Issuu on Google+

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 3/10

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

OXRQQRQNDXQLV ERUQHR

Onnistuneet sukelluskuvat pokkarilla Kaasuputki tulee, mikä muuttuu?

Kevätkokouksessa seurojen verotuksesta

Sukellussafari

Similanilla ESPOON NORPPARALLI | TEKNIIKKA: SIDEMOUNT-SUKELTAMINEN

1


Sisältö 3/10

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT

6

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

24

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

26

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

34

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Torikatu 7 A 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

38

TYRSKYT: Hylkynä M/S Gävle, kevätkokouksen kohokohtia, Päijänteen Kinisselkä, uppopalloilija Oona Tuurin kolumni, ahvenvita on sitkeä kalojen kaveri. PERSOONA: Techü-seminaarin Jarrod Jablonski. NORPAT: Ennätyksellisessä Norpparallissa mentiin maailman ympäri.

18 30 36

THAIMAA uusin silmin. SEUROJEN yhdistäminen virkisti harrastamista. SUKELLUSTAIDOT: Tarkkana virtasukelluksella.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

KUVA-ALBUMI: SM-kuvakisan 2009 uteliaat ahvenet. VARUSTEET: Märkkäri, maskikamera, pyrstöt ja räpylät. SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Pasi Mannerkoski.

PEKKA TUURI

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen

40

PÄIVITYKSET

Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Anna Broholm Kannen kuva Kimmo Kallama Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

22

Pärskypokkari testissä. Kuinka pokkarilla saa onnistuneita sukelluskuvia?

3


SUKELTAJALIITTO RY —‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹–‘••ƒ‘Šƒ‡––ƒ˜ƒƒ

QXRULVRSllOOLN|QVLMDLVXXV —‘”‹•‘’¡¡ŽŽ‹ÚŒ‘Š–ƒƒ—‘”‹•‘–‘‹‹ƒ –‘–‡—––ƒ‹•–ƒǡ‡Š‹––¡‹•–¡Œƒ•——‹––‡Ž—ƒ ›Š–‡‹•–›Ú••¡˜ƒŽ‹‘—–‹‡Œƒ•‡—”‘Œ‡ƒ••ƒǤ KUVA V ELI -MAT T I JÄRV EL ÄINEN

‡Š–¡˜¡••¡–ƒ”˜‹–ƒƒƒ–‹‹˜‹•–ƒ–›Ú‘–‡––ƒǡƒ‹–‘ƒ‹‘•–—•–ƒ—‘”‹•‘Ǧ –›ÚŠÚŒƒ››¡‹–•‡¡‹•‡‡–›Ú•‡–‡Ž››Ǥ ¡”Œ‡•–Ú–‘‹‹ƒŒƒ •—‡ŽŽ—•ŽƒŒ‹‡–‹‡–¡›•Œƒ‘‡—•‘˜ƒ–‡†—•‹Ǥ ›˜¡–›Š–‡‹•–›ÚǦŒƒ ˜‹‡•–‹–¡–ƒ‹†‘–•‡¡Œ‘—•–ƒ˜——•‘˜ƒ–˜¡Ž––¡¡––ڏ‹¡–‡Š–¡˜¡••¡ ‡‡•–›‹•‡•‹ǤŽ‡–˜ƒŽ‹•ƒ–—•–ƒƒƒŒƒ–›Ú•‡–‡Ž‡¡¡ –ƒ”˜‹––ƒ‡••ƒ›Ú•˜‹‹‘Ž‘’’—‹•‹Ǥ ‡””‘‹•‹Œ——”‹•‹¡‘Ž‹•‹–‘‹‡ƒŠ‡‹ŽÚ–¡Š¡–‡Š–¡˜¡¡Ǥ‹Œƒ‹•——• –¡›–‡–¡¡‡Ž‘——•–ƒƒŽƒ‡•‡—”ƒƒ˜ƒƒ‡•¡¡ƒ•–‹ǤƒŽƒ–‘‹˜‘—•‹ ˜ƒ”—•–‡–—–Šƒ‡—•‡–ƒƒƒ–ƒ‹Š‹͚͠Ǥ͞Ǥ͚͙͘͘‡‡••¡ǣ —‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹––‘”›ǡƒ”‹—‘–‹‘ǡƒ†‹‘ƒ–—͚͘ǡ͛͘͘͘͡–ƒ‹•¡ŠÚ’‘•–‹ŽŽƒ •ƒ”‹Ǥ—‘–‹‘̻•—‡Ž–ƒŒƒǤƤǤ‹‡†—•–‡Ž—–ǣƒ”‹—‘–‹‘ȋ͘͡Ȍ͙͚͚͛͜͟͠͝Ǥ

.RXOXWWDMDNVL ƒ‹–‡•—‡ŽŽ—•‘—Ž—––ƒŒƒ—”••‹ ‹‹—–ƒ‡•—•ƒŒ—ŽƒŠ–‹ǡƒ•–‘Žƒ

—”••‹Œƒƒ—–——‘Ž‡ŽŽ‡˜‹‹‘Ž‘’—ŽŽ‡ǣ ͙ǤŒƒ•‘͙͘ǤȂ͙͚Ǥ͡Ǥ͚͙͘͘ ͚ǤŒƒ•‘͚͜ǤȂ͚͞Ǥ͡Ǥ͝Ǥ͚͙͘͘ ͛ǤŒƒ•‘͠ǤȂ͙͘Ǥ͙͘Ǥ͚͙͘͘ ‹–ƒǣ͘͠͝‡—”‘ƒ

Ž‘‹––ƒ—–—‹‡͞Ǥ͠Ǥ‡‡••¡Ǥ—”••‹ŽŽ‡ƒŠ–——͙͞‘•ƒŽŽ‹•–—ŒƒƒǤ

3lLYLWlSlWHY\\WHVL Ȉǣ˜ƒŠƒŒ¡”Œ‡•–‡Ž¡͚ǦŒƒ͛Ǧ‘—Ž—––ƒŒƒ•–ƒ ››‹•‡‡‘—Ž—–—•Œ¡”Œ‡•–‡Ž¡¡Ǥ Ȉ‘”‡Ž‹•—‡ŽŽ—•‘—Ž—––ƒŒƒ•–ƒŽƒ‹–‡•—‡ŽŽ—•‘—Ž—––ƒŒƒ•‹Ǥ Ȉ—‹†‡‘—Ž—–—•Œ¡”Œ‡•–‡Ž‹‡Žƒ‹–‡•—‡ŽŽ—•‘—Ž—––ƒŒƒǣ‡‡ …”‘••‘˜‡”—‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹–‘‘—Ž—–—•‘ŠŒ‡ŽƒƒǤ

ƒ‹–‡•—‡ŽŽ—•‘—Ž—––ƒŒ‹‡–¡›†‡›•‘—Ž—–—•  ‹‹—–ƒ‡•—•ƒŒ—ŽƒŠ–‹ǡƒ•–‘Žƒ —”••‹Œƒƒ—–——ƒŠ†‡ŽŽ‡˜‹‹‘Ž‘’—ŽŽ‡ǣ ͙ǤŒƒ•‘͙͘ǤȂ͙͚Ǥ͡Ǥ͚͙͘͘ ͚ǤŒƒ•‘͠ǤȂ͙͘Ǥ͙͘Ǥ͚͙͘͘ ‹–ƒǣ͚͞͝‡—”‘ƒ

Ž‘‹––ƒ—–—‹‡͞Ǥ͠Ǥ‡‡••¡Ǥ —”••‹ŽŽ‡ƒŠ–——͠‘•ƒŽŽ‹•–—ŒƒƒǤ ‹•¡–‹‡†‘–Œƒ‹Ž‘‹––ƒ—–—‹‡ǣ ™™™Ǥ•—‡Ž–ƒŒƒǤƤη–ƒ’ƒŠ–—ƒƒŽ‡–‡”‹

7DSDKWXPDNDOHQWHUL Ȉ —‡ŽŽ—•ƒŽƒ•–—•‡Ǧ‹•ƒ–  ͚͛ǤȂ͚͜Ǥ͟Ǥƒ—ƒ Ȉ ‘”‡Ž‹•—‡ŽŽ—•‘—Ž—––ƒŒƒ—”••‹  ͙͘ǤȂ͙͚Ǥ͠ǤƒŒ—ŽƒŠ–‹ǡƒ•–‘Žƒ Ȉ ‘”’’ƒ‘ŠŒƒƒŒƒ—”••‹  ͙ǤȂ͛Ǥ͙͘Ǥƒ”ƒŽƒǡƒ’‡”‡

6XNHOOXVNXYDXNVHQ 60NLOSDLOXW ƒ”Œƒ– Ǥƒ”‘—˜ƒ– Ǥ‘”ƒƒŽ‹ȀŽƒƒŒƒ—Žƒ—˜ƒ–ǡ ‘–‹ƒƒ Ǥ‘”ƒƒŽ‹ȀŽƒƒŒƒ—Žƒ—˜ƒ–ǡ —Ž‘ƒƒ–

ǤŽŽƒ•—˜ƒ– Ǥ‡‡ƒ•ƒ”Œƒǣ•–¡˜¡ Ǥ—‡ŽŽ—•ƒ‹Š‡‹•‡–’‹–ƒ—˜ƒ–

Ǥ›Š›–˜‹†‡‘•ƒ”Œƒ Ǥ—‘”–‡•ƒ”Œƒ

•ƒŽŽ‹•–—Œƒ˜‘‹Ž¡Š‡––¡¡Œ‘ƒ‹•‡‡•ƒ”Œƒƒ‘”‡‹–ƒƒ‘Ž‡–‡‘•–ƒ Ǧ–ƒ‹ǦŽ‡˜›ŽŽ‡–ƒŽŽ‡‡––—ƒǤ—ƒƒ–—Ž‡‡Ž‹‹––¡¡‘•ƒŽŽ‹•–—Œƒ ›Š–‡›•–‹‡†‘–ǡ•‡—”ƒ‹‹•‡¡Ž‹•–ƒ–‡‘•‹•–ƒǤ‡˜›––‘‹‹–‡–ƒƒ ‘•‘‹––‡‡ŽŽƒ—‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹––‘”›ǡƒ†‹‘ƒ–—͚͘ǡ͛͘͘͘͡Ǥ—˜‹‡Œƒ˜‹†‡Ǧ ‘‹†‡–—Ž‡‡‘ŽŽƒ—‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹–‘–‘‹‹•–‘ŽŽƒ˜‹‹‡‹•–¡¡ƒƒƒ–ƒ‹ƒ ͙Ǥ͙͙Ǥ͚͙͘͘Ǥ‹Ž’ƒ‹Ž—‘ƒ˜‘‹ƒ‹‹ŽŽ‡‹‹–‘Œ¡•‡•‡—”‘Œ‡Œ¡•‡‹ŽŽ‡•‡¡ ‹‹–‘Š‡‹ŽÚŒ¡•‡‹ŽŽ‡Ǥ —‡–ƒ”‡ƒ–•¡¡Ú–Œƒ‘•ƒŽŽ‹•–—‹•‘ŠŒ‡‡–™™™Ǥ•—‡Ž–ƒŒƒǤƤη ƒ–‡”‹ƒƒŽ‹–ηƒŒ‹‘Š–ƒ‹•‡–†‘—‡–‹–痍‡ŽŽ—•—˜ƒ—•

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi


Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

TÄRKEINTÄ SUKELTAMISESSA Kaikkihan meistä tekevät paritarkastuk-

sen ennen sukellusta? Ennen jokaista sukellusta käydään läpi kohde, riskitekijät, varusteet ja tiimin osapuolten näkemykset sukelluksesta. Jos sukellat nitroksilla tai trimiksillä, teet huolellisen kaasuanalyysin ja merkkaat täyttötarran. Vedessä käydään vielä kerran läpi varusteet, katsotaan mahdolliset kuplat ja kerrataan suunnitelma. Turvallisuus on tärkeintä.

on mielentila, joka pistää ihmisen paitsi miettimään vastuuta itsestään ja ystävistään, myös seuraamaan asioita, oppimaan. Tuntuu, että sukeltamisessa kaikki on tärkeää. Silti kaikki palaa juurilleen, hauskuuteen. Vastuullisuus, paritarkastukset, sukellusparin seuraaminen, suunnitelmien teko. Joskus pieni jännityskin. Ja niiden läpikäynti onnistuneen retken jälkeen. Se vain on niin hienoa. Ei sitä voi oikein muille selittää, elleivät

Suurin syy sukeltaa on hauskuus. Tii-

milajit, kuten sukeltaminen, suorastaan yllyttävät sosiaaliseen toimintaan. Uusia tuttavuuksia syntyy, näemme uusia paikkoja, opimme uusia asioita. Arki karkaa mielestä. On hauskaa.

hekin sukella. Mutta koittakaa silti. Kertokaa, kuinka hieno laji tämä on. Ottakaa selvää, koska seurallanne on sukelluskokeiluja tai peruskursseja, ja kertokaa heille, jotka eivät vielä sukella. Vedenalainen valokuvaus on tullut jo-

Sukeltaminen jos mikä kehittää. Jo

peruskurssi opettaa sukeltajalle paljon uusia asioita. Kokemuksen karttuessa kasvaa tietoisuus ympäristöstään, oppii vesillä liikkumista, varustetekniikkaa, jopa fysiologiaa ja fysiikkaa. Itsensä kehittäminen on tärkeintä. Mikä siis on tärkeintä? Hauskanpito vastuullisesti. Sukeltaminen lajina on paljon muutakin kuin sukeltamista. Se

kaisen ulottuville halpojen digipokkarien ja niiden koteloiden myötä. Kuvaaminen on ihan oma taiteenlajinsa, vaikka hauskoja kuvia saa jo ihan pienelläkin harjoittelulla. Sukelluskuvien esitteleminen tuttaville on mitä mainioin keino kertoa vedenalaisesta maailmasta ja lajistamme!

MATTI ANTTILA päätoimittaja

SUURIN SYY SUKELTAA ON HAUSKUUS. ARKI KARKAA MIELESTÄ. ON HAUSKAA.

SANNA LÖFMAN

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

MARI PIHLAJA-KUHNA, VIHTI

Mari Pihlaja-Kuhnan sukellusuran polkaisi käyntiin ylioppilaslakki. – Olin kai katsonut liikaa Jacques Cousteaun seikkailuja ja halusin ehdottomasti sukeltajaksi, vaikken ketään sukeltavaa tuntenutkaan. Onneksi vanhempani suostuivat antamaan minulle sukelluskurssin ylioppilaslahjaksi, mitä sukulaiset sitten suureen ääneen kauhistelivat. P1-kurssin kävin Lahden Pingviineissä, ja sieltä löytyi myös mukavaa sukellusseuraa, hän kertoo. Kamera kulkee mukana sukelluksilla lähes aina, ja Marin erinomaisia vesiluontokuvia onkin nähty viime vuosina Sukeltaja-lehden sivuilla. – Exälläni oli vanha kunnon Nikonoskalusto, ja sitä kun sain kokeilla, niin itsekin sitten pian hankin Nikonoksen. Tutkimussukeltajakurssilla oli myös valokuvausta

jonkin verran. Tähän asti olen kuvaillut filmille, mutta nyt tässä odotellaan Ikeliten koteloa saapuvaksi. Tosin laajakulmassa ei ole Nikonoksen kalansilmän voittanutta! Marin mielestä joka sukelluksella saa upeita elämyksiä, mutta muutama kohtaaminen on jäänyt erityisesti mieleen. – Kerran olen kohdannut Suomen rannikolla imukalan, ja sepäs oli söötti kala! Olen myös nähnyt sukeltavan linnun Ruotsin länsirannikolla, mikä jäi hyvin mieleen, hän muistelee. Vielä kuitenkin tavoitteita löytyy. – Aina on niitä parempia kuvia ottamatta ja tiettyjä lajeja bongaamatta niin Suomen vesillä kuin ulkomaillakin. Mari kirjoitti ja kuvasi tähän lehteen jutun ahvenvidasta sivulla 14. 5


ISMO KUUSISTO

AAN KESÄN KAMERAT MUK LEIREILLE! REISSUILLE JA isivujen t löytyvät nett Uudet säännö iset ta oh jik sta La Materiaalisalku . ta os ansi dokumentit -k

UUTTA SUKELLUSKUVAUKSEN SM-KILPAILUISSA: LYHYTVIDEOSARJA Tänä vuonna Sukelluskuvauksen SM-kilpailu käydään uudistetuilla säännöillä, joissa merkittävin muutos on elokuvasarjan muuttaminen lyhytvideosarjaksi. – Sääntöjä päätettiin hioa ja ajanmukaistaa, jotta mahdollisimman moni innostuisi osallistumaan kilpailuun, kertoo Liiton koulutuspäällikkö Mika Rautiainen. – Osallistumisohjeita on muokattu selkeämmäksi. Elokuvasarja päätettiin muuttaa lyhytvideosarjaksi, jotta kilpailuun saataisiin mukaan enemmän elävää kuvaa. Tiedämme, että sukeltajat kuvaavat paljon myös videota. Videokuvan jälkikäsittely ja muokkaaminen elokuvaksi on kuitenkin todella työlästä ja aikaa vievää, joten turhan moni erinomainen videopätkä jää laatikoihin pölyttymään. Muutaman mi6 S U K E LTA J A

nuutin vedenalainen tunnelmapala, jossa on järkevä rakenne ja jota on miellyttävä katsoa, on toteutettavissa varsin pienellä työllä. Toivottavasti tällä sääntömuutoksella saamme esille edustavan otoksen harrastajiemme kuvaamaa vedenalaista elämää ja sukellustoimintaa, Mika Rautiainen toivoo. Luova sarja päätettiin poistaa, koska siihen tulee vuosittain vain vähän kuvia. Sen tilalle perustettiin sarja altaassa otetuille kuville. – Olemme nähneet viime vuosina hienoja allaskuvia esimerkiksi kilpalajeista kuten vapaasukelluksesta ja uppopallosta. Lapsia kuvataan usein altaassa, ja nuoren kuvaajan va-pokkari saattaa olla kovassa käytössä altaassa. Halusimme luoda näille

kuville mahdollisuuden saada näkyvyyttä. Myös nuoria kuvaajia kannustetaan lähettämään kuviaan ja videoitaan kilpailuun. – Pokkarillakin saa hienoja kuvia. Napsikaa kuvia samaan tahtiin pinnan alla kuin kännykällä pinnan päällä. Muuten kilpailu käydään samaan tyyliin kuin aiemminkin. Kilpailu sulkeutuu 1.11. Joka sarjan kolme parasta palkitaan, ja kaikkien kuvien joukosta valitaan Vuoden Sukelluskuva, jonka ottajalle tarjotaan mahdollisuus edustaa Sukeltajaliittoa Eilatin kansainvälisessä Epson Red Sea -valokuvauskilpailussa marraskuussa 2011. Aiempina vuosina kisaan ovat osallistuneet Pekka Tuuri, Mikko Saareila ja tänä vuonna Pasi Lensu. KRISTIINA KARILA


WWW.SUKELTAJA.FI

SEURATUKEA SUKELTAJILLE

NETTIVINKKI

Seuratoiminnan kehittämistukea haki tänä vuonna 15 sukellusseuraa ja sitä myönnettiin kuudelle seuralle.

KAIKKI SNORKLAUKSESTA ti käännettynä itsenäinen vedenalainen hengityskapistus? Snorkeling Equipment (snorklausvarusteet) -otsikon alla kerrotaan yksityiskohtaisesti snorkkeleista, maskeista, räpylöistä, snorklausliiveistä ja vedenalaisista kameroista. Snorkeling Locations kannattaa käydä tsekkaamassa ennen ulkomaanmatkaa, koska siellä on lista eri maanosien ja maiden hyvistä snorklauspaikoista. Eurooppa-osio on vielä tyhjä, mutta onneksi sinne voi – tai voimme – ehdotella kohteita myös itse.

Lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen saivat tukea: • Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry • Tampereen Urheilusukeltajat ry • Urheilusukeltajat ry • Vakka-Suomen Urheilusukeltajat ry • Ylivieskan Urheilusukeltajat ry

Erilaisista snorklauksen variaatioista kuten snubasta voi lukea More...-valikon alta. Saman kohdan alta löytyy myös muutamia snorklausvalokuvia ja -videoita. Snorkeling-blogista löytyy muun muassa muutamien julkkisten kuten Obaman tai Rihannan snorklauskuvia sekä joitain snorklausuutisia ja -huomioita. ILONA LINDSTRÖM

Palomiesten lahjoituksella hankitaan lapsille tietokoneita, pelejä ja leluja.

Lisäksi aikuisten terveyttä edistävään liikuntahankkeeseen sai tukea Turun NMKY.

PETRI REMSU

Englanninkieliseltä www.snorkeling.info-sivustolta löytyy monipuolista tietoa nimenomaan snorklauksesta. Sopivan pituiset kirjoitukset ovat helppolukuisia, joten mielenkiintoiseen tekstiin jaksaa myös perehtyä. Snorkeling Overview eli snorklauksen yleiskatsaus pitää sisällään kolme kohtaa: snorklauksen historian, perusteiden sekä turvallisuuden esittelyn. Historia-kohdassa kerrotaan snorklauksen 5000-vuotisesta historiasta. Tiesitkö muuten, että sana SCUBA tulee sanoista the Self-Contained Underwater Breathing Apparatus eli vapaas-

TIESITKÖ ETTÄ ...

LAHJOITUS PIKKUPOTILAILLE Palomiehet (vas.) Teemu Turunen, Jarkko Tiihonen, Jussi Pöllänen, Ville Varjoranta ja Petri Remsu luovuttivat helmikuussa talkootyönä toteutetun poikakalenterin tuoton 13 150 euroa Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lasten tehoosastolle. Lahjoituksen ottivat

vastaan lastentautien vastuualueen ylihoitaja Tarja HeinoTolonen ja ylilääkäri AnnaLeena Kuusela. – Luovutustilaisuudessa keskusteltiin, mihin raha käytettäisiin. Kuulimme, että osastolla on ollut puutetta määrärahoista hankkia pikku potilaiden viihty-

vyyttä lisääviä ja siten paranemista edistäviä tarvikkeita. Niinpä päätettiin, että lahjoituksella hankitaan muun muassa kannettavia tietokoneita, pelikoneita, pelejä ja leluja. Lahjoituksemme otettiin vastaan runsain kiitoksin, kertoo Petri Remsu. KRISTIINA KARILA

Suomen ensimmäinen vedenalainen kokous pidettiin Helsingin uimastadionilla vuonna 1958. Asialla oli sukellusseura Urheilusukeltajat ry. 7


KUVAT LEIF ÅSTRÖM

RANNAT PUHTAIKSI – AWARE 18.9. Pulloja, tölkkejä, lasia, polkupyöriä, ostoskärryjä, muovipusseja… Muun muassa näitä ja vaikka mitä muuta ihmisen välinpitämättömyyden merkkejä löytyy rantavesistä, kun sukeltajat käyvät puhdistamaan niitä. – Roskat eivät häviä minnekään, kun ne heitetään mereen, järveen tai muuhun vesistöön, vaan niistä voi koitua suurtakin haittaa ympäristölle. AWARE rantojensiivouspäivänä sukeltajat ympäri maailman tempaisevat keräämällä roskia pinnan alta ja rannoilta kiinnittäen näin suuren yleisön huomion vesiemme roskaantumiseen, kertoo Immi Wallin, PADI:n aluejohtaja. Vuoden 2009 rantojenpuhdistuspäivänä rekisteröitiin 879 tapahtumaa, joihin osallistui 11 000 sukeltajaa 92 eri maassa. Roskia kerättiin 222 215 kg. Suomessa rekisteröityjä tapahtumia järjestettiin kolme ja niissä kerättiin yhteensä 3022 eri roskaa. Rekisteröityjen tapahtumien lisäksi sukelluskeskukset ja -kerhot järjestivät lukuisia muita rantojenpuhdistustapahtumia. – Olisi erittäin tärkeää, että tapahtumat rekisteröitäisiin, jotta kaikki tieto kerätyistä roskista tulisi mukaan kansainväliseen tietokantaan. Tietokannan tiedot päätyvät vuosittain Marine Debris Index -julkaisuun, jota käytetään muun muassa vesistönsuojelualoitteissa eri maissa. Lisäksi AWARE rantojenpuhdistustapahtumat ovat aina saavuttaneet median huomion järjestäjien aktiivisen tiedottamisen ansiosta. Tapahtumat herättävät keskustelua vesistöjemme roskaantumisesta ja muistuttavat suurta yleisöä vesistöjen suojelun tärkeydestä, sanoo Wallin. SEURAT MUKAAN

Suomessa sukellusseurat ovat jo pitkään puhdistaneet uimarantoja yhteistyössä kuntien ja kaupunkien kanssa. AWARE rantojenpuhdistuspäivään osallistuminen on hyvä tapa jatkaa sukeltajien perinnettä olla mukana hoivaamassa omaa harrastusympäristöään. Tänä vuonna kansainvälinen tapahtumapäivä on 18.9., mutta rantojenpuhdistuspäivän voi järjestää koska tahansa. 8 S U K E LTA J A

Viime vuonna suomalaiset sukeltajat keräsivät rantojenpuhdistuspäivänä 3 022 roskaa. Koko maailmassa roskia kertyi 11 000 sukeltajan voimin 92 maasta yhteensä 222 215 kg. Sukellusseura voi lähteä mukaan ilmoittautumalla tapahtuman järjestäjäksi Project AWAREn sivuilla osoitteessa www.projectaware.org. Project AWARE lähettää järjestäjälle roskien koontilomakkeita, diplomit kaikille osallistujille, ohjeet tapahtuman järjestämiseen, mallin lehdistötiedotetta varten ja muuta tärkeää. – Toivon, että kaikki sukellusseurat ja sukelluskeskukset ilmoittautuisivat järjestäjiksi ja näin saataisiin myös Suomi paremmin edustetuksi kansainvälisessä tapahtumassa, Wallin kannustaa. KRISTIINA KARILA

Miksi merestä löytyy polkupyöriä, renkaita, romua ja rullakoita?

MIKÄ ON PROJECT AWARE? • Alkoi vuonna 1989 PADI:n yksittäisenä projektina. • Tavoitteena kouluttaa sukelluskouluttajat vesiympäristönsuojelun lähettiläiksi ja kasvattaa näin kaikista sukeltajista ympäristötietoisia. • Vuonna 1992 perustettiin säätiö Project AWARE Foundation, joka ryhtyi koordinoimaan rantojenpuhdistustempauksia.

• Säätiön toimintamuotoja: vedenalaiset siivoukset ja vesistöjen roskaantumisen ehkäisy, koralliriuttojen suojelu, seuranta ja datan keräys, oikean tiedon levittäminen haista, niiden suojelu ja raportointi, yritysten käytäntöihin vaikuttaminen ja merien suojeluun liittyvät toimet, ympäristökoulutus sukeltajille ja sivistysohjelmat lapsille.

Lisätietoja www.projectaware.org – Protect – Marine Debris


WWW.SUKELTAJA.FI

UUTTA KUUTEILLE – KURKISTUS AHDIN ARKKUUN Kuuttiohjaajan starttipaketti on Sukeltajaliiton uusi tukimateriaali kuuttiohjaajille. Se sisältää kymmenen itsenäistä toimintatuokiota, jotka muodostuvat ohjaajan muistiinpanoista, allaskorteista sekä kuvista. Ohjauskerroilla seikkaillaan esimerkiksi Ahdin valtakunnassa, Posteljooni Partamonnin matkassa ja vuodenaikojen maailmassa. Materiaali on suunniteltu lapsilähtöiseksi, ja se noudattaa perhesukellustoiminnan periaatteita ja varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksia. Materiaali on suunnattu aloitteleville kuuttiohjaajille, mutta siitä saa ideoita myös kokeneempi ohjaaja tai kuka tahansa varhaiskasvatuksen parissa työskentelevä.

Kuuttiohjaajan starttipaketti toteutettiin sosionomin opintoihin liittyvänä opinnäytetyönä Metropolia Ammattikorkeakoululle. Materiaalia työstettiin noin vuoden verran etsimällä ja kirjoittamalla teoriaa, ideoimalla mitä mielikuvituksellisimpia seikkailuja vedessä ja testaamalla tuokioita käytännössä. Opinnäytetyö palkittiin kiitettävin

arvosanoin marraskuussa 2008. Onnistuneen prosessin takana on tiivis yhteistyö koulun, Sukeltajaliiton sekä seuratason välillä. – Opiskelijan näkökulmasta opinnäytetyö yhteistyössä järjestön kanssa tarjosi haastavan, mutta luovan tavan tuoda esille koulussa hankittua ammattitaitoa liikunnan ohjaamisesta ja perheen hyvinvoinnin tukemisesta. Yhteistyö vaatii paljon molemmilta osapuo-

lilta, sanovat Jenni Kataja ja Susanna Laine. Aikataulujen ja tapaamisten järjestäminen, palautteen antaminen puolin ja toisin sekä yhteisen ”tuotteen” luominen, joka palvelee molempia osapuolia, ei aina ollut helppoa. – Jatkuva tuki, kannustus ja palaute, joita saimme yhteistyökumppanilta läpi koko prosessin, oli ratkaisevaa työmme onnistumisessa. Meidän osaltamme kaikki sujui ongelmitta, ja siitä suuri kiitos Sukeltajaliitolle ja muille yhteistyökumppaneillemme. JENNI KATAJA & SUSANNA LAINE

Haluaisitko sinä kurkistaa Ahdin arkkuun? Materiaalia voi tilata Sukeltajan verkkokaupasta hintaan 75 euroa.

6HXUDNRUWWL NIMI

Finnairin Sukeltajat ry

PAIKKAKUNTA

Vantaa

JÄSENIÄ

100

ALUS

Bombair 550

YHTEYS

www.finnairinsukeltajat.net

Finnairin Sukeltajat on perustettu 1973. Koulutamme vuodessa vähintään yhden P1-kurssin. Lisäksi P2-, P3- ja nitroksikoulutusta järjestetään tarpeen mukaan. Toimintamme tapahtuu pääasiassa Suomenlahden ja Saaristomeren alueella. Kesäisin järjestetään viikkosukelluksia Helsingin edustalla toukokuusta elokuun loppuun. Vuoden aikana järjestämme 5–7 leiriä, usein Tammisaari–Hanko-linjalla. Osa kerholaisista käy ahkerasti myös sukellusreissuilla ulkomailla. Pyrimme tarjoamaan kaiken tasoisille sukeltajille miellyttäviä kokemuksia sukelluksen KIRJA parissa. Teemme myös paljon yhteistyötä muiden kerhojen kanssa. JOUKO RIIKONEN, PUHEENJOHTAJA

9


TOM BLOMBERG

M/S GÄVLELLE HALUAA UUDESTAAN Ruotsalainen merentutkimusalus m/s Gävle upposi myrskyssä 10.1.1975 Ahvenanmaalle Södra Sankor -matalikon lähelle. Tuolloin virallisten lähteiden mukaan alus painui 70– 75 metrin syvyyteen. Olin juuri edellisenä syksynä aloittanut sukelluskurssin, ja harmittelin kurssitovereideni kanssa sitä, että hylky oli syvemmällä kuin ”paineilmaraja” eli 60 metriä. Märketin majakan majakkamestari tiesi kuitenkin kertoa, että syvyys oli sumutusta, jolla merenkulkulaitos pyrki saamaan aikaa arvokkaan varustuksen pelastamiseen ennen kuin hylynryöstäjät ehtisivät paikalle. Hänen mukaansa hylky oli täysin sukellettavissa 30 metrin syvyydessä. Gävle on tällä hetkellä yk10 S U K E LTA J A

sityisomistuksessa, ja omistajat järjestävät retkiä hylylle. Sukellusreissun onnistuminen riippuu paljon säästä. Vaikka sää olisikin suhteellisen hyvä, voi merenkäynti olla voimakasta. Varusteet on syytä laittaa päälle ja valmiiksi jo hylylle ajon aikana, jotta kohteella pääsee mahdollisimman nopeasti veteen ja säästyy merisairaudelta. Nousuköysi on kiinnitetty suunnilleen hylyn puoliväliin. Sitä on syytä käyttää, sillä paikalla saattaa olla virtausta. Tästä on etuakin: näkyvyys hylyllä voi olla hyvinkin yli 20 metriä. Hylky on kallistunut noin 40 astetta vasemmalle kyljelleen. Keula on noin 30 metrissä. Sukellus kannattaa aloittaa seuraamalla perästä katsottu-

na oikeaa reelinkiä alas keulaan ja siitä köliä pitkin potkurille, joka on painautunut kiviseen pohjaan noin 22 metrissä. Siitä voi sukeltaa kannelle, ja omistajan luvalla asianmukaisesti kouluttautuneena ja varustautuneena myös hyttiin sisään, jossa voi koeistua kuljettajan tuolin sekä tutkia kompassin ja kojetaulun. Pöllyttämisestä ei tarvitse murehtia, sillä virtausten ansiosta näkyvyys pysyy yleensä hyvänä. Tavallisesti ikävä dekoaika nousuköydellä tuntuu lentävän, kun sulattelee vaikutelmiaan Gävleltä, hyvää näkyvyyttä ja valoisuutta. Paluumatkalla varusteita riisuessa tulee tunne: tänne haluan tulla uudestaan! BORIS LUNDBERG lähde: www.hylyt.net

VALOISA TUTKIMUSALUS Sijainti: Ahvenanmaalla, Märketin kaakkoispuolella Södra Sankor -matalikon lähellä Koordinaatit: N60°14,7129’ E019°11,2100’ Pituus: 52 metriä Asento: perästä katsoen vasemmalla kyljellään noin 40° Syvyys: 22–30 metriä Näkyvyys: yleensä erinomainen, jopa 20 m Muuta: yksityisomistuksessa, joten Ahvenanmaan lainsäädännön mukaan sukeltamiseen tarvitaan omistajan lupa


WWW.SUKELTAJA.FI KUVAT KRISTIINA KARILA

Myös Sukeltajakilta muisti 50-vuotispäiväänsä juhlivaa toiminnanjohtaja Sari Nuotiota.

Kari Lainiolle ja Jorma Onjukalle myönnettiin CMAS P4-sukelluskortit tunnustuksena pitkäaikaisesta työstään Liiton hallituksessa ja valiokunnissa.

KEVÄTKOKOUSSEMINAARISSA VEROTUSASIAA Onko sukellusseuran järjestämä vauvauinti elinkeinotoimintaa? Voiko talkooporukalle antaa kiitoksena vapautuksen leirimaksuista? Saako seuran sukellusreissuille ottaa maksusta ulkopuolisia mukaan? Timo Korsumäki Hämeen liikunta ja urheilu ry:stä kävi seminaarissa läpi seuratoiminnan periaatteita verotuksen näkökulmasta esimerkkien avulla. Sukellusseuran verovapaus perustuu yleishyödyllisyyteen. Seura toimii yleiseksi hyväksi eikä tuota taloudellista etua seuran jäsenille. Nykyään seurojen toiminta saattaa olla hyvinkin monipuolista. Timo Korsumäen mukaan se, milloin seuratoiminta muuttuu veronalaiseksi elinkeinotoiminnaksi, on hyvin tulkinnanvaraista ja tapauskohtaista. Hän myös arvelee verotarkastusten lisääntyvän tulevaisuudessa, mutta kehottaa suhtautumaan niihin rauhallisesti. Kun asiat ja asiakirjat ovat kunnossa, ei tarkastuksesta tarvitse olla huolissaan. Sari Häkkinen Etelä-Suomen liikunta ja urheilu ry:stä esitteli aluejärjestön toimintaa ja palveluja seuroille. Kevätkokouksessa hyväksyttiin Liiton viime vuoden vuosikertomus ja tilinpäätös. Jäsenmaksut vuodelle 2011 vahvistettiin.

KIIKARISSA UUSIA TOIMIJOITA

Kokouksessa valittiin ehdollepanotoimikunta, jonka tehtävänä on etsiä jäsenistön joukosta sopivia ehdokkaita syksyn hallitusvaaleihin. Syyskokouksessa tullaan valitsemaan Sukeltajaliiton puheenjohtaja seuraavalle kaksivuotiskaudelle, sekä jäseniä Liiton hallitukseen erovuoroisten tilalle. TUNNUSTUSTA PITKÄAIKAISILLE AKTIIVEILLE

Kevätkokouksessa jaettiin tunnustuksia työstä sukelluksen hyväksi. Räpyläuintivaliokunnan puheenjohtajalle Kalevi Turkalle jaettiin Suomen Olympiakomitean hakuun julistama Alfred Kordelinin säätiön stipendi tunnustuksena pitkäaikaisesta työstä nuorten sukellusurheilun hyväksi. Kokous kutsui Liiton kunniajäseneksi Sukeltajaliiton pitkäaikaisen entisen puheenjohtajan Jouko Laitisen. Toiminnanjohtaja Sari Nuotio palkittiin Liiton pronssisella ansiomerkillä työstään sukelluksen hyväksi. Kari Lainiolle ja Jorma Onjukalle jaettiin CMAS P4-sukelluskortit tunnustuksena pitkäaikaisesta työstään Liiton hallituksessa ja valiokunnissa. KRISTIINA KARILA

JÄSENMAKSUT 2011 Sukeltajaliiton jäsenseurojen jäseniä koskevat jäsenmaksut vuonna 2011: • Aikuiset 24 € (1996 tai sitä ennen syntyneet) • Norpat 12 € (1997–2004 syntyneet) • Kuutit 0 € (2005 tai sen jälkeen syntyneet) • Rinnakkaisjäsenet 0 € (rinnakkaisjäsen maksaa Liiton jäsenmaksun vain yhden seuran kautta ja voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa) Muut: • Henkilöjäsen 70 € • Tukijäsen 1 000 € • Yhteisöjäsen 250 €

EHDOLLEPANOTOIMIKUNNAN JÄSENET OVAT:

• puheenjohtaja Veli-Matti Korppi-Tommola, Tuusula veli-matti.korppi-tommola@sukeltaja.fi, puh. 050 584 0156 • Jouko Laitinen, Tampere jouko.laitinen@sukeltaja.fi, puh. 050 67 610 • Jyrki Sariola, Tuusula jyrki.sariola@sukeltaja.fi, puh. 0400 310 512 • Oili Ruokamo, Rovaniemi oili.ruokamo@sukeltaja.fi, puh. 040 596 5031 • Risto Sajaniemi, Espoo risto.sajaniemi@sukeltaja.fi, puh. 0400 448 218 • Peter Suurla, Helsinki peter.suurla@sukeltaja.fi, puh. 040 758 9091

11


MIKKO NOUSIAINEN

Kinisselkä on veden täyttämä rotko, jossa on syvyytttä yli 70 metriä. ANTERO JOKI

KINISSELKÄ – PÄIJÄNTEEN AARRE VAPAASUKELTAJILLE Kinisselkä, Päijänteen eteläisin selkä, on suojassa Salonsaaren takana, ja vain kaksi kapeaa salmea yhdistää sen muuhun Päijänteeseen. Toisen salmen yli kulkee matala maantiesilta Salonsaareen. Pienellä veneellä vielä mahtuu hyvin sillan alta, mutta suurempien on käytettävä pohjoista, kapeaa ja mutkittelevaa reittiä. Kinisselälle pääsee helposti pienellä moottoriveneellä, kun laskee sen vesille Vääksyn kanavasta muutaman kilometrin itään päin sijaitsevasta Kuotaan venesatamasta. Sieltä löytyy luiska veneelle ja pysäköintitilaa trailerille. Matkaa Kuotaasta Kinisselälle tulee noin seitsemän kilometriä suojaisaa Salonsaaren ja mantereen välistä salmea pitkin. Mikäli venettä ei ole käytettävissä, pääsee myös rannasta sukeltamaan.

12 S U K E LTA J A

Tosin silloin saa varautua kantamaan tavaroita mäkeä alas ja takaisin. Olemme jo vuosia saaneet käyttää erästä mökkilaituria silloin, kun mökillä ei ole ketään. Samaa laituria hyödyntävät myös useat laitesukeltajat. Vanhan isännän aikoihin korjasimmekin kolmen sukellusseuran voimin jäiden murjoman laiturin aivan uusiksi. Kauniilla säällä voi laiturilla nauttia upeasta ilta-auringon paisteesta treenin päätteeksi. Kinisselkä on veden täyttämä rotko. Rannat putoavat jyrkästi molemmin puolin niin veden pinnan yläpuolella kuin sen allakin, ja keskeltä löytyy yli 70 metriä vettä laajalta alueelta. Uudessa kaiutetussa merikortissa maksimiksi on laitettu 77 metriä, ja se sieltä löytyykin varmasti. Turvallisesti voi siis sukeltaa ainakin 65 met-

riin. Useimmalle vapaasukeltajalle nämä treenisyvyydet kyllä riittävätkin. Suomen ennätyksiin paikka on liian matala ja vesi liian kylmää. Näkyvyys Etelä-Päijänteellä on hyvällä kelillä yli kymmenen metriä. Keväällä veteen laskeutuva siitepöly samentaa pintaveden kuitenkin niin, että usein näkyvyyttä on vain jokunen metri. Pohjalla on toki kirkkaampaa, mutta aivan pimeää 30 metrin alapuolella. Maskissa oleva pieni valo riittää kuitenkin hyvin köyden näkemiseen. Pohjalevyllä oleva valaisin antaa kutsuvaa valoaan jo noin 15 metriä aiemmin. Kinisselkä on pinta-alaltaan sen verran pieni, ettei aallokko pääse juuri kos-

kaan nousemaan kovin suureksi. Se onkin olosuhteiltaan erittäin hyvä vapaasukellukseen, ja ehkä paras paikka syvyyden harjoitteluun koko Etelä-Suomessa. Viereisessä Salonsaaressa on lomakylä, josta löytyvät niin majoitus- kuin saunapalvelutkin viikonloppuleirejä ja kilpailuja ajatellen. Kinisselkä onkin ainoa paikka Suomessa, missä on järjestetty syvyyssukelluksen SM-kilpailuja. ANTERO JOKI


WWW.SUKELTAJA.FI

SUKELLUSKUVAA MAAILMANNÄYTTELYSSÄ Shanghain maailmannäyttelyssä 2010 Suomi esittelee hieman erikoisempiakin luontoelämyksiä. Videoseinällä pyörivään kuvaesitykseen etsittiin jääsukelluskuvaa, ja nyt Jaakko Ala-Hiiron upea tunnelmakuva on ympäri maailmaa tulevien näyttelyvieraiden nähtävillä. – Olin päättämässä sukellustani, mutta halusin sitä ennen ikuistaa kaverini ”tyhjän päällä” leijailemassa. Kuvaaminen vallitsevassa valossa onnistui aurinkoisen päivän, loistavan näkyvyyden ja johuen lumikerroksen ansiosta. KRISTIINA KARILA

AVOVEDET EILATISSA? Suomalaisen kouluttajan tai seuran on nyt mahdollista viedä oppilaansa Eilatiin sukelluskurssille. Suomalaisen sukelluksen puolestapuhuja Osku Puukila on ollut mukana neuvottelemassa Israelin opetus- ja urheiluministeriön kanssa sopimusta, jonka mukaan suomalainen kouluttaja saa kouluttaa

oppilaansa Eilatissa. Kiinnostus kurssin avovesiosuuden järjestämiseen ulkomailla lämpimissä ja kirkkaissa vesissä on lisääntynyt. Kursseja on järjestetty jonkin verran muun muassa Egyptissä. Lisätiedot oskupuukilaredsea@hotmail.com KRISTIINA KARILA

Maailmannäyttelyyn odotetaan jopa 80 miljoonaa kävijää..

ZZZIXQGLYHIL

NHVlQ WDUMRXNVHW QHWWLNDXSDVWD

$MDQNRKWDLVWD —‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹–‘–‘‹‹•–‘ ‘ƒ˜‘‹ƒ͙Ǥ͞ǤȂ͙͛Ǥ͠Ǥ ƒƒƒ–ƒ‹•–ƒ’‡”Œƒ–ƒ‹Š‹ Ž‘͡Ȃ͙͝Ǥ‘‹‹•–‘‘ •—ŽŒ‡––—ƒ͝ǤȂ͚͝Ǥ͟Ǥ

+\Yll Vll VXNHOOXVNH NDLNLOOH

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436 Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14


KASVI MARI PIHLAJAKUHNA

KOLUMNI maa olisi saatava. Pelitilanne on kuitenkin pelattava loppuun. Allasaika loppuu ja saa hengittää. Olo on mitä mainioin! Ja pääsee tutkimaan, onko saanut uusia mustelmia iholle – välillä mustelmia vertaillaan ja jopa keräillään.

OONA TUURI Kouvolan Vesikot

UPPOPALLO EI OLE VAIN MIEHILLE! Marssin hallille – olen taas tullut miesten maailmaan. Olen vähemmistönä harjoituksissa, sillä suurin osa pelikavereistani on miehiä. Altaan reunalla käy mahdoton höpötys: välillä jutellaan ihan aiheesta ja hyvin usein vähän aiheen vierestä, mutta siihen on jo totuttu. Tyttömäinen tyttö on jäänyt uimahallien ovien ulkopuolelle, koska kynnet on leikattu niin lyhyiksi, ettei niillä vahingossakaan voi raapaista ketään. Myös tyttömäiset suputtelut ja selän takana höpöttelyt on jätetty ulos. Täällä keskustellaan asiat selviksi, eikä mistään asioista tarvitse suputella. Harjoitukset alkavat ja otan ohjat käsiini. Laitan kaikki miehet riviin ja ohjattu alkulämmittely alkaa. Sieltä täältä kuuluu, ettei jaksaisi enää sukeltaa, mutta vielä on monta sukellusta jäljellä. On siis vain otettava kovempi kuri, jotta saadaan kaikki lihakset lämpimiksi. Altaassa harjoitellessa jokaisesta iskusta ja osumasta on vain saatava lisää potkua ja näytettävä, kuinka pallo otetaan pois kaapin kokoiselta mieheltä. Harjoitukset lähestyvät loppuaan ja jokainen sukellus tuntuu jo pahalta. Silti pitää vaan jaksaa olla hetki pohjassa, vaikka pallea yrittääkin kertoa, että il14 S U K E LTA J A

Monta kertaa tulee mietittyä, miksi harrastaa tällaista lajia, mutta aika nopeasti osaa kertoa syyt. Lajina uppopallo on hyvin kiinnostava, sillä se on erittäin nopeatempoinen peli. Ja harvinainen myös siksi, että pelissä vastustaja voi tulla sinua vastaan ihan mistäpäin vaan: ylhäältä, sivusta tai alhaalta. Kun puhuminen veden alla ei onnistu eikä voi huutaa ja ilmoittaa missä on, on vain opittava seuraamaan pelikavereitaan. Uppopallopiirit ovat hyvin pienet, joten peleissä näkee aina paljon tuttuja – se on mukavaa. Ensimmäisinä kertoina, kun uskaltaa hypätä miesten kanssa altaaseen pelaamaan, kaikki asiat ovat uusia. Ei voi ymmärtää eikä uskoa, kuinka oikeasti voisi pärjätä miehille. Hetken harjoittelun jälkeen huomaa kuitenkin, että pystyy pelaamaan myös miehiä vastaan. Lopulta se on vain kivaa, että on kova vastus ja saa antaa itsestään kaikkensa. On mahtavaa harrastaa harvinaisempaa lajia myös siksi, ettei se ole mikään massalaji, jota jokainen osaa pelata. Vaativuus on uppopallossa kiehtova asia. Pitää osata monia eri taitoja, joista yksi on tärkein: pitää osata uida ja sukeltaa ennen kuin pääsee edes vähän kiinni uppopallon pelaamiseen. Pitää olla nopea, voimakas ja pitää jaksaa pidättää hengitystä. Tärkeitä taitoja ovat myös pelinlukutaito ja pallonkäsittely. Kun tyttönä harrastaa tällaista miehistä lajia, pitää näyttää että pärjää. Altaassa ei olla prinsessoita – pelien ulkopuolella voi ollakin ehkä pieni sellainen!

AHVENVITA

Potamogeton perfoliatus Ahvenvita on yleinen, koko Suomessa esiintyvä monivuotinen uposkasvi, johon varmaan jokainen sukeltaja on joskus törmännyt tai pikemminkin uinut. Eniten sitä on sisävesissä, järvissä ja joissa, mutta sitä tavataan myös Itämeren murtovedessä. Ahvenvita sietää melko sameaakin vettä ja voi kasvaa myös melko syvässä, jopa viidessä metrissä. Tämän vuoksi sitä ei aina rannalta huomaakaan. Ahvenvidan lehdet kasvavat suoraan varresta ja ovat väriskaalaltaan vihreästä ruskeaan. Lehdet ovat ruodittomia, muodoltaan puikeita ja poimuisia ja yleensä 2–7 senttimetriä leveitä. Jos lehteä katsoo tarkkaan läheltä, mieluiten suurennuslasilla, voi nähdä miten pienet hampaat reunustavat lehteä. Varsi voi olla jopa 2,5 metrin pituinen ja se heiluu vedessä aaltojen mukana. Varressa on ilmatiehyitä, jotka keventävät vartta, jolloin se pysyy pystyssä. Varsi on usein yläosasta runsashaarainen. Mikäli ahvenvitapöheikön läpi sukeltaa, varret katkeilevat melko helposti ja päätyvät koristamaan sukeltajaa. Valitettavasti ahvenvita lakastuu nopeasti, kun se nostetaan vedestä, koska lehdet ovat kovin ohuet ja läpikuultavat. Ahvenvita kukkii loppukesästä ja vaikka lehdet ovat upoksissa, kukkii kukka vedenpinnan yläpuolella. Kukka on 2–3 senttimetrin pituinen tähkä, joka kurottaa vedenpinnalta 4–6 senttimetrin pituisella vartta ohuemmalla tähkäperällä. Kukat ovat kaksineuvoisia. Ahvenvidalla on vain pienet juuret, joilla se ottaa ravinteita pohjasta. Lisäksi se ottaa ravinteita suoraan lehtien läpi. Ahvenvita voi kasvaa kaikenlaisilla pohjilla. Ahvenvitakasvustot ovat tärkeitä suoja- ja syönnöspaikkoja kaloille, ja kun edustavan pöheikön löytää, kannattaa siihen ehkä jäädä hetkeksi ihmettelemään elämää. MARI PIHLAJA-KUHNA


WWW.SUKELTAJA.FI Kaasuputken asennustyö aiheuttaa joitain rajoituksia sukeltamiselle, mutta kun työ on ohi pitäisi rajoitusten poistua.

NORD STEAM/KLAUS VON MANDELSLOH

KAASUPUTKI TULEE – SAAKO SUKELTAA? Suomi myönsi helmikuussa kaasuyhtiö Nord Stream AG:lle luvan kaasuputken rakentamiseen Suomen talousalueelle. Putki tulee kulkemaan Itämeren pohjassa Venäjältä Saksaan 375 kilometrin matkalla Suomen vesillä. Työ aloitetaan tänä vuonna ja on suunniteltu valmistuvaksi 2012. Ennen luvan myöntämistä tehtiin ympäristövaikutusten arviointi, josta käy ilmi, että kaasuputken reitillä ja sen läheisyydessä on useita tunnistamattomia tai tunnistettuja hylkyjä kuten esimerkiksi sukelluskohteena tuttu Rusalka. Ympäristöneuvos Tapio Kovanen luvan myöntäneestä EteläSuomen aluehallintovirastosta kertoo, että sukeltamiseen alueella tulee rajoituksia rakennustöiden aikana. Kaasuputken tieltä tullaan muun muassa raivaamaan sotatarvikkeita. – Lupapäätöksessä on määrätty, ettei kahden kilometrin säteellä saa olla aluksia tai pienveneitä, kun sotatarvike räjäytetään. Suurin lupapäätöksessä määrätty turvallisuusvyöhykkeen säde on kolme kilometriä. Lisäksi räjäytyskohteen ympärillä vesi on samentunutta, Kovanen sanoo. Rajoituksia aiheuttaa myös kaasuputken tukena käytettävän kiviaineksen laskeminen kohteeseen laivoista tai proomuista. – Kasausta tehdään ennen itse kaasuputken asentamista ja

putken asentamisen jälkeen, jolloin työkohteen lähellä ei voi sukeltaa. Lisäksi vesi on työkohteessa pohjan laadusta riippuen samentunutta. Samentuminen ulottuu pohjalla noin kilometrin säteelle. Suomenlahdella käytetään putken asennuksessa laivaa, joka ei käytä työssä ankkureita, vaan pysyy paikallaan potkureiden avulla. Turva-alueen säde laivan ympärillä on arvioitu olevan kilometri, joten työkohteen lähellä ei voi sukeltaa. Tapio Kovanen kertoo, että rajoituksista saa tietoa Rajavartiolaitokselta ja Liikenneviraston meriosastolta. – Lisäksi Nord Stream AG on ilmoittanut tiedottavansa asiasta. Putken rakentaja valvoo työn aikana tilannetta työkohteen lähialueella. Hylyistä voi tiedustella myös museovirastolta. Lupapäätöksessä on määrätty eräitä hylkyjä tarkistettaviksi työn jälkeen ja tiedot toimitettaviksi museovirastolle. Kun putki on asennettu, ei käsitykseni mukaan mitään rajoituksia sukeltamiselle tule, Tapio Kovanen toteaa. Rajavartiolaitoksen tiedotteen mukaan Rajavartiolaitos tiedottaa räjäytystöistä antamalla viranomaistiedotteita. Viranomaistiedotteet luetaan YLE radio Suomessa ja maakuntaradioissa niiden lähetysaikoina. Lisäksi tiedotteet löytyvät teksti-tv:n sivulta 866. KRISTIINA KARILA 15


Borneossa matkustaminen on turvallista ja helppoa.

BORNEO – LUONTOKOHDE VAILLA VERTAA Borneo sijaitsee lähes päiväntasaajalla, ja sen itärannikot kuuluvat Tyynenmeren korallikolmioon, johon suuri osa maapallon trooppisesta koralliriuttalajistosta on keskittynyt. Vesi pysyy ympäri vuoden 30 asteen tietämillä. Sadekausi kestää marraskuusta helmikuun loppuun, jolloin säät voivat olla vaihtelevampia, mutta sukellus on loistavaa ympäri vuoden. Borneon Malesian parhaita sukelluskohteita ovat maailman ehdottomaan eliittiin kuuluva Sipadanin saari ja sen lähistöllä sijaitsevat kaksi muu-

16 S U K E LTA J A

ta saarta, Mabul ja Kapalai sekä Lankayanin, Labuanin ja Layang-Layangin saaret. Näihin kohteisiin voi helposti tehdä puhtaan sukellusmatkan. Jos haluaa sukeltaa vain yhtenä lomapäivänä, on Kota Kinabalun edustalla upea Tunku Abdul Rahmanin kansallispuisto, jossa voi helposti käydä sukeltamassa vaikka vain päiväseltään. Borneossa matkustaminen on helppoa, maa on turvallinen ja suhteellisen edullinen – ei kuitenkaan verrattavissa muuhun Kaakkois-Aasiaan. Borneo antaa vaativammallekin mat-

kailijalle enemmän, palvelu on ystävällistä ja luontoelämykset täysin vertaansa vailla. Sipadan on yksi niitä harvoja sukelluskohteita koko maailmassa, jossa riutta- ja avomeren kalat sekä kilpikonnat kohtaavat saman koralliriutan reunalla. Sekä suurta että pientä merenelävää löytyy, ja yleensä oppaiden paikallistuntemus on hyvä. Borneossa ei juuri harrasteta live-aboardeja, koska sukelluskohteet ovat muutenkin helposti saavutettavissa. Mabulin ja Kapain tyyppiset resortsaaret ovat kalliimpi vaihtoeh-

to, mutta sukeltamaan pääsee heti kotiriutalta. Sipadanin sukellus hoidetaan nykyään joko Sempornan pikkukaupungista tai muista lähisaarista käsin, koska Sipadanilla ei enää saa asua ympäristön ylikuormituksen vuoksi. Halpa ratkaisu on asua hostellissa Sempornassa ja käydä joka päivä sukeltamassa Sipadanilla 30–45 minuutin venematkan päässä. Sempornaan pääsee lentämällä Kota Kinabalusta Tawauhun ja ottamalla sitten bussin. Monet sukellusfirmat myös noutavat asiakkaansa Tawausta.


WWW.SUKELTAJA.FI

ESSI KESKINEN

Sipadanilla riutta- ja avomerikalat sekä kilpikonnat kohtaavat saman koralliriutan reunalla.

Borneosta löytyy tietysti muutakin mielenkiintoista kuin sukeltaminen. Sabahin osavaltiossa on helppoa matkustaa julkisilla ja upeita elämyksiä tuottavat Sepilokin orankikuntoutuskeskus, jossa voi käydä katsomassa orankien ruokintaa, Kinabalu-vuoren 4095 metriä korkean huipun valloittaminen, Kinabatanganin jokisuisto, joka on koko Kaakkois-Aasian parasta aluetta villieläinten bongai-

luun ja Kota Kinabalun upeat mereneläväravintolat. Borneon sukelluskohteet vaihtelevat helpoista jonkin verran vaativiin johtuen välillä kovistakin virtauksista. Sipadanilla sukeltaessa voi kuitenkin luottaa siihen, että joka sukelluksella näkee vähintään kilpikonnia ja haita – mistä muusta maailmankolkasta uskaltaa antaa samanlaisen lupauksen? ESSI KESKINEN


THAIMAA

Thaimaan

puutarha Thaimaan Phuket on jo pitkään ollut suomalaisten suosikkien joukossa niin loma- kuin sukelluskohteenakin. Tutusta löytyy yhä koettavaa. Plussaa on myös se, että palvelu pelaa. TEKSTI SUSANNA KALLAMA KUVAT KIMMO KALLAMA

18 S U K E LTA J A


SUKELSIN ENSIMMÄISEN kerran Phuketissa vuonna 2006. Ennen Phuketin lomaa takana oli vajaa viisikymmentä sukellusta ja Similanin sukellukset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tuolloin Similanin Elephant Head Rockilla tehty sukellus vahvoine virtoineen ja vauhdikkaine läpiuinteineen on edelleen ehdottomasti yksi parhaita sukelluskokemuksiani. Turismi ja sukeltaminen ovat viimeisten vuosien aikana kasvaneet Phuketissa jopa räjähdysmäisesti. Talven 2010 sukellusloman kynnyksellä minua kiinnostikin erityisesti, onko Phuket enää sukellusloman arvoinen. HUIMASTI ENEMMÄN

Jo matkalla lentokentältä Chalongiin totean, että paljon on muutamassa vuodessa muuttunut. Phuketiin on rakennettu huimasti uutta. Tiet on levennetty, uusia kauppakeskuksia noussut ja tienvarsimainosten perusteella lomakyläalueiden rakentaminen jatkuu. Sukelluskeskusten tukikohtanaan pitämässä Chalongin satamassakin uusia taloja on noussut, mutta liikenneympyrästä satamaan johtavan kadun varrella elämä on suht ennallaan. Sukelluskeskukset ja Sunee sauna ovat paikallaan. Thaimaalaisen saunan löylyt miellyttävät sukelluspäivän päätteeksi edelleen eniten suomalaisia. Joukossa näkyy toki thaimaalaisia, mutta vain muutama muu.

Yleinen mielipide veneellä tuntuu olevan, että isot kalat ovat palaamassa. Ennen tsunamia Phuketin lähikohteissakin nähtiin lähes päivittäin haita. Viime vuosina havainnot ovat harventuneet, mutta talvella 2009–2010 havaintoja on taas entistä enemmän. Jatko näyttää, onko paluu pysyvää. KORVAT TÄYNNÄ KALAA

Lähdemme neljän päivän sukellussafarille illalla Thap Lamun satamasta. Kohteina ovat Similan, Koh Bon, Tachai-saaret sekä kuuluisa Richelieu Rock. Mukana on 11 sukeltajaa. Jokaisella ryhmällä on oma opas. Meidän oppaamme on First Buddy Divers -sukelluskeskuksen Pekka Hartikainen. Sukelluspäivään mahtuu kolme–neljä sukellusta. Ensimmäisenä sukelluspäivänä teemme neljä sukellusta Similanilla. East of Eden on minulle tuttu kohde jo edelliseltä vierailulta. Ruan Gluay-Mai -korallihuippu on yhä täynnä lasikaloja ja pehmeitä värikkäitä kaloja. Puhdistajakalat ovat ilmeisesti tottuneet sukeltajavieraisiin ja tulevat entistä innokkaammin nakuttamaan korviin.

Koralliin piiloutuva ghost pipefish tuo erehdyttävästi mieleen hattivatit.

SUKELTAJIEN CHALONG

Aloitamme sukellusloman päiväretkellä Phi Phille. Tarkoituksena on lähinnä testata kamat ja painot ennen sukellussafaria. Chalong on aamulla kiireinen ja täynnä kuhinaa. Sukelluskeskukset ja matkanjärjestäjä tuovat asiakkaitaan satamaan, josta lähtee useita veneitä merelle. Osa veneistä on täynnä sukeltajia, osa aikoo viettää päivän snorklaten, osa suuntaa kalastamaan. Kun veneet noin kello kymmeneen mennessä ovat irronneet laiturista, uinahtaa kylä päiväksi ja herää kuhinaan jälleen myöhään iltapäivällä kun päiväretkeläiset palaavat. Asiakkaat kuljetetaan kiireesti takaisin hotelleihinsa ja illalla Chalongissa on taas rauhallista. Läsnä on oikeastaan vain omatoimimatkailijoita, sukelluskeskusten sesonkityöntekijöitä sekä reppumatkalaisia. OVATKO ISOT KALAT PALANNEET?

Päiväveneellä puheenaiheena ovat luonnollisesti päivän sukellusten odotukset. Veneen päällikkö kertoo, että sukelluskohteiksi on valittu Koh Bida Nok ja Maya Wall. Ensimmäisen sukelluksen nähtävyydeksi hän ennustaa leopardihaita ja toisen black tip -riuttahaita. Lupaukset pitävät. Koh Bida Nokilta bongaamme kolme leopardihaita ja Maya Wallilla kolme black tipiä. Joku sukeltajista kertoo nähneensä viisi haita.

Kuvateksti amnim voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

19


PALJON KUVATTAVAA VEDENALAINEN VALOKUVAUS on viime vuosina kasvattanut suosiotaan huimasti. Ainakin Tapana-aluksella oli kiinnitetty huomiota myös kameroiden ja varusteiden huoltoon. Niiden huuhtomista varten oli tarjolla oma tilava makeanvedenaltaansa ja henkilökunta osasi käsitellä kalustoa varovasti. Sukellussafarillamme oli mukana myös vedenalaisen luonnon kuvaamiseen erikoistuneen lehden valokuvaaja Hong

Kongista. Vedenalaisen luonnon kuvaus ei tosin vielä riittänyt aivan elättämään miestä, mutta antoi hyvän syyn sukeltaa eri puolilla maailmaa. Hän kertoi sukeltavansa Similanilla yleensä vähintään kerran vuodessa. Näkyvyydet ovat alueella viime vuosien aikana muuttuneet vaihtelevammiksi ja jonkin verran huonontuneet, mutta kuvattavaa löytyy silti joka vuosi. Alueen vedenalainen eliöstö on niin runsasta, että Similanilta voi sanoa löytyvän kaikkea mah-

Richelieu Rockin merihevonen poseerasi valokuvaajille ujosti.

Sukelluskuvauksen harrastajille Similanin safarilla riittää takuuvarmasti kuvattavaa.

20 S U K E LTA J A

dollista, haaste on vain löytää se kaikki. Sukellussafariveneemme omistaja oli myös aktiivinen kuvaaja. Hänestä oli iso apu kohteiden nähtävyyksien löytämisessä. Merihevosen, harlekiiniravun, ghost pipefishin tai sentin mittaisen tiger egg cowryn löytäminen on vaikkapa valtavalta Richelieu Rockilta puhdasta sattumaa ellei tiedä, mistä etsii. Oppaamme tiesi. Ryhmämme näki ja valokuvasi kaikki edellä mainitut samalla päivänä.


Donald Duck Bayn ankan pää on tuttu useimmille Similanin kävijöille. Lahdella on yleensä aina veneitä, koska saarella sijaitsee kansallispuistomaksut keräävä toimisto.

Safariveneen henkilökunta teki työtään iloisesti laullellen.

PHUKET SOPII MYÖS TEKNIIKKASUKELTAJALLE

KOH BON JA MANTAT

Toinen sukelluspäivä alkaa Christmas Point -kohteelta. Isot kivenjärkäleet tekevät vedenalaisesta maisemasta jylhän ja muodostavat useita mukavia läpiuinteja. Päivän sukellukset jatkuvat Koh Bonilla. Koh Bon on tunnettu mantojen puhdistusasema. Hyppäämme veteen odotukset korkealla. Vaikka dynamiittikalastuksesta Koh Bonilla on jo aikaa, näkyvät sen jäljet selvästi vieläkin. Tiheä, pienten värikkäiden kalojen päällystämä hirvensarvikorallimatto muuttuu veitsellä leikaten kasaksi kuollutta korallia, jonka päällä köllöttelee siellä täällä skorpionikala. Kiehtovia tosin nekin, hieman eri tavalla kauniita. Sukellusaikamme on jo melkein lopussa ja päätämme nousta dekoihin, ehkä hieman pettyneinä, koska mantoja ei näkynyt. Juuri silloin tumma varjo ui näkökenttäämme. Roikumme dekoissa niin pitkään kuin ilma riittää ja seuraamme kolmea paholaisrauskua. Ne uivat levollisesti ympyrää, eivätkä välitä uteliaista katselijoista. Näemme mantan samassa paikassa myös paluumatkalla. Ainakin tällä safarilla Koh Bon oli maineensa veroinen.

Phuketin lähistöltä sekä Similanilta löytyy myös useita tekniikkasukeltajille sopivia kohteita. – Phuket ei ehkä ole ehdoton ykköskohde tekniikkasukeltajille, mutta erinomainen vaihtoehto. Erityisesti suosittelen Phuketia tekniikkasukeltajille, jotka haluavat kokemusta tai koulutusta helpoissa olosuhteissa, sanoo Pro-Tech Dive Collegen sukelluskouluttaja Arndt Schmidt. Racha Noilla voi sukeltaa koralliriutalla aina 70– 75 metrin syvyyteen. Lisäksi noin parin tunnin venematkan päässä Phuketin Chalongin satamasta löytyy puolen kymmentä hylkyä, joiden syvyydet vaihtelevat 60 metristä vajaaseen 80 metriin. – Hylyille on yksittäisen

sukeltajan vaikeampi päästä, mutta muutaman sukeltajan porukoille sukellukset onnistuvat, sanoo Arndt Schmidt. Arndt Schmidtin oma suosikkikohde on Racha Noin Carmen Bay, jonka syvyys on 40–60 metriä. – Carmen Bayssa on minusta hieno ilmapiiri. Se on kuin isoista kivistä rakennettu pieni kaupunki, sanoo kolmen vuoden aikana yli 1 000 sukellusta Phuketissa tehnyt kouluttaja. Suomalainen FirstBuddy-sukelluskeskus palvelee kaikkia sukeltajia, mutta räätälöi sukelluspaketteja myös tekniikkasukeltajille. Omien varusteiden kuljettaminen ei ole välttämätöntä. Kaikki varusteet, myös rebreather -laitteen voi tarvittaessa vuokrata.

RIKAS RICHELIEU

Richelieu Rock on yksi Thaimaan kuuluisimmista sukelluskohteista. Yksinäinen korallihuippu on laskuveden aikaan noin metrin merenpinnan yläpuolella. Nousuveden aikaan se katoaa kokonaan näkyvistä. Hevosenkengän muotoinen korallihuippu putoaa hiekkapohjaan noin 35 metrin syvyyteen. Kohteella on usein virtauksia, joskus voimakkaitakin. Myös tällä kertaa virtaukset tekivät sukeltamisesta fyysisesti suhteellisen haastavaa.

www.firstbuddy.fi www.protechdivers.com

21


Richeliu Rockilla jokaisesta kiven kolosta ja korallin kätköistä löytyy elämää.

Hyvä ruoka ja loistava palvelu – sukellussafari on rento tapa sukeltaa. HINTANSA ARVOINEN Sukellussafarilla oli lisäksemme sukeltajia Hong Kongista, Thaimaasta, Venäjältä ja Itävallasta. Venekielenä toimi englanti.

M/S Tapana oli hyvä safarivene. Myös sää suosi safaria. 22 S U K E LTA J A

SUKELLUSSAFARI ON paras ratkaisu laiskalle sukeltajalle. Kun vene irrottautuu laiturista, voi unohtaa kaiken ja keskittyä vain sukeltamiseen. Thaimaassa ainakin kokemamme Tapanaliveaboard osoittautui hyvinkin hintansa arvoiseksi. Vene oli siisti. Sekä oleskelutilat, hytit että päiväkansi olivat toimivia, viihtyisiä ja tarpeeksi tilavia. Sisätiloissa oli ilmastointi, mikä takasi hyvät yöunet ja pakopaikan ihanalta kuumuudelta. WC:t toimivat ja suihkuissa riitti lämmintä vettä. Sukellussafarin hintaan kuului sukellusten lisäksi ateriat sekä kaikki alkoholittomat juomat. Ruoka oli hyvää ja sitä oli

riittävästi. Tarjonta oli myös vaihtelevaa, kalaa, kanaa, lihaa ja vihanneksia eri muodoissaan. Jokaisella aterialla oli useita vaihtoehtoja, eikä samaa ruokaa tarjottu kahdesti. Päivään kuulu aamiainen, lounas, välipala ja illallinen. Lisäksi mehuja, vettä, virvoitusjuomia ja teetä oli tarjolla jatkuvasti. Veneen tarjoilusta vastaava työntekijä oli jo pienoinen kuuluisuus. Hänelle oli kunniaasia, että vieraat viihtyivät. Mies painoi hetkessä mieleensä jokaisen sukeltajan mielijuomat. Kun palasit sukellukselta, oli lasi kylmää tai kuumaa juotavaa odottamassa. Ja palvelu tuli aina hymyn kera.


RUUHKAA KOHTEELLA

Kuvateksti amnim voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

Manta eli paholaisrausku on lumoava näky. Jokaisen mantan selkäväri on yksilöllinen.

SIMILAN – KOH BON – Tachai – Richelieu Rock -reitti on suosittu sukellussafari. Kohteilla ei ollut yksinäistä ja lähes poikkeuksetta paikalla oli myös ainakin yksi toinen venekunta. Toisaalta sukelluskohteilla on monta reittivaihtoehtoa ja kapteenimme ajoitti sukellusajat hienosti lomittain muiden ryhmien kanssa, joten pinnan alla ruuhka ei yleensä häirinnyt. Poikkeuksena ehkä Koh Bon. Sukelsimme siellä kahdesti. Toisella sukelluksella laskin paikallani pyörien noin 50 paholaisrauskua odottavaa sukeltajaa. Kun manta sitten ilmestyi näköpiiriin, kuului joka puolelta kolinaa ja sukeltajat lähtivät välittömäs-

ti uimaan upean ilmestyksen perään. Ainakin meidän oppaamme oli vielä brieffissä muistuttanut, että näin ei kannata toimia, vaan parasta pysyä vain paikoillaan ja ihailla. Luonnollisesti manta katosi saman tien. Onneksi suurin osa sukeltajista oli ilmeisesti aloittanut sukelluksen yhtä aikaa ja ennen meitä. Kun he olivat jo nousseet pintaan ja kohde rauhoittunut, manta palasi. Tällä kertaa puhdistusasemalle saapui selästä täysin musta yksilö, jonka siipien väli oli varmasti kolme metriä. Se kiersi leijaillen ympyräänsä ja antoi paikallaan pysyvien sukeltajien ihailla itseään kaikessa rauhassa. Upea näky!

Richelieu Rock on valokuvaajien suosikki. Sieltä löytyy yhtälailla pientä kuin suurtakin kuvattavaa. Tyypillistä on, että eurooppalaiset haluavat nähdä isoja kaloja, kun taas esimerkiksi japanilaiset sukeltajat ovat kiinnostuneempia pienistä eliöistä. Minulle sopivat molemmat ja Richelieu Rock on hieno sukelluskohde. Me sukelsimme kohteella kolme kertaa ja nähtävää jäi varmasti vielä seuraavallekin kerralle. Sukellusoppaan vinkin mukaisesti täällä kannattaa sukeltaa hitaasti ja tarkkailla ympärilleen rauhassa. LÄHIHYLYLLÄ ETANOITA

Sukellussafarin viimeinen sukelluskohde Boonsung Wreck yllättää. Noin 20 vuotta sitten uponnut ruoppaaja osoittautui oikeaksi etanatarhaksi. Leijonakaloja leijailee hylyn ympärillä rykelmissä jopa kymmeniä ja kauniit mureenat pistävät esiin vähän joka kolosta. Törmäsimme myös hylyn alla lojuvaan isoon rauskuun. Kohteeseen tehdään myös päiväretkiä Kao Lakista. LAISKAN SUKELTAJAN TAIVAS

Kokonaisuudessaan Similanin sukellussafari oli positiivinen kokemus. Yksinäistä luonnonrauhaa täältä ei tavoita, mutta rentouttavan sukellusloman kyllä. Sukellusliiketoiminta on kehittynyt Phuketissa niin pitkälle, että palveluja ja tarjontaa löytyy jokaiseen makuun. Asiat toimivat, eikä ylimääräistä säätämistä tarvita. Sukellussafarin ehdottomia etuja on sukeltamisen vaivattomuus. Hienoja ja miellyttäviä sukelluksia kertyy useita ilman vähäisintäkään kamojen roudausta. Safariveneemme henkilökunta oli mukavaa ja ammattitaitoista. He käsittelivät sukeltajien varusteita tottuneesti ja olivat aina valmiina auttamaan. Thaimaan etuja on myös sää. Pinnalla sukeltajaa hemmottelevat aurinkoinen pilvetön taivas ja sopivan leppeä tuuli.

Pinkki frogfish oli viihtynyt Similanin West of Edenissä jo pitkään.

Similanin East of Edenin puhdistajakalat olivat innokkaita.

23


JARROD JABLONSKI, FLORIDA, USA

JARROD JABLONSKI GLOBAL UNDERWATER EXPLORER TECHÜ 2010 -SEMINAARISSA LUENNOINUT JARROD JABLONSKI HALUAA AUTTAA SUKELTAMISESTA KIINNOSTUNEITA PÄÄSEMÄÄN LAJIIN SYVEMMIN SISÄLLE. TEKSTI ANRI KONTIO KUVA JARRODIN OMA ARKISTO

KUINKA SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Olin lapsena todella kiinnostunut vesiurheilulajeista ja uin kilpaa. Sukeltamaan opettelin 15-vuotiaana isäni kanssa. Heti ensihenkäyksestä veden alla tiesin, että sukeltaminen oli minun juttuni. OLET PERUSTANUT MAAILMAN VAATIVIMMAKSI SANOTUN SUKELLUSKOULUTUSJÄRJESTÖN. MIKSI?

Ironista kyllä, olen saanut ja menettänyt parhaimmat ystäväni sukeltamisen parissa. Kohtaan paljon sukeltajia, jotka tulevat lajin pariin, pettyvät, eivätkä koskaan pääse kokemaan tämän lajin viehätystä. He tuntevat olonsa epämukavaksi vedessä, eivätkä ehkä aina ole turvallisia sukelluskumppaneita. Haluan myös olla mukana elvyttämässä ja edistämässä kansainvälisiä eksploraatio- ja ympäristönsuojeluprojekteja, joita Jacques Cousteaukin aikanaan edisti. Näistä syistä innostuin perustamaan GUE:n – ja nimenomaan epäkaupallisena järjestönä. Haluamme vaikuttaa sukellusyhteisöön positiivisesti ja parantaa sukeltajakoulutuksen laatua siten, että sukeltaminen on turvallisempaa ja että mahdollisimman moni voi innostua ja kokea tämän lajin viehätyksen.

ONKO SINULLA VIELÄ TÄYTTYMÄTTÖMIÄ UNELMIA SUKELLUKSESSA? MIKÄ SEIKKAILU ON VIELÄ KOKEMATTA?

Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän on tavoitteita. Minulla on useita hyvin tarkkoja tavoitteita luolasukeltamisessa ja monta hylkyä, joille haluan vielä sukeltaa. On myös muutamia virkistyssukelluskohteita, joissa en ole vielä ehtinyt käymään. Tulevaisuuteni näen työssä GUE:n parissa sekä suojeluprojektiemme laajentamisessa edelleen. Toivon, että voin täyttää unelmiani vielä seuraavat 50 vuotta työskennellen ja sukeltaen aktiivisesti. TEET SYVIÄ, HAASTAVIA JA MAHDOLLISESTI RISKIALTTIITA SUKELLUKSIA JA MONI HALUAA SEURATA RÄPYLÖITÄSI. MITÄ AJATTELET TÄSTÄ?

OLET TEHNYT PALJON SUKELLUSKOULUTUKSEN, TUTKIMUKSEN JA YMPÄRISTÖN HYVÄKSI. MITKÄ OVAT SEURAAVAT HAASTEESI NÄILLÄ ALUEILLA?

Olen imarreltu, että ihmiset ovat innoittuneet tekemistäni asioista. En halua koskaan kannustaa ihmisiä puskemaan rajojaan liian pitkälle mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta tuen mielelläni heitä, joille voin tarjota apuani. Minulla oli paljon esteitä ylitettävänä, kun itse aloitin ja oli vaikeaa löytää järkevää neuvoa. Tuhlasin vuosia oppimalla kantapään kautta ja toteutin vaarallisia juttuja noudattaen huonoja neuvoja. Yksi syy GUE:n, ja myös Halcyonin perustamiseen oli auttaa ihmisiä ja tarjota heille parempi polku lajin pariin.

Olemme suunnitelmallisesti ponnistelleet saavuttaaksemme pitkän tähtäimen tavoitteemme: taitavien sukeltajayhteisöjen verkostoituminen ja siten sukeltamisen edistämisen sekä yhteisten vesistöjemme suojelun tukeminen maailmanlaajuisesti. Hiomme ja hienosäädämme kurssejamme parantamalla koulutusmateriaalejamme. Olemme aloittaneet myös useamman uuden koulutusohjelman. Sukelluksen peruskurssimme poikkeaa selkeästi kaupallisista pikakursseista. Olemme pystyneet osoittamaan, että käyttämällä vain hiukan enemmän aikaa ja vaivaa saadaan koulutettua sukeltajia, joiden perustaidot ovat huikealla tasolla. Tarjoamme laajemman valikoiman edistyneempää koulutusta virkistysja tekniikkasukeltajille, ja pyrimme samalla linkittämään nämä koulutusohjelmat laajemmin järjestömme muihin hankkeisiin.

Sukellusmaailmassani on niin monta hienoa kokemusta, että on hankala valita vain yhtä. Ensimmäinen sukellukseni Britannicille oli upea ja muistikuvat tietyistä Itämeren hylyistä ovat jääneet hyvin mieleeni. Mutta jos pitää nostaa yksi ylitse muiden, niin se on Wakulla Springsin yhdistäminen Leon Sinksiin. Tiimimme oli tehnyt töitä 20 vuotta tuon päämäärän saavuttamiseksi kehittäen samalla lukuisia toimintamalleja, tekniikoita ja laitteita, jotka auttoivat meidät tuohon tavoitteeseen. Olimme niin monta vuotta etsineet tuota hankalasti paikallistettavaa yhteyttä, että kun se viimein oli edessäni, tuntui kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen perheenjäsenen. Se oli hyvin tunnerikas kokemus.

24 S U K E LTA J A

KERRO YKSI UNOHTUMATON SUKELLUSKOKEMUKSESI?


ONKO SINULLA MUITA KIINNOSTUKSEN KOHTEITA KUIN SUKELTAMINEN?

MITÄ PIDIT TECHÜ-SEMINAARISTA?

Mielestäni seminaari oli hyvin järjestetty ja nautin viikonlopusta. Huomattavinta oli se hämmästyttävä vieraanvaraisuus, jota sukellusyhteisönne ja järjestäjät osoittivat meille. Tunsin itseni hyvin tervetulleeksi heti saapumisesta lähtöpäivään. Oli mukavaa oppia Suomen kulttuurista sekä historiasta ja tavata monta uutta ystävää vierailun aikana. Oli myös hienoa päästä sukeltamaan Ojamolle. Se on hyvin kaunis paikka. Toivon todella, että voin palata tänne jo lähitulevaisuudessa.

OC VAI CCR? Riippuu sukelluksesta.

JOKO TAI...

Sukellus on ensirakkauteni, mutta nautin olla aktiivinen. Pidän itseni kunnossa harrastamalla useita lajeja kuten uintia, melontaa, juoksua ja pilatesta. Olen myös oppinut nauttimaan lentämisestä, kuivaluolailusta, kiipeilystä ja moottoripyöräilystä.

HYLKY VAI LUOLA? Ihanteellisesti molemmat samana päivänä. WAKULLA VAI JUKATAN? Wakulla aamulla ja Jukatan iltapäivällä. KALA VAI KIVI? Kivi jonain päivänä ja kalat toisena päivänä. OPETTAMINEN VAI OPPIMINEN? Rakastan oppia uutta, mutta nautin myös opettamisesta varsinkin, kun oppilaani ovat motivoituneita ja innokkaita.


norpat

 Q D P O L 0DD  D V V R R S V (  L U l S \P EN AT T I JÄ RV EL ÄIN KU VA T V EL I -M

ESPOON MAAILMAN YMPÄRI -NORPPARALLISSA MAALISKUUSSA TARVOTTIIN SUOSSA, AJELTIIN FORMULAA, SUKELLETTIIN HELMIÄ JA KIIVETTIIN MOUNT EVERESTILLE. LISÄKSI PELATTIIN KÄSIPALLOA, KUUNNELTIIN BÄNDIÄ JA OPITTIIN SAVUSTA JA TULESTA. SATUNNAISESTI MYÖS RYMYTTIIN VESILÄTÄKÖISSÄ JA JÄÄTIIN KENGÄSTÄ KIINNI LUMIKASAAN. JA VAIKKA MITÄ MUUTA. RAUMALTA OLI reissuun lähtenyt rallin suurin porukka, 34 norppaa ja ohjaajaa. – Ensikertalaisia on mukana monta, kertoo ohjaaja Jutta Viljanen. – Harkoissa meillä käy ehkä noin 100 norppaa, ja siellä asiasta kerrottiin, ja paikallislehdessäkin oli ilmoitus. Nestor Helander, 12, oli yksi Rauman ensikertalaisista. – Tosi mukavaa on ollut. Ralli oli vähän helpompi kuin kuvittelin. Vesipelastuskisassa oli hienoa nähdä, miten oikeasti pelastetaan. Käsipallosta tykkäsin erityisesti, mutta parasta on ollut hauskanpito kavereiden kanssa. Ekakertalaiset Veera AlaOllila, 9, ja Eveliina Väli-Mattila, 10, tykkäsivät WeeGee-talon Savua ja tulta -näyttelystä. Rallirastit olivat heidän mielestään helppoja ja hauskoja, erityisesti hyppytorni ja suokävely. Molemmat suunnittelivat osallistuvansa syksyn ralliin, joka pidetään Lappeenrannassa. No meinaako Rauma lähteä syksyn ralliin? Ohjaaja-Jutalla on vastaus valmiina. 26 S U K E LTA J A

– Kyllä! Meillä on jo bussikuski valmiiksi katsottuna ja bussikin melkein varattuna. MUONITUS OSAAVISSA KÄSISSÄ

Vindängenin koulun keittiöstä muonitettiin noin 220 henkeä koko viikonlopun vapaaehtoisvoimin, mikä ei ole aivan pieni ponnistus. Operaatiota johti ralli- ja ruoka-ammattilainen, Mirja Poutiala apunaan kätevä kokki ja kaksi näppärää apulaista. – Työskentelen ravintolaalalla, joten tämä ei sillä tavalla ole uutta, Mirja kertoo. – Valmistamme viikonlopun aikana viisi ateriaa, sekä sopivat vaihtoehdot maidotonta, gluteenitonta ja kasvisruokavaliota noudattaville, sekä otamme huomioon muutaman muun ruoka-aineallergian. Ja ruuan pitää tietysti olla lapsille mieluista, hän sanoo. Mirja ja kokki Jari Isoniemi aloittivat urakkansa muutamaa viikkoa aiemmin suunnittelemalla ruokalistan. Tarvikkeet tilattiin lähimarketista, josta sai suurtaloustuotteita. Kokkaami-

nen aloitettiin perjantaina puolilta päivin ja urakka päättyi sunnuntai-iltana siivoukseen. Herkulliset tortillat, lasagnet ja nakkikeitot katosivat liikkumisesta nälkäisten lasten suihin nopsaan. – Kyllä se on kokin paras kiitos, kun ruoka maistuu, hymyilee Mirja. ENNÄTYSRALLI

Ralliin osallistui ennätysmäiset 184 norppaa ohjaajineen. Ensikertalaisen oli ällistyttävää nähdä, kuinka tällainen tapahtuma oli saatu aikaan vapaaehtoisvoimin. Yhtä ällistyttävää oli seurata vanhemman ja ryhmäkummin roolissa, miten upeasti norpat toimivat ryhmissään. Siirtymiset tapahtumanpaikalta toiselle sujuivat hyvässä järjestyksessä. Kaikki toiminta tuntui miellyttävän rallilaisia: tyhmää-kommenttia ei kuulunut missään. Rallista jäi ekakertalaiselle tosi positiivinen fiilis, ja olikin helppo ilmoittautua vapaaehtoiseksi hommiin seuraavaan tapahtumaan. KRISTIINA KARILA

Koulun jumppasali oli ahkerassa käytössä ja köysille suorastaan jonoa.


THE ULTIMATE STORY OLIPA KERRAN pieni norppa, joka päätti lähteä seikkailemaan. Norppa

otti parhaat kaverinsa matkaseuraksi ja suuntasi kohti Madagaskaria, missä muisti ystäviensä Leijonan ja Seepran asuvan. Tavattuaan ystävänsä hän sai kuulla suuresta seikkailusta maailman ympäri. Koska norppa oli seikkailunhaluinen, hän päätti ottaa osaa seikkailuun! MIRA SEPPÄNEN

MONACO:

Monacossa norppa ja hänen ystävänsä kokivat jännittäviä hetkiä seuratessaan meneillään olevia Formula1-kisoja. Vauhdista pitävä norppa päätti testata, josko hänestä olisi seuraavaksi Mika Häkkiseksi.

”Tää on ehkä makeinta ikinä! Haluun oman!” JAPANI:

Norpan saapuessa nousevan auringon maahan, hän näki rannalla ama-helmensukeltajia. He olivat koko pitkän päivän sukeltaneet helmiä ja olivat siis liian väsyneitä nostamaan helmet pohjasta. Norppa ystävineen päätti auttaa hädässä olevia.

Yleisö kannusti omiaan voittoon vesipelastuskisassa: ”Aaaaaltojaaaaaaaa!”

MOUNT EVEREST / NEPAL:

Vieraillessaan Nepalissa ja nähtyään hotellilla hurjan dokumentin vuorikiipeilijöistä norppa päätti ystäviensä kanssa valloittaa maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin.

ALASKA / USA:

Alaskaan saavuttuaan ystävykset törmäsivät mielenkiintoiseen joukkioon, joka kumisaappaat jalassa ja vaskoolit kädessä suuntasi joelle päin. Norppa innostui, kuten niin moni muukin, kun kuuli, että joesta voi huuhtoa kultaa ja päätti koettaa onneaan.

Lippupajassa askarreltiin oman seuran kannustuslippu.

27


norpat GRÖNLANTI:

Grönlannissa norppa seurueineen suuntasi risteilylle jäävuorten lomaan. Yhtäkkiä laivallaolijat kuulivat sydäntäsärkevän valituksen ja havaitsivat maihin ajautuneen miekkavalaan poikasen Keikon, jota heidän täytyi auttaa. Myös lentäminen kuului päivän ohjelmaan.

Ohjaajien vesipelastuskisa: ”Lopeta nyt se nauraminen, mä pelastan sut!”

ISLANTI:

Islannissa norppa ystävineen pääsi rentoutumaan Sinisen laguunin lämpimään veteen ja seuraaman geysirien vesisuihkuja niiden purkautuessa maan sisältä kuunnellen samalla mystisiä islantilaisia tarinoita. AFRIKKA / KENIA:

Ollessaan safariretkellä Keniassa Afrikassa norppa ystävineen tapasi afrikkalaisen naisen, joka pyysi heitä auttamaan veden kannossa läheiseen kylään. Avuliaina ystävykset tarttuivat vesiruukkuihin, naisesta mallia ottaen asettivat ne päänsä päälle ja lähtivät tarpomaan kylää kohti.

”Ei putoo, ei putoo, ei putoo, ei putoo...”

28 S U K E LTA J A


OHJAAJAGALLUP: SAATKO RIITTÄVÄSTI TIETOA SUKELTAJALIITON TAPAHTUMISTA?

AMAZON / BRASILIA:

Siirtyessään Amazonin kuumiin ja kosteisiin viidakoihin norppa ystävineen päätti osallistua sademetsäkierrokselle. Ihastellessaan sademetsän kauneuksia he eivät huomanneet lähestyvää alligaattoria, mutta onneksi norpan takataskusta löytyi aina hyödyllinen vesipyssy.

Vastaukset: Kyllä 46 % Parantamisen varaa 50 % En todellakaan 4 % Vastaajia 26

Tiia

Rallin jälkeen kaikki pääsivät uimaan ja pelailemaan.

Parantamisen varaa olisi, sillä Sukeltajaliiton nettisivuilla ei tule useasti käytyä ja Sukeltaja-lehdessä on aika vähän ilmoituksia tapahtumista. TIIA, 17, SUKELLUSSEURA SIMPUT, SALO Kuva: Pikkusisko Neea

KARIBIA / BAHAMASAARET:

Karibialle saavuttuaan norppa ja tämän hyvät ystävät näkivät houkuttelevan mainoksen snorklausretkestä. Mainoksessa luvattiin upea retki keskelle kauniita koralleja ja harvinaisia eläimiä. Kaverukset päättivät oitis ilmoittautua mukaan.

Kyllä, tietoa on tullut riittävästi omasta seurasta ja Sukeltaja -lehden kautta. ANNIKA ALANDER, 16, DIVING TEAM PORI

Annika

Pyhäinpäivä on tänä vuonna rallipäivä! Syksyn ralli järjestetään

6.–7.11. Lappeenrannassa. Kaikki mukaan!

LEIKIT JAKOON! MERIETANAVIESTI Jaetaan norpat kahteen tai useampaan joukkueeseen, jotka muodostavat kaksi jonoa rinnakkain. Jonossa olijat seisovat haara-asennossa ja ottavat edessään seisovaa hartioilta kiinni ja suoristavat kätensä, jolloin etana venyy oikeaan mittaansa. Ohjaajan hep-huudon jälkeen aina jonon viimeinen lähtee sukeltamaan jalkojen alta jonon ensimmäiseksi. Seuraava sukeltaja saa lähteä aina, kun edellinen on päässyt paikalleen ensimmäiseksi. Toisena olevan pitää muistaa ottaa ensimmäisen hartioista kiinni. Näin etana menee eteenpäin, kunnes koko jono on sukeltanut kerran, tai kun on saavutettu etukäteen sovittu päätepiste.

SUOMI:

Suomeen saavuttuaan norppa päätti tutustua aitoon suomalaiseen luontoon, joten ystävykset suuntasivat Espoon Nuuksioon suolle tarpomaan.

Haastamme Kouvolan Vesikot kertomaan seuraavan leikki-idean! ”Tää suo söi mun avaimen! Pakko mennä etsimään!”

Anu Laine, Tampereen Urheilusukeltajat

29


SEUROJEN YHDISTYMISESTÄ LISÄÄ VOIMAA

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVITUS MIKA RAMPA

AKTIIVINEN SEURATOIMINTA ANTAA JÄSENILLE PALJON, MUTTA VAATII MYÖS PALJON TYÖTÄ JA TEKIJÖITÄ. HÄMEENLINNASSA JA KESKI-KARJALASSA RESURSSEJA LAAJENNETTIIN SEUROJEN YHDISTYMISELLÄ.

HÄMEENLINNAN SUKELTAJAT RY perustettiin tänä keväänä kahden seuran, Hämeenlinnan Urheilusukeltajien ja Ahveniston Vesipetojen, yhdistyessä. Seurojen välillä oli ollut luontevaa yhteistoimintaa kurssien ja leirien muodossa, joilla seurojen jäsenet tulivat tutuksi toisilleen. Lisäksi harrastajajoukko oli suhteellisen pieni, joten kahden seuran pyörittäminen alkoi tuntua resurssien haaskaukselta. Niinpä heräsi ajatus seurojen yhdistämisestä.

30 S U K E LTA J A

Myös Keski-Karjalan alueella toimi vielä vuoteen 2007 asti kaksi seuraa, Kiteen Urheilusukeltajat ja Kesälahden Urheilusukeltajat, joilla oli paljon yhteistoimintaa. Yhdistymistoive virisi molemmissa seuroissa, kun aktiivijäsenten ikääntymisen ja muuttoliikkeen vuoksi toiminta alkoi hiipua. Seurojen yhdistymisestä toivottiin piristysruisketta alueen sukellusharrastukselle. Niin kävikin.


– Tuoreimpana osoituksena vireästä toiminnasta käynnistyi syksyllä 2009 seuran historian ensimmäinen norppakurssi. Nykyisellään seuralla on tarjota kaikki sukeltajien tarvitsemat palvelut, kuten kalustoa, uimahallivuorot, koulutusta ja muun muassa ilmahuolto sekä Kiteellä että Kesälahdella, kertoo seuran puheenjohtaja Jouni Saari. Samansuuntaisia toiveita on hämeenlinnalaisillakin. – Tärkein asia on rajallisten resurssien parempi hyödyntäminen. Tämä koskee niin kalustoa, hallivuoroja, rahaa kuin kouluttajiakin. Lisäksi suuremmalla seuralla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Yhdistymisestä toivotaan myös piristysruisketta seuratoimintaan, sanoo seuran puheenjohtaja Martti Lumikuru. MUUTOS KÄYTÄNNÖSSÄ

Seurat ovat jäsenilleen usein rakkaita, ja niihin sisältyy paljon muistoja ja vahvoja perinteitä, mikä kannattaa ottaa huomioon, kun yhdistymistä suunnitellaan. Sekä Keski-Karjalassa että Hämeenlinnassa yhdistyvien seurojen jäsenet suhtautuivat muutokseen pääosin myönteisesti. Uuden seuran nimi aiheutti jonkun verran pohdintaa, ja Hämeenlinnassa se vientiinkin jäsenistön ratkaistavaksi. – Yhdistymistä valmistellut toimikunta loi jäsenten ehdotusten pohjalta nettiin molempien seurojen kotisivuille listan nimiehdotuksista, joista jäsenet pääsivät äänestämään mieluisimman, Lumikuru kertoo, ja kuvailee, miten yhdistymisprosessi hoidettiin käytännössä. – Yhdistymistä valmistelemaan perustettiin työryhmä, jossa oli jäseniä molemmista seuroista. Aluksi piti selvittää, mikä on seurojen taloudellinen tilanne, mitä kalustoa löytyy ja missä kunnossa, mitä sopimuksia seuroilla on, sekä pohtia käytännön ratkaisuja, kuten lakkautetaanko toinen seura vai kenties molemmat. Yhdistymissopimuksen teko, jäsenten siirtyminen seurojen välillä ja uudet säännöt piti myös miettiä huolellisesti. Oli selvitettävä, miten vanhojen johtoelinten eroaminen ja uuden valitseminen suoritetaan kesken kauden, jotta päätökset olisivat laillisia ja päteviä. Lisäksi yhdistymissopimuksen, yhdistymisen hyötyjen esittely ja markkinointi molempien seurojen jäsenistölle ja hyväksynnän saaminen oli tehtävä huolellisesti, jotta pystyttiin eliminoimaan väärinkäsitykset ja huhut, Lumikuru kertoo. – Keski-Karjalassa Kesälahden Urheilusukeltajat lopetti toimintansa vuoden 2006 lopulla, ja jäsenet siirtyivät Kiteen Urheilusukeltajiin, jonka nimi muutettiin Keski-Karjalan Sukeltajat ry:ksi yhdistyslain säätämällä tavalla, sanoo Jouni Saari. Liiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio näkee seurojen yhdistymisen myönteisenä asiana. – Liiton jäsenseurojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta seuroissa jäsenenä olevien sukeltajien määrä samaan aikaa lisääntynyt. Pieniä seuroja on yhdistynyt isommiksi, ja tämä on poikinut uutta, vireää toimintaa, mikä sitten näkyy lisääntyneenä kiinnostuksena seuroissa toimimiseen. Kuten näistä esimerkkitapauksistakin käy ilmi, yhdistyminen on tuonut positiivista muutosta mukanaan, hän toteaa. Seurojen yhdistymistä ohjaa yhdistyslaki, ja vanhojen seurojen lakkauttamisesta ja uuden perustamisesta sekä nimenmuutoksista toimitetaan tarvittavat asiakirjat Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään Yhdistysrekisteriin. Tietoa ja ohjeita yhdistymistä harkitseville seuroille löytyy Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta www.prh.fi.


PÄRSKYPOKKARI VETTÄ PELKÄÄMÄTÖN PIKKUJÄTTILÄINEN TEKSTI PEKKA TUURI KUVAT SOFIA TUURI, PEKKA TUURI

PIKKU NORPPANI OVAT TULLEET VALOKUVAUSIKÄÄN. ENÄÄ EI RIITÄ VALOKUVAMALLIN OSA, VAAN PITÄÄ PÄÄSTÄ ITSE KUVAAMAAN. ONNEKSI EDULLISET, VETTÄ PELKÄÄMÄTTÖMÄT KAMERAT OVAT TULLEET MARKKINOILLE.

32 S U K E LTA J A


TARJOLLA ON USEITA roiskeenkestäviä malleja, mutta kymmeneen metriin vesitiiviitä pokkareita ei ole kovin montaa. Canonistina päädyin ilman sen kummempaa vertailua D10-kameraan. Myös Olympus 8010 on hyvä malli. KUVAUS - KAMERA, KÄY!

Ja sitten kuvaamaan. Tosin ensin pitää varmistaa vesitiiviys. Avattavia luukkuja on kaksi. Niiden päälle teippaan putkimiehen teippiä. Se on erittäin vedenpitävää, ja ainakaan luukut eivät pääse vahingossa aukeamaan veden alla kameraa hypisteltäessä. Norpan ensimmäiset kuvat on syytä ottaa uima-altaassa. Asetukset ovat helpot. Salama pois päältä, ISO-asetukseksi 100 ja valkotasapainoasetukseksi ”kalan kuva”. Jo metrin syvyydessä automaattinen valkotasapaino (AWB) johtaa sinisävyisiin kuviin. ”Kalan kuva” sen sijaan antaa matalassa vedessä mukavan sävyisiä kuvia.

Valokuvaus vie mukanaan, joten hyvä uima- ja sukellustaito on harrastuksen edellytys.

KIRKKAUTTA KUVIIN

Veden alla on aina liian vähän valoa. Niinpä kamera toimii parhaiten kirkkaissa ja matalissa (0−3 m) vesissä. Myös herkempiä ISO-asetuksia kamerasta löytyy, mutta kuten pokkareissa yleensäkin, kuviin tulee paljon kohinaa. D10-kameran valotusautomatiikka toimii järkevästi. Heikossa valossa aukko on aina suurin 2.8, ja valotusaika säätyy. Suuren aukon takia syvyysterävyys on pieni. Pitää siis opetella tarkentamaan niin, että suuntaa kameran kohteeseen, painaa laukaisimen puoliväliin, odottaa kärsivällisesti, että kameran tarkennusruutu muuttuu vihreäksi, sommittelee kuvan ja lopuksi painaa laukaisimen kevyesti pohjaan. Paljon helpommin sanottu kuin tehty veden alla, mutta onnistuu paljain sormin ja pienen harjoittelun jälkeen. Kun uima-allaskuvaus luonnistuu hyvin, on aika siirtyä sukellusvesiin. Pieni varoituksen sana: kuvaus vie mukanaan, joten hyvät sukellustaidot ovat välttämätön ja ehdoton perusedellytys sukelluskuvaukseen. Aloittelevan sukeltajan, nuoren tai vanhan, on syytä jättää kamera kokonaan pois sukelluksilta. OTA PALJON KUVIA

Kamera on pieni ja vedessä lähes painoton, ja siksi se tärähtää hyvin helposti. Aina kannattaa kuvata kahdella kädellä kameraa tukien. Ja hihna ranteeseen, sillä kamera uppoaa. Kuvauskohteina kannattaa suosia ihmisiä. Jokaista kalakuvaa kohti kannattaa ottaa myös sukeltajakuva. Liikkumattomat kohteet ovat helpoimpia kuvattavia ja maisemat kivoja kohteita. Maisemissa kannattaa ottaa etualalle esimerkiksi korallia – ja paljon kannattaa kuvata. Valtaosa kuvista on kuitenkin epäteräviä. Niistä ei kannata välittää vaan poimia joukosta parhaat. Niin ammattilaisetkin tekevät.

Sukelluskuvaus kannattaa aloittaa uima-altaassa.

MONEN PÄRSKYN KAMERA

Kameran syvyysrajoitus on kymmenen metriä, ja etelän venesukelluksilla on hyvin usein mahdotonta etukäteen rajoittaa maksimisyvyys kymmeneen metriin, joten varsinainen sukelluskamera D10 ei ole. Niinpä keksin kameralle uuden tyyppiluokituksen: pärskykamera. Itse asiassa parhaimmillaan kamera on vesileikeissä pinnan päällä. Veneily, vesihiihto, uima-allasläträys, snorklaus ja vauvauinti tallentuvat laadukkaiksi kuviksi. Eikä videotakaan pidä unohtaa. Kameraan kannattaa ostaa iso 16 GB:n muistikortti, jolle mahtuu paljon myös videoklippejä. Kaiken kaikkiaan, pärskykamera valloitti norppani. Ensimmäistä kertaa laadukas vesikuvaus on mahdollista edullisesti ja tekniikkaan liiemmin perehtymättä. Tässä on norpan ensimmäinen kamera! 33


KUVA-ALBUMI SM-KUVAKISA 2009, UTELIAS PARVI T I M O V I K M A N , TA M P E R E

34 S U K E LTA J A


MISSÄ TAPASIT NÄMÄ AHVENET JA MILLAISESSA TILANTEESSA? Olimme Päivi Viitanen-Marchegianon ja Timo Ahosen kanssa tavallisella viikonloppusukelluksella Juupajoen Leveäjärvellä. Sukelluskohde valikoitui kartan perusteella; olimme sukeltaneet vuosien ajan useita kertoja lähistöllä sijaitsevalla, kaikkien tamperelaisten tuntemalla Ruutanalammella. Haimme siis vain vähän vaihtelua. Saimme luvan sukeltaa erään kesämökin laiturilta. Lupasin mökkipariskunnalle vastapalvelukseksi va-kuvia heidän kotijärvestään. Järvi on kohtuullisen kirkasvetinen, mutta syvemmällä on tavanomaisen tylsää mutamaisemaa. Miten pääsit ja pääsee parhaiten lähelle ahvenia ja muitakin ujoja kaloja täällä kotivesissä? Sukelluksen lopulla, vähän ennen laituria, vääntäydyin vielä aivan matalaan veteen lähelle rantaa. Siellä tapasin tuon uteliaan parven nuottaruohojen kukkavanametsikössä. Makasin aivan paikallani ja – kas kummaa – ahvenet tulivat uteliaina melkein kameran linssiin kiinni. Tavallisesti on aika vaikea päästä ahventen iholle. Sukelluskalastajathan makaavat tovin hiljaa paikallaan, jolloin ahvenet tulevat paikalle. Heillä on etuna kuitenkin kuplattomuus. Mikä sinusta pienten ahventen parvessa oli kiehtovinta? Tämä parvi oli poikkeuksellisen utelias ja peloton. Ahventen värit ja nuottaruhojoen kukkavanat sekä niillä kasvava levä olivat mukavaa katseltavaa. Otin parvesta monta kuvaa, ja nautiskelin pitkään auringon säteiden ja pienen aallokon kaloihin ja pohjalle luomista valokuvioista. Käytitkö kuvatessa jotain erityistä tekniikkaa? Kuvasin kuvat Subalin kotelossa olevalla Nikon D3-kameralla ja 14 mm Nikkor-laajakulmalla. Kamerassa oli käytössä tavallinen automaattiasetus. P.S. Mökkiläiset olivat kovin ihastuneita kuvista ja pyysivät luvan teettää niistä suurennoksen kahvilansa seinälle. 3535


SUKELLUSTAIDOT: VIRTASUKELLUS Virtaus tekee aina sukelluksesta haastavan.

Oppia oikeasta tilanteesta:

VIRTAUS + JÄÄ = PETOLLINEN YHDISTELMÄ TEKSTI NIKO MIILUS, KRISTIINA KARILA KUVAT STIG GUSTAVSSON, NIKO MIILUS

SUKELLUSPARI SUUNNITTELI RENTOA JA HELPPOA TALVISUKELLUSTA TUTUSSA KOHTEESSA. TOISELLA OLI PUOLEN VUODEN TAUKO SUKELLUKSESSA. SUKELLUKSEN JOHTAJA SUKELSI SÄÄNNÖLLISESTI VIIKOITTAIN, MUTTA OLI KOKENUT TYÖSTRESSIÄ VIIME AIKOINA. KOHTEENA OLI JOKI, JOSSA VIRTAUSTA. JÄÄTÄ OLI VAIN RANNOILLA JA HEIKOSTI VIRTAAVILLA ALUEILLA. NÄKYVYYTTÄ OLI 7–8 METRIÄ. SUKELLUS TEHTIIN NITROKSILLA. 36 S U K E LTA J A


Tutussakaan kohteessa ei saa luottaa liikaa omiin kykyihin.

Virroissa voi tulla vastaan myös yllättäviä esteitä, kuten tukkeja. Pohjan muotoa kannattaakin tarkkailla jatkuvasti, jotta välttää osuman tai tarttumisen esteeseen.

SUKELLUS SUJUI suunnitelman mukaan, ja virtauksissa ei tuntunut olevan mitään poikkeavaa. 85 minuutin kohdalla pari rantautui vastarannalla tarkistaakseen tarkan sijainnin. Paluusuunta katsottiin yhdessä. Matkaa vastarannalle oli noin 200 metriä ja maksimisyvyys 10 metriä, joten paluu päätettiin tehdä sukeltamalla. Toisella sukeltajalla oli ilmaa jäljellä 40–50 ja johtajalla 70–80 baria. Pian pinnan alla sukeltaja huomasi, että puku ei täyty ja argon oli lopussa, joten päätti tasapainottaa liivillä. Puku-ongelmaan keskittymisen vuoksi sukeltaja sekoitti suunnat ja seurasi pariaan. Johtaja ei ollut tietoinen parinsa ongelmista. Hän oli huomannut pohjan muodoista, että he olivat jälleen väärässä paikassa ja nyt jään alla. Virtaus, jonka piti olla alaspäin, olikin ollut sivuttain. KUPLAT OPASTIVAT

Hetken kuluttua sukeltaja huomasi paineen olevan nollassa ja näytti ylös-merkin johtajalle. Vastassa oli jääkansi. Hän yritti tähyillä pariaan, muttei havainnut tätä. Ilma loppui. Johtaja oli huomannut, ettei pari seurannut häntä ja kääntyi takaisin. Parin valo näkyi jään alla, hän tuli kohti ja näytti kaasu loppu -merkin. Vara-annostin otettiin käyttöön, mutta sukeltajalla oli vaikeuksia saada sitä tunnottomien huulien väliin. Kun ilma saatiin kulkemaan, molemmat ymmärsivät, että alkoi olla kiire. Johtaja lähti suuntaan, jossa arvioi jään reunan olevan. Kun reunaa ei näkynyt, hän pudottautui pohjaan etsimään suuntaa ja kokoamaan ajatuksiaan. Uusi suunta löytyi, ja samaan aikaan toinen sukeltaja hoksasi lähteä seuraamaan kuplien kulkua jään alla. Jään reuna löytyi

MUISTA VIRTASUKELLUKSELLA Perusturvaohjeiden lisäksi huomioitavia asioita, kun sukelletaan virtauksessa • Selvitä virtauksen voimakkuus. Tietoa löytyy mm. www.ymparisto.fi • Selvitä virtaussuunnat paikan tuntevilta sukeltajilta, muista akanvirrat, miedot ja kovat virtauskohdat. • Selvitä pohjan laatu (kivi, hiekka, savi, muta) ja missä päin mitäkin on. • Selvitä pohjan muodot, hyvä apuväline on kansalaisen.karttapaikka.fi • Kompassin lukutaito on ehdoton edellytys. • Paria tulee seurata ja tarkkailla tarkemmin kuin seisovassa vedessä, koska virrassa maisemat vaihtuvat nopeammin. • Kovemmassa virtauksessa ja talvikautena, kun vesi alle 6 astetta, olisi hyvä lisätä painotusta 2–4 kilolla. Se helpottaa virrassa toimimista hätätilanteissa. Talvikautena voi pitää puvussa enemmän kaasua, koska virtaava vesi jäähdyttää nopeammin kuin seisova vesi.

nopeasti, ja pari nousi pintaan hengittämään. He olivat edelleen vastarannalla, noin 10–15 metriä jääkannen peittämästä rannasta. Johtajan pullossa oli ilmaa jäljellä 15 bar. MIKÄ MENI VIKAAN?

Pari on käynyt tapahtumaa läpi ja analysoinut tarkkaan, mikä meni vikaan. Tärkein syy tapahtumiin oli liiallinen luottamus omiin kykyihin tutussa ja turvallisessa kohteessa. Virtaus tuntui samanlaiselta kuin mihin pari oli tottunut, mutta miedompi virtaus olikin muuttanut kulkusuuntaansa normaalista, ja se kuljetti heidät pois suunnitellulta reitiltä painaen jääkannen alle. 50 barin turvarajan laiminlyönti vei tilanteen akuutiksi. Riittämätön kommunikointi veden alla johti siihen, että sukeltajat eivät olleet tietoisia toistensa ongelmista. Ilman loppuessa hätääntyminen otti vallan, kun alla oli jo valmiiksi työstressin aiheuttamaa henkistä painetta. MITÄ OPITTIIN?

Tapahtuman analysoituaan sukeltajat päättivät muuttaa toimintatapojaan ja kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin asioihin: • Paritarkastus tehdään aina ohjeiden mukaan, ja tarkistus tehdään myös pinnan alla. • 50 barin turvarajaa noudatetaan aina. • Parin tarkkailua tehostetaan. • Oma henkinen tila, esimerkiksi stressi, arvioidaan realistisesti ennen sukellusta. • Virtauksen suuntaa ja kompassia tarkkaillaan yhtäaikaisesti.


TEKNARI | SIDEMOUNT

SUKELLUS MATALALLA PROFIILILLA SIDEMOUNT-SUKELTAMINEN ON SUKELTAMISTA SITEN, ETTÄ HENGITYSKAASUSÄILIÖT OVAT SUKELTAJAN KYLJILLÄ KAINALOIDEN ALAPUOLELLA, JOSTA NE TARPEEN VAATIESSA VOIDAAN SIIRTÄÄ JOKO SUKELTAJAN ETEEN TAI JALKOJEN VÄLIIN. TEKSTI TEPPO LALLUKKA, IANTD OW SIDEMOUNT -KOULUTTAJA KUVA MIKKO VIKKULA

SIDEMOUNT-SUKELTAMISEN juuret ovat Englannissa. Paikalliset luolatutkijat 50- ja 60-luvulla eivät päässeet etenemään luolissaan veden täyttämien käytävänpätkien takia. Näiden esteiden ohittamiseksi luolatutkijat käyttivät yhtä alentajalla ja annostajalla varustettua paineilmasäiliötä. Vähitellen säiliöitä tarvittiin enemmän. Alun perin narusta ja myöhemmin hihnasta tehdyillä valjailla säiliöt saatiin kiinnitettyä kyljille, josta ne oli helppo irrottaa ja työntää edellään, jos eteenpäin ei muuten mahtunut. Tämä on edelleen yksi merkittävimmistä syistä, miksi sidemountvarustusta käytetään luolasukelluksessa. Jossain kohdassa luola on niin matala, ettei säiliöt selässä mahdu etenemään. Siksi säiliöt pidetään kyljillä. ETUJA JA HAASTEITA

Sidemount-sukelluksen etu – sukeltajan matalan profiilin lisäksi – on se, että sukeltajalla on käytössään kaksi aidosti toisistaan riippumatonta hengityskaasulähdettä, joiden hallinta on helppoa. Lisäksi sukeltaja voi sidemount-filosofialla ja -varusteilla tehdä tuplapullotasoisia sukelluksia kohteissa, joissa välisillalla varustettuja tuplia ei ole saatavilla. Kaasunhallinta voi olla haastavampaa, koska sukeltajalta edellytetään suurempaa aktiivisuutta kuin tuplapulloilla sukellettaessa. Käytettävissä olevan kaasun määrä voi jäädä pienemmäksi, sillä mukavasti käsiteltävät sidemount-pullot ovat suurimmillaan noin 15–16 litraa. Kaupallisia sidemount-ratkaisuja on saatavilla useita: esimerkiksi Dive Riten Nomad, Golem Gearin Armadillo ja Oxycheqin Recon. Kyljillä sijaitsevat pullot edellyttävät käytännössä omia regusettejään, jotka poikkeavat stagereguista lähinnä letkutuksen suhteen. Pääsääntöisesti kuivapuvun kanssa kannattaa käyttää teräspulloja ja märkäpuvun kanssa alumiinipulloja. Pullojen koko voi vaihdella sukelluskohteen mukaan, ja tarvittaessa voidaan sidemount-varustuksessa käyttää stage- ja dekopulloja varsinaisten pääsäiliöiden lisäksi. KOULUTUS TAKAA TURVALLISUUDEN

Niin kuin muussakin sukeltamisessa, koulutuksen kautta luodaan turvalliset puitteet harjoitteluun. Koska sidemount-sukellus poikkeaa jossain määrin ajatusmaailmaltaan tavallisesta tekniikkasukelluksesta, koulutuksen kautta pääsee nopeammin jyvälle ideasta. Sidemount-sukellus on myös käypä vaihtoehto niille sukeltajille, jotka eivät syystä tai toisesta kykene kantamaan raskaita tuplapulloja selässään esimerkiksi selkävaivojen vuoksi. 38 S U K E LTA J A

Sidemount-ratkaisu sopii myös sukeltajille, jotka eivät pysty kantamaan raskaita tuplapulloja selkävaivojen takia.

Suomessa koulutettuja sidemount-sukeltajia on vasta kourallinen, ja ensimmäinen kouluttaja saatiin Suomeen tämän vuoden maaliskuussa. Suomessa sidemount-sukellusta aktiivisesti harrastavat ovat lähinnä rebreather-sukeltajia, jotka kantavat varakaasusäiliönsä kyljillään. Kansainvälisesti sidemount-sukeltaminen on selkeässä kasvussa, mihin varusteiden ja koulutuksen parempi saatavuus sekä internetin tiedonkulku ovat varmasti vaikuttaneet. Suomen ensimmäiset sidemount-kurssit avovedessä järjestetään kesällä 2010. Lisätietoa sidemount-sukelluksesta saa esimerkiksi Dive Riten sivuilta www.diverite.com.


ENTÄ JOS | PALJON SUKELLUKSIA

TÄLLÄ PALSTALLA KÄSITELLÄÄN TURVALLITUUS- JA LAITESUKELLUSVALIOKUNNAN YHTEENVETOJA TAPAHTUMARAPORTEISTA. MITÄ TAPAHTUI JA MITÄ OPIMME? TEKSTI JOUNI PIISPANEN JA THOMAS STENIUS

MITÄ TAPAHTUI: Sukeltajat tekivät kahdeksan sukelluksen sarjan kahden päivän aikana paineilmalla, ilman dekompressiokaasuja. Syvin sukellus oli 34,5 metriä ja matalin 5,8 metriä. Toisella sukeltajalla ilmeni tunnottomuutta ja pistelyä olkapäässä, kyynärpäässä ja sormissa. Hoitona hänelle annettiin yksi painekammiohoitokerta. MITÄ TÄSTÄ OPIMME: • Paljon sukelluksia vastaa voimakasta jojoilua yhdellä sukelluksella. • Sukellusten järjestys, ensin syviä ja sitten matalia, saattaa lisätä sukeltajantaudin riskiä. Syvän sukelluksen jälkeen matalalle lähdettäessä laskimoveressä on ehkä edelleen kuplia, jotka eivät matalalla sukelluksella liukene uudelleen kokonaan kudoksiin, vaan saattavat kulkeutua laskimoveressä hyvin pieninä ohi keuhkojen suodatuksen takaisin valtimoverenkiertoon. • Mataliin sukelluksiin paremmin sopiva nitroksi vähentää sukeltajantaudin riskiä tiheästi toistuvilla sukelluksilla.

MITÄ TAPAHTUI: Sukeltajat tekivät seitsemän päivän aikana 11 sukellusta. Sukelluskaasuna oli käytössä nitroksi. Huonon näkyvyyden vuoksi yhdellä hylkysukelluksella tuli suunnistusongelmia ja paluu nousuköydelle epäonnistui, mikä johti ylipitkään pohja-aikaan. Rajallisen kaasumäärän vuoksi osa vapaassa vedessä ilman kiintopistettä suoritetuista dekompressioista jouduttiin laiminlyömään. Pinnalla sukeltajille annettiin happea ja heidät kuljetettiin sairaalaan. Oireina sukeltajilla oli puutumista raajoissa ja tajunnan hämärtymistä. Tilanteessa ei kuitenkaan tarvittu painekammiohoitoa. MITÄ TÄSTÄ OPIMME: • Paljon sukelluksia melko lyhyessä ajassa. Nitroksi on hyvä valinta, mutta esimerkiksi välipäivä ilman sukelluksia sarjan keskivaiheilla laskee sukeltajantaudin riskiä ja antaa pelivaraa ongelmatilanteissa. • Navigointi hyvin tutussakin hylyssä tai ympäristössä muuttuu haasteelliseksi näkyvyyden heiketessä. • Ajoissa tehty nousupäätös ja etenkin dekompressiopoijun laukaisu antaa riittävästi pelivaraa ja tukea dekompressiopysähdyksille, sekä tiedon pintamiehistölle parin sijainnista. Näin mahdollisuus auttaa tehokkaasti pinnalta käsin paranee. Keltaisen poijun käyttö hätäpoijuna toisi välittömän pinta-avun, kun värikoodi on kaikkien osallistujien tiedossa.


JÄRKKÄRIN OMINAISUUDET POKKARISSA Olympuksen PEN E-PL1 on perinteistä järjestelmäkameraa edullisempi vaihtoehto sukelluskuvaajalle, joka hakee erinomaista kuvanlaatua. Pienikokoisessa kamerassa on iso kenno ja monipuoliset säätömahdollisuudet kuten järjestelmäkamerassa. Kameralla voi ottaa myös teräväpiirtoista videokuvaa. Olympus PEN E-PL1 -kameran suositushinta on 599 euroa, PEN E-PL1 -kotelo 669 euroa.

UUSI MÄRKKÄRI Waterproof W1 -märkäpukuja on saatavilla joko 5 tai 7 mm paksuisina. Puvun Hextexvuori hidastaa veden liikkumista puvusta. Hihoissa ja lahkeissa on sileäpintatiivisteet. Hihoissa on luistamaton pinta sukellustietokonetta varten. 7 mm puvun suositushinta on 429 euroa. www.divepoint.fi

VOIMAA ILMAN VÄSYMYSTÄ AquaLungin Express-räpylä ei anna jalan väsähtää. Räpylän lavan kiinnityksessä jalkaosaan on käytetty elastista kumiosaa varpaiden edessä. Tämä antaa räpylälle enemmän voimaa sekä vähentää jalan rasitusta. Suositushinta 89 euroa. www.ursuk.fi

KESÄLÄTRÄILYYN Swim Fin hai- ja merenneito-monoräpylät sopivat alle 12-vuotiaiden vesileikkeihin. Yhden koon räpylässä säädettävä kenkäosa, joka sopii kokoon 37 saakka. Hainpyrstön pariksi kuuluu tietysti hainevä, joka sopii myös uimaharjoitteluun. Evä selässä pystyy käsiäkin liikuttelemaan paremmin kuin perinteisten kellukeiden kanssa! Evän hinta alkaen 49 euroa. Pyrstö 39 euroa. www.swimshop.fi


EDULLINEN JA HELPPOKÄYTTÖINEN Suunnon Zoop-sukellustietokone sopii ensimmäiseksi sukellustietokoneeksi. Sen nitroksitila ja valmistajan lupaamat täydelliset dekompressiotoiminnot takaavat, että laitteesta on iloa kuitenkin vuosien ajan. Zoopin itsevalaiseva LCD-näyttÜ, suoraviivainen valikkorakenne ja helppokäyttÜiset painikkeet takaavat kaikille sopivan käyttÜmukavuuden. Suositushinta 235 euroa. www.suunto.com, www.ursuk.fi

+ESĂ‹TARJOUS

2%'5,!!44/2)0!+%44) 4ARJOUSVOIMASSAASTI 2AJOITETTUERĂ‹

35(67,*( 35(67,*(2&72386



0,66,21



½

:::$48$:25/'),

9HWWHQDODLVHWYHKNHHW-RHQVXXVWD 2QDLNDKXROODWWDDVXNHOOXVODLWWHHWHQQHQ VHXUDDYDDNDXWWDHWWHLMllYLLPHWLQNDDQ /lKHVNDLNNLHQVXNHOOXVYlOLQHLGHQKXROORW

VIDEOKUVAA VEDEN ALLA! Erikoista, mutta totta! Liquid Image -maskissa on linssien yläpuolella videokamera. Maskeja on useita erilaisia ja niihin on saatavilla lisävarusteina lamppuja ja filtereitä. Explorer Series 3.1. MP -kameramaski toimii aina viiden metrin syvyyteen saakka. Sopii parhaiten snorklailuun. Hinnat alkaen 89,95 dollaria. www.liquidimageco.com

KELLUVATKO AVAIMET? Kyllä, jos niihin kiinnittää avainpoijun. Avainpoiju on kooltaan pieni, joten se sopii hyvin avaimenperäksi. Kun avaimet lipsahtavat veneestä veteen, avainpoijun sisällä oleva oranssi ilmatuubi aukeaa ja nostaa avaimet veden pinnalle. Nostovoimaa jopa kilon verran. Suositushinta 15,90 euroa. www.mulletoi.com

SADEPÄIVÄN VARALLE Oscarilla palkittua The Cove -dokumenttielokuvaa on nimitetty yhdeksi tämän vuosituhannen ravistelevimmista dokumenteista. Sitä luonnehditaan kiehtovaksi, mutta samalla kauhistuttavaksi mestariteokseksi. Louie Psihoyosin ohjaama elokuva pureutuu delfiinibisneksen surullisiin varjopuoliin paljastavalla otteella. Tätä leffaa ei kannata missata, ehkä se ei kuitenkaan sovi perheen herkimmille katsojille. K-11. Suositushinta 17 euroa.

‡UHJXODDWWRULKXROORW ‡KDSSLSXKGLVWXNVHW ‡VlLOL|LGHQSHVXWMDSXKGLVWXNVHW ‡NXLYDSXNXKXROORW ‡YHWRNHWMXMHQMDPDQVHWWLHQ KXROORWYDLKGRW

‡NRPSUHVVRULHQ KDSSLSXKGLVWXNVHW ‡NDDVXQVHNRLWXVODLWWHLGHQ VXXQQLWWHOXMDYDOPLVWXV

(5b5$$7(

SURXGO\GHVLJQHG PDGHLQFDUHOLD)LQODQG 8NNRODQWLH-RHQVXXSXK ,$17'68.(//86.28/8786


SY VÄSTÄ PÄÄSTÄ | PASI MANNERKOSKI

Merellä maan tavalla SAMEASSA KYLMÄSSÄ vedessä harjoittelun jälkeen etelän vedet tuntuvat isolta uima-altaalta ja sukeltaminen on helppoa. Pullotkin autetaan selkään, puhumattakaan räpylöiden jalkaan laittamisesta. Suomalainen haluaa kuitenkin tehdä itse; jotakinhan voi unohtua avustajien häärätessä jaloissa. Muiden turistien manööverit tuntuvat kiusallisilta. Suomalainen sanoo suomeksi mitä sattuu, vaikka äidinkieli viliseekin kansainvälisiä sanoja, jotka on helppo tulkita eleistä puhumattakaan. Suomessa on toisin, kaikki tehdään itse, vaikka luotettava, kurssilta tuttu pari auttaakin – jos auttaa. MAAN TAVALLA…

Kuivapukua päälle laittava suomalainen ihmettelee, miksi etelässä sukelletaan yhä märkkäreillä. Sukellusoppaat sentään käyttävät kuivapukuja, urheilualusasun kera. Suomalainen luottaa samaan aluspukuun kuin Suomessa. Kumiräpylät jalkaan, vaikka ne lentokoneessa hiukan painoivatkin. Vaikeuksien kautta ruumassa kuljetettu, lyijyakullinen kanisterivalo kainaloon ja menoksi. Harmi, kun tuplat jäivät kotiin. Vaikka omat tutut varusteet voivat olla hyvä vaihtoehto, poikkeaa etelässä sukeltaminen Suomen olosuhteista ja sukelluksista nauttiminen lähtee oikeasta asenteesta. Etelässä sukeltaminen on bisnestä ja sukeltaja on asiakas. Sukelluskeskuksille tärkeintä on saada jokainen maksava sukeltaja turvallisesti hotellilta hotellille. Arvostetuissa sukelluskeskuksissa sukellusoppaiden ei tarvitse möhliä kuin kerran. Suositun Punaisenmeren

42 S U K E LTA J A

sukelluskeskuksen egyptiläinen opas vertasi omaa keskustaan armeijaan. ”Kaikki toimivat samoin, kenelläkään ei ole oikeutta sooloilla”. Ulkomailla sukelluskeskuksen kautta sukellettaessa asiakkaan velvollisuus on toimia ohjeiden mukaisesti. Maan tavalla. VARUSTEIDEN KULJETUS?

Varusteet kuljetetaan keskusten laatikoissa. Maski ja tietokone kannattaa pitää omissa varusteissa. Laatikoihin pakataan yleensä painot alimmaksi, alentaja keskelle suuaukot alaspäin ja räpylät laatikon sivuun. Puku päälle, liivi päällimmäiseksi ja loppusilaus kahvohin kiristetyllä painovyöllä. Paketti on helppo kuljettaa. Tavarat kannattaa merkitä rengasmerkintätussilla. Keskus saattaa viimeistellä paketin viivakoodilla. Sukelluksille varataan pullot etukäteen. Vaihtoehtoina ovat ilma, nitroksi ja 12- tai 15-litrainen pullo ilmankulutuksen mukaan. Sukelluspaikalla pulloa ei yleensä voi vaihtaa.

PASI MANNERKOSKI

livälissä. Ilmankulutuksessa opas voi huomioida enemmän ilmaa kuluttavaa nousemalla muutaman metrin lähemmäksi pintaa, ja odottaa, että ilma puolivälissä -merkin näyttänyt noudattaa esimerkkiä.

NOUDATA OHJEITA

Sukellukset aloitetaan lähialueen helpoilla kohteilla. Samalla oppaat jakavat porukan ilmankulutuksen, pukeutumisnopeuden, kansallisuuden ja vaikka naamataulunkin mukaan eri ryhmiin. Sukellus alkaa briiffillä, jota kannattaa seurata tarkasti. Jos virtasukelluksella neuvotaan kulkemaan tiettyä reittiä, tai etappi pyydetään suorittamaan tietyssä paikassa, on siihen hyvä syy. Perussääntö on, että sukellus tehdään ohjeiden mukaan. On syytä näyttää oppaalle käsimerkein, kun ilma on puo-

VENEPOLITIIKAN VAIHDOS

Etapilla ankkuriköydessä roikkumista pidetään Suomessa tarpeettomana ja jopa vaarallisena harrastuksena. Punaisellamerellä taas ohjataan pitämään kiinni ankkuriköydestä. Suoraan etapilta tikkaille sukeltaminen on ei-suositeltavien toimenpiteiden listalla. Syynä ovat veneen huolimattomat käynnistykset ja nopeat siirrot sukeltajia huomioimatta. Lähellä pyörivää potkuria on helpompi varoa köydessä roikkuen. Pinnalla annetaan iso OKmerkki veneelle. Jos veneitä on

useita, voidaan osoittaa omaa venettä. Veneestä heitetään kelluke, jonka naruun sukeltaja tarttuu ja lähestyy tikkaita. Tikkaille saavutaan kasvot veden alla, jolloin tikkaisiin tarttuminen on helppoa. Jos tikkaat liikkuvat merenkäynnissä, pitää varoa, etteivät kädet joudu puristuksiin. Usein sukeltajilta pyydetään kuittaus vedestä nousun jälkeen vahvistukseksi ja todistusaineistoksi sukelluskeskukselle. ENTÄ SUOMESSA

Suomi on sukellusmaana vielä tuntematon. Kun Suomen hylyt joskus tulevat etelän sukeltajien suureen tietoisuuteen, voimme vihjaista heille, että täällä ehkä kannattaa käyttää kuivapukua. Valokin on silloin tällöin tarpeen, vaikkei aurinko kesällä laskekaan. Ja räpylätkin saa riisua ihan itse.


SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!

Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Halava (äitiyslomalla) nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 Sijainen aloittaa elokuussa.


6

414887 631778



10003

3$/9.2

Suositellaan sukeltajille Kirkkaissa, lämpimissä vesissä ja rikkaassa vedenalaisessa maailmassa sukelluslomasi on parhaimmillaan. Voit opetella sukeltamaan, kehittää taitojasi tai keskittyä lempiharrastukseesi miellyttävissä olosuhteissa. Voit varata sukelluskurssin ja -retket suureen osaan kohteista jo Suomessa. Thaimaan kohteistamme BANGTAO BEACH & LAGUNA PHUKETISTA, KARON & KATA BEACHILTA, PATONG BEACHILTA, KHAO LAKISTA, KOH LANTALTA ja KRABISTA käsin voit lähteä sukeltamaan Aasian parhaimpiin lukeutuviin sukelluskohteisiin Raya Diversin suomalaisten sukellusoppaiden johdolla. PATTAYASSA suomalainen Mask and Finns sukelluskeskus järjestää sukelluskursseja ja -retkiä Pattayan lähisaarille ja laivanhylyille. EILATIN Koralliranta kauniine riuttoineen on leppoisa sukelluskohde aloitteleville sukeltajille ja sukeltaville perheille. Egyptin EL GOUNASSA ja HURGHADASSA toimiva Colona-sukelluskeskus ja SHARM EL SHEIKHIN Red Sea Diving College järjestävät päiväretkien lisäksi liveaboard-retkiä Punaisenmeren upeisiin sukelluskohteisiin. Talvella 2010–2011 valittavanasi ovat myös seuraavat sukelluskohteet: Arabiemiraattien DUBAI, Dominikaanisen tasavallan PUERTO PLATA, Kanariansaarilla Fuerteventuran CORRALEJO ja JANDIA, Gran Canarian PUERTO RICO ja Lanzaroten PUERTO DEL CARMEN, Kolumbian ISLA DE BARÚ, Kuuban GUARDALAVACA, Meksikon CANCÚN ja PLAYA DEL CARMEN, Portugalin MADEIRA, Thaimaan SAMUI. Varaa sukelluslomasi osoitteesta www.aurinkomatkat.fi, Aurinkomatkojen toimistosta, matkatoimistostasi tai soittamalla puhelinmyyntiimme 0600 060606 ma–pe 9–19 ja la 10–16. Puhelun hinta 1,97 euroa/vastattu puhelu + pvm.


Sukeltaja 2010 3