Marketta Kalmanlehto - Tuokiokuvia Linnavuoresta

Marketta Kalmanlehto

Tuokiokuvia Linnavuoresta

Kannen kuva: Untolassa tekstiilikaupan edessä 1958.

Takakannen kuva: Valmiita traktorin moottoreita ja Kari Hellsten.

Marketta Kalmanlehto

Tuokiokuvia Linnavuoresta

Š 2018 Marketta Kalmanlehto Kustantaja: Siuro-Seura ry.

Valmistaja: Grano, Tampere ISBN 978-952-94-0048-5

Esipuhe Tuokiokuvia Linnavuoresta-kirja kertoo Linnavuoren tehtaasta ja kylän sosiaalisesta elämästä 1940–60-luvuilla. Kirja on suunnattu erityisesti niille linnavuorelaisille, jotka ovat muuttaneet Linnavuoreen äskettäin, ja joille kotikylän syntyhistoria voi olla monin osin tuntematon. Kirja on myös kunnianosoitus Linnavuoressa toimineille yrityksille ja niiden työntekijöille.

Daniel Hallin kartassa vuodelta 1776 Linnavuori on metsäistä asumatonta seutua. Karttaan on merkitty muinainen linnavuori, joitakin Penttilän kylän peltoja Jokisenjärven rannassa sekä ainoina asumuksina kaksi Knuutilan kartanon torppaa, Raiskio ja Kannisto. Vuoden 1927 Pohjois-Pirkkalan kartassa asumuksia on edellisten lisäksi kaksi, Karimäen ja Mäkisen torpat.

1920-30-luvuilla Knuutilan ja Haukkalan karja laidunsi nykyisen Linnavuoren pururadan tienoilla metsässä. Kellokas johdatti karjan illalla kotinavettaan yli junanradan, ja kartanosta varmistettiin puhelinsoitolla, ettei Knuutilan seisakkeen kohdalla ole tulossa junaa.

Muutoksen metsien rauhaan toi sodanaikainen tarve siirtää lentokonemoottoritehdas sopivaan piilopaikkaan ja sellaiseksi osoittautui muinainen linnavuori. Olennaista olivat myös hyvät liikenneyhteydet ja sähkön ja veden helppo saatavuus.

Linnavuoren tehtaan toiminta alkoi vuonna 1943, ja sen ympärille rakentui tehdasyhteisö. Suunnitelmat olivat suuria: piti rakennettaman asunnot 5000 asukkaalle, ja lentokenttääkin kaavailtiin.

Aivan kaikki ei toteutunut, asuntoja rakennettiin lopulta vain noin 500 perheelle, ja kiitorata jäi haaveeksi. Syntyi kuitenkin tiiviisti rakennettu kylä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja kaikki olivat töissä samalla työnantajalla. Tehdas omisti asunnot 1960-luvulle asti. Sen jälkeen niitä alettiin myydä asukkaille ja muualta muuttaneille ja muualla työssä oleville ihmisille.

Tuokiokuvia Linnavuoresta jatkaa omalta osaltaan Siuro-Seuran kotiseutuhistoriateemaa. Yhtenä sysäyksenä sille oli Patrian tehtaan 70-vuotisjuhlavuosi 2017. Aineisto oli ensin näytteillä

Linnavuoren kirjastossa, joka samoihin aikoihin myöskin vietti 70-vuotisjuhlaansa, ja toimitettiin sitten kirjaksi.

Kokosin tietoja kylän vaiheista keräämällä Nokian Uutisten arkistosta Linnavuorta koskevia juttuja ja käyttämällä lähteinä Anna-Liisa Heikkilän kirjaa Muinaislinnan kupeessa sekä Seppo Kallion kirjoittamaa Linnavuoren Metallityöväen ammattiosasto ry:n 50-vuotishistoriikkia.

Haluan kiittää Seppo Kalliota, Jorma Reininmaata ja Airi Mattilaa tietojen etsimisestä ja keskusteluista. Ilman näiden vanhojen linnavuorelaisten tietämystä ei olisi syntynyt kirjaa eikä näyttelyä.

Kiitokset myös lukuisille muille haastatteluja antaneille henkilöille. Nokian kaupungin kulttuuritoimelle kiitos tuesta. Erityiset kiitokset Marja Valkamalle ja Jaana Segerbergille asiantuntevasta editoinnista.

Kajahtakoon uudelleen vanha mahtava Linnavuori-huuto:

Järvi kuulu saarinensa, niitty vihree sotinensa, vuori jylhä valleinensa, Linnavuori, Linnavuori, hei, hei, hei!

Siurossa 15.1.2018 Marketta Kalmanlehto

1. LINNAVUOREN TEHTAAN SYNTY

S

odan uhatessa Suomea syksyllä 1939 sai Tampereella sijaitseva Valtion Lentokonetehdas määräyksen siirtyä hajaryhmitykseen. Lentokonetehtaan moottorikorjaamo siirrettiin junan kyydissä tilapäissuojiin Kokkolaan.

Siellä pohdittiin sotien jälkeen uuden tehtaan rakentamista. Tehdas oli suunniteltava rakennettavaksi kallion sisään ja sen tuli sijaita alueella, jonka pohjoisrajana oli Jyväskylä – Virrat ja etelärajana Hämeenlinna.

Linnavuoren tehdas . II – halli vielä vähän kesken.

Uuden lentokonemoottoritehtaan paikaksi päädyttiin esittämään Nokialla sijaitsevaa Linnavuorta. Vuori oli tarpeeksi laaja ja korkea, vesi ja sähkö olivat helposti järjestettävissä, rautatie oli noin kilometrin päässä ja maantieyhteyskin oli jonkinlainen. Tampereelle oli vain noin 25 km matkaa ja alue oli lisäksi neljää taloa lukuun ottamatta rakentamatonta. Moottoritehtaan yhteyteen oli rakennettava myös ilmailuvarikon tilat.

Tehtaan rakentaminen alkoi syksyllä 1942.

Ykköshalli valmistui 1943 lopulla, kakkoshalli noin kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Tehtaan tuotanto aloitettiin osin keskeneräisissä tiloissa joulukuussa 1943. Ensimmäinen työ oli 30 VL Myrsky II -hävittäjäkoneen rungon kokoonpano. Seuraavaksi käynnistyi lentokonepotku7

Tappurinojan silta ja II – halli 1950 – luvun alkupuolella.

reiden kunnostus ja loppukesästä toiminnan aloitti laakerivalimo.

Tehtaan alkuperäiseen tarkoitukseen, lentomoottoreiden korjaustyöhön, päästiin vasta sodan jälkeen vuonna 1947.

2. SOTAKORVAUSTUOTANTO JA DIESELMOOTTORIEN VALMISTUS

Tasauspyörästön lautaspyörien jyrsintää.

8

Sorvaaja Olavi Setälä.

Sodan päätyttyä tehdas siirtyi lähes täysin sotakorvaustuotantoon. Linnavuoreen valikoitui miltei kaikki tarvittavien dieselmoottorien sekä ilmakompressorien valmistus.

Omaan tuotekehittelyyn perustuva valmistus alkoi 1940-50 lukujen vaihteessa. Moottoreita on valmistettu veneisiin, palopumppuihin, lumiajoneuvoihin, losseihin, traktoreihin ja muihin työkoneisiin, kuorma- ja linja-autoihin, aggregaatteihin, lättähattuihin ja laivoihin. Oma tuotantohaaransa on ollut lentomoottoreiden kokoonpano, peruskorjaus ja huolto, sekä meridieseleiden korjausja huoltotoiminta.

1940-luvun loppupuolella oli myös aloitettu suuremman diesel9

Pikku-Valmetin sylinteriryhmän koneistusta.

B &W -kampiakselin koneistusta 60 - luvulla. Vasemmalla Pekka Jaatinen

10

moottorin tuotekehitys. Valtion Rautateillä oli tarve kevyelle henkilöjunalle, jonka voimanlähteeksi tarvittiin dieselmoottori.

Junat, joita kutsuttiin ’lättähatuiksi’, valmisti Valmetin Lentokonetehdas ja moottorin toimittaja oli Linnavuoren tehdas.

3.

Linnavuoren työpajojen henkilövahvuus oli vuoden 1943 päättyessä 38 henkilöä. Vuoden 1944 Pikku-Valmet ja Tuure Mattila. päättyessä henkilöstön kokonaisvahvuus oli 236. Sota oli ohi ja aloiteltiin rauhanajan elämää, elintaso nousi vähitellen. Näin oli myös Linnavuoressa.Elämää leimasi kuitenkin eristyneisyys: tehdasyhteisö syntyi sodan ajan vaatimusten mukaisesti metsän keskelle, turvalliseen paikkaan, kauas Nokian kauppalan keskustasta. Linnavuoresta pyrittiinkin tekemään itsenäisesti toimiva yhdyskunta kaikkine palveluineen. Asuintilojen tuli olla sellaisia, että henkilökunta pysyisi paikalla eikä pyrkisi muualle. Asuntoja valmistui noin 500.

Unto Grönroos tekee laakereiden ultraäänitarkastusta 1950-60 lukujen taitteessa.

11

Sorvaaja Mauno Karhu

4. LINNAVUOREN TEHTAIDEN NYKYTILANNE Haastattelussa vuonna 1973, kolmekymmentä vuotta tehtaan perustamisen jälkeen, erottelee tehtaan isännöitsijä Arjo Anttila kolme tehtaan kehityksen pääaihetta: Alkuvaiheen lentokoneaika, sotakorvaukset ja sopeutuminen kilpailutalouteen.

Tehtaan päätuotteita olivat vuonna 1973 dieselmoottorit, dieselgeneraattorit, dieselpumppuaggregaatit, venemoottorit, palopumput, hammaspyörät, erikoistyöstökoneet ja suihkumoottorien korjaukset.

Tehtaan jakautuminen nykyiseen kolmeen ryhmään tapahtui 1990-luvun alussa, jolloin oli menossa useita vuosia kestänyt teollisuusyhtiöiden uudelleenjärjestely. Siinä yhteydessä Valmet Oy järjesteltiin toimialoittain nimettyihin ryhmiin. Linnavuoren tehdas jaettiin siten, että moottori - sekä hammaspyörävalmistus tuli 12

Moottori 815. Tämä oli käytössä mm. lättähattu - kiskobusseissa, valmistusta 1950 – 1980.

Lumiajoneuvo 1970 – luvulla, telamaasturi Terri. Asentaja Kari Harju ohjaa, takana dipl.ins. Alpo Järvikuona.

13

osaksi traktoriryhmää, työstökonevalmistus (tehdasautomaatio) osaksi kuljetusvälineryhmää ja lentomoottoriosasto osaksi puolustusvälineryhmää. Kaikkien omistaja oli Valmet Oy. Sittemmin moottori- ja hammaspyörävalmistus on siirtynyt USA:laisen Agco-corporaation omistukseen ja on nykyään nimeltään Agco Power.

Työstökoneen (tehdasautomaatio) valmistus myytiin Mercantilelle omaksi yhtiökseen, jonka nimi on Fastems Oy ja toimipaikka Tampereella Lahdesjärvellä. Lentomoottoriosasto tuli osaksi nykyistä Patria-konsernia. Nykyisin näiden kolmen yrityksen yhteenlaskettu henkilöstömäärä on noin 950.

5. MEURMANIN ASEMAKAAVASUUNNITELMA Tehtaan rakentamisen alkaessa Linnavuori oli lähes asumaton.

Teollisuusalueen lisäksi suunniteltiin myös tehdasyhdyskunnan asuinalueet. Asukasluvuksi suunniteltiin 6000 ihmistä.

Asuinaluetta suunnittelemaan tilattiin maan johtava asemakaava-arkkitehti, professori O.J. Meurman.

Alueen pienoismalli on päivätty 27.9.1943 ja varsinainen asemakaavapiirustus 1.12.1947.

Linnavuoren rantaa 1950-luvulla.

14

Viimeisenä valmistunut Iltarusko- kerrostalo.

Muutoksena aikaisempaan on teollisuustilojen huomattava lisäys.

Rakennustyöt aloitettiin myöhäissyksyllä 1942. Samanaikaisesti tehdastilojen rakentamisen ja tunnelin louhimisen kanssa ryhdyttiin asuntojen rakentamiseen. Ensimmäiseksi valmistui ns. paloasema, jossa sijaitsi myös tehtaan johtajan asunto.

1940-luvun loppuun mennessä Linnavuoreen oli rakennettu yli 500 asuntoa, kerrostaloja ja pientaloja, sairaala, ruokala– ja kulttuuritalo Vuorenhovi, sauna pesutupineen, liiketalo, tiet sekä vesija viemärilaitokset. Viimeisinä valmistuvat Iltarusko-niminen kerrostalo, Huhtalevon kerrostalot sekä johtajan asunto Päivärinne.

Asunnot olivat sen ajan mittapuun mukaan nykyaikaisia. Kerrostalot Väinölä, Pohjola, Untola ja Sariola olivat keskuslämmitteisiä ja asunnoilla oli omat parvekkeet. Huhtalevon kerrostaloissa oli jopa lämmin vesi ja kylpyhuoneet. Aamu- ja Iltarusko olivat uunilämmitteisiä.

15

Talon pihaa Raiskionpolulta 1950-luvulla.

6.

Ensimmäiset kahdeksan yksityistä omakotitaloa rakennettiin tehtaan vuokraamille tonteille Huhtalepoon 1950–luvun alussa.

Linnavuori oli tiivis yhteisö. Kaikki olivat tehtaassa töissä ja kaikki tunsivat toisensa.

Talojen jokaisessa kamarissa oli asukkaita. Leikkikavereista ei ollut pulaa, ei ollut vierailuaikoja, pihoissa tavattiin ja sisällä poikettiin.

7. LINNAVUOREN PALVELUITA: VUORENHOVI, SAIRAALA, HAMMASLÄÄKÄRI, PÄIVÄKOTI, KOULU, KIRJASTO, SAUNA, OSUUSKUNTA LINNAVUORI Toisin kuin muut puolustuslaitoksen hankkeet, Linnavuoren tehdas sai luvan rakentaa ruokala- ja huoltorakennuksen, Vuorenhovin.

Vuorenhovi valmistui vuonna 1945 ja siitä tuli monien toiminto16

jen keskipiste. Siellä oli tehtaan ruokailusali ja keittiö. Ruokailusali toimi myös juhla- ja elokuvasalina. Vuorenhovin ruokala oli ensimmäiset vuodet Osuuskunta Linnavuoren omistuksessa. Myöhemmin se liitettiin Tuotantoon.

Elokuvia näytettiin kaksi kertaa viikossa. Elokuvayrittäjinä toimivat useat henkilöt, viimeiset 12 vuotta Pentti Vehmas.

Linnavuoren harrastustoiminta keskittyi Vuorenhoviin ja siellä järjestettiin mm. tehtaan joulujuhlat. Näytelmiä esitettiin, ohjelmallisia iltamia järjestettiin.

Esiintymässä olivat Linnavuoren sekakuoro, mieskuoro ja marttakuoro, Linnavuoren Suuri orkesteri, kvartetti, naisvoimistelijat, palokunnan naiset ja torvisoittokunta.

Vuorenhovin tanssit olivat tunnettuja koko maakunnassa.

8. OSUUSKUNTA LINNAVUORI Osuuskunta Linnavuori perustettiin 1943. Se oli alussa itsenäinen osuuskunta, jolla oli omat luottamushenkilöt.

Linnavuoren kioskilla 1950 – luvulla Pirkkakoivuntien ja Linna-

vuorentien risteyksessä

17

Osuuskunnalla oli ruokakauppa Väinölän alakerrassa Liiketalon valmistumiseen asti. Sen jälkeen kauppa siirtyi Liiketaloon vuonna 1957.

Ihmisillä ei ollut autoja, kaikki ostettiin oman alueen kaupoista.

Osuuskunta Linnavuorella oli kolme sivumyymälää, yksi Myllykylässä, toinen Aamuruskon tiloissa ja kolmas Kauniaisissa.

Osuuskunta kävi myös laajalti ympäristössä maatalous- ja rautakauppaa.

Osuuskunnalla oli omistuksessaan Vuorenhovin ravintola.

Osuuskunta fuusioitui Tuotantoon vuonna 1954.

LINNAVUOREN LIIKETALOSSA ( NYK. ATTENDO) TOIMINEITA KAUPPOJA JA MUITA PALVELUITA Talossa toimi Jalkinetehdas Vuori, kemikalioliike Kääpä, jossa myytiin myös muovileluja, Linnavuoren posti, Postipankki, Tampereen Säästöpankin Linnavuoren konttori ja parturi-kampaamo.

Talon yläkerrassa oli soluasuntoja asuntopulaa helpottamassa.

Yhdessä huoneessa asui aina useita henkilöitä ja wc oli käytävällä. Majoitettuna oli naimattomia ihmisiä, yhdessä huoneessa aina samaa sukupuolta. Meno oli välillä hauskaa ja äänekästä.

9. LINNAVUOREN SAIRAALA Sairaala perustettiin 40-luvun alkupuolella sairaalan sairausparakkiin, joka sijaitsi palokunnan takana. Vuonna 1946 rakennettiin Linnavuoren sairaalarakennus.

Sairaalassa oli poliklinikka, jossa oli lääkärin vastaanotto ja toimenpidehuone, odotustilat, röntgenhuone ja pukeutumishuone.

Vuodeosastossa oli kaksi kolmipaikkaista potilashuonetta. Sairaalan ja tehtaan lääkärinä toimi Harald Henriksson. Lisäksi sairaalassa oli kolme sairaanhoitajaa, kaksi päivävuorossa ja yksi ilta- ja yövuorossa. Henkilökuntaan kuuluivat keittäjä, siivooja ja hoitoapulaisia. Rakennuksen toisessa päässä oli terveyssisaren asunto, 18

jonka keittiössä valmistettiin myös potilaiden ruoat.

Melko pian tehdas koki sairaalan rasitteeksi ja sitä tarjottiin kauppalalle 40-luvun lopussa. Kauppala vastasi kieltävästi, ja tehdas lopetti sairaalan toiminnan sekä tarjosi rakennusta kauppalan ostettavaksi.

Kauppa hyväksyttiin vuonna 1951 ja sairaala lopetettiin. Tehtaalle jäi oma poliklinikka, jossa oli päätoiminen terveyssisar ja säännöllinen lääkärin vastaanotto vuoteen 1972 saakka. Poliklinikka toimi Vuorenhovista vapautuneissa konttoritiloissa.

Nykyisin entisessä sairaalarakennuksessa toimii päiväkoti.

Tehdasyhteisön alkuaikoina käytiin hammaslääkärissä Siurossa apteekin talossa.

Myöhemmin saatiin hammaslääkäriksi Linnavuoreen Hilkka Sasi. Hänen yksityisvastaanottonsa sijaitsi Huhtalevon ensimmäisessä kerrostalossa B-rapussa.

10. LINNAVUOREN KOULU Lapsiperheitä alkoi muuttaa Linnavuoreen jo vuonna 1943.

Lähin koulu oli Penttilässä, jonne matkaa oli neljä kilometriä.

Se kuljettiin jalan tai hevoskyydillä.

Linnavuoren nykyinen koulu.

19

Marraskuussa 1945 avattiin linnavuorelaisille koulu parakkirakennuksessa, joka sijaitsi Marskintien varrella lähellä nykyistä koulua. Kouluruokailu oli Vuorenhovissa ja sinne marssittiin rivissä.

Linnavuoren oppilasmäärä kasvoi ja varsinaisen koulutilan saaminen kävi välttämättömäksi. Koulun rakentaminen aloitettiin vuonna 1946 ja syksyllä 1947 päästiin aloittamaan koulutyö nykyisessä nelikerroksisessa koulussa.

11. LINNAVUOREN LASTENTARHA Lastentarha aloitti toimintansa vuonna 1948 aluksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Marttayhdistyksen voimin ja Nokian kauppalan avustuksella. Tarha toimi aluksi entisessä kouluparakissa.

Kun Linnavuoren sairaala lopetettiin vuonna 1951, tarha muutti sairaalarakennukseen vuonna 1952 ja toimii siinä vieläkin.

Kauppala avusti lastentarhaa vuosittain ja valtionapua tarha sai vuodesta 1951 alkaen.

Linnavuoren lastentarhassa 1950-luvulla.

20

Toimintaa ei kuitenkaan voitu ylläpitää perustajajärjestöjen voimin, vaan 1951 perustettiin Linnavuoren lastentarhan kannatusyhdistys. Vastuu tarhasta ja kannatusyhdistyksen toiminnasta oli vain muutaman henkilön harteilla, ja ratkaisuksi esitettiin tarhan kunnallistamista. Vuonna 1957 Linnavuoren lastentarha siirtyi Nokian kauppalan omistukseen.

12. LINNAVUOREN KIRJASTO Linnavuoren tehdas ehdotti Nokian kauppalan sivukirjaston perustamista Linnavuoreen vuonna 1946. Tehdas lupasi luovuttaa kirjastolle noin 400 nidettä käsittävän kirjavarastonsa ja antaa kirjastolle tilat lämmityksineen ja siivouksineen, kunnes Linnavuoren koulu valmistuisi.

Sen jälkeen kirjaston ylläpito siirtyisi Nokian kauppalalle.

Hanke viivästyi vuodella, ja vasta 1.9.1947 lähetettiin Helsinkiin ilmoitus tehtaan ja kauppalan välisestä sopimuksesta. Kirjastoa oli vuoden tehtaalla hoitanut konttoriapulainen, ja hänet valittiin Linnavuoren piirikirjaston va. kirjastonhoitajaksi. Kirjasto sijaitsi Linnavuoren kansakoulun kokoelmahuoneessa ja se oli avoinna kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Vuonna 1951 kirjasto sai oman 18 neliömetrin suuruisen huoneen koulun ensimmäisestä kerroksesta. Seuraavana vuonna kirjasto muutti kauppalan omistamaan entiseen sairaalarakennukseen, josta se pääsi vuonna 1959 muuttamaan avarampiin tiloihin koulun kolmanteen kerrokseen. Linnavuoren liiketalon toiseen kerrokseen kirjasto muutti täältä vuonna 1982, ja nykyiseen tilaansa liiketalolta vuonna 2009.

13. ISO-KYLY, yhteissauna Akkavuoren rinteessä Yhteissauna rakennettiin Linnavuoreen jo alkuvaiheessa. Vain Huhtalevon kahdeksalla omakotitalolla oli omat saunat, tehtaan rakennuttamissa taloissa ei. Yleinen puoli oli varattu miehille ja naisille eri päivinä. Päivä saatettiin myös jakaa miesten ja naisten vuoroihin. Yleisen osaston lisäksi Kylyssä oli perhesauna ja tilaussaunoja.

Yhteissaunominen oli tärkeä osa linnavuorelaista elämänmenoa.

21

Työpäivä päättyi lauantaisin kahdelta, ja jo kolmelta alkoi pukuhuone täyttyä. Saunakamppeita vietiin usein kainalossa sanomalehdistä tehdyssä paketissa, jossa oli pyyhe, saippuaa, pesusieni ja puhtaat alusvaatteet.

Ensin mentiin kassalle maksamaan saunamaksu. Siihen voi sisältyä myös vihta, pilsneri ja limonadi. Jonoakin syntyi, ja odoteltiin pukukopin vapautumista, sankoa ja paikkaa löylyhuoneen penkillä.

Kylyssä käynti saattoi kestää tuntikausia. Ajatuksenvaihtoa käytiin väliin väittelyihin asti, mutta yleensä tunnelma oli leppoinen.

Lapset jakoivat tarkkaan tasan ostetun Pyynikin Helmi-juomansa.

Oli mukavaa kuunnella saunanlauteilla aikuisten tarinointia. Saunassa käynti oli viikon kohokohta.

PYYKKITUPA JA MANKELI Saunarakennuksessa oli kaksi pyykkitupaa. Ennen pesukoneen tuloa pestiin pyykki käsin pyykkilaudalla puisissa altaissa. Vesi lämmitettiin ja pyykit keitettiin padassa.

Kuivaustila oli vintillä. Pyykin käsittelyä varten oli mahtava kivimankeli.

14. KALEVANRINTEEN KERROSTALOISSA TOIMINEITA KAUPPOJA JA PALVELUITA Sampolassa oli aluksi Linnavuoren postitoimisto, joka sekin muutti 1957 Liiketaloon.

Väinölän alakerrassa piti Gunnarin Kaisa pienimuotoista kauppaa 50-luvun alussa. Kauppias vaihtui Siltaseksi ja Siltasen kauppa toimi ainakin vuoteen 1974.

Kalevanrinteen keskimmäisessä kerrostalossa Untolassa oli tekstiililiike, joka myöhemmin laajentui myös taloustavara- ja radioliikkeeksi. Se toimi ainakin vuoteen 1963. Tekstiilillike jatkoi vielä vuoteen 1966, mutta radioita ja taloustavaroita siinä ei enää silloin ollut.

22

Samassa talossa toimi joitakin vuosia myös Puutarhatuote-niminen kauppa.

Vastapäätä Untolaa, puutalon alakerrassa, oli vuodesta 1949 leipomo. Se toimi Linnavuoressa eri omistajien voimin kymmenkunta vuotta. Leipomon uuneissa kypsyivät linnavuorelaisten joulukinkut.

15. LINNAVUOREN TEHTAAN PALOKUNTA JA PALOKUNNAN NAISJAOSTO Vuonna 1943 perustettiin tehtaan kantahenkilökunnan jäsenistä ja rakennustoimikunnan alaisista työntekijöistä ns. puolivakinainen, 12-miehinen palokunta. Tehdas hankki palokalustoa ja sammutusveden saamista varten rakennettiin Hietaanojan sivuhaaraan pari patoa. Linnavuoren korkeimmalle kohdalle pystytettiin tähystystorni palohälytysten varalle.

Vuonna 1945 valmistui tehtaan alueelle paloasema.

Mauri Lehtonen siirtää Linnavuoren tehdaspalokunnan Rapidex-ruiskua, 1960luku.

23

Linnavuoren tehdaspalokunta 1950 – luvulla.

Lisää palokalustoa saatiin, kun Kokkolan lentomoottoriosasto siirtyi Linnavuoreen ja mukana tuli palokalustoa.

Vuonna 1949 lopetettiin päivystysvuorot paloasemalla ja perustettiin Linnavuoren Tehdaspalokunta johtokuntineen ja sääntöineen. Siihen kuului 22 miestä ja heitä koulutettiin erilaisilla kursseilla vuosittain. Palokunnan Poikaosasto perustettiin 1954 ja siihen liittyi heti 31 poikaa. Palokunnan Naisjaosto syntyi vuonna 1959. Naisjaoston toimesta esitettiin näytelmiä muuallakin kuin Linnavuoressa, järjestettiin naamiaisia ja revyyesityksiä.

Palokunnan järjestämät juhannusjuhlat Linnavuoren uimarannalla olivat suuri ja odotettu tapahtuma.

16. LINNAVUORELAISTA HARRASTUSTOIMINTAA MUSIIKINHARRASTUS Luettelo sekakuoro, mieskuoro, Marttakuoro, Suuri orkesteri, kvartetti, torvisoittokunta, Helge Ojasen ja Sulo Mäkelän yhtyeet kertoo mittavasta musiikinharrastuksesta.

24

Linnavuoren sekakuoro perustettiin 1946 ja se esiintyi mm. tehtaan vappujuhlissa ja pikkujouluissa sekä Punaisen Ristin tilaisuuksissa. Kuoro lauloi myös jumalanpalveluksissa adventtina ja jouluna Siuron kirkossa. Sekakuoro toimi vuoteen 1965.

Mieskuoro perustettiin myös vuonna 1946. Myöhemmin se yhdistyi Nokian Työväen Mieskuoroon.

Mieskuoro ja sekakuoro pitivät konsertteja sekä yhdessä että yksin.

Marttakuoro piti mm. kahvikonsertteja Vuorenhovissa.

Pianokvartettikin muodostui vuonna 1946. Siihen kuuluivat piano, ykkösviulu, kakkosviulu ja sellisti. Ohjelmassa oli sekä klassista että tanssimusiikkia. Kvartetti esiintyi Linnavuoren lisäksi naapurikunnissa eri järjestöjen tilaisuuksissa.

Linnavuoren orkesteri, kapellimestarina Unto Grönroos.

Linnavuoren torvisoittokunta kehittyi tehtaan torviseitsikosta sekin vuonna 1946.

Siuron VPK:n lakkauttamisen jälkeen siihen liittyivät myös siurolaiset puhaltajat. Ohjelmistoon kuului vanhaa tanssimusiikkia, marsseja ja operettisävelmiä. Esiintymisiä oli mm. tehtaan, palokunnan ja ammattijärjestöjen tilaisuuksissa.

17.

Siurolaisen Helge Ojasen orkesteri esiintyi usein Vuorenhovissa ja 25

laajalti muuallakin. Sulo Mäkelän yhtye oli enemmän linnavuorelainen, se esiintyi pääasiassa Vuorenhovin tansseissa. Siihen kuuluivat harmonikka, rummut, saksofoni, klarinetti ja myöhemmin myös kitara.

Linnavuoren Suuri orkesteri perustettiin vuonna 1950. Siihen kuuluivat 25 soittajaa instrumentteina viulu, sello, kitara, harmonikka, klarinetti, trumpetti, pasuuna ja saksofoni.

Orkesteri esiintyi yksin ja yhdessä Tehtaan Torvisoittokunnan kanssa. Konserteissa oli vierailevia solisteja ja linnavuorelaisten esittämiä sooloja.

18. URHEILU SVUL:n Nokian Urheilijat ja TUL:n Linnavuoren Lukko järjestivät monenlaista urheilu- ja kilpailutoimintaa Linnavuoressa sekä lapsille että aikuisille. Talvilajeja olivat hiihto ja jääpallo, myöhemmin jääkiekkokin. Kesällä molemmat seurat pitivät sarjakilpailuja lapsille ja nuorille: uimarannalla hypättiin pituutta, työnnettiin kuulaa ja Miharintiellä juostiin kilpaa. Tyttöjen ja naisten voimistelu-

Linnavuoren uimarannan pitkä laituri 1956

26

ryhmiä oli seuralla.

kummallakin

Myös tehdas järjesti urheilutoimintaa. Se piti huolta uimarannan läheisyydessä olevista urheilupaikoista, joita olivat uimalaiturin lisäksi jalka- ja lentopallokentät sekä voimistelutelineet, rekki ja renkaat.

Tehdas antoi verkon ja lentopallon ja kesäillat pelat- Linnavuoren Lukon jalkapallojoukkue 1950 – luvun alkupuolella, valmentajana tiin.

Unto Grönroos.

Kesän kuluessa oli jalkapalloturnaus, jossa joukkueet oli muodostettu tehtaan eri osastoista. Yhteen ottivat sorvarit, viilarit, jyrsijät, kokoonpano ja konttori. Pienemmät osastot muodostivat yhdistelmiä.

Pesäpallo sai aikaa myöten jalkapalloa suuremman suosion ja siinäkin pelattiin puulaakiturnauksia.

19.

Uinti kuului sekä seurojen että tehtaan järjestämään urheiluun.

Kovia kilpailuja järjestettiin; uimakopissa säilytetyt rataköydet vedettiin uimalaiturin ja ratapiikin väliin. Yleisö seurasi laiturilla, veneissä tai hyppytornissa.

Voimailua, nyrkkeilyä ja painiakin harrastettiin.

Suunnistus tuli 50 – luvulla NoU:n ja tehtaan urheilutoimintaan kovalla vauhdilla. Eri tehtaiden välillä oli jatkuvasti suunnistuskilpailuja.

Tehdas hankki valmetilaisten käyttöön kaksi nelihankaista kilpavenettä. Yhden veneen miehistöön kuului viisi henkilöä, perämies ja neljä soutajaa. Veneillä ei kilpailtu, vaan niillä liikuttiin retki- ja harrastusmielellä.

Moni linnavuorelainen harrasti myös veneenrakentamista.

27

20. KALASTUS Tärkeä vapaa-ajan harrastus oli kuhan soutu ja ahvenen virvelöinti. Oli komeaa katsella, kun lauantaisin töiden päätyttyä kymmenet veneet soutivat kilpaa Mahnalanselälle. Oli kova kiire kalastamaan.

Kesällä uisteltiin ja ongittiin mato-ongella. Jokisenjärvi oli 50-luvulla melko puhdas ja siitä voi kahden miehen venekunta kesäiltoina nostaa jopa toistakymmentä kuhaa.

Talvisin pilkittiin ja käytiin pilkkikilpailuissa lähijärvillä.

PÖYTÄTENNIS JA SHAKKI Tehdas tuki merkittävästi Linnavuoren Shakkikerhoa, jonka pelit pelattiin aluksi Vuorenhovin kerhohuoneessa ja myöhemmin myös ammattiosaston tiloissa Iltaruskossa. Tehtaan joukkue pelasi vierasotteluita.

Pöytätenniskerho aloitti entisessä kouluparakissa. Vuorenhovissa ottelut pelattiin isossa salissa ja ainakin kerran siellä pidettiin pöytätenniksen kansalliset kilpailutkin.

Valmetin perhelehdessä oli 1951 otsikko: Linnavuoren joukkue

Linnavuoren pöytätenniskerho 1949.

28

voitti Tampereen seudun liikelaitosten välisen pöytätennissarjan.

Taso oli siis kova.

21. METSÄSTYS Vuonna 1944 perustetussa Siuron Metsästysyhdistyksessä oli jäseniä Linnavuoresta, Siurosta ja Nokialta. Metsästysalueita olivat valtion maat Aureen alueella, Valmetin metsät sekä metsiä Jumesniemessä ja Mahnalassa. Metsästysseuralle kuului hirvi- ja pienriistan metsästyksen lisäksi riistanhoito. Ampumakilpailuja järjestettiin ja Linnavuoressa oli jonkin aikaa myös Jousiampujaseura.

Metsästyskoiranäyttelyitä pidettiin Linnavuoren koulun pihalla.

PARTIOTOIMINTA Lippukunta Pilvenpojat perustettiin vuonna 1946 ja se toimi vuoteen 1949. Tyttölippukunta Pilven Siskot perustettiin vuonna 1947 ja sen toiminta loppui 1951.

1960-luvulla Linnavuoreen perustettiin partiolippukunta Sata-Hämeen Vasamat.

Vanha Linnavuori-huuto 50-luvun alusta:

Järvi kuulu saarinensa, niitty vihree sotinensa, vuori jylhä valleinensa, Linnavuori, Linnavuori, hei, hei, hei!

29

22. LINNAVUOREN MARTTAYHDISTYS Vuonna 1948 perustettu Marttayhdistys järjesti esitelmätilaisuuksia, lainasi astiastoja ja mehumaijoja.

Marttojen kangaspuilla sai käydä kutomassa Vuorenhovin alakerrassa. Marttakuoro esiintyi ja lauloi yhdessä mieskuoron kanssa mm. Siuron kirkossa. Retkiä järjestettiin Eduskuntataloa myöten ja toiminta oli ensimmäisenä vuosikymmenenä tiivistä.

SPR:N LINNAVUOREN OSASTO Punaisen Ristin toiminta oli 50- ja 60-luvuilla hyvin vilkasta. Säännöllisten kokoontumisten lisäksi oli myyjäisiä ja ensiapukursseja.

Vuorenhovissa järjestettiin verenluovutustilaisuuksia ja SPR Linnavuoren naiset olivat avustamassa. Liikuntaa harrastettiin, tehtiin mm. hiihtoretkiä.

Varojen keräämiseksi pidettiin Vuorenhovissa pukutansseja.

Hankituilla varoilla tehtiin jouluksi ruokapaketteja oman ja lähiseudun tarvitseville.

23. MUITA LINNAVUORELAISIA JÄRJESTÖJÄ JA TOIMIJOITA •

Metallityöväen liiton ammattiosasto

•

Linnavuoren Teollisuusvirkailijoiden Yhdistys

•

Linnavuoren teollisuusteknikkojen yhdistys

•

Linnavuoren urheilulautakunta

•

Nokian Työväenopisto, Linnavuoren osasto: ruotsi, alkeis- ja jatkokurssi, englanti, alkeis- ja jatkokurssi, suomen kieli, matematiikka, venäjä, konepiirustus, rakennuspiirustus.

•

Sotainvalidien Siuron alaosasto, toimii myös Linnavuoressa

•

Ompeluseura

•

Raamattupiiri

•

Pyhäkoulu

30

Tuokiokuvia Linnavuoresta- kirja kertoo Linnavuoren tehtaasta ja kylän sosiaalisesta elämästä 1940–60-luvuilla. Kirja on suunnattu erityisesti niille linnavuorelaisille, jotka ovat muuttaneet Linnavuoreen äskettäin, ja joille kotikylän syntyhistoria voi olla monin osin tuntematon. Kirja on myös kunnianosoitus Linnavuoressa toimineille yrityksille ja niiden työntekijöille.

Siuro - Seura ry:n kotiseutujulkaisuja.