Sivut
Sivut 13–17
Lasten riemua Tartossa
Sivut 6–7 Juhlitaan Pelastusarmeijan Viron
LämPiMiEn kOhTaAmIsTeN jOuLuPaTa.
Joulupatavahtina pääset kokemaan vapaaehtoistyön merkityksellisyyden. Joulupata-keräyksellä on jo vuosien ajan autettu vähävaraisia saamaan apua. Joulupadat ovat kaduilla 15.–23.12. Sinua tarvitaan, tule mukaan:
jOuLuPaTa.fI
Tässä numerossa
04 Toimitukselta
Tässä kuussa 06 Juhlitaan Pelastusarmeijan Viron työn 30-vuotista taivalta!
Pieni suuri Võrun osasto
Lasten riemua Tartossa
Tšekeissä oppimassa 20 Martat arjessa ja juhlassa apuna
Ajatuksia uskosta ja elämästä 25 Minä & Pelastusarmeija
Väckelsen i Sankt Olavs kyrka 28 Armeijassa tapahtuu
Välähdyksiä menneisyydestä
Viimeinen sana
”Uskon, että onnellisuuden lähde on olla lähellä Jumalaa. ”
kenttäkersantti Inge Ojala-Pihlaja, sivu 8
Jumalan työ ei pysähdy
Lokakuun Sotahuuto kuljettaa meidät lahden yli Viroon. Minulle ja vaimolleni Kaisulle Tallinna ei ole vain matkakohde, vaan paikka, johon liittyy paljon muistoja ja kiitollisuutta. Aloitimme kadettikoulun Tallinnassa, jossa kävimme ensimmäiset kuusi kuukautta koulutuksestamme. Virossa saamastamme palvelevan johtajuuden esimerkistä olisi myös paljon kirjoitettavaa. Kokeneet alueupseerit ja upseerikoulun työntekijät pitivät meistä untuvikoista hyvää huolta.
Tänä vuonna Pelastusarmeijan työ Virossa täyttää 30 vuotta uudelleenavaamisen jälkeen. Työtä tehdään viidellä paikkakunnalla. Tässä lehdessä pääset tutustumaan Võrun pieneen mutta lämpimään osastoon, Tarton lasten ja nuorten vilkkaaseen arkeen sekä moniin juhliin, joissa ilo ja kiitollisuus ovat olleet läsnä. Saat myös lukea virolaisten matkasta Tšekkeihin. Matkakertomus näyttää, miten eri tavoin sama kutsumus voi näkyä.
Lehden sivuilta löytyy muutakin: Marttojen tarina kertoo sitoutumisesta kestävään ja yhteisölliseen arkeen. Samat arvot ovat myös Pelastusarmeijalle tärkeitä. Yhteinen nimittäjä on selvä: palvelemisen eetos, joka kantaa läpi vuosien ja erilaisten aikojen. Minä ja Pelastusarmeija -kysymyksiin vastaa Kirsti Reponen, joka yhä eläkkeellä ollessaankin palvelee hoitokoti Iltalassa.
Maailma ympärillämme on levoton. Epävarmuus ja pelot voivat olla arkipäivää, mutta juuri silloin muistamme, että Jumalan työ ei pysähdy. Se jatkuu rajoista ja olosuhteista riippumatta. Meidät on kutsuttu olemaan toivon ja armon välittäjiä sanoin ja teoin.
Niin kuin Paavali rohkaisee: ”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan” 1. Kor. 15:58.
Riku Leino kapteeni viestintäpäällikkö
miten olemme onnisTuneet?
Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.
Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
armo – aJankohTainen ykkönen
“Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.” Ef.3:8–9
Meidän ensimmäinen Pelastusarmeijamatkamme suuntautui Viroon, Pelastusarmeijan musiikkijuhlille vuonna 1997. Tutustuimme uusiin ihmisiin, uuteen kulttuuriin ja meille lähes tuntemattomaan Pelastusarmeijaan. Aivan uskon tieni alkumetreillä voin rehellisesti todeta, etten ollut aivan vakuuttunut juhlien ohjelman innostavasta sisällöstä, ja yhden tilaisuuden aikana lähdinkin paikalliseen McDonald’siin syömään halpoja hampurilaisia. Jotakin noista päivistä jäi kuitenkin ‘vähäiselle pyhälle’ sydämeen, koska sillä tiellä olen edelleen.
“Joka päivä on armo uus...” Näin me laulamme ja koemme. Näinä aikoina, kun lähellämme on paljon epävarmuutta –ja jopa pelkoa – tahdon muistuttaa siitä, että osa tätä Jumalan armoa mei-
dän kohdallamme on se, että saamme edelleen julistaa evankeliumia sanoin ja teoin. Olemme saaneet tehtävän Jumalan pyhässä suunnitelmassa. Se ei aina tunnu mukavalta ja helpolta (jollaisena olemme ehkä armoa ajatelleet), mutta armo on jotain paljon suurempaa ja syvällisempää, ja sen vaikutus on sitä suurempi mitä synkempää ympärillämme on.
Paavalin tunnelmat tuota kirjeen kohtaa kirjoittaessaan eivät olleet kovin itseriittoiset. Hän piti itseään pyhistä vähäisimpänä. Hän teki työtään siitä huolimatta, tuntien valtavaa siunausta tästä etuoikeudesta. Ei sen takia, että olisi niin loistava tässä tehtävässä vaan sen takia, että hän oli sen kautta saanut kokea armon. Ehkä huomaamme usein olevamme riittämättömiä, kyvyttömiä ja jopa lahjattomia niiden suurten haasteiden edessä, joita kohtaamme. Silloinkin armo kantaa meitä.
Jos kyse olisi vain minun tunteistani, tuskin olisin jäänyt toteuttamaan Jumalan kutsua Pelastusarmeijassa vuonna 1997. Ihmisten tunteiden varassa ei niin
” ...armo on jotain paljon suurempaa ja syvällisempää, ja sen vaikutus on sitä suurempi mitä synkempää ympärillämme on.”
ikään ole se työ, mitä Pelastusarmeija tekee Virossa tänä päivänä. Kyse on Jumalan armosta, joka annetaan syntiselle ihmiselle, ja niin hän voi armossa kiitollisin mielin palvella hyvää Jumalaa. Armosta saamme julistaa Kristuksen tutkimatonta rikkautta. Armosta meille on ilmoitettu Jumalan salattu, pyhä suunnitelma, ja armosta saamme herätä jokaiseen päivään ja palvella Jumalaa niin Suomessa kuin Virossakin.
“Sinun ei tarvitse olla loistava voidaksesi aloittaa, mutta sinun on aloitettava voidaksesi olla loistava.” – Les Brown
Tero Saajoranta majuri ylisihteeri
JuhliTaan PelasTusarmeiJan
Viron työn 30-vuoTista taiValta!
Viikonloppuna 11.–12.10. vietetään Pelastusarmeijan Viron työn 30-vuotisjuhlia Tallinnassa.
Pelastusarmeijalla on Virossa pitkä historia, sillä ensimmäisen kerran työ aloitettiin maassa 1927, ja se jatkui vuoteen 1940. Vuonna 1995 työ aloitettiin jälleen kolmen suomalaisen upseerin voimin, joten tänä vuonna on aika viettää 30-vuotisjuhlia!
Paikallisia juhlia
Kolmenkymmenen vuoden aikana työ on ollut aktiivista, ja Pelastusarmeijaa toimii nykyään viidellä paikkakunnalla: Tallinnassa, Tartossa, Narvassa, Jõhvissa ja Võrussa. Tallinnassa Pelastusarmeijalla on myös päihdekuntoutusyksikkö Toivon talo. Vuosien aikana Viro on saanut juhlia oman maan upseerien vihkimisiä, ja tällä hetkellä upseerikoulussa opiskelee virolainen kadetti Olga Roshka. Juhlavuosi polkaistiin käyntiin paikallisesti jo toukokuussa. Toivon talo vietti 3. toukokuuta 15-vuotisjuhliaan, ja samalla juhlistettiin myös Armeijan 30 toimintavuotta Virossa. Paikalle oli
tullut aiemmin päihdekuntoutuksen läpikäyneitä miehiä perheineen. Tilaisuudessa jaettiin monia positiivisia todistuksia pysyvästä muutoksesta! Koplin osasto oli mukana Kalamajan kaupunginosajuhlien vietossa 17.–18.5. Osaston ovet olivat avoinna, ja ihmiset piipahtivat teelle ja kahville, tulivat juttelemaan ja tekemään ostoksia kirppispöydältä. Osaston tilat ovat toimineet menneisyydessä Cinema Lembit -elokuvateatterina, ja monet vanhemmat henkilöt vielä muistavat paikan. Kalamajan kaupunginosajuhlien yhteydessä osastolla pääsi katsomaan vanhoja elokuvia. Monet paikalliset ilostuivatkin kovasti tästä mahdollisuudesta. Väkeä tuli enemmän kuin oli paikkoja!
Samana viikonloppuna juhlia vietettiin Võrussa. Tallinnan Koplin osaston torvisoittokunta vieraili ja esiintyi kahdessa ulkoilmakokouksessa. Lapsille ja perheille oli tarjolla leikkejä ja pelejä osastolla ja sen läheisyydessä. Sunnun-
taina osasto sai uuden jäsenen. Kaupungin pormestari ja muiden kirkkojen edustajat kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan. Viikonloppu oli siunauksia täynnä! Narvassa juhlittiin 7. kesäkuuta. Juhlat vietettiin suuressa teltassa, ja sekä aikuisille että lapsille oli tarjolla erityistä ohjelmaa. Viitisenkymmentä vierasta otti osaa ja juhlassa oli mukava, ystävällinen tunnelma. Juhlia vietettiin myös Tartossa 30.8. ja Jõhvissa 27.9. Nämä olivat myös siunattuja tilaisuuksia.
Tule mukaan juhlimaan!
Juhlat eivät ole kuitenkaan vielä ohi! Juhlavuosi huipentuu 11.–12.10. Tallinnassa. Sinä olet myös tervetullut! Launtaina vietetään juhlaa hengellisyyden ja perheen merkeissä – päivä on täynnä ylistystä, yhdessäoloa ja työpajoja. Tapahtumapaikkana on Tallinnan Metodistikirkko (Narv mnt 51). Ohjelma alkaa 10.30 ja päättyy 17.30. Sunnuntaina juhla jatkuu jumalanpalveluksella Tallinnan Kop -
Narvassa juhlittiin Pelastusarmeijan väreihin sointuvassa teltassa! Toivon talon johtaja Jüri Põld leikkaamassa kakkua. Juhlan aiheena oli 30-vuotiaan Armeijan ohella 15-vuotias Toivon talo.
Ylh. vas. Koplin osasto oli mukana Kalamajan kaupunginosajuhlien vietossa. Osaston tilat ovat toimineet menneisyydessä Cinema Lembit -elokuvateatterina ja juhlien yhteydessä osastolla pääsi katsomaan ilmaiseksi vanhoja elokuvia.
Ylh. kesk. Koplin juhlissa ei ollut unohdettu lapsia. Paikalla oli iso, suloinen maskottinalle. Viikonlopun yhteydessä Koplin osasto sai myös neljä uutta nuorta sotilasta.
Ylh. oik Tartossa vietettiin ulkoilmatilaisuutta Rimin läheisyydessä. Kävijät saivat nauttia keitosta, musiikista ja yhteisistä hetkistä. Osaston sunnuntaisessa jumalanpalveluksessa keskiössä olivat lapset.
Oik. Narvan osaston lapset odottamassa kakkua.
Alh. Võrun juhlissa vieraili Tallinnan Koplin osaston torvisoittokunta. He esiintyivät kahdessa ulkoilmakokouksessa.
lin osastossa (Kopli 8) klo 11. Viikonlopun kutsuvieraina ovat Pelastusarmeijan Euroopan johtajat, komentajat Ced ja Lyn Hills. He ovatkin monelle tuttuja aiemmista määräyksistään territoriossamme, ensin Viron aluejohtajina ja myöhemmin territorion ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Lämpimästi tervetuloa!
Lahja Viron työlle
Haluatko muistaa Viron Pelastusarmeijaa pienellä lahjalla? Se on mahdollista. Voit antaa lahjoituksen osoitteessa: pelastusarmeija.fi/viro. Lahjoituksilla tuetaan Pelastusarmeijan Virossa tekemää työtä ja autetaan avun tarpeessa olevia ihmisiä Tallinnassa, Tartossa, Narvassa, Võrussa, Jõhvissa ja lähiseuduilla. Pienellä lahjalla voi tehdä suuria tekoja.
Ardi van Hattem & Toni Kaarttinen
Kuvat: Päästearmee
Pieni suuri Võrun osasto
Kaakkois-Virossa, lähellä Latvian ja Venäjän rajaa, sijaitsee pieni ja idyllinen Võrun kaupunki – ja siellä
territoriomme eteläisin osasto. Pelastusarmeija on vaikuttanut kaupungissa vajaat parikymmentä vuotta, ja suurimman osan tuosta ajasta osastoa on luotsannut kenttäkersantti Inge Ojala-Pihlaja.
Sotahuuto kävi tutustumassa uusiin tiloihin ja tilanteeseen, jossa tämä sydämellinen osasto ja sen vetäjä ovat tällä hetkellä.
Aurinkoinen sää hellii toimittajaa ja tulkkia, kun saavumme Võruun – 12 000 asukkaan idylliseen pikkukaupunkiin eteläisessä Virossa. Puut vihannoivat, ja tämä tuntuu yhdeltä niistä päivistä, jolloin tuntuisi mahdottomalta olla huonolla tuulella. Huonolla tuulella ei ole myöskään Võrun osaston johtaja, kenttäkersantti Inge Ojala-Pihlaja, joka tervehtii meitä osaston ovella. Puinen perinteinen talo, jonka suuret ikkunat avautuvat kadulle ja jonka sisätilat on modernisoitu hyvällä maulla, tuo puolen vuoden jälkeenkin aina hymyn Ingen huulille. Kaupat uusista tiloista tehtiin 5. joulukuuta, ja vain kymmenen päivää myöhemmin salissa vietettiin ensimmäistä jumalanpalvelusta. Päivää aikaisemmin saliin oli kokoontunut pieni, iloinen joukko viettämään Ingen syntymäpäivää.
– Se oli ikimuistettavaa, Inge sanoo hymyillen ja kertoo muuton taustoista: – Tarvitsimme uusia tiloja jo pitkän aikaa. Võru on niin pieni paikka, ettei vuosikausiin ollut vapaana sopivia tiloja. Kun näimme ilmoituksen tästä, kuukaudessa olimme keskustelleet asioista ja tehneet sopimuksen. Suomen ja Viron johtajiston avulla ja kansainvälisen projektirahaston turvin saimme tehtyä kaupat, joten kiitos heille ja Jumalalle siitä!
– Tämä rakennus on meille suuri siunaus. Se on valmiiksi kunnostettu, niin meidän ei tarvitse toteuttaa remonttia.
Võrun osaston uusissa tiloissa kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa pöydän ympärille viime joulukuussa Ingen syntymäpäiväkahvien merkeissä.
Pääsimme aloittamaan osaston toiminnot heti muutettuamme. Olemme löytäneet myös vuokralaisia yläkertaan.
Aktiivista toimintaa ja hengen nälkää
Toiminta onkin lähtenyt hyvin käyntiin muuton jäljiltä. Inge kertoo, että osastoon kuuluu noin 25 jäsentä, ja eri ohjelmiin osallistuu keskimäärin viitisentoista osallistujaa. Viikko alkaa tiistaisin naistenkerholla.
– Noh, naisten kerhoon osallistuu myös kolme miestä, joten kaipa sitä pitäisi kutsua sekakerhoksi, Inge naurahtaa.
Keskiviikkoisin on raamatunopetusta ja rukouskokous, torstaisin toteutuu suosittu soppakeittiö, ja viikko huipentuu sunnuntaisin jumalanpalvelukseen. Kerran kuussa on lastenkerho, jonka ajankohta sovitaan aina vanhempien kanssa yhdessä edellisellä kokoontumiskerralla.
– Tarjolla on myös sielunhoidollista tukea. Jos ihmiset haluavat tavata minua kahden kesken, sovimme tapaamiset yleensä perjantaiksi. Hengellisyyden tarvetta on. Ihmiset vierailevat luonani ja puhumme asioista. Monet asiat painavat heitä ja rukoilemme yhdessä. Yritän tarjota toivoa ja rohkaisua.
keskustaan
Inge pitää yllä myös rukouspuhelinta: – Se on tarkoitettu heille, jotka eivät pysty vierailemaan osastolla ja tapaamaan minua toimistoajan puitteissa. Erityisesti yksinäisillä vanhuksilla on suuri tarve tälle rukouspuhelimelle.
Inge kertoo tästä esimerkin: – Eilen minulla oli neljä tällaista puhelua. Tyttäreni Jasmin jo totesikin, että ”Äiti, minäkin haluaisin puhua kanssasi”, hän naurahtaa sydämellisesti.
Sosiaalista soppaa
Yksi osaston suosituimpia ohjelmia on torstain soppakeittiö. Tuolloin reilut kaksikymmentä ihmistä saapuu aterioimaan edullista, makoisaa keittoa ja tapaamaan toisiaan. Tämä on alueen ainoa soppakeittiö.
– Soppakeittiö on ollut upea tilaisuus kohdata ihmisiä, ja monet kävijät ovat jakaneet hyvää sanaa tästä läheisilleen ja ystävilleen.
Inge aloittaa keiton valmistelun jo aiemmin viikolla.
– Tiistaisin käyn ostoksilla hankkiakseni tuoreet tarveaineet, keskiviikkona esivalmistelen, ja torstaina valmistan keiton puoleksipäiväksi.
Tuore keitto onkin saanut paljon kiitosta. Jotkut ottavat sitä myös kotiin vietäväksi perheilleen. Ingellä oli haastattelua edeltävänä päivänä mielenkiintoinen kohtaaminen soppakeittiöllä.
– Eilen keitonjaossa vieraili Võrun kaupunginhallituksen jäsen, joka on myös paikallislehden verkkotoimittaja. Hän kertoi tavanneensa kaupungilla useita ihmisiä, jotka olivat kertoneet hänelle, että he olivat saaneet erinomaisen hyvää keittoa osastollamme. He usuttivat hänet vierailemaan. Hän teki meistä kivan jutun, jossa hän sopan ohella kertoo kaikesta, mitä teemme. Tämä todistaa, että kun palvelemme sydämestämme, tapahtuu ihania asioita, Inge toteaa silmät ilosta säihkyen.
Inge kertoo, että soppakeittiö on hyvä esimerkki osaston työn ytimestä.
– Työmme keskiössä ovat yksinäiset, syrjäytyneet ihmiset, jotka ovat ajautuneet yhteiskunnan reunoille. Ihmiset, jotka haluavat tulla kuulluksi ja huomioiduksi.
Huolia ja juhlia
Inge iloitsee osastoyhteydestä sekä pienessä kaupungissa vallitsevasta ekumenian hengestä.
– Osastomme jäsenet ottavat koko ajan enemmän vastuuta auttaen muun muassa keittiössä. Kun pyydän apua, he tarjoutuvat. Mutta toki aina on tarvetta lisäkäsille, Inge vinkkaa naurahtaen.
– Iloitsen siitä, että alueen eri kirkot työskentelevät yhdessä. Meillä oli juuri viime maanantaina pastoreiden yhteinen rukouskokous.
Vaikeat ajat aiheuttavat kuitenkin huolia. Ingen viidentoista vuoden kokemus Võrun osastosta ja kaupungista antaa perspektiiviä:
Võrun osasto sijaitsee puisessa perinteisessä talossa, jonka suuret ikkunat avautuvat kadulle.
Pikkukaupungin
on lyhyt matka ja ympärillä on paljon asutusta.
– Tällä hetkellä taloudellinen tilanne on niin vaikea, että kaikki tahoillaan pohtivat, miten selvitä. Moni osaston vanhimmista kävijöistä on jo ylennetty kirkkauteen, mutta on ollut ilo nähdä nuorempien ihmisten tulevan osaston toimintaan mukaan. Olen kuitenkin huomannut, että viime vuosina monet kirkot ovat kipuilleet sen kanssa, etteivät ihmiset ehdi tai halua käydä jumalanpalveluksissa. Elämä on hankalaa, hinnat nousevat ja monet pelkäävät sotaa. Võrussa Venäjän raja kulkee lähellä, ja se aiheuttaa huolta monissa vanhemmissa ihmisissä. Olen saanut rauhoitel-
la heitä, ettei sota ole syttymässä ja elämä voi jatkua.
Elämän jatkumiseen liittyvät myös juhlat. Võrussa vietettiin Pelastusarmeija Virossa 30 vuotta -juhlallisuuksia kahden päivän ajan 17.–18.5. Lauantaina oli ulkoilmakokous kauppakeskuksen edustalla sijaitsevassa puistossa. Tallinnan Koplin osaston torvisoittokunta vastasi musiikista. Alkuillasta lapset kokoontuivat osastolle lastentapahtumaan. Sunnuntaina vietettiin juhlajumalanpalvelusta, johon myös muiden kirkkojen pastorit sekä kaupungin sosiaalitoimen edustajat olivat kutsuttuina. Tämän artikkelin
Kenttäkersantti Inge Ojala-Pihlaja muistojen äärellä. Yhteys Pelastusarmeijaan löytyi vuonna 2006 ja vuodesta 2010 hän on luotsannut Võrun osastoa.
kuvien myötä pääset tutustumaan juhlan tunnelmiin.
Tiedustelen Ingeltä, miksi on tärkeää, että Pelastusarmeija on läsnä Võrussa ja Virossa.
– Monilla on huolia ja pelkoja tulevaisuudesta – meidän tavoitteemme on lohduttaa ja tuoda toivoa.
Sairaanhoidosta
Jumalan huomaan
Inge on valmistanut herkullista perunasalaattia. Mustan leivän kanssa se on aivan taivaallista. Tarjoiluista nautiskellen on aika tutustua myös hiukan kenttäkersantti Inge Ojala-Pihlajaan, joka on luotsannut osastoa jo vuodesta 2010. Millainen on hänen elämän- ja uskonpolkunsa ollut?
Inge on 66-vuotias, ja hänen juurensa ovat Länsi-Virumaalla. Hän kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa Neuvosto-Virossa.
– Ne olivat hankalia aikoja. Tuohon aikaan kristillisyys oli kiellettyä. Muistan, että jouluisin isä toi meille kuitenkin joulukuusen. Meidän oli pidettävä verhot ikkunoiden edessä, jotta muut eivät näkisi sitä. Isä muistutti myös, ettei koulussa saanut puhua kuusesta. Se oli vaikenemisen aikaa.
Lukion jälkeen Inge lähti opiskelemaan sairaanhoitoa. Hän kouluttautui sairaanhoitajaksi, jolla oli laajempi koulutustausta ja vastuu. Kyseistä tutkintoa ei enää ole, eikä sille löydy suoraa suomalaista vastinetta.
– Olin sairaanhoitajan ja lääkärin väliltä. Minulla oli enemmän lääketieteellisiä valmiuksia ja valtuutuksia kuin sairaanhoitajalla, Inge selittää ja kertoo työskennelleensä 17 vuotta lääketieteen parissa ja pitäneensä siitä kovasti.
Sitten Inge löysi yhteyden Jumalaan. – Tyttäreni kävi baptistikirkon pyhäkoulua. Hän kutsui minut katsomaan jouluesitystä, jonka he olivat valmistelleet. Ajat olivat hankalat ja vetosin kiireisiin. Hän kertoi kaikkien toisten äitien tulevan paikalle. Se kosketti minua. Minusta tuntui pahalta, jos tyttäreni olisi ainoa, jonka äiti ei olisi läsnä, joten me-
Ylh. vas. Osaston tilat on modernisoitu hyvällä maulla.
Ylh. oik. Yksi osaston suosituimpia ohjelmia on torstain soppakeittiö. Tuolloin reilut kaksikymmentä ihmistä saapuu aterioimaan edullista, makoisaa keittoa ja tapaamaan toisiaan.
Oik. Võru on 12 000 asukkaan idyllinen pikkukaupunki. Muiden pienten paikkakuntien tavoin Võru kärsii asukkaiden vanhenemisesta nuorten muuttaessa isoimpiin kaupunkeihin.
nin sinne, ja se oli todella kaunis tilaisuus. Saapuessani pastori tervehti minua, ja olin yllättynyt, kun ei minua yleensä näin huomioida. Juhlassa lapset lauloivat kauniisti, pastori piti koskettavan puheen, ja kynttilät ja kuusenkoristeet sädehtivät kilpaa. Kyyneleet valuivat silmistäni. Lähtiessäni oloni oli keventynyt ja tiesin, että haluan palata.
Inge alkoi itsekin vierailemaan baptistikirkossa, ensin jumalanpalveluksessa ja sitten myös raamattutunneilla ja rukouskokouksissa. Kristittyjen parissa oleminen tuntui Ingestä oikealta ja hyvältä.
– Siellä ymmärsin, että haluan tietää ja antaa enemmän. Lähdin opiskelemaan Tarttoon pastoraalista teologiaa. Inge kertoo, että Jumala on kulkenut mukana hänen kaikilla askeleillaan, välillä tiedostamattakin.
– Teologian opiskelu oli ensimmäisen kuuden kuukauden jälkeen maksul-
lista: 12 000 kruunua (noin 750 euroa) vuodessa. Monelle se oli ylivoimainen maksu tuohon aikaan. Kerroin seurakunnalle ongelmistani. Johdatuksen kautta helluntailainen ryhmä Suomesta sai kuulla ongelmastani, ja he ilmoittivat haluavansa sponsoroida opiskeluni. Se oli todellinen lahja Jumalalta.
Inge opiskeli viisi vuotta, ja hän valmistui pastoriksi 1999.
– Pastorin töitä kuitenkin tein ensimmäisen kerran vasta tullessani Pelastusarmeijaan, Inge naurahtaa ja jatkaa: – Valmistuttuani suuntauduin enemmän sosiaalipuolelle ja työskentelin orpojen
ja katulapsien parissa luterilaisen kirkon ohjelmissa. Nämäkin olivat arvokkaita vuosia.
Pelastusarmeijasta
uusi hengen koti
Pelastusarmeijan ja Ingen polut ristesivät vuonna 2006, kun Inge sai pestin
Pelastusarmeijan päihde- ja kuntoutuskeskuksen Toivon talon johtajana Tallinnassa. Hän kävi Koplin osastossa jumalanpalveluksissa ja tykästyi siihen. Pari kuukautta myöhemmin hän laittoi sotilashakemuksen ja tuli sotilaaksi alokaskoulutuksen jälkeen.
Võrussa vietettiin Pelastusarmeija Virossa 30 vuotta -juhlallisuuksia kahden päivän ajan 17.–18.5. Ylh. vas. Kokoukset keräsivät runsaasti juhlaväkeä ja kutsuvieraita. Ylh. oik. Võrun kaupungin sosiaalitoimen johtaja Sixten Sild huomioi tämän erityisen juhlan. Alh. vas. Ei juhlaa ilman kakkua! Alh. oik. Kaupunkilaisia kuuntelemassa ulkoilmakokouksessa Koplin torvisoittokuntaa.
Vuonna 2009 hän kouluttautui kenttäkersantiksi. Samana vuonna silloinen Pelastusarmeijan aluejohtaja Daniel Henderson kertoi pitäneensä Ingeä silmällä ja tarjosi mahdollisuutta toimia pastorin tehtävissä edellisenä vuonna avatussa Võrun osastossa.
– Mietin hetken ja tarkastelin kutsumustani. Kyllä se kutsumus löytyi. Nyt tässä on viisitoista vuotta oltu, Inge toteaa hymyillen. – Nämä vuodet ovat olleet haasteita ja siunauksia täynnä.
Henkilökohtaisessa elämässään Inge on tällä hetkellä äiti neljälle teini-ikäiselle lapselle: Sofia (18), Laura (16), GreteLiis (14) ja Jasmin (9). Kaksi vanhinta lasta, kaksoset Margarita ja Viktoria, ovat jo nuoria aikuisia. Sofia opiskelee matkailualaa ja Laura cateringia, ja molemmat saavat valmistuessaan sekä lukion että ammatillisen koulutuksen todistukset.
– Se ei ole aina ollut helppoa. Mutta koska olen ottanut tämän vastuun vas-
taan, niin se on myös kannettava, Inge toteaa rakastavasti. – Jumala on apunani.
Lapset ovat aina olleet Ingen sydämen keskeisin asia. Kuuden kasvattityttären lisäksi hän toimi vuosia huostaanotettuja lapsia vastaanottavien kriisiperheiden yhteyshenkilönä Virossa. Hän toimi myös kriisiperheenä tuolloisen puolisonsa kanssa. Parhaimmillaan Ingellä oli yhdeksän lasta – kuuden kasvattityttären lisäksi kolme lasta hoidossa kriisityön kautta.
– Se oli raskasta, mutta pärjäsimme, Inge huokaisee sydämellisesti.
Nyt, kun Ingen lapset ovat jo isompia ja hän on muuttanut kolmenkymmenen kilometrin päästä Põlvasta Võruun, hän kokee, että hänellä on enemmän aikaa käsissään.
– Osaston suhteen toiveeni on, että yhä useammat nuoret ihmiset löytäisivät meidät ja saisimme enemmän lapsia yhteyteemme. Työskentelemme tämän asian eteen.
Monen lapsen äitinä Inge arvostaa myös omaa aikaa.
– Rakastan luonnossa oloa. Rakastan myös aamun omia hetkiä, jolloin voin meditoida, reflektoida ja rukoilla. Luen myös paljon kaikenlaista kirjallisuutta: kristillisiä kirjoja, elämäkertoja ja kertomakirjallisuutta. Kirjallisuudesta on mielenkiintoista oppia, miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa. Siitä voi ottaa itselleen vaikutteita ja oppia uutta. Kiitämme Ingeä mukavasta hetkestä. Hän lähettää meidät matkaan seuraavin siunaavin sanoin:
– Uskon, että onnellisuuden lähde on olla lähellä Jumalaa.
Toni Kaarttinen
Kuvat:
Toni Kaarttinen, Evelin Aavik, Svetlana Jevsejeva, Ardi van Hattem ja Inge Ojala-Pihlajan kuva-albumi
Tarton osastolla kokoonnutaan launtaisin ”Seikkailuja”-lastenkerhoon.
lasTen riemua TarTossa
Viime vuoden syksystä asti Pelastusarmeijan Tarton osastossa on toiminut ”Seikkailuja” -lasten ja nuorten kokoontumiset. Kävimme keväisenä lauantaina tutustumassa lastenkerhoon ja sen iloiseen, kekseliääseen vetäjään, pelastussotilas Anna Starikovaan.
Saapuessamme tulkkini Evelin Aavik in kanssa Tarton osastolle tunnelma on vielä seesteinen. Pelastussotilas Anna Starikova on saapunut paikalle valmistelemaan tämän päivän lastenkerhoa. Luvassa on monenmoista aktiviteettia sekä pyhäkouluopetusta Raamatun äideistä – sillä haastatteluhetki sattuu laskeutumaan äitienpäivän aatolle.
Anna saa kiireisimmät valmistelut tehtyä, ja osaston johtaja, kapteeni Arina Vessalauskas saapuu myös paikalle pienen poikansa kanssa. Arina lupaa viimeistellä asiat sillä välin, kun me Annan kanssa vetäydymme värikkääseen leikkihuoneeseen juttelemaan.
Tulkaa lapset luoksemme
Koska olemme tulleet seuraamaan lastenkerhoa, on luontevaa aloittaa haastat-
telu tiedustelemalla ”Seikkailuja” -lasten ja nuorten kokoontumisista, joista pelastussotilas Anna Starikova on vastuussa. Kyseessä on kansainväliseltä päämajalta tukea saanut projekti. Toiminta alkoi viime vuonna syksyllä, kouluvuoden alkaessa.
Osaston lasten ja nuorten viikko-ohjelma on monipuolinen. Tiistaisin on viron kielen kerho, perjantaisin ohjelmaa teini-ikäisille, lauantaisin lastenkerho ja sen jälkeen halukkaille tanssiryhmä. Sunnuntain jumalapalveluksissa lapset välillä myös esiintyvät.
Ohjelmat keräävät myös mukavasti osallistujia: lastenkerhossa käy viidestä kahteentoista lasta, ja heidän ikänsä vaihtelevat viidestä seitsemääntoista. Kielikerhoon ottaa osaa kymmenen lasta, joista vanhimmat ovat 17-vuotiaita.
Lapset hippasilla. Huoneessa raikaa iloinen nauru.
Teinejä käy nuorisoillassa puolisen tusinaa.
Kaikki lapset ja nuoret ovat tilaisuuksiin tervetulleita: – Suurin osa on tullut kavereiden tai tuttujen kutsumana. Julkaisemme myös mainoksia paikallisissa Facebook-ryhmissä, Anna kertoo.
Hän tiivistää ajatuksen tämän työn taustalla: – On tärkeää, että voimme panostaa lapsiin ja nuoriin heidän ollessa vastaanottavassa iässä. Luonamme käyvistä teini-ikäisistä näkee, että heillä on jo elämässään kaikenlaista. He ovat herkässä ja vaikeassa iässä, jossa oikeiden ratkaisujen tekeminen on tärkeää. Me voimme olla heidän mukanaan ohjaamassa heitä oikealle polulle.
Rakkautta oppimassa
Anna vastaa tämän projektin puitteissa osaston lapsi- ja nuorisotyöstä. Hän suunnittelee ja toteuttaa ohjelmat ja pitää lapsiin, nuoriin ja vanhempiin yhteyttä. Tämän ohella hän auttaa kapteeni Arina Vessalauskasia kaikin mahdollisin tavoin ajan salliessa.
– Paitsi ymmärrettävistä syistä miesten kerhossa, Anna naurahtaa.
Tiedustelen Annalta, minkä hän kokee tässä tehtävässä haasteellisimmaksi.
– Teinit. He ovat siinä iässä, etteivät haluaisi tehdä mitään. Heidän kanssaan on haasteellista löytää yhteistä maaperää. Asioita, joista he innostuisivat. Yritän houkutella heitä avustamaan lastenkerhossamme, mutta on vaikeaa keksiä luovaa tekemistä, josta he syttyisivät. Usein käy myös niin, että kun lapset riehaantuvat, niin he villitsevät teinitkin… ja heidän piti olla auttamassa minua, Anna nauraa.
– On kuitenkin palkitsevaa nähdä, miten monet lapset ja teinit viihtyvät täällä ja haluavat tulla uudestaan. Välillä he käyvät muinakin päivinä, jolloin meillä ei ole heille ohjelmaa. Se lämmittää sydäntäni.
Tarton osaston avustaja pelastussotilas Anna Starikova, osaston johtaja, kapteeni Arina Vessalauskas (oikealla) ja lapset leivontahommissa.
Tulkki Evelin Aavik (vasemmalla) haastattelemassa Andresia (alaoikealla).
Nuoria on myös tutustettu Armeijan ajatusmaailmaan.
Pelastussotilas Anna Starikova vastaa kansainvälisen päämajan rahoittaman projektin puitteissa Tarton osaston lapsija nuorisotyöstä. Hän suunnittelee ja toteuttaa ohjelmat ja pitää lapsiin, nuoriin ja vanhempiin yhteyttä. Lisäksi hän auttaa kapteeni Arina Vessalauskasia ajan salliessa.
– Olemme aloittaneet Pelastusarmeijaan tutustuttavan ohjelman, jotta he ymmärtäisivät, keitä olemme, mitä teemme ja miksi. Kenties joistakin heistä tulee nuoria sotilaita, Anna toteaa toiveikkaana. Lasten ja nuorten toiminta on saanut lasten vanhemmilta kiitosta. – Osa heistä on myös tarjoutunut auttamaan. On selvästi nähtävissä, että he haluavat tuoda lapsensa kerhoihimme.
Tiedustelen Annalta, mitä hän toivoo lasten ja nuorten saavan näistä kokoontumisista.
– Toivon, että he osallistumisen ohella oppivat, miten välittää ja rakastaa toi-
siaan. Ja toivon, että jos he kuulevat Herran kutsun, he ottaisivat askeleen nuoriksi sotilaiksi.
Venäjältä Viroon
Ehkä muistat Annan vuoden takaisesta artikkelistamme, jossa kävimme tutustumassa Viron lapsityöhön Tallinnassa ja Jõhvissa (Rakastavaa lapsi- ja nuorisotyötä Virossa, Sotahuuto 10/2025). Tuolloin Anna toimi osaston avustajana Jõhvissa kapteeni Arina Vessalauskasin tukena. Viime vuoden heinäkuussa he molemmat aloittivat työskentelyn Tartossa.
24-vuotiaan Annan juuret ovat Pietarissa. Hänen perheeseensä kuuluvat äiti, isä ja pikkusisko.
Viroon Annalla on ollut kosketus jo pidempään.
– Asuimme kymmenen vuoden ajan rajakaupungissa. Monet yllättyivät siitä, että kävin viikoittain kirkossa Viron puolella. 2019 saavuin Tartoon opiskelemaan venäläistä ja slaavilaista teologiaa, toisena pääaineenani vieraiden kielien opetus. Anna oli käynyt kirkossa vanhempiensa kanssa jo pienestä pitäen. Kaksitoistavuotiaana hän tunsi sisällään, että jotain erityistä tapahtui. Hän halusi mennä kirkkoon itse, ei vaan siksi, että hänen vanhempansa veivät hänet sinne.
– Yksi syy, miksi tunsin vetoa sinne, oli lapset, Anna paljastaa ja jatkaa: – Kun muutin Tarton yliopistoon opiskelemaan, tunsin syvempää yhteyttä Jumalaan ja opin tuntemaan Jeesuksen paremmin. Entisestään suhteeni syveni, kun minusta tuli Pelastusarmeijan sotilas.
Marraskuussa 2019 Anna löysi Armeijan ja helmikuussa 2020 hänestä tuli sotilas.
– Muuttaessani opiskelemaan minulla ei ollut paikkaa opiskelija-asuntolassa. Löysin majapaikan Viron kirkon kautta. Seurakuntayhteys oli melko hankala, sillä en puhunut viroa. Eräs kirkon jäsenistä kertoi minulle, että Tartossa toimii Pelastusarmeija, jossa pidetään jumalanpalveluksia sekä viroksi että venäjäksi. Hänet otettiin vastaan lämmöllä ja innolla.
– Tunsin, että tänne haluan palata. Tiesin myös, että osastoon oli syntymässä vauva, ja koska pidän lapsista, sekin kiehtoi minua, Anna naurahtaa. – Minut hyväksyttiin heti mukaan ja minulle annettiin vastuuta. Se tuntui hyvältä. Minulle on tärkeää, että voin tuntea olevani avuksi.
Tartosta Jõhviin ja takaisin
Annalle tarjottiin mahdollisuutta toimia kapteeni Arina Vessalauskasin avustajana Jõhvissa. Tarjous yllätti hänet.
– Se oli mielenkiintoista ja odottamatonta. Olin pyytänyt Jumalalta, että haluaisin olla upseereille avuksi. Hiukan jännitti, olenko valmis siihen. Tämä oli kuitenkin rukousvastaus Jumalalta, sillä olin luvannut sitoutua Hänen palvelemiseensa.
Anna tarttui rohkeasti tilaisuuteen. – Aika Jõhvissa oli vaihtelevaa, jotkin asiat olivat helpompia, toiset vaikeampia. Se oli minulle hieno tilaisuus palvella yhdessä kapteeni Arinan kanssa. Opin paljon.
Arina sattuu juuri tällä hetkellä piipahtaa leikkihuoneessa, ja he vaihtavat lämpimän katseen. Kuten aiemmin mainittiin, viime vuonna heinäkuussa Arinan määräys johdatti heidät Tarttoon. – Tämä tuntui kotiinpaluulta, Anna toteaa hymyillen. – Elämäni ja ystäväni olivat täällä, joten Jõhvissakin palvellessani vierailin usein Tartossa. On ollut hyvä palata kotiin ja olen iloinen, että olen voinut jatkaa myös Arinan kanssa palvelemista.
Anna vetämässä lapsille pyhäkoulua. Yhdessä he tutkivat Raamatusta löytyviä äitejä.
Uudessa paikassa aloittaminen tuo kuitenkin omat kommervenkkinsa. – Suurimmat haasteet ovat liittyneet upseerivaihdokseen. Usein upseerin vaihtuessa osa osaston ihmisistä voi saada ”shokin” ja jättäytyä toiminnasta. Joten alku on aina ”jälleenrakennustyötä”. Henkilökohtainen haasteeni on ollut lastentoiminnan aloittaminen puhtaalta pöydältä. Arinan kanssa yhteistyömme on oikein hyvää, sillä olemme läheisiä ja puhumme paljon, hymyilevä Anna toteaa vilkaisten Arinaa, joka leikittää pienintään leikkihuoneen nurkassa.
Jumalan merkkiä odotellessa
Kello lähenee kahtatoista, ja ensimmäiset lapset saapuvat jo osastolle. He käyvät iloiten tervehtimässä Annaa. On aika päästää hänet töihin, joten lopuksi kysyn Annalta hänen tulevaisuuden toiveistaan. Hän näkee, että voisi kenties joku päivä palvella myös upseerina: – Olen tehnyt päätöksen luovuttaa elämäni Jumalalle. Upseerius olisi hieno tapa näyttää sitoutumistani Jumalaan ja hänen palvelemiseensa. Tahdon oppia enemmän uskosta ja osastotyöstä – myös siitä, miten tehdä lasten ja nuorten toimintaa paremmin. Upseerikoulutus voisi olla minulle oikea polku kehittyä. Tällä hetkellä palvelen näin koko sydämelläni. Haluan viimeistellä opintoni, ja sen jälkeen kenties aloittaa hengelliset opinnot. Odotan Jumalalta merkkiä seuraavalle askeleelle – nämä asiat ovat hänen käsissään, Anna toteaa lämpimästi hymyillen.
Touhua monenmoista
Kello lyö kaksitoista ja kaikki ovat saapuneet paikalle. Tänään lastenkerhoon on tullut kahdeksan lasta, joista viisi hiukan vanhempaa ohjelmaan ja pyhäkouluun osallistuvaa, kolme nuorempaa leikkimään tullutta, sekä yksi isä.
Anna kutsuu lapset tanssihetkeen. Iloiset rytmit nappaavat mukaansa ja kädet lyövät rytmiä. Tätä seuraa leikki, jossa heitetään pingispalloa kulhoon. Tehtävä osoittautuu yllättävän vaikeaksi. 8-vuotias Andres vaatii, ettei tätä lopeteta ennen kuin joku saa pallon purkkiin. Arina totea tähän: ”No, taidetaan olla täällä vielä sunnuntainakin.” Kaikkia naurattaa.
Seuraavassa leikissä muistilappua pidetään seinässä puhalluksen voimalla.
Sotahuudon vierailu sijoittui äitienpäivän aattoon.
Lapset valmistivat äideille hauskat ja herkulliset kuppikakut.
Tämäkin tehtävä osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Tämän jälkeen lapset kokoontuvat pelaamaan ”huojuvasta tornista” versiota, jossa kyniä poistetaan kuminauhan sisältä, kunnes asetelma kaatuu. Välillä romahdus tapahtui välittömästi, välillä kynät pysyvät koossa kuin ihmeen voimalla.
Ennen pyhäkoulua on hyvä purkaa liiat energiat, ja Anna johdattaa lapset ja Arinan pariin riehakkaaseen hippaleikkiin. Lapset kykenevät väistöliikkeisiin, joista keski-ikäistyvä toimittaja voi vain uneksia. Pyhäkoulussa lapset kokoontuvat istumaan matolle. Anna kysyy, tietääkö kukaan, mikä päivä on huomenna. Monta kättä nousee: ”Äitienpäivä!” Anna kysyy, mitä silloin pitää tehdä. 10-vuotias Sofia vastaa: ”Rentoutua”. Anna hymyilee ja jatkaa, että silloin pitää tehdä jotain mukavaa äidille. Pyhäkoulun jälkeen on mahdollisuus valmistaa heille kortit ja kuppikakut. Tämän jälkeen Anna ja lapset keskittyvät tutkimaan, millaisia erilaisia äitejä Raamatusta löytyy.
Pyhäkoulun jälkeen lapset jakaantuvat askartelemaan kortteja koristelemaan kuppikakkuja. Nyt on hyvä hetki pyytää heiltä pari kommenttia.
Sofia kertoo, että hän on saanut täällä uusia kavereita, ja Andres jatkaa siihen: – Parasta täällä on, että olemme kristittyjä. Minulla on monia ystäviä. Tulkaa mukaan kerhoomme!
Ennen kuin poistumme, käymme tervehtimässä vielä paikalle saapunutta isää. – Tämä on hieno mahdollisuus. Tyttäreni ottaa osaa lasten ohjelmaan, ja minä leikin sillä välin pienemmän poikani kanssa täällä leikkihuoneessa. Tämä on hyvin rikastuttavaa ja opettaa moraalisia arvoja. Emme määrittele itseämme kristityiksi, mutta arvostamme näitä arvoja ja opetuksia. Tämä antaa meille työkaluja, jotta voimme puhua lastemme kanssa näistä aiheista myöhemmin.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Viron pelastusarmeijalaiset esiintymässä Ostravan sosiaalipalvelukeskuksessa.
Tšekeissä oPpimassa
Kahdeksan virolaista pelastusarmeijalaista sai mahdollisuuden vierailla toukokuun lopulla useissa
Pelastusarmeijan osastoissa ja sosiaalisen työn toimipisteissä Tšekin tasavallassa.
Tässä kirjoituksessa Viron aluejohtaja majuri Ardi van Hattem jakaa kokemuksiaan matkalta.
Majoituimme matkan aikana Krasovissa, jossa sijaitsee minun ja Henkin mökki. Olemme aiemmin asuneet ja palvelleet pitkään Tšekeissä.
Ensin vierailimme sosiaalipalvelujen alueellisessa toimistossa Ostravassa. Sosiaalipalvelujen aluejohtaja toivotti meidät tervetulleiksi kahvin, kakun ja perinteisen ”chlebickyn” kera. Se on kauniisti koristeltu leipä, jossa on salaattia, juustoa, kinkkua ja munaa.
Meille esiteltiin Moravian alueen sosiaalipalvelut. Olimme vaikuttuneita siitä, että esitykset oli käännetty jopa viroksi meitä varten.
Moravian alueella on paljon sosiaalipalveluja, koska siellä on ollut paljon
hiilikaivoksia ja raskasta terästeollisuutta. Kaivosten ja tehtaiden sulkemisen jälkeen monet ihmiset menettivät työpaikkansa ja tarvitsivat apua. Alueella asuu myös paljon romaniperheitä, ja osa Pelastusarmeijan palveluista keskittyy näihin perheisiin. Alkoholismi on ollut – ja on edelleen – suuri ongelma Tšekeissä, ja sen vuoksi monet ihmiset ovat menettäneet kotinsa.
Virossa meillä on oma kuntoutuskeskus Toivon talo, joten vierailimme vastaavassa palvelussa Havirovissa. Tämä keskus toimii ammattitaitoisten työntekijöiden voimin. Ohjelma kestää kolme vuotta ja koostuu kolmesta vaiheesta. Jokaiselle asiakkaalle laaditaan oma
yksilöllinen suunnitelma yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, ja sitä seurataan säännöllisillä henkilökohtaisilla keskusteluilla, joissa tarkastellaan, miten suunnitelma on edennyt.
Lapset, nuoret ja kodittomat sydämellä Vierailimme myös matalan kynnyksen päiväkeskuksessa, jossa tarjotaan vapaa-ajan toimintaa yhteisön lapsille ja nuorille. Tarjolla on apua kotitehtävien tekoon ja nuorille aikuisille tukea työpaikan etsimiseen. Suurin osa ryhmästä on romaneja. Keskuksessa he voivat löytää turvallisen paikan, jossa puhua myös mahdollisista kotiongelmistaan.
Pelastusarmeija on Tšekeissä tunnettu työstään kodittomien ja kotinsa menettämisen uhan alla olevien ihmisten parissa. Palvelu alkaa siitä, että etsitään sillan alla asuvat ihmiset ja tarjotaan heille päiväkeskuksen ja halutessaan yömajan palveluja. Jos näillä ihmisillä on koira, he voivat ottaa sen mukaansa, sillä keskuksessa on erityisiä koirille tarkoitettuja häkkejä. Tällä tavoin kynnys tulla keskukseen on mahdollisimman matala. Jos henkilö haluaa ratkaista kodittomuusongelmansa, Pelastusarmeija tarjoaa myös asuntolan, jossa voi asua jopa vuoden ajan ja jossa sosiaalityöntekijät voivat tukea ongelmien ratkaisemisessa.
Asuntoloita on niin miehille, naisille kuin perheillekin. Sosiaalityöntekijät käyvät myös kotinsa menettämisuhan alla olevien ihmisten luona. Tällä tuella pyritään henkilön kodin ja työpaikan säilyttämiseen.
Koska asuntoloissa ei ole terveydenhuoltoa sitä tarvitseville, on olemassa erityinen Pelastusarmeijan ylläpitämä lääkärin vastaanotto, jossa asukkaat voivat käydä. Terveydenhuollon työntekijät käyvät myös kentällä auttamassa halukkaita. Pelastusarmeijalla on myös erityisjärjestelyjä ihmisille, jotka eivät voi enää ikänsä ja kuntonsa puolesta asua asuntoloissa. Monet alkoholiongelmaiset tai
kodittomat eivät voi asua perinteisissä valtion vanhainkodeissa.
Soppaa ja saippuaa – entä sielunpelastus?
Pääsimme vierailemaan kaikissa näissä sosiaalipalveluissa. Havaitsimme, että soppa ja saippua on hyvin hoidettu, mutta sielunpelastuksessa on puutteita. Useimmiten osastojen upseerit toimivat sosiaalipalveluiden kappalaisina, mutta koska heillä on myös osasto huolehdittavana – ja upseereita on liian vähän –on hyvin vaikeaa olla läsnä kaikissa keskuksissa.
Meitä inspiroi uusi projekti Krnovissa: yhteisöpalvelu, joka rahoitetaan EU:n antamalla tuella. Osaston upseeri ryhmänsä kanssa vierailee yhteisöissä ja kysyy, mitä ihmiset haluaisivat muuttaa omassa yhteisössään. Tällä tavalla rakennetaan suhteita ja tuetaan ihmisiä heidän omien tarpeidensa hoitamisessa. Kun upseerit ja sosiaalityöntekijät toimivat yhdessä, voimme tarjota ihmisille kokonaisvaltaista apua.
Tšekeissä Pelastusarmeija pystyy tarjoamaan kaikki nämä palvelut, koska valtio ja kaupunginhallitus maksavat niistä. Nämä tahot näkevät tarpeen ja luottavat Pelastusarmeijaan. Valitettavasti Virossa emme ole tässä asemassa, mikä vaikeuttaa uuden aloittamista. Olemme kuitenkin motivoituneita löytämään uusia tapoja. Olemme innostuneita nykyisten palveluidemme kehittämisestä tavoin, joista ei seuraa ylimääräisiä kustannuksia. Haluamme aloittaa yksilölliset suunnitelmat kuntoutujiemme kanssa ja näin kehittää kuntoutusohjelmaamme. Haluamme myös selvittää entistä tarkemmin avustusten mahdollisuuksia palveluidemme kehittämiseksi.
Vierailumme Tšekeissä päättyi vaelluksella kauniilla Praded-vuorella.
Ardi van Hattem majuri aluejohtaja
Kuvat: Ardi van Hattemin kuva-albumi
Ryhmä tutustumassa Krnovissa tapahtuvaan sosiaalityöhön.
Vierailu Tšekeissä päättyi vaelluksella kauniilla Praded-vuorella.
marTaT arjessa ja juhlassa aPuna
Marttaliitolla on kunnioitettava ikä. Järjestö on ollut olemassa jo 126 vuotta, eli vain kymmenen vuotta lyhyemmän ajan kuin Pelastusarmeija. Vaikka näissä kahdessa toimijassa on eroavaisuuksiakin, yhdistää molempia halu olla ihmistä lähellä ja apuna arjessa.
Marttaliitto ry eli Martat on vuonna 1899 perustettu suomalainen kotitalousneuvontaa antava kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. Järjestö on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.
Ajatus järjestöstä syntyi opettajien Lucinda Hagmanin ja Alli Nissisen sydämessä. He olivat kumpikin sitä mieltä, että Suomen naisten oli koottava voimansa yhteen, ja ylempään luokkaan kuuluvien naisten oli nähtävä huonoissa oloissa elävät naiset omina lähimmäisinään. Martat perustettiin yleissivistäväksi järjestöksi, jonka nimeksi oli tarkoitus tulla Sivistystä kodeille. Keisarillisen Suomen senaatin korvissa nimi kuulosti kuitenkin liian vaaralliselta. Alli Nissinen keksi, että yhdistyksen nimeksi voitaisiin ottaa Martat, ja senaatti hyväksyi yhdistyksen säännöt. Nimi Martta juontuu Raamatun sisaruksista Martta ja Maria, joista Martta oli luonteeltaan touhukas ja asioista huolehtiva.
Martat on tänä päivänä laaja järjestö. Marttaliiton perustana ovat jäsenet ja vapaaehtoiset, joita on tällä hetkellä noin 38 500. Jokainen martta kuuluu jäsenenä paikallista toimintaa järjestävään marttayhdistykseen tai toimintaryhmään, joita on yli tuhat. Yhdistyksissä martat tapaavat toisiaan ja harrastavat yhdessä kestä-
vän ja vastuullisen arjen mukaisia asioita kuten ruoanlaittoa, kodin- ja puutarhanhoitoa, kädentaitoja, talousneuvontaa ja kulttuurin liittyviä asioita.
Marttayhdistykset kuuluvat yhteentoista marttapiiriin. Piirit ovat keskusjärjestö Marttaliiton jäseniä, jonka toiminta jakautuu kotitalousneuvontaan, järjestötoimintaan, kansainväliseen toimintaan ja kehitysyhteistyöhön. Marttaliiton pääsihteerinä toimii Marianne Heikkilä , jonka elämäntarinaan sinulla on ollut mahdollisuus tutustua Sotahuudon numerossa 04/2025. Marianne on luvannut nyt vastata Sotahuudon kysymyksiin koskien Marttojen toimintaa.
Miehenä kiinnostuin heti, onko meillä mahdollisuus osallistua myös marttailuun? – Kyllä, mies voi olla myös martta, Marianne toteaa hymyillen. – Heitä on keskuudessamme noin 1500. Meillä on myös muutamia miesten omia yhdistyksiä. Nämä ovat usein herkuttelevien herrojen yhdistyksiä, jossa he valmistavat ruokaa joko piirin kotitalousasiantuntijan opastuksella tai keskenään.
Pioneerihenkeä nykypäivään
Martoilla on pitkä historia. Pyydän Mariannea pohtimaan, mitä samoja arvoja
hän näkee alkuaikojen pioneerien ja nykyajan marttojen edustavan. – Strategiassamme todetaan, että Marttojen tehtävänä on edistää kotien ja perheiden toimivaa ja kestävää arkea. Marttatoiminta vahvistaa tulevaisuustaitoja ja jatkuvaa oppimista. Tämä oli tärkeää perustajille ja on sitä edelleen meille. Edustamme monia nykyajalle tärkeitä arvoja, kuten sellaisia kuluttajavalintoja, jotka liittyvät ruokatalouden, liikkumisen, asumisen ja oman talouden kestävyyteen ja huomioivat myös ympäristön ja ilmaston kantokyvyn ja monimuotoisuuden. Kestävä arki ohjaa kaikkea toimintaamme ja neuvontaamme sekä kansallisesti että globaalisti kehitysyhteistyössämme. – Meille on tärkeää myös yhdenvertaisuus, tasa-arvo, avoimuus ja yhteiskunnan monimuotoisuus.
Viime ajat ovat olleet epävarmempia, ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen osallistuminen ja varautuminen on osa Marttojen kotitalouksien varautumisneuvontaa yhdessä muiden toimijoiden, kuten Naisten Valmiusliiton ja Suomen Pelastusalan Keskusliiton kanssa. – Olemme kouluttaneet erilaisissa verkostoissa ja kursseilla muun muassa kotivarasta, 72 tunnin varautumisesta, omavaraistaloudesta ja henkisen resilienssin vahvistamisesta. Edistämme vapaaehtoisten ja marttojen keskuudessa
Marttaliiton pääsihteeri
Marianne Heikkilä näkee yhteneväisyyksiä Marttojen ja Pelastusarmeijan toiminnassa: – Olemme arvoyhteisöinä heitä varten, jotka tarvitsevat elämäänsä tukea sekä heille, jotka arvostavat kestävää elämäntapaa. Molemmat olemme jakaneet sukupolvien ketjussa tukea ja apua. Meillä on molemmilla palvelemisen eetos.
myös kädentaitojen vahvistamista niin, että selviämme arjessa myös yhteiskunnan poikkeusoloissa.
Ennakointi on muutonkin Marttojen strategian perustana:
– Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta siihen voi varautua. Ennakoinnissa keskitytään siihen, mikä on todennäköisintä. Tällaisia muutosilmiöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan murros, väestön ikääntyminen, Suomen moninaistuminen, kaupungistuminen ja digitalisaatio. Haluamme muuttaa maailmaa tekemällä pieniä asioita isosti.
Pelastusarmeijalla ja Martoilla on vain kymmenen vuotta ikäeroa. Marianne pohtii järjestöjemme samankaltaisuuksia ja syitä, miten nämä on selvinneet kaikki nämä vuodet maailman myrskyissä.
– Olemme arvoyhteisöinä heitä varten, jotka tarvitsevat elämäänsä tukea sekä heille, jotka arvostavat kestävää elämäntapaa. Molemmat olemme jakaneet sukupolvien ketjussa tukea ja apua. Se on ollut erilaisten ihmisten tasa-arvoista ja yhdenvertaista kohtelua ja kohtaamista. Meillä on molemmilla palvelemisen eetos, Marianne pohtii ja jatkaa: – Uskon, että edustamme muuttuvassa maailmassa samanaikaisesti jotain pysyvää ja inhimillistä, vastakulttuurina pelkkien taloudellisten ja kaupallisten arvojen maailmalle.
– Luomme tahoillamme toivoa ja vahvistamme yksilön toimijuutta ja osallisuutta.
Monipuolista toimintaa ja neuvontaa
Marttatoiminnan keskiössä ovat paikalliset marttayhdistykset, joissa seurataan järjestön vuosittaisia teemapainotuksia. Vuosi 2025 on aloitettu ruokateemalla: ruokamurros lautasella ja uudet ravitsemussuositukset.
Yhdistykset tekevät jokaisen yhdistyksen omannäköistä toimintaa ruoasta itse tekemiseen, kestävän ja vastuullisen arjen harjoittamisesta hyväntekeväisyyteen. Yhdistykset kouluttautuvat, opiskelevat ja tekevät retkiä sekä kutsuvat eri alojen asiantuntijoita tapaamisiin. Yhdistysten toiminta voi koskettaa monia teemoja, kuten kädentaitoja, ruokaa ja ravitsemusta, hyvinvointia ja terveyttä, kulttuuria, luonnontuotteita, kotipuutarhaa ja huonekasveja, liikuntaa, juridiikkaa ja varautumista.
Martat järjestävät myös ympäri Suomen suuren määrän tapahtumia ja kursseja, joihin myös ulkopuolisena on mahdollisuus osallistua. Kursseja toteutetaan niin fyysisesti kuin verkon välitykselläkin. – Kotisivuiltamme löytyy kattava listaus tulevista kursseista ja tapahtumista, Marianne vinkkaa.
Martoilla on myös erityisryhmille kohdennettua neuvontaa, tästä esimerkkinä Arki sujuvaksi-toiminta, jossa järjestetään kotitalouskursseja työpajanuorille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, maahanmuuttajille ja heidän perheilleen sekä vangeille ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaille eri puolilla Suomea. Tavoitteena on arjenhallinnan taitojen vahvistuminen ja sosiaalisten taitojen kohentuminen. Yh-
dessä Takuusäätiön kanssa Martat toteuttaa Kestävät talouspolut -neuvontaa, jonka tavoitteena on vahvistaa taloudellisesti haavoittuvassa tilanteessa olevien ihmisten taloudellista toimintakykyä, kestävän arjen hallintaa, osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia.
Meille, joita kotitalousasiat mietityttävät, Martoilla on Kysy Martalta -neuvontapuhelin ja chat. Neuvontapuhelin 050 430 6520 on auki ma–pe 12–15 ja to 12–17, chatti ma–ti 12–15. Puhelimitse yhteydenottoja tulee vuosittain yli tuhat ja chatin kautta muutamia satoja. Martat julkaisevat myös jäsenleh-
teä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Martat on myös Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti kehitysyhteistyötä tehnyt naisjärjestö. Tällä hetkellä he toimivat neljässä kohdemaassa – Somalimaassa, Etiopiassa, Malawissa ja Sambiassa – haavoittuvassa asemassa olevien tyttöjen ja naisten auttamiseksi.
– Tuemme köyhien tyttöjen ja naisten koulutusta ja elinkeinoja sekä heidän osallisuuttaan ja seksuaalioikeuksiaan. Ravitsemusneuvonta on osa kaikkea toimintaamme. Yli neljän vuosikymmenen ajan olemme kohdanneet kymmeniä tuhansia naisia ja heidän perheitään lukuisis-
Sotahuudon numeron 03/2025 artikkelissa ”Kohtuutta ja kestävyyttä opettelemassa” saimme Marttaliitolta hienoja vinkkejä siihen, miten vastuullisuutta ja kestävää kehitystä voi edistää omassa elämässä. Tästä esimerkkinä Marttaliiton ja Takuusäätiön julkaisema Maukas arki kuuluu kaikille -reseptivihko.
Marttayhdistyksen toiminnassa on mukana monenikäisiä osallistujia. Myös miehet ovat tervetulleita mukaan.
sa maissa. Kehitysyhteistyömme ytimessä on oman elämän saaminen haltuun niissä puitteissa, mihin itse kukin olemme syntyneet.
Vanhan rouvan uudet kujeet
Martta on jo vanha rouva, sillä Marttaliitto juhlisti viime vuonna jo 125 toimintavuottaan. Pääsihteeri Marianne Heikkilä kertoo vuoden juhlallisuuksista: – Martat ovat viettäneet juhlavuotta suojelijamme, tasavallan presidentin puolison Suzanne Innes-Stubbin kanssa kiittäen vapaaehtoisiamme ja työntekijöitämme 125 vuoden työstä. Vuoden suurtilaisuus oli Tamperetalossa vietettävät juhlat. Meillä oli myös suorana lähetetty marttamessu Tampereen Tuomiokirkosta sekä juhlagaala, jossa palkittiin lukuisia yhdistyksiämme ja vapaaehtoisiamme.
Juhlavuoden kunniaksi järjestettiin marttalaulukilpailu sanoittajille ja säveltäjille. Voittolaulujen sanoituksista vastasivat Anna-Mari Kaskinen ja Heikki Salo ja niiden sävellyksestä Petri Laaksonen. Alla pari lyhyttä otetta lauluista:
Hyvästä arjesta parempi maailma
”Hyvästä arjesta parempi maailma yhdessä rakennetaan.
Pienistä teoista toteutuu unelma kodeissa kaiken maan.
Arjessa opitaan uusia taitoja, yhdessä teemme sen.
Ei ole muureja ei ole aitoja, välillä ihmisten.”
Anna-Mari Kaskinen
Rakkauden Martta
”Auringon paiste ja talvisen yön ankaruus parempi huomen ja elämän arkinen sankaruus meille annetaan onnemme myötä me teemme yhdessä työtä eteen sen. Tietoa, taitoa, uskoa ymmärtävää tahtoa, tyyliä, rohkeutta huomiseen riittävää poimii reppuunsa martta kuin martta vie meitä rakkauden kartta kultainen.”
Heikki Salo
Viime vuonna Martat juhlivat 125 toimintavuotta. Osana juhlallisuuksia oli marttamessu Tampereen Tuomiokirkosta.
Lisäksi juhlavuoden aikana järjestettiin lukuisia muita tapahtumia ja koulutuksia. Ihmisiä ohjattiin myös luontoon Martan luontopolku -tempauksissa.
Haastattelun lopuksi pyydän Mariannelta vielä ajatusta arvoista, joita jokaisen kannattaisi nostaa martoilta omaan elämäänsä: – Martat tekevät arjen tekoja huomista varten. Haluamme edistää vuoropuhelua, yhteisöllisyyttä, sovinnollisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä ihmisar-
voa kunnioittaen. Jokainen kansalainen on muutoksentekijä, ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa arvojensa mukaisesti yhteiskunnalliseen arvoilmapiiriin. Huominen rakennetaan tänään.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Marttaliitto, Toni Kaarttinen
Lisätietoa Marttaliiton ja -yhdistysten monipuolisesta toiminnasta: martat.fi
aJaTuksia uskosTa ja elämäsTä
anna minulle vetTä
Vesi – tuo kumma elementti. Me Suomessa olemme tottuneet olemaan veden ympäröiminä; puhdas vesi ei ole saavuttamattomissa ja välillä tuntuu, että sitä tulee taivaalta aivan liikaa. Kesän pitkä hellejakso muistutti meitä siitä toisesta todellisuudesta – kun ei sada viikkoihin, lämpöä on liikaa, metsäpaloja syttyy, luonto ja eläimet kärsivät. Olemme silti vielä kaukana aavikkomaiden ahdingosta, koska helteelläkin puhdasta vettä tulee hanasta ja uimapaikkoja löytyy. Syyssateiden keskellä kesän tukala hellejakso alkaa muistikuvissa muuttua joksikin, mitä kaipaa.
Vietin kesän hellejaksoa kesämökillä saaressa, joten vettä oli joka puolella. Kasvien kasteluun vesi oli aivan kädenojennuksen päässä. Virkistäytyminen ja peseytyminen onnistuivat uimalla. Veden näki ja koki koko ajan, ja siihen oli mukava uppoutua. Saareen päästäkseen piti soutaa 45 minuuttia. Mökkeily ei olisi edes onnistunut, ellei osaisi toimia veden kanssa – veden pinnalla ja pinnan alla.
Yllättävää kyllä samanaikaisesti vedestä oli myös pulaa. Järvivesi ei ole juomakelpoista, ja lämpiminä loppukesinä sinilevä usein rajaa sen käyttöä entises-
tään. Juomavesi on tuotava kanistereissa mukana. Helteellä vesikanisterien täyttö tarkoittaa noin puolentoista tunnin soutureissua auringonpaahteessa. Tuntui hassulta kahlata järvivedessä ja samalla laskea, riittääkö juomavesi huomiseen ja onko sitä tarpeeksi juotavaksi vedenhakumatkan ajaksi. Katastrofityön kurssilla opin, että keskimäärin vettä tarvitaan 3-5 litraa henkilöä kohti päivässä. Osa tästä onneksi hoituu järvivedellä. Sillä en kuitenkaan voinut täyttää sisäistä juomaveden tarvettani.
Raamattu puhuu paljon vedestä. Tarvitsemme sisimpäämme elävää vettä virvoittuaksemme. Jumalan henki synnyttää meissä uutta elämää ja ylläpitää sitä. Elinympäristössämme Suomessa ei ole hengellistä vesipulaa. Kristillisiä kirkkoja riittää, kirjallisuutta ja televisio-ohjelmia on saatavilla. Raamattua ei tarvitse piilotella, ja kuka tahansa on tervetullut kirkkoon. Olemme kuin minä mökillä veden ympäröimänä.
Veden katseleminen ei kuitenkaan riitä. Hengellistä elämää ei synny pelkästään elämällä veden äärellä. Voimme osallistua seurakunnan toimintaan ja kuluttaa hengellistä kirjallisuutta. Voimme
kuunnella netistä kuuluisia puhujia. Se tuo meille virkistystä, mutta jotain jää silti vielä puuttumaan. Voimme nääntyä janoon veden ympäröimänä, ellei puhdas, elävä vesi pääse meidän sisimpäämme. Sade kastelee ulkoisesti, mutta vain Jumalan henki voi tyydyttää sisäisen janomme.
Uudessa testamentissa Jeesus keskustelee Sykarin kaivon äärellä naisen kanssa. Jeesus vastaa hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:13–14). Niin ihanaa kuin raikas, virkistävä juomavesi onkin, emme voi juoda kerralla loppuelämän tarpeisiin, vaan tarvitsemme uutta vettä sisimpäämme päivittäin. Hengellistä elämää tulee hoitaa säännöllisesti. Ethän näänny janoon vesimassojen ympäröimänä, vaan vastaat tuon naisen tavoin: ”Herra, anna minulle sitä vettä.” Hakeudu seurakuntayhteyteen. Pysy lähellä Jeesusta.
Kati Kivestö majuri
Kuva: Kati Kivestö
minä & PelasTusarmeiJa
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän
tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
kirsti reponen
majuri, eläkeupseeri
Hoitokoti Iltalan kappalainen
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran? – Olen syntynyt ja kasvanut Armeijassa.
Olet työskennellyt myös Virossa. Milloin, ja mitä teit siellä? – Työskentelin siellä 1995–2002 sekä avustus- että osastotyössä.
Mikä oli parasta Viron vuosissa? – Lapset ja nuoret.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Mennä Afrikkaan ja perustaa sinne lastenkoti.
Mikä on lempiruokasi? – Hernekeitto.
Rakkain harrastuksesi? – Torven ja panhuilun soitto.
Millaiset asiat inspiroivat sinua? – Jumalaa palvelevien elämä ja kokemukset.
Kuka on sankarisi? – Lähetystyöntekijä Hannu Haukka
Yläkuvassa Elle Kangur (os. Soom) ja majuri Kirsti Reponen. He työskentelivät yhdessä pitkän aikaa Viron Pelastusarmeijassa.
Alakuvassa ensimmäisen adventin juhlintaa Tallinnan Koplin osastossa vuonna 1999.
Saat yhden supervoiman. Mikä se olisi – ja miksi? – Poistaisin sodat ja kärsimykset.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
– Roger Larsson: Aika kuunnella (Tid att lyssna)
Ketä Raamatun hahmoa ihailet? – Vanhassa testamentissa Elia, uudessa Paavali.
Usko, toivo, rakkaus – mitä lisäisit neljänneksi? – Kärsivällisyys.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Pekka Simojoki: Pyhän kosketus
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Espanja.
Mihin suosittelisit matkustamaan Virossa – ja miksi? – Tallinnassa on paljon nähtävää.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Ylistyslaulut ja rukous.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä? – Makrameeta.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – Odota Herraa.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Kutsumus.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Upseerikurssilla Englannissa sain lempinimen ”Foxy” (pikkukettu).
krigsroPeT
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa.
På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
Väckelsen i sankt olaVs kyrka
I Matteusevangeliets10 kapitel, den 16 versen, när Jesus sände ut sina tolv lärjungar, sade han till dem:
”Var därför listiga som ormar och oskyldiga som duvor”. Det kan låta lite speciellt. Vi kan ännu förstå, vad det betyder att vara oskyldig som en duva, men listig som en orm?
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme lokakuun aikana.
Vi bor i ett land, där vi fritt får leva ut vår tro. Vi håller det troligen för självklart, för vi har inte upplevt att det också kan vara annorlunda. Men man behöver inte gå mera än några årtionden tillbaka i tiden och cirka åttio kilometer söderut från Helsingfors, så kommer man till en tid och plats, där religionsfrihet verkligen inte var någon självklarhet!
På 1970-talet i Sovjet-Estland var det inte lätt att vara kristen. Man kunde vara säker på att om man öppet bekände sig som kristen blev det problem både i skolan och på arbetsplatsen. Bra studieplatser och befordringar blev man garanterat utan. Sovjetunionen ville inte förbjuda kristna att hålla gudstjänster och delta i dem, för ett sådant förbud skulle ha orsakat negativ opinion mot kommunismen. Men däremot var all sorts evangelisation förbjuden.
Men för att Jesus har gett befallning åt alla sina efterföljare att berätta glädjebudskapet också för andra, kan man inte skilja evangelisation från kristen tro, fast regeringen säger vad som helst.
Så i denna situation måste man vara listig som en orm och samtidigt oskyldig som en duva!
Därför fick pastor Oskar Olvik en genial idé. I Sankt Olavs kyrka i Tallinn började man ordna ”körövningar”, där man istället för den traditionella kyrkomusiken spelade mycket moderna andliga sånger. Elgitarrer och trummor lockade många nyfikna människor dit, både troende och icke troende. Och för att sångerna var andliga, var man tvungen att mellan sångerna öppna budskapet en aning för lyssnarna. Och snart utvecklades presentationerna av sångerna till hela predikningar, där man predikade evangeliet för alla närvarande!
Härifrån startade det som kallades ”väckelsen i Sankt Olavs (kyrka)”. Tusentals människor från hela Sovjetunionen reste till Tallinn. En orsak till att folk kom långväga ifrån var att man bad för sjuka och Gud helade dem. I kyrkan fanns t.o.m. högar av kryckor och andra hjälpmedel, som blev onödiga när människorna blev helade. Och förutom att de blev fysiskt helade,
kom människor till tro. Till en äkta, levande tro. Och många människor, som var långväga ifrån, grundade nya församlingar på sina hemorter.
Den kristna kyrkan har en intressant sida på så sätt att, tryck utifrån endast gör den starkare. Så var det med urförsamlingen i det romerska riket, och så är det fortfarande t.ex. i många länder i Afrika och Asien. Så var det också i Sovjetunionen på 1990-talet. Det fallna människosläktets försök att strida mot Gud är patetiska. På kommunismen baserade försök att bygga en rättvis och god värld utan Gud har varje gång slutat med förskräckelse och slutligen med hela systemets kollaps. Gud är nära förföljda kristna genom Den Helige Ande, och visar ofta sin styrka på ett alldeles särskilt sätt i sådana förhållanden, som att hela och frälsa tiotusentals människor alldeles framför näsan på KGB!
En orsak till väckelsen i Estland är troligen också, att de förföljda kristna levde bibliskt. Regeringen tvingade olika församlingars representanter att arbeta till-
sammans, för de föreställde sig att det skulle orsaka mycket tvister om lärofrågor, så att kyrkan skulle splittra sig själv. De kristna förstod ändå denna lömska plan, och beslöt sig för att verka tillsammans genom att älska och fördra varandra, även om man var av olika åsikt i några lärofrågor. Tillfällena tolkades också till ryska, även om mången estländare kände stark misstänksamhet och t.o.m. hat mot ryssarna. Men vreden fick ge vika, för Jesus befallde sina efterföljare att älska sin nästa, också sina fiender. Dessutom bad de ständigt, och bekände också regelbundet sina synder för varandra. Skulle vi var redo för detta?
Många av oss hoppas på väckelse, och det skulle verkligen behövas, också här i Finland. Samhället blir dag för dag allt mera främmande för Gud, och människorna marscherar i stora skaror mot evig fördömelse. Materialismen, de egna intressenas prioritering och t.ex. nyandligheten gör många blinda för Guds existens och det egna behovet av Jesu Kristi försoningsarbete och bättring från synderna.
Någon vis har ändå sagt att om man vill ha väckelse lönar det sig att rita en cirkel på marken, gå in i den och be att Gud skulle ge väckelse innanför cirkeln!
Med det menas att om vi vill se Gud verka kraftfullt, måste vi söka Gud och hans vilja. Vara redo att leva obekvämt. Be och fasta. Göra bättring från våra synder, och bekänna dem för varandra. Först när vi själva söker Gud kan vi hoppas att andra också gör det.
Ingenting är omöjligt för Gud. Han kunde handla med kraft i 1970-talets Sovjetunion och han kan göra detsamma i 2020-talets Finland. Men är vi redo för det? Vill vi det tillräckligt?
Om svaret är ”ja”, är det första steget att gå ner på sina knän. Be Gud att leda oss. Be honom om förmåga att vara listig som en orm och oskyldig som en duva, så att vi kunde finna rätta sätt att berätta glädjebudskapet om den uppståndne Guds Son, Jesus Kristus, till en värld som så desperat behöver detta budskap.
Robert Becker löjtnant
Tavastehuskårens ledare
Foto: Avva
armeiJassa tapahTuu
Uusia jäseniä
Sunnuntaina 10.8.2025 Helsingin osastoon vihittiin uusi sotilas Jani Kilponen (vasemmalla). Kuvassa osaston johtaja, majuri Seppo J. Takala (oikealla) suorittaa sotilasvihkimyksen kapteeni Kirill Burunovin (keskellä) pidellessä lippua. Jumalan siunausta uudelle sotilaalle!
Walk For Freedom -kävely Helsingissä 18.10.
Radio & TV
Iltahartaus
YLE Radio 1 tiistaina 14.10. klo 18.50 kenttäkersantti Erno Tuominen
Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
Walk For Freedom -kävely on rauhallinen mielenosoitus, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ihmiskaupasta ja sen vastaisesta työstä.
Pelastusarmeija on tänä vuonna mukana organisoimassa tapahtumaa. Suomessa kävely tapahtuu tänä vuonna lauantaina 18.10. Helsingissä, reitti kulkee Kansalaistorilta Tuomiokirkolle. Kokoontuminen alkaa klo 10.30 Kansalaistorilla Oodin edustalla. Pukukoodina musta tai tumma vaatetus. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita. Tule mukaan ja vaikuta tärkeän asian puolesta! Lisätietoa: sari.vanha-perttula@pelastusarmeija.fi
PelasTusarmeiJa
mukana asunnotTomien yössä
Asunnottomien yötä vietetään 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä Helsingissä ja eri puolilla Suomea. Vuoden 2025 teemana on: ”Ei kotia, ei turvaa”. Tiedot tapahtumista kootaan www-sivustolle: asunnottomienyo.fi/tapahtumat
Helsinki
Asunnottomien yön tapahtumaa edeltävät etkot käynnistetään Pelastusarmeijan Pitäjänmäen asumispalveluyksikössä (Pitäjänmäentie 12, 00380 Helsinki) 16.10.2025 klo 11–13. Ohjelmassa on livemusiikkia, maksuton kirppispöytä, yhteisöruokailu, hiusten leikkausta, Pitäjänmäen evankelisluterilaisen seurakunnan puheenvuoro, yksikön esittelykierroksia ja avointa keskustelua asunnottomien yön vuoden 2025 kannanotosta. Hiusten leikkauksesta vastaavat Stadin AO:n opiskelijat ja livemusiikista Fauni Motelli sekä Kirill Burunov. Tilaisuus on kaikille avoin.
Varsinaisena tapahtumapäivänä Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö on mukana Asunnottomien yön Helsingin päätapahtumassa kansalaistorilla 17.10.2025 klo 15–21.00. Pelastusarmeijan teltalla on tarjolla gruusialaista kaalikeittoa, kahvia ja teetä, hiusten leikkausta sekä pulmapelin mekanismeja yhdistelevä asunnottomuuskompassi. Lisäksi teltalla on tavattavissa vertaistyöntekijä, sosiaali-
ohjaaja ja kappalainen, jotka opastavat ja jakavat kokemuksia asunnottomien palveluihin liittyen. Hiusten leikkauksesta huolehtivat jo etkoilta tutut parturi-kampaamoalan opiskelijat. Asunnottomuuskompassin pelisuunnittelusta vastaa Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työtoiminnan yhteisö.
Tapahtumateltan lisäksi Pelastusarmeijan asumispalveluista on valikoitunut esiintyjä Kansalaistorin päätapahtumaan 17.10.2025. Sanataiteilija Jannen runoesitys ”Varmuus elämään” on osa Helsingin tapahtuman virallista ohjelmaa.
Turku
Asunnottomien yö järjestetään Turussa 17.10. klo 18 Turun Tuomiokirkontorilla. Pelastusarmeija tuo taas teltan tapahtumaan, jossa Pelastusarmeijan tuettu asuminen Patas ja Turun osasto jakavat tietoa toiminnastaan kohtaamilleen ihmisille. Koemme tärkeäksi tavata ihmisiä ja saada ohjattua heitä tarvittaessa oikeisiin palveluihin. Toiveena on saada myös vapaaehtoisia Pelastusarmeijan toimintaan mukaan.
Tuttuun tapaan tilaisuudessa jaetaan tarvitseville hygieniatuotteita ja vaatteita. Tilaisuudessa on myös tarjolla ruokaa, musiikkiesityksiä, ilmaiset parturipalvelut ja liikkuva terveyspiste. Etsivä nuorisotyö jalkautuu myös tapahtumaan. Tuomiokir-
kossa on mahdollisuus yöpyä 17.–18.10.2025 välisen yön. Turun Elokolo (Yliopistonkatu 10) tarjoaa ilmaisen aamiaisen 18.10.2025 klo 7–10.
Tampere
Tampereen osasto on mukana Asunnottomien yössä 17.10. Suunnitelmat ovat hiukan vielä auki, ja tarkemmat päivittyneet yksityiskohdat kannattaa tarkistaa osaston sosiaalisen median sivuilta: facebook.com/PATampere tai instagram.com/ patampere.
Pelastusarmeija on suunnittelemassa jalkautumista Hervantaan ja yhteistyötä Tampereen asumispäivystyksen (TASTU) kanssa. Ajatuksena on mennä heidän yksikköönsä tarjoamaan päivän ohjelmaa: kertoa Pelastusarmeijan toiminnasta ja tuoda paikalle live-musiikkia. Tavoitteena on olla läsnä siellä, missä ihmisiä kohdataan, ja rakentaa yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa.
Muut paikkakunnat
Asunnottomien yön tapahtumia järjestetään kautta Suomen, ja tiedot tapahtumista kootaan nettisivulle: asunnottomienyo.fi/tapahtumat. Osastosi mahdollista osallistumista, ja osaston tapahtumat voit tarkistaa kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi/ loyda-meidat
Välähdyksiä menneisyydestä
Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien. 135-vuotias Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa historioitsija Eija Jämbäck kertoo lehdistä löytyvistä mielenkiintoisista teemoista.
Tulen aVausTa, synTymäpäiVä-
juhlia & uusi
alku
Vuonna 1922 Suomen Pelastusarmeija teki ensimmäiset tunnustelut työn aloittamiseksi Viron veljeskansan keskuudessa. Maan johto suhtautui myönteisesti, ja suomalaiset upseerit saivat pitää vapaasti kokouksia, jotka saivat innostuneen vastaanoton. Kun oman huoneiston vuokraaminen toteutui 1927, Suomesta lähetettiin upseereita Viroon avaamaan tulta. Seuraavana juhannuksena eräät helsinkiläiset osastot matkustivat Tallinnaan, jossa he vaikuttuivat virolaisten valtavasta kiinnostuksesta ja Pelastusarmeijan menestyksestä. Pelastusarmeija kohtasi ihmisiä kokonaisvaltaisesti, teki sosiaalista työtä köyhän väestön keskuudessa, julkaisi omaa lehteä ja levitti pelastussanomaa kaikkialle. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron 1940, Pelastusarmeijan toiminta maassa kiellettiin. Virolaiset pelastussotilaat vaalivat uskoaan kaikessa hiljaisuudessa, kokoontuivat niin sanottuihin syntymäpäiväjuhliin ja säilyttivät yhteydet pelastusarmeijalaisiin ystäviinsä Suomessa.
Kun Neuvostoliiton uudistuspolitiikka alkoi, Suomen Pelastusarmeija perusti Eestin työryhmän valmistelemaan työn käynnistämistä uudelleen. Ensimmäinen askel oli vuonna 1989 Eesti Lastenkaitseliitin kanssa solmittu sopimus, jonka mukaan Pelastusarmeija lähetti Viroon säännöllisesti vaatteita ja muita tarpeellisia tavaroita, ja liitto puolestaan lähetti harjoittelijoita Suomeen Pelastusarmeijan kirpputoreille. Viron itsenäistyttyä 1991 yhteydenpito vilkastui, ja vuonna 1995 Pelastusarmeija sai uuden alun Virossa 55 vuoden poissaolon jälkeen. Vuonna 1998 Suomen ja Viron Pelastusarmeijat yhdistettiin samaan territorioon. Vähitellen saatiin lisää toimitiloja, sotilaita, ensimmäiset kadetit ja uusia toimialoja.
Eija Jämbäck historioitsija
PelasTusarmeiJan kansainVälinen toiminta-aJaTus
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 135. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino
Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2025 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Toni Kaarttinen
Sotahuuto n Lokakuu 2025 n
uskomme rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
kuinka tulla uskoon?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Jumala, minä huudan sinua syvässä hädässä.
Käännä korvasi minua kohti ja anna minun tuntea läsnäolosi. Olen kääntynyt pois oikealta tieltä ja pyydän armoasi!
Anna minulle anteeksi ja johdata minut takaisin vanhurskauden tielle, niin että voin jälleen ylistää Sinua ja kutsua Sinua silmiäni peittämättä.
Siunaa minua äläkä anna pahan voittaa minua.
Sinussa yksin on pelastus, ja sitä minä sinulta etsin.
Jumalani, Herrani, minä luotan Sinuun, kiitän ja ylistän Sinua ja laitan toivoni Sinuun.
Ta lendab mesipuu poole
Ta lendab mesipuu poole
Ta lendab lillest lillesse ja lendab mesipuu poole; ja tõuseb kõuepilv ülesse, ta lendab mesipuu poole.
Ja langevad teele tuhanded, veel koju jõuavad tuhanded ja viivad vaeva ja hoole ja lendavad mesipuu poole.
Hing, oh hing, sa raskel aal –kuis õhkad isamaa poole; kas kodus sa, kas võõral maal –kuis ihkad isamaa poole!
Ja puhugu vastu sull’ surmatuul ja lennaku vastu sull’ surmakuul: sa unustad surma ja hoole ning tõttad isamaa poole!
Hing, oh hing, sa raskel aal –kuis õhkad isamaa poole; kas kodus sa, kas võõral maal –kuis ihkad isamaa poole!
Hän lentää mehiläispesää kohti
Hän lentää mehiläispesää kohti
Hän lentää kukasta kukkaan ja lentää mehiläispesää kohti; ja nousee ukkospilvi ilmoille, hän lentää mehiläispesää kohti.
Ja kaatuvat tielle tuhannet, vielä kotiin pääsevät tuhannet ja vievät vaivan ja huolen ja lentävät mehiläispesää kohti.
Sielu, oi sielu, sa ajalla raskaalla –kuinka huokaatkaan isänmaata kohti; olitpa kotona tai maalla vieraalla –kuinka mielitkään isänmaata kohti!
Ja puhkukoon vastaasi surmantuuli ja lentäköön vastaasi surmanluoti: sa unhoitat surman ja huolen ja riennät isänmaata kohti!
Sielu, oi sielu, sa ajalla raskaalla –kuinka huokaatkaan isänmaata kohti; olitpa kotona tai maalla vieraalla –kuinka mielitkään isänmaata kohti!
Juhan Liiv
virolainen runoilija (1864–1913)
Runosta on myös tehty laulu. Se on seurannut virolaisia vaikeuksien läpi ja pysynyt heidän sydämissään.
Vuoden 2024 laulujuhlilla 100 000 ihmistä lauloi sen yhdessä Laulukaaren alla.
Vapaa käännös: mumetto
Kuva: Syksyinen merimaisema Kakumäellä, Tallinnassa / Kuvaaja: Jevgeni Fil
tilaa sotahuuTo iTsellesi tai ystävällesi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 €.
Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus:
Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus
8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi.
Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
