Sotahuuto 2020/06-07 by Sotahuuto

2€ n

Kesälehti 2020 n

Sotahuuto

Sivut 6–9

Ei ole ihmistä, jota ei kannattaisi auttaa

Toivotamme hyvää kesää

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

SOTAHUUTO

Sotahuuto

Krigsropet

Pelastusarmeijan lehti

Kesälehti 2020

2€

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Tässä 04

numerossa

Tässä kuussa

06 Ei ole ihmistä, jota ei kannattaisi auttaa 10

Pelastusarmeijan monipuolinen työ asunnottomuuden vähentämiseksi

Korona tuli ja menee

Teeman tienoilla

Minä & Pelastusarmeija

Monta tapaa palvella

Suomen armeijamainokset maailmalla

Ta en promenad

Många möjligheter att hjälpa sin nästa

Armeijassa tapahtuu

Sotahuuto 130: Arkistojen aarteita

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Terve sielu

terveessä ruumiissa Olen varttunut kauniissa Etelä-Saksassa vuorten, järvien ja metsien ympäröimänä. Sain viettää paljon aikaa ulkona, ja olen nuoresta asti harrastanut runsaasti liikuntaa. Opin jo nuorena hiihtämään (sain ensimmäiset sukset 4-vuotiaana), pyöräilemään, uimaan, melomaan, rullalautailemaan, vaeltamaan ja kiipeilemään vuorilla. Koulussa liikunta oli lempiaineeni, ja olin erityisen kiinnostunut kilpailulajeista. Myöhemmin opettelin myös pelaamaan tennistä, sukeltamaan ja harrastamaan vesihiihtoa sekä taekwondoa. Kävin myös paljon kuntosalilla ja lenkkeilin. Urheilu oli tärkeä osa elämääni ja hyvinvointiani. Lenkkeilin lähes päivittäin ulkona säässä kuin säässä ympäri vuoden. Tunsin itseni niin hyväkuntoiseksi ja vahvaksi, ettei mikään tai kukaan voinut horjuttaa minua. Sitten koitti päivä, joka sai maailmani sekaisin. Lääkäri kertoi minulle, ettei lonkkani kestäisi enää juoksemista. Olin järkyttynyt! Minulla ei ollut koskaan aikaisemmin ollut sen kummempia terveysongelmia. Silloin jouduin kysymään itseltäni, mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä, kuolemassa ja ikuisessa elämässä, materiassa, ruumiissa, terveydessä ja hengellisissä asioissa. Niihin aikoihin nuori kristitty nainen kertoi minulle Jeesuksesta. Luimme yhdessä Raamattua, ja Jumala avasi sydämeni hänen rakkaudelleen (Joh. 3:16). Kohtasin Jeesuksen henkilökohtaisesti, ja hänen Pyhällä Hengellään oli (ja on edelleen) vahva vaikutus koko minun elämääni, ruumiiseeni, mieleeni ja sieluuni. Hän toi tasapainon elämääni, ja antoi laajempaa perspektiiviä. 4

SOTAHUUTO

Raamatussa opetetaan, että Jumala arvostaa ruumistamme, ja että on hyvä olla fyysisesti aktiivinen (esim. 1. Tim. 4:8). Tutkijat korostavat tänä päivänä sekä terveellisen ruokavalion että etenkin ulkoliikunnan fyysisiä ja henkisiä hyötyjä. Heidän mukaansa ulkoilu vähentää vihaisuutta, pelkoa, jännitystä ja masennusta ja lisää myönteisyyttä, henkistä hyvinvointia sekä onnellisuutta. Olen niin iloinen, että Jeesus voi auttaa meitä tekemään hyviä, vastuullisia ja terveellisiä valintoja sekä pitämään yllä hyvää tasapainoista elämää. Minä yritän pitää motivaatiota yllä, tarkkailla painoani, syödä terveellisesti (paljon hedelmiä, kasviksia, siemeniä, ja vain vähän suolaa, sokeria ja rasvaa), nukkua/levätä tarpeeksi ja liikkua säännöllisesti (kävelen, nousen portaita, teen kotitöitä, harrastan gospelrivitanssia…). Miten sinä pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi? Oletko vielä kohdannut Jeesusta henkilökohtaisesti? Toivon ja rukoilen, että löydät Jeesuksesta elämääsi hyvinvointia ja tasapainoa. Siunausta, ja muista liikkua raikkaassa ulkoilmassa.

Anne-Dore Naud eversti naistyön presidentti Kuvat: Anne-Dore Naudin kuva-albumi

SOTAHUUTO

Ei ole ihmistä, jota ei kannattaisi

auttaa

Ari ”Huli” Huldén on päihdekuntoutujien vertaisohjaaja, Homeless Academy ry:n toiminnanohjaaja ja asunnottomien jalkapallon maailmanmestaruuskisojen maajoukkueen manageri. Ari Huldén on kulkenut pitkän matkan päihde- ja asunnottomuuskierteestä toisten samassa tilanteessa olevien auttajaksi ja yhteisöterapian puolestapuhujaksi.

Tänä päivänä Ari ”Huli” Huldén on onnellinen 58-vuotias poikamies Helsingin Kalliosta. – Elän hyvää elämää. Minusta ei ole tullut rikasta ja kuuluisaa, mutta minulla on arvokasta tekemistä. Arvokkaalla tekemisellä Ari tarkoittaa sellaisten kanssakulkijoiden auttamista, jotka käyvät läpi niitä asioita, joita hän on itse kokenut. Ari tarjoaa tukea päihdekuntoutujien vertaisohjaajana Suojatie ry:ssä, Homeless Academy ry:n toiminnanohjaajana ja asunnottomien jalkapallon MM-kisojen maajoukkueen managerina. Arin tie nykyiseen tilanteeseen ei ole ollut mutkaton eikä helppokulkuinen. 6

SOTAHUUTO

Nuorena koettu syrjäytyminen vei Arin vuosikausien päihdekierteeseen, mikä lopulta johti asunnottomuuteen. – Koin nuoresta asti eriarvoisuutta. Vanhempani olivat päihteidenkäyttäjiä, koin huostaanoton ja laitoksessa kasvamisen. Minulla oli paljon pelkoja siitä, että kelpaanko, riitänkö ja pärjäänkö. Sitä kautta ajauduin valtavirran ulkopuolelle. Aluksi emotionaalisesti ja lopulta aivan kirjaimellisesti. Jalkapallo, jolla on ollut suuri merkitys Arin myöhäisemmässä elämässä, kiinnosti häntä jo lapsena. – Pelasin junnuna innokkaasti futista. Mutta sekin jäi eriarvoisuuden tuntemiseen. En uskaltanut kertoa pelika-

vereilleni, etten asu vanhempieni luona vaan perhekodissa. En tiedä olisiko se vaikuttanut mihinkään, mutta pelko lamaannutti minut. Vaikka laji oli rakas, niin se jäi. Ari eli nuorena kokemusrikasta, värikästä elämää. Hän toimi muun muassa kokkina laivalla, kiersi maailmaa ja sai maistaa jopa kansainvälistä rock-elämääkin. – Kaikki tämä kertoi valheellista viestiä. Omia suuruuden illuusioita. Pian huomasin, ettei minulla ole enää kykyä nuotittaa ja reitittää omaa elämääni. Kaikki illuusion luomat roolit ja ihmissuhteet sulivat syyssateeseen. Emotionaalisesti yksinäinen ja epätoivoinen mies laahus8 teli kaupungin katuja.

SOTAHUUTO

Kymmenen vuoden päihdekierre Päihteet rupesivat valtaamaan tilaa Arin elämässä parikymppisenä, ja ongelmakäyttö alkoi kolmenkympin tienoilla. – Suurimmaksi osaksi kyse oli huumeista, mutta kyllä kaikki siihen aikaan kelpasi. Elämä kulki päihtymisestä päihtymiseen. Kohtasin vastoinkäymisiä, ja ihmissuhteita hajosi. Ainoa tapa, jolla osasin käydä sitä läpi, oli päihdyttää itseni päivittäin. Vaivuin syrjäytyneen ja osattoman ihmisen rooliin. Ari eli useita vuosia asunnottomana Maunulan lähiössä Helsingissä. – Välillä asuin kavereiden luona ja joskus taivasalla. Välillä saatoin saada asuntolapaikan, asuin hetken Rälläkässäkin, Pelastusarmeijan asuntolassa. Päihteiden takia oli kuitenkin vaikeuksia sitoutua mihinkään pysyvään. Itselleni narkomaanina eläminen oli selviytymiskeino. Syy pysytellä erossa ihmisistä itsekeskeisissä pelkotiloissani. Elämä meni entuudestaan synkempään suuntaan, ja Arilla diagnosoitiin hiv-tartunta, hepatiitti ja diabetes. – Päihdekierteessä tuli hylättyä itse itsensä. Pienetkin toivonrippeet karisivat.

Tie paranemiseen Sairastaminen kaikessa synkkyydessään oli myös se voima, joka johti Arin kohti valoisempia aikoja. – Olin hyvin huonossa kunnossa ja taistelin hengissä pysymisestä. Auroran poliklinikalla tapasin infektioylilääkärin, ja siitä kohtaamisesta tuli hyvin merkityksellinen. Hän sai minut ymmärtämään, että paraneminen alkaisi minusta itsestäni. Pystyin murtumaan, ja häpeän ja syyllisyyden lonkeroista uskaltauduin matkalle parantumiseen. Vaikka halu elää syntyi Arin sieluun ja sydämeen, niin tie ei ollut ongelmaton kulkea. Addiktion laajuuden ja syvyyden ymmärtäminen vei aikaa. – Minulla ei ollut muita ihmissuhteita kuin muut päihteidenkäyttäjät. Minut ohjattiin päihdekuntoutuspaikkaan. Muistan kertoneeni lääkärillekin, etten käytä enää huumeita. Söin kuitenkin opiaattipohjaisia lääkkeitä, joita selitin säryillä ja vieroitusoireilla. Palasin vielä vuodeksi seikkailemaan hiv-lääkkeiden kanssa vanhoihin ympyröihin. 8

SOTAHUUTO

Helsinkiin avautui tuohon aikaan Diakonissalaitoksen matalan kynnyksen päiväkeskus hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille. – Sieltä sain ensiapua. Olin ennakkoluuloinen, mutta ajan kanssa syntyi vuorovaikutus ja luottamus omien sosiaaliohjaajien ja päihdelääkärien kanssa. Heidän suosituksestaan hakeuduin hoitoon. Olin fyysisesti ja psyykkisesti hyvin väsynyt elämääni. Ari lähti katkaisuhoitoon. Se kesti 18 kuukautta, ja siihen sisältyi lääkkeetön terapeuttinen yhteisöhoito. – Se oli ratkaiseva tekijä. Ymmärsin, että kyse on sairaudesta, eikä moraalisesta vajavuudesta tai kyvyttömyydestä elää tässä yhteiskunnassa. Otin vastuuta tilanteestani ja sain tukiasunnon 40-vuotiaana. Siitä päivä kerrallaan opettelin uudenlaista elämäntapaa. Alkuun pelotti aivan valtavasti, onko elämällä minulle mitään annettavaa, ja millainen se harmaa pelottava arki olisi.

Jalkapallosta elämäntehtävä Pian harmaaseen arkeen tuli runsaasti väriä vanhan rakkauden – jalkapallon – muodossa. – Vuosituhannen alussa meillä oli Suomessa ja Helsingissä hyvä toipumiskulttuuri runsaan päihteidenkäytön vastapainoksi. Ihmisillä oli mahdollisuus päästä lääkkeettömiin terapeuttisiin yhteisöhoitoihin, jotka olivat hyvälaatuisia ja riittävän pitkiä. Minulla oli onni, että pääsin siihen kyytiin mukaan. Kävin eri hoitoryhmissä ja tein asioita yhdessä vertaistuen kanssa. Ari halusi jakaa kokemaansa hyvää eteenpäin, ja hän aloitti vertaistukiohjaajana Suojatie ry:ssä. Yhdistys avasi yhdessä kaupungin kanssa Harjulan, jossa on tarjolla ammatillista apua ja vertaistukea laitoskuntoutuksen jälkeiseen vaiheeseen. Se on paikka, jossa ihmiset saavat apua päihteettömän elämän tarpeisiin, kuten töihin ja opiskeluun. Siellä jalkapallo ilmestyi kentälle. – Kävimme helsinkiläisten kundien kanssa futaamassa tuolla Bragun kentällä. Minuun otti yhteyttä diakonissalaitoksen kulttuurituottaja Anssi Pirttineva. Hän muisti, että halusin jo päiväkeskuksen aikoina pistää oman futisjengin pystyyn: Helsingin iloiset veikot, eli HIV,

Ari naurahtaa ja jatkaa: – Anssi oli Tukholmassa törmännyt Iso Numero -lehteä myyvään asunnottomaan kaveriin ja osti lehden. Siinä oli juttu Ruotsin asunnottomien maajoukkueen vuoden 2005 maalivahdista. Anssi innostui kovasti ja sai hyväksynnän toiminnalle. Hän kysyi minua valmentamaan joukkuetta, ja vastasin: ”Mikäs siinä! Meillä on tässä jo valmis jengi koossa. Ruvetaan touhuamaan!” Vuonna 2006 Ari otti ensimmäistä kertaa osaa Asunnottomien jalkapallon MM-kisoihin ja on toiminut maajoukkueen managerina siitä lähtien. Vuonna 2009 alkunsa sai Homeless Academy ry, jonka toiminnanohjaaja Ari Huldén on. Homeless Academy on asunnottomien ja päihdekuntoutujien sosiaalista ja toiminnallista kuntoutusta tekevä yhdistys, jonka keskeisiä tukijoita ovat opetus- ja kulttuuriministeriö, Y-Säätiö sekä Suomen Palloliitto. Yhdistyksen yksi toimintamuoto on katujalkapallon pelaaminen. – Kyse on viikoittaisesta kansallisen tason toiminnasta. Toiminta alkoi Helsinki-keskeisesti, mutta on nyt laajentunut lukuisiin kaupunkeihin, kuten Tampereelle, Turkuun ja Jyväskylään. Tässä on kyse sosiaalisen vahvistamisen ohjelmasta leikin ja toiminnan kautta, jossa on psykososiaalisen kuntoutuksen menetelmiä: kollektiivinen vastuunkanto, sitoutuminen, yhdessä tekeminen. Perusarvoina ovat toki päihteettömyys ja rikoksettomuus. Maajoukkuetoiminta on myös osa tätä, sillä pyritään palkitsemaan niitä, jotka sitoutuvat toimintaan. Toiminnan rahoituksen avuksi Homeless Academy toteuttaa vapaaehtoisja talkootoimintaa, josta suurin osa on yhteistyötä Suomen Palloliiton kanssa. – Useissa maaotteluissa ja karsintapeleissä olemme laittaneet stadionia kuntoon ja tehneet purkutöitä. Saamme pientä taloudellista tukea. Olemme saaneet esimerkiksi maajoukkueelle peliasut Palloliitolta. Myös muutamien seurojen kanssa olemme tehneet talkootyötä esimerkiksi ottelutapahtumien rakentajina, paarien kantajina ja jopa järjestyksenvalvojina, Ari kertoo. – Se on meille tärkeä juttu, kun ajattelee minun kaltaisten ihmisten paluuta yhteiskuntaan. Se kestää ennen kuin

Ari Huldén, Homeless World Cup -järjestön perustaja Mel Young ja edellisten kisojen lähettiläs, walesilainen näyttelijä Michael Sheen asunnottomien jalkapallon MM-kisoissa Cardiffissa kesällä 2019.

eriarvoisuuden tunteesta kasvaa ulos, ja siksi on tärkeää kokea itsensä hyödylliseksi. Tästä syystä myös asunnottomien MM-kisat tuodaan kaupunkien keskustoihin, ensinnä näyttääksemme, että asunnottomuus on globaali ongelma, mutta myös rikkoaksemme stereotypioita.

Kerran elämässä -kokemus Asunnottomien MM-kisoihin osallistuminen on erityisesti keino pelaajien sosiaaliseen vahvistamiseen: – Urheilullinen pääoma ei ole keskiössä. Meille on tärkeintä saada vuosittain kokoon joukkue, jonka pelaajille kisoihin osallistumisesta on eniten hyötyä. Jokainen pelaaja, joka pääsee mukaan, on jo voittaja. Jokainen saa edustaa maataan vain kerran. Tämä antaa samalla monille mahdollisuuden päästä mukaan vuosien saatossa, kunhan pysyy toiminnassa mukana. Maajoukkue valmistellaan hyvin. Pelaajat harjoittelevat, pitävät leiripäiviä ja osallistuvat harrasteturnauksiin. Ennen MM-turnausta järjestetään Eerikkilän Ur-

heiluopistolla viimeistelyleiri, jossa harjoittelun lisäksi käydään läpi käytännön asiat kuten passit ja rokotukset. – Pyrimme mahdollisimman hyvin valmistelemaan kaiken, jotta pelaajat voivat paikan päällä keskittyä nauttimaan kisatunnelmasta ja peleistä. Pelaajille turnaus on kerran elämässä koettava voimaannuttava kokemus. Tutkitusti 75% osallistujista on pystynyt jatkamaan päihteetöntä elämää. Se on todella arvokasta. Arille itselleen on jäänyt mieleen kisoista välittyvä lämmin tunne. – Veljeys ja yhteenkuuluvuus nousevat niin kauniisti esille. Upeaa yhteisöllisyyttä. Tämä on tärkeää niin osattomista osallisiksi kasvaville pelaajille kuin myös katsojille, vapaaehtoisille ja ympäröivälle yhteiskunnalle.

MM-kisat Suomessa – koronan myötä tulevaisuuteen Vuoden 2020 Asunnottomien jalkapallon MM-kisat oli tarkoitus järjestää tänä kesänä Tampereella. Koronaviruspandemian myötä turnaus oli valitettavasti pe-

ruttava. Ari toivoo, että kisat nähtäisiin Suomessa joskus tulevaisuudessa. – Se olisi minulle eräänlainen elämäntyöni huipennus. En olisi vuonna 2005 kentän laidalla kulunutta palloa kundeille täyttäessä uskonut, että Maunulassa amfetamiinia piikittävästä osattomasta ihmisrauniosta voisi tulla osallinen näin valtavaan juttuun. Minulla on edellisistä kisoista lukuisia hyviä ystäviä – olemme maailmanlaajuinen perhe. Lopuksi Ari haluaa muistuttaa toivon tärkeydestä. – Ikinä ei kannata luopua toivosta, sillä muutos osattomuudesta osalliseksi on aina mahdollinen. Jokainen pieni teko ja ele tämän päivän eriarvoistavassa yhteiskunnassa on arvokas. Jaksetaan välittää toisistamme, eikä jätetä ketään oman onnensa nojaan. Jokainen voi ainakin ajatella inhimillisesti toisista. Ei ole ihmistä, jota ei kannattaisi auttaa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Romain Kedochim

SOTAHUUTO

pelastusarmeijan monipuolinen työ asunnottomuuden vähentämiseksi Pelastusarmeija on ollut suomalaisen asunnottomuustyön uranuurtajia, asumispalveluja on tarjottu jo vuodesta 1907 lähtien. Työ on yhteiskunnan laatusuositukset täyttävää, asukkaat huomioon ottavaa ja modernia toimintaa, jolla on iso merkitys.

asumispalveluyksikköä, jotka toimivat asunto ensin -periaatteella. Lähtökoh-

tana on, että asunto tarjotaan asiakkaalle samoilla huoneenvuokralain alaisilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla kuin kaikille muillekin. Sen jälkeen asumiseen tarjotaan tukea. Kun on turvallinen paikka asua, se antaa voimavaroja kuntoutua ja etsiä elämän osa-alueita, joissa kehittyä.

Helsingissä toimii lisäksi Castréninkadun yksikkö, joka tarjoaa tilapäistä asumista. Castréninkadun yksikkö on ainutlaatuinen, sillä se on Helsingissä ainoa paikka, jonne Helsingin kaupungin Hietaniemen palvelukeskus lähettää asunnottomia odottamaan pysyvämpää asumisratkaisua.

asiakaspaikkoja yksikössä on joista naisille on varattu 12 paikkaa.

SOTAHUUTO

asukkaista on ottanut osaa työtoimintaan ainakin kerran. Monet

ottavat osaa aktiivisesti, jopa päivittäin.

223.

83 % heistä on miehiä, 17 % naisia. Asumispalveluyksiköt on tarkoitettu pitkäaikaiseen asumiseen.

Turussa, Porissa ja Paraisilla Pelastusarmeija tuottaa tuetun asumisen palvelua. PATAS on palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta ja autetaan tarjoamalla tukea asiakkaan omaan kotiin. PATAS antaa kokonaisvaltaista ja yksilöllistä tukea, jonka avulla vahvistetaan asiakkaan omia voimavaroja, kehitetään elämänhallinnan taitoja ja luodaan yhteistyöverkostoja.

53 72

Asumispalveluyksiköiden ja Castréninkadun yksikön asukkailla on mahdollisuus osallistua arkipäivisin työtoimintaan korvausta vastaan. Työmuotoina ovat mm. puutarhanhoito, remontointi, kanttiinin hoito ja alihankintatyöt. Vuosittaisessa seurannassa noin

50%

asukkaita näissä kolmessa asumispalveluyksikössä (alppikatu, pitäjänmäki, väinölä) on

ihmistä saa tukea pataksen kautta kuukausittain.

Pelastusarmeijan tekemä asunnottomuustyö ei olisi mahdollista ilman ammattitaitoista henkilökuntaa. Toiminnan mahdollistavat

työntekijää, heidän joukossaan mm. ohjaajia, työvalmentajia ja sairaanhoitajia. haluamme kiittää heitä!

Korona tuli ja menee Kun kirjoitan tätä huhtikuun puolessavälissä, en tiedä missä tilanteessa kesällä 2020 ovat maailma ja Suomi, ja millaisissa oloissa ja tunnelmissa sinä, lukijani, olet oman elämäsi kanssa. Näinhän itse asiassa on aina meillä ihmisillä. Ennakoiminen on vaikeaa. Elämänkulku on arvoitus. Siihen on sopeuduttava. Yritän kuitenkin nyt katsoa, millaisia ajatuksia ja tunteita meissä on ehkä ollut, onpa tämä koronakriisi kääntynyt mihin suuntaan tahansa. Näitä on hyvä pohtia niin ”normaaliaikoina” kuin tulevaisuudessa mahdollisesti taas syntyvinä ”poikkeusaikoina”. Aivan erityistärkeä totuus on se, että tähän vaikeaan kriisitilanteeseen ei ole yhtä suhtautumistapaa, eikä edes tuhatta tai sataatuhatta, vaan miljoonia yksilöllisiä suhtautumisia. Voimme olla isona joukkona yhtä mieltä monesta asiasta ja kokea niitä melko samankaltaisesti, mutta silti omat tunteet tuolla sisimmässä ovat aivan ikiomia. Hyvä niin! Minulla ja sinulla on oikeus kokea kukin tilanne hyvinkin yksilöllisesti. Ja

silti me voimme toimia yhdessä, yhteistä vastuuta tuntien ja myötätuntoisesti. Se, miten me koemme tällaiset suuret (ja pienemmätkin) vaikeat asiat, on hyvin isosti sidoksissa siihen, millainen oli meidän lapsuutemme ja muu menneisyytemme ja millainen on nykyisyytemme. Ihmisen persoonallisuus koostuu sekä niistä perintötekijöistä, jotka hän saa syntymässään, että hänen lapsuudesta asti keräämistään havainnois-

ta ja kokemuksista. Näin meistä tulee omia erilaisia ja erillisiä yksilöitä, jotka toki voivat hakea yhdessäoloa ja yhteistyötä muiden kanssa. Ihmisellä on paljon tunteita. Niin sanottuja perustunteita on tosin melko vähän: pelko, ilo, suru, häpeä, hämmennys, viha. Ne kuitenkin vaikuttavat meihin eniten. Tällaisessa erityistilanteessa useimmissa ihmisissä käynnistyy hurja tarve 8 säilyä hengissä. SOTAHUUTO

3Yleiset ja yksityiset rukoustuokiot yhdessä tai yksin ovat olleet monelle todellisia voiman paikkoja, jotka ovat antaneet lohdutusta. 19.4. Pelastusarmeija järjesti maailmanlaajuisen rukoushetken koronapandemian vaikutuksia vastaan.

Pelko saa ihmisen useimmiten pakenemaan tai taistelemaan. Joskus hän alistuu, jähmettyy paikalleen. Itsesäilytysvaisto on sisäänrakennettuna meissä. Koronavirusuhka sai meidät aluksi hämmentyneiksi, epätietoisiksi ja ehkä hieman uteliaiksi. Kukaan ei kuitenkaan tietänyt tarkkaan, mistä oli kysymys ja mitä pitäisi tehdä. Ihmiselle syntyy kriisin keskellä tarve siihen, että joku tietää, joku johtaa, joku tiedottaa, joku tekee säännöt ja antaa askelmerkit. Oma avuttomuuden tunne jää taka-alalle, kun huomataan, että jotkut tahot ovat kykeneviä tarttumaan toimeen. Ihmiskunta tulee maailmanlaajuisesti pohtimaan, mitkä tässä kriisissä olivat hyviä ratkaisuja, mitkä huonompia. Suositukset, ohjeet, käskyt, kiellot, rajoitukset ja rangaistukset ovat olleet monenlaisia, kuten myös yksilöiden oma halu noudattaa, soveltaa tai rikkoa rajoja. Kun tuli lisää tietoa viruksen aiheuttaman taudin vaarallisuudesta, lisääntyi myös pelko. Entäs jos saan tartunnan? Entä miten perheeni selviää? Omat van-

SOTAHUUTO

hempani ovat riskiryhmässä! Tällaiset tuntemukset ovat luonnollisia; luonnotonta olisi, jos emme noin tuntisi. Pikkuhiljaa mieleen tulivat myös epäusko, kauhistus ja myötätunto maailmalta saapuneiden tietojen ja kuvien ääressä. Inhimillinen kärsimys nostaa sisimmästä esiin parahduksen: ”Miten nuo ihmiset oikein selviävät, miten hoitohenkilökunta jaksaa, mihin köyhyyteen ihmiset suistuvat?” Tätä kirjoittaessa ei ole vielä mitään selkeää kuvaa siitä, millä tavalla ja kuinka laajasti tartunnat leviävät eri mantereille ja miten vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa estetään jättikatastrofit.

Monia tapoja selvitä eteenpäin Rankoissa olosuhteissa ihmisillä on monia eri tapoja yrittää selvitä eteenpäin. Puhutaan selviytymisstrategioista eli ihmisten ponnisteluista säilyä hengissä ja pyrkimyksistä palauttaa ns. normaalitila. Historia opettaa meille, että noiden erilaisten selviytymiskeinojen määrä on todella suuri.

Yksi tapa siirtää pelkoaan syrjemmälle ja samalla hankkia energiaa itselleen on antaa mielessään tilaa kiukulle, vihalle, syytöksille, syyllistämiselle ja leimaamiselle. Tätä kaikkea on nähty nytkin tämän kriisin aikana. Asialliselle kritiikille pitääkin antaa sija, kun asioita yritetään viedä oikeaan suuntaan tai on jälkipuinnin aika. Kiukku todellakin voi olla joskus se, mikä pitää pään pinnalla, mutta suoranainen viha ja raivo on aina hyvin ongelmallista. Viha ja kostonhimo syövät pahalla tavalla sisältäpäin vihaajaa itseään. Eräs oleellinen keino estää henkistä romahtamista on varmasti meille itse kullekin tuttu erilaisista vaikeista jaksoista elämässämme. Se on huumori, jopa musta huumori. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Jokaiseen hetkeen voi tulla avuksi joku koominen näkökulma. Nauru on syvimmältä olemukseltaan eräs Jumalan lahjoista. Toki on niitäkin hetkiä, jolloin tragedia on niin suuri, että siihen ei sovi mikään leikinlasku, mikään nauru, mitkään vitsit. On itkun, surun, kauhistuksen paikkoja. Ja sitten niitä toisenlaisia hetkiä, jolloin ei tunnu itkukaan auttavan. Jäljelle jää enää ”hullu nauru”. Huumorin viljely on taitolaji. Sen käyttämisessä on oltava herkällä korvalla ja herkällä tunnolla. Kun on aika olla läsnä toisen ihmisen lähellä, vakavasti, rakastavasti, myötätunnolla, silloin ei ole aika keventää omaa ahdistusta nokkelilla vitseillä. Joskus taas on päinvastoin. Kun tuntuu, että me kaikki olemme umpikujassa, juuttuneina näköalattomuuteen, hyvä huumori voi olla se joka laukaisee suman ja päästä luovuuden virtaamaan. Kuten sanoin, huumori on taitolaji.

Jumalaan turvaten kriisin aikana Moni on pohtinut viime kuukausien aikana, mikä merkitys kristillisellä uskolla, hengellisellä vakaumuksella, rukouksella ja Jumalaan turvautumisella on tällaisen yleismaailmallisen kriisin aikana. Meillä varmasti olisi paljonkin ker-

rottavaa tästä. Yleiset ja yksityiset rukoustuokiot yhdessä tai yksin ovat olleet monelle todellisia voiman paikkoja, jotka ovat antaneet lohdutusta. Moni on iloinnut Pelastusarmeijan läsnäolosta internetissä ja sosiaalisessa mediassa, seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen ”digiloikasta”, joka on mahdollistanut toivon sanoman esilläpidon aikana, jolloin fyysinen kokoontuminen ei ole ollut mahdollista. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat saaneet paljon jaksamista hengellisestä musiikista. Jokainen meistä on ehkä havainnut, että uskoon perustuvan toivon voima ei ole niinkään siinä, että heittelemme toinen toisillemme raamatunlauseita – vaan siinä, että olemme sydänyhteydessä toinen toistemme kanssa, sanoin ja teoin. Mitä tämä kulloinkin tarkoittaa, sitä on kysyttävä ja etsittävä. Joku on kysynyt, missä Jumala on tässä kaikessa. Mielelläni vastaisin, että hän on niissä pienissä ja isoissa teoissa, joita teemme me ”tavalliset” ihmiset ja joita tekevät yhteiskunnan eri toimijat. Hän on myös niissä sanoissa, joilla kerromme muille ihmisille, että he ovat tärkeitä ja rakkaita. Vielä yksi asia! Olipa maailman tilanne tai oma tilanteesi mitä hyvänsä tällä hetkellä, niin tee tämän tekstin äärellä itsellesi muutama hyvä kysymys: Mitä olen nyt oppinut elämästä? Jumalasta? Ihmisenä olemisesta? Itsestäni? Mitä uutta on minulle auennut tämän kriisin aikana? Mikä minua on auttanut? Miten kenties olen auttanut jotakuta toista? Miten jaksan eteenpäin? Jaan yhden asian, joka on minulle auennut näinä kuukausina aivan uudella tavalla. Se on Jeesuksen opettama ”kolmoiskäsky”. ”Rakasta JUMALAA yli kaiken ja LÄHIMMÄISTÄSI niin kuin ITSEÄSI!”

Lari Junkkari työyhteisövalmentaja, kirjailija, pappi Kuvitus: Miroslava Chrienova Kuvakooste ja muistilista: Kansainvälinen Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Teeman tienoilla

Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.

Lempeyttä opettelemassa Tietokoneeni ruudulle lävähtää tämän tästä mainoksia: hanki parempi ryhti, hommaa pyöreämpi takamus, näin saat keskivartalon kuntoon, tule mukaan valmennukseen, osallistu neljän viikon tehostarttiin. Minua tympii. Keski-ikä, kahden raskauden ja vähäunisten pikkulapsivuosien jäljet ja taipumus lääkitä väsymystä ja stressiä herkuilla näkyvät ja tuntuvat kehossani. Se kaipaisi kipeästi kaikkea sitä, mitä mainokset tarjoilevat, mutta tehokuureihin minulla ei ole aikaa, voimia eikä rahaakaan. Olisi silti väärin väittää, että ylipaino ja huono kunto ovat vain olosuhteiden syytä. Tiedostan kipeästi, että olen itse vastuussa omasta elämästäni. Tunnen syyllisyyttä ja häpeää. En ole kamppailuni kanssa yksin. Omaa kehoaan ei kukaan pääse karkuun, ja ulkonäköpaineet koskettavat aivan kaikkia. Sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla on syntynyt kulttuuri, jossa toisten ulkomuotoa on lupa arvostella tylysti ja rumasti. Terveydestä 14

SOTAHUUTO

on yhä enemmän tullut projekti ja ihmisen oma saavutus. Unelma oikeanlaisesta ja vahvasta vartalosta saa ihmiset ostamaan kursseja, kuureja ja kirjoja, osallistumaan tosi-tv-ohjelmiin ja etsimään apua ihmeiden lupaajilta. Miten minun kristittynä pitäisi tähän kaikkeen suhtautua? Olisi helppoa työntää ongelma syrjään ja ajatella, että ruumiilla ei ole merkitystä, vain henki on tärkeä. Pelastusarmeijan teologiassa tällainen dualistinen ajattelutapa on kuitenkin vieras. Meidän kutsumuksemme ytimessä on ajatus ihmisestä kokonaisuutena, jonka osia ei voi erottaa toisistaan eikä laittaa arvojärjestykseen. Me kaikki tarvitsemme yhtä lailla soppaa, saippua ja sielunpelastusta. Minua auttaa luottamus siihen, että rikkinäisinä ja vajavaisina, epäonnistuneina ja jatkuvasti samojen syntien kanssa kompuroivina, sairaina tai masentuneinakin me olemme Jumalalle rakkaita, hänen luokseen tervetulleita ja hänen käyttöön-

sä kelpaavia. Kun väsymme tämän maailman vaatimusten paineessa, hän sanoo meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11: 28–30) Häpeä ja syyllisyys eivät auta minua pitämään itsestäni huolta, mutta kun tunnen ja tiedän olevani arvokas, rakastettu ja armahdettu, voin oppia tekemään hyviä ja lempeitä tekoja itselleni. Kaikki me riitämme omana itsenämme, ja kaikilla meillä on mahdollisuus uudistumiseen.

Kaisu Leino luutnantti Tampereen osaston johtaja Kuvitus: cosmaa

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:

Anna Kotrikadze Viron naistyön johtaja

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran? – Marraskuussa 1992, Pietarissa. Minut palkattiin tulkiksi nuorisojohtajalle.

Kuka on sankarisi? – Ihminen, joka on uskollinen ja toiveikas ja sinnittelee, vaikka elämä haastaisi!

Miksi halusit liittyä Armeijaan? – Minua kosketti syvästi Armeijan tekemä työ Pietarissa.

Mikä on elämäsi tunnuslause? – Kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Mikä on tehtäväsi? – Olen naistyön Viron aluejohtaja sekä Viron koulutus- ja opintokoordinaattori.

Mitä teet vapaa-ajalla? – Teen pitkiä kävelyitä, luen kirjoja ja katson esityksiä ja elokuvia.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Nähdä ihmisten kasvu ja muutos parempaan. Entä turhauttavinta? – Kun ihmiset palaavat vahingollisiin elämäntapoihin hylättyään ne aiemmin. Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – En muista, mutta olen aina halunnut matkustaa paljon ja kokea uusia maita ja kulttuureja. Mikä on lempitapasi lomailla? – Oppia uutta ja rentoutua samanaikaisesti. Esimerkiksi vierailla Kreikassa: viettää aikaa rannalla ja nähdä historiallisia nähtävyyksiä! Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit? – Useimmiten minusta tuntuu kuin olisin Emma Thompsonin roolihahmo Nanny McPheessä – satumaisessa lastenvahdissa, mutta toki haluaisin olla Gal Gadot Wonder Womanissa!

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit? – Muistaakseni Depeche Moden kasetti. Mikä on lempi raamatunpaikkasi? – Jesaja 41:13: ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ’Älä pelkää, minä autan sinua.’”

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on? – Cyndi Lauperin Girls just want to have fun! Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – Se menee ohi! Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Sosiaalisuuttani. Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Kolmen lapseni syntymät. Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Usko Jumalaan. Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Isänpuoleinen isoäitini on syntynyt Harbinissa, Kiinassa.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi? – Kärsimyksen. Mitä pelkäät? – Pimeyttä maailmassa ja ihmisten sieluissa. Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen? – Parhaan ystäväni Marika Paytonin kanssa, hän oli huonetoverini upseerikoulussa. Minkä kirjan Raamatun ohella ottaisit autiolle saarelle? – J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta.

Majurit David ja Anna Ko trikadze aloittavat uudessa määräyksessä Ruotsin ja Latvian territorion johtajina 1.8 .2020.

SOTAHUUTO

Monta tapaa palvella Temppelin osastolla on useita sotilaita, jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana Pelastusarmeijan toiminnassa. Nyt tutustumme heistä yhteen, Kaj Silanderiin, joka tuli mukaan Armeijaan sotien jälkeen, ja on vielä tänä päivänäkin aktiivisesti mukana soittokunnassa ja osaston tapahtumissa. Du kan läsa den här artikeln på svenska på sidan 22. Pelastussotilas Kaj Silander asui lapsena aivan Temppelin nurkilla, Iso-Roobertinkadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitsevassa asunnossa. Elettiin juuri sodan päättymisen aikoja, ja Kajn vanhemmat toivat hänet tuttavien houkuttelemana Armeijan pyhäkouluun. Ei tiennyt Kaj eikä vanhemmat, että tästä alkaisi vuosikymmenien yli siintävä polku. Pyhäkoulua seurasi liittyminen partioon ja nuorisosoittokuntaan. – Sudenpennuissa aloitin 7-vuotiaana. Kun pääsin isojen partioon, käynnit vähän notkahtivat. Innostuin uudelleen, kun ystäväni Torsten Wahlström liittyi mukaan. Ensimmäisellä partioleirilläni olin 8-vuotiaana Helsingin Laajasalossa. Klara Kottel toimi tuolloin sudenpentujen johtajana. Armeijamusiikista ja soittokunnasta Kaj innostui, kun hän löysi pasuunan viereisestä osto- ja myyntiliikkeestä. – Se ei ollut kovin häävi, mutta innostuin soittamisesta. Ostin sen omilla rahoillani. Olin aloittanut jo nuorena työskentelemään, ja toimin koulupäivän jälkeen Rautatiekirjakaupassa juoksupoikana. Ajelin sellaisella kolmipyöräisellä pyörällä, jossa oli iso kori edessä. Kaj muistelee, että kesäisin pelattiin paljon jalkapalloa. 16

SOTAHUUTO

– Menimme nuorina poikina pelaamaan läheiselle Sepänkadun puiston kentälle. Monta tuntia pelattiin, ja sitten tultiin väsyneinä kotiin. Ei ollut maaleja vaan tolpaksi laitettiin mitä löytyi, ja muutenkin meillä oli hyvin vapaat säännöt, Kaj muistelee hymyillen.

Usko ja rakkaus Kajn varttuessa uskonasiat alkoivat kiinnostaa, ja 14-vuotiaana Kajsta tuli Pelastusarmeijan sotilas. Tämän myötä Kaj pääsi myös soittamaan aikuisten soittokuntaan, mikä tuntui nuoresta miehestä mahtavalta. – Sotilaaksi vihkiytyminen oli luonteva jatkumo, Kaj nyökkää. Myös tytöt kiinnittivät nuoren Kaj huomion, erityisesti eräs Margareta, tuttavallisemmin Maggan. He tutustuivat yhteisissä Temppelin riennoissa, ja siitä alkoi heidän rakkaustarinansa. Voit lukea heidän tarinansa Sotahuudosta 2/2018: bit.ly/kaj-maggan. Kajlla on hyviä muistoja myös Pelastusarmeijan ainoasta suomalaisesta kenraalista, Jarl Wahlströmistä. Kajn ollessa nuori partiolainen Jarl Wahlström toimi heidän partiojohtajanaan. – Jallen kanssa olimme monilla leireillä, niin soitto- kuin partioleireilläkin. Ne olivat hienoja hetkiä ja retkiä.

Armeijan leivissä Kansakoulun jälkeen Kaj suoritti oppikoulun ja siirtyi siitä työelämään. Hän toimi pitkän aikaa huolitsijana AGA:ssa ja Nokialla hoitaen tulliselvittelyjä. Kaj ja Maggan menivät naimisiin Magganin palatessa Englannista kätilökoulutuksesta, hääjuhlaa vietettiin Temppelissä. Vuosien saatossa Kajlle ja Magganille siunaantui kaksi tytärtä, Mikaela ja Katarina. Tänä päivänä heillä on jo lukuisia lastenlapsia, jotka tuovat suuresti iloa. Mutta ruuhkavuosien aikanakaan Armeija ei unohtunut. – Suurimman osan vapaa-ajastamme vietimme täällä Temppelissä nuoriso- ja partiotyössä. Vaikka usein kesälomastakin meni puolet leireihin ja nuorten kanssa olemiseen, niin se ei lainkaan harmittanut. Se antoi meille niin paljon. Kun meillä oli omia lapsia, niin toinen oli kotona ja toinen tuli tänne. Sitten vaihdoimme vuoroa. Nuoret ovat aina olleet meidän sydäntämme lähellä. 90-luvun alussa Kajlta kysyttiin, voisiko hän tulla Pelastusarmeijan huoltotyön palkkalistoille. Ensin ajatus herätti Kajssa vastustusta, mutta hän päätti kokeilla, ja nuo vuodet olivatkin oikein hyvää aikaa.

– Kun aloitin, huoltotyö kattoi sosiaalisen miestyön, ja myöhemmin siihen yhdistettiin kierrätystoiminta. Olimme vastuussa miesten leireistä, ne olivat antoisia. Kymmenen päivää vietimme alkoholistien kanssa maalla. Oli erityistä nähdä, miten hienoja ihmisiä he olivat. Alkoholi oli vain suistanut heidän elämänsä sivupoluille. He olivat myös taitavia. Kerran miehet rakensivat lapsille uimarannalle pukukopit. Oli ilo palvella näitä miehiä. Myös Helsingin ulkopuolinen avustustyö oli huoltotyön vastuulla. Huoltotyöllä oli iso rooli Viron työn uudelleen aloittamisessa vuonna 1995. – Lahjoitimme sinne paljon ruokaa ja vaatteita. Kerran saimme Ruotsista hyviä työasuja eräältä valtionyhtiöltä. Monet olivat ihan uusia. Jaoimme ne Viron maaseudulla, ja oli ilo nähdä miten iloisia ja kiitollisia ihmiset olivat niistä.

Monta tapaa palvella Tänä syksynä Kajlla on tiedossa juhlat, 80 vuotta on tulossa mittariin. Eläkkeelle Kaj jäi 12 vuotta sitten. – Työtä kyllä edelleen riittää, Kaj naurahtaa. – Viime aikoina olen vastannut soittokunnan nuoteista. Toki soitan myös itse mukana ja käyn kokouksissa. Soittokuntamme soittaa kaikissa Temppelin kokouksissa – joskus meitä on vähemmän, joskus enemmän. Se tuo hienon tunnelman kokouksiin. – Armeijassa on monta tapaa, miten voi palvella Jumalaa ja olla ihmisille avuksi. Tämä on ollut minun tapani.

Toni Kaarttinen Kuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

SUOMEN ARMEIJAMAINOKSET MAAILMALLA

– tunteisiin vetoava tarina puhuttelee yli rajojen Aivan kuten Pelastusarmeijan missio puhuttelee ihmisiä kaikkialla maailmassa, niin myös tunteisiin vetoava mainonta koskettaa ihmisiä yli rajojen. Tämä tuli todennettua, kun Pelastusarmeijan Suomessa tehdyt mainokset julkaistiin naapurimaissa ja noteerattiin kansainvälisissä medioissa ja kilpailuissa.

Vuoden 2016 joulupata-filmi ”Viimeinen turvaverkko” sai laajaa huomiota, kun 121 maahan näkyvä Euronews ja 32 maahan näkyvä AfricaNews esittivät videota ”One minute of Responsibility” -sarjan mainoksena. Video on ollut myös osa joulukampanjaa Latviassa ja Begiassa (kuva vas. ylh.). Saman kampanjan printtimainos (oik.) noteerattiin myös kansainvälisessä Ad Forum -yhteisössä.

Mainonta on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen 100 vuoden aikana, ja se jatkaa muutostaan. Uudet mullistavat tekniikat ja mediaympäristöt haastavat vanhoja. Kaikkein elinkelpoisimmat säilyvät, 18

SOTAHUUTO

mutta nekin tulevat tavallisiksi ajan myötä. Ihmiset eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Synnymme, kuolemme, rakastamme, iloitsemme ja suremme. Samankaltaiset tunteet ovat osa ihmisen elämää kaikkialla maailmassa.

Lisäksi on arveltu, että teemme lähes kaikki päätöksemme vahvasti tunnepohjalta. Markkinoinnissa ja mainonnassa tämä näkyy tunnevaikuttamisena. Tunteisiin on helppo vaikuttaa hyvällä tarinankerronnalla. Tehokkaaseen tari-

Vuoden 2018 joulupatamainos oli vuotta myöhemmin osa Norjan Pelastusarmeijan joulupatakampanjaa.

nankerrontaan kuuluu syvä ymmärrys ihmisen tunteista, motivaatioista ja käyttäytymisestä. Todella loistavan tarinankerronnan sydämessä on usein pari kysymystä, joihin tulee osata vastata. Näitä ovat: Miksi tarina halutaan kertoa? Mitä suurempaa tarkoitusta se palvelee? Kun kysymyksiin vastataan huolellisesti perehtyen, syntyy koskettava tarina, joka on universaali. Tällaisella suurempaa tarkoitusta palvelevalla tarinalla on suurempi vaikutus kohdeyleisöön. On myös arveltu, että kun tarina kerrotaan mahdollisimman tunteisiin vetoavasti, se siirtyy pitkäaikaiseen muistiin. Näin ollen voitaneen päätellä, että mainoksissa ei niinkään ole kyse markkinointikanavien valinnasta tai esimerkiksi digitaaliajan hyödyntämisestä – kyse on jäljen jättämisestä muistiin tunteisiin vaikuttamalla. Ja kun onnistumme, tulokset puhuvat puolestaan.

Suomessa menestyneet joulumainokset maailmanvalloitusmatkalla Suomessa tehty Joulupata-keräyksen mainoselokuva vuodelta 2016 oli nimeltään

”Viimeinen turvaverkko”. Se kosketti ihmisiä liikuttavalla tavalla. Tarina kertoi perheenisän tarinan, mutta isän sijaan tarinan päähenkilö oli perheen lapsi aikuisen roolissa. Kertomus muistutti, että vaikka joulu on useille meistä onnellisuuden aikaa, on se monille perheille täynnä ahdistusta. Mainosfilmi sai tunnustusta Euronews ja AfricaNews -kanavilla, joissa se esitettiin lukuisia kertoja ”One minute of Responsibility” -sarjan mainoksena. Euronews on kansainvälinen televisiokanava, jonka ohjelmisto näkyy 121 maassa. AfricaNews on Euronewsin tytäryhtiö, jonka kanava näkyy 32 Afrikan maan alueella. One minute of Responsibility -sarjassa nostetaan esiin mainoksia, jotka edistävät sosiaalista tai ympäristövastuuta luovuuden ja innovaatioiden avulla. Sama Pelastusarmeijan joulufilmi ja julisteet ”Leipä” sekä ”Puuro” noteerattiin lisäksi kansainvälisessä Ad Forum -yhteisössä. Lisäksi mainosfilmi julkaistiin osana Pelastusarmeijan joulukampanjaa Latviassa ja Belgiassa. Toinen Joulupata-keräyksen mainos ”Lumiukko” vuodelta 2018 ja siihen liittynyt lehtimainos puhuttelivat niin ikään yli rajojen. Filmissä kolme pientä lasta leikkii pihalla ja rakentaa lumiukkoa.

Kahta heistä pyydetään syömään, mutta odottelunkaan jälkeen yhtä ei kutsuta kotiin. Vaikuttava musiikki tehosti tunnelmaa. Filmi muistutti, että kaikilla ei jouluna ole varaa edes ruokaan. Suomen lisäksi filmi esitettiin osana Norjan Pelastusarmeijan Joulupata-kampanjaa. Filmi ylsi myös Euroopan mainoselokuvakilpailun shortlistalle. Tarinaan oli helppo samaistua, ja se sai monet katselijat liikuttumaan kyyneliin asti. Samaan kampanjaan liittynyt lehtimainos, jossa lapset rakensivat olematonta joulukuusta, voitti kansainvälisessä valokuvakilpailussa kultaa. Mainokset noteerattiin lisäksi kansainvälisissä Ads of the world ja Ad Forum -yhteisöissä. Yhteisöt nostavat esiin puhuttelevaa mainontaa ja luovia kampanjoita.

Ihmisen halu auttaa ihmistä on rajatonta rakkautta Hyviä esimerkkejä rajat ylittävästä mainonnasta ovat myös Suomessa tehdyt Auta ihmistä -keräyksen mainokset. Keräyksen mainosfilmit sekä niihin liittyneet lehti- ja julistemainokset on palkittu paitsi Suomessa, myös lukuisissa arvostetuissa kansainvälisissä kilpailuissa. 8 SOTAHUUTO

Yllä kohtaus viime vuoden Auta ihmistä -kampanjan videosta ”Elämänpituinen rakkaustarina”. Vuoden 2017 Auta ihmistä -keräyksen kampanjamainos, jossa oli mukana presidentti Tarja Halonen, keräsi valtavaa kansainvälistä huomiota, ja se sai muun muassa arvostettuissa kansainvälisissä markkinointialan Epica Award ja Effie Award -kilpailuissa palkinnot.

8 Epica Awards on yksi markkinointialan arvostetuimmista kansainvälisistä kilpailuista. Se on ainoa kilpailu, jossa tuomareina ovat journalistit. Pelastusarmeijalle vuonna 2017 tehty voittoisa työ ”Tarja Halonen, Former President of Finland” ylsi kilpailussa hopeasijalle. Kampanjan aiheena oli köyhyys ja se halusi muistuttaa, että huono onni voi kohdata kenet tahansa. Mainoksella haluttiin osoittaa, millaiseksi presidentti Halosenkin elämä olisi saattanut kehittyä, jos häntä olisi kohdannut huono onni. ”On tärkeää auttaa lähimmäistä hädässä. Se on ihmisoikeustyötä arjessa”, Halonen perusteli mukanaoloaan. 20 SOTAHUUTO

Samassa kampanjassa nähtiin myös Roviosta tunnetuksi tullut Peter Vesterbacka. Effie on kansainvälisesti merkittävin markkinoinnin tuloksellisuutta mittaava kilpailu, joka järjestetään yli 40 maassa. Vuoden 2017 kilpailussa samainen Halosen siivittämä Pelastusarmeijan Auta ihmistä -kampanja voitti Silver Effien ja Bronze Effien. Kyseisestä kampanjasta kirjoitettiin ulkomaan lehtiä myöten, esimerkiksi Der Spiegelissä. Twitterissä presidentti Halosen kollegat jakoivat hienoa tekoa omissa päivityksissään. Eurobest on markkinoinnin Euroopan-mestaruuskilpailu. Pelastusarmeijan

”Yksin hädän keskellä” -mainos vuodelta 2018 ylsi kovassa kilpailussa finaaliin. Kuvassa nuori mies on meren saartamana, mikä dramatisoi hänen tunnettaan yksin jäämisestä. ”Elämänpituinen rakkaustarina” -kampanja vuodelta 2019 ja muut edellä mainitut Auta ihmistä -keräyksen mainokset noteerattiin niin ikään kansainvälisissä Ads of the world ja Ad Forum -yhteisössä.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa International Photography -kilpailu IPA on yksi merkittävimmistä kansainvälisistä valokuvakilpailuista. Pelastusarmeijan

Valokuvaaja Onni Wiljami Kinnusen toteuttama Auta ihmistä -kampanjan juliste ”Yksin hädän keskellä” huomioitiin kansainvälisissä valokuvauskilpailuissa.

”Yksin hädän keskellä” -kampanjan valokuvat palkittiin vuoden 2018 tapahtumassa kahdella hopealla. Kuvat valittiin lisäksi Best of Show -näyttelyyn New Yorkiin. Kuvissa dramatisoidaan luovalla tavalla perheen ja yksittäisen ihmisen hätään joutumista. Myös One Eyeland on valokuva-alan tärkeimpiä kansainvälisiä kilpailuja. Samainen Pelastusarmeijan ”Yksin hädän keskellä” -kampanja palkittiin Gold Awardilla vuoden 2018 kilpailussa. Kaikkiaan kilpailuun osallistui yli 4 000 työtä 64 maasta. Voittoisa kuva palkittiin kullalla myös World Photographic Cup

-kilpailussa, jota pidetään valokuvauksen epävirallisena maailmanmestaruuskilpailuna. Kuva on tehty yhteistyössä valokuvaaja Onni Wiljami Kinnusen kanssa.

Kaikki tekijät hyvällä sydämellä ja tunteella mukana Voittoisat mainokset on suunnitellut markkinointitoimisto Make it Simple, jonka laadukas pro bonona tehty työ on mahdollistanut maailman valloituksen. Lisäksi tuotantoyhtiö Otto Production ja ohjaaja Markus Virpiö, säveltäjä Juri Sep-

pä ja valokuvaajat Anton Sucksdorff ja Onni Wiljami Kinnunen ovat ovat olleet talkoissa mukana hyvästä sydämestään. Kampanjoiden takana on ollut paljon hyvää tahtoa monilta muiltakin yhteistyökumppaneilta, joita kaikkia Pelastusarmeija kiittää lämpimästi. Ilman heidän panostaan tunteisiin vetoavat ikimuistoiset tarinat eivät olisi päätyneet koskettamaan sydämiämme Suomessa tai muualla maailmalla.

Anne Fredriksson Pelastusarmeijan markkinoinnin ja yritysyhteistyön vastaava

SOTAHUUTO

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Ta en promenad Under de senaste månaderna har vi upplevt märkliga tider. När man är ut på promenad, ser man plötsligt tiotals eller även hundratals människor som promenerar eller joggar. Har det plötsligt blivit en hälsoväckelse i Finland? Har vi äntligen förstått hur viktigt det är att ta hand om vår hälsa? Tyvärr måste vi erkänna, att ett litet virus, vilkets storlek kan mätas i nanometer har vänt hela världen upp och ner. En osynlig fiende har orsakat förödelse bland oss. Plötsligt har det blivit en viktig fråga vem som är sjuk och vem som är frisk. Vi har fått lära oss att många som känner sig friska, egentligen kan vara sjuka. För 2000 år sedan satt Jesus och åt tillsammans med olika slags människor. Till fariséerna, som kritiserade, sade han: ”Det är inte de friska som behöver läkare, utan de sjuka.” (Matt. 9:13). Det stämmer, att sjuka behöver läkare, men vem är sjuk? Problemet också på den tiden var, att det var så många som tänkte att de inte var sjuka. Syndens osynliga virus hade redan drabbat dem. Vi ser människan som en helhet – ande, själ och kropp. Alla tre i samma paket. Om en del är sjuk, är hela människan sjuk. Under coronatider har man upprepat gång på gång: Ta hand om din hälsa – fysiskt och psykiskt. Gå ut på promenad. Och människor har följt det, ibland så väl att ett stort antal människor på samma plats har orsakat en smittorisk. Det som var osynligt tidigare – att gå på yogaklass eller gym, har nu blivit synligt när man gör det ute i naturen. Men hur kan man ta hand om sin andliga hälsa? På samma sätt – ta en promenad med Gud, tillbringa tid med Honom, läs Hans ord. Och det är något, som vi också får göra på ett synligt sätt – ute bland människor. Vi får sprida hopp. Vi har en Gud som lever och bryr sig om oss!

Kati Kivestö kapten Foto: Simon Lehmann

SOTAHUUTO

I Tempelkåren finns många soldater som har varit med i verksamheten i årtionden. Nu ska vi lära känna en av dem, Kaj Silander, som kom med i Armén efter krigen, och som fortfarande är aktiv i hornmusikkåren och den övriga verksamheten i Templet. Frälsningssoldat Kaj Silander bodde som barn helt nära Templet, i en bostad i hörnet av Stora Robertsgatan och Albertsgatan. Det var i krigets slutskede som Kajs föräldrar, på inrådan av bekanta, tog Kaj till Arméns söndagsskola. Inte visste Kaj och inte heller hans föräldrar att det besöket skulle bli början på ett livslångt engagemang. Efter tiden i söndagsskolan gick Kaj med i scouterna och ungdomshornmusikkåren. – Jag var sju år när jag började i vargungarna. När jag senare flyttades upp till stora scouterna sviktade intresset lite, men tillsammans med min vän Torsten Wahlström anslöt jag mig på nytt. Det första scoutlägret jag deltog i hölls på Degerö när jag var 8 år. Klara Kotte var ledare för vargungarna på den tiden. Kaj blev intresserad av armémusik och av att spela i hornmusikkåren när han en dag såg en basun i den närbelägna köpoch säljaffären. – Den var inte mycket till basun, men jag blev inspirerad att lära mig spela. Jag köpte den för egna pengar. Jag hade vant mig vid arbete redan i unga år, och den här tiden jobbade jag som springpojke hos Rautatiekirjakauppa efter skoldagen. Jag körde med en av dessa trehjuliga cyklar som har en stor lastkorg där framme. Kaj minns att man spelade mycket fotboll sommartid. – I ungdomsåren gick vi pojkar till fotbollsplanen i Smedsgatans park. Vi spelade i timmar och återvände trötta hem. Det fanns inga mål, så vi tog vad vi hittade till stolpar och också annars hade vi mycket fria regler, minns Kaj med ett leende.

Många möjligheter att hjälpa sin nästa Tro och kärlek I tonåren blev Kaj intresserad av trosfrågor och som 14-åring blev han soldat i Frälsningsarmén. Därmed fick Kaj börja spela med de vuxna i hornmusikkåren vilket kändes fantastiskt för en yngling. – Soldatinvigningen var en naturlig följd, säger Kaj. Flickorna väckte också Kajs intresse, särskilt en viss Margareta, som av vännerna kallades Maggan. De lärde känna varandra i Templets olika begivenheter och där började deras kärlekshistoria. Du läsa deras gemensamma historia i Krigsropet 2/2018: bit.ly/kaj-maggan. Kaj har också goda minnen av Frälsningsarméns enda finska general, Jarl Wahlström. Som ung scout hade Kaj Jarl Wahlström som scoutledare.

– Tillsammans med ”Jalle” var vi på många läger, både musik- och scoutläger. Det var fina stunder och utflykter.

I Arméns tjänst Efter folkskolan fortsatte Kaj i läroverket och därifrån ut i arbetslivet. Han arbetade länge som speditör på AGA och Nokia som tullklarerare. I privatlivet gifte sig Kaj och Maggan efter att Maggan hade kommit hem från sin barnmorskeutbildning i England. Bröllopsfesten firades i Templet. Med tiden fick paret fick två döttrar, Mikaela och Katarina. Idag har de redan en hel skara barnbarn som ger dem stor glädje. Men Armén föll aldrig i glömska ens under de bråda småbarnsåren. – Största delen av vår fritid tillbringade vi här i Templet i ungdoms- och sco-

utverksamheten. Ofta gick till och med hälften av semestern åt till att vara på läger eller liknande tillsammans med ungdomar, men det var aldrig ett problem. Det gav oss så mycket. När vi fick egna barn var den ena av oss hemma och den andra gick till Templet. Vi turades om. Unga människor har alltid stått vårt hjärta nära. I början av nittiotalet blev Kaj tillfrågad om han kunde tänka sig att bli anställd av Frälsningsarméns vårdarbete. Först var det ingen lockande tanke, men sedan beslöt sig Kaj för att pröva på det. Och det blev en riktigt god tid. – När jag började där omfattade vårdarbetet det sociala arbetet bland män för att senare också inkludera återanvändningsverksamheten. Vi arrangerade läger för män, och de var mycket givande. 8 SOTAHUUTO 23

8 – Vi tillbringade tio dagar med alkoholiserade män ute på landet, och tilltalades av vilka fina människor de var. På grund av alkoholen hade de kört in på sidospår i livet. Bland dem fanns till exempel skickliga snickare. En gång byggde männen omklädningshytter för barn på simstranden. Det var en glädje att få betjäna dessa män. Vårdarbetet ansvarade också för hjälparbetet utanför Helsingfors. När arbetet i Estland återupptogs 1995 hade vårdarbetet en stor roll i det. – Vi donerade stora mängder mat och kläder till arbetet i Estland. En gång fick vi arbetskläder av god kvalitet från ett statligt bolag i Sverige. Många var helt oanvända. Vi delade ut dem på landsbygden i Estland, och det var en glädje att se hur glada och tacksamma människorna var över dem.

Många sätt att betjäna sin medmänniska Inkommande höst är det dags att fira Kaj, han fyller nämligen 80 år. Pensionerad blev Kaj för tolv år sedan. – Arbete finns det så att det räcker, säget Kaj glatt. – Den senaste tiden har jag ansvarat för hornmusikkårens noter. Och dessutom spelar jag också med på mötena. Vår hornmusikkår spelar i alla möten i Templet – Ibland är vi färre och ibland flere. Hornmusiken ger en fin stämning åt mötena. – Armén erbjuder många möjligheter att tjäna Gud och vara andra människor till hjälp. Det här har varit mitt sätt.

Toni Kaarttinen

Naisten

viikonloppu

”Arvokas” 11.–13.9.2020

Silokallion kurssikeskuksessa

Foto: Toni Kaarttinen

Eläkeläisten leiri 17.–20.8. on koronarajoitusten vuoksi peruttu tältä vuodelta.

Kesälukemiseksi!

Tänään elän

Puhujavieraana majuri Saga Lippo Hinta: 70 € / osallistuja (majoitus kahden hengen huoneessa) Yhden hengen majoittuminen omassa huoneessa 90 € / osallistuja Ilmoittautumiset osastojen kautta 24.8. mennessä

Komentaja Eva Klemanin hartauskirja-trilogian viimeinen osa. Kuvitettuna jälleen komentaja Christina Kjellgrenin kauniilla akvarellitöillä. Saatavana myös ruotsinkielisenä. 15 € + postikulut. Koko trilogia (myös ruotsinkielisenä): Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan 25 € + postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, (09) 681 2300 / Kauppaosasto

SOTAHUUTO

aikuis- ja perheTyö

Armeijassa tapahtuu Radio / TV Iltahartaus perjantaina 26.6. klo 18.50 ja 23.00 Yle Radio 1 kapteeni Maaret Vuollet

Aamuhartaus lauantaina 25.7. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 majuri Saga Lippo

Pelastusarmeijan kotisivun sekä osastojen omien Facebook-sivujen kautta jaetaan mahdollisuuksien mukaan hengellistä sisältöä ja hartauksia erityisesti tänä aikana, kun yhteen kokoontuminen ei ole mahdollista.

Uskomme rukouksen voimaan!

Virallinen tiedonanto 1.8.2020 | Suomi Luutnantti Kirill Burunov jättää nykyisen määräyksensä Mikkelin osaston johtajana 30.7. ja vastaanottaa uuden määräyksen Kotkan osaston johtajana 1.8.2020. Luutnantti Anna Härkönen jättää nykyisen määräyksensä Kotkan osaston johtajana 30.7. ja vastaanottaa uuden määräyksen Mikkelin osaston johtajana 1.8.2020. Rukoilemme tovereillemme siunausta ja voimaa näissä muutosvaiheissa.

1.8.2020 | Viro

Viron alueen uusiksi aluejohtajiksi on määrätty kapteenit Andrejs Konovalovs ja Irina Konovalova, jotka ovat Ruotsin ja Latvian territorion upseereita ja palvelevat tällä hetkellä osastoupseereina ja vankilalähetteinä Riikassa. Toivotamme Andrejsin ja Irinan lämpimästi tervetulleeksi työyhteyteemme! Määräykset astuvat voimaan 1.8.2020. Jäähyväis- ja tervetulokokouksista ilmoitetaan myöhemmin. Pyydämme, että suljette sekä kapteenit Konovalovit että majurit Kotrikadzet lapsineen esirukouksiinne.

Kuva: Mashuda Rahman

Viron aluejohtajat, majurit David ja Anna Kotrikadze ovat vastaanottaneet uuden määräyksen Ruotsin ja Latvian territoriossa Latvian aluejohtajina.

Kiitämme Davidia ja Annaa siitä suurenmoisesta työstä, jota he ovat tehneet Jumalan valtakunnan hyväksi Viron Pelastusarmeijassa.

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon. Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Sosiaalipalvelukeskuksemme ’Soppa’ on jakanut päivittäin ruokaa ihmisille Helsingissä koronaepidemian aikana. Lue uutinen sivuiltamme: bit.ly/soppa20

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Pelastusarmeijan toiminta koronaviruspandemian aikana Suomessa

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Pelastusarmeija on jatkanut Suomessa ihmisten tarpeiden kohtaamista koronaviruksen leviämisen aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Haluamme suojella lähimmäisiämme ja erityisesti niitä, jotka ovat eri syistä heikoimmassa asemassa ja suuremmassa vaarassa sairastua vakavasti koronavirusinfektioon. Olemme siksi tehneet linjauksia toimintaan sen pohjalta, mitä Suomen hallitus ja viranomaiset ovat ohjeistaneet. Tarkista tämän hetkinen tilanne: pelastusarmeija.fi/uutisia

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Amen. SOTAHUUTO 25

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Arkistojen aarteita

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin. Kesällä 1967 kirjoitettiin hyvin ajattomasta aiheesta – lomailusta. Kirjoitus on yhtä ajankohtainen kuin yli 50 vuotta sitten. Tosin matkailusta joutunemme tänä kesänä pidättymään, mutta onneksi kesästä ja lomasta voi nauttia ajasta ja paikasta riippumatta! Kesänumerossa päästiin lukemaan myös suvista runoutta.

n:o 20

10.–16.6.1967

Hyvää lomaa! Missä sinä vietät kesälomasi? Onko sinulla ehkä auto ja asuntovaunu ja olet sen takia päättänyt käyttää hyväksesi leirintäalueita, joita on kaikkialla. Tai ehkä olet varannut huoneen jossakin kylpyläkaupungissa sijaitsevasta lepokodista. Tai sinä ehkä kuulut niihin, jolla ei ole autoa eikä asuntovaunua, ei edes telttaa. Silloin sinun on käytettävä skootteria, linja-autoa, junaa tai lentokonetta. Tai onko ehkä niin, että pidät tällä kertaa työloman – sinulla ei ole varaa ottaa lomaa eikä matkustaa mihinkään? Minkä takia me matkustamme jonnekin, mikäli se vain on mahdollista? Esitin tämän kysymyksen muutamille tuttavilleni. Muutamat sanoivat: – Niinhän on tapa tehdä. Joku sanoi: – Minä matkustan voidakseni rentoutua. Menen aina jonnekin meren rannalle, jossa voin uida ja ottaa aurinkoa, 26

SOTAHUUTO

otan mukaani paljon kirjoja ja nautin elämästäni. Minusta on inhottavaa matkustaa autossa ristiin rastiin maasta toiseen, radion pauhatessa koko ajan popmusiikkia. Katson mielelläni iltaisin TV:tä mutta vain jonkin aikaa ja vain tiettyjä ohjelmia. Tuollaisen loman jälkeen sekä vaimoni että minä olemme kuin uusia ihmisiä, valmiit aloittamaan uuden työvuoden. Ja lapset rakastavat merta ja he ovat jo suuria, että heitä ei tarvitse koko aikaa valvoakaan. Eräs nuori nainen sanoi suoraan matkustavansa muualle ”pitääkseen hauskaa”. Hänen mielestään lomaan kuuluu poikaystävä, auto ja matkaradio. Henkilö, jolle kaikkein viimeksi esitin kysymykseni sanoi haluavansa ”päästä kaikesta eroon”. Hän näytti varsin hämmentyneeltä, kun kysyin mistä hän oikein tahtoi päästä eroon. Ja sitten hän

alkoi luetella: työnantaja, työtoverit, velat ja kaikki ne sekavat seikat joihin hän oli sekaantunut ja joista hän ei päässyt irtaantumaan. Matkustatko sinä muualle viettämään lomaasi? Jos matkustat, älä vie huolia mukaasi. Sinulla on tarpeeksi kannettavaa ilman moisia matkavarusteita. Mutta älä unohda kuitenkaan ottaa mukaasi tiettyjä itseäsi koskevia perusvaatimuksia. Jokaisella on oikeus ”paeta” vähäksi aikaa arjen huolia ja taakkoja, mutta kenenkään ei pitäisi tinkiä hengellisestä ja moraalisesta mittapuustaan. Ei voi todellakaan pitää lomaa oikeiden elämän periaatteiden noudattamisessa. Hyvää lomaa! Jumala siunatkoon sinua! Jumala tahtoo siunata lomankin aikana!

Peter Simkin

2€ n

Kesälehti 2020 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 130. vuosikerta

Kesänumero 1967

NO 23 – 1. heinäkuuta 1967

Keskikesän tunnelma

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja

Havuisen metsikön harpussa on sointuvat, uhkuvat kielet! Riemuista onnea kesässä on! Tuoksuvat niityn pielet!

Kaukana huojussa petäjien, yksinäisyytensä häivän, huuhkaja metsien lekotellen vuottaa laskua päivän.

Metsään jos vaellan uneksuvaan, hengitän tuoksua havun. Vuoteeni sinne jos valmistaa saan, kesäyön tunnen savun.

Erämaajärven jos löytänen, raukeena uneksuvan, väreillen vaipuvan kalvoon sen auringon näen kuvan.

Kulun jos vuorille suuntaelee kesäisen hämärän mailla, heleinä kukkaset välkkyelee, tie ei värejä vailla.

Ihana kukoistus kesäisen tien, Jumalan teoista haasta! Sydämen rauhan nyt mukaani vien – tullut se onnen on maasta.

Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2020 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Ragnar Åhlberg

Kansikuva:

(Suom. HN)

Imgorthand

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista

SOTAHUUTO

n o d u u h a Sot ! a j n a p m a kesäk

Haluan tilata Sotahuudon... loppuvuodeksi edulliseen hintaan! Kotimaa ja Viro 10 €, Muut maat 25 € Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys