Kielipolku 3/2016 by Aivoliitto ry

3/2016

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Teemu Ikoselle perheen tuki merkitsee paljon:

”On annettu hyvät eväät” Nuoren itsenäistyminen on tunteiden karusellia Opiskelutulkkauksesta apua opintoihin

SISÄLTÖ PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

3|2016

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 15. vuosikerta ISSN-L 1799-5868 ISSN 1799-5868 (Painettu) ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

Vir

‒ Unelmiaan kannattaa tavoitella. Jos haluaa eteenpäin, siihen löytyy aina keinoja, kannustaa Anja Oasmaa ja kertoo oman tarinansa.

JULKAISIJA Aivoliitto ry YHTEYSTIEDOT Suvilinnantie 2, 20900 Turku p. 02 2138 200 info@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi www.sunnanvind.fi

s. 16

TOIMITUS toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanen p. 040 833 1511, 02 2138 292 tiina.viljanen@aivoliitto.fi Toimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 040 715 5198, 02 2138 262 paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fi Toimitussihteeri Miia Suoyrjö p. 050 571 4588 miia.suoyrjo@aivoliitto.fi TOIMITUSNEUVOSTO Emeritaprofessori Pirjo Korpilahti Turun yliopisto, puheenjohtaja Erikoistutkija Elisa Poskiparta Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto Ohjaava opettaja Tiina Siiskonen Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onerva Yhdistysten edustaja Tuija Kaijalainen Aivoliitto ry:n edustajat: Puheterapeutti Linda Sundell Aluepäällikkö Anne Ingman (Suomen Nuortentalo Oy) Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila Tiedottaja Miia Suoyrjö Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen PAINO JA ULKOASU Oy Arkmedia Ab ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOT TJM-Systems Oy, Jaana Martiskainen, p. 044 566 7195 jaana.martiskainen@tjm-systems.fi aineistot@tjm-systems.fi p. 09 849 2770, f. 09 852 1377 LEHDEN TILAUKSET Salla Häkli, p. 02 281 4310, salla.hakli@turuntilikeskus.fi JÄSENREKISTERI Carita Sinkkonen, p. 050 308 9095, carita.sinkkonen@aivoliitto.fi TILAUSHINNAT 40 € vuosikerta Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun. Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Kannen kuva: Jari Härkönen

KIELIPOLKU 3/2016

Shu

tte

rst

Lähiyhteisö voi tukea lapsen arkea monin pienin keinoin.

s. 22 Palstat

Artikkelit 4

Syntynyt kultalusikka suussa

Pääkirjoitus

Nuoren itsenäistyminen on tunteiden karusellia

Kolumni

Kysy puheterapeutilta

Askelmia aikuistumisen portailla

Poimittua

Kuvien kautta kieleen

Aivoliiton ajankohtaiset

Sujuvuutta opintoihin

Kirjahylly

Lähiyhteisöt mukaan lapsen arkeen

Yhdistykset alueittain

Miten tukea lapsen vuorovaikutusta?

Kielipolun päivämäärät 2016

AINEISTOT

ILMOITUKSET

ILMESTYY

7.10.

11.10.

11.11.

Pääkirjoitus

Anne Ingman

Bja

øe m

Nuoruuden haaveet ja haasteet Nuoruuden suurimpia toiveita ovat itsenäistyminen ja vapauden saaminen. Tämä tuo mukanaan myös vastuuta ja haasteellisia tilanteita. Erityisnuoren, jolla on neurologispohjainen diagnoosi, itsenäistyminen voi tuoda myös sellaisia haasteita, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Nuori kokee itsenäistymisen omien siipiensä kokeiluna ja myönteisenä, vapauttavana kokemuksena. Vanhemmille nuoren itsenäistyminen saattaa tuntua haikealta ja huoli omasta lapsesta lisääntyy. Nuori alkaa suunnitella muuttoa lapsuudenkodista omaan vuokra-asuntoon. Mukaan tulevat myös opinnot ja omasta taloudesta huolehtiminen. Myös seurustelu voi olla ajankohtaista. Nuoruuteen kuuluukin monia suuria elämänmuutoksia ja haaveita, joita nuori alkaa toteuttaa. Erityisnuori kokee samalla tavalla tarvetta itsenäistymiseen ja oman tulevaisuutensa suunnitteluun. Elleivät hänen omat voimavaransa ja taitonsa riitä, tulisi läheisten auttaa häntä siinä. Myös erityisnuorella on oikeus itsenäistymiseen, vaikka se tapahtuisikin pienin askelein ja portaittain.

Erityisnuoren kohdalla on huomioitava muun muassa diagnoosi ja sen vaikutus arkeen. Mistä asioista nuori kykenee itse ottamaan vastuuta ja mihin hän tarvitsee tukea? Näiden hahmottaminen ja tarkka suunnitteleminen edistävät onnistunutta itsenäistymistä. Olen huomannut omassa työssäni erityisnuorten parissa, että haasteellisinta on luottaa erityisnuoren oman halun kantavaan voimaan ja tukea häntä siinä. Löytää niitä voimavaroja, joita nuorella on ja tukea häntä myönteisesti. Nuoret tarvitsevat tuen lisäksi joskus myös puolesta tekemistä, mutta tärkeintä on, että nuorelle itselleen tulee kokemus omien voimavarojensa kannattelevuudesta. Tämä vahvistaa nuoren minäkuvaa ja kykenevyyttä, jolloin myös tarvittavien tukitoimien hyväksyminen on nuorelle helpompaa, eikä hänen tarvitse tuntea olevansa puutteellinen.

Anne Ingman on Aivoliiton Suomen Nuortentalon aluepäällikkö.

Erityisnuori kokee samalla tavalla tarvetta itsenäistymiseen ja oman tulevaisuutensa suunnitteluun.

3/2016 KIELIPOLKU

Jari Härkönen 4

KIELIPOLKU 3/2016

Virve Airola

Syntynyt kultalusikka suussa 24-vuotias Teemu Ikonen asuu valoisassa kerrostalokaksiossa Vantaalla. Hän harrastaa musiikkia ja on töissä Taloustutkimuksella.

ven tulee avaamaan pitkä, pörrötukkainen, viehättävä nuorimies, joka toivottaa meidät tervetulleeksi. Asunnossa on sähköpiano keskeisellä paikalla. – Soitan koskettimia ja veli soittaa kitaraa. Ollaan yhdessä soiteltu ja sävellettykin. Musiikkilaji on aika pitkälti rock monessa muodossa,

aika paljon sellaista Pink Floyd -henkistä musiikkia, Teemu kertoo. Kosketinsoittimensa hän pakkaa mukaansa silloinkin, kun lähtee käymään vanhempiensa luona Jalasjärvellä. Vanhempien lisäksi Teemun elämään on vaikuttanut vahvasti isoveli Jarna, joka on tukenut, opastanut ja

ollut vaativakin. Jarnan kautta järjestyi Teemulle myös työpaikka Taloustutkimuksella, kun Teemu muutti Etelä-Pohjanmaalta Helsinkiin. Alkuun veljekset jakoivat asunnonkin, mutta nyttemmin Teemu asuu ihan omillaan. – Monta kärpästä meni yhdellä iskulla. Ei tarvinnut sitä työasiaakaan

3/2016 KIELIPOLKU

Aina en ole varma, ymmärsinkö oikein, mitä sanottiin ja mitä sillä haettiin. Kieli löytyi vähitellen Kun isä vei aikanaan Teemun kaksivuotisneuvolaan, terveydenhoitaja huomasi, että pojalla on kielellinen erityisvaikeus. – Hän oli fiksu ja lähetti meidät saman tien puheterapeutille. Asiat alkoivatkin sitten tapahtua aika nopeasti, kertoo äiti Anne Ikonen. Perhe asui tässä vaiheessa EteläSuomessa. Oli sairaalajaksoja ja terapiajaksoja. – Teemu ei puhunut mitään. Ensimmäinen sana ’kukka’ tuli viittomi-

Jari Härkönen

miettiä ja saatiin tehdä näitä musiikkijuttuja yhdessä. Teemu on tykännyt työstään. – Itse olen keskittynyt vain kahteen projektiin joukkoliikenteen laadunvalvonnassa, Jarnan työ on vaativampaa, hän kertoo. Toisessa projektissa tutkitaan joukkoliikenteen kulkuneuvojen laatua ja toinen on asiakastyytyväisyystutkimus. – Jaan esimerkiksi bussissa asiakastyytyväisyyslomakkeita. Niissä on kysymyksiä muun muassa siitä linjasta, jolla kuljetaan. Ihmiset täyttävät itse lomakkeet, minä en kysele mitään. – Ajattelin, että yleisesti ottaen kannattaa aina ottaa sellainen työpaikka, joka edes jossain mielessä sopii. Työ on kartuttanut paljon tietämystä siitä, millaista on Vantaalla ja Helsingissä, Teemu kertoo.

KIELIPOLKU 3/2016

en avulla, mutta ymmärryspuoli oli heikompi. Pikku hiljaa tilanne kuitenkin parani. Puheterapiaa, toimintaterapiaa, musiikkiterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta. Vanhemmat etsivät Teemulle kaiken mahdollisen avun. Koulunsa Teemu on käynyt erityisluokalla. – Olemme lukeneet ihan valtavasti kirjoja, niin kuin kaikkien lastemme kanssa, ja siitä on ollut aika iso apu. Sitten isompana luin Teemun kanssa niin, että hän luki osan ja minä osan. Uskon, että se on ollut iso tekijä.

Pohjanmaa kutsui Perhe vastasi lakeuden kutsuun ja muutti etelästä takaisin Pohjanmaalle, kun Teemun oli aika mennä yläasteelle. Seinäjoelta löytyi dysfasialuokka, niin kuin silloin vielä sanottiin, ja sekä pikkusisko että isoveli olivat myös hyvillä mielin paikkakunnan muutoksesta. Paluu tuntui hyvältä ja suku oli lähellä. – Kävimme Teemun kanssa tutustumassa luokkaan ennen muuttoa. Suurin osa oli poikia ja tuollaisia Teemun henkisiä pohdiskelijoita. Oppilaat keskittyivät opiskelemiseen, he halusivat oppia. Luokassa olisi kuullut, jos kynä olisi pudonnut. Ilmeisesti tässä oireyhtymässä on jotain, kun he olivat niin samanlaisia, Anne pohtii. Teemu kertoo viihtyneensä koulussa hyvin. Peruskoulun jälkeen hän jatkoi ammattikouluun laboratoriolinjalle. – Kun menin sinne, niin ennen kuin huomasinkaan, muutama asia meni ohi. Huomasin, että kaikki onnistui, mitä sai vastaanotettua. Kaikki ne tiedot pystyin käsittelemään. Mutta kaikki ne tiedot, mitkä meni ohi, niin piti sanoa, etten kuullut tai saanut selvää.

Jari Härkönen

Teemu sai lisäopetusta ja vähän muita enemmän aikaa ja vaihtoehtoja. Asioita käytiin myös läpi kahden kesken opettajan kanssa. Opettajalla oli itselläänkin erityislapsi, joten hän ymmärsi Teemun tarpeita hyvin. Teemu selvitti opinnot neljässä vuodessa. – Päällimmäisenä jäi mieleen, että rästejä oli paljon. Se neljäs vuosi oli aika paljon sitä, että tein rästit pois alta. Valmistuin laborantiksi, ja se on sillä tavoin sopiva ammatti, koska olen aika tarkka ja yksityiskohtainen.

Mustaa valkoisella Teemu kertoo, että hän ymmärtää melko hyvin tekstiä, ja haluaakin monesti asiat mustaa valkoisella. – Se on parhaimpia vaihtoehtoja siinäkin mielessä, että jos ei muista asiaa. Yleensä tykkään, että asiat ovat paperilla. Siitä on helpompi hahmottaa se kokonaisuus. Kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa elämään monella tavalla. – Aina en ole varma, ymmärsinkö oikein, mitä sanottiin ja mitä sillä haettiin. Ja on vaikea selittää asioita, vaikea olla varma, tuliko asia perille, Teemu kuvailee. Hän kertoo nähneensä Kielipolku-lehdessä aukeaman jutun hahmottamisvaikeuksista. – Se oli minulle hyvä valaistus, kun tajusin, että niitähän minulla on. – Mulla on tosi huono arviointikyky. Se liittyy varmaan siihen hahmottamiseen. Mun on vaikea nähdä etäisyyksiä ja nopeuksia. Jos joku sanoo vaikka, että tuolla on apteekki, niin en aina löydä sitä, vaikka kuinka se siellä loistaisi. Mulla on ihan hyvä näkö, mutta en vain havaitse sitä. Teemu on pohdiskelija ja ajattelija. Hän soittaa ja kuuntelee musiikkia ja viihtyy paljon itsekseen. – Saan olla rauhassa ja mietiskellä, kuulostaako se oma ajatus järkevältä. Kyseenalaistan itseäni. Monesti sitä saattaa nopeasti ajatella jotain, mikä ei ole yhtään järkevää. Teemu myös mielellään miettii etukäteen, mitä haluaisi sanoa. – Koska jos joku asia on minulle tärkeä, haluan sanoa sen oikein, ettei tule väärinkäsityksiä.

Äiti Anne Ikonen luottaa siihen, että Teemu pärjää itsenäisesti.

Analyyttinen pohdiskelija poika on ollut pienestä lähtien. – Hän yhdistelee asioita, pohtii ja kyselee paljon ja käy oman pään sisäisiä mietiskelyjä, sanoo äiti. Teemu on niin huolellinen ja tarkka, että hän on myös hidas. Hän saattaa jäädä pohdiskelemaan jotain asiaa, koska haluaa ymmärtää sen täysin. – Joskus on sanottava, että seis, kun on hoidettava joku käytännön asia, äiti sanoo.

Erityislapsikin itsenäistyy Miltä sitten äidistä tuntui laskea Teemu itsenäistymään? – Hän muutti onneksi ensin ihan lähelle. Kävin hänen luonaan vähän väliä, neuvoin, opetin ja komensin. Piti vähän pönkittää ja opettaa käytännön asioita, Anne kertoo. Isoveli oli silloinkin tärkeä tuki. Hän on tukenut ja komentanut ja 3/2016 KIELIPOLKU

Tämä vaikeus on vain yksi osa elämää. tehnyt asioista listoja. Hän osaa esittää asioita sellaisella tavalla, joka pikkuveljelle sopii. Kun Teemu muutti etelään veljen kanssa, vanhemmat pohtivat, miten isoveli jaksaa. – Ajattelin, että Jarnasta on tuki ja turva. Mies ei olisi millään halunnut päästää Teemua, mutta sanoin, että pakko on laskea. Tulkoot sitten takaisin, jos ei suju. Kyllähän välillä tuli vähän takapakkiakin, mutta kaikkiaan asiat ovat järjestyneet. Veli on kunnianhimoinen ja aikaansaava, Teemulla taas ei ole kiire minnekään. Hänelle ei hosuminen sovi. – Veljellä on ollut iso rooli mun kasvatuksessa. Olen monesti sellainen, että takerrun johonkin asiaan, en hahmota sitä kokonaisuutta. Teemun mielestä tärkeintä on, että jos on edes mahdollista onnistua, niin juuri hänen se kannattaa kokea. – En pelkää kaikkia haasteita, mutta se vähän riippuu siitä, kuinka vaikeita ne ovat. Velisuhteessa hän pitää hyvänä sitä, että on joku, jonka kanssa voi väitelläkin. – Koska itsellä ei kaikki ole mitään ruusuilla tanssimista. Kaikella on se hopeinen reuna, mutta on se ruskea reunakin. Elämään kuuluu se miinuspuoli myös. Ei siitä pääse eroon, mutta asialle voi tehdä jotain. Pitää olla rehellinen, ei niin yltiöpositiivinen.

Työ rytmittää ja tuo rutiineja Äidin mukaan Teemu on työn ja itsenäistymisen myötä sosiaalistunut paljon. – Hän on kyllä töissä joutunut aika kovien asioiden eteen. Se ei varmasti ole ollut helppoa, kun työ vaatii kontaktin ottoa. Tuollaisessa kyselyhommassa ei ikinä tiedä, mitä sieltä tulee vastaan. Valmistelimme 8

KIELIPOLKU 3/2016

isän kanssa vähän erilaisiin tilanteisiin, että ei pidä ottaa itseensä, ihmisiä on monenlaisia. Työ antaa myös elämään rutiineja, ja se tekee hyvää. Elämässä pitää olla rytmi. – Teemu piristyy selvästi, kun rutiinit kesätauon jälkeen alkavat, äiti tietää. Pikkusisko, isoveli, vanhemmat. Teemu itse on sitä mieltä, että hän on syntynyt kultalusikka suussa. – Se on niin, että on annettu hyvät eväät, ja vielä jälkeenpäinkin annettu niitä eväitä, vaikka kädet ovat Jari Härkönen

jo täynnä. Tämä vaikeus on vain yksi osa elämää, hän pohtii. Äidiltä pääsee nauru, kun Teemu puhuu kultalusikasta. – Ennemminkin keskivertoa matalapalkkaisempia ollaan. Mutta ehkä sitä turvaa on kuitenkin pystytty tarjoamaan, ja rakkautta. Siinä mielessä Teemulla on käynyt myös tuuri, että on löytynyt sellaisia opettajia ja terapeutteja, jotka ovat olleet aivan mahtavia. Mutta kyllä me olemme töitäkin tehneet, että on saatu tarvittava apu. Sitä se Teemun kultalusikkakin varmaan on.

Virve Airola

Nuorten kurssi Suvituulessa

eemu osallistui loppukesästä Aivoliiton nuorten kurssille. Kerran vuodessa järjestettävä kurssi on tarkoitettu nuorille aikuisille, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Ikähaitari on 18 vuodesta lähelle kolmeakymmentä. Kurssiin kuuluu paljon toimintaa: melontaa, retkiä luontoon ja kaupunkiin, kädentaitoja sekä iltaohjelmaa ja paljon keskustelua. Nuorten kurssin tavoitteina on harrastusmahdollisuuksiin tutustumisen ohessa rohkaista nuoria ryhmässä toimimiseen ja vuorovaikutukseen, antaa onnistumisen kokemuksia, vertaistukea sekä mahdollisuuden keskustella ryhmässä asioista, jotka askarruttavat mieltä. Monen mielestä parasta kurssilla on yhdessä toimiminen. Kaikilla on yhteinen arjen haaste, joten toisia ymmärtää hyvin. Kurssilla uskalletaan myös ottaa puheeksi vaikeitakin asioita ja aiheita. – Kun menin sinne kurssille, pystyin alusta lähtien selittämään hyvin. Se lähti heti alusta, en tiedä minkä takia, kertoo Teemu Ikonen. – Porukka oli sellaista, että se vaikutti ymmärtävän huumorin päälle. Jopa minun huumorini. Siellä ymmärrettiin hyvin. Teemua miellytti myös, että kurssilla oli paljon ohjelmaa, sellaistakin, missä ei tule niin paljon ihmisten välille kontaktia. Oli paljon nähtävää ja koettavaa. – Lisäksi siellä oli sellainen iltarauhoittuminen, jossa tuli kontaktia. Siitä tykkäsin tosi paljon. Minun kiinnostuksen kohteeni on ihmisten välinen vuorovaikutus. Illalla myös suunniteltiin, mitä seuraavana päivänä tehtäisiin. – Siinä tuli sellainen rento luottamus. Suurin osa osasi avautua, jos joku mietitytti. Se oli siinä mielessä hyvä kurssi, että se oli perusteellisesti tehty, kaikki tehtiin rauhassa vaihe vaiheelta. Ei hypätty mistään eikä tehty liian lyhyeksi. Kaikilla oli turvallinen tunne ja oppi helpommin tuntemaan toisia. Vaikka kurssi jännittikin, Teemu suhtautui kurssiin avoimin mielin. – Mennessä sinne oli sellainen olo, että olen avoin, nyt tulee jotain uutta.

3/2016 KIELIPOLKU

Marianne Kulmala, neuropsykiatrinen valmentaja, Merikratos Oy

Nuoren itsenäistyminen on tunteiden karusellia Kun erityistä tukea tarvitseva nuori muuttaa pois kotoa, vanhemmat joutuvat käymään läpi monenlaisia tunteita. Miten antaa sopivasti tukea ja sopivasti vapautta? Oikean välimatkan löytäminen itsenäistyvään nuoreen saattaa olla vaikeaa.

uomalaisnuoret lähtevät lapsuudenkodistaan melko varhain, jos verrataan lukuja esimerkiksi Keski-Euroopan maihin. Tytöt itsenäistyvät keskimäärin 19-vuotiaina ja pojat noin vuotta vanhempina. Mikäli suomalainen nuori asuu lapsuudenkodissaan vielä yli parikymppisenä, saattaa hän joutua selittelemään kavereilleen syytä vanhempiensa helmoissa roikkumiseen. Nuoret, joilla on neuropsykiatrisia häiriöitä, eivät myöskään halua jäädä vinttikamarin pojiksi tai tytöiksi. Suunnilleen samat itsenäistymisiät pitävät paikkansa myös heidän kohdallaan. Joskus spesiaali-nuoret muuttavat kotoa opiskelujen takia jopa neurologisesti tyypillisiä nuoria aiemmin. Monen spesiaali-nuoren kohdalla kotoa lähtö tapahtuu jo heti peruskoulun päätyttyä. Kotoa pois muuttamiseen ei ole olemassa oikeaa ikää. Kun nuorella on halu lähteä kokeilemaan siipiensä kantavuutta, se on usein juuri oikea aika. Aina spesiaali-nuorten kronologinen ikä ei vastaa todellista ikää. Usein kykyprofiilin epätasaisuudesta johtuen spesiaali-nuorten tuen tarve itsenäistymisvaiheessa on suurempi kuin neurologisesti tyypillisillä nuorilla. Joidenkin nuorten kohdalla jonkinasteinen tuen ja ohjauksen tarve voi jatkua läpi elämän. Tämä ei kui10

KIELIPOLKU 3/2016

tenkaan estä lapsuudenkodista itsenäisempään asumismuotoon siirtymistä, sillä tällöin voidaan miettiä erilaisia tukimuotoja nuoren omaan kotiin. Yksi mahdollinen tukimuoto on neuropsykiatrinen valmennus.

Jännittää ja pelottaa Nuoren muuttohalukkuuteen pitää suhtautua aina positiivisesti. Huolestuneempi pitää olla, ellei tätä muuttohalukkuutta missään vaiheessa tule. Arjesta selviytymiseen liittyviä taitoja on hyvä harjoitella lapsuudenkodissa jo hyvissä ajoin ennen itsenäistymistä. Asioista kannattaa myös puhua myönteiseen ja kannustavaan sävyyn. Mitä tiukemmin vanhemmat hillitsevät nuoren kotoa lähtöä, sitä kovempi hinku nuorella tulee irtiottoon. Jos nuori kokee, että hän lähtee kotoa vanhempien tahdon vastaisesti, voi siitä jäädä nuorelle melkoinen syyllisyyden tunne. Hänen olisi hyvä saada tietää, että vaikka vanhemmat ovat mukana hänen elämässään edelleen, he ovat myös iloisia tästä kehitysvaiheesta. Nuoren kotoa lähtö jännittää ja pelottaa vanhempia siinä missä nuorta itseäänkin. Mielikuvitusta ei kuitenkaan kannata päästää laukkaamaan. Valmistautuminen itse-

näiseen elämään pitääkin aloittaa jo paljon ennen muuttoa. Ei pelotellen vaan tosiasioista keskustellen. Uhkakuvista ei pidä tehdä nuorelle raskasta ja pelottavaa reppua selkään. Vaikka nuori haluaa irrottautua vanhemmistaan, tarvitsee hän paljon vanhempiensa hyväksyntää ja arvostusta: ”Hei, sinä teit todella hyvän työn, sinä teit aivan oikean päätöksen, hienosti olet osannut”. Hän kaipaa kehua ja kannustusta valinnoilleen. Hän toivoo, että häneen aletaan pikkuhiljaa suhtautua kuin aikuiseen. Vanhemmat ovat nuoren mielestä usein itsenäistymisvaiheessa täysin fossiileja. Yhteentörmäyksiä tulee. Näin nuori valmistaa itseään kotoa lähtöön. Tyhmien fossiilien luota on paljon helpompi lähteä kuin virheettömien vanhempien luota. Toisaalta nuori haluaisi olla lähellä vanhempiaan ja toisaalta hyvin kaukana heistä. Tämä aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia ja nuori voi olla hetken aikaa aivan pois tolaltaan. Mielen yritys sopeutua tilanteeseen näkyy usein muuttuneena käytöksenä. Nuori saattaa uhota ja käyttäytyä röyhkeästi. Myös levottomuus, kiroilu ja aggressiivisuus saattavat lisääntyä. Tällainen käytös on normaalia ja menee aikanaan ohi. Vanhemmille saattaa tulla tunne, että itsenäistynyt nuori muut-

Shutterstock

Vaikka nuori haluaa irrottautua vanhemmistaan, tarvitsee h채n paljon vanhempiensa hyv채ksynt채채 ja arvostusta.

>>> 3/2016 KIELIPOLKU

tuu kovasti. Aikuisuutta kohti mentäessä nuori pohtii minäkuvaansa ja millaiseksi hän haluaa tulla. Tällä matkalla hän kokeilee ja testaa. Joskus omaa identiteettiä pitää hakemalla hakea ja ehkä rajullakin tavalla. Nuoren on kuitenkin voitava tuntea, että vanhemmat rakastavat häntä, vaikka eivät aina hyväksykään hänen kaikkia pyristyksiään itsenäistymisen tiellä.

Seurustelun kiemurat Poika- ja tyttöystävien ilmestyminen kuvioihin tapahtuu usein samoihin aikoihin itsenäistymisvaiheen kanssa. Spesiaali-nuorten seksuaalinen kehitys on samanlaista kuin neurologisesti tyypillisten nuorten. Seurusteluun liittyvissä suhteissa saattaa tulla haasteita, koska nuori toimii sosiaalisissa tilanteissa eri tavalla. Hankaluus tunnistaa seurustelukumppanin tunnetiloja ja ymmärtää tämän ajatusmaailmaa saattaa vaikeuttaa keskinäistä kommunikaatiota, jolloin tuloksena voi olla väärinymmärryksiin perustuvia riitoja. Nuoren saattaa olla vaikea ymmärtää, jos kiinnostuksen kohde torjuu hänet tai jos kiinnostuksen kohde valitseekin jonkun toisen seurustelukumppanikseen. Nuoren lähestymisyritykset voivat olla joskus tavallisuudesta poikkeavia. Koska nuoren voi olla hankala asettua toisen asemaan tai lukea toisen henkilön ilmeitä ja eleitä, on vaikea arvioida millainen toiminta on kulloinkin soveliasta. Parhaimmillaan seurustelu- ja parisuhteet, joita spesiaali-nuoret luovat, ovat molempia osapuolia tukevia. Vanhemmat voivat olla näissä suhteiden luomisissa vähän ”kuulolla”, mutta tässäkään asiassa ei saa

Vuonna 1999 Turun seudulla perustettu Merikratos tarjoaa monipuolisia lastensuojelun avohuollon palveluita, sijaishuoltoa, neuropsykiatrista valmennusta, lastensuojelun lakipalveluita sekä johtajuuden kehittämistä ja työnohjausta. Merikratos työllistää noin 80 asiantuntijaa kahdeksassa toimipisteessä, jotka sijaitsevat ympäri Suomea. Lisää tietoa Merikratoksesta saat www.merikratos.ﬁ.

päästää liiallista pelkoa valloilleen ja näin estää nuorelta tämä kehitykseen kuuluva vaihe.

Tukea tarjolla Ensin ajatus itsenäistymisestä ja omassa kodissa asumisesta on nuorellekin melkoista tunteiden karusellia. Välillä hän on intoa piukassa ja miettii, mitä kaikkea siellä omassa asunnossa tarvitsee. Välillä pelottaa, selviänkö sittenkään? Nuorelle pitää kertoa, että vaikeissa asioissa voi aina turvautua vanhempiin. Hänelle kannattaa korostaa, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta. Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi pärjätä. Löydänkö kavereita uudelta paikkakunnalta, on usein yksi suurimmista huolen aiheista. Saattaa olla, että nuorella on haasteita sosiaalisissa taidoissa ja hän tiedostaa sen itsekin. Olisikin hyvä, jos jo ennen uudelle paikkakunnalle muuttoa katsottaisiin yhdessä jokin harrastus, jonka parissa voi saada uusia kontakteja. Kannattaa käydä tutustumassa yhdessä kirjastoon, leffateatteriin ja muihin uuden paikkakunnan palveluihin.

Raha-asiat saattavat tuntua nuoresta haastavilta. Tätäkin voi opetella jo ennen kotoa lähtöä. Ja mikäli ne eivät pitkänkään harjoittelun jälkeen suju, se ei estä itsenäistä asumista. Silloin voidaan harkita kauppaan tiliä tai vaikka edunvalvojan apua. Yksi nuoren pelko, jota vanhemmat eivät ehkä tule ajatelleeksi, on se, miten vanhemmat pärjäävät. Asiasta kannattaa jutella. Nuorelle voi kertoa, että molemminpuolinen ikävän tunne on varsinkin alussa normaalia, mutta me pärjäämme kyllä! Joskus itsenäisyyttä kohti kulkeva nuori haluaa saavuttaa enemmän kuin mihin hänen kypsyytensä riittää. Silloin ollaan tilanteessa, jossa pitää todeta, että itsenäisestä asumisesta ei tässä vaiheessa vielä tullutkaan mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista. Tästä voi puhua nuorelle jo lähtövaiheessa. Hyvä kotipesä on sellainen, mistä saa hyvät lähtökohdat ponkaista omaan elämään ja itsenäisyyteen, minne saa ikävöidä ja minne saa tarvittaessa aina myös palata. Ehkä se oikea itsenäistymisen muoto onkin tukipalveluasuminen, jossa saa vahvemmin apua ja tukea.

Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi pärjätä.

KIELIPOLKU 3/2016

3/2016 KIELIPOLKU

Virve Airola

Rippikoulu ja armeija

Askelmia aikuistumisen portailla Nuoren elämää rytmittää koulu, mutta aikuistumisen portaisiin kuuluvat myös tietyt suoritukset, jotka vaikuttavat nuoren oikeuksiin ja mahdollisuuksiin.

iT a

pa ni

ippikoulu ja armeija ovat mahdollisia myös monille erityisnuorille. Kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa käytännön elämään monella tavalla, mutta se ei yleensä nosta tietä pystyyn. Jos omaa kiinnostusta ja innostusta riittää, monet asiat voi toteuttaa samassa tahdissa muiden oman ikäisten kanssa. Arvioinnin nuoren soveltuvuudesta tekee järjestävä organisaatio. Mitä avoimemmin haasteistaan ja ongelmistaan kertoo, sitä paremmin pystytään arvioimaan ja miettimään itselle sopivat ratkaisut.

Rippikoulu Rippikoulu tai Prometheus-leiri on usein ensimmäinen askel kohti aikuisuutta. Ripari käydään sinä vuonna kun täytetään 15 vuotta. Kaikilla on oikeus käydä rippikoulu, jos vain oma kunto sen sallii. Rippileiri on monille hieno kokemus, ja niille ilmoittautuminen tapahtuu yleensä syksyllä. Ohjeita ja tietoja saa omasta seurakunnasta. Rippikoulun myötä nuoresta voi tulla kummi, hän saa osallistua it14

KIELIPOLKU 3/2016

senäisesti ehtoolliselle ja asettua ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on myös edellytys kirkkohäille. Jos omat osallistumisvalmiudet mietityttävät itseä tai vanhempia, kannattaa ottaa yhteyttä omaan seurakuntaan. Rippikoulussa on mahdollisuus räätälöidä koulutusta osallistujan toimintakyvyn mukaan. Yleensä kaikille löytyy sopiva ratkaisu. Tärkeintä on, että osallistumista harkitseva nuori tuo avoimesti esiin omat haasteensa, niin että voidaan

yhdessä miettiä hänelle parhaiten sopiva tapa käydä rippikoulu. Monet seurakunnat järjestävät erityisrippikouluja, ja joissakin on myös erityisesti kielellisen erityisvaikeuden huomioivia ripareita.

Varusmiespalvelus Varusmiespalvelukseen mennään kutsuntojen kautta. Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen saa kutsuntakirjeen, jolla hänet määrätään kutsuntoihin sinä vuonna, jol-

Rippikoulussa on mahdollisuus räätälöidä koulutusta osallistujan toimintakyvyn mukaan. loin hän täyttää 18 vuotta. Naisten palvelus on vapaaehtoista. Kutsunnat pidetään vuosittain elo-joulukuussa, ja niissä määritellään kutsutun palveluskelpoisuus. Kutsunnat perustuvat asevelvollisuuslakiin. Kutsuntakirjeen mukana tullut ennakkokyselylomake kannattaa täyttää huolellisesti ja ottaa se mukaan ennakkoterveystarkastukseen, joka suoritetaan ennen kutsuntatilaisuutta. Terveydentilan arvioinnissa perustana ovat aina ennakkoterveystarkastuksessa saadut tiedot. Tietoja käsittelevät viranomaiset ovat vaitiolovelvollisia.

Diagnoosin lisäksi kannattaa aina tuoda esiin myös sen vaikutus omaan toimintakykyyn, kognitiivisiin taitoihin sekä oppimis-, ennakointi- ja havaintokykyihin. On myös hyvä tuoda konkreettisesti esiin, miten diagnoosi ilmenee omassa arjessa – tuleeko esimerkiksi jumiutumista, pakko-oireita tai onko toiminnanohjauksessa haasteita. Tarkemmat tiedot tulevat kutsuntakirjeen mukana. Kutsuntatietojen pohjalta määritetään nuoren sopivuus varusmiespalvelukseen eli palveluskelpoisuus. Lisäksi kutsunnoissa päätetään palvelusajankohta ja -paikka tai palveluksesta vapauttaminen.

Lisätietoja: • • • •

oma seurakunta evl.fi/rippikoulu ripari.fi rippikoulu.net – fiiliksiä ja kyselymahdollisuus • puolustusvoimat.fi

Tervetuloa tutustumaan Suomen Nuortentaloon! Suomen Nuortentalo Oy tarjoaa asumis- ja avopalveluita Kuopion ja Turun seuduilla. Palvelut on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat tukea arjessa, itsenäistymisessä ja elämänhallinnassa. Nuortentalojen asumispalvelu on tuettua itsenäisen asumisen harjoittelua. Avopalvelussa on tarjolla ammatillista tukihenkilöpalvelua ja neuropsykiatrista valmennusta. Palveluista löytyy lisätietoa Nuortentalon verkkosivuilla osoitteessa ZZZ QXRUWHQWDOR À

Ota yhteyttä Kuopion tai Turun Nuortentaloon ja sovitaan käynti meille!

Kuopion Nuortentalo p. 040 562 9118

Turun Nuortentalo p. 050 442 0092

ZZZ QXRUWHQWDOR À

tukee arjessa selviytymistä

3/2016 KIELIPOLKU

Virve Airola

Kuvien kautta kieleen

Virve Airola

Pienelle Anjalle kirjaimet olivat mysteeri, puhuminen vaikeaa ja vuorovaikutus olematonta. Oppimisen halu oli kuitenkin valtava. Tämä on tarina siitä, mitä sitten tapahtui.

nja Oasmaa on tekniikan lisensiaatti ja filosofian tohtori. Hän toimii VTT:llä erikoistutkijana ja on alallaan maailmanlaajuisesti tunnettu. Polku tekniikan ja tieteen erikoisosaajaksi ei ole ollut helppo eikä itsestään selvä. Valtava oppimisen halu ja periksiantamattomuus ovat kuitenkin saaneet etsimään omia ratkaisuja ongelmiin. – Olen syntynyt vuonna 1959. En osannut puhua selvästi. Minulla oli autistisia piirteitä ja paljon fobioita. Nykyiseen asemaani pääsy ei ole ollut helppoa, mutta haluaisin kokemuksillani kannustaa ja rohkaista lapsia ja nuoria heidän erilaisuudessaan. Anja korostaa, että itseään pitää oppia arvostamaan. Kaikista ei tarvitse tulla tohtoreita, mutta jos haluaa eteenpäin, siihen löytyy aina keinoja.

Kuvien kautta sanoihin Anja kasvoi nelilapsisessa perheessä. Äiti oli mielisairaanhoitaja, ja hän tajusi viedä Anjan vuodeksi puheterapiaan ennen koulun aloittamista. Puheterapeutti osasi kannustaa eikä suhtautunut alentuvasti. Siitä huolimatta alku koulussa oli vaikeaa. – En oppinut lukemaan enkä kirjoittamaan. Kirjaimet eivät vain avautuneet minulle. Olin kuitenkin lahjakas piirtäjä. Minulla oli valtava 16

KIELIPOLKU 3/2016

Vanhempien pitää kannustaa ajattelemaan, että erilaisuus on rikkaus, ei puute. mielikuvitus, on vieläkin, mutta verbaaliset kykyni olivat tosi huonot. Älykäs opettaja huomasi Anjan lahjat ja vapautti hänet lukuja kirjoitustunneista. Sen sijaan hän sopi isompien oppilaiden kuvaamataidon opettajan kanssa, että Anja sai piirtää yläluokkalaisten kanssa. – Visualisoinnin avulla aloin ennen pitkää ymmärtää kirjaimiakin. Anja kehitteli oman mind map -tyyppisen tavan opetella asioita. Silti hän joutui käyttämään opiskeluun monta kertaa enemmän aikaa kuin muut lapset. – Tajusin, että kun teen muistiinpanoja, muistan sen tekstin paremmin. Mutta koska kirjaimet ja sanat olivat minulle vaikeita, piirsin jotain. Kun tajusin, että pystyn oppimaan, kehitin tätä omaa oppimistekniikkaani edelleen ja olin yleensä luokan priimus. Minulla ei kyllä ollut muuta elämää…

kaikki on minulle niin vaikeaa. Aikuisiällä tutustuin sitten erityisopettajaan, jolle kerroin ongelmistani. Hän teki minulle pitkän testauksen ja totesi, että minulla on kielellinen erityisvaikeus. Varsinaista diagnoosia minulle ei ole kuitenkaan koskaan tehty. Kielellisistä vaikeuksistaan huolimatta Anja on matemaattisesti erittäin lahjakas monilahjakkuus. Ytimessä on kuitenkin aina ollut kiinnostus. – On tärkeää löytää jotain, mistä tykkää ja mistä innostuu. Monet asiat voi sitten linkittää sen kautta.

Ongelmistaan kannattaa puhua Anja Oasmaa painottaa vanhempien roolia ja heidän antamansa tuen merkitystä, kun hän miettii kielellisen erityisvaikeuden mukanaan tuomia haasteita.

– Vanhempien pitää kannustaa ajattelemaan, että erilaisuus on rikkaus, ei puute. Anja myöntää, että hänellä itsellään on ollut erinomainen tuuri: opettaja antoi tilaisuuden kehittää kuvaamataitoa, äiti tajusi viedä ajoissa puheopetukseen ja isä kannusti matemaattiseen ajatteluun. – Olin isän tyttö. Isä oli matematiikan opettaja, ja ratkaisimme yhdessä matemaattisia tehtäviä. Rakastin integrointia ja derivointia, ja mietimme jopa mustia aukkoja ja niihin liittyvää matikkaa. Anja korostaa, että oppimisvaikeuksia ei kannata hävetä. Sen sijaan kannattaa yrittää puhua jonkun kanssa. Jos ei vanhempien, niin parhaiden kavereiden. – Puhuminen auttaa. Minä en ikinä osannut puhua ongelmastani, ja olen myöhemmin tajunnut, miten paljon helpompaa elämäni

Vaikeudet kasvattivat sisua Pienenä Anja suuttui ja ahdistui usein. – Minulle oli hirveä trauma, kun muut oppiva ja minä en. Pillahdin itkuun, kun en saanut ulos sitä sanaa, jota hain. En pärjännyt muiden kanssa normaaleissa lasten leikeissä ja kanssakäymisessä. Suustani tuli sammakoita eikä kukaan oikein ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Siitä kasvoi sisukkuus. – Minulla oli niin paljon annettavaa ja sanottavaa, ja halusin selviytyä. Muistan, että harjoittelin hirveästi. Väänsin niitä kirjaimia kotona. Äiti patisti nukkumaan, mutta itkin ja sanoin, että pitää harjoitella. Olin kyllä sitkeä ja sinnikäs. Oppimisen Anja sanoo yhä vieläkin olevan vaikeaa. Hänen täytyy kehittää ja oppia erilaisia muistisääntöjä ja linkittää asioita kuviin. – Teen asiat monesti pitkän tien kautta. Olen usein miettinyt, miksi

>>>

Anjan omat oivallukset 1.

Puhu jonkun kanssa. Etsi sellainen ihminen, jolle saat puhuttua.

Ei pidä tuudittautua erityisvaikeuden diagnoosiin, vaan etsiä erilaisia tapoja oppia ja opettaa.

Etsi se, mikä itseäsi innostaa ja kiinnostaa ja ota se mukaan oppimiseen. Eräs pikkutyttö ei ensin osannut laskea, mutta pärjäsi hyvin, kun sai laskea sikoja.

Mielikuvitusta kannattaa aina ruokkia.

Ei pidä hävetä, vaan miettiä, miten monenlaisia ihmisiä maailmassa on. Tämä on vain yksi haaste, ja siihen on monta ratkaisua.

Älä luovu unelmista. Kun teet sitä, mitä haluat tehdä, löydät myös tavan tehdä sitä. Elämää kannattaa elää.

Opit eivät ole pääasia, mutta ne auttavat oman tiesi löytämisessä. 3/2016 KIELIPOLKU

Virve Airola

En näe, että olisi mitään, mitä en oppisi. olisi ollut, jos olisin uskaltanut puhua. Kyllä kaverit ymmärtävät ja hyväksyvät, jos tietävät, mistä on kysymys. Minuakin luultiin pitkään ylpeäksi, vaikka olin vain ihan hirveän arka.

Lähes kaiken voi opetella – Olen miettinyt elämääni ja mistä olen jäänyt paitsi. Nuoruudesta. Mutta toisaalta olen myös saavuttanut paljon, kun olen niin sinnik-

käästi mennyt läpi harmaan kiven. Töissä olen joka asiassa mukana, mutta niin kauan kuin saan niitä onnistumisen elämyksiä, haastan itseni koko ajan. Taiteen teossa, maalaamisessa on sama juttu. – Jos en osaa jotain, tiedän, että ennen pitkää tulen maalaamaan sen. Alan heti toimia, opettelen ja haen vaikutteita oppiakseni sen. En näe, että olisi mitään, mitä en oppisi. Opiskeluaikanakin Anjalle naureskeltiin, kun hän oli niin outo ja vielä miesvaltaisella alalla. Mutta hän laittoi faktaa pöytään, väitteli tohtoriksi ja tuotti artikkeleita enemmän kuin kukaan muu. – Pakko minut oli lopulta ottaa tosissaan. Katson asioita eri tavalla, luon verkostoja ja yritän koostaa isoa kuvaa asioista. Faktojen ja detaljien hahmottelu on minulle haastavampaa. Mutta siihen on taas joku muu sopivampi. Ja juuri sitähän tiimityö parhaimmillaan on.

Miksei liitu liiku?

Esteetön viestintä ja piirtäminen Koulutuksessa käydään läpi erilaisia tapoja käyttää piirtämistä viestinnän tukena. Menetelmä soveltuu käytettäväksi eri-ikäisten ihmisten parissa, eikä se vaadi erityisiä piirtämiseen liittyviä taitoja. Piirrosviestintää harjoitellaan käytännön esimerkkien avulla. Koulutuksessa opetellaan lisäksi Nopea piirrosmenetelmä, joka on Hannele Merikosken kehittämä menetelmä keskustelun tueksi. Ajankohta:

31.10.2016 klo 9.00–15.30 Tiedekeskus Heureka, Tikkurila 9.11.2016 klo 9.00–15.30 Erityisosaamiskeskus Suvituuli, Turku

Kohderyhmä: Koulutus soveltuu kaikille, jotka työskentelevät ihmisten kanssa, joiden vuorovaikutuksessa on haasteita. Hinta:

80 €

Kouluttaja:

puheterapeutti, FM, työnohjaaja Hannele Merikoski

Ilmoittautuminen Aivoliiton nettisivujen koulutuskalenterin kautta (www.aivoliitto.fi, pikalinkki ylhäällä vasemmalla.). Heurekan koulutukseen ilmoittautuminen päättyy 15.10., Suvituulen koulutukseen 30.10. Lisätietoja:

KIELIPOLKU 3/2016

koulutussuunnittelija Riitta Tuusa, riitta.tuusa@aivoliitto.fi, p. 040 543 7288

Kolumni

Minna Luoma

Kuka lohduttaisi kahden päivätyön vanhempaa? ”On pitkä, kuuma kesä, ja mä aion elää sen…” Ohoi, onko täällä vanhempia, jotka kesäkuun alussa huokaisivat helpotuksesta ja tuulettivat tutun suomalaisen klassikkokappaleen sanoin, kun koululaisten kesäloma alkoi? Käsi ylös! Ette ole nimittäin yksin. Muistatteko näiden tarinoiden Telman? Hänen vanhempansa tuulettivat samoin. He pyyhkäisivät hikeä otsalta ja miettivät, että vihdoinkin! Sillä koululaisten kesäloman alkaminen merkitsi vanhemmille muun muassa seuraavaa: Vähään aikaan ei yhtään kerto- eikä satataulua, ei jatkuvaa huomauttamista, miksi kysymys- ja huutomerkin – tai nyt edes ainakin sen pisteen – jälkeen lause alkaa aina isolla alkukirjaimella. Ei yhtään maailmankarttaa ja kasvivyöhykkeen muistelemista, ei ainuttakaan enkun sanakokeeseen harjoittelemista tai kokeisiin lukemista ylipäätään. Ei hetkeen edes aamuista kelloon tuijottamista ja puhelinsoittoa kotiin kesken työmatkan tai aamukokouksen: ”Kellonviisarit ovat nyt sellaisessa asennossa, että on taas aika lähteä”. Eli vihdoinkin luvassa on kuuma, ja ainakin pitkä, kesä, jonka aikana on aikaa hetki myös elää. Ja nyt tuo kaikki on enää muisto. Tilastojen valossa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tilanne peruskoulussa on kohtalaisen hyvä. Tilastokeskuksen tilastot kertovat, että

viimeisen kymmenen vuoden aikana koulujen erilaisia tukitoimia on tarvinnut, mutta myös saanut kuntien talouskurjimuksesta huolimatta yhä entistä suurempi oppilaiden joukko. Suuri osa erityisoppilaiden vanhemmista kuitenkin tietää, että totuus tilastojen takana on toinen. Vaikka kielivaikeuksiselle lapselle olisikin tehty kirjallinen erityisen tuen antamista koskeva päätös, sen käytännön toteutumisen kanssa on usein hiukan niin ja näin. Todellisuutta perusopetuksessa on se, että erityisopetuspaikkoja ja pienryhmäopetusta on vähennetty, ja erityisopettajien ja erityisopetustuntien määrästä on tingitty. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on jätetty pääosin luokan- tai aineopettajan osaamisen, mielenkiinnon ja ajankäytön varaan. Viimeisimpänä kuntien talouskurjimuksessa peruskoulujen resurssileikkuriin ovat joutuneet koulunkäynninohjaajat. Kun ohjaajia on vähän, heillä on myös aikaa vähän jokaista avuntarvitsijaa kohti. Viis siitä, vaikka oppilas tarvitsisi apua oikeastaan ihan joka oppitunti. Vaikka erityistä tukea tarvitsevista oppilaista kukaan ei jää tietenkään koulussa heitteille, monen puhe- ja kielenkehityshäiriöisen lapsen koulunkäynnistä ja oppimisesta huolehtiminen jää valtaosin aktiivisten ja jaksavien vanhempien harteille.

Missä on erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden vanhempien avustaja?

Minna Luoma on toimittaja ja sisällöntuottaja sekä kahden lapsen äiti, joka rakastaa sanoja, lukemista ja luontoa. Hänen mottonaan on ”Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi”.

Tällaisten vanhempien arki lomakauden jälkeen ei ole aina helppoa. Työelämä vaatii paljon, ja harvalla vanhemmalla se työpaikkakaan sijaitsee ihan lähietäisyydellä. Kun kyse on puheen ja kielenkehityksen häiriöistä, erityistä tukea vaativan oppilaan kotona vanhempaa odottaa lähes poikkeuksetta toinen työpäivä. Ihan toisenlainen työpäivä kuin muiden pienten lasten vanhemmilla. Tavanomaisten kotitöiden tekemisen lisäksi työpäivään kotona kuuluu läksyistä huolehtimista ja lapsen yhdessä tekemistä, kokeisiin lukemista ja kouluarjen rutiinien varmistamista. Kun Telma pitkän kesäloman jälkeen huokaa läksyjä tehdessään, että ”kunpa minäkin olisin kuin kuka tahansa muu ja osaisin tehdä läksyt edes joskus yksin ilman apua”, hänen äitinsä miettii: ”missä on erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden vanhempien avustaja?” Kuka lohduttaisi kahteen päivätyöhön pakkosolahtanutta vanhempaa? Onneksi oli edes se pitkä, kuuma kesä. Tai no, ainakin kesä. 3/2016 KIELIPOLKU

Virve Airola

Puhevammaisten opiskelutulkkaus

Sujuvuutta opintoihin Opiskelija voi saada opiskelutulkkausta peruskoulun jälkeisiin opintoihin.

–K

äytännössä kahta samanlaista opiskelijaa ja tilannetta ei ole, sanoo puhevammaisten tulkki Leena-Mari Laaksonen Aivoliitosta. Opiskelija saa tukea puhumiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen tai puheen vastaanottamiseen. Leena-Mari toteaa, että opiskelija tottuu nopeasti opiskelutulkin käyttöön, sillä tulkki perehtyy aina etukäteen hänen kommunikointiinsa ja osaa käyttää tarvittavia kommunikointikeinoja ja apuvälineitä. Opiskeluympäristö kuitenkin vaikuttaa paljon, ja opiskelutulkki tulkkaa myös sekä ympäristöä että erilaisia rakenteita: missä pitää olla ja mihin aikaan. Myös kotiin päin viestimisessä opiskelutulkilla on keskeinen rooli. Hän varmistaa yhdessä opiskelijan kanssa, että ohjelma ja tehtävät tiedetään myös kotona. – Tulkkauksen aikana tulkki varmistaa, ymmärsikö oppilas viestin. Tiedätkö mitä tarkoittaa valtio? Vaikka tulkki käyttää selkokieltä, se ei aina takaa ymmärrystä ja silloin käytetään muita kommunikointikeinoja ja -välineitä. Tulkki ei koskaan vastaa opetuksen pedagogisesta sisällöstä. Kyseessä on aina tulkkaus, ei opetus. Sen sijaan hän saattaa opettajan kanssa pilkkoa kokonaisuuksia helpommin hahmotettaviksi osiksi.

Puhevammaisten tulkki Leena-Mari Laaksonen kertoo, että opiskelutulkkaus on melko uusi asia, eikä sitä osata vielä hakea. 20

KIELIPOLKU 3/2016

– Puhevammaisten opiskelutulkkaus on aika uusi juttu, sitä on käytetty vähän. Varsinais-Suomessa oli viime vuonna yksi. Kelalle tulkkauspalvelu on siirtynyt 2010, Leena-Mari kertoo. Tarvetta opiskelutulkkauksen käyttöön kuitenkin olisi, mutta palvelua ei osata hakea. – Nuoret saavat siitä voimaa ja uskaltavat ottaa vastuuta. Itsenäis-

tyminen nopeutuu. Tulkki ei puhu puolesta. Tulkkaus ei rajoitu vain oppitunteihin, vaan opiskelija saa tarvittaessa tulkkausta myös taukojen aikana, vaikkapa kahvin ostoon, opiskelukavereiden kanssa jutusteluun tai terveydenhoitajalla käyntiin. Tulkki ei kuitenkaan toimi avustajana. Tärkeää on rohkaisu: “Kerro, sullahan oli asiaa.”

Tulkki ei puhu puolesta.

Opiskelutulkkaus – mistä ja kenelle? Opiskelutulkkausta myönnetään tarpeen mukaan perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Sitä myönnetään niin paljon kuin opiskelija tarvitsee selviytyäkseen perusopetuksen jälkeisistä opinnoista. Opiskelutulkkausta voidaan myöntää, jos opinnot • johtavat tutkintoon tai ammattiin (opiskelu lukiossa, ammattioppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa) • edistävät työllistymistä tai pääsyä ammatilliseen opiskeluun • tukevat työelämässä pysymistä tai etenemistä. Päätöksen opiskelutulkkauspalvelun myöntämisestä tekee Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskus (VATU-keskus). Päätös annetaan koko opiskelun ajaksi. Ilman opiskelutulkkauspäätöstä et ole oikeutettu opiskelutulkkiin. Kun olet saanut opiskelutulkkauspäätöksen VATU-keskuksesta, tee opiskelutulkkaustilaus Kelan välityskeskukseen mahdollisimman pian. Näin voit parhaiten varmistaa itsellesi opiskelutulkin. Saat välityskeskukselta tiedon, kun opiskelutulkki on löytynyt. Opiskelutulkkauspalvelua voi hakea myös kesken lukuvuoden. Tulkin etsintä aloitetaan heti kun hakija on saanut Kelalta päätöksen oikeudesta opiskelutulkkiin ja tehnyt tilauksen Kelan välityskeskukseen. Myös muista opiskeluun liittyvissä olosuhteissa tapahtuneista muutoksista pitää ilmoittaa VATU-keskukseen mahdollisimman pian. Tarvittaessa Kela tarkistaa myönnettyä opiskelutulkkauspäätöstä. 3/2016 KIELIPOLKU

Hannele Merikoski, puheterapeutti, Aivoliitto

Lähiyhteisöt mukaan lapsen arkeen Lasten kanssa työskentelyssä lähiyhteisöllä on valtava merkitys. Äidit, isät, mummit, vaarit, kummit, serkut, opettajat ja avustajat, kaikilla on vahva rooli lapsen pärjäämisen tukijoina.

hteisöllinen toiminta puheterapiassa tarkoittaa kuntouttavaa arkea lapsen elämässä. Kaikki lapset ovat erilaisia. Yhdellä voi olla haasteita kehityksessä, toisella vain jollain osa-alueella. Yhteis-

tä heille on, että he kaikki tarvitsevat taikapiiriinsä taitavia aikuisia, jotka kaikin tavoin tukevat heidän kehitystään. Vuorovaikutuksessa puhe on keskiössä. Silti oleellisempaa oppimisen

ja osallisuuden kannalta on ymmärtäminen, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen. Toimiva vuorovaikutus on elämän tarkoitus. Sitä ilman eivät toteudu muutkaan tavoitteet. Mutta puhetta siihen ei tarvita. Kuinka Shutterstock

KIELIPOLKU 3/2016

Keinojen pitää olla sellaisia, että ne on helppo ottaa käyttöön arjen kiireiden keskellä. usein kuuleekaan sanottavan, että meillä ei ole yhteistä kieltä. Meillä on yhteinen kieli, vaikka puhuttu yhteinen kieli puuttuu. Vuorovaikutukseen on erilaisia keinoja. Esteetön liikkuminen palvelee monia ja monissa tilanteissa. Esteetön viestintä on täysin verrattavissa tähän. Kun käytämme moninaisia tapoja viestiä, voimme varmistua siitä, että tulemme ymmärretyiksi ja kuulluiksi – ja varmistaa, että myös itse ymmärrämme ja kuulemme.

Helpot keinot käyttöön Puheterapiapalveluja on saatavissa todella rajatusti. Usein lapset, joilla on kielellinen erityisvaikeus, ovat väliinputoajia. Kun diagnosointi viivästyy, viivästyy myös varhainen puuttuminen. Esteettömän viestinnän keinot tukevat kaikkien lasten vuorovaikutuksen kehittymistä. Juuri siksi näitä keinoja on hyvä saada laajempaan tietoisuuteen. Aivoliiton Arjen vinkit vanhemmille -projekti tukee sitä, mitä lähiyhteisöt voivat tehdä arjessa. Työssäni lasten kanssa olen vuosien varrella aina vain vaikuttuneempi siitä, miten asiat alkavat sujua, kun löydetään se, joka pistää lapsen tikittämään. Keinojen pitää olla sellaisia, että ne on helppo ottaa käyttöön arjen kiireiden keskellä. Monimutkaiset ja sitoutumista vaativat prosessit pitää pystyä pilkkomaan pieniksi käytännöllisiksi ohjeiksi. Myös perheen lähtökohdat tulee tuntea. Kaikki perheet ovat erilaisia, mikä täytyy huomioida myös tavoitteiden laatimisessa. Liian isot, laajat, monimutkaiset tai ympäripyöreät tavoitteet vain syyllistävät ja ahdistavat. Mitä ne arjen vinkit sitten ovat? ”Ei kovin kummostakaan”, sanoi eräs lastenhoitaja, kun olin innoissani hänen piirtämisohjeistuksistaan met-

säretkellä. ”Tääkö nyt on sitä, mistä sä oot koko ajan vaahdonnut?”, hän ihmetteli.

Taito leikkiä Puheterapeutilta edellytetään koulutuksen lisäksi monia avuja, kun työskennellään lasten ja heidän lähiyhteisöjensä kanssa. Ehkä ensimmäinen on taito leikkiä. Se ei ole itsestään selvää. ”Tarkoittaako tää sitä, että sä käyt täällä ja opetat meitä leikkimään”, kysyi muuan isä kotikäynnin yhtey-

dessä. Sitä se juuri tarkoittaa. Jos leikkitaidot ovat yhteisössä hukassa, lapsen on niitä vaikea löytää, erityisesti jos hänen kehityksessään on haasteita. Toinen tärkeä valmius on heittäytyminen tilanteeseen. Lapsi elää hetkestä hetkeen. Voimme yrittää pakottaa ja ylläpitää rakenteita, ja toki niitä myös tarvitaan. Mutta elämä on yllätyksellistä. Jos yllätyksiä ei pysty kohtaamaan, se on kaikin tavoin rajoittavaa. Kohtaamista on hyvä harjoitella turvallisessa lähiyhteisössä.

>>>

Esimerkki piirtämisestä esteettömän viestinnän keinona Päiväkotiryhmä meni bussilla katsomaan elokuvaa kulttuurikeskukseen. Perillä kävi ilmi, että projektori oli rikki. Ryhmässä oli lapsi, jonka oli vaikea kestää yllättäviä tilanteita. Opettaja otti vyölaukustaan lehtiön ja piirsi tilanteen puheen rytmissä: Projektori on rikki. Menemme bussilla takaisin päiväkotiin. Nukutaan kaksi yötä, ja sitten tulemme uudestaan bussilla, ja projektori on korjattu. Lapsi ei hermostunut yhtään, vaan ymmärsi tilanteen täysin.

3/2016 KIELIPOLKU

Shutterstock

Arjen vinkit vanhemmille -projekti •

Kolmivuotinen projekti (2016–2018), rahoittajana Raha-automaattiyhdistys ry.

•

Kohderyhmänä ovat perheet, joissa lapsella on kielellinen erityisvaikeus ja/tai alakouluiässä haasteita oppimisessa.

•

Vanhemmat saavat tietoa, keinoja ja malleja, joilla he voivat tukea lapsensa kielenkehitystä ja alakouluikäisen oppimispolkua.

•

Lapsen osallisuus ja vuorovaikutus perheen yhteisissä toiminnoissa lisääntyy.

•

Perheet jakavat keskenään arjen hyviä käytänteitä ja vinkkejä lapsen kielenkehityksen ja oppimisen tueksi.

Osallistu vinkkipäivään ja verkkokeskusteluun! Vinkkipäivät Syksyn 2016 aikana järjestetään vanhemmille vinkkipäiviä lapsen kielenkehityksen tueksi Lempäälässä, Helsingissä, Turussa, Kuopiossa, Lahdessa ja Jyväskylässä. Kaikkiaan kolmen vuoden aikana järjestetään 25 vinkkipäivää eri puolilla Suomea. Tulevat koulutuspäivät löydät osoitteesta www.facebook.com/Puhetta (tapahtumat) ja www.aivoliitto.fi (koulutukset ja tapahtumat). Verkkokeskustelut Puhetta-chat palvelee verkossa Tukinet-alustalla. Vanhemmille on tarjolla ohjattuja livekeskusteluja teemoista, jotka liittyvät kielenkehitykseen ja oppimiseen sekä niiden tukemiseen. Keskusteluissa ovat mukana muun muassa puheterapeutti, fysioterapeutti ja erityisopettaja. Vuosittain järjestetään noin 12 livekeskusteluryhmää. Tutustu aikatauluihin www.aivoliitto.fi (koulutukset ja tapahtumat) ja kirjaudu mukaan keskusteluihin www.tukinet.net. Varhaisen tuen verkkosivusto Vanhemmille suunnatulla Varhaisen tuen verkkosivustolla on tietoa, linkkejä, filmejä, testejä ja muuta materiaalia lapsen kielenkehityksen tukemiseen ja oppimisen tueksi. Sivusto aukeaa myöhemmin osoitteesta www.aivoliitto.fi/kommunikaatiokeskus. Myös somesta löydät ajankohtaista tietoa www.facebook.com/Puhetta. Projektissa työskentelevät * puheterapeutti Hannele Merikoski * fysioterapeutti, järjestösuunnittelija Johannes Hietala * vastaava projektisuunnittelija, erityisopettaja Elina Salo-Orkamaa. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää! sähköpostit: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi

KIELIPOLKU 3/2016

Kysy puheterapeutilta Milloin tutkimuksiin? Meillä on perheessä 3-vuotias poika, jonka kielenkehityksestä olen huolissani. Hänellä on mielestäni vähemmän sanoja käytössä kuin muilla samanikäisillä. Leikkiminen muiden lasten kanssa on välillä vaikeaa ja arki toisinaan haasteellista. Mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota? Milloin pitäisi mennä tutkimuksiin?

Tämä on ehkä yleisin kysymys, joka vanhemmilla nousee mieleen, kun he tarkkailevat lapsensa kehittymistä. Ensimmäisenä yleensä kiinnitetään huomiota siihen, kuinka monta sanaa on, puhuuko lapsi. Kun keskustelen vanhempien kanssa, pyydän vanhempaa kuvailemaan lapsen toimintaa arjessa. Miten hän on vuorovaikutuksessa, miten hän leikkii, miten hän ennen kaikkea ymmärtää? Merkittävin asia on vanhemman huoli. Lapsi aistii vanhempansa joka solullaan. Hän saattaa aistia huolen jopa siinä määrin, että tuntee vahvasti paineita ilmaisuun. Ympäristökin saattaa jankata ”Joko se puhuu”.

Aivoliiton puheterapeutit vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi tai osoitteella Kysy puheterapeutilta/Kielipolku, Suvilinnantie 2, 20900 Turku.

Toisaalta toinen ääripää on se, että huolta ei oteta vakavasti. Ajatellaan, että kun ei sitä puheterapiaakaan voi aloittaa kun 5-vuotiaana. ”Meidän suvussa Eino-setäkin oppi puhumaan myöhemmin, eikä ole sen jälkeen lakannut”. Vanhemman huoli on siis otettava vakavasti. Kannattaa olla neuvolaan yhteydessä, tuoda asia painavasti esille ja saada arvio lapsen tilanteesta. Varhainen puuttuminen on vain hyvä asia. Vaikka tarvetta yksilölliseen puheterapiaan ei olisikaan, niin vanhempien ohjaus tai ryhmätoiminta esimerkiksi esteettömän viestinnän keinojen käytöstä, saattaa olla hyvä tuki lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymisessä.

Vanhempien vinkkipäivä Kuopiossa Tervetuloa toiminnalliseen päivään saamaan vinkkejä alle kouluikäisen lapsen kielenkehityksen tukemiseen. Päivän aikana saat vinkkejä, keinoja ja malleja arjen tilanteisiin. Lisäksi tapaat muita perheitä ja voit tutustua erilaisiin materiaaleihin arjen tukena. Tilaisuus on tarkoitettu vanhemmille, joiden lapsella on kielellinen erityisvaikeus tai haasteita kielenkehityksessä. Tilaisuuden ajan on järjestetty lastenhoito noin 3–10-vuotiaille lapsille (ilmoittautuminen etukäteen sähköpostitse). Tilaisuuden vetäjinä toimivat Aivoliiton Arjen vinkit vanhemmille -projektin työntekijät.

Lauantaina 19.11.2016 klo 12.00–15.30. Kallaveden kirkon seurakuntatilat Rauhalahdentie 21, 70780 Kuopio Tilaisuuteen mahtuu 20 vanhempaa ja lastenhoitoon noin 15 lasta ja se on osallistujille maksuton. Aikuisille on tarjolla kahvia ja lapsille välipalaa. Ilmoittautuminen 4.11.2016 mennessä Aivoliiton koulutuskalenterin kautta www.aivoliitto.fi / koulutukset ja tapahtumat. Osallistujat saavat ennen tilaisuutta vahvistuksen osallistumispaikasta. Lisätiedot tilaisuudesta vastaava projektisuunnittelija Elina Salo-Orkamaa, elina.salo-orkamaa@aivoliitto.fi ja p. 040 543 7292. Järjestäjä Aivoliiton Arjen vinkit vanhemmille -projekti ja Opintokeskus Sivis.

Katso muut paikkakunnat www.facebook.com/Puhetta (Tapahtumat). Aivoliitto ry ∙ Suvilinnantie 2, 20900 Turku ∙ Puh. 02 2138 200 ∙ info@aivoliitto.fi ∙ www.aivoliitto.fi ∙ www.facebook.com/puhetta

3/2016 KIELIPOLKU

Virve Airola

Kommunikaatiokeskus auttaa ja neuvoo

Miten tukea lapsen vuorovaikutusta? Lapsella on oikeus vuorovaikutukseen. Esteettömyys ei ole vain liikkumista, myös viestinnän on oltava esteetöntä. Mukaan tarvitaan kaikki lapsen elämänpiiriin kuuluvat ihmiset. ja muut sukulaiset – tukemaan lapsen vuorovaikutusta. Toinen vahva tekijä on toiminnallinen puheterapia. – Lapsi omaksuu kielen vuorovaikutuksessa, toiminnan ja kokemuksen avulla.

Perheen arjen mahdollisuudet

Hannele Merikoski

Hannele oli aikoinaan mukana kehittämässä Aivoliiton Kuvat ja viittomat käyttöön -sopeutumisvalmennuskursseja. Niissä ajatuksena on, että lapsen erityisyyttä ei nosteta esille, vaan perheet ovat yhdessä ja kurssihenkilökunta sitoutuu vah-

vasti viittomaan, käyttämään kuvia ja piirtämään. Neljän vuoden kursseista kerätyt palautteet ovat olleet sykähdyttäviä. – Hienointa on ollut yleinen ymmärrys erilaisten keinojen käytöstä. Oivallus siitä, että hyvin yksinkertaisin tavoin lapsen ja koko perheen arki saattaa muuttua mullistavastikin erilaiseksi. Hannele Merikoski muistuttaa, että vuorovaikutuksen ongelmat ovat aina yhteisön ongelmia. Kyse on aina siitä, miten. Hannele on ollut hyvin aktiivinen vaikuttaja ja kehittäjä niin kotimaassa kuin maailmallakin. – Kun on monessa mukana, alkaa vähitellen nähdä, mikä puhete-

Hannele Merikoski

–V

uorovaikutus on kuntoutuksen osa-alueista haastavin. Fyysisiä tavoitteita on usein huomattavasti helpompi ymmärtää ja toteuttaa. Näin sanoo puheterapeutti Hannele Merikoski. Hän tietää, mistä puhuu, sillä hän on ollut mukana vuorovaikutuksen ja sen apuvälineiden digitaalisessa kehityksessä lähes koko työuransa ajan. Nyt hän on rakentamassa Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen palveluita. – Kaikessa ammatillisessa toiminnassani keskiössä ovat olleet esteetön viestintä ja yhteisöllinen toiminta. Haluan sitouttaa koko perheen – lapset, sisarukset, isovanhemmat

Ostoslistan voi askarrella mainoksista.

KIELIPOLKU 3/2016

rapiassa on oleellista: vuorovaikutus ja sitä kautta osallisuus. Se voi onnistua vain vaikuttamalla ihmisen arkeen ja ihmisiin hänen arjessaan. Vuosien varrella Hannele on törmännyt usein siihen, että vaikka perheet ovat saaneet kotiopetusta viittomista, käy niin, että ”niitä ei ole alkanut tulla.” – No eihän niitä tule, jollei niitä käytä ja jos ne eivät ala elää arjessa. Kyse on tukiviittomista, ja niiden tarkoitus on tukea ymmärtämistä, selkiyttää tapaamme viestiä. Puheterapeutin ja työntekijöiden pitääkin käyttää erilaisia keinoja malliksi. Vanhemmat ovat kyllä saattaneet kuulla usealtakin taholta, että lapsen kanssa pitäisi viittoa tai käyttää saatuja kuvia, kuvatauluja tai iPadin viestintäsovellutusta. Usein kuitenkin vasta kurssin jälkeen aletaan ymmärtää, että tämä koskeekin koko perhettä. Koko perheen pitäisi viittoa tai piirtää. Sama koskee päiväkotia. Esimerkiksi piirtäessä myös tunteet siirtyvät paperille ja tilanteet rauhoittuvat.

Lapsi omaksuu kielen vuorovaikutuksessa, toiminnan ja kokemuksen avulla.

Kommunikaatiokeskus

Toimintaa, liikuntaa, tiedotusta Ajatuksena on siis vaikuttaa lapsen arkeen. Mutta miten tavoite saavutetaan? – Aivoliiton Arjen vinkit tulee olemaan jatkossa luonnollinen osa Kommunikaatiokeskuksen toimin-

•

pyrkii lisäämään tietoutta afasiasta, kielellisestä erityisvaikeudesta sekä hyödyllisistä kommunikointitaidoista.

•

tarjoaa verkkosivuillaan tietoa, ohjausta ja neuvontaa afasiasta ja kielellisestä erityisvaikeudesta.

•

pyrkii helpottamaan kohderyhmiemme arjessa selviytymistä.

•

tuottaa ohjaus- ja neuvontamateriaalia esteettömästä viestinnästä alan ammattilaisille ja opiskelijoille.

Toimintaan voi tulla tutustumaan. Kerromme palveluistamme sekä esittelemme puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. www.aivoliitto.fi/kommunikaatiokeskus

>>> Hannele Merikoski

Puhelaitteen käyttöä voi harjoitella vaikkapa irtokarkkeja tilaamalla.

3/2016 KIELIPOLKU

Teknologiasta tukea ja toistoa Lapset hyötyvät teknologiasta. – Teknologia on innostava väline vuorovaikutuksen ja kielen omaksumisen tukemisessa. Mutta siinäkin ydinkysymys on ehdottomasti, miten. Ei sovellus, vaan sisältö edellä. Tietokone motivoi lasta ja on väsymätön palautteen antaja. – Koen itse, että suurin haaste on viedä teknologiaosaamista lastenneurologisten lapsiasiakkaiden kanssa toimiville, olipa kyse kuntoutuksesta, varhaiskasvatuksesta tai opetuksesta. Lapset hyötyvät teknologiasta. Vuorovaikutuksen, kielenkehityksen tukemisessa teknologia on innostava väline. Hannele Merikoski painottaa, että lapset tarvitsevat taitavia aikuisia, sellaisia, jotka osaavat valjastaa teknologiaan liittyvän hurman ja joskus vaarallisena pidetyn uppoutumisenkin. Kesän uutuus Pokemon Go on juuri ollut tutustumisen kohteena ja vaikuttaa erinomaiselta. – Kun on kiinnostunut ja hallitsee teknologiaa, osaa myös hyödyntää 28

KIELIPOLKU 3/2016

Kyllä lapsillakin on oikeus moderniin teknologiaan, ja aikuisilla on velvollisuus tutustua siihen maailmaan. sitä. Itselläni nousee karvat pystyyn sellaisista kommenteista, että ”se vaan pelaa” tai että meillä on ”ruutu-aika”. Kyllä lapsillakin on oikeus moderniin teknologiaan, ja aikuisilla on velvollisuus tutustua siihen maailmaan. Työt Aivoliitossa Hannele Merikoski aloitti huhtikuussa, puoliksi Kommunikaatiokeskuksessa, puoliksi Arjen vinkit vanhemmille -hank-

keessa. Hän on innoissaan kehittämässä palveluja, jotka helpottavat niiden lasten elämää, joilla on kielellinen erityisvaikeus. – Toivottavasti saan jättää nuoremmille puheterapeuttikollegoille perinnöksi uudenlaisen, laadukasta palvelua kehittävän Kommunikaatiokeskuksen. Eikä olisi hullumpaa, jos he saisivat tartunnan tästä innostuksen kipinästä, joka minussa kytee.

Hannele Merikoski

taa. Järjestämme Vinkkipäiviä, joilla opitaan arjessa toteutettavia vinkkejä perheiden arkeen. Toimintaa, liikuntaa ja tiedotusta. Kommunikaatiokeskus tekee myös verkkoon selkeästi ohjeistettua materiaalia. Sieltä voi tulostaa kuvia niin perheen, päiväkodin kuin koulunkin käyttöön. Vinkkejä havainnollistetaan myös lyhyillä videoilla, joita kesän aikana tehtiin neljä. – Mallinnamme kuvien käyttöä. Esimerkiksi retkellä eväiden syönnin jälkeen kukin lapsi voi piirtää, mitä on nähnyt, kuullut, haistanut, kokenut. Aikuinen voi kirjoittaa kuvan päälle, mistä se kertoo. Näin lapsi saa tukea keskusteluun ja voi myös kertoa kotona retkestä. Kommunikaatiokeskus tekee myös opastusvideoita, verkkokoulutusta sekä lähiopastusta alueyhdistysten työpajoissa. Voidaan järjestää myös viittomapajoja. – Alkuun pääsee parhaiten käyttämällä muutamaa viittomaa hyvin toiminnallisesti. Vähitellen niitä sitten lisätään.

Autismikirjon aikuiset tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluita Autismikirjon aikuiset tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluita enemmän kuin mitä he saavat, selviää Autismi- ja Aspergerliiton selvityksestä. Vastaajista lähes 90 % koki tarvitsevansa tukihenkilöä tai henkilökohtaista avustajaa, mutta heistä vain noin 40 %:lla oli sel-

Virkamieskoiria Valteri-koulu Mikaelissa

lainen. Tukihenkilön lisäksi autismikirjon aikuiset tarvitsevat myös muita sosiaali- ja terveyspalveluita, kuten ryhmäterapiaa ja neuropsykiatrista valmennusta. Kyselyn mukaan alle puolet oli saanut niitä palveluita, joita olisi tarvinnut.

Valteri-koulu Mikaelissa Mikkelissä aloitti elokuussa luokka, jossa erityisluokanopettajien apuna työskentelee neljä koiraa. Koirat osallistuvat koulupäiviin kolmena päivänä viikossa vaihtelevin työvuoroin. Koira-avusteisen opetuksen tavoitteena on positiivisen oppimisilmapiirin vahvistaminen, emotionaalisen turvallisuuden luominen ja stressin vähentäminen. Virkamieskoirilla on omat Facebook-sivut, jotka löytyvät nimellä Virkamieskoirat – Valteri-koulu Mikael.

Uusia ja ajankohtaista asiaa kuvilla tuettuna Selkosanomien verkkolehdessä julkaistaan selkokielisiä uutisia nyt myös kuvilla tuettuna. Uusi osio tarjoaa ajankohtaista tietoa ja uutisia kaikille, jotka hyötyvät kielen havainnollistamisesta piirroskuvien avulla. Kuvilla tuettuja uutisia julkaistaan parin viikon välein kahdesta kolmeen uutista kerrallaan. Uutisten kieli on helppoa selkokieltä, ja tekstit voi myös kuunnella ääneen luettuina. Käy tutustumassa: www.selkosanomat.fi/kuva

Suositus kielellisen erityisvaikeuden kuntoutukseen Suomen Puheterapeuttiliitto on laatinut suosituksen kielellisen erityisvaikeuden kuntoutuksesta. Sitä voi soveltaa myös muiden kielellisten vaikeuksien kuntoutukseen. Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti puheterapeuteille kliinisen työn tueksi. Suosituksen tärkeimpänä tavoitteena on tuoda esille hyviä kuntoutusmenetelmiä sekä auttaa kohdentamaan ja hyödyntämään käytettävissä olevat resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Kuntoutuksen on oltava riittävän pitkäkestoista ja intensiivistä, jotta voidaan saavuttaa tuloksia.

Kielihäiriöisen lapsen sosioemotionaalista taakkaa voidaan todennäköisesti vähentää varhaisen puuttumisen, ympäristön ohjauksen ja puheterapeuttisten kuntoutustoimien avulla. Suosituksen tehnyt työryhmä kannustaa puheterapeutteja myös arvioimaan kriittisesti käytössä olevia kuntoutusmenetelmiä. Tarvitaan edelleen lisää tietoa, jotta voidaan tunnistaa kaikki ne osa-alueet, joihin on mahdollista vaikuttaa puheterapian menetelmillä. Näin pystytään tukemaan lapsen taitojen kehitystä riippumatta siitä, täyttyvätkö kielellisen erityisvaikeuden

Eurooppalainen dysleksiaviikko 3.10. – 9.10. Yli 50 tapahtumaa eri puolilla Suomea. Tutustu viikon ohjelmaan: www.erilaistenoppijoidenliitto.fi

diagnostiset kriteerit. Diagnoosia tärkeämpää on tunnistaa yksilöllinen toimintakyky ja sen merkitys arkielämästä selviytymiseen. 3/2016 KIELIPOLKU

AIVOLIITON AJANKOHTAISET

Markku Liukkonen

ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI 20 VUOTTA

UNIPUU AVUKSI, KUN NUKKUMINEN EI SUJU Neuvokas perhe vinkkaa, että unen tärkeydestä kannattaa puhua lapsen kanssa päiväsaikaan. Uutena välineenä tähän on Unipuu. Se tarjoaa uudenlaisen keinon keskustella unesta lapsen kanssa. Unipuu on tehtävä, jota voi värittää yhdessä ja samalla keskustella uneen vaikuttavista asioista. Käy tutustumassa: www.neuvokasperhe.fi/perhearki Markku Liukkonen

20-vuotisjuhlaan toi tervehdyksensä valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen Raha-automaattiyhdistyksestä.

Aivoliiton ja Suomen Parkinson-liiton yhteinen Erityisosaamiskeskus Suvituuli on palvellut asiakkaitaan jo 20 vuoden ajan. Talo täyttyi juhlavieraista kauniina kesäpäivänä 7.6. Samalla vietettiin perinteistä Suvipäivää avoimien ovien merkeissä. Juhlaan toivat tervehdyksensä Raha-automaattiyhdistyksen valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtinen. Lämminhenkiseen päivään osallistuivat myös emeritatoiminnanjohtajat Terttu Elo ja Leena Hosike-Punta, jotka omissa puheenvuoroissaan muistelivat Suvituulen alkutaivalta.

Aivoliiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen, puheenjohtaja Terttu Erilä ja aiempi toiminnanjohtaja Terttu Elo, Suomen Parkinson-liiton aiempi toiminnanjohtaja Leena Hosike-Punta, puheenjohtaja Markku Partinen ja toiminnanjohtaja Hanna Mattila. 30

KIELIPOLKU 3/2016

AIVOLIITON AJANKOHTAISET

KAIKKI SKIDIT LIIKKEELLE

Lue verkoss a www.kielipolku

.ﬁ

Kirsi Tapani

Aivoliiton Liikkuva skidi edistää kielihäiriöisten lasten harrastamista ja osallisuutta liikuntaan sekä aktiiviseen toimintaan. Projektin aikana (2016–2017) tehdään erilaisten lastenryhmien ohjaajille materiaaleja, jotka auttavat ohjaamisessa ja kommunikoinnissa. Materiaalipaketti sisältää teoriaa ja käytännönharjoituksia. Niissä on huomioitu lapsen motorisen, kielellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen. Materiaalia voi hyödyntää myös lasten kanssa, joilla on jokin muu neurologinen diagnoosi tai haasteita vuorovaikutuksessa ja ryhmässä toimimisessa. Kysy lisää: Fysioterapeutti Eliisa Laine, eliisa.laine@aivoliitto.fi

Tule mukaan kuorokimaraan! Ensi vuonna 40 vuotta täyttävän Aivoliiton juhlavuoden teema on Aivot ja musiikki. Teemaa juhlistetaan eri kuorojen yhteisellä ja ainutlaatuisella Kuorokimara-esityksellä Tampereella 27.9.2017. Kuka voi ilmoittautua kuoroon? Ihan kaikki, kipinä ja into laulamiseen riittävät. Mukaan voit ilmoittautua itsenäisesti, ilmoittaa jo olemassa olevan kuoron tai perustaa tätä varten ihan uuden kuoron. Toivomme kuitenkin ensisijaisesti mukaan henkilöitä kohderyhmistämme. Myös omaiset ja läheiset ovat tervetulleita. Ilahduttavaa olisi saada mukaan myös lapsista koostuva kuoro. Miten kuoro muodostuu? Ilmoittautuneista laulajista muodostetaan alueellisia kuoroja. Kuorot saavat valmentajikseen ammattikuoronjohtajia Sulasolista (Suomein Laulajain ja Soittajain Liitto r.y.). Mitä kuoro esittää? Jokainen kuoro valitsee kaksi omaa esitettävää laulua. Sen lisäksi kuorot harjoittelevat yhteisen laulun.

Milloin ja missä harjoitellaan? Ilmoittautuneille ilmoitetaan kuoroharjoitusten ajat ja paikkakunnat sekä kuoronjohtajien yhteystiedot. Missä ja milloin esiinnytään? Tampere-talossa 27.9.2017 osana Aivoliiton juhlakonserttia. Mitä kustantaa? Aivoliitto tarjoaa kuoronjohtajat sekä harjoitustilat. Osallistujat maksavat itse matkakustannuksensa harjoituksiin sekä Tampere-talon tilaisuuteen.

Myös lapset ja p erheet laulamaan ! Ilmoittaudu viimeistään 30.9. Tästä kannattaa viestiä oman yhdistyksesi jäsenistölle. Kuorokimara on ainutlaatuinen projekti, jota ei kannata missata!

Miten pääsen mukaan? Ilmoittautumiset ja mahdolliset lisäkysymykset 30.9. mennessä hallintopäällikkö Kirsi Haanperä, kirsi.haanpera@aivoliitto.fi, p. 040 7155 223.

Aivoliitto ry ∙ p. 02 2138 200 ∙ info@aivoliitto.fi ∙ www.aivoliitto.fi ∙ www.facebook.com/aivoliitto

3/2016 KIELIPOLKU

Kirjastonhoitajana toimi Päivi Seppä-Lassila.

Mielikin tarvitsee hoivaa Mirja Sinkkosen Mielen hoiva -kirja nostaa esiin myötätunnon ja lohdutuksen tärkeyden. Välittäminen, jakaminen ja rinnalla olo ovat mielen hoivaa, jota kaikki tarvitsemme ja voimme osoittaa toisillemme. Toisen ihmisen läsnäolo ja kanssakulkijuus antavat voimia ja tukevat elämän vaikeuksissa. – Mikä saa jotkut hakeutumaan auttajiksi ja toiset välttämään sitä? Jos on itse kokenut saaneensa vaikeassa elämäntilanteessaan apua, ei edes mieti asiaa, vaan ryhtyy toimimaan, psykologi ja psykoterapeutti Mirja Sinkkonen pohtii. – Kykyä kokea ja osoittaa myötätuntoa on pidetty ihmisyyden kruunaavana ominaisuutena, mutta monet eläimetkin osaavat myötäelämisen taidon, Mirja Sinkkonen huomauttaa. – Toisen huomioiminen on tärkeää, mutta itseäkin pitäisi muistaa helliä ja hoivata, puhua itselle kauniisti ja kohdella hyvin. Oman mielen

Selkokielinen opas retkeilytaidoista hoivaaminen on yhtä merkityksellistä kuin kehonkin hoiva, Sinkkonen kirjoittaa. Mirja Sinkkonen on psykologi, psykoterapeutti ja psykoterapiakouluttaja. Hän on kirjoittanut useita teoksia, mm. Naisen aika (2013) ja Naisen itsetunto (2004). Mirja Sinkkonen, Mielen hoiva – Myötätunto ja lohdutus voimavaraksi. 134 s. Kirjapaja 2016.

Joka kodin raivausopas – ja sillä siisti :)

Onko tavaroita kotona aivan liikaa? Mahtuuko sinne sekaan enää ollenkaan? Mihin kaikki hankitut tavarat oikein mahtuvat? Elina Alasentien Joka kodin raivausopas – ja sillä siisti -kirjassa esitellään kahdeksankohtainen reitti tavaroiden raivaukseen ja järjestämiseen tehokkaasti ja innostavasti. Ylimääräisestä tavarasta halutaan nyt pääs32

KIELIPOLKU 3/2016

tä eroon kiihtyvällä tahdilla ja uuden hankkimistakin pakoilee yhä suurempi määrä kuluttajia. Tavarasta on tullut uusi ”läski” ja tavaramäärien vähentämisestä on tulossa uusi muoti-ilmiö niin ekohenkisten kuin yksinkertaisempaa elämää tavoittelevienkin keskuudessa. Joka kodin raivausopas auttaa, opastaa ja kannustaa pienempään tavaramäärään siirtymisessä ja sen järjestämisessä. Elina Alasentie on ammattijärjestäjä ja toiminut Suomen ammattijärjestäjät ry:n puheenjohtajistossa muutaman vuoden. Hän on koulutukseltaan ympäristötieteilijä, opettaja ja ammattijärjestäjä. Elina Alasentie: Joka kodin raivausopas – ja sillä siisti. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2016.

Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry on julkaissut selkokielisen oppaan retkeilyyn. Oma Reppu -kirja on tarkoitettu luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille, joille suomi on vieras kieli tai joiden on muusta syystä johtuen vaikea ymmärtää yleiskieltä ja erityissanastoa. Oma Reppu - kirjan toivotaan päätyvän 450 sisupartiolaisen luettavaksi. Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman tai pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. Sisupartiossa tarvitaan aikuisen tukea, ja siellä on enemmän ohjaajia kuin muissa ryhmissä. Sisupartiossa sovelletaan partio-ohjelmaa niin, että jokainen voi osallistua toimintaan. Uusi selkokielinen kirja tulee tarpeeseen. – Haluamme, että partio kuuluu kaikille. Tämä kirja auttaa yhä useampaa tutustumaan retkeilyyn ja partioon, kasvatusjohtaja Timo Sinivuori Suomen Partiolaisista toteaa. Kirjassa on tietoa partiosta, retkeilystä ja erilaisille retkille varustautumisesta. Lisäksi kirjassa kerrotaan turvallisuudesta ja luonnosta. Oma Reppu – selkokielinen opas retkeilyyn. Toteutettu Suomen Partiolaisten Taitokirja Repun pohjalta. Kirja on saanut Selkokeskuksen selkokirjallisuuden valtiontukea. Kirja on myynnissä Scandinavian Outdoorissa.

Yhdistykset alueittain ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI veijo.kivisto@aivoliitto.fi

HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.hsdy.org/ Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.com Päivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi hyvinkaan.dysfasiayhdistys@hsdy.org KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY www.kymenlaaksonaada.com kymenlaakson.aada@gmail.com Facebook: Aada ry. Kata Kaukiainen (puheenjohtaja) p. 040 732 0285 puheenjohtaja.aada@gmail.com Anne Uotila (sihteeri) p. 0400 235 512 sihteeri.aada@gmail.com

LÄNSI-SUOMEN ALUE Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa, p. 040 543 7292 Hämeenkatu 13 B 33100 TAMPERE elina.salo-orkamaa@ aivoliitto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN JA POHJANMAAN KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -YHDISTYS KIERVA Yhteyshenkilöt Maaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fi Anne Mäenpää (pj), p. 044 269 8176 KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY www.hymyry.net Johanna Lehmusoksa kantahameen.hymyry@gmail.com KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS SLI RY Hannu Kuusela hannu.kuusela@sliry.fi www.nic.fi/~hkuusela/

Vanhempain ja läheisten vertaistukiryhmä Kouvola vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com p. 045 121 9331 Neuron kirjon aikuiset -ryhmä Kouvola vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com p. 045 121 9331 Vanhempain ja läheisten vertaistukiryhmä Kotka Yhteyshenkilö Minna Kurki p. 050 5454 152 m.kurki@kymp.net Vanhempain ja läheisten vertaistukiryhmä Lappeenranta Yhteyshenkilö Kata Kaukiainen p. 045 121 9331 lappeenranta.aada@gmail.com LÄNSI-UUDENMAAN NEURIS RY www.neuris.fi lansiuudenmaan.neuris@yahoo.fi Taina Lehtiö (puheenjohtaja), p. 044 237 5223 (arkisin maanantait klo 18–19 tai tekstiviesti) Nuorten ryhmä, Nummela Tiina Österberg tiina.osterberg@vihti.fi

LAHDEN SEUDUN KIELELLISET KUNTOUTUJAT KIEKU RY http://kieku.aivoliitto.fi/ kiekury@gmail.com Jäsenasiat Tuomo Leppänen, p. 0440 776 845 tuomo@leppaset.com PIRKANMAAN KIELIPOLKU RY www.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htm kielipolku@gmail.com Hannu Lehto (pj., jäsenasiat) p. 050 374 3003 hannu@lehto.info Anu-Maarit Lehtonen (rahastonhoitaja, varapj.) p. 050 466 6331 Sastamalan Seudun Erityislasten Tukiryhmä ERKKI Hannu Laaja p. 0500 886 037 hannu.laaja@saunalahti.fi SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaan samdy@samdy.info Tuija Koski puheenjohtaja@samdy.info Saara Korkeamäki, jäsenasiat jasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin)

Nuorten ryhmä, Lohja Tiina Österberg tiina.osterberg@vihti.fi Vanhempainryhmä, Lohja Eva Korhonen p. 040 593 0531 evamariakorhonen@gmail.com Vanhempainryhmä, Kirkkonummi Anu Laajanen p. 040 759 6814 Vertaisryhmä aikuisille Maarit Ruuska p. 0400 717 669 (tekstiviestillä) Mervi Piispanen p. 040 181 5566 (tekstiviestillä) PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Tuija Kaijalainen (puheenjohtaja) tuija.kaijalainen@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Katja Niemi (jäsenasiat), katja.niemi@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi

Kankaanpään aluekerho kankaanpaa@samdy.info Satu Holopainen p. 040 575 2188 sadut@netti.fi Minna Lehtinen p. 050 330 5068 minlehti@suomi24.fi Kokemäen aluekerho kokemaki@samdy.info Tuula Pärssinen p. 040 934 3264 tuula.parssinen@pp.inet.fi Rauman aluekerho rauma@samdy.fi VARSINAIS-SUOMEN KIELELLISEN ERITYISVAIKEUDEN TUKI Susanna Stolpe puheenjohtaja p. 044-5839789 Suvi Lahti sihteeri, p. 041-3631562 keinuva@gmail.com www.keinuva.fi

3/2016 KIELIPOLKU

ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala Litmasenkaari 1 C 13 70820 Kuopio p. 040 543 7289 johannes.hietala@aivoliitto.fi POHJOIS-SAVON NEUROLOGISET ERITYISVAIKEUDET JA AUTISMIKIRJOYHDISTYS EIJSVEIKEET RY www.eijsveikeet.fi Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta) p. 044 7211 127 (ma klo 15-18) Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse: toimisto@eijsveikeet.fi Vertaistukipuhelin 044 757 9477. (Vertaistukiryhmät ja muut vertaistukiasiat). Neuvontapuhelin 044 721 1127 maanantaisin klo 15–18. Muulloin tekstiviestit tai sähköposti tuovat viestisi perille. Facebook: Eijsveikeet ry ETELÄ-SAVON ADA RY www.es-ada.com Reijo Hämäläinen (pj) p. 040 754 2769 reijo.hamalainen@haukkamaenhevostila.net Puumalan aluekerho Marjo Montonen p. 044 349 1004, 050 349 1003 marjoa.montonen@netti.fi Ristiinan aluekerho Anu Puttonen p. 040 567 8770 anu.puttonen@luukku.com

ITÄ-SAVON PUATTI RY http://puattiry.blogspot.fi/ Kati Sairanen (pj) p. 050 542 8499 sairanen.kati@gmail.com Kirsi Rantala (sihteeri, jäsenasiat) puattiry@gmail.com POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY www.aksoni.suntuubi.com Noora Alm (puheenjohtaja) p. 040 412 3792 alm.noora@gmail.com Päivi Verkasalo (jäsenvastaava) p. 045 675 5134 p.verkasalo@gmail.com Joensuun ADHD-aikuisten vertaistukiryhmä Panu Rinne panu.rinne@gmail.com p. 050 531 6691 Joensuun seudun autismin kirjon aikuisten vertaistukiryhmä Marko Heiskanen marko.heiskanen@mail.com p. 050 357 9831 www.autismikirjolaisetjns.webbisivu.fi Outokummun vertaistuellinen ryhmä ADHD-aikuisille Sonja Parviainen sotirkko@gmail.com p. 050 5432 729.

POHJOIS-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Risto Lappalainen PL 93 87101 Kajaani p. 040 543 7290 risto.lappalainen@aivoliitto.fi

Liity jäseneksi! www.aivoliitto.ﬁ

KIELIPOLKU 3/2016

Lieksan seudun vanhempien vertaistukiryhmä Heta Komonen p. 040 583 9401 Miia Eronen miia.eronen@gmail.com p. 0400 215 276 Joensuun seudun vanhempien vertaistukiryhmä Noora Alm alm.noora@gmail.com p. 040 412 3792 Joensuun seudun autisminkirjolaisten vertaisystävätoimintaa Veikko Lilja pilvilampaat@pilvilampaat.fi Henna Makkonen sissinpissi@gmail.com. Kuntokeitaan palloiluvuoro Anne-Maarit Palviainen annemaarit.palviainen@jippii.fi Palloilukerho (yli 12-vuotiaille) Asmo Mielonen asmo.mielonen@gmail.com Anne Palviainen annemaarit.palviainen@jippii.fi. VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RY Anita Rikalainen (puheenjohtaja), p. 040 732 8360 www.wamdy.info varkaudenseudunwamdy@gmail.com

Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvaikeus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.

Yhteystiedot AIVOLIITTO RY Suvilinnantie 2 20900 TURKU p. 02 213 8200 Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi info@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi HALLINTO Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen p. 02 2138 292, 040 833 1511 Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä p. 02 2138 232, 040 715 5223 JÄRJESTÖPALVELUT Järjestöpäällikkö Tom Anthoni Malmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI p. 050 568 9145 Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot sivuilla 47–50. JÄSENREKISTERI Järjestösuunnittelija Carita Sinkkonen p. 050 308 9095 TOIMISTO JA TILAUKSET Toimistoassistentti Raija Ratilainen p. 02 2138 225, 040 845 0430 LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLE Lakimies Anu Aalto vastaa sairastamiseen liittyviin sosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@neuroliitto.fi. KUNTOUTUSPALVELUT Palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski p. 02 213 8271, 040 731 3592 Kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund p. 050 365 6619 Kurssisuunnittelija Sari Hietanen p. 02 213 8221 Kurssisuunnittelija Kirsi Lönnqvist p. 02 213 8272 Puheterapeutti Marjut Riihiluoma p. 050 337 0122 Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 02 213 8274, 0400 586 359 Puheterapeutti Liisa Petäjistö p. 050 465 7222 Puheterapeutti Linda Sundell p. 050 466 7060 Fysioterapeutti Eliisa Laine p. 02 213 8242, 050 523 6056 Fysioterapeutti Johanna Di Nardi p. 050 573 0867 Fysioterapeutti Tove Simolin p. 050 453 3303 Psykologi Timo Teräsahjo p. 050 462 3276

KOMMUNIKAATIOKESKUS Puheterapeutti Victoria Mankki p. 050 310 1409 Puheterapeutti Hannele Merikoski p. 050 529 0137

TULKKIKESKUS Tulkkikeskuksen vastaava Ilona Spiliotopoulos p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi KOULUTUSPALVELUT JA AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTA Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7288 Suunnittelija Kirsi Lukka-Aro p. 050 463 6101 KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -TOIMINTA Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7292 JUTTU-TUPA-VERKOSTO Vastaava suunnittelija Pirjo Laine p. 02 213 8223, 050 597 7663 Suunnittelija Krista Hoffström p. 050 453 3301 PROJEKTIT Yksi elämä -hankkeet Projektipäällikkö Marika Railila p. 040 543 7287 Projektisihteeri Anna Helin-Välkky p. 050 534 3201 Projektisuunnittelija Ville Niemi p. 050 534 3246 Digitaalisen viestinnän tuottaja Markku Liukkonen p. 050 345 6486 Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli p. 050 568 8149 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki p. 040 737 5879 Yhteisömanageri Sanna Reuna p. 050 362 3217 Yksi elämä -viestintäpäällikkö Eija Seppänen p. 040 508 3645 eija.seppanen@yksielama.fi Viestintäsuunnittelija Liisa Koivula p. 050 568 9263 Onnistunut työhönpalaaminen -projekti Kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund ks. Kuntoutuspalvelut Arjen vinkit vanhemmille -projekti Projektisuunnittelija Elina Salo-Orkamaa p. 040 543272 Fysioterapeutti Johannes Hietala p. 040 543 7289 Puheterapeutti Hannele Merikoski p. 050 529 0137 VIESTINTÄ Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 02 213 8262, 040 715 5198 Järjestötiedottaja Susanna Manu p. 044 724 4901 Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 213 8231, 050 571 4588

LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA Oili Holopainen Pohjois-Savon AVH-yhdistys ry p. 044 537 6021 oili.holopainen@suomi24.fi LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Neurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi

SUOMEN NUORTENTALO OY Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@nuortentalo.fi ASUMISPALVELUT Turun Nuortentalo Suvilinnantie 10, 20900 TURKU p. 02 258 0094, 0400 539 306 turku@nuortentalo.fi Anne Ingman, aluepäällikkö (Länsi-Suomi, yleishallinto) p. 050 442 0092 Kuopion Nuortentalo Litmasenkaari 1 C 13, 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 kuopio@nuortentalo.fi Mirva Korhonen, aluepäällikkö (Itä-Suomi) p. 040 562 9118 AVOPALVELUT Turun seudun avopalvelut Anne Ingman, aluepäällikkö (Länsi-Suomi, yleishallinto) p. 050 442 0092 Kuopion avopalvelut Mirva Korhonen, aluepäällikkö (Itä-Suomi) p. 040 562 9118

ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI Tilat ja majoitus: p. 02 213 8500 tai suvituuli@sunnanvind.fi. Ravintola ja ruokailu: Kahvila Lasisydän p. 02 213 8509 libbe.ranta@gmail.com Aivoliitto Puhetta Suomen Nuortentalo Yksi elämä @Aivoliitto @yksi_elama

3/2016 KIELIPOLKU

PALAUTUSOSOITE Aivoliitto ry Suvilinnantie 2 20900 Turku

JC01

AIVOLIITON JULKAISUJA

ILON ASKELEET Vinkkejä kouluikäisen lapsen kielenkehityksen ja oppimisen tukemiseen. 12 sivua. 2014. Hinta 4 €.

PIENEN KIELIPOLKU Vinkkejä lapsen kielenkehityksen tukemiseen ja kivaan yhdessäoloon. 12 sivua. 2013. Hinta 4 €.

RUFUS, SPESIAALI LAPSI Boris, bostoninterrieri, kertoo selkokielisessä kirjassa ikiomasta ihmisestään, 9-vuotiaasta Rufuksesta. Poikien päivistä ei seikkailua puutu. Kirjassa on osiot sekä lapsille että aikuisille. Aikuisille suunnatussa osiossa Rufuksen äiti kertoo, millaista on arki lapsen kanssa, jolla on Touretten oireyhtymä. Sivumäärä 104, kirjoittaja Marianne Kulmala, kuvittaja Kirsi Tapani. 2015. Hinta 30 €.

SAKU, SPESIAALI LAPSI Todenmukainen, lämmöllä ja huumorilla kirjoitettu selkokielinen kirja Sakusta, 9-vuotiaasta reippaasta ja mukavasta pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Kirjassa on osiot sekä lapsille että aikuisille. Sivumäärä 105, kirjoittaja Marianne Kulmala, kuvittaja Kirsi Tapani. 2014. Hinta 30 €.

VIITTIS – VIITTOMIA PERHEILLE Kansio perheille, joilla on viittomia puheen- ja kielenkehityksen tueksi tarvitseva lapsi. Suunniteltu viittomien opiskelun ja muistamisen tueksi. Kansiota voidaan käyttää myös viittomien opettamisen apuna. Piirrettyjä viittomakuvia 399 ja sormiaakkoset. Uusintapainos 2015. Hinta 50 €.

KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS Perustietoa kielellisestä erityisvaikeudesta. Uudistettu painos v. 2014. Maksuton.

Hintoihin lisätään toimituskulut. Tilaukset Aivoliiton verkkokaupasta www.aivoliitto.fi/verkkokauppa tai puhelimitse 02 2138 225. Esitteet löytyvät pdf-muodossa verkkokaupan sivuilta.