STEVECOLAINEN NOSTURIN MUKANA MYYTY TYÖNJOHTAJA KANNUSTAA

Kokeilemaan Uusia Asioita

Haminasta kotoisin oleva Kari Halonen kävi pienenä poikana katsomassa laivoja satamassa. Silloin hän ei vielä arvannut, että hänestä tulisi satama-alan monitaituri. Vaikka työ on välillä vienyt Helsinkiin, hän lukee itsensä edelleen haminalaiseksi. Haminaan hän palasi Helsingin-vuosien jälkeen, vaikka onkin muuttanut nyttemmin Myllykoskelle.

Satamaura alkoi kesällä 1998, kun Halonen suoritti ahtaajatutkinnon oppisopimuksena Stevecolla. Sen jälkeen oli Helsingin vuoro hänen toimiessaan liikenteenhoitajana Container-Depotilla ja ahtaajana Containershipsillä. Syksyllä 2001 Halonen palasi kotiseudulle, ja pääsi tuolloin upouuteen Mussalon satamaan töihin.

”Kotkasta yksi kaveri halusi välttämättä päästä Helsinkiin töihin, vaihdoimme päittäin”, kertoo Halonen.

Satamalta Stevecolle

Kotkan Sataman palveluksessa Halonen työskenteli nosturinkäyttäjänä ja monitoimimiehenä. Eräs ympyrä sulkeutui, kun mies myytiin nosturien mukana. Steveco osti nosturitoiminnan ja nosturinkuljettajat siirtyivät mukana vanhoina työntekijöinä.

Satama-alassa Halosta viehättää sen monimuotoisuus, sillä kokeilemaan on päässyt erilaisia tehtäviä. Ala kehittyy koko ajan, ja koulutuksen myötä toimenkuvat muuttuvat. Satama elää ajassa. Hän pitää hyvänä myös sitä, että on nähnyt eri yrityksiä ja erilaisia toimintatapoja.

Ahtaajataustasta on valtavasti apua uudessa työssä

Ura etenee kohti työnjohtajan toimenkuvaa, jonka mahdollistaa Stevecon ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston yhteistyönä järjestämä koulutus. Työnjohtajana hän suunnittelee laivan lastauksen ja purun, ja pitää silmällä tulevaa ja lähtevää liikennettä. Hänen ajatusmaailmaansa kuuluu, että työntekijä on oman tehtävänsä paras asian- tuntija. Hän puuttuu asiaan vasta, jos työ ei näytä sujuvan. Ahtaajataustasta on valtavasti apua sen ymmärtämisessä, mitä työntekijät tekevät.

”Ahtaaja tietää koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella, miten työ kannattaa tehdä”, Halonen sanoo.

Ahtaajavuosinaan Halonen piti huolta työntekijöiden edunvalvonnasta toimimalla työsuojelutehtävissä ja varaluottamusmiehenä. Hän oli aikoinaan myös ammattiosaston toimikunnassa valvomassa jäsenistön etuja. Hän jäi niistä tehtävistä hiljattain pois, kun vaihtoi niin sanotusti toiselle puolelle pöytää. Työnjohtajat kuuluvat eri liittoon kuin ahtaajat.

Myös datanomin tutkinto plakkarissa

25 vuoden aikana tietotekniikan tulo on mullistanut satamatyötäkin. Kun Kari Halonen aloitti ahtaajana, ei ollut päätelaitteita. Muutos on merkinnyt sitä, että työntekijöitä tarvitaan vähemmän mutta myös yksittäisen työntekijän toimenkuva on laajentunut. Halonen arvelee, että koko Suomessa ahtaajien määrä on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Tällä hetkellä Kotkan seudun satamissa työskentelee noin 450 ahtaajaa.

Halonen on suhtautunut innolla uuden oppimiseen ja tietotekniikan lisääntyessä hän tuli opiskelleeksi myös datanomin tutkinnon.

Kun Haloselta kysytään, suositteleeko hän muillekin mahdollisimman monenlaisten työtehtävien kokeilemista, vastaus on painokas ”Kyllä, todellakin!”. Hän jatkaa sanomalla, että eri yrityksissä työskentely on myös rikkaus, sillä on aina hyvä, jos työkalupakista löytyy erilaisia tapoja päästä samaan lopputulokseen.

Oppisopimuskoulutuksista

Steveco päätti aloittaa vuonna 2023 kaksi erillistä oppisopimuskoulutusta: työnjohdolle sekä ahtaajille. Ahtaajien edellisestä oppisopimuskurssista Kotkassa on kulunut 25 vuotta, tytäryhtiössä Stermillä oli Haminassa pari vuotta sitten ja Vuosaaressa vuonna 2008.

Vuonna 1978, 45-vuotta sitten, aloitettiin ahtaajien oppisopimuskoulutus Kotka Stevedoringilla ja Haminassa Blombergilla. Koulutukseen kuului vähän teoriaa ja paljon työssäoppimista, jossa vanhemmat ahtaajat olivat ”kullanarvoisia” opettaen ja neuvoen meitä oppilaita. Heiltä sai vinkkejä tavaran käsittelyyn sekä työturvallisuuteen, minne pitää ruumassa sijoittua jne. Itse olin Haminassa kurssilla numero 3 joka alkoi kesäkuussa 1979. Myöhästyin kaksi päivää, koska olin vielä armeijassa kurssin alkaessa.

Vanhemmat ahtaajat kyselivät mitä meille teoriatunneilla opetettiin, johon vastasin, että mm. matematiikkaa. Kuules poika, kun menet vessaan ja lasket housut alas sekä muistat nostaa ne ylös, siinä on laskutaito mitä täällä tarvitaan, totesi eräs ahtaaja. No on tarvinnut jotakin muutakin laskutaitoa osata.

Kotkassa Ahtausteknisen opiston tiloissa opiskeltiin teoriaa sekä työpaikkaohjaajan toimesta omalla työpaikalla. Harjoitustakila sijaitsi nyt jo purettua etelä-7 vastapäätä. Siellä harjoiteltiin trukilla-ajoa sekä vinssimiehen (kansinosturi) tehtäviä. Yks, kaks ja paukku perään, opetti van- hempi vinsmanni, miten otetaan heitto pois. Vuoden kurssin jälkeen saatiin vakituinen työpaikka ja palkkaan kaksi pätevyyslisää: P1 ja P2.

Kursseja järjestettiin vuosittain molemmissa satamissa. 1980-luvun lopulla pidettiin yhteisiä kursseja, mutta 1990-luvun alkupuolella palattiin erillisiin kursseihin. Hakijoita oli paljon, Haminassa 350 ja Kotkassa 500 halusi ahtaajaksi, josta opettajat aikanaan koulussa varoittelivat: jos et lue läksyjä kunnolla, joudut satamaan töihin. Enää ei jouduta, tänne päästään. Vuonna 1994 perustettiin ammattitutkintotoimikunta, joka suunnitteli entisen ahtaajan oppiohjelman tilalle ammattitutkinnot näyttökokeineen sekä työnjohdolle suunnatun erikoisammattitutkinnon. Tutkintotoimikunnan jäseniä olivat Eljas Piipponen AKT:sta, AHT:n eli Ahtaus- ja Huolinta-alan Teknisten edustaja Arto Sinikannas, Kari Suominen ja Arto Kauppila Lastauttajan Liiton edustajina, Sten Rosqvist ja Simo Knutas Merenkulkuoppilaitoksesta sekä Raili Laasonen Opetushallituksesta. Ensimmäiset näyttökokeet suoritettiin Haminassa 1998 ja sen suorittaneet saivat ammattipassin.

1970-luvun oppilaat ovat tulleet eläkeikään, mutta ne opit ja työturvallisuusoppaan vinkit ”käytä älliä, niin ei tule tälliä” tai ”älä hortoile laivalla” pätevät tänäkin päivänä.

Terveisin Blombergin oppilas 1/4622

Ihmisten ja koneiden kohtaamista satama-alueilla ei voi välttää. Turvalliset kulkureitit D-terminaalin alueella ovatkin MIIKA JUNNOLALLE iso huolenaihe.