>> Jatkoa sivulta 31 ”maisemalaatikko”, pieni keski-eurooppalainen Rodenbergin kaupunki ympäristöineen. Audiovisuaalisuus oli korkealla, kun maalin määrityksen jälkeen ampumakomennolla jostain yläpuolelta ammuttiin 22 kaliiperisella aseella kipsikentässä olevaan maalipisteeseen ja näimme kiikareilla missä pöllähti. Korjausten jälkeen ammunta jatkui kuten edellä uuteen maaliin. ”Tykistökoulun oppilaat olivat siellä usein harjoittelemassa. Nähtävästi paikka oli aika tärkeässä asemassa tykistökoulutuksessa”, huomioi Lappalainen jälkeenpäin koulutusta. Ampumaleiri lugassa Venäläisillä oli suuri ampumaalue Lugassa, jossa oli varsin alkeellinen parakkimajoitus.
”Suksetkin, joissa oli valmiiksi hiihtokengät kiinni, jaettiin. Saimme ne, vaikka eivät ne meidän käytössä kuluneet. Komeat lammasnahkaturkit pitivät sen sijaan meidät maastossa lämpiminä.” Aamuisin kaikki joukot kerättiin kentälle ja ilmoitettiin harjoituksen komentajalle. ”Meidän porukka oli muiden harjoitusjoukkojen mukana. Pari päivää meni ammunnan harjoittelussa ja tuliasemien mittaamisessa ja rakentamisessa. Suomalaiset oppivat venäläisen hyrrän ja paikantamislaitteen käytön. Ne havaittiin vastaaviin suomalaisten käytössä oleviin sveitsiläisiin verrattuna epätarkoiksi.” Ammunta sujui Suomalaisten ammuntaa, joka tapahtui heittimien olles-
Heitintä ladataan Lugan ampumaleirillä. Lataussillalla kurssinjohtaja evl Raimo Issakainen.
sa marssilla, johtivat Rintanen ja Nissinen. Heittimet saivat marssilla radiolla tulikomennon ja valmistelujen jälkeen suoritettiin tulitehtävä. Ammunta sujui hyvin. Yllätyksenä oli kuitenkin harjoitukseen käytetty rakettien pieni määrä (14 ls). Suomessa oli totuttu siihen, että ”ruutia palaa” Rovajärvellä. Kuubalaisilta ja jemeniläisiltä vähennettiin atarvikkeita kenraalin käskystä. Heidän kiintiötään vähennettiin, ja suomalaiset saivat 14 rakettia täydennystä. Suomalaiset saivat huippuarvostelut ammunnan johtamisesta kenraalin loppupuhuttelussa. ”Myöhemmin keskusteluissa kävi ilmi se, millaisia ammusmääriä esimerkiksi venäläinen patterin päällikkö saa ammuttaa vuodessa. Paikallisissa suurta ihmetystä herätti
se, kun heille kerrottiin, millaisia määriä esimerkiksi Rovajärven ampumaleireillä ammutaan.” Loppukoe kenraalin valvonnassa Suomalaisten koulutuksen pituus oli saatu neuvottelemalla vain kolmeen ja puoleen kuukauteen. Muille sen kesto oli yhdeksän kuukautta. Paikan päällä se vielä kutistui kolmeen kuukauteen vähentämällä poliittista koulutusta ja huomioimalla suomalaisten tykistöllinen pohjakoulutus. ”Venäläiset kyllä epäilivät, ettei sitä voi oppia kolmessa kuukaudessa.” Loppukoe tapahtui kenraali Sapoznikowin valvonnassa. ”Hänen esittämiin kysymyksiin annoimme vastaukset. Havaitsimme myös opet-
Lugan tulenjohtopaikalla. Vas. Rintanen, Nissinen, Rissanen, Issakainen, Pohjolainen, kenrltn Sapoznikow, Lappalainen, Naapila.
SNTL:n Puolustusministeriö TODISTUS Tämä todistus on annettu ylikersantti Matti Peter Lappalaiselle siitä, että hän on helmikuussa 1976 aloittanut opiskelun ja huhtikuussa 1976 päättänyt opiskelun Tykistöupseerien II kurssikeskuksessa erikoisalanaan tykistön komennus. Tämä todistus antaa oikeuden saatuun erikoisalaan liittyvien töiden itsenäiseen suorittamiseen. Kurssikeskuksen johtaja Tykistön kenraaliluutnantti Sapožnikov 9. huhtikuuta 1976
Tulkkien käännökset kirjoitettiin vihkoihin. Asetekniikan muistiinpanovihkosta kuitattiin ja sinetöitiin 98 sivua.
30
Ylikersantti Matti Lappalaiselle annettu todistus II Leninin kunniamerkillä palkitun Punaisen Lokakuun Tykistökoulusta.