Sotahuuto 2019/11

2€ Marraskuu 2019 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 16–21

Seela Sella: uskosta, toivosta, rakkaudesta

Sivut 12–14

iCare:

hyväntekeväisyyden sydämessä SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Marraskuu 2019 | 2 €

Tässä

numerossa

04

Tässä kuussa

05

Hengen täyttämä 130-vuotisjuhlaviikonloppu

10

Pelastusarmeija 130 vuotta: Kierrättämällä hyvää

12

iCare – hyväntekeväisyyden sydämessä

15

Raamatun sivuilta tähän päivään

16

Seela Sella

22

Krigsropet kolumn

22

24

Templets nya ledare

25

Tiesitkö tämän?

27

Armeija merkeissä

Armeijassa tapahtuu

12

SOTAHUUTO

3

Tässä kuussa

Uusi elämä – Ihana paita! Mistä olet löytänyt tuollaisen? – Tämä keskustelu käydään usein Pelastusarmeijan päämajan hississä. Tämä ei liene yllättävää toimistossa, jossa työskentelee paljon naisia, mutta minua ei yllätä enää sekään, että lähes poikkeuksetta ihanimmat luomukset ovat löytyneet kirppikseltä tai saatu käytettynä ystävältä.

Muistan vielä ajan, jolloin monen mielestä oli hävettävää ostaa vaatteita käytettynä kirpputorilta. Nykyään monen mielestä on häpeällisempää ostaa uusi, mutta epäeettisesti tuotettu ja lyhytikäinen halpavaate. Kierrätettynä vaate saa toisen elämän. Sitä paitsi kun ostaa kirpparilta, tulee yleensä samalla tukeneeksi hyväntekeväisyyttä.

Upseerina pukeudun töissä aina Pelastusarmeijan virkapukuun. Olen huomannut, että univormu on oikeastaan aika nerokas asu. Sen alkuperäinen ajatushan on ollut paitsi kertoa, kenelle me kuulumme, myös julistaa tasa-arvoa.

Tällä oli iso merkitys luokkatietoisessa Lontoossa, jossa Pelastusarmeija syntyi 1800-luvulla; sotilaiden yhtenäiset univormut häivyttivät luokkaerot seurakunnassa. Minusta on upeaa se, että upseeri voi samassa asussa osallistua sekä asunnottomien yöhön että hienoille gaalaillallisille (mikäli hänet satutaan sellaisille kutsumaan). Puku julistaa sitä, että kaikki ihmiset, joita pelastusarmeijalainen kohtaa, ovat hänelle yhtä arvokkai4

SOTAHUUTO

ta ja kunnioitettavia. Hän pukeutuu parhaisiinsa kaikkia varten.

Kiitos univormun, käyn omasta mielestäni harvoin vaatekaupassa, mutta silti kaappiini näyttää kertyneen kaikenlaista. Jos minulla on paita, jota en tarvitse – yleensä siksi, ettei se enää mahdu minulle – lahjoitan sen hyväntekeväisyyttä tukevaan myymälään. Jos paita on niin kulunut, etten kehtaa pitää sitä ihmisten ilmoilla, luultavasti ei kukaan mukaan kehtaa. Sellaista paitaa en lahjoita eteenpäin. Kuluneet paidat palvelevat aikansa mökillä, ja kun niistä aika lopulta jättää, alkaa niillä uusi elämä tilkkuina tai rätteinä. Näin vaatteeni saavat ei vain toista vaan kolmannen, neljännen ja jopa viidennen elämän ennen kuin päätyvät saunan uuniin sytykkeeksi.

”Jumala antaa ihmiselle uuden elämän, mutta hän ei kierrätä.

Hän luo uutta!”

Jumala antaa ihmiselle uuden elämän, mutta hän ei kierrätä. Hän luo uutta!

Paavali tiivistää tämän näin: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17). Jokaisen paitaan tarttuu matkan varrella likaa. Ihmisten silmiin toisen nuttu saattaa näyttää likaisemmalta kuin toisen, mutta yhtä lailla me kaikki tarvitsemme armoa. ”Uusi elämä Kristuksessa” ei ole vain kauniita sanoja tai uskonnollista jargonia. Se on todellinen mahdollisuus, johon kannattaa tarttua.

Saga Lippo majuri ylisihteeri

Juhlaviikonloppu huipentui pyhityskokoukseen Pelastusarmeijan Temppelissä.

Kokouksen teema ”Ota vastaan Jumalan voima ja rakkaus” tuli eläväksi varmasti monen kuulijan sydämessä.

Hengen täyttämä

130-vuotisjuhlaviikonloppu Viikonloppuna 20.–22.9.2019 juhlittiin Pelastusarmeijan 130-vuotista taivalta Suomessa.

Maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan johtajat, kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle toivat juhlavieraina kansainvälisen Pelastusarmeijan tervehdyksen. Viikonlopun aikana Suomen ja Viron territorio sai myös uuden upseerin, luutnantti Jessica Bryant-Rönnqvistin. Temppeliaukion kirkossa vietettiin komeaa musiikkijuhlaa taiteilija Seela Sellan ja Pelastusarmeijan musiikkiryhmien voimin sekä jaettiin Hedvig von Haartman -palkinto Pelastusarmeijan hyväksi tehdystä työstä.

SOTAHUUTO

5

Hedvig von Haartman -palkinnon yhteiskuvassa territorion johtaja, eversti Patrick Naud, Jarkko Tuuri, Pia Eiro, kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle, Markus Virpiö, Väinö Virpiö ja territorion naistyön presidentti Anne-Dore Naud.

Viereinen sivu: Musiikkijuhla täytti Temppeliaukion kirkon. Taiteilija Seela Sella esitti psalmeja tunteella. Lauantaiaamuna kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie osallistuivat nuorisofoorumiin. Nuoret esittivät kansainvälisille johtajille hyviä ja haastavia kysymyksiä.

Viikonloppu alkoi perjantaina komeasti musiikkijuhlalla Temppeliaukion kirkossa, jonne yli kuusisataa pelastusarmeijalaista ja Armeijan ystävää oli kokoontunut juhlistamaan 130-vuotiasta Pelastusarmeijaa.

Musiikkijuhla käynnistyi yhdistetyn soittokunnan soittamalla komealla ”Prelude on Finlandia” -kappaleella. Kapteenien Tero ja Metti Saajorannan tervetuliaissanojen myötä kävi ilmi, että vieraita oli saapunut lukuisista maista Kanadaa ja Libanonia myöten. Puheenvuorossaan komentaja Rosalie Peddle kertoi tämän olevan heidän ensivierailunsa Suomessa, mutta jo vajaan vuorokauden aikana ihmisten ystävällisyys ja lämminsydämisyys oli tehnyt heihin suuren vaikutuksen.

Perjantai-illan pääesiintyjänä estradin otti haltuun arvostettu näyttelijä Seela Sella. Hän lausui psalmeja tunteikkaasti ja vahvasti eläytyen. Pelastusarmeija on ollut monin tavoin osa Seelan elämää.

Seelan Sellan ja hänen hyvän ystävänsä, 6

SOTAHUUTO

majuri Heevi Niemelän haastattelu löytyy tämän lehden sivulta 16.

130-vuotisjuhlan kunniaksi on julkaistu Kutsuttu palvelemaan cd-levy. Musiikkijuhlassa kuulimme ylistysryhmän esittämänä useampia kappaleita levyltä. Cd on mainio joululahjaidea, ja sitä on mahdollisuus tilata kauppaosastolta.

Musiikkijuhlassa jaettiin Hedvig von Haartman -palkinto, joka annetaan Pelastusarmeijalle osoitetusta arvokkaasta työstä ja tuesta. Palkinnon saivat nyt Pelastusarmeijan palkittua mainontaa pro bonona suunnitelleet Jarkko Tuuri, Jukka Mannio ja Pia Eiro mainostoimisto Make it Simple Oy:stä, ohjaaja Markus Virpiö, esiintyjä Väinö Virpiö ja tuottaja Risto Nikkilä Otto Tuotanto Oy:stä sekä säveltäjä Juri Seppä Humina Oy:stä.

Ohjelmassa olivat vielä Evelin ja Anneli Aavikin innostava tamburiiniesitys sekä Jorma Pollarin vahva yksinlaulu Saara Mörskyn säestyksellä, joka innosti juhlayleisön taputtamaan rytmissä.

Sitä seurasi nuorten esitys, jonka tärkeä

sanoma oli ”Toivoa toisille”. Antoisan juhlan päätti kenraali Brian Peddlen toivoa korostava saarna. Jumalalta saatu toivo ei ole koskaan epärealistista, vaan aina todellista.

Lapsille hauskaa ohjelmaa Lauantaiaamu aloitettiin vauhdikkaasti, kun Ruoholahden ostoskeskuksen HopLop-seikkailupuistossa alkoi syntymäpäiväjuhla lapsiperheille. Seikkailupuistoon oli saapunut noin 450 lasta ja aikuista sosiaalipalvelukeskuksemme ja osastojemme kautta. Iloiset äänet raikasivat lasten nauttiessa monenlaisista touhu- ja seikkailumahdollisuuksista. Perheet saivat myös pienen aterian ja lahjakassit, joissa oli värikkäät liukuestesukat, ilmapallo, Nappis-lastenlehti, Sotahuuto sekä tietoa Pelastusarmeijan lasten ja nuorten toiminnasta.

HopLopissa kokoontui kenraali Brian Peddlen johdolla myös nuorisofoorumi. 8

SOTAHUUTO

7

Juhlaviikonloppuna nautittiin myös yhdistetyn torvisoittokunnan komeasta musiikista.

Juhlaväki otti territoriomme uusimman upseerin, luutnantti Jessica Bryant-Rönnqvistin vastaan innokkain suosionosoituksin.

8 Parisenkymmentä nuorta esitti kenraalille ja komentaja Rosalie Peddlelle hyviä ja haastavia kysymyksiä. Keskustelussa esille nousseita aiheita olivat muun muassa sukupolvien väliset erot, nuorten kansainvälisyys ja se, miten tytöille ja naisille on luotava mahdollisuuksia kautta maailman. Kenraali kertoi tiedostavansa, että sukupolvien välillä on kuilu ja että olisi tärkeää luoda ylisukupolvinen armeijaperhe, sillä Armeijan tulevaisuus riippuu nuorista.

Aamun sadepilvet hälvenivät auringon tieltä Pelastusarmeijan torvisoittokunnan viihdyttäessä yleisöä kauniin sävelin Ruoholahden ostoskeskuksen edustalla.

Arvokkaita naisia Lauantai-iltapäivänä vietettiin naisten kokousta teemalla ”Matkalla – arvokkaita ja urheita naisia tarvitaan!”. Suomen ja Viron Pelastusarmeijan naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi. Tämän jälkeen hiljennyttiin rukoukseen viidellä eri kielellä. Naisten ylistysbändi 8

SOTAHUUTO

esitti kolme laulua, ja majuri Kirsti Reponen esitti panhuilusoolon. Liikunnallinen hetki Psalmin 23 pohjalta sai yleisön vetreytymään ja terveen punan poskille.

Musiikillisesti kokouksen täydensivät 60-vuotiaiden kitararyhmä ”Evergreens Unplugged” ja sotilas Evelin ja luutnantti Anneli Aavikin kaunis lauluesitys.

Ylisihteeri, majuri Saga Lippo haastatteli komentaja Rosalie Peddleä. Komentaja jakoi kokemuksensa siitä, miten nuorena hän oli aina ensimmäisenä suuntaamassa katumuspenkille. Siksi hänen on vaikea sanoa, milloin hän otti Jumalan sydämeensä ensi kertaa. Jumala pelasti hänet aina uudelleen ja uudelleen.

Kysyttäessä koska hän rakastui kenraaliin, komentaja paljasti kenraalin hymyn hurmanneen hänet – se on hymy, joka valaisee koko huoneen.

Kummilapsityön vastuuhenkilö Maria Vataja esitteli yleisölle Helping Hand -projektia, jonka avulla tuetaan Tansaniassa toimivaa Mbagalan tyttökotia. Tyttökodin lapset ovat kohdanneet rankkoja asioita, kuten ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja asunnottomuutta.

Kokouksen kolehti ohjattiin Mbagalan tyttökodille.

Komentaja Rosalie Peddle muistutti saarnassaan, miten Jumalan silmissä naiset ovat arvokkaita.

– Nykymaailman ihanteiden ja vaatimusten ristitulessa omanarvontunto on hankala saavuttaa, ja näemme itsemme usein viallisina ja vajanaisina. Kunpa näkisimme itsemme, kuten Jumala näkee meidät – arvokkaina, ainutlaatuisina ihmisinä.

Naisten kokouksen päätteeksi nautittiin upeasta syntymäpäiväkakusta kahvin kera.

Suomen uusin upseeri Lauantai-illan huipensi upseerivihkimysjuhla, jossa ”Myötätunnon lähetit” -kadettirenkaan Jessica Bryant-Rönnqvist vihittiin upseeriksi. Kanadalaissyntyinen Jessica on palvellut vuosia territoriossamme.

Kapteenit Gerry Lindholm ja Kati Kivestö esittelivät ja luovuttivat Jessica Bryant-Rönnqvistin. Kenraali Brian Peddle toimitti juhlallisen vihkimysseremonian,

Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja, kenraali Brian Peddle.

Suomen ja viron territorion naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud ja kansainvälisen naistyön presidentti komentaja Rosalie Peddle leikkaamassa 130-vuotissyntymäpäiväkakkua naisten kokouksen päätteeksi.

ja Suomen ja Viron territorio sai tuoreimman upseerinsa.

Juhlaväki otti territoriomme uuden upseerin vastaan innokkain suosionosoituksin. Määräyksen ja lähettämisen toimitti eversti Patrick Naud: Jessican määräys Oulun osaston johtajana – miehensä luutnantti Daniel Bryant-Rönnqvistin kanssa – jatkuu nyt luutnanttina.

Todistuksessaan luutnantti Jessica BryantRönnqvist kertoi iloitsevansa löydettyään sen, mitä häntä on kutsuttu tekemään ja seuratessaan näin Jumalan tahtoa omassa elämässään. Jessica nauratti myös yleisöä toteamalla, että Jumala lähetti kanadalaisen kenraalin vihkimään kanadalaisen tytön.

Uuden upseerin vanhemmille tarkoitetun hopeatähden luovuttivat komentaja Rosalie Peddle ja eversti Anne-Dore Naud Jessican isälle Rick Bryantille.

Illan pimetessä kokous päättyi komentaja Rosalie Peddlen saarnaan ja yhteiseen rukoushetkeen. Saarnassa komentaja muistutti, että Jumala kutsuu meitä kaikkia ”myötätunnon läheteiksi”. Maailmamme tarvitsee myötätuntoa, sillä ai-

van jokainen meistä tarvitsee armahdusta ja pelastajaa.

Ota vastaan Jumalan rakkaus Juhlaviikonloppu huipentui seesteisenä sunnuntaiaamuna Pelastusarmeijan Temppelissä, kun juhlaväki kokoontui vielä kerran yhteen pyhityskokouksen merkeissä. Kokouksen teema ”Ota vastaan Jumalan voima ja rakkaus” tuli eläväksi varmasti monen kuulijan sydämessä.

Juhla käynnistyi eversti Patrick Naudin tervetulosanoilla. Pyhään ilmapiiriin virittäydyttiin yhdistetyn soittokunnan kauniisti esittämän laulun Pyhä, pyhä, pyhä myötä.

Eversti Anne-Dore Naudin herkän yksinlaulun jälkeen kenraali esitti viikonlopun viimeisessä saarnassa rohkean ja vahvan kutsun tulla Jumalan pyhäksi ihmiseksi: – Mitä meille merkitsee olla Jumalan pyhiä ihmisiä? Elämme arkista elämäämme tietäen, että Jumala on meidän kanssamme. Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka on kutsuttu hänen palvelukseensa. Mut-

ta ei eristyksiin, vaan maailmalle. Jumala haluaa meidän olevan hyvän voima tässä maailmassa. Emme ole yksin. Missä olemmekaan ja mitä teemmekään, Jumala on aina kanssamme ja antaa voimansa, viisautensa ja armonsa meidän käyttöömme.

Kenraali Brian Peddlen ja komentaja Rosalie Peddlen ajatuksiin ja elämäntarinaan pääset tutustumaan tämän vuoden Joululehdessä.

Hengen täyttämä juhlaviikonloppu päätettiin perinteikkäästi lauluun Pelastuksen meri, joka perustuu William Boothin runoon: ”Oi, armonsa meri nyt avoinna on, niin syvä, niin kirkas, niin kuivumaton! Sen avannut meille on Jeesukseni, se vapaana virtaa, se vapaana virtaa, se vapaana virtaa nyt sielulleni.”

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Kuvakavalkadi 130-vuotisjuhlaviikonlopusta: bit.ly/130juhla SOTAHUUTO

9

Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta Pelastusarmeija on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja yhteiskuntaa jo 130 vuoden ajan. Sarjassa tutustumme eri työmuotoihin ja niiden kehitykseen vuosikymmenien aikana. Historiasta ammentaen, tulevaisuuteen katsoen!

kierrättämällä hyvää jo vuosikymmenien ajan Kierrätystoimintamme tunnetaan paremmin nimellä Pelastusarmeijan kirpputorit. 1960-luvulla Suomeen perustettiin kaksi kirpputorimyymälöiden ketjua, joista toinen oli Pelastusarmeijan kirpputorit, maan laajimmalle levinnyt kirpputoriketju. Nyt luvassa on uusia raikkaita tuulia, kun kirpputorit muuttuvat iCare-hyväntekeväisyysmyymälöiksi.

Kirpputorien historia juontaa juurensa tuhannen vuoden taakse, sillä nykyisen Bangladeshin, Kiinan ja Intian alueilla harjoitettiin jo tuolloin kirpputoritoimintaan verrattavissa olevaa myyntiä.

Nykyisen kaltaisen kirpputoritoiminnan synnystä on kilpailevia teorioita. Erään mukaan se alkoi 1700-luvun New Yorkissa, Manhattanin Maiden Lanella, josta 1800-luvulle tullessa oli kasvanut yksi kaupungin merkittävimmistä kauppapaikoista. Toisen näkemyksen mukaan nykyaikaisen kirpputorin synnyinpaikka on Pariisi, jossa käytettyjen tavaroiden kauppaa kutsuttiin 1860-luvulle tultaessa nimellä marché aux puces, joka merkitsee sananmukaisesti kirpputoria. Pariisin pohjoispuolelle Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perustettu kirpputorialue on yhä toiminnassa.

ta toreilla. Lumppukauppiaat olivat usein juutalaisia, ja esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla Turussa he saivat myydä tavaroitaan vain tietyllä alueella, kuten Puutorilla, joka sijaitsi kauempana keskustasta kuin varsinainen kauppatori.

Suomessa Pelastusarmeija sai ensikosketuksen kierrätystoimintaan jo sotien jälkeen. Ihmisten auttamisen halu oli suurta, ja Armeija sai paljon vaatteita lahjoituksena. Osa laitettiin myyntiin, ja näin saaduilla tuloilla pystyttiin tukemaan Suomen köyhiä monipuolisemmin.

1960-luvulla Suomeen perustettiin kaksi kirpputorimyymälöiden ketjua: Pelastusarmeija ja Emmaus. Pelastusarmeijan kirpputorit on edelleen Suomen laajimmalle levinnyt kirpputoriketju. Toiminta alkoi Helsingistä, ja liikkeitä on nyt 16 Helsingistä aina Ouluun asti.

Kirpputorit saapuvat Suomeen

Köyhyyden merkistä muotijutuksi

Ensimmäisinä kirpputorikauppiaina voi Suomessa pitää lumppukauppiaita, jotka myivät käytöstä poistettuja vaattei10

SOTAHUUTO

Temppelin sotilas Kaj Silander toimi Pelastusarmeijan huoltotyön johtajana

1990-luvun alusta viime vuosikymmenen loppupuolelle. Noina vuosina kirpputoritoiminta muuttui suuresti. Aiempina vuosikymmeninä kirpputoreilla käyminen koettiin leimaavaksi. Niihin liittyi ajatus köyhyydestä. Toisten vanhojen vaatteiden käyttämistä pidettiin epämiellyttävänä, peräti säädyttömänä.

– 90-luvullakaan kirpputorilla käynti ei ollut vielä muotijuttu, vaan siellä käytiin vähän kuin salaillen. Sinne mentiin tarpeen vuoksi, ja muiden ei haluttu sitä tietävän, Kaj paljastaa.

– Nyt asiat ovat toisin, siitä on tullut muodikasta, ja ihmiset ymmärtävät kierrättämisen arvon.

Kaj muistelee, miten noina vuosina liikkeet siistiytyivät kovasti.

– Aiemmin oli vain laatikoita ja kasoja, joita sai penkoa. Laitoimme tuotteita kauniimmin esille. Tiloista tuli oikeita myymälöitä.

Muodin huipulle Pelastusarmeija pääsi vuonna 1998 järjestetyssä kierrätysvaatteiden muotinäytöksessä, jossa huip-

ulla.

Kirpparishoppailua 80-luv

Noutopalvelun kuorma-auto.

Noutopalvelu toimii Helsingissä ja Tampereella.

Temppelin sotilas Kaj Silander toimi Pelastusarmeijan huoltotyön (kierrätystoiminta) johtajana 90-luvun alusta viime vuosikymmenen loppupuolelle.

lla vuonna 1998 torit olivat muodin huipu Pelastusarmeijan kirppu sä. tteiden muotinäytökses järjestetyssä kierrätysvaa

pumallit esittelivät Pelastusarmeijan kirpputorien vaatteita Helsingin ydinkeskustassa. Tapahtuma oli menestys, ja se keräsi paljon yleisöä ja huomiota.

Huoltotyön sosiaalinen aspekti 90-luvulla huoltotyön alaisuuteen kuului kirpputorien lisäksi myös sosiaalisen työn toimintoja, kuten Tampereen ja Oulun avustustoiminta. Helsingissäkin huoltotyö avusti avohuoltoasemaa jouluavustuspakettien kokoamisessa ja jakamisessa.

Myös päihteidenkäyttäjille suunnattu miesten leiri kuului työn alaisuuteen.

– Muistan miten eräänä kesänä rakensimme miesten kanssa uimakopin,

siinä oli puuhaa koko leirin ajaksi. He olivat käteviä käsistään.

Huoltotyö ojensi auttavan käden myös Viron suuntaan.

– Veimme vaatteita myös Viroon, jossa avasimme pieniä kirpputoreja. Kerran saimme Ruotsista ison lahjoituksen työvaatteita. Eräs rouva jäi erityisesti mieleen: hän tuli pellolta puhki kuluneissa vaatteissa, ja miten iloinen hän olikaan kunnon työpuvusta. Se on koskettava muisto.

Kirpputoreista iCare -hyväntekeväisyysmyymälöiksi Kirpputorit ovat nykyään suositumpia kuin koskaan ennen. Perinteisten ki-

vijalkamyymälöiden lisäksi alaa ovat valloittaneet itsepalvelukirppikset, vintagevaatteita tarjoavat puodit ja nettikirppikset. Myös Pelastusarmeija elää ajassa mukana, ja tänä syksynä on alkanut uusien iCare hyväntekeväisyysmyymälöiden esiinmarssi. Tutustu tähän uuteen raikkaaseen konseptiin kääntämällä sivua.

Toni Kaarttinen Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto Lähde: Kaj Silanderin haastattelu, juri.nummelin.blogspot.com ja Jankan kirpputori

SOTAHUUTO

11

secondhand -myymälät Hyväntekeväisyyden sydämessä Pelastusarmeijan kirpputorit ja kierrätystoiminta on ollut osa suomalaista katukuvaa 1960-luvulta lähtien, ja se on kasvanut Suomen laajimmalle levinneeksi secondhand-ketjuksi. Viime vuosina termien ”kirpputori” ja ”kierrätys” luonne on kovasti muuttunut, ja kirpputorimme ovatkin siirtymässä uuteen, raikkaaseen iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälöiden aikakauteen. Sotahuuto esitti Pelastusarmeijan secondhandhyväntekeväisyysmyymälöistä vastaavalle Harri Lehdelle kysymyksiä tästä uudesta konseptista.

Mistä ajatus uuteen konseptiin sai alkunsa?

– Kirpputori-sanasta luopuminen on ollut tapetilla jo pitkään, ainakin viimeiset viisi vuotta. Kirpputori on terminä ongelmallinen, sillä se on käsitteenä kovin laaja – on itsepalvelukirpputoreja, nettikirppareita, huutokauppoja ja vintage-shoppeja. Kirpputorista on tullut myös ihmisten omatoimisen myynnin kanava. Meidän toimintamme perustuu myymälöille.

– Muissa Pohjoismaissa Pelastusarmeijan secondhand-myymälät eivät ole käyttäneet termiä kirpputori enää aikoihin.

Ruotsissa toimii Myrorna ja Norjassa Fretex. Kolmisen vuotta sitten Viron Pelastusarmeijassa aloitettiin iCare-myymälät. Kävin tutustumassa niihin, ja siitä lähti ajatus yhdistää molempien maiden secondhandtoiminta saman nimen alle. Olemmehan 12

SOTAHUUTO

samaa territoriota. Siitä saimme alkusysäyksen. Pelastusarmeijan johtajisto näytti vihreää valoa, ja aloimme suunnitella suomalaista logoa, ulkoasua ja myymäläkonseptia. Nimi ja logo ovat nyt Pelastusarmeijan rekisteröityjä tuotemerkkejä.

Miksi aika on nyt oikea tälle muutokselle?

– Olemme luopumassa myös kierrätyssanan käytöstä. Tämän parinkymmenen vuoden aikana, kun termi on ollut meillä käytössä, sen merkitys on kovin muuttunut. Nykyisin kierrätys mielletään helposti kotitaloudessa syntyvien jätteiden hävitykseksi tai uusiomateriaalien käytöksi. Se ei kerro enää siitä, mitä teemme.

Se antaa asiakkaalle väärää signaalia, sillä keskitymme hyväkuntoisten käytettyjen tavaroiden jälleenmyymiseen, emme materiaalien uudelleenkäsittelyyn. Samalla

haluamme kirkastaa ajatusta lahjoittamisesta. Lahjoittamalla laadukasta voi tukea hyväntekeväisyystyötämme parhaiten.

Voitko selventää, mitä tämä uusi hyväntekeväisyysmyymäläkonsepti sisältää?

– Hyväntekeväisyys on asian sydämessä. Sitä kuvastavat myös iCaren nimi ja logo – välittämistä ja lähellä oloa. iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälät tulevat kuulumaan Pelastusarmeijan varainkeruuhankkeisiin samalla tavoin kuin Joulupata, Auta ihmistä ja muut kampanjamme. Haluamme tuoda selvemmin esille olevamme osa Pelastusarmeijan hyväntekeväisyystarjontaa. Kun asiakas ostaa tai lahjoittaa meille tuotteen, tuotto menee hyväntekeväisyystyöhömme, jonka avulla pystymme auttamaan Suomen vähävaraisia. 8

Pelastusarmeijan iCare secondhandhyväntekeväisyysmyymälöiden vastaava Harri Lehti

SOTAHUUTO

13

Esimerkkejä iCare-hyväntekeväisyysmyymälän yritysilmeestä. Yllä myymälän näyteikkunanäkymä. Vasemmalla esimerkki mainonnasta, keskellä ehdotus ostoskassiksi. Oikealla iCare-konseptin mukaisesti sisutettu liiketila.

8 – Ostamalla teet lahjoituksen, ja samalla saat siitä vastineen. Saat kaksinkertaisen hyvän olon – tuet hyvää asiaa ja saat haluamasi kivan tuotteen.

Miten muutos tulee näkymään myymälöissä?

– Myymälämme tulevat kokemaan kasvojenkohotuksen muutoksen myötä.

Ulkoasu raikastuu ja tuotevalikoima selkeytyy – jatkossa myymälät tulevat keskittymään vaatteisiin, asusteisiin ja kodin pientavaroihin. Nykyään ihmiset myyvät omatoimisesti eteenpäin nettihuutokauppojen ja facebook-kirppariryhmien avulla huonekalut ja muut isommat tuotteet. Siihen liittyy paljon myös vaihdannaistaloutta, mikä on erinomainen asia.

Kodin sisustuksen kentällä Ikea on myös aloittanut huonekalujen vuokraamisen.

Kaikki tämä on vähentänyt toimintaamme huonekalujen kanssa, ja siksi niiden osuus valikoimissamme supistuu. Kaiken kaikkiaan muutosta ohjaa filosofia selkeydestä ja siitä, että pystymme ohjaamaan maksimaalisen avun hyväntekeväisyyteen.

14

SOTAHUUTO

– Ensimmäiset uudet myymälät avautuvat marraskuun alussa Kauppakeskus Villaan Hyvinkäälle ja Kauppakeskus Tavastilaan Hämeenlinnaan. Vuodenvaihteessa avautuu myymälä Jämsän keskustaan. Ensi vuonna aloitamme muutokset muissa myymälöissämme – ne muuttuvat yksi kerrallaan iCare-hyväntekeväisyysmyymälöiksi. Mahdollisimman reipas siirtymä on tavoitteemme, mutta koska haluamme tehdä asiat viimeisen päälle, emme kiirehdi. Myös uudet liiketilat ovat mahdollisia.

Kenelle iCare-myymälät on suunnattu?

– Aivan kaikille! Mutta naiset ovat olleet aktiivisin asiakaskuntamme, ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin.

Toivomme raikkaan ilmeen houkuttelevan myös uusia, nuoria asiakkaita.

Vaikuttaako muutos kanta-asiakkuuteen?

– Mobiili kanta-asiakaskorttimme pysyy samana, vain ulkonäkö päivittyy ajallaan uuteen ilmeeseen. Aktiivisuutta tulemme lisäämään, joten kannattaa olla hereillä, sillä mobiilikorttiin on tulossa vaihtuvia, erinomaisia tarjouksia!

Secondhand-toimintaamme on liittynyt myös vapaaehtoistyö.

Säilyykö mahdollisuus jatkossa?

– Ilman muuta! Kaikki vapaaehtoiset ovat tervetulleita! Se kuuluu meidän toimintaperiaatteisiimme. Jos haluat tulla auttamaan tällä tavoin, niin lämpimästi tervetuloa. Monelle se on ollut kiva henkireikä – mukavaa tekemistä ja paljon ihmiskohtaamisia. Rohkeasti vain yhteydenottoa meidän suuntaan: pelastusarmeija.fi/auta/ vapaaehtoistyo-suomessa Ajatuksesi tulevaisuudesta?

– Aika näyttää! Toivomme asiakkaiden löytävän meidät ja tämän hyväntekeväisyyden ajatusmaailman. Tervetuloa tutustumaan ja tekemään hyvää!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & iCare-konseptikuvat

Lisätietoa: pelastusarmeija.fi/kirpputori

Raamatun sivuilta tähän päivään Sarjassa käsitellään nykyajan haasteita Raamatun henkilöiden kertomusten kautta.

Kuuntele sadetta Minä olen se, joka makaa keskellä päivää sängyssään. Olen se, jonka kotona jauhopussi makaa lattialle kaatuneena, kun hän kaksi viikkoa sitten yritti tehdä kastiketta. Se, johon kaikki lääkkeet on kokeiltu. Olen suuri Jumalan mies, jonka uhrialttarille tuli lankesi salamana taivaalta. Joka tuhosi kaikki Baalin profeetat. Jonka köyhän emännän jauhoruukku ja öljypullo eivät koskaan ehtyneet.

Nimeni on Elia, ja olen masennuspotilas. Sen lisäksi, että makasin maassa kuopassa odottamassa kuolemaa, pakenin henkeni edestä, ja monesti minut haluttiin tappaa. Jumala myös otti minut vaunuissa kuolemaa kokematta taivaaseen, ja minua kutsutaan suurimmaksi profeetaksi. Jos eläisin teidän aikananne, pystyisittekö te näkemään minut kokonaisena? Surkeuteni ja voittoni yhtä lailla? Jumalan voiman, joka oli minussa enemmän kuin kenessäkään minua ennen – ja sairauteni, jonka takia en jaksanut edes laittaa ruokaa suuhuni. Oli kertoja, jolloin masennukseni olisi tappanut minut, ellei Jumala olisi pitänyt hengissä.

Teidän aikananne masennuspotilaita vasta onkin! Te ajattelette, ettei Jumala voi käyttää mieleltään sairasta ihmistä. Teillä on minun kaltaisilleni lääkkeitä ja sairaaloita ja erilaisia hoitoja, ja hyvä niin. Mutta pystyttekö te ymmärtämään, että teidän maailmassanne minä juuri olisin siellä sairaalassa ja lääkittynä? Vai sanoisitteko, etten voi olla oikea uskovainen, jos kerran sairaus näin pahasti kiusaa minua?

Uskokaa pois, samoja asioita minäkin mietin saamatta vastausta. Olin todella sairas, enkä minä tiedä, miten on mahdollista yhtä aikaa olla hirveän masentunut ja täynnä Jumalan voimaa. Elämäni ja tekoni vain todistavat, että niin voi olla. Tietenkin monesti ajattelin Jumalan hylänneen minut, sehän kuuluu tautini kuvaan! Sitten vain aina huomasin, ettei niin ollut.

Jumala ei koskaan, koskaan hylännyt minua, vaikka usein olisin toivonut hänen päästävän minut helpommalla.

Minulla ei myöskään ole mitään vastausta kysymykseen siitä, miten mieleltään

hauras ihminen voi olla Jumalan käytössä, jos hän ei voi erottaa Jumalan puhetta oman sairautensa äänistä. Se ei ole helppoa. Joskus vain aika voi kertoa, mitkä sanat olivat Jumalasta ja siis kestivät vuodesta toiseen, mikä oli sairauden ääntä ja raukesi.

Kun pitkän kuivuuden jälkeen, kaiken ollessa kuollutta, palvelijani näki pienen pilven etenevän taivaanrannasta, kuulin jo sateen äänen. Se ei voinut olla minun rääkätyn pääparkani tuotosta, koska oma toivoni oli kuollut. Kuuletko sinä sateen, Jumalan lupauksen? Voit kuulla sen, kun menet ja kuuntelet sairaita, heikkoja, lapsia… kaikenlaisia ihmisiä, joilta sinun aikasi ihmiset uhkaavat riistää arvon, koska he eivät sovi ihmisten rajoittuneisiin käsityksiin Jumalasta, siunauksesta tai sopivuudesta.

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni Temppelin osaston johtaja Kuva: Pexels/Pixabay

SOTAHUUTO

15

Seela Sella

– uskosta, toivosta, rakkaudesta Rakastettu näyttelijälegenda Seela Sella esiintyi syyskuussa 130-vuotisjuhlassamme.

Sotahuudon haastattelussa Seela paljastaa, miten hän elämänsä on kietoutunut monin tavoin yhteen Pelastusarmeijan kanssa – ensiesiintymisestä vuosikymmenten mittaiseen ystävyyteen eläkeupseeri Heevi Niemelän kanssa.

Oven takaa kuuluu raivokasta haukuntaa.

– Tule sisälle vain, hymyilevä Seela Sella kutsuu ovelta. – Nasu on kunnon vahtikoira, mutta kiltti kuin mikä.

Nasu on löytökoira, joka ilostuttaa Seelan kotiarkea. 82-vuotias Seela on varsin aktiivinen ”eläkeläinen”: kalenteri on täynnä mitä moninaisimpia työmerkintöjä.

Seelan kesä meni elokuvan kuvauksissa.

Syyskuun 20. päivänä hän tarjosi hetken Pelastusarmeijalle ja esiintyi 130-vuotisviikonlopun musiikkijuhlassamme Temppeliaukion kirkossa. Hän lausui psalmit 104, 23 ja 90 omalla tyylillään.

– Psalmit 23 ja 90 on totuttu lukemaan hautajaisissa. Minun tulkintani on railakkaampi, Seela naurahtaa. – Haluan herättää ajattelemaan, että ne pystyy tulkitsemaan toisinkin.

Pelastusarmeijan musiikki on aina tehnyt Seelaan vaikutuksen.

– Se on ihanaa! Torvisoittokunta tuo mukanaan mahtipontisuuden, ja huumoriakin. Se ei ole nöyrää vingutusta tai veisaamista, vaan täältä tullaan voimalla! Samoin pidän tästä lehden nimestäkin. Sotahuuto – ei mitään vikinää!

Pispalasta rakkaudella Seela ohjaa kahvipöydän äärelle kädessään kaksi mukia.

16

SOTAHUUTO

– Kahvi pitäisi juoda kupeista, mutta tiedän, millaisia te nuoret olette, joten tämän kerran juon mukista! Seela virnistää.

Nasu on jo tottunut vieraaseen ja kietoutuu jalkojeni viereen nukkumaan. Laitan nauhurin päälle, ja Seela kertoo, miten hän tutustui Armeijaan pikkutyttönä.

– Olen kiitollinen hyvästä lapsuudesta. Meillä ei ollut vaurautta, mutta sain kokea rakkautta, iloa, onnea ja turvallisuutta. Olin rakastettu. Tämä samalla ohjeeksi nuorille pareille ja tuleville perheille: itsensä hyväksyminen alkaa rakkauden kokemuksesta.

– Mummoni oli hyvin uskovainen.

Vaarini oli kuollut punaisena sisällissodassa. Pappi oli sitä mieltä, että punaiset ovat niin arvottomia ihmisiä, ettei heidän nimiään kirkossa pidä mainita ja näin virallisesti kuolleeksi julistaa. Mummoni loukkaantui hyvin syvästi, eikä tämän jälkeen kirkon ovea avannut. Mutta hartaana ihmisenä hän kaipasi hengellistä tukea ja turvaa. Sen hän löysi Pelastusarmeijan Pispalan osastosta.

Seela hymyilee lämpimästi ja osoittaa takanani olevaa kuvaa. Kuvassa on rakastunut nuori pari – Seelan kaunis mummo ja komea vaari.

– Mummoni hoiti paljon minua, sillä äiti kävi töissä ja elätti perheen. Isää-

ni en paljon nähnyt, koska lapsuuteni osui sotavuosiin. Mummoni otti minut aina mukaan Pispalan kotiliiton tapaamisiin – ja siellä oli nii-in kivaa! Pispala oli siihen aikaan työläisten kaupunginosa, mutta ei niin kovaa kommunistia tai ateistia ollut, joka ei olisi hyväksynyt Pelastusarmeijaa Pispalassa. Se oli meidän kaikkien Pelastusarmeija. Upseerit olivat avarakatseisia ja ymmärtäväisiä, ja kaikki otettiin lämmöllä vastaan.

– Siksi uskon, että Pelastusarmeija resonoi ihmisissä tänäkin päivänä. Heikoimmat otetaan huomioon, se ei ole vain sanahelinää. Ihmiset hyväksytään ihmisinä.

Kotiliitosta kansallisteatteriin Kysyn Seelalta onko totta, että hänen ensiesiintymisensä tapahtui Pispalan Pelastusarmeijassa. Seela laskee mukin pöydälle ja elävöittää vastaustaan suurieleisillä käsiliikkeillä.

– Kyllä! Minulla oli niin kova hinku esiintyä. He nostivat minut pöydälle, ja siitä esitin runoja kovalla äänellä ja innolla. Innostun nytkin, kun ajattelen sitä!

Näyttelemisen innostuksen siemenen olivat kylväneet Seelan mummo ja vaari, jotka olivat Valkeakosken työväen näyttämön perustajajäseniä. 8

Lรถytรถkoira Nasu tervehtii Seelaa suudelmin.

SOTAHUUTO

17

Näyttelijä Seela Sella Seela valmistui Suomen teatterikoulusta 1959. Hän on esiintynyt 60 vuotta kestäneen uransa aikana mm. Turun ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa, Suomen Kansallisteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Komediateatterissa ja Teatteri Jurkassa.

Seela on vuosien saatossa esiintynyt lukuisissa tv-ohjelmissa, kuten Rakkaat sisaret (88), Tähtilampun alla (97) ja Tehdas (12–14) ja elokuvissa, kuten Kesäyön unelma (62), Entä nyt, Niskavuori? (87), Sibelius (03) ja Olavi Virta (18). Parhaan naissivuosan Jussi-patsaat hän on voittanut elokuvista Yksinpuhelu (84) ja Kalteva torni (06).

Seelalle on myönnetty Pro Finlandia 1993, Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2000 ja näyttämötaiteen valtionpalkinto 2009.

Seelan seuraava elokuvarooli on elokuvassa Teräsleidit. Se on Pamela Tolan ohjaama draamakomedia, joka kertoo kolmesta yli 75-vuotiaasta sisaruksesta. Pääosissa näyttelevät Seela Sella, Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta. Elokuva saa ensi-iltansa keväällä 2020.

8 – Mummoni oli kuulemma hyvin dramaattinen ja voimakas näyttelijä. Äitini oli myös erittäin hyvä harrastajanäyttelijä ja lausuja, hän sai monia palkintoja nuorena. Mutta tuohon aikaan hänellä ei ollut varaa ryhtyä ammattinäyttelijäksi. Eikä olisi ollut minullakaan, ellei perhe olisi auttanut.

Näyttelijän ura oli Seelalle aina selviö.

– Sen näkivät äitini ja mummoni jo niistä Pispalan dramaattisista esityksistänikin, Seela naurahtaa.

– Minua on aina kannustettu. Äitini ainoa toivomus oli, että suoritan keskikoulun ja pääsen ylioppilaaksi ennen teatterikouluun pyrkimistä. Siihen aikaan teatterikouluja oli vain yksi, ja sai hakea vain kerran. Paine oli kova.

Seela ei tiennyt, että hänen ulkonäkönsä oli melkein estänyt unelmaa toteutumasta.

– Isälläni oli iso komea kyömynenä. Perin sen häneltä. Minulla ei ollut asiasta kompleksia tai ongelmaa, kunnes pyrin teatterikouluun. Raadissa ainoastaan koulun apulaisrehtori Matti Aro oli puoltanut sisäänpääsyäni muiden vastustaessa sitä ulkonäköni perusteella: ”Ei tuollaisella nenällä voi näytellä nuoria neitoja.” Matti oli sanonut, että katsokaa mitä tyttö on tehnyt eikä miltä hän näyttää. Pääsin sisälle, ja olin aivan tietämätön tästä kaikesta. Kurssitoverini Seppo 18

SOTAHUUTO

Kolehmainen sai kuulla siitä, ja hän järjesti isänsä kautta minulle ajan nenäleikkaukseen. Koin omantunnontuskia, sillä Jumala on luonut minut tällaiseksi, ja kuka minä olen sitä korjaamaan. Mutta näin nenääni pienennettiin. Muistan, kun kesän jälkeen palasin kouluun ja odotin, että kaikki huomaavat muutoksen. Mutta kukaan ei sanonut mitään!

Piti ihan kysyä, ettekö huomaa? Kun ihmiset tutustuvat, ei ulkoisilla asioilla ole merkitystä. Persoona merkitsee, Seela toteaa hymyillen.

Aloittelevana näyttelijänä elämä oli tiukkaa.

– Meidän oli itse kustannettava esiintymisvaatteemmekin. Tuohon aikaan minulla saattoi olla yhdeksän ensi-iltaa vuodessa, ja esimerkiksi komedioissa saattoi olla useita puvunvaihtoja. Se oli aivan mahdotonta. Mutta veri vain veti näyttämölle.

Ja millainen ura siitä on tullutkaan!

Viiden vuosikymmenen aikana Seela on esiintynyt lukuisissa produktioissa kiertäen melkein kaikissa Suomen teattereissa. Lisäksi hän on esiintynyt monissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Kaksi naissivuosan Jussia muistuttavat menestyksekkäästä urasta.

– Mikä näyttelemisessä on kiehtovinta?

– Nuorena se oli leikkiä ja fantasiaa.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pohtii, miten toinen ihminen ajattelee

ja toimii, siihen tulee syvällisempiä kerroksia. Ja samalla tuottaa jotain, johon toisilla ihmisillä on kosketuspintaa. Se tuntuu hyvin vastuulliseltakin.

Tiedustelen Seelalta, onko jokin esitys tullut erityisen läheiseksi.

– Kansallisteatterin Timon Mukan kirjaan perustuva Tabu. Kristian Smeds ohjasi ja Pekka Kuusisto sävelsi musiikin.

Siinä näytelmässä käytiin kaikki ihmisen tunteet läpi. Minulla ei ollut repliikin repliikkiä, mutta olin puolitoista tuntia yhtä mittaa näyttämöllä. Se oli uskomattoman intensiivistä – se oli jokailtainen katarsis.

Uskosta, toivosta, rakkaudesta Seelan elämä on ollut paljon muutakin kuin vain teatteria – se on ollut uskoa, toivoa ja rakkautta.

Seelan elämän rakkaus, Elis Sella tuli vastaan erityisellä tavalla. Seela toimi näyttelijänä Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, kun paikka avautui Tampereella. Seela sanoi itsensä irti. Heti sen jälkeen työ Tampereella peruuntui, ja Seelalle tarjottiin sen sijaa paikkaa Turun kaupunginteatterissa.

– Ajattelin, että ei, ei, en halua Turkuun! Minulle, joka olin tottunut Helsinkiin ja Tampereeseen, Turku tuntui niin syrjäiseltä. Itku silmässä paikka oli kuitenkin pakko ottaa vastaan. Ja mitä tapahtuikaan! Tapasin siellä Eliksen – se

Seela Sella esiintyi 130-vuotisviikonlopun musiikkijuhlassamme täydelle salille Temppeliaukion kirkossa.

oli työpaikkaromanssi! Seela naurahtaa ja taustoittaa samalla erikoista nimeään: – Nimeni tulee psalmista. Hepreaksi sana tarkoittaa kiveä, paasia. Mikä on hyvin uskomatonta, sekä etu- että sukunimeni ovat samasta lähteestä. Eliksen alkuperäinen sukunimi oli Salutskij, mutta tullessaan teatterimaailmaan hän muutti sen helpommin sanottavaan nimeen. Hän oli löytänyt tämän sanan samasta psalmista. Hän vain valitsi hiukan eri kirjoitusmuodon. Näyttelijäystäväni kiusoittelivat, katso mikä nimi! Sinun pitää mennä hänen kanssaan naimisiin.

Sanoin, ettei kelpaa. Mutta kelpasi sitten kuitenkin, Seela iskee silmää.

– Mutta kaikki ei ollut aivan yksinkertaista. Elis oli juutalainen, ja hän sekä hänen sukunsa vastustivat vahvasti juutalaisten ja kristittyjen seka-avioliittoja. Sitten tuli tällainen blondi näyttelijä, Seela Maini Marjatta Virtanen, joka vei häneltä jalat alta, Seela naurahtaa.

– Alussa oli vaikeuksia, mutta nyt olen kuin suvun kantaäiti.

Uskonto on ollut Seelalle yksi elämän tukipilareista.

– Se on kulkenut koko elämän mukanani. Kun kohtaa ongelmia, vastoinkäymisiä ja huolia, niin Jumala on lähellä.

Mutta miten helposti se unohtuu onnen ja ilon hetkinä. On kovin vaarallista ajatella, että se olisi itse ansaittua. Toivon ja rukoilen Jumalalta, että edelleen vahvistuisin uskossani.

Elis ja Seela menivät naimisiin vuonna -62. Avioliiton myötä Seela kiinnostui juutalaisuudesta.

– Mutta en hänen vuokseen, vaan itseni vuoksi. Elis oli hyvin lukenut, ja keskustelimme paljon uskonnosta. Aloin kunnioittaa hänen tapaansa uskoa. Kolme vuotta meni asiaan tutustuessa, ja neljä vuotta opiskelin tiiviisti rabbi Lanxnerin johdolla. Kukaan ei koskaan painostanut minua. Kääntyminen ei käynyt helposti, sillä muun muassa Jeesuksen asema juutalaisuudessa ja kristillisyydessä kovin mietitytti minua. Juutalaiset odottavat messiasta. Mutta kuvailisin, että itse odotan messiaanista aikakautta. Aikaa, jolloin ihmiset eivät tappelisi ja rähisisi.

Seela kertoo pohtineensa armoa paljon.

– Juutalaisuudessa armo käsitellään konkretiana. Kristinuskossa pahat ajatukset ovat jo synti, juutalaisuudessa vasta teot. Se on armoa myös itseään kohtaan, sillä kukaan meistä ole niin hyvä ihminen, ettemme joskus ajattelisi vihan tai kateuden ajatuksia. Kymmenen käskyä on se elämän tukipilari, ne ovat erittäin hyviä neuvoja.

Seelan elämää täydentävät lapset Ilana ja Ariel, tuttavallisesti Huisu, sekä rakkaat lapsenlapset. Seela pohtii rooliaan äitinä ja isoäitinä.

– Olen ollut huono äiti siinä mielessä, että olin työn takia paljon poissa kotoa. En varmasti ole ollut isoäitinäkään esimerkillinen, mutta olen aina suuresti rakastanut lapsiani ja lastenlapsiani.

Rakkautta meiltä ei ole koskaan puuttunut, Seela toteaa äänessä lämpöä, joka todistaa nämä sanat todeksi.

Vuosikymmenien ystävyyssuhde On olemassa vielä yksi linkki, joka yhdistää Seelaa ja Armeijaa, ja se on Seelan ja majuri Heevi Niemelän vuosikymmeniä kestänyt ystävyys. 8 SOTAHUUTO

19

Seela Sellan

& ystävyys on vuosi – Ystävyytemme

8 Heevin oli tarkoitus liittyä seuraamme.

Mutta tiedättehän nämä nykyajan eläkeläiset… aina menossa.

Tapasin Heevin viikkoa aikaisemmin hänen kotonaan. Hänen katseensa kirkastuu, kun keskustelu kääntyy Seelaan.

– Meitä yhdistää rakkaus Israeliin. Ystävyytemme alkoi vuonna -75. Seela ja Elis pitivät ”Se palaa!” -konsertteja ja runoiltoja. Minua on myös siunannut, miten kauniisti hän aina puhuu Pispalan ajasta.

20 SOTAHUUTO

Heevi kuvailee heidän välistään ystävyyttä luontevaksi ja sydämelliseksi.

– Emme koe minkäänlaista pakkoa yhteydenpidosta, se vaan soljuu, Heevi toteaa hymyillen.

– Aina silloin tällöin näemme, tai soitan hänelle. Laitan hänelle välillä myös postikortin. Hän on joskus nauranut sitä, että on yksikin kortti, joka on hänellä aina mukana.

Millaiseksi Heevi kuvaa Seelaa ystävänä?

– Seela on elämänmyönteinen ja valoisa ihminen, hän tuo iloa ja valoa muille. Hän on kovin huumorintajuinen ja lämmin persoona. Muistan, kun kerran kohtasimme Kalliossa hänen tilaisuudessaan. Hän on ihmisten ympäröimänä ja silti hän kapsahtaa kaulaani julistaen kaikille, että tässä on Heeviystäväni.

– Hän on niin välitön. Vaikka hän on tunnettu, suuri taiteilija, niin hän kohtaa ihmiset samalta tasolta.

Heevi Niemelän kestänyt kymmeniä. on sydämellistä ja soljuvaa.

Yksi hyvin tärkeä osa Heevin ja Seelan välistä ystävyyttä on Heevin tarjoama rukoustuki. Heeville on ilo sulkea Seela ja hänen perheensä rukouksen piiriin.

– Teen sen ilolla ja täydestä sydämestäni, Heevi päättää keskustelutuokiomme ja lähettää lämpimimmät terveisensä ystävälleen.

Välitän terveiset Seelalle. Hänen silmänsä syttyvät: – Heevi on niin rakas!

Hän on aina esirukoillut puolestani, ja

olen siitä syvästi kiitollinen. Se kantaa minua. Heevi on minulle kuin mummon jatke, vaikka meillä on vain vuoden ikäero. Hän on minulle samanlainen tuki kuin mummoni oli. Ihanaa, jos jokaisella ihmisellä olisi joku, joka rukoilisi hänen puolestaan.

– Ottakaa ihmiset henkilökohtaisia ystäviä Pelastusarmeijasta, se voi olla sinulle ja perheellesi henkinen tuki ja siunaus, Seela toteaa ja päättää yhteisen iltapäivämme halaukseen.

Lämpö, jolla Heevi ja Seela puhuvat toisistaan ja vieraanvaraisuus, joka heistä säteilee, saa minut toivomaan, että jokainen meistä saisi kokea vastaavaa ystävyyttä ja rakkautta elämässään.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

21

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Den (miss)lyckade odlingen I våras drabbades jag igen av grupptrycket. Jag planterade halvhjärtat frön i några odlingslådor på gården. Vi bor på landet så här odlar nästan alla något i större eller mindre skala. Jag njuter också av att se odlingar växa men i vår kändes det redan tungt att få fröna i jorden, för att inte tala om vattnandet och tillsynen under sommaren. Odlingarna växte trots allt och allt gick bra till midsommaren. På midsommardagen hände det. Under några minuter drabbades vi av en enorm hagelskur med hagel stora som vindruvor. Vinbärskarten föll till marken, potatisblasten befriades från alla blad, de äppelkartar som inte föll ner fick gropar i sig och rabarberstjälkarna såg ut som om någon skjutit på dem längs hela stjälken.

Nästan allt som växte i lådorna såg ut att ha dött och vinrankan som växer i ett skyddat hörn av huset blev helt skallig. Det var en katastrof för trädgårdsodlingen men egentligen ganska skönt för mig. Hagelskuren tog bort kraven på mig själv att lyckas. Nu lät jag naturen ta över och försökte inte krampaktigt få något att växa.

Vi tror ofta att vi är det vi presterar. Vi behöver ha någonting att visa upp för att vi skall känna att vi duger. Men så en dag kommer kanske en förödande hagelskur av något slag och förstör allt det vi byggt upp med våra gärningar. Vi står nakna som vinrankan i hörnet.

När hösten kom visade det sig att allt inte dött trots allt. Vi fick lite vinbär och de äpplen som satt kvar på grenarna växte och mognade trots fula gropar i skalet, potatisskörden blev helt skaplig och från en låda fick vi skörda några zucchinis. Vinrankan fick nya blad och längst in i hörnet mognade några vindruvsklasar. Allt detta skedde trots att jag gett upp skötseln nästan helt. Utan min hjälp återvann det som överlevde sin livskraft i egen takt för stammen och rötterna på växterna fanns kvar.

Jesus sade: ”Jag är vinstocken, ni är grenarna. Om någon förblir i mig och jag i honom, så bär han rik frukt.

Utan mig kan ni ingenting göra” (Joh 15:5) Och i år var vindruvorna inte ens beska som de brukar utan söta och goda för första gången!

Kati Nordström soldat i Nykarleby

22

SOTAHUUTO

Krigsropet ställde några frågor till kapten Kaisa Mäkelä-Tulander, Templets nya kårledare.

Vilka tankar väckte din nya order hos dig?

– Först tänkte vi inte flytta förrän om ett eller två år. Men jag kände att jag borde få mera tid för min son och mina föräldrar som bor här i Helsingfors. Vi trivdes ju väldigt bra i Uleåborg, där finns en mycket bra kår, men det blev dags att flytta tillbaka till mina rötter! I Uleåborg förstod jag att även om jag har bott i så många olika städer i mitt liv, är jag ursprungligen från Södra Finland och känner huvudstadsregionen bäst.

Vilken var barnens reaktion?

– Barnen som går i skola ville inte flytta. Det tar tid att få nya vänner, hitta överallt, anpassa sig till nya skolor, få hobbyer, och allt möjligt annat. Som barn och ung flyttade jag många gånger och vet att det inte bara är någonting ont barnen måste gå igenom, utan att föräldrarna kan hjälpa sina barn att klara av förändringar i livet. Är det något som du särskilt spänner dig för inför flyttningen?

– Här, i ett hus (Templets och högkvarterets gemensamma fastighet) fullt av civilarbetare och officerare är det inte så lätt att övertala sig själv att gå ut och träffa människor, vara tillgänglig för människor som inte tillhör någon församling och som vi borde försöka nå.

Du har nu en kårorder utan din man Markku… hurudana tankar väcker det?

– Vi är båda ganska självständiga, även om vi fortfarande känner att vi har en gemensam kallelse och samma vision. Att ha en egen order betyder att man får lära känna sig själv bättre som officer. Nu jobbar vi i två ganska annorlunda världar. I båda av dem finns det män och kvinnor som behöver Jesus. Jag hoppas att vi kan dra dessa två världar närmare varandra.

Tillbaka till mina rötter!

Templet är en svenskspråkig kår, hurudana utmaningar ställs du inför nu?

– Templet är faktiskt en internationell kår. Vi har svenskspråkiga, finskspråkiga som inte kan svenska, fransk- och engelskspråkiga och många andra. Det finns inte ett enda språk som alla skulle behärska, men alla hör till samma gemenskap. Vi måste ta hand om varandra, tolka och försöka använda ett språk man kanske inte är så bra på… så som svenska för mig! Den här kombinationen av olika språk var ju den första församlingens attribut och därför tycker jag att det är just så det bör vara.

Hurudana utmaningar väntar du dig förrästen av din nya order?

– Det viktigaste som vi har att erbjuda är också det enklaste: en öppen gemen-

skap. Men hur kan man ens vara medveten om sitt behov av något sådant om man aldrig har känt sig hemmastadd?

En stor stad har alltid alternativ att erbjuda, någonting mera attraktivt. Samtidigt som vi måste synas i sociala medier och på gatorna är människorelationerna viktigast, känslan av att man är älskad och accepterad.

Vad är det centrala i Templets verksamhet?

På många sätt fungerar Templet så som alla kårer borde fungera: Templet har soldater som ger sin tid, sina gåvor, sina pengar och förväntar sig att ledarna lyssnar på deras åsikter och lägger märke till deras gåvor. Det kan bli konflikter, men soldaterna lämnar aldrig sin kår.

Det är en ära att få arbeta med Tempelsoldaterna.

Det sociala arbetet i Helsingfors har specialiserat sig på ”soppa”, hur tycker du att denna förändring jämfört med dina tidigare förordnanden känns?

– I Frälsningsarmén borde det inte vara möjligt att skilja på socialt och andligt.

Hur kan man kommunicera Guds nåd och kärlek om man inte möter människors behov? Och hur kan man möta människors behov om man inte har en gemenskap där de som vill får känna sig höra hemma? Vi måste sammarbeta med Soppa och Helsingfors kår för att bättre tillmötesgå de människor vi träffar och hitta en rätt plats för var och en.

Krigsropet Foto: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 23

Opin käsikirja Miten uskomme?

Kirjassa on 362 sivua hyvää luettavaa kristillisestä uskostamme.

Kannattava hankinta jokaiselle sotilaalle, siviilijäsenelle ja muuten Pelastusarmeijan kristillisistä arvoista kiinnostuneelle.

Hinta: 8 € ja postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi ja (09) 681 2300 / kauppaosasto

Juhlista 130-vuotiasta Pelastusarmeijaa CD-Levyllä ja vuosikalenterilla Pelastusarmeijan omien muusikkojen tuottama CD Kutsuttu palvelemaan sisältää 12 hengellistä laulua, mm. Armosta vain, Veri ja tuli, Isä meidän, I lift my hands.

Osta itselle tai lahjaksi!

Kalenteri: 10 € + postikulut CD: 10 € + postikulut kauppaosasto@pelastusarmeija.fi | puh. (09) 681 2300 / kauppaosasto

24

SOTAHUUTO

A3-kokoinen seinäkalenteri esittelee eri työmuotoja ja niiden kehitystä 130 vuoden aikana.

Historia näyttää tietä vuoteen 2020.

Hyvä lahjaidea!

Armeijassa tapahtuu Lukijoiden esirukouspyynnöt Radio / TV

Uusia jäseniä

Iltahartaus tiistaina 5.11. klo 18.50 ja 23.00 Yle Radio 1 kapteeni Kati Kivestö

Voit lähettää meille esi­rukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous” Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous

Aamuhartaus lauantaina 9.11. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 kapteeni Esa Nenonen

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Virallinen tiedonanto

– Pyydän esirukousta tyttärenpoikani koulutushankkeen puolesta. Hänellä on diabetes, ja paljon siihen liittyviä ongelmia, mutta työhaluja riittää. Kiitos!

Eläkkeelle 1.1.2020 | Päämaja Everstiluutnantti Eija Kornilow Everstiluutnantti Aino Muikku

Johtajien vierailulista

Eläkkeelle siirtymistä juhlitaan lauantaina 23.11. klo 14.00 Helsingin Temppelissä.

Lämpimästi tervetuloa!

Everstiluutnantit ovat luvanneet jatkaa osaaikaisina päämajassa eläkkeellä ollessaan, Eija Kornilow jatkaa viestintäsektorin esimiehenä ja Aino Muikku siirtyy henkilöstösektorin esimieheksi.

Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat: Raumalla saatiin viettää juhlapäivää 15.9., kun osastoon siunattiin uusi siviilijäsen Matti Ruskonmäki. Toivotamme ylenpalttisen runsasta Jumalan siunausta tuoreelle jäsenelle!

3.11.

Valtakunnalliset vankilalähetyspäivät, Vaasa 4.11.

Osastovierailu, Porin osasto

11.–12.11. Suomen Ekumeenisen Neuvoston

syyskokous, Joensuu

Kiitämme lähes 40-vuotisesta palveluksesta ja olemme kiitollisia suostumuksesta esimiestehtäviin.

Tiesitkö tämän Tällä palstalla paljastamme mielenkiintoisia ja yllättäviä faktoja Pelastusarmeijasta.

23.11. Everstiluutnanttien Eija Kornilow ja

Aino Muikku eläkkeelle

siirtymisen juhla, Temppeli

Majuri Saga Lippo, ylisihteeri: 23.11. Everstiluutnanttien Eija Kornilow ja

Aino Muikku eläkkeelle

siirtymisen juhla, Temppeli

Hautausmaalta kajahtaa!

Pelastusarmeijan alkupäivinä William Boothilla ei ollut kirkkoa, jossa saarnata. Hän saarnasi kaduilla levittäen kristillistä ilosanomaa missä milloinkin.

Vuonna 1865 hänet kutsuttiin puhu-

maan Lontoon East Endiin, ja siellä hän hän saarnasi teltassa paikalla, joka sattui olemaan entinen kveekarien hautausmaa.

Melankolisesta ja haikeasta ympäristöstä huolimatta tilaisuuksista tuli valtavan suo-

sittuja, ja tästä hautausmaasta tuli Pelastusarmeijan toiminnan ensimmäinen kiintopiste. Hiukan erilainen syntypaikka!

Lähde: The Salvation Army

SOTAHUUTO 25

26

SOTAHUUTO

2€

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija

Tällä palstalla territorion johtaja, eversti Patrick Naud tutustuttaa meidät Pelastusarmeijan postimerkkien kiehtovaan maailmaan.

Marraskuu 2019

Armeija merkeissä

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 129. vuosikerta

Iso-Britannia Elokuun 9. päivänä vuonna 1965 IsonBritannian postilaitos juhlisti Pelastusarmeijan satavuotisjuhlaa julkaisemalla kaksi erikoismerkkiä. Philatelic Bulletin -julkaisussa merkkejä kuvattiin näin: ”Viehättävästi väritetyt ja suunnitellut postimerkit kuvaavat tuttuja pelastusarmeijalaisten hahmoja – soittokuntaa kadunkulmassa sunnuntai-iltapäivänä ja miesten ja naisten pseudo-militaristisia, mutta omaperäisiä virkapukuja.”

Pelastusarmeija on alusta asti järjestänyt ulkoilmakokouksia, joissa soittokunnat esiintyivät. Tarkoituksena oli herättää huomiota ja julistaa hyvää sanomaa.

Upseerit ja sotilaat pukeutuvat virkapukuun, joka on osa Pelastusarmeijan identiteettiä 131 maassa, joissa Pelastusarmeija toimii.

Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa. Sen sanoma perustuu Raamattuun. Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus. Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Patrick Naud eversti

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2019 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

27

kohti uutta vuotta hyvällä sanomalla Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni

Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys