Sivut 12–15 Tomi ja asukkaat Isänpäivä -elokuvan tähtinä
Isänpäivä – elämänmakuinen elokuva pärjäämisestä
Sivut 6–7
Asunto ensin
Sotahuuto n Krigsropet n Pelastusarmeijan lehti n Maaliskuu 2026 n 2 €
Tässä numerossa
Kansikuvassa:
Pitäjänmäen asumispalveluyksikön asukas Tomi Lindfors ja näyttelijä Tommi Korpela elokuvassa Isänpäivä
toimiTukselTa
04 Tässä kuussa
05 Uskon ABC
06 Asunto ensin
08
Isänpäivä: Aleksi Salmenperä
12 Tomi ja asukkaat
Isänpäivän tähtinä
16 Kaikkien Kallio
19 Minä & Pelastusarmeija
20 Vieraskynä
21 Yhteinen suunta
22 Krigsropet
23 Meiltä ja maailmalta
24 Armeijassa tapahtuu
26 Nappis
27 Viimeinen sana
Mitenolemme onnistuneet? mitäOlemmekiinnostuneitakuulemaan, mieltäoletlukemastasilehdestä. joistaVoitmyöstehdäehdotuksiaaiheista, haluaisittulevaisuudessalukea. Lähetäpalautteesiosoitteeseen: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
Sotahuuto katsoo rehellisesti todellisuutta, jossa ihmiset kokevat asunnottomuutta, turvattomuutta ja köyhyyttä. Samalla näkyy ihmisten sitkeys, yhteisöllisyys ja pienet askeleet kohti toivoa – asiat, jotka usein jäävät huomaamatta.
Pelastusarmeijan työ on keskellä elämää, sen säröjen ja mahdollisuuksien äärellä. Uskomme ei ole irti arjesta, vaan kietoutuu siihen. Se kutsuu näkemään ihmisen, ei vain ilmiötä, ja toimimaan silloinkin, kun ratkaisut ovat hitaita ja keskeneräisiä.
Iloitsemme mahdollisuudesta palvella ja todistaa Jumalan työstä ihmisten elämässä. Haluan lainata edellistä sotilaan ohjesääntöä vuodelta 1977: ”Maailmassa on tarpeeksi synkkyyttä ja ikävää. Ilo Herrassa on armeijahengen voima.” ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” 1. Tess. 5:16–18
Riku Leino kapteeni viestintäpäällikkö
Jaakko Kahilaniemi / Tekele Productions 2025
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
TapahTukoon sinun tahTosi…
Mitä ajattelet, kun rukoilet Isä meidän -rukousta hänen tahtonsa tapahtumisesta? Näet ympärilläsi niin paljon ikäviä asioita, joita ei millään voi ajatella rakastavan Isä Jumalan tahdoksi.
Pelastusarmeijassa ajattelemme, että Jeesukseen uskovina meidän tulee vaikuttaa maailman asioihin. Emme tee tätä ainoastaan rukoillen ja ylistäen Jumalaa, vaan uskomme pitää näkyä käytännön toimintana tämän maailman, tämän kansamme parhaaksi. Jeesus opetti, että pitää rukoilla Isän tahtoa tapahtuvaksi maan päällä. Jumala siis selkeästi välittää ajankohtaisista, maanpäällisistä asioista, hän ei ole ainoastaan kirkkoja ja näkymättömiä henkivaltoja varten.
Jeesuksen Kristuksen ruumiin jäseninä meille on uskottu iso vastuu: tuoda Jumalan tahtoa tapahtuvaksi maan päällä niin kuin taivaassa.
Eräässä kaupungissa eli koditon mies. Hän tuli säännöllisesti Pelastusarmeijan eri tilaisuuksiin kantaen tavaroitaan erilaisissa pussukoissa mukanaan. Usein keskustelin hänen kanssaan ja kävi selväksi, että hän ajatteli osastoamme tavallaan hengellisenä kotina. Tätähän me tahdomme, tähän me pyrimme, että voisimme tarjota hengellistä kotia ja palvelupaikkaa ihmisille. Nyt ongelmana oli kuitenkin, että tällä ystävällä ei ollut muuta kuin hengellinen koti, ja se ei riitä. Se ei riitä hänelle, se ei riitä Jumalalle, eikä se siis riitä meillekään.
Iso osa Pelastusarmeijan työtä on aina ollut kodittomien auttaminen. Kodin ja suojan tarjoaminen heille, joilta se puuttuu. Meille on tärkeää tarjota muutakin: tietä ulos tilanteesta, jonka takia joudutaan kodittomaksi. Tietä sisälle Jumalan valtakuntaan rakastavan Taivaan Isän huomaan, joka on luvannut olla kanssamme hyvinä ja huonoina hetkinä, AINA.
Jumalan tahto toteutuu taivaassa, vaikka Ilmestyskirjan luvussa 12 kerrotaankin, kuinka ”taivaassa syttyi sota”. Lopulta Jumalan tahto toteutuu aina ja kaikkialla. Kun yritämme tuoda hänen tahtoaan tapahtuvaksi maan päällä, tarkoittaa se usein taistelua. Tässä Sotahuudon numerossa kerrotaan, kuinka Pelastusarmeija on rintamassa taistelemassa kodittomuutta vastaan. Se tapahtuu rakkauden asein, Jumalan voimassa käytännön tasolla. Näin se on aina tapahtunut, ja näin sen kuuluukin tapahtua.
Jeesus sanoi: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän...”. Tule sinäkin mukaan tähän työhön, tuomaan Jumalan tahtoa tapahtuvaksi maan päällä. Pelastusarmeijassa on paikka jokaiselle Jumalan tahtoa etsivälle.
Pelastusarmeija on rintamassa taistelemassa kodittomuutta vastaan. Se tapahtuu rakkauden asein, Jumalan voimassa käytännön tasolla. Näin se on aina tapahtunut ja näin sen kuuluukin tapahtua.
Tero Saajoranta majuri ylisihteeri
Tervetuloa Uskon ABC -sarjan pariin. Tämä sarja on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa ymmärtää kristillisen uskon perusasioita selkeällä ja käytännöllisellä tavalla. Sarjassa avataan keskeisiä uskon periaatteita, jotka auttavat rakentamaan vahvaa ja elävää suhdetta Jumalaan. Jokainen aihe kutsuu pysähtymään Raamatun äärelle, lukemaan annetut raamatunkohdat rauhassa ja rukoillen sekä pohtimaan, mitä ne merkitsevät omassa elämässäsi.
armo – uskon perusTa
Yksi sana tiivistää kristinuskon ytimen: armo. Ilman armoa kristillisestä uskosta tulee helposti suorittamista, vaatimuksia ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Armo ohjaa ymmärtämään, että usko ei ala ihmisen yrityksestä, vaan Jumalan aloitteesta. (Ef. 2:8.)
Armo tarkoittaa Jumalan ansaitsematonta rakkautta ja hyvyyttä ihmistä kohtaan. Se ei perustu tekoihin tai siihen, kuinka vahva usko ihmisellä on. Raamatun sanoma on selkeä: Jumala rakastaa ensin. (1. Joh. 4:19.) Ihmisen ei tarvitse ensin tulla paremmaksi kelvatakseen Jumalalle, vaan Jumala kohtaa ihmisen sellaisena kuin hän on.
Moni kamppailee ajatuksen kanssa, ettei kelpaa – ei Jumalalle eikä toisille ihmisille. Armo vapauttaa tästä taakasta. Se muistuttaa, ettei ihmisen arvo perustu onnistumisiin tai suorituksiin, vaan siihen, että hän on Jumalan luoma ja rakastama. Armo hyväksyy ihmisen myös keskeneräisenä.
Armo ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä tai vastuuttomuutta. Päinvastoin: kokemus rakastetuksi tulemisesta synnyttää halun elää hyvää todeksi. Armo ei pakota muuttumaan, vaan se kutsuu muutokseen sisältä käsin. (2. Kor. 3:18.)
Armo näkyy myös ihmissuhteissa. Kun ymmärrämme itse saaneemme anteeksi, opimme suhtautumaan toisiin lempeämmin. Armo synnyttää armollisuutta – kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja toivoa. Kristillinen usko ei ala kysymyksestä ”riitänkö minä?”, vaan lupauksesta: Jumalan armo riittää. Se on uskon perusta, joka kantaa elämän kaikissa vaiheissa. (2. Kor. 12:9)
Seuraavassa Uskon ABC -osassa aiheena on Raamattu ja sen merkitys elämälle.
Esa Nenonen everstiluutnantti
Ajatukseni armosta:
Armo on sitä, että saa aloittaa alusta silloinkin, kun sitä omasta mielestään ei edes ansaitsisi. Minua katsotaan ylhäältä lempeämmin kuin katson itse itseäni. Jeesus kohtaa minut heikkoudessani ja antaa aina uuden alun.
Pelastussotilas Mari Kilponen
Pelastusarmeijan teologiaan voit tutustua tarkemmin Opin käsikirjan kautta.
Käsikirjan voit tilata 10 € (+postikulut) sähköpostitse osoitteesta kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, ja se on luettavissa myös ilmaiseksi verkossa: bit.ly/PAopinkasikirja.
Toivomme, että tämä sarja rohkaisee sinua kasvamaan uskossa ja juurtumaan Jumalan sanaan.
asunto ensin
Asunto ensin on suomalaisessa asunnottomuustyössä sovellettu periaate ja toimintamalli, joka perustuu ajatukseen, että asunto on ihmisoikeus. Sen takia ensimmäisen asunnottomalle tarjottavan tuen tulisi olla oma asunto. Miten Pelastusarmeija toteuttaa tätä mallia?
Syyskuussa julkaistiin yhdentoista eurooppalaisen maan kattava raportti
Pelastusarmeijan Asunto ensin -työstä. Artikkelissa tutustumme myös tämän raportin tuloksiin.
Pelastusarmeijalla on Suomessa kolme asumispalveluyksikköä. Vuonna 2011 avautunut Pitäjänmäen 112-paikkainen yksikkö on niistä ensimmäinen ja suurin.
Pelastusarmeija tunnetaan työstään asunnottomien parissa. Tämän ytimessä ovat kolme Asunto ensin -periaatteella toimivaa asumispalveluyksikköä Helsingissä ja Espoossa. Tämän lisäksi tilapäistä asumista asunnottomille tarjoaa Castréninkadun yksikkö Helsingissä. PATAS eli Pelastusarmeijan tuettu asuminen tarjoaa puolestaan kotiin vietävää asumisen tukea päihde- ja mielenterveyskuntoutujille Turun seudulla, Porissa, pääkaupunkiseudulla, Keravalla ja Helsingissä. Turussa toimii myös hätä- ja kriisimajoituksen yksikkö.
Asunto ensin -malli Suomessa Asunnottomien auttamistyö on vuosien saatossa kehittynyt vastaamaan kulloiseenkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yksi isoimmista muutoksista on ollut asuntolatoiminnan muuttuminen Asunto ensin -periaatteella toimiviksi asumispalveluyksiköiksi. Tässä toimintamallissa asunto nähdään päämäärän sijaan lähtökohtana sosiaaliselle kuntoutumiselle. Jokaisella asukkaalla on omassa hallinnassa oleva vuokra-asunto. Henkilökunnan perustehtävänä on turvata pysyvä asuminen haasteista huolimatta, mahdollistaa päivittäisten perustarpeiden saavutettavuus, tukea ja ohjata asukkaita sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisussa sekä tarjota onnistumisen kokemuksia osallisuudesta.
Suomalainen Asunto ensin -malli syntyi vuonna 2007. Pelastusarmeijassa malli otettiin nopeasti käyttöön, ja Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö avautui vuonna 2011. Pelastusarmeijalla on kolme asumispalveluyksikköä: Alppikadun 80-paikkainen ja Pitäjänmäen 112-paikkainen yksikkö Helsingissä ja Väinölän 35-paikkainen yksikkö Espoossa. Yksiköiden asunnoissa saa asua niin kauan kuin siihen on tarvetta ja kykyä. Asumispalveluyksiköt eivät valitse asiakkaitaan, vaan valinnan tekevät kaupungin sosiaalitoimi ja asumisen tuki.
Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköt ovat aina tarjonneet asukkailleen matalan kynnyksen työtoimintaa. Yhteisökasvatuksellisilla menetelmillä herätellään asukkaan kykyä ottaa vastuuta työtehtävistä. Päällimmäisenä tavoitteena on asukkaan omien voimavarojen vahvistaminen ja itsetunnon kohentaminen asumisen onnistumista tukien. Samalla toiminta lieventää haittatekijöitä sekä synnyttää osallisuutta.
Kansainvälinen tutkimus
Leedsin yliopiston professori Emma Tomalinin, Amy Quinn-Grahamin ja kapteeni Helen Froudin koostama raportti
The Salvation Army Practices of Housing First in Europe: Research Study Phase One sisältää kokemuksia yhdestätoista maasta, jossa Pelastusarmeija toteuttaa Asunto ensin -mallia. Nämä maat ovat
Suomi, Ruotsi, Norja, Itävalta, Tšekki, Saksa, Alankomaat, Sveitsi, Englanti, Skotlanti ja Wales. Raportin tilaajana toimi Pelastusarmeijan Euroopan sosiaalisen työn verkosto (ENSS). Tutkimus tarkastelee Pelastusarmeijan ainutlaatuista roolia hengellisenä organisaationa, joka torjuu asunnottomuutta ja on linjassa EU:n sitoumuksen kanssa poistaa asunnottomuus vuoteen 2030 mennessä.
Tutkimuksessa käy ilmi, että Asunto ensin -malli on räätälöity eri Euroopan maiden monimuotoisiin sosiaalisiin ja poliittisiin ympäristöihin. Suomessa tehty työ saa kiitosta siitä, että se on hyvin integroitu kansallisiin asunnottomuusstrategioihin, ja Pelastusarmeija tarjoaa vakaata asumista ja jatkuvaa tukea.
Suomen ohella Itävalta on osoittanut vahvaa sitoutumista malliin, erityisesti Wienissä. Ruotsissa Pelastusarmeijan Asunto ensin -aloitteet ovat alkuvaiheessa, ja niiden käyttöönotto on juuri aluillaan. Norjassa käytetään samanlaista lähestymistapaa nimellä BoSatt, jossa keskitytään välittömään asumiseen ja jatkotukeen. Nämä vaihtelut korostavat Pelastusarmeijan joustavuutta Asunto ensin -periaatteiden mukauttamisessa paikallisiin tarpeisiin ja hyvinvointijärjestelmiin. Raportti kertoo vastapainona myös haasteista mallin laajemmalle käyttöönotolle kaikkialla Euroopassa. Näitä ovat esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen rajallinen saatavuus ja rahoitusrajoitukset, jotka usein liittyvät lyhytaikaisiin avustuksiin tai kuntien budjetteihin.
Asunto ensin -mallista seuranneita positiivisia tuloksia on havaittu tutkituissa maissa. Asukkaiden mielenterveys on parantunut merkittävästi, päihteiden käyttö on vähentynyt ja heidän elämänsä on vakaampaa. Pelastusarmeijan ennakoiva, asiakaskeskeinen lähestymistapa, joka tarjoaa yksilöllisiin tarpeisiin räätälöityä jatkotukea, on tehokkaasti mahdollistanut vuokrasuhteiden vakauden ja sen, että asukkaat ovat sitoutuneita tarjottuihin palveluihin.
Tutkimus paljastaa myös, että hengellisenä organisaationa Pelastusarmeijan kristillinen eetos muokkaa sen lähestymistapaa. Haastatellut työntekijät ker -
tovat, että heitä motivoivat arvokkuus, myötätunto ja osallisuus, jotka inspiroivat heitä ylittämään ammatilliset odotukset tarjotakseen kokonaisvaltaista hoitoa. Vaikka uskonnolliset aktiviteetit ja hengellinen tuki ovat vapaaehtoisia palvelun käyttäjille, nämä elementit tarjoavat tärkeän lisän osalle asukkaista. Haastateltavat kokivat myös, että luottamuksen ja kunnioituksen edistäminen henkilöstön ja asiakkaiden välillä luo erottuvan ja vaikuttavan työkulttuurin.
Toimia tarvitaan
Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen on toiminut pitkään asunnottomuustyön parissa. Hän on nähnyt Suomessa Asunto ensin -mallin toimivuuden.
– Tulokset ovat puhuneet puolestaan. Vuoteen 2024 asti asunnottomuus oli Suomessa laskussa useita vuosia peräkkäin. Asunnottomuuden tämänhetkisessä kasvussa on puolestaan kysymys yhteiskunnallisesta tilasta ja päätetyistä säästötoimista.
Karppinen näkee mallissa kuitenkin kehittämisen mahdollisuuksia: – Asumisen turvaaminen on lähtökohta, mutta
Syyskuussa julkaistiin yhdentoista eurooppalaisen maan kattava raportti Pelastusarmeijan Asunto ensin -työstä. Suomi saa raportissa kiitosta.
haaste on, miten saada päihde- ja mielenterveyspalvelut toimivammiksi. Pääsisimme asunnottomuuden juurisyihin kiinni. Tavoitteena on asukkaiden osallisuus, ja joidenkin kohdalla myös siirtymä itsenäiseen asumiseen ja työelämään. Siihen tarvitaan panostusta.
Yleinen taloustilanne on haastava, ja myös yhteiskunnallisia toimia tarvittaisiin.
– Uusia ihmisiä ajautuu lyhytaikaiseen asunnottomuuteen, kun he putoavat turvaverkoista läpi. Pidemmällä aikavälillä se näkyy kasvavana pitkäaikaisasunnottomuutena. Asumis- ja toimeentulotuen leikkauksia ja muita tehtyjä leikkauspäätöksiä olisi hyviä harkita uudestaan. Vähävaraiset tarvitsevat tulonsa aivan peruselämiseen, joten tarvittavat säästöt pitäisi etsiä muualta.
Toni Kaarttinen
Kuva: Toni Kaarttinen
Lähde: Tomalin, E. (Professor at University of Leeds), Quinn-Graham, A. and Froud, H.: The Salvation Army Practices of Housing First in Europe: Research Study Phase One
Elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperän elokuvissa usein kerrotaan lämmöllä ihmisistä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymisiä elämässään. – Laitan ihmiset epäonnistumaan siinä, missä itse pelkäisin epäonnistuvani ja tutkin sitä kautta häpeää ja selviytymistä, Aleksi pohtii.
isänPäivä - elämänmakuinen elokuva pärjäämisesTä
Maaliskuun alussa ilmestyy ohjaaja Aleksi Salmenperän uusi elokuva ”Isänpäivä”, jossa Pelastusarmeija ja erityisesti Pitäjänmäen asumispalveluyksikkömme ovat suuresti mukana. Elämänmakuisen draamakomedian yhtä pääosaa esittää Pitäjänmäen yksikössä asuva Tomi Lindfors. Lisäksi avustajina toimii useita yksikön asukkaita. Elokuvan muissa pääosissa nähdään palkitut Tommi Korpela ja Laura Birn, sekä ensimmäiset elokuvaroolinsa tekevät Varpu ja Vilja Rintanen. Sotahuudon haastattelussa ohjaaja Aleksi Salmenperä valaisee, miten tämä erityinen yhteistyö sai alkunsa ja miten kuvaukset asukkaidemme kanssa sujuivat.
Moninkertaisesti palkitun Aleksi Salmenperän (Miehen työ, Jättiläinen, Tyhjiö) ”Isänpäivä” on rehti draamakomedia elämässä pärjäämisen mittareista. Elokuvassa Pelastusarmeijan asumispalveluyksikön sosiaaliohjaaja Veikko (Tommi Korpela) auttaa ystäväänsä Tinkeä (Tomi Lindfors) selviämään arjesta asumisyksikössä. Tinke on juonut terveytensä, ja elämää pitää kasassa sen nurjasta puolesta kumpuava huumori. Kun ystävysten bändimenneisyydestä tutun yksinhuoltajaäidin Saimin (Laura Birn) teini-ikäiset kaksoset (Vilja ja Varpu Rintanen) päättävät selvittää isänsä henkilöllisyyden, etsintä johtaa heidät Tinken jäljille. Saimi aikoo estää kaksosia tapaamasta isäänsä, mutta sotkun keskelle tempautunut Veikko on eri mieltä. Tästä alkaa tarina, jossa osallisena olevat henkilöhahmot käyvät läpi suuren tunnekirjon.
Rehdin elokuvan aidot ihmiset
Elokuva on hyvin elämänmakuinen ja todentuntuinen, ja iso osa siitä on seu-
rausta Pitäjänmäellä asuvan Tomi Lindforsin omakohtaisista kokemuksista elämän sivuraiteilla. Menneisyydessä hänellä oli alkoholiongelma, ja vuonna 2014 hän sai aivoverenvuoden, joka vaikuttaa hänen puheeseensa ja liikkumiseensa. Lindforsilla ja Tommi Korpelalla on vuosikymmenten mittainen tosimaailman ystävyyssuhde.
Ohjaaja Aleksi Salmenperä oppi tuntemaan Tomin kuvatessaan edellistä Tyhjiö-elokuvaansa.
– Kirjoittaessani kyseistä elokuvaa tahdoin Tommi Korpelan esittämälle kirjailijahahmolle ystävän, joka olisi jollain tavalla huonommassa jamassa kuin hän itse. Tommi kertoi, että hänen ystävänsä Tomi voisi olla oikea henkilö tähän rooliin. Tommi toi hänet kuvauksiin. Tomi näytti viihtyvän, ja hän oli hyvä ja luonteva kameran edessä. Näin hänessä käyttämätöntä potentiaalia: hänen lahjakkuutensa ja rohkeutensa, uskalluksen tulla häpeilemättä esille. Hän ei ammattilaisnäyttelijän tavoin pysty
välttämättä vetämään roolia, vaan joutuu paljastamaan itsensä. Tätähän toki toivon ammattinäyttelijöiltäkin, Aleksi toteaa hymyillen ja jatkaa: – Sovimme Tommin ja Lauran kanssa, että yritän kirjoittaa heille tarinan, joka olisi rakennettu Tomin ympärille. Siitä kaikki alkoi.
Tomin persoona teki Aleksiin vaikutuksen.
– Hän oli niin supersydämellinen ja hänestä huokui eletty elämä. Sitä on vaikea näytellä. Minulla on elokuvissa suuri tarve pyrkiä totuudellisuuteen. Pidän siitä mahdollisuudesta, että elokuvassa voi käyttää amatöörinäyttelijöitä, jotka enemmän tai vähemmän näyttelevät itseään. Se on minusta virkistävää, koskettavaa ja uskottavaa. Siinä on rajoitteita, mutta paljon todistusvoimaa.
Tomi ei ollut elokuvan pääosanäyttelijöistä ainoa amatöörinäyttelijä. Isäänsä etsiviä kaksosia näyttelivät ensi kertaa elokuvanteossa mukana olleet Vilja ja Varpu Rintanen.
– Halusin elokuvassa nostattaa kysymyksiä, miten voisimme liikuttua ja kiinnostua sellaisen ihmisen kohtalosta, jota emme haluaisi alun perin nähdä? Elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperä haastaa.
– Se oli onnenpotku. Casting-tilaisuuksissa ei ole usein identtisiä kaksosia. Tyttöjen oikea taekwondo-harrastus pääsi myös osaksi elokuvan tarinaa. Olen selkeästi mieltynyt siihen, että mikä on totta ja olemassa, sitä kannattaa käyttää. Tämä päti myös Pelastusarmeijaan asunnottomuustoimijana. Halusin erityisesti tässä elokuvassa olla uskollinen todellisuudelle, Aleksi tarkentaa.
Vahvan ripauksen todellisuutta toivatkin Pitäjänmäen asumispalveluyksikön asukkaat, jotka toimivat elokuvassa avus-
tajina. Aleksilla oli toiveissa kuvata yksikössämme, mutta se oli unohdettava käytännön haasteiden vuoksi. Kuvauspaikaksi valikoitui Keravan vanha kunnantalo. – Paikka oli ahdas, mutta uskottava, Aleksi nyökkää. – Pääsimme vierailemaan Tomin kämpillä pariin otteeseen, ja otimme siitä vaikutteita hänen asuntoonsa elokuvassa. Tässäkin kohtaa halusimme olla rehellisiä sille, mikä on totta.
Kuvaukset asumispalveluyksikön asukkaiden kanssa olivat Aleksille jännittävät, mutta antoisat.
Tomi Lindforsin ja Tommi Korpelan vuosikymmenten ystävyys oli lähtölaukaus elokuvalle.
– Jännitin sitä etukäteen, mutta sehän meni loistavasti! Kerroimme heille, ettemme odota heiltä näyttelemistä, vaan tilanteissa mukana elämistä. He suoriutuivat siitä todella hyvin. Sanoisin, että jopa paremmin kuin elokuva-avustajat yleisesti, jotka usein kokevat, että heidän pitää kohottautua elokuvaa varten. Eletty elämä näkyi näissä ihmisissä, ja he eivät sitä hävenneet. He olivat todella reippaita ja sitkeitä. Heillä oli myös yllättäviä improvisaatiotaitoja. Olin tästä yhteistyöstä hyvin iloinen.
Rehellisen katseen tekijä
Elokuvasta voi löytää monenlaisia teemoja, kuten asunnottomuus, päihdeongelmat, yksinhuoltajuus, isyys – mutta kaiken keskiössä on kyse elämässä pärjäämisestä. Aleksi kertoo, että käsikirjoitusvaiheessa elokuvan tarina sai uuden suunnan. – Aluksi elokuvan piti kertoa isän ja tyttären välisestä suhteesta, mutta se tuntui liian helpolta. Nyt tarinassa yksinhuoltaja on kasvattanut lapset ja esiin tulee isähahmo, joka uhkaa tätä asetelmaa. Äiti näkee tilanteen niin, että lapset saisivat huonon rakennuspalikan elämäänsä tutustuessa isäänsä. Tarina on monisyisempi ja kiehtovampi.
Aleksin elokuvissa usein kerrotaan lämmöllä ihmisistä, jotka ovat kokeneet
Vilja ja Varpu Rintanen esittävät elokuvassa kaksosia, jotka päättävät selvittää isänsä henkilöllisyyden.
Tämä oli heidän ensimmäinen elokuvansa. Heidän tosielämän taekwondo-harrastus pääsi myös elokuvan tarinaan.
vastoinkäymisiä elämässään. Tiedustelen hänen näkemystään tästä.
– Laitan ihmiset epäonnistumaan siinä, missä itse pelkäisin epäonnistuvani ja tutkin sitä kautta häpeää ja selviytymistä, Aleksi pohtii.
– Olen tehnyt myös elokuvia, jossa ihmiset toimivat häikäilemättömästi ja moraalittomasti. En sanoisi, että olen lämpimän katseen spesialisti. Tässä elokuvassa minulle oli selvää, että haluan katsoa tasapuolisesti ihmisiä. Se on mielestäni tässä tarinassa oleellista. Keskiössä on ihminen, joka elää tietyllä tavoin varjoissa ja yhteiskunnan laidalla. Halusin nostattaa kysymyksiä, miten voisimme liikuttua ja kiinnostua tällaisen ihmisen kohtalosta, jota emme haluaisi alun perin nähdä? Miten nähdä ihmisessä arvo riippumatta hänen aikaansaannoksistaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan? Elokuva on tavallaan helppo tapa katsoa tällaista ihmistä, jolle saatamme kadulla kääntää katseemme pois. Se ei ole inhoa, vaan sitä, että kohtaaminen tuo asioita iholle ja tekee meille surullisen ja vaikean olon. Tunne epäoikeudenmukaisuudesta on häiriötekijä arjessamme.
Muutamalla Pelastusarmeijan edustajalla oli mahdollisuus nähdä elokuva ennakkoon. Kerron Aleksille, että olim-
me kaikki vaikuttuneita siitä, miten hyvin elokuva tuo esiin toimintamme todellisuuden ja hengen.
– Se, että näitte tämän todenmukaisena, tuntuu minusta suurelta kehulta ja kiitokselta. Parilta muulta katsojalta sain palautteen, että he kokivat katsovansa dokumenttia. En tiedä, tarkoittivatko he sitä kehuna, Aleksi naurahtaa ja jatkaa:
– Otan sen kuitenkin niin, sillä koen elokuvan tuolloin onnistuneen siinä, mitä halusimme luoda. Yhteistyö ammatti- ja amatöörinäyttelijöiden välillä on saumatonta, eikä eroa voi nähdä.
Ennakkokatselussa oli myös kostuneita silmäkulmia.
– Tämä on minulle ensimmäinen elokuva, jonka testinäytöksissä ihmiset ovat liikuttuneita. En tiedä olenko vanhentunut, tai onko tarina onnistunut välittämään jotain koskettavaa. Tarinassa on eri tasoja, jotka resonoivat ihmisissä, Aleksi toteaa kiitollisena.
Hän haluaa myös kiittää saumattomasta yhteistyöstä.
– Pitäjänmäen asumispalveluyksikön johtaja Pasi Lehto oli todella auttavainen alusta alkaen. Hän ymmärsi heti, mitä olemme tavoittelemassa. Vieraillessani yksikössä olin vaikuttunut työstä, mitä siellä tehdään. On vielä olemassa tällaista pyyteetöntä toimintaa, joka pyrkii aut-
tamaan vähäosaisia ja ongelmissa olevia. Iso hatunnosto työntekijöille.
Haastattelun päätteeksi pyydän Aleksia vielä kertomaan, mitä hän toivoo katsojien saavan elokuvasta.
– Toivon, että katsomisen jälkeen olisi hiukan helpompi jäsentää omaa paikkaa tässä elämän kaaoksessa. Jos elokuva herättää jonkinlaisen arvostuksen ja kunnioituksen ihmisyyttä kohtaan, se olisi todella hienoa. Ymmärrän toki, että se on jo paljon vaadittu, hän päättää hymyillen.
Toni Kaarttinen
Kuvat:
Toni Kaarttinen
Sami Kuokkanen / Tekele Productions 2025
Isänpäivä elokuvateattereissa 6.3.2026
Tomi ja asukkaaT isänPäivä-elokuvan tähTinä
Elokuva ”Isänpäivä” saa ensi-iltansa 6.3. Elämänmakuisen ja rehdin draamakomedian yhtenä tähdistä loistaa
Pelastusarmeijan Pitäjänmäen asumispalveluyksikön asukas Tomi Lindfors. Lisäksi elokuvan teossa oli mukana joukko yksikön muita asukkaita. Sotahuuto kävi Pitäjänmäellä tiedustelemassa tunnelmia elokuvan teosta – ja siitä, millainen merkitys tällaiseen projektiin osallistumisella on.
Pitäjänmäen 112-paikkainen asumispalveluyksikkö on Pelastusarmeijan Asunto ensin -yksiköistä ensimmäinen. Asunto ensin -malliin voit tutustua syvemmin tämän lehden aiheesta kertovassa artikkelissa sivuilla 6–7.
Asunnottomuus on viime aikoina ollut nousussa, ja se näkyy Pitäjänmäelläkin jonona. Tällä hetkellä noin 40 asiakasta odottaa asuntoa. Positiivista muutosta on kuitenkin läpivirtauksen kasvu.
– Meille tulee parempikuntoisempia asukkaita, joilla on esimerkiksi työsuhteita lähivuosilta. Moni heistä kokeekin
tämän välietappina. Viidestä seitsemään asukasta vuosittain muuttaa eteenpäin kevyempään tukeen tai itsenäisempään asumiseen, kertoo Pitäjänmäen asumispalveluyksikön johtaja Pasi Lehto Pitäjänmäen ehdottomana vahvuutena Pasi näkee yhteisöllisyyden: – Keskinäinen kunnioitus ja yhteisöllisyys lisäävät turvallisuutta, ja tämä on edistänyt asukkaiden kuntoutumista.
Työtoiminta on tärkeä osa Pitäjänmäen asumispalveluyksikön arkea, ja sitä on neljästi viikossa maanantaista torstaihin. Tehtäväkokonaisuuksia on kuusi:
toimitilahuolto, naapurustotyö, kokoonpano, keittiö, kierrätys ja mediapaja. Keskimäärin 35–40 henkilöä ottaa päivittäin osaa työtoimintaan.
– Ajatuksena on, että jokainen voi löytää oman mielekkään tapansa olla mukana, kertoo työtoiminnan esihenkilö Juha Ristimäki. – Näemme talon ulkopuolisen osallisuuden myös tärkeänä. Meillä on viime kuukausina ollut erinäisiä projekteja, kuten Isänpäivä-elokuva, Asunnottomien yö, Pitäjänmäki-päivä, ja kävimme myös kunnostamassa hoivakoti Iltalan istutusalueita.
Tomi Lindfors (oikealla) ja Pitäjänmäen asumispalveluyksikön asukkaita Tommi Korpelan (toinen oikealta) ja muiden näyttelijöiden kanssa Isänpäivä-elokuvan kuvauksissa. Asukkaat saivat kiitosta niin ohjaaja Aleksi Salmenperältä, työryhmältä kuin asumisyksikön henkilökunnaltakin kärsivällisyydestään ja improvisaatiokyvyistään.
asumisyksikön työtoiminnan sohvanurkkaan on kerääntynyt iloinen
Hyviä vaikutuksia
Isänpäivä-elokuva onkin syy, miksi olen vierailulla yksikössä. Olen tullut tapaamaan elokuvassa mukana olleita asukkaita, ja totta kai Tomi Lindforsia, joka on yksi elokuvan pääosanäyttelijöistä. Tiedustelen Pasilta ja Juhalta, millaisia positiivisia vaikutuksia he näkevät tällaisessa projektissa.
– Olin mukana ensimmäisessä kuvauspäivässä ja minut yllätti täysin, miten monenlaisia taitoja asukkaillamme on aivan uudenlaisessa tilanteessa. Taitoja, joita ei meidän arjessamme nouse esiin. Heidän kykynsä toimia yhdessä kielii hyvästä valmiudesta yhteistoimintaan. Sanoisin, että se on peruja yhteisöllisyydestämme, Pasi Lehto toteaa hymyillen. Asunnottomuuden ja asumispalveluiden käsittelytapa elokuvassa saa Pasilta kiitosta.
– Ei alleviivata ikäviä asioita, muttei myöskään peitellä sitä. Koko matkan ajan tuntui, että aihetta käsitellään korrektisti ja kauniisti.
Juha Ristimäki kertoo tuotannon henkilökunnan suhtautuneen asukkaisiin kunnioittavasti ja arvostavasti.
olla kärsivällisiä. Ne ovat tärkeitä arkielämän taitoja. Työtoiminnan esihenkilönä näen, että se menee hyvin yhteen myös työtoiminnan tavoitteiden – vuorovaikutuksen ja toisten huomioon ottamisen – kanssa.
Pyydän Pasia arvioimaan, mitä hyvää elokuvan tuoma julkisuus voi tuoda tullessaan.
– Tämänkaltaisella elokuvalla on kyky vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja ajatuksiin siitä, mitä on olla syrjäytynyt ja yhteiskunnan marginaalissa. Elämme polarisoituneessa maailmassa, ja tämä aikaa tarvitsee uusia näkökulmia. Elokuva tuo myös arvostusta tätä työtä tekeville – siitä välittyy, että tämä on merkityksellistä. Yhteiskunta tarvitsee nyt ratkaisuja, jotka pysäyttäisivät asunnottomuuden tämänhetkisen kasvun ja tukisivat asunnottomuuden vähenemistä.
Asukkaille vaihtelua
He olivat kaikki mukana Isänpäivä-elokuvan kuvauksissa avustajina. – Meistä pidettiin hyvää huolta, ja kaikki superstaratkin olivat tosi mukavia ja rentoja, Mikko paljastaa. 8
la kuvauksista kuulimme heiltä, miten mukavaa oli ollut. Catering-ruoat saivat erityistä kiitosta, Niko naurahtaa.
Pitkät kuvauspäivät olivat haastavia, mutta Aleksiina ja Niko seurasivat ylpeästi asukkaiden kärsivällisyyttä.
– He tsemppasivat todella hyvin ja ottivat hyvin ohjeita vastaan.
Parivaljakko näkee projektissa paljon positiivista.
– Tässä on kuntouttava aspekti, kun pääsee yksikön ulkopuolelle ja yhteyteen uusien ihmisten kanssa, Aleksiina nyökkää ja Niko täydentää: – Tämä oli asukkaille upea mahdollisuus. He ovat kaikki varmasti katsoneet elokuvia, muttei monikaan ole aiemmin päässyt vilkaisemaan kulissien taakse. Tämä oli monin tavoin rikastuttava kokemus.
Rentoja staroja
– Minulle jäi mieleen ilmapiiri. Se oli lämminhenkinen ja huomioon ottava. Asukkaamme ottivat hienosti vastaan ohjeita ja palautetta, ja he osasivat
Ennen asukkaiden kanssa jutustelua tapaan sosiaaliohjaaja Aleksiina Kuusosen ja työvalmentaja Niko Koskisen, jotka olivat asukkaiden mukana kuvauksissa. – Oli hienoa nähdä, miten asukkaat nauttivat siitä ja miten he saivat vaihtelua arkeen. Ja nautin siitä itsekin, Aleksiina kertoo ja Niko komppaa: – Kaverimme hoitivat homman hienosti. Paluumatkoil-
Työtoiminnan sohvanurkkaan on kerääntynyt iloinen, puhelias joukkio. Sohvilla istuvat Niko , Mikko , Ismo , Miia, Jarno ja Arto. He olivat kaikki mukana Isänpäivä-elokuvan kuvauksissa avustajina. Ennen leffasta kysymistä tiedustelen, miltä elämä ”Pitskussa” tuntuu. Tuorein asukas on Niko, joka on asunut yksikössä vajaan vuoden, ja porukan nestori on Arto, jolla on tullut jo 13 vuotta täyteen.
Pitäjänmäen
joukkio: Mikko, Niko, Ismo, Arto, Jarno ja Miia.
Tomi Lindforsin ja Tommi Korpelan (alla) ystävyyssuhde on kestänyt vuosikymmeniä ja kaikenlaisia elämän karikoita. Yllä Tomin takana olevat LP-levyjen kannet ovat lahja Tommilta.
– Täällä on hienoa, kun sosiaaliohjaajat ovat apunamme. He auttavat esimerkiksi Kela-hakemusten teossa. Minulla menisi muutoin sormi suuhun, Niko kiittää. Porukka on yksimielinen, että yksikössä on hyvä asua. Erikoismaininnat saavat paikan yhteishenki ja työtoiminta.
Sitten elokuvaan. Se oli kaikista mielenkiintoinen kokemus.
– Saimme hyviä oppeja. Esimerkiksi sen, ettei kameraan saa katsoa. Mieleen on jäänyt kaksi käskyä, tosin nyt en
muista, mitä ne olivat, Niko naurahtaa ja jatkaa: – Ensimmäisen jälkeen kaikkien muiden piti hiljentyä, paitsi heidän, joilla oli vuorosanoja, ja sitten toinen käsky, kun kuvaus loppui ja sai taas puhua.
– Oli mielenkiintoista, kun en ole koskaan ollut missään tällaisessa mukana. Aika vähillä otoillakin selvittiin, pahin taisi olla 12 ottoa. Sääolot vaihtelivat, joten välillä työryhmän piti luoda valaistusta ja kaikkea tuollaista, Mikko pohtii ja jatkaa: – Kaikkea oli ajateltu
puolestamme ja tehty meille mahdollisimman helpoksi. He tiesivät, ettemme ole ammattilaisia ja saatamme olla vähän kärsimättömiä. Tosin staratkin joutuivat bostailemaan. Meistä pidettiin hyvää huolta, ja kaikki superstaratkin olivat tosi mukavia ja rentoja.
– Tämä toi mukavaa vaihtelua ja oli jännittävä kokemus. Oli hienoa nähdä, miten ammattilaiset työskentelevät. Ohjaaja tiesi mitä halusi, ja näytti saavankin sitä, Arto toteaa hymyillen ja Jarno vieressä nyökkää: – Sitä katselee leffoja ja ohjelmia televisiostakin ihan eri tavalla. Nyt tietää, miten hommat hoituvat. Vuosikymmenten ystävyys Lopuksi käyn vielä vierailulla yhden elokuvan päätähdistä, Tomi Lindforsin kotona. Hän tulee noutamaan minut työtoiminnan huoneesta ja johdattaa pyörätuolilla rullaten kohti asuntoaan. Tomi sai vuonna 2014 aivoverenvuodon, joka on vaikuttanut häneen puheeseensa ja liikkumiseensa. Hän suhtautuu siihen hyväksyen: – Onhan se välillä raskasta. Näin on kuitenkin käynyt, ja sen kanssa on elettävä.
Istun alas sohvalle ja Tomi istuu pyörätuolissa lähelläni. Aloitamme elokuvasta puhumisen. Aihepiiri saa Tomin silmät kirkastumaan ja hymynkareen huulille. – Onhan tämä ainutlaatuista olla mukana oikeassa viihde-elokuvassa.
Isänpäivä-elokuvan tarinan keskiössä ovat Tomin esittämä Tinke, joka asuu Pelastusarmeijan asumispalveluyksikössä, ja tämän ystävä ja yksikön sosiaaliohjaaja Veikko, jota näyttelee Tommi Korpela. Tomin ja Tommin tosielämän ystävyys on vuosikymmenten mittainen. – Olemme tunteneet yli viisikymmentä vuotta. Olimme Helsingissä Tehtaankadun ala-asteella kolmannesta kuudenteen samoilla luokilla. Olemme siitä asti olleet jatkuvasti yhteydessä. Ainoa tauko tuli Tommin opiskeluaikoina. Meillä on ollut myös yhteisiä harrastuksia, kuten torvensoitto ja perhokalastus. Tomille tuli elämässään vaikeuksia alkoholin kanssa.
– Jo parikymppisenä sitä meni liikaa, Tomi huokaisee ja katselee ikkunasta. –Silloin se ei ollut vielä ongelma, mutta myöhemmin siitä todellakin tuli. Se on onneksi mennyt aikaa. Ystävyytemme Tommin kanssa kesti nämä ajat.
Tomi näyttää seinällä olevaa taulua, jossa on hieno kokoelma vanhoja LPlevyjen kansia. Ne on saatu Tommilta lahjaksi. Tommilla on jukeboksi ja levyt siellä koneessa.
Tomi kertoo, mikä on heidän ystävyytensä salaisuus, ja tämän meidän kaikkien kannattaa aidosti laittaa korvan taakse: – Pitää olla toisesta aidosti kiinnostunut. Ei vaan kysellä kuulumisia satunnaisesti – vaan tulee tietää, mitä toiselle kuuluu. Elä toisen elämässä mukana.
Näkyväksi tekevä
Tomi Lindfors tutustui ohjaaja Aleksi Salmenperään Tommin kautta. Aleksi etsi sopivaa näyttelijää elokuvaansa Tyhjiö, ja Tommi vinkkasi Tomin puoleen. Ohjaaja oli niin vaikuttunut Tomista ja hänen kamerapreesensistään, että alkoi muodostaa seuraavan elokuvan – Isänpäivän – käsikirjoitusta Tomin persoonaan ja elämänkokemuksiin perustuen.
– Se oli yllättävää. Oli todella jännä lukea käsikirjoitusta ja nähdä siinä asioita itsestäni. Tämä ei ole kuitenkaan elokuva minusta. Roolihahmoon on käytetty kokemuksiani, ei minua. Elokuvassa on monta lomittuvaa tarinaa, ja se on hyvä näin, Tomi nyökkää.
Isommasta roolista huolimatta Tomi kertoo, että tämä toinen elokuvarooli oli ensimmäistä helpompi.
– Tämän elokuvan maailma oli jo tuttu, ja tein vain, mitä pyydettiin. Iso kiitos porukalle, että ottivat tällaisen amatöörin mukaan ja vielä näin kannustaen, Tomi toteaa hymyillen. Hän esittelee työryhmältä lahjaksi saamaansa taulua, jossa on heistä ryhmäkuva, nimikirjoitukset ja terveiset kaikilta.
Tomilla on ollut mahdollisuus nähdä elokuva. Hänestä elokuva oli oikein hyvä, mutta hän inhimillisesti myöntää, että tarinaan keskittymistä haittasi oman suorituksen tarkkailu.
– Sitä väkisin keskittyi omaan suoritukseensa. Leffa kokonaisuudessaan jäi vähän toiseksi, Tomi naurahtaa. –Tämä on tarina, josta tuskin tulee kassamagneetti, mutta totta kai toivoisin niin.
Puhumme elokuvan todentuntuisuudesta ja aitoudesta.
– Tämä tekee meistä näkyviä, Tomi nyökkää. – On esimerkiksi hienoa, miten vammani on huomioitu elokuvan teossa, ja miten hahmoni vammasta tai alkoholismimenneisyydestä ei tehdä päänumeroa, vaan se on vain osa tarinaa. Maailmassa viilettää kaikenlaisia ihmisiä, ja ketään ei kuulu dumata. Kaikilla on oma historiansa.
Tomi on asunut ”Pitskussa” kuutisen vuotta, hän saapui juuri koronapandemian alkaessa.
Tomi esittelee elokuvan työryhmältä saamaansa kiitostaulua.
– Iso kiitos porukalle, että ottivat tällaisen amatöörin mukaan ja vielä näin kannustaen.
– Juuri ehdin aloittaa työtoiminnan, kun se keskeytyi. Pahimmillaan ei päässyt edes kämpästä ulos. Niitä aikoja ei ole ikävä. Viihdyn täällä hyvin. Sanoisin, että täällä on yllättävänkin rauhallista. Erityisesti haluan kiittää henkilökuntaa, he pitävät meistä hyvää huolta. Aina löytyy joku, jonka kanssa jutella. Päätämme haastattelun, ja Tomi saattaa minut asuntonsa ovelle. Kättelemme. Lähtösanoiksi hän jättää vielä ajatuksensa hetkessä elämisen taidosta: – En pohdi tulevaisuutta. Arki on tätä, ja haluan tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Liikuntaa pitää harrastaa, sillä mursin syksyllä pohjeluuni ja minulla oli kolme kuukautta kipsi. Nyt on kävelykykyä tsempattava, hän päättää päättäväisesti: – Moni kaveri on lähtenyt, mutta minun aikani ei ole vielä.
Toni Kaarttinen
Kuvat:
Sami Kuokkanen / Tekele Productions 2025
Toni Kaarttinen
Isänpäivä elokuvateattereissa 6.3.2026
kaikkien kallio
– tavoiTteena turvallisemPi asuinymPärisTö
Pelastusarmeijan aloitteesta on järjestetty viime syys- ja tammikuussa Kallion alueen verkostotapaaminen kaupunginosan huonontuneesta turvallisuustilanteesta. Tilanteen taustalla on kasvanut asunnottomuus, lisääntynyt yleinen levottomuus ja huumeiden yleistyminen katukuvassa. Keskustelu toi esiin ongelman todellisuuden ja tilanteen vakavuuden, mutta myös monia käytännön ratkaisuja.
Millaista kehitystä ja ratkaisuja on yhteisvoimin tarjolla?
Syyskuussa Pelastusarmeijan Helsingin osaston tiloihin oli kokoontunut Pelastusarmeijan asumispalveluiden kutsumana noin viitisenkymmentä vierasta, jotka koostuivat paikallisista toimijoista ja asiasta kiinnostuneista. Heihin kuului esimerkiksi Helsingin kaupungin yksiköiden edustajia, poliisi, kaupallisten toimijoiden edustajia, A-klinikkasäätiö, Kallion seurakunta ja läheisten taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia, jotka näin toivat kuuluviin satojen naapurustossa elävien asukkaiden huolia ja huomioita. Keskustelun tavoite oli herättää avointa vuoropuhelua alueen levottomuuden ja turvattomuuden tunteen kasvusta, jota ovat edesauttaneet asunnottomuuden viimeaikainen lisääntyminen ja huumekaupan ja -käytön entistä selkeämpi näkyminen katukuvassa. Tästä esimerkkinä mediassa runsaasti esillä ollut Alfa-PVP, ”peukkunakin” tunnettu muuntohuume, joka on erittäin addiktoiva ja aiheuttaa käyttäjälleen voimakkaita harhoja ja aggressiivisuutta. Tämä lisää epätietoisuutta ja pelkoa huumeiden käyttäjiä kohtaavissa sivullisissa.
Pelastusarmeija kaupunginosan keskiössä
Illan keskustelua moderoi Hannu Uotila, joka on luovan tutkimuksen pioneeri, asiakaskokemuksen ja liiketoiminnan kehityksen asiantuntija. Hän on ollut kouluttamassa Alppikadun asumispalveluyksikön henkilökuntaa.
Pelastusarmeijan Keskustalo on keskeinen toimija Kalliossa. Rakennuksessa
toimii Pelastusarmeijan lukuisia toimintoja: osasto, Alppikadun asumispalveluyksikkö, Castréninkadun tilapäisen asumisen yksikkö, työllistämisen yksikkö ja sosiaalipalvelukeskus Soppa (kevääseen 2026 asti). Keskustelun aluksi ylisihteeri, majuri Tero Saajoranta ja sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen muistuttivat Pelastusarmeijan toiminnan arvopohjasta: kristillisyydestä ja sosiaalisen työn vahvasta läsnäolosta. Olemme läsnä heitä varten, jotka tarvitsevat eniten apua.
Erityisesti asumispalveluiden läsnäololla on vaikutusta paikallisen turvallisuuden kokemukseen, joten puheenvuorossaan Jari Karppinen esitteli erinäisiä toimia, joita asumispalveluissa toteutetaan: säännöllinen naapurustotyö, työtoiminta, yhteiset tapahtumat, asukkaiden vastuuttaminen, kameravalvonta, selkeät prosessit puuttumiseen, aktiivinen vuoropuhelu lähiympäristön kanssa ja vierailurajoitukset asukkaiden omasta toiveesta.
Huonontunut tilanne näkyy arjessa
Keskustelun aluksi tarkasteltiin paikallaolijoiden tuntemuksia kaupunginosan tilanteesta. Konsensus oli, että ongelmaja vaaratilanteet ovat olleet nousussa.
Alueella toimivien Alepan ja Hesburgerin edustajat jakoivat huolensa yleistyneistä näpistyksistä ja väkivaltatilanteista. Läheisten peruskoulujen ja päiväkotien alueilla on esiintynyt yhä enemmän huumekauppaan liittyvää häiriökäyttäytymistä, ja poliisi on joutunut siirtämään
Verkostotapaamisten keskustelua moderoi Hannu Uotila.
henkilöitä pois lasten turvallisuuden takaamiseksi.
Myös poliisin näkökulmasta tilanne on ollut heikkenemään päin, ja huumeongelman takaa löytyy järjestäytynyttä rikollisuutta. Vaara- ja ongelmatilanteisiin komisariolla olikin tärkeä muistutus: – Ilmoittakaa tilanteista matalalla kynnyksellä. Jos tilanne vaikuttaa hiukankaan pelottavalta, on täysi oikeus ottaa yhteyttä hätäkeskukseen. Tämä auttaa valvonnan tehostamista.
Yhteinen huoli
Lähialueen taloyhtiöiden edustajat jakoivat huolensa levottomuuden lisääntymisestä ja siitä, miten yksittäisiä vahingon-
Turvallinen Kallio on kaikkien yhteinen tavoite.
tekoja ja vaaratilanteita on tapahtunut. Taloyhtiöt ovat tehneet ratkaisuja murtosuojautumisen ja vartioinnin keinoin.
Pelastusarmeijan Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Mari Karlsson toteaa, että huoli on yhteinen: – Tilanne on vaikeutunut. Varoitusten ja vuokrasopimusten purut ovat yleistyneet. Häiriökäyttäytymiseen puututaan ja asukkaita vastuutetaan. Väkivaltatilanteessa vuokrasopimuksen purku tapahtuu heti. Asukkaiden toiveesta on kokeiltu vierailukieltoa ja -rajoituksia. He ovat myös huolissaan turvallisuudestaan.
Korttelissa toimii myös tilapäistä majoitusta tarjoava Castréninkadun yksikkö. – Meillä on nollatoleranssi väkivallalle, alkoholille ja päihteille. Tämä on sekä asukkaiden että työntekijöiden turva, kertoo yksikön johtaja Jarkko Jyräsalo.
Pelastusarmeijan kiinteistöpäällikkö Petra Lamminkari nostaa tärkeän näkökohdan esiin: – Tässä korttelissa asuvat ovat äärimmäisen haavoittuvaisessa asemassa, tämä on monelle viimeinen turvasatama. Pitää muistaa, miksi tätä työtä teemme.
Asumispalveluiden kappalainen, luutnantti Taina Paronen komppaa: – Osallistaminen on tärkeää, ja olen ylpeä asukkaiden tekemästä ympäristötyöstä, jossa he huolehtivat lähialueen siisteydestä keräämällä roskia ja ruiskuja. Annetaan mahdollisuus siihen, että he pääsevät oman elämänsä syrjästä kiinni.
Tästä hienona esimerkkinä illan tarjoiluista vastannut kokki Miguel: – Olen
elävä todiste järjestelmän toimivuudesta. Asuin kadulla ja olisin todennäköisesti kuollut ilman asuntoa Pelastusarmeijan asumispalveluissa. Minkä arvoinen on minun elämäni?
Ajatuksia tulevasta Syyskuisen keskustelun lopuksi tilaisuudessa pohdittiin käytännön ratkaisuja alueen rauhoittamiseksi. Kurvin alueelta saatujen kokemusten perusteella verkostossa tehtiin päätös yhteydenottolistasta, josta käy ilmi, keneen voisi olla yhteydessä kussakin tilanteessa. Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Mari Karlsson lupasi vastata listan kokoamisesta.
– Tarvitsemme kovia ja pehmeitä keinoja. Tarvitsemme kohtaamisia sekä kunnallispoliittista vaikuttamista. Olkaa yhteydessä paikallispolitiikkoihin, A-Klinikkasäätiön edustaja kannusti.
Eräs lähialueen taloyhtiöistä jakoi kokemuksen pehmeästä keinosta, jolla oli yllättävän suuri vaikutus: – Teimme sisäpihastamme viihtyisämmän, jolloin asukkaat viihtyvät siellä paremmin. Tämä on saanut aikaiseksi sen, että ulkopuoliset harvemmin pyrkivät pihaan.
Tilanteen kehittyminen
Tammikuussa oli vuorossa toinen verkostokokoontuminen. Tällä kertaa paikalle oli saapunut nelisenkymmentä asialle omistautunutta, mukana myös useita ensi kertaa verkostoon osallistuvia. Alppikadun asumisyksikön johtaja Mari Karlsson toivotti kaikki tervetulleiksi ja sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen muistutti
lyhyesti, mitä kaikkea toimintaa Pelastusarmeija toteuttaa Keskustalolla. Illan moderoijana toimi jälleen Hannu Uotila.
Miten asiat olivat kehittyneet neljän kuukauden aikana? Paikalle kokoontuneiden näkemys oli, että talvi on rauhoittanut tilannetta, muttei missään nimessä poistanut sitä. Kevään lähestyessä tilanne palautuu todennäköisesti viime syksyn kaltaiseksi.
– Meillä oli runsaasti ongelmatilanteita sekä sisällä että läheisessä puistossa, joka on yleinen huumeiden käyttö- ja myyntipaikka. Talvi on ollut rauhallisempaa, tosin olemme kokeneet ensimmäisen murron vuosikymmeniin, Kallion kirjaston edustaja kertoi menneistä kuukausista.
Diakonissalaitoksen jalkautuvan työn työntekijä jakoi huomioitaan: – Asunnottomien määrä on lisääntynyt, ja se on todella valitettavaa. Kiitokset Helsingin kaupungille, että katkolle pääsy on helpottunut. Tulokset ovat kuitenkin hitaita, joten tämä muutos ei näy vielä.
Myös tällä kertaa paikalla oli komisario Helsingin poliisista: – Poliisi on lisännyt partiointia niin tunnuksellisilla autoilla kuin myös siviilipukuisten poliisien avulla. Viimeisen vuoden aikana kiireellisten hälytystehtävien määrä on kuitenkin ollut kasvussa, joten se on syönyt lisätyn valvonnan vaikuttavuutta.
Miten tästä eteenpäin?
Tammikuisen verkostokokoontumisen painopiste oli uusien keinojen ja konkreettisten toimien parissa.8
Pelastusarmeijan Keskustalo on keskeinen toimija Kalliossa. Rakennuksessa toimii Pelastusarmeijan lukuisia yksikköjä: osasto, Alppikadun asumispalveluyksikkö, Castréninkadun tilapäisen asumisen yksikkö ja työllistämisen yksikkö, sekä sosiaalipalvelukeskus Soppa tähän kevääseen asti.
– Miten voimme yhdessä kehittää asioita? Moderaattori Hannu Uotila heitti kysymyksen ilmoille, ja keskustelu olikin vilkasta ja monipuolista.
– Toivoisin enemmän yhteistyötä eri toimijoiden välille. Tarvitsemme taktista, strategista verkostoitumista. Kaupungin tai lainsäädännön tulisi velvoittaa yhteistyöhön, yleisöstä esitettiin toivomus.
Tiedon jakaminen nousi muutoinkin esiin prioriteettina. – Helsingin kaupungin eri yksiköissä olemme aloittaneet tiiviimmän yhteistyön poliisin kanssa, Kallion kirjaston edustaja jakoi.
Keskustelussa poliisi muistutti, ettei hätänumeroa tarvitse pelätä: – Älkää vierastako soittamista 112:een, jos näette jotain huolestuttavaa. Hätäkeskus kyllä pystyy arvioimaan tilanteen kiireellisyyden.
Kiireettömiä vinkkejä voi antaa myös osoitteeseen vihjeet.helsinki@poliisi.fi, komisario ohjeisti.
– Kannattaa myös muistaa Helsingin kaupungin huoli-ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta. Ilmoituksen voi tehdä jopa nimettömänä, ja ammattilaiset arvioi-
vat avun tarpeen. Huoli-ilmoitukset velvoittavat sosiaalityön ottamaan asioihin kantaa, Helsingin etsivästä lähityöstä neuvottiin.
Keskustelussa esiin nousi ongelma yöaikaan palveluita tarjoavien paikkojen vähyydestä.
– Olemme keränneet tietoa päihteitä käyttäviltä ihmisiltä, ja he toivoivat paikkoja, jotka olisivat auki iltoina ja viikonloppuina, tai parhaimmillaan 24/7, A-klinikkasäätiön jalkautuvasta työstä kerrotaan.
Poliisikin yhtyy tähän toiveeseen: –Yöaikaan on vaikea löytää tahoja, joilta kiinniotetuille liikenisi apua. Yö putkassa ei auta ketään. Olisi hienoa, jos olisi keskitetty taho, johon poliisikin voisi ottaa yhteyttä näissä tilanteissa ja joka voisi ottaa tilanteesta kopin. Kiitos jo nyt kaikille tahoille, joita voimme tarvittaessa kontaktoida.
Lopuksi Rinnekoti Auroratalon edustaja jakaa positiivisen huomion: – Järjestämme korttelissamme yhteisiä tapahtumia, ja olemme huomanneet sen olevan erinomainen keino alueen rauhoittamiseen.
Kallion kirjasto heitti myös ajatuksen laajemmalle yleisölle avatusta keskustelutilaisuudesta kirjaston tiloissa. – Käyttämämme konsepti, jossa asiakkaillamme on ollut mahdollisuus kysyä asiantuntijoilta eri aiheista kahden kesken, voisi toimia myös tämän aihepiirin kanssa. Tämänkaltainen tapahtuma voisi tarjota ihmisille mahdollisuuden kysyä mieltään vaivaavia kysymyksiä privaatimmin.
Tilaisuuden päätteeksi verkosto sopi kokoontumisten jatkamisesta ja ensimmäisessä verkostotapaamisessa aloitetun yhteydenottolistan päivittämisestä. Yhdessä voimme edetä kohti turvallisempaa asumisympäristöä.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Kallion alueen toimijoilla riittää uskoa, että yhteisillä teoilla voidaan saavuttaa suunta parempaan.
minä & PelasTusarmeija
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
juha risTimäki
työtoiminnan esihenkilö
Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö
Juhan armeijauran kohokohtiin lukeutuu Pitäjänmäen bändiryhmän esiintymiset Asunnottomien yön päätapahtumissa 2013, 2014, 2017 ja 2018. Joukkuepelaamista parhaimmillaan!
Milloin aloitit työskentelyn Armeijassa?
–Kesäsijaisena kesäkuun alussa 2012.
Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Joukkuepelaaminen.
Entä turhauttavinta?
– Toisinaan se, kun suunnitelmat muuttuu ja mikään ei pysy paikoillaan. Muutokseen sopeutuminen on ajoittain turhauttavaa ja samalla mielenkiintoista.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Jalkapalloilijaksi. VPS:n edustusjoukkueen oikeaksi laitapuolustajaksi.
Mikä on lempiruokasi?
– Rucolalla ja valkosipulilla höystetty pizza.
Rakkain harrastuksesi? – Käveleminen.
Millaiset asiat inspiroivat sinua? – Elämän suuret kysymykset.
Kuka on sankarisi?
– Ammatillisena esikuvana mainittakoon Paulo Freire
Saat yhden supervoiman. Mikä se olisi – ja miksi?
– Superdialogisuus olisi ristiriitoja avaava työkaluni polarisoitumista, ylikulutusta, aseellisia konflikteja, hyväksikäyttöä ja eriarvoisuutta vastaan.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Paul Weller: El Dorado
Voisit matkustaa minne vain.
Mihin matkustaisit?
– Aikamatka lapsuuden maisemiin Storsand-hiekkarannalle ja vuoteen 1988.
Mitä pelkäät? – Luontokatoa.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Läheiset ihmissuhteet.
Usko, toivo, rakkaus –mitä lisäisit neljänneksi?
– Pitkäjänteisyys.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Soitan bassoa tai kitaraa. Käytän negatiivista energiaa myönteiseen tekemiseen.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?
– Tartu hetkeen ja jokainen on upea omana itsenään. Shakespeare ilmaisee saman runollisemmin: ”On meissä samaa, mitä unelmissamme on ja uneen kietoutuu lyhyt elämämme.”
Mikä on ollut elämäsi paras hetki?
– Isäksi tuleminen.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta:
– Hyvinvointiin liittyen koen jääkylmät suihkut tärkeänä arjen palautumiskeinona.
vieraskynä
Ystävämme muista kirkkokunnista pohtivat lehtemme teemoja
tai muita ajankohtaisia aiheita
kristitTyjen yhteyden tila –jatkuva ilon ja huolen aihe
Alkuvuodesta vietetty kristittyjen ykseyden viikko muistutti, kuinka kristittyjen yhteyden saralla tarvitaan jatkuvasti ylläpitävää työtä.
Yhteiskristillisyys Suomessa merkitsee käytännössä nykyisin joitakin valtakunnallisia tapahtumia, joille on muodostunut yhteiskristillinen vire, paikallistoimijoiden pientä yhteyttä sekä tietysti kirkkojen ja liikkeiden johtohenkilöiden tapaamisia.
Kaikenlaisia virallisia yhteenliittymiä tarvitaan. Niissä tehdään merkittävää yhteistyötä – tai pikemminkin yhteystyötä tilanteessa, jossa niin sanottua kenttäarkea elävät yhteisöt harvemmin ehtivät kovin aktiivisesti olla rakentamassa yhteyttä paikallistasolla.
Milloin viimeksi ajattelit naapuriyhteisön asioita? Milloin muistit heitä rukouksissa?
Jos tunnet nimeltä ja kasvoilta naapurin porukkaa, asetelma on jo kohtuullinen. Jos teillä on edes jotain vuotuista yhteistä kanssakäymistä, kuten yhteisiä jumalanpalveluksia, ollaan jo pitkällä.
Kristittyjen yhteyden vaaliminen on tärkeää, paitsi Jeesuksen itsensä kehotuksen vuoksi, myös siksi, että sillä voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnallista polarisoitumista ja kristittyjen kohtaamaa vainoa.
Eräs järkyttävimpiä yksityiskohtia alkuvuotena julkaistussa Open Doors -järjestön raportissa oli tieto, jonka mukaan kristityt joutuvat eri puolilla maailmaa sekä muiden uskonnollisten ryhmien vainoamiksi että kunnostautuvat myös itse toistensa vainoajina.
Asetelma on tavallisimmillaan se, että jokin kirkko on totalitaristisessa valtiossa
saavuttanut hyväksytyn kirkon aseman –ja käyttää aikaansa muiden kristillisten ryhmien etsimiseen ja ilmiantamiseen, tietysti siinä toivossa, että saa säilytettyä oman asemansa. Ilmiötä kutsutaan uskonnolliseksi protektionismiksi.
Voidaan vain arvailla, miten paljon parempi kristittyjen tilanne tällaisessa maassa olisi, jos kirkot olisivat lähtötilanteessa suhtautuneet toisiinsa positiivisesti tai edes neutraalisti.
Keskinäistä yhteyttä ylläpitävä, toisistaan hyvää puhuva kristillisten yhteisöjen joukko on kuin kukoistava kylä, johon pahantekijöiden on vaikeaa iskeä.
Oman kuplan vahvistaminen saattaa kuulostaa houkuttelevalta. Hinta vain saattaa olla kohtuuton, ja varmaa on se, ettei seuraajiaan keskinäiseen yhteyteen haastava Kristus nauti näkemästään.
Osaammeko tiedostaa sen, että yhteydettömyys on hyvin suuri riskitilanne Jumalan suuren perheen kannalta? Riski voi realisoitua yllättäen rauhattomassa maailmassa, jossa poliittiset tuulahdukset tekevät yhtäkkiä jostakin siskosta tai veljestä tai hänen yhteisöstään sopimattomia.
Tai vähemmän dramaattisesti, osammeko tiedostaa paikallistason yhteyden merkityksen Kristuksen todistajina?
Usein erilaisesta traditiosta kumpuava kristillisyys virkistää ja antaa uusia näköaloja omaan toimintaan. Yhteydellä voi siis olla ylipäätään virkistävä vaikutus.
Erilaiset jaksamiseen liittyvät haasteet ja uusien ideoiden puute kun tuntuvat olevan yhteisiä kaikenlaisissa yhteisöissä.
Siunattua kevättä Sotahuudon lukijoille!
Anssi Tiittanen
Helluntaiseurakuntien piirissä vaikuttava toimittaja, kirjailija ja keskustelija
Kuva: Veera
Haapalahti
yhteinen suunta
Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia.
Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva Kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan.
Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan.
Talkoot iltalassa
Väinölä ja Iltala ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä erilaisten pienten talkootöiden merkeissä, joten kompassimallin mukainen työskentely oli tälle luonnollinen jatkumo. Yhteistyö on syntynyt halusta vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tarjota mahdollisuus osallistua merkitykselliseen tekemiseen. Päätimmekin jatkaa hyväksi todettua yhteistyötä talkoiden merkeissä. Tällä kertaa mukaan lähti myös Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö, mikä toi tekemiseen uuden innostavan lisän.
Talkoopäivänä lähdimme yhdessä muutaman työntekijän ja asukkaan kanssa Iltalaan. Päivän aikana siivosimme ja järjestelimme pihaa sekä huolsimme istutusalueita talvikuntoon. Työskentely sujui hyvässä hengessä – naurua ja jutustelua kuului yhtä paljon kuin kuokan kopinaa. Yhteinen tekeminen ja se, että kaikki osallistuivat omien voimavaro -
jensa mukaan, tekivät talkoista erittäin onnistuneet ja loi lämpimän tunnelman. Kaikille löytyi oma tapa osallistua, ja se teki tekemisestä mukavaa.
Iltala kruunasi päivän tarjoamalla talkooväelle pitsaa, itse leivotun kakun ja kahvit. Pieni juhlahetki työn lomassa sai kaikki hymyilemään ja vahvisti tunnetta siitä, että olimme tehneet jotakin hyvää.
Opimme, että pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Tärkeintä oli, että jokainen sai kokea tekevänsä jotain merkityksellistä, ja tekemisen ilo tarttui kaikkiin. Piha siistiytyi, mutta vielä tärkeämpää oli yhteenkuuluvuuden tunne, joka vahvistui päivän aikana. Päivä oli kaikin puolin palkitseva, ja jokaisen mukana olleen panos oli arvokas.
Sanna Kaukoranta & Lidia Prokoijev
”Tunnelma oli tosi kiva, jokainen kohdattiin omana itsenään ja osallistua sai omien voimavarojensa mukaan. Minusta tuntui, että olin tärkeä osa porukkaa. Oli kivaa tehdä yhdessä ja nähdä, että jokaisen apu merkitsi.
Talkoissa tarjottu pizza ja itse tehty täytekakku olivat piste i:n päälle!”
Väinölän asukkaan kommentti
Väinölän asumispalveluyksikkö
Väinölä on 35-paikkainen pitkäaikaisasunnottomien asumispalveluyksikkö Espoon Viherlaaksossa. Nykyinen yksikkö on toiminut vuodesta 2014 saakka. Asukkailla on omat vuokra-asuntonsa. Talossa toimii kymmenhenkinen sosiaali- ja terveysalan tiimi, joka tekee työtä suurella sydämellä.
Arjessa yhdistyvät asunto ensin -periaate, yhteisöllinen asuminen ja matalan kynnyksen työtoiminta. Tavoitteena on antaa ihmiselle mahdollisuus rakentaa elämää turvallisessa ympäristössä oman näköisesti. Väinölä on paikka, jossa voi rauhassa päästä jaloilleen.
Haluatko tutustua Pelastusarmeijan strategiaan syvemmin?
Lue lisää tämän nettiosoitteen tai QR-koodin kautta: bit.ly/pelastusarmeijastrategia
krigsroPeT
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
samhällsansvar - rätTvisT sPel
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme maaliskuun aikana.
”Ingen människa är en ö”, skrev den engelske prästen och poeten John Donne på 1600-talet. På skoj kunde man säga att finländarna är ett undantag. De drar sig gärna tillbaka till sin egen ö, helst mitt i skogen och ensamma. Finländarna kan också vara väldigt medvetna om sitt revir. Men John Donne menade nog inte riktigt detta med sitt uttalande. Han syftade på att vi människor är en del av en större helhet, ett fastland. Vi påverkar varandras välmående – eller illamående.
Redan hos barn i dagisåldern bildas en klar uppfattning om vad som är rättvist. Ingen får lämnas utanför. Man ska dela med sig åt dem som inte har något. Man får inte vara girig. Alla borde delta i en gemensam satsning efter sin förmåga. Samtidigt är det viktigt att lära sig att ansvar och plikt går hand i hand. Det ena finns inte utan det andra.
En nyare tanke är å sin sida att samma ansvar för det gemensamma goda inte bara är individens, utan också organisa-
tionens och speciellt affärslivets. Inom det senare har vi varit vana att se hårda värden och konkurrens om marknadspositionen. Varken ett företag eller en människa är en ö, utan påverkar alltid sin omgivning genom sin verksamhet. Ingen har råd att bli utanför.
Frälsningsarméns internationella strategi talar om arvet, som vi lämnar till följande generationer. Vad jag gör eller låter bli att göra påverkar inte endast min generation, utan också dem som kommer efter oss. Det räcker inte att vi gör något. Vi måste också förstå våra gärningars etiska konsekvenser. Som kristna tror vi, att Gud, som är alltings skapare, har anförtrott skapelsen i våra händer. Människorna, djuren, miljön. Vi måste iaktta hållbar utveckling. Vi måste verka ansvarsfullt och på så sätt, att våra gärningar är transparenta.
Vårt territoriums egen strategi säger bl.a.: “Vi arbetar för att för vår del uppnå FN:s Agenda 2030 mål, genom att speciellt lyfta fram kampen mot fattigdom, hung-
er och klimatförändringen.” Vi kämpar för en rättvisare värld.
Scoutrörelsens grundare Robert BadenPowell uppmande sina efterföljare att lämna en lite bättre värld till kommande generationer än den de själva fann. Speciellt de yngre generationernas klimatångest väcker frågan om vilket arv vi lämnar efter oss.
Betydande gärningar görs ett steg och en bit i taget. Små bäckar bildar ett världshav. När Gud skapade världen – en väl genomtänkt helhet i en väl genomtänkt ordning – stannade han till efter varje dag för att värdera sitt arbetes resultat. I Bibelns första kapitel konstateras det flera gånger: ”Gud såg, att det var gott” Kanske också vi borde stanna regelbundet och begrunda våra egna fotspår.
Kati Kivestö major
Illustration: Dexmac
meilTÄ ja maailmalTa
Ajankohtaisia asioita territoriostamme ja kansainvälisestä Pelastusarmeijasta
kumPpanuuskeräys 1.–29.3.2026
Pelastusarmeijan perinteisen kumppanuuskeräyksen avulla kerätään varoja yhteisöjen, perheiden ja lasten auttamiseksi
Pakistanissa, Ghanassa, Togossa, Paraguayssa sekä Argentiinassa ja Uruguayssa. Keräystuotto ohjataan Pelastusarmeijan kansainvälisen päämajan kautta kohdemaihin, joissa paikallinen Pelastusarmeija vastaa avun perille menosta.
Pelastusarmeija tekee kohdemaissa pitkäjänteistä työtä tunnistaen tarpeita ja kulkien ihmisten rinnalla arjessa. Erityisesti köyhistä perheistä tulevien lasten ja erityisryhmien koulutus on tärkeää. Ghanassa, joka on yksi Suomen Pelastusarmeijan kumppanuusmaista, kansainvälinen Pelastusarmeija ylläpitää yhtä maan harvoista vammaisten lasten kouluista. Useassa kohdemaassa Pelastusarmeija tekee kaikkensa auttaakseen varsinkin haavoittuvassa asemassa olevia tyttöjä ja naisia, jotta heillä olisi turvallinen tulevaisuus ja mahdollisuus huolehtia omasta perheestään.
Haluamme rohkaista teitä pohtimaan perustarpeita, joiden tyydyttymistä me länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenet pidämme helposti itsestäänselvyyksinä. Monessa maassa näin ei ole. Riittävä ravinto, puhdas vesi, terveydenhoito ja koulutus ovat useiden saavuttamattomissa. Haavoittuvimmassa asemassa ovat lapset perheineen. Lapsena koettu puute vaarantaa lapsen tulevaisuuden, rajoittaa mahdollisuuksia ja altistaa köyhyydelle. Tämän kierteen tiedetään usein periytyvän sukupolvelta toiselle.
Luonnollisesti jokainen välittää kodistaan, läheisistään ja maanmiehistään. Mutta muistakaamme myös kaukaisempia avuntarvitsijoita, sillä pienellä avulla voi olla heille suuri merkitys.
pelastusarmeija.fi/kumppanuus
MobilePaylla 57456
Tilisiirtona: FI57 2084 3800 0057 29 viite 8112
Kiitos, että olet kanssamme luomassa lapsille tulevaisuutta.
AuTa SuMmAlLa MaAiLmAn KÖYhImPiÄ IhMiSiä SaAmAaN KoUlUtUsTa, RuOkAa Ja TeRvEyDeNhUoLtOa.
armeijassa tapahTuu
Radio & TV
Radiojumalanpalvelus
YLE Radio 1
sunnuntaina 1.3. klo 20.00
Helsingin Vuosaaren osasto
Radio YLE 1 jumalanpalvelukset kuunneltavissa
YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
Virallinen tiedonanto
Viron aluejohtajien, majurien Henk ja Ardi van Hattemin kolmivuotiskausi kansainvälisessä palveluksessa päättyy 30.6.2026 ja he palaavat kotiterritorioonsa eli Alankomaiden, Tsekin ja Slovakian territorioon.
Kansainvälinen päämaja tiedottaa seuraavista Viron aluejohtajista myöhemmin.
Oikaisu
Sotahuudon 01–02/2026 artikkelissa ”Yhteisöllistä
juhlintaa Turussa” Pirkko Herralaa kutsutaan erheellisesti sotilaaksi. Hänen oikea sotilasarvonsa on majuri. Pahoittelemme virhettä.
senioreiden virkisTyspÄivÄT
12.–15.5.2026
Pelastusarmeijan leirikeskus, vihDin nummela
Hinta: 120 € / 2–3 hh
Ilmoittautumiset Pelastusarmeijan paikallisen osaston kautta viimeistään 19.4.2026.
Leiritiimi (majurit Tuula Takala, Metti Saajoranta, Maarit Vuollet ja sotilas Raija Timonen, mukana myös everstiluutnantti Saga Lippo) toivottaa kaikki tervetulleeksi!
Naisten päivän puhujavieraina everstiluutnantti
Saga Lippo ja runoilija Elina Salminen
miesten & naisten hengelliset päivät
Lauantaina
14.3. klo 10–17
Pelastusarmeijan Helsingin osastossa, Castréninkatu 24–26, Helsinki Naiset kokoontuvat salissa, miehet 3 krs:ssa (F-rappu)
Hinta 20 euroa. Ilmoittautuminen oman osaston kautta 1.3. mennessä. Lämpimästi tervetuloa!
Miesten päivän teemana ”Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten” (Laulu 135 Pelastusarmeijan laulukirjasta). Päivän ohjelmassa opetusta, musiikkia, todistuksia ja yhteinen lounas.
Naisten päivän teema on ”Elämäni on psalmi” ja puhujavieraina everstiluutnantti Saga Lippo ja runoilija Elina Salminen.
tilaa sotahuuTo iTsellesi tai ystävällesi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €. Muut maat, vuosikerta 50 €. Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus (ma–pe 10–14) 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
PelasTusarmeijan
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 136. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino
Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2026
ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva:
Sami Kuokkanen / Tekele Productions 2025
Järven pohjaan on kätketty tavuja. Poimi järven pohjasta tavut ja kirjoita ne oikeille paikoilleen, niin saat selville tärkeän sanoman.
Simon Pietari oli veljensä Andreaksen kanssa pesemässä kalaverkkoja. He eivät olleet saaneet yhtään kalaa, vaikka olivat ystävineen kalastaneet koko yön.
Jeesus näki heidät ja sanoi Simonille: ”Souda vene syväänveteen,laskekaasinneverkkonne.” Simon vastasi: ”Opettaja,meolemmejotehneettyötä kokoyön.emmekäolesaaneetmitään.Muttalaskenvielä verkot,kunsinäniinkäsket.”
Kaikki kalastajat yllättyivät kovasti, kun verkot tulivat niin täyteen kaloja, että ne alkoivat repeillä.
Simon Pietari ymmärsi, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän pelästyi ja lankesi maahan kumartamaan Jeesusta. ”Minäolensyntinenmies.” hän sanoi Jeesukselle.
Mutta Jeesus sanoi Simonille: ”Äläpelkää,minäteen teistäihmistenkalastajia.” Kalastajat jättivät veneen maihin ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Etsi järvestä samanlaiset kalaparit.
oikea vastaus: Läh-de si-nä-kin seu-raa-maan Jee-sus-ta!
Kuusi kalaa on päässyt myös karkuun Sotahuudon muille sivuille. Selaile Sotahuutoa ja etsi kadonneet kalat. Löydätkö kaikki?
on Pe
kalat löytyivät sivuilta: 3, 6, 13, 21, 23, 25
Kuvitus: Eveliina Annala
tyy kaksi kertaa
enlehti 4–10-vu
vuodessa. Katsele edell isiä Nappiksia ja tilaa lehti:
Kadonneet
uskomme rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
kuinka tulla uskoon?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Oi Jumala!
Minulla on vaikeaa!
Arki sujuu huonosti.
Olen vaikeuksissa, toimeentulo heikkoa. Ja uhkana on asunnon menetys.
Pahinta vielä se, kun sisin syyttää... perhesuhteet ovat tulehtuneet.
Olen selkä seinää vasten!
Eikä minulla ole muuta keneen turvata kuin sinä, Jumala!
Auta minua!
Herra, tyynnytä sydämeni.
Muistan sanasi: murtunutta ruokoa sinä et muserra, vaan päinvastoin tuet ja autat!
Ole elämässäni!
Armahda Jeesus!
Ole totuuden henkenä ohjaamassa minua selville vesille!
Viimeinen sana
”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa.
Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne.
Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua.
Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.”
Silloin nämäkin kysyvät: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’
Silloin hän vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
Matt. 25:42–45
Kuva: Myriams-Fotos
JoTtEi KuKaAn Jää YkSiN HäDäN KeSkElLe.
