Sukuviesti 3/2019

SUKUVIESTI

3 2019

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

Leppoisaa ja sukurakasta kesää!

3 2019

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Sukuseuroille yhteisiä keskustelutilaisuuksia ja

18 19

7

Sukuviestin avulla voitaisiin koota sukuseurojen jäsenet yhteen, Kati Laitinen

10

Sukuseurat kohtasivat keväisessä Espoossa, Eine ja Elina Kuismin

20 Tulevat sukutapaamiset 21 Kuulutko sukuuni 2019 22 Chydeniusta ylistettiin ja pilkattiinkin!

24 Rautakautisten hautausten turkis­löydöt

matkoja suomalaisjuurille, Kati Laitinen

13 Millainen on sinun sirkusmuistosi?

14 Aleksis Kiven isoisän arvoitus ratkesi, Eine Kuismin

16

Saima Harmaja: Sydänten runoilija ja hänen kutsumuksensa, Päivi Istala

Käsittämätön Kalevala – Avoin Kalevala WSOY lahjoitti historiallisen lehtileikeaineistonsa Kansallisarkistolle

kertovat eläinten kunnioituksesta

26 Iloa ja oppia elämään 27 Glädje och lärdom i livet 28 Muistellaan yhdessä 40-vuotiasta keskusliittoa 29 Lukunurkka: Koko Suomi kylpee ja saunoo 30 Lukunurkka: Martti Haavion Suomalainen

mytologia -klassikkoteoksesta uudelleenjulkaisu

31

Lukunurkka: Suomalaisen kuoleman historia

Kannessa: Auringonpalvojia Helsingissä Pihlajasaaren kallioilla 1970-luvulla. Kuva: Jalmari Aarnio / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0, kuvalähde: Finna.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 40. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa

AIKATAULU 2019 Nro Ilmestyy 1/19 vk 7 2/19 vk 16 3/19 vk 25 4/19 vk 40 5/19 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry

Aineisto Varaukset 11.1.

7.1.

8.3.

22.2.

10.5.

26.4.

23.8.

9.8.

1.11.

18.10.

PÄ Ä K

Muistattehan liittyä Facebookissa Sukuseurojen keskusliiton jäsen­ seurojen toimihenkilöt -ryhmään.

Sieltä saatte monenlaista vinkkiä seurojenne toimintaan: www.facebook.com/ groups/515071878668996.

Sukuseurojen Keskusliitto ja Sukuviesti Facebookissa: • www.facebook.com/SSK.Sukuviesti • www.facebook.com/groups/ Sukuviesti

IR

Iloisia kohtaamisia kesällä ja syksyllä

JO

I T US

Kevään aikana ja kesän alussa on ollut ilo esitellä keskusliiton hallitukselle sukuseurojen palkitsemishakemuksia. Kaikki palkittavat ovat pitkäaikaisia seurojen vapaaehtoisia puurtajia, jotka ovat ansiomitalinsa ansainneet. Professori Juha Pentikäinen kertoo haastattelussaan kauniisti oman sukuseuransa viime kesän palkitsemistilaisuudesta. Usein nuo tilaisuudet ovat hyvin herkkiä ja arvokkaita. Lämpimät onnittelut kaikille palkituille ja suurkiitos suomalaisen sukuseuratoiminnan hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä.

Palkitsemisjärjestelmä on aikanaan luotu, jotta vapaaehtoisia toimijoita voitaisiin muistaa jollain arvokkaalla tavalla. Niille sukuseuroille, joille keskusliiton palkitsemisjärjestelmä ei ole vielä tuttu, siihen kannattaa tutustua joko liiton kotisivuilla https://suvut.fi/palkitsemisjarjestelma/ tai tiedustelemalla asiasta toimistoltamme.

Kesän jälkeen tulee syksy. Tänä syksynä starttaamme 40-vuotisjuhlavuotemme Vantaalla. Syksyllä 5.–6.10.19 pidettävän Vantaan Kuulutko sukuuni -tapahtuman yhteyteen järjestämme syyskokouksen lisäksi työpajoja, joissa jaamme toisillemme sukuseuratoimintojen hyviä käytänteitä. Pohtikaapa omassa seurassanne, mitä hyviksi kokemianne asioita haluaisitte jakaa muille alan toimijoille ja tulkaa mukaan. Ilmiantakaa oma tai tiedossanne oleva toinen sukuseura, jolla olisi tarjota ideoita sukuseuratoiminnan yhteiseksi hyväksi! Ilmiannot liiton toimistolle toimisto@suvut.fi. Työpajat ovat toiminnassa lauantaina 5.10. kello 10 alkaen, tarkempi ohjelma syksyn jäsenkirjeessä ja kotisivuillamme sekä Sukuseurojen keskusliiton jäsenseurojen toimihenkilöt -Facebook-ryhmässä. Muistattehan liittyä ryhmään jäseniksi! Keskusliiton virallinen syyskokous pidetään lauantaina 5.10. kello 15 alkaen.

Sukuviesti-lehti julkaisee vuoden jokaisessa numerossa keskusliiton aktiivien muisteluita vuosien varrelta. Otamme mielellämme vastaan kirjoituksia ja jollei aikaa omalle kirjoitukselle löytyisi, voimme järjestää juttutuokion toimittajan kanssa. Lisätietoja toimistoltamme.

Aurinkoista ja sukurakasta kesää kaikille!

Eine Kuismin pääsihteeri

!

Toimisto on suljettu 24.6.–7.8. välisen ajan. Sähköposteja luetaan ja tilauksia postitetaan pienellä viiveellä.

Sukuseurojen keskusliiton sääntömääräinen syyskokous pidetään Vantaan Kuulutko sukuuni -tapahtuman yhteydessä 5.10.2019 kello 15. Tervetuloa!

SUKUVIESTI 3 · 2019

3

Juha Pentikäinen: Sukuseuroille yhteisiä keskustelutilaisuuksia ja matkoja suomalaisjuurille Teksti: Kati Laitinen

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontotieteen professori Juha Pentikäinen toivoo, että sukuseurat tekisivät aktiivisesti yhteistyötä muiden sukuseurojen kanssa.

Sukuseurojen Keskusliitto ja Pentikäisten sukuseura järjestivät syyskuussa 2007 matkan Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin. Juha Pentikäinen (kyykyssä) vastasi matkan sisällöstä yhdessä norjalaisen sukututkijan Jan Myhrvoldin kanssa. ”Uutterien metsäsuomalaisten muistolle” vuonna 1970 pystytetty nimikivi kiinnosti Ruotsin ja Norjan rajalla ensimmäisen päivän iltana. Ryhmä kuvasi innokkaasti löytämiään sukunsa nimiä kivestä. Kuva: Pirkko Taskinen.

4

SUKUVIESTI 3 · 2019

Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi muistelemme Sukuviestissä keskusliiton toimintaa muun muassa haastattelemalla liiton toiminnassa mukana olleita aktiivijäseniä.

Pentikäisten sukuseuran perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Juha Pentikäinen toteuttaa itsekin yhteistyöhön tähtäävää toimintaa aktiivisesti. Hän vastaa mielellään myöntävästi luentokutsuihin ja järjestää kaikille avoimia retkiä suomalaisille sukujuurille.

Pentikäinen on kysytty luennoitsija ja puheiden pitäjä. Hän on luennoinut lukuisissa sukututkimustilaisuuksissa ja saanut kutsuja juhlapuheiden pitoon eri sukuseurojen tilaisuuksiin.

– Olen ollut aktiivinen, erityisesti siitä lähtien, kun olen ollut Sukuviestin asiantuntijaneuvostossa.

Yleensä en kieltäydy kutsusta, sillä tilaisuuksissa oppii tuntemaan ihmisiä ja muita sukuseuroja, Pentikäinen kertoo.

Pentikäinen on toiminut Sukuviestin asiantuntijaneuvostossa 2000-luvun puolivälistä lähtien.

Matkoja suomalaisten sukujuurille Monet sukututkijat ovat istuneet samassa retkibussissa Pentikäisen kanssa. Yleensä Pentikäinen istuu bussin etuosassa matkanjärjestäjän tai oppaan roolissa.

Reissut kohdistuvat usein Suomen rajojen ulkopuolelle sinne, mistä monen suomalaisen esi-isät ovat lähtöisin.

– Olemme tehneet matkoja muun muassa Viroon, Karjalaan sekä Ruotsin ja Norjan rajamaastoon, Pentikäinen luettelee.

Ruotsiin ja Norjaan kohdistuvilla matkoilla retkikunta on tutustunut muun muassa niin kutsuttuun Finnskogeniin, joka ole metsäsuomalaisten asuttamaa aluetta 1600-luvulta lähtien. Mukana retkillä on ollut parhaillaan jopa parikymmentä eri suvun edustajaa.

Haastatteluhetkellä Pentikäinen kertoo vievänsä sukutukijoita muutaman päivän päästä Inkerinmaalle. Inkeri-Liiton ja Pentikäisten sukuseuran järjestämälle matkalle osallistuu useiden sukuseurojen edustajia.

– Tarkoitus on mennä seuduille, mistä löytyvät Pentikäisten lähtökohdat Suomeen: Järvisaareen, missä on Bendiko ozero, Pentikäisten järvi. Sieltä alkoi Kivekkäiden kapina, Pentikäinen kertoo.

Pentikäisten esi-isä oli Kivekäs ja Kivekkäät olivat Inkerinmaalla asuva kapinallisten joukko, joka kävi

Syyskuun 2007 retkellä suomalaismetsiin vierailtiin Karvaisten suvun hallussa olevalla maatilalla, joka on yksi suomalaismetsien vanhimmista taloista. Kuvassa Juha Pentikäinen toteaa löydettyään ovesta ja sen karmeista taikuuden harjoittamisen merkkejä, että kaksiuunisen savupirtin ”ovi on rakennuksen arvokkain osa”. Kuva: Pirkko Taskinen.

sissisotaa Pietari Suurta vastaan 1600–1700-lukujen taitteessa. Ensimmäinen Suomeen muuttanut Pentikäinen oli Sippe Pentikäinen, joka päätyi Tavisalmeen eli silloiseen Kuopioon.

Pentikäinen ilmiselvästi nauttii reissujen suunnittelusta ja vetämisestä. Uusia matkakohteita on Inkerinmaan reissun jälkeen suunnitteilla. Hän haluaisi viedä sukuseuroja Pohjoiseen Skandinaviaan ja Suomeen, sillä Pentikäisen mukaan yllättävän monet suomalaissuvut juontavat metsälappalaisiin.

– Metsälappalaiset eivät välttämättä ole saamelaisia, vaan ihmisiä joilla oli lappalainen elämäntapa. He olivat perämaiden asukkaita ja lappi-sana tarkoittaa perämaata. He maksoivat niin sanottua Lapin veroa riistana ja metsäntuotteilla, Pentikäinen taustoittaa.

Pentikäinen korostaa, että tarinat jotka liittyvät rajoihin, muuttoihin ja suvun lähtöihin eri alueita, ovat tärkeitä. Nämä maantieteelliset kohteet sukututkijoidenkin pitäisi ottaa tarkasteluun.

Joukkoälyn voimaa ja yhdessä oppimista Pentikäinen pohtii, voisiko Sukuseurojen keskusliitto tukea sukuseurojen välistä yhteistyötä, järjestämällä jäsenseuroille yhteisiä keskustelutilaisuuksia esimerkiksi Albergan kartanoon.

Tilaisuuksissa eri sukuseurat voisivat nostaa esiin seuran menestystarinoita: Mitä sellaista sukuseurassa on tehty, että se ansaitsisi tulla yhteiseksi tiedoksi.

Jatkuu >> SUKUVIESTI 3 · 2019

5

Keväällä 2019 Suomen Inkeri-liitto ja Pentikäisten suku järjestivät kulttuurimatkan Inkeriin. Juha Pentikäinen löysi Levasovon muistolehdossa Suomessa kohtaamiensa Anni Pentikäisen ja Pennien puhdistuksessa 1938 surmattujen esi-isien muistopuun. Kuva: Liidia Eronen.

– Se olisi yhdessä oppimista. Esimerkiksi Kemppaiset järjestivät kotiseudulleen Mieslahden kansanopistoon luentokurssin, joka kokosi innostuneen yleisön. Ehkä sukuseurat voisivat järjestää tällaisia yhteisiä ”turpakäräjiä”, Pentikäinen pohtii.

Pentikäinen toivoisi, että keskusliitolta löytyisi paukkuja huomioida jäsenseurojensa merkkivuodet.

– Minusta oli upeaa, että Eine (Kuismin) oli ojentamassa Nilsiän tahkovuorella ansioristin meidän sukuseuramme 92-vuotiaalle Eeva Pentikäiselle. Myös muut keskusliiton hallituksen jäsenet ovat tervetulleita tällaisiin tilaisuuksiin, Pentikäinen sanoo. ❧

<< Matias Eronen oli keväällä mukana Juha Pentikäisen järjestämällä Inkerinmaan matkalla. Miehet ovat tuttuja jo useamman vuoden takaa. Molemmat toimivat Sukuviestin asiantuntijaneuvostossa. Kuvassa Matias Eronen on Tikanpesän kylässä lähetyssaarnaaja Martti Rautasen kotitalolla.

Kuva: Liidia Eronen.

Viereinen sivu >> Pentikäinen ja Eronen ovat kumpikin ahkeria kirjoittajia.

Eronen on julkaissut sukututkimukseen liittyviä teoksia ja miehen artikkeleita on julkaistu paljon myös Sukuviestissä. Pentikäiseltä ilmestyy tämän vuoden puolella omakohtainen muisteluteos Pappilan Viikari (Maahenki), Etnografin synty (Salakirjat) ja ensi vuonna Kalevalan maailma (Gaudeamus). Kuvassa Pentikäinen ja Eronen Levasovon muistolehdon perustajan muistomerkillä. Kuva: Liidia Eronen.

6

SUKUVIESTI 3 · 2019

Matias Eronen: Sukuviestin avulla voitaisiin koota sukuseurojen jäsenet yhteen Teksti: Kati Laitinen

Sukuviestin asiantuntijaneuvoston jäsen Matias Eronen uskoo, että Sukuviesti voisi toimia jäsenten ja keskusliiton välisenä viestikapulana. Lehden levikkiä laajentamalla saataisiin lisätuloja keskusliitolle.

Sukuseura Erosen puheenjohtaja, ylilääkäri Matias Eronen on toiminut jo vuosikymmenten ajan Sukuseurojen Keskusliiton hyväksi. Eronen oli mukana keskusliiton hallituksessa kaksi kautta 2000-luvun alussa ja Sukuviestin asiantuntijaneuvoston jäsenenä hän ollut jo vuodesta 2013.

Eronen on tuttu nimi Sukuviestin lukijoille, sillä lehdessä on vuosien varrella julkaistu useita Erosen sukututkimukseen liittyviä artikkeleita.

– Minulle on tullut Sukuviesti 30 vuotta. Kirjoitin lehteen ensimmäiset sukututkimukseen liittyvät artikkelit 1990-luvulla. Kirjoittamisen kautta tulin mukaan keskusliiton toimintaan, Eronen taustoittaa.

Keskusliiton hallituksessa ollessaan Erosen erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat talous ja kirjanpidolliset asiat. Eronen on miettinyt keinoja, millä eri toimijat saataisiin toiminnalliseen ja taloudelliseen yhteistyöhön keskusliiton kanssa.

– Yhteistyötä tehdään sukututkimusseuran, sukuhistoriallisen seuran ja Karjalan liiton kanssa. Kiitos meidän Eine Kuisminin, joka pitää yhteyttä näihin kaikkiin.

Eronen korostaa, että hyviä suhteita kannattaa vaalia, vaikka yhdistykset kilpailevatkin osin samoista jäsenistä.

– Olemme kuitenkin yhteistoimijoita historian, kulttuurin ja sukututkimuksen alalla ja meillä on yhteinen intressi.

Kaikenlaista toimintaa olisi kiva järjestää ja suunnitella, jos vain siihen riittäisivät lompakossa rahat.

Eronen pahoitteleekin, kuinka vaikeaa kulttuurihistoriallisella alalla on saada ulkopuolista rahoitusta.

Alan isotkin liitot pyörivät hänen mukaansa suhteellisen vaatimattomilla budjeteilla ja tulonlähteillä.

Eronen painottaa, että lehden tilaamalla, jäsenet tukisivat keskusliiton toimintaa. Keskusliiton myymät kirjat ovat olleet hyvä varainhankintakeino. Vastaavia olisi hyvä saada lisää.

Tarvittaisiin kirjojen ja oppaiden kirjoittajia tai pitäisi löytää jokin taho, joka antaisi kirjan keskusliiton markkinoitavaksi.

Sukuviesti-lehti kaikille jäsenille Eronen on pohtinut paljon myös Sukuviesti-lehden asemaa.

– Kuningasajatuksenani, mikä oli myös yhtenä syynä, että lähdin keskusliiton toimintaan oli se, miten Sukuviesti saataisiin jäsenseurojen kaikille jäsenille.

Eronen näkee, että Sukuviesti olisi keino koota yksittäisten seurojen jäsenet yhteen, jolloin tavoitettaisiin tuhansia alan harrastajia.

8

SUKUVIESTI 3 · 2019

Lehden julkaiseminen pitää olla taloudellisesti kannattavaa, mutta silti riittävän edullinen, jotta mahdollisimman moni jäsenistä tilaisi sen.

Levikin laajentuessa lehteä voisi Erosen mukaan käyttää entistä tehokkaammin jäsenseurojen ja keskusliiton yhteisessä viestinnässä.

Eronen pohtii, josko seurat, joilla ei ole omaa jäsenlehteä, voisivat käyttää viestinnässään keskusliiton lehteä.

– Tietysti tämä edellyttäisi vastapalvelusta niin, että seurat tilaisivat lehden jäsenilleen.

Artikkeleita Sukuviestiin, ehdokkaita hallitukseen Eronen on ollut tyytyväinen Sukuviestin sisältöön ja kehitykseen.

– Lehti vastaa tarkoitustaan. Se on ainoa lehti, jossa on kansanomaisia sukututkijoiden kirjoituksia. Se on kanava tavallisille ihmisille, muille kuin historian tutkijoille.

Erosen mielestä jäsenet voisivat osallistua keskusliiton toimintaan kirjoittamalla aktiivisemmin Sukuviestiin juttuja kuten sukutarinoita ja kertomuksia omasta sukututkimuksistaan.

Eronen kannustaa myös jäsenseuroja tarjoamaan aktiivisesti ehdokkaita keskusliiton hallitukseen. Ongelmana on, että välillä hallitukseen on pyrkimässä useampikin ehdokas, välillä kysyjiä ei ole ollenkaan.

– Hallitukseen kaivataan aina hyviä ehdokkaita eli sellaisia, jotka haluavat toimia keskusliiton hyväksi.

Myös erityisosaamista arvostetaan kuten esimerkiksi kirjallista tai taiteellista osaamista.

Erosten suku on tarkkaan tutkittu Eronen kertoo, että Sukuseura Eronen on aktiivisesti ja valtakunnallisesti toimiva sukuseura, joka aloitti toimintansa vuonna 1993. Eronen toimii sukuseuran puheenjohtajana.

Suku kokoontuu joka kolmas vuosi isoon vuosikokoustapahtumaan, jotka järjestetään Savossa ja Karjalassa, joista suku on peräisin. Tänä kesänä Eroset kokoontuvat Kiteellä.

Eronen on aktiivinen sukututkimuksen harrastaja. Sukututkimukselle ominainen ongelmanasettelu ja sen ratkaiseminen sopivat hyvin lääkärikoulutuksen hankkineelle Eroselle.

– Sukututkimusta voi tehdä projektiluontoisesti.

Kun tekee hyvät muistiinpanot ja panee ne mappeihin kirjahyllyyn, tutkimusta on hyvä siitä jatkaa tauonkin jälkeen.

Matias Eronen on ollut vuosikymmeniä mukana Sukuseurojen keskusliiton toiminnassa. Hän osallistui tarkkaavaisena liiton kevätkokoukseen toukokuussa 2007. Matiaksen vieressä istuu silloinen varapuheenjohtaja Juha Salmenkaita ja takana pitkään vaalivaliokunnassa toiminut Kristiina Koskivaara. Kuva: Elina Kuismin.

Eronen suositteleekin tekemään tutkimuksista hyvät muistiinpanot ja tuomaan tulokset julki muodossa tai toisessa. Silloin tieto siirtyy eteenpäin.

– Ei hyödytä ketään, jos säilytät tutkimuksiasi mapissa, jotka perilliset sitten lopulta heittävät nuotioon.

Eronen on julkaissut useita sukututkimuksiinsa liittyviä kirjoja, osan niistä sukuseuransa kanssa yhteistyössä.

Geneettiseltä DNA:lta tukea tutkimustuloksiin Eronen on päässyt historiallisen sukututkimuksen keinoin aina 1500-luvulle saakka.

Viime vuosina Erosen sukututkimus on saanut uusia tuulia alleen geneettisestä sukututkimuksesta. Ge-

neettisen DNA:n avulla voidaan mennä taaksepäin tuhansia vuosia.

– Siitä milloin jokin mutaatio on sattunut, voidaan arvioida milloin tietyt sukuhaarat ovat erkaantuneet sukupuusta, Eronen kertoo.

Eronen suhtautui aluksi epäillen geneettisen DNAtutkimukseen, mutta nyt hän katsoo sen sopivan tarkentamaan perinteistä sukututkimusta.

– Joku sukuseurassamme epäili, kun esitin, että ensimmäinen Eronen oli 1500-luvulla elänyt lautamies Matti Eerikin poika Kiiskinen. Nyt DNA-osumissani on koko Kiiskisen suku tuhansien vuosien ajalta.

Eronen kertoo nauraen, ettei hetkeäkään epäile omia tutkimuksiaan, mutta oli silti tyytyväinen, kun DNA-testit todistivat miehen historiallisen sukututkimusten pitäneen paikkansa. ❧

SUKUVIESTI 3 · 2019

9

Sukuseurat kohtasivat keväisessä Espoossa Teksti ja kuvat: Eine ja Elina Kuismin

Sukuseurojen keskusliiton jäsenseurojen edustajat kokoontuivat perinteiseen kevätseminaariin toukokuun lopussa.

ja välillä juhlaakin ja se myös kuuluu kaikille. Marttojen monipuolisiin kotisivuihin voi tutustua täältä: www.martat.fi.

Seminaariosuudessa saatiin vinkkejä seurojen käytännön toimintaan ja sukututkimukseen. Sukuseura Taskinen-Taskila ry:n puheenjohtaja ja Martta-aktiivi Pirkko Taskinen avasi kuulijoille Marttaliiton strategiaa otsikolla Marttailusta intoa sukuseuratoimintaan. Paljon yhteisiä rajapintoja havaitsimme ja toivommekin saavamme tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä Marttojen kanssa monin tavoin.

Marttojen yhtenä mottona on Hyvä arki kuuluu kaikille, siihen on sukuseura-aktiivien kovin helppo yhtyä, onhan sukuseuratoiminta osa hyvää arkea

Sanomalehdet & mediakasvatus oli Sanomalehtien Liiton viestinnän suunnittelija Elina Kuisminin aiheena. Elinan vinkit auttavat sukuharrastajia viestinnässä, sukututkimuksessa, mediakasvatuksessa ja monin muin tavoin. Sanomalehtihausta voi hakea Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä esimerkiksi paikkakunnittain ja maakunnittain.

Sanomalehtien Liiton kotisivujen Mediakasvatusosiossa kerrotaan muun muassa Nuoret ja vaikuttaminen -tutkimuksesta, jossa yläkouluikäiset totesivat, kuinka päättäjien ja median tulisi kuulla nuo-

10

SUKUVIESTI 3 · 2019

Pirkko Taskinen.

Elina Kuismin.

ria nykyistä enemmän. Sama toive kannattaa kuulla myös sukuseuroissa, joissa usein pohditaan nuorten mukaan saamisen vaikeutta. Asia, joka keskustelutti pitkään myös kevätseminaarissamme. Sanomalehtien liiton monipuolinen tarjonta löytyy täältä: www.sanomalehdet.fi .

Seminaarin päätteeksi pääsimme värikkäälle kulttuurimatkalle Sukuseura Erosen puheenjohtaja ja Sukuviestin asiantuntijaneuvoston jäsen Matias Erosen matkassa. Matias osallistui vaimonsa Liidian kanssa Inkeri-liiton ja Pentikäisten sukuseuran järjestämälle matkalle muistorikkaille seuduille Inkerinmaalla Venäjällä ja Virossa. Professori ja Sukuviestin asiantuntijaneuvoston jäsen Juha Pentikäinen toimi matkalla asiantuntijana ja Alina-Sinikka Salonen Inkeri-liitosta matkanjohtajana. Vaiherikkaasta matkasta saamme myöhemmin lukea myös Sukuviestistä.

Seminaarin alussa Sukuseurojen keskusliiton pääsihteeri Eine Kuisminille luovutettiin tasavallan presidentin myöntämä Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi. Luovutuksen yhteydessä puhuivat Sukuseurojen keskusliiton puheenjohtaja Irina Baehr-Alexandrowsky, vaalivaliokunnan puheenjohtaja PirkMatias Eronen.

SUKUVIESTI 3 · 2019

11

ko Taskinen ja Matias Eronen. Ansioristin kiinnitti keskusliiton varapuheenjohtaja Anssi Paasivirta ja kukat ojensi hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

Puheenjohtaja Baehr-Alexandrowsky totesi puheessaan: ”On vaalivaliokuntaa, Sukuviesti-lehden asiantuntijaneuvostoa ja hallitusta: jokaisella on oma instrumenttinsa, oma äänensä. Mutta Eine on se kapellimestari, joka johtaa meitä ja muodostaa meistä kokonaisen orkesterin. Einen ammattitaito auttaa meitä niin, että teille hyvät sukuseurat soittaa harmoninen orkesteri. Einellä on tietoa, taitoa ja tahtoa! Sydämelliset onnittelumme Eine, olet ansainnut Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin!”

Lisäksi Irina halusi muistuttaa niistä lukuisista kansainvälisistä yhteyksistä, joita Eine on toimikaudellaan luonut naapurimaihimme Ruotsiin, Norjaan, Viroon ja Venäjän Karjalaan sekä USA:n Salt Lake Cityn sukututkimuskeskukseen ja -kirjastoon.

Eine Kuismin kiitti lämpimästi saamastaan huomiosta. Hän kuitenkin totesi, että puheissa mainitut ansiot eivät olisi olleet mahdollisia ilman hyvien työtovereiden, jäsenseurojen edustajien, yhteistyökumppaneiden ja liiton hallinnon tukea. ”Kunnianosoitus kuuluu meille kaikille”, Kuismin sanoi lopuksi.

Luovutustilaisuuden päätteeksi muusikko Markus Bäckman lauloi kitaransa säestyksellä Eino Leinon Nocturnen. Upea esitys herkisti varmaan monen muunkin kuin mitalisin.

Päivän lopuksi hoidettiin virallinen osuus. Liiton kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Pirkko Taskinen, joka kopautteli esityslistalla olleet asiat hyväksytyiksi keskustelujen jälkeen. Taloudesta vastuul12

SUKUVIESTI 3 · 2019

Valmiina ansioristin luovutukseen. Irina Baehr-Alexandrowsky, Anssi Paasivirta, Pirkko Taskinen, Matias Eronen ja Satu Hirvikoski.

Markus Bäckman.

liset saivat kokoukselta vastuuvapauden.

Sukuseurojen edustajat poistuivat tilaisuudesta toivottavasti päi-

vän antiin tyytyväisinä kesäisiin puuhiinsa. Sukuseuroille kesä on usein vilkkainta aikaa kokouksineen, juhlineen ja matkoineen.

Millainen on sinun sirkusmuistosi?

Yleisöllä, harrastajilla ja ammattilaisilla on nyt mahdollisuus kertoa muistojaan sirkuksesta.

Sirkus saapui Suomeen kiertävien seurueiden mukana yli kaksisataa vuotta sitten, toki yksittäisiä sirkustaiteilijoita oli nähty maassamme aikaisemminkin. Vuosien varrella sirkustaiteen arvostus ja tunnettuus ovat kasvaneet ja sirkuskin on muuttanut muotoaan, moneen kertaan.

Tänä päivänä sirkus on suosittu harrastus ja sirkustaitoja harjoittelee noin 10 000 harrastajaa ympäri maan. Sirkusammattilaisia on maassamme useita satoja. He työskentelevät esitys- ja opetustoiminnan parissa ja vievät sirkusta myös erityisryhmien saataville. Esitystoimintaa järjestävät teltoin kiertävät sirkukset, nykysirkusryhmät ja nuorisosirkukset. Sirkusta voi nähdä niin festivaaleilla kuin kulttuuritalojen ja teatterienkin näyttämöillä. Sirkustaidetta voi kohda-

ta myös hoivakodissa, päiväkodissa, koulussa, puistossa tai kadulla.

SKS kerää 3.11.2019 saakka sirkusammattilaisten, harrastajien ja yleisön kokemuksia sirkuksesta eri vuosikymmeniltä. Kirjoituksessa voit esimerkiksi kuvailla jotakin näkemääsi esitystä tai kertoa sirkusharrastuksestasi tai sirkusammattilaisen elämästä.

Minun sirkusmuistoni -keruun järjestävät Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Sirkuksen tiedotuskeskus yhteistyössä Suomen Nuorisosirkusliiton ja Sirkus Finlandian kanssa. Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/minun-sirkusmuistoni

SUKUVIESTI 3 · 2019

13

Aleksis Kiven isoisän arvoitus ratkesi Kivi-tuntijat ovat pohtineet ja jopa kinastelleet kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834–1872) sukujuurista yli sadan vuoden ajan, aina kansallisbiografiaa myöten.

Kyseessä ovat olleet arvelut Kiven biologisen isoisän henkilöllisyydestä. Kirkonkirjoissa Kiven Eerikki-isän isäksi on merkitty merimies Antti Stenvall, mutta sitkeät huhut ovat vihjanneet, että Eerikin oikea isä olisi ollut paikallinen aatelinen, Carl Henrik Adlercreutz.

Huhut saivat alkunsa Nurmijärven Palojoella heti, kun Eerikki Stenvall syntyi. Kyläläiset olivat laskeskelleet tarkkaan, oliko merimies Antti Stenvall ollut maissa vai merillä pojan saadessa alkunsa toukokuussa 1797. Raalan ja Siuntion kartanoiden isäntä Carl Henrik Adlercreutz oli sopivasti samoihin aikoihin ollut metsästysreissulla Nurmijärvellä. Ei kestänyt kauankaan, kun paikalliset yhdistivät hänet Maria Juhontyttären kasvavaan vatsaan.

Seurasi pika-avioliitto. Antti Stenvall nai Maria Juhontyttären. Epäilyksiä lisäsi se, että Adlercreutzit avustivat nuorta avioparia, joka muutti Helsinkiin. Osa

14

SUKUVIESTI 3 · 2019

arveli jopa papin korjailleen kirkonkirjojen päivämääriä säätyyn sopivan isäehdokkaan varmistamiseksi.

Stenvallien perhe asui kymmenen vuotta Helsingissä palaten sen jälkeen Nurmijärvelle. Eerikki Stenvall oli ruotsin kielen taitoinen ja teki räätälin töitä Adlercreutzien Raalan kartanossa. Hän oli kylän ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö.

Stenvallien mansardikattoinen talo oli kyläläisten mielestä liian hieno pitäjänräätälille. Kuiskittiin Adlercreutzien maksaneen sen.

Juorut olivat lähteneet liikkeelle, mutta pitivätkö ne paikkansa?

DNA-testi tutkimusten avuksi DNA-testien kehittyminen on mahdollistanut monen mysteerin selvittämisen. Ylen Puoli seitsemän -ohjelma päätti toimittaja Regina Raskin johdolla selvittää

Stenvallien arvoituksen yhdessä kahden sukututkijan, Jere Markkasen ja Antti Kivivallin kanssa.

Kivivalli on entiseltä nimeltään Stenvall ja kaukaista sukua Aleksis Kivelle. Aleksis Kivi eli Aleksis Stenvall oli Kivivallin isoisän isoisän isän pikkuserkku. Kivivalli toimi testissä hyvänä vertailuaineistona. Varsinaisiksi testattaviksi tarvittiin Aleksis Kiven veljen ja Carl Henrik Adlercreutzin jälkeläisiä.

Jälkeläiset kiinnostuneina testiin mukaan Aleksis Kivellä ei tiettävästi ollut lapsia, siksi testiin piti löytää joku Kiven veljen suora jälkeläinen. Testattavaksi saatiin mutkien kautta Tom Stenvall. Kirjailijan veli Emanuel oli Tomin isoisän isoisä.

Tom Stenvall lähti testiin mukaan, vaikka asia ei hänelle erityisen tärkeä ollutkaan.

– Kyllä minä oikeastaan odotan, että sieltä Stenvallien sukujuuret löytyvät. Asialla ei sinänsä ole minulle hirvittävän suurta merkitystä. Olemme yksilöitä kaikki.

Carl Henrik Adlercreutzin suora jälkeläinen, Anders Adlercreutz löytyi testiin eduskunnasta. Ajatus siitä, että Aleksis Kiven isoisä olisi ollut Adlercreutz ei ollut hänelle uusi.

– Se on asia, jota olemme pohtineet meidän perheessä ja suvussa. Tarinaa on kerrottu lapsille ja pidetty kohtalaisen todennäköisenä. On monia historiallisia viitteitä, jotka viittaavat siihen, mutta pitääkö se sitten paikkansa, kohta nähdään.

Isälinjan voi testata historian hämäriin saakka DNA sisältää ihmisen perimän, geenit, jotka lapsi saa biologisilta vanhemmiltaan. DNA-näytteen perusteella voi jäljittää niin henkilön isä- kuin äitilinjankin. Suoraa isälinjaa voi seurata tutkimalla Y-kromosomin DNA:ta.

Y-kromosomi on vain miehillä. Poika saa Y-kromosominsa aina isältään, joka saa sen isältään ja tämä isältään.

Siksi tehtiin suoraa isälinjaa testaavan Y-DNA 67 -testin. Sen avulla saisi selvitettyä Aleksis Kivenkin isälinjan niin pitkälle historiaan kuin haluaisi. Tässä tapauksessa kiinnosti vain 1700-luvun loppu ja Aleksis Kiven isoisä.

Jos Antti Kivivallin ja Aleksis Kiven veljen jälkeläisen DNA-perimä olisi riittävän samanlainen, osoittaisi se, että Kiven isoisä oli Stenvall, ei Adlercreutz.

Jos taas Anders Adlercreutzin ja Tom Stenvallin testit osuisivat riittävän vahvasti toisiinsa, osoittaisi se vanhan huhun pitävän paikkansa ja Carl Henrik Adlercreutz olisi Aleksis Kiven isoisä.

Stenvallin, Adlercreuzin ja Kivivallin näytteet suljettiin steriiliin putkiloon ja lähetettiin Yhdysvaltoihin FamilytreeDNA:n laboratorioon.

Tulos oli yksiselitteinen Muutaman kuukauden kuluttua tulivat tulokset. Ne olivat harvinaisen yksiselitteiset: Antti Kivivallin ja Tom Stenvallin testit osuivat toisiinsa.

– Tämän perusteella kaikki Stenvallit ovat samaa sukua ja Aleksis Kiven isän isä oli merimies Antti Stenvall, vahvistaa sukututkija Jere Markkanen.

Anders Adlercreutz taas oli täysin eri haploryhmääkin kuin Stenvall ja Kivivalli.

– Adlercreutz ei liity Stenvalleihin mitenkään, sanoo Kivivalli.

Haploryhmä on ihmisen perimän tyyppi, joka on eri alkuperää olevilla väestöryhmillä erilainen.

Stenvalleilla haploryhmä oli Skandinavialle tyypillinen I1. Adlercreutzien haploryhmä taas oli suomalais-ugrilaisille tyypillinen N1, syntynyt jossain päin Etelä-Siperiaa.

Testin tulos todistaa, ettei ole mitään mahdollisuutta, että kukaan Adlercreutz voisi olla Aleksis Kiven isoisä.

Huhuilta katkesivat siivet Arvuuttelu Aleksis Kiven sukujuurista on kestänyt vuosikymmeniä ja siitä on etsitty yhteyksiä myös hänen kirjallisuuteensa.

Jokainen kantaa tietoa esivanhemmistaan geeneissään. Niin teki myös kansalliskirjailijamme Kivi. Nyt arvuuttelun voi lopettaa ja huhut kumota.

Toimittaja Regina Rask totesi tulosten selvittyä blogissaan näin: Olipa Aleksis Kiven isoisä kuka tahansa, se ei muuta hänen merkitystään Suomen kansalliskirjailijana.

Ei olisi muuttanut sukuyhteys Adlercreutzeihinkaan.

Mutta nyt ainakin tiedämme totuuden Kiven juurista.

Kiven omin sanoin: ”Nyt on asia päätetty, nyt istuu se kiinni kuin piki ja terva, kuin kissa tuoreessa terressä.”

Aleksis Kivi oli ruotusotilaiden, torppareiden, merimiesten, seppien ja räätälien jälkeläinen. Se riitti pohjaksi kirjallisuudelle, jolla on ollut mittaamattoman suuri vaikutus suomen kieleen ja suomalaisuuteen.

Lähteet: Yle Puoli seitsemän -ohjelma Yle-Uutiset

SUKUVIESTI 3 · 2019

15

Saima Harmaja: Sydänten runoilija ja hänen kutsumuksensa Vihdoinkin, voisi lyriikan ystävä huoata – ensimmäinen kirjallisuustieteellinen Saima Harmaja -elämäkerta!

16

SUKUVIESTI 3 · 2019

Näin todella on. Fil.tri Ritva Ylösen kirjoittama Sydänten runoilija (SKS) täyttää huomattavan aukon suomalaisen runouden tutkimuksessa. Lukijoidensa rakastaman Saima Harmajan elämästä on ollut aiemmin olemassa vain ihailijan, kirjailija Kaarina Helakisan sinänsä viehättävä vuonna 1977 ilmestynyt WSOY:n Legenda jo eläessään -sarjaan kuuluva teos.

Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta täyttää nyt Helakisan kirjan aukkoja, on tutkimuksellisesti arkistoja muut lähteet huomioon ottava ja myös näkemyksellinen ”oikea” elämäkerta.

Ritva Ylösen ote kuvattavaansa on lämmin ja arvostava, muttei suinkaan kritiikitön. Saima Harmajan riipaisevan nuorena, muutamaa viikkoa vaille 24-vuotiaana päättynyt elämä on aiemmin nostanut esiin ennen muuta myyttisen runotyttölegendan ja keuhkotuberkuloosin runteleman runoilijasielun.

Ritva Ylönen lisää ja korjaa tuota jälkikuvaa. Hänen esiin nostamalleen Saimalle runoilijakutsumus oli päiväkirjaa ja lyriikkaa kirjoittavan nuoren tytön vuosien ankara pyrkimys ja päämäärä. Saiman teemojen – luonto, rakkaus, sairaus, kuolema ja tuonpuoleinen – sisältä elämäkerran kirjoittaja löytää sensuellin ja aistillisen erotiikan kirjoittajan.

Saiman todellinen, olemassa ollut ja vaikeaksi käynyt rakkaussuhde salakihlattunsa Jaakko Holman kanssa tuotti Saiman kynästä osin hurmioituneen, osin tuskallisen ”uuden Korkean veisun”. Kuitenkin tuo ongelmallinen, noin vuotta ennen Saiman kuolemaa lopullisesti päättynyt suhde tuotti suomalaiseen lyriikkaan joukon sen kauneimpia rakkausrunoja.

Lukijoiden samastumiselle saadaan selitys: Saiman säkeistä löytyy monen menetetyn rakkaustarinan muisto.

Muitakin samastumisen aiheita löytyy. Kun Saima Harmaja -seura vuosina 2005–2006 SKS:n tukemana keräsi lukumuistoja, Saiman tuotannon lukijoihinsa jättämiä muistijälkiä, vastauksia tuli 115 kappaletta.

Kaukaisin kirjoitus tuli Australiasta saakka, kirjoittajien ikä vaihteli välillä 20–97 vuotta. Kun Saimaa on pidetty nimenomaisesti nuorten tyttöjen ja naisten runoilijana, oli rohkaisevaa että noista kirjoittajista sentään 10 oli miehiä.

Toimitin aineistosta teoksen Saima Harmaja – runoilijoista runoilijoin (WSOY 2007) – siihen mahtui 51 lukumuistoa. Mukaan mahtuneista kirjoituksista 46 oli naisten kynästä, 5 miesten. Lukukokemus oli yhteinen: Saiman runot ja/tai päiväkirjamerkinnät olivat koskettaneet sielun sisintä.

Mitä samastumiseen tulee, oli yhtä aikaa riipaisevaa ja (näin vuosikymmenten jälkeen) hellyttävääkin lukea, miten monella kirjoittajalla oli nuoruudessaan sama kokemus kuin minulla kirjan toimittajana: kehitysiässä Saiman tuotantoa lukeneista lähes puolet oli vakuuttuneita siitä, että he kuolevat hyvin nuorina johonkin hivuttavaan tautiin kuten Saimakin. Ritva Ylönen uuden elämäkerran kirjoittajana on oivaltavasti ”kuunnellut” näiden Saima-ihailijoiden tekstejä ja kertonut myös miten Saiman tekstit ovat sivunneet hänen omaa elämäänsä.

Ritva Ylönen löytää uusia selityksiä Saiman suosikkiasemaan niin monen lukijapolven sydämissä. Saiman vuonna 1937 tapahtunutta kuolemaa seurasivat pian kansakunnan pitkät sotavuodet. Runoilijan kuolemaa ja tuonpuoleisen tuntoja sivuavat runot osuivat tulkitsemaan sodassa omaisiaan ja rakkaitaan menettäneiden tuntoja. Ilmiö on jatkunut meidän päiviimme saakka – Saiman säkeitä löytyy yhä sangen usein kuolinilmoituksista ja muistoadressien teksteistä.

Elämäkerran tekijän oivaltava tekniikka tulkita Saiman päiväkirjamerkintöjä ja samanaikaisesti kirjoitettuja runoja avaa uuden ja vahvan näkökulman hänen lyriikkansa omaelämäkerrallisuuteen. Suorastaan ällistyttävällä tavalla Ritva Ylönen onnistuu löytämään vastaavuutta runojen ja Saiman oman lyhyen elämän tapahtumien välillä. Metodi selventää paljon esimerkiksi juuri Saiman rakkausrunojen ”jumalten keinua”: Jaakko- suhteen kiemurat, vuoret ja laaksot käyvät ilmi päiväkirjamerkinnöistä ja löytävät tiensä runojen ilmiasuun.

Saima Harmajan, kevään runoilijan elämäkerran soisi löytävän paikkansa monessa kirjahyllyssä!

Kirjoittaja Päivi Istala on Saima Harmaja -seuran puheenjohtaja, toimittaja ja TeM (teatteritaiteen maisteri).

SUKUVIESTI 3 · 2019

17

Käsittämätön Kalevala – Avoin Kalevala Ilmestymisestään asti Kalevalasta on tiedetty enemmän mitä se on kuin mitä siinä on. Kansallis­ eepoksena se on suuresti tunnustettu, Lönnrotin teoksena ja suullista runokulttuuria heijastavana moneen kertaan tulkittu, mutta lopulta vähän tiedetty ja luettu. Avoin Kalevala -verkko­julkaisu osoitteessa http://kalevala.finlit.fi purkaa eepokseen liittyviä ajatusrakennelmia ja myyttejä.

Vuonna 2018 käynnistyneen Avoin Kalevala -tutkimus- ja julkaisuhankkeen lähtökohtana oli, että Kalevalan ei tarvitse olla käsittämätön, vaan se on mahdollista ymmärtää moniin suuntiin avautuvana kertomuksena. Kalevala on kansanrunoutta ja Elias Lönnrotin tulkintaa, se sisältää sekä myyttisen maailmankuvan aineksia että 1800-luvun yhteiskunnan ajatusrakennelmia. Kalevalassa kaikuvat samanaikaisesti mennyt ja moderni aika.

Kalevala on monta, ainakin viisi, jopa seitsemän, eri versiota ja lukemattomia tulkintoja. Tähän suuntaan eeposta hahmotteli myös sen tekijä: – Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia, kirjoitti Elias Lönnrot Fabian Collanille 25.5.1848.

Kalevalan ensimmäisessä kriittisessä laitoksessa, Avoin Kalevala -verkkojulkaisussa, osoitteessa http:// kalevala.finlit.fi, puretaan Kalevalaan liittyviä ajatusrakennelmia ja myyttejä tutkimalla eepoksen moninaisuutta ja monikerroksellisuutta hyödyntäen Kalevalan rikasta tutkimushistoriaa. Julkaisussa selitetään Kalevalan sanoja, avataan eepoksen monivaiheista syntyprosessia, Lönnrotin toimitusvalintoja, rikasta kansanrunoaineistoa Kalevalan takana sekä Lönnrotin työskentelyyn vaikuttavia aatteellisia keskusteluja.

Verkossa julkaistavana tutkimuksena se avautuu myös laajemmalle käyttäjäkunnalle, mahdollistaa kattavan tekstihaun ja yhteydet muuhun digitaaliseen Lönnrotin aineistoon, kuten kirjeenvaihtoon1 ja Lönnrotin tallentamiin kansanrunoihin2. Edition ensimmäinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 1−15 sekä Kalevalan 1835 ja 1849 painosten esipuheet.

Hankkeen ensimmäiset hahmotelmat on tehty Kalevalaseuran tukemana vuonna 2016, jolloin FT Niina Hämäläinen laati kriittisen kokeellisen edition Ka18

SUKUVIESTI 3 · 2019

levalan Aino-runosta. Kalevala Aino -verkkojulkaisu löytyy osoitteesta aino.finlit.fi/omeka.

Avoin Kalevala -edition seuraavat osat valmistuvat vuosina 2019 ja 2020. Kokonaisuudessaan editio tulee sisältämään Kalevalan 50 runoa alkuperäisjulkaisuina, transkriptioina ja faksimile-kuvina. Lisäksi kaikkiin Kalevalan runoihin laaditaan sananselitykset sekä valittuihin Kalevalan runoihin tieteelliset kommentaarit.

Avoin Kalevala -edition ensimmäisen osan on toteuttanut monitieteinen, FT Niina Hämäläisen ohjaama tutkimusryhmä, johon kuuluvat: folkloristit FT Niina Hämäläinen ja FT, dos. Venla Sykäri, kulttuurihistorioitsija FT (väit.) Juhana Saarelainen sekä kielentutkija FM Marika Luhtala ja kielen- ja kirjallisuudentutkija FM Reeta Holopainen. Julkaisun on rakentanut Omeka-alustalle FT, LuK, ohjelmistokehittäjä Maria Niku. Ulkoasun on suunnitellut graafikko Marko Myllyaho.

1. Elias Lönnrotin kirjeenvaihto: http://lonnrot.finlit.fi/omeka/ 2. SKVR-tietokanta – kalevalaisten runojen verkkopalvelu: https://skvr.fi/

WSOY lahjoitti historiallisen lehtileikeaineistonsa Kansallisarkistolle WSOY on 140-vuotisen historiansa aikana koonnut arkistoonsa kaikki kirjailijoitaan ja näiden teoksia käsittelevät kirjoitukset. Lehtileikearkisto pitää sisällään myös kirjallisuuspalkintoja, kirja-alaa ja kustantamoa käsitteleviä artikkeleita. Aineisto on laajuudeltaan yli 80 hyllymetriä

Lehtileikearkisto tulee olemaan vapaasti käytettävissä sen jälkeen, kun se on luetteloitu ja kuvailtu Kansallisarkiston tietokantaan. Leikearkisto muodostaa merkittävän lisäyksen WSOY:n aiempiin arkistokokonaisuuksiin ja tarjoaa käyttäjille kätevän väylän päästä tietoihin käsiksi.

Lehtileikeaineisto luovutettiin Kansallisarkistolle toukokuun lopussa osaksi WSOY:n arkistokokonaisuutta. WSOY:n aiemmin luovutetut aineistot pitävät sisällään muun muassa alkuperäiskuvituksia, kirjailijakirjeenvaihtoa ja hallinnollisia pöytäkirjoja.

Lehtileikeaineiston lisäksi WSOY lahjoitti kesäkuun alussa Kansalliskirjastolle pääjohtaja Yrjö A. Jäntin kirjakokoelman (noin 40 hyllymetriä), joka käsittää vanhaa kirjallisuutta sekä kirjapaino- ja kustannusalaan liittyvää kirjallisuutta eri maista.

Sukuseurojen Keskusliiton adressi ja kortti Monikäyttöinen adressi on näyttävä muisto erilaisissa tilaisuuksissa. Selkeälinjainen vihreävalkoinen adressi on kultanyöritetty ja kuoritettu sekä pakattu sellofaaniin. Adressi on A4-kokoinen.

Hinta 15 €/kpl, sisältää lähetyskulut.

Kortin kannessa kauniilla vanhalla harmaalla seinällä moderni sukupuu. Taitettu kortti on kooltaan 16 x 16 cm kokoinen.

Hinta 2 €/kpl, sisältää kuoren.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

Tiedustelut ja tilaukset toimisto@suvut.fi puh. (09) 4369 9450 www.suvut.fi > Julkaisut

SUKUVIESTI 3 · 2019

19

Tulevat sukutapaamiset Koiviston Kurjet Turussa 20.7.2019 Koiviston Kurkien Sukuseura ry:n 40-vuotisjuhlakokous pidetään lauantaina 20.7.2019 klo 11.00 Turussa Suomalaisella Pohjalla, Aurakatu 24 A. Kokous aloitetaan yhteisellä lounaalla, jonka jälkeen kuullaan juhlaesitelmä ja vietetään 40-vuotisjuhlaa. Päivän päätteeksi pidetään sääntömääräinen sukukokous, jossa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Kokous- ja ruokajärjestelyjen takia tarvitsemme tiedot osallistujista ennakkoon, joten ilmoittautuminen tulee tehdä seuran sähköpostiosoitteeseen koivistonkurjet@gmail.com tai puhelimitse tai tekstiviestillä sihteerille 040-7586394 viimeistään 30.6.2019.

Kärkkäisten sukukokous ja suku­ päivät 27.–28.7.2019 Kiuruvedellä Kärkkäisten Sukuseuran 22. sukukokous pidetään 27.– 28. heinäkuuta 2019 Pohjois-Savossa Kiuruveden Kulttuuritalolla. Lauantaina 27.7. alkaen klo 13 hoidetaan sääntöjen vaatimat sukukokousasiat ja aikaa on varattu runsaasti sukututkimukselle. Kokouksessa esitellään uusia Kärkkäisten sukua käsitteleviä julkaisuja. Illalla nautitaan yhteinen sukuillallinen.

Sunnuntain 28.7. ohjelmaan kuuluu opastettu bussimatka sukumme juurille Kiuruveden seudun Kärkkäisten vanhoille ja nykyisillekin asuinsijoille. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät seuramme kotisivuilta: www.karkkaistensukuseura.fi Lisätietoja: Risto Kärkkäinen, p. 09 452 4477, sähköposti: karkkaistensuku@luukku.com

Hallitus

Pehkonen sukuseura Leppävirralla 4.8.2019

Mustosten Sukuseuran Sukukokous ja kesätapaaminen Hämeenlinnassa 10.–11.8.2019

Sukukokousta vietämme sunnuntaina 4.8.2019 kello 10.30–16.00 Mansikkaharjun lomakeskuksessa, Kalmalahdentie 8 Leppävirralla.

Sääntömääräinen Sukukokous pidetään 10.8.2019. Alkaen klo 13.00 Hotelli Vaakunassa Possentie 7, 13200 Hämeenlinna käsitellään sääntömääräiset asiat.

Osallistumismaksu 30 € (sisältyy lounas ja kahvi). Ilmoittautuminen 26.7.2019 mennessä ja lisätietoja Eeva Pehkonen p. 040 2180611 tai eeva. pehkonen@hotmail.com

Ohjelmassa mm. illallisristeily, opastettu kaupunkikävely, DNA-esitelmä ja -keskustelu. Ilmoittautumisohjeet ja tarkempi ohjelma kotisivuillamme sekä jäsenkirjeessä.

Tervetuloa elokuussa Hämeenlinnaan!

Kuva: Court Prather / Unsplash.

Sukuneuvosto www.mustos-suku.org

20

SUKUVIESTI 3 · 2019

Ikosen sukuseura ry:n sukukokous 3.8.2019 Sukukokous pidetään lauantaina 3.8.2019 klo 10 alkaen Lomakeskus Huhmarissa, osoitteessa Huhmarisentie 43, 83700 Polvijärvi. Ilmoittautumiset 12.7. mennessä Leena Pehkoselle, puh. 040 5706671. Lisää sukuseuran sivuilla: www. ikosensuku.com.

Koposten Sukuseuran 40-vuotis­ sukujuhlat 3.–4.8.2019 Tuusniemellä Hotelli Hupelissa ja Valamon Luostarissa.

Koposten Sukuseura ry viettää 40 v juhlaa ja sukukokousta. Ohjelmassa mm. ilmoittautuminen lauantaina klo 11.00. Keittolounas klo 12.00, juhlakokous ja vuosikokousasiat klo 13.00, iltapäiväkahvit klo 14.30, iltajuhla klo 17.00.

Ohjelmassa mm. juhlapuhe Urpo Koponen ja historiikki Hannu K. Koponen ja muuta ohjelmaa.

Sunnuntaina 4.8. klo 8.30 aamiainen, klo 10.00 lähtö Valamoon, klo 10.50 tapaaminen Valamossa Viinehtimön edessä, viinimaistiaiset ja kierros 1,5 h, klo 13.00 lounas Ravintola Trapesassa. Vapaata tutustumista luostarialueeseen ja ikoni- näyttelyyn.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut 18.7.2019 mennessä Maiju Boenisch, p. 050 5589367, tai mama-boe@hotmail.com.

Hotelliyöpyminen 2 hh 80 e/yö ja 1 hh 60 e/yö. Tilattava viimeistään 19.7.2019 mennessä, p. 0500 671898 tai eirasananen@gmail.com

Kuulutko sukuuni kahdeskymmenes tapahtuma viikonloppuna 5.–6.10.2018 klo 10–17 (su klo 16) Vantaan ammattiopisto Varia, Hiekkaharjun toimipiste Tennistie 1, 01370 Vantaa (lähellä Hiekkaharjun rautatieasemaa)

Ohjelmassa Näyttelyosastoilla sukututkijoita, sukuja ja sukuseuroja eri puolilta Suomea, yleisöluentoja ja tietoiskuja kumpanakin tapahtumapäivänä, sukututkimusneuvontaa, valokuvanäyttelyn teemana ”Sukupolvet” ja paljon muuta sukututkimus- ja sukuasiaa.

Järjestelyissä mukana myös Sukuseurojen Keskusliitto ja Karjalan Liitto Lisätietoja www.vantaanseudunsukututkijat.net tai Eeva Hasunen eeva.hasunen@welho.com puh. 040 539 3323

Lämpimästi tervetuloa sukujuhlaan!

Tapahtumaan ja luennoille on vapaa sisäänpääsy

SUKUVIESTI 3 · 2019

21

Chydeniusta ylistettiin ja pilkattiinkin!

Kokkolan kirkkoherra Anders Chydeniuksen (1729– 1803) syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 290 vuotta. Näiden vuosien aikana hänestä on sanottu yhtä jos toistakin, hän on ollut niin ylistyksen, pilkanteon kuin ironiankin kohteena. Varsinkin ylistystä hän on saanut osakseen hyvin erilaisista, jopa vastakkaisista suunnista. Toki kuolemansa jälkeen hän oli pitkään unohduksissa.

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksella on koottu anders.chydenius.fi -sivustolle valikoima näitä kommentteja otsikon Sanottua Chydeniuksesta -alle. Henkilögalleria on varsin lavea, Kustaa III:sta 1900-luvun alun runoilija-aktivisteihin. Jatkossa käy ilmi, että Chydenius kävi niin sosialistista kuin kapitalististakin, ja lausuntojen ketju tuodaan nykypäivään asti.

Sanottua Chydeniuksesta avaa sivuston uuden Chydeniana-osion, jossa esitellään Chydeniuksen ympärille vuosien saatossa syntynyttä historiakulttuuria.

Tutustu sivustoon: http://anders.chydenius.fi

Valistusajattelija, pappi, poliitikko ja taloustieteilijä Anders Chydenius oli demokratian varhainen puolestapuhuja. Hän uskoi yksilön ja yhteiskunnan kehitykseen ja avoimen keskustelun voimaan. Rohkeutensa ansiosta hän nousi merkittävään asemaan vuosien 1765–66 valtiopäivillä.

Chydenius vaikutti keskeisesti vuonna 1766 syntyneeseen maailman ensimmäiseen lehdistönvapauslakiin ja Pohjanmaan kaupungeille myönnettyihin purjehdusoikeuksiin. Elinkeinovapauden ajamisen lisäksi hän puolusti sanan- ja uskonnonvapautta sekä työväestön oikeuksia.

Anders Chydeniuksen näkemyksen keskiössä on vapaan ja ajattelevan yksilön nostaminen yhteiskunnan kehityksen käyttövoimaksi – niin taloudessa kuin muillakin aloilla.

Hänen toimintaansa leimaa monipuolisuus: yhteiskunnallisten kysymysten ohella hän käsitteli kirjoituksissaan mm. lääketiedettä, luonnontieteitä ja teologiaa. Taus-

Vuonna 1986 käyttöön tulleen tuhannen markan setelin etusivun kuva-aiheena oli Anders Chydeniuksen muotokuva, taustalla purjelaiva. Tämä viittaa muun muassa Chydeniuksen toimintaan ulkomaankauppaoikeuksien myöntämiseksi Pohjanmaan kaupungeille valtiopäivillä 1765– 1766. Setelin etupuolen on suunnitellut pääosin Torsten Ekström ja kääntöpuolen Erik Bruun.

22

SUKUVIESTI 3 · 2019

tavoimana oli kolme aikakauden henkistä peruselementtiä: luonnonoikeudellinen ajattelu, luonnontieteellinen maailmankuva ja yksilön omaa uskonvakaumusta korostava pietismi.

ström-suvun edustajia, joista tunnetuimpia on arkkipiispa Jakob Tengström.

Talonpoikaistaustainen sivistys- ja pappissuku Chydeniuksen sivistys- ja pappissuku on lähtöisin Varsinais-Suomesta Kalannin kunnan Kytämäen kylästä, jonka nimestä on johdettu myös suvun latinankielinen nimi. Ensimmäisenä nimeä käytti Andersin isoisä, talonpoikaistaustainen Rymättylän kirkkoherra Andreas Chydenius (k. 1711). Hänen poikansa Jakob (1703–1766) valmistui papiksi vuonna 1726, solmi seuraavana vuonna avioliiton Hedvig Hornaeuksen kanssa ja siirtyi kappalaiseksi Sotkamoon.

Perheen kahdeksasta lapsesta kolme poikaa ja kolme tytärtä eli aikuiseen ikään. Chydeniukset muuttivat Sotkamosta Kuusamoon vuonna 1734 Jakob-isän tultua nimitetyksi Kuusamon kirkkoherraksi. Kuusamosta perhe siirtyi vuonna 1746 Kokkolaan, jonka kirkkoherraksi Jakob Chydenius oli valittu.

Anders valmistui maisteriksi Turussa vuonna 1753.

Pappisvihkimyksen jälkeen hän otti vastaan Alavetelin kappalaisen tehtävät. Samoihin aikoihin, vuonna 1755, hän avioitui pietarsaarelaisen suurkauppiaan Olof Mellbergin tyttären Beata Magdalena (Malin) Mellbergin (1735–1819) kanssa. Avioliitto oli lapseton.

Nykyinen Chydenius-suku koostuu Andersin nuorimman veljen, Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherrana toimineen Jakobin (1732–1809) jälkeläisistä. Vanhempi veli Samuel (1727–1757), luonnontieteilijä, keksijä ja Turun akatemian ensimmäinen kemian ja mineralogian dosentti ei ollut avioitunut ennen tapaturmaista kuolemaansa. Sisarten jälkeläisissä on esim. Teng-

Anders Chydeniuksen patsas Kokkolassa. Patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Walter Runeberg (1838–1920).

Kuva: Tomisti / Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0).

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

SUKUVIESTI 3 · 2019

23

Rautakautisten hautausten turkis­löydöt kertovat eläinten kunnioituksesta Haudoista löytyneet turkisjäänteet osoittavat, että metsästystraditiot olivat tärkeitä rautakautisessa Suomessa ja Lapissa aina 1600-luvulle asti. Tuoreen tutkimuksen mukaan ne kertovat ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.

Mikroskooppikuva hirvieläinten karvoista Tampereen Vilusenharjun rautakauden lopulla (800-1200 jaa.) käytössä olleesta ruumiskalmistosta. Kuva: Tuija Kirkinen.

Kuva: Andrii Podilnyk / Unsplash.

24

SUKUVIESTI 3 · 2019

Tuija Kirkinen käsittelee väitöstutkimuksessaan turkisten käyttöä ja merkitystä Suomessa ja luovutetun Karjalan alueella. Turkiksia on käytetty yleisesti hautauksissa eteläisessä Suomessa 1300- ja 1400-luvuille saakka ja Pohjois-Suomessa vielä 1600-luvulla. Eniten on löytynyt suurten nisäkkäiden taljoja, joihin vainaja on kääritty. Polttohautauksissa on käytetty erityisesti karhun taljoja, ja ruumishautauksissa metsäpeuran ja hirven taljoja.

Turkiksista on myös valmistettu vaatteita ja esineitä: esimerkiksi veitsen tuppi on saatettu päällystää tai vuorata turkiksella.

Suomen vanhin vuohihavainto on kivikautinen Tuija Kirkisen tutkimusmateriaalina ovat hautauksista löytyneet karvat ja turkisten jäänteet sekä petoeläinten kynnet, jotka ovat aikoinaan olleet kiinni taljoissa.

– Lähtöoletuksista poiketen haudoissa on säilynyt paikoin runsaastikin turkisjäänteitä.

Eläinten karvat on tunnistettu niiden rakenteen perusteella mikroskoopin avulla. Poikkeuksellista on, että mikroskooppisen pieniä karvoja on säilynyt muun esineistön yhteydessä ja jopa kivikautisen (2800–2300 eaa.) haudan maaperässä. Siitä saatiin Suomen vanhin vuohihavainto Kauhavan Perttulanmäestä. Tämän perusteella Kirkisen tutkimus antaa suosituksia arkeologisille kaivaustutkimuksille potentiaalisten kuituaineistojen talteen ottamiseksi.

Suomi on Kirkisen mukaan oletettavasti sijainnut kahden erilaisen turkis- ja karhutradition välimaastossa, läntisen ja itä-pohjoisen. Aineistossa korostuvat lihansa takia pyydetyt hirvieläimet, jossa suhteessa suomalainen aineisto eroaa selkeästi skandinaavisesta löytömateriaalista. Varsinaisista turkislajeista kuten

näätäeläimistä valmistettuja tuotteita tavataan vähemmän. Tämän perusteella Kirkinen arvelee, että turkisten statuskäyttö ei ollut kovinkaan yleistä Suomessa ja Karjalassa.

Saaliseläimen kohtelu kertoo kunnioituksesta Arkeologinen perustutkimus lisää ymmärrystämme menneisyydestä. Tuija Kirkisen tutkimus tarjoaa näkökulmia ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen ja erityisesti eläimiin, joista saatavia tuotteita käytämme.

– Turkiksiin kääriminen on jo pyyntikulttuureiden piirissä syntynyt traditio. Tämän tradition jatkuminen historiallisen ajan alkupuolelle ja Lapissa edelleen 1600-luvulle saakka kertoo pyyntiin liittyneen henkisen kulttuurin säilymisestä.

Vainajan kääriminen taljaan mahdollisti hänen siirtymisensä esi-isien joukkoon, eikä ihmisen ja eläimen välinen raja ollut jyrkkä samalla tavalla kuin se on nykyään. Etnografisissa aineistoissa on myös esimerkkejä tarinoista, joiden mukaan turkiksia oli ommeltaessa käsiteltävä kunnioittavasti, muutoin eläimet eivät enää luovuttaneet niitä.

– Tässä on suuri ero moderniin turkistarhaukseen, Kirkinen huomauttaa.

Turkisten hautatutkimus on osoittanut, että pyyntiin liittyvillä traditioilla oli edelleen keskeinen sijansa muutoin maatalousvaltaisissa yhteisöissä. Se osoittaa metsästyksen yhä jatkuvan merkityksen niin taloudellisesti kuin kulttuurisestikin.

Tuija Kirkinen väitteli 5. huhtikuuta Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Between skins – Animal skins in the Iron Age and historical burials in eastern Fennoscandia”.

SUKUVIESTI 3 · 2019

25

Iloa ja oppia elämään MUISTITIETOKERUU KANSALAIS- JA TYÖVÄENOPISTOISTA • Millaisia opettajia olet kursseilla kohdannut?

• Oletko pitänyt yhteyttä kurssilla tapaamiisi ihmisiin myös kurssikertojen välissä tai kurssin jälkeen?

• Millainen merkitys kansalaisopistolla on ollut paikkakuntasi elämään?

Moni suomalainen on elämänsä aikana osallistunut kansalais- tai työväenopiston kursseille. Kursseilta haetaan niin virkistystä vapaa-aikaan kuin tukea työelämään. Osalle kansalaisopistosta tulee jopa elämänmittainen harrastus.

Kansalaisopistot tarjoavat mm. sukututkimuksen, taideaineiden, käsityön ja musiikin kursseja, kieli- ja kirjallisuuskursseja, kotitalouden, liikunnan ja tietotekniikan kursseja sekä yhteiskunnallisia aineita. Kansalaisopisto on voinut toimia nimellä kansalaisopisto, työväenopisto, opisto, vapaaopisto tai aikuisopisto.

SKS kerää 15.10.2019 asti muistoja opiskelusta kansalais- tai työväenopistoissa. Kerääjiä kiinnostavat kokemukset elämän kaikista vaiheista opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta.

Kirjoituksessa voit pohtia esimerkiksi: • Minkälaisia asioita olet opiskellut? Miksi?

• Mikä merkitys oppimillasi asioilla on ollut elämässäsi?

• Miten opiskelu on vaikuttanut hyvinvointiisi?

• Miten löysit tiesi kansalais- tai työväenopistoon?

• Minkälaista opiskelu oli käytännössä?

Keruun järjestävät Kansalaisopistojen liitto KoL ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tuloksista tiedotetaan keväällä 2020. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan yksi maksuton osallistuminen vapaavalintaisen kansalaisopiston kurssille (maks. 100 euroa) sekä Kansalaisopistot.fi-tuotepalkintoja.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/kansalaisopistot Kirjoita omalla kielelläsi ja tyylilläsi. Tekstien pituutta ei ole rajoitettu. Myös valokuvia otetaan vastaan.

Kerro vastauksessa syntymävuotesi sekä paikkakunta tai -kunnat ja vuodet, joina olet kansalaisopistossa opiskellut tai opettanut. atti.

Kuva: Kuoh

Kuva: Zache.

pisto.

Kansalaiso Mäntsälän nnantalo. ku a h n n va Rakennus o

Joensuun vapaaopistontalo, jossa nykyisin toimii kansalaisopisto.

Glädje och lärdom i livet MEDBORGAR- OCH ARBETARINSTITUTEN SAMLAR IN PERSONLIGA MINNEN Det är många finländare som under sina liv har deltagit i kurser vid medborgar- eller arbetarinstitut. Kurserna tjänar både som stimulans för fritiden och som stöd för arbetslivet. För en del blir medborgarinstitutet rentav en hobby för hela livet.

Medborgarinstituten erbjuder bland annat kurser i släktforskning, konstämnen, hantverk och musik, språk och litteratur, huslig ekonomi, motion och informationsteknik samt samhälleliga ämnen. Medborgarinstituten har kunnat verka under namnet medborgarinstitut, arbetarinstitut, institut eller vuxeninstitut.

Finska Litteratursällskapet samlar in minnen gällande studier vid medborgar- eller arbetarinstitut ända till 15.10.2019. De är intresserade av erfarenheter som berör alla skeden i livet ur de studerandes och lärarnas perspektiv.

Du kan fundera i din skrivelse till exempel: • Vilka ämnesområden har du studerat? Varför?

• Vilken betydelse har det du lärde dig haft i ditt liv?

• Hur har studierna påverkat ditt välbefinnande?

• Hur råkade det sig att du hittade till medborgar- eller arbetarinstitutet?

• Hur var det i praktiken att studera?

• Hurdana lärare har du mött under kurserna?

• Har du fortsatt att ha kontakt med människor som du har mött även mellan kursgångerna eller efter avslutad kurs?

• Vilken betydelse har medborgarinstitutet haft för livet på din hemort?

Insamlingen ordnas av Medborgarinstitutens förbund MiF och Finska Litteratursällskapet. De informerar om resultaten under våren 2020. Bland alla som besvarar förfrågan lottas ut en avgiftsfri medverkan i en fritt valbar kurs vid ett medborgarinstitut (max. 100 euro) och Kansalaisopistot.fi:s produktvinster.

Anvisningar för dig som besvarar förfrågan: www.finlit.fi/sv/medborgarinstituten Skriv på ditt eget språk och med din egen stil.

Textlängden är inte begränsad. Också fotografier tas emot. Ange i ditt svar ditt födelseår och på vilka orter eller kommuner samt under vilka år du studerade eller undervisade vid medborgarinstitutet.

Kuva: Cryonic07.

Kuva: Porin

seudun ka

nsalaisopist o.

Kuva: Paju~commonswiki.

Sampolan rakennus Tampereella.

Porin seud u

n kansalais

opiston op

istotalo.

Vantaan aikuisopiston Opistotalo.

SUKUVIESTI 3 · 2019

27

Muistellaan yhdessä

40-vuotiaan Sukuseurojen Keskusliiton vaiheita Sukuseurojen Keskusliiton syntysanoista tulee tämän vuoden lopulla kuluneeksi 40 vuotta.

Liiton hallitus päätti, että perustamista juhlitaan tämän vuoden lopulla ja ensi vuoden alkupuolella. Juhlat huipentuvat keskusliiton vuoden 2020 kevätkokouksen yhteydessä järjestettävään tilaisuuteen.

Tämän ja ensi vuoden aikana Sukuviesti-lehdessä muistellaan liiton ja Sukuviestin taivalta monin tavoin. Muisteluihin ovat tervetulleita kaikki, joilla on kerrottavaa tarinoiden tai kuvien muodossa. Muisteluita voi kirjoittaa itse, mutta jollei ehdi tai halua, voimme järjestää juttutuokion toimittajan kanssa. Ottakaa rohkeasti yhteyttä toimitukseemme!

Kuva: Katya Austin / Unsplash.

Antoisaa kesää!

28

SUKUVIESTI 3 · 2019

LUK U N U

Koko Suomi kylpee ja saunoo

RK

SAUNAPERINTEET ENNEN JA NYT

KA

Uutuuskirja Saunan kansa kuljettaa lukijansa pihapiirin savusaunasta kesämökin rantaan, taloyhtiön lauteilta yleisiin saunoihin. Mitä suomalaiseen saunaperinteeseen kuuluu? Minkälainen on 2010-luvun saunakulttuuri?

Miksi suomalaiset rakastavat saunomista?

Suomalaiset ovat saunan kansaa, jonka elämänrytmin saunahetki on tuhansien vuosien ajan pysäyttänyt. Saunassa on synnytetty, hoidettu sairaita, kuivatettu viljaa ja puhuttu politiikkaa. Saunassa ollaan hiljaa ja yksin, mutta yhtä lailla se on osa yhteistä, jaettua elämää. Sauna yhdistää suomalaisia iästä, sukupuolesta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Pukuhuoneisiin riisutaan vaatteet ja hierarkiat.

Saunan kansa on sekä ainutlaatuinen saunaperinteen käsikirja että ikkuna suomalaiseen sielunmaisemaan. Folkloristi, toimittaja ja tietokirjailija, FM Satu Laatikainen käy teoksessa läpi suomalaisen saunakulttuurin pitkän historian ja etsii samalla saunan syvintä olemusta ja hyvän löylyn salaisuutta. Teosta täydentää runsas ja monipuolinen kuvitus. ”Saunan ja saunomisen ytimessä on vankkumattomasti syy, joka saunan suosion pohjalla todennäköisesti piilee: voittamaton hyvänolon tunne, jollaisen vain saunassa kylpeminen voi saada aikaan. – – Sauna on viimeisiä digilaitteilta suojeltuja saarekkeita, pyhättö aikamme kaikkialle ulottuvalta silmältä.”

Suomalainen saunakulttuuri elää uutta kukoistuskauttaan. Yleiset saunat ovat nousseet uuteen suosioon, saunominen on Suomen ensimmäinen ehdotus Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ja tänä kesänä vietetään ensimmäistä saunapäivää. Jokaisella suomalaisella on suhteensa saunaan – myös niillä, jotka eivät sauno. ”Pihasaunan eteinen sakenee höyrystä. Peili huurtuu, ja paljaita jalkoja on nosteltava riitteiseksi jäätyneellä matolla. Riisun vaatteet nopeasti ja hengitän tunnetta ennen löylyhuoneen oven avaamista. Kohta kuumuus humahtaa kasvoilleni ja hetkeen mieleen ei mahdu muuta kuin lämpö, joka kietoo syleilyynsä.

Kuljen kuin portista johonkin ainutkertaiseen, silti tuttuun. Astun saunan aikaan.”

Satu Laatikainen: Saunan kansa (SKS 2019)

Ylen Saunapäivä-kampanja juhlistaa suomalaista saunomiskulttuuria positiivisella ylpeydellä. Tavoitteena on saada yhden päivän aikana kaikki mahdolliset saunat Suomessa auki ja suomalaiset yhdessä saunomaan, kohtaamaan toisensa ja pitämään hauskaa!

Osoitteessa yle.fi/saunapaiva on julkaistu kartta, josta voi katsoa Saunapäivänä 27.7. yleisölle auki olevat saunat. Kartalla on niin julkisia kuin yksityisiäkin saunoja, ja oman saunansa voi ilmoittaa mukaan Saunapäivään 26.7. asti!

SUKUVIESTI 3 · 2019

29

U R KKA

LU

Martti Haavion Suomalainen mytologia -klassikkoteoksesta uudelleenjulkaisu

KU N

Mitä kaikkea muinaisten suomalaisten karhunpalvontaan kuului? Millaisia syntymyyttejä kerrotaan suden, käärmeen, tulen ja oluen alkuperästä? Martti Haavion klassikkoteos Suomalainen mytologia julkaistiin ensi kertaa vuonna 1967. Pitkään loppuunmyyty mytologiantutkimuksen merkkiteos on jälleen saatavilla.

Suomalainen mytologia kertoo elävästi pohjolan vanhoista jumalista ja muinaisten esivanhempiemme maailmankäsityksestä. Haavio käsittelee laajasti esimerkiksi suomalaista karhun palvontaa sekä metsän ja veden myyttisiä olentoja ja niiden lepyttämiseksi suoritettuja riittejä ja taikoja. Oman kuvauksensa saavat myös Ilmariseen ja Ukko Ylijumalaan liittyvät tavat ja uskomukset.

Haavio erittelee esivanhempiemme maailmankäsitystä kalevalamittaisten eeppisten runojen, loitsujen, rukousten ja myyttirunojen pohjalta. Samalla muodostuu kiinnostavia yhteyksiä suomalaisen muinaisuskon ja muiden vanhojen kulttuurien tarujen ja legendojen välillä. ”Pyrin keräämään teokseni sivuille ihmiskunnan ikivanhoja uskonnon piiriin kuuluvia aatteiden ilmauksia ja järjestelemään niitä. Pyrin osoittamaan, miten eri kansojen käsitys jumaluuksista on monilla tavoin yhteneväinen, samaten ihmisten tunto omasta riippuvuudestaan. Pyrin tuomaan esiin kansanomaisia, ikivanhoja peruskäsityksiä siitä, mikä on olevaisen alku, ’syvin synty’”, Martti Haavio kirjoittaa.

Martti Haavio (1899–1973) oli kansanrunouden ja mytologian tutkija. Akateemisen uransa ohella Haavio julkaisi runoja kirjailijanimellä P. Mustapää. Suomalainen mytologia jäi hänen viimeiseksi tutkimuksekseen. Voimakkaan vaikutuksensa takia teos on tärkeä osa suomalaisen mytologiantutkimuksen historiaa. Kalevalaseuran toiminnanjohtaja FT Ulla Piela on kirjoittanut teokseen uudet jälkisanat.

Martti Haavio: Suomalainen mytologia 2. laitos 2019, SKS (ensipainos 1967, WSOY)

30

SUKUVIESTI 3 · 2019

”Suomalainen mytologia on huikea ja kokonaisvaltainen myyttien tarkastelu, jonka kulttuuriset assosiaatiot ja tiedon määrä häikäisevät nykylukijaa ja jota yksikään myyttien tutkija ei voi ohittaa. Tällaista tutkimusta ei kukaan enää kirjoita”, Ulla Piela toteaa.

TARKASTELUSSA PERINTEET JA HISTORIAMME KIPUKOHDAT

LUK U N U

Suomalaisen kuoleman historia

RK

KA

Kuolema on erottamaton osa elämää. Läheisen siirtyminen elävistä kuolleisiin on aina ollut mullistus, joka on täytynyt käsitellä tavalla tai toisella. Erilaisilla riiteillä, ruumiin pesemisellä ja pukemisella, surulauluilla ja kuolinilmoitukseen vuodatetuilla kaipauksen sanoilla on saateltu vainaja matkaan. Nykyään lohtua läheisen menetykseen saatetaan etsiä sosiaalisesta mediasta ja sen muistosivuista.

Suomalaisen kuoleman historia taittaa matkan rautakautisista kalmistoista ja keskiajan katolisista hautajaisrituaaleista maallistuneeseen nykyhetkeen, jossa kuolema on siirtynyt kodeista sairaaloihin ja elämää suuremmasta tapahtumasta lääkärin toteamaksi asiantilaksi. Se selvittää, millaisia ovat olleet kuolemaan liittyneet uskomukset ja pohtii, miten suhde kuolemaan on muuttunut vuosisatojen kuluessa.

Teoksessa tarkastellaan yksityiskohtia kuten kuoleman enteitä, suruasuja ja mestattujen vereen sisältyvää elinvoimaa. Se esittelee ikiaikaisia perinteitä, joilla kuoleman mysteeriä lähestyttiin tai torjuttiin, sekä historiamme kipukohtia, kuten nälkävuosia ja sotaa, jolloin kuolema saattoi tuntua tavanomaista epäoikeudenmukaisemmalta.

Kirjoittajakunnan muodostavat eri alojen eturivin tutkijat kuten Ilona Pajari, Jussi Jalonen, Johanna Ilmakunnas, Tuomas Tepora ja Ville Kivimäki. ”Tietoisuus kuolemasta ja omasta kuolevaisuudesta on inhimillinen ominaisuus. Yritykset vastustaa kuolemaa tai selittää ja hyväksyä se leimaavat kulttuurista toimintaa kaikkialla maailmassa. Onkin arvioitu, että yhteisöt ja uskonnot olisivat syntyneet tarpeesta järjestäytyä puolustautumaan kuolemaa ja sen tuomaa tuhoa ja kaaosta vastaan”, kirjoittavat Kaarina Koski ja Ulla Moilanen. ”Aiemmin kuolema toi yhteen koko suvun, säädyn ja ammattikunnan edustajat. – – Nyt merkittäviä ovat myös digitaaliset yhteisöt, ja kuolema saattaa aiheuttaa yhteydenottoja yllättäviltäkin tahoilta. Verkottuneessa yhteiskunnassa kasvokkainen kommunikaatio ei ole enää intiimiyden tae. Kuolema voi rakentaa surevien kesken myös kokonaan uusia verkostoja, jotka perustuvat vertaisuuteen ja jaettuihin kokemuksiin läheisen menetyksestä”, kuvailevat Anna Haverinen ja Ilona Pajari.

Ilona Pajari, Jussi Jalonen, Riikka Miettinen & Kirsi Kanerva (toim.): Suomalaisen kuoleman historia (Gaudeamus 2019) Ilona Pajari, VTT, on vapaa tutkija ja sosiaalihistorian dosentti Jyväskylän yliopistossa. // Jussi Jalonen, FT, on historiantutkija Tampereen yliopistossa.

Riikka Miettinen, FT, on Suomen Akatemian tutkija­ tohtori Tampereen yliopiston Kokemuksen historian huippu­yksikössä. // Kirsi Kanerva, FT, on kulttuuri­ historioitsija ja tutkija Turun yliopistosta.

SUKUVIESTI 3 · 2019

31

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Sukututkimusaapinen

ISBN 978-952-99375-4-7

Lähde sinäkin 11-vuotiaan Jennyn mukaan esivanhempien jäljille! Huomaat, että sukututkimus on hauskaa ja voit päästää salapoliisitaitosi valloilleen. Saat selville, miten voit löytää arkistojen kätköistä tietoa suku25 € si vaiheista. Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja opit rakentamaan sukupuita sekä tutkimaan sukuasi netissä surffaillen.

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E | 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilaukset myös: www.suvut.fi > Julkaisut

ti

!

U

Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

si res

d

Ad

TA UT

ot

ied

t Lisä

ja

t kor 9 la 1

ul siv