https://ebookgate.com/product/the-secret-life-ofsaeed-the-pessoptimist-1st-edition-emile-habiby/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
Our fathers the secret life of the Catholic Church in an age of scandal 1st Edition David France
https://ebookgate.com/product/our-fathers-the-secret-life-of-thecatholic-church-in-an-age-of-scandal-1st-edition-david-france/
The Secret Life of Decisions How Unconscious Bias Subverts Your Judgement Meena Thuraisingham
https://ebookgate.com/product/the-secret-life-of-decisions-howunconscious-bias-subverts-your-judgement-meena-thuraisingham/
Sociology and Philosophy 1st Edition Emile Durkheim
https://ebookgate.com/product/sociology-and-philosophy-1stedition-emile-durkheim/
Secret Gospels Essays on Thomas and the Secret Gospel of Mark Marvin Meyer
https://ebookgate.com/product/secret-gospels-essays-on-thomasand-the-secret-gospel-of-mark-marvin-meyer/
Thea Stilton The Secret of the Snow Thea Stilton
https://ebookgate.com/product/thea-stilton-the-secret-of-thesnow-thea-stilton/
The Secret History of Hermes Trismegistus Florian Ebeling
https://ebookgate.com/product/the-secret-history-of-hermestrismegistus-florian-ebeling/
The Secret Code of Japanese Candlesticks Felipe Tudela
https://ebookgate.com/product/the-secret-code-of-japanesecandlesticks-felipe-tudela/
Tumor Angiogenesis and Microcirculation 1st Edition
Emile E. Voest
https://ebookgate.com/product/tumor-angiogenesis-andmicrocirculation-1st-edition-emile-e-voest/
Enter The Kettlebell Strength Secret of The Soviet Supermen 1st Edition Pavel Tsatsouline
https://ebookgate.com/product/enter-the-kettlebell-strengthsecret-of-the-soviet-supermen-1st-edition-pavel-tsatsouline/
Another random document with no related content on Scribd:
Jos käy otaksuminen, että mrs Affery sillä hetkellä kykeni valitsemaan, niin hän taipui ehdottomasti tukehtumisen puoleen, sillä hän ei vastannut tavuakaan tähän vannotukseen, vaan pää heiluen hurjasti edestakaisin alistui kärsimään rangaistuksensa. Vieras nosti kuitenkin keikarimaisen kohteliaasti hänen myssynsä maasta.
»Sallitteko», sanoi hän ja laski kätensä Jeremiakin olalle; tämä päästi uhrinsa irti. »Kiitos. Anteeksi. Mies ja vaimo arvattavasti, päättäen tästä leikillisyydestä. Haha! Aina hauska nähdä, kun tämä suhde otetaan näin leikilliseltä kannalta. Kuulkaas! Saisinko huomauttaa, että tuo joku tuolla yläkerran pimeässä on käynyt tarmokkaan uteliaaksi tietämään, mitä täällä tapahtuu.»
Tämä viittaus mrs Clennamiin muistutti mr Flintwinchiä menemään eteiseen ja huutamaan yläkertaan: »Ei ole hätää, minä olen täällä, Affery tuo heti valoa.» Sitte hän sanoi viimemainitulle, hätääntyneelle eukolle, joka sitoi myssyä päähänsä: »Tiehesi nyt ja laittaudu yläkertaan!» Viimein kääntyi hän vieraan puoleen kysyen: »No, sir, mitä suvaitsette?»
»Pelkään käyväni vaivaksi», vastasi tämä, »mutta pyytäisin kynttilää».
»Aivan oikein», myönsi Jeremiah. »Aioin juuri hankkia valoa. Olkaa hyvä ja odottakaa siinä, kunnes olen löytänyt.»
Vieras seisoi ovenpielessä, mutta kun mr Flintwinch kääntyi, siirtyi hänkin hiukan peremmälle eteisen pimentoon ja seurasi toista silmillään, kun tämä pienessä huoneessaan hapuili tulitikkulaatikkoa.
Kun sellainen löytyi, oli se kostea tai muuten epäkunnossa, jonkatähden tikku toisensa perästä syttyi vain sen verran, että loi himmeän valon ukon eteenpäin kumartuneille kasvoille ja pieniä
kalpeita heijasteita hänen käsillensä, muttei kyennyt sytyttämään kynttilää. Käyttäen hyväkseen tätä oikullista valaistusta tutki vieras tarkkaan ja ihmetellen hänen kasvojaan. Kun Jeremiah viimein sai kynttilän sytytetyksi, tiesi hän toisen tehneen niin, nähdessään vaanivan tarkkaavaisuuden viime häivän katoavan hänen kasvoiltaan, joille samalla ilmestyi epäilyttävä hymy ainaisena osana niiden ilmeessä.
»Tehkää hyvin», sanoi Jeremiah sulkien ulko-oven ja katsoen hymyilevää vierastaan sangen tutkivasti vuorostansa, »ja käykää konttoriini. — Ei ole mitään hätää, johan sanoin sen teille!» keskeytti hän, kärsimättömästi vastaten yläkerrasta kuuluvalle äänelle, joka yhä tuntui tyytymättömältä, huolimatta siitä, että Affery oli siellä, puhuen suostuttelevalla äänellä. »Enkö jo sanonut teille, ettei ole hätää? Siunatkoon tuota naista, eikö hän voi käyttää järkeänsä!»
»Pelkää», otaksui vieras.
»Pelkää?» vastasi mr Flintwinch kääntyen vastatakseen, astuessaan edellä kynttilä kädessä. »Hänessä on enemmän rohkeutta kuin yhdeksässäkymmenessä miehessä sadasta, sir, tietäkää se.»
»Vaikka onkin rampa?»
»Ollut jo monta vuotta. Mrs Clennam. Ainoa jäljellä oleva senniminen tässä liikkeessä. Yhtiökumppanini.»
Kulkiessaan eteisen läpi mutisi hän jonkinlaisen anteeksipyynnön, koska heillä ei tähän aikaan illasta ollut tapana ottaa vastaan vieraita, vaan ovet pidettiin suljettuina. Hän ohjasi vieraan omaan konttoriinsa, jolla oli kylläkin liikemäinen leima. Täällä pani hän
kynttilän pöydälle ja sanoi vieraalle, vääntäen väittänsä moneen mutkaan:
»Mitä haluatte?»
»Nimeni on Blandois.»
»Blandois. En tunne sitä nimeä», sanoi Jeremiah.
»Arvelin mahdollisesti saaneenne tietoja Pariisista», sanoi toinen.
»Emme ole saaneet Pariisista mitään tietoja Blandois-nimisestä henkilöstä», vastasi Jeremiah.
»Ettekö?»
»Emme.»
Jeremiah seisoi mieliasennossaan. Hymyilevä mr Blandois avasi viittansa pistääkseen kätensä povitaskuun, mutta pysähtyi sanoakseen, naurava ilme silmissään, jotka mr Flintwinchin mielestä olivat liian lähekkäin:
»Te muistutatte kovin erästä ystävääni! Ette kuitenkaan niin tarkalleen kuin hetki takaperin luulin pimeässä — jonka erehdyksen pyydän täten anteeksi; olen aina toivoakseni valmis tunnustamaan hairahdukseni, sekin kuuluu avomieliseen luonteeseeni — olette kuitenkin hyvin ystäväni näköinen.»
»Vai niin!» sanoi Jeremiah äreästi. »Mutta minä en ole saanut keneltäkään enkä mistään tietoja Blandois-nimisestä henkilöstä.»
»Ettekö todellakaan?»
»En todellakaan.»
Mr Blandois, joka ei ensinkään pannut pahakseen tätä Clennam ja Kumpp:n kirjeenvaihtajain laiminlyöntiä, otti lompakon povitaskustaan ja etsi eräästä sen lokerosta kirjeen, jonka ojensi Flintwinchille. »Epäilemättä tunnette hyvin käsialan. Ehkäpä kirje puhuu puolestaan eikä vaadi mitään tiedonantoa. Te ymmärrätte paljoa paremmin tällaisia liikeasioita kuin minä. Onnettomuudekseni on minussa enemmän sitä, mitä maailma (mielivaltaisesti) nimittää herrasmieheksi, kuin liikemiestä.»
Mr Flintwinch otti paperin ja luki Pariisissa päivätystä kirjeestä seuraavaa; »Pyydämme erään erittäin arvossapidetyn kirjeenvaihtajamme esityksestä suositella teille tästä kaupungista kotoisin olevaa mr Blandoisia», j.n.e., j.n.e. »Se apu ja aulius, jonka hän mahdollisesti tarvitsee ja jonka voitte hänelle suoda», j.n.e. j.n.e. »Saamme sitäpaitsi lisätä, että jos tahdotte näytettäessä lunastaa mr Blandoisin esim. viiteenkymmeneen puntaan nousevat vekselit», j.n.e. j.n.e.
»Varsin hyvä, sir», sanoi mr Flintwinch. »Istukaa. Mikäli liikkeemme kykenee olemaan teille avuksi — olemme vaatimatonta, vanhanaikaista, vakavaa liikeväkeä, sir — niin teemme sen mielellämme ja parhaamme mukaan. Huomaan päivämäärästä, ettei ilmoitus vielä ole voinut saapua perille. Tulitte luultavasti myöhästyneessä postilaivassa, joka toi ilmoituksenkin tullessaan.»
»Että tulin myöhästyneessä postilaivassa», vastasi mr Blandois pyyhkäisten valkoisella kädellään korkeata nenäänsä, »sen todistavat sekä pääni että vatsani: sietämättömän inhoittava ilma on pidellyt pahoin kumpaakin. Näette minut samassa kunnossa, jossa astuin maihin laivasta puoli tuntia takaperin. Minun olisi pitänyt olla täällä jo
useita tunteja aikaisemmin, ja silloin minun ei olisi tarvinnut pyytää anteeksi ‒ sallikaa minun tehdä se — että esiinnyn näin siistimättömänä ja peloittavana — ei, tehän sanoitte, ettei hän pelkää, sallikaa minun taas pyytää anteeksi — arvoisan mrs Clennamin edessä, hänen sairashuoneessaan yläkerrassa.»
Kerskuminen ja mahtavan alentuvaisuuden eleet vaikuttivat tässäkin sen verran, että mr Flintwinch jo alkoi pitää vierasta oikeana herrasmiehenä. Pysyen silti edelleen yhtä taipumattomana, hieroi hän leukaansa ja kysyi, mitä voisi tehdä mr Blandoisin hyväksi vielä tänä iltana, kun liikeaika jo oli päättynyt.
»Kunniani kautta!» vastasi herrasmies, pudistellen viitan painamia hartioitaan. »Minun täytyy muuttaa pukua, syödä ja juoda ja yöpyä jonnekin. Olkaa hyvä ja neuvokaa minua, uppo-outoa, missä se kävisi päinsä huomiseen saakka; hinta on sivuasia. Kuta lähempänä saisin olla, sitä parempi, vaikkapa tässä naapurissa, jos se on mahdollista.»
Mr Flintwinch aloitti vitkalleen: »Herrasmiehelle, jolla on sellaiset tottumukset kuin teillä, ei lähimmässä naapuristossa ole sopivaa ravintolaa —» Mutta mr Blandois keskeytti hänet.
»Minun tottumukseni, rakas sir, merkitsevät tuon verran.» Hän napsautti sormillaan. »Ei maailmankansalaisella ole tottumuksia. En tahdo, totta vie, kieltää olevani herrasmies omalla vaatimattomalla tavallani, mutta minulla ei ole mitään epämukavia, ennakkoluuloisia tottumuksia. Puhdas huone, lämmintä ruokaa päivälliseksi ja pullollinen ei vallan myrkyltä maistuvaa viiniä, siinä kaikki, mitä tarvitsen tänä iltana. Mutta olen suuresti sen tarpeessa, enkä haluaisi astua ainoatakaan turhaa askelta saadakseni sitä.»
»Täällä on», puhui mr Flintwinch vielä tavallista harkitummin vilkaistessaan mr Blandoisin kiiluviin silmiin, jotka näyttivät levottomilta, »täällä on aivan lähellä kahvila ja kapakka, jota voisin toistaiseksi suositella; mutta ei se hieno ole.»
»Hienous sikseen!» Mr Blandois heilautti kättänsä. »Osoittakaa minulle se kunnia, että saatatte minut sinne ja esitätte minut (ellei siitä ole liian suurta vaivaa), niin olen teille äärettömän kiitollinen.»
Mr Flintwinch haki käsille hattunsa ja valaisi mr Blandoisin eteisen läpi taas. Asettaessaan kynttilän eräälle hyllylle, jossa vanha mustunut seinälaudoitus toimi melkein sammuttajana, muisti hän olevan syytä pistäytyä yläkerrassa ilmoittamassa sairaalle, että hän aikoi viipyä ulkona vain viisi minuuttia.
»Tehkää minulle palvelus», sanoi vieras kuullessaan sen, »ja antakaa korttini mrs Clennamille. Pyytäisin teitä lisäämään, että olisin onnellinen, jos saisin henkilökohtaisesti käydä häntä tervehtimässä ja pyytämässä anteeksi levottomuutta, jonka olen aiheuttanut tässä rauhallisessa kolkassa, jos vain hän muutaman hetken jaksaisi sietää vieraan läsnäoloa, senjälkeen kun olen saanut kuivaa päälleni ja vahvistautunut ruualla ja juomalla.»
Jeremiah riensi ylös ja sanoi palattuaan: »Hän ottaa mielellään vastaan teidät, sir; mutta hän pyytää samalla sanomaan, että koska hän tietää sairashuoneensa varsin vähän puoleensavetäväksi paikaksi, hän ei tahdo pakottaa teitä täyttämään lupaustanne, jos joutuisitte katumapäälle.»
»Jos joutuisin katumapäälle», vastasi kohtelias Blandois, »niin loukkaisin naista, ja naisen loukkaaminen tietäisi ritarillisuuden puutetta naissukua kohtaan, ja ritarillisuus naissukua kohtaan kuuluu
luonteeseeni!» Näin sanoen heitti hän märän viitanliepeen olkapäälleen ja seurasi mr Flintwinchiä kapakkaan; matkalla yhtyi heihin kantaja, joka oli odottanut portin takana, vartioiden hänen matkalaukkuaan.
Kahvila oli yksinkertainen ja vaatimaton, ja mr Blandoisin alentuvaisuus oli rajaton. Se tuntui kerrassaan epämukavasti täyttävän pienen tarjoiluhuoneen, jossa leskiemäntä kahden tyttärensä kanssa ensin otti hänet vastaan; se oli aivan liian suuri mahtuakseen siihen ahtaaseen lautaseinäiseen huoneeseen, jossa oli pelipöytä ja johon hänet ensin aiottiin sijoittaa; se täytti reunoja myöten perheen yksityisen pienen vierashuoneen, joka lopuksi luovutettiin hänelle. Täällä mr Blandois, yllään kuiva puku ja hajuvedelle tuoksuvat liinavaatteet, hiukset sileiksi suittuina, suuri sormus kummassakin etusormessa ja paksut kultavitjat liiveissä, odotteli päivällistänsä loikoen ikkunapenkillä, polvet pystyssä; huolimatta siitä, että tämä jalokivi nyt oli erilaisessa kehyksessä, muistutti hän peloittavasti ja ihmeellisesti erästä monsieur Rigaudia, joka myöskin kerran oli näin odotellut aamiaistansa, maaten rautaristikon kivisellä ikkunalaudalla kurjassa vankityrmässä Marseillessa.
Hän söi sitten päivällistänsäkin aivan yhtä ahneesti kuin monsieur Rigaud oli syönyt aamiaistansa. Hänellä oli aivan samanlainen tapa kuin tälläkin koota ahneesti kaikki syötävä ympärillensä ja ahmia yhtä ruokaa silmillänsä sillä välin kun ahmi toista leuoillansa. Samasta raakamaisesta itsekkyydestä johtui hänen rajaton välinpitämättömyytensä muista ihmisistä, joka ilmeni siinä tavassa, jolla hän käsitteli ja heitteli pieniä naisellisia koruesineitä, paiskasi kauniita pieluksia jalkojensa mukavuudeksi saappaiden alle ja rutisti hienoja peittoja kookkaan ruumiinsa ja ison mustan päänsä alla.
Hänen pehmeästi liikehtivät kätensä, jotka olivat perin ahkerassa toimessa ruokapöydässä, olivat aivan yhtä ilkeän taipuvaiset ja notkeat kuin nekin kädet, jotka olivat tarrautuneet vankilaristikon tankoihin. Ja kun hän ei enää voinut syödä ja istui imeksien siroja sormiansa, toista toisensa perästä ja pyyhkien niitä ruokaliinaan, ei puuttunut muuta kuin viininlehvät tämän sijalle, jotta kuva olisi ohut täydellinen.
Luonto, joka aina on vilpitön eikä milloinkaan työskentele tarkoituksettomasti, oli painanut leiman: »Ole varuillasi!» tähän mieheen, jonka viikset kohosivat ja nenä painui mitä ilkeimmän hymyn vaikutuksesta ja jonka pistävät silmät näyttivät kuuluvan yhteen hänen värjätyn tukkansa kanssa ja menettäneen samanlaisen tapahtumuksen kautta luonnollisen valonheijastuskykynsä. Se ei ollut luonnon syy, jos varoitus jäi tehottomaksi. Luontoa ei voi milloinkaan moittia tällaisissa tapauksissa.
Lopetettuaan ateriansa ja puhdistettuaan sormensa otti mr Blandois sikaarin taskustaan, heittäytyi taas pitkäkseen ikkunapenkille ja poltteli mukavasti, tavantakaa puhutellen ohuilta huulilta kohoavaa ohutta savuviirua:
»Blandois, sinä vielä sekoitat kortit yhteiskunnalle, lapseni. Haha! Hiisi vie, alku on hyvä, Blandois. Pahimmassa tapauksessa tulee sinusta erinomainen englannin- tai ranskankielen opettaja; perheen piiriin sopiva mies! Olet nopeaälyinen, sukkela, sinulla on luonteva käytös ja mielistelevä olemus, olet komean näköinen; lyhyesti, olet hieno herrasmies! Sellaisena elät, poikaseni, ja sellaisena kuolet! Sinä voitat, kääntyipä peli kuinka päin hyvänsä. He tunnustavat kaikki sinun ansiosi, Blandois. Sinä pakotat yhteiskunnan taipumaan ylvään tahtosi mukaan, yhteiskunnan, joka on tehnyt sinulle veristä
vääryyttä. Kuolema ja kirous! Sinulla on oikeus olla ylpeä, ja sinä olet sitä luonnostasikin, rakas Blandois!»
Näin lohduttelevasti jupisten tämä herrasmies poltteli sikaarinsa loppuun ja joi viinipullonsa tyhjäksi, jonka jälkeen hän tempautui istuvaan asentoon. Lausuen vakavaksi loppukehoitukseksi: »Kas niin, Blandois, sinä älyniekka, pidä nyt silmäsi auki!» hän nousi ja palasi Clennam ja Kumpp:n taloon.
Mrs Affery otti hänet vastaan ovella; hän oli herransa määräysten mukaan sytyttänyt kaksi kynttilää eteiseen ja kolmannen portaisiin ja saattoi nyt vieraan mrs Clennamin huoneeseen. Teepöytä oli valmis, ja huonetta oli hiukan järjestelty, siten kuin tavallisesti vieraita odotettaessa. Järjestelyt olivat varsin vähäiset suurempiakin tilaisuuksia varten ja rajoittuivat kiinalaisen teekaluston esilleottamiseen ja vuoteen peittämiseen siistillä ja ikävällä verholla. Muuten huoneessa kaikki oli ennallaan, niinkuin oli ollut viisikymmentä vuotta takaperin: paarienkaltainen sohva mestauspölkkyineen, leskenpukuun puettu nainen, ikäänkuin valmiina laskemaan päänsä pölkylle, takka sammuneine tuhkakasoineen ja ristikko, jossa oli toinen tuhkaläjä, kattila ja mustan maalin haju; kaikki ennallaan.
Mr Flintwinch esitteli herrasmiehen, joka oli suljettu Clennam ja Kumpp:n suosioon. Mrs Clennam, jolla oli avonainen kirje edessään, taivutti päätänsä ja pyysi häntä istumaan. He katselivat tarkasti toisiaan. Se oli vain luonnollista uteliaisuutta.
»Kiitän teitä, kun ajattelitte minunkaltaistani, sairashuoneeseen sidottua naista. Harvat tänne liikeasioissa tulijat muistavat minua, joka olen näin syrjässä kaikesta. Turhamaista olisi odottaa heiltä sitä.
Poissa näkyvistä, poissa mielestä. En valita säännöstä, mutta olen kuitenkin kiitollinen sen poikkeuksesta.»
Mr Blandois vastasi hienoimmilta käänteillään, että hän pelkäsi pahoin häiritsevänsä ilmestyessään, ikävä kyllä, näin sopimattomalla ajalla hänen taloonsa. Tätä hän oli kyllä jo hartaasti pyytänyt anteeksi mr — anteeksi — mutta nimeä hänellä ei ollut erinomaista kunniaa —
»Mr Flintwinch on monta vuotta kuulunut liikkeeseemme.»
Mr Blandois oli mr Flintwinchin nöyrin ja kuuliaisin palvelija. Hän pyysi mr Flintwinchiä vastaanottamaan hänen syvimmän kunnioituksensa vakuutuksen.
»Mieheni on kuollut», sanoi mrs Clennam, »ja poikani on mieluummin valinnut toisen alan, jonkatähden mr Flintwinch on vanhan liikkeemme ainoa edustaja nykyään».
»Miksi te sitten itseänne nimitätte?» kysyi mainittu herrasmies happamesti. »Teille on kahden miehen pää.»
»Sukupuoleni on minulla haittana», jatkoi mrs Clennam vain vilkaisten Jeremiahiin päin, »niin etten voi vastuunalaisena ottaa osaa liikkeen hoitoon, vaikkapa kykenisinkin siihen; ja sen tähden mr Flintwinch yhdistää liikkeen edut omiinsa ja johtaa sitä. Se ei ole enää siinä kunnossa kuin ennen, mutta muutamat vanhat ystävät (etupäässä tämän kirjeen kirjoittaja) muistavat hyväntahtoisesti meitä vielä, ja me koetamme parhaan kykymme mukaan suorittaa, mitä he uskovat meille tehtäväksi. Mutta tämä kai ei huvita teitä. Oletteko englantilainen, sir?»