Sotahuuto 2020/08

2€ n

Elokuu 2020 n

Sotahuuto

Sivut 6–11

hyvän työn tekijät – Pelastusarmeija työnantajana

Sivut 12–15

Strawberry field – Paikka kaikille

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

SOTAHUUTO

1

2€ n

Elokuu 2020 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 130. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2020 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

2

SOTAHUUTO

Naisten

aikuis- ja perHetyö

viikonloppu

”Arvokas” 11.–13.9.2020

Silokallion kurssikeskuksessa Puhujavieraana majuri Saga Lippo Hinta: 70 € / osallistuja (majoitus kahden hengen huoneessa) Yhden hengen majoittuminen omassa huoneessa 90 € / osallistuja Ilmoittautumiset osastojen kautta 24.8. mennessä Seuraamme tarkasti koronatilannetta ja on mahdollista, että viikonloppu joudutaan perumaan.

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

n

Elokuu 2020

n

2€

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Tässä

numerossa

04

Tässä kuussa

06

Hyvän työn tekijät

12

Strawberry Field – paikka kaikille

16

Armeijan rohkeat naiset: Helmy Boije

18

Teeman tienoilla

19

Minä & Pelastusarmeija

20

22

Lipun varjossa

24

Arbetslös – värdelös?

25

Armeijassa tapahtuu

26

Sotahuuto 130: Arkistojen aarteita

I skuggan av fanan

12

SOTAHUUTO

3

4

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Anteliaisuus on

Jumalan oikeudenmukaisuutta Viime viikot ovat herättäneet kysymyksiä monissa palkansaajissa ja työntekijöissä.

Saavatko he jatkaa työsuhteissaan? Valitettavasti kuulemme uutisista päivittäin kaikenlaisten yritysten ja yhtiöiden äkillisistä taloudellisista vaikeuksista.

teeseen nopeasti ja alkoivat suunnitella yhteisvastuullista toimintaa!

Juuri näiden

Juuri näiden olosuhteiden takia monet ovat havahtuneet siihen, että varma työpaikka ja onni tehdä työtä on etuoikeus.

takia monet ovat

Muistan lehdessä huolestuneen johtajan kertoneen, kuinka epävarmoilta seuraavat kuukaudet näyttivät. Lannistuneena hän joutui lomauttamaan osa-aikaisesti monia hyviä ja arvostettuja työntekijöitään. Hän sanoi: ”Ei ollut muita vaihtoehtoja! Se on epäoikeudenmukaista!”

En saa mielestäni ravintolan kokkia selittämässä toimittajalle, kuinka hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lyödä hanskat tiskiin kuun lopussa.

Ihmiselämän realiteetteja kohdatessani olen tykännyt lukea ”vertausta työmiehistä”, jonka Jeesus kerran kertoi. Niille, jotka olivat kuuntelemassa, hän sanoi… (Matteus 20:1–16)

Tämän traagisen taloudellisen kierteen pohjalla on huutava epäoikeudenmukaisuus! Näistä surullisista tilanteista kärsivät perheet, lapset ja vanhemmat, joilta loppuvat resurssit, yksinelävät joilla ei ole sukulaisia, vuokranmaksajat, ne joilta puuttuu perheen tai ystävien taloudellinen tuki, ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin anoa apua esimerkiksi sosiaalityöntekijöiltä, kirkkojen vapaaehtoisilta tai yksityisiltä järjestöiltä.

Olemme kuulleet hälyttäviä kansainvälisiä uutisia koronavirusepidemian vaikutuksista: 22 miljoonaa ihmistä on nyt menettänyt työnsä Yhdysvalloissa, yhdessä maailman rikkaimmista maista. Miten se on mahdollista? Oli hienoa kuulla, että vapaaehtoiset ja järjestöt reagoivat tilan-

Yksikään vertaus ei yhtä selkeästi korosta eroa meidän ja Jumalan oikeudenmukaisuuden välillä. Ajattelemme tietysti, että työntekijöille tulee maksaa palkkaa tehtyjen työtuntien mukaan, mutta viinitarhan omistaja Jeesuksen kertomuksessa maksaa saman peruspalkan kaikille työntekijöilleen, jopa niille, jotka saapuvat vasta työpäivän viime tunneilla. Valittajille isäntä huomauttaa: ” ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan?

Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?”

Jeesuksen aikana työmies eli kädestä suuhun. Luultavasti päivän palkka riitti juuri ja juuri perheen elättämiseen. Tämän nähdessään anteliaalla isännällä on kaikki oikeus pitää huolta työmiehistään heidän työtaakastaan riippumatta.

Niin on myös Jumalan kanssa: oikeudenmukaisuuden sijaan hän välittää niiden auttamisesta, jotka apua tarvitsevat.

Anteliaisuus on Jumalan oikeudenmukaisuutta.

olosuhteiden havahtuneet siihen, että varma työpaikka ja onni tehdä työtä on etuoikeus.

Patrick Naud eversti territorion johtaja

SOTAHUUTO

5

Hyvän työn tekijät

– Pelastusarmeija työnantajana

Pelastusarmeija tekee monin tavoin hyvää, mutta ensimmäisenä ei välttämättä tule mieleen sen merkitys työnantajana. Pelastusarmeija on laaja-alainen organisaatio ja yhteisö, joka Suomessa työllistää noin 400 henkilöä niin sosiaalisiin, kaupan alan, hallinnollisiin kuin hengellisiinkin tehtäviin. Lisäksi edistämme työllisyyttä esimerkiksi tarjoamalla asumispalveluiden työtoimintaa, kesätöitä nuorille sekä vapaaehtoistöitä.

Kuluneen vuoden alusta Pelastusarmeijan henkilöstöhallinnon esimiehen tehtävistä on vastannut Marja-Liisa Mäkelä. Hänelle on tullut täyteen viisi vuotta Armeijan palveluksessa. Ennen nykyistä tehtävää hän toimi sosiaalisen työn esimiehenä ja sitä ennen Helsingin sosiaalipalvelukeskuksen ”Sopan” johtajana.

– Äkkiä aika on mennyt! Marja-Liisa toteaa hymyillen.

Suomessa Pelastusarmeijan palkkalistoilla on vajaat 400 henkilöä, joista reilut 250 on vakituisessa työsuhteessa.

Marja-Liisa korostaa, että määräaikaiset työntekijät ovat myös tärkeä voimavara.

– Määräaikaiset ja sijaiset ovat meille hyvin tärkeitä, sillä keikkalaisia tarvitaan erityisesti asumispalveluyksiköissä ja Iltalan hoitokodissa. Heidän määränsä myös vaihtelee paljon vuodenaikojen mukaan. Kesäisin tarvitsemme kesäsijaisia, ja lasten lomakodille palkkaamme kesäkaudelle kymmeniä työntekijöitä.

Pelastusarmeija on hyvin laaja-alainen työnantaja. Suurin osa työpaikoista on sosiaalipalveluissa, asumispalveluissa, varhaiskasvatuksessa, Iltalan hoitokodissa ja tuetun asumisen liikkuvissa palveluissa Turussa ja Porissa. Myymälätoiminnassa on kymmeniä työntekijöitä, ja päämajan hallinnollisia työntekijöitä on noin kolmekymmentä.

6

SOTAHUUTO

Laaja-alaisuus tuo omat haasteensa: – Meidän pitää seurata monenlaisia toimialoja, kuten sosiaalipuolta ja mitä kierrätysmarkkinoilla tapahtuu. Upseerien on seurattava, miten hengellisyys ja uskonnollisuus näkyvät yhteiskunnassa.

Monet organisaatiot ovat erikoistuneet ja ovat huippuja alallaan, mutta meidän on kyettävä ymmärtämään, reagoimaan ja kehittämään toimintaamme etupainotteisesti. Tarvitsemme laajaa asiantuntemusta.

Kristillisen arvomaailman lisäksi Pelastusarmeija eroaa perinteisistä liikeelämän toimijoista, koska se on säätiö.

– Vaikka olemme palveluntuottaja ja toimimme kaupallisella puolella myymälätoimintamme kautta, emme ole varsinainen liike-elämän organisaatio, jonka erityisenä tavoitteena olisi tuottaa voittoa. Toki tarvitsemme tuottoja, mutta resursseilla toteutamme ensisijaista palvelutehtäväämme – lähimmäisten ja heikompien auttamista. Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.

Marja-Liisa tietää kertoa, että vakituisten työntekijöiden kohdalla vaihtuvuus on pientä, ja työsuhteet ovat pitkiä ja pysyviä.

– Meillä on sitkeitä ihmisiä, MarjaLiisa naurahtaa ja jatkaa: – Monelle on tärkeää, että saa tehdä töitä omien arvojen mukaisesti. Työnantajan ja -tekijän

arvomaailmat kohtaavat. Olemme avoimesti kristillinen organisaatio, ja moni arvostaa sitä. Suurta yleisöä puolestaan puhuttaa sosiaalinen työ, jota teemme.

Marja-Liisa kertoo, että sosiaalialan työntekijöistä on aina pulaa. Sosiaalialalla työsuhteiden trendi on muuttunut.

– On paljon ihmisiä, jotka eivät halua työllistyä vakituisesti. Työltä toivotaan joustoa. He haluavat tehdä työtä omalla rytmillä, kenties työskennellä useammassa paikassa ja rytmittää vapaa-aikaa omalla tavalla. Tämä näkyy niin yhteiskunnassa yleisemmin kuin myös meillä.

Työntekijöiden hyvinvointi ja työssä viihtyminen on prioriteetti.

– On arvomaailmamme mukaista olla kiinnostunut työntekijöidemme hyvinvoinnista. Myös kaupungit, jotka ostavat meiltä palveluita, ovat hyvin kiinnostuneita hyvinvointikyselyn tuloksista.

Kilpailu on kiristynyt, ja palvelunostajat haluavat nähdä, että asiat hoidetaan kaikin tavoin hyvin. Se vaikuttaa suoraan toiminnan laatuun, miten työntekijämme jaksavat ja viihtyvät.

– Kyselyissä olemme saaneet hyviä tuloksia. Olemme arvostettu työnantaja.

Työntekijät ovat kokeneet, että he voivat kehittyä töissä. He tuntevat osallisuutta, ja esimiehet koetaan oikeudenmukaisina ja ammattitaitoisina. Toki aina on varaa kehittyä, Marja-Liisa sanoo hymyillen.

Upseerius kutsumustyönä Eräs Pelastusarmeijan erityispiirteistä on mahdollisuus valita hengellinen ura. Pelastusarmeijan hierarkia on järjestetty armeijamaisesti. Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja on kenraali ja pastorit ovat upseereita, joilla on eri sotilasarvoja. Muut jäsenet ovat sotilaita ja siviilijäseniä. Sotilaat ovat tavallisia ihmisiä, jotka käyvät töissä tai opiskelevat, mutta viettävät myös paljon aikaa Pelastusarmeijassa. Heillä voi olla erilaisia vastuu- ja palvelutehtäviä Pelastusarmeijan osastossa. Siviilijäseneksi liittyminen on puolestaan mahdollista niille, jotka kokevat Pelastusarmeijan omaksi seurakunnakseen, mutta eivät halua vihkiytyä sotilaaksi. Siviilijäsenyys ei velvoita samalla tavalla kuin virkapukuisena sotilaana oleminen.

Upseerit ovat tehtäväänsä vihittyjä ja koulutettuja pastoreita. Upseerikoulutus kestää kaksi kolme vuotta ja se tapahtuu joustavan koulutuksen periaatteella. Opiskelijat eli kadetit ovat opintojensa ohella työssä yleensä Pelastusarmeijan osastossa tai joskus sosiaalisessa työpisteessä. Koulutusvaiheen jälkeen kadetti nimitetään ja vihitään Pelastusarmeijan upseeriksi. Upseerikouluun voivat hakea Pelastusarmeijan sotilaat, joilla on kutsumus Pelastusarmeijan upseeriksi. Edellytyksenä on 18 vuoden ikä, peruskoulun oppimäärä sekä noin yhden vuoden aktiivinen jäsenyys Pelastusarmeijassa.

Varsinaista yläikärajaa ei ole.

Everstiluutnantti Aino Muikku on toiminut upseerina pitkään, jo vuodesta 1985. Hän on eläkkeellä, mutta toimii osa-aikaisena henkilöstöhallinnon upseereita koskevien asioiden esimiehenä Pelastusarmeijassa. Aino tiivistää upseeriuden seuraavasti: – Peilaten omaan kokemukseeni vuosikymmenien ajalta evankeliumin edistämistä sanoin ja teoin riittää tänäkin päivänä. Upseerin työ ei ole vain evankeliumin sanallista kertomista, vaan sen elämistä: konkreettista ja käytännönläheistä kohtaamista, kuuntelemista, keskustelemista ja tukemista. Uskomme, että kaiken avun takana on Jumala, ja hän käyttää meitä ihmisiä rakkautensa välittämisessä. Olemme hänen käsiään ja jalkojaan.

Ennen upseerikoulutusta vaaditaan noin vuoden aktiivista jäsenyyttä. Aino korostaa, että tutustuminen yhteisöön on tärkeää. 8

Marja-Liisa Mäkelä on toiminut Pelastusarmeijan henkilöstöhallinnon esimiehenä vuoden alusta lähtien. Työntekijöiden hyvinvointi ja työssä viihtyminen on prioriteetti.

– On arvomaailmamme mukaista olla kiinnostunut työntekijöidemme hyvinvoinnista.

SOTAHUUTO

7

8

Everstiluutnantti Aino Muikku on toiminut Pelastusarmeijan upseerina 35 vuoden ajan.

– Tämä työ antaa toimeentulon, mutta myös vahvan tunteen, että saa tehdä työtä, jolla on merkitys. Olen aina kokenut olevani oikealla paikalla.

8

SOTAHUUTO

– Pelastusarmeija on erilainen – ja sanoisin melko erikoinenkin – yhteisö, niin on hyvä tutustua siihen ajan kanssa saadakseen realistisen kuvan työstä ja sen tarkoituksesta. Se on molemmille osapuolille hyväksi. Jumalan kutsu on tässä tietenkin kaiken ytimessä. Hiljaa hyvää tulee, on hyvä periaate, Aino toteaa hymyillen ja lisää: – Yhä enemmän meille hakeutuu ihmisiä, jotka kaipaavat uutta syvempää merkitystä elämäänsä, uutta elämänpolkua.

Muita hakuedellytyksiä ovat vähintään 18 vuoden ikä ja peruskoulutus.

– Kaikki lisäkoulutus on eduksi. Tämä työ on niin moninaista, että kaikenlaisesta kokemuksesta voi olla yllättävää etua. Jos mietitään osastoupseerin työtä, niin he pitävät kaikkia lankoja käsissään: hengellisen työn johtamista, sosiaalisen työn pyörittämistä, keskusteluja ihmisten kanssa, kirjanpitoa… Se on hyvä tiedostaa. Vaaditaan sitkeyttä ja stressinsietokykyä. Rakkaus ihmisiin, huolenpito ja ihmisläheisyys ovat tämän työn sydämessä. Monenlaisille persoonille on tilaa, ja siksi ei pidä säikähtää, jos vaikka joku toinen olisi enemmän ulospäin suuntautunut.

Upseerin työhön liittyy erityisiä piirteitä. Upseereilla ei ole varsinaista työaikaa, mutta viikkovapaa ja lakisääteiset lomat tulee pitää, jotta jaksaa työssä.

– Siksi on tärkeää löytää tasapaino, on pidettävä huolta omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Vastuu itsestä on suuri. Lisäksi työnantajalla on vastuu työntekijöiden jaksamisesta huolehtimisesta. Tämä pätee myös Pelastusarmeijaan ja meihin upseereihin.

Työn määräysperusteisuus on myös erityistä. Yleisemmin työmääräys yhdessä osastossa, toimipisteessä tai tehtävässä kestää noin 3–5 vuotta. Tämä vaihtelee tilannekohtaisesti. Kyky irtautua juurilta ja aloittaa uudelleen uudessa tehtävässä ja paikassa vaatii heittäytymistä, luonteenlujuutta ja luottamusta Jumalaan.

– Tämä työ antaa toimeentulon, mutta myös vahvan tunteen, että saa tehdä työtä, jolla on merkitys. Upseerin työ on merkityksellistä ja mielekästä. Itse olen aina kokenut olevani oikealla paikalla.

Toki on vaikeita ja raskaita päiviä, mutta silloinkin tunnen, että Jumala on minut tähän asettanut. Se on antanut varmuuden ja rauhan.

Nuorille mielekästä kesätyötä Nummelan lasten lomakodilla järjestetään useita kesäleirejä 4–11-vuotiaille lapsille. Tänä kesänä jouduimme koronaepidemian vuoksi tekemään poikkeuksen, peruuttamaan leirit ja lomauttamaan kesätyöntekijät.

– Tämä on aivan kamala, ennen kokematon tilanne. Kesäleirejä ei ole muistaaksemme koskaan aiemmin peruttu.

Moni nuori jäi ilman kesätyötä myös meidän palveluksessamme, sanoo Marja-Liisa Mäkelä vakavana.

Mutta elämä voittaa, ja ensi kesänä 350 lasta pääsee jälleen lomakodille viettämään iloisia leiripäiviä. Leireille tarvitaan paljon henkilökuntaa: 20 ohjaajaa, vastuuohjaajia sekä leirijohtajat.

Laitoshuollon ja keittiön puolelle tarvitaan sekä aikuisia että nuoria kesätyöntekijöitä. Kesätyöpaikat tulevat hakuun jo vuoden vaihteessa, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

– Monille lomakoti on ensimmäinen työpaikka. Perehdytykseen ja työyhteisöön tutustumiseen panostetaan, ja aikuiset tukevat nuoria työssä tarpeen mukaan.

Osa nuorista toimii heti hyvin itsenäisesti, toiset tarvitsevat enemmän tukea, kertoo lomakodin johtaja Eveliina Annala.

Vakituinen talonmies pitää huolta lomakodista ja keittiötä johtaa emäntä.

– Ruokahuolto on isossa roolissa, koska leireillä pitää olla paljon hyvää syötävää! Eveliina Annala sanoo naurahtaen.

Leirillä toimii myös appareita eli 12–15-vuotiaita vapaaehtoisia nuoria, jotka saavat avustaa erilaisissa käytännön tehtävissä.

– Appareilla on leireillä myös vapaaaikaa ja appariryhmän omia juttuja. Kaikki toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Ilmoittelemme näistä sekä nuorten kesätyöpaikoista jälleen ensi keväänä.

Työtoiminta ensiaskeleena Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköiden asukkailleen mahdollistama matalan kynnyksen työtoiminta on ainutlaatuista maanlaajuisesti ja kansainvälisestikin.

Asumispalveluyksiköt tarjoavat arkisin monipuolista vapaaehtoisuuteen perustuvaa työtoimintaa. Kukin mukana oleva saa päättää oman mielen ja voimavarojen mukaan, työskenteleekö täydet neljä tuntia tai esimerkiksi vain tunnin. Rahallista korvausta työtoiminnasta saa kaksi 8 euroa tunnilta.

Eveliina Annala toimii Pelastusarmeijan Lomakodin johtajana. Ensi kesänä monelle nuorelle on luvassa kesätöitä. – Monille Lomakoti on ensimmäinen työpaikka. Perehdytykseen ja työyhteisöön tutustumiseen panostetaan ja aikuiset tukevat nuoria työssä tarpeen mukaan.

SOTAHUUTO

9

8 – Monille korvaus ei ole tärkein osa motivaatiota. Normaali päivärytmi ja työn sosiaalisuus koetaan tärkeäksi. Syntyy aitoa yhteisöllisyyttä, sanoo Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen ja kertoo, että esimerkiksi Alppikadun yksikön asukkaista yli puolet on ottanut osaa työtoimintaan ainakin kerran ja noin viidennes on mukana aktiivisesti.

Työtoiminnan tehtävät ovat monenlaisia. Tarjolla on muun muassa ympäristötyötä, ruoan valmistusta ja tarjoilua kanttiinissa, siivousta, ostosreissuja, metalli-, puu-, pyörä- ja hienomekaniikkapajoja, alihankintatöitä sekä remontointia ja kiinteistön ylläpitotöitä.

– Työtoiminnalta voi myös tilata työtehtäviä. Varsinaisena remonttityönä työtoiminta sai tilauksen laittaa kuntoon osaston remontin ulkopuolelle jääneen rappukäytävän. Rappukäytävästä tuli erittäin hieno, ja saamme syystäkin olla ylpeitä työmme jäljestä. Muutoin Helsingin osaston remontissa työtoiminta oli vahvasti mukana purkutöissä, kantoapuna ja siivoustöissä.

Työtoiminnalla on iso merkitys niin tekijöille itselleen kuin myös asumispalveluyksiköille yleisestikin.

– Se tuo rauhallisuutta ja hyvää ilmapiiriä. Meidän asukkaat ovat ylpeitä siitä, että pitävät omaa kotiaan ja sen ympäristöä kunnossa. Olemme panneet merkille, että se vähentää myös asukkaidemme päihteidenkäyttöä.

Antti näkee työtoiminnan mahdollisuutena päästä myös normaalin työelämän piiriin.

– Aina kun työvalmentajamme huomaavat jonkun pärjäävän hyvin, työn vaativuustasoa nostetaan asukkaan kykyjen mukaan, tällä tavalla tuetaan kehittymistä. Meillä on asiakkaita, jotka ovat edenneet näin työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan tai opiskelemaan.

Vapaaehtoisten Armeija

Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen: – Monelle työtoiminnassa kävijälle korvaus ei ole tärkein osa motivaatiota. Normaali päivärytmi ja työn sosiaalisuus koetaan tärkeäksi. Syntyy aitoa yhteisöllisyyttä.

10

SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan perustaja William Booth luonnehti järjestöä vapaaehtoisten armeijaksi viitaten järjestömme armeijamaiseen hierarkiaan. Mutta vapaaehtoisten ”armeija” on Pelastusarmeijalle erittäin tärkeä. Ilman vapaaehtoisia vuosittainen Joulupata-keräys olisi mahdotonta toteuttaa, ja haluamme kiittää kaikkia, jotka ovat vuosien saatossa olleet mukana tarjoamalla aikaansa ja taitojaan!

Joulupadan ohella arvokkaita vapaaehtoisia toimii myös osastoissa, sosiaalipal-

velukeskuksessa ja myymälätoiminnassa. Pelastusarmeijan myymälätoiminnan päällikkö Harri Lehti on vapaaehtoisista hyvin kiitollinen.

– Vapaaehtoistyö tuo mielekästä sisältöä elämään. Hyväntekeväisyysmyymälöissämme auttaminen on yksi tapa tehdä hyvää.

Harri kertoo, että vapaaehtoistyön tarjoamisen ohella myymälöillä on ollut mahdollisuus auttaa ihmisiä työllistymään: – Tarjoamme työkokeilumahdollisuuksia ja sitä kautta työharjoitteluja.

Näitä voi tiedustella omasta TE-toimistosta. Meillä on ollut työharjoittelijoita erityisesti varastotehtävissä ja autonkuljettajan apuna.

Kiinnostuitko vapaaehtoisuudesta?

Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeen löydät osoitteesta pelastusarmeija.fi/auta/ vapaaehtoistyo-suomessa.

Koronan tuomat työllisyyshaasteet Viime kuukausien koronapandemia ja siitä seurannut talouden heikkeneminen on huonontanut työllisyysnäkymiä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Monet ovat kokeneet lomautuksia, työpaikan menetyksiä ja konkursseja. Pelastusarmeijan henkilöstöhallinnon esimies Marja-Liisa Mäkelä sanoo tilanteen näkyvän jo avustuspuolellamme.

– Kotitalouksilla ei ole puskureita ja on paljon velkaa. Moni yrittäjäkin on elänyt kädestä suuhun. Työttömäksi jäänyt ihminen kohtaa monenlaisia haasteita ja kokee toivottomuuden ja tarpeettomuuden tunteita. Pitkäaikainen työttömyys lisää tutkitusti myös sairastavuutta. Eikä väheksyä voi työpaikan yhteisöllisyyttäkään, se on tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta.

– Iso ongelma on myös taloudellisen niukkuuden vaikutus perheiden lapsiin.

Se näkyy harrastusmahdollisuuksien ja opintojen puutteena, varsinkin kun koronapandemian aikaan käytiin etäkoulua. On monia perheitä, joilla ei löydy läppäriä joka lapselle, jotta he voisivat tehdä tehtäviä reaaliajassa. Perheille, joissa on köyhyyttä ja työttömyyttä, tällaiset erityistilanteet tuovat monenlaisia haasteita. Haluamme olla auttamassa niin paljon kuin pystymme.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Pelastusarmeijan myymälätoiminnan päällikkö Harri Lehti kertoo, että myymälöillä on ollut mahdollisuus auttaa ihmisiä myös työllistymään: – Tarjoamme työkokeilumahdollisuuksia ja sitä kautta työharjoitteluja. Tätä voi tiedustella oman TE-palvelun kautta.

SOTAHUUTO

11

Käsinkirjoitettu viesti portinpielessä kertoo olennaisen. ”All you need is love” (Rakkaus on kaikki, mitä tarvitset).

– PAIKKA KAIKILLE Viime vuonna Strawberry Fieldissä – John Lennonin lapsuuden leikkipaikassa – avattiin uusi vierailijakeskus ja käynnistettiin työllisyyskoulutusohjelma nuorille. Philip Halcrow matkusti Liverpooliin selvittämään, miten tämä Pelastusarmeijan keskus palvelee ihmisiä.

Kun John Lennon oli paljon nuorempi kuin vuonna 1967, jolloin The Beatles julkaisi Strawberry Fields Forever -hittinsä, hän leikki täällä ystäviensä kanssa.

Nyt kävelen Strawberry Fieldin puutarhassa majuri Kathy Versfeldin seurassa.

12

SOTAHUUTO

Hän pysähtyy näyttämään minulle taulua, joka heijastaa vanhan rakennuksen kuvan nykyisen maiseman päälle.

– Tässä voit nähdä paikan sellaisena kuin John olisi sen nähnyt, Kathy sanoo.

– Tällainen oli näkymä talolle ja portaille.

Kun Lennon oli nuori, talossa toimi Pelastusarmeijan lastenkoti. Nyt Pelastusarmeija toivottaa tänne tervetulleeksi Beatles-faneja ja tarjoaa täällä koulutusta nuorille, joilla on vaikeuksia työllistyä. Tänä tammikuun viikonloppuna on

Vierailijakeskuksen pihalla on taulu, joka heijastaa vanhan rakennuksen kuvan nykyisen maiseman ja rakennuksen päälle.

– Tässä voit nähdä paikan sellaisena kuin John Lennon on sen nähnyt.

Strawberry Fieldin vierailijakeskusta ja työllisyyskoulutusohjelmaa johtaa majuri Kathy Versfeld.

ensimmäisten Steps to Work (Askelmat työhön) -ohjelman suorittaneiden valmistujaiset.

Vanhan viktoriaanisen talon tilalle rakennettiin uusi rakennus 1970-luvulla.

Ajan myötä käsitykset parhaasta tavasta hoitaa lapsia muuttuivat, ja vuonna 2005 Strawberry Field suljettiin. Viime vuoden syyskuussa se avautui yleisölle, ja siellä käy nyt vieraita läheltä ja kaukaa.

Kathy määrättiin Strawberry Fieldin johtajaksi vuonna 2018. – Kun paikka suljettiin, Kathy kertoo, – Pelastusarmei-

Steps to Work (Askelmat työhön) -ohjelmasta vastaava Alan Triggs

ja halusi selvittää, miten se voisi parhaiten palvella Liverpoolin asukkaita.

– Asiaa käsiteltiin paljon rukouksessa. Pelastusarmeija teetti tutkimuksen, jonka mukaan maassa on noin miljoona oppimisrajoitteista ihmistä. Noin puolet heistä haluaisi käydä töissä, mutta vain seitsemän prosenttia tekee palkkatyötä.

Tutkimuksessa selvisi myös, että 31 prosenttia heistä ei ole yhteydessä perheeseen tai ystäviin.

– Kun koulutamme nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia, emme hoida pelkkää työllisyysongelmaa, vaan myös yk-

sinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Kun nuoret tulevat luoksemme, he löytävät täältä yhteisön.

Askelmat työhön Uuden keskuksen vilkkaassa kahvilassa Steps to Work -ohjelman johtaja Alan Triggs kuvailee, kuinka koulutusohjelma on auttanut näitä nuoria.

– Heille on usein puhuttu siitä mitä he eivät osaa tai mikä ei ole mahdollista, hän sanoo. – Me keskitymme siihen, 8 mihin he pystyvät.

SOTAHUUTO

13

Vierailijakeskuksen näyttely kertoo paikan ja laulun historiasta.

Julia Baird näkee samankaltaisuuksia siinä, mitä Strawberry Field merkitsi hänen veljelleen John Lennonille, ja siinä, mitä se merkitsee ihmisille nykyään.

– Strawberry Field oli hänen turvapaikkansa, ja se on turvapaikka myös kaikille näille opiskelijoille.

8

Steps to Work -tiimi auttaa koulutusohjelmassa olevia tunnistamaan kiinnostuksen kohteensa ja vahvuutensa ja etsii heille harjoittelupaikkoja.

– Kun opimme tuntemaan nuoret, saamme yleensä nopeasti selville, millä alalla he haluavat toimia, sanoo Alan. – Noin kaksi kolmasosaa tietää heti suunnilleen, missä he ovat hyviä, mutta osalla ei ole siitä aavistustakaan.

– Steps to Work -ohjelmassa koulutettavat tekevät kolme ammatillista harjoittelujaksoa. Jos ei tiedä mitä haluaa tehdä, voi kokeilla eri aloja. Koulutettava voi esimerkiksi olla kaupan alalla, huomata ettei se ole häntä varten ja kokeilla seuraavaksi lastenhoitoa.

Alan ja hänen työtoverinsa opettavat nuoria raha-asioissa, ansioluettelon laatimisessa ja haastattelutekniikassa. He auttavat heitä myös muissa oppimisrajoitteisille vaikeissa asioissa.

– Osalle matkustaminen julkisilla liikennevälineillä on helppoa, osa pelkää eksymistä tai että bussimatkan aikana tapahtuu jotain. Autismikirjon ihmiset eivät mielellään matkusta vilkkaana aikana, joten annamme matkustuskoulutusta – annamme heille ohjeet, joiden avulla he voivat matkustaa kaupungissa.

– Tarkastelemme eri matkustustapoja ja niiden hyötyjä. Menemme hotelliin lounaalle. Katsomme mihin aikaan

14

SOTAHUUTO

meidän tulee olla siellä syömässä, kuinka kauan matkaan kuluu, mihin aikaan täytyy lähteä, ja teemme suunnitelman sen varalta, että myöhästymme bussista. Koulutettavat lataavat sovelluksen, ja teknologian avulla neuvomme heitä pääsemään ajoissa hotellille. Näin he saavat itseluottamusta matkustamiseen.

Steps to Work -tiimi käy säännöllisesti tapaamassa harjoittelujaksolla olevia ja antaa tukea myös työnantajille.

– Aiemmin työnantajat ovat empineet ottaa harjoitteluun ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia. He ovat pelänneet, ettei harjoittelija tule toimeen muiden kanssa työpaikalla. Meidän työvalmentajamme pitävät tapaamisia työnantajan ja harjoittelijan kanssa, ja niin heistä tuleekin aika läheisiä. Olemme huomanneet, että nyt jotkin työnantajat haluavat ottaa saman harjoittelijan toisellekin harjoittelujaksolle.

Innostavaa työkokemusta Chris on yksi ensimmäisistä Steps to Work -ohjelmasta valmistuneista. Hän kertoo innostuneena työkokemuksistaan. Hän on opiskellut teatteria ja draamaa, ja on tyytyväinen harjoittelujaksoihinsa Liverpoolin teattereissa.

– Ensimmäisessä harjoittelussani Unity Theatressa olin paikannäyttäjä, tarkastin lippuja ja ohjasin ihmisiä istumapai-

koille, hän kertoo. – Olin siellä kolme kuukautta, ja sen jälkeen kolme kuukautta toisessa teatterissa.

– Sitten menin kuuluisaan Everyman Theatreen. Olin ensin paikannäyttäjänä, sitten työskentelin kahvilan puolella, siivosin pöytiä ja juttelin asiakkaiden kanssa. Sitten työskentelin vielä lippuluukulla, missä opin tekemään varauksia.

– Opin paljon Everymanissa. Ihmiset siellä ovat hyvin ystävällisiä – he eivät hoputa tai luo turhia paineita.

Teatterilla Chrisistä pidettiin niin paljon, että hänelle tarjottiin sieltä työpaikkaa.

Muut koulutettavat kertovat arvostavansa Steps to Work -ohjelmaa. Rumbi haluaisi työskennellä koulussa tai lastentarhassa. Hän sanoo Strawberry Fieldin nostaneen hänen itseluottamustaan. Samaa sanoo Mike, joka sai harjoittelujaksoilla ravintola-alan kokemusta. – Tulen tänne mielelläni. On ollut mukava nähdä työvalmentajia ja tutustua moniin kivoihin ihmisiin. Tämä paikka sopii rentoutumiseen ja rauhoittumiseen.

Avoinna yleisölle Nuorten työvalmennettavien lisäksi Strawberry Field toivottaa tervetulleeksi liverpoolilaiset ja John Lennonin ja Beatlesin fanit.

Chris on yksi ensimmäisistä Steps to Work -ohjelmasta valmistuneista. Hän on opiskellut teatteria ja draamaa, ja on tyytyväinen harjoitteluihinsa Liverpoolin teattereissa. Chris sai harjoittelujakson jälkeen työpaikan Everyman-teatterissa.

– Joka vuosi yli 60 0000 ihmistä on käynyt kurkkimassa porteilla. Pelastusarmeija halusi palvella myös heitä, Kathy sanoo.

Kahvilan lisäksi vierailijakeskuksessa on pysyvä näyttely. Vierailijat voivat ääniopastuksen avulla tutustua Strawberry Fieldin historiaan, siitä kertovaan kappaleeseen ja Pelastusarmeijaan. Videolla entinen asukas kertoo elämästä lastenkodissa ja Lennonin teini-iän ystävä kertoo, miten teki Johniin vaikutuksen Little Richardin kappaleella Long Tall Sally. Ääniopas ohjaa vierailijoita myös ulkona tiluksilla, joilla kaikki voivat kuljeksia maksutta.

Kathy sanoo, että yksi Strawberry Fieldin arvoista on anteliaisuus.

– Ennen kuin avasimme keskuksen, mietimme pitäisikö puutarhassa kävijöitä veloittaa. Varmasti tulijoita olisi riittänyt. Päätimme kuitenkin vapaasta pääsystä keskukseen ja puutarhaan, vaikka näyttely on maksullinen.

Puutarhassa Kathy esittelee kylttejä, joiden tekstisitaatit kutsuvat miettimään

Strawberry Fields Forever -kappaletta, muuta John Lennonin tekemää musiikkia ja Pelastusarmeijan kristillistä työtä.

– Jumalan läsnäolon todella tuntee täällä, Kathy sanoo. – Ihmiset tulevat usein luokseni sanoen ”en ole uskovainen, mutta...” Sitten he kertovat, että heidän täällä tapaamisessa esittämäänsä rukoukseen on vastattu, tai että he tunsivat jotain ihmeellistä astuessaan ulos puutarhaan.

Julia Baird näkee samankaltaisuuksia siinä, mitä Strawberry Field merkitsi hänen veljelleen John Lennonille, ja siinä, mitä se merkitsee ihmisille nykyään.

Julia on Strawberry Field -projektin kunniapuheenjohtaja. Hän on seurannut ensimmäisten Steps to Work -ohjelman suorittaneiden taivalta ja on nyt paikalla ojentamassa heille todistukset.

– Meillä oli tapana kutsua paikkaa orpokodiksi, vaikka ei se varsinaisesti ollut sellainen, hän kertoo. – Tiedän – ja jo silloin tiesimme – että osalla lapsista oli kyllä vanhemmat, mutta sodanjälkeisessä Liverpoolissa monilla perheillä oli vaikeaa.

– Johnilla oli tapana kiivetä muurin yli katsomaan tyttöjen leikkejä. Tämä oli ilmiselvästi hänen turvapaikkansa – tiedämme sen hänen laulustaan.

Vuoden 1966 lopulla Beatlesin jäsenet hajaantuivat tekemään omia projektejaan. John matkusti Espanjaan näyttelemään elokuvassa How I Won the War, ja siellä ollessaan hän kirjoitti kappaleen Strawberry Fields Forever.

– He halusivat saada aikaa itselleen pohtiakseen, keitä oikein ovat. John kirjoitti tämän laulun, koska ajatteli menneisyyttään, ja Strawberry Field oli hänen turvapaikkansa.

– Se on turvapaikka myös kaikille näille opiskelijoille. He saavat aina palata tänne. Siksi sanon, että Strawberry Field on ikuisesti heidän kotinsa.

Philip Halcrow Kuvat: Phillip Halcrow ja Strawberry Field Julkaistu aiemmin Ison-Britannian War Cry -lehdessä 15.2.2020

SOTAHUUTO

15

Teeman tienoilla Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.

Työskennelkää täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle Kun kristinusko ja sen uudet moraalisäännöt alkoivat levitä, nousi esiin kysymys: millainen ”isännän ja orjan” suhteen tulisi olla? Ehkä on tullut aika rakentaa uusi maailma, jossa ei ole isäntiä ja orjia, missä on ”yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:28)?

Tämä oli todellinen kysymys, sillä Uuden testamentin kirjoittajat käsittelivät sitä useita kertoja kirjoituksissaan. Mutta heillä ei ollut kiirettä julistaa uudenlaista maailmaa, jossa ei ole orjia ja isäntiä. Sen sijaan he opettivat Jeesuksen seuraajille, millainen orjien ja isäntien suhteen pitäisi nyt olla.

16

SOTAHUUTO

Uudessa testamentissa ei siis murskata ajatusta orjista ja isännistä. Siinä vain vaaditaan ajatuksen merkityksen muuttamista. Isännän ei tulisi olla sorron harjoittaja ja orjan ei tulisi pelokkaana alistua. ”Orjan ja isännän” suhteen tulee nyt toimia uudella periaatteella: ”palvelkaa kukin toistanne” (1. Piet. 4:10).

Pietarille orja ja isäntä eivät ole tilanteita, joissa orja on aluksi alhaisessa asemassa ja isäntä tietoisesti ylemmässä asemassa.

Pietari puhuu orjista ja isännistä hengellisinä lahjoina, joita tulee käyttää Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Paavali jatkaa Pietarin ajatusta sanomalla, että sekä orjien että isäntien tulee työskennellä ”täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle” (Kol. 3:23).

Tämän ajatuksen ymmärtäminen ei ollut eikä edelleenkään ole helppoa. Siksi Jeesus varmaan sanoikin opetuslapsilleen: ”En sano teitä enää palvelijoiksi – – Minä sanon teitä ystävikseni” (Joh. 15:15). Jumala tuntee ihmisten taipumukset joko pyrkiä hallitsemaan tai tottelemaan etujen saamisen toivossa. Mutta joka päivä Hän kutsuu meitä opettelemaan toistemme palvelemista, toistemme rakastamista ja sitä, miten tehdä kaikki asiat niin kuin tekisimme ne Herralle.

Vitali Sidorov majuri Jyväskylän osaston johtaja Kuva: Harish Sharma

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Veera Haapalahti sosiaaliohjaaja

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Tulin reilu neljä vuotta sitten töihin Pelastusarmeijaan.

Mikä on tehtäväsi?

– Sosiaaliohjaaja Tampereen osastossa.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Merkitykselliset ihmiskohtaamiset.

Entä turhauttavinta?

– Joskus ihmisten epärealistiset odotukset.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Taitoluistelijaksi tai kirjailijaksi.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Päästä jonnekin pois arkiympyröistä ja nähdä aurinko!

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Jokin 1800-luvun dramaattinen naishahmo upeissa puvuissa.

Kuka on sankarisi?

– Mieheni.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Unless the Lord builds the house they labor in vain who build it.

(Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.)

Ps. 127:1

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa ja välillä mielelläni myös yksin hyvän kirjan, metsälenkin tai valokuvauksen parissa.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Olisiko ollut Spice Girls...

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Arvottomuuden tunne.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Lauren Daigle: You Say

Mitä pelkäät?

– Tuntemattomia reittejä, koska suuntavaistoni on surkea.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Älä nuole jäistä tolppaa.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Itseni kanssa.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Olen empaattinen ja luova.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– Joyce Meyerin Älä mistään murehdi.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Lastemme syntymähetket ehdottomasti.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Elää siinä tarkoituksessa, joka Jumalalla on minulle.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Lapsena uskoin saavuttavani yhteyden joulupukkiin tuijottamalla kasettisoittimen punaista valoa pimeässä vaatehuoneessa.

Kuvat: Veera Haapalahti, Kuva ja Sana

SOTAHUUTO

17

Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä.

Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

Helmy Boije

– Venäjän työn pioneeri

”Eräänä lokakuun päivänä 1889 tulimme rautatieasemalle äidin kanssa isää vastaan. Juna saapui ja ensimmäisenä junasta astui isä päässään outo lakki, jossa oli punainen nauha. Hän heilautti lakkiaan ja sanoi: Halleluja. Sitten ilmestyi täti Hedvig von Haartman yllään mitä merkillisin päähine, jota sanottiin bonetiksi.” Näin Helmy Boije af Gennäs kuvaa isänsä Constantin Boijen, Hedvig von Haartmanin ja Alva Forsiuksen paluuta Englannista hiukan ennen kuin Pelastusarmeijan työ alkoi Suomessa.

Vaikka isä Constantin hiukan myöhemmin jäi pois upseerin tehtävästä, tuli Helmystä Pelastusarmeijan upseeri ja työn kehittäjä pari vuosikymmentä myöhemmin.

18

SOTAHUUTO

Opettajaksi valmistunut Helmy Boije lähti upseerikouluun Lontooseen 1905, josta valmistui seuraavana vuonna. Urasta tuli värikäs ja kansainvälinen. Hän palveli aluksi upseerina monissa osastoissa mm. Turussa, Vaasassa ja Helsingissä sekä päämajan lauluprikaatin ja etsiskelytoimiston johtajana.

Lokakuussa 1914 ensaini Helmy Boije sai määräyksen Pietariin, jossa hänen tehtäväkseen tuli Pelastusarmeijan työn laajentaminen ja kehittäminen. Helmy oli hyvin kielitaitoinen ja hänen perheellään oli suhteita Venäjällä, siksi hän sopi tähän tehtävään hyvin. Aluksi työ kehittyi nopeasti. Osastoja ja sosiaalisen työn pisteitä kuten lastenkoteja pe-

rustettiin, vaikka Helmy joutuikin useasti taistelemaan ja ”neuvottelemaan” viranomaisten kanssa. Helmy palasi Pietariin v. 1918 oltuaan välillä muissa tehtävissä Lontoossa ja Helsingissä. Venäjän vallankumous oli muuttanut olosuhteita sinä aikana voimakkaasti. Silti tuona vuonna pidettiin Venäjän ainoa kongressi sekä upseerikoulun kurssi, josta valmistui 18 upseeria, joukossa myös muutamia suomalaisia upseereita. Tilanne kaupungissa tuli päivä päivältä yhä hankalammaksi. Kolera, isorokko ja pilkkukuume sekä ruoan puute vaivasivat, ja ihmisiä kuoli suuria määriä.

Pelastusarmeija siirsi toimintaa maaseudulle, jossa vielä oli ruokaa paremmin saatavilla. Työtä tehtiin niin kauan ja sillä tavoin kuin se oli mahdollista.

Pian kävi selväksi, että Pelastusarmeijan toiminta tultaisiin ajamaan alas. Helmy Boije ja muutamat toiset suomalaiset upseerit jäivät kuitenkin kaupunkiin huolehtimaan vielä toimivista osastoista ja lastenkodeista. Eristys muista maista oli miltei täydellinen. Lopulta upseereiden oli annettava periksi. Helmy joutui kuitenkin odottamaan matkalupaa Suomeen vielä pitkään, ja sinä aikana hän sairastui vakavasti. Lopulta matkalupa järjestyi Tanskan Punaisen Ristin avustuksella, ja Helmy pääsi matkustamaan Suomeen v. 1920. Armeija jatkoi vielä pienimuotoista työtä Pietarissa v. 1923 saakka, mutta sitten toiminta oli pakko lopettaa kokonaan. Myöhemmin vuonna 1991 Pelastusarmeija aloitti työn uudelleen Venäjällä. Tästä merkittävästä palvelutyöstä ja ”ahdingon aikana osoittamasta erityisestä kestävyydestä” Helmy Boije sai myöhemmin perustajan merkin. Perustajan merkki on korkein arvonosoitus, jonka upseeri tai sotilas voi saada.

Terveyden vähitellen palattua Helmy sai määräyksen Tanskan upseerikoulun johtajaksi v. 1922. Sieltä tie vei Englantiin ja taas Tanskaan, josta hän palasi takaisin kotimaahan kenttäsihteeriksi vuonna 1930. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli kadettikoulun johtaja. Kadettien opettajana hänet tunnettiin tarmokkaana, eikä hän päästänyt oppilaitaan helpolla. Vuonna 1939 Helmy Boije määrättiin Ruotsin naissosiaalisen työn johtajaksi. Tämä työ piti sisällään myös suomalaisten lasten siirtämisen Ruotsiin sodan jaloista. Pelastusarmeijalla oli Ruotsissa toisen maailmasodan aikana lastenkoteja myös suomalaisille lapsille ja sinne lähetettiin Suomesta upseereita pitämään heistä huolta. Ruotsin Pelastusarmeija järjesti Helmyn siellä ollessa myös juhlia Suomen hyväksi, elettiinhän silloin kriisiaikaa ja Suomessa oli pulaa kaikesta. Näihin tilaisuuksiin osallistui muun muassa kuninkaallisia ja monia muita Suomen ystäviä.

Eversti Helmy Boije af Gennäs jäi eläkkeelle v. 1944 ja palasi Suomeen ja Porvooseen, jossa hänen kotinsa, Illbyn kartano, sijaitsi. Hänen monipuolinen kansainvälinen upseeripalveluksensa kesti lähes 40 vuotta. Helmy Boije oli ehtinyt olla eläkkeellä vain reilun vuoden, kun hän syyskuussa 1945 kuoli äkillisesti sienistä aiheutuneeseen myrkytykseen.

Komentaja Karl Larsson, joka oli ollut Helmyn työtoveri Venäjän vuosina sekä myöhemmin Ruotsissa, puhui Helmyn muistolle hautajaisissa: ”Erityisesti yhteistyömme aikana Venäjällä opin tuntemaan everstin ja antamaan arvoa hänen suurenmoiselle työlleen raskaina aikoina. Hän oli synnynnäinen johtaja, joka ei koskaan kieltäytynyt vastuusta, olipa kysymys sitten kokousten johtamisesta, lattian pesusta, pellolla työskentelystä tai Pelastusarmeijan edustamisesta viranomaisten edessä. Kaiken hän teki samalla innolla ja huolellisuudella.”

Eversti Helmy Boije oli kutsumukselleen omistautunut, rohkea nainen.

Eija Kornilow everstiluutnantti

SOTAHUUTO

19

– Olen tehnyt kirjasta myös äänikirjan.

En olisi uskonut, että pystyn lukemaan kirjan lävitse kahdessa päivässä. Kirjassa on pari vanhaa Pelastusarmeijan laulua, niin en malttanut olla laulamatta niitä, kirjailija Bertel Wahlström naurahtaa.

Bertel Wahlström:

Lipun varjossa (I skuggan av fanan)

Pelastusarmeijan ainoan suomalaisen kenraalin, Jarl Wahlströmin, veljenpoika Bertel Wahlström on ollut kiinnostunut sukututkimuksesta. Sukupuun löydökset johdattivat kirjoitusinspiraatioon, josta syntyi I skuggan av fanan (Lipun varjossa). Kirja kertoo Bertelin isoisän isän ja isoisän elämäntarinan – ja antaa siinä samalla kiehtovan katsauksen Pelastusarmeijan ja Suomen historiaan.

Du kan läsa den här artikeln på svenska på nästa uppslag.

20 SOTAHUUTO

Bertel Wahlströmin oma elämä on kietoutunut Pelastusarmeijaan jo syntymästä. Bertelin vanhemmat olivat komentaja Tor Wahlström ja hänen vaimonsa Una. Torin neljästä sisaruksesta kaikki yhtä veljeä lukuun ottamatta olivat Pelastusarmeijan jäseniä. Armeijamaailmassa tunnetuin heistä oli veljeksistä nuorin, Jarl Wahlström, joka nousi maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan johtoon kenraaliksi vuosiksi 1981–1986.

– Olen Pelastusarmeijan kasvatti. Olin Armeijan vaikutuksessa nuoruusvuosiini saakka, mutta koskaan tämä side ei ole unohtunut.

Bertel syntyi jouluaattona 1950. Isänsä tavoin myös hänellä on neljä sisarusta. Vuosikymmenet eivät ole kuluttaneet läheistä suhdetta.

– Joka sunnuntai koko viisikko skypetämme yhdessä.

Bertel Wahlström on tehnyt elämäntyönsä pedagogisella alla. Hän opiskeli teologiaa Åbo Akademissa ja aloitti työuransa uskonnon tuntiopettajana Turussa. Siitä hän eteni uskonnon ja psykologian lehtoriksi. Vuonna 1988 Bertelistä tuli Turun Katedraalikoulun rehtori.

Tuomiokirkkokoulu on Suomen vanhin koulu, joka avasi ovensa jo vuonna 1276. Bertel toimi koulun rehtorina 26 vuotta syksyyn 2014 asti. Nyt hän viettää tyytyväisenä eläkepäiviä vaimonsa Annen kera Turussa.

Sukupuusta kirjaksi Työn puolesta Bertel Wahlström on tuottanut kirjallista materiaalia.

– Tieteellisten tekstien lisäksi olen kirjoittanut uskonnon ja filosofian oppikirjoja sekä kevyempää arkista pedagogiikkaa, kaikkea mitä lukioon kuuluu.

Edellinen isompi kirjaprojekti oli Turun Katedraalikoulun historiikki, jossa käydään koulun vaiheet läpi vuodesta 1276 tähän päivään saakka.

Nyt Berteliltä on ilmestynyt uusi kirja: I skuggan av fanan (Lipun varjossa).

Kirja kertoo Bertelin isoisän isän ja isoisän elämäntarinan – ja antaa siinä samalla kiehtovan katsauksen Pelastusarmeijan ja Suomen historiaan.

Bertelin isoisän isä Karl Johan syntyi Porvoossa 1850-luvulla vaatimattomiin kotioloihin, mutta hän oli kykenevä sekä kouluaineissa että käytännön

töissä. Hänen kohtaloonsa kuului suru ja alkoholin väärinkäyttö, mutta myös pitkä palvelu Pelastusarmeijassa. Hän oli Porvoon osaston ensimmäisiä sotilaita.

Karlin poika, Bertelin isoisä Rafael, puolestaan etääntyi uskonnollisesta elämästä opiskelijana ja heittäytyi kaupungin viihde-elämän pyörteisiin. Monet näistä tapahtumista ja teoista piinasivat häntä myöhempinä vuosina, kun hän oli palannut Armeijaan ja palveli pelastusupseerina.

Bertel sai inspiraation kirjaan setänsä Per-Erikin tekemästä sukupuusta, jonka hän oli koostanut paperiarkille. Bertel pääsi tutkimaan asiakirjaa Per-Erikin vanhimman tyttären kopiosta.

– Se oli niin hienosti laadittu, että sain innostuksen tutkia sukuamme syvemmin. Lisäsin sukupuun tiedot geni. comiin. Se on mielenkiintoinen sivusto – koko maailman kattava sukupuun, jonne jokainen voi lisätä tietoja. Yhteinen maailmanpuu. Sitä kautta olen löytänyt lukuisia sukulaisia, joista minulla ei ollut aiemmin aavistustakaan.

Yksi nimi johdatti toiseen, ja sukupuu kasvoi kuin itsestään.

– Nykypäivänä on ollut erittäin helppo löytää materiaalia, sillä niin kirkonkirjat kuin vanhat sanomalehdetkin löytyvät verkosta digitoituna.

Kirja perustuu tositapahtumiin, mutta Bertel on ottanut kirjallisia vapauksia.

– Se perustuu tosiasioihin siinä määrin, mitä tietoja olen löytänyt. Loput olen sitten keksinyt. Tapahtumat on sovellettu näihin henkilöihin ja heidän persoonaansa. Monet ovat tositapahtumia, mutta ne ovat saattaneet tapahtua toisille henkilöille. Yksi hyvä lähde oli vanhat lehdet. Vanhoista Borgåbladeteista löytyi paljon tietoa isoisän isästäni. Hän toimi Porvoossa muun muassa muurarina ja nokikolarina. Hän oli ilmoittanut palveluksistaan lehdessä. Isoisästä puolestaan löytyi tietoa vanhoista Nuori Sotilas -lehdistä, sillä hän oli toiminut aikoinaan Pelastusarmeijan piirinuorisosihteerinä ja piiripäällikkönä.

Bertel kuvaa kirjan kirjoittamista hienona ja koskettavana elämyksenä.

– Näiden historiallisten henkilöiden kautta olen itsekin saanut eläytyä heidän elämäänsä ja samalla ymmärtänyt omaa elämääni.

Erityisesti Berteliä kosketti vanhasta Sotahuudosta löytynyt kuvaus isoisän isän hautajaisista: – Hän kuoli vasta 46 vuoden ikäisenä. Sotahuudossa hänen hautajaisensa oli kuvailtu hetki hetkeltä. Se oli liikuttavaa. Tiedän jopa hänen lempilaulunsa, joka esitettiin tilaisuudessa. Sitä olen kuunnellut ja laulanut itsekseni. On tullut ihan tippa silmään ajatellessani, miten hän on nukkunut pois jo nuorena miehenä. Mutta hän oli valmis ja onnellinen.

Bertel on kirjoittanut kirjan siitä lähtökohdasta, että on halunnut ymmärtää paremmin juuriaan. Mutta hän uskoo, että kirja voi herättää laajempaakin kiinnostusta: – En ole voinut kertoa näistä ihmisistä kirjoittamatta Pelastusarmeijasta ja vallitsevasta ajasta. Aihe on mielenkiintoinen yhteiskunnallisesti – miten Armeija on vaikuttanut Suomen kehitykseen läpi niin sodan kuin rauhan aikojenkin. Se on aina elänyt ajassa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Mikael Sjöström ja Vulkanmedia

Kirja on ostettavissa kustantajan sivulta: vulkanmedia.se/i-skuggan-av-fanan.

Sivustolta kirja on saatavana myös e-kirjana ja myöhemmin äänikirjana. Kirja on myynnissä myös Suomalaisessa Kirjakaupassa Porvoossa ja Kansallisessa Kirjakaupassa Turussa, myöhemmin myös muissa valikoiduissa kirjakaupoissa.

SOTAHUUTO

21

Bertel Wahlström:

I skuggan av fanan Bertel Wahlström har alltid varit intresserad av släktforskning. Han är brorson till Frälsningsarméns enda finländska general Jarl Wahlström. Inspirationen till att skriva om de fynd Bertel Wahlström gjorde när han fördjupade sig i sitt släktträd, resulterade i boken I skuggan av fanan. Boken berättar om Bertels farfarsfar och farfar – och ger samtidigt en fascinerande inblick i Frälsningsarméns och Finlands historia.

Frälsningsarmén har varit en del av Bertel Wahlströms liv ända sedan han föddes. Han var son till kommendörerna Tor och Una Wahlström. Av Tors fyra syskon var alla utom en bror medlemmar i Frälsningsarmén. I Armévärlden är den yngste av bröderna, Jarl Wahlström, mest känd – hans yrkeskarriär ledde ända upp till den internationella Frälsningsarméns högsta post som general åren 1981–1986.

– Jag är uppvuxen i Frälsningsarmén och levde under Arméns inflytande ända till mina ungdomsår. Men aldrig har jag helt glömt detta band till Armén. Bertel föddes på julaftonen år 1950. Han hade, liksom sin far, fyra syskon. Årtiondena har inte tärt på syskonens nära förhållande till varandra.

– Varje söndag håller vi fem kontakt med varandra via Skype.

Bertel Wahlström har arbetat med pedagogik hela sitt liv. Han studerade teologi vid Åbo Akademi och inledde sin yrkeskarriär som timlärare i religion i Åbo.

Han avancerade till lektor i religion och psykologi. 1988 blev Bertel rektor för Katedralskolan i Åbo. Katedralskolan, som öppnade sina dörrar redan år 1276, är Finlands äldsta skola. Bertel verkade 26 år som skolans rektor ända till hösten 2014. Nuförtiden lever han som lycklig pensionär i Åbo tillsammans med hustrun Anne.

Från släktträd till bok Bertel Wahlström har å arbetets vägnar producerat skriftligt material.

22

SOTAHUUTO

– Jag har också läst in en ljudbok av materialet. Det var en överraskning att det gick att läsa igenom boken på två dagar. I boken finns också två gamla Frälsningsarmésånger, och jag kunde inte låta bli att sjunga dem, berättar Bertel Wahlström roat.

– Vid sidan om vetenskapliga texter har jag skrivit läroböcker i religion och filosofi samt mera lättlästa böcker i vardagspsykologi, allt som hör till gymnasiet. Det senaste större bokprojektet var historiken över Katedralskolan i Åbo som behandlar skolans olika skeden från 1276 till vår tid.

Nu har Bertel gett ut en ny bok: I skuggan av fanan. Boken berättar om Bertels farfarsfars och farfars liv – och ger samtidigt en fascinerande inblick i Frälsningsarméns och Finlands historia.

Bertels farfarsfar Karl Johan föddes i enkla hemförhållanden i Borgå på 1850-talet, men han var duktig i både skolämnen och praktiska arbetsuppgifter. Hans liv kantades av sorger och alkoholmissbruk, men han gjorde också en lång karriär i Frälsningsarméns tjänst.

Han var en av de första soldaterna i Borgå kår. Karls son, Bertels farfar Rafael tog för sin del, som studerande och engagerad i stadens nöjesliv, avstånd från det andliga livet. Mycket av det han då var med om pinade honom när han återvände till

Boken kan köpas via förlagets hemsida: vulkanmedia.se/i-skuggan-av-fanan Via samma hemsida fås boken också som e-bok och senare som ljudbok.

Boken finns också till försäljning hos Suomalainen Kirjakauppa i Borgå och Kansallinen Kirjakauppa i Åbo. Senare också hos andra utvalda bokhandlare.

Armén senare i livet. Han tjänade som frälsningsofficer resten av sitt liv.

Bertel fick inspiration att skriva boken av det släktträd hans farbror Per-Erik Wahlström hade sammanställt på ett pappersark. Per-Eriks äldsta dotter lät Bertel fördjupa sig i dokumentet från sin kopia.

– Det var så fint sammanställt att jag kände att jag måste få studera vår släkt på ett litet djupare plan. Jag lade upp släktträdet på geni.com. Det är en intressant hemsida – vem som helst kan komplettera detta hela världen omfattande släktträd med sina egna uppgifter. Ett gemensamt världsträd. Via det har jag funnit många släktingar som jag tidigare inte har haft en aning om.

Ett namn ledde till ett annat och släktträdet växte av sig själv.

– Nuförtiden är det mycket lätt att hitta material, då såväl kyrkböcker som gamla tidningar finns i digital form på nätet.

Boken grundar sig på verkliga händelser, men Bertel har också använt sig av en författares friheter.

– Den grundar sig på verkliga händelser så långt som jag har kunnat hitta

uppgifter. Resten har jag hittat på själv.

Händelserna har anpassats till dessa personer och deras personligheter. Mycket har hänt i verkligheten, men det är möjligt att de har berört helt andra personer. En fin källa var gamla tidningar.

I gamla nummer av Borgåbladet fanns det mycket information om min farfarsfar. Han arbetade i Borgå som murare och sotare, och annonserade om sina tjänster i tidningen. Uppgifter om min farfar hittade jag däremot i gamla nummer av tidningen Den Unga Soldaten, han hade nämligen på sin tid arbetat som divisionsungdomssekreterare och divisionschef i Frälsningsarmén.

Bertel beskriver arbetet på boken som en fin och rörande upplevelse.

– Genom dessa historiska personer har jag fått leva mig in i deras liv, och har samtidigt fått en bättre förståelse för mitt eget liv.

Särskilt rörd blev Bertel när han i ett gammalt Krigsrop fann en skildring över sin farfarsfars begravning.

– Han dog bara 46 år gammal. I Krigsropet beskrevs hans begravning mi-

nut för minut. Det var rörande. Jag vet till och med vilken hans älsklingssång, som sjöngs på begravningen, var. Efteråt har jag lyssnat på den och sjungit den för mig själv många gånger. Jag har nästan fått tårar i ögonen när jag har tänkt på att han var så ung när han dog.

Men han var redo och lycklig.

Att skriva boken har för Bertel varit ett sätt att försöka förstå sina egna rötter bättre. Men han tror att boken också kan väcka intresse hos en större läsekrets.

– För jag har ju inte kunnat berätta om dessa människor utan att också skriva om Frälsningsarmén och de dåtida förhållandena i landet. Ur samhällelig synvinkel sett är ämnet intressant – hur Armén har påverkat utvecklingen i Finland både i krig och i fred. Den har alltid levat med sin tid.

Toni Kaarttinen Foto: Mikael Sjöström och Vulkanmedia

SOTAHUUTO 23

Krigsropet

Arbetslös – värdelös?

Jag blev student 1991. Under skoltiden fick vi höra om yrken vi kunde välja och hur mycket pengar vi kunde förtjäna. Innan jag utexaminerades från högskolan kom depressionen. Plötsligt var det svårt att få praktikplats till och med utan lön! Förr (som ung studerande) hade jag känt mig som ett fosterlandets hopp, men plötsligt var jag bara en kostnadspunkt, särskilt för att jag visste att jag skulle bli arbetslös när jag gått ut skolan.

I mitt jobb i Frälsningsarmén lärde jag mig att den generation som var barn under depressionen led mera. Det fanns så många unga vuxna klienter som hade problem med sin mentala hälsa eller i sina människorelationer, eller som inte hade någon erfarenhet av föräldrar som går till jobbet på morgonen.

När jag var arbetslös träffade jag en ung man som gav mig någonting att tänka på. Han berättade så här: ”I mitt yrke finns det inte tillräckligt med arbetsplatser för alla. Om jag fick ett jobb, skulle det betyda att någon annan inte fick det, och att jag därefter inte kunde göra det volontärarbete jag gör nu. Jag skulle åka bil oftare, skaffa mig mera saker jag absolut inte behöver och förstöra miljön mera. Jag ger ”min” arbetsplats åt nån som behöver lönen bättre än jag”.

de tänka på mig själv som värdelös. Jag förstod att varje människa får en kallelse av Gud att göra något för andra. Gud värderar allt gott vi gör, oavsett om vi får betalt för det eller inte. Så jag gjorde ett arbetskontrakt med Gud och fick uppleva hur han tog hand om min ekonomi och framtid.

Nu talar experter om att vi igen får en generation vars liv blir påverkat av depression (den här gången corona-). Det finns flera arbetslösa igen, flera sådana som behöver hjälp och trygghet men åt vilka samhället inte kan ge det.

Kaisa Mäkelä-Tulander

Under min tid som arbetslös insåg jag äntligen vad jag ville göra. Jag sluta-

Gud välsigne alla arbetslösa men värdefulla människor! kapten Templets kårledare

Virallinen tiedonanto MÄÄRÄYKSET Helsingin osaston avustaja, kadetti Benjamin Hursti on saanut määräyksen Lahden osaston avustajaksi 1.11.2020 alkaen. 1.1.2021 hän ottaa vastaan määräyksen Lahden osaston johtajana.

Kokelas Ruth Marttinen, Kuopion osaston johtaja

Rauman osaston avustaja, kokelas Kimmo Nordblom on saanut määräyksen Turun osaston avustajaksi 1.9.2020 alkaen.

Kokelas Kimmo Nordblom, Rauman osaston avustaja YLENNYKSET Ylennetään majureiksi: Kapteeni Leena Riikonen 1.6.2020 Kapteeni Geraldine Lindholm 25.6.2020 Kapteeni Hannu Lindholm 25.6.2020

Ylennetty kirkkauteen Karin Salminen kapteeni 20.3.2020

Ylennetään kapteeniksi: Luutnantti Daniel Bryant-Rönnqvist 13.6.2020 ONNITTELEMME Majuri Natalia Penttistä, jolla tuli täyteen 20 vuotta palvelua upseerina 3.6.2020.

Majurit Mihail ja Ljudmila Baglaita, joilla tuli täyteen 20 vuotta palvelua upseerina 3.6.2020.

Radio / TV

Karin oli syntynyt 21.3.1926 Hämeenlinnassa.

Upseerina Karin palveli muun muassa Vaasan ja Turun slummiasemilla. Eläkkeellä ollessaan hän teki ahkerasti vapaaehtoistyötä Nummelan kesäsiirtolassa ja toimi uskollisena patavahtina usean vuoden ajan.

Kunnioitamme uskollisen toverimme muistoa.

Uusia jäseniä

Iltahartaus tiistaina 25.8. klo 18.50 ja 23.00 Yle Radio 1 majuri Toni Penttinen Pelastusarmeijan kotisivun sekä osastojen omien Facebooksivujen kautta jaetaan mahdollisuuksien mukaan hengellistä sisältöä ja hartauksia erityisesti tänä aikana, kun yhteen kokoontuminen on rajoitettua.

Helsingin osasto sai uuden jäsenen, kun Roope Becker vihittiin sotilaaksi 8.5.2020.

Jumalan siunausta uudelle sotilaalle!

Oletko Sotahuudon pitkäaikainen tilaaja?

Oletko tilannut lehteä yli 15 vuotta?

Haemme haastateltavia Sotahuudon lukijakuntaa käsittelevään juttuun.

Kirjoita meille: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai soita: (09) 681 2300 / toimitus

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

SOTAHUUTO 25

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

UPSEERIKOULUTUS Hyväksytty upseerikoulutukseen 1.9.2020 alkaen: Kokelas Pasi Marttinen, Kuopion osaston johtaja

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Arkistojen aarteita

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.

Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen miesten yömaja avasi ovensa vuonna 1907 Helsingin Sörnäisissä. Keväällä 1908 Sotahuudon toimittaja ja valokuvaaja kävivät tutustumassa tähän uuteen työmuotoon.

Sotahuuto N:o 11. 1908 Lauvantaina 14 P:nä Maaliskuuta.

KUVIA YÖMAJASTAMME. Oletko käynyt katsomassa meidän miesten-yömajaamme Söörnääsissä? Eli ”kotiamme”, niin kuin eräs sen rekryyteistä toisessa paikassa ”Huutoa” kutsuu sitä – jossa pääkaupungin kodittomat miehet tammikuun 9 p:stä saakka ovat saaneet yö-sijaa.

Makuuhuoneet.

Valoisat, korkeat, siistit ja raittiit huoneet, puhtaat mukavat vuoteet kaksinkertaisilla lakanoilla ja lämpöisillä peitteillä.

Seinät koristeltu ihanilla, lupaavilla raamatunlauseilla, jotka kaikki ikäänkuin kilvoitellen tahtovat huudahtaa että löytyy ihana toivo ja ihmeellinen pelastus heikommallekin, kaikkea tahdonlujuut26

SOTAHUUTO

ta vailla olevalle luonteelle, joka on joutunut harhaan. – Sydämellinen kohtelu.

Mallikelpoinen järjestys ja – mikä on parhain – taivaan runsas siunaus vuotava yli laitoksen.

Ne sata vuodetta, jotka olivat yömajaa avatessa, eivät riitä, ja aluksi on vielä kymmenen hankittava lisää.

Yömaja avataan arki-iltoina klo 8 ja aamusin klo 6. Sekä illoin että aamuin vietetään lyhyt rukoushetki, jonka johtaa joku laitoksen henkilökunnasta. Pyhäaamuina saavat yövieraat viipyä laitoksessa aina k:lo 9 ja iltasella avataan ovet jo k:lo 6.

Joka keskiviikko pidetään kokous, pyhäpäivinä kaksi – toinen rekryyteille

ja vastapelastetuille ja toinen yleisesti.

Näissä kokouksissa ovat useat tuhlaajapojat etsineet turvaa Isän armosylissä, ja ovat nyt joko rekryyttejä eli vastapelastettuja. Lue muutoin kirjotus ”Terve tuloa” tässä samassa numerossa.

Kahvila ja ruokailuhuone.

Samaan aikaan kuin yömajakin, avataan kahvila k:lo 6 aamulla, jolloin höyryävää kahvia suurten valkosten voileipien kanssa tarjotaan 15 pennistä. Klo ½ 12:sta klo 2:een hyvä, voimakas, mutta halpahintainen päivällinen. Yksi ruokalaji, esim. suuri annos paistia, potaattia ja leipää maksaa 25 p. Ken vielä haluaa, voi saada velliä eli puuroa maidon

kanssa, marjasoppaa eli muuta aikoo kirjottaa Kesänumero 1967 NOsellais23 – 1.pian heinäkuuta 1967 kotiin kuinka nyt ta 15 p:llä. Kupillinen hyvää kaurapuu- jaksaa, että oli kääntynyt Jumalalle, että roa ynnä suuri tuopillinen maitoa ilta- pian matkustaisi kotiin tervehtimään sella 15 p. j. n. e. j. n. e. *** Kun ”lapsi” oli toimittanut asiansa ja Istuimme yömajan toimistohuoneessa lähtenyt pois toimistohuoneesta, kereräänä pyhänä j. p. p. Staabikapteeni toi staabikapteeni yhtä ja toista ilahduttaHenriksson on taasen syventynyt lem- vaa, monesta hauskasta kääntymyksestä piaineeseensa Havuisen metsikön – noistaharpussa ukkoloista, on vas- y. Kaukana m., jostahuojussa tahdomme petäjien, kertoa ensi nutapelastetuista, sointuvat, uhkuvat rekryyteistä. kielet! Niissä riip- merossa. yksinäisyytensä ”Mutta –häivän, sanoi hän – on väpuvat Riemuista hänenonnea ajatuksensa kesässäkiinni on! päivin, hän huuhkaja vaikea metsien saada työtä lekotellen heille kaikille, niistä Tuoksuvat hän kainiityn öisinkin pielet! unelmoi. ja vuottaa kuinka laskua ilosia he päivän. ovat, kun joku soitYksi mies astuu sisään. ”Kas tuossa tu- taa yömajaan, tarjoten työtä! Ja mitä he leeMetsään yksi meidän jos vaellan nuorimmista uneksuvaan, lapsistam- myös Erämaajärven kaikin mokomin jos löytänen, tarvitsivat, olisi me”, hengitän sanootuoksua staabikapteeni havun. hymyillen ja seraukeena käytettyjäuneksuvan, vaatteita ja kenkiä – jatkoi silmät Vuoteeni loistaen sinne isällisestä jos valmistaa rakkaudesta. saan, staabikapteeni väreillen vaipuvan – silläkalvoon moneltasen puuttuu ”Tuo kesäyön nuorin tunnen lapsi”savun. s. t. s. myöhemmin kaikkein auringon välttämättömimmät. näen kuvan. kääntynyt, oli iso vankkarakenteinen nuori mies, Kulunjoka jos vuorille ujona, pää suuntaelee kallellaan peukaIhana * * * kukoistus kesäisen tien, loikesäisen lakkiansahämärän hymyillen mailla, vastaan.

Jumalan teoista haasta! heleinä ”No mitä kukkaset kuuluu?” välkkyelee, kysyin häneltä. Taaskin Sydämen olemme rauhan alhaalla nyt mukaani ruokailuhuovien ”Onko tie ei Jumalan värejä vailla. rauha?” neessa – tullut ja se keittiössä, onnen on sillä maasta. illallisaika on ”Kiitos Jumalan, kyllä on.” käsissä.

Sitte kertoi hän olevansa kotosin HäRagnar Ruokaluukun Åhlberg ulkopuolella seisoivat meestä, että äitinsä oli elossa, että hän miehet (Suom.pitkässä HN) jonossa. Annosten tar-

Keskikesän tunnelma

joilu kävi nopeaan, ja ruokailiat pitkien pöytien ääressä söivät ahmien hyvänmakuista lämpöistä kaurapuuroa.

Sitten he pikku ryhmissä hauskasti tarinoiden keskenänsä kiipeävät makuuhuoneisiin, kuuntelevat siellä raamatun tekstiä ja rukousta laitoksen ja sen suojakkeiden puolesta. Tyytyväisenä koditon käy maata lämpöselle vuoteellensa, unhottaen kiusauksien ja synnin tuhon, joka murti hänen elämänsä onnen, sammutti lapsen valoisan uskon.

Hän luo katseensa raamatunlauseeseen seinällä. Sähkölamput sammutetaan. Mutta hänen sydämessään välkähtää valo, kuuluu aivan kuin kaukainen riemun soitto hänen sielussaan – toivo, toivo, joka ei koskaan petä! Ristiinnaulittu elää! Anteeksiantamus, rauha, lapsen puhdas ilo – taivas!

Siunattu rakkauden evankeliumi! (jatk.)

J. H. SOTAHUUTO

27

n o d u u h a Sot ! a j n a p m a kesäk

Haluan tilata Sotahuudon... loppuvuodeksi edulliseen hintaan!

Kotimaa ja Viro 10 €, Muut maat 25 € Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni

Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys