Focke-Wulf 190 täytti 80 vuotta, osa 1
Kuva: USAAF
Teksti: Jukka O. Kauppinen
Yksi sotataivaiden uljaimmista ja tehokkaimmista lentokoneista, saksalaisen Focke-Wulf tehtaan uljasmuotoinen Focke-Wulf 190 nousi ensimmäisen kerran siivilleen 80 vuotta sitten. Ensilennon jälkeen saksalaiset totesivat, että kyllä tästä vielä hyvä kone tulee. Vaikka kehitysprosessi oli kaikkea muuta kuin henkselien paukuttamista, niin uudesta hävittäjästä syntyi monitoiminen työkalu, joka palveli kaikilla Saksan sotarintamilla. Ensitöikseen Focke-Wulf Fw 190 ”Würger” shokeerasi britit niin maan perusteellisesti, kun saksalaisten uusi hävittäjätyyppi antoi Kanaalin rintamalla köniin kaikille.
20
3/2019
Ajan mittaan koneesta tehtiin myös suurten korkeuksien hävittäjä, yöhävittäjä, rynnäkköhävittäjä, maataistelukone ja tiedustelukone. Fw 190:n viimeinen versio, Ta-152, oli Saksan viimeinen palvelukseen astunut uusi potkurihävittäjä.
Sähkölentokone 1930-luvun malliin Saksan jälleenvarustautuminen 1930-luvulla loi pohjan maan lentokoneteollisuuden uudelle nousulle. Kehitys oli nopeaa ja Luftwaffe kasvoi muutamassa vuodessa maailman moderneimmaksi ilma-armeijaksi, jonka taktiset kyvyt hiottiin kohdalleen Espanjan sisällissodassa. Mutta ilma-asetta ei ole ilman hävittäjiä. Messerschmitt Bf 109 voitti Saksan ilmailuministeriö RLM:n vuosina 1934‒1935 järjestämän kilpailutuksen uudesta päähävittäjästä. Vastakkain olivat Arado Ar 80, Heinkel He 112, Focke-Wulf 159 ja Bf 109. Mutta
ei vara venettä kaada, joten RLM kysyi jonkin ajan kuluttua lentokonevalmistajilta vaihtoehtoja Mersun rinnalle. Vaikka 109 oli päivän huippuhävittäjä, niin mistäs sitä tietää, jos jossain muualla piirustuspöydällä on jo parempia hävittäjiä? Löytyisikö Mersun rinnalle toinen, vielä parempi hävittäjä? Vastauksia saatiin useilta valmistajilta. Focke-Wulf-tehtaan pääsuunnittelija Kurt Tank ehdotti useita erilaisia hävittäjäkonstruktioita, joista ilmajäähdytteisellä 14-sylinterisellä BMW 139 -moottorilla varustettu luonnos herätti ilmailuministeriön mielenkiinnon. Tähtimoottorilla oli omat etunsa ja ongelmansa Messerschmittin käyttämään Daimles-Benz-rivimoottoriin verrattuna. Yksi eduista oli yksinkertaisesti se, ettei Tankin hävittäjä kisannut samoista moottoreista Bf 109- ja 110-koneiden kanssa. Focke-Wulf sai tilauksen, ja Tank ryhtyi työhön. Bf 109 ja Spitfire olivat juuri tulossa palveluskäyttöön, joten Tank ehti verrata niitä omaan näkemykseensä. Tähtimoottorei-
