SHG 01/2024

Hyvä paha työelämä

Mielenterveysongelmat ovat Suomessa nousseet sairauspoissaolojen ja pitkien sairauslomien toiseksi yleisimmäksi syyksi heti tukija liikuntaelinsairauksien jälkeen. Ongelma on yleiseurooppalainen, ja asiaan on havahduttu myös EU-tasolla.

Teksti Pirjo Sirkiä ja Kuvitus Shutterstock

Työn mielekkyys, sosiaaliset suhteet ja työstä saatu taloudellinen korvaus luovat perustaa hyvälle työelämälle. Parhaimmillaan työ tukee hyvinvointia, mutta se voi myös kuluttaa ja vaikuttaa mielenterveyttä murentavasti.

Jatkuvat muutokset, kiire, digitalisaatio, vaatimukset joustavuudesta sekä työelämän ennakoimattomuus ovat muuttaneet työelämää stressaavammaksi sekä fyysisiä ja henkisiä voimavaroja kuluttavammaksi. Pahimillaan tämä johtaa työuupumukseen ja mielenterveyden ongelmiin. Työuupumus ja mielenterveysongelmat ovatkin nousseet Suomessa sairauspoissaolojen ja pitkien sairauslomien toiseksi yleisimmäksi syyksi heti tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen.

Työelämän murrokseen vaikuttaa myös se, mitä työltä odotetaan. Asiallisen palkkauksen lisäksi työn tulisi olla mielekästä, vaihtelevaa ja itselle sopivaa. Erityisesti nuoret pitävät tärkeänä hyvää johtamista ja mukavia työkavereita. Kun odotukset ja työelämän arki ovat ristiriidassa, alalta poistuminen lisääntyy. Siihen esimerkiksi terveydenhuollossa ei ole varaa.

Ostrakismin haitat heijastuvat myös itse hoitotyöhön. Jos joku on syrjäytetty ryhmän ulkopuolelle, se vaikuttaa tiedonkulkuun. Tämä taas vaarantaa potilasturvallisuutta ja vaikuttaa hoidon laatuun, kertoo tutkija Sirpa Manninen.

Ostrakismi eli syrjiminen

Ostrakismi tarkoittaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä ja syrjintää. Työntekijän mielipiteet jätetään huomiotta, ei tervehditä tai ”unohdetaan” kutsua tapaamiseen työpäivän jälkeen. Tai että kahvihuoneeseen tultaessa keskustelu lakkaa ja seuraa hiljaisuus.

Ostrakismi on siis hienovaraista kiusaamista ilman suoraa haukkumista.

Sirpa Mannisen suomalaisen terveydenhuollon työyhteisöjen sosiaalisia ongelmia käsittelevän väitöstutkimuksen mukaan työyhteisön ulkopuolelle jättäminen, ostrakismi, on terveydenhuollossa yleisempää kuin oletetaan. Lähes 73 prosenttia tutkituista oli kokenut sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ulossulkemista jossain muodossa viimeisen vuoden aikana. Edes koulutustausta ei suojaa ostrakismilta. Lääkärien kokema ostrakismi oli vain hiukan vähäisempää, kuin mitä se oli sairaanhoitajien ja lähihoitajien keskuudessa.

– Jo pelkkä yksinäisyyden kokemus heikentää työssä viihtymistä, mutta ostrakismi on sitäkin pahempaa. Hienovaraisesti ilmenevä ostrakismi satuttaa paljon enemmän kuin esimerkiksi sanallinen haukkuminen, koska ostrakismi on aina sanatonta ja siksi kohde ei tiedä, miksi on jäänyt huomiotta. Jo lyhytkestoinenkin ostrakismi haavoittaa, mutta pitkittyessään se voi johtaa sekä psyykkisiin että fyysisiin ongelmiin, jotka näkyvät esimerkiksi lisääntyneinä sairauspoissaoloina, Manninen kuvaa tutkimustuloksia Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä.

Painotus ennaltaehkäisyssä

Työperäiset mielenterveysongelmat ovat herättäneet huolta myös EU-tasolla. EU-komissio julkaisi kesäkuussa Mielenterveystrategian, jonka toteuttamiseen jäsenmaissa on varattu yli miljardi euroa. EU:n arvioiden mukaan mielenterveysongelmista aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat, jäsenmaiden yhteenlasketun summan arvellaan kohoavan 500 miljardiin euroon. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yleisempiä muihin EU-maihin verrattuna.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on intohimoinen sairauksien ennaltaehkäisyn puolestapuhuja. Mielenterveyden hoidossa hän peräänkuuluttaa ennaltaehkäisyä sairauskeskeisyyden sijaan.

– Tarvitsemme mielenterveysergonomiaa samalla tavalla kuin tarvitsemme työpisteen ergonomiaa. Meidän on pohdittava, millaiset rakenteet työpaikoilla ja työelämässä tukevat mielenterveyttä ja ovatko mielenterveyttä tukevat asiat erilaisia eri ihmisillä.

Pietikäinen uskoo, että monet mielenterveyttä koettelevat vaikeudet olisivat ennaltaehkäistävissä, myös kroonistuminen, jos apua olisi saatavissa joustavasti. – Jos haluamme pitää mielenterveyden hoitotyön samanarvoisena fyysisten sairauksien ennaltaehkäisyn kanssa, emme voi enää leikata resursseja, Pietikäinen painottaa.

Muutoksia tarvitaan

EU:n mielenterveystrategiassa määritellään tavoitteet ja toimet, miten tavoitteisiin päästään. Koska strategia ei ole laki, jää toimeenpano kunkin jäsenmaan omalle vastuulle. Strategioista ja tutkimustiedosta ei ole hyötyä, jos ne eivät konkretisoidu arjen tasolla ja muuta toimintaa. Liian usein strategiat ja työelämää palveleva tutkimustieto jää liian lyhyen julkistuksen jälkeen unohduksiin. Tarvitaan pitkäjänteisempää ja intensiivisempää tiedottamista, jotta tieto tavoittaisi mahdollisimman laajasti työelämän, Pietikäinen painottaa.

– Mielenterveyden tukeminen ja mielenterveyteen liittyvien sairauksien ennaltaehkäisy tulisi kirjata sekä työterveyslakiin että työsuojelulakiin. Muutoin ne jäävät toissijaisiksi.

Lainsäädäntöön emme juuri voi vaikuttaa, mutta työpaikkamme ilmapiiriin kyllä. Jokainen voi vaikuttaa siihen, miten suhtautuu kollegoihinsa: kannustaako, tarjoaako apua tarvittaessa vai jättääkö huomiotta. Lisäksi on tärkeää pohtia omaa suhtautumista erilaisuuteen ja erilaisiin mielipiteisiin. Tutkimuksen mukaan kollegan tuki on esihenkilön tukeakin tärkeämpää.

Vaikka työhön liittyvät syyt eivät ole ainoita mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä, ne voivat kuitenkin merkittävästi kuormittaa ja vaikuttaa mielenter veyteen. Siksi työpaikoilla tulisi edistää mielenterveyttä soveltamalla erilaisia strategioita ja tutkimustietoa. Teoria ja tieto tulisi siirtää käytäntöön, ja mielentervettä tulisi edistää työyhteisössä.