Tulikomentoja tykkimiesten lehti 4/2016

Tulikomentoja 4/2016 - TYKKIMIESTEN LEHTI

Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa Suomenlinnassa, s. 4–6 Bundeswehrin sotahistoriallinen museo, s. 20 Pohjankankaan tykistökiltalaiset ruskamatkalla, s. 22–24 Suomalaiset raketinheitinkoulutuksessa Neuvostoliitossa, s. 28–31

Tässä numerossa: Pääkirjoitus, Sirkka Ojala ............................................ 3 Tuntematonta sotilasta kuvattiin historiallisessa miljöössä, Seppo Simola ............................................ 4 Ensimmäinen tilinpäätös, Pasi Pasivirta ........................ 7 in memoriam Matti Koskimaa 1932–2016, Reijo Kuusisto .......................................................... 8 Toiminnanjohtajan näppäimistöltä, Kari Halonen ............. 9 Pohjankankaan Tykistökilta vietti syysjuhlaansa Niinisalossa, Sirkka Ojala .......................................... 10 Kuka olikaan ruudinkeksijä?, Jyri Paulaharju ............... 12 Museoesineet kertovat osa 26, Samuel Fabrin ............ 14 Salpalinjan tykit Sulkavalla, Seppo Pirinen .................... 15 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni .............................. 16 Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari ...................... 19 Bundeswehrin sotahistoriallinen museo – Dresden, Leo Johan Salo....................................................... 20 Päivä Pietarissa, Heikki Hulkkonen ............................. 21 Ruskamatka, Veikko Rantaniemi ............................... 22 Merkkipäivät, Juhani Suni ......................................... 25 Museo Militarian kuulumisia, Sirkka Ojala .................... 26 Suomalaiset raketinheitinkoulutuksessa Neuvostoliitossa 1976, Matti Lappalainen ja Tuomo Vanhanen.............. 28 Kirjallisuutta: Brittilentäjät Suomenlahden yllä, Tuomas Rantala...................................................... 32 Tehostettu iltalaukaus, Reijo Mäkeläinen ..................... 33 Kirjallisuutta: Auttamista ja omia pyyteitä – Saksalaiset Suomessa 1918, Tuomas Rantala ............ 34

Kuva: Päivä painuu mailleen Rovajärven Härkämaassa, Sirkka Järvenpää-Soini 2016.

TOIMITUKSELLINEN AINEISTO JA ILMOITUSAINEISTO: Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, 050 368 8460, KILTASIVUJEN AINEISTO: Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA, kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, (03) 6380 138, 0440 478 602 PAINO: Forssa Print, ULKOASU: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja, maj-lis@maisanpaja.info ILMOITUSMYYNTI: Infolead Oy, Miikka Heikkinen, miikka.heikkinen@infolead.fi, 040 743 9789 OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Pekka Ahoselta TULIKOMENTOJA 1/2016. www.tykkimiehet.fi/tulikomentoja, Julkaisija: Tykkimiehet ry KANNEN KUVA: Maavoimien vaikuttamisharjoitus Rovajärvellä tykin 130K54 tuliasema Heinuvaarassa. KUVA: Puolustusvoimat 2016.

2

Yhdessä – Suomi 100 -juhlavuosi alkaa

T

ämän vuoden viimeisen Tulikomentoja-lehden ilmestyessä Suomi 100 -juhlavuoden alkamiseen on aikaa enää 22 päivää.

Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 elettiin aivan toisenlaisessa maassa. Valtiomme syntyi suomalaisten vahvan tahdon ja pitkäjänteisen työn seurauksena. Heti itsenäisyyden alkutaipaleella käytiin myös ankaria vapaussodan taisteluja veli veljeä vastaan. Vuonna 1939 suuren itänaapurimme Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen kansan yhdisti talvisota. Sota osoitti selvästi, että miesylivoima tai aseiden määrä ei aina ratkaise. Pieni kansakunta kykenee puolustamaan itseään, jos kansa on yhtenäinen.

Tänä päivänä puolustusvoimiemme henkilöstö, varusmiehet ja reserviläisemme ovat valmiina puolustamaan maamme rajoja ja koskemattomuutta. Puolustusvoimamme ovatkin hereillä, toimintavalmiina ja toimintakykyisenä 24 tuntia vuorokaudessa. Rovajärvellä marraskuussa järjestetty Maavoimien vaikuttamisharjoitus osoitti jälleen, että meillä on osaava ja vahva tykistö.

Sata vuotta on pitkä ajanjakso. Sen aikana oma valtiomme on kulkenut monien vaikeuksien kautta hyvinvointivaltioiden kärkijoukkoon. Vuonna 2017 on siis aika iloita ja juhlistaa rakkaan isänmaamme monivaiheista 100-vuotista taipaletta.

Syntymäpäiväsankaria juhlitaan vuoden aikana lukemattomin eri tavoin, ja meistä jokainen voi olla mukana rakentamassa tätä ainutlaatuista ja moni-ilmeistä juhlavuotta. Vuoden teema on Yhdessä. Tällä hetkellä Suomi 100 -ohjelmaan liitettyjä hankkeita on jo yli 2000.

Juhlavuosi näkyy myös museoissa ympäri Suomen. Suomen museoliiton koordinoima Yhteinen perintö -hanke kokoaa museoiden juhlavuoden ohjelma- ja

näyttelytarjonnan yhteisen kalenterin alle. Hankkeen avulla pyritään vahvistamaan ajatusta kulttuurista, taiteesta ja historiakokemuksista kaikkien yhteisenä voimavarana. Museo Militarian juhlavuoden teema on Nainen maanpuolustuksessa ja äitinä. Osa Militarian juhlavuoden ohjelmasta rakentuukin yhteistyössä naisjärjestöjen kanssa. Miehiä ei kuitenkaan ole unohdettu juhlavuoden tarjonnassa, ja mielenkiintoisia yleisöluentojakin on jälleen tiedossa heti kevätkaudella. Juhlavuoden ohjelmatarjonnasta jokainen meistä varmasti löytää oman ainutlaatuisen juhlavuoden kokemuksensa.

Kansalliset tunnusmerkkimme osana kansallista identiteettiämme

si jälleen yhdistää kansakuntamme eheäksi ja yhtenäisemmäksi.

Lehtemme koki suuren menetyksen, kun lehden toimituskuntaan jo useita vuosia kuulunut Hannu Vettenranta siirtyi taivaalliseen tykistöjoukkoon pitkällisen sairauden uuvuttamana 23. lokakuuta. Jään kaipaamaan Hannua hyvänä ystävänä sekä aktiivisena kirjoittajana ja kuvaajana. Hannulta saamani viestit hymiöineen piristivät minua usein kootessani lehteä yön tunteina.

Hyvää joulun aikaa kaikille!

Sirkka Ojala päätoimittaja sirkka.ojala@gmail.com

Kaikille meille tuttuja kansallisia tunnusmerkkejä ovat lipputangoissamme hulmuava siniristilippu ja muut valtiolliset lippumme, Maamme-laulu ja leijona. Siniristilippumme toimii maan tunnuksena. Se myös juhlistaa kansallisia tapahtumia ja kansamme huippuhetkiä. Liputuskulttuurimme sallii kansallislippumme nostamisen salkoon vaikka omana syntymäpäivänä. Johan Ludvig Runeberg kirjoitti 11-säkeistöisen Maamme-runon Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäiseen osaan vuonna 1846. Sävellyksen lauluun on tehnyt suomalaisen taidemusiikin isänä pidetty saksalaissyntyinen säveltäjä Fredrik Pacius, jonka käsissä sävellys syntyi muutamassa päivässä. Suomen kansallisena symbolina on leijona. Tunnuksen käyttö perustuu Suomen vaakunassa kuvattuun taruolentoon. Leijonavaakunasta tulikin itsenäisen Suomen vaakuna jo vuonna 1917.

Toivon, että juhlavuosi tuo meidät myös lähemmäs toisiamme ja löydämme näinä haastavina aikoina tavan, joka voi-

Juhlavuoden tarjonnasta ja tapahtumista löydät tietoa muun muassa suomifinland100.fi-sivustolta sekä Museo100.fi-sivuilta.

Kuva: Raimo Ojala

TOIMITUSKUNTA: Sirkka Ojala, päätoimittaja, toimituskunnan puheenjohtaja, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, Samuel Fabrin, toimitussihteeri, samuel.fabrin@museomilitaria.fi, Lauri Haavisto, laurihaavisto78@gmail.com, Mikko Hörkkö, mikko@horkko.fi, Aki Kinnunen, akiek@icloud.com, Pekka Kinnunen, sotilasasiantuntija, pekka.kinnunen@mil.fi, Pekka Koskinen, pakoskinen1957@gmail.com, Tero Mäenpää, sotilasasiantuntija, tero.maenpaa@mil.fi, Jukka Sippola, jukka.sippola@metsanhoitajat.fi, Juhani Suni, lehden kiltasivut: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, Kalevi Virtanen, virtaka@gmail.com, Erkki Wuolijoki, erkki.wuolijoki@gmail.com, Lehden postitusrekisteri: Pekka Ahonen, pv.ahonen@outlook.com ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) Ilmestyminen vuonna 2017, ks. sivu 9.

Tulikomentoja 4/2016

3

Lokakuinen Suomenlinna Äänislinnan roolissa

Tuntematonta sotilasta kuvattiin historiallisessa miljöössä Luutnantti Koskelan (Jussi Vatanen) konekiväärijoukkue ohittaa Äänislinnan paraatin vastaanottajat. Joukkueen kärjessä marssii komppanian päällikkö, luutnantti Lammio (Samuli Vauramo), ja Koskelan rinnalla alikersantti Rokka (Eero Aho).

SEPPO SIMOLA

Suomenlinnan lauttalaiturilta nousevaa toimittajajoukkoa vastaan kopistelee hevosvetoinen kenttätykkijaos. Mistä oikein on kyse, kuvaustenhan piti alkaa vasta reilun puolen tunnin päästä? No, menossa olivat viimeiset harjoitukset.

Mediaa on päästetty seuraamaan elokuvan tekoa hyvin kitsaasti. Kun hetki viimein koitti, tiedotusvälineiden kiinnostus oli taattu. Elokuvaprojektilla on tiukka aikataulu, ja kuvauspäivät on suunniteltu yksityiskohtaisesti. Siksi vierailut pitää rajoittaa minimiin.

Odotettu kutsu tuli vihdoin Lokakuisena lauantaina koitti vihdoin se hetki, että median edustajilla oli tilaisuus päästä seuraamaan Tuntemattoman sotilaan kolmannen elokuvaversion kuvaamista. Paikaksi median tulikasteelle oli valittu Suomenlinna, joka esitti Äänislinnaa. Aiheena oli Ää-

4

nislinnan valtausparaati. Sattumaako vai harkittua, mutta kuvaukset tapahtuivat lähes päivälleen 75 vuotta oikean valtausparaatin jälkeen.

Heti ensivaikutelmasta ymmärsin, että asialla ovat ammattilaiset. Tilanne kuvauspaikalla saattoi ulkopuolisesta näyttää sekavalta, mutta se oli tiukasti apulaisohjaajan otteessa.

- Kuvauksen alkuun seitsemän minuuttia!

Terävät komennot kajahtelivat kiviseinistä ja innokasta toimittajajoukkoa piti häätää ihan tosissaan pois kameroiden linjalta. Siviilejä kohtauksessa oli kyllä mukana, mutta he olivat aikakauden asuissa ja takuulla ilman digikameroita ja kännyköitä. Elokuvakameroiden edessä oli paraatipäivänä noin 250 näyttelijää ja avustajaa.

Osa Suomenlinnan asukkaistakin oli mukana kohtauksessa asianmukaisesti puvustettuna. Tunnelmaan saattoi kuvauksia seuratessaankin eläytyä niin hyvin, että oikein

hätkähti, kun ottojen välillä kuvausalueella käveli asukkaita ja turisteja värikkäissä nykypäivän kamppeissa.

Kokonaisuus selviää vasta jälkituotannossa Kuvattiin paraatia eli suurinta joukkokohtausta, mutta se ei kuitenkaan tarkoittanut pataljoonittain miehiä muodossa paraatikentällä. Ohimarssi symboloi elokuvassa koko paraatia, mutta kohtauksen pituutta valmiissa elokuvassa ei vielä tiedä kukaan. Materiaalia kuvataan valtavasti ja vasta leikkauspöydällä kootaan lopullinen versio. Monta huolellisesti kuvattua ja yleisölle tuttua kohtausta saattaa jäädä pois, eikä ohjaaja Aku Louhimies ole tässä vaiheessa halukas spekuloimaan sillä, mitä tulee mukaan ja mitä jää pois.

Lohtua mahdollisimman pitkää versiota toivoville tuo se, että materiaalista tehdään elokuvaa pidempi tv-versio.

Siihen varmaan pääsee mukaan kohtauksia, jotka noin kolmituntiseksi arvellusta

elokuvasta on ollut pakko jättää pois.

Uskollisuus alkuteoksille tärkeää Puritaanit terhentyivät heti, kun kuulivat, että kuvataan Äänislinnan paraatia. Eihän sitä ole kirjassa! Kirjan mukaan Koskelan joukkue valvoi järjestystä kaupungissa.

Kommentointia on herättänyt myös se, että romaanissa vain maininnalla sivuutettu Rokan vaimo Lyyti on elokuvassa mukana. Ohjaaja Louhimies perustelee ratkaisua taitelijan vapaudella.

- Taitelijana voin marssittaa valkokankaalle vaikka Stalinin.

Elokuva perustuu ohjaajan vakuuttelun mukaan uskollisesti alkuteoksille Tuntematon sotilas ja Sotaromaani, mutta poikkeamiakin saattaa silti olla.

- Elokuva on aina itsenäinen taideteos, ei romaanin kuvitus.

Malttamattomina odottavat ja alkuteokset perusteelli-

Paraatiin osallistui tykkivaljakko.

Telakaluston käyttö ei ollut Suomenlinnassa mahdollista. Tykinvetäjääkin kuljetettiin kuorma-auton lavalla.

sesti hallitsevat katsojat arvostavat myös historiallisten faktojen oikeellisuutta. Louhimies lupaa olla uskollinen historiallekin.

- Elokuva on romaanin hengelle uskollinen ja historiallisesti tosi.

Historiallisissa faktoissa tavoitellaan paikoin jopa pikkutarkkuutta. Äänislinnan paraatia vastaanottaneen kenraali Heinrichsin vasen kämmen oli siteessä ja niin se oli myös kuvauksissa.

Puolustusvoimat tukena Ensimmäinen elokuvaversio ei saanut Puolustusvoimien tukea. 1950-luvulla elettiin sotilasfarssien kulta-aikaa, ja kirjan ilmestymisvuonna teatterilevitykseen tullut elokuva Majuri maantiellä oli Puolustusvoimien johdolle liikaa. Apua elokuvaprojektille ei herunut.

Aseetkin piti lainata sisäministeriön alaiselta Rajavartiolaitokselta.

Louhimiehen projektissa Puolustusvoimien mukanaolo

Tulikomentoja 4/2016

näkyy monella tapaa. Kuvauksia on tehty ampuma-alueilla sekä varuskunnissa, ja Puolustusvoimien asiantuntijoita on käytetty projektissa. Heitä näkyy jopa elokuvassa. Suomenlinnassa paraatin vastaanottokorokkeella Heinrichsiä esitti pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Kari Takanen.

Korokkeen vierellä oli tunnistettavissa projektissa sotilasasiantuntijana oleva everstiluutnantti Juha Mälkki. Hän esitti paraatikohtauksessa eversti Tapolaa.

Kaartin soittokunnan johtaja, musiikkimajuri PasiHeikki Mikkola, esitti kaukaista edeltäjäänsä. Paraatikohtauksen musiikista vastasi nimittäin Kaartin soittokunnasta koottu orkesteri yllään sota-ajan puvut. Ainakin osa hieman kuhmuisista vaskisoittimistakin oli ollut käytössä jo sota-aikana.

Kalustotukea ovat antaneet alan harrastajat ja yritykset, Mil-safarit Oy erityisesti.

Aseet ja merkittävä osa aidoista puvuista on Yleisradion laa-

Kenraali Heinrichsiä esitti pääesikunnan nykyinen päällikkö, vara-amiraali Kari Takanen.

jasta tarpeistosta. Panssarimuseosta lainattu BA-10 panssariauto ei päässyt moottorivian takia ohimarssiin, vaan nökötti vastaanottokoroketta vastapäätä. Telakalustoa Suomenlinnan hoitokunta ei kuvauksiin päästänyt.

Kesäretkestä realismiin Malttamaton yleisö on nielaissut ahnaasti jokaisen tiedonmurusen, joka elokuvaprojektin vaiheista on kirjoitettu.

Erityisen suuren mielenkiinnon kohteena ovat olleet näyttelijävalinnat.

Edvin Laine marssitti valkokankaalle aikakauden terävimmän kärjen Kansallisteatterista. Useilla näyttelijöillä oli sotakokemuksiakin, mutta parikymppisistä varusmiehistä he eivät uskottavasti käyneet.

Joskus puhuttiin pilkallisesti jopa Kansallisteatterin kesäretkestä.

Rauni Mollbergin versio otti Laineen teosta pidemmän askelen kohti realismia. Näyttelijäkaartissa oli asemansa va-

kiinnuttaneita tähtiä, kuten Pirkka-Pekka Petelius Hietasena, mutta mukana oli myös useita tavalliselle yleisölle tuntemattomia nousevia tähtiä.

Monet heistä ylsivät myöhemmin eturivin näyttelijöiksi.

Tuntemattomat kasvot antoivat enemmän tilaa elokuvan sanomalle, näyttelijäpersoonallisuudet eivät kaapanneet yleisön huomiota.

Louhimies palaa hieman Laineen version suuntaan. Mukana on tunnettuja näyttelijöitä, jopa koomisista rooleista tuttuja, kuten Aku Hirviniemi Hietasena. Valinnat ovat aiheuttaneet hieman epäilyjä. Sopivatko koomikot vakaviin, jopa traagisiin rooleihin? Avainroolien haltijat ovat ammattinsa hallitsevia näyttelijöitä. He pystyvät tulkitsemaan uskottavasti ne roolit, joihin astuvat – vakavatkin.

Yksilösuorituksia ei nähty Suomenlinnan kuvauksissa ei nähty päänäyttelijöiden yksilösuorituksia, kuvattiinJatkuu sivulle 6 >>

5

>> Jatkoa sivulta 5 han siellä elokuvan suurinta joukkokohtausta. Näyttelijöitä ei myöskään saanut erikseen haastatella, vaan median oli toivottu antavan heille työrauhan. Lausuntoja olivat lupautuneet antamaan projektin johtohenkilöt.

Paraatijoukoista saattoi kuitenkin bongata tuttuja kasvoja. Tiukat paraati-ilmeet ja syvälle päähän vedetyt lakit sekä yhtenäinen varustus vaikeuttivat tunnistamista. Silti sotilaallisen tiukkojen ilmeiden takaa löytyi tuttuja. Myös arvomerkit antoivat osviittaa tunnistamiseen. Koskela oli tuore luutnantti ja Hietanen kersantti – elokuva seuraa tarkasti kirjaa.

Suomenlinnasta Hämeenlinnaan Ennen mediapäivää Suomenlinnassa oli jo kuvattu useita kohtauksia. Katkeria kommentteja romaanihahmoista kirvoittanut Äänislinnasta lähtökin oli jo purkissa. Romaa-

nin mukaista hienoista lumipeitettä ei maassa ollut, mutta se voidaan tuottaja Mikko Tenhusen mukaan jälkituotantovaiheessa digitaalisesti lisätä. Samoin lisätään Leninin patsas jalustalle, joka oli kuvauksissa vain kevyt kulissi.

Suomenlinnan jälkeenkin kuvattiin vielä Äänislinnaa.

Kasarmikohtaukset kuvattiin Hämeenlinnan Suomenkasarmeilla, jotka vapautuivat jokin aika sitten Puolustusvoimilta. Niihin kuvauksiin ei mediaa enää päästetty. Tiukka aikataulu edellyttää ehdotonta työrauhaa. Ensi-iltaan on enää vajaa vuosi. Tuottajan mukaan lähinnä talvikohtaukset ovat enää tekemättä. Aikataulu ja budjetti ovat pitäneet hyvin.

Viime vuosina on nähty yllättäviäkin elokuvatulkintoja tutuista ja tärkeistä aiheista. Yksi iso projekti on jäänyt vaiheeseenkin. Minulta on kysytty, tuleeko tästä elokuvasta näköinen vai pilkkaversio. Näköinen tulee, olkaa huoleti.

Särmän oloinen jääkärijoukkueen johtaja joukkonsa kärjessä.

6

Ohjaaja Aku Louhimies vastasi auliisti lehdistön kysymyksiin kuvauskiireiden keskellä.

Moottoroidun jaoksen johtaja miehineen suoritti ohimarssin kuormaauton lavalla.

TARKASTAJAN TERVEHDYS Ensimmäinen tilinpäätös Ensimmäinen vuoteni tykistön tarkastajan tehtävässä lähestyy loppuaan. Nyt on aika pysähtyä hetkeksi ja katsoa, mitä mennyt vuosi on merkinnyt tykistön kannalta. Vuoden aikana on tapahtunut valtavasti asioita, ja matkapäiviä on kertynyt runsaasti tutustuessani joukkoihin ja niiden koulutukseen. Olen päässyt seuraamaan kaikkien tykistöjoukkojen toimintaa ja minulle on muodostunut hyvä kuva tykistömme nykytilasta. Erilaiset tykistön kehittämiseen liittyvät hankkeet ovat vaatineet myös runsaasti huomiota.

Vuoteen on mahtunut myös juhlaa, sillä muun muassa Jääkäritykistö vietti 100-vuotisjuhliaan maaliskuussa. Tykistö on hieno aselaji ja täynnä huippuosaajia, joita ilman emme olisi mitään. Kiitän koko henkilöstöä siitä, että olette mahdollistaneet tykistön suorituskyvyn luomisen.

Vuoden tykistöllinen kohokohta oli marraskuussa järjestetty Maavoimien vaikuttamisharjoitus. Harjoitus tarjosi jälleen erinomaisen ympäristön Maavoimien vaikuttamiskyvyn arviointiin, kehittämiseen ja tutkimukseen. Sääolosuhteet olivat talviset, joskaan eivät ehkä niin kylmät, kuin mihin olemme tottuneet. Harjoitukseen osallistuivat kaikki Maavoimien joukko-osastot, yhteensä yli 4 100 taistelijaa.

Kansainvälistä väriä harjoitukseen toivat muun muassa ruotsalainen sensoriosasto, jonka kanssa harjoiteltiin yhteisiä tulenkäytön menetelmiä, sekä lukuisat vieraat ja tarkkailijat eri maista. Koulutustarkastusammunnan tulenjohtomäki osoittautui jälleen suosituksi vierailukohteeksi.

Johtamistoimintaa päästiin harjoittelemaan läpi koko organisaation, ja kaikki johtamistasot saivat arvokasta oppia ja ko-

Käytettyä 155 millimetristä Etelä-Korealaista K9-panssarikanuunaa testattiin Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärvellä.

Kuva: Pasi Pasivirta.

Tulikomentoja 4/2016

kemuksia. Raskailla aseilla ammuttiin jälleen kunnioitettavat yli 8 600 laukausta. Epäsuorantulen ammuntojen lisäksi harjoituksessa toteutettiin yli 40 jalkaväen taisteluammuntaa. Joukkojen harjoittamisen lisäksi Rovajärven harjoitus tarjosi puitteet myös mittavalle tutkimus- ja kenttäkoetoiminnalle. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita muun muassa ensimmäiset Suomessa toteutetut Bonus-ammunnat sekä K9-panssarihaupitsin kenttäkoe. Kokonaisuutena voidaan todeta, että harjoitus täytti sille asetetut tavoitteet ja harjoitusta kannattaa edelleen kehittää Maavoimien kokonaistulenkäytön testiympäristönä.

Harjoitus tarjosi myös mahdollisuuden arvioida joukkojen osaamistasoa valtakunnallisesti. Tykistökoulu toteutti harjoituksessa koulutustason mittauksen, jossa arvioitiin tykistöllistä perusosaamista. Mittauksessa arvioitiin muun muassa ohjesääntöjen mukaisia suori-

tuksia asemaan ajossa ja tulenjohtosuorituksissa sekä tulen osuvuudessa maaliin. Menestykseen kokonaisuutena tarvitaan onnistuminen jokaisella osa-alueella. Arvioinnin perusteella voin todeta, että perusosaaminen on hyvällä tasolla ja huoleeni tulenjohto-osaamisen tasosta oli reagoitu. Parhaat kiitokset Tykistökoululle.

Vuosi 2017 näyttää tykistön kannalta mielenkiintoiselta. Operatiivisen tykistön hankkeessa ollaan päätöksentekovaiheessa. Vastatykistön maalinosoituksen hankkeessa siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Ampumatarvikepuolella on odotettavissa uusia avauksia. Tykistön tulevaisuus näyttää siis valoisalta.

Toivotan kaikille oikein rauhallista joulun odotusta ja menestyksellistä uutta vuotta 2017!

Pasi Pasivirta eversti

7

in memoriam

Matti Koskimaa 1932–2016

E

versti Matti Pellervo Koskimaa syntyi 5.11.1932 Ihantalassa Talin kartanon alueella, missä hänen isänsä toimi tilanhoitajana. Tällä oli huomattava merkitys Matin ryhtymiselle sotahistorioitsijaksi.

Evakoksi hän siirtyi Savoon Mikkelin läheisyyteen. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Mikkelin lyseosta. Karjalais-savolaistaustasta huolimatta Matti oli perinyt myös aika annoksen isänsä eteläpohjalaisuutta. Sitä kuvaa parhaiten kadettiveljien antama lempinimi ”Rohee”.

Eversti Koskimaan sotilasura alkoi 40. Kadettikurssilla vuonna 1954. Neljän vuoden jatko-opiskelut ensin kenttätykistön kursseilla ja sitten Sotakorkeakoulussa sekä yleisellä että sotateknisellä linjalla antoivat vankan tiedollisen pohjan rautaiselle ammattitaidolle. Lyhyen joukko-osastopalvelun jälkeen Karjalan Tykistörykmentissä hänen taitojaan käytettiin opettajana eri sotakouluissa, ensiksi RUK:n patterissa sitten Tykistökoulussa ja yleisesikuntaupseerin tutkinnon jälkeen Sotakorkeakoulussa. Hänen ansiostaan nuoret kenttätykistöupseerit saivat hyvät eväät tehtäviinsä aselajin piirissä. Sotakoulujen välillä hän palveli pariin otteeseen Pääesikunnan kenttätykistötoimistossa ja aloitti tuolloin aselajin tärkeimpien ohjesääntöjen uudistustyön – tärkeimpinä kenttätykistön taisteluohjesääntö ja kenttätykistön ampumaoppi, jotka hän saattoi ajan vaatimuksia vastaavaksi.

Matti Koskimaa oli ennen kaikkea kenttäupseeri ja -kouluttaja. Hän vaati alai-

8

siltaan paljon mutta palkitsi myös taitajat. Hän ei suvainnut alaisten käsittelyssä minkäänlaisia kyseenalaisia keinoja. Tuon ajan kenttätykistön ylin päällystö oli hankkinut rautaisen käytännön ammattitaidon kenttätykistön yhteisillä leireillä Rovajärvellä, missä voitiin käytännössä toteuttaa kaikki ohjesääntö- ja kalustokokeilut. Koskimaa oli leiriharjoituksissa eri tehtävissä Rovajärvellä kaikkiaan noin viisi vuotta eli yli 10 % upseeriurastaan.

Hyvät teoriatiedot ja vankka kenttäkokemus antoivat erinomaisen pohjan toimia aselajin kannalta avainasemassa Tykistökoulun johtajana, jossa hän ammensi tietoaan ja taitojaan uusille sukupolville. Tykistökoulu oli kenttätykistön tarkastajan ja Pääesikunnan kenttätykistötoimiston tärkein avustaja. Eversti Matti Koskimaan aikana yhteistoiminta toimi erinomaisesti. Tykistökouluvaiheen jälkeen Koskimaa toimi vielä viisi vuotta Topografikunnan päällikkönä.

Siirryttyään vuonna 1990 eläkkeelle alkoi Koskimaalla elämänuran toinen tärkeä ja tuottoisa vaihe. Hän innostui tutkimaan sotahistoriaa, nimenomaan kesän 1944 kohtalokkaita vaiheita ja Suomen kannalta ratkaisevia taisteluja. Lähtökimmokkeen hänelle antoi oman synnyinseutunsa Talin ja Ihantolan osuus taisteluissa. Ensimmäinen kirja Veitsen terällä ilmestyi vuonna 1993. Sen jälkeen hän kirjoitti vielä kuusi teosta, joista viimeinen Suomen kohtalon ratkaisut ilmestyi vuonna 2013, kolme vuotta ennen hänen kuolemaansa. Tämä viimeinen teos oli kokooma-

teos talvisodan ja jatkosodan tärkeimmistä vaiheista ja niiden vaikutuksesta itsenäisyytemme säilymiseen. Kaikki muut käsittelivät jatkosodan tärkeimpiä torjuntavoittoja Karjalan kannakselta j a Viipurinlahdelta Aunuksen Karjalaan ja Itä-Karjalaan Maaselän kannakselle.

Tykkimiehet ry:n ideoimana ja kustantamana tehtiin näiden kirjojen pohjalta ja eversti Matti Koskimaan käsikirjoittamana seuraavat dokumenttielokuvat: • Ihantalan ihme • Viipurinlahti kesällä 1944 • Suuri torjuntavoitto • Taistelu Laatokan Karjalassa – Syväriltä Nietjärvelle kesällä1944 • Korpisodan suurvoitto.

Kaiken tämän lisäksi ehti Koskimaa tehdä yli sata matkaa eri maanpuolustusjärjestöjen kanssa näille entisille taistelupaikoille sekä käydä lukemattomissa tilaisuuksissa luennoimassa Kirjoittajana Koskimaa oli ehdoton. Hän hyväksyi vain oikean todistetun tiedon. Hä-

nellä oli erinomainen kyky keskittyä päätehtävään ja sulkea ulos kaikki häiritsevät tekijät. Vain urheilu vei voiton.

Hän oli intohimoinen penkkiurheilija, kaikkiruokainen.

Nuorena ennen kadettikoulua hän oli lupaava nuori keihäänheittäjä. Kadettikoulun jälkeen hän kuului sotilaskolmiottelun maajoukkueeseen.

Erittäin kilpailuhenkisenä hän osallistui kaikkiin lajeihin täyspainoisesti ja intohimoisesti. Viimeisenä kymmenenä vuotenaan hän löysi golfin. Kuten kaikkiin asioihin niin golfiinkin hän antoi kaiken tarmonsa tehdä kaikki oikein ja pedanttisen tarkasti ohjeiden mukaan.

Eversti Matti Koskimaa oli persoona, jolle mikään ei ollut mahdotonta. Hän oli juuri se mies, joka menee läpi vaikka harmaan kiven. Häneen sopii erinomaisesti kadettiupseerien tunnuslause Constantem decorat honor – Kunnia kestävän palkka.

Reijo Kuusisto kurssiveli kadettikurssilta 40

Toiminnanjohtajan näppäimistöltä

T

ykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin Museo Militarian tiloissa Hämeenlinnassa 29.10.2016. Kokouksessa oli paikalla yhteensä kolmetoista henkilöä ja he edustivat kuutta eri jäsenkiltaa. Kokoukseen olisi mahtunut mukaan enemmänkin henkilöjäseniä ja yhdistysjäsenten edustajia.

Kokous aloitettiin hiljaisella hetkellä. Kuluneen vuoden aikana on tullut suruviestiä useampaan kertaan. Suruviestit ovat koskettaneet niin yhdistyksen henkilöjäseniä kuin myös Tykkimiehet ry:n toimintaan merkittävästi vaikuttaneita tai Tykkimiehet ry:n jäsenkilloissa mukana olleita aktiivisia toimijoita. Hiljaisessa hetkessä kunnioitettiin muun muassa yhdistyksen kunniajäsenen (nro 10) Jaakko Kontion sekä Matti Koskimaan, Jorma Ruuskasen ja Hannu Vettenrannan muistoa.

Kokouksessa käsiteltiin normaalit syyskokouksen päätäntävaltaan kuuluvat asiat Ilmo Luhtisen toimiessa jämerästi kokouksen puheenjohtajana. Todettakoon, että Ilmo johti puhetta myös vastaavassa vuoden 2015 syyskokouk-

sessa. Tänä vuonna kokous kesti neljä minuuttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Voimme todeta, että joko tänä vuonna syyskokouksessa käytettiin vähemmän puheenvuoroja kuin vuotta aiemmin tai kertausharjoittelu myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtävissä parantaa suorituksia. Veikkaan jälkimmäistä. Meidän kaikkien kannattaa pitää tietojamme ja taitojamme yllä aktiivisella harjoittelulla. Ottakaamme esimerkkiä Ilmo Luhtisesta.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajistoon ja hallituksen jäsenten kokoonpanoon ei tullut muutoksia. Erovuorossa olleet valittiin uusille toimikausille. Niin ikään toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2017 noudattelevat aiemmista vuosista tuttua linjaa. Tiukkaa talouskuria on odotettavissa jatkossakin, ja yhdistyksen tulopuolelle toivotaan nostetta muun muassa sijoitusomaisuuden tuottojen kasvusta. Yhdistyksen hallitus on todennut, että korkopapereista tuottoa ei ole negatiivisten korkojen aikakaudella juuri odotettavissa ja sijoitusomaisuuden painopistettä on siirrettävä enemmän osa-

TULIKOMENTOJA-LEHDEN MATERIAALIEN TOIMITUSOSOITTEET: Materiaalit kiltasivustolle: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com Lehden aineistomateriaali: toimitus.tulikomentoja@gmail.com Lehden postitusrekisteri: pv.ahonen@outlook.com

kepainotteiseksi. Tässä on tietysti riskinsä, mutta aktiivisella markkinoiden seurannalla sekä ammattitaitoisiin varainhoitopalveluihin turvautumalla riski pyritään pitämään mahdollisimman pienenä.

Uusiin tehtäviin Museoneuvos Jaakko Martikainen on johtanut Suomen Tykistömuseota vuoden 2012 toukokuusta aina Suomen Tykistömuseon toiminnan päättymiseen, vuoden 2012 loppuun sakka ja sen jälkeen Museo Militariaa sen perustamisesta eli vuodesta 2013 alkaen.

Jaakko Martikainen päättää Hämeenlinnassa vajaan viisi vuotta kestäneen museonjohtajakautensa vuoden 2016 lopussa. Uusi museonjohtaja Miia-Leena Tiili on marraskuun alusta lähtien ollut perehtymässä tuleviin tehtäviinsä ja hän aloittaa Museo Militarian johtajana 1.1.2017.

Tulikomentoja-lehden lukijakunnan puolesta rohkenen esittää tässä yhteydessä parhaimmat kiitokset museoneuvos Jaakko Martikaiselle hänen antaumuksellista työstään niin Suomen Tykistömuseon kuin Museo Militarian hyväksi ja toivottaa uu-

den museonjohtajan filosofian tohtori Miia-Leena Tiilin tervetulleeksi tehtäväänsä mitä parhaimmin menestyksen toivotuksin.

Mitaleita ja juhlia Tykkimiesmitaliesityksiä on toiminnanjohtajalle jokunen jo saapunut. Muistutan jälleen kerran tähän hallinnolliseen vuosikiertoon kuuluvasta asiasta. Perustellut, ohjeiden mukaan täytetyt ja mitalitoimikunnalle toimitetut esitykset ovat pohjana mitalitoimikunnan työlle.

Tämän lehden ilmestyessä Pyhän Barbaran juhlat on juhlittu vuodelta 2016. Ennakkoon muistutan tässä lukijakuntaa ja jäsenistö tulevasta Suomen Tykistön Päivästä, jota vietetään metrilleen, piirulleen ja sekunnilleen 6.3.2017 Helsingissä. Tarkemmin asiasta lehden numerossa 1/2017.

Kari Halonen toiminnanjohtaja Tykkimiehet ry

TULIKOMENTOJA ILMESTYY VUONNA 2017 N:o Aineistopv Ilmestyy 1 17.1.

17.2. (viikko 7) 2 22.05.

16.6. (viikko 24) 3 15.08.

15.9. (viikko 37) 4 nettilehti 6.11.

4.12. (viikko 49)

Tulikomentoja lehden tiedot ja lehden verkkoversiot löytyvät osoitteesta: www.tykkimiehet.fi

Tulikomentoja 4/2016

9

Killan seppelettä olivat laskemassa Niinisalossa Talvisotaan lähdön muistomerkillä Pohjankankaan Tykistökillan puheenjohtaja, everstiluutnantti evp Matti Soini, Vammalan Seudun Tykistökillan puheenjohtaja, teollisuusneuvos Matti Niemi sekä Pohjankankaan Tykistökillan varapuheenjohtaja Kalevi Virtanen.

Pohjankankaan Tykistökilta vietti syysjuhlaansa Niinisalossa TEKSTI: SIRKKA OJALA, KUVAT: SIRKKA OJALA JA RAIMO OJALA

Pohjankankaan Killan syysjuhla ja syyskokous järjesteƫin Niinisalossa 15. lokakuuta. Päivä alkoi seppeleenlaskulla talvisotaan lähdön muistomerkillä kuten aina ennenkin. Muistomerkiltä siirrytƟin lämpimiin sisäƟloihin varuskuntakerholle maistuvan lihasopan ääreen.

Vuosijuhlassa saatiin nauttia Laivaston soittokunnan esityksistä. Juhlapuheen piti Tykistökoulun johtaja, everstiluutnantti Petri Majuri. Hän käsitteli puheessaan muun muassa tykistöjärjestelmämme kehitystä sotiemme ajoista tämän hetken tykistöhankintoihin. Majurin mukaan tykistöjärjestelmää kehitettäessä on tärkeä miettiä, millaiseen kriisiin me valmistaudumme, jotta emme valmistaudu niin sanotusti edellisiin sotiin. Ukrainan kriisissä tykistön merkitys on ollut molemmilla osapuolilla varsin ratkaiseva. Maavoimien komentaja onkin todennut, että tykistön tehtävä ei ole enää pelkästään tukea jalkaväen toimintaa, vaan jalkaväen tehtävä on luoda edellytykset tykistötulen käytölle.

10

Normaalioloissa, syvän rauhan aikana kenttätykistön tehtävä on olla koulutusorganisaatio.

Majuri korostikin puheessaan koulutuksen tärkeyttä.

Hänen mukaansa tulee huolehtia siitä, että ihmiset, jotka järjestelmiä käyttävät ovat ehdottomasti vaaditulla tasolla.

Lisäksi pitää hankkia oikeita välineitä ja kehittää taktiikkaa ja taistelutekniikkaa. Pitää kehittää organisaatiota, ja ennen kaikkea tulee olla jatkuvaa tutkimusta, jotta meillä on tarkka tilannekuva siitä, missä maailma on, ja ennen kaikkea siitä, mihin suuntaan maailma on kehittymässä.

Juhlassa huomioitiin myös kolme aktiivista kiltaveljeä.

Matti Teelmäelle luovutettiin killan 70-vuotislahjana komea tinatuoppi. Rauno

Saloa muistettiin killan uusitulla kultaisella levykkeellä.

Killan kunniajäseneksi kutsuttiin Hannu Vettenranta.

Hannu on tehnyt killan eteen ansiokasta ja pitkäaikaista työtä kymmenien vuosien ajan.

Hannu muun muassa ehti dokumentoida killan tapahtumia tuhansin valokuvin. Lisäksi hän toimi myös killan rahastonhoitajana ja aktiivisena hallituksen jäsenenä. Ikävä kyllä suruviesti Kankaanpäästä saapui jo viikon kuluttua kokouksesta Hannun siirryttyä ajasta ikuisuuteen pitkällisen sairauden uuvuttamana.

Kiltamatka ja Kilta- ja omaistenpäivä toimintasuunnitelmassa 2017 Juhlakahvien jälkeen siirryttiin sääntömääräisten syys-

kokousasioiden pariin. Kokouksen puheenjohtajan nuijaa paukutti killan puheenjohtaja, everstiluutnantti evp Matti Soini. Sihteeritöitä hoiti killan hallituksen sihteeri FM Tuomas Rantala. Vuoden 2017 toimintasuunnitelmassa on jälleen kiltamatka, joka suuntautuu vuoden tauon jälkeen kaukaisempaan kohteeseen.

Kiltalaiset matkaavat huhtikuun alussa Sisilian lämpöön. Matkaoppaaksi on edelleen lupautunut eversti Sampo Ahto. Lisäksi perinteinen kilta- ja omaistenpäivä pyritään järjestämään parin vuoden tauon jälkeen Porin Prikaatin Niinisalon toimipisteessä yhteistyössä Satakunnan Tykistörykmentin kanssa.

Tykistökoulun johtaja, everstiluutnantti Petri Majuri kertoi puheessaan laajasti kenttätykistön kehityksestä.

Killan lippu saapuu. Lippua kantoi killan hallituksen jäsen Heikki Aho-Mantila. Lippuairuina toimivat (edessä) Lauri Kiviniemi ja Tuomas Rantala.

Syyskokouksen puheenjohtajana toimi killan puheenjohtaja Matti Soini ja sihteerinä killan sihteeri FM Tuomas Rantala.

Talvisotaan lähdön muistomerkki Niinisalossa. Paikalta lähtivät talvisotaan 13.10.1939 Honkajoen, Jämijärven, Ikaalisten, Kankaanpään, Karvian, Kihniön ja Parkanon miehet. Määränpäänä oli Sakkolan – Taipaleen lohko Karjalan kannaksella.

Juhlan päätössanoissaan killan varapuheenjohtaja Kalevi Virtanen pohti sitä miten tykistökillat toimivat muutaman vuoden kuluttua.

Lisää kuvia sivulla 13.

Tulikomentoja 4/2016

11

Kuka olikaan ruudinkeksijä?

JYRI PAULAHARJU

Tulen käyttö taisteluaineena periytyy hyvin kaukaa menneisyydestä. Säilyneiden tietojen mukaan valmistettiin jo ennen ajanlaskumme alkua erilaisia palavia seoksia, joita osattiin myös käyttää vastustajien kiusaksi. Muinaiset kiinalaiset tunsivat paloaineita, ja myös niin sanottu ”kreikkalainen tuli” oli tiedossa. Kaikissa näissä tapauksissa tulta ei käytetty ajoaineena.

Kiinalaisia varhaisia tuliaseita Ruudin keksijästä käydään yhä edelleen, ainakin ajoittain, monipuolista tieteellistä väittelyä. Eräiden tutkijoiden mukaan kiinalaiset olisivat tunteneet jo lähes tuhat vuotta sitten jonkinlaisen ruudin kaltaisen ajoaineen. Saksalaisen

12

Meyerin yli sata vuotta sitten valmistuneen tuliaseita koskevan teoksen mukaan jo vuonna 80 jKr. kiinalaisilta olisi saatu joitain tietoja tuliaseesta. Aikamme arvostettu tutkija King Hendricks puolestaan päätyi käsitykseen, että vaikka ruutimainen ajoaine kenties tunnettiin Kiinassa jo Handynastian aikana eli Kristuksen syntymän tienoissa, aineen sotilaallisesta käytöstä on tallenteita vasta Sungin kaudelta eli noin 1000-luvulta. Kiinalaisilla oli tuolloin jonkinlaisia tulta syökseviä, rakettimaisia laitteita sekä ilmeisesti ruutia sisältäviä tuli-nuolia Vuonna 1040 julkaistussa Wu Ching Tsung Jaon teoksessa ja sekä Sungin ajan historiikissa kerrottiin vuoden 994 Tzu Tungin taisteluihin osal-

listuneen tulinuolia ampuvia jousimiehiä. Hieman aikaisemmin eli vuodelta 919 on kirjattu kiinalaisissa kirjoissa tieto erään toisen aseen olemassaolosta. Kyseessä oli palavaa nestettä sinkoava tai käyttävä laite.

Varhaisella Sungin kaudella kehitettiin maamiinaa muistuttava kapistus, jossa räjähteenä lienee ollut ruutimainen seos.

Todennäköisesti saviruukkuun sijoitettu panos räjäytettiin tai sytytettiin jollain yksinkertaisella tavalla. Tältä samalta kiinalaiselta aikakaudelta tunnetaan useita erilaisia projektiileja aina kranaattimaisiin ammuksiin asti. Säilyneiden asiakirjojen mukaan oli hyvin todennäköistä, että kiinalaisilla oli jo 1100-luvulla myös varsinaisia tuliaseiksi luokiteltavia laitteita, kuten bambuputkia, joiden ajoaineena oli ruuti. Tuliko ruudin valmistus- ja käyttötaito Eurooppaan kuuluisaa kauppatietä eli ”silkkitietä” pitkin vai kulkeutuiko se mongolien kautta, on edelleen selvittämättä. Joka tapauksessa musta ruuti tunnettiin myös Arabian niemimaalla 1100-luvulla.

Eurooppalaisia keksijöitä Euroopassa tunnettiin jo ennen Kristuksen syntymää niin sanottu ”kreikkalainen tuli”.

Myöhemmin Konstantinopolin piirityksessä vuosina 674– 678 jKr. käyttivät bysanttilaiset kenties ensimmäistä kertaa, näin väitettiin, uutta ajoainemateriaalia hyökkääviä arabeja vastaan. Tarun mukaan kreikkalainen Kallinikos Heliopoliksesta olisi tehnyt tätä koskevan keksinnön ja sitten tarjonnut menetelmäänsä keisarilla. ”Kreikkalainen tuli” puhallettiin erityisistä suuttimista eli sifoneista tai ammuttiin tuliruukkuina vihollislaivoja kohti. Palava massa koostui todennäköisesti kolmesta aineesta: naftasta, joka sekoitettuna sammuttamattomaan kaikkiin sekä yhdistyneenä veteen sytytti palomassan. Lisäksi käytettiin hartsisekoituksia sekä jotain räjähtävää ainetta – ilmeisesti juuri ruutia.

Varsinaisen, meidän tuntemamme ruudin keksimisestä kiisteltiin pitkään, taidetaan yhä edelleenkin päätellen eräistä muistomerkkihankkeista.

Perinteisesti ensimmäisenä eurooppalaisena ”ruudinkeksijänä” mainitaan saksalainen fransiskaanimunkki Berthold, jota kutsuttiin myös Nigeriksi tai Schwartziksi. Lisänimet tulivat nähtävästi arvon munkin alkemistin harrastuksista, puuhailuista mustien asioiden kanssa.

Tarun mukaan Berthold olisi vuonna 1380 jauhaessaan huhmaressa erilaisia aineita aikaansaanut räjähdyksen ja huhmar olisi jysähtänyt kattoon. Tarinan päättyy siihen, kun pelästyneet aikalaiset olisivat myöhemmin laittaneet munkin tynnyriin ruutipanoksineen kaikkineen ja lennättäneet yhdistelmän taivaan tuuliin. Jälkimaailma muisti tätä ruudin keksijää pystyttämällä vuonna 1853 hänen muistokseen patsaan Saksan Freiburgiin. Hupaisinta asiassa on se, että muistomerkin paljastuksen yhteydessä oli jo esitetty vahvoja ja perusteltuja epäilyksiä siitä, oliko koko arvon munkkia ollut edes olemassa. Nykymaailma pitää munkki Bertholdia taruolentona.

Hämmästyttävän samankaltainen perimätieto kertoo dominikaanimunkki Albertus Magnuksesta, joka myös olisi ollut kiinnostunut luonnontieteistä. Magnus oli ollut kuitenkin todella olemassa, hänen kuolinvuodekseen on varmistettu vuosi 1280, jolloin hän Regensburgin piispana siirtyi ajasta iäisyyteen.

Piispa Magnuksen jälkeenjääneistä papereista, muistiinpanoista ja ajatuksista käy selville hänen kiinnostuksensa muun muassa arabialaisiin tieteisiin. Tästä huolimatta hänen jäämistöstään ei ole löydetty yhtään käyttökelpoista ruudin reseptiä.

Myös kolmas ruudin keksijän mainetta tavoitellut henkilö oli fransiskaanimunkki Roger Bacon, joka tunnettiin myös etevänä luonnontieteilijänä.

Hänen tiedetään hahmotelleen kemiallisten puuhiensa ohel-

la jo eräänlaista lentokonetta sekä sukellusvenettä. Baconin kerrottiin myös keksineen ruudin, mutta ainakaan vuonna 1292 kuolleen munkin jäämistön mystillisistä merkinnöistä ei löydy pätevää ruudin kaavaa. Rikkiä, hiiltä ja salpietaria hän kyllä käytteli, mutta seossuhde ei vain sattunut sopivaksi.

Tuolloin erityisesti munkit edustivat aikansa tiedeyhteisöjä. He osasivat lukea, kirjoittaa sekä laskea ja heillä oli myös mahdollisuus syventyä kaikessa rauhassa tutkimuksiinsa. Yhteydet eri maihin ja yhteisöihin luonnistuivat kirkon piirissä muita yhteiskuntaryhmiä paremmin, ellei oteta lukuun kauppa- ja merimiehiä.

Vanhin tunnettu käyttökelpoisen ruudin kaava on löydetty Marcus Graecuksen todennäköisesti vuonna 1300 laatimasta käsikirjoituksesta ”Liber ignimurn ad comburendum hostes”. Hänen kaavansa oli osa rikkiä, kaksi osaa hiiltä ja kuusi salpietaria.

Ruutiahan siitä syntyi.

Riippumatta siitä kuka sen ruudin lopulta keksi, kaikki merkit kuitenkin viittaavat siihen, että ruudin tekotaito omaksuttiin Euroopassa 1200-luvulla.

Raketeiksi luonnehdittavia aseita käytettiin Kölnissä vuonna 1258 ja Italiassa kenties vuonna 1281. Uuden aseen, ruutia ajoaineena käyttävän laitteen aikakausi ja samalla tykistön syntyminen alkoi varmasti 1300-luvun alussa. Tosin eräs vanha dokumentti kertoi tataarien ampuneen tuliputkilla Wahlstattin luona jo vuonna 1241. Tätä tietoa ei kuitenkaan kiistatta voida yhdistää tykistöön tai tykkeihin. Flanderin tentissä tavattiin todistamattoman tiedon mukaan jo vuonna 1314 tuliaseita, tarkempaa selvitystä kojeista ei kuitenkaan ole olemassa. Sen sijaan tiedetään Firenzessä vuonna 1326 valmistetun ”canones de metalli”, metallisia kannuja sekä jonkinlaisia rautakuulia. Viisi vuotta myöhemmin Italian Friulin maakunnan Cividalen kaupungissa kaksi ritaria todisti nähneensä maassa makaavia tulittavia aseita. Niiden koosta yhtä vähän kuin muodostakaan ei ole tietoja.

Lähteet: Jonas Hedberg :Kungl Artleriet / Yngre vasatid, Kristianstad 1985 Ollila: Räjähdys-ja ajoainekemia I-II, Sotakorkeakoulu 1959 Rikama-Gröning: Aseoppi, Otava 1928 Jyri Paulaharju: Vanhat tykit, rautaruukusta Helvigiin Sotamuseo1/1992

Tulikomentoja 4/2016

>> Jatkoa sivulta 11

Pohjankankaan Tykistökillan syysjuhla Niinisalossa

Mittamies- ja Topografikilta ry:n puheenjohtaja Pentti Pohjola esitteli kokousedustajille juuri ilmestyneen Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta -historiikin. Teoksen on laatinut maanmittausneuvos Erkki-Sakari Harju. Historiikki on laajin alaa koskeva tutkimus. Kirjassa käsitellään neljänsadan vuoden ajalta eri aikakausien kartoitusmenetelmiä ja kartoitusta suorittaneita organisaatioita sekä esitellään malleja kyseisinä ajankohtina tehdyistä sotilaskäyttöön tarkoitetuista kartoista.

Mittamies- ja Topografikillan jäsenet ovat olleet apuna kirjan materiaalin kokoamisessa.

Juhlan musiikista vastasi Laivaston soittokunta.

Killan syyskokouksessa pohdittiin tulevan vuoden toimintaa ja valittiin jäsenkiltojen edustajat pääkillan hallitukseen.

13

Elias Paalasen värväytymissopimus – Suomen Tasavallan tykistön tykkimieskortti n:o 1 TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA

Elias Paalanen (1884–1967) on yleisesti tunnettu suomalaisena arkkitehtinä. Suomen tykistön historiassa hänet muistetaan tykkimiehenä, joka allekirjoitti ensimmäisenä värväytymissopimuksen Pietarsaaren tykistökouluun.

Pietarsaaren tykistökoulun perustaminen Everstiluutnantti Vilho Nenonen sai ylipäällikkö C. G. Mannerheimilta junamatkalla Seinäjoelta Vaasaan helmikuun alussa 1918 tehtäväkseen muodostaa valkoiselle armeijalle tykistö. Hieman aiemmin, 3. helmikuuta, Nenonen oli ollut Oulun valtauksen yhteydessä johtamassa itsenäisen Suomen armeijan ensimmäisiä tykistön laukauksia.

Tykistöyksiköiden muodostaminen valkoiseen armeijaan vaati tehokkaan koulutuksen järjestämistä.

Tykistökoulu perustettiin Nenosen johdolla Pietarsaareen. Hän laati opetuslaitoksen kokoonpanosta esityksen, joka päämajassa hyväksyttiin.

Ylipäällikkö Mannerheim nimitti Nenosen kuitenkin jo 10.2. everstiksi ylennettynä tykistön tarkastajaksi ja aseesikunnan päälliköksi. Pietarsaaren tykistökoulun johtoon valittiin ruotsalainen vapaaehtoinen tykistön upseeri, kreivi Adolf Hamilton.

Vuoden 1878 asevelvollisuuslakiin perustuva asevelvollisuus saatettiin voimaan valkoisella puolella 18.2.1918.

Pietarsaaren tykistökoulun alkuaikoina asevelvollisia ei siis vielä ollut toiminnassa mukana. Siksi tykkimiesten värväämiseksi lehdissä oli julkaistu jo 7.2.1918 – heti ”tykistöopetuskoulun” perustamispäätöksen jälkeen – ilmoitus, jossa kehotettiin ylioppilaita ja erityisesti teknisen koulutuksen saaneita ilmoittautumaan tykistön palvelukseen. Ilmoituksen päivä-

14

määrää pidetään Tykistökoulun perustamispäivänä.

Ensimmäiset värvätyt Värväys tuotti tulosta, ja ensimmäiset 30 tykistökoulun oppilasta allekirjoittivat yhteisen värväyssopimuksen 13.2.1918.

Allekirjoittajista viisi oli Saksasta Suomeen räjäytyskomennuskuntana määrättyä jääkäriä: Jalo Ahola, Leo Kyander, Ville (Wilho) Kakko, Paul Påhlsson ja Gösta Trontti. He kaikki olivat palvelleet ainakin jonkin aikaan Saksassa jääkäritykistössä. Jääkäritkin allekirjoittivat sopimuksen ilmeisesti Hamiltonin vaatimuksesta. Ensimmäisten värväytyjien nimien joukossa oli muuten myös muuan ylioppilas Turusta, tuleva kenraaliluutnantti Aksel Airo.

Yhteisen ”pestaussopimuksen” teksti oli ruotsiksi ja suomeksi. Sopimuksessa sitouduttiin palvelemaan Suomen tasavallan tykistössä. Myös palkkaedut mainitaan. ”Pestaussopimus Allekirjoittaneet sitoutuvat täten ottamaan pestin Suomen Tasavallan armeijassa (tykistössä) ja suostuvat palveluksessa pysymään koko sen ajan kuin vapaussota kestää. Me sitoudumme palveluksessa ehdottomasti tottelemaan kaikkia niitä määräyksiä, joita esimiehemme meille antavat, sekä palveluksen ulkopuolella käyttäytymään kaikinpuolin siivosti ja oikeudenmukaisesti Suomen Tasavallan vahvistamat palkkaedut – Smk. 450:- kuukaudelta, johon sisältyy myös maksu ruuasta ja asunnosta – hyväksytään.

Pietarsaaressa 13 p:nä helmikuuta 1918” Suomen Tasavallan tykkimies n:o 1 Yhteisen värväyssopimuksen ensimmäisenä allekirjoittajana

oli arkkitehti Elias Paalanen.

Ilmeisesti siksi hän sai myös ”tykkimieskortin n:ro 1”, kun värvätyt myöhemmin allekirjoittivat erilliset sopimukset ja niihin liittyvät Hamiltonin allekirjoituksellaan vahvistamat sopimuskortit. Hamilton oli tarkka ja arkakin asemastaan ja korosti sitä mielellään. Tämä näkyi myös erillisissä sopimuksissa, jotka päivättiin Hamiltonin tahdosta taannehtivasti helmikuun 11. päiväksi ”Elias Paalanen olen tänään ottanut Suomen Tasavallan tykistöön tykkimieheksi.

Pietarsaaressa 11 p. Helmikuuta v. 1918 Hamilton Suomen Tasavallan tykistön päällikkö Pietarsaaressa” Pietarsaaressa vielä 11.2. järjestelyjä johtanut Eversti Nenonen oli itse asiassa komennettu sähkeellä siirtymään päämajaan Seinäjoelle ja jättämään tykistökoulun johto koulun esikuntapäällikölle eli Hamiltonille vasta 12. helmikuuta.

Hamiltonin omanarvontunto näkyi siinäkin, että hän oli päämajassa käytyään ilmoittanut saaneensa ylennyksen everstiksi. Mannerheim tosin korjasi tämän käsityksen 18.2. päiväkäskyssään, jossa hän vahvisti Nenosen ylennyksen everstiksi ja Hamiltonin tykistökoulun päälliköksi majurin virka-asemassa. Kaikesta huolimatta tarmokas Hamilton johti Pietarsaaren tykistökoulua ansiokkaasti ja järjesti koulutuksen tehokkaasti.

Peruskoulutettua tykistöä voitiin lähettää rintamalle jopa oletettua nopeammin.

Ensimmäisen numeroidun vär-

väyskortin saanut Elias Paalanen oli valmistunut arkkitehdiksi jo vuonna 1908. Pietarsaaressa hän toimi opetusosaston majoitusmestarina ja miinanheitinpatterin osastonjohtajana, Tampereen taisteluissa patterinpäällikkönä ja Viipurissa Vaasan Rykmentissä komppaniapäällikkönä.

Rauhan ajan toimessaan hän laati esimerkiksi ensimmäiset omakotitalojen tyyppipiirustukset 1920-luvulla. Suomen Tasavallan tykkimiehen n:o 1 suunnittelemia muita rakennuksia voi nähdä esimerkiksi Helsingissä, tunnetuimpana ehkä vuonna 1931 valmistunut Hämäläisten talo Urho Kekkosen kadulla.

Paalasen ”tykkimieskortin” kanssa samassa vitriinissä ovat nähtävissä myös Paalaset miekka, kiikarit ja karvalakki.

Lähteitä: Eric Appelroth: Pietarsaaren tykistökoulu. Lyhyt historiikki. Pietarsaaren Reserviupseerikerho 1968.

Jyri Paulaharju: Suomen kenttätykistön historia. I osa. Suomen Kenttätykistön Säätiö. Helsinki 1989.

Juhani Vakkuri: Pietarsaaren tykistökoulu. Valkoisen armeijan tykistön synty kevättalvella 1918. Pietarsaaren Reserviupseerikerho 2008.

Museo esineet t kertova OSA 26

asemiin oli vaativa työ. Tykin putken paino oli 7000 kg, ja kehto painoi 6000 kg. Ammuksen paino oli 45 kg. Tykkien kantomatka oli 21 km, ja ne pystyivät ampumaan 12 laukausta minuutissa. Tykillä oli 70–80 sotilasta.

Tapahtumat Tykeillä ennätettiin ampua koeammunnat, mutta sota alkoikin siirtyä idän suuntaan.

Juhannuksena 1941 tykit purettiin ja siirrettiin rintamalle Laatokan rannalle. Sodan jälkeen tuotiin tykit rintamalta. Toinen tykki vietiin sitten Äänislinnaan, toisen kohtalosta ei ole selvyyttä. Vuonna 1994 tuotiin tuliasemaan yksi samanlainen museotykki.

Salpalinjan tykit Sulkavalla SEPPO PIRINEN

Sulkavan Partalansaari on tunnettu jokavuotisesta Sulkavansoudusta. Saaren ympärys on yli 60 kilometriä. Saari liittyy jatkosotaan osana Mannerheim-linjan jälkeistä sisempää puolustuslinjaa eli Salpalinjaa.

Rakentaminen Partalansaaren Sarsuinmäkeen aloitettiin tykkien tuliasemien rakentaminen 2.7.1940.

Tarkoitus oli estää vihollisen

hyökkäys Imatran kautta SisäSuomeen. Tykkien kantaman tuli ulottua muun muassa Vekaransalmeen ja Pajasalmeen sekä sinne johtavalle tielle.

Sarsuinmäki on yli 80 metriä Saimaan pinnan yläpuolella.

Mäen päälle louhittiin kahdelle tykille, ammuksille ja miehistölle asemat. Tykkien asemien väliin louhittiin syvä kaapelikanava, ja tulenjohtoa varten kaapelikanava jatkui

Tykin bunkkerista louhittua kivirakkaa.

Tulikomentoja 4/2016

rannalle Lepistön suuntaan.

Näin se olisi turvassa vihollisen ammuksilta. Työmaalla oli koneinsinööri, jonka suunnittelema vetopeli kiskoi kiviä ja mursketta ylös montuista.

Työmaalla oli töissä noin 200 miestä. Kun työ oli betonivaluineen valmis marraskuussa 1940, sinne vedettiin hevosilla 152/45-Canot-tykit. Mäki on erittäin jyrkkä, joten tykkien ja ammusten saaminen

Tutustuminen Tykkien tuliasemaan on mielenkiintoista tutustua. Sinne on Sulkavalta noin kolme kilometriä Partalansaareen, vasemmalle noin kolme kilometriä ja siitä vasemmalle Auvilantielle.

Noin kuuden kilometrin päässä on opastus tuliasemaan. Lopussa puolen kilometrin reipas nousu johtaa perille. Maalialueella Sulkava-Pajasalmi-Vekaransalmi-Lohikoski (Imatra) -tie on kaunis maisematie. Pajasalmeen valmistui pengertie 1960-luvulla. Vekaransalmessa liikennöi vielä lossi, mutta lähivuosina sinne rakennetaan silta.

Tykin alla olevaa bunkkeria.

15

KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös vuoden 2017 merkkipäiviin tulleet muutokset ja ilmoitukset merkkipäivän julkaisematta jättämisestä pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut. tulikomentoja(at)gmail.com, mpk 0440 478 602.

Numeron 1/2017 aineistopäivä on 17.1.2017 ja ilmestymisviikko 7 (17.2.)

Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 8/2016 pidetään 14.12.2016 klo 11.00 alkaen Hämeenlinnassa Museo Militariassa.

Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kari Vilamo, Temppelinkatu 4 B 17, 00100 HELSINKI, mp 050 325 2790, kari.vilamo(at)gmail.com Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 Kauniainen, mp 040 575 9966, kari.halonen(at)kolumbus.fi. Yhdistyksen internetsivut: www.tykkimiehet.fi.

Pankkiyhteys: Nordea FI98 2124 1800 0110 53

Suomen Kenttätykistön Säätiö Säätiön sihteeri: kapteeni Tuukka Mäkelä Yhteystiedot: tuukka.makela(at)mil.fi

Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry Toimihenkilöt: Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan toimihenkilöt vuonna 2016: Janne Hänninen - PJ puheenjohtaja(at) ktkerho.fi , Puh: 045 180 8170, Oskari Matilainen - VPJ, Aki Mäkirinta - Sihteeri sihteeri(at)ktkerho.fi, Patrick Hjelt rahastonhoitaja, Tapio Laakso - Nuoriso, Jorma Kainulainen - Ase ja urheilu sekä Raine Mönkkönen - Lohjan patteri.

16

gmail.com, sihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D 11 13500 Hämeenlinna, mp 044 0478 602, juhani.suni(at)gmail.com. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, mp 050 3688460 sirkka.ojala(at)gmail.com Killan sähköposti: jaakaritykistonkilta(at) gmail.com. Jääkäritykistön Kilta löytyy myös facebookista, käy tykkäämässä! Killan verkkosivu: www.jaakaritykistonkilta. fi.

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Timo Härkönen, mp 0445572457, sihteeri Tero Viiru, mp 0405014387, Killan sähköposti: kilta(at)kaithkilta.fi, jäsensihteeri Ville Tuovinen, asensihteeri (at)kaithkilta.fi. Hallitus: hallitus(at) kaithkilta.fi

Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Syyskokous ja Karjalan tykistörykmentin perinnepäivä 28.10.

Syyskokous pidettiin 28.10. perinteiseen tapaan Vekaranjärvellä rykmentin perinnepäivänä. Poikkeuksellista tällä kerralla oli kokouspaikka, Pahkajärven ruokala.

Jääkäritykistön Kilta ry

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kiltaveli Matti Tiihonen ja sihteeriksi killan sihteeri Sini Timonen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat, muun muassa vuoden 2017 toimintasuunnitelma sekä talousarvio. Killan jäsenmaksuksi vahvistettiin 25 euroa. Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Tuomas Kola, Olli Pasila, Erkki Rika, Timo Rintanen, Sini Timonen ja Lasse Valjakka valittiin edelleen hallitukseen vuosiksi 2017 - 18.

Puheenjohtaja Ilkka Vahtokari, Cygnaeuksenkatu 3 as 2, 13130 Hämeenlinna, mp 044 0105016, ilkka.vahtokari(at)

Toiminnantarkastajiksi valittiin Olli Kröger ja Leo Pyöriä sekä varatoiminnantarkastajiksi Leo Laurila ja Ensio Töttö.

Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Keijo Kaihoniemi ja varapuheenjohtajana Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Jukka Saarela.

Rykmentti vietti perinnepäiväänsä työn merkeissä. Kokouksen jälkeen siirryimme juhlimaan perinnepäivää yhdessä muiden kutsuvieraiden ja rykmentin henkilökunnan kanssa. Ohjelmassa oli lounas ja palkitsemiset, lisäksi kuulimme muun muassa tykistöntarkastaja eversti Pasi Pasivirran puheenvuoron. Tämän jälkeen siirrymme seuraamaan ammuntoja tulenjohtopaikalle Rosoharjuun.

Virallisen ohjelman päätteeksi Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Jukka Saarela ja killan puheenjohtaja Jaakko Janhunen laskivat seppeleen KTR 2:n muistomerkille.

Tulevaa ohjelmaa 2017 Jäsentiedote maaliskuussa.

Kiltailta Utissa 8.3., tutustumme puolustusvoimain helikopteritoimintaan. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisista vuoden ilmoitetaan alussa.

Killan kevätkokous järjestetään 6.4. Lappeenrannassa.

Ammuntojen seuraaminen Pahkajärvellä 25.5. klo 9.30 – 15.30 Talkooretki ja kiltatykin sekä muiden museotykkien kunnostaminen Hämeenlinnassa Museo Militariassa touko- kesäkuussa.

Syyskuussa tehdään retki Helsingin edustalla sijaitsevalle Vallisaarelle.

Syyskokous pidetään Karjalan tykistörykmentin perinnepäivän yhteydessä 3.11.

Vekaranjärvellä.

Ammuntojen seurataan Pahkajärvellä marraskuussa.

Killan tuki rykmentin varusmiehille ja henkilökunnalle 2017 Kilta tukee Karjalan tykistörykmentin varusmiehiä ja henkilökuntaa rykmentin esityksistä killan hallituksen päättämällä tavalla. Seuraavat palkitsemiset tapahtuvat perinteiseen tapaan Karjalan Tykistö-

rykmentin esityksen mukaisesti: Killan pienoistykillä palkitaan rykmentin 165 ja 347 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisjuhlissa yksi 165 vuorokautta ja yksi 347 vuorokautta palvellut varusmies kaksi kertaa vuodessa. ”Karjalan Tykistöä 90 - vuotta”-juhlakirjalla palkitaan rykmentin 165 ja 347 sekä 255 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisjuhlissa yksi varusmies jokaisesta perusyksiköstä neljä kertaa vuodessa.

150 eurolla tuetaan tuotepalkintojen hankkimista Tykistöaliupseerikoulun linjojen parhaimmille oppilaille. (2x 75 euroa) 300 (3x100) euron ”Heinäsen Haarikka”palkitsemisrahastosta palkitaan rykmentin henkilökuntaa KARTR:n perinnepäivänä yksi kappale killan pienoistykkejä jaettavaksi ”kouluttajan tykkinä” KarTR:n perinnepäivänä yksi kappale killan pienoistykkejä jaettavaksi rykmentinkomentajan erikseen määrittämällä tavalla Lisäksi Karjalan Tykistörykmentin perinnepäivään liittyen kilta tukee hallituksen päättämällä tavalla rykmentin ja prikaatin esityksestä rykmentin varusmiehiä ja henkilökuntaa.

Muistamiset Kymmeniä vuosia täyttäviä jäseniä 50-vuotiaista alkaen muistetaan adressein.

Näistä jäsenistä julkaistaan merkkipäiväluettelo ”Tulikomentoja”-lehdessä. Killan ansioituneita jäseniä voidaan palkita killan palkitsemisesineillä hallituksen harkinnan mukaisesti. Tällaisia esineitä ovat killan levyke, killan standaari, killan tykki, killan pienoistykki ja killan sirpale. Lisäksi hallitus voi tehdä esityksiä Karjalan Tykkimiesristin, valtiollisten kunniamerkkien tai Tykkimiesmitalin myöntämisestä.

Kilta Facebookissa Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.facebook.com/ KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Tietoa tulevista tapahtumista: Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Jäsentiedote lähetetään kaikille jäsenille maaliskuun aikana.

Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.

Tulikomentoja 4/2016

Kilta tuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista.

Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Erkki Rika, mp 040 5478442.

Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta. fi, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Haukjärventie 96, 46230 Valkeala, jasensihteeri(at) karjalantykistokilta.fi.

Taloudenhoitaja Olli Pasila, Tiedotusvastaava Lasse Valjakka, Varastovastaava Hilla Puhakka.

Hallituksen muut jäsenet: Tuomas Kola ja Timo Rintanen.

Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577 269, jorma.sovinen(at)phnet. fi. Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at)phnet.fi Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422

Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at) surffi.fi. Rahastonhoitaja Mirja Kauppinen, Anselminkuja 1, 50600 Mikkeli, mirja.a.kauppinen(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi

Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297, veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com.

Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net

Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Roope Sutinen, Lemminkatu 13, 11310 Riihimäki, roope.sutinen(at)gmail.com. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi

Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 00920 Helsingfors, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net

Pohjankankaan Tykistökilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Soini, Uotsolantie 39 A 1, 38460 Sastamala, mp 045 851 4148, mattitj.soini(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, mp 044 210 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri Tuomas Rantala, Välimaankatu 1-5 D 57, 33500 Tampere, mp 050 378 7111, tuomas.h.j(at)gmail.com.

Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.pohjankankaantykistokilta.fi

17

Pohjankankaan Tykistökillan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, mp. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.

Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti. onniselka(at)happyback.fi.

Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, mp. 040 5823 026, vesa. niemenmaa1@gmail.com Killan verkkosivusto löytyy osoitteesta: www.pohjankankaantykistokilta.fi/ alaosastot/porin-seudun-tykistokilta/ Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, mp 050 376 0371, haaviorv(at)gmail.com. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 e, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.pansio(at)gmail.com. Jäsenkirjuri Seppo Lerkki, Seikeläntie 91, 21250 Masku, mp 0500 784 124, seppo. lerkki@dnainternet.net.

Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,

pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi . Sihteeri Tuomas Rantala, Välimaankatu 15 D 57, 33500 Tampere, mp 3787111, thjran(at)utu.fi Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Killan verkkosivusto löytyy osoitteesta: www.pohjankankaantykistokilta.fi/alaosastot/vammalan-seudun-tykistokilta/ Pohjankankaan Tykistökillan rekisteröidyt jäsenyhdistykset:

Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at) gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at) marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Homesojantie 28 B 4, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli. niinisto(at)netikka.fi

Jäseneksi ilmoittautuminen

Nimi

(kiltaan)

................................................

Syntymäaika

...............................................................................

Arvo tai ammatti

............................................................................................................................................

Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa

…………………………….....................................

Katuosoite

…………………

………………………………

…………………

……………......................….................................

Postinumero

Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)

Postitoimipaikka

Sähköpostiosoite

.......................................................................

Allekirjoitus

18

Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakistonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)gmail. com Kiltasivut netissä: kankaanpaanseuduntykistokilta. yhdistysavain.fi

Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Toivo Vanhanen, Laurinniityntie 2 a 5, 00440 Helsinki, mp 040-5488605, toivo_ vanhanen(at)outlook.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 5108499, mika. aarnio(at)utu.fi

Arvoisa lukija!

Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… ...............................................................................

Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry

Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.

Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen.

Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Toivo Vanhanen, Laurinniityntie 2 a 5, 00440 Helsinki, mp 040 5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282, pertti.poso(at)luukku.com Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija(at)satakuulo.fi Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com Turku: Juha Kangasniemi, Kylliäisenranta 2, 21620 Kuusisto, mp 041 538 0444, juha.kangasniemi(at)runosmäenlampo.fi Joukkoyksikkö: Kilta vaalii Mittauspatteriston, Tiedustelupatteriston ja Topografikunnan perinteitä.

Killan kotisivut ovat osoitteessa: http://www.mtkilta.fi/ Muista ilmoittaa voimassa oleva sähköpostiosoitteesi jäsenrekisteriin.

Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)tpnet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi

MUSEOMESTARIN KYMPPI PPI Kysymykset laati Museo Militarian museomestari Ilkka Vahtokari.

1. Helvigin kuuden naulan kanuuna oli tykistön pääase Suomen sodassa vuosina 1808–1809. Mikä oli sen kantama? a) n. 1000 m b) n. 1200 m c) n. 1800 m 2. Missä kaupungissa tehtiin Suomen sodan rauhansopimus syksyllä 1809? a) Haminassa b) Loviisassa c) Porvoossa 3. Paljonko valkoisilla oli kenttätykkejä vapaussodan alkaessa tammikuussa 1918? a) n. 30 b) n. 10 c) ei yhtään 4. Tykistökoulu perustettiin helmikuun alussa 1918 Pietarsaareen kouluttamaan tykkimiehiä valkoisten puolelle. Kuka oli ensimmäinen koulun johtaja? a) Vilho Petter Nenonen b) Väinö Valve c) Aadolf Hamilton 5. Talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 oli tykkikalusto vanhaa ja pienikaliiperista. Tykkejä oli noin 500. Kuinka monta tykeistä oli malliltaan 1920-luvulla valmistettua tai sitä nuorempaa? a) 66 b) 38 c) 16 6. Jatkosodan alkaessa saatiin perustettua 77 patteristoa.

Kuinka monta patteristoista oli ns. raskaita patteristoja? a) 15 b) 20 c) 25 7. Milloin kilpailtiin ensimmäisen kerran tykistönkenraali V. P. Nenosen kiertopalkinnosta? a) Talvileirillä 1954 Niinisalossa b) Kesäleirillä 1954 Rovajärvellä c) Kesäleirillä 1956 Rovajärvellä 8. Kenelle luovutettiin ensimmäinen tykkimiesmitali (kultaisen soljen kera)? a) Vilho Nenoselle b) Väinö Valveelle c) Jyri Paulaharjulle 9. Minkämaalainen on 155mm:n panssarihaupitsi K9 Thunder? a) Amerikkalainen b) Etelä-Korealainen c) Englantilainen 10. Minä päivänä vietetään tykistön suojeluspyhimyksen Pyhän Barbaran päivää? a) 6.3. b) 20.11. c) 4.12.

Vastaukset: 1b, 2a, 3c, 4a, 5c, 6b, 7a, 8b, 9b, 10c

Tulikomentoja 4/2016

Nimityksiä maavoimissa

M

aavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Petri Jussi Mikael Hulkko määrätään Maavoimien esikunnan esikuntapäälliköksi 1.1.2017 lukien. Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jari Teppo Juhani Kallio määrätään maavoimien operaatiopäälliköksi 1.1.2017 lukien.

Eversti Pasi Tapio Välimäki nimitetään kenraalin virkaan viiden vuoden määräajaksi 1.1.2017 lukien ja hänet määrätään Karjalan prikaatiin komentajaksi 1.1.2017 lukien.

Everstiluutnantti Mika Holma on määrätty esikuntapäälliköksi Porin prikaatiin 1.2.2017 alkaen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti 11.11.2016 valtioneuvoston esittelystä useista nimittämisistä sekä tehtävään määräämisistä puolustusvoimissa.

Yritysjohtajat ”tetsasivat”

P

uolustusvoimat, VALO ry ja Suomen Yrittäjät ry järjestivät Santahaminassa 17.11. Tyhy-harjoituksen, jonka tarkoituksena oli jakaa tietoa työikäisten suomalaisten liikunta-aktiivisuuden ja työkykyisyyden tilasta ja kehityssuunnasta sekä laadukkaista henkilöstöliikuntapalveluiden toteutusmalleista. Vuodesta 2001 järjestettyjen harjoitusten keskeinen päämäärä on ollut suomalaisen aikuisväestön liikunta-aktiivisuuden edistäminen. Harjoituksen osallistujakunta koostui suomalaisesta yritysjohdosta, jolle jaettiin tietoa muun muassa liikunnallisten elämäntapojen edistämisestä työpaikoilla.

Suurin osa suomalaisista työikäisistä liikkuu terveytensä kannalta liian vähän ja istuu liian paljon. Puolustusvoimille on tärkeää, että niin varusmiehet, reserviläiset kuin palkattu henkilöstökin pitävät huolta fyysisestä kunnostaan.

Vangit pesemään Puolustusvoimien likapyykkiä

R

ikosseuraamuslaitos järjestää vangeille työtoimintaa, josta syntyviä tuotteita ja palveluja voidaan tarjota Puolustusvoimille. Puolustusvoimilla puolestaan on tekstiilihuollossa vapaata konekapasiteettia, jota voidaan tarjota Rikosseuraamuslaitokselle.

Puolustusvoimat ja Rikosseuraamuslaitos ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on löytää sellaisia toimintoja, joiden järjestäminen Puolustusvoimien ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteistyöllä tuo valtiolle kokonaisetua.

Sähköiset palvelut osa asevelvollisen arkea

S

ähköiset palvelut ovat nykyään osa asevelvollisen arkea.

Reserviläisten ja tulevien varusmiesten on mahdollista käyttää sähköisiä kunto-ohjelmia, ja erikoisjoukkoihin voi hakeutua ensi vuoden alusta verkossa. Varusmies hoitaa loma-anomuksensa verkossa ja käyttää erilaisia oppimisympäristöjä varusmiespalveluksensa aikana. Myös some-agenttien palvelut ovat käytettävissä jokaisessa joukko-osastossa.

Simulaattoreiden ja virtuaaliympäristöjen käyttö on laajentunut kiinteäksi osaksi koulutusjärjestelmää.

19

Bundeswehrin sotahistoriallinen museo – Dresden TEKSTI: LEO JOHAN SALO, KUVAT: ARMI SALO

Dresdenissä sijaitseva Bundeswehrin sotahistoriallinen museo on yksi Euroopan suurimmista. Vuodelta 1877 peräisin oleva rakennus (Olbrichtplatz 2) oli alkujaan asevarikko. Tähän päivään mennes-

sä rakennus on ollut muun muassa Saksin osavaltion ja Kolmannen Valtakunnan armeijamuseona aina vuoteen 1945. Sodan päätyttyä punaarmeija evakuoi suurimman osan aineistosta, joka palau-

tettiin myöhemmin, kun rakennukseen tuli DDR:n armeijamuseo ja sotatieteen kirjasto vuonna 1972. Saksan yhdistymisen jälkeen vuonna 1990 rakennukseen perustettiin Bundeswehrin sotahisto-

riallinen museo, jossa aineiston esillepanossa säilyi idän ja lännen vastakkainasettelun häivähdys vuoteen 2003 asti.

Lokakuussa 2011 museo avattiin uudelleen usean vuoden muutostöiden jälkeen. Muse1. Monta käyttäjää kokenut museorakennus nykyasussaan.

3.10. oli Saksojen yhdistymisen vuosipäivä ja vapaapäivä. Tyhjä etupiha on pelkkä sattuma, joskaan ei sisällä tungosta ollut.

Sotamuseoita maailmalta

1.

2. Keskiaikainen muurinmurtokanuuna, jonka kantama oli noin 300 metriä ja ”tuliannos” 30 laukausta per taistelu. Putki on koottu metallisäleistä, jotka on vanteilla kiristetty yhteen. Nastarengaskin näkyy olleen jo keksitty.

3. Tykistö modernisoitui nopeasti 1860-luvulla.

Teräsputki teki tuloaan pronssisen tilalle, ja tykkeihin tulivat lukkorakenteet. Lukkolaite on tässä preussilaisessa m/1864 77 mm:n pronssitykissä lavettipalkkien välissä heti istuinten takana.

2.

3.

5. Ensimmäinen maailmansota valloitti ilmatilan ja iilmatorjuntaase alkoi kehittyä palloammuskelua tehokkaammaksi. Oerlikon Flak 20 (20mm) kantoi 3700m:iin ja kääntyi 360 astetta.

4.

6.

20

4. Kaksi ”uuden aikakauden” asetta. Vasemmalla Kruppin 40 mm tähystyspallojen tuhoamiseen tarkoitettu it-aseen alkumuoto. Oikealla ranskalainen 25-piippuinen 13 mm patruunaa käyttävä nopean tulen ase – vuosien 1870– 1871 sotasaalista. ”Gatling”-periaate on nykyäänkin käytössä.

6. Nuori Bundeswehr joutui aluksi hankkimaan ulkomaista varustusta, joka ei aina ollut ensi linjan materiaalia. Taustalla Fordin International Carrier, jalkaväkiryhmän ajoneuvo toisen maailmansodan ajalta. Etualalla Italian vuoristojoukoille kehitetty 105 mm haupitsi, joka vain 1,29 tonnin painoisena oli helikopterilla kuljetettavissa.

Ase sai nimen Alpine Revolver.

5.

on näyttelytilat ovat viidessä kerroksessa jaettuina kronologiseen näyttelyyn 1300-luvulta nykypäiviin sekä teemanäyttelyihin sotaa ja väkivaltaa sivuavista aiheista.

Teemanäyttelyt on sijoitettu museon uuteen osaan, joka kiilan lailla lävistää alkuperäisen rakennuksen. Metallirakennelman on tulkittu kuvastavan Saksan tapahtumarikasta sotahistoriaa. Puhdastyyliseen kivirakennukseen iskettynä se onkin kuin rosoinen arpi muistuttaen vaikkapa Dresdenin pommituksista helmikuussa 1945.

Kun näyttelytilaa on 13 000 neliömetriä, syvällisempi tutustuminen ei ole mikään läpijuoksu. Meillä meni aikaa yli viisi tuntia. Museon ravintola on hyvin kohtuullinen taukopaikka, kun jalat väsyvät ja nälkä yllättää. Kronologisen näyttelyn jaotus on hyvin looginen alkaen keskiajalta ja jatkuen maailmansotien kautta nykypäiviin. Univormut, aseet ja asiakirjat ovat esillä siistissä järjestyksessä, saksalaiseen tyyliin. Tykkimies ilahtui keskiaikaisesta muurinmurtokanuunasta, jonka putki on koottu tynnyrin tapaan vanteilla yhteen kiristetyistä metallisäleistä. Perästä ladattavien aseiden, niin kivääreiden kuin tykkien, kohdalla esitellään pitkä tie ensi oivalluksista sarjatuotantoon.

Vitriineissä on runsaasti tilaa, mutta esittelytiedot ovat tuskallisen pienellä tekstillä.

Kun valaistus lisäksi on varsin himmeä, kannattaa varata mukaan pieni käsivalaisin.

Rautatavaraa, lähinnä panssariajoneuvoja, on ulkona museon sivuilla ja takana – BW:n ja NVA:n kalustoa sulassa sovussa rinnakkain.

Museo on avoinna maanantaina 10-21, ti. & to-su. 10-18.

Keskiviikkoisin museo on suljettu.

Pitkän päivän jälkeen siisti ja edullinen yöpymispaikka löytyy lähes kulman takaa – Sportpension Dresden B&B Marienallee 14b. kontakt@sportpension-dresden.de.

Tulikomentoja 4/2016

Päivä Pietarissa HEIKKI HULKKONEN

Eräänä syyskuisena päivänä pistäydyimme, vaimoni ja minä, Pietarissa vain päivän vierailulla. Matkan varasimme Ikaalisten Matkatoimistolta.

Kyseessä oli matkan lyhyyden takia niin sanottu viisumiton matka. Omilla kyydeillä iltapäivällä Helsingin Länsiterminaaliin, jossa venäläisen varustamon St Peter Linen alus Princess Maria odotti. Jostain syystä alus purjehti Maltan kauppalaivaston lipun alla. Matka-asiakirjojen saanti terminaalin luukuilta sujui juohevasti – ja sitten laivaan!

Princess Maria on rakennettu vuonna 1981 Turun telakalla ollen aiemmilta nimiltään M/ S Finlandia ja M/S Queen of Scandinavia.

Majoittumisen jälkeen menimme nauttimaan etukäteen tilattua buffet-kattausta. Tavanomaisen pöydän antimista nauttien seurasimme klo 18.00 tapahtunutta laivan lähtöä ja Helsingin saariston syysvärejä.

Aamulla ennen klo 9 laiva kiinnittyi Morskoy Vokzal -terminaalin laituriin. Pienen jonottamisen jälkeen nousimme matkapakettiin kuuluvaan minibussiin, joka vei meidät kahden Sokos-hotellin (Vasilievsky ja Palace Bridge) kautta Iisakin kirkon aukiolle. Viereisessä pankissa kävimme vaihtamassa ruplia.

Olimme kumpikin kolmatta kertaa Pietarissa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1969, kun kadettikurssini venäjän lukijat tekivät omatoimimatkan silloiseen Leningradiin. Silloin sukkahousuista sai viisi ruplaa, jolla pieni seurue juhli ravintolassa varsin mukavasti. Nyt eurolla sai noin 70 ruplaa.

Toisen kerran olimme kaupungissa kiltamatkalla joitakin vuosia sitten. Näillä käynneillä oli tutustuttu muun muassa tykistömuseoon ja kanavaristeilyyn. Nyt suunnitelmissa oli alun perin käydä junalla Vitebs-

kyn asemalta Detskoje Selon pysäkille ja vierailla Katariinan linnassa ja nähdä kuuluisa meripihkahuone, jonka alkuperäisen materiaalin veivät saksalaiset toisessa maailmansodassa ja ne katosivat. Nyt Venäjä on rakentanut huoneen uudelleen entiseen loistoonsa. Toinen vaihtoehto oli käydä kantosiipialuksella Pietarhovissa. Päätimme luopua molemmista kohteista liian riskialttiina ajallisesti, sillä laivalla oli ehdottomasti oltava klo 18.30.

Muuta keinoa palata Suomeen ei ollut ilman viisumia.

Niinpä päätimme korvaaviksi kohteiksi Iisakin kirkon, Verikirkon (kirkko veren päällä) ja Mannerheimin korkokuvan, joka oli kesällä paljastettu paikallisen sotilasinsinöörien opinahjon seinällä. Heti tuoreeltaan kuva sai osakseen kohua, ja se töhrittiin useaan otteeseen.

Valitettavasti heti ilmeni, että Iisakin kirkko oli suljettu juuri sinä päivänä. Niinpä jalan eteenpäin kohti Verikirkkoa. Matkamme eteni Iisakin kirkolta Siniselle sillalle ja sen yli Voznesenski Prospectia pitkin. Edelleen Dekabristov-katua jonkin matkaa ja vasemmalle Leijona-sillalle (Lvinyi Most).

Sitten Gribojedov-kanavan rantaa vasemmalle. Ennen Nevski Prospectia ohitimme muun muassa Heinätorin (Sennaja Plostsad). Komea Kazanin katedraali veti puoleensa ennen Nevskin valtakadun ylitystä.

Toinen pettymys koettiin Verikirkolla. Sekin oli suljettu juuri sinä päivänä. Ihailimme sen komean värikästä ulkokuorta ja jatkoimme matkaa.

Mannerheimin korkokuva löytyi osoitteessa Zakharevskaya Ulitsa 22. Se oli puhdistettu ja nyt poliisin vartioimana. Tätä kirjoittaessa kuulin, että korkokuva oli siirretty salaa yöllä Pietarin ulkopuolelle Pushkinoon ensimmäisen maailmansodan museoon.

Käveltyämme Zakharevskayan alkupäähän meitä odotti yllätys. Liteini Prospectin toisella puolella oli massiivinen rakennus, jonka yläosassa oli teksti Mihailovin Tykistöakatemia. Oli sykähdyttävää todistaa myös Suomea koskettavaa tykistöhistoriaa. Nimittäin suomalainen kenraali Axel Gadolin oli Pietarin teknillisen tykistökoulun johtaja ja sittemmin Tykistöakatemien professori vuosina 1867–1878. Kenraali V. P. Nenonen opiskeli Tykistöakatemiassa Japanin sodan jälkeen ja valmistui vuonna 1909.

Kävelimme Nevan rantaa seuraten Iisakin kirkolle ja läheiseen varsin erikoiseen ravintola Teploon päivälliselle. Koska oli vielä jonkin verran aikaa ennen viimeisen minibussin lähtöä laivalle, pistäydyimme Hotelli Astoriassa. Täällähän Adolf Hitlerin piti juhlia Leningradin valloitusta. Johtuikohan talouspakotteista vai mistä, mutta baarista ei löytynyt irlantilaista whiskeyä. Konjakkeja oli sentään tarjolla.

Illan pimetessä suuntasimme merelle ja länteen. Halusin nähdä kannelta, minkälainen liikenneratkaisu oli patotiellä Kronstadtista etelään. Aukko laivoja varten oli varsin kapea, ja sen ali on rakennettu tunneli maaliikennettä varten.

Aamulla olimme turvallisesti Länsisatamassa. Oli hyvää aikaa nauttia rauhassa buffet-aamiainen ja todeta, että vaikka pari pettymystä kohteiden osalta tulikin, ne korvautuivat täysin, kun saimme nähdä Marskin korkokuvan ja Tykistöakatemian komean rakennuksen.

Venäläiset henkilöt, joiden kanssa olimme tekemisissä, olivat kaikki ystävällisiä ja puhuivat auttavaa englantia. Suosittelen käyntiä Pietarissa. Se on saavutettavissa varsin vaivattomasti.

21

Skibotn.

Ruskamatka VEIKKO RANTANIEMI

Pohjankankaan tykistökilta ry:n syysmatka toteutettiin 5.-10. syyskuuta 2016. Matkalle osallistui 20 sotahistoriasta kiinnostunutta kiltalaista.

Opastuksesta vastasi entiseen vakuuttavaan tyyliinsä Sampo Ahto ja Ikaalisten matkatoimiston bussia ohjasti tuttu ja turvallinen Matti Heikkinen.

Matkanjohtajana hääri vanhalla rutiinilla Matti Soini.

Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Kangasalan Suinulan kylän Markkulan talon pihapiirissä sijaitseva vapaussodan muistomerkki.

31.1.1918 punaiset surmasivat 15 Tampereen suojeluskuntaan

Suinulan verilöylyn muistomerkki

22

kuulunutta sotilasta. Suinulasta suunnattiin Vilppulan kautta Ruovedelle.

Ruovedellä palattiin ajassa taaksepäin Suomen sotaan 1808–1809. Vääpeli Jaakko Juhana Roth ja kersantti Kaarlo Juho Spoof johtivat pientä 41 miehen sissijoukkoa, joka koostui Porin rykmentin sotilaista ja paikallisista talonpojista. Sissien tarkoituksena oli häiritä venäläisten huoltoreittiä, joka kulki Tampereen suurilta varastoilta Virtain kautta Pohjanmaalle. Sissien muistomerkki sijaitsee Ruhalan kylässä lähellä Kautun kanavaa.

Toinen mielenkiintoinen

kohde oli Runebergin lähde Ruoveden keskustan tuntumassa. Sen äärellä Johan Ludvig Runeberg istui usein mietiskelemässä. Runeberg toimi kotiopettajana Ritoniemen kartanossa kapteeni G. E. af Enehjelmin lapsille. Kapteeni af Enehjelm kertoili tarinoita Suomen sodassa kokemistaan tapahtumista, joiden innoittamana Runeberg kokosi runokirjan, Vänrikki Stoolin tarinat.

Alavudella pysähdyttiin ihastelemaan Muistojen kappelia. Kappeli on rakennettu kaikkien alavutelaisten sankarivainajien muistoksi. Alueelle on haudattu neljän eri sodan,

Rothin ja Spoofin muistomerkki

Suomen sodan sekä vapaus-, talvi- ja jatkosodan taisteluissa kaatuneet alavutelaiset sankarivainajat. Näkemisen arvoinen on myös kappelin yli neljä metriä korkea lasimaalaus, jonka on suunnitellut taiteilija Bruno Tuukkanen.

Seinäjoella vierailtiin todella mielenkiintoisessa Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa. Loistavasti opastetulla kierroksella saimme kuulla kiinnostavia asioita suojeluskuntaja Lotta Svärd -järjestöistä.

Päivän päätteeksi saavuttiin Lapualle. Sampo kertoi meille Lapuan taistelun tapahtumista vuonna 1808. Taistelun muistoksi on pystytetty muistomerkki, niin sanottu Kiviristi vuonna 1864. Lapualla erityisen mielenkiintoinen nähtävyys on harvemmin kirkkopihoilla nähdyt tykit. Lapuan suojeluskunta lahjoitti Lapuan seurakunnalle Ruovedellä ja Längelmäellä punaisilta vuonna 1918 vallatut tykit.

Napuen taistelun, ”Kyrön tappeluksen”, muistomerkki on varmasti yksi Suomen vaikuttavimmista sotamuistomerkeistä. Vuonna 1714 käytiin Suuren Pohjan sodan viimeinen suuri kenttätaistelu Ruotsin ja Venäjän välillä Isossakyrössä. Taistelusta tuli verinen ja

Ryhmäkuva Napuen taistelun muistomerkillä.

Muistojen kappeli, Alavus

Fanni Luukkonen

Lapuan suojeluskunnan lahjoittamat punaisilta vallatut tykit.

Ruotsin joukot lyötiin täysin.

Tästä alkoi niin sanottu isonvihan aika. Perinteinen ryhmäkuva otettiin muistomerkillä. Isonkyrön vanhan keskiaikaisen kivikirkon pihassa on Napuen taistelussa kaatuneiden 141 kyröläisen talonpojan joukkohauta. Kirkkomaan vieressä on Jaakko Ilkan ja viiden muun nuijapäällikön muistomerkki. Heidät mestattiin kirkon kohdalla Kyröjoessa olevalla Kontsaansaarella vuonna 1597.

Siikajoella käytiin yksi Suomen sodan maineikkaimmista taisteluista 18. huhtikuuta 1808. Alivoimaiset Adlercreuzin johtamat suomalaiset löivät venäläiset. Siikajoen ja Revonlahden voittojen jälkeen sota sai uuden käänteen ja perääntyminen vaihtui hyökkäysvaiheeseen.

Torniosta löytyy runsaasti Lapin sotaan liittyviä muis-

tomerkkejä, esimerkiksi Lapin sodan tykistön muistomerkki. Tornion taistelujen aikana muistomerkin paikalla oli I/ KTR 16:n tuliasema. Muistomerkin tykki 76 K 02 on ollut mukana Tornion taisteluissa.

Tykillä ammuttiin ensimmäiset laukaukset 6.10.1944 Heikuransaaren suuntaan.

Aavasaksa kohoaa 242 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Se on Suomen eteläisin piste, jossa voi juhannuksena ihailla keskiyön aurinkoa. Vaaralla on nähtävissä muun muassa Ranskan tiedeakatemian Pierre Louis Maupertuis`n johtaman retkikunnan muistomerkki. Ryhmä suoritti tähtitieteellisiä astemittauksia Aavasaksalla vuosina 1736–1737.

Näköalatornin alla sijaitsee kallioon kaiverrettu risti, joka on yksi niin sanotun Struven mittausketjun pisteistä. Struven ketju on kymmenen maan

Tulikomentoja 4/2016

läpi kulkema kolmiomittausketju Mustalta mereltä Pohjoiseen jäämereen. Mittaukset kestivät 40 vuotta ja saatiin päätökseen vuonna 1855.

Järämän linnoitusalue Kaaresuvannossa on saksalaisten vuosina 1942–1944 rakentama

Kiviristi

puolustuslinja. Alueella on entisöityjä juoksuhautoja, korsuja ja raskaiden aseiden tuliasemapesäkkeitä. Museossa on esillä runsaasti Lapin sodan aikaista esineistöä. Ehdottomasti sotahistoriasta kiinnostuneelle vierailun arvoinen paikka.

Jatkuu svulle 24 >>

Runebergin lähde, Ruovesi

23

Isonkyrön vanha kirkko

Siikajoki 1808

Järämä

Lapin sodan tykistön muistomerkki Patteri 8./KTR 1 (entinen RsPsto 16) ampui täällä kapteeni Tapani Klöfin johdolla Lapin sodan viimeiset laukaukset 27.4.1945.

>> Jatkoa sivulta 23 Muotkatakassa on muistomerkki paikassa, jossa oli silloisen kapteeni Tapani Klöfin 8./KTR 1:n tuliasemat. Patteri ampui tältä paikalta Lapin sodan viimeiset laukaukset 27.4.1945. Muotkatakassa sijaitsee myös Suomen maanteiden korkein kohta, 565 metriä merenpinnasta.

Ruskaretken ehdottomia kohokohtia oli vierailu Norjassa, Skibottenissa. Kalasatamassa ihasteltiin vuonomaise-

24

mia ja löydettiin mielenkiintoinen muistomerkki. Ensimmäisen maailmansodan aikana Skibottenin satamasta kuljetettiin hevoskyydillä käsivarren kautta sotatarvikkeita Venäjälle. Paluumatkalla ihmeteltiin Rovijoen Morsiushuntu-putousta. Joidenkin tietojen mukaan putouksen korkeus on 28 metriä. Paikka sijaitsee jokseenkin Kilpisjärven ja Skibottenin puolivälissä.

Rovaniemellä vierailtiin Norvajärvellä saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Sinne on haudattu lähes 2700 toisessa maailmansodassa kaatunutta saksalaista. Heistä noin 1000 kaatui Lapin sodassa. Punagraniittinen mausoleumi on joka kerran yhtä sykähdyttävä.

Syrjäisestä sijainnista huolimatta hautausmaalla käy vuosittain 10 000 henkeä.

Viimeisenä päivänä keskityttiin talvisodan Suomussal-

men taisteluihin. Kiertoajelu Suomussalmen maisemissa ja vierailu Raatteenportin talvisotamuseossa päättivät huikean ruskaretken. Edessä oli enää ”paluumarssi” Tampereelle.

Retken kokonaismatkaksi lienee tullut liki 2500 kilometriä.

Matkan varrella nähtiin ja koettiin monia mielenkiintoisia kohteita, joista tässä muisteluksessa on vain osa. Ehtipä hätäisimmät käydä Norjan lisäksi Ruotsinkin puolella. Muonios-

Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettivät/viettävät merkkipäiviään marras-joulukuussa 2016 ja tammi-maaliskuussa 2017.

4.11.

16.12.

29.12.

2.1.

3.1.

3.1.

4.1.

4.1.

4.1.

8.1.

8.1.

11.1.

12.1.

15.1.

18.1.

19.1.

21.1.

21.1.

22.1.

26.1.

28.1.

30.1.

31.1.

4.2.

7.2.

8.2.

9.2.

13.2.

14.2.

16.2.

16.2.

17.2.

18.2.

20.2.

25.2.

26.2.

26.2.

28.2.

28.2.

1.3.

2.3.

2.3.

2.3.

4.3.

7.3.

7.3.

7.3.

9.3.

12.3.

15.3.

16.3.

16.3.

17.3.

22.3.

22.3.

24.3.

24.3.

28.3.

Norvajärvi

Näkymä Aavasaksalta

Turunen Arto Hyvärinen Hannu Himanen Väinö Lahti Seppo Nieminen Erkki Tuominen Arto Horn Olli Valkama Seppo Valtonen Veikko Lehtonen Kaj Mänttäri Jarmo Kinnunen Kari Alanne Pasi Tarkkonen Markku Lunnikivi Pekka Roiha Olli Aarnio Mika Tuominen Eino Helenius Raimo Ahotupa Kai Ojares Martti Lehtonen Ritva Hulkkonen Lauri Tuurala Lasse Hurri Kimmo Huikuri Arto Heikkilä Rainer Huttunen Matti Peltola Pekka Mäkipää Vesa Ventola Kari Pekonen Mauri Niemi Sirkka Huhtamaa Pauli Kauppinen Jukka T Nurmio Reijo Peltola Jarmo Lindell Jaakko Pölhö Jouko Tillman Raimo Ollikainen Kari Tiainen Arto Uggeldahl Tommy Ruotsalainen Pekka Linnapuomi Olavi Tarvainen Esa Tossavainen Sakari Tiihonen Markku Kainulainen Harri Ikonen Matti Kuivalainen Jouko Pitäjämäki Heikki Valtonen Matti Hakuni Esa Ojanen Ossi Jukola Timo Leppihalme Kalervo Selander Kalevi

Lappeenranta Mikkeli Mäntyharju Tortinmäki Sastamala Paattinen Mikkeli Akaa Turku Rovaniemi Sipoo Heinola Kemijärvi Riihimäki Hämeenlinna Juva Naantali Kankaanpää Riihimäki Helsinki Espoo Turku Lappeenranta Raisio Tohmajärvi Hollola Espoo Kotimäki Pori Pori Hattula Mikkeli Sastamala Kankaanpää Helsinki Helsinki Helsinki Savonlinna Otava Savonlinna Mikkeli Janakkala Helsinki Helsinki Lappeenranta Vantaa Imatra Voikkaa Helsinki Riihimäki Lappeenranta Kuhmo Tuusula Ikaalinen Tampere Vihti Ulvila Vantaa

70 v 70 v 75 v 70 v 75 v 60 v 60 v 70 v 85 v 50 v 50 v 70 v 50 v 70 v 70 v 50 v 50 v 75 v 85 v 60 v 75 v 85 v 90 v 50 v 50 v 70 v 80 v 70 v 75 v 70 v 70 v 90 v 80 v 60 v 70 v 85 v 70 v 80 v 75 v 80 v 60 v 60 v 60 v 70 v 80 v 70 v 80 v 70 v 70 v 75 v 70 v 70 v 75 v 85 v 70 v 60 v 70 v 85 v

Morsiushunt

Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä!

sa majapaikasta oli vain kilometri Muonionjoen ylittävälle sillalle. Tämäkin retki osoitti, että Suomessa on valtava määrä nähtävää ja koettavaa, historiaan törmää yllättävissäkin paikoissa. Saimme rautaisannoksen sotahistoriaa nuijasodasta suuren Pohjan sodan ja Suomen sodan kautta talvi- ja Lapin sotaan. Kiitos retken vas-

Tulikomentoja 4/2016

tuuhenkilöiden lisäksi kaikille matkakumppaneille hienosta viikosta. Retki oli kerrassaan loistava.

Hyvää syksynjatkoa ja kunnon talvea odotellen Ps. ”Jättäköön mokkasiininne vielä monet jäljet” (vanha intiaanisanonta).

Tulikomentoja lehden 3-2016 merkkipäiväluetteloon oli toimituksessa lipsahtanut Arto Turusen etunimeksi Alpo. Killan listassa nimi oli oikein. Toimitus pahoittelee virhettä.

Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 17.1.2017 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä tai että kiltasi ei ole lähettänyt vuoden 2017 merkkipäiväluetteloa lehden toimitukselle.

Toimitus toivoo, että kaikki Killat, jotka eivät ole ilmoittaneet jäseniensä merkkipäiviä vuonna 2017 lähettäisivät merkkipäiväluettelonsa osoitteeseen kiltasivut.tulikomentoja(at)gmail.com ennen seuraavaa aineistopäivää 17.1.2017. Kiitos.

25

Museon muuriaukon sisäänkäynnissä komeat tykit vastaanottavat vierailijan

Kaksi uutta vaihtuvaa näyttelyä ja vuoden 2017 valmistelua SIRKKA OJALA

Museon syyskausi on ollut varsin kiireinen. Syksyn aikana museolla on muun muassa avaƩu kaksi vaihtuvaa näyƩelyä sekä järjesteƩy Teemaseminaari ja useita yleisöluentoja. Lisäksi vuoden 2017 toiminnan suunniƩelu on aloiteƩu ”Nainen maanpuolustuksessa ja äiƟnä” -teeman ympärille.

Museolle on myös myönneƩy Suomi100 status.

Schmarden 100 vuotta – jääkäripioneerit ja pioneeriaselajin alku Suomessa -näyttely avajaistilaisuuden juhlapuheen piti pääsihteeri, sotatieteiden tohtori Vesa Valtonen. Otteita pioneerijääkärien päiväkirjamerkinnöistä luki museon kokoelmaan kuuluvassa jääkäriasussa kersantti Santeri Eräranta Panssaripioneerikomppaniasta.

26

Lokakuun alussa avattiin Schmarden 100 vuotta – jääkäripioneerit ja pioneeriaselajin alku Suomessa -näyttely. Näyttelyllä muistetaan 25.7.1916 käytyä Schmardenin taistelua ja jääkäripioneereja. Näyttely on rakennettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä esitellään kuvin, esinein ja tekstein jääkäripioneerien vaiheita Saksassa – niin pioneerien koulutusta kuin vaiheita rintamalla.

Toisessa osassa käsitellään pioneeriaselajin alkuvaiheita sekä jääkäripioneerien roolia aselajin ensimmäisinä vuosina itsenäisessä Suomessa.

Marraskuun alussa avattiin avoimena yleisötilaisuutena toinen vaihtuva näyttely Päämajan radiokeskus. Näyttelyn on suunnitellut ja toteuttanut Kaakkois-Suomen Viestikilta ry. Näyttely on lainassa Mikkelistä Päämajamuseon Viestikeskus Lokista, jonne näyttely palautuu keväällä 2017. Päämajan Radiokeskuksen lisäksi näyttelyssä kerrotaan Viestikeskus Lokista sekä salaisesta viestitysverkosta Suomessa vuosina 1944–1945. Avajaistilaisuudessa näyttelystä olivat kertomassa Kaakkois-Suomen

viestikillasta puheenjohtaja Tapio Teittinen ja Martti Susitaival.

Molemmat uudet näyttelyt on sijoitettu ulkonäyttelyalueella sijaitsevaan vaihtuvien näyttelyjen rakennukseen.

Puolustusyhteistyö ja Nato puhuttivat museon Teemaseminaarissa Museon Teemaseminaarissa pohdittiin muun muassa Suomen Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja. Seminaari antoi asiaan uusia näköaloja mutta ei mitään selvää vastausta. Seminaarin luennot olivat mielenkiintoisia ja herättivät runsasta keskustelua. Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkan mukaan puolustuksellisesti Suomea ja Ruotsia yhdistävä tekijä on nyt ja tulevaisuudessakin Ahvenanmaa. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Kristi Raikin mukaan Venäjä haluaa nyt korjata valta-asemaansa itselleen edullisemmaksi. Hän totesi, että Venäjälle tuli Ukrainan kriisissä yllätyksenä, miten länsimaat reagoivat Krimin valtaamiseen. Nato-jäsenyyden ja ei-Nato-jäsenyyden raja onkin hämärtynyt EU:ssa. Brexitin

Ajoneuvotykit

Päämajan radiokeskus -näyttelyyn on saatu lainaksi esineitä myös Lohjan museosta. Näyttelyvitriinissä ovat muun muassa Kyynel-partioradio (VRHAG, M11X). Radio tuli tunnetuksi jatkosodan suomalaisten kaukopartioiden yhteysvälineenä. Toinen kuvassa oleva esine on ”matolaatikko” VLDHA. Se on sota-ajan tunnetuimpia salaamislaitteita. Nimitys ”matolaatikko” syntyi salaamislaitteen kalamiehen syöttilaatikkoa muistuttavasta vanerisesta kotelosta.

Tykistötonttu Vilho ja pioneeritonttu Jaakko tutustuvat viestitonttu Sepon johdolla Päämajan radiokeskus 1941–1945 -näyttelyn esineistöön.

jälkeisessä Naton huippukokouksessa Varsovassa Nato ilmoitti, että on valmis puolustamaan kaikkia EU-maita. Raik totesi, että ”EU:n puolustuksesta puhuttaessa on pidetty kohtuullisena tavoitteena, että unioni pystyisi pienimuotoisiin krii-

sinhallintaoperaatioihin omalla lähialueellaan”. Suomen Pankin neuvonantaja Juuso Vanhalan alustuksen aiheena oli muuttuva Suomen talouspoliittinen ympäristö. Vanhala pohti esityksessään muun muassa sitä, saadaanko digita-

Teemaseminaarissa esiintyneen Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Kristi Raikin mukaan Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja länsi on tähän keskeisenä esteenä. Siksi Venäjä yrittää hajottaa länttä.

lisaatiosta samanlainen hyöty kun aiemmista tuottavuuden kasvuaalloista. Vanhalan mukaan kansainvälistyminen on jatkossakin Suomen vaurauden takana ja teknologinen kehitys on merkittävä elintason ajuri.

Vanhankaupunginkatu 19, Hämeenlinna, Puh. 03 682 4600, asiakaspalvelu@museomilitaria.fi, www.museomilitaria.fi Avoinna talvikaudella: ti-su klo 11-17 Museon näyttelyt ovat suljettuna 19.-31.12.2016.

Näyttelyt avautuvat yleisölle jälleen 1.1.2017.

Pääsymaksut: aikuiset 8 €, lapset (7-17v) 4 €, ryhmät (väh. 10 hlö) 6 €/hlö sekä Museokortti.

Opastusmaksu 40 € ryhmä (varattava etukäteen, ryhmän koko max. 50 hlö)

Tulikomentoja 4/2016

Ruotsi on päättänyt ostaa lisää Archer-ajoneuvotykkejä 24 kpl. Kyseessä ovat alun perin Norjalle suunnitellut aseet.

Nykyisen suunnitelman mukaan aseista 12 varastoidaan kansallista puolustusta varten ja toiset 12 pyritään myymään ulkomaille. Ruotsin Armeijan odotetaan vastaanottavan ensimmäiset 12 Archer-asetta vielä vuoden 2016 aikana alustavan operatiivisen valmiuden saavuttamiseksi ensimmäiselle patteristolle.

Toisen patteriston aseiden toimitukset on suunniteltu vuoden 2017 aikana. (janes.com 21 September 2016) Kommentti: Kolmannen ja neljännen Archer-patteriston aseiden toimitusajoista ei ollut mainintaa.

Puolan puolustusministeriö hyväksyi huhtikuussa Krabpanssarihaupitsin ajoneuvoalustan ja 120 Krabia tullaan toimittamaan vuoteen 2025 mennessä Puolan asevoimille.

Ensimmäisen 24 aseen toimitus on suunniteltu vuoden 2017 alkupuolella. Tornit ovat nyt valmiita ja odottavat Etelä-Koreasta laivattavia alustoja. Vuodesta 2017 alkaen myös tykkien putket valmistetaan Puolassa.

Krab-tykkien valmistajan HSWyhtiön oletetaan olevan mukana myös Tanskan panssarihaupitsihankinnan tarjouskilpailussa.

Puolalaiset odottavat myös Norjan hankkivan K9-kalustoa.

Puolan asevoimien odotetaan hankkivan myös pyöräalustaisia 155 mm Kryl-ajoneuvotykkejä vuosien 2018-2025 yhteensä 120 kpl. (Military Technology 9/2016) Yhdysvaltain armeijalla on kaikkiaan 957 M109A6 Paladin -panssarihaupitsia. Näiden päivittämiseksi on aloitettu M109A7-panssarihaupitsien esisarjatuotanto. Tavoitteena on hankkia yhteensä 580 asetta sekä yhtä monta tela-alustaista M992A3-latausajoneuvoa.

Parannustarpeita on kuitenkin edelleen vaadittavan tulinopeuden saavuttamisessa taistelutilanteessa sekä palonsammutusjärjestelmien toiminnassa.

Taistelupaino tulee olemaan 35 380 kg. (International Defence Review October 2016)

27

Suomalaiset raketinheitinkoulutuksessa Neuvostoliitossa vuonna 1976 TEKSTI: MATTI LAPPALAINEN JA TUOMO VANHANEN KUVAT: MATTI LAPPALAINEN

Kolme kuukauƩa muisƟinpanoja sormet rakoilla ja ammuntaa huippuarvioin.

Eversti Matti Vanosen puhutteluun Niinisalossa ilmoittautui syksyllä 1975 neljä miestä: yliluutnantti Nissinen ja luutnantti Rintanen, ylikersantti Lappalainen ja eräs viestipuolen ylikersantti. Mitä oli tulossa? Salaisuus verhosi kokoontumista, vain Nissinen luuli tietävänsä syyn. Puhuttelussa selvisi, että ryhmä komennetaan raketinheitinkoulutukseen Neuvostoliittoon. Seurasi matka Pääesikuntaan kolmen miehen voimin. Viestin ylikersantti jäi jostain syystä joukosta pois. Valmistautuminen matkaan PE:ssa kesti viikon verran. ”Alusta saakka kaikki oli kamalan salaista”, kertoo Matti Lappalainen muistellessaan yli neljänkymmenen vuoden takaista toimintaa ja tunnelmaa. ”Sellaista hys, hys hommaa. Hiljaa oli oltava.”

Pääesikunnassa kerrottiin jo enemmän. Ohjeita alkoi tulla myös PE:n tiedusteluosastolta.

Ensimmäinen virallinen kuva raketinheittimestä Niinisalossa lokakuussa 1976. Suuntaajana ylikersantti Lappalainen.

28

”Saimme tietoa asejärjestelmästä, raketinheittimestä, johon majuri Heikkilä oli käynyt tutustumassa NL:ssa. Valmistauduimme tehtäviä jakaen ja varusteita hankkien. Merimiessäkkejä täyteltiin Niinisalossa, josta saimme mukaamme pääosin kaiken materiaalin.”

Junalla rajan taakse Matka alkoi junalla kohti itänaapuria, silloista Neuvostoliittoa, kahdeksan hengen ryhmällä, josta kolme oli Niinisalon varuskunnasta. Matkanjohtaja evl Issakainen kertoi jälkeenpäin, ettei edes hän tiennyt lopullista määränpäätä, ainoastaan sen, että junalippujen pääteasema oli Leningrad. ”Olimme sotilaspuvuissa ja palveluksessa koko komennuksen ajan”, muistelee Lappalainen. ”Junassa sattui pieni episodi NL:n puolella, kun kassalippaastamme kuului helinää.

Tiukka tullimies vaati lippaan avaamista. Avainta ei kuitenkaan jostain syystä löytynyt. Lipas oli murrettava auki. Sen sisältä löytyi vain paperiliittimiä.

Perille kuitenkin selvittiin”, muistelee Lappalainen hymyillen vaiherikasta matkaa.

Perillä suomalaisia oli vastaanottamassa majurin arvoinen sotilas. Ryhmä siirrettiin tulevaan opinahjoon Tykistökouluun, joka sijaitsi silloisen Leningradin keskustassa.

Toiveet ruokailun, kuljetusten ynnä muiden suhteen otettiin koululla hyvin huomioon.

Lääkärintarkastuksen jälkeen alkoi majoittuminen.

Majoitukseen sopeuduttiin Armeijan kerrostalossa oli varattu suomalaisille kaksi huoneistoa. Alakerrassa kulkemista valvoi tiukka ”maatuska”. ”Jemeniläisiä ja kuubalaisia kurssilaisia pyöri ympärillä”, kertoo Lappalainen ensi kokemuksiaan Leningradissa. ”Alussa televisiossamme oli huono rakeinen kuva, jota heti keskenämme sätimme. Seuraavana päivänä kuva kuiten-

kin yllättäen kirkastui. Tapauksen johdosta oletimme olevamme tarkkailun alla. Majoituspaikkaan sopeuduttiin, vaikka vesijohtovesi muistuttikin hajunsa puolesta enemmän lämmitettyä suovettä”, muistelee Lappalainen.

Korkeatasoista koulutusta Suomen puolustusvoimille hankittavan raketinheittimien koulutuspaikka oli viralliselta nimeltään II Leninin kunniamerkillä palkittu Punaisen Lokakuun Tykistökoulu. Ohjelma oli tarkasti suunniteltu. Maanantaista lauantaihin ryhmä haettiin majurin johdolla ”aataminaikaisella” sotilasbussilla.

Koulupäivän pituus oli yleensä noin 12 tuntia. Sunnuntaisin oli keveämpää ”poliittista ohjelmaa” eli everstitasoisen poliittisen upseerin johdolla suomalaiset kävivät museoissa, kulttuurikohteissa ja teattereissa eri puolilla kaupunkia. Monet Leninin ”piilopirtit” ja jalanjäljet tulivat suomalaisille tutuiksi. ”Heikolla pohjalla näytti suomitietous olevan, ainakin oppaalla. Matkoilla hän saattoi kysellä Ladan ajaessa edellämme, että onko Suomessa tuollaisia? Matkan jatkuessa tuli lisää kysymyksiä: Mitä se maksaa ja monenko vuoden palkan

Oik. Asetekniikan pääopettaja evl Karpov, vas. yhteysupseeri maj Cnetkov.

HENKILÖT Pääesikunta: kurssinjohtaja evl (kenrltn) Issakainen, sotilasteknikko Pohjalainen ja ampumatarviketeknikko Naapila.

Tulkit: Majuri (ev) Rissanen ja kapt (maj) Nieminen.

Satakunnan Tykistörykmentti: ylil (evl) Nissinen, ltn (evl) Rintanen ja ylik (kapt) Lappalainen.

Matti Lappalaisen kädessä oleva laite on Tulenjohto/Patteritaso PUO ampuma-arvojen määrittämistä varten. Venäläisessä kokoonpanossa patterin päällikkö toimi tulenjohtajana ja määritteli ampuma-arvot kuvan laitteella. Kuva: Tuomo Vanhanen.

se vaatii, jos sellaisen voi ostaa?

Viikon kohokohta oli lauantaisin saunominen Suomen Konsulaatissa, jossa oli majoitustiloistamme poiketen hyvää vettä ja mahtavat iltapalat. Sieltä oli myös mahdollisuus olla puhelimitse yhteydessä koti-Suomeen.”

Sormet rakoilla muistiinpanoja Opetusmenetelmät olivat suomalaisille osin vieraita. Liitutaulu oli kovassa käytössä ja kuvatauluja käytettiin paljon. ”Mieleeni ovat jääneet erityisesti kuvataulut. Ne olivat värillisiä ja erittäin hienoja”, kertoo Lappalainen. ”Elokuvaluokassa esiteltiin alussa puna-armeijaa ja arvosteltiin amerikkalaisia. Vietnam kärjisti tuolloin maailmanpoliittista tilannetta.”

Varsinaisen aseopetuksen lisäksi koulutukseen sisältyi ammunta, ampumaoppi, tulenjohto, tykistön tiedustelu, taktiikka sekä mittaus- ja sääkoulutus. Aseopetusluokassa oli havaintovälineenä raketinheitin. ”Kouluttajana oli erittäin asiantunteva everstiluutnantti.

Tulikomentoja 4/2016

Opettajat olivat varsin sydämellisiä ja ”tykkäsivät” meistä. Huomasimme tosin, että saimme rajattua tietoa. Tunnilla esittämiimme kysymyksiimme ei vastattu muilta osin kuin kurssiin liittyviin. Saimme kuitenkin korkeatasoista koulutusta. Myös meidän motivaatiomme oli korkealla. Kynäsormi rakoilla kirjoitimme muistiinpanoja kahden tulkin kääntäessä meille venäläisten opetusta. Illalla oli itseopiskelua koululla.” ”Muistiinpanot jätettiin illalla kontrolliin. Jokaisella oli pieni matkalaukku, jossa säilytettiin kaikki opiskelumateriaalit. Illalla ne suljettiin laukkuun, sinetöitiin ja luovutettiin koulun varastoon. Aamulla saimme lunastaa matkalaukut passilla. Myös koulun ovi oli sinetöity. Aamulla koulun PU avasi ovet. Kokeita valvoi kenraalin arvoinen koulun johtaja.”

Tulenjohtoa laatikkosimulaattorilla Tulenjohtokoulutus tapahtui erittäin mielenkiintoisessa luokassa. Siellä oli noin 10x 10 metrinen kipsipohjainen Jatkuu sivulle 32 >>

ASEJÄRJESTELMÄ 122 RakH 76 • 40 putkea • kaliperi 122,4 mm • ampumaetäisyys 1,4 – 20,4 km • -ulinopeus 40 ls/20ls • voidaan ampua sarja- ja kertatulta • max koro 55 astetta • suuntaus käsin tai sähköllä AMPUMATARVIKE • raketin halkaisija 122 mm • paino 66 kg • pituus 2870 mm • kranaatin paino 18,4 kg, josta räjähdysainetta 6,4 kg • ajopanos rakettiruutia 20,45 kg • paloaika 1,87 sek.

• nopeus max 690 m/s • raketin ajopanos on jakamaton, ammuttaessa alle 12 km ampumaetäisyydellä käytetään suurta jarrurengasta raketin kärjessä ja 12–16 km pientä jarrurengasta • yli 16 km ammutaan ilman jarrurengasta AJONEUVO • Ural -375 6x6 • paine ladattuna 13,7 t • max nopeus 70 km/h • maavara 400 mm • teho 180 hv • pituus 7,4 m • leveys 2,4 m • bensiinikäyttöinen moottorilämmitin • ampuma-asennossa teli lukitaan ilmanpaineella jäykäksi estäen aseen heilumisen ammunnassa HAVAINTOJA TYKISTÖKOULUTUKSESTA • Epäsuoran tulenkäytön suuri määrä taistelussa.

• Hyökkäys on tärkein taistelulaji. Puolustus on väliaikainen taistelulaji, muut: kohtaaminen ja irtautuminen.

• Raketinheitinpatterin tuliasemaan ajo ~200 m ja ryhmittyminen ~10 - 12 min.

• Tärkein tykistömaali on yksittäinen vihollisen taktisen ydinaseen tuhoaminen, johon ammutaan patteriston täysi yhteislaukaussarja 720 ls.

• Laukausmäärä katsotaan taulukosta – maalin koko x vaikutus = ls määrä. Esim. maalin koko 7 ha, haluttu vaikutus (lamauttava 120 ls/ha) 7 x 120 = 840 ls.

• Tulenjohtajana toimii patterinpäällikkö ja tulipatterin toimintaa johtaa patteriupseeri. Patteriupseerin tehtäviin kuuluu myös korjausten määrittäminen.

• Viestiyhteydet hoidetaan lankayhteyksillä, radioverkko on varaväline.

29

>> Jatkoa sivulta 31 ”maisemalaatikko”, pieni keski-eurooppalainen Rodenbergin kaupunki ympäristöineen.

Audiovisuaalisuus oli korkealla, kun maalin määrityksen jälkeen ampumakomennolla jostain yläpuolelta ammuttiin 22 kaliiperisella aseella kipsikentässä olevaan maalipisteeseen ja näimme kiikareilla missä pöllähti. Korjausten jälkeen ammunta jatkui kuten edellä uuteen maaliin. ”Tykistökoulun oppilaat olivat siellä usein harjoittelemassa. Nähtävästi paikka oli aika tärkeässä asemassa tykistökoulutuksessa”, huomioi Lappalainen jälkeenpäin koulutusta.

Ampumaleiri lugassa Venäläisillä oli suuri ampumaalue Lugassa, jossa oli varsin alkeellinen parakkimajoitus.

”Suksetkin, joissa oli valmiiksi hiihtokengät kiinni, jaettiin. Saimme ne, vaikka eivät ne meidän käytössä kuluneet. Komeat lammasnahkaturkit pitivät sen sijaan meidät maastossa lämpiminä.”

Aamuisin kaikki joukot kerättiin kentälle ja ilmoitettiin harjoituksen komentajalle. ”Meidän porukka oli muiden harjoitusjoukkojen mukana. Pari päivää meni ammunnan harjoittelussa ja tuliasemien mittaamisessa ja rakentamisessa. Suomalaiset oppivat venäläisen hyrrän ja paikantamislaitteen käytön. Ne havaittiin vastaaviin suomalaisten käytössä oleviin sveitsiläisiin verrattuna epätarkoiksi.”

Ammunta sujui Suomalaisten ammuntaa, joka tapahtui heittimien olles-

Heitintä ladataan Lugan ampumaleirillä. Lataussillalla kurssinjohtaja evl Raimo Issakainen.

sa marssilla, johtivat Rintanen ja Nissinen. Heittimet saivat marssilla radiolla tulikomennon ja valmistelujen jälkeen suoritettiin tulitehtävä. Ammunta sujui hyvin. Yllätyksenä oli kuitenkin harjoitukseen käytetty rakettien pieni määrä (14 ls). Suomessa oli totuttu siihen, että ”ruutia palaa” Rovajärvellä. Kuubalaisilta ja jemeniläisiltä vähennettiin atarvikkeita kenraalin käskystä.

Heidän kiintiötään vähennettiin, ja suomalaiset saivat 14 rakettia täydennystä. Suomalaiset saivat huippuarvostelut ammunnan johtamisesta kenraalin loppupuhuttelussa. ”Myöhemmin keskusteluissa kävi ilmi se, millaisia ammusmääriä esimerkiksi venäläinen patterin päällikkö saa ammuttaa vuodessa. Paikallisissa suurta ihmetystä herätti

se, kun heille kerrottiin, millaisia määriä esimerkiksi Rovajärven ampumaleireillä ammutaan.”

Loppukoe kenraalin valvonnassa Suomalaisten koulutuksen pituus oli saatu neuvottelemalla vain kolmeen ja puoleen kuukauteen. Muille sen kesto oli yhdeksän kuukautta.

Paikan päällä se vielä kutistui kolmeen kuukauteen vähentämällä poliittista koulutusta ja huomioimalla suomalaisten tykistöllinen pohjakoulutus. ”Venäläiset kyllä epäilivät, ettei sitä voi oppia kolmessa kuukaudessa.”

Loppukoe tapahtui kenraali Sapoznikowin valvonnassa. ”Hänen esittämiin kysymyksiin annoimme vastaukset. Havaitsimme myös opet-

Lugan tulenjohtopaikalla. Vas. Rintanen, Nissinen, Rissanen, Issakainen, Pohjolainen, kenrltn Sapoznikow, Lappalainen, Naapila.

SNTL:n Puolustusministeriö TODISTUS Tämä todistus on annettu ylikersantti Matti Peter Lappalaiselle siitä, että hän on helmikuussa 1976 aloittanut opiskelun ja huhtikuussa 1976 päättänyt opiskelun Tykistöupseerien II kurssikeskuksessa erikoisalanaan tykistön komennus.

Tämä todistus antaa oikeuden saatuun erikoisalaan liittyvien töiden itsenäiseen suorittamiseen.

Kurssikeskuksen johtaja Tykistön kenraaliluutnantti Sapožnikov 9. huhtikuuta 1976

Tulkkien käännökset kirjoitettiin vihkoihin.

Asetekniikan muistiinpanovihkosta kuitattiin ja sinetöitiin 98 sivua.

30

Ylikersantti Matti Lappalaiselle annettu todistus II Leninin kunniamerkillä palkitun Punaisen Lokakuun Tykistökoulusta.

tajien hermoilun koetilaisuudessa. Punnittiinhan siinä heitäkin samalla.”

Kommelluksia lomamatkalla Tarkoitus oli kurssin puolessa välissä käydä muutaman päivän lomalla Suomessa. Venäläinen yhteysupseeri oli hoitanut junaliput ja muut tarvittavat paperit valmiiksi. Junassa paikallinen rajamies kertoi kuitenkin, ettei kyseisillä luvilla pääse takaisin. Neuvottelujen jälkeen kurssinjohtaja päätti, että matka keskeytetään. Juna pysähtyi myöhään illalla viimeisellä asemalla (Lysaika) ennen rajaa ja suomalaisryhmä poistui apein mielin junasta. ”Paikallinen asemamies hieman aristeli meitä, mutta toi kuitenkin suuren pullon kuumaa teetä meille. Aamulla en-

simmäinen juna Suomesta pysähtyi meidän pienelle asemalle ja paluu arkeen koitti”, Lappalainen kertoilee ankeasta ja vaiherikkaasta lomamatkasta.

Uusi lomamatkayritys onnistui kuitenkin myöhemmin.

Suomentuliaisina tuotiin pikkunakkeja ja sipsejä, joita tarjoiltiin opettajille illanvietoissa.

Ne olivat kovassa huudossa.

Koulutuksen päätyttyä kaikki kurssilla taltioitu materiaali oli annettava pois omalla nimellä varustettuna. Suomeen ne saapuivat vasta muutaman kuukauden kuluttua.

Salainen rakettiheitin Uusi asejärjestelmä tuli junakuljetuksena Niinisalon asemalle syksyllä 1976 ilman minkäänlaista ”naamiointia”. Se ei ollut tuohon aikaan tyypillistä. Venäläinen asemateriaa-

li tuli joukoille aina asevarikon kautta, ja varikko suoritti aseille vastaanottotarkastuksen. Varusteille tehtiin myös sisällysluettelot. Heittimet tulivat kuitenkin suoraan Niinisaloon. Se synnytti ihmettelyä.

Asejärjestelmän vastaanotossa ei ollut mitään vaikeutta, koska sitä varten oli opiskeltu. Toisin oli varusteiden osalta. ”Niinisaloon alkoi tulla erilaisia varuslaatikoita hirveä määrä. Koska laatikoiden sisältö ei kuulunut opetukseen, näimme ne ensimmäistä kertaa vasta Niinisalossa. Tein viikkojen työn, kun koitin keksiä jokaiselle nippelille ilman tulkkia jonkunlaisen suomenkielisen vastineen. Asiaa sotki myös se, että joukkoon oli tullut myös it-kalustoon kuuluvia varuslaatikoita. Jäl-

keenpäin ajatellen hankala ja vaikea työ ei olisi kyllä kuulunut meikäläiselle”, toteaa Lappalainen heitinrumbaa muistellessaan.

Asejärjestelmän opetus suomessa Heittimien asepuolen opetus Suomessa oli pääosin Lappalaisen vastuulla. Nissinen ja Rintanen kirjoittivat koulutusohjeet ja johtivat erilaisia kokeiluja ja ammuntoja.

Valitettavasti hyvät ja varmat heittimet romutettiin muutama vuosi sitten. Modifioitu 122 RakH 89 (Tatra) on edelleen koulutuskäytössä. Tatran aseosa on sama kuin venäläisessä heittimessä. Suuntaaminen tapahtuu kuitenkin hydrauliikalla ja ajoneuvon päällä on latauslaite uudelleen latausta varten.

Kuvateksti: Todistusten jako suoritetusta kurssista. Vas. maj Cnetkov, koulun johtaja kenrltn Capoznikov, kapt Nieminen ja ylik Lappalainen.

Tutustumismatkalla museoon. Vas. Lappalainen, ev Agcenov, Pohjolainen, Issakainen, Naapila, Nissinen.

Lugan majoitusparakin edessä vas. Rintanen, Naapila, Nissinen, maj Cnetkov, Pohjolainen, Lappalainen ja Issakainen.

H tki ennen ensimmäistä Hetki i äi tä ylil lil Nissisen Ni i johtamaa j ht ampumasuoritusta. it t Heittimet suorittivat tulitehtävän suoraan marssiryhmityksestä.

Tulikomentoja 4/2016

31

KIRJALLISUUTTA

Brittilentäjät Suomenlahden yllä

Mikko Ylikangas:

Mainio pikku sota – Brittilentäjät Suomessa vuonna 1919 391 sivua, kKustantaja: Atena

Itsenäisen Suomen sotahistoriaa on perattu läpi vuosien kuluessa satojen tai jopa tuhansien kirjojen verran. Ylivoimaisesti eniten on käsitelty toisen maailmansodan aikaa, myös vapaussodan vaiheista on kirjoitettu lukuisia teoksia. Onkin varsin virkistävää, että sotahistoriasta löytyy myös sellaisia aiheita, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta hieman vähemmälle huomiolle. Yhtä tällaista vaihetta käsittelee Mikko Ylikangas kirjassaan Mainio pikku sota – Brittilentäjät Suomessa vuonna 1919.

Jo kirjan alaotsikko herättää varmaan monen mielessä kysymyksen: Mitä brittilentäjät tekivät Suomessa vuonna 1919?

Kysymys on luonnollinen, vastahan Suomi oli ollut läheisesti sidoksissa Saksaan (aiheesta lisää toisessa kirja-arviossa).

Mutta politiikassa suhdanteet vaihtelevat. Saksa oli kukistunut marraskuussa 1918 ja ensimmäinen maailmansota oli päättynyt. Mutta sota Euroopassa jatkui. Neuvosto-Venäjä pyrki ottamaan takaisin ne alueet, jotka Venäjä oli menettänyt Brest-Litovskin rauhansopimuksessa. Marraskuussa 1918 puna-armeija hyökkäsi Viroon, jonka kohtalo oli vaakalaudalla. Myöskin Suomi oli

32

uhan alla. Erityisesti pelättiin Kronstadtissa olevaa punalaivastoa. Suomella ja Virolla ei kuitenkaan ollut itsellään tarpeellista voimaa, vaan apua piti saada muualta. Tätä apua saatiin briteiltä, joiden omissakin intresseissä oli estää bolsevikkien levittäytyminen syvemmälle Eurooppaan.

Ensimmäisenä Suomeen ehti kontra-amiraali Walter Cowanin johtama laivasto-osasto. Laivasto-osaston tarkoituksena oli paitsi toimia Neuvosto-Venäjää vastaan, myös vähentää saksalaisvaikutusta Suomessa ja muualla Itämeren alueella. Laivasto-osasto piti tukikohtaansa Suomessa ja Koivistolla osittain Kronstadtin läheisyyden takia, osaksi sen vuoksi, että pelättiin saksalaisten valloittavan Tallinnan.

Laivasto-osaston saapuessa Koivistolle oli kuitenkin sattua vahinko, sillä eräät suomalaislentäjät luulivat brittien aluksia ensin punalaivastoon kuuluviksi. Tämä oli sinänsä ymmärrettävää, sillä Koivistolla ollut Ilmailuosasto III ei ollut saanut mitään ilmoitusta brittien saapumisesta.

Aluksi laivasto-osaston tehtävä oli vain läsnäolollaan vaikuttaa siihen, että punalaivasto ei aktivoituisi.

Miinoittamista sai harjoittaa, mutta aktiivista ja hyökkäävää toimintaa ei saanut suorittaa.

Heinäkuussa 1919 tilanne kuitenkin muuttui ja amiraliteetti antoi luvan hyökätä punalaivastoa vastaan sopivan tilaisuuden tullen.

Tarkoitus oli rampauttaa punalaivasto purjehduskaudeksi 1919–1920.

Tehtävän suorittamiseen tarvittiin kuitenkin Kuninkaallisten Ilmavoimien – eli RAF:n – apua. Heinäkuun lopussa Koivistolle saapuikin lentotukialus HMS Vindictive mukanaan lentäjiä ja koneita.

Kontra-amiraali Cowan oli jo reilusti ennen lentäjien

saapumista vuokrannut opettaja Roihan perunapellon lentokentäksi – tai virallisesti jalkapallo- ja rugbykentäksi, mutta sopimus sisälsi oikeuden käyttää peltoa myös lentokoneiden lähtö- ja laskupaikkana. Kenttä ei ollut mikään ideaali, se oli noin 180 metriä pitkä ja 70 metriä leveä sekä lähellä rantaa. ”Voi Jeesus Kristus!” oli majuri David Grahame Donaldin (myöhemmän ilmamarsalkan) ensireaktio hänen nähdessään kentän.

Pieni kenttä otettiin kuitenkin käyttöön ja brittien koneet pystyivät siltä nousemaan ja laskeutumaankin. Tätä kenttää käyttivät Sopwith Camelit, Sopwith 1 ½ Strutterit ja Grain Griffinit. Lisäksi briteillä oli Short 184 -kellukekoneita. Aluksi brittilentäjien päätehtävänä olivat tiedustelulennot, mutta toimenkuvaan kuului myös punalaivaston alusten pommittaminen Kronstadtissa sekä sukellusveneiden torjunta. Kronstadtia pommitettiinkin useita kertoja heinäkuun lopussa ja elokuun aikana. Mutta jo varsin pian kävi selväksi, että pelkillä lentokoneilla ei punalaivastoa saataisi toimintakyvyttömäksi. Lopulta päädyttiin operaatioon, jossa kevyet moottoritorpedoveneet (eli CMB-veneet) hyökkäisivät Kronstadtiin upottamaan ja vaurioittamaan bolsevikkien aluksia. Torpedoveneet olivat hyvin nopeita ja kevyitä, mutta äänekkäitä. Tämän vuoksi tarvittiin lentokoneita mukaan – niiden tarkoituksena oli vetää Kronstadtin puolustajien huomio puoleensa.

Torpedovene oli jo kesäkuussa upottanut risteilijä Olegin, mutta venäläiset olivat siinä luulossa että työn oli tehnyt sukellusvene. Torpedoveneitä ei siis osattu varoa. Operaatio RK onnistui, sillä punalaivaston tukialus Pamjat Azova upotettiin ja taistelulaivoja Petropavlovsk ja Andrei Pervozvanni vaurioitettiin erittäin pahoin. Mutta ilman RAF:n lentäjiä menestystä oli-

si tuskin saavutettu. Venäläisten tutkintakomissionkin mukaan kaikki huomio oli ollut lentokoneissa. Onnistunut operaatio sai kiitosta osakseen, kuningas Yrjö V myönsi sen johdosta 39 kunniamerkkiä – joukossa 2 Viktorian ristiä - ja mm. Mannerheim lähetti onnittelusähkeen.

Britit pääsivät siis tavoitteeseensa, mutta se ei jäänyt aivan vaille seurauksia. Esimerkiksi elokuun 19. päivä bolsevikit pommittivat kostoksi Terijokea. Kronstadtin iskun jälkeen brititkin alkoivat jo hieman uupua – olihan tärkein tehtävä suoritettu. Vielä syksyllä haaveiltiin mahdollisuudesta hyökätä Petrogradiin (Pietariin) ja osittain tämän vuoksi brittejä haluttiin pitää Itämerellä. Mutta kun valkoisen venäläiskenraalin Nikolai Judenitsin luoteisarmeija epäonnistui hyökkäyksessään, alkoi brittienkin lähtölaskenta. Marras-joulukuun vaihteessa 1919 brittien laivasto-osasto ja lentäjät jättivätkin Suomen – vaikka suomalaiset toista pyysivät.

Brittilentäjien (ja myös laivaston) vaihe Suomen sotahistoriassa on siis lyhyt, mutta sangen mielenkiintoinen.

Eikä lukija voi muuta tehdä kuin kiittää Mikko Ylikangasta siitä, että hän on kirjoittanut tästä tuntemattomasta aiheesta. Moottoritorpedoveneiden hyökkäyksestä Kronstadtiin on kyllä ilmestynyt jo vuonna 2009 Harry Fergusonin kirja Operaatio Kronstadt, mutta siinä ei käsitellä brittien ja suomalaisten yhteistoimintaa läheskään yhtä paljon kuin Ylikankaan kirjassa. Fergusonin kirjassa keskitytään enemmän moottoritorpedoveneisiin ja salaisiin agentteihin Se on myös tyyliltään kuin agenttiromaani, mikä on luonnollista entiseltä MI6:n upseerilta. Fergusonin kirja kannattaa kuitenkin ehdottomasti lukea Ylikankaan kirjan rinnalla.

Kaiken kaikkiaan kirjaa Mainio pikku sota voi kiittää perusteelliseksi ja huolellisesti tehdyksi tutkimukseksi. Kirjassa tuodaan hyvin esiin niin tapahtu-

mien kuin henkilöiden taustat.

Myös itse sotatapahtumat selostetaan perusteellisesti. Ylikangas kertoo sangen mielenkiintoisesti brittien ja suomalaisten siviilien välisistä suhteista, eikä hän unohda myöskään niitä suomalaisia, jotka taistelivat brittejä vastaan Neuvosto-Venäjän ilmavoimissa. Myös kirjan loppupuoli on kiintoisa, siinä kerrotaan brittien – mutta myös suomalaisten – myöhemmistä kohtaloista. Mainittakoon tässä vain, että parista lentäjästä tuli ilmamarsalkkoja (jo mainitun Donaldin ohella tämän arvon saavutti Thomas Williams) ja muutamista varkaita. Mielenkiintoisin kohtalo oli kuitenkin laivastoosaston johtajalla kontra-amiraali Cowanilla, joka sittemmin yli 70-vuotiaana lähti toiseen maailmansotaan. Toiminnan mieheksi jo Suomenlahdella osoittautunut Cowan oli sitä Saharassakin, jossa hän vuonna 1942 yritti pysäyttää italialaista tankkia pelkällä revolverilla. Päästyään pois sotavankeudesta Cowan osallistui sotatoimiin vielä vuonna 1944 Italiassa. Cowan osoittautuu niin mielenkiintoiseksi hahmoksi, että olisikin mielenkiintoista lukea joskus hänen elämäkertansa (tosin sellaista ei – ihme kyllä - ole toistaiseksi kirjoitettu).

Epilogissa Ylikangas pohtii vielä mikä oli lopulta sen merkitys, että britit olivat Itämerellä vuonna 1919. Brittien läsnäolo osaltaan varmasti vaikutti vuosia siihen, että punalaivasto ei osoittanut aktiviteettia Suomea kohtaan. Mutta vähitellen Neuvostoliitossa alkoi vaikuttaa se käsityskanta, että jokin suurvalta saattaisi käyttää Suomea tukikohtana Neuvostoliittoa vastaan samalla tavoin kuin britit olivat käyttäneet Suomea vuonna 1919. Tässä käsityksessä oli varsinkin Stalin (joka oli vuonna 1919 vastannut Pietarin puolustuksesta) ja se oli myös taustalla kun hän vuonna 1939 hyökkäsi Suomeen. Mainio pikku sota on mielestäni ehkä vuoden 2016 paras ja mielenkiintoisin sotahistoriallinen kirja.

Tuomas Rantala

Tulikomentoja 4/2016

Tehostettu iltalaukaus REIJO MÄKELÄINEN

Tapahtumavuotta en varmuudella muista, todennäköisesti tämä tapahtui 1980-luvun alkupuolella. Perinteiseen iltalaukauksen ampumiseen suhtauduttiin tykkimiehen vakavuudella, olihan se kunniatehtävä, jonka toteutusta seurattiin koko harjoitusalueella, ainakin kellon kanssa.

Omalla vuorollani valmistauduin tehtävään huolellisesti. 76 K 02 oli iltalaukaustykkinä. Varasin paukkulaukauksen ja matkaradion valmiiksi, iltalaukaus ammuttiin tasan klo 21:00:00,0. Olin ajoissa valmiina ja aikaa oli, joten nuori mieli alkoi kaivata ajankulua. Tuumailin, että 76 mm:n paukkulaukaus on ai-

ka ”kesy”, ja päätin tehostaa sitä. Laitoin paukkulaukauksen hylsyyn tehoaineeksi reilusti silloisen tulenosoituspanoksen päitä ja latasin tykin.

Aikaa oli vieläkin, ja huomasin tykin ympäristössä runsaat määrät kuivia männynkäpyjä. Keräsin niitä tykin putken täyteen. Kun kello lähestyi Hhetkeä, olin valmiina ja radion aikamerkin mukaisesti laukaisin tykin klo 21:00:00,0. Kyllä kajahti! Korvat menivät lukkoon, suuliekki oli valtava, samoin savu. Syljeskelin paineaallon heittämiä roskia suustani, putsailin silmiäni ja näin kauhistuttavan näyn: taivaalta sataa leijaili hiiltyneitä männynkäpyjä laajalle alueelle ru-

tikuivaan varvikkoon! Aluskasvillisuus alkoi heti savuta ja minulle tuli kiire. Maiharit jalassa tanssin melkoista steppiä pitkin kuivaa kannasta mutta sain vakavan maastopalon estetyksi. Nokisena ja hikisenä palasin majoitukseen ja siitä saunaan. Kollegojen tiedusteluihin kovasta ”jytkystä” en juuri silloin viitsinyt vastata.

Kirjoitus on julkaistu Jääkäritykistö 100 vuotta – tykkivaljakosta panssarihaupitsiin -historiikissa. Kirja on ilmestynyt vuonna 2016 ja sitä voi tilata edelleen osoitteesta: www.jaakaritykistonkilta.fi

TEEMAOPASTUKSIA SOTAMUSEON MANEESISSA SUOMENLINNASSA Sotamuseo järjestää joulukuun viikonloppuina teemaopastuksia Sotamuseon Maneesissa Suomenlinnassa. Opastukset sisältyvät Maneesin pääsylipun hintaan, joka on 5 € aikuisilta sekä 3 € koululaisilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä.

Suomenkieliset teemaopastukset pidetään lauantaisin ja sunnuntaisin klo 13.00.

Opastusten ajankohdat ja aiheet ovat seuraavat: 10.–11.12. Viipurin merkitys Suomelle 17.–18.12. Pietarin etuvartiosta merirosvojahtiin – Suomen meripuolustuksen historiaa Sotamuseon Maneesi sijaitsee Suomenlinnassa Isolla Mustasaarella.

Näyttely on avoinna päivittäin klo 11.00–18.00. Viimeinen sisäänpääsy klo 17.30.

TERVETULOA! www.sotamuseo.fi Sotamuseon Maneesi 0299 530261 sotamuseo@mil.fi 33

KIRJALLISUUTTA

Auttamista ja omia pyyteitä – Saksalaiset Suomessa 1918

Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä:

Saksalainen Suomi 1918 432 sivua, kustantaja: Siltala

Vuoden 1918 vapaussodasta on kirjoitettu lukuisa määrä kirjoja ja niissä on käsitelty myös hyvin seikkaperäisesti Saksan Itämeren divisioonaan osallistumista sotaan. Myös Suomen kuningashankkeesta samalta vuodelta on kirjoitettu useampikin kirja. Tätä taustaa vasten voi herätä kysymys, voiko aiheesta saada vielä jotain uutta irti? Kyllä voi, sen osoittavat Marjaliisa ja Seppo Hentilä kirjassaan Saksalainen Suomi 1918. Kirja keskittyy etupäässä toukokuun ja joulukuun 1918 väliseen aikaan – eli aikaan itse

vapaussodan jälkeen. Mielenkiintoista on myös se, että kirjassa asioita katsotaan ensisijassa saksalaisten kannalta.

Sitä, että Suomesta tuli Saksan kumppani vuonna 1918, voi pitää melko luonnollisena asiana. Olihan Saksa kouluttanut suomalaisia sotilaiksi jo vuodesta 1915. Ruotsi olisi voinut olla toinen kumppani, mutta maan hallitus piti sitkeästi kiinni puolueettomuudestaan eikä näin voinut tarjota Suomelle sotilaallista apua. Saksassakin Suomen tukemisesta olivat innostuneita lähinnä sotilaspiirit. Kun BrestLitovksin rauhanneuvottelut katkesivat Saksan ja Venäjän välillä, innosti se Saksan sotilasjohtoa suorittamaan intervention Suomeen. Sotilaat voittivat, sillä Saksan ulkoministeriö ei ollut asiasta innostunut. Suomalaiset uskoivat sinisilmäisesti, että saksalaiset tulivat maahan vain pyyteettömästi auttamaan hallituksen joukkoja.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Saksalla oli oma lehmä ojassa.

Suomesta oli saksalaisten suunnitelmissa tarkoitus tehdä sillanpääasema, josta voitaisiin torjua ympärysvaltojen mahdolliset pyrkimykset muodostaa uusi itärintama. Manner-

Ajoneuvotykit Venäläisestä 2S35 Koalitsija SV -panssarihaupitsista on julkaistu uutta tietoa. Aseen alus-tassa on osia enimmiltään T-90-taistelupanssarivaunusta, joka on edelleen tuotannossa vientiä varten. Kahden prototyypin lisäksi on valmistettu 10 esisarjakappaletta.

Vaunun koko kolmen hengen miehistö on vaunun rungon etuosassa. Taistelupainoksi arvioidaan 48 ton-nia. Aseen putken pituus on 52 kaliiperia ja sen pystysuuntausala on -7-+70 astetta. Ase on ympäriampuva.

Aseessa on automaattinen latausjärjestelmä. Todennäköisesti sillä voidaan ampua myös ulkoa ladattavilla ampumatarvikkeilla.

Tulinopeudeksi väitetään 16 ls/min. Pans-

34

heim suostui saksalaisten tuloon sillä ehdolla, että nämä alistettiin hänen komentoonsa.

Tähän suostuttiin, mutta käytännössä saksalaiset saivat käydä sotaa Etelä-Suomessa itsenäisesti.

Maihinnousu oli aluksi tarkoitus suorittaa Rauman ja Porin seuduille, mutta keliolosuhteista johtuen se tehtiin Hankoon (osasto Brandenstein Loviisaan). Näin valkoinen armeija ja saksalaiset joutuivat sotimaan eri puolilla Suomea ja punaiset jäivät heidän väliinsä. Hangosta saksalaiset etenivät Helsinkiin alle kahdessa viikossa ja valtasivat sen. Merkittävämpää oli kuitenkin Hyvinkään ja Riihimäen rautatiesolmujen valtaaminen. Näin punaisten ”elämänlanka” katkaistiin. Niin kuin Hentilät kirjoittavat, saksalaiset tuskin ratkaisivat vapaussotaa, mutta he lyhensivät sitä. Myös maihinnousupaikan vaihtuminen vaikutti – saksalaiset ja suomalaiset upseerit eivät joutuneet vääntämään operaatioista vaan pystyivät keskittymään itsenäiseen sodankäyntiin. Mielenkiintoista muuten on, että vaikka saksalaiset eivät pitäneet Mannerheimia kovin kaksisena sotapäällikkönä, hän teki hei-

sarihaupitsin sisällä voidaan kuljettaa 70 laukausyhdistelmää. Varustukseen kuuluu ammunnanhallintajärjestelmä, joten ase voi periaatteessa toimia itsenäisenä tuliyksikkönä. Aseella voidaan ampua MRSI-ammuntoja, minkä vuoksi ase on varustettu BKKSjärjestelmällä, joka laskee korotuskulmat ja suuntaa putken siten, että useampi ammus osuu yhtä aikaa samaan maaliin. Vaunun katolla on kaukokäytettävä 12,7 mm konekivääri oma-suojaa varten. Tornin jokaisessa kulmassa on savukranaatinheittimet, joiden toimintaa oh-jaavat laser-varoittimet. Varustukseen kuuluvat myös NBC-suojaus, puskulevy, ilmastointi, paikantamisjärjestelmä sekä apuvoimakone. 2S35:ttä varten on kehitetty 2F66-1 latausajo-neuvo. Se on suunniteltu lataamaan aseen täyttö 15 minuutissa.

Kehitteillä on myös Vityaz-tela-ajoneuvoon asennettava versio. Siinä ase on sijoitettu etuvaunuun, kun taas takavau-nussa kuljetetaan ampumatarvikkeita. (International Defence Review October 2016)

hin niin vahvan vaikutuksen, että he miettivät voisiko häntä käyttää Venäjällä asioiden kuntoon saamiseksi.

Saksalaisten sotatoimia Etelä-Suomessa on kuitenkin käsitelty kirjallisuudessa jo niin paljon, että tämän kirjan mielenkiintoisin osuus alkaa oikeastaan vasta toukokuusta 1918.

Tuolloin saksalaisista tuli merkittäviä vallankäyttäjiä Suomessa, kun Itämeren divisioona päätettiin jättää Suomeen.

Suomalaiset tosin luulivat asian tapahtuneen heidän takiaan, mutta tosia-asiassa saksalaisilla oli taas omat intressinsä. Suomen armeijaa ryhdyttiin rakentamaan saksalaisen mallin mukaan ja tulipa Suomen armeijan yleisesikunnan päälliköksikin saksalainen eversti von Redern. Saksan tarkoitus oli rakentaa Suomesta itselleen pysyvä liittolainen ja pitkälle siinä päästiinkin. Kaikki ei kuitenkaan toteutunut, niin kuin esimerkiksi saksalaisten ajatus siitä, että suomalaiset yhdessä bolsevikki-Venäjän kanssa ajaisivat englantilaiset Muurmannilta pois. Tällainen epäpyhä allianssi ei kuitenkaan ikinä realisoitunut, niin kuin ei sekään, että Itämeren divisioona olisi vallannut Pietarin. Nämä

BAE Systems on solminut 54 MUSD sopimuksen Brasilian kanssa. Kaupassa toimitetaan 32 modernisoitua M109A5+-panssarihaupitsia Brasilian Armeijalle. Kauppaan kuuluu aseiden modernisointi, mutta myös varaosia ja koulutusta sekä kenttähuollon tukea.

Tuotanto alkaa lokakuussa ja ensimmäiset aseet toimitetaan vuoden 2018 alussa sekä viimeiset toimitukset vuoden 2018 lopussa. (http://www.baesystems.com/en 19 September 2016)

M109A5+. Lähde http://www.baesystems. com/en 19 September 2016

olivat suunnitelmia, joita saksalaisilla oli, mutta joista ei suomalaisille juuri hiiskuttu.

Suomalaiset olisivat halunneet saksalaisilta tukea ItäKarjalan suuntautuvia retkiä varten, mutta joutuivat pettymään, sillä saksalaiset olivat elokuussa 1918 suorastaan luvanneet venäläisille, ettei Suomen alueelta tapahdu mitään hyökkäyksiä. Suomalaisia yritettiin tämän jälkeen houkutella rauhansopimukseen venäläisten kanssa, mutta suomalaisilla oli saksalaisten kauhuksi suuret vaatimukset: koko Itä-Karjala ja Kuolan niemimaa. Suomalaiset luulivat saavansa tukea Saksalta, mutta niin ei käynyt eikä rauhaa solmittu. Tästäkin huolimatta monet suomalaiset luulivat saksalaisten olevan vilpittömästi Suomen asialla.

Kun Saksan tappio alkoi syksyllä häämöttää, siihen ei haluttu uskoa. Kuninkaaksi valitusta Hessenin prinssistäkin pidettiin hyväuskoisen hölmösti kiinni hyvin pitkään.

Onneksi oli sentään tosiasioita tajuavia henkilöitä, kuten ulkoasianministeri Otto Stenroth, joka kirjoitti yksityisesti prinssille ja kertoi mitä vaikeuksia syntyisi, jos tämä ottaisi kruunun vastaan. Harkitsevainen prinssi ei rynnännytkään Suomeen.

Mutta Suomesta saksalaiset pitivät kiinni niin kauan kuin

pystyivät. Suomea pidettiin Saksan sodanjohdossa kansana, jonka saksalaisystävällisyyteen pystyi luottamaan kuin vuoreen – niin kuin kenraali Ludendorff totesi valtakunnankansleri Badenin prinssi Maxille. Suomen ei missään nimessä haluttu antaa liukua ympärysvaltojen käsiin.

Saksan kärsittyä tappion kävi kuitenkin selväksi, että Suomestakin olisi vetäydyttävä ja niin joulukuussa 1918 kenraali von der Goltz Itämeren divisioonineen jätti Suomen. Tämänkin jälkeen maahan jäi vielä saksalaisia kouluttajia, mutta moni heistä joutui lähtemään länsivaltojen vaatimuksesta maasta seuraavana vuonna. Muutaman upseerin onnistui kuitenkin jäädä Suomeen ja suojeluskuntien palvelukseen, mainittakoon tässä majuri Rainer Stahel, joka sittemmin kohosi Luftwaffen kenraaliluutnantiksi.

Vaikka saksalaiset joutuivat lähtemään Suomesta, heitä ei unohdettu ja heitä kohtaan tunnettiin varsinkin Helsingin saksalaisyhteisön ja porvariston taholta suunnatonta kiitollisuutta. Tämä kiitollisuus näkyi muun muassa siinä miten Helsingin valtauksen vuosipäivää juhlittiin aina suurin menoin ja miten von der Goltzia ja muita Finnlandkämpfereitä tuettiin taloudellisesti. Apu ei ollut ihan mitätön, sillä von der Goltz kertoi sittemmin Paa-

Ohjukset Yhdysvaltalainen Lockheed Martin on toimittanut ensimmäisen modernisoidun TACMSohjuksen Yhdysvaltain armeijalle. Osana TACMS-ohjusperheen (aiemmin ATACMS) elin-kaaren jatkamisohjelmaa modernisoidussa ohjuksessa on päivitetty ohjauselektroniikka ja lisätty kyky tuhota aluemaaleja jättämättä jäljelle räjähtämättömiä tytärammuksia.

Ohjukselle tehdään lentotestit myöhemmin tänä vuonna. Modernisointiprosessissa poistetaan aiemmat kuormataistelukärjet ja korvataan ne uusilla räjähdetaistelukärjillä. Samalla ohjuksen varas-tointiajan laskentaa alkaa alusta. (www.lockheedmartin.com/us/news/ Sept 28, 2016) Yhdysvaltalaiset Lockheed Martin ja Raytheon ovat vastaanottaneet tilauksen Yhdysvaltain Armeijalta uuden sukupolven tykistöohjuksen (LRPF) selvitystyöstä. LRPFohjus tulee korvaamaan nykyisen MGM-140

Tulikomentoja 4/2016

sikivelle eläneensä Suomesta saamillaan keräys- ja palkkarahoilla neljä vuotta. Tukea osoitettiin myös järjestämällä kenraali Ludendorfille suomalainen passi väärälle nimelle siinä vaiheessa kun hän joutui jättämään Saksan, sekä kutsumalla saksalaisia sotaorpoja Suomeen kesäisin.

Vaikka tutkimuksellisesti Saksalainen Suomi 1918 ei tuokaan mitään kovin uutta, niin se on hyvin mielenkiintoinen kirja. Itselleni uusin asia oli se, että saksalaiset yrittivät saada Mannerheimin vierailemaan Berliinissä ja länsirintamalla kesällä 1918. Tarkoitus oli saada Mannerheim suosiollisemmaksi saksalaisia kohtaan. Tämä ajatus ei kuitenkaan toteutunut, koska Mannerheim vitkutteli asian kanssa. Mielenkiintoista on myös se miten kirjassa kerrotaan suomalaisten ja saksalaisten arkisesta kanssakäymisestä ja miten jopa tiukat tasavaltalaiset Juhani Aho ja Santeri Alkio tempaantuivat ihailemaan saksalaisia. Usein kanssakäyminen sujui hyvin, mutta hankaluuksiakin oli. Sitä aiheutti varsinkin ”besorkkaus” eli varastelu.

Se aiheutti kielteistä julkisuutta ja harmitti varsinkin siitä syystä, että jotkut pitivät saksalaisia venäläisiäkin pahempina varastelijoina.

Mutta yksittäisten saksalaisten varastelu oli kuitenkin

pientä siihen verrattuna, mitä olisi voinut tapahtua, jos Saksa olisi voittanut sodan. Nimittäin maaliskuussa 1918 Suomen Berliinin lähettiläs Edvard Hjelt oli allekirjoittanut Suomen puolesta kolme sopimusta, joiden perusteella Saksa sai mm. täyden vallan valvoa Suomen ulkomaankauppaa ja etuosto-oikeuden kaikkeen Suomen vientiin. Hjelt teki nämä sopimukset omavaltaisesti ja senaatti siunasi ne myöhemmin – tosin nikotellen. Suomalaisten onneksi nämä sopimukset kuitenkin raukesivat Saksan romahtaessa syksyllä 1918.

Hentilät muistuttavat varsin perustellusti, että mikäli Saksa ei olisi romahtanut syksyllä 1918, Suomi olisi jäänyt Saksan siirtomaaksi. Hentilöiden mukaan Suomen itsenäisyys edellytti kolmea asiaa: Saksan häviötä maailmansodassa, bolsevikkien valta-aseman säilymistä Venäjällä ja valkoisten voittoa Suomen vapaussodassa.

Ja suomalaisten onneksi nämä asiat menivät oikeassa järjestyksessä. Kaiken kaikkiaan Saksalainen Suomi 1918 on kovin tervetullut lisä vuotta 1918 käsittelevään kirjallisuuteen ja antaa aihetta miettiä miten monia vaihtoehtoja historiassa on olemassa.

Tuomas Rantala

ATACMS -ohjuksen. Kehitystyön yhtenä tavoitteena on saada kaksi ohjusta mahtumaan kasettiin nykyisen yhden ohjuksen sijasta. uuden ohjuksen pituus tulee pysymään nykyisen ATACMSin kaltaisena (3,96 m), mutta läpimitta on tarkoitus saada pienenemään nykyisestä 584 mm:stä 406 mm:iin. Eräänä merkittävänä tavoitteena on myös saada ohjus toimimaan oikein myös tilanteissa, joissa GPS-järjestelmä on häiritty. (International Defence Review October 2016) Raketinheittimet ja raketit Ensimmäinen GMLRS-raketti uudella taistelukärjellä (AW) on valmistunut Lockheed Martinin tuotantolinjalta. Uusi taistelukärki tuhoaa saman maalin kuin vanhakin, mutta jättämättä räjähtämättömiä tytärammuksia. Alustava tuotantosopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2015. (www.lockheedmartin.com/us/news/ Sept 12, 2016)

A Lockheed Martin GMLRS Alternative Warhead detonates at the target during a test flight at White Sands Missile Range, New Mexico.Lähde: http://www.lockheedmartin. com/us/news/press-releases/2016/september/mfc-lockheed-martin-gmlrs-alternativewarhead-rolls-off-assembly-line.html

35