ja ohjaamo-osia rakennetaan Fort Worthissa. Lähes kaikilla koneen osilla ja kappaleilla on vähintään kaksi toimittajaa, minkä avulla kontrolloidaan kustannuksia ja varmistetaan tuotannon keskeytymättömyys. Northrop Grumman, BAE Systems ja Pratt & Whitney ovat suurimmat alihankkijat. Yhteensä alihankkijoita on noin 1 600. Siipikotelot ovat kaikkein työllistävin yksittäinen osa F-35:n tuotannossa ja niitä tehdään myös Italian Camerissa sekä vuoden 2019 alusta Israel Aerospace Industriesin tehtaalla. Fort Worthin tuotantolinjan kuluvan vuoden tavoite on valmistaa 11 konetta kuukaudessa eli uusi kone aina kahden tai kolmen päivän välein. Kokonaistavoite on 130 konetta. Viime vuonna valmistui 91 konetta ja sitä edellisenä 66. Viimeksi hävittäjiä valmistettiin linjalta yhtä kiivaasti 1980-luvun alkupuolella. Yhden F-35:n valmistaminen kestää 1 300 päivää eli karkeasti kolme ja puoli vuotta. C-mallin kappaleiden koneistaminen kestää kaksi kertaa kauemmin kuin A:n ja B:n, koska siinä on enemmän titaaniosia. Koneistus tehdään kryogeenisesti käyttäen nestetyppeä työstötyökalujen jäähdytykseen, mikä nopeuttaa työskentelyä. C-malli on myös noin 10 prosenttia suurempi kuin A- ja B-malli ja sen horisontaali pinta-ala eli niin sanottu jalanjälki on noin 40 prosenttia suurempi. C:ssä on myös korkeampi sivuvakaaja ja -peräsin sekä isommat korkeusperäsimet kuin A:ssa ja B:ssä. C-mal-
Suuret näytöt osoittavat, mikä kone on valmistumassa milläkin asemalla. Tässä on syntymässä Alankomaiden ilmavoimien ”AN-7”, joka on samalla 402. tuotantolinjalta valmistuva kone ja edustaa 11. tuotantoerää.
lin siivenkärjet ovat taittuvat, millä pienennetään koneen jalanjälkeä tukialuksilla. Mallien A ja C takarungosta löytyy pysäytyskoukku. C-malli käyttää sitä jatkuvasti lentotukialuksilla, kun taas A-mallissa se on hätätilanteita tai esimerkiksi liukasta kiitotietä varten. A-malliin on saatavissa myös jarruvarjo. Kun A-malliin mahtuu polttoainetta 8 280 kilogrammaa, B-mallin mahtuu vain 6 120 kiloa johtuen ohjaamon takana sijaitsevasta puhallinkuilusta, joka mahdollistaa koneen
Fort Worthin B-24-pommituskoneiden kokoonpanolinja vuonna 1943. Kuva: USAF
48
3/2019
pystysuoran laskun. C-malliin mahtuu peräti 8 960 kiloa polttoainetta, koska siipipinta-ala on suurempi eikä rungossa ole tykkiä ja 181:tä ammusta, kuten A-mallissa.
2 300 uutta työkalua Yleistäen voidaan sanoa, että tuotantolinja jakaantuu kahteen osaan, sen länsireunalla syntyy koneen osia ja itäreunalla ne kootaan yhteen. Luonnollisesti kokoonpanon ohessa testataan kaikki sähköjärjestelmät ja hydrauliikka. Kaikki koneen osat löytävät vähitellen koneeseen kulkiessaan automaattisesti tuotantolinjan asemalta toiselle parin‒kolmen päivän välein. Asemat, joissa koneen rungon ja siipien osat yhdistetään, muodostavat poikkeuksen, koska niissä lentoranka viipyy 30‒45 päivää ja ennen seuraavan koneen tuloa asema aina kalibroidaan. Näitä asemia on tuotantolinjalla yhteensä 16, ja niitä rakennetaan vielä ainakin kaksi lisää. Tilaa löytyy tarvittaessa vielä 19. asemalle. Tuotantolinjalla olevissa koneissa ja niiden osissa kiinnittyy huomio niiden väreihin. Kaikki, mikä on keltaista, jää koneen sisään osaksi koneen polttoainesäiliöitä. Puolet koneen kantamasta polttoainekuormasta on siivissä. Tätä tilaa täyttävät osaksi myös polttoaineputket ja -pumput sekä johdotuskanavat. Kaikki valkoinen koneissa on kuivaa aluetta, joka on varattu koneen huoltoa varten. Päältä kone on pääosin vaaleanvihreä ja sen
