenee loivasti portaittain vajaaseen 20 metriin. Kymmenen metrin paikkeilla tulevat vastaan paikan varsinaiset kohokohdat, hylyt. Camp Bayhin on upotettu toistakymmentä hylkyä tekoriutaksi ja sukeltajien iloksi. Rannasta käsin hylyille on helppo sukeltaa, näkyvyys on yleensä melko hyvä, hylyt ovat monenlaisten merielävien asuttamia ja suojaisa kohde sopii myös laitesukelluskurssia suorittaville. Sukelluskeskuksemme One2One Divingin omistaja, Chris, on vienyt sukeltajia viikoittain Gibraltarille yli kymmenen vuoden ajan ja nimeääkin sen yhdeksi suosikkikohteistaan. Ainakin tähän asti.

SAMANA PÄIVÄNÄ Chrisin

kaverit olivat sukeltamassa Alicantessa ”virtausvapaalla” hylyllä ja kohteelle päästyään he olivat joutuneet tarraamaan laivan kaiteisiin, jotta eivät olisi ajautuneet virran mukaan ja ampumaan poijun ylös. Samana iltana television paikallisuutiset näyttivät, kun helikopteri poimi sukeltajia kyytiin keskeltä aavaa Etelä-Espanjassa. paikallisilta, millaisia virtauksia kohteessa on. Kouluttaudu kunnolla ja harjoittele säännöllisesti, myös poikkeustilanteita. Jos kuitenkin joudut virtaukseen: pjuuysy rauhallisena. Pyri uimaan ulos virrasta sivusuuntaan. Virtaa vastaan ei kannata uida, se vain uuvuttaa sinut. Jos päädyt kauas lähtöpaikastasi, odota rauhallisesti: sinua etsitään. Käytä merkinantovälineitä, jos niitä on.

SELVITÄ AINA


SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@ sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi. Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Halava nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.halava@sukeltaja.fi

    

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa.Tykkää sivusta ja tule omiesi joukkoon!



Helsingin Urheilulääkäriasema www.urheilulaakariasema.fi Terveystarkastukset, sukellustodistukset Keuhkojen toimintakokeet (astmatutkimukset) Sydämen ja verenkiertoelimistön tutkimukset Liikuntavammojen tutkimus ja hoito

Ajanvaraus puh. (09) 434 2100 Paasikivenkatu 4, 00250 Helsinki


Rennompaa harrastamista. Parhailla varusteilla.


Sukeltaja 2012 5