Liikunta hoivaa mieltä

teksti Mari Vehmanen kuvat Joonas Brandt

Liikunta nostaa mielialaa välittömästi pieninäkin annoksina. Varsinaisen harjoittelun ohella monelle on tärkeää päästä kuntoilemaan kivassa porukassa.

Liikunnan vaikutus ihmisen fyysiseen hyvinvointiin on tunnettu jo pitkään. Koko ajan enemmän tietoa kertyy myös liikunnan ja mielenterveyden yhteydestä toisiinsa. −Liikunta on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Levon ja ravinnon tavoin se vaikuttaa aivan kaikkeen meissä ihmisissä. Säännöllinen liikunta ehkäisee fyysisiä sairauksia, purkaa stressiä, parantaa unta ja auttaa painonhallinnassa. On siis täysin johdonmukaista, että se edistää myös mielenterveyttä, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri Tanja Laukkala sanoo.

Eniten tutkimusnäyttöä on toistaiseksi saatu liikunnan tehosta lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Lisäksi sen on huomattu lievittävän ahdistuneisuushäiriöiden ja traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Euroopan psykiatriyhdistyksen suosituksen mukaan liikunta tukee niin ikään vaikeiden psyykkisten sairauksien kuten skitsofrenian hoitoa. −Liikunta näyttäisi siis olevan hyvä täydennys lähes kaikkien mielenterveyden ongelmien hoidon kokonaisuuteen. Ainoa apu se ei tietenkään voi tai saa olla, vaan yksi keino terapian, lääkityksen ja muiden hoitomuotojen rinnalla, Laukkala sanoo.

Poikkeuksiakin on. Syömishäiriöön sairastuneella tai vaativaan käytökseen alttiilla henkilöllä pakonomaisesta ja ilottomasta harjoittelusta voi tulla osa taudinkuvaa. Myös kroonisen

SOVELI 2 . 2020 väsymysoireyhtymän hoidossa liikunnasta saattaa olla sekä hyötyä että haittaa. −Mielenterveyskuntoutujien selvälle enemmistölle liikuntaa voi joka tapauksessa suositella lämpimästi, Tanja Laukkala toteaa.

Sosiaalinen puoli tärkeä

Liikunnan suotuisien vaikutusten mielenterveyteen on arveltu johtuvan monista eri syistä. Osa niistä perustuu puhtaasti fysiologisiin reaktioihin: ponnistelu kiihdyttää mielihyvähormoni endorfiinin eritystä ja laskee stressihormoni kortisolin tasoa. Näin liikkuminen toimii ikään kuin kehon omana mielialalääkkeenä.

Lisäksi liikunta palkitsee psykologisesti. Se antaa onnistumisen kokemuksia ja irrottaa kielteisistä ajatuksista.

Hyvin monesti liikkumiseen liittyy myös mielihyvää tuottava sosiaalinen puoli. Yhdessä tekeminen tarjoaa tärkeitä kontakteja ja jopa vertaistukea.

Toistaiseksi eniten on ehditty tutkia ryhmämuotoisen, aerobisen harjoittelun hyötyjä. Tanja Laukkalan mukaan tämä ei silti tarkoita, etteikö voimaharjoittelu voisi vaikuttaa yhtä lailla. Tutkimuksia ja tietoa karttuu jatkuvasti.

−Lajilla ei varmastikaan ole niin paljon väliä kuin sillä, että liikunta on mieleistä ja itselle iloa tuottavaa. Ellei ensimmäinen juttu innosta, kannattaa kokeilla toista, Tanja Laukkala sanoo.

Positiiviset vaikutukset mielialaan ovat todettavissa jo yksittäisen liikuntakerran jälkeen. Tehoavinta on kuitenkin säännöllinen kuntoilu. Riittävä määrä lienee samaa tasoa yleisten liikkumissuositusten kanssa.

Tanja Laukkala toivoo, että tulevaisuudessa liikkumaan kannustaminen voisikin olla muun elämäntapaohjauksen tavoin osa kaikkia mielenterveyspalveluita. −Yritystä tähän suuntaan onneksi on. Esimerkiksi liikuntaresepti on hyvä keino.

Kynnys yleiseen toimintaan korkea

Liikunnan merkitys on havaittu myös alan järjestöissä. Esimerkiksi Mielenterveyden Keskusliiton noin 150 paikallisyhdistyksestä valtaosassa on liikuntatoimintaa. Yhteensä mielenterveysyhdistyksissä eri puolilla maata kokoontuu säännöllisesti yli 260 liikuntaryhmää.

Liikunta-asiantuntija Kati Rantonen kertoo, että lajien kirjo on hyvin laaja. Suosittuja ovat muun muassa kävelyryhmät, salibandy, kuntosaliharjoittelu ja vesiliikunnan eri muodot.

Rantosen mukaan ryhmät ovat erittäin pidettyjä ja merkityksellisiä: −Joillekin osallistujille ne ovat tärkein tai jopa lähes ainoa tilaisuus tavata muita ihmisiä. Varsinaisen harjoittelun rinnalla sosiaalinen puoli ja vertaistuki ovatkin useimmille vähintään yhtä tärkeä osa ryhmien antia.

Monelle mielenterveyskuntoutujalle kynnys osallistua muuhun liikuntatoimintaan on kovin korkea. Urheiluseurojen tai kaupallisten kuntokeskusten tarjonta voi tuntua siltä, ettei se ole tarkoitettu itselle. Hintakin saattaa muodostua esteeksi.

Mielenterveyden Keskusliitto järjestää myös odotettuja valtakunnallisia tapahtumia. Tampereella on vuosittain Mestaruusturnaus, jonne kokoontuu salibandyryhmiä kaikkialta Suomesta. Uutena lajina mukana on kävelyfutis. −Valittavissa on kilpa- ja harrastesarjat. Osa ryhmistä nimittäin haluaa harjoitella tavoitteellisemmin, jotta into säilyy koko pitkän kauden. Useimmille Mestaruusturnaus on vuoden ainoa varsinainen kisatapahtuma.

Toivo-ryhmien ohjelmassa on paljon muutakin kuin liikuntaa. Hahmoterapiaan osallistujia tutustutti Irina Ruutunen.

Koronan vuoksi tämän vuoden tapahtuma jouduttiin perumaan. Keväällä niin ikään paikallisyhdistyksissä lähes kaikki liikuntatoiminta loppui kuin seinään.

Kati Rantosen mukaan yhdistyksissä onkin korona-aikana ollut suuri huoli jäsenten tavoittamisesta ja heidän hyvinvoinnistaan. Järjestö on tukenut tilanteessa esimerkiksi tarjoamalla nettimateriaaleja.

Askeleita arkeen - ja Askeleita luontoon -ohjelmat auttavat lisäämään liikettä päiviin hyvin pieni pala kerrallaan. Piristystä päivään -videot ovat antaneet vinkkejä taukoliikuntaan ja metsämieliharjoitteisiin. −Videoista on tykätty. Iso toive silti on, että ryhmät pystyisivät taas toimimaan lähes normaalisti ja että ihmiset uskaltavat osallistua niihin. Oikeaa kohtaamista ei mikään korvaa. 

Liikunnasta iloa uudessa kotimaassa

Toivo-ryhmissä tutustutaan yhdessä suomalaiseen liikuntatarjontaan. Moni maahanmuuttaja on löytänyt oman lajinsa ja uusia ystäviä.

−Mieleinen, säännöllinen liikunta on tärkeää ihan jokaiselle – myös maahanmuuttajille. Ennen kaikkea liikunta antaa hyvinvointia ja iloa, mutta lisäksi se kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan, Mieli ry:n Toivo-ryhmissä vetäjänä toimiva Svetlana Jaska sanoo.

Maahanmuuttaja saattaa törmätä moniin pulmiin, jotka tekevät oman liikuntaharrastuksen löytämisestä vaikeaa. Toiminnallisissa Toivo-ryhmissä näitä esteitä ylitetään yhdessä. −Kantasuomalaisille on yleensä aika tuttua, että liikuntaa järjestävät muun muassa urheiluseurat ja kaupalliset kuntokeskukset. Maahanmuuttajalle taas pelkästään tämä suomalainen liikunnan rakenne voi olla aivan vieras.

Seuraavan kynnyksen muodostaa usein kieli. Moni liikunnan tarjoaja kertoo esimerkiksi netissä toiminnastaan ainoastaan suomeksi. Ja vaikka kiinnostava liikuntaryhmä tai -vuoro lopulta löytyisikin, lähteminen mukaan yksin ainoana maahanmuuttajana voi tuntua jännittävältä.

Toivo-ryhmien kahdeksan tapaamiskerran ohjelmaan kuuluu paljon muutakin mielenkiintoista ja mukavaa, mutta suuri rooli on myös liikkumisella. −Jokainen ryhmä muun muassa viettää pitkän viikonloppuleirin tutustuen urheilulajeihin. Kokeilemme kaikenlaista melonnasta lumikenkäilyyn, ja mukana on myös suomalaisia erikoisuuksia kuten sauvakävelyä ja pesäpalloa.

Toiminnallisen tekemisen lomassa jaetaan kokemuksia ja vertaistukea: −Me ohjaajat olemme jokainen käyneet itse läpi kaiken saman: toisesta kulttuurista Suomeen muuttamisen ja täällä uuden elämän aloittamisen. Terapeutteja me emme ole, mutta muuten tuemme ja kannustamme osallistujia parhaamme mukaan.

Svetlana Jaskan mukaan moni todella on löytänyt ryhmistä uusia ystäviä, joiden kanssa on yhdessä ruvettu harrastamaan. −Ja jotkut kirjoittavat vielä pitkän ajan kuluttua, että ovat päässeet vaikkapa opiskelemaan. Tällaiset palautteet antavat voimaa.

Koronarajoitukset keskeyttivät keväällä toiminnan. Etäkokoontumisia kokeiltiin, mutta ne eivät oikein korvanneet kohtaamisia. −Monella maahanmuuttajalla on jo yksi virtuaalinen elämä, eli soitot ja videopuhelut synnyinmaahan. Täällä uudessa kotimaassa heillä on nimenomaan tarve nähdä ja tavata ihmisiä ihan kasvokkain. 

SOVELI 2 . 2020