/ 2026
Orion Pharman
lehti lääkäreille
Pitkittyneen kivun laaja työkalupakki
“Lääkäri
on kipupotilaalle ennen kaikkea suunnannäyttäjä”, painottaa Tuula Korhonen
SIVU 2
Kivun uusi Käypä hoito -suositus korostaa potilaan aktiivista roolia
SIVU 5
Kivunhoito
Ei parantaja vaan suunnannäyttäjä
Jos kipu on pitkäkestoista, aivojen pitäisi oppia tulkitsemaan kipua uudella tavalla. Tuula Korhosen mielestä lääkärin tehtävä on ohjata ja kannustaa potilasta tähän.
TEKSTI Pirkko Koivu KUVA Mika Vallineva
Uuden potilaan tullessa vastaanotolle Tuula
Korhosella on tapana rauhassa kuunnella, kun tämä kertoo kipuhistoriaansa. ”Sitten kysyn, mitä olet itse tehnyt helpottaaksesi kipua?”
Potilas usein hätkähtää tätä kysymystä. ”Hän saattaa mielellään ulkoistaa kivun hoitoa ja tuppaa ajattelemaan, että lääkäri hoitaa.”
Korhonen joutuu yleensä riisumaan potilaalta liiat odotukset uusista lääkkeistä ja hän käyttää aikaa kivun taustan kuten neuropaattisen kivun tai nosiplastisen kivun selittämiseen. Esimerkiksi leikkauksen, välilevyn pullistuman tai vyöruusun parannuttua aivot yhä tulkitsevat kehon viestejä kivuksi.
Pitkittyneen kivun mekanismi ja myös hoito on aivan erilainen kuin akuutissa kivussa. Korhonen luennoi aiheesta Pohjolan Lääkäripäivillä.
Pitkäkestoisesta kivusta kärsivän tulisi muuttaa tapansa tulkita kehon viestejä, ajatella, liikkua ja toimia. Hoidon kohteena olemisen sijaan potilas on aktiivinen itsensä kuntouttaja, joka toimii kivusta huolimatta. ”Tätä viestiä täytyy toistaa, ja jos useampi ammattilainen eli myös hoitajat, fysioterapeutit ja psykologit tekevät niin, potilas alkaa ottaa viestin vastaan.”
Korhonen näkee pitkäkestoisen kivun hoidossa lääkärin enemmän suunnannäyttäjänä ja kannustajana kuin parantajana. Perusterveydenhuolto olisi hänen mielestään luontevin hoidon toteuttaja.
Hoidon kohteena olemisen sijaan potilas on itsensä kuntouttaja, joka toimii kivustaan huolimatta.
”Sanon potilaalle, että mitä jos laajennettaisiin koko kivunhallinnan pakkia ja kokeilisit huolellisesti eri keinoja?” Niitä ovat esimerkiksi liikunta, kylmä- ja lämpöhoito, terapeuttinen harjoittelu, kognitiivis-behavioraaliset menetelmät sekä TENS eli sähköinen hermostimulaatio 1
”Ongelma on, jos pitkittynyttä kipua hoidetaan akuutin kivun mallilla eli laukataan kivun perässä uusilla lääkkeillä ja kombinaatioilla. Siinä tulee rajat vastaan.”
”Yleislääkäri huomioi parhaiten potilaan kokonaistilanteen, tuntee mahdollisesti potilaan perhekuvioitakin ja muuta sosiaalista puolta.”
Piikin ja pillerin tilalle liike 1990-luvulla anestesialääkäriksi erikoistunut Korhonen on nähnyt läheltä muutokset kivun hoidossa. 30 vuotta sitten vallalla oli ”piikkiä, puukkoa ja pilleriä” -ajattelu.
”Me anestesialääkärit aloimme silloin hoitaa kipua, koska tuolloin hoitona annettiin puudutussarjoja. Seuraavalla vuosikymmenellä ajateltiin, että potilas lääkitään, kunnes kipu saadaan hallintaan, ja silloin potilaita myös leikattiin enemmän. Kuntoutus sen sijaan usein viivästyi.”
Tuula Korhonen painottaa, että kuntoutus on ennen kaikkea potilaan omalla vastuulla. ”Lääkärin rooli on kuunnella potilasta ja valmentaa häntä etenemään tasaisesti kuntoutumisen polulla”, hän kiteyttää.
Tuula Korhonen
SYNTYNYT Pudasjärvellä 1962 ASUU Revonlahdella KOULUTUKSELTAAN LL Kuopion yliopistosta 1988, anestesiologian erikoislääkäri Oulun yliopistosta 1994, kivunhoidon erityispätevyys TYÖSKENTELEE Raahen kipupoliklinikkalla ylilääkärinä ja Pohde kuntoutuksen poliklinikoilla HYVINVOINNIN LÄHTEINÄ hevoset ja lukeminen
Potilaita lääkittiin vahvoilla kolmiolääkekombinaatioilla. ”Sitten ihmeteltiin, kun he tulivat yhä kipeinä vastaanotolle ja heidän toimintakykynsä alkoi heikentyä.”
Korhonen kertoi alkaneensa väsähtää kokiessaan, ettei hänellä ollut annettavaa potilaille. Hän kouluttautui Breathworks mindfulness -kivunhallintaohjaajaksi Britanniassa ja on vuodesta 2012 vetänyt kivunhallintaryhmiä 2, 3 .
”Ryhmässä ei puhuta niinkään kivusta, vaan opitaan kivunhallinnan taitoja. Lääkärikin voi opettaa konkreettista kivun hallintaa fysioterapeutin, sairaanhoitajan tai psykologin lisäksi.”
Nykyisin hän vetää ryhmätapaamisia etänä ja kuvaa niitä oman työnsä suolaksi. Usein potilaat jatkavat yhteydenpitoa keskenään kuuden kuukauden ryhmätapaamisjakson päätyttyä.
Mitä pitempään lääkettä on käytetty, sitä hitaammin tapahtuu myös sen purku.
”Tulokulma ryhmissä voi olla informoiva, kognitiivis-behavioraalinen tai mindfulness, kuten minulla. On vain hyvä, että ryhmiä on erilaisia.”
Korhonen pitää vastaanottoa Raahen kipupoliklinikalla, etäyhteisvastaanottoja terveyskeskuksiin, konsultoi ja tekee yhteistyötä OYS:n kipupoliklinikan kanssa.
Tavoitteena parempi elämänlaatu
Hoitosuunnitelmassa Korhonen ottaa huomioon potilaan iän, muut sairaudet sekä potilaan omat tavoitteet hoidolle. Yksi voi tavoitella kävelylenkkiä, toinen lomamatkaa. Suunnitelma sisältää myös keinot pahenemisvaiheita varten, jolloin säästytään päivystyskäynniltä.
Päätavoite on kivun lievittyminen, loivemmat kipuhuiput, parempi elämänlaatu ja toimintakyky. Mahdollinen unettomuus tai masennus hoidetaan rinnalla.
Neuropaattisesta kivusta kärsivät potilaat voivat hyötyä lääkkeistä kuten trisykliset masennuslääkkeet, SNRI-lääkkeet, gabapentinoidit ja kapsaisiini. Nosiplastisessa kivussa lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia, sillä lääkehoidon vaste on heikko. TCA- ja SNRI-lääkkeitä voi kokeilla.
Muut kuin lääkkeelliset hoitokeinot Korhonen listaa hoitosuunnitelmaan tarkasti. Hän ei mielellään käytä termiä lääkkeetön keino, koska siitä tulee mielikuva, että jotakin puuttuisi.
”Kysyn eri keinojen käytöstä potilaalta soittokontrolleissa kohta kohdalta, eli oletko toteuttanut
lämpöhoitoa, TNS-hoitoa ja niin edelleen. Jos potilas ei ole, niin vastaan että hieno juttu, sitten sinulla on vielä monta konstia kokeilematta.”
Korhonen on kiinnostunut myös tietämään, mitä miellyttävää potilaan elämässä on eli onko hänellä esimerkiksi lemmikkieläimiä, harrastuksia, yhteyttä luontoon, pelaamista. Ne voivat viedä potilaan huomiota kivusta toisaalle.
Lääkitys puretaan maltillisesti
Varsin tavallinen on tilanne, jossa potilaalle on vuosien mittaan kasattu kipulääkityksiä, joita vastaanotolla aletaan purkaa.
”Meillä esimerkiksi vahvoja opioideja enemmän puretaan kuin aloitetaan. On nostettu kolmiolääkkeiden annoksia, ja silti kipu jää päälle. Usein sanonkin potilaalle, että nyt sinulla on näin paljon kipuja opioidista huolimatta, joten vaikuttaa siltä, että lääke ei ole ratkaisu.”
Tätä kautta Korhonen myös motivoi potilasta lääkityksen purkuun.
Hän kertoo, että eräältä selkäkipuiselta potilaalta opioideja alettiin purkaa. Vieroitusoireista ja kivuista huolimatta potilaan toimintatarmo alkoi pikkuhiljaa kohentua, ja eräällä käynnillä potilaan vaimo totesi, että oli saanut miehensä takaisin. Tämä pystyi kotiaskareisiinkin kivuista huolimatta. Korhonen tähdentää, että PKV-lääkkeen purkamisessa liikkeelle lähdetään yhteisestä sopimuksesta. Mitä pitempään lääkettä on käytetty, sitä hitaammin tapahtuu myös purku. Sen tahtia voi välillä hidastaa, mutta korkeampaan annokseen ei palata. Potilasta rohkaistaan ja kannustetaan jatkamaan.
”Lähtökohtana on vastuullisuus ja potilasturvallisuus. Pysy neutraalina, lujana ja myötätuntoisena potilaan parhaaksi.” Ae
Viitteet
1. Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2026 (viitattu 5.3. 2026). Saatavilla internetissä: kaypahoito.fi
2. Hilton L, Hempel S, Ewing BA, et al. Mindfulness Meditation for Chronic Pain: Systematic Review and Meta-analysis. Ann Behav Med. 2017;51(2):199-213.
3. The British Pain Society. Guidelines for Pain Management Programmes for Adults. britishpainsociety.org/static/uploads/resources/ files/PMP_guidelines_8QD8FJF.pdf
Kipupotilaan oma osuus hoidossa
korostuu
Kivun Käypä hoito -suosituksen päivitys julkaistiin maaliskuun alussa. Potilaan kohtaamiseen ja ohjaukseen on kiinnitetty aiempaa tarkempaa huomiota.
TEKSTI Johanna Paasikangas KUVA Adobe
Päivitetyssä suosituksessa perusperiaatteet ovat ennallaan, mutta joitakin tarkennuksia on tehty. ”Muutimme painotusta enemmän pitkittyneeseen kipuun”, kertoo Kivun Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana toiminut professori Pekka Mäntyselkä.
Pitkäaikaisen kivun hyvällä hoidolla voidaan vaikuttaa merkittävästi toimintakykyyn ja elämänlaatuun, vaikka se johtaakin harvoin kivuttomuuteen. Lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia.
”Lääkehoitoa aloitettaessa huomioidaan odotettavissa olevat hyödyt ja haitat, ja muutenkin suosituksessa painotetaan turvallista hoitoa”, Mäntyselkä sanoo.
Lääkkeettömissä hoidoissa on painotettu liikuntaa ja terapeuttista harjoittelua sekä TENS-hoitoa.
”Liikuntaharjoittelussa on olennaista yksilöllinen suunnittelu ja kuormittavuuden asteittainen lisääminen”, Mäntyselkä sanoo.
Kivun arviointiosa on tehty pitkälti uusiksi. ”Olemme tarkentaneet ohjeistusta kipupotilaan kohtaamiseen ja vastaanoton kulkuun. Potilaan oma kertomus kivusta on edelleen kivun arvioimisen ja hoidon perusta. Kiputyypin selvittämisen tärkeyttä hoidon suunnittelussa on korostettu. Riittävän laaja kliininen tutkimus on oleellista.”
Pitkäaikaisen kivun arviointiin ja hoitoon tarvitaan monesti moniammatillista osaamista. ”Sitä kannattaa hyödyntää, jos sitä vain on saatavilla. Suosituksessa on myös painotettu ammattilaisten viestintää – pyritään siihen, että se olisi yhtenäistä. Potilaalla
Käypä hoito -suosituksessa on keskeistä potilaan oma aktiivisuus ja hänen sitoutumisensa hoitoon.
on paljon muistettavaa ja mietittävää”, Mäntyselkä pohtii.
Pysyvä hoitosuhde mahdollistaa hyvät tulokset
Suosituksessa korostetaan nyt enemmän pysyvän hoitosuhteen ja hoidon jatkuvuuden merkitystä. ”Nämä potilaat tarvitsevat pitkäaikaisen hoitosuhteen, jotta heidän kokonaistilanteensa pystytään ottamaan kunnolla huomioon ja hoito toteuttamaan sen mukaisesti.”
Mäntyselkä painottaa, että aivan keskeistä on potilaan oma aktiivisuus ja hoitoon sitoutuminen. ”Omahoitoa voidaan tukea hyvän arvioinnin ja ohjauksen kautta. On tärkeää, että hoitosuunnitelmasta tulee yhteinen ja ammattilainen ja potilas kumpikin ymmärtävät, mitä on tarkoitus tehdä.”
Hän arvioi, että kliinikko löytää suosituksesta nyt aiempaa kätevämmin tukea työhönsä.
”Tietoa on jäsennelty selkeämmin muun muassa taulukoihin. Niistä voi nopeasti tarkistaa suositukset esimerkiksi neuropaattisen kivun, fibromyalgiakivun sekä myös iäkkäiden kivun hoidosta, jossa täytyy ottaa huomioon ikääntymiseen liittyvät fysiologiset muutokset.” Ae
Lue lisää artikkeleita kivunhoidosta Aesculapius.fi/erikoisalat
Viite: Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2026 (viitattu 9.3. 2026). Saatavilla internetissä: kaypahoito.fi Aesculapius 5 3 / 2026
Pääkirjoitus
Kivun äärellä
Lehtemme tässä numerossa on keskiössä kipu. Tuula Korhonen käy haastattelussaan läpi pitkittyneen kivun hoidon erilaisia konsteja, ja Pekka Mäntyselkä puolestaan avaa kivun Käypä hoito -suosituksen uutta päivitystä. Myös se keskittyy aiempaa enemmän pitkittyneen kivun hoito-ohjeisiin.
Kipu on universaalia ja harmillisen arkista. Me kaikki koemme kipua vähintään aika ajoin sen eri ilmenemismuodoissa. Kipu voi liittyä kudosvaurioon tai sen uhkaan, mutta on sellaistakin kipua, joka syntyy ilman niitä. Kipu voi myös olla kyynelten seuralaisena tuleva puristus rintalastan alla, häpeän kuristava ote kaulalla tai yöllä hereillä pitävä stressi, joka kiristää niskaa enemmän kuin mikään ergonominen seikka.
Siksi kaikkea kipua ei tule hoitaa reseptillä eikä jokaista puristusta tulkita merkiksi piilevästä taudista. Hoito saattaa vaatia toisenlaista kliinistä silmää ja näppäryyttä: taitoa tarjota sanoja niille tuntemuksille, joille potilas ei itse löydä selitystä sekä ennen kaikkea kiinnostusta kuunnella. Kipu voi helpottaa sillä, että se on nähty, nimetty ja otettu vakavasti.
Kaikkea kipua ei tule hoitaa reseptillä eikä jokaista puristusta tulkita taudin merkiksi.
Ajankohtaiset
Neurologia
Potilaalla masennusta vai aivorappeumaa?
”Potilaan masennusta saatetaan hoitaa pitkään ennen kuin taustalla oleva Lewyn kappale -tauti tai Parkinsonin tauti diagnosoidaan, painotti Lääkäripäivillä luennoinut neurologi Terhi RantamäkiHäkkinen. Hän on erikoistunut myös psykiatriaan.
Farmakologiallakin on toki paikkansa akuutin ja pitkittyneen kivun hoidossa, jossa tavoitellaan potilaan kivun lievittymistä ja toimintakyvyn sekä elämänlaadun paranemista. Lääkkeet ovat silti vain osa kliinikon työkalupakkia, kuten Tuula Korhonen oivasti korostaa. Kun potilasta kannustetaan itsensä aktiiviseen kuntouttamiseen, lääkärin rooli voi ollakin enemmän suunnannäyttäjän kuin parantajan.
Kristiina Kuismanen
Lääketieteellisen tiimin johtaja, Orion Pharma
Psykiatrian osastolla vaikean masennuksen takia hoidettava potilas saattaa liikkua hitaasti, kävellä ja köpötellä kumarassa. Samalla tavalla liikkuu myös Parkinsonin tautia sairastava.
Masennuksen hoito paljastaa näiden eron. ”Kun masennus hoidetaan, potilaan ryhtikin suoristuu, mutta niin ei käy Parkinson-potilaalla.”
Aivorappeumasairauksiin kuten Parkinsonin tautiin, Lewyn kappale -tautiin, otsa-ohimolohkorappeumaan ja Alzheimerin tautiin voi liittyä masennusta, harhoja tai maniaa. Ne johtavat diagnoosia väärään suuntaan.
”Minua konsultoidaan, kun on vuosi pari hoidettu vaikeaa masennusta tuloksetta, että voisiko kyseessä kuitenkin olla alkava muistisairaus tai muu aivorappeumasairaus? Hyvin usein sellainen löytyy.”
Lue koko artikkeli Aesculapius.fi/erikoisalat
Päätoimittaja Kristiina Kuismanen kristiina.kuismanen@orionpharma.com, Orion Pharma TOIMITUS Terraviestintä Oy, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki, terraviestinta.fi, sisältöpäällikkö Susanna Marklund , susanna.marklund@terraviestinta.fi, p. 040 486 0390, visuaalinen suunnittelija Sesilja Lindell vakituinen avustaja Pirkko Koivu
JULKAISIJA Orion Oyj, Orionintie 1 PL 65, 02101 Espoo, p. 010 4261 PAINO Punamusta, Joensuu, ISSN-0400-6747, Aesculapius 74. vuosikerta KANSIKUVA Mika Vallineva
KOONNUT Susanna Marklund
Allergia & astma
Luontoaltistus voi suojata astmalta ja allergialta
”Ensimmäistä kertaa on nyt aikaansaatu yhteiseurooppalainen konsensus siitä, että vahva yhteys luontoon voi auttaa torjumaan allergioita ja astmaa”, kertoo emeritusprofessori Tari Haahtela
Haahtela johti European Academy of Allergy and Clinical Immunology (EAACI) -järjestön asiaa koskevaa työtä.
Suosituksessa todetaan, että altistuminen luontoympäristölle voi suojata ihmistä astman, allergian ja atooppisen ihottuman kehittymiseltä ja auttaa hallitsemaan oireita.
Lue koko artikkeli Aesculapius.fi/erikoisalat
Potilastapaus
Mikä paljastui aiheuttajaksi, kun sattumanvaraisella ryppäällä suomalaisia matkailijoita todettiin keskenään samankaltaista ikävän polttelevaa ja kirvelevää ihottumaa Beninissä, Länsi-Afrikassa?
Lue Kati Marttisen kiintoisa potilastapaus ja katso kuvat Aesculapius.fi/ potilastapaukset
Pronaxen®
250 mg ja 500 mg tabletit
Vaikuttava aine: Naprokseeni. Käyttöaiheet: Nivelreuma, selkärankareuma ja muut reumaattiset niveltulehdukset, nivelrikko, akuutti kihti, post-traumaattiset ja postoperatiiviset tulehdus- ja kiputilat, hammassärky ja suukirurgisten leikkausten ja toimenpiteiden aiheuttama kipu, kuume, kuukautiskivut, primäärinen menorrhagia ja menorrhagia kierukkaa käyttävillä naisilla, migreenin ehkäisy ja hoito. Annostus ja antotapa: Aikuiset: 250–500 mg kahdesti vuorokaudessa. Akuuteissa migreeni- ja kihtikohtauksissa aloitusannos 500–750 mg, sitten 250–500 mg kahdesti vuorokaudessa. Enimmäisannos 1250 mg/vrk. Lapset: Tabletteja ei tule antaa alle 25 kg painaville. 25–37 kg painaville voidaan antaa 125 mg ja 38–50 kg painaville voidaan antaa 250 mg kahdesti vuorokaudessa. Yli 50 kg painaville potilaille voidaan antaa aikuisten annostus. Vasta-aiheet: Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille, ASA/NSAID-yliherkkyys, viimeinen raskauskolmannes, vaikea sydämen vajaatoiminta, aiemmin sairastettu GI-verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön, akuutti maha- tai pohjukaissuolihaava, muut GI-verenvuodoille altistavat tilat. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Naprokseenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa. Haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta lyhyimmän mahdollisen ajan. Sydän- ja verisuoniriskit, munuais- ja maksavaikutukset, hematologiset vaikutukset, GI-kanavan riskit, vaikeat ihoreaktiot ks. lisätiedot valmisteyhteenvedosta. Yhteisvaikutukset: Samanaikainen käyttö kortikosteroidien kanssa lisää ruuansulatuskanavan haavauman ja verenvuodon riskiä. ACE:n estäjän/angiotensiini II-reseptorin salpaajien yhtäaikainen käyttö voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö. Muut yhteisvaikutukset ks. valmisteyhteenveto. Hedelmällisyys, raskaus ja imetys: Naprokseeni saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Ei suositella raskauden 1.–2. kolmanneksella; vasta-aiheinen viimeisellä kolmanneksella. Erittyy hyvin pieninä määrinä rintamaitoon. Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn: Voi joskus aiheuttaa väsymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, huimausta tai näköhäiriöitä. Haittavaikutukset: Hyvin yleiset: Ylävatsakipu, närästys, pahoinvointi, ummetus. Pakkaukset ja hinnat (vmh sis. alv.) 1.3.2026: 250 mg 30 tabl. 11,94 € ja 100 tabl. 10,17 €, 500 mg 30 tabl. 6,95 € ja 100 tabl. 19,62 €. Korvattavuus: Peruskorvattava: 250 mg 100 tabl., 500 mg 30 tabl. ja 100 tabl. Ei korvattava: 250 mg 30 tabl. Reseptilääke. Lisätiedot: Valmisteyhteenveto.
KUVA: AMANDA
