Tero Norkola, kustantaja 0400 882 700
Tommi Leminen, myynti & markkinointi 040 534 2675
Katri Maasalo, julkaisuyhteistyöt 050 324 7131
Sara Nyyssölä, tietokirjallisuus, kirjaideat 050 501 9510
Sähköpostiosoitteemme ovat muotoa etunimi.sukunimi@skskirjat.fi
Media ja arvostelukappalepyynnöt media@skskirjat.fi
www.skskirjat.fi
SKS Kirjat Kulttuuritalo Sturenkatu 4 00510 Helsinki
SKS Kirjat -kustantamo julkaisee laajalle yleisölle suunnattua oivaltavaa tietokirjallisuutta. Otamme mielellämme vastaan kirjaideoita tai valmiita käsikirjoituksia!
Käsikirjoitusta tai kirjaideaa voi tarjota sähköpostitse jo ennen lopullisen käsikirjoituksen valmistumista. Lähetäthän kirjaidean tai käsikirjoituksen mukana saatekirjeen, jossa kuvailet teosta ja sen yleisöä.
Yhteydenotot toimitus@skskirjat.fi
Katalogin toimitus: Tommi Leminen · Graafinen suunnittelu: Timo Numminen @skskirjat
Kirjeenvaihto voi olla harmitonta kuulumisten vaihtoa tai tapa tutkia elämän arvoituksia. Parhaimmillaan molempia, kuten Sirpa Kähkösen ja Mari Leppäsen ajatustenvaihdosta syntynyt kirja osoittaa.
mässä vedessä uitua. Ja äkkiä ollaan syvissä vesissä: mitä on ihmisenä kasvaminen ja miksi sellaista pitäisi tavoitella, mitä päämäärää varten?
Lukija pääsee seuraamaan, miten kahden viisaan ja lahjakkaan naisen suhde syvenee kirjeiden myötä. He tunnustelevat toistensa maailmoja ja haastavat empaattisesti toisiaan, kirjailija ja piispa, ja samalla meitä kaikkia.
Kirjeitä, kuten päiväkirjaakin, kirjoittaessa, kirjoittamisen tilanne asettaa kehyksen kerrotulle. Kirjoittajan elämänvaihe ja kerrontahetki ovat läsnä pohdinnoissa, joihin sukelletaan. Linnunpoikaset ovat lähteneet pesistään kuistin päältä, kohta kesä on ohi. Tee jäähtyy kupissa, olo on raukea kylTero Norkola kustantaja
Suomen vanhimman kirjankustantamon kevään 2026 kirjavalikoima on täynnä toinen toistaan kiehtovampia lukuelämyksiä, jotka kuljettavat historiaan, perinteisiin, kulttuuriin ja eksistenssin syvyyksiin.
”Tärkeä on myös Abba Ammonasin opetus, että hiljaisuus on elämäntapa, jossa ei lähdetä joka suuntaan, ei puututa joka asiaan, ei kommentoida kaikkea, ei kiinnostuta jokaisesta ohimenevästä asiasta. Tällöin ei tarvitse reagoida kaikkeen tunteellisesti ja ottaa asioita henkilökohtaisesti. Viisasta. Vaikeaa.”
–
Sirpa Käh K önen ja Mari Leppänen, Kirjeitä läsnäolosta
Sirpa Kähkönen ja Mari Leppänen K irjeitä L ä S näo L o S ta
Piispa ja kirjailija elämän ydinkysymysten äärellä
Kirjeitä läsnäolosta on kahden naisen yhteinen matka sanojen, hiljaisuuden ja elämän ydinkysymysten äärelle.
Finlandia-palkittu kirjailija Sirpa Kähkönen ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoittavat toisilleen läsnäolosta, hengellisestä kasvusta, uskosta ja oman tilan löytämisestä. Arkipäivän sattumuksista ja elämän tarkoitusta pohtivista kysymyksistä muodostuu lämmin ja viisas matka kulttuurin, yhteiskunnan ja hengellisyyden rajapinnoilla.
Piispan ja kirjailijan kirjeenvaihto kutsuu lukijan kahden taidokkaasti kirjoittavan naisen maailmaan – iltateen äärelle, jossa kysytään hiljaa ja rohkeasti, mitä tarkoittaa olla aidosti läsnä. ▪
”Yhdessä kurottaudumme kohti merkityksiä, pyhää ja läsnäoloa.”
Kaksi ja puoli vuotta kirjeenvaihtoa on pitkä aika. Siinä ehtii elämässä tapahtua monenlaista. Me emme tunteneet ennestään. Ensimmäiset kirjeet olivat tunnustelua ja tutustumista. Vähitellen kirjeenvaihto löysi rytminsä.
Miksi kirje, kun on niin monta muutakin tapaa viestiä? Vaikkapa siksi, että tekstin kutsuminen kirjeeksi herättää henkiin kokonaisen katoamassa olevan, hitaamman maailman.
Kirjeitä on ennen kirjoitettu läheisyyden ja ystävyyden ylläpitämiseksi, uskoutumisen vuoksi. Kirjeitä on kirjoitettu, jotta voitaisiin olla läsnä toiselle. Kirjeissä on pyydetty neuvoa ja lohdutettu, kirjekuorissa on kulkenut pieniä lahjoja, kuivattuja kukkia, seteleitä ja valokuvia.
Samaa saimme kokea myös me. Kirjoitushetkistä aamukahvin lomassa, kesäpaikan nojatuolissa tai retriitin hiljaisina aamuina tuli lepohetkiä, joissa sai kertoa arkisia kuulumisia, jäsentää kaikkea
koettua, löytää ajatuksen alkuja ja jakaa niitä toiselle. Tuntui hyvältä, kun tiesi, että sopivan hetken tullessa toinen asettuu lukemaan kirjettäni. Pysähtyy kuulumisteni äärelle, kuulee. Ehkä kommentoi jotain luettua ja taas kertoo omia terveisiään ja tuntojaan. Kirjeenvaihdosta syntyy ajatusten ja kokemusten punos, jota luodaan yhdessä.
Kirje on luottamuksellinen asia. Yksityinen kirjeenvaihto kutsuu avautumaan, yksityiskirjeen on tarkoitus olla enemmän kuin tiedonanto tai kuittaus. Me tiesimme alusta asti, että kirjeenvaihtomme julkaistaan myös kirjana. Se luonnollisesti vaikutti siihen, mistä ja miten kirjoitimme toisillemme, ja yhtä aikaa läsnä oli luottamuksellisuus. Jotakin kirjoitimme vain toisillemme, ja ne osat jäivät julkaistun kirjan ulkopuolelle.
Kirje tekstiperinteenä edellyttää myös kirjoittajan asettumista tunnustelevaan, tunnustukselliseen tilaan: avautumista itselle,
elämäntapahtumien asettamista johonkin yhteyteen, kehykseen. Meidän kehyksenämme oli tämä monella tavalla painava aika sekä omat elämänpiirimme. Läsnä ovat sivulauseissa läheisemme ja meille tärkeät asiat: lepohetket ja ilo.
Kirjeenvaihdossa kuuluu kirjailijan ja piispan työn arki, sen onnistumiset ja vaivat. Yhdessä kurottaudumme kohti merkityksiä, pyhää ja läsnäoloa.
Kirje on yksi vanhimpia itsetutkiskelun muotoja mutta myös luottamuksellisen yhteyden luomisen keino. Kirje on turvallinen myös siksi, että se antaa aikaa reagointiin toisin kuin kasvokkain tapahtuva viestintä.
Meistä nykyajan ihmisistä jää jäljelle lähinnä merkkejä bittiavaruuteen. Kunpa yhä jaksaisimme kirjoittaa myös kirjeitä. Tähän rohkaisemme sinua, lukija. ▪
– Sirpa Kähkönen & Mari Leppänen
Sirpa Kähkösen ja Mari Leppäsen teos Kirjeitä läsnäolosta ilmestyy tammikuussa 2026.
”Valot eri puolilla Ilmarista sammuivat hieman eri aikaan riippuen oikosulkuja aiheuttaneiden vesimassojen
etenemisestä. Kun valaistus sammui, miehet yrittivät seiniä tunnustelemalla löytää ulos pilkkopimeästä aluksesta.”
Ville Jalovaara
i LM arinen 1941
OperaatiO nOrdwind ja suOmi
Suomen laivaston lippulaiva, panssarilaiva Ilmarinen, upposi ajettuaan miinaan Utön edustalla 13. syyskuuta 1941. Aluksen mukana menehtyi 271 miestä, ja tragedia salattiin Mannerheimin määräyksestä syksyyn 1945 asti.
Ilmarisen kohtaloksi koitui hätäisesti valmisteltu suomalais-saksalainen harhautusoperaatio Nordwind, jonka tarkoitus oli saada puna-armeija uskomaan, että saksalaiset aikoivat nousta maihin Viron Hiidenmaalle ja Saarenmaalle yhtä aikaa eri ilmansuunnista. Yhteiseen merioperaatioon osallistui myös suomalaisia aluksia.
Historioitsija Ville Jalovaaran Ilmarinen 1941 kertoo ennennäkemättömällä tarkkuudella ja aiemmin tutkimattomien arkistoaineistojen pohjalta operaatio Nordwindin vaiheista, Suomen ja Saksan liittolaissuhteiden jännitteistä sekä uppoavan panssarilaivan miehistön kohtalosta pimeällä Itämerellä.
Ville Jalovaara on Turun ja Helsingin yliopistojen dosentti, jonka aiemmin ilmestyneitä historiateoksia ovat mm. Helsinki 1944 ja Stalinin marionetit?. ▪
1/2026 | isbn 978-951-858-792-0 | n. 300 sivua | sidottu | 148 mm × 210 mm | kirjastoluokka 92.7 kansi: Timo Numminen
Panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen 85 vuotta sitten Utön edustalla illalla 13.9.1941 on suurin yksittäinen merionnettomuus, joka Suomea on kansakuntana ikinä kohdannut. Ilmarisen mukana hukkui 271 miestä, ja vain 132 pelastui. Laivaston lippulaivan menetys oli raskas isku, josta toipuminen otti pitkään. Vaikka Ilmarisen tuho on sotahistoriassamme tunnettu tapahtuma, aiheesta ei ole tehty kattavaa tutkimusta. Oikeastaan tämä havainto oli syy siihen, miksi tartuin aiheeseen alkuun perusteellisella tutkimuksella koti- ja ulkomaisissa arkistoissa. Merkittävä osa tutki-
muksessa käytetystä aineistosta on sellaista, jota ei ole tämän teeman tarkastelussa aiemmin käytetty.
Tutkimukseni paikoin merkittävästikin muuttaa kuvaa, minkälainen oli Ilmarisen tuhoon johtanut Saarenmaan ja Hiidenmaan valtaukseen syyskuussa 1941 liittynyt suomalais-saksalainen harhautusoperaatio Nordwind. Kirja tuo myös vahvasti esille suuren meritragedian inhimillisen puolen, jonka kaatuneiden omaisille tuomaa inhimillistä kuormaa sotasensuurin epätietoisuus entisestään lisäsi. Ilmarinen on nyt ajankohtainen myös pian edessä olevan hylyn öljyntyhjennysoperaation takia. ▪
Ville Jalovaaran teos Ilmarinen 1941 ilmestyy tammikuussa 2026.
”Toissa yö oli sitten ihmeellinen. Oli lämmintä ja tähdet tippuivat tiheämmin kuin olen koskaan ennen nähnyt. Monia kymmeniä tähdenlentoja, mutten kertaakaan ehtinyt toivomaan. Välillä harhaili joku tuntematon kone matalalla ylitsemme kuin musta ja raskas aave, painajainen.
Panssarikuorissaan lähes haavoittumaton ja itse tykillä varustettu edestä ja takaa. – Ei ihme, että vallan kuuliaisesti kyyristyimme sen lentäessä kuunvalolta piiloon.”
– Seija p aa S onen, t aivasta vartioivat naiset
Keitä olivat säälotat? Millaisen koulutuksen he saivat ja missä he palvelivat? Millaista oli nuoren naisen arki sodan varjoissa?
Taivasta vartioivat naiset on kunnianosoitus jatkosodan ajan säälotille – pienelle ja erikoiskoulutetulle, mutta useimmille tuntemattomaksi jääneelle lottajoukolle. Vain muutama sata nuorta naista sai erikoiskoulutuksen sotilassääpalveluun, jolla oli merkittävä rooli sodankäynnissä. Säälotat seurasivat taivasta, tekivät säähavaintoja, piirsivät sääkarttoja ja tukivat työllään operaatioiden suunnittelua usein ankarissa oloissa, kaukana kotoa.
Tietokirjailija ja meteorologi Seija Paasosen teos tuo esiin Lotta Svärd -järjestön vähän tunnetun, mutta tärkeän osan – lottien työn sota-ajan
t ai V a S ta V artioi V at nai S et säälOtat 1940–1944 3/2026 | isbn 978-951-858-795-1| n. 300 sivua | sidottu | 148 mm × 210 mm | kirjastoluokka 92.7 kansi: Iiris Kallunki
sääpalvelussa – ja valottaa sodan historiaa uudesta näkökulmasta. ▪
”Kataja voimistaa elämän tulta ja sopii hyvin vihdan lisäksi voiteiksi, kylvyiksi sekä löylyvedeksi. Katajavihta tulee aina liottaa kuumassa vedessä ennen käyttöä ja liotusvettä kannattaa hyödyntää löylyvetenä. Katajan savua on käytetty kevätpuhdistuksissa. Tuolla savulla on puhdistettu koko koti talviunesta.”
Laura Foon p erinne L öyL yt
VuOsi saunassa
Miten valmistetaan perinteinen saunavihta, turvehoito tai loitsulla siunattu löylyvesi? Miksi eri vuodenaikoina saunassa käytettiin tammea, pajua tai mäntyä? Mikä loitsu kuuluu ensilöylyyn, ja miksi sitä ei kannata jättää lausumatta? Miltä tuntuisi kokeilla vuodenkierron saunarituaalia tammisaunasta juhannuksen lemmenlöylyihin?
Sipoonjoen Perinnesaunan kouluttaja ja kokenut saunottaja Laura Foon, ”Sauna-Akka”, johdattaa saunojan matkalle pohjoista vuodenkiertoa seuraaviin rituaaleihin, luonnon yrttien ja runolaulujen maailmaan sekä itämerensuomalaisen mytologian sydämeen. Teoksen saunarituaalit juurruttavat, eheyttävät ja
kutsuvat rauhoittumaan ikiaikaisen viisauden äärellä. ▪
4/2026 | isbn 978-951-858-801-9 | n. 120 sivua | sidottu | 128 mm × 185 mm | kirjastoluokka 59.32 kansi: Emmi Kyytsönen
”FREIJA OLI MYÖS MAHTAVA NOITA, JOKA OSASI NÄHDÄ TULEVAAN. HÄN OPETTI TÄMÄN SEIDHIN TAIDON MYÖS YLIJUMALA ODINILLE. SEIDH ELI NOITUUS, JONKA FREIJA HALLITSI, OLI NAISTEN
MAAGISTA TAITOA, JOLLA SAATTOI SUOJELLA JA PARANTAA, MUTTA JONKA AVULLA SAATTOI MYÖS AIHEUTTAA VIHOLLISELLE HARMIA, KUTEN HIRVEITÄ PAINAJAISIA.”
–Karo L iina Suonie M i, v ii K in K ijumalattaret
Karoliina Suoniemi
Skandinavian viikinkiajan jumalattaret olivat hurjia, viisaita, pelottavia, rakastavia ja vallanhimoisia naisia. Heidän joukossaan oli niin noitia ja jättiläisiä kuin saagojen sankarittariakin.
Karoliina Suoniemen Viikinkijumalattaret-teoksen lyhyet kertomukset johdattavat lukijan viikinkien myyttiseen maailmaan ja jumaltarustoon.
Samalla teos avaa kiinnostavia näkymiä viikinkien maailmankuvaan, riimujen ja loitsujen merkitykseen sekä naisen asemaan yhteisössä. Sarjakuvataiteilija Apila Pepitan kuvitus herättää eloon rikkaasta mytologisesta aineksesta kudotun maailman. Pohjoisen jumalattaret elävät tarinoissa edelleen.
Karoliina Suoniemi on tamperelainen folkloristi, tietokirjailija ja lukio-opettaja. Hän on aiemmin
työskennellyt myös sanataiteen läänintaiteilijana, museolehtorina sekä luovan kirjoittamisen opettajana. ▪
1/2026 | isbn 978-951-858-786-9 | n. 120 sivua | sidottu | 138 mm × 200 mm | kirjastoluokka 93
kansi: Apila Pepita
VAIKKA YKSISARVISTA KÄYTETTIIN LÄPI KESKIAJAN JA VIELÄ UUDEN AJAN ALUSSAKIN KRISTILLISENÄ VERTAUSKUVANA
TAI SYMBOLINA, ERITYISESTI YKSISARVISEEN JA NEITOON LIITETTYJÄ VERTAUSKUVIA ALETTIIN KÄYTTÄÄ
USKONNOLLISTEN TEEMOJEN ULKOPUOLELLA 1200 - LUVULTA ALKAEN. ENNEN KAIKKEA NÄITÄ VERTAUSKUVIA KÄYTETTIIN KUVAAMAAN TAVALLISTEN IHMISTEN VÄLISTÄ RAKKAUTTA. – o tto Lat V a, yK sisarvinen
Otto Latva yKS i S ar V inen
maailman myyteissä ja tarinOissa Antiikin taruolento lumoaa vuosituhannesta toiseen
Miten antiikin tarujen yksisarvisesta tuli rakkauden ja kristinuskon symboli, miljardin dollarin arvoista yritystä kuvaava käsite ja sateenkaaren väreissä kimmeltävä satuolento?
Yksisarvinen maailman myyteissä ja tarinoissa kuljettaa lukijan halki vuosisatojen antiikin maailmasta keskiaikaan ja nykypäivään paljastaen, kuinka yksisarvinen on muuttanut muotoaan ja merkitystään historian kuluessa. Antiikin kirjallisuudessa yksisarvinen muistutti usein vuohta tai antilooppia, keskiajalla siitä tuli sekä rakkauden että kristillisen siveyden symboli. Nykyään se esiintyy yhtä lailla liikemaailman käsitteenä kuin lastenhuoneiden koristeena.
FT Otto Latvan kulttuurihistoriallinen teos avaa kiehtovasti, miten yk-
sisarvisen myytti on muotoutunut ja mitä se kertoo ihmisten suhteesta sekä todellisiin että kuvitteellisiin eläimiin. ▪
2/2026 | isbn 978-951-858-783-8 | n. 150 sivua | sidottu | 148 mm × 210 mm | kirjastoluokka 90.2
kansi: Timo Numminen
”UUDEN AJATTELUN MYÖTÄ PURKAMALLA PYYHITTIIN
NYT POIS IKÄVÄT MUISTOT, KUTEN VAIVAINEN HISTORIA VENÄJÄN VALLAN ALLA, TUHLAILEVAN KORKEAT HUONEET
TAI NOKISET TULISIJAT. PURKAMISEN TULI OLLA ENNEN KAIKKEA TEHOKASTA ELI NOPEAA JA VAIVATONTA: TULIVAT
PUSKUTRAKTORIT, PURKUPALLOT JA SUUNNITELLUT POLTOT. KAIKKI PURKUMATERIAALI VIETIIN YHTENÄ SOTKUNA KAATOPAIKOILLE.” – i ida Ka L a K o SK i ja r iina Sirén, Pelasta K aa talot!
Iida Kalakoski ja Riina Sirén p e L a S ta K aa ta L ot! purkuVimmaa purkamassa
Onko kaikki vanha pakko purkaa?
Miksi rakennuksia puretaan ja miksi purkaminen herättää niin paljon tunteita?
Miksi suomalainen kaupunkikuva uudistuu niin nopeasti? Onko uusi rakennuskanta aina vanhaa ja korjattua parempaa?
Pelastakaa talot! -teoksessa kysytään, miksi rakennukset puretaan Suomessa keskimäärin vain 40–60 vuoden iässä. Kirjan keskiössä ovat purkamista surevat ja vastustavat ihmiset ja heidän yhteinen huolensa suomalaisesta purkuvimmasta. Rakennusten purkaminen koskettaa meitä kaikkia – se muokkaa arkiympäristöjämme, köyhdyttää rakennusperintöämme ja tuhlaa samalla maapallon rajallisia resursseja.
Kirjan ovat kirjoittaneet kaksi vannoutunutta rakennussuojelijaa, arkkitehti, rakennusperinnön dosentti
Iida Kalakoski sekä arkkitehti ja restauroinnin artenomi Riina Sirén. ▪
2/2026 | isbn 978-951-858-686-2 | n. 210 sivua | nidottu | 110 mm × 178 mm | kirjastoluokka 72 kansi: Emmi Kyytsönen
Berliini 3. lokakuuta 1889
Marienstrasse 4.
Oma rakas Setä!
Tädiltä kuulin että Setä on ystävällisesti kirjoittanut minulle. En ole saanut kirjettä. Kiitos kuitenkin. Minusta on nyt tullut oikein berliiniläinen vaikka en juo olutta. Lääkärit ovat sen kieltäneet. Täällä on kyllä todella paljon näkemistä ja kuulemista ja lisää tulee kun kausi alkaa. Sävellyksen opettajallani Albert Beckerillä on 100 ruplan tulot päivässä ja hän elää kuin vanhan ajan säveltäjä. En ole vielä oikein päässyt sisälle hänen metodiinsa.
Juhani Koivisto (toim.)
” nyt a LK aa e L ä M än tode LL i S uu S ”
nuOren sibeliuksen kirjeitä VuOsilta 1873–1895
ean Sibeliuksen kirjeet vuosilta 1873–1895 avaavat ainutlaatuisen ikkunan suomalaisen säveltäjämestarin uran alkuvaiheisiin. Teos kokoaa yhteen nuoren Sibeliuksen värikkäät ja eloisat kirjeet, joissa hahmottuvat hänen musiikillinen heräämisensä, opintovuotensa ja ensiaskeleensa kohti säveltäjän kutsumusta. Kirjeet on julkaistu ruotsiksi ja englanniksi 1997, mutta pitkään odotettu suomenkielinen julkaisu tarjoaa paljon uutta: aiemmin julkaisemattomia kirjeitä Sibeliuksen äidiltä ja sisarelta sekä entistä tarkemmat versiot alkuperäisistä ruotsinkielisistä teksteistä. Uudet löydöt ja tarkentuneet ajoitukset tarjoavat myös selityksen tutkijoita kiehtoneelle oudolle kirjeelle, jossa Sibelius näyttää suunnittelevan tulevaisuuden musiikin outoa harmoniaa.
FT Juhani Koivisto on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dosentti, tietokirjailija ja entinen Suomen Kansallisoopperan päädramaturgi. ▪
1/2026 | isbn 978-951-858-809-5 | n. 220 sivua | nidottu | 148 mm × 210 mm | kirjastoluokka 99.1 kansi: Iiris Kallunki
Tuomas Salo
L ahden ih M e
sinfOnia lahti 75 VuOtta
Lahden kaupunginorkesterin eli
Sinfonia Lahden historia on ennen kaikkea kertomus yhden joukkueen ponnistuksesta huipulle. Orkesterin menestyksen eväitä voidaan maistella myös klassisen musiikin ulkopuolella.
Tuomas Salon kirjoittama Lahden ihme on tarina orkesterin noususta maakunnan runko-orkesterista kansainväliselle huipulle ja Lahden käyntikortiksi maailmalla. ▪
3/2026 | isbn 978-951-858-780-7 | n. 370 sivua | sidottu | 170 mm × 240 mm | kirjastoluokka 78.54 kansi: Samppa Ranta
Henna Leskelä ja Petra Saarnisto (toim.)
Kie L en a S ia LL a 50 V uotta
kOtimaisten kielten keskuksen juhlakirja
För S prå K et
institutet för de inhemska språken 50 år
Kotimaisten kielten keskus, Kotus, on toiminut kielen asiantuntijalaitoksena jo 50 vuotta. Juhlavuottaan viettävä keskus on tullut suurelle yleisölle tutuksi muun muassa kielenhuolto-oppaistaan, sanakirjoistaan ja Kielitoimisto-brändistään. Miten useista organisaatioista ja hankkeista päädyttiin yhteiseen kielivirastoon? Millä tavalla yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet Kotuksen tehtäviin? Kuinka kielityö on muuttunut vuosien saatossa?
Kielen asialla 50 vuotta – Kotimaisten kielten keskuksen juhlakirja on kielen asiantuntijoiden kirjoittama artikkelikokoelma, jossa valotetaan eri näkökulmista kielityön historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuuttakin. Teos sisältää sekä suomen- että ruotsinkielisiä artikkeleita ja on osa kotimaisten kielten teemavuoden ohjelmaa. ▪
3/2026 | isbn 978-951-858-710-4 | n. 300 sivua | nidottu | 135 mm × 210 mm | kirjastoluokka 8
Kansi: Jaana Tarsa
Marko Tikka ja Turo Uskali (toim.)
yL ei S ön i L ona, po L iiti KKojen har M ina
yleisradiO 1995–2025
Yleisradion historiassa viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat mullistaneet yhtiön perusteita enemmän kuin mikään aikaisempi kausi. 1990-luvun lamasta alkanut muutos pilkkoi ja uudisti Ylen ja teki siitä digitaalisemman, nopeamman, globaalimman ja reaaliaikaisemman kuin koskaan ennen. Yleisön ilona, poliitikkojen harmina tarkastelee Yleisradion kehitystä politiikan, talouden, tekniikan ja ohjelmatuotannon näkökulmista vuosina 1995–2025. Vaikka Yle on joutunut viime vuosikymmeninä poliitikkojen kritiikin kohteeksi, ovat tavalliset suomalaiset samaan aikaan saaneet nauttia entistä monipuolisemmasta ja yhä laajempia yleisöjä tavoittavasta tarjonnasta.
Teos on kattava ja kiehtova kuvaus mediayhtiöstä, joka on jatkuvassa muutoksessa – ja jatkuvan julkisen keskustelun kohteena. ▪
3/2026 | isbn 978-951-858-670-1 | n. 500 sivua | sidottu | 195 mm × 245 mm | kirjastoluokka 07.2
Kansi: Timo Numminen
Tapio Varmola, Mervi Friman, Ari Haasio and Tapio Huttula n ew, b L ue and borrowed
New, blue and borrowed — Universities of Applied Sciences in Finland is the first book on the history of Finnish universities of applied sciences. The book provides an overall picture of the factors that contributed to the creation of the universities of applied sciences in Finland and their development up to today.
The book introduces background information on the creation of universities of applied sciences to international readers, developers of higher education and researchers through the interviews of numerous politicians and officials who have participated in the development of this form of education.
The book was written by docent and President and CEO (Professor Emeritus) Tapio Varmola, Ph.D. (Educ.), Researcher Mervi Friman, PhD, M.A., Principal lecturer Ari
Haasio and PhD, President and CEO Tapio Huttula. They have more than a hundred years of experience in the development of universities of applied sciences and the entire university system. ▪
Anna Ovaska, Kaiju Harinen, Eevastiina Kinnunen, Toni Lahtinen, Olli Löytty ja Roosa Suomalainen (toim.)
eM piirinen K irja LL i S uuden ja L u K e M i S en tut K i M u S menetelmiä ja käytäntöjä
Ensimmäinen suomenkielinen opas kirjallisuuden ja lukemisen empiirisiin tutkimusmenetelmiin kokoaa yhteen Suomessa viime vuosina eri tieteenaloilla tehtyä tutkimusta. Kirjoittajat luovat monipuolisen katsauksen eri alojen tutkimuskysymyksiin, aineistonkeruun ja analyysin menetelmiin sekä empiirisen tutkimuksen uudenlaisiin avauksiin. Samalla pohditaan, millaisiin menetelmällisiin suuntiin tutkimus voisi kulkea tulevaisuudessa.
Kokoomateoksen tutkimusesimerkeissä kirjallisuutta ja lukemista lähestytään niin lukijoita haastattelemalla, silmänliikkeitä analysoimalla kuin arkistoja penkomalla ja lukuaikapalvelujen algoritmeja tulkitsemalla. Teos tarjoaa inspiraatiota, virikkeitä ja käsitteellisiä työkaluja tutkijoille,
opiskelijoille, opettajille sekä lukemisen ja kirjoittamisen parissa työskenteleville. ▪
2/2026 | isbn 978-951-858-829-3 | n. 375 sivua | nidottu | 135 mm × 205 mm | 86 | Tietolipas 304 kansi: Emmi Kyytsönen ja Eija Hukka
Kimmo Laine, Minna Santakari, Juha Seitajärvi, Outi Hupaniittu, Tommi Römpötti ja Jaakko Seppälä (toim.)
u ne LM atehda S Ku L o S aare SS a fennada-filmi Oy:n tarina
Fennada-Filmin tarina avaa uusia näkymiä varhaiseen televisiotuotantoon
Fennada-Filmi uudisti 1950-luvun alusta lähtien kotimaisen elokuvan ilmettä ja sekoitti kahden perinteisen suurvalmistamon, Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden, hallitsemia asetelmia. Fennadan linja oli nuorekas, vauhdikas, kaupunkilainen ja uudistushaluinen. Fennadan kirjallisuusfilmatisoinnit
Ryysyrannan Jooseppi, Elokuu, ja Kultainen vasikka suuntautuivat rohkeasti moderniin elokuvaan, ja Edvin
Laineen Täällä Pohjantähden alla oli puolestaan alkupiste elokuvayhtiöiden ja television yhä jatkuvalle tuotannolliselle yhteistyölle.
Teos on laajaan arkisto- ja muistiaineistoon perustuva kiehtova kertomus sodanjälkeisestä kotimaisesta elokuvasta ja elokuvakulttuurista, elokuvien tekijöistä ja työskentelystä
Kulosaaren studioilla ja kuvausmatkoilla. Fennada-Filmin työntekijät kertovat yhtiöstä, jossa ilmapiiri oli muita joustavampi, demokraattisempi ja inhimillisempi. ▪
2/2026 | isbn 978-951-858-970-2 | n. 360 s. | sidottu | 210 mm × 240 mm | 77.492; 77.4 | skst 1504
Kansi: Markus Itkonen
Aleksis Kivi
Seit S e M än V e L je S tä
kriittinen editiO i: teksti ja kOmmentaari
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870
Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran novellikirjastossa neljänä erillisenä vihkona. Sittemmin teosta on julkaistu 150 vuoden ajan korjailtuna, lyhennettynä ja eri tarkoituksiin toimitettuna kirjana.
Teosta laajasti kommentoivan ja selittävän kriittisen edition ensimmäinen osa sisältää Seitsemän veljeksen toimitetun tekstin, joka perustuu Kiven teoksen alkuperäiseen vuoden 1870 painokseen. Kommentaarissa avataan Seitsemän veljeksen kirjallisia yhteyksiä, selitetään teoksen rikasta sanastoa ja muita ilmauksia sekä annetaan tietoa niiden kulttuurihistoriallisesta taustasta. Kiven klassikkoa selittäviä kommentaariviitteitä on laadittu kaikkiaan 2 500. Edition I osa sisältää lisäksi Seitsemän veljeksen laitosten ja käännösten bibliografian,
teoksen aikalaisarvosteluja ja tiiviin yleisesityksen teoksen kielen erityispiirteistä. ▪
4/2026 | isbn 978-951-858-823-1 | n. 400 sivua | nidottu |
kansi: Pekka Krankka
Aleksis Kivi
Seit S e M än V e L je S tä kriittinen editiO ii: tutkimus
Miten Seitsemästä veljeksestä tuli
suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria peilaava klassikko?
Seitsemän veljestä on yksi Suomen kirjallisuuden luetuimpia, keskustelluimpia ja esitetyimpiä teoksia. Kriittisen edition toisessa osassa käsitellään Seitsemän veljeksen kirjallisuushistoriallista taustaa, aikalaisvastaanottoa ja tutkimushistoriaa sekä avataan teoksen rakenteeseen ja lajipiirteisiin, teemoihin ja henkilöhahmoihin sekä kieleen ja esitystapaan liittyviä kysymyksiä. Lisäksi kirja tarkastelee Kiven klassikkoa julkaisuhistorian, kirjallisuuspolitiikan, kansanperinteen, kansankulttuurin kuvauksen ja uskonnon näkökulmista sekä kartoittaa teoksen vaiheita suomalaisilla näyttämöillä ja valkokankailla. ▪
4/2026 | isbn 978-951-858-826-2 | n. 400 sivua | nidottu | 155 mm × 250 mm |
84.2 | skst 1508 kansi: Pekka Krankka
Edith – suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot SKS julkaisee suomalaisen kirjallisuuden kriittisiä editioita toisiaan täydentävinä painettuina kirjoina ja digitaalisina editioina. Edith-editiot perustuvat käsikirjoitusten, ensipainosten ja muun alkuperäisaineiston tutkimukseen. Ne avaavat kirjallista kulttuuria tutkijoille, opettajille ja kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille.
Tervetuloa tutustumaan kirjakauppa
Tiedekirjan ainutlaatuiseen valikoimaan verkossa ja Helsingin Kruununhaan myymälässä.
Tiedekirjasta löydät aina myös kaikki SKS:n julkaisemat teokset.
· Valtavasti luettavaa historiasta tähtitieteeseen
· Uutta tutkimusta ja tieteellisiä aikakauslehtiä
· Tarjouksia, etuja ja kampanjoita
· Verkkokauppa ja Helsingin myymälä
Snellmaninkatu 13, Helsinki
www.tiedekirja.fi
p. 09 635 177
@tiedekirja
@bookstoretiedekirja
@tiedekirja
SKS Kirjat -verkkokauppa palvelee
päivin ja öin! Tervetuloa tutustumaan laajaan valikoimaamme ja tilaamaan kirjaostokset
kotiin helposti ja nopeasti.
· Laaja valikoima laadukasta luettavaa
· Nopea toimitus Suomessa alk. 0 €
· Monipuoliset maksutavat
· Tilaamalla uutiskirjeemme saat tiedon eduista ja uutuuksista
Verkkokauppamme löydät osoitteesta
kirjat.finlit.fi
@skskirjat
Etuja, tarjouksia ja kutsuja tapahtumiin! Tilaa uutiskirje ja liity ystäväksemme.
Tutustu koko valikoimaan SKS:n verkkokaupassa kirjat.finlit.fi
kirjakauppa tiedekirja Snellmaninkatu 13, Helsinki @skskirjat
@suomalaisenkirjallisuudenseura