Matka koeputkesta apteekkiin on pitkä

Teksti: Anne Hyvönen ja Kuvat: Shutterstock

Ibuprofeenia päänsärkyyn, happosalpaajaa närästykseen ja statiineja rasva-arvoja suitsimaan. Lääkkeet ovat meille arkipäivää niin työssämme kuin omassa arjessamme. Mutta mitä tapahtuu, ennen kuin uusi lääke saadaan myyntiin?

Kliiniset lääketutkimukset eivät ole hätähousun hommaa, sillä matka lääkkeen alkukehityksestä myyntilupaan kestää kymmenestä viiteentoista vuotta. Joskus tutkimusprosessi voi nopeutua jo olemassa olevan tutkimustiedon avulla. Tällöin pohjatyö on tehty aiemmissa kehitysprojekteissa. Lääketutkimukset ovat tarkkaan suunniteltuja ja niitä ohjaavat kliinisiä tutkimuksia koskevat ohjeet ja lainsäädäntö. Tutkimuksia rahoittaa pääasiassa lääketeollisuus ja tarkoituksena on saada lääkkeen myyntilupaan tarvittavaa tutkimustietoa ja dokumentaatiota. Samalla toki saadaan lääkehoidon kehittämiseen tarvittavaa uutta tietoa ja mahdollisesti uusia keinoja vakavienkin sairauksien hallintaan tai jopa parantamiseen.

Kliiniset lääketutkimukset ovat siis tarkan valvonnan alla. Ennen kuin lääketutkimuksen voi aloittaa, siitä on tehtävä lupahakemus. Suomessa luvan myöntää Fimea eli Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, jota sitoo tutkimuseettisen toimikunnan eli Tukijan kanta.

Tarkastelun alla ovat siis lääkkeen ja siihen liittyvän tutkimuksen tarve ja hyödyllisyys, mutta vahvasti myös eettiset näkökulmat tutkittavien henkilöiden kannalta. Tutkimuksissa sitoudutaan noudattamaan hyvää kliinistä tutkimustapaa (GCP, good clinical practice). Näin varmistetaan, että tutkimusten laatu ja niistä saatava data on luotettavaa, ja että tutkimuksiin osallistuvien henkilöiden oikeudet toteutuvat.

Fimea tekee vuosittain muutamia tarkastuksia Suomessa tehtäviin lääketutkimuksiin. Näin halutaan tarkistaa projektien asianmukainen toteutus ja varmistaa kliinisiin tutkimuksiin osallistuvien tutkittavien turvallisuus.

Tutkimuksiin osallistuvat lääkärit ja hoitajat ovat Suomessa poikkeuksetta niin ammatillisesti kuin eettisesti työhönsä sitoutuneita ammattilaisia.

Faasit vievät kohti myyntilupaa

Tutkimusvaiheet jaetaan prekliiniseen ja kliiniseen tutkimukseen. Prekliinisessä vaiheessa tutkitaan sairauteen liittyvään geeniin tai proteiiniin soveltuvia molekyylejä. Osa testattavista molekyyleistä valitaan jatkotutkimuksiin, joita tehdään ensin laboratoriossa ja myöhemmin mahdollisesti eläinkokeiden avulla. Tässä vaiheessa osa molekyyleistä karsiutuu pois.

Tutkittavat hyötyvät tutkimusprojekteista kuitenkin myös muun terveyden osalta, sillä seurannassa huomioidaan kaikki oireet ja olotilat.

Lupaavia lääkeaihioita jalostetaan edelleen kliinisiin tutkimuksiin, jotka jakautuvat edistyksen mukaan eri vaiheisiin, eli faaseihin.

Faaseja on lääkkeen kehityskaaressa neljä, joista ensimmäisessä faasissa lääkettä testataan terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä. Tässä vaiheessa tutkitaan lääkkeen siedettävyyttä ja vaikutuksia elimistöön. Toisen faasin tutkimuksissa lääkettä annetaan joukolle sairautta potevia henkilöitä ja tuolloin haetaan optimaalista hoitoannosta.

Tutkittavien henkilöiden määrä kasvaa vaiheiden mukana. Kolmannessa faasissa testataan lääkkeen tehoa ja turvallisuutta isommalla joukolla. Tämä vaihe on usein perusta myyntilupadokumentaatiolle.

Viimeisessä, eli neljännessä faasissa, lääkkeellä on jo myyntilupa, ja tutkimuksen tuottaman tiedon avulla voidaan vielä terävöittää lääkkeen käyttöindikaatioita ja hyötyjä.

Tiedon salaaminen on tavallista

Tutkittavien rekrytointi tutkimuksiin tapahtuu tutkimuskeskuksen tai tutkimukseen osallistuvien lääkäreiden ja hoitajien toimesta. Heidän tehtävänään on valita tutkimuskriteerit täyttävät henkilöt, jotka saavat kattavasti informaatiota tulevasta tutkimuksesta.

Tutkimusinformaation jälkeen tutkimukseen mukaan lähtevät henkilöt allekirjoittavat tutkittavien tiedotteen ja suostumuksen, missä he sitoutuvat tutkimuskäynteihin. Tutkimuksen keskeyttäminen ja projektista pois jääminen on aina mahdollista, myös ilman erityistä syytä, jos tutkittava niin päättää.

Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden vointia seurataan tutkimuskäynneillä, joissa mittareina käytetään laboratoriotutkimuksia ja haastatteluja. Mahdolliset haittatapahtumat ja oireet kirjataan tarkasti ylös.

Raportointi on tärkeä osa tutkimusta, siitä syystä kaikki poikkeamat potilaan olossa tai tutkimustuloksissa ovat merkittävää tietoa. Haittatapahtumat voivat olla lääkkeestä johtuvia tapahtumia eli sivuvaikutuksia tai ne voivat johtua muista syistä. Esimerkiksi liikuntaharrastuksessa tapahtunut nilkan nyrjähdys kirjataan haittatapahtumana, vaikka tutkimuslääkkeellä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa. Toisinaan tutkimus voidaan joutua keskeyttämään, jos haittatapahtumat ovat riski terveydelle tai lääkkeen jatkokehitystä ei nähdä muuten hyödyllisenä.

Tutkittavat hyötyvät tutkimusprojekteista kuitenkin myös muun terveyden osalta, sillä seurannassa huomioidaan kaikki oireet ja olotilat.

Tutkimukset ovat usein niin sanottuja kaksoissokkotutkimuksia. Tutkittavien lisäksi myöskään tutkijat eivät tiedä, ketkä osallistujista saavat kehitettävää lääkettä ja ketkä vertailuvalmistetta. Jälkimmäinen voi olla jo markkinoilla oleva lääke tai plasebo, eli lumelääke. Sairaat tutkittavat saavat kuitenkin aina vähintään tehokkainta jo olemassa olevaa lääkehoitoa.

Sokkouttaminen on oleellista ja hyvin usein käytetty menetelmä, jotta aiemmat tai jopa tiedostamattomat käsitykset hoidon tehosta eivät vaikuttaisi tuloksiin. Tutkimuksen päättyessä tieto lääkkeestä luonnollisestikin kerrotaan.

Yksi lääke voi tepsiä moneen vaivaan

Kaikkien lääkkeiden kohdalla punnitaan aina hyötyjen ja haittojen suhdetta. Jos lääkkeestä saatava hyöty on suurempi kuin mahdolliset haitat, lääke etenee myyntilupavaiheeseen. Joskus lääkettä on mahdollista käyttää myös johonkin muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Näin on käynyt muun muassa alunperin diabeteksen hoitoon tarkoitetun suolistohormonin kanssa, josta tuli niin suosittu laihdutuslääke, että sen saatavuudessa on ollut aika ajoin vaikeuksia.

Usein sama kliininen lääketutkimusprojekti on käynnissä monessa eri maassa samanaikaisesti. Näin saadaan riittävän suuri tutkimusotanta, mikä on tärkeää erityisesti tehoa ja turvallisuutta ajatellen. Suomella on hyvä maine tutkimusmaana, sillä lääkäreiden ja hoitajien koulutus ja työskentelytapa on tasokasta ja tuotettu tutkimusdata laadukasta.

Kliiniset lääketutkimukset rekisteröidään kaikkien saatavilla olevaan CTIS-tietokantaan (Clinical Trial Information System). Rekisteriä pitää yllä Euroopan lääkevirasto EMA.

Kliiniset lääketutkimukset

Faasi I:

• Terveet vapaaehtoiset koehenkilöt.

Faasi II:

• Optimaalisen hoitoannoksen hakeminen tutkittavilla.

Faasi III:

• Tehon ja turvallisuuden testaus isommalla joukolla.

• Myyntilupaa haetaan.

Faasi IV:

• Myyntilupa olemassa.

• Tutkimuksia lisätietoa varten.