Sotahuuto 2020/5

2€ n

Toukokuu 2020 n

Sotahuuto

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Juhlanumero

Kiitämme heräävästä keväästä, läheisistämme sekä ihmisten halusta auttaa toisiaan. Pyydämme parantavaa läsnäoloasi jokaiseen päivään.

Ote Suomen Ekumeenisen Neuvoston rukouksesta pandemian aikana SOTAHUUTO

1

2€ n

Toukokuu 2020 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 130. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2020 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: SDI Productions

2

SOTAHUUTO

Suuri rakkauden Jumala Suuri rakkauden Jumala, etsin tietäsi sun.

Lasken jalkojesi juureen nämä päivät ja antaudun.

Tuskan syvimmissä kätköissä rukouksemme ois tuo kärsimykseemme rauha, vie pelkomme pois.

Haavoittunut, pelokas ja sekasorron syöverissä on katse maailman, joka on eksyksissä.

Armahda meitä, meille toivosi tuo, edes kaikkein pieninkin kipinä suo.

Tuudita surevien kyyneleet nää.

Lohduta heikkoa ja nääntyvää.

Kun avuton nöyränä yksin jää anna armosi lapsesi luo ennättää.

Armahtava Herra myötätuntoaan jakaa.

Opeta meitä kuulemaan sanasi vakaa.

Vaikka hämmennys, heikkous on suunnaton silti Jeesus tämän kaiken voittava on.

Rukouksemme kuule ja voimaasi käytä.

Pelastus ja lunastus kauhujen hetkellä näytä.

Tule kuin muinoin, saat mahtisi osoittaa.

Karkoita pimeys ja valosi jaa.

Stephen Poxon

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

n

Toukokuu 2020

n

Sotahuuto

2€

1890–2020

Krigsropet

Tässä

numerossa

04

Viesti territorion johtajalta

07

Tässä kuussa

08

Vitali & Sofia Sidorov: Suomi sydämessämme

14

Huudot maailmalta

18

Minä & Pelastusarmeija

20

Armeijan rohkeat naiset: Alida Bosshardt

22

Teeman tienoilla

24

Maailma pyörii ja pyörittää...

26

Jorden snurrar och vi med den...

28

Vad är vår tids soppa, tvål och frälsning?

29 Koronaviruspandemia:

Pelastusarmeija käärii hihansa 30

Armeijassa tapahtuu

32

Sotahuuto 130: Arkistojen aarteita

14

SOTAHUUTO

3

Viesti territorion johtajalta

Myrskyn silmässä!

Myrskyn silmässä, joka pyyhkii tänään maailman yli ja joka vaarantaa henkemme, monet ovat huolissaan ja surullisia nähdessään niin monien perheiden ja ihmisten kohtaavan kärsimystä ja kuolemaa. Dramaattinen koronaviruskriisi on vaikeaa aikaa meille kaikille, ja vaikuttaa siltä, että tämä hirvittävä tilanne jatkuu vielä useita viikkoja.

Historian saatossa on koettu kamalia pandemiatilanteita, olemme kaikki kuulleet niistä. Tuhoisasta pandemiasta kuuleminen on kuitenkin aivan eri asia kuin sen keskellä eläminen juuri nyt. Tiedostamme ja ymmärrämme, kuinka virus – niin mitätön asia – voi nopeasti kääntää maailman ylösalaisin! Yhtäkkiä koko maailma oppii laajan tartuntataudin kammottavat vaikutukset väestöön ja sen hurjat seuraukset taloudelle. Tauti leviää kaikkiin maihin, eivätkä rajat ole enää rajoja!

Kaikkialla kerrotaan uutisia, joita on hyvin vaikea kuulla. Mieti vaikka kyynelehtivää nuorta sairaanhoitajaa, joka ei voinut enää pitää 3-vuotiasta tytärtään kotona, koska työskentelee aviomiehensä kanssa teho-osastolla koronaviruspotilaiden keskellä. Koska muuta ratkaisua ei ole, 3-vuotias tytär on nyt viikkokausia isovanhempiensa luona. Äidin ja isän on todella vaikea hyväksyä tilannetta. Entäs tämä 68-vuotias mies: hän lähti aamulla rakkaan vaimonsa luota tavalliselle lääkärikäynnille, eikä koskaan palannut kotiin. Yhdeksän päivää myöhemmin vaimolle soitettiin sairaalasta ja kerrottiin, 4

SOTAHUUTO

että hänen rakas miehensä oli menehtynyt teho-osastolla aiemmin samana päivänä. Niin monia surullisia kohtaloita!

Vaikka haasteita ja ongelmia tässä monimutkaisessa tilanteessa riittää, olet varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että olemme viime viikkoina nähneet monien toimivan hämmästyttävän oma-aloitteisesti auttaakseen muita. Mieti vaikka eläkkeelle jääneitä lääkäreitä ja hoitajia, jotka ovat palanneet sairaaloihin auttamaan ja tukemaan vanhoja työtovereitaan. He ovat tehneet näin pelastaakseen toisia ihmisiä. Itse asiassa nyt monet upeat ihmiset ovat suostuneet toimimaan vaikeissa olosuhteissa, koska he haluavat auttaa ihmisiä siellä missä ovat.

Olin iloisesti yllättynyt kun näin televisiosta, että monet ihmiset taputtavat joka päivä iltakahdeksalta lääkäreille, hoitajille ja sairaaloiden työntekijöille. Tunsin kiitollisuutta nähdessäni ihmisten laulavan ja puhuvan talojensa parvekkeilta ilahduttaakseen muita perheitä ja ihmisiä. Mikä ilo oli kuulla, että vapaa-

ehtoiset antoivat aikaansa ja kävivät ostamassa ruokaa vanhuksille. On hyvä tietää, että asuntoja vuokrataan ilmaiseksi ahkerasti pelastuspalveluissa työskenteleville ihmisille, jotta he voivat välttää normaalisti junalla taitettavan työmatkan. Miten mahtavaa, että ihmiset soittavat naapureilleen ja tarjoavat apua!

Näemme kaikkialla yhteishenkeä ja auttamista, ja se on upeaa!

Olen viime päivinä huomannut myös ihmisten halukkuuden rukoilla tämän meitä suuremman tilanteen puolesta. Ehkä jotkut ovat havahtuneet elämän pienuuteen ja siihen, että loppujen lopuksi me emme voi hallita kaikkea maailmassa. Tämä tunne selvästi opettaa meille, että ihmisen pitäisi nöyrtyä luonnonvoimien ja maailmankaikkeuden edessä.

Mitkä vointisi ja mietteesi tänään ovatkaan, uskon että tämän ”tappajaviruksen” kautta, joka yrittää tuhota Jumalan suunnitteleman elämän, Taivaan Isä haluaa näyttää meille, että hän pystyy muuttamaan tämän hullun ja pahan tilanteen. Hän muistuttaa meitä rakkaudestaan meitä kohtaan ja että hän on ihmeellinen elämän Jumala. Raamatussa kerrotaan

Internetissä ja sosiaalisessa mediassa on kiertänyt tämä koskettava piirros solidaarisuudesta pandemian aikana. Kiitos tuntemattomalle taiteilijalle!

monessa kohtaa siitä, miten hän muistuttaa meidän olevan arvokkaita. Jokainen meistä on arvokas, koska hän loi meidät elämään ja rakastaa meitä!

Tässä surullisessa ”koronavirustarinassa” näemme vapaaehtoisten ja merkittävien ihmisten kautta myös hyviä asioita. Uskon, että Jumala haluaa ja pystyy muuttamaan surulliset tarinamme toivon ja ylösnousemuksen tieksi.

Meidän täytyy uskoa Häneen! Eikö usko ole vastalääke pelolle? Eräissä Raamatun avainjakeissa meille kerrotaan, että Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailmaan osoittaakseen meille elämän

tien. Pelastaakseen ihmiskunnan, sinut ja minut, Jeesus luovutti elämänsä ristillä parantaakseen ja antaakseen toivon.

Jeesus tuli kulkemaan maailman teille, koska hänellä oli tehtävä: tehtävä pelastaa, opettaa ihmisarvosta, kertoa elämän kauneudesta. Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä!” Elämä, josta hän puhuu, ei ole vain maan päällä koettua elämää. Se on myös uusi maailma ilman kyyneleitä ja kuolemaa, iankaikkinen elämä. Siinä on evankeliumeissa julistettu hyvä sanoma!

Tämä uusi elämä voi alkaa sydämissämme tänään!

Patrick Naud eversti territorion johtaja

SOTAHUUTO

5

6

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Ylisihteeri, majuri Saga Lippo yhteiskuvassa Amsterdamin vahakabinetin everstiluutnantti Alida Bosshardtin kanssa.

Sankaritarinoita Raamatussa Tuomarien kirjassa kerrotaan, kuinka Jumalan enkeli ilmestyi Gideon-nimiselle miehelle ja sanoi: ”Herra on sinun kanssasi, sinä urhea soturi.”

Gideon katsoi hämillään ympärilleen. Hän kysyi saman kysymyksen, minkä varmasti moni meistä olisi kysynyt: ”Herra, jos todella olet meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet kohtaavat meitä?” Gideon oli kyllä kuullut isovanhemmiltaan suurista ihmeistä, joita ennen vanhaan tapahtui, mutta itsellään hänellä ei ollut sellaisista mitään kokemusta. Hän tunsi itsensä hyvin heikoksi muinaisten sotaurhojen ja sankareiden rinnalla. Enkeli vastasi ahdistuneelle Gideonille: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on.” ”Mutta kuinka, minä...” Gideon rupesi vänkäämään vastaan. ”Minähän olen vähäisistä vähäisin.”

Tilanne muistuttaa minua toisesta tapahtumasta muutama tuhat vuotta myöhemmin Galileassa. Tuhannet ihmiset olivat kerääntyneet kuuntelemaan Jeesusta. Oli tulossa ilta, ja nälkäiset väkijoukot rupesivat liikehtimään levottomasti. Huolestuneet opetuslapset pyysivät Jeesusta lähettämään ihmiset pois. Jeesuksen reaktio oli yllättävä. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Antakaa te heille syötävää.” Hämmästyneet opetuslapset totesivat, että ei heillä ole aikaa, ei rahaa eikä toimitiloja. Pimeys laskeutuisi hetkessä. Edes 200 denaaria ei riittäisi, jos pitäisi ostaa ruokaa noin isolle joukolle. Sitä paitsi seutu oli asumatonta, vailla yhtään taloa tai keittiötä, jossa ruoan voisi valmistaa. Pitäisihän Jeesuksenkin se ymmärtää, että tehtävä oli mahdoton. Huomaatko, että Jeesus ei kuitenkaan kysynyt opetuslapsilta, mitä heillä ei ole, vaan hän kysyi, mitä heil-

lä on. Vastaus kuului ”viisi leipää ja kaksi kalaa” – ja kuten tiedämme, loppu on historiaa.

Gideon ja opetuslapset saivat Herralta saman vastauksen: ”Käytä sitä, mitä sinulla on.” Tässä lehdessä esitellään kaksi Pelastusarmeijan tunnettua soturia, everstiluutnantti Alida Bosshardt ja sotahuutosankari Alfred Puustinen. Nämä sankaritarinat kannattaa lukea! Rohkaiskoon heidän esimerkkinsä meitäkin toimimaan sillä voimalla tai niillä eväillä, joita meillä on sen sijaan, että kiinnittäisimme liikaa huomiota siihen, mitä meillä ei ole. Silloin elämästämme saattaa tulla seikkailu.

Saga Lippo majuri ylisihteeri

SOTAHUUTO

7

8

SOTAHUUTO

Suomi

sydämessämme Jyväskylän osastonjohtajat, majurit Vitali Sidorov ja Sofia Sidorova ovat kotoisin Venäjän Karjalasta, ja he toteuttavat nyt armeijakutsumusta Suomessa. Suomella on ollut erityinen paikka pariskunnan sydämessä lapsuudesta lähtien.

46-vuotiaat Vitali ja Sofia Sidorov ovat molemmat kotoisin Karjalan alueelta, Sofia Petroskoista ja Vitali pienestä Chupan kylästä läheltä Suomen rajaa.

– Äitini oli Ukrainasta ja isäni Karjalasta. Lapsena vietin aikaa molemmissa paikoissa. Isä puhui myös karjalan kieltä. Kun myöhemmin tulimme Suomeen, se tuntui kuin olisi tullut kotiin.

Kulttuuri, ruoka ja ilmasto ovat niin samanlaisia, Vitali toteaa.

Sofian vanhemmat puolestaan tapasivat 70-luvulla turistimatkalla Bulgariassa. Tästä juontaa myös hänen nimensä.

Ensimmäiset vuodet kuitenkin Sofian isoäiti piti tytöstä huolta.

– Kutsun häntä äidikseni, sillä hän on se, jota muistelen ja kaipaan. Seitsemänvuotiaana tutustuin vanhempiini, ja muutimme isän kotikaupunkiin Arkangeliin. Siellä vietin kouluaikani, Sofia paljastaa.

Sofia ja Vitali muuttivat kumpikin Petroskoihin opiskelemaan yliopistoon, Vitali historiaa ja Sofia venäjän ja suomen kieltä ja kirjallisuutta. Yhteisten ystävien kautta nuoret löysivät toisensa.

– Se oli ihanaa rakkaudentäyteistä aikaa, mutta se myös haittasi opiskeluamme. Muistan, miten jouduin suorit-

tamaan erään kokeen neljä kertaa, Sofia naurahtaa.

Kahden vuoden päästä he avioituivat. Opiskelujen jälkeen oli lasten aika: Anna syntyi vuonna 1997 ja Mark vuonna 1999.

– Halusimme antaa molemmille lapsillemme kauniin kristillisen nimen.

Anna tarkoittaa ihmistä, joka on armollinen toisia kohtaan. Ja niin hän onkin: kiltti, hyvä kuuntelija ja pitää toisista huolta. Mark tulee Markuksesta. Hän on hyvin luova, ja hän valmistuu tänä kesänä elokuvantekijäksi Riian yliopistosta.

Monet tuntevat hänet Pelastusarmeijassa, sillä hän on tehnyt Saksassa, Virossa ja Latviassa Armeijalle esittelyvideoita.

Hän on aktiivinen alokas Riikan osastossa. Anna puolestaan asuu miehensä kanssa Pietarissa, ja viime vuonna heistä tuli pelastussotilaita. Anna työskentelee myös Spatexissa, Venäjän Pelastusarmeijan secondhand-myymälässä.

Armeija kutsuu Armeijat – Pelastusarmeija ja Venäjän asevoimat – vaikuttivat vahvasti Sidorovien elämään opiskelujen päätyttyä vuonna 1995. Sofia etsi työtä, jossa voisi käyttää hyväksi kielitaitoaan. Tuona vuonna Pe-

lastusarmeija ”avasi tulen” Petroskoissa, ja englantilaisen upseerin, Denice McGarryn johtama osasto tarvitsi paikallisen, englantia osaavan tulkin.

– Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeaa aikaa, sillä mielestäni kristityt olivat hyvin omalaatuista porukkaa! Viihdyin tehtävässäni, mutta koin vaikeuksia siinä, että he halusivat puhua minulle synneistäni ja muista hyvin henkilökohtaisista asioista. Muutamassa kuukaudessa he onnistuivat, ja syksyllä olin jo Jeesuksen oma, Sofia sanoo hymyillen. – Monen vuoden jälkeen eräs sotilas kertoi minulle, että he olivat rukoilleet puolestani päivittäin.

Venäjän asevoimat olivat puolestaan kiinnostuneita Vitalista. Tšetšenian sota oli käynnissä, ja Vitali kutsuttiin armeijan palvelukseen, sillä hän oli opintojensa takia reserviupseeri.

– Se oli kriisi. En ollut osannut odottaa, että minut kutsuttaisiin aktiivipalvelukseen. En halunnut lähteä sotaan.

Vitali aloitti asepalveluksen Petroskoissa ja kävi aina välillä hakemassa Sofian töistä. Sitä kautta hän oppi tuntemaan pelastusarmeijalaisia.

– Tämä kriisi tapahtui oikeaan aikaan elämässäni, ja kuulin Jeesuksen kutsun. 8 SOTAHUUTO

9

Rostov-on-Donin osasto . Kaupunki on yksi Etelä-V enäjän isoimmista, ja suuria ovat myös osa ston tilat ja jäsenmäärä. ina a upseere ali nuorin it V tajina. ja h a jo fi So osaston in n o -D n Rostov-o

8 Muutamaa kuukautta myöhemmin Vitali sai määräyksen Murmanskiin Venäjän pohjoisempiin osiin.

– Se oli vaikeaa aikaa, sillä jouduimme jännittämään, saanko kutsun Tšetšeniaan sota-alueelle. Kerran kuukaudessa tuli tieto, ketkä joutuisivat rintamalle. Jumalalle kiitos, ettei niin käynyt.

Murmanskissa Sidorovit eivät olleet Pelastusarmeijan yhteydessä, sillä siellä ei toiminut osastoa. Aika ajoin he ottivat osaa Helluntaikirkon jumalanpalveluksiin. Vuonna 1997 Vitali vapautui asepalveluksesta, tytär Anna syntyi, ja perhe muutti takaisin Petroskoihin.

– Palattuamme tunsimme kutsun tulla sotilaaksi osastossa, jossa olimme tulleet uskoon. Se oli sydämemme paikka.

Meidät vihittiin sotilaaksi marraskuussa 1998.

Upseerikutsumus ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys Sofialle ja Vitalille.

– Muistan, kun venäläiset upseerit ja kadetit olivat tulleet Suomesta kenttämatkalle Petroskoihin. He opiskelivat ja työskentelivät aamusta iltaan. Tiesin, ettei upseerin työ ole helppoa, mutta se vaikutti aivan mahdottomalta. Vannoin, ettei minusta tulee koskaan upseeria! Kuitenkin mitä enemmän näin Armeijan eri työmuotoja, sitä enemmän alkoi käydä selväksi, että haluan upseeriksi. Sitten erää10

SOTAHUUTO

nä päivänä mieheni kertoi, että hän oli saanut upseerikutsun Jumalalta. Tämä oli se, mitä olin odottanut, sillä ajatukseni ja uskoni oli, että Jumalan on kutsuttava meidät erikseen. Näin sain vahvistuksen omalle kutsulleni, Sofia kertoo, ja Vitali täydentää: – En koskaan ajatellut, että minusta tulisi upseeri. Työskentelin eräälle amerikkalaiselle kristilliselle lähetykselle, joka toteutti nuorisotyötä Petroskoissa. Olin työstä hyvin mielissäni. Olimme kerran nuorisokongressissa Pietarissa. Siellä kuulin Jumalan äänen, joka kutsui minua Pelastusarmeijan upseeriksi. Ajatuksissani tapahtui dramaattinen käänne parissa päivässä.

Suomeen opiskelemaan Vuonna 2002 Vitali ja Sofia aloittivat kadettiopinnot Särkijärvellä. Se oli viimeinen vuosi, kun Venäjän Pelastusarmeija koulutti upseereita Suomessa. Ensimmäisen vuoden he opiskelivat Särkijärvellä ja toisen vuoden etäopiskeluna osastomääräyksessä.

– Vuosi Särkijärvellä oli hieno. Tosin emme paljon viettäneet vapaa-aikaa toisten kadettien kanssa, sillä olimme ainoat perheelliset kadetit. Asuimme pienessä mökissä. Vaikka lapsemme olivat hyvin pieniä, heillä on paljon mukavia

muistoja tästä vuodesta. Harjoittelun suoritimme Salon osastossa.

Sidorovit valmistuivat vuonna 2004.

Upseerivihkiminen tapahtui Chisinaussa, Moldovassa, sillä Venäjä kuului Itä-Euroopan territorioon Ukrainan, Romanian, Moldovan ja Georgian kanssa. Heidän 18 kadettitoveristaan yksitoista oli kotoisin Moldovasta. Ensimmäinen määräys johdatti Sidorovit Azoviin Etelä-Venäjälle.

Siellä he palvelivat neljän vuoden ajan, ja sitä seurasi määräys tunnin ajomatkan päähän Rostov-on-Doniin, jossa he palvelivat toiset neljä vuotta.

– Määräys oli haastava, mutta pidimme näistä vuosista, ja lapsemme pitävät seutua kotinaan, sillä siellä he viettivät suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Seuraavaksi tuli määräys Moskovaan territorion päämajaan, jossa Vitali palveli upseerikoulun johtajana ja Sofia julkaisuosaston päällikkönä. Tämän jälkeen tie johti Pietariin osastoupseereiksi.

Kirjoittaminen hallussa Koska juhlimme nyt Sotahuudon 130-vuotista historiaa, niin tiedustelen Vitalilta ja Sofialta heidän kirjoittajataustastaan. He ovat molemmat kirjoittaneet paljon paikallisiin Sotahuutoihin, ja Vitali myös kansainväliseen Officer-lehteen. Vitali

lä essa Särkijärvel seereiksi Suom up at iv el et isk ps op ikka la Sofia ja Vitali n osastossa. Va a. rjoittelun Salo ha at iv n hyviä muistoj itt ljo or pa su ja yt Suomesta än jä on e ill he olivat pieniä,

on yksi tämän vuoden ”Teeman tienoilla” -kolumnisteistamme. Ollessaan julkaisupäällikkönä Sofia käänsi ja toimitti lukuisia kirjoja englannista venäjäksi.

Vitali on kirjoittanut myös kirjan ”Enemmän kuin ikoni”.

– Kirja oli suunnattu ortodoksikristityille, joita suurin osa venäläisistä on.

Uskon lisäksi ortodoksisuus on osa kansallista identiteettiä. Ihmiset kutsuvat itseään kristityiksi, mutta eivät välttämättä käy kirkossa. Tavoitteenani oli kirjoittaa heille ja käyttää heille tuttua termistöä.

Ikonit ovat hyvin tärkeitä ortodoksissa uskossa.

– Aloitin myös toisen kirjan kirjoittamisen, mutta se on nyt tauolla, Vitali naurahtaa.

Sydämemme Suomi Pietarissa ollessaan Sidorovit hakeutuivat kansainväliseen palvelukseen. He tiesivät, että Suomessa oli pula upseereista, joten he hakivat erityisesti tänne.

– Suomella on aina ollut erityinen paikka sydämessämme, mutta muutto oli haastava, sillä samalla lapset ”lensivät pesästä”. Mark lähti opiskelemaan Riikaan. Anna meni tuona kesänä naimisiin, ja jäi asumaan miehensä kanssa Pietariin. Se oli vaikeaa, mutta tarvitsimme tätä muutosta.

Sidorovien laps

Ensimmäinen määräys oli Sidoroveille jo kadettiajalta tutussa Salossa.

– He ottivat meidät vastaan omanaan ja saimme kokea paljon rakkautta. Heidän yhteisöllinen siteensä on hyvin vahva, Sofia muistelee hymyillen.

Pienenä järkytyksenä uusi määräys tuli jo vuoden päästä. Jyväskylä oli ollut jo jonkin aikaa ilman osastonjohtajaa.

Nyt Sidorovit ovat palvelleet kaupungissa kolmen vuoden ajan.

– Jokainen osasto on uniikki. Jyväkylässä on mahtavia, vahvoja persoonia.

Kieli on ollut minun henkilökohtainen haasteeni. Pidän ihmisten kanssa keskustelemisesta. On myös uskomatonta, kuinka paljon aikaa kuluu saarnojen ja hartauksien valmistamiseen vieraalla kielellä! Ihmisemme ovat onneksi hyvin kärsivällisiä, Vitali avaa arjen haasteita.

– Joskus minusta tuntuu, että ihmiset ansaitsisivat paremmat upseerit, jotka puhuisivat heidän kieltään. Mutta on ollut ilo nähdä, miten he ovat hyväksyneet meidät. Olemme heistä kiitollisia!

Ja eläkeupseerimme ovat melkoinen voimavara.

Jyväskylän osaston viikko-ohjelma rakentuu sunnuntaisesta jumalanpalveluksesta, maanantain Hyvän mielen tuokio -päiväpiiristä sekä torstain avoimista

et Mark (keske llä) ja Anna (oik ealla).

Vasemmalla An nan mies Egor ja keskellä Marki n tuleva vaimo Lisa.

ovista. Kerran kuukaudessa kokoontuu naistenpiiri ja raamattupiiri. Aika ajoin osastolla järjestetään myös konsertteja ja erityistapahtumia.

– On ollut ilo saada positiivista palautetta saarnojemme aiheista. Uskomme, että Jumala haluaa koskettaa sydämiä täällä. Haluamme kiittää myös majuri Hilkka Peltosta, joka on vastuussa maanantain Hyvän mielen tuokio -päiväpiiristä. Ne ovat ilon hetkiä Jumalasta ja yhdessäolosta. Ja kahvista totta kai… Suomalainen ilman kahvia ei ole suomalainen, Sofia naurahtaa.

Torstaisin avoimissa ovissa on tarjolla niin vatsan kuin hengenkin ravintoa.

Kävijöillä on mahdollisuus rukoilla, laulaa ja keskustella hengellisistä kysymyksistä ja talousvaikeuksista. Taloudellista tukea tarvitseville sovitaan haastatteluaika, jossa avuntarve kartoitetaan. Viikoittain Jyväskylän osasto kykenee auttamaan 20–30 asiakasta.

Kysyn Sidoroveilta, miltä Jyväskylän kaupunki on tuntunut.

– Jyväskylä on mukava paikka. Tosin Pietarin jälkeen tämä tuntuu pieneltä kylältä keskellä metsää, Sofia naurahtaa.

– Pidämme luonnosta, tästä hiljaisuudesta ja siitä, miten ihmiset kohtelevat täällä toisiaan. Ihmisille annetaan tilaa. 8 SOTAHUUTO

11

Sofia ja Vitali viihtyvät Suomessa ja Jyväskylässä:

"Olemme onnellisia täällä.

Arvostamme suomalaisia hyveitä: rauhallisuutta, puhtautta ja pysyvyyttä.

8 Vitali on samaa mieltä: – Olemme onnellisia täällä. Arvostan suomalaisia hyveitä: rauhallisuutta, puhtautta ja pysyvyyttä.

Tiedustelen heiltä myös ajatuksia osaston tulevaisuudesta.

– Tämän osaston tulevaisuus on paikallisten ihmisten käsissä. Osastonjohtajat vaihtuvat, mutta osastoperhe pysyy.

Täällä he voivat ilmaista uskoa ja lähimmäisenrakkautta toisiaan kohtaan. Täällä saa rakastaa ja vastaanottaa rakkautta.

Eräs roolimalleistamme on eläkeupseerimme Seija Kortelainen. Hänellä on ai-

12

SOTAHUUTO

nutlaatuinen taito puhua Jeesuksesta ja pelastuksesta. Vaikka hän puhuisi mistä tahansa aiheesta, hänen sanansa johdattelevat ristin äärelle.

Kohti kesää Olemme nyt kesän korvalla, ja henkilökohtaisessa elämässään Vitalilla ja Sofialla on aihetta juhlaan. Heidän poikansa Mark valmistuu Riian yliopiston elokuvalinjalta, ja tulevaisuudessa siintää myös häät.

– Hänen tuleva vaimonsa on kaunis kristitty, korealainen tyttö. He kävivät

samaa koulua Pietarissa, ja ovat seurustelleet neljä vuotta. Viime vuodet ovat olleet hiukan haastavia kaukosuhteen takia, joten olemme niin onnellisia heidän puolestaan!

Vitalin ja Sofian kesä on omistettu rakkaille harrastuksille. Sofian sydäntä lähellä ovat ristipistotyöt, Hollywoodin kultakauden klassikkoelokuvat ja postcrossing. Mitä ihmettä on postcrossing?

– Se on kansainvälinen korttirinki, jonka perusideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja ympäri maailmaa. Olen

ollut mukana viisi vuotta ja saanut monia ystäviä maailman eri kolkista! Rakastan ihan hulluna kortteja ja postimerkkejä, Sofia paljastaa.

Vitali puolestaan harrastaa juoksua ja rakastaa elokuvia. Se yhdistää myös isää ja poikaa.

– Katselen elokuvia analyyttisellä silmällä, ja pohdin mitä ne kertovat kulttuuristamme ja ajastamme. Tämän vuoksi olen usein yhteydessä poikaamme Markiin, jonka kanssa keskustelen elokuvista.

Analyyttinen ajattelu on muutenkin Vitalille mieleistä.

– Olen koulutukseltani psykoanalyytikko. Kuulun kansainväliseen lukuryhmään, jossa keskustelemme kulttuurisista kysymyksistä Skypen välityksellä. Kirjoitan myös tekstejä ja käyn konferensseissa.

On aika päästää osastonjohtajat takaisin työnsä ääreen. Lopetellessamme Vitali ja Sofia palaavat siihen, miten Suomi on ollut kuin osa heidän DNA:taan.

– Jopa syntymätodistukseni on suomeksi ja venäjäksi, sillä Karjala oli tuol-

loin kaksikielistä aluetta Neuvostoliitossa. Kuuntelimme suomenkielistä radiota ja katselimme suomenkielistä televisiota. Suomi on aina ollut osa meitä, Vitali toteaa, ja Sofia päättää: – Ihmiset myös ihmettelivät, kun aloin opiskella: Miksi suomi? Joskus on tehtävä, kuten sydän käskee.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Sidorovien kuva-albumi

SOTAHUUTO

13

Huudot Maailmalta!

Tänä vuonna ja erityisesti tässä numerossa juhlistamme Suomen Sotahuudon 130-vuotista taivalta. Lukuisat Pelastusarmeijan territoriot julkaisevat yhtä tai useampaa Pelastusarmeijan lehteä. Seuraavilla sivuilla tutustumme muutamaan ”sisarlehteemme” eri puolilta maailmaa. Tervetuloa Sotahuutojen sivuille!

Stridsropet (Ruotsi) Eva Gustin, vastaava toimittaja • • •

•

Stridsropet ilmestyy 5 kertaa vuodessa, ja lehdessä on 36–40 sivua.

Painosmäärä 10 000 Lehden kohderyhmää ovat Pelastusarmeijan työntekijät, jäsenet ja kaikki Armeijan toiminnasta kiinnostuneet.

Stridropet internetissä: fralsningsarmen. se/mer/tidningen-stridsropet, issuu.com/fralsningsarmen_stridsropet

Miten kuvailisit lehteänne ihmiselle, joka ei vielä tunne sitä?

– Stridsropet on lehti, joka kertoo monipuolisesti Pelastusarmeijan työmuodoista, ihmisistä, joilla on yhteys Armeijaan, ja siitä miten suhtaudumme ajankohtaisiin sosiaalisiin aiheisiin.

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Keskustelemme ajankohtaisista, yhteiskuntaa puhuttelevista aiheista. Pidämme yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät Pelastusarmeijan työtä tällä hetkellä. Koska lehtemme ilmestyy vain viisi kertaa vuodessa, meidän on kyettävä olemaan ajattomia, emmekä voi kirjoittaa liian päiväkohtaisista aiheista.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Esimerkiksi vuoden alussa kirjoitimme pornoaddiktiosta ja kevään numerossa Keniassa tapahtuvasta ilmastokriisistä. Kirjoitamme Pelastusarmeijaa koskettavista aiheista, kuten nuorista, köyhyydestä, asunnottomuudesta, maahanmuutosta, ihmiskaupasta ja kristillisestä uskosta.

Voice of Hope (Uganda) Majuri Joseph Wandulu, toimittaja •

• • •

Voice of Hope julkaistaan neljä kertaa vuodessa. Se on tällä hetkellä Ugandan ainoa Pelastusarmeijan julkaisu, mutta suunnitelmissa on painattaa upseerien kirjoittamia kirjoja.

Lehdessä on normaalisti 16 sivua, mutta se voi vaihdella tarpeen mukaan.

Painosmäärä on 3 000 per numero.

Lehden kohderyhmää ovat Pelastusarmeijan jäsenet, lapset ja suuri yleisö.

Miten kuvailisit lehteänne ihmiselle, joka ei vielä tunne sitä?

– Voice of Hopen tavoitteena on välittää pelastuksen sanomaa Jeesuksen kautta, auttaa

14

SOTAHUUTO

hengellisessä kasvussa ja kertoa Pelastusarmeijan työstä ja periaatteista.

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Tuotamme puoleensavetävää lehteä, joka sisältää myös ajankohtaisia uutisia ja Armeijan tapahtumia.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Tällä hetkellä olemme kertomassa lukijoillemme koronaviruksesta.

Terveisenne Sotahuudon lukijoille?

– Haluan tervehtiä lukijoita ja Pelastusarmeijan jäseniä Suomessa! Rukouksemme on, että Isä suojelee teitä kiusauksilta ja pelastaa pahalta.

Jumala rakastakoon teitä yltäkylläisesti.

The War Cry (Yhdysvallat)

Everstiluutnantti Tim Foley, kansallinen ohjelmasihteeri ja päätoimittaja •

• • •

War Cry on Yhdysvaltojen maanlaajuinen, kuukausittain ilmestyvä Pelastusarmeijan lehti aikuisille. Yhdysvalloissa julkaistaan myös 16–22-vuotiaille nuorille suunnattua Peer Magazine -lehteä ja teologista julkaisua Word & Deed, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Crest Books -sarjan alla julkaistaan vuosittain kolme kirjaa. Yhdysvaltojen neljä territoriota julkaisevat myös omia Pelastusarmeijan julkaisujaan kuukausittain ilmestyvistä lehdistä kirjoihin.

War Cryn kuukausittainen painosmäärä on 750 000. Pääsiäis- ja joululehden painosmäärä on miljoona. Lehtiä toimitetaan runsaasti vankiloihin.

Lehdessä on 44 sivua, pääsiäis- ja joululehdessä 24 sivua.

War Cry internetissä: thewarcry.org

Millaista lukijakuntaa tavoittelette?

– Tavoittelemme erityisesti millenniaaleja (25–40-vuotiaita) ja teemme artikkeleita, joiden toivomme puhuttelevan heitä.

Artikkeleissa haluamme tarjota mahdollisuuden tutustua Jumalaan ja tarjota keinoja, miten kasvattaa tätä hengellistä suhdetta.

Kerromme myös työstä, jota Pelastusarmeija tekee Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.

Missiomme on julistaa Jumalan evankeliumin pelastavaa ja muuttavaa Sanaa.

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Seuraamme kulttuuria ja trendejä.

Tutkimme lehtien sisältöjä ja ulkomuotoa.

Etsimme tuoreita aiheita inspiroituneilta kirjoittajilta, jotka osaavat puhua ihmisten

sydämellä olevista aiheista. Seuraamme teknologian trendejä ja sosiaalisen median tapahtumia. Olemme aloittaneet viikoittaisen podcastin ”Fight for Good” (Taistele hyvän puolesta). Podcast löytyy iTunesista, Spotifysta, Soundcloudista, muilta podcastalustoilta ja YouTube-videopalvelusta.

Lehtemme on luettavissa elektronisesti osoitteissa thewarcry.org ja peermag.org.

Meidät löytää myös Facebookista, Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä. Keinot voivat vaihdella, mutta sanoma on ajaton.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Sanoma Jeesuksen Kristuksen pelastavasta voimasta ja mahdollisuudesta elää pyhää elämää on tarpeellinen tässä muuttuvassa

War Cry (Iso-Britannia) Majuri Andrew Stone, päätoimittaja • • •

•

•

Lehti ilmestyy viikoittain, painosmäärä on 33 000.

Lehdessä on 16 sivua.

Lehtiä myydään pubeissa ja ostoskeskuksissa. Tuhansia kopioita toimitetaan myös Ison-Britannian vankiloihin.

Lehden kohderyhmänä ovat ihmiset, jotka eivät ole vielä uskossa.

War Cryn lisäksi Ison-Britannian territorio julkaisee Pelastusarmeijan jäsenille suunnattua Salvationist-lehteä sekä 7–12-vuotiaille kristillistä lastenlehteä Kids Alive!

War Cry internetissä: salvationarmy.org.uk/warcry

maailmassa. Toivomme, että elävä Jumala puhuttelee ihmisiä tänäkin päivänä. Tämä on se, minkä edestä teemme töitä, ja olemme The War Cryna tehneet viimeiset 138 vuotta.

Emme keskity politiikkaan tai trendeihin vain niiden trendikkyyden vuoksi, vaan muistuttaaksemme, että Jumala ja hänen työnsä on elävä osa tätä maailmaa.

Terveisenne Sotahuudon lukijoille?

– Tiimimme puolesta haluan onnitella 130-vuotisesta taipaleestanne. Toivomme, että jatkatte Jumalan rakkauden lähettiläinä kaikkien julkaisujenne ja toimintojenne kautta, ja saatte olla todistamassa heistä, jotka tuntevat Jumalan kosketuksen.

Jumalan kunniaksi!

Miten kuvailisit lehteänne ihmiselle, joka ei vielä tunne sitä?

– War Cry on kiinni ajassa ja populaarikulttuurissa. Kerromme uusista elokuvista ja TVohjelmista, urheilutapahtumista ja erityispäivistä sekä tarkastelemme näitä teemoja kristillisen uskon näkökulmasta. Lisäksi lehdessämme on reseptejä, sanaristikoita ja paljon muuta.

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Jokainen tiimissämme seuraa ahkerasti ajan trendejä sanomalehdistä, televisiosta, sosiaalisesta mediasta, podcasteista, nettisivustoista ja muusta mediasta. Pohdimme tarkkaan, mitä haluamme tuoda esille lehdessämme!

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Populaarikulttuurin lisäksi kerromme tärkeistä aiheista, kuten ihmiskauppa, mielenterveys ja kodittomuus. Kaikenlaisilla aiheilla voi olla kyky vaikuttaa ihmisten elämään pysyvästi!

SOTAHUUTO

15

Salvationist (Kanada) Geoff Moulton päätoimittaja ja kirjallisuussihteeri •

•

•

•

Salvationist on Kanadan ja Bermudan territorion pääasiallinen Pelastusarmeijan lehti. Lisäksi Kanadassa julkaistaan kuukausittaista hyväntekeväisyyslehteä Faith & Friends ja sen ranskankielistä vastinetta Foi & Vie sekä viikoittaista, nelisivuista lasten julkaisua Just for Kids.

Salvationist ilmestyy kuukausittain ja sen painosmäärä on 10 500 per numero.

Lehdessä on 32 sivua.

Salvationist on suunnattu Pelastusarmeijan upseereille, sotilaille, alokkaille, vapaaehtoisille, työntekijöille ja ystäville. Faith & Friends on suunnattu suurelle yleisölle, ja siinä kerrotaan Pelastusarmeijan työstä ja Jumalan Sanasta lähestyttävällä tavalla.

Salvationist internetissä: salvationist.ca

Miten kuvailisit lehteänne ihmiselle, joka ei vielä tunne sitä?

– Lehti kertoo uutisista territoriossamme, ja sen tavoitteena on inspiroida ihmisiä todistusten ja työmuotojen esittelyjen muodossa.

Tavoitteena on vahvistaa yhteisöämme juhlimalla saavutuksiamme ja uusia jäseniämme ja jakamalla hyvän mielen uutisia.

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Ajankohtaisena pysyminen edellyttää, että puhumme tämän päivän koskettavista aiheista – köyhyydestä, yksinäisyydestä, terveydestä, koulutuksesta ja hengellisyydestä – tavalla, joka pitää Sanan pelastavan voiman keskiössä. Suosituimpia ja koskettavimpia tarinoitamme ovat ihmisten henkilökohtaiset todistukset Jumalan voimasta.

Olemme vahvasti myös esillä sähköisesti osoitteessa salvationist.ca ja sosiaalisen median kanavissa.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Työskentelemme territorion johtajien kanssa ja kommunikoimme territorion visiosta ja strategiasta. Johtajamme ovat matkustaneet ahkerasti ympäri territoriota kuulemassa upseereita ja sotilaita. Johtajamme ovat myös rohkaisseet jäseniämme ottamaan osaa 100 päivän katkeamattomaan rukoukseen ja raamatunlukuhaasteeseen.

Terveisenne Sotahuudon lukijoille?

– Onnittelut 130 vuodesta! Olemme Sanan kumppaneita. ”Kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka” Fil. 1:5. Rukoilemme sen puolesta, että jatkatte Jumalan sanan jakamista. Jatkakaa lukemista ja Jumalan siunausta!

Rumo (Brasilia)

Majuri Cristiano Araújo, päätoimittaja •

Rumo on Pelastusarmeijan Brasilian territorion lehti suurelle yleisölle.

Sen lisäksi Brasiliassa julkaistaan Pelastusarmeijan jäsenille suunnattua Salvacionistaa, upseerien lehteä O Oficial ja naistyön omaa julkaisua.

Rumo ilmestyy 10 kertaa vuodessa, siinä on 16 sivua ja sen painosmäärä on 7 500 per numero.

Rumo internetissä: exercitodesalvacao.org.br/revista-rumo

•

•

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Lehden pitää kohdata jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeet, ja sen pitää myös vastata sotilaidemme ja upseeriemme

tarpeisiin. Meidän pitää nostaa esille kiinnostusta herättäviä teemoja ja lähestyä niitä kristillisestä näkökulmasta.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Monet aiheistamme liittyvät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tänä vuonna Brasiliassa järjestettiin kolmas sosiaalisen oikeidenmukaisuuden symposium, ja aiomme kertoa siellä keskustelluista aiheista, kuten uskon voimasta saavuttaa muutos, homofobiasta, rasismista ja sukupuolikysymyksistä.

Terveisenne Sotahuudon lukijoille?

– Rukoilen, että saatte nauttia Jumalan suomasta lahjasta. Jumala teitä siunatkoon.

Maailmanlaajuisesti Pelastusarmeija toimittaa yli 140 eri julkaisua!

16

SOTAHUUTO

Berita Keselamatan (Indonesia)

Majuri Mardi Yudi, kirjallisuus- ja toimitussihteeri •

• •

Berita Keselamatan on Indonesian territorion kuukausittainen julkaisu.

Sen ohella julkaistaan vuosittain Oasis Fajar -hartauskirja, jossa on hartausaihe vuoden jokaiselle päivälle.

Lehdessä on 24 sivua, ja sen painosmäärä 12 500 per numero.

Lehden kohderyhmää ovat pelastusarmeijalaiset, Pelastusarmeijan sairaaloiden ja klinikoiden potilaat ja heidän sukulaisensa, lahjoittajat ja kristilliset yhteisöt. Kadetit myös jakavat lehteä tapaamilleen ihmisille.

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Suunnitelmissa on jakaa lehti tulevaisuudessa kahtia: yksi lehti Pelastusarmeijan jäsenille, toinen ulkopuolisille. Näin pystymme kertomaan parhaiten työstämme molemmille lukijakunnille.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Useimmiten kirjoitamme Pelastusarmeijan tekemästä työstä, kuten antamastamme avusta luonnonkatastrofin uhreille ja kristillisistä aktiviteeteistamme. Jokaisessa numerossa on myös raamatunopetusta.

The Warcry (Australia)

Simone Worthing, avustava toimittaja •

• • •

Warcry on viikoittain ilmestyvä Australian territorion lehti, joka on suunnattu suurelle yleisölle. Lisäksi Australiassa julkaistaan Others-lehteä Pelastusarmeijan jäsenille ja Kidzonelehteä lapsille.

Lehdessä on 16 sivua, ja sen painosmäärä 16 000 per numero.

Lehden pääasiallisena kohderyhmänä ovat kirkkoon kuulumattomat.

Warcry internetissä: warcry.org.au

Miten pidätte lehden relevanttina?

– Se on jatkuva prosessi. Aiheiden pitää koskettaa lukijaa niin henkilökohtaisesti kuin sosiaalisestikin. Lisäksi kerromme oman maan sekä kansainvälisistä huolenaiheista kristillisestä näkökulmasta.

Mitä ajankohtaisia aiheita esittelette?

– Yksi on ylitse muiden: Jeesuksen antama rakkaus, toivo ja anteeksianto. Siitä kerromme eri tavoin erilaisten aiheiden kautta.

Terveisenne Sotahuudon lukijoille?

– Terveisiä maailman toiselta puolelta!

Toivomme kuulevamme uutisia Pelastusarmeijasta Suomessa. Maanne on niin kaukana meistä, mutta olette niin lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä! Minulla on Suomesta rakkaita muistoja. Asuin perheeni kanssa Moskovassa monta vuotta, työskentelimme Venäjän päämajassa. Kävimme aina uusimassa viisumin Helsingissä. Rakastamme kaikkia tapaamiamme ihmisiä, kaunista maatanne ja Temppeliänne! Toivottavasti tapaamme jälleen!

Sotahuuto Suomessa • • • •

• •

Sotahuuto

Ilmestyy 11 kertaa vuodessa Sivumäärä 28, Joululehti 32 sivua 1890–2020 Painosmäärä noin 3 000. Joululehden painosmäärä 8 000.

Krigsropet Lehti on myynnissä osastojen kautta 2 euron hintaan.

Joululehden hinta on 5 euroa. Lehden voi tilata kotiin vuositilauksena (Suomi ja Viro 25 €, muut maat 50 €): pelastusarmeija.fi/sotahuuto Sotahuutoa toimitetaan ilmaiskappaleina mm. vankiloihin, kirjastoihin ja kristillisille yhteistyökumppaneille.

Sotahuudon missiona on kertoa Pelastusarmeijan työstä, keskustella ajankohtaisista aiheista ja tarjota kristillistä, hengellisesti inspiroivaa luettavaa modernina kokonaisuutena.

SOTAHUUTO

17

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Toni kaarttinen Sotahuudon toimittaja

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Vuonna 1999 opiskelukaverien suosituksesta hain Sotahuudon toimitukseen työharjoitteluun. Olin nähtävästi jäänyt mieleen, koska viisi vuotta myöhemmin minua kysyttiin töihin, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Mikä on tehtäväsi?

– Olen Sotahuudon toimittaja ja toimitussihteeri. Teen haastatteluja ja kuvauksia, kirjoitan artikkeleita, taitan lehden ja hoidan käytännön asioita. Yhdessä toimituskunnan kanssa suunnittelen lehtien sisällön.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Ei ole kahta samanlaista päivää. Mielenkiintoisiin haastateltaviin ja aiheisiin tutustuminen on ehdottomasti työn paras puoli.

Entä turhauttavinta?

– Ihmiset, jotka eivät vastaa sähköposteihin.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Elokuvaohjaajaksi. Olisin tehnyt suuruudenhulluja fantasiaelokuvia.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Matkustelu!

18

SOTAHUUTO

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Ympäri maailmaa mysteerejä ratkova toimittaja, kuin Hergén Tintti!

Kuka on sankarisi?

– Vanhempani. Heissä yhdistyi monta hyvettä: rakkaus, avarakatseisuus, herkkyys, maalaisjärki.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Parempi kokea kuin katua.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Valokuvailen ja teen luontokävelyjä.

Rakastan podcastien kuuntelua.

Jos vapaa-aikaa on enemmän, matkustan jonnekin.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Pandoran Tell the World. Ysärimusiikki on edelleen lähellä sydäntäni!

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Epäoikeudenmukaisuus.

Mitä pelkäät?

– Yllättäviä terveydellisiä huolia.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Itse asiassa viihdyn hyvin itsekseni.

Voisin käyttää tuon päivän univelkojen kuittaamiseen.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– Rakkaimman valokuva-albumini.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Lisa Stansfieldin The Real Thing.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Ota muut huomioon, mutta elä itsellesi.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Positiivista asennetta ja sitä, etten jätä asioita tekemättä, vaikka jännittäisi.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kun uskalsin hypätä tuntemattomaan.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Ympärillä olevat rakkaat ihmiset, luova työ ja mielenkiintoiset kokemukset.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen hulluna vanhoihin kameroihin. Minulla on niitä kokoelmassa noin sata!

Kuvat: Mashuda Rahman, Joulupukin Kammari, Krista Nenonen, Jenny Weisberger, Riku Leino & Toni Kaarttinen Taustakuva: Alberto Masnovo

1. Joulupukkikin on päässyt Sotahuudon haastateltavaksi.

Tonia hiukan jännitti kummalta listalta sitä itsensä löytää...

2. Tonin löytää vuosittain joulupadalta. Kuvassa vuoden 2019 elokuinen patatempaus Kolmella Sepällä Helsingissä.

3. Pöytävuoren pysähdyttävä auringonlasku. Etelä-Afrikassa lomalla toteutettu artikkeli maan Pelastusarmeijasta ja sen menneisyydestä ja nykyisyydestä on ollut yksi antoisimmista tehdä.

4. Toni ja Kirill Burunov Armeijan ”sporttilookissa” vappuvierailulla Kouvolan osastossa 2014.

1.

5. Pieni osa Tonin sadan antiikki- ja retrokameran kokoelmasta.

2.

3.

5.

4.

SOTAHUUTO

19

Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä.

Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

Alida Bosshardt Monissa maissa hautakiveen kaiverretaan syntymäaika, yhdysviiva ja kuolinpäivä. Tämän rohkean naisen kivessä lukisi Alida Margaretha Bosshardt 10. kesäkuuta 1913 – 25. kesäkuuta 2007. On sanottu, että alulla ja lopulla ei ole merkitystä, vaan sillä mitä yhdysviiva edustaa – eletty elämä on tärkeä. Voimme juhlia ”majuri Bosshardtina” lämpimästi muistetun Pelastusarmeijan upseerin elämää.

Alida kävi Pelastusarmeijan kokouksessa Hollannissa 18-vuotiaana. Siellä hän löysi kutsumuksensa, ja hänestä tuli upseeri vuonna 1934. Hänen ensimmäinen määräyksensä luutnanttina oli Zonnehoek. Se oli rikkinäisistä perheistä tulevien lasten koti, joka sijaitsi juutalaisalueella itäisessä Amsterdamissa. Vuonna 1941 saksalaiset miehittäjät kielsivät Pelastusarmeijan toiminnan ja sen omaisuus takavarikoitiin. Pelastusarmeijan jäsenillä ei ollut lupa käyttää virkapukua, mutta he eivät antaneet periksi. Zonnehoek jatkoi toimintaansa yksityiskotina.

kiellosta huolimatta maaseudulle etsimään ruokaa. Hänet petettiin, ja saksalaiset ottivat hänet kiinni vuonna 1944, mutta hän pakeni kaksi viikkoa myöhemmin, kun kuulustelija ”unohti” laittaa oven lukkoon perässään.

Kesällä 1942 juutalaisia oltiin karkottamassa ”itään töihin”, ja epätoivoiset vanhemmat toivat lapsiaan Alidan luo pyytäen häntä etsimään heille piilopaikat.

Hollannin vastarintaliike toimitti silloiselle kapteenille osoitteet. He matkustivat junalla ja jalkaisin toiselle puolelle maata, ja siellä 75 lasta piilotettiin 10 eri kotiin. Kerrotaan, että vauvoja kuljetettiin polkupyörien koreihin kätkettynä. Nimiä ja osoitteita ei kirjoitettu muistiin, jotta saksalaiset eivät voisi jäljittää lapsia.

Sodan jälkeen Alida työskenteli Pelastusarmeijan päämajassa Amsterdamissa.

Hän tajusi pian, että Armeija ei toiminut pahamaineisella Punaisten lyhtyjen alueella, ja sai luvan aloittaa työn siellä. Hän valloitti sydämiä lämpimällä hymyllään, hurmaavalla hollantilaisaksentillaan, ehdottomalla uskollaan, luottamuksellaan Jeesukseen ja ihmisrakkaudella, jota ei voinut olla huomaamatta. ”Kuinka ja missä voimme kohdata ihmisiä hädässä, jos emme ole heidän keskellään?” hän vastasi, kun häneltä kysyttiin elämästä vaarallisessa kaupunginosassa.

Hänen tukensa lapsille ei päättynyt tähän. Kapteeni Bosshardt pyöräili usein 20 SOTAHUUTO

Sodan jälkeen juutalaislapset palasivat perheidensä luo. Alida Bosshardt piti heihin yhteyttä pitkälle 90-vuotiaaksi.

25.1.2004 Israelin hallitus antoi hänelle virallisen tunnustuksen, ja hänen nimensä löytyy holokaustin uhrien muistopaikasta Yad Vashemista.

Vuonna 1949 Alida sai vastuulleen koko Hollannin sosiaalisen työn, ja hän perusti tukikohtansa Amsterdamin keskustaan, missä hänet jo tunnettiin lastenkodin työntekijänä. Vuosien ajan hänen huoneensa toimi makuu- ja olohuoneena, toimistona, neuvontapisteenä ja kaikkena muuna, mikä suoraan tai epäsuoraan liittyi hänen virkaansa. Usein hän heräsi keskellä yötä koputukseen ja avunpyyntöihin. ”Minulla ei ole ruokaa... minut on hylätty... tarvitsen suojaa... tarvitsen rahaa... lapseni on sairas... vaimoni synnyttää... mieheni löi minua.”

Hänestä tuli äitihahmo alueen 3 000 prostituoidulle, joista suurimman osan hän tunsi nimeltä. Häntä rakastivat ja kunnioittivat tytöt, parittajat, alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät. Hän ei antanut anteeksi heidän syntiään, mutta huolehti vakavasti syntisistä. ”Yksi synti ei ole toista pahempi”, hän sanoi usein. ”Pankkiiri ja prostituoitu ovat molemmat erossa Jumalasta, ja syntiä on erossa oleminen.”

Majurin työ Punaisten lyhtyjen alueella sai huomiota, kun hän opetti Amsterdamin yliopistossa, ja yksi hänen oppilaistaan halusi oppia lisää hänen

Ylh. vas. Everstiluutnantti Alida Bosshardt, kuva: Ruud Tinga.

Ylh. oik.

Majuri Alida Bosshardt laulamassa joulujuhlissa 1959.

Alh. vas. Amsterdamissa sijaitsee Alida Bosshardtin muistopatsas- ja penkki, kuva: Marion Golsteijn.

Alh. oik. Vuonna 2008 Alankomaiden Posti julkaisi yhdeksän postimerkin sarjan, joka kunnioitti rakastetun everstiluutnantin elämäntyötä.

työstään. Tuo oppilas oli nuori prinsessa Beatrix, josta tuli myöhemmin kuningatar Beatrix. Nähdäkseen sosiaaliset ongelmat omin silmin prinsessa pukeutui valepukuun ja kulki Alidan kanssa Punaisten lyhtyjen alueella. Sanomalehden toimittaja näki heidät, ja majuri Bosshardt tuli tunnetuksi työstään. Aluksi haitalliseksi oletetusta käänteestä tulikin siunaus: kun työstä yhtäkkiä tuli tunnettua, rahaa, ihmisiä ja Jumalan varustuksia alkoi tulvia, ja niin on ollut siitä asti. Nykyään Pelastusarmeijan päämajan edustalla Amsterdamissa on pronssinen patsas, joka esittää virkapukuista majuri Bosshardtia istumassa penkillä. Muistomerkki ja sen tarina on osa Punaisten lyhtyjen alueen turistikierroksia.

Jäätyään eläkkeelle vuonna 1978 everstiluutnantti Bosshardt jatkoi aktiivisesti toimimista Pelastusarmeijassa, esiintyi säännöllisesti televisiossa ja puhui usein konferensseissa ja kirkon tilaisuuksissa.

Vuonna 2006 perustettiin Alida Bosshardt -palkinto, joka annetaan yhteiskunnallisesti merkittävälle henkilölle. Kesäkuussa 2007 Alida Bosshardt ylennettiin kirkkauteen 94 vuoden iässä. Yli 3 500 ihmistä kävi hänen arkkunsa äärellä osoittamassa kunnioitustaan, 15 000 ihmistä kirjoitti nimensä surunvalittelukirjaan ja yli miljoona katsojaa seurasi hänen hautajaisiaan suorassa televisiolähetyksessä.

Alida Margaretha Bosshardt antoi itsensä Jumalan käyttöön, ja teki syntymän ja kuoleman välisestä yhdysviivasta merkityksellisen!

Hautajaisissa luettiin kenraali Shaw Cliftonin puheenvuoro: ”Eversti sai monia palkintoja, jotka hän otti vastaan vaatimattomasti ja arvokkaasti. Nämä kunniamerkit olivat täysin ansaittuja. Hän sai Perustajan merkin, korkeimman tunnustuksemme. Nyt hänellä on suurin palkinto, jonka ihminen voi saada, elämän kruunu taivaassa, ja nuo Mestarin sanat, joita ei voi ylittää, ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.’ ... Missä ovat hänen seuraajansa, hänen esimerkkinsä innoittamana toimivat ihmiset, jotka jatkavat hänen tunnettua pyhää työtään? Maailma odottaa teitä!”

Gerry Lindholm kapteeni

SOTAHUUTO

21

Teeman tienoilla Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.

Kutsu sotaan Vanhempieni kotona sohva- ja ruokapöydällä makaa paljon erilaisia sanomaja aikakauslehtiä, vaikka en usko heidän niitä kaikkia lukevan. Jotkut uutiset tavoittavat heidät sosiaalisen median kautta. Ne uutiset ovat algoritmien heille suodattamia, ilman että he tietävät valinnan perusteita.

Itse avaan kännykän junassa ja yhdessä toisten työmatkalaisten kanssa selaan uutissyötteitä. Niistä löytyy monenlaista. Osa pyrkii välittämään tietoa, osa vaikuttamaan ajatuksiini ja toimintaani vähintäänkin voimakkaasti väritettyjen ja valikoitujen ”tietojen” avulla. Useimmiten sivuston ylläpitäjä tahtoo saada minut jakamaan omaa epäluuloaan vaikkapa häntä kohtaan, joka juuri antoi minulle tilaa penkillä.

Milloin viimeksi hyvät uutiset tavoittivat sinut? Suurimman ilon minulle tuotti eräs tyttäreni koulun Wilman (koulun sähköinen ”reissuvihko”) kautta saatu tieto. Itkin ilosta ja halasin tytärtäni. Iloa voivat tuottaa hyvät taustoittavat, ymmärrystä lisäävät jutut tai uutiset, jotka

22

SOTAHUUTO

kertovat keinoista ratkaista esimerkiksi ilmastonmuutosta.

mällä voittanut Vapauttaja, on meidän ylipäällikkömme ja rakkaus aseemme.

Yleisin kuulemani kommentti Sotahuuto-lehdestä on ihmetys sen nimestä. Miksi niin sotaisa nimi? Pelastusarmeija ei ole koskaan halunnut piiloutua maailman ongelmilta. Kuten ei Raamattukaan. On hyvä, että kaikesta siitä, mitä on, saa puhua. Se vapauttaa.

Profeetta Jesajan sanat lupaavat taistelun kerran päättyvän rauhaan, jolloin Jumalan hyvä tahto toteutuu. Taistelijat ovat myös ilosanoman tuojia: he kertovat, että jo nyt voimme Jeesuksen avulla löytää voiton itsessämme. Jumala voi voittaa meissä asuvan pelon, ylpeyden ja itsekkyyden voimat ja niin päästää meidät orjuudesta vapauteen, auttamaan toisia pahuuden nujertamia.

Sotahuuto-lehdelle ei ole koskaan keksitty parempaa nimeä, vaikka yritetty on.

Monet ihmiset maailmassamme elävät keskellä konkreettista sotaa tai pitkittynyttä konfliktia. Toisten ”sota” on elämää väkivallan varjossa tai jatkuvaa taistelua selviytymisestä. Jotkut kärsivät henkisestä tai seksuaalisesta väkivallasta työpaikalla tai koulussa. Näistä syistä Pelastusarmeija todella on sodassa, ja lehtemme kutsuu kaikkia mukaan sotaan. Kaikki, jotka unelmoivat maailmasta, jossa ihmisten ja eläinten on hyvä olla, saavat kuulua samaan joukkoon. Me itse ajattelemme sodan ulottuvan vielä näkyvän maailmamme rajan tuolle puolen – Jeesus, kuoleman kärsi-

Maailmassa on monia turhempiakin viestejä kuin sotahuuto taisteluun, joka päättyy rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja lepoon. Ehkä rakastamista täytyy joskus kutsua sodaksi, niin paljon se voi vaatia ponnistusta, riskien ottoa ja päättäväisyyttä. Voit liittyä joukkoihimme sotilaana, mutta kaikki, jotka tahtovat murtaa ihmisiä erottavia muureja, auttaa ja palvella, ovat mukana samassa rintamassa!

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni Temppelin osaston johtaja

Naisten

viikonloppu

”Arvokas” 11.–13.9.2020

Silokallion kurssikeskuksessa Puhujavieraana majuri Saga Lippo

© YakobchukOlena

Hinta: 70 € / osallistuja (majoitus kahden hengen huoneessa) Yhden hengen majoittuminen omassa huoneessa 90 € / osallistuja Ilmoittautumiset osastojen kautta 24.8. mennessä

Eläkeläisten leiri 17.–20.8.2020 Silokallion kurssikeskuksessa Hinta: 100 € / osallistuja. Järjestämme bussikuljetuksen. aikuis- ja perHeTyö Ilmoittautumiset osastojen kautta 26.6. mennessä.

aikuis- ja perHeTyö

Maailma pyörii ja pyörittää meitä, älä silti toivoasi heitä Majuri Raija Lähteinen on tehnyt pitkän uran Sotahuudon toimituksessa toimittaen Sotahuutoa, Nuori Sotilasta, Helmiä Syvyydestä ja Pelastusupseeria. Valokuvauksen ja kuvien kehittämisen kautta oli mahdollista luoda oma persoonallinen linja. 1980-luvulla hän sai määräyksen Sotahuudon päätoimittajaksi. Tässä kirjoituksessa Raija jakaa ajatuksia ja rakkaita muistoja näiltä monipuolisilta, vaativilta ja rikastuttavilta vuosilta.

Tämä artikkeli on luettavissa ruotsiksi seuraavalla aukeamalla.

Kortti, jossa otsikon teksti, tuli minulle käsipostissa. Se oli kirjoitettu ”eräänä nopeatempoisena päivänä”. Varsinainen teksti kuului: Kaikesta huolimatta on hyvä, että joillakin on päässä muutakin kuin painetta… Vuosi oli 1987 ja lähettäjänä nuori armeijalainen opiskelija, joka oli tullut lehtiemme toimitukseen kesätöihin.

Pelastusupseerina olin jo ehtinyt tuohon mennessä kokea melkoisen määrän nopeatempoisia päiviä ja vuosia. Valmistuin kansainvälisestä kadettikoulusta 1957. Ensimmäiset viisi vuotta veivät minua vauhdilla osastomääräyksestä toiseen. Ehdin olla yhdeksässä osastossa ennen kuin tulin toimitukseen 1962 – suurin osa niistä oli ruotsin- tai kaksikielisiä. Antoisia vuosia! Kasvoin henkisesti ja hengellisesti. Pelastusarmeija tarjosi minulle mahdollisuuden kehittää ruotsin kieltä – vuosi sotalapsena oli antanut hyvän pohjan. Englannin kieli oli itse asiassa myös kehittynyt vähän samalla tavalla, kun sain vuonna 1954 työpaikan Pelastusarmeijan laitoksessa Lontoossa.

24

SOTAHUUTO

Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli siis jonkinlaisia valmiuksia toimittajan tehtävään, vaikka alan koulutus puuttuikin.

Kielet olivat tärkeässä osassa käännöstöissä, joita riitti alusta lähtien. Julkaisuja oli tähän päivään verrattuna paljon, ja ne ilmestyivät suomeksi ja ruotsiksi.

Selvennän asiaa: Sotahuuto / Krigsropet ja Nuori Sotilas / Den Unge Soldaten viikoittain, sosiaalisen työn lehti Helmiä Syvyydestä / Pärlor ur Djupet neljä kertaa vuodessa ja lisäksi Pelastusupseeri / Frälsningsofficeren kuusi kertaa. Kieli sai aikaan sen, että jouduimme tekemään erillisen taiton jokaisen lehtiparin kohdalla. Suomen kielen sanat ovat tunnetusti pitkiä!

Lehtimyyjiä palvellen Lehtien myynti oli tärkeä evankelioimismuoto toiminnan alkuajoista lähtien.

Toimituksen yhdessä painopaikan kanssa laatimien aikataulujen oli hyvä pitää kutinsa, muuten tuli ns. pyyhkeitä, mikä oli ymmärrettävää. Myyntiluvat koskivat määrättyjä viikonpäiviä, jolloin vain yh-

den päivän myöhästyminen saattoi tuottaa vaikeuksia.

Monet pelastussotilaat tunsivat Sotahuudon myynnin omaksi palvelutehtäväkseen, ja niin syntyi lehteen oma palsta, jossa kerrottiin, miten myyjät olivat onnistuneet. Yksi tunnetuimmista oli tamperelainen Alfred Puustinen, jonka nimi löytyi usein listan kärjestä. Mutta oli muitakin, mm. kersantti Ellen Söderlund Vaasasta.

Hilkka Niemisen historiakirja Pelastussotaa Suomessa 1889–1989 kertoo eräästä sankarista näin: ”Yksi niistä käytännön tehtävistä, joita kadettien tuli opetella oli Sotahuudon myynti kodeissa, kaduilla ja baareissa. Toisille tämä oli vaikeaa, toisille siitä tuli kohta rakas tehtävä, joka loi uusia kontakteja erilaisiin ihmisiin. Kadetti Emil Lilja vuosimallia 1901 voitti ylivoimaisesti kadettivuoden myyntikilpailun. Hänestä tulikin ahkera varojen kerääjä aina viimeiseen elinvuoteensa asti.”

Käännöstyö oli mielenkiintoista, mutta samalla vaativaa. Tavoitteena oli löytää kirjoittajan ”rytmi” ja hänen sano-

Toimituskunta kylässä Sotahuudon legendaarisen valokuvaajan Fred Runebergin vaimon Sagan luona. Kuvassa Saga Runeberg, Irene Pankka, Gertrud Smeds, päätoimittaja Berith Mustonen, Kaarina Venemies ja Raija Lähteinen. Kuva: Fred Runeberg.

mansa ydin. Sitä ennen oli kuitenkin ymmärrettävä sanojen merkitys. Nykysuomen sanakirjat, Svenska Ordboken, eri kielten sanakirjat olivat ahkerassa käytössä. Jos näistä ei ollut apua, soitto Kielitoimistoon oli joskus käytössä.

Me toimittajat keskustelimme luonnollisesti myös keskenämme parhaasta ratkaisusta – mikäli siihen oli aikaa. Joskus aineisto tuli sen verran myöhään, ettei käännöstä ehtinyt hioa.

Päätoimittajan vastuut Sain vuonna 1971 vastuun Nuori Sotilas -lehden toimittamisesta. Luovuttaessaan tehtävän minulle Irene Pankka kirjoitti mm. näin: ”Mahdatko koskaan ajatella, kuka tämän yhteisen lehtemme suunnittelee? Kuka valitsee kuvat, kilpatehtävät ja kertomukset? Nyt vastuussa on kapteeni Raija Lähteinen. Lehtemme tulee hyviin käsiin…” Irene siirtyi siinä vaiheessa päätoimittajaksi. Hänen vahvuutenaan oli äärimmäisen rikas suomen kieli. Lähes kaikki hänen kirjoituksensa olivat puhdasta runoutta. Jorma

Pollari toimittikin Irenen runoista kirjan ” Jumalalla on monta mittaa”. Niistä löytyy avaruutta, rohkeutta, elämän syvimpiä tuntoja.

Vuonna 1984 sain Hilkka Niemisen jälkeen määräyksen päätoimittajaksi.

Kun olen nyt miettinyt vuosien takaisia aikoja ja pyrkinyt löytämään tärkeimpiä asioita, jotka määrittelivät työtäni, olen päätynyt seuraaviin pääkohtiin: Aineiston monipuolisuus ja tasapaino kotimaisen ja ulkomaisen välillä. Oikeat, huolella tarkistetut tiedot. Henkilöiden ja paikkakuntien nimet kirjoitettu oikein.

Mahdollisimman lähellä alkuperäistä oleva käännös. Hyvät kuvat ja hyvä taitto. Rohkene olla oma itsesi myös toimittajana. Jätä lukijalle varaa omaan pohdiskeluun. Luota Jumalan johdatukseen ja apuun, mutta tee myös oma osuutesi hyvin.

Tiedän ilman sen kummempaa miettimistä, että olen usein omissa kirjoituksissani kertonut kokemuksiani luonnosta, lapsista ja nuorista. Pakinatyyli on ollut ominta minua. On sitä vieläkin!

Elokuvaohjaaja Klaus Häröä haastateltiin alkukeväästä, jolloin hänen viimeisin elokuvansa Elämää kuoleman jälkeen tuli ensi-iltaan. Hän kertoi tähän tapaan: ”Olen aina tehnyt päätökseni sen mukaan, tuntuuko tarinalla olevan merkitystä minulle. Jos näin on, silloin sillä on merkitystä myös jollekulle muulle.”

Löysin ensimmäisen pääkirjoitukseni. Lainaan siitä viimeisen kappaleen: ”Olen ihminen, olet ihminen. Jumala on antanut meille fantastisen mahdollisuuden olla yhteydessä toinen toisiimme monella tavalla ja monella tasolla.

Painettu sana on yksi niistä. Toivon sydämestäni että löydämme tämän lehden palstoilla elämän rikkauksia, joita voimme jakaa ja joista yhdessä iloita! ” Saavutammeko toisemme tänään!

Raija Lähteinen majuri Kuvat: Raija Lähteisen kuva-albumi

SOTAHUUTO 25

Jorden snurrar och vi med den, men håll tag i hoppet Major Raija Lähteinen har gjort en lång karriär på Krigsropets redaktion som redaktör för tidningarna Krigsropet, Den Unge Soldaten, Pärlor Ur Djupet och Frälsningsofficeren. Genom fotografering och framkallning av bilder hade hon möjlighet att skapa sin egen personliga linje. På 1980-talet fick hon order som Krigsropets chefredaktör. Här delar Raija med sig av sina tankar och kära minnen från många innehållsrika, krävande och lärorika år.

Kortet hade en tryckt text som på finska löd så här: ”Maailma pyörii ja pyörittää meitä, älä silti toivoasi heitä”. Alltså, förlora inte hoppet trots att jorden snurrar allt fortare och vi med den. Det var skrivet ”en hektisk dag” och den handskrivna hälsningen löd: Trots allt är det bra att somliga också har annat i tankarna än påfrestningar... Året var 1987 och avsändaren var en ung salvationist som under sin studietid hade fått sommarjobb på redaktionen.

Som frälsningsofficer hade jag vid det laget redan hunnit uppleva en hel mängd hektiska dagar och år. Jag utexaminerades från internationella kadettskolan 1957.

De första fem åren förde mig framåt med fart från det ena kårförordnandet till det andra. Jag hann vara på nio kårer innan jag fick order till redaktionen 1962 – största delen av kårerna var svenskspråkiga eller tvåspråkiga. Vilka givande år! Jag mognade både mentalt och andligt. I Frälsningsarmén fick jag möjligheten att förkovra mig i svenska språket – året som krigsbarn hade gett mig 26

SOTAHUUTO

en god grund. I själva verket utvecklades också mina kunskaper i engelska på samma sätt när jag 1954 fick anställning på en av Frälsningsarméns institutioner i London.

Så här i efterskott förstår jag att jag fick mig en del färdigheter givna för en framtida order som redaktör, även om jag saknade yrkesutbildning. Språkkunskaperna spelade en viktig roll i mängden översättningsarbete. Om man jämför med hur det är idag gavs det ut många fler publikationer både på finska och svenska. Jag ska förklara saken: Sotahuuto / Krigsropet, Nuori Sotilas / Den Unge Soldaten varje vecka, det sociala arbetets tidning Helmiä Syvyydestä / Pärlor ur Djupet fyra gånger per år och dessutom Pelastusupseeri / Frälsningsofficeren sex gånger. På grund av språket fick vi lov att bryta varje tidningspar skilt för sig. Finska språket har ju som känt ganska långa ord!

I tidningsförsäljarnas tjänst Ända från början har tidningsförsäl-

jningen utgjort en viktig del av evangelisationsarbetet. Tidtabellerna som sammanställdes gemensamt av redaktionen och tryckeriet måste av förståeliga skäl hållas. Tillstånd att sälja tidningar gällde bara för vissa veckodagar, och därför kunde en dags försening åsamka kårerna ekonomiska svårigheter.

Många frälsningssoldater tyckte om att sälja Krigsropet, och på så sätt uppstod det i tidningen en särskild spalt där det berättades om hur försäljarna hade lyckats i sin uppgift. En av de mest kända var Alfred Puustinen från Tammerfors, vars namn ofta sågs högst uppe på listan. Men nog fanns det andra också!

Bland annat sergeant Ellen Söderlund i Vasa.

I historieboken Pelastussotaa Suomessa 1889 – 1989 skriven av Hilkka Nieminen berättas det så här om en hjälte: ”En praktisk uppgift som kadetterna måste lära sig var att sälja Krigsropet i hem, på gator och i barer. En del tyckte det var svårt, för andra blev det snart en kär uppgift som lade grunden till nya kon-

Raija Lähteinen (t.v. på bilden) tog del i otaliga ekumeniska sammankomster under sina år på Krigsropet. Bilden från 60-talet.

takter med olika slags människor. Kadett Emil Ulja, årsmodell 1901, vann överlägset det årets försäljningstävling för kadetterna. Med åren blev han en flitig kollektör ända till livets slut.” Översättningsarbetet var intressant men samtidigt krävande. Det gällde att hitta skribentens ”rytm” och kärnan i budskapet. Därförinnan måste man ju lära sig ordens innebörd. Ordböcker på olika språk och framförallt Nykysuomen sanakirja och Svenska Ordboken var i flitig användning. Och tidvis fick vi lov att ringa upp Språkinstitutet. Oss redaktörer emellan diskuterade vi förstås också den bästa lösningen – ifall tiden medgav. Ibland fick vi materialet så sent att det inte fanns tid att finslipa översättningen.

Chefredaktörens ansvarsområden År 1971 fick jag ansvar för redigeringen av tidningen Den Unge Soldaten. När Irene Pankka överlät uppdraget år mig skrev hon bl.a. så här: ”Har du någonsin kommit att tänka på vem som egentligen planerar vår gemensamma tidning?

Vem väljer bilderna, tävlingsuppgifterna och berättelserna? Nu ges ansvaret

över till kapten Raija Lähteinen. Vår tidning kommer i goda händer...” Irene hade i det skedet blivit chefredaktör. Hennes styrka var att hon behärskade finska språket nästan till fulländning.

Så gott som allt hon skrev var ren och skär poesi. Irenes dikter gavs ut i boken ”Jumalalla on monta mittaa”, redigerad av Jorma Pollari. Där skriver Irene om vidsynthet, mod och livets djupaste känslor. År 1984 efterträdde jag Hilkka Nieminen som chefredaktör. Efter att ha funderat på svunna tider och försökt definiera det viktigaste och mest utmärkande för mitt arbete har jag kommit till följande slutsats: Mångfalden av material och jämvikten mellan inhemska och utländska bidrag. Att fakta granskades rätt och noggrannt. Att person- och ortsnamn var rätt skrivna. Att översättningarna kom så nära originalspråket som möjligt. Fina bilder och god brytning. Att modigt vara sig själv också som redaktör och att ge läsaren frihet att själv fundera över innehållet. Att lita på Guds hjälp och ledning, men utföra sin egen del väl.

Jag vet av erfarenhet att jag ofta i mina artiklar har berättat om mina upp-

levelser i naturen, av barn och ungdomar. Det mest karakteristiska för mig har varit att skriva kåserier. Och är det fortfarande!

Filmregissören Klaus Härö intervjuades i våras i samband med att hans senaste film Livet efter döden hade premiär. Han berättade så här: ”Jag har alltid fattat beslutet enligt det om berättelsen känns viktig för mig, finns det säkert någon annan den känns viktig.”

Jag fann min första ledartext och lånar här det sista stycket: ”Jag är en människa, du är en människa. Gud har gett oss en fantastisk möjlighet att hålla kontakt med varandra på många olika sätt och olika nivåer. Det tryckta ordet är ett sätt. Jag hoppas av hjärtat att vi skulle kunna finna livets rikedomar från denna tidnings spalter, och sedan dela dem med andra och kunna glädjas över dem tillsammans!”

Når vi varandra också idag?

Raija Lähteinen major Foto: Raija Lähteinens fotoalbum

SOTAHUUTO

27

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Vad är vår tids

soppa, tvål och frälsning?

Att dela det glada budskapet om Jesus är en stor del av det arbete vi gör inom Frälsningsarmén.

Och mycket av resultaten av det arbetet kan vi läsa om i Krigsropet.

Det fungerar som en uppmuntran för oss. Vi kan läsa om allt som händer inom Frälsningsarmén och se att Guds rike fortfarande är på framfart.

Krigsropet kan även ge oss inspiration för hur vi på lokal nivå kan utveckla vårt arbete. Men vad kan vi då göra, vi som vill att fler personer ska få ta del av Guds budskap? Du kanske är som jag som ibland tycker att arbetet kan gå för långsamt fram eller upplever att det att nå ut till andra människor är hindrat av alla möjliga omständigheter ?

Vad är vår tids soppa, tvål och frälsning?

Hur kan vi nå människor? Är det att göra samma saker som vi alltid har gjort? Eller kan vi på något sätt i bön fråga Gud vad dagens motto för Frälsningsarmén är? Någonting som min smarta fru Jessica har sagt är: ”William Booth sa att en hungrig mage har inga öron men idag är det nog snarare att en ensam själ har inga öron.” Även om jag inte säkert vet vad Guds svar är kan jag ändå ana i dagens tidsanda att detta är en av de saker som vi behöver addressera. Vi behöver möta människor och bjuda in dem i vår ge28

SOTAHUUTO

menskap. Nu tror jag att många höjer sina ögonbryn och tänker: Men Daniel, det är ju vad vi alltid har gjort. Och jag håller med, men vi träffas inte så ofta att vi kan bota ensamhet, några möten i veckan räcker inte. Vad vi istället behöver göra är att investera av vår tid i människor. Att erbjuda en djupare gemenskap än vad våra verksamheter kan göra. Öppna upp våra hem och visa att vi är vanliga människor som är villiga att vara vänner oavsett vem det är som kommer. Samtidigt som jag tror att detta är ett bra sätt för oss att hitta ett nygammalt sätt att forma en gemenskap, tror jag att det samtidigt blir ett kors för oss att bära. Det låter nästan lite skrämmande att öppna upp sitt hem för näst intill främlingar, men som sagt, om vi verkligen vill se fler ta emot det glada budskapet i sina hjärtan, tror jag att också vi måste öppna upp våra egna. Jag ser fram emot att få läsa dina spännande berättelser i kommande nummer av Krigsropet.

Gud välsigne dig!

Daniel Bryant-Rönnqvist löjtnant kårledare för Uleåborg kår

Ruoka-apua Tanskassa

Koreassa Johnson & Johnson on jakanut Pelastusarmeijan kanssa 20 000 kasvosuojaa ja 4 000 hygieniatuotteita sisältävää hätäapupakettia

Hygieniavalistusta Intiassa

Koronaviruspandemia: Pelastusarmeija käärii hihansa Pelastusarmeija joustaa ja muuttaa toimintatapojaan koronaviruksen koettelemissa yhteisöissä kautta maailman. Järjestö vastaa muuttuviin tarpeisiin ja pyrkii auttamaan avuntarpeessa olevia kuten ennenkin, mutta ohjeita noudattaen ja viruksen leviämistä estävillä tavoilla.

Kansainvälisen Pelastusarmeijan upseerit, sotilaat, työntekijät ja vapaaehtoiset ovat jatkaneet työtään mm. seuraavasti:

Afrikka Kongossa ihmisiä valistetaan ja jaetaan käytännön apuvälineitä taudin estämiseksi. Liberiassa ja Sierra Leonessa on toimittu upseerien, työntekijöiden, toimipisteiden ja koulujen turvallisuuden parantamiseksi ja valmistellaan toimintasuunnitelmaa tuleville päiville. Sambiassa Pelastusarmeija on julkaissut jäsenilleen ja ystävilleen viisiosaisen suunnitelman: rukoile, kuuntele, puhdista, välitä ja toimi.

Amerikka ja Karibia Pelastusarmeijan lastenkodeissa Jamaikalla on otettu käyttöön verkko-opetusvälineet. Teknologiaa on hyödynnetty myös Raamattu-opinnoissa ja jumalanpalveluksessa. Argentiinassa Buenos Airesin sosiaalipalvelu jakaa ruokaa ja tarvikkeita, ja Uruguayssa Pelastusarmeija jakaa perheille Burger Kingin lahjoittamia ruokapaketteja. USA:ssa Atlanta Braves baseball-joukkueen pelaaja Freddie Freeman on lahjoittanut Pelastusarmeijan

työhön 25 000 dollaria, koska Atlantan alueen kirpputorit joutuivat sulkemaan ovensa. Monin paikoin toimintatapoja on muutettu siten, että avustuspalvelua voidaan jatkaa uusissa oloissa, esimerkiksi ilmaisaterioita annetaan mukaan vietäväksi. Universal-elokuvastudiot on lahjoittanut Floridan Orlandossa kuorma-autollisen omenoita, appelsiineja ja muuta tuoretta ruokatavaraa Pelastusarmeijalle. Ruoka jaettiin ilmaisaterioina sekä avustuksina vanhuksille.

Eurooppa Ruotsissa Pelastusarmeija Tukholmassa varmistaa, että kodittomien hätämajoituksessa voidaan viipyä vähintään karanteeniin vaadittavat 14 päivää. Jönköpingissä ja Huskvarnassa ruokapakettien mukana jaetaan perheille piirustuslehtiöitä, kyniä, pelejä, leluja, sarjakuvia ja jopa makeisia. Norjassa, Islannissa ja Färsaarilla jaetaan ruokaa kaduilla ja jätetään ruokaa riskiryhmässä olevien ja vanhusten kotiovelle. Latviassa ruokajakelu toteutetaan turvallisella tavalla, samoin Romaniassa Pelastusarmeijan työ on jatkunut varotoimia noudattaen. Belgiassa on pyydetty ihmisiä ompelemaan

kipeästi tarvittavia kasvosuojuksia. Virossa on siirrytty jakamaan aterioita ulkona. Isossa-Britanniassa on esimerkiksi avattu yksinäisille, nälkäisille ja kodittomille kahvila, jossa he voivat keskustella ja syödä lämpimän aterian turvallisesti.

Aasia Bangladeshissa normaalisti lepra- ja tuberkuloosipotilaita hoitava sairaala on valmistautunut vastaanottamaan koronavirusta sairastavia. Intiassa Pelastusarmeijan sairaalaan on perustettu eristysosasto koronaviruspotilaille. Singaporessa Pelastusarmeijan perhetyön palvelu on jakanut ruokaa. Ikäihmisiin pidetään yhteyttä ja apua tarjotaan puhelimitse.

Koreassa Johnson & Johnson on jakanut Pelastusarmeijan kanssa 20 000 kasvosuojaa ja 4 000 hygieniatuotteita sisältävää hätäapupakettia. Koska Japanissa koulut on suljettu, huomattava määrä lapsia on jäänyt ilman lounasta. Pelastusarmeija on perustanut pisteitä, joissa lapset saavat syödä keskipäivän aterian.

Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja

SOTAHUUTO 29

Armeijassa tapahtuu Radio / TV Andrum måndag 11.5 kl. 6.54 Yle Vega

Asunnottomien jalkapallon MM-kisat Tampereella perutaan koronavirustilanteen takia

Aamuhartaus lauantaina 30.5. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 luutnantti Kaisu Leino Pelastusarmeijan nettisivun sekä eri toimipisteiden omien Facebook-sivujen kautta jaetaan mahdollisuuksien mukaan hengellistä sisältöä ja hartauksia erityisesti tänä aikana, kun yhteen kokoontuminen ei ole mahdollista.

Virallinen tiedonanto Tulevana kesänä oli tarkoitus järjestää Asunnottomien jalkapallon MM-kisat Tampereella. Kansainvälinen kattojärjestö Homeless World Cup Foundation ilmoittaa, että MM-kisat on peruttu koronavirusepidemian vuoksi.

Laajalle levinneen COVID-19-virukseen liittyvät riskit sekä epävarmuus matkustusrajoitusten ja kisajärjestelyjen suhteen ovat johtaneet päätökseen perua Tampereen MM-kisat, Homeless World Cup Foundation tiedottaa. Päätös on todella valitettava, mutta näissä olosuhteissa välttämätön. Pelaajien, henkilökunnan, vapaaehtoisten ja kisavieraiden terveys on etusijalla.

Tapahtumajohtaja Perttu Pesä on pahoillaan, mutta ymmärtää tilanteen.

– Meidän on pysyttävä vahvoina ja taisteltava virusta vastaan yhdessä. Terveys on kaikkein tärkeintä, ja meidän on kannettava siitä vastuumme. Erityisen huolissani olen ympäri maailmaa olevista kodittomista, jotka eivät pääse terveyspalveluiden piiriin. Nyt jos koskaan on oltava äänekäs, osoitettava myötätuntoa ja huolehdittava ihmisten turvallisuudesta yli luokkarajojen.

Pesä toivoo, että MM-kisat voidaan järjestää tulevaisuudessa Tampereella.

– Kun pahin on ohi, aiomme tehdä 30 SOTAHUUTO

parhaamme saadaksemme MM-kisat Suomeen myöhemmin.

Jos olet seurannut viestintäämme kotisivuiltamme tai sosiaalisista kanavistamme, tiedät ehkä, että Pelastusarmeija on yksi Tampereen Asunnottomien jalkapallon MM-kisojen yhteistyökumppaneista. Pelastusarmeijan vastuulla olisi ollut ruokahuollon järjestäminen 700 pelaajalle ja noin 300 vapaaehtoiselle.

Pelastusarmeijan Sports Ministy -työn koordinaattori, kapteeni Seppo J. Takala yhtyy Perttu Pesän toiveeseen: – Kiitokset matkasta tähän saakka. Toivottavasti kodittomien jalkapallokisat palaavat pian!

Sotahuudon kesälehdessä kerromme Asunnottomien jalkapallon MM-kisojen Suomen maajoukkueen pitkäaikaisen managerin Ari Huldénin inspiroivan elämäntarinan. Monen vuoden päihdeja asunnottomuuskierteen jälkeen yhteisöllinen terapiatoiminta ja erityisesti katujalkapallo antoi hänen elämälleen uuden suunnan.

Kapteeni Metti Saajoranta Metti on kutsuttu Kansainvälisen upseeriopiston (ICO) kurssille 13.1.–22.2.2021.

EYE 2020

Euroopan nuorisotapahtuma on koronaepidemian vuoksi peruuntunut.

Uusi ajankohta vuodelle 2021 ilmoitetaan myöhemmin osoitteessa: eye2020.org

sotahuudon arkistossa voit lukea aiemmin ilmestyneitä lehtiä: issuu.com/sotahuuto

Pelastusarmeija jatkaa palvelutyötään koronaviruspandemian aikana Suomessa Pelastusarmeija jatkaa Suomessa ihmisten tarpeiden koronaviruksen leviämisen aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Koska haluamme suojella lähimmäisiämme ja erityisesti heitä, jotka ovat eri syistä heikoimmassa asemassa ja suuremmassa vaarassa sairastua vakavasti koronavirusinfektioon, olemme siksi tehneet seuraavia linjauksia toimintaan sen pohjalta, mitä Suomen hallitus ja viranomaiset ovat ohjeistaneet.

Pyrimme edelleen mahdollisuuksiemme mukaan avustamaan heitä, jotka ovat akuutin ruoka-avun tarpeessa. Paikkakuntakohtaista lisätietoa saa kunkin osaston omilta netti- ja Facebook-sivuilta. Helsingin sosiaalipalvelukeskuksessa vältetään kaikkia pitempiä kontakteja asiakkaiden kanssa. Tästä syystä asiakkaita ei oteta vastaan toimistolla, vaan heitä pyritään auttamaan muulla tavoin.

Päiväkodeissa toimitaan hallituksen ohjeistuksen mukaisesti ja hoidetaan ensisijaisesti niiden perheiden lapset, joi-

den vanhemmat työskentelevät muun muassa sosiaali- ja terveysalalla, paloja pelastustoimessa sekä muissa yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömissä tehtävissä.

Vanhusten palvelukoti Iltala toimii Espoon kaupungin laatimien ohjeistuksien mukaan. Turun asumisen tuen yksikkö Patas hoitaa yhteydet asiakkaisiin toistaiseksi asiakaskäynteinä tai puhelinkontaktein tilanteesta riippuen.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Kirpputori- ja iCare-myymälät

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Pelastusarmeijan kierrätystoiminta on sulkenut 8.4. alkaen toistaiseksi kaikki kirpputorit ja iCare-myymälät sekä alueelliset varastotoiminnot. Myös pääkaupunkiseudun ja Tampereen noutopalvelun toiminta menee tauolle. Avaamme myymälät mahdollisimman pian uudestaan. Myymälöiden tilannetta ja mahdollisia muutoksia voi seurata osoitteessa: pelastusarmeija.fi/myymalat Vaikka olemme joutuneet kohtaamaan tämän hankalan tilanteen ja joudumme rajoittamaan toimintaa eri tavoin, pyrimme silti auttamaan ihmisiä mahdollisimman paljon. Toivotamme kaikille rauhallista ja rohkeaa mieltä Jumalan hyvään huolenpitoon turvaten. Rohkaisemme kaikkia käyttämään uutta tekniikkaa ja uusia tapoja olla yhteydessä toinen toistemme kanssa, esimerkiksi puhelimen, internetin ja somekanavien kautta.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Sosiaalipalvelu

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Osastot Kokoontumisia ei järjestetä paikallisissa toimipisteissä, kunnes kokoontumisia koskevat rajoitukset ovat poistuneet.

Osastoista vastaavat upseerit ja työntekijät ovat valmiina antamaan keskustelu- ja neuvonta-apua ihmisille sähköpostilla, puhelimitse ja somekanavien kautta. Pelastusarmeijan nettisivun sekä eri toimipisteiden omien Facebook-sivujen kautta jaetaan mahdollisuuksien mukaan myös hengellistä sisältöä ja hartauksia erityisesti tänä aikana, tästä esimerkkinä mm. Tampereen osaston #sohvahartaus: bit.ly/sohvahartaus ja Turun osaston: bit.ly/tkuhartaus. Paikallisosastojen kautta voi myös saada yksilöllistä, sosiaalista apua harkinnan mukaan. Yhteyttä voi ottaa puhelimitse tai sähköpostilla.

Lisätietoa paikkakunta- ja toimipistekohtaisesti: pelastusarmeija.fi/paikkakunnat

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Amen.

SOTAHUUTO

31

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Arkistojen aarteita

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.

Kirjallisuuskersantti Alfred Puustinen on erityinen henkilö Sotahuudon 130-vuotisessa historiassa – hän oli maailman paras lehtimyyjä! Hänen kerrotaan myyneen 25 ensimmäisen vuotensa aikana yli miljoona lehteä!

Vuoden 1955 Kesänumerossa kapteeni Hilkka Nieminen esittelee tämän legendaarisen Sotahuutosankarin, joka oli juuri täyttänyt 70 vuotta.

N:o 27 / 1955 Kesänumero Lauantaina 2 p. heinäkuuta

Onkos sitten paha, jos siitä muistutetaan...

Kapteeni Hilkka Nieminen A, kui mont’ lehtee sie möit tän iltan?

Niin – vai niin – no hyvähä tuo ol. Arvasiha mie, ettet sie sankarii voita! Mite paljo luulet häne myönee? Ka, sata, jo on sata tänäpän myyty! Mut kyll’ se siustki viel sankar tulloo, kunha et hellitä…

Ei tule sankaria. Kas, sellaisiahan ei kasva joka talossa. Kyllä saa pieni, ujo osastokadetti tyytyä katselemaan nimeään Sotahuudon myyntilistan alimmalla laidalla siihen asti kunnes se ehkä sieltäkin putoaa pois...

Mutta naapurissapa asuu sankari. Asuu siinä aivan tavallisessa tamperelaistalos32

SOTAHUUTO

sa, tavallisen kansalaisen kulkukadun varrella. Onpa vielä tavallista matalampi se ovi, jonka ripaa sankari kopeloi hämärässä illassa ankaran päivätyön päätyttyä. Mutta mies ei sen mataluutta huomaa, ei huomaa sitä naapurin tyttökään.

Heitä kiinnostavat toiset asiat. Puhutaan Raamatun rikkauksista ja maailman turmeluksesta, ja siitä, että jollain tavalla pitäisi saattaa hyvä sanoma kansan tietoon – Ku siust tulloo upseeri, mie tulen käymää siu osastossais ja myyn siul muutama lehe, lupaa sankari vielä viimeiseksi, ja se lupaus lämmittää, sillä ei

tuo lehtien myyminen aina niin kovin helppoa ole. * * * Kun tyttö tulee pääkaupunkiin, hän huomaa, ettei hyvä naapuri ole sankari ainoastaan omalla maallaan, vaan Helsingissäkin hänet tunnetaan, ja sitten myös Oulussa ja Vaasassa ja – niin, aivan kaikkialla. ”Teidän uskostanne kuullaan joka maassa”, muistaa Puustinen Paavalin sanoneen, ja niin on maine hänenkin uskostaan levinnyt jopa Amerikkaan,

jossa New Yorkissa ilmestyvä Sotahuuto esittelee kirjallisuuskersantti Alfred Puustisen maailman suurimpana Sotahuutojen myyjänä. Siinä sanotaan hänen myyneen viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden kuluessa enemmän kuin 1.000.000 kappaletta tätä erinomaista lehteä. Viikkomyynti on nimittäin tavallisesti 600– 800, jopa joskus 3000! * * * Mistä sitten on mies lähtöisin?

Niin, senhän paljastaa jo pelkkä hyvänpäivän toivotus. Koti on ollut Karjalassa, tarkemmin sanottuna Viipurissa, vieläpä aivan sen kadun varrella, missä kaupungin Pelastusarmeija ensiksi aloitti toimintansa. Mutta ei Alfred Puustisen tie heti suuntaunut tuohon läheiseen taloon, ei – kiersi sitä hyvinkin kaukaa.

Nyt kun ikää on jo seitsemänkymmentä vuotta, on kuitenkin päästy siihen, että puolet elämästä on vietetty paremman Herran palveluksessa. * * * Ensimmäisen osan elämäntehtävästään Puustinen suoritti tiilenkantajana, ja siinäkin työssä taitaa maailmanennätys olla hänen nimissään. Summittaisen laskelman mukaan hän kuuluu kolmenkymmenenkahdeksan vuoden aikana kantaneen tiiliä niin paljon, että niistä olisi

voinut rakentaa 28 keskisuurta viisikerroksista kivitaloa. ”Sellainen kuorma puristaa joka askeleella hien ruumiista ja entiset synnit muistuvat mieleen”, sanoo Puustinen muistellessaan yli kolmensadan kilon painoista tiilikuormaa, jolla hän aikoinaan sai maailmanennätyksen. Mutta hyvähän oli, että synnit muistuivat mieleen, sekä tämän että monien toisten tapahtumien kautta. Synnit tulivat lopulta niin painaviksi, ettei niitä vahvoillakaan hartioilla jaksanut kantaa, ja niinpä tämäkin maailman turuilla harhaillut tuhlaajapoika lopulta nöyrtyi Herran edessä.

Syntitaakka otettiin pois ja tilalle annettiin sellainen pelastuksen riemu, ettei ole sitä maailman pilkka sen paremmin kuin kiitoskaan vuosikymmenien aikana pystynyt pois ottamaan. Hyvä on nyt ahkeran työmiehen odotella uuteen kotiin pääsyä senkin tähden, että äiti ja isä jo ovat kauan olleet siellä odottamassa. * * * Ajan vauhti on kova. Sen toteaa Puustinen, kun hän vähän toivuttuaan lähtee kainalosauvojen varassa, virkapuvun kainalot nahkalapuin vahvistettuina ja Sotahuudot nyt selkäreppuun pistettynä, uudelleen samoilemaan Tampereen katuja ja ”pommittamaan” sen asemaa, jonka henkilökunta on vuosien kuluessa jo tullut kovinkin tutuksi. Tutut aina

ostavat, hän kertoo edelleen, vaan niin on kiire, ettei aina joudeta hyvää päivää sanomaan. Mutta Kristuksen tuleminen lähenee, ja siksi pitää juhlapuvun olla puhdas. Ei siinä saa olla läikkiä.

Ei tämä ole lörpötystä! Maallinen puku voidaan kyllä viedä prässättäväksi, mutta taivaan puku on aina puhdistettava Jeesuksen veressä. Onko sitten paha, jos siitä muistutetaan… onhan se kaikkein tärkein asia. Miksi paadutaan? Kun ei tahdota kuunnella. * * * Lopuksi kaivetaan esille suuri perheraamattu. Se on aivan uusi, syntymäpäivälahjarahoilla ostettu. Perheraamattu, niin – onhan sellainen naapuritalossakin, mutta täällä?

Teksti on vähän suurempaa, niin että näkee vanhoilla silmilläkin lukea, toiseksi se on kirja, josta on haaveiltu jo kauan, ja vielä kolmanneksi: eihän sankari olekaan perheetön, vaikka meistä siltä tuntuu, sillä saahan hän kuulua Jumalan suureen perhekuntaan! Sen kuuluvaisuuden toteaa merkillisen läheisellä tavalla, kun polvistuu yhdessä hänen kanssaan – sillä hänkin polvistuu, kainalosauvoistaan ja ikävuosistaan huolimatta – kiittämään taivaan Isää kristityn onnellisesta osasta.

Meillä kun on niin hyvä Isä, että hän tahtoisi aivan kaikki ihmiset pelastaa. Onkos sitten paha, jos siitä muistutetaan…

SOTAHUUTO 33

Sotahuudon toimitus haluaa kiitt채채 kaikkia lukijoita ja yst채vi채 - te teette toiminnastamme mahdollisen Y

Kuva: belchonock

34

SOTAHUUTO

Sotahuudon synttäritarjous!

Loppuvuoden lehdet: Kotimaa ja Viro 10 €, Muut maat 25 € Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni

Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys

Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Tilauksen voi tehdä myös verkossa: pelastusarmeija.fi/sotahuuto

SOTAHUUTO 35

Suomen ensimm채inen Sotahuuto julkaistiin ruotsinkielisen채 Krigsropetina huhtikuussa 1890. T채m채 oli lehden kansi.