Kielipolku 3/2015 by Aivoliitto ry

3/2015

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Kennovaaran perheessä

esitetään asiat selkeästi Ilo irti musiikista Hyvän syömisen aakkoset Innolla liikkumaan 3/2015 KIELIPOLKU

sisältö PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 14. vuosikerta ISSN-L 1799-5868 ISSN 1799-5868 (Painettu) ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

3|2015 u Sh

t te

rst

ock

s. 10

JULKAISIJA Aivoliitto ry

ter

s to

ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOT TJM-Systems Oy, Jaana Martiskainen, p. 044 566 7195 jaana.martiskainen@tjm-systems.fi aineistot@tjm-systems.fi p. 09 849 2770, f. 09 852 1377 LEHDEN TILAUKSET Maiju Rita-Kasari, p. 02 281 4310, maiju.rita-kasari@turuntilikeskus.fi JÄSENREKISTERI Carita Sinkkonen, p. 050 308 9095, carita.sinkkonen@aivoliitto.fi TILAUSHINNAT 39 € vuosikerta, 10 € irtonumero. Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun. Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

NO AINEISTOT ILMOITUKSET ILMESTYY

KIELIPOLKU 3/2015

PAINO JA ULKOASU Vammalan Kirjapaino Oy Taitto Jonna Hautamäki

Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

TOIMITUSNEUVOSTO Emeritaprofessori Pirjo Korpilahti Turun yliopisto, puheenjohtaja Erikoistutkija Elisa Poskiparta Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto Erityisopettaja Tiina Siiskonen, Niilo Mäki Instituutti sekä Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Yhdistysten edustaja Tuija Kaijalainen Aivoliitto ry:n edustajat: Puheterapeutti Maria Widenius Aluepäällikkö Anne Ingman (Suomen Nuortentalo Oy) Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila Tiedottaja Miia Suoyrjö Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen

13.10.

TOIMITUS toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanen p. 040 833 1511, 02 2138 292 tiina.viljanen@aivoliitto.fi Toimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 040 715 5198, 02 2138 262 paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fi Toimitussihteeri Miia Suoyrjö p. 050 571 4588 miia.suoyrjo@aivoliitto.fi

9.10.

s. 18

YHTEYSTIEDOT Suvilinnantie 2, 20900 Turku p. 02 2138 200 info@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi www.sunnanvind.fi

Musiikki tukee kielenkehitystä.

13.11.

Liikunnan avulla opetellaan useita erilaisia taitoja.

s. 28

Yhdistyksen toiminnassa tärkeintä on vertaistuki.

Artikkelit

Palstat

4 Erityisperheessä osataan asioiden selkeä esittäminen 8 Neuvolan tuki kielen kehitykselle 9 Neuvokas perhe – Iloa ja innostusta elintapoihin 10 Musiikkiharrastus on lapsen aivoille leikkikenttä ja kuntosali 13 Hyvän syömisen aakkoset 16 Ruutujen rytmittämä arki 18 Onnistumisen iloa liikunnasta 20 Innolla liikkumaan 23 PRT-ohjausmenetelmä tukee kielellistä kehitystä

3 Pääkirjoitus 21 Kirjahylly 22 Poimittua 24 Aivoliiton ajankohtaiset 28 Yhdessä – postia yhdistyksiltä 34 Yhdistykset alueittain 35 Aivoliiton yhteystiedot

NEUVOLANUMERO

Pääkirjoitus

Päivi Seppä-Lassila

rit

nd strö

Neuvola lapsiperheen tukena

ariskunnan elämä muuttuu kokonaan sen jälkeen, kun perhe kasvaa. Tulokas tarvitsee ainakin jommankumman vanhemman läsnäoloa ja huomiota suurimman osan vuorokaudesta. Muistan tuoreen isän hämmennyksen, kun toimme esikoisemme kotiin: ” Uskooko yhteiskunta tämän pienen ihmisen meidän hoiviimme?” Kyllä vain, pääsimme sairaalan ovista omaan kotiimme ja meidän vastuullamme oli vastasyntynyt. Aika ajoin yhteiskunta tosin halusi meidän käyvän antamassa tilannepäivityksen neuvolassa. Pieneen siniseen vihkoon merkittiin lapsen edistyminen pituuden, painon ja muiden kehityksen virstanpylväiden suhteen. ”Kasvaa normaalisti”, ”Kehittyy hienosti” ja muut vastaavat kirjaukset olivat uusien vanhempien kannalta huojentavia: kyllä tässä nyt tehdään jotain oikein. Neuvola on omiaan vahvistamaan vanhempien uskoa itseensä ja valamaan luottamusta siihen, että vauvasta varttuu terve lapsi. Kuinka arvokas paikka se onkaan silloin, jos vanhemmilla on huolta lapsestaan. Pulmia voi epäillä ja niitä voi olla kasvussa, liikkumisessa, aistien kehittymisessä, vuorovaikutuksessa, ääntelyssä ja lukemattomassa muussa seikassa. Tutulta neuvolantädiltä uskaltaa ehkä kysyä asiasta, pyytää lisätietoja tai ohjausta lisätutkimuksiin. Hän on nähnyt satoja tai tuhansia lapsia ja osaa asettaa huolenaiheet oikeille paikoilleen. Sosiaali- ja terveysministeriö kuvaa neuvolan tehtäviä näin: ”Lastenneuvolan tehtävänä on edistää alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä terveyttä ja hyvinvointia sekä kaventaa perheiden välisiä terveyseroja. Lastenneuvolassa seurataan ja edistetään lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua ja kehitystä sekä tuetaan vanhempia turvallisessa, lapsilähtöisessä kasvatuksessa ja lapsen hyvässä huolenpidossa sekä parisuhteen hoitamisessa.

Neuvolassa pyritään havaitsemaan lapsiperheiden erityisen tuen tarpeet mahdollisimman varhain ja järjestämään tarkoituksenmukainen tuki ja apu. Lapsi saa neuvolassa rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset.” Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan lastenneuvolassa toteutui vuonna 2013 yhteensä 8,3 käyntiä jokaista alle 1-vuotiasta asukasta kohden. Vastaavasti leikki-ikäiset (1–6-vuotiaat) kävivät neuvolassa keskimäärin 2,3 kertaa. Neuvola on siis tiiviisti lapsiperheen tukena. Perusta lasten hyvinvoinnille luotiin lähes sata vuotta sitten. Neuvolaverkoston luomiseen olivat aktiivisesti vaikuttamassa muun muassa kenraali Carl Gustaf Mannerheimin sisar Sophie Mannerheim ja sekä ylilääkäri Arvo Ylppö. ”Työn määränpäänä olkoon, että jok’ ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi,” kiteytti Mannerheim tuolloiset haasteet lasten terveydentilan parantamiseksi. Tämän lehden artikkelit käsittelevät lapsen terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita ravinnosta liikuntaan ja tietotekniikasta musiikkiharrastukseen vinkeiksi niin vanhemmille kuin neuvoloiden henkilökunnalle. Tarjolla on tukeva tietopaketti, joka on tuotettu yhteistyössä Sydänliiton Neuvokkaan perheen kanssa. Neuvokas perhe on osa Yksi elämä -terveystalkoita, jossa ovat mukana Aivoliitto, Diabetesliitto ja Sydänliitto. Lehti postitetaan tervehdyksenä äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille. Toivon, että lehden sisällöstä on iloa ja hyötyä lukijoilleen. Päivi Seppä-Lassila on lehden toimituspäällikkö ja Aivoliiton viestintäpäällikkö

Neuvola on omiaan vahvistamaan vanhempien uskoa itseensä ja valamaan luottamusta siihen, että vauvasta varttuu terve lapsi. 3/2015 KIELIPOLKU

Kuvat: Vesa-Matti Väärä

Raija Kerttula-Rantanen

Erityisperheessä

osataan asioiden selkeä esittäminen Kennovaarat ennakoivat, kommunikoivat ja strukturoivat jokaisen lapsensa kanssa.

KIELIPOLKU 3/2015

ennovaaran perheessä elämä keskittyy täysin neljään alle 12-vuotiaaseen lapseen. Heistä jokaisella on erilainen kielenkehitysja kommunikaatiohäiriöihin kuuluva kehityshäiriödiagnoosi. Perheen rajattu arki on jatkuvaa ihmettelyä ja uuden oppimista. Vanhempien, Riikka ja Marko Kennovaaran näkökulmasta lasten diagnoosit ovat selkiinnyttäneet ja jäsentäneet sekä perheen yhteiselämää että vanhempien ajatuksia. Riikka Kennovaara muistuttaa, etteivät lapset ole diagnooseja, eivätkä diagnoosit muuta lasta. – Se pitää hyväksyä, eikä pidä upota siihen tunteeseen, että peli on menetetty. Se ei ole.

Puhumattomien lasten perheessä vanhemmat tietävät, miten tärkeitä apuvälineitä ovat kunnossa oleva kommunikaatio, strukturointi ja ennakointi. Haastavan käyttäytymisen taustalla on heidän mukaansa 70-prosenttisesti semanttinen kohina. Se tarkoittaa, etteivät lapset tiedä, mitä on tapahtumassa ja mitä siitä seuraa. – Esimerkiksi strukturointi ja siihen käytettävän kirjaamisvihkon kuvat ja tekstit helpottavat hurjasti sekä lasten elämää että omaa arkea. Yhdessä puheterapeutin kanssa Riikka jatkojalosti myyntiin asti uuden painetun kirjasen, joka pohjautui aikaisemmin yleisesti tee-se-itse -periaatteella käytettyyn vihkoon. Siinä

ovat jo valmiina strukturoinnissa täytettävät viikot ilman päivämääriä. – Upea puheterapeuttimme sai meidät ymmärtämään, miten pystymme itse vaikuttamaan lastemme kehityksen tukemiseen ja arjen helpottamiseen. Diagnoosien ja tukihenkilön myötä vanhemmille oli helpotus tajuta, etteivät lapsiin päteneet tavalliset kasvatusmetodit. – Emme olleetkaan huonoja vanhempia, kuten usein pelkäsimme.

Järjestötyöstä voimaa Riikka Kennovaara saa yhdistystoiminnasta voimaa omaan jaksamiseensa ja perheen asioiden eteenpäin viemiseen. Hän toimii sekä Aistissa että Autismi- ja Aspergerliitossa ja oli myös toteuttamassa Arjessa alkuun -vertaisosaajatoimintaa. Siinä koulutetut vertaisosaajat auttavat alkumetreiltä lähtien perheitä, joissa lapsi on saanut autismin kirjon diagnoosin. Vanhemmat pitävät erittäin merkittävänä sitä, että vertaistukitoiminnan kautta he ovat voineet nähdä, että tilanteista oikeasti selvitään. Ja että joskus edessä on se päivä, jolloin lapsi vuorollaan itsenäistyy. Kennovaarat tunnustavat, ettei kuuden hengen ja yhden kanin rakennelma olisi enää koossa ilman parisuhteen toimivuutta ja ulkopuolista, ammatillista tilapäishoitoa. Kotiin saatava “lomitus” mahdollistaa raskaan arjen keskellä myös parisuhteen hoitamisen. Kennovaarat eivät voi koskaan jättää kahta lapsistaan muille kuin kotiin tuleville ammattilaisille. Vammaispalvelun myöntämä ja Kehitysvammaisten palvelusäätiön toteuttama ennaltaehkäisevä, harkinnanvarainen tilapäishoito mahdollistaa vanhemmille vuosittain muutamien päivien jaksoihin pilkotut hengähdystauot. Ne tulevat tarpeeseen. Joskus äiti ja isä ovat niin

väsyneitä, etteivät jaksa miettiä edes ”mitä ruokaa valmistaisi syömättä jätettäväksi”, kuten Riikka ruuanvalmistusta kuvailee, samalla kun Siiri-tytär valittelee keittiönpöydän ääressä, ettei dalmatialaisen piirtäminen onnistu lainkaan. Äiti auttaa piirtämään aloitusympyröitä. Siiri, toinen kaksosista, tarvitsee kielellisessä erityisvaikeudessaan enää kirjaimen hiontaa puhetera piassa.

Jokainen lapsi on yksilö ja lapsi, ei diagnoosi. >

Strukturointi Esimerkiksi autistiset henkilöt tarvitsevat keinoja ympäristön ja toiminnan hallintaan. Jäsennelty eli strukturoitu ympäristö ja työskentelyn ohjaus on osa autistisen henkilön peruskuntoutusta. Strukturoinnissa varustetaan ympäristö näkyvillä vihjeillä, jotka ilmaisevat, mitä on tarkoitus tehdä (mitä, missä, ketkä, miten kauan ja mitä tehdään toiminnan jälkeen). Strukturoinnissa käytetään kommunikaation apuna esimerkiksi kuvia ja tilaa jäsentäviä visuaalisia merkkejä, kuten värejä ja alueiden rajausta. Työskentelyä ohjataan strukturoidusti ja tehtävät laaditaan yksilön oppimista tukeviksi. Lähde: Autismi- ja aspergerliitto

Kennovaaroilla tiedetään, miten erinomaisia apuvälineitä esineet, valokuvat, kuvasymbolit, kyllä/ei-kortit, päiväkirjavihot ja kommunikaattorit ovat perheen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. 3/2015 KIELIPOLKU

Me ennakoidaan, muistellaan ja synnytetään muistijälkiä.

Toisistaan poikkeavat Kaksosista toisella, tietokonepeleistä nauttivalla Samulla, on sisartaan vahvempi kielellinen häiriö sekä autismin kirjon piirteitä. Hänen erityisyytensä huomasi päiväkotihenkilökunta. Vanhimman pojan, 11-vuotiaan Juhon, diagnoosinhaku lähti liikkeelle, kun hän aloitti koulun eikä oppiminen edistynyt muiden tavoin. Diagnoosiksi tuli tarkkaavaisuushäiriö ADD. Ensimmäisenä diagnoosinsa sai lapsista toiseksi vanhin Matias. Perhe osallistui Aivoliiton sopeutumisvalmennuskurssille, joka oli tarkoitettu perheille, joissa lapsella on kielellinen erityisvaikeus. Kurssilla vanhemmat itse huomasivat, että pojalla oli muitakin ongelmia. Nyt tämä 9-vuotias vaati pitkin kesää lisääntyneiden käytöshäiriöidensä vuoksi joka hetki jommankumman vanhemman kaiken huomion. Hän saattoi keksiä erilaisia keinoja karata kotoa, mutta ei osannut varoa autoja. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa muokata koko kuvaa lapsesta. Sama poika loi perheelle sisäisen nettiyhteyden noin vain, samalla kun luki ohjeita. Yhteentoista lapsiperhevuoteen mahtuu paljon neuvolakäyntejä. Äidin mukaan alkuaikoina kaikki toimi mukavasti, mutta kun lapsille alkoi kertyä diagnooseja, neuvolan asiantuntemattomuus nousi vaikeaksi asiaksi. Jossain vaiheessa perhe lopetti neuvolakäynnit muuten kuin rokotusten osalta. Jos asiantuntevaa neuvontaa tukipalveluista ei pystytä antamaan, neuvola voisi Riikan mielestä keskittyä pelkästään perustehtäväänsä eli kasvun seurantaan. Perhe muistelee

KIELIPOLKU 3/2015

silti lämmöllä neuvolatätiä, joka sitkeästi toimi niin, että perhe sai hetkeksi sosiaalitoimen avopalveluista perhetyöntekijän neljän alle kouluikäisen arkeensa.

Kehitys on iso ilo Kennovaarojen arki sisältää paljon lomakkeiden täyttämistä, anomista,

hakemista ja selvitysten tekemistä. On kuntoutussuunnitelmia, palavereita, puhe-, musiikki- ja toiminta terapiakäyntejä sekä kouluyhteistyötä. – Vuositasolla kertyi kaoottisimmillaan jopa 40 palaveria. Ne piti aina saada mahdutettua virka-aikaan, samoin kuin niiden varaaminen. Byrokratia ja virka-aikana toimiminen vie niin paljon aikaa, että sihteerin voisi

Kovin usein ei perhe pistäydy puistossa, vaikka elääkin poikkeuksellisen lapsikeskeistä elämää. Mukana Matias, Siiri ja Samu.

palkata, Riikka kuittaa. Hän onkin tuonut esiin, miten vammaisten lasten perheessä vanhempien pitää kerran vuodessa haukkua lapsensa. Tämä liittyy erilaisten tukien hakemiseen. Alun kaaoksen, tietämättömyyden ja osaamattomuuden jälkeen homma pyörii jo paremmin. Tietokoneella olevat asiakirjat tarvitsee enää päivittää. – Ja onni on, että sieltä voi jo nykyisin päivittää jotain poiskin! Kun Kennovaaran perhe strukturoi yhdessä, se tekee kaikille näkyväksi, mitä milloinkin tapahtuu päivässä, viikossa ja kuukausissa. Suurten kokonaisuuksien rinnalla tärkeitä ovat myös yksittäiset toiminnot kuvasarjojen avulla selitettyinä: vessakäynti, hampaiden pesu, suihkussa käynti. – Me ennakoidaan, muistellaan ja synnytetään muistijälkiä, äiti kuvailee ison vihkopinon äärellä. Siinä perhe voi tutkailla niin tulevia kuin menneitäkin ja edistää lasten ajantajun kehittymistä. Aivoliiton sopeutumisvalmennuskurssi saa perheeltä kiitosta, samoin AAC-kurssi, jota Riikka toivoisi kaikille kielihäiriöisten lasten perheille. – Siellä neuvottiin pikapiirroksia, tukiviittomia, kuvien ja eleiden käyttöä sekä strukturointia. Hän suosittelee lämpimästi edellä mainittuja keinoja, vaikka niiden oppiminen ja käyttöönotto vievätkin aikaa. Riikka kehottaa pohtimaan, mikä aika kuluu toisaalta siihen, että lapsi ”saa kilarin” julkisella paikalla, eikä vanhemmalla ole keinoja selviytyä ulos tilanteesta. Siksi ennakointi, asioiden jäsentäminen ja apukeinojen käytön opettelu ovat Kennovaarojen mielestä arjessa palkitsevia niin lapsille kuin vanhemmille. Raija Kerttula-Rantanen on freejournalisti.

Riikka ja Marko Kennovaara tietävät, miten tärkeitä lapsille ovat ihmiset, jotka osaavat tukea heidän kommunikointiaan.

3/2015 KIELIPOLKU

Virve Airola

Neuvolan tuki kielenkehitykselle Lapsen kielenkehitystä voidaan tukea arjen toiminnoissa ja leikeissä jo silloin, kun epäilys puheen- ja kielenkehityksen vaikeuksista on vasta heräämässä. Keskeisessä asemassa ovat lasta lähellä olevat ihmiset.

seat kielen ja inhimillisen viestinnän tutkijat jakavat käsityksen, että kommunikaation kehitystä ohjaa itseilmaisun tarve. Lapsi on syntyjään valmis ja halukas sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lapsen arvioinnissa keskeistä on vanhempien ja neuvolan yhteistyö. Vanhemmat tuntevat lapsensa temperamentin, tavat ja luonteen. Heidän huomionsa lapsen vuorovaikutustaidoista, katsekontaktista, tavasta ilmaista itseään ja kyvystä toimia annettujen ohjeiden mukaan auttavat neuvolahenkilökuntaa lapsen kehityksen arvioinnissa. Kielelliseen erityisvaikeuteen liittyy usein myös muita tekijöitä. Liitännäisoireita voivat olla motorisen kehityksen hitaus ja kömpelyys, tarkkaavuushäiriöt, ongelmat toiminnanohjauksessa sekä aistiyliherkkyys. Myös sosiaalisissa taidoissa saattaa esiintyä puutteita.

Tunnistus, tutkimus ja tuki Kehitysseuranta, kielellisten vaikeuksien tunnistaminen, jatkotutkimuksiin ohjaaminen ja perheiden tukeminen ovat neuvolan perustehtäviä. Kielellisen kehityksen arviointiin jää kuitenkin hyvin niukasti aikaa. Neuvolan laajat tarkastukset ja leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio Lene antavat välineitä ja apukeinoja kielenkehityksen, muun kehityksen ja perheen tuen tarpeen arviointiin. Varhaisella tuella voidaan vaikuttaa kehitykseen myönteisesti ja ehkäistä vaikeuksien kasaantumista. Yhteistyö päivähoidon kanssa sekä vanhempien asiantuntijuuden arvostaminen auttavat kehityksen ar 8

KIELIPOLKU 3/2015

Vinkkejä vanhemmille:

Jos lapsen kielenkehitys huolestuttaa • Puhu huolestasi neuvolassa tai hoitopaikassa. Älä jätä asiaa, vaikket heti tulisi ymmärretyksi tai kuulluksi. • Kirjaa ylös havaintoja, joihin huolesi pohjautuu. • Ole sinnikäs vaatiessasi lapsellesi apua ja tutkimuksia. • Kysy, jos et ymmärrä ammattilaisten puhetta. • Suhtaudu vakavasti muiden esiin tuomiin havaintoihin lapsesi kehityksessä. • Pidä huolta itsestäsi ja turvaudu nopeasti ulkopuolisten apuun, jos et tunne itse jaksavasi.

vioinnissa. Vanhempien huoli on syytä ottaa vakavasti ja selvittää suvussa mahdollisesti ilmenneet kielenkehityksen vaikeudet. Vanhemman huoli voi olla riittävä peruste lähettää lapsi puheterapeutin arviointiin. Tärkeää on kertoa myös se, että kaikki on kunnossa. Terveydenhoitaja on sekä perheen tuki että lapsen kehitystä ja hyvinvointia arvioiva kontrolli. Hän antaa tarvittaessa vanhemmille tietoa lapsen kielenkehityksestä ja sen havainnoinnista. Erityisen tärkeää tämä on, jos vanhemmat eivät näe lapsen kehityksen viivettä. Terveydenhoitaja voi ohjata perhettä erottamaan kielenkehityksen ongelmat lapsen muista taidoista, auttaa vanhempia näkemään lapsen vahvuuksia ja herkistymään sanattomille viesteille ja tarpeille.

Johdonmukaisesti kerätyt havainnot ja seurantatiedot ovat erityisen tärkeitä, jos lapsen kehitys ei etene ikätasoa vastaavalla tavalla, jos epäillään kielellisiä vaikeuksia tai kun arvioidaan jatkotutkimusten, tukitoimien ja kuntoutuksen tarvetta. Yhteistyö varhaiskasvatuksen, koulun sekä sosiaali- ja terveystoimen kanssa on tärkeää, ja lasten kehitystä tukevaa verkostotyötä tulisikin kehittää aktiivisesti. Myös vanhempi saa tukea, kun hän tietää useamman työntekijän seuraavan lapsensa kehitystä. Lähde: Tiina Siiskonen, Tuija Aro, Timo Ahonen, Ritva Ketonen (toim.): Joko se puhuu? Virve Airola on freelancetoimittaja.

Yksi elämän perheviestintää

Neuvokas perhe – Iloa ja innostusta elintapoihin Neuvokas perhe haluaa innostaa, kannustaa ja tuoda iloa elintapoihin. tekstiä onvoi toimituksen Jokainen etsiä omankäytössä tapansa toteuttaa arkea ja tehdä terveellisiä valintoja.

euvokas perhe on osa Suomen Sydänliiton toimintaa ja kuuluu osana Yksi elämä -kokonaisuuteen, jossa mukana ovat myös Aivoliitto ja Diabetesliitto. Neuvokas perhe -menetelmä auttaa perhettä suuntaamaan terveysohjausta omiin tarpeisiinsa ja arvioimaan omia terveystottumuksiaan. Se kiinnittää erityisesti huomiota asioihin, jotka perheiden arjessa jo toimivat, nostaa esiin ja vahvistaa niitä. Mikä meillä toimii hyvin? Missä lapseni on erityisen taitava? Mistä olemme ylpeitä arjessamme, mikä sujuu? Jos energiaa riittää ja elämäntilanne antaa siihen mahdollisuuden, on tärkeää pohtia myös, missä itse toivoisimme arkeen muutosta – haluaisimmeko liikkua enemmän yhdessä, onko herkkuhetkiä liikaa, jääkö uniaika liian vähälle? Mikä on meidän perheen juttu tai oma muutostoiveeni? Neuvokas perhe antaa keinoja omien muutostoiveiden löytämiseen ja konkreettisia vinkkejä muutosten toteuttamiseen. Neuvokas perhe tarjoaa tietoa ja tukea sekä perheille että ammattilaisille. Pääviestit liittyvät liikuntaan, syömiseen ja perhearkeen. Erityistä tukea halutaan tarjota ylipainoisten lasten perheille. Neuvokas perhe -kortti ja -kansiot ovat hyviä apuvälineitä terveydenhoitajalle perheen terveystottumusten puheeksi ottamiseen. Menetelmä on tarkoitettu auttamaan perheiden terveysneuvonnassa. Sen avulla elintapojen puheeksiotto helpottuu ja annettu ohjaus on havainnollisempaa ja yksilöllisempää. Perheelle annetaan aktiivinen rooli oman terveytensä edistäjänä. Neuvokas perhe -verkkosivuille päivittyy jatkuvasti uutta materiaalia ja sisältö täydentyy käyttäjiltä tulleiden toiveiden perusteella.

k a sp e r h

www.neuvokasperhe.fi

3/2015 KIELIPOLKU

Virve Airola

Musiikkiharrastus on

lapsen aivoille leikkikenttä ja kuntosali Lapsille lauletaan kaikissa kulttuureissa. Laulu ja musiikki tuovat mielihyvää ja turvallisuuden tunnetta, mutta myös oppimisväylän ja ilmaisukanavan. Ovatpa jotkut tutkijat jopa sitä mieltä, että musiikki on olemassa, jotta ihminen oppisi puhumaan.

auvan hoidossa musiikilla on aina ollut tärkeä rooli. Vauvaa rauhoitellaan ja viihdytetään laulamalla, hyräilemällä ja keinuttelemalla. – Vanha hyvä keino toimii. Musiikki aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää, ja se taas on suoraan yhteydessä kehon toimintoihin ja esimerkiksi vireystilaan. Kehtolaulu rauhoittaa myös sitä laulavan vanhemman, sanoo professori Minna Huotilainen Työterveyslaitokselta. Musiikilla on aivoihin laaja-alaisia vaikutuksia. Soitto- ja lauluharjoittelu trimmaa ja muokkaa aivoja, ja musiikki lisää aivojen resursseja. Siitä hyötyy ihmisen koko järjestelmä. Musiikki vahvistaa rakenteen havainnoimista, minkä ansiosta se kehittää myös matemaattista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Monipuolisuus vahvistaa musiikin hyötyjä entisestään. Niinpä lapsen kasvaminen kahdessa musiikkikulttuurissa onkin aivojen kannalta lähes yhtä hyödyllistä kuin kaksikielisyys.

Tunteiden harjoituskenttä Erilaisten tunteiden kokeminen ja eläminen on tärkeää valmistautumista sekä huikeisiin elämyksiin että tiukkoihin paikkoihin ja niiden herättämiin tunteisiin. Musiikki antaa tähän mainion maaston. – Musiikin avulla voi harjoitella tunteita, kokeilla tunneskaaloja, myös aggressiota.

KIELIPOLKU 3/2015

Musiikin siivin lapsi voi turvallisesti elää jännittäviä hetkiä. Hän voi itse valita, kehen samaistua, ja pääsee myös kokeilemaan, miltä tuntuisi olla kauhea, ilkeä tai paha. Etenkin isommille lapsille musiikki mahdollistaa myös hellyyden kokemisen ja hellät tunteet. – Mihin tosi kovis voi kohdistaa hellyyttä? Hyviä väyliä etenkin pojille tarjoavat lemmikit ja musiikki. Ja mitä sokerihuurrettua siirappia vaikkapa Lordin hitaat biisit ovatkaan! Nopeat taas ovat täynnä taistelua, seikkailua ja muuta toimintaa. Se on mahtava läpileikkaus pienen hevidiggarin tunnemaailmasta.

Leikkejä kielellä ja mielellä Musiikki on vahvasti kytköksissä kieleen. Monet akustiset piirteet ovat samanlaisia, samoin viestit, joita yritetään välittää. Toisaalta kummallakin on oma kielioppinsa ja sääntöjärjestelmänsä. – Leikkilaulut auttavat pientä lasta hahmottamaan puheen akustisesti vaikeita piirteitä, kuten tavuja ja äänteitä. Leikki-ikäisen lapsen tarkkaavaisuuden ja puheen kehitys hyötyvät musiikin harrastamisesta, mutta myös ihan omaehtoisesta lauleskelusta. Musiikin harrastamisen on havaittu parantavan äidinkielen taitoja. Kouluikäisten lasten kognitiivisten taitojen – tarkkaavaisuuden, muistin ja havaitsemisen – on myös osoitettu

hyötyvän musiikin harrastamisesta. – Suomessa tehdään erittäin korkeatasoista lastenmusiikkia, ja sitä myös arvostetaan, Minna Huotilainen kiittää. Lapset rakastavat hassuja lauluja ja sanoja. Monien uusien lastenlaulujen sisään onkin leivottu oivallista puheopetusta. Ilotellaan sanoilla, tavuilla, sävelillä ja merkityksillä. Vastaavasti vaikka Tuu tuu tupakkarullan toimivuus on monilla sukupolvilla testattu eikä varmaan koskaan häviä. Musiikki tukee kielenkehitystä, vaikka kielellä ja musiikilla on aivoissa eri reitit. Se auttaa vaikeiden käsitteiden harjoittelua. – Puheen oppiminen on intuitiivista. Puhe on täynnä vaihtuvia äänteitä, tavuja, sanoja ja sanojen rajoja. Niissä on omat sääntönsä, joita suurin osa lapsista oppii vaistomaisesti käyttämään. Mutta jos ei opikaan, niin miten sitä tuetaan? – Sääntöjen selittäminen on todella vaikeaa, etenkin lapselle, jolla on kielen kanssa alun perinkin vai keuksia. Laulaminen on hyvä puheenomainen reitti harjoitteluun. Laulu antaa enemmän aikaa poimia oikeat äänteet, ja se antaa niistä vihjeitä rytmin, loppusoinnun ja rakenteen avulla. Laulun tuottamisessa on myös enemmän sääntöjä, jotka rajaavat kokonaisuutta. – Kun liikkumavapautta on vähemmän, kommunikointi voikin olla helpompaa. Toistot ja kertosäkeet

Shutterstock

tukevat ymmärtämistä. Laulu saattaa sujua, vaikka puheen kanssa olisi ongelmia. Sitä kannattaa hyödyntää.

Ilo irti musiikista – ja paljon hyötyjä • Soitto- ja lauluharjoittelu trimmaa aivoja. • Musiikki ruokkii rakenteen havainnoimista – auttaa

”Nuotin vieressä on tilaa” Lähes ihmiskunnan aamuhämäristä on ollut selvää, että vanhempi laulaa lapselleen. Laululla on pystynyt säätelemään lasten tunnetiloja. – Saamme heidät nukkumaan, heräämään, innostumaan, rauhoittumaan – ja opetamme heidät puhumaan. Laulajat ovat olleet äitejä ja isiä, sisaruksia, mummoja, kummeja, vaareja. He ovat laulaneet tavallisille vauvoille tavallisissa perheissä – ja yleensä vähän nuotin vierestä, Minna Huotilainen hymyilee. Kaikki tämä on osaltaan auttanut lasta puhumaan. >

matemaattisissa tehtävissä ja ongelmanratkaisussa. • Musiikki lisää resursseja aivoihin. • Musiikki aktivoi tunteita ja antaa mahdollisuuden harjoitella tunne-elämää. • Lapsen käsitys itsestään oppijana vahvistuu – oppiminen on kivaa, aina voi kehittyä. • Musiikin harrastaminen parantaa leikki-ikäisillä äidinkielen taitoja ja alakouluiässä myös vieraan kielen lausumisen ja kuullunymmärryksen taitoja. • Kouluikäisten lasten kognitiiviset taidot – tarkkaavaisuus, muisti ja havaitsemisen taidot – hyötyvät musiikin harrastamisesta. • Musiikki antaa vahvan impulssin liikkumiseen.

3/2015 KIELIPOLKU

Musiikin avulla voi harjoitella tunteita, kokeilla tunneskaaloja, myös aggressiota. Tämä ilmoitus on mahdollisimman alkuun, – Laulaminen jo miljoonia vuosia ollut yksi niistä keinoista, joilla sitä on opetettu. teksti sivulle Ennen äänentoiston keksimistä musiikin kokeei muiden ilmoitusten joukkoon minen edellytti, että se tehtiin joko itse tai joku toinen lauloi tai soitti samassa tilassa. Nykyiset laitteet ja tallenteet ovat mullistaneet koko musiikin kokemisen. Voimme valita lähes minkä tahansa musiikin, viedä sen mukanamme minne tahansa ja valita, mitä ja keitä haluamme kuunnella – vai haluammeko. Taskussa kulkee kokonaisia sinfoniaorkestereita, musikaaleja ja rokkibändejä. – Musiikin itse tekeminen on onneksi taas nousussa, Minna Huotilainen sanoo. – On huomattu, että minäkin saan ja osaan laulaa. Itse tekeminen on kaiken kaikkiaankin hyvä trendi: lauletaan, virkataan, tuunataan ja kokataan.

Aina kannattaa laulaa Mitä kaikkea lapsen aivot sitten pääsevät tekemään musiikin myötä? Yksi tärkeimmistä asioista on vaikeiden käsitteiden harjoittelu. Lapsi voi laulaa itse tai hänelle ja hänen kanssaan lauletaan. Laulu alleviivaa vokaalien erilaisuuksia, mutta tiedostamatta. Eroja on helpompi havaita ja oppia. – Pienestä lapsesta ei voi tietää, erottaako hän vokaalit toisistaan. Ongelmat tulevat ilmi valitettavan myöhään. Laululla voi vahvistaa ja myös paikata epävarmaksi jäänyttä oppimista. Sitäkin suuremmalla syyllä laulu kannattaa ottaa ohjelmaan. – Laulajan tai vanhempien ei tarvitse miettiä, osaavatko he valita oikeanlaisia lauluja eikä edes osata laulaa nuotilleen. Riittää että lauletaan, Minna Huotilainen painottaa. Virve Airola on freelancetoimittaja.

KIELIPOLKU 3/2015

Shutterstock

Virve Airola

Hyvän syömisen aakkoset Kannustus, myönteinen ilmapiiri ja kiireettömyys syödessä auttavat lasta matkalle kohti monipuolisia makumatkoja.

yvän ruokasuhteen kehittyminen ei ole koskaan myöhäistä. Myönteinen kokemus ruuasta ja syömisestä on hieno lahja lapselle. Monen perheen arkiaikatauluihin ei enää saada sovitetuksi yhteistä päivällistä. Yhteinen ateria voidaan kuitenkin toteuttaa vaikka iltapalalla. Tärkeintä on kokoontua saman pöydän ääreen, syödä yhdessä ja vaihtaa päivän kuulumisia ja tunnelmia. Lapset ovat herkkiä aikuisten asenteille ja määritelmille. Pienimmät syöjät huomioivat tarkkanäköisesti sekä ruokailutottumuksia että syömiseen liittyviä tapoja ja asenteita. Aikuisen antamaa mallia matkimalla lapset omaksuvat ruokailutottumusten lisäksi myös syömiseen

olennaisesti kuuluvan ilon ja nautinnon. Positiivisten puheiden ruokapöydässä viihdytään pitkään ja rohkaistutaan maistelemaan uusiakin makuja. Jos tunnelma ruokaillessa on kireä, tuntuu ruokapöytään tuleminen helposti rangaistukselta. Rentoon ruokailutilanteeseen tähtäävän aikuisen kannattaakin ensimmäiseksi kuunnella omaa ruokailuun liittyvää puhettaan. Ruuan äärellä ilonpito ja yhdessä tekeminen on sallittua. Karjalanpiirakoiden rypyttäminen, sämpylöiden pyörittely ja ihka ensimmäinen itse sekoitettu kakkutaikina yltävät houkuttelevuudessaan helposti samalle viivalle trampoliinihyppelyn kanssa. Kun keittiössä hääräillään yhdessä, >

3/2015 KIELIPOLKU

Ruuan äärellä ilonpito ja yhdessä tekeminen on sallittua.

10 vinkkiä nirsoiluun ja valikoivaan syömiseen Lapsen valikoiva syöminen ja nirsoilu saattavat huolestuttaa ja turhauttaa vanhempia. Lapsi voi kuitenkin olla täysin terve ja hyvinvoiva, vaikka söisi hyvinkin pieniä määriä. Jos hän kasvaa normaalisti ja touhuaa energisenä, ei yleensä ole huolta. 1. Esittele uudet maut yhdessä vanhojen suosikkien kanssa. Tuo uudet maut lautaselle yksi kerrallaan ja pienissä erissä. Kerro rehellisesti mitä ruuassa ja lautasella on, jos lapsi kysyy ja kannusta maistamaan. Tarjoa aterialla aina jotain, josta tiedät lapsesi pitävän. 2. Kannusta maistamaan, pakkoa ei ole. Isommalle lapselle voi kertoa selvästi miten toivoisit hänen toimivan. Anna lapsen määritellä syötävä määrä ja kiitä maistamisesta. Älä syyllistä, jos maistaminen sujui hienosti, vaikka pääruoka jäi tällä kertaa lautaselle. 3. Pidä lapsen ruokarytmi säännöllisenä. Näin lapsi oppii muistamaan, milloin ruokaa on saatavilla. Jatkuva napostelu aterioiden välillä voi heikentää ruokahalua. 4. Annostele lapsen lautaselle ensin vain vähän ruokaa. Anna lapsen itse ottaa ruokaa haluamansa määrä aina kun mahdollista. Liian suuri annos voi lamaannuttaa nirson syöjän alkuunsa, ruokaa saa kyllä lisää. 5. Tarjoa koko perheelle samaa ruokaa. Ruoka kelpaa todennäköisemmin, jos vanhemmat syövät samaa ruokaa. Lapsille voi laittaa syrjään riisutumman tai miedomman version ennen vahvojen mausteiden lisäämistä. 6. Syökää yhdessä mahdollisimman usein. On tärkeää, että syömiseen yhdistyy myönteisiä tunteita ja tilanteita. Lapsi nauttii yhteisestä ajasta vanhempien kanssa ja oppii muiden toiminnasta ruokapöydässä. 7. Muista myönteinen ruokapuhe. Syömättömyys turhauttaa, mutta hillitse halusi näyttää huolta ja hermoilua. Ruuat jäävät koskematta tulevaisuudessakin, jos lapsi tietää saavansa käytöksellään aikaan kohtauksen ruokapöydässä. Lapsen terveys ei ole vaarassa, vaikka ateria silloin tällöin jäisikin väliin. Sano silti jotain kannustavaa ”Jaksoit tänään istua hienosti ruokapöydässä, kiitos”. 8. Poista häiriötekijät. Piippaavat pelit, puhelimen selaaminen ja keskeneräisten leikkien jatkaminen eivät kuulu ruokapöytään. Ruuan jälkeen leikkejä voi taas jatkaa. Näytä vanhempana mallia. Älä vastaa puhelimeen, selaa ruutua tai vilkuile televisiota. 9. Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Pienikin osaa jo pestä perunoita, isommat valmistaa salaatin. Nirsompikin syöjä voi innostua napsimaan itse pilkkomiaan kasvisten paloja. Maistaminen sujuu huomaamatta. Kannusta ja kehu maistamista! 10. Joustava suhtautuminen ruokaan. Täyskiellot ruoka-asioissa eivät kannata lapsille eivätkä aikuisille. Älä jaa ruokia sallittuihin ja kiellettyihin. Täyskiellot saattavat vain lisätä kiinnostusta. Aina ei voi syödä mitä haluaa, mutta herkuista ei kannata tehdä numeroa eikä käyttää niitä palkintona. Isompien lasten kanssa voi selkeästi sopia meidän perheen säännöistä esimerkiksi karkin syönnin suhteen. Lähde: www.neuvokasperhe.fi

KIELIPOLKU 3/2015

tulevat myös raaka-aineiden tuntu ja tuoksut tutuiksi. Sotkuista ei kannata tehdä suurta numeroa, niistä huolehditaan sitten myöhemmin.

Lupaan kuunnella Lastenpsykiatri Janna Rantala korostaa Sydänliiton Neuvokkaan perheen sivuilta löytyvällä videolla, että hyvätkin ruokaan liittyvät neuvot kannattaa soveltaa ja sovittaa juuri meidän perheen tapaan elää. Hänen mielestään elämän tärkeimpiä periaatteita on, että kuuntelemme vuorotellen toisiamme ja otamme todesta sen, mitä toinen sanoo ja mitä hän tuntee. – Tämä koskee myös aikuisia ja liittyy myös ruokailuun. Jos lapsi ei syö kunnolla, ei maista tai syö liikaa, ei noudata perheen ruokailutapoja tai ostaa itse karkkia ja pullaa, Rantala kehottaa kysymään lapsen näkemystä ja ihan oikeasti kuuntelemaan. – Se on yllättävän vaikeaa. Jos lapsi sanoo, että ostin karkkia kun kaveritkin osti, pyydä kertomaan lisää. Mitä ostettiin, miksi ostettiin, mitä sitten tapahtui? Tarve miellyttää ja saada hyväksyntää vaikuttaa syömiseen aivan kuten muuhunkin käyttäytymiseen. Ruuan käyttäminen palkitsemiseen tai lohduttamiseen vie ruokatottumuksia väistämättä väärään suuntaan. Jos lapsella on aistiyliherkkyyttä, joka usein liittyy kielelliseen erityisvaikeuteen, tai jos hän kokee itsensä ylipainoiseksi, suhde ruokaan mutkistuu. Jotkut maut tai koostumukset voivat tuntua epämiellyttäviltä. Muiden seurassa syöminen voi tuntua hankalalta, syömiseen voi liittyä

KIELIPOLKU 4/2014

huonoa omaatuntoa tai herkuttelun salailua. Tiukka kontrollointi ei tilannetta edistä. Kiellot vain voimistavat mielitekoja tai mielipahaa, ja syömisen hallinta vaikeutuu entisestään. Jos ruokailutottumuksia on tarvetta muuttaa, vanhemmat voivat tehdä pieniä, koko perheen elintapoja kohentavia muutoksia ilman että asiaa otetaan lasten kanssa edes puheeksi. Päähuomio kannattaa sil-

loin kiinnittää säännölliseen ateriarytmiin, myönteiseen tunnelmaan ja monipuoliseen ruokavalioon. Vanhemmat määrittelevät ruokarytmin ja heidän pitää kantaa siitä vastuu. Tärkeää on näyttää itse mallia rennosta, myönteisestä suhtautumisesta ruokaan sekä oman kehon kuuntelemisesta ja arvostamisesta. Lähde: www.neuvokasperhe.fi Virve Airola on freelancetoimittaja.

Vinkit miellyttävän ruokahetken loihtimiseksi • Anna lapselle huomiota, kehu ja kiitä yrittämisestä ja onnistumisesta. Myönteinen palaute kannustaa. • Anna lapsen osallistua ruuanlaittoon. • Kepeä jutustelu ja vitsailu kannustavat lasta jaksamaan ruokapöydän ääressä. Ruokalorut tuovat iloa ja voivat rohkaista maistamaan oudonkin näköistä uutuutta. • Iloitse ruuasta ja yllytä lastakin havaitsemaan värit ja maut. Pohtikaa ruuan alkuperää. • Ota lapsen lautaseltaan tarjoama maistiainen ilahtuneena vastaan. • Kaikki ei aina suju kuten oppikirjoissa, mutta jatkuva huomauttelu ja patistaminen vievät nautinnon ruokailusta ja yhdessä olemisesta. Seuraavalla kerralla menee varmasti jo paremmin. • Väkisin tai painostettuna syöminen vie ruokahalun ja tunnelman. Tuputtaminen, anelu ja uhkailu eivät kuulu ruokapöytään. Jos ruoka ei maistu, lapsi voi istua pöydän ääressä muiden seurana ja syödä seuraavalla aterialla. • Kaikille ruokailijoille on annettava mahdollisuus kieltäytyä tai rohkaistua, vaikka tarjottu ruoka ei edellisellä kerralla olisi maistunutkaan. Uusiin makuihin totuttautuminen vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Lähteenä on käytetty lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan teosta Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita).

3/2015 KIELIPOLKU

Virve Airola

Ruutujen rytmittämä arki Digilaitteet ovat väistämättä osa nykyistä elämänmuotoa. Ne helpottavat arkea ja tuovat paljon hyvää, mutta vievät meiltä myös aikaa ja huomiota – välillä kohtuuttomankin paljon. Kuinkahan monta kertaa päivässä keskitymme puhelimen näyttöön ja keskeytämme ajatuksen, keskustelun tai tekemisen – lapsen kuuntelemisesta puhumattakaan?

Katsomisen kaunis voima – Lapsen katsominen on tavattoman tärkeää. Ei kommunikaatiota opi, jol lei opi, että minun viesteilläni on joku merkitys, että joku ottaa ne vastaan, muistuttaa lastenpsykologi, psykologian tohtori Niina Komsi. Nykylapsen viriketulva hipoo usein kestokyvyn rajoja. Kaikkien laitteiden, piippausten ja taustamelun lisäksi päiväkodin ryhmässä ja harrastuskerhoissa tapahtuu koko ajan jotain – ja lapsi sopeutuu. Sopeutumisen keinot ovat sellaisia, joihin kukin lapsi pystyy. – Etenkin niille lapsille, joilla on kielellistä erityisvaikeutta, moni tilanne voi olla täysin käsittämätön. Mistä lapsi voi tietää, että juuri hänelle puhutaan, jos aikuinen ei edes katso häntä?

KIELIPOLKU 3/2015

Lapsi ei välttämättä erota vanhemman ääntä, jos ympärillä on hälyä ja toimintaa, telkkari on auki ja toisessa huoneessa soi musiikki. Kun päiväkodissa opettaja sanoo, että kohta lähdetään tuonne, saattaa käydä niin, ettei lapsi edes ymmärrä, että se liittyy häneen – kukaan ei sanonut, että tule sinä Joel tänne. – Tällaiset lapset ovat hukassa, jos kukaan ei strukturoi heille päivän kulkua. Ja mitä enemmän hälyä, sitä huonommin se olennainen – jota lapsi ei tiedä olennaiseksi – tulee rekisteröityä. Kielihäiriöisen lapsen on vaikea ymmärtää, mitä puhutaan ja saada oma asiansa sanotuksi. Hän joutuu vahtimaan muista vihjeitä siitä, mitä pitäisi tehdä ja mistä on kyse. Kun tilanne tuntuu sekavalta, myös stressitaso nousee. Selviytyäkseen edes jotenkin, lapsi saattaa käyttäytyä häiritsevästi, ottaa pellen roolin tai yrittää matkia muita. Mitä vaikeam-

paa lapsen on tulkita tilannetta, sitä selkeämmän tiedon hän tarvitsee siitä, milloin yksi asia on käsitelty ja siirrytään seuraavaan. – Tapaan paljon lapsia, joista sanotaan, etteivät he tottele eivätkä kuuntele. Vanhemmat saattavat selittää esimerkiksi koulussa, että kyllä se osaisi, se ei vaan halua. Kotona se osasi tämän oikein hyvin. Mutta erilainen tilanne verottaa osansa. Resursseja on rajallinen määrä eivätkä lapsen kyvyt ja kapasiteetti enää yksinkertaisesti riitä. – Niinpä lapsi epäonnistuu ja saa usein vielä tuntea olevansa huono ja ehkä tuhmakin.

Kun työmuisti täyttyy Kun työmuisti täyttyy epäolennaisesta, muistaminen ja oppiminen heikkenevät. – Moni tarkkaamattomuudesta ja keskittymiskyvyn puutteesta kärsivä lapsi on itse asiassa koko ajan ylikuorShutterstock

ussissa, päiväkodin pihalla, ruokakaupassa, lastenrattaita työntäessä… Nykyistä arkea – ja myös juhlaa – ryydittävät väistämättä monenlaiset digilaitteet ja niiden kanssa näprääminen. On arvioitu, että keskivertoihminen katsoo kännykkäänsä kuuden minuutin välein. Samalla hän tarkistaa facebookit, twitterit, sähköpostit, instagramit, jakaa edelleen kiinnostavimmat kommentit ja syöttää eri palveluihin omat kuulumisensa, kommenttinsa ja kuvansa. Vuorokaudessa näistä kertyy melkoinen aikaryväs – eikä puhelin edes ole ainoa ruutu, joka koukuttaa. Mistä tämä kaikki on poissa? Entä kuinka paljon ruutuaika syö lapsilta katseaikaa?

mitustilassa. On tärkeää muistaa, että se on tahatonta, Niina Komsi korostaa. Tilanteen vaikeutta saattaa vielä lisätä aikuisten asettama paine. Lapsi voi pelätä tehneensä taas jotain väärin, ettei hän selviä. Pelko synnyttää stressin: pakene tai taistele. – Kuka meistä pystyisi rauhassa laskemaan kertolaskuja, kun tiikeri on hyökkäämässä? Ei silloin tehdä mitään toissijaista, se ei olisi ollut evoluutiossa järkevää. Hyvä uutinen on, että työmuistin suorituskykyä voi harjoittaa, opetella pikku hiljaa. Mutta se edellyttää rauhaa. – Monta kertaa epäonnistunut lapsi haluaa kaikin keinoin välttää opettelutilannetta, kuten kaikki erityislasten opettajat hyvin tietävät. Tärkeäksi tulevat toiminnanohjaustaidot, tarkkaavaisuuden suuntaaminen. Kun huomion suuntaa olennaiseen, työmuisti tuntuu riittävän paremmin. Työmuistin laajentamisharjoitukset tarkoittavatkin oikeastaan toiminnanohjauksen harjoittelua. Ensin on kuitenkin luotava luottamus, valettava rohkeutta ja saatava aikaan hyvä mieli. Se on valtava työ, ja vie aikaa. – Miten saadaan lapsi motivoitumaan, kun hän mieluiten välttäisi koko tilanteen? Voi aidosti katsoa ja kuunnella, luoda luottamusta ja valaa perustaa. Kyllä lapsi toimisi hyvin, jos vain kykenisi. Niina Komsi painottaa, että oikeasti tarvitsisi vain katsoa sitä lasta. Uskoa siihen, että hänen reaktioidensa pohjalla on jokin muu kuin ilkeys.

Tylsyys on tarpeellista – Lapsen pitäisi oikeastaan pystyä itse tunnistamaan, milloin hän alkaa kuormittua. Kuinka moni lapsi pystyy siihen, kun se on aikuisellekin usein vaikeaa? Sitten tulevat paha mieli ja kiukku. Rauhoittumisen sijaan lapsi hakee lisää virikkeitä ja toimintaa. – Erityisen haastavaa tämä on lapsille, jotka kuormittuvat helposti.

Ei lapsi itse tajua, että hänen pitäisi rauhoittua. Sähköisen maailman nopea vauhti saattaa lisätä levottomuutta ja aggressiivisuutta. Vauhti jää päälle, ja kaikki mikä ei toimi yhtä nopeasti kuin digimaailmassa, tuntuu tylsältä. Viisasta olisikin pitää huoli siitä, että niitä ”Mulla ei ole mitään tekemistä” -hetkiä syntyy, ja ettei aikuinen mene ehdottelemaan ja keksimään toimintaa. Pitkästyessään lapset joko keksivät itse tekemistä tai nukahtavat, mikä ei ole ollenkaan huono asia. – Kaikki nämä mindfullnessit ja läsnäolon kurssithan ovat juuri tätä: meidän pitää opetella tunnistamaan, milloin kuormitumme, opetella tunnistamaan, että olen tässä, Niina Komsi vertaa. Silloin kun vielä kuljettiin pellonreunaa, mietittiin oikeaa korjuuaikaa, katsasteltiin säätä ja tunnusteltiin mullan kosteutta tai viljantähkän kypsyyttä, ihminen oli kaikkine aisteineen juuri siinä. – Nyt mennään kurssille opettelemaan elämän perusasioita: läsnäoloa ja hengittämistä, rauhoittumista ja keskittymistä.

Perheen yhteiset pykälät Nykykodeissa arvioidaan olevan noin viisi ruutulaitetta, joita käytetään myös samanaikaisesti. Siinä missä televisio kokoaa perheen samalle sohvalle nauramaan samalle ohjelmalle, mobiililaitteita käytetään yksin. Riskinä on, etteivät lapsen kokemukset tule jaetuiksi eivätkä vanhemmat välttämättä pysy kärryillä siitä, mitä kaikkea lapsi laitteellaan tekee ja n äkee. Kokemusten jakaminen auttaisi vanhempia ymmärtämään lapsen mediakäyttöä myös myöhemmin. Digitaalinen kulttuuri muuttaa tavallisenkin perheen arkea koko ajan vahvemmin. Vaikutuksia ei vielä tunneta, joten perheissä on pohdittava – mieluiten yhdessä – hyviä omia ratkaisuja. Lapsia koskevien sääntöjen sijaan kyse on koko perheen digikäytännöistä.

Käytännön keinoksi perheen viriketulvan suitsimiseen Niina Komsi suosittelee yhdessä laadittavia käytäntöjä ja sääntöjä, joihin kaikki sitoutuvat. Myös aikuiset. – Pykälistä voi tehdä taulun seinälle tai vaikka lautapelin. Yhdessä lasten kanssa voi ottaa mukaan valokuvia, piirroksia, tilanteita: tässä meidän Teemu on hammaspesulla niin kuin joka ilta. Olipa kyseessä ruokailu, kuunteleminen, nukkuminen tai digipelaaminen, säätelyn ongelma on aina koko perheen homma. Käytännön yhteisten sääntöjen laatiminen ei tee pahaa meille aikuisillekaan. Etenkin, jos mukaan laitetaan ihan ohjeistamatonta aikaa, sitä jossa ollaan me ja ihan vain tässä. Virve Airola on freelancetoimittaja.

Vinkkejä digiarkeen • Osoita kiinnostusta lapsen laitteiden käyttöä kohtaan, opasta, miten netissä käyttäydytään. • Seuraa, mitä lapsi katsoo, mitä sivuja hän seuraa ja mitä kirjoittaa nettiin. • Pilko päivittäistä ruutuaikaa. Peliaikaa voi säätää vaikka munakellon pirinällä. • Peliaikaa voi ansaita vaikka pieniä kotitöitä tekemällä. • Puhelimeen ja tietokoneeseen voi asentaa estoja ja aikarajoituksia. • Seuraa lapsen käyttötottumuksia, myös asentoja, joissa hän laitteita käyttää. • Vähennä valoärsytystä himmentämällä näyttöjä. • Sulje digihäly hyvissä ajoin, vähintään puoli tuntia ennen nukkumaan menoa, jotta aivot ehtivät rauhoittua. • Viettäkää välillä koko perheen Ruuduton päivä. Lähde: www.neuvokasperhe.fi

3/2015 KIELIPOLKU

Eliisa Laine

Shutterstock

Onnistumisen iloa liikunnasta Liikunnallinen elämäntapa on hyvä omaksua jo lapsuudessa. Liikkuminen tukee lapsen kehitystä ja vaikuttaa myönteisellä tavalla oppimiseen.

ieni vauva tutustuu itseensä ja ympäröivään maailmaan liikkumalla. Pikku hiljaa motorisen kehityksen edetessä toimintaympäristö laajenee ja lapsi pääsee entistä monipuolisempaan vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Liikkumisen kautta lapsi hankkii uusia kokemuksia, jotka kehittävät paitsi motorista kehitystä myös tiedollista toimintaa. Ne tukevat myös kielellistä kehitystä. Vaikka lapsilla on luontainen halu liikkua, toiset lapset saattavat tarvita siihen enemmän aikuisen tukea ja motivointia. Kun puheen- ja kielenkehitys viivästyy, myös motorinen kehitys saattaa kehittyä hitaammin. Lapsilla, joilla on diagnosoitu kielellinen erityisvaikeus voi olla liitännäis-

KIELIPOLKU 3/2015

häiriönä motorisen kehityksen haasteita. Tällöin motorinen kehitys etenee hitaasti ja lapsilla on vaihtelevia karkea- tai hienomotorisia haasteita tai vaikeuksia esimerkiksi hahmottamisen taidoissa. Motorisen kömpelyyden vuoksi lapsi voi olla jopa arka liikkumaan tai haluton kokeilemaan liikunnallisia elämyksiä. Tällöin hän jää helposti syrjään myös lasten keskinäisistä leikki- ja liikuntatilanteista. Näille lapsille aikuisen tuki, liikkumaan kannustaminen, motivointi sekä rohkaisu ovat erityisen tärkeitä.

Yhteiset leikit tärkeitä Päivittäinen liikunta on jokaisen lapsen normaalin fyysisen kasvun ja ko-

konaisvaltaisen kehityksen kannalta välttämätöntä. Lapsen tulee saada monipuolisesti ikätasoisia liikunnallisia kokemuksia eri ympäristöissä, jotta motoriset taidot ja hermoston kehittyminen etenevät suotuisasti. Liikkumalla lapsi hahmottaa omaa kehoaan ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Lisäksi liikuntataidot ja niiden kautta saadut onnistumisen kokemukset tukevat lapsen minäkuvan, itseluottamuksen ja omanarvontunnon kehittymistä. Liikunnan avulla lapsi opettelee myös lukuisia erilaisia taitoja. Liikunnan ja leikin avulla voidaan edistää esimerkiksi lapsen ajattelun kehitystä, käsitteiden oppimista, kielellistä kehitystä, oman toiminnan ohjausta sekä itseohjautuvuutta ja omatoimi-

suutta. Motorinen kehitys ja motoristen taitojen oppiminen välittävät liikunnan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen, sillä lapsen fyysinen kasvu sekä motorinen ja tiedollinen kehitys ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Kielihäiriöiselle lapselle sosiaaliset tilanteet voivat olla haastavia, jos lapsen on vaikea käyttää kieltä vuorovaikutuksen välineenä. So siaalisten tilanteiden harjoittelu on tällöin erityisen tärkeää. Leikkiessä ja touhutessa vuorovaikutus tapahtuu enemmän toiminnan kautta. Lasten yhteiset leikit ja liikkuminen tarjoavat mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen. Yhteistoiminta antaa lapselle luonnollisen tavan harjoitella ryhmässä toimimista ja erilaisten ihmisten huomioimista. Lapsi oppii myös kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita, odottamaan vuoroaan ja

valitsemaan tilanteeseen soveltuvat toimintatavat. Liikunta- ja leikkitilanteet tarjoavat myös mahdollisuuksia tunteiden käsittelyyn ja purkamiseen, jotka ovat keskeisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä.

Monipuolisuus tärkeää Sen lisäksi, että liikunta tukee ja edistää lapsen kokonaiskehitystä, se on välttämätöntä lapsen terveydelle. Riittävä päivittäinen liikunta ennaltaehkäisee jo lapsuudesta alkaen ylipainoa sekä sairastumista sydän- ja verisuonitauteihin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen jo varhaislapsuuden aikana on hyvin tärkeää, sillä lapsuudessa omaksutut elintavat ovat melko pysyviä. Kannustamalla lasta liikunnalliseen elämäntapaan, talletetaan pääomaa lapsen terveyspankkiin. Lapsille suositellaan terveyden ja hy-

Liikunta osaksi arkea • Arkiset tilanteet, kuten pukeminen, riisuminen, leipominen tai vaikka lelujen siivoaminen ovat tärkeä osa motorista kehitystä. • Metsässä liikkuminen, leikkipuistossa touhuaminen tai oman pihapiirin temppuradat kohottavat kuntoa. • Mielikuvitusleikit ja seikkailut innostavat lapsia liikkumaan. • Automatkat kannattaa vaihtaa kävelyyn tai pyöräilyyn. • Ohjattu toiminta ja vapaa leikki ovat molemmat arvokkaita. • Muista kannustaa ja motivoida. • Vältä kilpailutilanteita. • Palkitse yritys ja huomaa onnistumisen kokemukset.

Kannustamalla lasta liikunnalliseen elämäntapaan, talletetaan pääomaa lapsen terveyspankkiin.

vinvoinnin turvaamiseksi joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Reipas liikunta tarkoittaa hengästyttävää liikuntaa. Liikkumiseen ei tarvita kilpailuhenkeä tai suuria tavoitteita. Arkinen liikkuminen, pihaleikit, kävellen tai pyörällä kuljetut matkat, perheen yhteiset metsäretket ja hetket leikkipuistossa kohentavat niin aikuisen kuin lapsenkin kuntoa. Tärkeää on, että lasten liikunta on monipuolista ja leikinomaista. Liikkumisen tulee perustua leikkiin ja iloon. Mielihyvän kokeminen ja onnistumisen kokemukset kannustavat ja motivoivat jatkamaan. Lapsi voi myös sopivan ryhmän löydyttyä osallistua ohjattuun liikunta- ja harrastetoimintaan, mutta varsinkin pienemmälle lapselle riittää perheen oma aktiivisuus. Lapsen kehityksen ja terveydellisten hyötyjen kannalta yhtä arvokkaita ovat niin ohjattu toiminta kun perheen yhteinen toimintakin. Täytyy myös muistaa, että lapset ovat yksilöitä ja toiset liikunnallisempia kuin toiset. Tästä huolimatta kaikki lapset nauttivat liikkumisesta yhdessä aikuisen tai ikätoveriensa kanssa. Vaikka lapsi osallistuisikin ohjattuihin liikuntaryhmiin, on tärkeää, että perhe liikkuu myös yhdessä. Parhaimmillaan perheen yhteiset liikuntatuokiot ovat arvokkaita ja voimavaroja tuovia hetkiä arjen pyörityksen keskellä. Eliisa Laine on Aivoliiton fysioterapeutti.

3/2015 KIELIPOLKU

Jussi Saarinen

Innolla liikkumaan Liikkumaan innostaminen ja liikkumisesta innostuminen ovat monen tekijän summa. Vanhempien esimerkki ja kannustaminen, kaverit, mielekkäät liikkumismuodot ja riittävä motoristen perustaitojen hallinta luovat pohjaa liikunnallisen elämäntavan muodostumiseen.

Liikuntaankin tukiopetusta Lievemmät motoriikan haasteet helpottuvat usein liikkumiskokemusten ja harjoittelun myötä. Aina näin ei kuitenkaan ole. Motoriikan oppimisvaikeudesta kärsivät lapset tarvitsevat tukea motoristen taitojen oppimiseen. Liikkuminen ja motoristen taitojen harjoittaminen tukevat myös muuta oppimista, kuten kielenkehitystä,

KIELIPOLKU 3/2015

Shutterstock

yönteiset liikkumiskokemukset tuovat onnistumisen kokemuksia, ja ne ovat tärkeitä, liikuttiinpa sitten kotona, päivähoidossa, koulussa tai ohjatussa harrastuksessa. Myönteiset kokemukset motivoivat liikkumaan ja edesauttavat liikkumistaitojen oppimista. Avaintekijä on sisäinen motivaatio, joka korostuu myös muun muassa uudistuvissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Sisäinen motivaatio syntyy kolmesta tekijästä: Koettu pätevyys tarkoittaa onnistumisen kokemuksia. Ohjatussa harrastustoiminnassa tämä annettujen tehtävien ja liikkumisen tapojen tulee olla haastavuudeltaan yksilölle sopivia. Toiminnan soveltaminen ja eriyttäminen tulee huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Koettu autonomia on osallistujan tunne siitä, että hän pystyy vaikuttamaan toiminnan sisältöön. Se voi esimerkiksi sisältää osallistujan itse asettamia henkilökohtaisia tavoitteita. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on monen asian summa, joista vuorovaikutuskäyttäytyminen on kenties tärkein.

INNOSTUN LIIKKUMAAN -HANKE

huomioi lapset, joilla on motoriikan haasteita Innostun liikkumaan -hankkeen kohderyhmänä ovat ne alakouluikäiset lapset, jotka eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi. Erityisesti huomioidaan lapset, joilla on motoriikan haasteita. Hanke pyrkii lisäämään tietoisuutta aiheesta, jotta kohderyhmään kuuluvien lasten parissa toimivat aikuiset tunnistaisivat ilmiön. Motoriikan haasteisiin tukea tarvitseva lapsi pyritään huomioimaan pitkin päivää – kotona, koulussa tai päivähoidossa ja harrastuksissa. Hankkeen koulutuksilla ja työpajoilla on tavoitettu jo yli 1 000 lasten parissa työkseen toimivaa aikuista: varhaiskasvattajia, opettajia, ohjaajia ja terveydenhoitajia. Koulutuksissa lisätään osaamista ja jalkautetaan hankkeessa kehitettyjä menetelmiä. Skillilataamosta (www.skillilataamo.fi) löytyy maksutonta materiaalia motoristen taitojen havainnointiin ja tukemiseen koulupäivän eri vaiheissa. Sivustolla on motorisia harjoitteita perustaidoista peleihin ja leikkeihin. Monet skillikortit sopivat nuoremmillekin. Innostun liikkumaan on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama. Lisätietoa ja materiaaleja löytyy osoitteesta www.innostunliikkumaan.fi.

matemaattisia taitoja ja keskittymiskykyä. Suomen koulujärjestelmä tarjoaa tukea lukemisen ongelmiin ja matematiikan vaikeuksiin, mutta liikunnan tukiopetusta on tarjolla aniharvoin. Tutkimusten mukaan kuitenkin heikompi motorinen suorituskyky ensimmäisellä luokalla on yhteydessä heikompaan luku- ja laskutaitoon kolmena ensimmäisenä kouluvuotena. Motoriikan vaikeudet tulisikin havaita ja tunnistaa mahdollisimman varhain, sillä ne heijastuvat muille kehityksen alueille, vaikeuttavat oppimista ja ovat riski lapsen tasapainoiselle kehitykselle.

Lapsuuden motoriset vaikeudet ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja inaktiivisuuteen myös aikuisiällä. Ne vaikuttavat myös sosiaalisiin suhteisiin, erityisesti pojilla, joiden leikit ja pelit painottuvat motoriikkaan. Lapsi, joka ei pysy muiden vauhdissa mukana, jää helposti syrjään, ja se vaikuttaa myös vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Motoriset taidot ja niiden puute vaikuttavat myös minäkäsitykseen ja sosiaalisiin taitoihin ja vaikeuttavat tasavertaista osallistumista. Lasta, jolla on motoriikan vai keuksia, voi tukea monin eri tavoin.

Huonoin mahdollinen vaihtoehto on odottaa, että vaikeudet helpottuvat itsestään. Monesti me aikuiset pelkäämme, että kömpelö lapsi saattaa loukata itsensä. Mitä enemmän lapsi saa tehdä, kokea ja harjoitella, sitä vähemmän vahinkoja tapahtuu ja motoriikka kehittyy. Kannattaa kysyä itseltään, estänkö vai edistänkö lapsen luontaista liikkumista? Jussi Saarinen on Innostun liikkumaan -hankkeen projektipäällikkö.

Kirjastonhoitajana toimi Päivi Seppä-Lassila.

Erityisherkkä lapsi Miten tunnistaa erityisherkkä lapsi? Entä kuinka tukea häntä eri ikävaiheissa ja mahdollisissa ongelmatilanteissa? Psykologi Elaine N. Aronin kolmas suomennettu teos Erityisherkkä lapsi vastaa näihin kysymyksiin. Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka ilmenee jo vauvoilla. Erityisherkät eli aisti- ja tunneherkät ihmiset ovat tavallista alttiimpia ulkoisille ärsykkeille ja muiden mielialoille. Taipumus voi olla haastava etenkin lapsille ja nuorille, sillä he kohtaavat kasvaessaan jatkuvasti uutta. Parhaassa tapauksessa herkkyys on elämää rikastava etu, mutta lapsi voidaan myös virheellisesti tulkita ujoksi, sisäänpäin kääntyneeksi tai keskittymishäiriöiseksi.

Elaine N. Aron esittelee kirjassaan tutkimustensa paljastaman tiedon erityisherkistä lapsista. Lisäksi hän jakaa haastattelemiensa vanhempien parhaat neuvot herkkien lasten kasvattajille. Kirjan ensimmäinen osa kertoo, millaisia ovat erityisherkkien lasten tavallisimmat ongelmat ja miten vanhemman oma herkkyys tai sen puute vaikuttavat arkeen ja kasvatukseen. Toinen osa tarkastelee erityisherkkiä lapsia ikäryhmittäin: vauvat ja leikki-ikäiset, koululaiset sekä teinit ja nuoret aikuiset. Aronin laatimat yksityiskohtaiset luonnetestit auttavat tunnistamaan erityisherkän lapsen. Erityisherkkä lapsi on tarkoitettu herkkien lasten kasvattajille, vanhemmille ja opettajille.

Kantateos Erityisherkkä ihminen (Nemo 2013) nosti aiheen pinnalle ja antoi ilmiölle nimen. Pian kirjan julkaisemisen jälkeen perustettiin Suomen erityisherkät ry. Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (Nemo 2014) ilmestyi viime syksynä. Elaine N. Aron: Erityisherkkä lapsi. Nemo 2015. Suomentanut Kirsimarja Tielinen.

L niin kuin LEOPARDI Mitä kaikkea tapahtuukaan, kun aakkosten maailma alkaa avautua Leopardille? Kirjaimia alkaa ihmeellisesti tupsahdella pikku Leopardin päivään: aamupuurolle, iltakylpyyn, lastentarhaan ja lelulaatikkoon. Päivän päätteeksi Leopardi oppii lukemaan oman nimensä ja haluaa heti oppia lisää kirjaimia. Ihan kaikki kirjaimet! TIKKUKIRJAIMIN ladottu riemastuttava tarina soveltuu lukemisen

opetteluun oivallisesti. Kirjan avauslehdiltä löytyvät aakkoset, ja loppuun lukija itse saa kirjoittaa perheenjäsenten ja kavereiden nimiä: A niin kuin... Sari Airola on monia maailmankolkkia kolunnut kuvittaja ja kuvallisen viestinnän opettaja, jonka kirjat tulvivat värejä ja lapsenmielistä fantasiaa. Sari Airola: L niin kuin LEOPARDI. WSOY 2015. 3/2015 KIELIPOLKU

Ihmeelliset aivot YLE on julkaissut yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa Ihmeelliset aivot -verkkokonaisuuden. Sivusto on tarkoitettu kaikille oppimisesta, aivoista ja niihin liittyvistä asioista kiinnostuneille. Se hyödyntää uusinta suomalaista aivoja oppimistutkimusta ja tarjoaa tuoreinta tietoa oppimisesta ja hyvinvoinnista aivojen näkökulmasta. Käy tutustumassa: www.yle.fi/ ihmeellisetaivot.

Ekapeli Alku esikouluikäisille Ekapeli Alku on peli kirjain–äänne-yhteyksien harjoitteluun esikouluikäisille ja muille harjoitusta kaipaaville. Uusissa jännittävissä kentissä sukelletaan meren alle, roikutaan korkeuksista ilmapalloilla, seurataan sammakon touhuja, etsitään timanttia, katsellaan tähtiä ja samalla opitaan lukutaidon alkeita. Ekapeli Alku toimii tietokoneiden lisäksi myös puhelimella ja tableteilla. Peli on saatavissa ilmaiseksi osoitteesta www.lukimat.fi.

Hyvä Alku -tapahtuma Jyväskylässä

Erilaisen oppimisen hullut päivät Eurooppalaista dysleksiaviikkoa vietetään lokakuussa 5.10.–12.10. Teemaviikon päätapahtuma Erilaisen oppimisen hullut päivät järjestetään Erilaisen oppimisen keskuksessa 6.10. Teemana ovat oppimisympäristöt. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Lisätietoja: www.erilaistenoppijoidenliitto.fi.

Hyvä Alku tapahtuma järjestetään 17.–18.2.2016 Jyväskylässä. Tapahtuma on suunnattu varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetusikäisten kanssa työskenteleville sekä muille alaa seuraaville. Ohjelman toteuttavat Niilo Mäki Instituutin, Onerva Mäen koulun ja Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden laitoksen asiantuntijat. Ilmoittautuminen avautuu syksyllä. Lisätietoja: www.nmi.fi.

Soveltava Liikunta SoveLi on jäsenjärjestöineen laatinut soveltavan liikunnan kehittämistä linjaavat suositukset. Tavoitteena on, että suositusten avulla liikuntatoiminnan laatu ja vaikuttavuus vahvistuvat entisestään yhteisen tekemisen myötä. Suositukset on tarkoitettu päätöksentekijöille, kunnille, järjestöille, yhdistyksille, liikunta- ja urheiluseuroille sekä kaikille pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden liikkumisen parissa toimiville. Kehittämissuosituksissa alan parhaat asiantuntijat avaavat soveltavan liikunnan ja liikkujien kenttää. Lisäksi joukko kansanterveys- ja vammaisjärjestöjä kertoo liikuntatoiminnan hyvistä käytännöistä. Arkiliikunnan lisääminen on keskeinen tapa vähentää liikkumattomuutta ja lisätä liikuntaa. Väestön liikuntasuositukset toimintakyvyn eri vaiheissa ohjaavat liikkumiseen, mutta sen lisäksi tarvitaan asiantuntevaa liikuntaneuvontaa, tavoitteellista, ohjattua liikuntatoimintaa ja sopivat liikuntatilat. Aivoliitto on ollut SoveLin jäsenjärjestönä mukana laatimassa suosi tuksia. Lue lisää: www.soveli.fi/julkaisut.

KIELIPOLKU 3/2015

Shutterstock

Soveltavan liikunnan kehittämissuositukset julkaistu

Testaa kasvistietämyksesi Syö hyvää -sivustolla on julkaistu kasvisten tunnistuspeli, jonka avulla kasvisten, hedelmien, marjojen ja yrttien opettelu onnistuu hauskalla tavalla. Peli opettaa tunnistamaan jopa 120 kasvista. Sivustolta löytyy runsaasti ajankohtaista tietoa terveellisestä ravinnosta. Myös tuotevertailusivusto on laajentunut. Nyt sivustolla on lähes 2500 tuotteen tietoja. Käy tutustumassa: www.syohyvaa.fi.

Noora Alm

PRT-ohjausmenetelmä tukee kielellistä kehitystä PRT on helposti toteutettava, luonnollinen, hauska, motivoiva, tuloksekas ja arkitilanteisiin sopiva ohjausmenetelmä.

RT-menetelmää voidaan käyttää jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsen kielellisen kehityksen tueksi. Menetelmää voidaan soveltaa eri-ikäisten lasten ja myös varttuneimpien arkeen. Vuosien varrella tehty kuntoutustyö lasten, nuorten, heidän perheidensä ja lähipiirinsä sekä eri yhteistyötahojen kanssa on osoittanut PRT:n tulleen jäädäkseen. PRT-ohjaus sisältää leikkimistä, kirjojen lukemista, piirtämistä, laulamista - mitä tahansa lasta motivoivaa ja innostavaa toimintaa, johon liitetään tarkka käyttäytymisterapeuttinen lähestymistapa kielen vahvistamiseksi. Kielen oppimista tuetaan vahvistusmenetelmällä, joten PRT-kuntoutuksen alussa lähdetään liikkeelle katsekontaktin tai pienenkin yrityksen vahvistamisesta. PRT-menetelmän perusperiaatteet ja sovellettavuus opetellaan aluksi yhdessä vanhempien ja lähihenkilöiden kanssa. Sen jälkeen menetelmää toteutetaan lapsen kotona, päiväkodissa, koulussa tms. lapsen arkiympäristössä. PRT-menetelmää on käytetty Suomessa 10 vuotta. Honkalampisäätiön PRT-keskuksen järjestämän juhlaseminaarin aloituspuheenvuorossa Jaana Alander valotti menetelmän historiaa Suomessa. Alkunsa se sai professori Laura Schreibmanin ja hänen työryhmänsä myötävaikutuksella. Jaana Alander, Merja Hyytiäinen ja Tero Timonen vierailivat

vuonna 2004 San Diegon yliopistossa ja toivat PRT:n Suomeen. Soveltaminen suomalaiseen kulttuuriin ja osaksi suomalaista kuntoutuskenttää alkoi Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Pohjanmaalla on kasvava halu tutkia ja kehittää PRT-menetelmän soveltamismahdollisuuksia. Erityisesti korostettiin PRT:n ja neuvolan yhteistyötä, joka on olennaista varhaisen havainnoinnin mahdollistamiseksi. Lapissa taas PRT on otettu luontevaksi osaksi lapsen kokonaiskuntoutusta. Matkat ovat pitkiä, joten kuntoutuskäynneillä pyritään palvelemaan perheitä mahdollisimman laajasti. PRT limittyy osaksi lapsen muuta kuntoutusta. Yhteistyö PRTosaajien kesken on hyvin olennaista, sillä resurssit ovat usein rajalliset. Vanhempien puheenvuorot nostattivat pintaan tunteiden kirjon: iloa, liikutusta, innostusta ja onnistumisen myötähyvää. Eteläpohjanmaalaiset Mari ja Jani Haapala korostivat erityisesti sisarusten merkitystä, lapsethan ovat

toistensa parhaita opettajia leikkitaitojen harjoittelussa. He nostivat myös esiin monialaisen ja yhtäaikaisen kuntoutuksen merkitystä. PRT ei ole vain puheen vahvistamisen keino, vaan sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot sekä leikkitaidot pääsevät myös kehittymään. Jaana Ihmeen perhe osallistui ensimmäisenä Suomessa PRT-ohjaukseen. Nyt teini-käinen Martti saatiin seminaarin vip-vieraaksi, ja hän seuraili päivänkulkua seminaarisalin takaosasta. Äiti totesi, että PRT oli Martille keino päästä yhteyteen oman perheensä ja myöhemmin muun ympäristön kanssa. Vaikka valmennus oli rankkaa, myös edistys oli huimaa. Ihme toivoi, että PRT-kuntoutukseen osallistuneiden esimerkit uuden kokeilemisesta ja omien toimintatapojen muuttamisesta rohkaisisivat niitä perheitä, joiden arjessa ollaan nyt samojen kysymysten äärellä. Noora Alm on PRT-ohjaaja Honkalampi-säätiön PRT-keskuksessa. PRT-keskus toimii yhteistyössä HLSFondo Oy:n kanssa.

PRT-menetelmä (Pivotal Response Training) * PRT on ydinvalmiuksien harjaannuttamisohjelma. Se perustuu lapsille luontaisen iloisuuden, motivaation ja uteliaisuuden hyödyntämiseen sekä halutun käyttäytymisen, erityisesti puheen asteittaiseen positiiviseen vahvistamiseen. Tavoitteena on kielellisten ja sosiaalisten taitojen sekä leikkitaitojen edistäminen arjen tilanteissa vanhempien, sisarusten ja muun lähiympäristön tuella. Menetelmä soveltuu autismin kirjon sekä vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen vaikeuksia omaaville lapsille ja nuorille. PRT on luonnolliseen oppimiseen tukeutuva menetelmä, joka perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT) ja sovellettuun käyttäytymisterapiaan (ABA).

3/2015 KIELIPOLKU

AIVOLIITON AJANKOHTAISET

Yhdistysväki kokoontui Tampereella

Ensimmäinen Aivojen asialla -tunnustuspalkinto Seinäjoen keskussairaalalle

Markku Liukkonen

einäjoen keskussairaalan neurologian toimintayksikkö sai Aivoliiton ensimmäistä kertaa myöntämän Aivojen asialla -tunnustuspalkinnon pitkäaikaisesta työstä aivoverenkiertohäiriöiden hoidossa ja kuntoutuksessa. Vuosittain jaettava tunnustuspalkinto julkistettiin Aivoliiton liittokokouksen alussa Tampereella 23.5.2015. Sen otti vastaan toimintayksikköjohtaja, ylilääkäri Keijo Koivisto Seinäjoen keskussairaalan neurologian toimintayksiköstä ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä. Nyt ensimmäistä kertaa myönnetty Aivoliiton Aivojen asialla -tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain. Se myönnetään henkilölle, työryhmälle tai teolle, joka edistää merkittävästi aivoterveyttä, puheen ja kielen ja/tai aivoverenkiertohäiriöiden hoitoa tai kuntoutusta. Mynämäkeläinen seppämestari Marko Anttila on takonut veistoksen erikokoisista rautapaloista. – Veistos kuvaa mielestäni aivolohkojen liittymistä toisiinsa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, Anttila kertoo.

KULTAISET ANSIOMERKIT Erilä Terttu, Aivoliitto ry:n puheenjohtaja, neurologian erikoislääkäri von Koskull Peter, vapaaehtoistoimija, Juttu tupa-verkoston ohjausryhmän jäsen Lehtonen Anu-Maarit, Pirkanmaan Kielipolku ry, Aivoliitto ry:n liittohallituksen jäsen Ollikainen Jyrki, neurologian erikoislääkäri, TAYS

HOPEISET ANSIOMERKIT Ahonen Timo, professori, Niilo Mäki Instituutti Antila Johanna, Afasia- ja aivohalvausyhdistys ry, Aivoliitto ry:n liittohallituksen jäsen Arikka Harri, lastenneurologian erikoislääkäri TYKS Haanperä Kirsi, hallintopäällikkö, Aivoliitto ry Huusko Tiina, kuntoutuspäällikkö, Kela Häppölä Olli, neurologian erikoislääkäri, dosentti, HYKS Jehkonen Mervi, neuropsykologian dosentti, Tampereen yliopisto Karjula Antti, apulaisrehtori, Mikael-koulu Keikkala Sirkka, palveluyksikön johtaja, ylilääkäri, Jyväskylän terveyskeskussairaala Kiljunen Anneli, kansanedustaja, Stroke-ryhmän koollekutsuja Koivisto Keijo, toimintayksikön johtaja, ylilääkäri, Seinäjoen keskussairaala Kulmala Marianne, neuropsykiatrinen valmentaja, kirjailija Kuusela Hannu, Kielellinen erityisvaikeus SLI ry, Aivoliiton liittovaltuuston jäsen Laalo Risto, talousjohtaja, Aivoliitto ry:n liittohallituksen jäsen Lehmusto Heikki, liikkeenjohdon konsultti, Aivoliitto ry:n liittohallituksen jäsen Lehtihalmes Matti, logopedian professori, tutkimusdekaani, Aivoliitto ry:n liittohallituksen jäsen Lehto Hannu, Pirkanmaan Kielipolku ry:n puheenjohtaja Makkonen Tero, kuntoutuspäällikkö, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Mattila Markku, isännöitsijä, Turun isännöintitalo Mikkonen Markku, kiinteistönhoitaja, Koy Erityisosaamiskeskus Suvituuli Nikkanen Matti, neurologian ylilääkäri, Pohjois-Kymen sairaala Reuter Jaana, kuntoutusohjaaja, TAYS Roine Susanna, neurologian erikoislääkäri, TYKS Siiskonen Tiina, ohjaava opettaja, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri ja Niilo Mäki Instituutti Ström Ulla, puheterapeutti, TYKS Tervonen Hilppa, valmistelupäällikkö, RAY Vainikainen Tuula, lääketieteen toimittaja, tietokirjailija Valkama Tuuli, sairaanhoitaja, AVH-yhdyshenkilö

Aivoliiton puheenjohtaja Terttu Erilä ojensi ensimmäisen Aivojen asialla -tunnustuspalkinnon ylilääkäri Keijo Koivistolle.

KIELIPOLKU 3/2015

Wikström Juhani, neurologi, professori h.c. Vilkman Erkki, ylilääkäri, foniatri, HUS Vähäkainu-Kujanen Tuula, rehtori, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Vähäsalo Tiina, palkanlaskija, Turun Tilikeskus Oy

Kuvat Markku Liukkonen

Palkinnon saaja saa Aivojen asialla -veistoksen pienoismallin ja kunniakirjan sekä nimilaatan Aivoliiton toimitiloissa säilytettävään veistokseen.

Vetoomus puhevammaisten puolesta Liittokokouksen ja sen yhteydessä pidettyjen järjestöpäivien aikana paikalla ollut yhdistysväki allekirjoitti puhevammaisten oikeuksien puolesta vetoomuksen, joka toimitettiin eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Uudet valtuutetut (vas.): Ari-Pekka Klami, Jaana Kangassalo, Risto Ahlman, Sisko Päivärinta, Eija Pyötsiä, Salla Jaakola, Claes Sohlberg, Marja Paavonkallio, Armi Parviainen, Oili Holopainen, Eero Knuuti, Juha Pajuniemi, Anu-Maarit Lehtonen. Kuvasta puuttuu Satu Martinez.

Ansiomerkkejä arvokkaasta työstä

LIITTOVALTUUSTO 2016–2019

Liittokokouksessa jaettiin myös neljä kultaista ja 31 hopeista ansiomerkkiä arvokkaasta ja pyyteettömästä työstä Aivoliiton tavoitteiden hyväksi. Lisäksi vahvistettiin Aivoliiton Strategia ja tavoitteet 2020 -asiakirja sekä valittiin liittovaltuuston jäsenet ja varajäsenet kaudelle 2016–2019.

Liittovaltuuston puheenjohtaja Oili Holopainen, Pohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry

Liittovaltuuston varapuheenjohtaja Ari-Pekka Klami, Kymenlaakson autismi-, asperger-, dysfasia- ja ADHD-yhdistys AADA ry

Varsinaiset jäsenet: HYKS Eija Pyötsiä, Kymenlaakson AVH-yhdistys ry Claes Sohlberg, Afaatikot ja omaiset ry Ari-Pekka Klami, Kymenlaakson autismi-, asperger-, dysfasia- ja ADHD -yhdistys AADA ry TYKS Juha Pajuniemi, Satakunnan AVH-yhdistys ry Jaana Kangassalo, Satakunnan AVH-yhdistys ry Salla Jaakola, Varsinais-Suomen kielellisen erityisvaikeuden tuki, Keinuva ry

TAYS Risto Ahlman, Pirkanmaan AVH-yhdistys ry Sisko Päivärinta, Kanta-Hämeen AVH-yhdistys ry Anu-Maarit Lehtonen, Pirkanmaan Kielipolku ry KYS Oili Holopainen, Pohjois-Savon AVH-yhdistys ry Marja Paavonkallio, Pohjois-Karjalan AVH-yhdistys ry Satu Martinez, Pohjois-Savon neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjoyhdistys Eijsveikeet ry OYS Eero Knuuti, Länsi-Pohjan AVH-yhdistys ry Armi Parviainen, Jokilaaksojen AVH ry

Varajäsenet Kirsti Satukangas, Afaatikot ja omaiset ry Tomi Iivonen, Kymenlaakson AVH-yhdistys ry Kari Tammela, Lapin aivoyhdistys ry Minna Kankaro, Varsinais-Suomen kielellisen erityisvaikeuden tuki, Keinuva ry

3/2015 KIELIPOLKU

AIVOLIITON AJANKOHTAISET

Iloisen tekemisen ja yhdessäolon Suvipäivä

Aivoliiton ja Parkinson-liiton yhteinen Erityisosaamiskeskus Suvituuli täyttyi kesäkuun 10. päivänä i loisesta puheensorinasta ja hymyilevistä kasvoista. Ohjelmalliseen avointen ovien päivään saapui sekä paikallis yhdistysten jäseniä eri puolilta maata että muita kiinnostuneita, jotka halusivat tutustua Turun Hirvensalossa sijaitsevaan taloon tai osallistua päivän aktiviteetteihin. – Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme mukana Suvipäivässä, kertovat ulkona auringossa istuskelevat Kaija, Elisa ja Marja-Liisa Porin seudun Parkinsonyhdistyksestä. Ystävykset olivat kokeilleet värisuunnistusta ja nauttineet talon tarjoamat kahvit ja pullat. – Kivaa on ollut ja Suvituuli on kaunis paikka. Toivottavasti Suvipäiviä järjestetään vastaisuudessakin, koska täältä saa tärkeää tietoa. Yleensähän nämä sairaudet tulevat tutuiksi

KIELIPOLKU 3/2015

Kuvat Markku Liukkonen

Ilmojen haltija ei pettänyt Suvipäivän järjestäjiä ja osallistujia tälläkään kerralla, vaan avointen ovien päivää saatiin viettää jo neljännen kerran kauniissa poutasäässä. Monipuoliseen ohjelmaan mahtui niin tanssia, värisuunnistusta, smoothie-pyöräilyä kuin tietoiskujakin. vasta, kun asia osuu omalle tai läheisen kohdalle, he toteavat. Ensimmäistä kertaa Suvipäivään osallistui myös Varsinais-Suomen kielellisen erityisvaikeuden tuki -yhdistyksen sihteeri Sari. Lyhyemmin Keinuva-nimellä tunnettu yhdistys oli tuonut pihanurmikolle oman esittelypisteensä, jonka luona lapset saivat puhaltaa saippuakuplia. Sarin olkapäillä istuva Amy kertoi rapsutelleensa kaverikoiria ja puhaltaneensa saippuakuplia. Seuraavana ohjelmassa olisi ratsastuskierros taluttajan avustamana suloisella ja superkiltillä shetlanninponilla. Hymyn leveydestä päätelleen pikkuneidillä oli ollut hauska päivä Suvituulessa. Entäpä mikä ihme olikaan tuo alussa mainittu smoothie-pyörä? No

tietysti kuntopyörä, joka oli yhdistetty tehosekoittimeen niin, että kun pyörää poljettiin, sekoittimen terä soseutti hedelmät ja mehun herkulliseksi smoothie-juomaksi!

Lämpimät kiitokset! 47 000 € puhevammaisten hyväksi Lahjoituskampanja 16.6.–31.8.2015

UUTTA

Vanhemmille

Ammattilaisille

Mindfulness -koulutus pienten lasten vanhemmille

Tarinallisen valokuvan ja videon käyttö lapsi- ja perhetyössä

Mindfulness voi olla avuksi masennuksen, ahdistuksen, stressin ja kivun lievittämisessä, mutta se voi myös olla avain onnellisempaan, rennompaan ja tietoisempaan elämään. Myös lapset ja nuoret ovat hyötyneet harjoituksista ja saavat niistä apua keskittymiseen, rauhoittumiseen ja oppimiseen. Se tukee myös vanhemman kykyä olla läsnä lapsensa kanssa.

Koulutuksessa ohjataan valokuvan ja videon tarinalliseen käyttämiseen lapsen toiminnan, itsetunnon ja vuorovaikutuksen tukemisessa. Saat käytännön esimerkkejä ja ideoita sovellettavaksi omaan työhösi. Koulutus pohjautuu kokemuksiin valokuvan ja videon käyttämisestä perhetyössä ja lasten ryhmissä sopeutumisvalmennuskursseilla sekä yksilö- ja ryhmämuotoisessa terapiassa.

Aika:

Viikonloppukoulutus 21.–22.11.2015, päivittäin klo 9.30–14.30 Erityisosaamiskeskus Suvituuli, Turku 80 €, sisältää opetuksen ja päiväkahvit

Aika: Paikka: Hinta: Kohderyhmä:

psykologi, mindfulness-ohjaaja Timo Teräsahjo

27.11.2015 klo 9.00–15.30 Pasilan kirjaston auditorio, Helsinki 100€ lasten ja perheiden kanssa työskentelevät (terapeutit, opettajat, perhetyöntekijät)

Kouluttajat:

erityisluokanopettaja, puheterapeutti Anna-Kaisa Antila fysioterapeutti, valokuvaaja Eliisa Laine

Paikka: Hinta: Kouluttaja:

Ryhmään mahtuu noin 10 henkilöä.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen: Aivoliiton koulutuskalenteri www.aivoliitto.fi (etusivun pikalinkki ylhäälllä vasemmalla). Viimeinen ilmoittautumispäivä on 7.11.2015.

Tilaa Kielipolku – puheen- ja kielenkehityksen erikoislehti 2/ 20 13

EN KE - JA KI EL PU H EE N

H IT YK SE

ikeus n erityisva Kielelline ien ketju lv ja sukupo

IS LE H TI N ER IKO PUHEE N - JA K IE L E N

3 /2 0 1 K E H IT

YK S E N

E R IKO

IS L E H

Laaduk varhais as kasvatu s

matkin Isovanhem itsevat Peikkotarv a m e äske virik tä tietoa jatstu ellinenais keitä kaikille el ki ö yk teille Periyty eus? erityisvaik

Kuv tukiviitt at ja om päiväko at din arjessa

Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy paikallisyhdistyksen jäsenmaksuun. Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Jokaisessa numerossa on uusinta tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta: - asiantuntija-artikkeleita - haastatteluja - referointeja tutkimuksista - vanhempien kokemuksia.

39 € vuosikerta (4 numeroa)

Tilaukset: Maiju Rita-Kasari p. 02 281 4310 maiju.rita-kasari@turuntilikeskus.fi www.aivoliitto.fi

3/2015 KIELIPOLKU

YHDESSÄ – postia yhdistyksiltä –

Varsinaista vertaistukea Varsinais-Suomessa Kuvat Sari de Nier

arsinais-Suomen kielellisen erityisvaikeuden tuki ry (KEINUVA) perustettiin Turun alueelle vertaistukitoimintaan. Yhdistyksen perustivat puhehäiriöisten lasten vanhemmat, jotka hakivat vertaistukea aiheesta kielellinen erityisvaikeus. Yhdistys perustettiin keväällä 2013 ja se on kahden toimintavuotensa aikana onnistunut hienosti haalimaan noin 80 jäsentä/perhettä joukkoonsa. Aktiivisessa Facebookryhmässä on noin 90 jäsentä. Vertaistukitapaamisissa on ollut paikalla 5–15 perhettä. Yhdistyksen toimintaidea on alusta alkaen ollut nimenomaan vertaistukitapaamisten järjestäminen. Erityislasten perheet ovat monesti aika yksin ongelmiensa kanssa, alueelliset erot tuen saamisessa ovat valtavia: Millaiseen kouluryhmään pääsee? Voiko hakea omaishoidontukea? Onko kaupungilla tarjota jotain soveltavaa harrastustoimintaa? Voisiko mahdollisesti saada jopa perhetyöntekijän apua? Avoin keskustelu on tärkeää, tuen saaminen on tärkeää ja niinpä vertaissisaren tai -veljen löytäminen on kullanarvoista! Puhumattakaan so siaalisen verkoston luomisesta meidän puhehäiriöisille pikkusankareille ja nuorille tähtityypeille.

Alex ja Lissu nauttivat perheiden yhteisestä päivästä Ruissalossa.

siin yhteydessä. Ehkäpä myös he saavat auttamisestanne sisältöä ja harjoitusta oppimatkalleen. Olemme myös järjestäneet perheiden hyvinvointipäivän, jossa

muun muassa kuuntelimme aiheesta luentoa ja seikkailimme kauniissa Ruissalon puistomiljöössä koko perheen voimin. Puhujia on tapahtumissamme ollut liikuntalajien edustajista

Monenlaista tekemistä Syksystä 2014 alkaen yhdistys on tavannut kuukausittain Turun Hepokullan seurakunnan tiloissa. Lisäksi Turun ammatti-instituutin oppilaat ovat järjestäneet meille touhukkaita puuhailtoja kaksi kertaa vuodessa. Suosittelemme muitakin yhdistyksiä olemaan alueidensa oppilaitok-

KIELIPOLKU 3/2015

Hyvinvointipäivän seikkailuradassa tarvittiin tiimityötä.

terapeutteihin ja rehtorista sosiaalityöntekijään. Tulevalle syksylle 2015 olemme hakeneet kaupungilta tiloja, jotta kasvavalla joukollamme on enemmän mahdollisuuksia tavata. Toiveita ja kehitysideoita otamme aina mielellämme vastaan ja pienenä yhdistyksenä on helppo vaikuttaa siihen mitä tehdään. Alamme pikkuhiljaa paremmin hahmottaa tarpeita vauvasta vaariin. Toivottavasti siis hieman enemmän räätälöitynä nuorille tekemistä, vanhemmille kahvitusta ja lapsille mielekästä touhuamista. Niinpä tällä kirjoituksella haluan kannustaa teitä lukijat: hopi hopi kaikki yhteyttä oman alueenne vertaistukiyhdistyksiin. Ehkä ette itse jaksa mammojen muminaa tai pappojen paapatusta, mutta mahdollisesti lapsenne tai nuorenne kaipaa muiden tähtien spesiaalia seuraa. Ainakin allekirjoittanut olisi sosiaalisesti köyhempi ja tiedollisesti vajaampi, jos en olisi tätä yhdistystä löytänyt! Kevätterveisin Sari de Nier, KEINUVA ry:n sihteeri

n e t r Nu o palsta Hei

Ruissalon kaunis luonto innosti perheet liikkumaan.

Kymenlaakson Aada ry:n sääntömääräinen syyskokous Aika: lauantaina 17.10.2015 klo 16.00–18.00 Paikka: Toimitila Veturi, 2. krs, Kauppamiehenk.4, Kouvola Käsiteltävät asiat: toimintasuunnitelma vuodelle 2016, uuden hallituksen valinta, talousarvio vuodelle 2016 Kokouksessa kahvitarjoilu. Ilmoittautuminen ja mahdolliset erityisruokavaliot 4.10.2015 mennessä sihteeri.aada@gmail.com tai 0400 235 512 (vain tekstiviestit). Tervetuloa!

KIRJEKAVERI

Olen Lucia (Kivimäki), 24, turkulainen. Etsin ystävää ja kirjeenvaihto kaveria 24– 30 vuotiaista. Pidän teattereissa ja konserteissa käymisestä. Harrastan lisäksi käsitöitä, ulkoilua ja tanssimista. Toivoisin, että voisimme yhdessä käydä kirkossa, teattereissa ja konserteissa. Postin voi lähettää lehden toimitukseen: Kielipolku/Kirjekaveri/Lucia, Suvilinnantie 2, 20900 Turku Terveisin Lucia

LÄHETÄ POSTIA

Voit lähettää tekstejä tai kuvia (jpg-muodossa) toimituksen osoitteeseen: toimitus.kielipolku@ aivoliitto.fi. Kuviin mukaan tiedot kuvatekstiä varten ja tieto kuvaajasta. Toimitus valitsee julkaistavan aineiston ja lyhentää tekstejä tarvittaessa.

3/2015 KIELIPOLKU

KIELIPOLKU 3/2015

Upeat kukka-aiheiset luontokortit nyt Aivoliitosta Jaana Kotamäen upeat kukka-aiheiset luontokortit nyt tilattavissa Aivoliitosta.

Kanervan kaunotar

Taitettu, tekstitön. Koko 10,5 x 14,8 cm. Kortin takana Aivoliiton logo.

Lumoava kukinto

Kortit myydään 5 kpl paketeissa, sis. kuoret.

Hinta 5 €/pkt

Lumpeen hehku

Kastepisarat

Tilaukset: p. 02 2138 225 tilaukset@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi

Valopallot

 Taita ja kiinnitä puolet yhteen. Vastaanottaja maksaa postimaksun.

Aivoliitto ry Tunnus: 5006009 Info: 1200 00003 VASTAUSLÄHETYS

Tervetuloa jäseneksi! 3/2015 KIELIPOLKU

”Saku on pieni poika. Sakun äiti sanoo, että Saku on spesiaali lapsi. Äiti voisi sanoa myös, että Saku on erityislapsi. Tai hän voisi käyttää samaa sanaa, joka on saatu lääkärintutkimuksissa: eli että Sakulla on Aspergerin oireyhtymä.” Näin alkaa kirja Saku, spesiaali lapsi.

Boris, bostoninterrieri, kertoo kirjassa ikiomasta ihmisestään, 9-vuotiaasta Rufuksesta, jonka kanssa hänellä on aivan erityinen suhde. Poikien päivistä ei seikkailua puutu.

Kirja on todenmukainen, lämmöllä ja huumorilla kirjoitettu selkokielinen kirja Sakusta, 9-vuotiaasta reippaasta ja mukavasta pojasta. Kirjassa on osiot sekä lapsille että aikuisille. Hinta: 30 € + toimituskulut. Kirjoittaja: Marianne Kulmala, kuvittaja: Kirsi Tapani, ISBN: 978-952-93-3026-3, sivumäärä: 105, kustantaja: Aivoliitto ry

Kirjassa on osiot sekä lapsille että aikuisille. Kirjan aikuisille suunnatussa osiossa Rufuksen äiti kertoo, millaista on arki lapsen kanssa, joka voi päästellä ääniä ja tehdä äkillisiä liikkeitä missä ja milloin vain. Lapsesta, jolla on Touretten oire yhtymä. Kirja on selkokielinen. Hinta: 30 € + toimituskulut. Kirjoittaja: Marianne Kulmala, kuvittaja: Kirsi Tapani, ISBN: 978-952-93-5496-2, sivumäärä: 104, kustantaja: Aivoliitto ry

Kirjat soveltuvat kaikille erityislapsille ja heidän perheilleen.



Tilaukset Aivoliiton verkkokaupasta www.aivoliitto.fi/verkkokauppa. Kirjan voi tilata myös Aivoliiton toimistosta, p. 02 2138 225 tai kirjan kirjoittajalta, p. 040 846 6409.

Haluan liittyä jäseneksi kielellinen erityisvaikeus -yhdistykseen

Etunimi _______________________________________

Yhdistyksen nimi _______________________________

Osoite ________________________________________

Jos yhdistyksen nimi ei ole tiedossa, tämä kohta jätetään tyhjäksi. Tällöin jäsen liitetään asuinkuntaa lähimpänä toimivaan yhdistykseen.

Postinumero_________________

Sukunimi ______________________________________

Aivoliiton kannatusjäseneksi

Puhelinnumero _________________________________ Sähköpostiosoite _______________________________

Olen henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus.

Huom! Alle 15v lapsen osalta jäseneksi liitetään läheinen.

läheinen, lapsen syntymävuosi _________________ ammattilainen muu_______________________________________ Sukupuoli

nainen

mies

Kieli

suomi

ruotsi

Postitoimipaikka ________________________________

muu

Lähetämme tiedot paikalliselle jäsenyhdistyksellemme. Vuosittainen jäsenmaksu vaihtelee 15–25 euron välillä yhdistyksestä riippuen. Jäseneksi liittyvän pitää olla vähintään 15-vuotias. Kannatusjäsenen jäsenmaksu on yksityishenkilöille 50 euroa, yhteisöille ja säätiöille 80 euroa ja yrityksille 500 euroa vuodessa. Suostun tietojeni tallentamiseen jäsen- ja lehtirekistereihin. Tietojani ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.

_____________________________________________________ 32

KIELIPOLKU 3/2015

Allekirjoitus

Sosiaalihuollon erityispalvelujen osaaja, tuottaja ja kehitt채j채. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtym채

www.eskoo.fi

3/2015 KIELIPOLKU

Yhdistykset alueittain ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI veijo.kivisto@aivoliitto.fi HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.hsdy.org/ Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.com Päivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi hyvinkaan.dysfasiayhdistys@hsdy.org KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY www.kymenlaaksonaada.com kymenlaakson.aada@gmail.com Facebook: Aada ry. Kata Kaukiainen (puheenjohtaja) p. 040 732 0285 puheenjohtaja.aada@gmail.com Anne Uotila (sihteeri) p. 0400 235 512 sihteeri.aada@gmail.com

LÄNSI-SUOMEN ALUE Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa, p. 040 543 7292 Hämeenkatu 13 B 33100 TAMPERE elina.salo-orkamaa@ aivoliitto.fi ETELÄ-POHJANMAAN JA POHJANMAAN KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -YHDISTYS KIERVA Yhteyshenkilöt Maaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fi Anne Ikonen (pj), anne.ikonen@gmail.com KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY www.hymyry.net Johanna Lehmusoksa j.lehmusoksa@netti.fi KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS SLI RY Hannu Kuusela hannu.kuusela@elisanet.fi www.nic.fi/~hkuusela/

LÄNSI-UUDENMAAN NEURIS RY www.neuris.fi lansiuudenmaan.neuris@yahoo.fi Taina Lehtiö (puheenjohtaja), p. 040 751 2658 Jäsenvastaava Tuula Liinapuro lansiuudenmaan.neuris@yahoo.fi PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Tuija Kaijalainen (puheenjohtaja) tuija.kaijalainen@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Katja Niemi (jäsenasiat), katja.niemi@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi

KAINUUN, POHJOIS- POHJANMAAN ALUE JA POHJOIS-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Risto Lappalainen p. 040 5437 290 Kauppakatu 34 A 9 87100 Kajaani risto.lappalainen@aivoliitto.fi Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvaikeus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.

KIELIPOLKU 3/2015

PIRKANMAAN KIELIPOLKU RY www.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htm pdy@sci.fi Hannu Lehto (pj., jäsenasiat) p. 050 374 3003 hannu@lehto.info Anu-Maarit Lehtonen (rahastonhoitaja, varapj.) p. 050 466 6331 LAHDEN SEUDUN KIELELLISET KUNTOUTUJAT KIEKU RY www.kieku.org Jäsenasiat Tuomo Leppänen, p. 0440 776 845 tuomo@leppaset.com SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaan samdy@samdy.info Tuija Koski puheenjohtaja@samdy.info Saara Korkeamäki, jäsenasiat jasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin) VARSINAIS-SUOMEN KIELELLISEN ERITYISVAIKEUDEN TUKI Susanna Stolpe (puheenjohtaja) p. 044 583 9789 stolpe.susanna@gmail.com www.keinuva.fi

ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala p. 040 543 7289 Tulliportinkatu 25 B 70100 Kuopio johannes.hietala@aivoliitto.fi POHJOIS-SAVON NEUROLOGISET ERITYISVAIKEUDET JA AUTISMIKIRJOYHDISTYS EIJSVEIKEET RY www.eijsveikeet.fi Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta) p. 044 7211 127 (ma klo 15-18) Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse: toimisto@eijsveikeet.fi Vertaistukipuhelin 044 757 9477. (Vertaistukiryhmät ja muut vertaistukiasiat). Neuvontapuhelin 044 721 1127 maanantaisin klo 15–18. Muulloin tekstiviestit tai sähköposti tuovat viestisi perille. Facebook: Eijsveikeet ry

ETELÄ-SAVON ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS RY www.es-ada.com Tarja Lahdenperä (pj.) p. 040 5573269 tarja.lahdenpera@haukkamaenhevostila.net ITÄ-SAVON PUATTI RY http://puattiry.blogspot.fi/ Kati Sairanen (pj) p. 050 542 8499 sairanen.kati@gmail.com Kirsi Rantala (sihteeri, jäsenasiat) puattiry@gmail.com POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY www.aksoni.suntuubi.com Anne-Maarit Palviainen (pj.) p. 050 306 8261 annemaarit.palviainen@gmail.com Noora Alm (siht.) p. 040 412 3792 alm.noora@gmail.com VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RY Anita Rikalainen (puheenjohtaja), p. 040 732 8360 www.wamdy.info varkaudenseudunwamdy@gmail.com

Yhteystiedot AIVOLIITTO RY

TULKKIKESKUS Tulkkikeskuksen vastaava Ilona Spiliotopoulos p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi

Suvilinnantie 2 20900 TURKU p. 02 2138 200 Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi KOULUTUSPALVELUT 2/2015 JA info@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi Yhdistysposti AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTA Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa HALLINTO Tampereen aluetoimisto Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 02 2138 292, 040 833 1511 p. 040 543 7288 Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä Suunnittelija Kirsi Lukka-Aro p. 02 2138 232, 040 715 5223 p. 050 463 6101 JÄRJESTÖPALVELUT Viime Yhdistyspostissa kerroin Aivoliiton KommuniKIELELLINEN ERITYISVAIKEUS Järjestöpäällikkö Tom Anthoni kaatiokeskuksen rahoituksen loppumisesta. Olemme -TOIMINTA nyt viemässä tätä rahoitusasiaa vielä uudelleen oikaiMalmin kauppatie 26, Suunnittelija Salo-Orkamaa Rahasupyyntönä sosiaali- Elina ja terveysministeriöön. 00700 HELSINKI Tampereen aluetoimisto automaattiyhdistyksen (RAY) kanssa jatketaan asian p. 050 568 9145 tiimoilta neuvotteluja,13 kansanedustajia on myös läB, 33100 TAMPERE Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot Hämeenkatu hestytty taholta ja mediassa ollaan oltu esil monelta p. 040 543 7292 sivulla 49–50.

LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA Oili Holopainen Pohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry p. 044 537 6021 oili.holopainen@suomi24.fi LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Neurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi

Puhevammaisuus tunnetuksi

lä.

JUTTU-TUPA-VERKOSTO JÄSENREKISTERI Vastaava suunnittelija Pirjo Laine Kommunikaatiokeskus on tarkoitettu kaikille, jotka Järjestösuunnittelija Carita Sinkkonen p. 02 2138 223, 050 597ihmisten 7663 kanssa. ovat tekemisissä puhevammaisten p. 050 308 9095 Suunnittelija Kristatietoa, Hoffström Sen tehtävä on ollut jakaa antaa neuvoja ja TOIMISTO JA TILAUKSET opastusta. tiedämme, p.Kuten 050 453 3301 Suomessa on aivan liian Toimistoassistentti Raija Ratilainen vähän puheterapeutteja, jotta he ehtisivät palvelePROJEKTIT p. 02 2138 225, 040 845 0430 maan kaikkia avun tarvitsijoita. Yksi elämä -hankkeet LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLE Projektipäällikkö Railila Nyt tuo toiminta on siisMarika päättynyt. Valitettavasti Lakimies Anu Aalto vastaa p. 040 543 7287 kysymyksiin tai tukeemme pysty enää vastaamaan sairastamiseen liittyviin Anna Helin-Välkky maan Projektisihteeri yhdistyksiä puhevammaisten asioissa. Komsosiaaliturvan ja kuntoutuksen munikaatiokeskuksen puheterapeutit ovat siirtyneet p. 050 534 3201 lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, maksullisen palvelutoiminnan piiriin; maksuton neuProjektisuunnittelija Ville Niemi p. 040 734 5773 vonta yms. nyt loppunut. p. on 050 534 3246 tai anu.aalto@neuroliitto.fi. Projektityöntekijä Hanne Itärinne Riskinä on, että RAY lopettaa p. 050 4485 485 myös Juttu-tupa-toiKUNTOUTUSPALVELUT minnan rahoituksen ensi vuoden alussa! Digitaalisen viestinnän tuottaja Palvelupäällikkö Markku Liukkonen Ann-Mari Veneskoski p. 050 345 6486 p. 02 2138 271, 040 7313 592 Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli Kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund p. 050 568 8149 p. 050 365 6619 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki Kurssisuunnittelija Sari Hietanen p. 040 737 5879 p. 02 2138 221 Yksi elämä -viestintäpäällikkö Kurssisuunnittelija Kirsi Lönnqvist Eija Seppänen p. 02 2138 272 2015 p. 040 508ilmestymisaikataulu 3645 Puheterapeutti Marjut Paavilainen Yhdistyspostin eija.seppanen@yksielama.fi p. 050 337 0122 3/2015 viikolla 15 Tiedottaja Liisa Koivula Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 050 568 9263 4/2015 viikolla 20 p. 02 2138 274, 0400 586 359 Puheterapeutti Maria Widenius Onnistunut työhönpalaaminen 5/2015 viikolla 35 p. 040 827 6623 -projekti Fysioterapeutti Eliisa Laine Kuntoutussuunnittelija 6/2015 viikolla 40 p. 02 2138 242, 050 523 6056 Ulla Ehrlund 7/2015 viikolla 45 Fysioterapeutti Päivi Liippola ks. Kuntoutuspalvelut p. 02 2138 220 8/2015 viikolla 50 VIESTINTÄ Fysioterapeutti Johanna Di Nardi Viestintäpäällikkö p. 050 573 0867 Päivi Seppä-Lassila Fysioterapeutti Tove Simolin p. 02 2138 262, 040 715 5198 p. 050 453 3303 Järjestötiedottaja Sanna Reuna Psykologi Timo Teräsahjo p. 050 362 3217 p. 050 462 3276 Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 2138 231, 050 571 4588

SUOMEN NUORTENTALO OY

Henkilökunnan Haastankin nytsähköpostiosoitteet: myös yhdistysväen mukaan talkoisiin: etunimi.sukunimi@nuortentalo.fi tehdään puhevammaisuus tunnetuksi.Eduskunta-

vaalit lähestyvät ja kansanedustajaehdokkaat ovat ASUMISPALVELUT varmasti kiinnostuneita äänestäjistä, joten haasteTurun Nuortentalo taan heitä keskustelemaan, mitä on puhevammaiSuvilinnantie 10, 20900 TURKU suus. AVH-yhdistykset voisivat haastaa paikalliset p.eduskuntakuntavaaliehdokkaat 02 2580 094, 0400 539 306keskustelemaan afa turku@nuortentalo.fi siasta. SLI-yhdistykset puolestaan haastaa ehdokkaat Anne Ingman, aluepäällikkö keskusteluun kielellisen erityisvaikeuden tiimoilta. (Länsi-Suomi, yleishallinto) Toistaiseksi liitossa on vielä maksutonta afasiamateri p.aalia 050 442 0092 Pienen kielipolku- ja Ilon askeleet ja esimerkiksi Kuopion Nuortentalo -esitteitä käyttöönne, mutta ne tulevat myös loppumaan rahoituksen päätyttyä. Litmasenkaari 1 C 13, 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 Tiedämme, että jos puhevammaiset ihmiset ovat mu kuopio@nuortentalo.fi keskusteluryhmässä, on todella vaikea Satukana Pasanen, aluepäällikköheidän (Itä-Suomi) saada itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi. Tästä syystä p. 040 562 9118 heidät usein myös ohitetaan ja unohdetaan. Nyt on

AVOPALVELUT tärkeää muistuttaa asiasta. Samalla on tärkeä tehdä tunnetuksi paikallisyhdistysten toimintaa Turun seudunAivoliiton avopalvelut tuleville kansanedustajille. Anne Ingman, aluepäällikköNämä ehdokkaat ovat paikallisia ihmisiä, nykäiskää heitä hihasta ja kutsu(Länsi-Suomi, yleishallinto) keskustelemaan. p.kaa 050 442 0092 Kuopion avopalvelut terveisin SatuTalvisin Pasanen, aluepäällikkö (Itä-Suomi) Tiina Viljanen p. 040 562 9118 toiminnanjohtaja

ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI

Tilat ja majoitus: p. 02 213 8500 tai suvituuli@sunnanvind.fi. Ravintola ja ruokailu: Aivoliitto on nyt somessa Kahvila Lasisydän Tykkää meistä Facebookissa ja p. 02 213 8509 seuraa Twitterissä. Aina libbe.ranta@gmail.com tuoretta asiaa! Aina tuoretta asiaa!

Aivoliitto Puhetta Suomen Nuortentalo Yksi elämä @Aivoliitto @yksi_elama

2 3/2015 KIELIPOLKU

Oppaat vanhemmille Pienen kielipolku

vinkkejä lapsen kielenkehityksen tueksi Tilaukset www.aivoliitto.fi p. 02 2138 222 tai tilaukset@aivoliitto.fi

Ilon askeleet

vinkkejä kouluikäisen lapsen kielenkehityksen ja oppimisen tueksi Tutustu Aivoliiton oppaaseen, jossa on vinkkejä kouluikäisen lapsesi kielenkehityksen ja oppimisen tukemiseen. Oppaan hinta on 4 €.

Tutustu Aivoliiton oppaaseen, jossa on vinkkejä lapsesi kielenkehityksen tukemiseen sekä kivaan yhdessäoloon. Oppaan hinta on 4 €.