Vetoa ja pitoa sote-alalle

Teksti Pirjo Sirkiä ja Kuvat Valtioneuvoston kuvapankki 

Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnissä oleva Hyvän työn ohjelma tähtää sote-alan veto- ja pitovoiman eli houkuttelevuuden lisäämiseen. Yhtenä osana tätä laajaa, kuuden kokonaisuuden ohjelmaa on ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön uudistaminen. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso vastaa Hyvän työn ohjelmaa koskeviin kysymyksiin.

Millaisena näette suuhygienistin roolin suun terveydenhuollossa?

Suuhygienistien rooli suun terveydenhuollossa on erittäin merkittävä. Suuhygienistien työpanos terveyden edistämisen sekä suusairauksien ehkäisyn ja varhaishoidon asiantuntijoina on tärkeä paitsi suun terveyden, myös laajemmin väestön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Suuhygienistien monipuolinen koulutus ja osaaminen mahdollistavat toiminnan eri-ikäisten ja erilaisten väestöryhmien parissa niin yksilö-, ryhmä- kuin yhteisötasolla, mikä on hienoa. Tärkeässä roolissa on myös suuhygienistien monialainen yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään Hyvän työn ohjelma. Mitkä ovat sen keskeiset tavoitteet ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti on sote-henkilöstöön käytännössä? 

Hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden saatavuutta uhkaava henkilöstövaje vaatii sekä lyhyen että pitkän aikavälin ratkaisuja. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistetty Hyvän työn ohjelma, jonka tavoitteena on turvata sosiaali-, terveys- ja pelastusalan henkilöstön riittävyys ja saatavuus. Ohjelma perustuu pääministeri Orpon hallitusohjelmaan sekä strategiseen tiekarttaan (2022–2027). Sen toteuttamiseen on varattu yhdeksän miljoonan euron määräraha hallituskaudelle.

Ohjelma vaikuttaa sote-henkilöstöön monin tavoin. Se sisältää toimia osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi, työhyvinvoinnin ja hyvän johtamisen tukemiseksi sekä ammattilaisten yhteistyön ja työnjaon selkeyttämiseksi. Erityisesti panostetaan koulutusmäärien lisäämiseen, työtehtävien keventämiseen ja työn houkuttelevuuden parantamiseen.

Näillä toimenpiteillä pyritään parantamaan sote-alan vetovoimaa ja varmistamaan, että henkilöstö pystyy työskentelemään kestävissä olosuhteissa – niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä on tulossa muutoksia. Onko laillistettujen ja nimikesuojattujen ammattien oikeuksiin tulossa muutoksia?

Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan. Uudistuksessa ammattioikeuksiin kytketään vain asiakas- ja potilasturvallisuuden kannalta välttämättömät ja oikeasuhtaiset edellytykset. Tarkoituksena on muun muassa määritellä uudelleen nykyiset ja mahdollisesti uudet sääntelykeinot (laillistaminen, nimikesuojaus) sekä niiden oikeusvaikutukset. Lisäksi arvioidaan ammattioikeuden sisältöä ja ulottuvuutta eli sitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia ammattioikeuden myöntäminen synnyttää ja mitä toimintoja ammattioikeuden piirissä voidaan toteuttaa. Eri ammattiryhmien sääntelyn välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta arvioidaan suhteessa luotuihin perusperiaatteisiin ja oikeudellisiin reunaehtoihin.

Työuralla eteneminen on tärkeä alalle hakeutumiseen ja alalla pysymiseen liittyvä tekijä. Suuhygienistin urakehitys jää usein puolitiehen, vaikka lisätutkintoja olisi suoritettu ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Miten työuralla tulisi päästä etenemään, jotta arvokasta tieto-taitopääomaa ei jää käyttämättä?

Sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämässä Hyvän työn ohjelmassa paneudutaan siihen, miten sosiaali-, terveys- ja pelastusalan henkilöstön mahdollisuuksia edetä työuralla voidaan tukea. Parhaillaan työstetään mallia muun muassa suuhygienistien urapoluista sekä siitä, miten erilaista täydennys- ja lisäkoulutuksen tuomaa osaamista voidaan hyödyntää ja tunnustaa kansallisesti. Työssä kuvataan suuhygienistien urapolkuja myös kehittämis- ja johtamistehtäviin, ja onkin tärkeää, että näihin tehtäviin saadaan eri ammattiryhmien, myös suuhygienistien, asiantuntemusta.

Työelämästä tulevat viestit kertovat, että kilpailutuksen vaativa euromääräinen taso on liian alhainen. Jos alueellisella yksiköllä olisi mahdollisuus neuvotella ostot suoraan itse, hankinnat voisivat tulla jopa 30 prosenttia edullisemmiksi. Kilpailutus aiheuttaa myös paljon työtä ja vie aikaa. Onko kilpailutukseen liittyviä säädöksiä mahdollista muuttaa joustavammiksi?

Kilpailutukseen liittyvät kysymykset kuuluvat erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan, joten niihin liittyviin säädösmuutoksiin on vaikea ottaa sosiaali- ja terveysministeriöstä käsin kantaa. Kilpailutukseen liittyvää osaamista olisi kuitenkin tärkeää lisätä hyvinvointialueilla.

Suun terveydenhuollon murheita ovat sote-uudistuksen kireä aikataulu ja hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyvät säästöpaineet. Vähäisten resurssien kanssa painiessa on myös huolehdittava työntekijöiden jaksamisesta, potilasturvallisuudesta ja työn laadusta. Onko mitään tukea tai helpotusta valtiovallan taholta näkyvissä?

Valtiovalta tunnistaa hyvinvointialueiden haasteet, kuten tiukat aikataulut, rahoituspaineet ja henkilöstön jaksamiseen liittyvät ongelmat. Hyvän työn ohjelma on yksi keino vastata näihin haasteisiin erityisesti henkilöstön työhyvinvoinnin sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta. Ohjelmassa panostetaan työntekijöiden veto- ja pitovoiman tukemiseen, mikä tarkoittaa konkreettisia toimia työkyvyn ja työssä jaksamisen edistämiseksi sekä johtamisen kehittämiseksi. Lisäksi selkeytetään työnjakoa ja kevennetään työn hallinnollista kuormitusta, jotta ammattilaiset voivat keskittyä ydintehtäviinsä.

Asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta Hyvän työn ohjelma tukee henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden parantamista, jotta sote-palveluiden laatu voidaan turvata myös haastavassa taloustilanteessa. Esimerkiksi koulutuksen kehittäminen ja rekrytoinnin laajentaminen auttavat osaltaan vastaamaan resurssipulaan ja varmistamaan, että potilaat saavat turvallista ja laadukasta hoitoa.

Ohjelman toimenpiteet tukevat hyvinvointialueiden toimintakykyä ja ammattilaisten jaksamista muuttuvassa työympäristössä.

Laki määrittää diagnoosin vain lääkäreiden oikeudeksi. Diagnoosin tiukka tulkinta on aiheuttanut sen, että suuhygienistin tekemän suun terveydentilan tutkimuksen kirjaaminen esimerkiksi karieksen osalta täytyy tehdä ”kiertoilmaisuin”. Ruotsissa suuhygienisteillä on osittainen taudinmääritysoikeus. Tämä selkeyttäisi kirjaamiskäytäntöä. Onko tämä ongelma ollut esillä lakiuudistuksen yhteydessä?

Käynnistyvän ammattihenkilölainsäädännön uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa ammattihenkilöiden keskittyminen koulutustaan ja osaamistaan parhaiten vastaaviin tehtäviin. Tavoitteena on lisätä joustavuutta sote-henkilöstön työnjakoon ja tehtävärakenteiden kehittämiseen asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistaen. Tämä mahdollistaa henkilöstön tehtävärakenteiden systemaattisen uudistamisen, osaamisen hyödyntämisen, työn vaikuttavuuden parantamisen sekä asiakkaan ja potilaan palvelujen laadun varmistamisen.

Uudistuksen konkreettinen toteutus on käynnistymässä muun muassa työryhmätyöskentelyn kautta. Toistaiseksi valmistelussa ei ole noussut esille tarpeita uudelleenarvioida hammaslääkärin asemaa taudinmäärityksessä. Ammattihenkilölainsäädännön uudistuksen tavoitteiden mukaisesti on kuitenkin varmasti tarpeen tarkastella myös suun terveydenhuollossa ammattihenkilöiden välisen joustavan työnjaon kehittämistä.

Vanhusten suun terveydentila huolestuttaa ammattikuntaamme. Kotona pitkään asuvat, heikkokuntoiset vanhukset jäävät helposti suun hoidon palvelujen ulkopuolelle, samoin kuin laitoshoidon asiakkaat, jotka eivät itse pysty huolehtimaan suuhygieniastaan. Tiedämme, kuinka suuri merkitys suun terveydellä on yleisterveydelle ja hyvinvoinnille. Mitä käytännön toimia hyvinvointialueiden tulisi tehdä ongelman ratkaisemiseksi?

Ikääntyneiden ja hoivan varassa olevien henkilöiden suun sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on tosiaan tärkeää panostaa nykyistä paremmin. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt hallitusohjelman mukaisesti kansallisen terveys- ja hyvinvointiohjelman, jonka tavoitteena on muun muassa vähentää keskeisten kansansairauksien, myös suun sairauksien, ja niiden riskitekijöiden aiheuttamaa hyvinvointivajetta ja tautitaakkaa.

Osana edellä mainittua Terveydeksi-ohjelmaa on perustettu Suun terveys osaksi hoivatyötä -työryhmä, jolle on osoitettu 0,9 miljoonan euron määräraha vuosille 2025–2027. Työryhmän tavoitteena on, että suun terveys saatetaan pysyväksi osaksi hoivatyön toimintakulttuuria lisäämällä suun terveyden osaamista hoiva-alan koulutuksessa ja kehittämällä konkreettisia suun terveyden huomioimisen toimintamalleja hoivatyön arkeen. Työryhmän tehtävänä on myös kartoittaa hyvinvointialueilla jo käytössä olevia vaikuttavia toimintamalleja, jotta niitä voidaan hyödyntää paikallisesti sovitettuna myös muilla alueilla. Suuhygienistien osaaminen ja rooli on tässäkin työssä tärkeä.

Kaisa Juuso

• Syntynyt 23.9.1960 Alatorniolla. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2019.

• Ennen poliittista uraansa Juuso on viimeksi työskennellyt kansainvälisen sairaanhoidon erityisasiantuntijana Ruotsissa, Försäkringskassanin kansainvälisessä yksikössä ja tätä ennen sairaanhoitajana eri paikkakunnilla. Lisäksi hän on työskennellyt Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritaksella ja Lähivakuutuksella.

• Juusolla on psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus Lapin ammattikorkeakoulusta vuodelta 2010. Lisäksi hän on suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon käyttäytymistieteissä Tukholman yliopistossa vuonna 1986 ja vakuutustutkinnon vuonna 1994.

• Tornion kaupunginvaltuutettu vuodesta 2013 ja Tornion kaupunginhallituksen jäsen vuodesta 2017. Perussuomalaisten Lapin piirisihteeri vuonna 2015. Perussuomalaisten puoluehallituksen jäsenenä hän on ollut 2018.

Lähde: Valtioneuvosto