Saariaho-festivaalin käsiohjelma 2012

VOICES • SPACES • SEnSES Kaija Saariaho Festival 12.–14.10.2012 onnea, onnea KaiJa saaRiaHo!

Voices • Spaces • Senses Syntymäpäivän avajaisseremonia, su 14.10. klo 13, Alalämpiö, Musiikkitalo, vapaa pääsy

Kaija Saariaho Festival, 2012 Voices spaces October 12–14, senses Su 14.10. klo 14 Sonore, Musiikkitalo Liput: 15/10/5 € Laulumusiikin aineryhmä esittää Saariahon vokaalimusiikkia Meeri Pulakka, sopraano Susanna Koski, sopraano Anni Laukkanen, piano Alina Koivula, sopraano Soile Tolvanen, piano Elli Vallinoja, sopraano Victoria Vatanskaja, piano Annami Hylkilä, sopraano Anssi Koskela, viulu

Su 14.10. klo 17 Camerata, Musiikkitalo Liput: 15/10/5 € Uusinta-kamariyhtye Terttu Iso-Oja, sopraano Aarne Pelkonen, baritoni Saariaho: Im Traume Saariaho: Cendres Saariaho: Terra Memoria Saariaho: The Tempest Songbook

Liput ennakkoon Lippupisteestä ja tuntia ennen konserttipaikalta. www.siba.fi/saariaho/festival www.siba.fi/whats-on

UUSINTA kamariyhtye

1

Su 14.10.2012 klo 19:30 Musiikkitalon konserttisali Liput: 25/15 € Avanti!

John Storgårds, kapellimestari Karen Vourc’h, sopraano Sibelius-Akatemian opiskelijoita Saariaho: Fall Heininen: Lakkamaalaus ”sininen-helmenharmaa”, ke.

Saariaho: Die Aussicht Tiensuu: Uusi teos, ke.

Saariaho: Mirrors Heininen: Lakkamaalaus ”vihreä-punavioletti”, ke.

Saariaho: Lichtbogen Saariaho: Emilie Suite, ekS.

Sisällysluettelo/Contents Onnea syntymäpäivänäsi, Kaija/Happy Birthday, Kaija! ................................................................................ 4 Kaija Saariahon haastattelu/Kaija Saariaho in Interview................................................................................ 6 FESTIVAALIN OHJELMA/FESTIVAL FROGRAMME............................................................................................ 15 Laulun mestarikurssi/Master Class in Voice.................................................................................................... 15 Elokuvaesitykset/Films........................................................................................................................................ 16 Kansainvälinen tutkimussymposium/International Research Symposium.............................................. 18 Konsertti: Ääniä – Voices (Laulumusiikin aineryhmä/Vocal Deparment)................................................. 19 Teksti/Text: Laulun monet ulottuvuudet/Songs from All Decades............................................................. 19 Konsertti: Tiloja – Spaces (Uusinta).................................................................................................................. 22 Teksti: Lasintakainen unimaailma/A Glass-fronted World of Dream......................................................... 22 Konsertti: Aistimuksia – Senses (Avanti!)......................................................................................................... 26 Teksti: Émilie-oopperaan perustuva sarja ensi kertaa Suomessa/Emilie Suite First Time in Finland....... 27 LAULUJEN SANAT/VOCAL TEXTS....................................................................................................................... 33 TAITEILIJAT/ARTISTS............................................................................................................................................. 46

Tukijat/Sponsors

Suomen Kulttuurirahasto/Finnish Cultural Foundation Jenny ja Antti Wihurin rahasto/Jenny and Antti Wihuri Foundation LUSES/The Foundation for the Promotion of Finnish Music Järjestelytoimikunta/Organizing Committee (Sibelius-Akatemia/Sibelius Academy)

FT Liisamaija Hautsalo, tutkijatohtori/Postdoctoral Researcher, Dr (Hankkeen johtaja/Project manager) MuT Annika Ollinkari, Laulumusiikin aineryhmän johtaja/Head of Department of Vocal Music, DMus Anna Krohn, tuottaja/Producer Karoliina Pirkkanen, viestintäassistentti/Communications Assistant Kimmo Salmio, nettisivut/Website Maija Kylkilahti, toiminnanjohtaja/Chief Executive (Avanti!)

Ville Raasakka, taiteellinen johtaja/Artistic Director (Uusinta) Ohjelmakirja/Programme Book

Toimitus/Editor Liisamaija Hautsalo Englanninkieliset käännökset ellei toisin mainittu/English translations unless otherwise mentioned Susan Sinisalo Lay out ja graafinen suunnittelu/Lay Out and Graphic Design Tiina Laino Lisätietoja/Further Information

www.siba.fi www.siba.fi/saariaho www.uusinta.com www.avanti.fi

Kaija Saariaho -festivaali 12.–14.10.2012, Musiikkitalo, Helsinki TAPAHTUMAT Perjantai 12.10.

Klo 12.00–14.00 Laulun mestarikurssi (Sonore) Klo 16.00–18.00 Laulun mestarikurssi (Sonore) Klo 19.30–20.30 Château de l’âme – Sielun linna; Rax Rinnekankaan elokuva (Auditorio) Lauantai 13.10.

Klo 8.45–19.30 Kansainvälinen tutkijasymposium Kaija Saariahon musiikista (Auditorio) • Sessio I klo 9.00–10.30 ‘Styles, Influences, Responses’ • Sessio II klo 11.00–12.30 ‘Landscapes, Locations, Polarities’ Klo 13.30–14.30 Stilleben – Milena’s Journey ja Piipää Remix; Marikki Hakolan videoteoksia (Auditorio) • Sessio III klo 14.30–16.00 ‘Loves, Passions, Voices’ • Sessio IV klo 16.30–17.30 ‘Quatre Instants’ • Sessio V klo 18.30–19.30 ‘Researchers and the composer’ Kaija Saariaho vastaa tutkijoiden kysymyksiin, pj. Pirkko Moisala Sunnuntai 14.10.

Klo 13.00 Syntymäpäivän avajaisseremonia (Alalämpiö) Klo 14.00 Konsertti: Voices – Ääniä (Laulumusiikin aineryhmä, Sonore) Klo 17.00 Konsertti: Tiloja – Spaces (Uusinta, Camerata) Klo 19.30 Konsertti: Aistimuksia – Senses (Avanti!, Konserttisali)

Kaija Saariaho Festival, October 12–14, 2012, Helsinki Music Centre EVENTS FRIDAY 12 October 12 a.m. to 2 p.m. Master Class (Sonore) 4 p.m. to 6 p.m. Master Class (Sonore) 7.30 p.m. to 8.30 p.m. Film Performance by Rax Rinnekangas (Auditorium) SATURDAY 13 October 8.45 a.m. to 7.30 p.m. An International Research Symposium on Kaija Saariaho’s music (Auditorium) • Session I: 9.00 a.m. to 10.30 a.m. ‘Styles, Influences, Responses’ • Session II: 11.00 a.m. to 12.30 p.m. ‘Landscapes, Locations, Polarities’ 1.30 p.m. to 2.30 p.m. Video Works by Marikki Hakola (Auditorium) • Session III: 2.30 p.m.to 4.00 p.m. ‘Loves, Passions, Voices’ • Session IV: 4.30 p.m. to 5.30 p.m. ‘Quatre Instants’ • Session V: 6.30 p.m. to 7.30 p.m. Kaija Saariaho in Focus SUNDAY 14 October 1. p.m. Opening Ceremony (Lower Foyer) CONCERTS 2 p.m. VOICES (Sonore) The students of the Vocal Department, Sibelius Academy 5 p.m. SPACES (Camerata) Uusinta Chamber Ensemble and the students from the Sibelius Academy 7.30 p.m. SENSES (Concert Hall) Avanti! Chamber Orchestra

3

Onnea syntymäpäivänäsi, Kaija!

Happy Birthday Kaija!

”Belle sans l´arrogance de la beauté Noble sans l´arrogance de la noblesse, Pieuse sans l´arrogance de la pieté…”

“Belle sans l´arrogance de la beauté Noble sans l´arrogance de la noblesse, Pieuse sans l´arrogance de la pieté…”

”Kaunis ilman kauneuden tuomaa ylimielisyyttä Jalo ilman jalouden tuomaa ylimielisyyttä Harras ilman hartauden tuomaa ylimielisyyttä…”

(Kaukainen rakkaus, 1. näytös)

“Beautiful without the arrogance of beauty, Noble without the arrogance of nobility, Pious without the arrogance of piety…”

(L’amour de loin, act I)

Trubaduuri ja Blayen prinssi Jaufré Rudelin laulama kuvaus kaukaisesta rakastetustaan voisi aivan hyvin olla Kaukainen rakkaus -oopperan säveltäjänkin henkilökuva. Amin Maaloufin libretto tavoittaa nimittäin joitakin Kaija Saariaholle luonteenomaisia piirteitä. Hänen syvälle mikro- ja makrokosmokseen tunkeutuvaa toimintaansa on alusta asti leimannut suuri taiteellinen integriteetti. Intohimo äänten sisimpien salaisuuksien ja ominaisuuksien kuuntelemiseen ja tutkimiseen, intohimo äänten muokkaamiseen niin fyysisin kuin teknologisin keinoin, intohimo hiljaisuuden ja sointikylvyn välisen paletin kartoittamiseen – siinä muutamia Kaijan säveltäjäntyön ominaispiirteitä. Kaija Saariahon taide, suhdanteiden ja odotuksien tuolla puolen, nousee suvereenisti kohoavana kaarena, jossa on syvää inhimillisyyttä, jaloutta ja kauneuden kaipuuta.

Saattaa olla, että taiteilijan ammatti on kutsumusammatti, mutta oman suunnan ja sanonnan tiedostamiseen ja taidon kypsyttämiseen tarvitaan työtä. Siitä on jo aikaa kun Kaija Saariaho lähti Sibelius-Akatemiasta ja Suomesta maailmalle. Mutta Kaija on toistuvasti palannut Sibelius-Akatemian ympäristöön, ei ainoastaan vierailevana professorina. Erityisesti hän on korostanut Paavo Heinisen merkitystä oman kehityksensä kannalta. Sävellysluokan opiskelijat ja heidän yhteiset tempauksensa, ympärillä olleet uteliaat instrumentalistit ja valppaat taiteilijat, kaikki ovat antaneet tärkeitä virikkeitä Kaijalle hänen uransa alkuvaiheessa.

On siksi suuri ilo ja kunnia Sibelius-Aka-

The description sung by the troubadour Jaufré Rudel, Prince of Blaye of his distant love could very well serve as a portrait of the composer of the opera L’amour de loin. For the libretto by Amin Maalouf embodies some of the inherent traits of Kaija Saariaho. Great artistic integrity has, from the very start, been a hallmark of her work delving deep into the micro- and macrocosmos. A passion for heeding and exploring the innermost secrets and properties of sound, for processing them by means both physical and technological, for charting the colour spectrum between silence and timbres in superabundance – these are just a few of the fundamental features of her work as a composer. The art of Kaija Saariaho, rising above and beyond all trends and expectations, traces a mighty sovereign arch that encompasses profound humanity, nobility and a yearning for beauty.

The artist’s profession may well be a vocation, but identifying one’s personal mission and message and honing the necessary skills requires hard work. A long time has passed since Kaija Saariaho left the Sibelius Academy and Finland and went out into the world. But she has repeatedly returned to the Academy’s orbit, and not only as a visiting professor. In particular she has emphasised the significance of Paavo Heininen to her personal development. The composition students and their communal projects, the company of curious instrumentalists and keen artists all provided Kaija with important stimuli early in her career.

It is therefore a great joy and honour for

4

temialle, että saamme tervehtiä maailmankansalaista Kaijaa hänen juhlapäivänään.

Kaijaa, joka on eräs menestyksellisimmistä oppilaitoksemme piiristä lähteneistä alumneista. Saamme isännöidä hänen tähänastista elämäntyötään esittelevää ja tutkivaa merkkipäivätapahtumaa. Hyvä Kaija, ota vastaan Sibelius-Akatemian lämpimät onnittelut juhlapäivänäsi! Toivotamme sinulle mitä parhainta työvirettä vielä monta vuotta tästä eteenpäin!

the Sibelius Academy to be able to pay tribute to world citizen Kaija Saariaho on the occasion of her birthday. Kaija, one of the Academy’s most distinguished alumni. We are proud to be hosting this festival presenting and examining her achievements to date. Kaija: please accept the Sibelius Academy’s warmest congratulations on this your special day. May you be moved to continue working for many years to come!

Gustav Djupsjöbacka Artistic Rector of the Sibelius Academy

Gustav Djupsjöbacka Sibelius-Akatemian taiteellinen rehtori

5

Kaija Saariaho – tässä ja nyt

Kaija Saariaho – Here and Now

Haastattelijana Liisamaija Hautsalo

Interviewed by Liisamaija Hautsalo

Millainen on suhteesi musiikkiin juuri nyt?

Onko musiikkisuhteesi muuttunut vuosien varrella?

Musiikki on minulle rakasta niin kuin se on aina ollut. En oikeastaan usko, että musiikkisuhteeni on paljoakaan muuttunut. Vaikka olen koko elämäni yrittänyt oppia uutta ja suurimman osan aikaani käyttänyt musiikin parissa, joka päivä tunnen oppivani jotakin. Käyn mielelläni konserteissa, nautin säveltämiseen liittyvistä yksityiskohdista ja siitä käsityön tunteesta, joka siihen liittyy.

Mitä pidät urasi merkittävimpänä tapahtumana tai käännekohtana? Tai ehkä niitä on useita?

Kaikkein tärkeintä on mielestäni edelleen opiskeluni Paavo Heinisen oppilaana, se oli käännekohta. Muu on sitten seurannut, asiat ovat edistyneet teosten lisääntyessä ja musiikkini kehittyessä.

Ehkä ulkoapäin katsottuna on ollut dramaattisemman näköisiä tapahtumia kuin miten ne itse koen. Esimerkiksi L’amour de loinin kantaesitystä pidetään usein käännekohtana, mutta omasta näkökulmastani se on loogista seurausta kaikesta edeltävästä.

Säveltäjän elämä on säveltämistä, joka voi olla milloin helpompaa, milloin vaikeampaa, mutta eivät ulkoiset asiat muuten vaikuta niin paljon itse työhön, joka on hidasta ja vaatii säännöllisyyttä.

Mitä Sibelius-Akatemia on sinulle merkinnyt ja mitä se merkitsee nykyään?

Sibelius-Akatemian vuoteni olivat tärkein osa opintojani, koska paitsi aloitin siellä sävellysopintoni Paavon kanssa myös tapasin muita nuoria säveltäjiä, joista tuli elinikäisiä ystäviä ja/tai yhteistyökumppaneita.

Nykyään en ole juuri tekemisissä SibeliusAkatemian kanssa johtuen jo siitäkin, etten asu vakituisesti Suomessa.

Jos sinun pitäisi miettiä uudelleen am-

How would you describe your relationship with music right now? Has it changed over the years?

Music is as dear to me as it always has been.

I don’t really believe my relationship with it has changed much. Even though I’ve been trying to learn new things all my life and spent most of my time working with music, I still feel I’m learning something every day. I like going to concerts, and enjoy solving details of composition and the feeling of making something by hand.

What, do you feel, has been the most significant event or turning point in your life? Or perhaps there have been several?

I still think that studying as a pupil of Paavo Heininen has been most important of all; that was a turning point. The rest has followed on from that; things have progressed as I have composed more and my music has developed.

To an outsider, some things may have seemed more dramatic than they seemed to me.

The premiere of L’amour de loin, for example, is often looked upon as a turning point, but from my point of view it was a logical consequence of everything that had gone before.

A composer’s life is all about composing; sometimes it may be easier, sometimes more difficult, but otherwise external things do not so much affect the work itself, which is slow and demands regularity.

What has the Sibelius Academy meant to you, and what does it mean nowadays?

My years at the Sibelius Academy were the most important part of my studies, because not only did I begin my composition studies there with Paavo, I also met other young composers who became lifelong friends and/or colleagues.

Nowadays I have almost nothing to do with the Sibelius Academy, for the simple reason that I don’t live in Finland.

If you had to choose a profession now, would it still be the one you chose long ago?

6

matinvalintaa, olisiko valintasi sama minkä teit kauan sitten?

En mielelläni jossittele, sillä se on useimmiten tyhjää spekulointia. Joka tapauksessa ryhtyminen säveltäjäksi ei ainakaan minun tapauk­sessani ollut ammatinvalinta vaan syy elää, ja siitä tuli sitten tapa elää. Eli pakontunne ei antanut valinnanvaraa. ”Suomalais-ranskalaisuutesi” nostetaan jatkuvasti esiin. Onko suhteesi kotimaahasi ja Ranskaan muuttunut vuosien kuluessa?

Varmaan olen yleisen määritelmän mukaan suomalais-ranskalainen, koska olen asunut pääosin Ranskassa niin pitkään. Mutta itse koen itseni suomalaiseksi, joka asuu enimmäkseen Ranskassa. Viime vuoden asuin New Yorkissa. Siellä koin itseni suomalaiseksi, en Ranskan ex-patriootiksi.

Toisaalta, Ranska on totta kai myös kotimaa, olenhan asunut siellä nyt vuosikymmeniä, mieheni on ranskalainen ja lapsillani on kaksoiskansalaisuus. Kotona puhutaan molempia kieliä.

Ja tietysti Ranska-suhteeni on muuttunut vuosien kuluessa. Suurin muutos oli lasteni syntymä, sillä siitä lähtien olen ollut Pariisissa eri tavoin mukana monessa hankkeessa, ja lapset ovat tuoneet ystäväperheitä monilta eri aloilta, mikä on ollut rikastavaa. Ennen olin tekemisissä melkein yksinomaan musiikkiväen kanssa ja liikuin harvoin muualla kuin konserteissa.

Myös suhde Suomeen on ollut aktiivinen osittain lasten takia, sillä olen halunnut heidän paitsi puhuvan suomea myös tuntevan kulttuurin hyvin, ja näin onkin.

Mutta toisaalta tunnen itseni kuitenkin aina vähän ulkopuoliseksi, joka paikassa.

I don’t like speculating, “what if …”, because it’s mostly futile. In any case, becoming a composer was not, for me at least, a question of choosing a profession; it was a raison d’être that then became a way of life. So the feeling of compulsion did not leave me any choice.

People frequently mention your “French connection”. Has your relationship with your homeland and France changed with the passing of the years?

I’m sure people generally regard me as half French because I’ve lived mostly in France for so long. But I personally look upon myself as a Finn living mostly in France. I spent last year in New York. There I felt I was a Finn, not a French expat.

But France is of course also my homeland.

After all, I’ve lived there for decades now, my husband is French and my children have dual nationality. At home we speak both languages.

And of course my relationship with France has changed over the years. The biggest change was the birth of my children, because ever since then I’ve been involved in all sorts of projects in Paris, and the children have brought family friends from different fields, and that’s been enriching. Before, I was involved almost exclusively with music people and seldom went anywhere apart from concerts.

My relationship with Finland has also been active partly because of the children, because I wanted them to speak Finnish and to be highly familiar with Finnish culture, and that’s how it’s been.

But on the other hand, I do always feel a bit of an outsider, wherever I am.

Musiikki ja yhteiskunta

What role does music have to play in a world that is violent, chaotic and fragmentised?

Music has always occupied a number of important roles in human life. Music and the arts in general are a mirror of the human mind, reflecting life and the times. Today as in former times.

Contemporary artists have their own obstacles, even global ones, but then they always

Music and society

Mitä merkitystä on musiikilla maailmassa, joka on väkivaltainen, kaoottinen ja fragmentoitunut?

Musiikilla on aina ollut monia tärkeitä tehtäviä ihmisen elämässä. Musiikki ja taide yleensä ovat ihmisen mielen peili, josta elämä

7

ja aika heijastuvat. Niin tänään kuin ennenkin.

Nykypäivän taitelijalla on omat, globaalitkin vastuksensa, mutta on niitä ollut aina ennenkin. Musiikilla on aina merkitystä, kyse on lähinnä siitä, kuinka kaikenlaiset musiikit ja niiden tekijät voivat elää.

Mitä ajattelet sanaparista ’musiikki ja politiikka’?

Tästä sanaparista voisi kirjoittaa kirjan eli se avaa paljon aiheita. Tavallaanhan kaikki taide on kannanottoa, myös se, että kieltäytyy siitä.

Oma suhteeni politiikkaan on naiivi. Tärkeintä mielestäni on paitsi maapallon ja sen kaikkien asukkaiden suojelu, myös markkinatalouden tuhojen ymmärtäminen. Nämä kaksihan tietysti liittyvät toisiinsa kiinteästi. Moni taide ja useimmat taiteilijat ovat samanlaisessa alisteisessa asemassa nyky-yhteiskunnassa kuin luonnonvarat, joita käytetään hyväksi silloin, kun joku voi niistä taloudellisesti hyötyä. Huonoina päivinä tuntuu, että sellainen musiikki, jota itse kirjoitan edustaa pian katoavaa lajia.

On useita hienoja taiteilijoita, jotka ovat halunneet vaikuttaa myös poliittisiin päätöksiin ja saaneet paljon aikaan. Mieleeni tulevat nyt ensimmäiseksi säveltäjä Luigi Nono ja elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini tai esimerkiksi kapellimestari-pianisti Daniel Barenboim. Ja tietenkin ohjaaja Peter Sellars. Ehkä meidän kaikkien pitäisi olla aktiivisempia ja puolustaa kulttuuriamme, ei sitä kukaan muukaan tee!

Mitä ajattelet väitteistä, joiden mukaan klassisen musiikin asema länsimaississa yhteiskunnissa on heikentynyt?

Jos lintuperspektiivistä katsotaan, ei sen asema koskaan kovin suuri ole ollut, mutta toisaalta ennen klassisen musiikillinen koulutus oli osa yhteiskunnan huipulla vaikuttavien elämää. Tämä takasi päättäjien aidon kiinnostuksen aikansa musiikkiin.

Nyt taidekoulutuksen vähetessä ja aggressiivisen markkinahumun keskellä on varmaan totta se, että suuri osa tulevista sukupolvista vierastaa klassista musiikkia monista syistä, alkaen jo teosten pituudesta. Teoksia ei tunneta eikä itse musisoida. Tähänhän olisi tietenkin

have. Music is always important. The thing is mainly how all sorts of music and their makers can exist.

What are your thoughts on ‘music and politics’?

I could write a book about this. It suggests a host of topics. Because in a way, all art is a statement, even refusing it.

My own attitude to politics is naïve. To my mind, protecting the globe and all its inhabitants is most important, as is understanding the destruction wrought by the market economy.

These two are closely connected, of course. Many arts and most artists have the same subordinate status in society as the natural resources that get exploited when someone can derive economic benefit from them. On bad days I feel that the sort of music I write will soon be a vanishing species.

There are lots of fine artists who have sought to influence political decisions and achieved a lot. The first to spring to mind are Luigi Nono the composer and Pier Paolo Pasolini the film director, or, say, Daniel Barenboim the pianistconductor. And of course director Peter Sellars.

Maybe we should all be more active and defend our culture; no one else is going to!

What is your opinion of the claims that the status of classical music has deteriorated in Western societies?

From a bird’s-eye perspective, it’s never had a very high status. But training in classical music used to be part of life for society’s top leaders.

This guaranteed that politicians had a genuine interest in the music of their day.

Now, as arts education is reduced and in the aggressive market circus, it is undoubtedly true to say that most people in the future will fight shy of classical music for many reasons – the length of compositions if nothing else. They won’t know works and they won’t make music themselves.

This trend could, of course, be influenced in various ways, if people felt it mattered. Right now the only people concerned are those in the field trying to do the best they can on their own little scale.

Do all have a right to music?

All have a right to some kind of music. Luckily

8

mahdollista vaikuttaa eri tavoin, jos asiaa pidettäisiin tärkeänä. Tällä hetkellä asia askarruttaa vain alan ihmisiä, jotka yrittävät toimia niin kuin parhaaksi näkevät, omassa pienessä mittakaavassaan.

Kuuluuko musiikki kaikille?

Kaikille kuuluu jokin musiikki. Musiikkeja on onneksi niin monenlaisia. Olen aika pitkälle avoin, mutta vastustan musiikin käyttöä melusaasteena ja sitä, että meitä pakotetaan kuuntelemaan musiikkia silloin, kuin emme itse sitä valitse.

Tilanne nyt on myös ratkaisevasti uusi, jos sitä verrataan aiempiin historiallisiin periodeihin, jolloin musiikki kaikissa muodoissaan oli erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin tarkoitettua, elävää musisointia. Nyt suurin osa musiikista kuullaan sähköisesti, ja musiikin leviämisestä päättävät – eivät ihmisten tarpeet vaan – kilpailevat markkinavoimat.

Millainen musiikkimaa on Suomi? Entä verrattuna Ranskaan?

Suomihan on ollut viimeiset vuosikymmenet loistava musiikkimaa, jonka salaisia reseptejä minulta kysellään melkein jokaisessa haastattelussa. Siksi on tuntunut ikävältä huomata, että kaikki olemassa olevat, hienot struktuurit eivät välttämättä kuljekaan kohti parempaa suuntaa, tai että olemassa olevaa ei arvosteta ja sen annetaan hajota. Suomi on niin nuori maa, että sen kulttuuripohja on ohut ja epävarmakin. Tunnustusta haetaan aina muualta.

Tänään olen aika huolissani Suomen tulevaisuudesta musiikkimaana, mutta toivon, että tulevaisuudessa minulta edelleen kysellään, kuinka näin pienestä maasta voi tulla sellainen määrä hienoja muusikoita.

Ranska taas ei ole mikään musiikkimaa. Pariisi on erityistapaus, koska se on suuri maailmankaupunki, jolla on kiehtova historia. Siellä kuulee ja näkee paljon siksi. Vanhassa kulttuurimaassa osataan arvostaa taidetta eri tavoin, vaikkei sitä suuressa mittakaavassa osatakaan kasvattaa. Minulla on usein tunne siitä, että Ranskassa voi tulla muusikoksi musiikkikasvatussysteemistä huolimatta – enemmänkin

there are so many different kinds. I’m pretty tolerant, but I do object to the use of music as noise pollution, and being forced to listen to music that is not of our own choosing.

The situation now is also decisively new when we compare it with earlier periods in history, when music of all forms was intended for specific social occasions, live music-making. Nowadays the bulk of music is listened to digitally, and its distribution is determined not by people’s needs but by competing market forces.

How would you describe Finland as a land of music? And compared with France?

Well Finland has been a magnificent land of music in the past few decades, and in almost every interview I’m asked what the secret recipes are. So it’s been a pity to note that almost all the fine, existing structures are not necessarily getting any better, or that an existing one is not appreciated and is being allowed to degenerate.

Finland is such a young country that its cultural foundation is thin and even uncertain. Recognition is always sought elsewhere.

I’m rather worried about Finland’s future as a land of music, but I hope people will continue to ask me how such a small country can produce so many fine musicians.

Now France is not a land of music. Paris is an exception, because it’s a world metropolis with a fascinating history. So you can hear and see lots there. A land with a long cultural history appreciates the arts in various ways even if it does not greatly foster them. I often have the feeling that it’s possible to become a musician in France despite – rather than with the help of – the music education system, if you really, really want to. The serious plodders do well in the French music education system, and a number of sensitive artists maybe drop out of the rigorous conservatoire pipeline. I hope I’m wrong!

Aesthetics In speaking of your style, people often talk about slow changes, not radical transitions from one style to another. How do you yourself

9

see your musical style? Where are you heading as a composer?

Style is not something I think about. My style has changed over the years, as have I. To my mind, I’ve always written the sort of music I feel is necessary. Where the feeling of necessity for certain aesthetic solutions springs from is undoubtedly quite a complex question. Yet I don’t want, at least consciously, to approach my solutions via negations or taboos, even though certain traditional rules do of course guarantee a beautiful, balanced texture, for example.

I do not compare the style of my own music with other contemporary or historical styles; that would seem impossible. My music is, today, as it should be today; tomorrow it may discover a different form.

I don’t know, and I don’t really want to think about where I’m going, because there are so many factors influencing the way my music is born.

You have composed in a wide range of genres – concertos, orchestral works, operas, a passion, solo works, chamber music and songs, for example. Are you thinking of trying any new domains?

I envisage every new work as some sort of new domain. Listeners may disagree, but I personally have to feel I’m not repeating myself.

But right now I’m not planning any new genre.

People have sought French elements in your music. What do you personally think?

I’m sure there must be some, seeing that apart from a few years in between, I’ve now been living in France for nearly 30 years. On the other hand I feel my music reflects me, and after all these years, I consider myself not French but a cosmopolitan Finn.

Your operatic works brought you world fame. What are your thoughts on opera today?

I regard opera as an interesting genre of the arts; you can see this from the many very different works composed in recent years, likewise the new productions of existing operas. There are, of course, also some less interesting and downright appalling opuses, but that’s only natural, and

kuin sen avulla – jos todella on paloa. Ranskalaisessa musiikkijärjestelmässä pärjäävät vakavat puurtajat, ja saattaa olla, että useat herkät taitelijat putoavat pois rankasta konservatorio­ putkesta. Toivottavasti olen väärässä!

Estetiikka Tyylisi yhteydessä puhutaan usein hitaista muutoksista, ei radikaaleista siirtymisistä tyylistä toiseen. Millaisena itse koet musiikillisen tyylisi? Mihin suuntaan olet säveltäjänä kulkemassa?

Tyyli ei ole sinänsä asia, jota pohdin. Tyylini on muuttunut vuosien kuluessa kuten minäkin. Mielestäni olen aina kirjoittanut sellaista musiikkia, jonka tunnen tarpeelliseksi. Se, mistä tarpeentunne joihinkin tiettyihin esteettisiin ratkaisuihin tulee, on varmaan aika monimutkainen kysymys. Silti en ainakaan tietoisesti halua tehdä ratkaisuja negaatioiden tai tabujen kautta, vaikka tietyt perinteiset säännöt tietenkin takaavat esimerkiksi kauniin ja tasapainoisen tekstuurin.

En vertaa oman musiikkini tyyliä muihin nyt olemassa oleviin tai historiallisiin tyyleihin, se tuntuu mahdottomalta. Oma musiikkini on tänään sellaista kuin sen kuuluu tänään olla, huomenna se löytää ehkä toisenlaisen muodon.

En tiedä, enkä oikeastaan halua pohtia, mihin suuntaan olen kulkemassa, musiikkini syntyyn vaikuttavat niin monet tekijät.

Sävellysmuotoihin liittyvä skaalasi on laaja ja olet kirjoittanut esimerkiksi konserttoja, orkesteriteoksia, oopperoita, passion, sooloteoksia, kamarimusiikkia ja lauluja.

Onko tulossa uusia aluevaltauksia?

Kuvittelen jokaisen uuden teoksen jonkinlaiseksi aluevaltaukseksi. Kuulijat saattavat olla eri mieltä, mutta ainakin itselläni pitää olla tunne siitä, etten toista jo tehtyä. Mitään uutta aluevaltausta koskien sävellysmuotoja en juuri nyt suunnittele.

Musiikistasi on etsitty ranskalaisuuteen viittaavia elementtejä. Mitä itse ajattelet?

Varmaankin niitä siinä onkin asuttuani

10

Ranskassa muutamaa välivuotta lukuun ottamatta nyt melkein 30 vuotta. Toisaalta koen, että musiikkini heijastaa minua, enkä tunne itseäni ranskalaiseksi kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaan kosmopoliitiksi suomalaiseksi.

Oopperateoksesi nostivat sinut maailmanmaineeseen. Mitä ajattelet oopperasta tänään?

Pidän oopperaa kiinnostavana taidemuotona, näkeehän sen niistä monista hyvin erilaisista teoksista joita viime aikoina on syntynyt, samoin kuin monista jo olemassa olevien oopperoiden uusista produktioista. Tietenkin mukana on myös vähemmän kiinnostavia ja ihan pöyristyttäviäkin opuksia, mutta sehän on ihan luonnollista, ja niilläkin produktioilla tuntuu olevan rakastajansa.

Toisaalta oopperatalokoneiston raskaus ja kalleus sanelee monia teokseen liittyviä asioita, joihin ei usein edes kysytä säveltäjän – joka on käyttänyt vuosia teoksen säveltämiseen – mielipidettä. Yleisön houkuttelemiseksi tarvitaan kuuluisia laulajia ja kapellimestareita, jotka kiireittensä keskellä yrittävät mahduttaa ohjelmaansa vielä yhden kantaesityksen.

Tämän kaiken summana harjoitteluperiodi voi olla todella raskas, ja kun päälle saadaan vielä hankala ammattiliitto, kuten esimerkiksi Pariisin oopperassa on, tuloksena voi olla ties minkälainen painajainen. Sellainenhan oli toisen oopperani Adriana Materin peruutettu ensi-ilta.

Monien hankalien kokemusten jälkeen mietin nyt tarkkaan, haluanko ihan varmasti vielä tehdä jotakin uutta oopperan alueella.

Entäpä väitteet, joiden mukaan ooppera on kuollut taidemuoto?

Niin, sehän oli aikanaan oma mielipiteeni.

Paavo Heininen sanoi siihen: ”Se on määrittelykysymys”. Ja jossakin vaiheessa ymmärsin, mitä hän tarkoitti: jos oopperaa ajatellaan järjettömän kalliina, pinnallisena, elitistisenä ja pönäkkänä varakkaiden ajanvietteenä, tietysti sitä voi pitää aikansa eläneenä. Jos se kuvitellaan uusia näköaloja avaavaksi moderniksi, eri taiteiden kohtauspaikaksi, jossa vain taiteilijoiden mielikuvitus asettaa rajat – bud-

some people seem to love these, too.

On the other hand, the cumbersome, costly opera-house system dictates many aspects of a work about which the opinion of the composer – who has spent years composing it – is often not even asked. In order to attract listeners, you need famous singers and conductors, who try to squeeze yet one more premiere into their busy schedules. The sum of this is that the rehearsal period may be really gruelling, and if you add to this a tough trade union, like at the Paris Opera, for example, the result may be a real nightmare.

A case in point was the cancellation of the premiere of my second opera, Adriana Mater.

After all these trying experiences, I ask myself very seriously whether I really want to do anything new in the field of opera.

And what about the claims that opera is an obsolete genre?

Yes, that’s what I thought at one time. Then Paavo Heininen said: “It depends how you define it.” And at some stage I realised what he meant: if you think of opera as a madly expensive, superficial, elitist form of art for fat cats, of course you can say it’s outmoded. But if you imagine it as a modern meeting place for various arts, opening up new perspectives, in which the artists’ vision alone sets the limits – within the confines of the budgets! – then the result may be fresh, amusing, profound and moving, unforgettable art.

Practicalities How and where do you work, and has the way you work changed over the years?

The most intensive working periods in the past twenty years or so have been at our country house in France, where I’ve regularly composed throughout most of the summer and all the children’s holidays – while we still went there together. Nowadays I’m mostly there with my husband, Jean-Baptiste Barrière. These weeks and months have been really important to me for years, because although I compose daily at home in Paris, shutting myself off in the country gives me a completely different soulscape and freedom, and work goes well.

11

jettien puitteissa! – voi tuloksena olla raikkaita, hauskoja, syvällisiä ja koskettavia, ikimuistoisia taide-elämyksiä.

I usually work all day and every day when I’ve got a big project on. When the children were small, my schedule was stricter, and then I composed from morning until about four and kept the weekends and evenings free for the family. I avoid meetings of any kind until the late afternoon, but at certain periods – such as now! – I can’t avoid situations where work just gets put aside because of concerts, interviews and so on. I therefore try to plan my work in really good time beforehand. I find the idea of last-minute sprints and missed deadlines so stressful that so far I’ve never let myself get into such a situation.

You once became known specifically as an electronics composer. Has your attitude to electronics and electronic aids changed?

It’s changing all the time, just like the technology. Electronics are one of the options I regularly return to. Right now I’m putting the finishing touches to the electronics part of a work called Frises for violin and electronics to be premiered in Istanbul in November.

One thing that is different, of course, is that back then, even a small work had to be done in a studio; now I can do it at home.

You earlier had to divide your time between family and work. Now that your children are adults, people are inviting you everywhere and wanting to commission works, and so on.

How do you feel about this? Are you able to make peace and quiet to work in?

Making peace and quiet to work in is my biggest struggle. Every trip interrupts my composing, and it’s mentally frustrating. On the other hand, I seldom regret my trips, because then I meet the important people who breathe life into my music; without them, no one could hear it.

What are you working on at the moment?

What have you got in the pipeline?

Right now I’m doing a version for chamber orchestra of La Passion de Simone. To my mind, it’s possibly my greatest work, so it would be nice if it could be performed more often.

This winter I’ll be starting a work for organ and orchestra.

Työn konkretia Miten ja missä työskentelet ja ovatko työskentelytapasi muuttunut vuosien aikana?

Intensiivisimmät työperiodini ovat viimeiset parikymmentä vuotta olleet Ranskassa sijaitsevassa maatalossamme, jossa olen säännöllisesti säveltänyt suuren osan kesiä ja kaikki lasten lomat – siihen asti, kun sinne vielä yhdessä menimme. Nykyisin olen siellä useimmiten mieheni Jean-Baptiste Barrièren kanssa. Nämä viikot ja kuukaudet ovat vuosikausia olleet minulle todella tärkeitä, sillä vaikka sävellän päivittäin kotona Pariisissa, eristäytyminen maaseudulle avaa ihan erilaisen sielunmaiseman ja vapauden: silloin työ edistyy helposti.

Työskentelen yleensä joka päivä ja koko päivän silloin, kun meneillään on jokin suurempi työ. Lasten ollessa pieniä aikataulu oli tiukempi, ja silloin sävelsin aamusta noin kello neljään ja pidin viikonloput ja illat vapaana perhettä varten. Vältän erilaisia tapaamisia ennen myöhäistä iltapäivää, mutta tiettyinä periodeina – kuten nyt! – ei voi välttää tilannetta, jossa työ vain jää taka-alalle konserttien, haastatteluiden yms. vuoksi. Pyrin sen takia suunnittelemaan työni todella hyvissä ajoin etukäteen. Loppukiri ja dead linen missaaminen ovat minulle niin stressaavia ajatuksia, etten ole koskaan vielä itseäni laittanut sellaisiin tilanteisiin.

Tulit aikoinaan tunnetuksi nimienomaan elektroniikkaa hyödyntävänä säveltäjänä.

Onko suhteesi elektroniikkaan ja muihin sähköisiin apuvälineisiin muuttunut?

Se muuttuu jatkuvasti samalla kun teknologia muuttuu. Elektroniikka on osa niitä mahdollisuuksia, joihin palaan säännöllisesti uudelleen. Juuri nyt viimeistelen elektroniikkaosuutta marraskuussa Istanbulissa kantaesitettävään Frises-teokseeni viululle ja elektroniikalle.

12

And finally…

Erilaista on tietysti esimerkiksi se, että ennen pienikin teos piti toteuttaa jossakin stu­ diossa, nyt sen voi tehdä kotona.

Aiemmin sinun oli jaettava aikasi perheen ja työn kesken. Nyt kun lapsesi ovat aikuisia, sinua halutaan kaikkialle ja sinulta halutaan tilata teoksia yms. Miten suhtaudut tähän tilanteeseen? Onko sinulla esimerkiksi työrauha?

Työrauha on asia jonka eteen nyt kamppailen eniten. Jokainen matka katkaisee säveltämisen, ja se on henkisesti turhauttavaa. Toisaalta harvoin kadun matkojani, sillä niillähän tapaan niitä tärkeitä ihmisiä, jotka puhaltavat musiikkini eloon, ilman heitä ei sitä voitaisi kuulla.

Mitä sinulla on tekeillä tällä hetkellä?

Voitko kertoa jotain myös tulevista?

Juuri nyt teen kamariorkesteriversiota teoksestani La Passion de Simone, joka on omasta mielestäni ehkä tärkein teokseni ja siksi toivoisin, että sitä voitaisiin esittää useammin. Talven aikana aloitan teoksen uruille ja orkesterille.

What do you want to say in your music? What is your message to your audience?

The message of music is difficult to verbalise; as a form of communication, it’s much more abstract than language, and to me, musical communication is also richer than that of the other arts. I don’t feel I’m communicating to an “audience” but to “another human”. The message is born of my own, intimate experience of the world we live in and is transformed on my desk into music. Maybe the message is just “the world is also like this”.

English translation: Susan Sinisalo

Lopuksi Mitä haluat musiikillasi sanoa? Mikä on viestisi yleisöllesi?

Musiikin viestiä on vaikea verbalisoida; se on kommunikointia, jonka taso on paljon abstraktimpi kuin kielen ja mielestäni musiikillinen kommunikointi on myös rikkaampaa kuin muiden taiteiden. En koe viestittäväni mitään ”yleisölle” vaan ”toiselle ihmiselle”. Viesti syntyy omasta, intiimistä kokemuksestani siitä maailmasta, jossa elämme, ja se muuttuu työpöytäni ääressä musiikiksi. Ehkä viesti on vain ”maailma on myös tällainen”.

13

Kaija Saariaho (s. 14.10.1952/b. October 14, 1952) Académie Charles Cros, France, Grand Prix Multimédia, France 2000 Elsie Stoeger Prize, Chamber Music Society of Lincoln Center, USA 1999 Janne Prize, Finland 1993, 1997 Record of the year by YLE, Finland 1993, 2000 Finland Prize (Suomi Palkinto), Finland 1994 Finland’s Cultural Foundation Special Award , Finland 1991 Golden Nica Prize, Ars Electronica, Austria 1989 Wilhelm Hansen Award, Denmark 1988 Prix Italia, Italy 1988 Kranichesteiner Music Prize, Germany 1986

Opinnot/Studies Sibelius Academy 1976–1981: Composition (teacher: Paavo Heininen) Musikhochschule in Freiburg 1981–1982: Composition (teachers: Brian Ferneyhough and Klaus Huber) Diploma in 1983 (Freiburg) IRCAM (Paris): Courses in computer music in 1982 Palkinnot/Awards and Prizes Leonie Sonning Music Prize, Denmark 2011 Grammy Award, USA 2011 Royal Philharmonic Society Music Award, UK 2010 Wihuri Sibelius Prize, Finland 2009 Midem Classical Music Award, France 2009 Composer of the year, Musical America, USA 2008 Michael Ludwig Nemmers Music Prize, USA 2008 Artist Professor, Finland 2005-2009 Edition Wilhelm Hansen Prize, Denmark 2007 BBC Music Magazine Jury Award 2006 Grawemeyer Composition Prize, USA 2003 Christoph und Stephan Kaske Music Prize, Germany 2001 Rolf Schock Music Prize, Royal Swedish Academy of Music, Sweden 2001 Nordic Council Music Prize, Danmark 2000

14

Kunnianosoitukset/ Honors and Nominations American Academy of Arts and Sciences, USA 2012 Chevalier de l’Ordre National de Mérite, France 2006 Pro Finlandia Medal of the Order of the Lion of Finland 2005 Honorary Doctorate, Helsinki University, Finland 2003 Honorary Doctorate, Turku University, Finland 2003 Sibelius Medal, Hämeenlinna, Finland 2002 Membership of The Royal Swedish Academy of Music 1997 Chevalier de l’Ordre National des Arts et Lettres, France 1997

Festivaalin ohjelma Festival Programme PERJANTAI 12.10. klo 12–14 ja 16–18 (Sonore)

FRIDAY 12 October, 12 a.m. to 2 p.m. and 4 p.m. to 6 p.m. (Sonore)

LAULUN MESTARIKURSSI

MASTER CLASS IN VOICE

Kaija Saariahon kiehtovaan äänimaailmaan heittäytyessään laulaja löytää itsensä avaruudesta, joka haastaa äänellä soittamisen monin tavoin. Musiikin, tekstin ja ilmaisun haltuunotto äänellisesti edellyttää antautumista sointiväreille sekä ilmaisun hakemista erilaisin lauluteknisin keinoin. Käytössä on oltava kaikki se, mihin klassinen ohjelmisto on harjaannuttanut. Sen jälkeen tehdään synteesi ihmisäänen kaiuista Bachista Berioon. Mikä nautinnollinen tutkimusmatka!

Oppaaksi tälle matkalle olemme iloksemme saaneet ruotsalaissopraano Lisa Fornhammarin, joka kokeneena uudemman lauluilmaisun osaajana perehdyttää Laulumusiikin aineryhmän nuoria Saariaho-tulkkeja äänenkäytön moniulotteiseen hallintaan. Syvyys, korkeus, kirkkaus, kuulaus – kristallina helisee laulu! Tulkaa kuulemaan!

Singers cast into the enchanting sound world of Kaija Saariaho find themselves in a space that challenges vocal music-making in many ways.

Gaining vocal command of the music, text and expression requires them to surrender to timbre and to seek their expression by diverse vocal techniques. They must draw on all that the classical repertoire has taught them. Then they can synthesise the echoes of the human voice from Bach to Berio. What an enjoyable expedition!

As our guide on this journey we are delighted to have Swedish soprano Lisa Fornhammar who, being widely experienced in contemporary vocal expression, is well qualified to initiate young Saariaho interpreters from the Vocal Department in the multidimensional command of vocal technique. Loud, low, light, lovely – singing as clear as crystal! Come and listen!

Annika Ollinkari

Annika Ollinkari

15

PERJANTAI 12.10. klo 19.30–20.30 (Auditorio)

FRIDAY 12 October, 7.30 p.m. to 8.30 p.m.

(Auditorium)

RAX RINNEKANKAAN ELOKUVA

FILM BY RAX RINNEKANGAS

Château de l’âme (Sielun linna, 2004) Pariisissa asuvan suomalaissäveltäjän Kaija Saariahon viisiosainen laulusarja Château de l’âme (Sielun linna) valmistui vuonna 1995.

Madridilainen kuvataiteilija Nacho Angulo tunsi kuuluvansa laulusarjan sielulliseen maailmaan. Hän halusi valmistaa oman tulkintansa laulusarjasta ja sielun linnasta laajempana käsitteenä – materiaalinaan suomalainen koivuvaneri, josta hän leikkaa 15 000 palasta teostaan varten. Taiteilijan mieli siirtyy suomalaisiin koivumetsiin, jossa pieni koivutyttö liikkuu yksin ja koiransa kanssa. Samanaikaisesti Kaija Saariaho aloittaa säveltäjän työpäivänsä Pariisin kodissaan. Saariahon kertojaääni kertoo hänen säveltaiteensa lähtökohdista – pyrkimyksestä ajattomuuteen ja fyysiseen tilattomuuteen.

Kaija Saariaho ja Nacho Angulo eivät fyysisesti tapaa elokuvan tarinassa. Mutta henkisesti he ovat koko ajan lähellä toisiaan – tehden samankaltaisia arkirutiineja, pohtien yhteisen teemansa eri merkityksiä. Kun Nacho Angulo saa valmiiksi Sielun linna -teoksensa, hän kokee tehneensä muotokuvan ihmisen tärkeimmästä tunteesta – rakkaudesta. Kesto 56 minuuttia.

Käsikirjoitus, kuvaus ja ohjaus: Rax Rinnekangas; Tuottaja: Pekka Hako; Musiikki: Kaija Saariaho; Esittäjät: Radion sinfoniaorkesteri, Dawn Upsaw, sopraano, Radion kamarikuoro, kapellimestarina Esa-Pekka Salonen, Anssi Karttunen sello. Tuotantoyhtiö: Bad Taste Ltd.

Château de l’âme (Castle of the Soul, 2004) The five-part song cycle, Château de l’âme, composed by Kaija Saariaho, living in Paris, was completed in 1995. In the film Nacho Angulo, living in Madrid, uses about 15 000 pieces of birch to produce his interpretation of this song cycle. During the long working process his mind wanders in Finnish birch forests, in the guise of a little ´birch girl´, seeking the mythical background and the soul of the birch tree as well as Kaija Saariaho´s connection with this spiritual landscape of her childhood.

The artists don’t know each other, but Kaija Saariaho gives an answer to this search through a description of the basic intention of her own music; to travel by composing, to a timeless space and to an unphysical space where the soul could live and dwell.

The film depicts this encounter in a space crossing the borders of different cultures. In this space, Nacho Angulo´s starting point for his working process, based on modern music, is also a deep personal grieving that necessitates finding the contents of the castle of the soul.

Duration 56 minutes.

Manuscript, filmed and directed by Rax Rinnekangas; Produced by Pekka Hako; Music

by Kaija Saariaho; Music performed by Dawn Upshaw, soprano, Finnish Radio Symphony orchestra, cond. Esa-Pekka Salonen, Anssi Karttunen, violoncello.

16

LAUANTAI 13.10. klo 13.30–14.30 (Auditorio)

SATURDAY 13 October, 1.30 p.m. to 2.30 p.m.

(Auditorium)

MARIKKI HAKOLAN VIDEOTEOKSIA

VIDEO WORKS BY MARIKKI HAKOLA

Stilleben – Milena’s Journey Stilleben – Milena’s Journey (1989) perustuu säveltäjä Kaija Saariahon radiofoniseen sävellykseen Stilleben. Videoteoksen on käsikirjoittanut, ohjannut, editoinut ja tuottanut mediataiteilija Marikki Hakola. Kuvauksesta vastaa Raimo Uunila ja näyttelijänä toimii Minna Tarkka.

Teoksen lähtökohta on Franz Kafkan rakastetulleen Milenalle kirjoittamat kirjeet. Radiofonisessa sävellyksessä kuullaan otteita kirjeistä. Milenan matka muuntuu havainnoista ja vaikutelmista ekspressiivisiksi tuntemuksiksi.

Stilleben–Milena’s Journey piirtää esiin välimatkan, erillisyyden ja kaipuun kokemuksia.

Simultaaninen kuvakerronta luottaa yleisön kollektiiviseen muistiin, kykyyn nähdä näkymätön.

Videoteos on Itävallan radioyhtiö ÖRF:n tilausteos Linz Ars Electronican televisiogaalaan 1989. Videoteos on Nykytaiteen museo Kiasman ja Pariisin modernin taiteen museon, Centre Pompidoun, kokoelmissa.

Stilleben – Milena’s Journey Stilleben – Milena’s Journey (1989) is based on the radiophonic composition Stilleben by composer Kaija Saariaho. Script, direction, editing and production is by media artist Marikki Hakola, camera is by Raimo Uunila and acting

by Minna Tarkka.

The starting point of the story is Franz Kafka’s letters to his beloved Milena. Exerpts of letters are heard as part of the radiophonic composition. Journey of Milena turns from perceptions and impressions to mental expressions. Milena’s Journey draws out experiences of distance, solitude and longing. Simultaneous layered imagery relies on the collective memory of the audience, the ability to see invisible.

The video piece is commisioned by Austrian Broadcasting Company ÖRF for the Linz Ars Electronica television gala 1989. The video is at the courtesy of the Contemporary Art Museum Kiasma, Helsinki, and the Museum of Modern Art, Centre Pompidou, Paris.

PIIPÄÄ REMIX PIIPÄÄ REMIX -videoteos (2011) perustuu 1987 toteutettuun audiovisuaaliseen performanssiin PIIPÄÄ ja siitä taltioituun video- ja audiomateriaaliin. Performanssin ohjasi Marikki Hakola. Musiikin sävelsivät Kaija Saariaho ja Jean-Baptiste Barriére ja tekstin kirjoitti Jouni Tommola. PIIPÄÄ-performanssia esitettiin Helsingissä ja Tukholmassa.

Performanssissa esiintyivät Tomi Salmela, Riikka Hakola, Juha Haanperä, Sanna Kekäläinen, Kirsi Monni, Ari Tenhula ja Tiina Helisten.

Taiteelliseen toteutukseen osallistuivat mm.

Veli Granö, Marja Kanervo, Kimmo Koskela, Ilkka Volanen, Jussi Liimatainen, Tarja Ervasti, Epa Tamminen, Jukka Mikkonen, Jari Haanperä, Matti Willberg ja Taina Relander.

Vuonna 2011 valmistuneen PIIPÄÄ REMIX -videoteoksen on ohjannut Marikki Hakola.

PIIPÄÄ REMIX The PIIPÄÄ REMIX (2011) is a video work based on the video and audio recordings of the audiovisual performance PIIPÄÄ from a year 1987. The performance was directed by Marikki Hakola. Music was composed by Kaija Saariaho and Jean-Baptiste Barriére and texts are written

by Jouni Tommola. The PIIPÄÄ was performed in Helsinki and Stockholm.

Performers were Tomi Salmela, Riikka Hakola, Juha Haanperä, Sanna Kekäläinen, Kirsi Monni, Ari Tenhula and Tiina Helisten. The artistic design and realization was among others Veli Granö, Marja Kanervo, Kimmo Koskela, Ilkka Volanen, Juhani Liimatainen, Tarja Ervasti, Epa Tamminen, Jukka Mikkonen, Jari Haanperä, Matti Willberg and Taina Relander.

The PIIPÄÄ REMIX from a year 2011 is direected and edited by Marikki Hakola. Audio

17

Äänen on remasteroinut Epa Tamminen. Kuvan remasteroinnista vastaavat Talvi Digital ja Post Control. Tuotantoa ovat tukeneet ESEK/ LUSES AV-jaosto, Taiteen keskustoimikunta, AVEK ja EMMA. Tuotannosta vastaa Marikki Hakola / Kroma Productions Oy 2011.

remastering is by Epa Tamminen. Image remastering by Talvi Digital and Post Control. The production is supported by ESEK/LUSES AV-division, The Art Council of Finland, AVEK and Espoo Museum of Modern Art EMMA. Produced by Marikki Hakola / Kroma Productions Ltd. 2011.

LAUANTAI 13.10. klo 8.45–19.30 (Auditorio)

SATURDAY 13 October, 8.45 a.m. to 7.30 p.m.

(Auditorium)

ÄÄNIÄ, TILOJA, AISTIMUKSIA – KANSAIN­ VÄLINEN KAIJA SAARIAHON MUSIIKKIIN KESKITTYVÄ TUTKIMUSSYMPOSIUM

VOICES, SPACES, SENSES – AN INTERNATIONAL RESEARCH SYMPOSIUM ON KAIJA SAARIAHO AND HER MUSIC

Saariaho-viikonlopun aikana järjestetään Musiikkitalon Auditoriossa päivän mittainen tutkimussymposium VOICES, SPACES, SENSES (Ääniä, tiloja, aistimuksia). Symposiumiin saapuu kymmenkunta Saariaho-tutkijaa eri maista. Symposium keskittyy säveltäjän vokaalimusiikkiin, ja sen järjestää Sibelius-Akatemian Laulun aineryhmä. Toisena järjestäjänä on Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaine. Alkaen 1990-luvulta Kaija Saariahon musiikki on herättänyt huomiota tutkijoiden keskuudessa, ja viime vuosina hänen työstään on julkaistu useita väitöskirjoja, antologioita ja monografioita. Helsingissä pidettävästä symposiumista tekee poikkeuksellisen se, että erittäin harvoin elävän säveltäjän ympärille muodostuu laaja, kansainvälinen tutkimusyhteisö.

Erityistä on myös se, että Kaija Saariaho on lupautunut olemaan paikalla, ja tutkijat voivat esittää hänelle kysymyksiä. Symposiumin kieli on englanti.

A one-day research symposium, VOICES, SPACES, SENSES, attended by a dozen or so Saariaho researchers from different countries is to be held in the Helsinki Music Centre Auditorium during the Saariaho weekend. The symposium will concentrate on Saariaho’s vocal music and the organiser is the Sibelius Academy’s Vocal Department in partnership with the Helsinki University Department of Musicology.

Researchers have been interested in the music of Kaija Saariaho from the 1990s onwards, and a number of doctoral dissertations, anthologies and monographs on her work have been published in recent years. The Helsinki symposium is exceptional in that a large, international research community around a living composer is rare. Also unusual is the fact that Kaija Saariaho has promised to be present in person, and to answer questions.

Organizing committee: Dr Liisamaija Hautsalo (chair of the committee) Professor Pirkko Moisala Dr Taina Riikonen

Symposiumin järjestelytoimikunta: FT Liisamaija Hautsalo (puheenjohtaja) Professori Pirkko Moisala FT Taina Riikonen

18

KONSERTIT

CONSERTS

SUNNUNTAI 14.10. klo 14.00 (Sonore)

SUNDAY 14 October, 2.00 p.m.

(Sonore)

ÄÄNIÄ – VOICES

VOICES – ÄÄNIÄ

Sibelius-Akatemian laulun aineryhmän opiskelijoita

The Students of the Vocal Department, Sibelius Academy

Ohjelma Saariaho: Preludi–Tunnustus–Postludi Susanna Koski, sopraano, Soile Tolvanen, piano

Programme Saariaho: Preludi–Tunnustus–Postludi (Prelude–Confession–Postlude) Susanna Koski, soprano, Soile Tolvanen, piano

Saariaho: Du gick, flög Annami Hylkilä, sopr., Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Du gick, flög (You Went, Flew) Annami Hylkilä, sopr., Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Changing Light Annami Hylkilä, sopraano, Anssi Koskela, viulu

Saariaho: Changing Light Annami Hylkilä, soprano, Anssi Koskela, violin

Saariaho: Leinolaulut (’Sua katselen’ ja ’Rauha’) Alina Koivula, soprano, Soile Tolvanen, piano Saariaho: Leinolaulut (’Sydän’ ja ’Iltarukous’) Elli Vallinoja, sopr. ja Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Leinolaulut (The Leino Songs) (’Looking at You’ and ’Peace’) Alina Koivula, soprano, Soile Tolvanen, piano

Saariaho: Lonh Meeri Pulakka, sopr., Paavo Malmberg, elektroniikka

Saariaho: Leinolaulut (The Leino Songs) (’Heart’ and ’Evening Prayer’) Elli Vallinoja, soprano, Victoria Vatanskaja, piano

Lauluäänen monet ulottuvuudet

Saariaho: Lonh (From Afar) Meeri Pulakka, sopr., Paavo Malmberg, electronics Songs from all decades

Kaija Saariahon syntymäpäiväfestivaalin ensimmäinen konsertti, Voices – Ääniä, koostuu säveltäjän vokaalimusiikista, jota esittävät Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmän opiskelijat. Konserttiin valitut teokset edustavat kattavasti säveltäjän vokaalituotantoa, sillä niistä varhaisin, Preludi–Tunnustus–Postludi on vuodelta 1980. Konsertin myöhäisin laulu, Leinolauluihin sisältyvä ’Rauha’, on syntynyt vuonna 2007.

Saariaho on kirjoittanut lähes viisikymmentä vokaaliteosta, joiden kokoonpanot vaihtelevat lapsi- ja sekakuorosta yksittäisiin sooloihin.

2000-luvulla hänen musiikillinen reviirinsä laajeni näyttämöteoksiin, ja tällä hetkellä teosluettelo sisältää kolme oopperateosta sekä yhden passion.

The first concert, Voices, in the festival celebrating the 60th birthday of Finnish composer Kaija Saariaho is devoted to vocal music by her performed by students at the Sibelius Academy. The works on the programme give a comprehensive picture of her vocal output, since the earliest, Prelude–Confession–Postlude, dates from 1980 and the most recent, ’Peace’ from The Leino Songs, from 2007.

All in all, Kaija Saariaho has composed close on 50 vocal works ranging from ones for children’s and mixed choir to a few solo songs. In the past decade or so her musical domain has expanded to encompass works for the stage: three operas and one passion.

19

Suurin osa Saariahon laulutuotannosta on kirjoitettu sopraanolle, koska se on säveltäjän mukaan hänen ”oma äänensä, naisen ääni”.

Koko hänen vokaalituotannossaan on vain kolme laulua miesäänelle. Nämä baritonille kirjoitetut laulut kuullaan festivaalin toisessa konsertissa, ja ne sisältyvät The Tempest Songbook -laulusarjaan William Shakespearen teksteihin.

Lauluopiskelijoiden konsertin aloittaa sopraanolle ja preparoidulle pianolle sävelletty Preludi–Tunnustus–Postludi. Tämä kolmiosainen laulu perustuu Mika Waltarin (1908–1979) pienoisromaaniin Koiranheisipuu (The Three of Dreams) vuodelta 1961. Laulun kantaesittivät sopraano Tuula-Marja Tuomela ja pianisti Ilmo Ranta Helsingissä vuonna 1980. Konsertin toinen laulu, Du gick, flög (Sinä menit, lensit) suomenruotsalaisen Gunnar Björlingin (1887– 1960) runoon sisältyi alun perin Kaija Saariahon varhaiseen, kolmen laulun sarjaan Nej och inte (Ei ja eikä) naiskuorolle tai kvartetille.

Saariaho kirjoitti vuonna 1983 laulusarjastaan: ”Nej och inte syntyi spontaanisti lueskellessani Gunnar Björlingin runoja. Tein samoihin aikoihin [vuonna 1979] Paavo Heinisen johdolla sävellystä opiskellessani erilaisia harmonia- ja kontrapunktiharjoitelmia, joista materiaali näihin pieniin kappaleisiin on peräisin. Yleensäkin noihin aikoihin jokainen nuotti, jonka kirjoitin paperille, löysi tiensä johonkin vokaaliteokseen ja melkeinpä kaikki lukemani antoi herätteitä musiikkiin.” Konsertissa kuultava Du gick, flög on muokattu sopraanolle ja pianolle Nej och inte -sarjan toisesta laulusta Lappeenrannan vuoden 1984 laulukilpailuja varten. Laulua esittivät kilpailuohjelmissaan Johanna Bister ja Eeva Erlich.

Sopraanolle ja viululle sävelletty Changing Light (Muuttuva valo) sai kantaesityksensä 11. syyskuuta 2002 Temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Se on osa suurempaa, myötätuntoa ja kärsimystä eri näkökulmista valottavaa tilaussävellysten kokonaisuutta, jonka alullepanijana toimi viulisti Edna Mitchell. Laulun teksti on peräisin juutalaisesta, hepreankielisestä rukouskirjasta Siddur Shim Shalom, jonka on

Most of Saariaho’s vocal music is scored for soprano, because this is, she says, “her own voice, the voice of a woman”. There are only three songs for male voice in her entire output. Written for baritone, these will be heard in the second concert of the festival and include The Tempest Songbook – settings of texts by William Shakespeare.

The vocal students’ concert begins with Prelude–Confession–Postlude for soprano and prepared piano composed in 1980 and based on the novella Koiranheispuu (The Tree of Dreams)

by Mika Waltari (1961). It was premiered by Tuula-Marja Tuomela (soprano) and Ilmo Ranta (piano) in Helsinki in 1980. The second song, Du gick, flög (You Went, Flew), a setting of a text by the Finnish Swede poet Gunnar Björling was originally part of Saariaho’s early, three-song cycle Nej och inte (No and Not) for female choir or quartet. In 1983 she wrote of her song cycle: “Nej och inte came to me spontaneously while I was reading the poetry of Gunnar Björling. At that time [1979] I was studying composition under Paavo Heininen and producing various harmony and counterpoint exercises, and it is from these that the material for these little pieces was taken. As a rule every note I committed to paper at that time found its way into some vocal work, and almost everything I read provided inspiration for my music.” The version of Du gick, flög heard at this concert was adapted for soprano and piano from the second song in the Nej och inte cycle for the 1984 Lappeenranta Singing Competition. Johanna Bister and Eeva Erlich included it in their competition repertoire.

Changing Light for soprano and violin was premiered at Temppeliaukio Church, Helsinki on 11 September, 2002. It is part of a larger commission initiated by violinist Edna Mitchell and addressing compassion and suffering. The words are from the Hebrew prayer book Siddur Shim Shalom translated into English by Rabbi Jules Harlow. Saariaho says she associates the work in her mind with the terrorist attacks on New York in September 2001, and the song’s premiere in Finland coincided with the first anniversary of that day. The text of this prayer may be thought

20

kääntänyt englanniksi rabbi Jules Harlow.

Säveltäjä kertoo liittävänsä teoksen omassa mielessään New Yorkin terrori-iskuihin syyskuussa 2001, ja laulun kantaesitys Suomessa oli iskun muistopäivänä. Voi ajatella, että tämä rukousteksti sisältää ne olennaiset elementit, joiden ympärille Saariaho on musiikkinsa rakentanut: valon ja pimeyden, taivaan ja tähdet sekä meren. Saariaho kirjoittaa: “Sävellyksessä noudatan dialogin ideaa, joka on läsnä myös teokseen valitsemassani tekstissä. Duon intiimi luonne ja hauras sointimaailma heijastaa epävarman olemassaolomme haurautta.”

Leinolaulut Saariaho on säveltänyt runoihin, jotka on kirjoittanut yksi merkittävimmistä suomalaisista runoilijoista, Eino Leino (1878–1926). Tuotannossaan Leino yhdistää romanttisen käsityksen runoilijasta totuutta etsivänä näkijänä symbolismiin, myyttiperinteeseen ja Nietzsche-vaikutteisiin. Saariahon sarjan neljä laulua, ’Sua katselen’, ’Sydän’, ’Iltarukous’ ja ’Rauha’ on kirjoitettu sopraano Anu Komsia varten. Sarjasta on olemassa myös versio sopraanolle ja orkesterille.

Konsertin viimeisenä numerona kuullaan Saariahon vuonna 1996 sopraanolle ja elektroniikalle kirjoittama Lonh. Tämän kokoonpanoltaan varsin erikoisen teoksen elektroninen osuus koostuu kuiskauksista, huokauksista, sanojen ja äänteiden fragmenteista sekä tuulesta, lintujen laulusta ja meren kohinasta. Säveltäjä kirjoittaa: ”Otsikko Lonh, joka tarkoittaa kaukaista, etäistä, on oksitaanin kieltä, jolla laulu myös esitetään. Teksti on rakkausruno, joka kuvaa kaukaista rakkautta ja joka on tunnettu keskiajan tutkijoiden piirissä. Sen tekijänä pidetään keskiaikaista trubaduuria Jaufré Rudelia. Muodoltaan teos seuraa runon rakennetta ja jakautuu yhdeksään osaan. Symmetrisiä ja toistuvia osia esiintyy sopraano-osuudessa, jossa alkuperäistä tekstiä käytetään melko vapaasti; lopputulos onkin enemmänkin kollaasi Rudelin laulusta. Elektronisessa osuudessa tekstin voi kuulla kolmella kielellä: oksitaaniksi, ranskaksi ja englanniksi.”

of as incorporating the fundamental elements around which Saariaho has constructed her music: light and darkness, the sky and stars, and the sea. She writes: “The piece was written for Edna Mitchell’s Compassion project. In the composition I follow the idea of a dialogue, suggested by the text I have chosen. The intimate nature and fragile sound world of the duo mirror the fragility of our uncertain existence.”

The Four Leino Songs are settings of poems by one of Finland’s greatest poets, Eino Leino (1878–1926). In his works Leino combined symbolism, mythic tradition and influences from Nietzsche with his own romantic concept of the poet as a truth-seeking visionary. The four songs, entitled ’Looking at You’, ’The Heart’, ’Evening Prayer’ and ’Peace’ were written for the Finnish soprano Anu Komsi. A version also exists for soprano and orchestra.

The last item on the programme is Lonh (1996) for soprano and electronics. The electronic part of this very unusually-scored work consists of whispers, sighs, fragments of words and vocal sounds, wind, birdsong and sea.

Saariaho says of it: “The title Lonh, meaning far away or distant, comes from the old Occitan (Provençal) language in which the text is sung.

The text itself, a poem about love from afar and famous among scholars of mediaeval poetry, is attributed to the mediaeval troubadour Jaufré Rudel. Formally, the piece loosely follows the structure of the poem, and is thus divided into nine sections. Some of the symmetrical and repeating aspects are found in the solo soprano part, which as such uses the elements of the original text rather freely, so that the resulting text is rather a collage based on Rudel’s song. In the electronic part, the text can be heard in three languages: Occitan, French and English.”

Liisamaija Hautsalo Translation Susan Sinisalo

Liisamaija Hautsalo

21

SUNNUNTAI 14.10. klo 17.00 (Camerata)

SUNDAY 14 October, 5.00 p.m.

(Camerata)

TILOJA – SPACES

SPACES –TILOJA

Uusinta-kamariyhtye, johtaa Jan Söderblom Terttu Iso-Oja, sopraano, Aarne Pelkonen, baritoni (Sibelius-Akatemia)

Uusinta Chamber Ensemble, cond. Jan Söderblom Terttu Iso-Oja, soprano, Aarne Pelkonen, baritone (Sibelius Academy)

Ohjelma Saariaho: Im Traume (sello, piano) Saariaho: Cendres (alttohuilu, sello, piano) Saariaho: Terra Memoria (jousikvartetti) Saariaho: The Tempest Songbook (huilu, klarinetti, harppu, kitara, mandoliini, viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, sopraano, baritoni)

Programme Saariaho: Im Traume (violincello, piano) Saariaho: Cendres (alto flute, violincello, piano) Saariaho: Terra Memoria (string quartet) Saariaho: The Tempest Songbook (flute, clarinet, harp, guitar, mandolin, violin, viola, violincello, double bass, soprano, baritone)

Caliban’s Dream (Calibanin uni) Miranda’s Lament (Mirandan valitus) Ariel’s Hail (Arielin tervehdys) Prospero’s Vision (Prosperon näky) Ferdinand’s Comfort (Ferdinandin lohdutus)

Caliban’s Dream Miranda’s Lament Ariel’s Hail Prospero’s Vision Ferdinand’s Comfort

Lasintakainen unimaailma

A glass-fronted world of dream

”Säveltäessäni kappaletta Im Traume minulla oli kaksi päämäärää: löytää näille soittimille yhteinen uusi, sävyltään valtaosin hento ja kirkas sointimaailma sekä rakentaa muodollisesti kokonaisuus, joka etenee samoin kuin ajattelen uniemme usein etenevän: nopeina siirtyminä, assosiaatioiden mielivaltaisen tuntuisina ja kuitenkin merkityksellisinä heittoina.

Tunnelmat vaihtuvat arvaamatta tai vähitellen, metamorfoosit muuttavat tutun uudeksi.

Kaikkea yhdistää illuusio lasintakaisesta maailmasta, jonne pääsyn sellon viimeinen glissando sulkee.”

Kaija Saariahon varhainen, opintojen aikainen teos Im Traume (Unessa) vuodelta 1980 avaa meille säveltäjän myöhemmälle tuotannolle keskeisiä teemoja. Ensimmäisen näkymän lasintakaiseen maailmaan, tilaan, jossa säveltäjän kielioppi on juuri kypsymässä.

Saariaho työskenteli varhaisissa teoksissaan staattisten harmonioiden kanssa, ja kertoo

“While composing my piece Im Traume I had two goals: to find a new, mainly thin and bright world of sound common to these instruments and to build, formally, a whole that advances in the way I think our dreams often do: with fast moves, with seemingly arbitrary but nevertheless meaningful bursts of associations. The moods change unexpectedly or by degrees, metamorphosis turns the familiar into something new. Everything is connected by an illusion of a glass-fronted world that is condemned to inaccessibility by the final glissando on the cello.”

The early Im Traume, composed by Kaija Saariaho in 1980 while still a student, provides a glimpse of some of the main themes running through her later works – the first vision of a glass-fronted world, a space in which her grammar is just taking shape. For in her early output she worked with static harmonies: “In those works I used closely differentiated textures and ways of presenting my musical material.

22

työstään seuraavaa: ”Näissä teoksissa käytin hyvin eriytyneitä tekstuureja ja musiikillisen esittämisen tapoja, ainoa yhteinen tekijä erilaisten materiaalien välillä oli harmonia, joka paradoksaalisesti on kaikkein vakain elementti.” Dynaamisen ilmeen teokselle antavat laajan, dramaattisen harmoniakaaren sijaan tekstuurien ja äänenvärien käsittely, niiden väliset transitiot ja äkilliset muutokset. Teos on Yleisradion tilaus, ja sen kantaesittivät Anssi Karttunen ja Tuija Hakkila Ung Nordisk Musik -festivaalilla Reykjavikissa vuonna 1982.

Cendres (Tuhkaa) vuodelta 1998 esittelee musiikillisia tiloja toisesta näkökulmasta. Tarkkailijan maailma - kuinka katse liikkuu musiikin mikroskooppisista yksityiskohdista kauemmas, aina suuriin piirteisiin - on nyt keskiössä.

Kamarimusiikkiteos Cendres perustuu alttohuilulle, sellolle, elektroniikalle ja orkesterille sävelletyn kaksoiskonserton Du cristal ...à la fumée (Kristallista savuksi, 1989–1990) jälkimmäiseen osaan ...à la fumée. Osassa musiikillinen materiaali on jo esitelty, ja se elää leijuvassa, savumaisessa tilassa, jossa eri materiaalit ja olotilat vaikuttavat toisiinsa vapaasti.

Myös kamaritrion Cendres nimi on syntynyt edellä mainitun teoksen ...a la fumée (savuksi) nimestä. Saariaho kirjoittaa kamaritriostaan seuraavaa: ”Musiikillista jännitettä synnytetään ja säädellään välillä tuomalla soittimia mahdollisimman lähelle toisiaan kaikilla mahdollisilla tavoilla (sävelkorkeudet, rytmi, dynamiikka, artikulaatio, väri jne), tai, toisessa ääripäässä, antamalla jokaisen soittimen ilmaista musiikkia omaan, sille luonteenomaiseen tapaansa. Näiden kahden ääripään välissä on loputon määrä mahdollisia keinoja luoda enemmän ja vähemmän yhtenäisiä musiikillisia tilanteita.” Cendres on Gesellschaft für Neue Musik Ruhr und Kulturbüro der Stadt Essen’in tilausteos, ja sen kantaesitti Wolpe Trio vuonna 1998 Essenissä, Saksassa.

Konserttikauden 2011–2012 Kaija Saariaho toimi nimikkosäveltäjänä New Yorkin Carnegie Hallissa, jonka kanssa säveltäjä oli tehnyt yhteistyötä jo aiemminkin. Saariahon toinen jousikvartetto, Terra Memoria vuodelta

The only common denominator for the various materials is harmony, which, paradoxically, is the most static element of all.” The thing that makes the work dynamic is not the dramatic harmonic span but the transitions between and the sudden changes of textures and timbres.

Im Traume was commissioned by the Finnish Broadcasting Company (YLE) and premiered by Anssi Karttunen and Tuija Hakkila at the Ung Nordisk Musik festival in Iceland in 1982.

Cendres (Ash, 1998) views musical spaces from a different angle. The focus is now on the world of the observer – the way the gaze shifts from microscopic details to the broad features of the music. The chamber work Cendres is based on the second part, …à la fumée, of the double concerto Du cristal …à la fumée (1989–1990) for alto flute, cello, electronics and orchestra. The musical material exists in a floating, smoke-like space in which the different materials and states freely interact.

Saariaho says of the chamber trio: “I found the basis of the musical material for this piece in my double concerto ...à la fumée for alto flute, cello and orchestra. The name of the piece also derives from this. While writing Cendres, I was mainly concentrating on the interpretation of particular musical ideas by the three different instruments of the trio, each of which has its unique character and palette of colours. Musical tension is created and regulated by combining the instruments closely in all respects (pitch, rhythm, dynamics, articulation, colour, etc.), or, conversely, letting each instrument express the music in their most idiomatic fashion. Between these two extremes there is an unlimited number of possible ways to create more or less homogenous musical situations. The consciousness of this variety was the rope on which I was balancing whilst working on the piece.” Cendres was commissioned by the Gesellschaft für Neue Musik Ruhr and the Kulturbüro der Stadt Essen for the Wolpe Trio.

During the season 2011–2012 Saariaho was composer-in-residence at New York’s Carnegie Hall, with which she had already collaborated on previous occasions. Her second

23

string quartet, Terra Memoria (2007), had been a Carnegie Hall commission for the Emerson Quartet. Her first string quartet, Nymphea (1987), incorporated electronics and sought to expand the timbral range of string instruments.

Twenty years had passed since Nymphea and my musical thinking had evolved much in that time, but my initial interest in stringed instruments had remained as vivid as ever. The piece is dedicated ‘to those departed’. Some thoughts about this: we continue remembering the people who are no longer with us; the material side of things – their life – is ‘complete’, nothing will be added to it. Those of us who are left behind are constantly reminded of our shared experiences: our feelings continue to change about different aspects of departed people’s personality, certain memories keep on haunting us in our dreams.

The title Terra Memoria is a pair of words that is full of rich associations: to earth and memory.

Here earth refers to my musical material, and memory to the way I’m working on it.”

Saariaho composed the song cycle The Tempest Songbook to fragments from the play The Tempest (1610–1611) by William Shakespeare between 1992 and 2004. Each movement portrays one of the figures shaping the destiny of the play’s leading character, Prospero, abandoned on a desert island. These are Caliban (Prospero’s slave), Miranda (Prospero’s daughter), Ariel (an airy spirit, visible only to Prospero) and Ferdinand (son of King Alonso who betrayed Prospero).

The individual items in the cycle are dedicated to musicians and composers who have been closely involved in Saariaho’s career. The earliest item in the cycle, Caliban’s Dream (1992), is dedicated to Saariaho’s composition teacher Brian Ferneyhough (b. 1943), whose 50th birthday was celebrated with a concert given in his honour by the Nieuw Ensemble in Amsterdam.

Caliban, a native of the island, describes the scents and sounds that keep the stranger to the island awake at night.

Miranda’s Lament (1997) is dedicated to another of her composition teachers, Paavo Heininen, in honour of his 60th birthday and was premiered by Tuula-Marja Tuomela and

2007 oli Carnegie Hallin tilaus Emerson Quartetille. Saariahon ensimmäinen jousikvartetto Nymphea (1987) sisälsi elektroniikkaa ja pyrki laajentamaan jousisoitinten sointiväripalettia. Terra Memoriasta säveltäjä kirjoittaa seuraavaa: ”Kaksikymmentä vuotta on kulunut Nympheasta ja musiikillinen ajatteluni on muuttunut paljon tuossa ajassa, mutta alkuperäinen lähtökohtani jousisoittimiin on säilynyt yhtä mielikuvituksellisena. Teos on omistettu luotamme poistuneille. Joitakin ajatuksia tästä: Me muistelemme toistuvasti ihmisiä, jotka eivät ole enää keskuudessamme; materiaali – heidän elämänsä – on valmista, mitään ei lisätä siihen. Meitä, jotka jäämme jäljelle muistutetaan jatkuvasti yhteisistä kokemuksistamme: Heidän eri luonteenpiirteensä herättävät meissä yhä uusia tunteita, tietyt muistot jatkavat palaamista uniimme. Teoksen otsikko Terra Memoria viittaa kahteen sanaan, jotka ovat täynnä assosiaatioita: Maahan ja muistiin. Maa viittaa musiikilliseen materiaaliin, ja muisti tapaan, jolla työstän materiaalia”.

Saariaho sävelsi vuosien 1992–2004 aikana laulusarjan The Tempest Songbook William Shakespearen näytelmän Myrsky (1610–11) katkelmiin. Laulusarjan yksittäiset teokset on omistettu Saariahon säveltäjänuraa läheltä seuranneille muusikoille ja säveltäjille. Laulusarjan osissa esitellään Shakespearen näytelmän päähenkilön - autiolle saarelle hylätyn Prosperon - kohtaloa muokkaavia keskeisiä henkilöitä, joita ovat Caliban (Prosperon orja), Miranda (Prosperon tytär), Ariel (henkiolento, joka näkyy ainoastaan Prosperolle) ja Ferdinand (Prosperon pettäneen kuningas Alonson poika).

Laulusarjan varhaisin teos Caliban’s Dream (1992) on omistettu Saariahon sävellysopettajalle Brian Ferneyhough’lle, jonka 50-vuotispäiviä juhlistanut Nieuw Ensemble piti konsertin Amsterdamissa säveltäjän kunniaksi. Caliban, saaren alkuperäisasukas kuvailee asuinpaikkansa tuoksuja ja ääniä, jotka herättävät öisin vieraaseen paikkaan saapuneen nukkujan.

Toiselle sävellysopettajalle, Paavo Heiniselle on puolestaan omistettu säveltäjän 60-vuo-

24

tispäiviä juhlistanut Tuula-Marja Tuomelan ja Avantin kantaesittämä Miranda’s Lament (1997). Laulussa on äänessä Prosperon tytär Miranda, jota repii eri suuntiin saaren elämän yksinäisyys, toisaalta Mirandan oma sinisilmäisyys sekä isän kaikkivoipaisuus.

Ariel’s hail (2000) on omistettu sellisti Anssi Karttuselle tämän 40-vuotispäivänä. Teoksen kantaesittivät sopraano Laura Leisma, huilisti Camilla Hoitenga sekä harpisti Frédérique Cambreling Pariisissa syyskuussa 2000. Prosperolle puhuu nyt henkiolento Ariel, joka toimii Prosperon apurina. Hän hyödyntää Prosperon taikavoimia muun muassa synnyttämällä näytelmälle nimen antavan myrskyn näytelmän ensimmäisessä näytöksessä.

Tiivistä yhteistyötä Saariahon kanssa tehneelle ohjaaja Peter Sellarsille tämän 45-vuotispäivänä on omistettu Prospero’s vision (2002), jonka kantaesittivät Helsingissä baritoni Petteri Salomaa sekä muun muassa yhtyeessä soittanut Uusinta-kamariyhtyeen viulisti Maria Puusaari. Laulussa Prospero puhuu tyttäreensä Mirandaan rakastuneelle Ferdinandille, joka on Prosperon saarelle tuominneen Napolin kuningas Alonson poika. Näytelmä lähenee loppuaan, ja lämpimässä puheessaan Ferdinandille Prospero muistuttaa poikaa elämän ohimenevyydestä kuuluisiksi tullein sanoin: ”We are such stuff as dreams are made on, and our little life is rounded with a sleep.”

Ferdinand’s Comfort (2004) on omistettu amerikkalaiselle säveltäjälle Roger Reynoldsille hänen 70-vuotispäivänään heinäkuussa 2004. Näytelmän alussa Ferdinand luulee isänsä ja ystäviensä hukkuneen myrskyssä.

Henkiolento Ariel lohduttaa Ferdinandia verraten korallien ja helmien syntymistä ajassa hitaasti muuttuvaan menetyksen tunteeseen.

Näytelmässä Ferdinandin suru lopulta kasvaa rakkaudeksi Mirandaa kohtaan.

Avanti! Chamber Orchestra. The voice is given this time to Prospero’s daughter Miranda, who is torn apart by the loneliness of life on the island, her own naivety and her father’s omnipotence.

Ariel’s Hail (2000) is dedicated to Anssi Karttunen the cellist on his 40th birthday. Its premiere performance was given by Laura Leisma (soprano), Camilla Hoitenga (flute) and Frédérique Cambreling (harp) in Paris in September 2000.

Addressing Prospero now is his assistant, the airy spirit Ariel. He exploits Prospero’s magic powers by, among other things, raising the tempest in Act I that gives the play its name.

Director Peter Sellars, with whom Kaija Saariaho has worked in close partnership, was the dedicatee of Prospero’s Vision (2002) on the occasion of his 45th birthday. The song was premiered in Helsinki by baritone Petteri Salomaa and violinist Maria Puusaari, who has, incidentally played in the ranks of the Uusinta Ensemble. In the song Prospero speaks to Ferdinand, who has been banished to the island by Alonso, son of the King of Naples, and has fallen in love with Prospero’s daughter Miranda. As the play is nearing its end, Prospero impassionedly reminds Ferdinand of the fleeting nature of life in the subsequently famous words: “We are such stuff. As dreams are made on, and our little life. Is rounded with a sleep.”

Ferdinand’s Comfort (2004) is dedicated to the American composer Roger Reynolds on his 70th birthday in July 2004. At the beginning of the play Ferdinand believes that his father and friends have been drowned in the storm.

Ariel the airy spirit nevertheless comforts him, likening the birth of coral and pearls to the way that a feeling of loss slowly changes with time. In the play, Ferdinand’s grief is finally transformed into love for Miranda.

Ville Raasakka Translation Susan Sinisalo Citations translated by Ville Raasakka

Ville Raasakka (Haastattelut englannista suomeksi kääntänyt Ville Raasakka)

25

SUNNUNTAI 14.10. klo 19.30 (Konserttisali)

SUNDAY 14 October, 7.30 p.m.

(Concert Hall)

AISTIMUKSIA – SENSES

SENSES – AISTIMUKSIA

Kamariorkesteri Avanti!, johtaa John Storgårds Karen Vourc’h, sopraano Sibelius-Akatemian opiskelijoita

Avanti! Chamber Orchestra, cond. John Storgårds Karen Vourc’h, soprano Students from the Sibelius Academy

Ohjelma Saariaho: Fall Vuokko Ahtila, harppu

Programme Saariaho: Fall Vuokko Ahtila, harp

Paavo Heininen: Lakkamaalaus ”sininen–helmenharmaa”, ke.

Kamariorkesteri Avanti!

Heininen: Lakkamaalaus ”sininen–helmenharmaa” (fp) Avanti! Chamber Orchestra

Saariaho: Die Aussicht (v. 1996 versio) Hanna Rantala, sopraano Kaisa Kortelainen, huilu Timo Kaakkolammi, kitara Anssi Koskela, viulu Lauri Kankkunen, sello

Saariaho: Die Aussicht (1996 version) Hanna Rantala, soprano Kaisa Kortelainen, fl Timo Kaakkolammi, guit Anssi Koskela, vl Lauri Kankkunen, vcl

Tiensuu: Kalaasi, ke.

Kamariorkesteri Avanti!

Tiensuu: Kalaasi (fp) Avanti! Chamber Orchestra

Saariaho: Mirrors Kaisa Kortelainen, huilu Lauri Kankkunen, sello

Saariaho: Mirrors Kaisa Kortelainen, fl Lauri Kankkunen, vcl

Heininen: Lakkamaalaus ”vihreä–punavioletti”, ke.

Kamariorkesteri Avanti!

Heininen: Lakkamaalaus ”vihreä–punavioletti” (fp) Avanti! Chamber Orchestra

Saariaho: Lichtbogen Kamariorkesteri Avanti!, joht. John Storgårds

Saariaho: Lichtbogen Avanti! Chamber Orchestra, cond. John Storgårds

*** ***

Saariaho: Emilie-sarja, ekS. Kamariorkesteri Avanti! joht. John Storgårds, Karen Vourc’h, sopraano

Saariaho: Emilie Suite (fpF) Avanti! Chamber Orchestra, cond. John Storgårds, Karen Vourc’h, soprano

26

Émilie-oopperaan perustuva sarja ensi kertaa Suomessa

Emilie Suite first time in Finland Kaija Saariaho studied art at the University of Industrial Arts Helsinki (as it was then known) and later composition with Paavo Heininen (b.

1938) at the Sibelius Academy. “I don’t believe there could be any better teacher of composition than Paavo Heininen,” she says. “Not just in Finland, but in the world as a whole. The training was broad and thorough. Paavo stressed the importance of knowing what you’re doing and of observing what’s going on around you.”

In 1982, Saariaho moved to Paris and began working at IRCAM, to which Jukka Tiensuu (b. 1948) had blazed a trail a few years earlier.

Tiensuu was the embodiment of the curiosity of a young generation of composers that, working on modernist premises, turned to the music of different eras, traditions and cultures but was also concerned with how to get the new art across to the listener.

As part of the birthday celebrations, Heininen and Tiensuu have written compositions as a gift to their former student and colleague. We will hear theses compositions between the works

by Saariaho.

The dance work MAA (1991) commissioned by the Finnish National Opera was Saariaho’s biggest work to date and the first sign of how her idiom could be applied to a large-scale work.

There were also various pointers to the expression that might be found in her later operas: MAA does not tell a story; it is a journey that proceeds to new states, that measures mental and emotional distances with yearning and unfamiliarity, at the same time overcoming both physical and mental obstacles.

Fall for harp and live electronics (ad lib) was originally the sixth and next-to-last movement of MAA, the fall before resurrection (movement ‘Phoenix’). It is also one of the work’s four movements which Saariaho has made into an independent concert piece. There is another version of Fall for harpsichord and electronics.

Fall is a typical Saariaho miniature, its minimal motion bearing echoes of large metaphors.

Out of the opening pianissimo tremolos grows

Kaija Saariaho opiskeli ensin kuvataiteita Taideteollisessa korkeakoulussa ja sitten sävellystä Sibelius-Akatemiassa, jossa opettajana oli Paavo Heininen (s. 1938). Opettajastaan Saariaho on kirjoittanut: “En usko, että parempaa ohjausta säveltämiseen voi olla kuin Paavo Heinisen opetus. Ei vain suomalaisella tasolla, vaan ihan yleismaailmallisestikin. Se oli laajaa ja perusteellista koulutusta. Paavo korosti sitä, että asioista pitää ottaa selvä ja seurata, mitä eri puolilla tapahtuu.”

Saariaho muutti vuonna 1982 Pariisiin ja aloitti työskentelynsä IRCAM:in musiikkikeskuksessa. Ladun IRCAM:iin oli aukaissut 1970-luvun lopulla Jukka Tiensuu (s. 1948).

Tiensuussa ruumiillistui nuoren säveltäjäpolven uteliaisuus, joka suuntautui modernistisista lähtökohdista eri aikakausien, perinteiden ja kulttuurien musiikkiin, mutta kantoi huolta myös siitä, miten uusi taide saavuttaisi kuulijansa.

Syntymäpäivän kunniaksi ovat Heininen ja Tiensuu kirjoittaneet oppilaalleen ja kollegalleen lahjasävellykset, jotka kuullaan tässä konsertissa lomittain syntymäpäiväsankarin sävellysten kanssa.

Suomen Kansallisoopperan tilaama tanssiteos MAA (1991) oli Saariahon tuohon mennessä laajin teos ja ensimmäinen osoitus siitä, kuinka hänen sävelkielensä soveltui suurimuotoisiin teoksiin. Muitakin merkkejä myöhempien oopperoiden ilmaisusta voi löytää: MAA ei kerro tarinaa, vaan etenee uusiin tiloihin avautuvana vaelluksena, mittaa kaipauksella ja vieraudella psyykkisiä ja emotionaalisia etäisyyksiä ylittäen samalla niin fyysisiä kuin henkisiä esteitä.

Fall (Putoaminen) harpulle ja live-elektroniikalle (ad lib) oli alunperin MAA:n kuudes ja toiseksi viimeinen osa, putoaminen ennen uutta nousua (osa ’Phoenix’). Se on myös yksi neljästä teoksen kappaleesta, jonka Saariaho on muokannut itsenäiseksi konserttikappaleeksi. Fallista on valmistunut myös versio

27

cembalolle ja elektroniikalle.

Fall on Saariaholle tyypillinen miniatyyri, jonka pienessä liikkeessä kaikuvat laajat metaforat. Alun pianissimotremoloista kasvaa miltei kolmiulotteinen harppusointien spektaakkeli, jossa pienet rytmiset eleet ja sävelaiheet kokoavat ympärilleen yhä kauemmas kurottavia sointeja.

Die Aussicht (Näkymä) syntyi vuonna 1996 Raija Malkan pastellikuviin ja Piemonten Antidogma-festivaalin Hölderlin-teemaan.

Alkuperäisessä muodossaan laulu on sävelletty sopraanolle, huilulle, viululle, sellolle ja kitaralle. Vuoden 1998 versiossa ei ole kitaraa ja vuonna 1999 Saariaho muokkasi kappaleen sopraanolle, huilulle, harpulle ja sellolle teoksensa Unien kieliopista päätösnumeroksi.

Friedrich Hölderlinin (1770–1843) Die Aussicht kuuluu hänen mielisairauden varjostamaan myöhäistuotantoonsa, allekirjoituksenaan “nöyrimmästi Scardanelli 24. toukokuuta 1748”. Sävellyksessä maalattu maisema on yhtä täydellinen kuin epätodellinenkin, mutta liverteisten trillien lomasta puskee tremoloista uhkaa.

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen, Pariisin IRCAM-keskuksen ja Chester-musiikkikustantamon voimin tuotettiin vuonna 1999 Kaija Saariahon musiikkia luotaava multimedia-cd Prisma, joka oli ensimmäisiä taiteellisesti kunnianhimoisia kokeiluja tällä alueella.

Parempaa aihetta eivät tekijät olisi voineetkaan valita: Saariahon musiikki, hänen kiinnostuksensa elektroniikkaan ja hänen taiteensa vahva visuaalisuus tarjosivat kiitollisen kohteen tietokonesovellutuksille. Multimediacd:n kiintoisimpia ideoita oli interaktiivinen sävellyspeli Mirrors (Peilejä). Sävellyspeliä varten Saariaho oli säveltänyt vuonna 1997 samannimisen, muutaman minuutin mittaisen kappaleen huilulle ja sellolle. Mirrorsin painettu versio on lähtökohta sekä julkisille konsertti- että yksityisille tietokone-esityksille.

Mirrorsissa esittäjän tulisi osallistua säveltämiseen ja rakentaa teoksen materiaalista oma versionsa annettujen parametrien rajoissa. Olennaista Mirrorsissa on tarkkailla muut-

an almost three-dimensional spectacle of harp timbres in which little rhythmic gestures and melodic motifs gather around them sounds stretching further and further afield.

Die Aussicht (The Prospect) was composed in 1996 for pastels by Raija Malka and a Hölderlin celebration at the Antidogma Festival in Piedmont. It was originally scored for soprano, flute, violin, cello, and guitar. The 1998 version has no guitar and in 1999 Saariaho refashioned the song for soprano, flute, harp and cello as the closing movement of From the Grammar of Dreams.

Die Aussicht by Friedrich Hölderlin (1770–1843) is one of his late poems overshadowed by mental illness and signed “Your most humble servant Scardanelli, 24 May 1748”. The landscape painted by the music is as perfect as it is unreal, but butting through the warbling trills is a tremolo threat.

In 1999, the Finnish Music Information Centre, IRCAM and the music publisher Chester jointly produced a CD-ROM called Prisma that was one of the first artistically ambitious experiments in this field.

They could not have chosen a better person for their experiment: Saariaho’s music, her interest in electronics and the strongly visual aspect of her art constituted a rewarding platform for computer applications. Among the most interesting ideas on the CD-ROM was the interactive musical game called Mirrors.

For this, Saariaho had already composed a piece of the same name for flute and cello lasting a few minutes in 1997. The printed version of Mirrors is used as the basis for both public concerts and one-off computer versions.

The performer, in Mirrors, has to take part in the composition and build his or her own version using the given material and within the confines of set parameters. The main thing is to monitor the relationship between the variable and invariable elements. The idea of musical mirrors is expressed above all at the level of rhythm, pitch levels, instrumental gestures and timbres.

According to the instruction accompanying the work: “The mirror can be horizontal, between

28

tuvien ja muuttumattomien elementtien suhdetta. Saariahon ajatus musiikillisista peileistä toteutuu ennen muuta rytmin, säveltasojen, sekä instrumentaalisten eleiden ja sointien tasolla.

Teoksen ohjeen mukaan ”peili voi olla horisontaalinen, huilun ja sellon välillä (tahdit 4–5: rytmin peili, tahti 17: eleen peili jne.), tai peili voi olla vertikaalinen (tahdit 57–58: sointi, tahdit 65–66: huiluele, selloele, rytmi ja säveltaso).” Pienestä kappaleesta syntyy todellinen peilisali, jossa kokonaiskuva säilyttää jännittävällä tavalla ominaispiirteensä vaihtuvista elementeistä huolimatta. Pienoismuodossa kiteytyy myös jotain Saariahon musiikillisesta ajattelusta, jossa rajat katoavat ja muutoksesta tulee pysyvä.

Lichtbogenista Saariaho kertoo näin: ”Sävellyksen nimi Lichtbogen (Valokaaria) on muisto revontulista, jotka näin pohjoisella taivaalla joulukuussa 1984: katsellessani hiljaisessa yössä värähtelevien hauraantuntuisten valojen valtaamaa taivasta alkoi musiikki muotoutua mielessäni.”

Lichtbogen valmistui vuonna 1986 Pariisissa ja Kaija Saariaho käytti siinä ensi kertaa tietokonetta puhtaan soitinmusiikin tuottamiseen: ”Erityisesti harmonian ja rytmin työstämiseen on käytetty tietokoneen avulla luotua materiaalia. Harmonian pohjana ovat analyysit sellon huiluäänistä, jotka on särjetty vähittäisesti hälyksi jousen painetta lisäämällä ja sen paikkaa muuttamalla. Rytmimateriaali on luotu omalla ohjelmaverkostollani, joka sallii erilaisten siirtymien tuottamisen musiikin eri parametreille.

Kaikki tietokonetyö on tehty IRCAM:ssa.”

Yötaivaalla hiljaisina hulmuavat revontulet on surreaalinen näky, joka tuntuu tulevan toisesta ajasta ja tilasta. Lichtbogenissa vellovat särjetyt soitinäänet horisonttia laajentavien sointikenttien keskellä. Eri materiaalit, rakenteet ja elementit tunkeutuvat vapaasti toistensa alueille, äänenväreistä kuvastuu mittaamaton etäisyys, mutta ne vetävät myös kuulijan ilmiön sisälle.

Tämä ei ehkä ole sitä musiikkia, jonka revontulet tuottavat – hiljaisuus on niitä määrit-

flute and cello (bars 4–5: rhythm mirror, bar 17: gesture, etc.) or vertical (bars 57–58: timbre, bars 65–66: flute gesture, cello gesture, rhythm and pitch).” The little piece thus generates a veritable hall of mirrors in which the overall image cunningly retains its inherent features despite the varying elements. The miniature format also crystallises something of Saariaho’s musical thinking, in which borders vanish and change becomes permanent.

Of Lichtbogen Saariaho says: “The name Lichtbogen stems from the Northern Lights I saw in the Arctic sky in December 1984. As I gazed at the sky, flooded with seemingly flimsy, shimmering lights in the silent night, the music began to take shape in my mind.” She completed the work in Paris in 1986 and it was the first time she had used a computer to produce purely instrumental music. “For the harmony and rhythm, especially, I used material produced with the help of a computer. The harmony is based on analyses of cello flageolet notes that are gradually broken down into noise by increasing the pressure and position of the bow. For the rhythm I used a network of programs that allowed me to construct transitions for different musical parameters. All the computer work was done at IRCAM.” The Northern Lights, flickering silently on the nocturnal firmament, are a surrealistic vision that seems to be rooted in a different age and state. In Lichtbogen, the distorted instrument sounds wallow amid webs of sound that broaden the horizon. Different materials, structures and elements freely intrude in each other’s field, the timbres reflecting an immeasurable distance yet also drawing the listener into the phenomenon.

This is not, perhaps, the music produced by the Northern Lights (their salient feature being silence); rather, it is the music they listen to. Concealed in the flautist’s electronically-processed words is a message from the poem The World

by Henry Vaughan: “I saw eternity the other night…”

Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil (1706–1749), Marquise du Châtelet by marriage, was one of the most emancipated figures of the

29

tävä ominaisuus – vaan enemmänkin musiikkia, jota ne kuuntelevat. Huilistin elektronisesti muokattuihin sanoihin kätkeytyy viesti Henry Vaughanin runosta The World (Maailma): ”Olen nähnyt toisenlaisen yön ikuisuuden...”

Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil (1706–1749), avioliiton kautta du Châtelet’n markiisitar, kuuluu niihin valistusajan hahmoihin, jotka edistivät merkittävästi naisten yhteiskunnallista asemaa. Matemaatikkona ja fyysikkona hän lukeutui aikansa etevimpiin, ja hänen postuumisti julkaistu ranskannoksensa Isaac Newtonin Principia Mathematicasta on yhä käytössä.

Vaikka Émilie sai markiisinsa kanssa kolme lasta, hän herätti huomiota myös rakastajillaan ja uhkapeliharrastuksellaan. Hänellä oli pitkä suhde Voltairen kanssa ja kirjailija tunnusti kirjeessään Fredrik Suurelle Émilien “olleen suurmies, jonka ainoa vika oli olla nainen”. Ylellisyysesineet ja uhkapeli veivät Émilien velkoihin, joista hän selvisi kehittämällä johdannaiskauppaa. Fysiikan alueella hänen oivalluksiinsa kuuluivat infrapunasäteiden ennustaminen ja energialakien selkeyttäminen.

Valistusideologia kuultaa myös Émilie du Châtelet’n filosofisista kirjoituksista. Vuonna 1746 hän puolusti Onnellisuuden tutkielmassaan (Discours sur le Bonheur) nautintoja päätyen kuitenkin tällaiseen lopputulokseen: ”Kaikista intohimoistamme rakkaus oppimiseen lisää eniten onneamme. Siihen sisältyy intohimo, josta yksikään ylevä sielu ei ole vapaa – kunnianhimo, halu parantaa saavutuksiaan. Puolelle ihmiskuntaa [naisille] oppiminen on ainoa tapa saavuttaa kunniaa, silti juuri tätä puoliskolta on estetty pääsy koulutukseen.”

Kaija Saariahoon vetosi myös Émilien käytännöllinen näkemys rakkaudesta. Émilie on kirjoittanut: ”Rakkaus tunnetaan usein paremmin aiheuttamastaan surusta kuin onnesta, jota se levittää ihmiskuntaan vaihtelevammin.

Mielestäni nämä intohimot ovat silti haluttavia, sillä vaikka ne tuottaisivat enemmän onnettomia kuin onnellisia ihmisiä, ne ovat välttämätön edellytys suurille nautinnoille. Tosin ei ole järkeä elää vain miellyttävien tunteiden

Age of Enlightenment. She ranked among the finest mathematicians and physicists of her day, and her posthumously published translation into French of Isaac Newton’s Principia Mathematica is still in use.

Although Émilie bore the Marquis three children, she also caused quite a stir with her lovers and her interest in gambling. She had a long relationship with Voltaire, who confided in a letter to Frederik the Great that Émilie was “a great man whose only fault was being a woman”.

Her desire for luxury and gambling landed Émilie in debts which she solved by developing financial derivatives. Her achievements in the field of physics included her predictions of infrared radiation and her ideas on kinetic energy.

The ideology of the Age of Enlightenment is also reflected in the philosophical writings of Émilie du Châtelet. In 1746 she wrote a monograph Discours sur le bonheur on the nature of happiness, nevertheless concluding: “Of all the passions, the love of learning contributes the most to our happiness. [Therein is] a passion from which an elevated soul is never entirely exempt, that of glory; learning is the only way to acquire glory for half of humanity, yet it is precisely this half [women] which is deprived of the means of education, rendering impossible such a taste of glory.” Émilie’s pragmatic view of love appealed to Saariaho. Émilie writes: “Love is often better known for the grief it causes than for the happiness it spreads in humankind, with varying success.

To my mind, these passions are nevertheless desirable, because even if they do produce more unhappy people than happy ones, they are a vital condition for great pleasure. Though there is no sense in living solely for pleasant feelings and experiences… Passions are worth trying, though no one is obliged to.”

Saariaho began developing the idea of a monodrama back in 2000, before debating its subject. She had read about Émilie du Châtelet in the book by Elisabeth Badinter. As her librettist for her one-woman opera she turned to Amin Maalouf, her partner in opera for many years.

The theme of a woman awaiting her lover

30

ja kokemusten vuoksi… Intohimoja kannattaa kokea, vaikka se ei velvoitakaan kaikkia.”

Saariaho alkoi kehitellä ajatusta mono­ draamasta jo vuonna 2000. Idea teoksesta syntyi ennen sen aihetta, Émilie du Châteletia, johon säveltäjä tutustui Elisabeth Badinterin kirjan kautta. Libretistiksi yhden naisen oopperaan tuli Amin Maalouf, Saariahon monivuotinen yhteistyökumppani.

Musiikillisten monodraamojen perinteessä esiintyy miestään odottavan naisen teema – esimerkkeinä Schönbergin Erwartung ja Poulencin La voix humaine – mutta Saariaholle on ollut vieras näiden teosten idea naisesta, joka on epätäydellinen ilman miestä. Émilien viimeinen rakastaja, nuori runoilija Jean-François de Saint-Lambert, varmaankin lisäsi hänen onneaan, mutta tuskin teki hänestä ihmisenä valmiimpaa.

Monodraamassa Émilie (2008–2009) markiisitar odottaa yöllä lapsen syntymää ja yrittää saada valmiiksi käännöksensä Newtonin Principia Mathematicasta ennen synnytystä.

Yön aikana Émilie käy läpi elämänsä teemoja, jotka kuvastuvat teoksen rakenteessa. Oopperan kantaesitys oli Lyonissa vuonna 2010, pääosassa Karita Mattila.

Vuonna 2011 Saariaho tiivisti oopperan yhdeksän kohtausta viisiosaiseksi Emilie-sarjaksi, jonka Kamariorkesteri Avanti! kantaesitti kapellimestari Hannu Linnun ja sopraano Elisabeth Futralin kanssa New Yorkin Carnegie Hallissa marraskuussa 2011. Émilien musiikkia Saariaho on muotoillut kahteen suuntaan. Toisaalla on henkilökohtainen, voimakaseleinen, fyysisesti läsnä oleva ja rytminen ilmaisu, toisaalla Émilien työhön liittyvä abstraktimpi, vähemmän rytminen, sekä ajasta ja paikasta loittoneva sävelmaailma. Émilien omat näkemykset väreistä ja niiden muodostumisesta kuultavat näistä mikrotonaalisuuden, erilaisten soittotapojen ja sordiinoiden sävyttämistä jaksoista. lkaa, kuten oopperakin, ”Etiäisillä” (’Pressentiments’), joissa Émilie aavistaa kohtalonsa ja pyrkii kiihkeästi viimeistelemään työnsä.

1700-luvulla synnytys yli 40-vuotiaana päätyi

was not unknown in the musical monodrama tradition (Schönberg’s Erwartung and Poulenc’s La voix humaine, for example), but their idea of a woman being incomplete without a man is alien to Saariaho. Émilie’s last lover, the young poet Jean-François de Saint-Lambert, undoubtedly contributed to her happiness, but it is unlikely that he made her more complete as a woman.

In the monodrama (2008–2009) it is night and Émilie, who is expecting a child, is trying to finish her translation of Newton’s Principia Mathematica before the baby is born. During the night she mulls over the themes of her life; these are reflected in the structure of the work.

The opera was premiered in Lyon in 2010, with Karita Mattila as the soloist.

In 2011 Saariaho compressed the nine scenes in the opera into a five-movement Emilie Suite that was premiered by the Avanti! Chamber Orchestra with Hannu Lintu conducting and Elisabeth Futral (soprano) as the soloist at Carnegie Hall, New York in November 2011.

Saariaho adapted the music of Émilie in two ways. On the one hand there is the personal, strongly-marked, physically present rhythmic expression, and on the other the more abstract, less rhythmic soundscape alluding to Émilie’s work and distancing itself from both time and place. Émilie’s own visions of colours and their formation radiate from these episodes tinted with microtonality, various instrumental techniques and the use of mutes.

The Suite begins, like the opera, with ‘Presentiments’, in which Émilie fears her fate and desperately tries to finish her translation. In the 18th century, more than half the women bearing children at the age of over 40 died in childbirth.

Her panic is reflected in harpsichord and marimba ostinatos. The harpsichord also acts as a link with Émilie’s own era and the “modernism of enlightenment”.

The material from the opera alluding to Voltaire, Saint-Lambert, radiation theory, fire and the unborn child are placed by Saariaho in the Suite’s two interludes. The Emilie Suite focuses more closely than the opera on Émilie’s work and achievements – her way of transcending the

31

kuolemaan yli puolessa tapauksista. Naisen paniikki kuvastuu cembalon ja marimban ostinatoista ja cembalo toimii myös linkkinä Émilien omaan aikaan ja ”valistuksen modernismiin”.

Oopperan Voltairea, Saint-Lambertia, sädeoppia, tulta ja syntymätöntä lasta käsittelevää materiaalia Saariaho on sijoittanut sarjan kahteen interludiin, välisoittoon. Sarja keskittyy oopperaa korostetummin Émilien työhön ja saavutuksiin, jotka olivat hänen keinonsa ylittää sekä aikansa rajat että raja ajattomuuteen. ’Principiassa’ (Periaatteet) kuvastuu sekä Émilien väsymätön työ täydellisen lopputuloksen saavuttamiseksi että haltioituneisuus, suuret valaistuksen tai sanoisiko valistuksen hetket, jotka lopussa kantavat elämää ’Unohdusta vastaan’ (Contre l’oubli). Émilie du Chätelet kuoli syyskuussa 1749 viikko synnytyksen jälkeen keuhkoveritulppaan, tytär StanislasAdélaïde kuoli puolitoista vuotta myöhemmin.

limits of her age and the threshold to eternity.

Principia mirrors both Émilie’s untiring striving to complete her work and her ecstasy, the great moments of light, or should one say enlightenment that, at the end, lead to the victory of life over oblivion (‘Contre l’oubli’). Émilie du Châtelet died of a pulmonary embolism in September 1749 one week after giving birth.

Her daughter, Stanislas-Adélaïde, died eighteen months later.

Antti Häyrynen Translation Susan Sinisalo

Antti Häyrynen

32

LAULUjeN SANAT VOCAL TEXTS (VOICES) Preludi-Tunnustus-Postludi

Prelude–Confession–Postlude

Mika Waltari: Koiranheisipuu

Mika Waltari (Water Elder)

”Sotaa se on”, sanoin, ”armotonta sotaa.

Joka rakastaa, joutuu aina tappiolle.

Pidä se mielessäsi.

Varo itsesi.”

“It is war”, I said, ruthless war.

Who loves always loses.

Remember that.

Watch yourself.”

Sinä hetkenä tiesin, Että olin voittava sinut, Koska olin sinua väkevämpi.

Aina, aina se on väkevämpi, joka rakastaa vähemmän.

Kesken epätoivon valtasi sokaiseva hellyys mieleni.

Koska olit heikompi.

At that moment I know that I would triumph over you, because I was more powerful than you.

Who loves less is always the more powerful.

In the midst of despair a blinding tenderness dazzled my mind.

Because you were weaker.

Du gick, flög

You went, flew

Gunnar Björling

Gunnar Bjorling

Du gick, flög förbi och om såg jag såg: gick och förbi dina steg och att gick, flög förbi Såg: gick och förbi

You went, flew by and if I saw saw: went and by your steps all steps and that went, flew by saw: went and by

Och gick, flög förbi och om såg jag såg: gick – och att gick, flög förbi Såg: gick –

And went, flew by and if I saw saw: went – and that went, flew saw: went –

33

Changing Light

Muuttuva valo

Siddur Shim Shalom -rukouskirja

Siddur Shim Shalom -rukouskirja

Light and darkness, night and day.

We marvel at the mystery of the stars.

Moon and sky, sand and sea.

We marvel at the mystery of the sun.

Twilight, high noon, dusk and dawn.

Though we are mortal, we are Creation’s crown.

Flesh and bone, steel and stone.

We dwell in fragile, temporary shelters.

Grant steadfast love, compassion, grace.

Sustain us, Lord; our origin is dust.

Splendor, mercy, majesty, love endure.

We are but little lower than the angels.

Resplendent skies, sunset, sunrise.

The grandeur of Creation lifts our lives.

Evening darkness, morning dawn.

Renew our lives as You renew all time.

Valo ja pimeys, yö ja päivä.

Ihmettelemme tähtien mysteeriä.

Kuuta ja taivasta, hiekkaa ja merta.

Ihmettelemme auringon mysteeriä.

Keskipäivää, iltahämärää ja sarastusta.

Vaikka olemme kuolevaisia, olemme luomakunnan kruunu.

Lihaa ja luuta, rautaa ja kiveä.

Elämme hauraissa asumuksissa.

Suo vankkumaton rakkautesi, myötätuntosi, armosi.

Kannattele meitä, Herra; juuremme ovat tomussa.

Loistossaan, hyvyydessään, majesteettisuudessaan rakkaus kestää.

Olemme vain vähän enkeleitä alempana.

Häikäisevät taivaat, auringon laskut ja nousut.

Luomakunnan suuruus kohottaa meitä.

Illan tummuus, aamun sarastus.

Uudista meidät niin kuin uudistat nyt ja aina.

Hepreasta englanniksi kääntänyt Jules Harlow

Käännös: Liisamaija Hautsalo

Leinolaulut Eino Leino

The Leino Songs Eino Leino

Sua katselen Sua katselen silmin ma huikaistuin kuni kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin meren laskija lehtosaarta.

Sua katson ma hiljaa henkien kuin kuvaa äitini armaan ja uskon, ett’ enkelit lapsuuden nyt lähellä liikkuvat varmaan.

Sydän I Sydän, mitä sahaat?

Sahaatko lautaa neljää, joiden välissä maata, maata mun mieluisa on?

Sahaan ma rautaa, kahleita katkon, että sun henkesi vapaa oisi, henkesi onneton.

Looking at You Looking in your eyes dazzles me like looking at a rainbow’s beauty, I close my eyes and drift to your memory as to a gladed island in the sea.

I look at you breathing softly like an image of my mother dear and it seems that the angels of childhood must be stirring somewhere near.

The Heart I Heart, what are you sawing? are you sawing planks, four planks for me to lie down in, a pleasant place to lie down?

It’s iron I’m sawing I’m breaking your chains so that your soul will be free, your unhappy soul will be free.

II Sydän, mitä kuiskaat?

Kuiskitko kummaa polkua päivän, tunturin tietä, taivahan tähtiä päin?

II Heart, what are you whispering?

Are you whispering the wondrous path of the daylight a pass through the mountains toward the stars in the sky?

Kuiskin ma tummaa ruonoa Tuonen, kuiluja, vaivaa virkkumatonta, autuutta ylpeäin.

It’s darkness I’m whispering dark Tuoni’s poems chasms, trouble, uttering nothing, the blessedness of pride.

Iltarukous Unta, unta, unta syvää uinumaan.

Lunta, lunta, lunta päälle mustan maan.

Evening Prayer Sleep, sleep, sleep deeply to slumber.

Snow, snow, snow over the black land.

Yössä, yössä, yössä öiset linnut lentää.

Työssä, työssä, työssä lepää tuskat sentään.

Night, night, night, night birds are flying.

Work, work, work but even woe must rest.

Lennä, lennä, lennä aatos inehmon!

Mennä, mennä, mennä aika maata on.

Fly, fly, fly, humankind’s pondering!

Away, away, away the time has come to rest.

Rauha Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja outo ja uus?

Peace What is this fragrance around me?

What is this quietness?

What is this promise of peace in my heart, what strange, grand, new thing is this?

Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja toou’ot muut.

I hear how the flowers are growing and the talk of the trees in the wood.

I think that my old dreams are ripening all my hopes, all the things that I sowed.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk’ on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Everything’s quiet around me, Everything’s gentle and sweet.

Great flowers are opening here in my heart with a fragrance of deepest peace.

The Leino Songs translated by Lola Rogers

35

Lonh

Kaukaa

Jaufré Rudel

Jaufré Rudel

Lanqand li jorn son lonc en mai m’es bels douz chans d’auzels de loing e qand me sui partitz de lai remembra-m d’un’amor de loing vauc de talan enbroncs e clis si que chans ni flors d’albespis no-m platz plus que l’inverns gelatz.

Kun päivät ovat toukokuussa pitkiä, nautin kaukaa tulleiden lintujen ihanasta laulusta, ja kun olen loitonnut niiden luota, muistan kaukaisen rakkauden.

Kuljen siis synkkänä ja pää painuksissa, eivät laulut eivätkä orapihlajan kukat ilahduta minua enempää kuin talven jää.

Ja mais d’amor no-m gauzirai si no-m gau d’est’amor de loing que gensor ni meillor non sai vas nuilla part ni pres ni loing tant es sos pretz verais e fis que lai el renc dels sarrazis fos eu, per lieis, chaitius clamatz.

Pidän toden totta herrana häntä, joka sallii minun nähdä tämän kaukaisen rakkauden, mutta jokaista minulle lankeavaa hyvää kohti saan kaksi vitsausta, koska tuo rakkaus on niin kaukana.

Voi, olisinpa pyhiinvaeltaja siellä, niin että vaeltajansauvani ja viittani olisivat hänen kauniiden silmiensä tutkittavana!

Iratz e gauzens m’en partrai qan veirai cest’amor de loing mas non sai coras la-m veirai car trop son nostras terras loing assatz i a portz e camis e per aisso non sui devis mas tot sia cum a Dieu platz.

Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen, rakkaudesta jumalaan, kaukaista rakkautta, ja mikäli hän sallii, asetun lähelle, sillä nyt olen kaukana.

Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan, kun kaukainen rakastaja on niin lähellä, että voi nauttia naisen hellistä ehdotuksista.

Be-m parra jois qan li qerrai per amor Dieu l’amor de loing e s’a lieis plai albergarai pres de lieis si be-m sui de loing adoncs parra-l parlamens fis qand drutz loindas er tant vezis c’ab bels digz jauzirai solatz.

Surren ja nauttien lähden sitten pois, mikäli koskaan tulen näkemään tuota kaukaista rakkautta; mutta en tiedä näenkö tuota naista milloinkaan, niin kaukana ovat maamme toisistaan.

Niin paljon on väyliä ja polkuja, etten uskalla sanoa mitään etukäteen...

Käyköön niin kuin Jumala suo!

Ben tenc lo Seignor per verai per q’ieu veirai l’amor de loing mas per un ben que m’en eschai n’ai dos mals car tant m’es de loing ai car me fos lai peleris si que mos fustz e mos tapis fos pelz sieus bels huoills remiratz.

Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta ellen nauti tästä kaukaisesta rakkaudesta, sillä en tunne parempaa tai hienompaa missään, en lähellä enkä kaukana.

Niin hyvä ja puhdas on hänen maineensa, että siellä saraseenien valtakunnassa kutsuttakoon minua vangiksi hänen tähtensä!

36

Jumala, joka loitte kaiken mikä tulee ja menee ja muovasitte tämän kaukaisen rakkauden, antakaa minulle voimaa, sillä mieleni palaa nähdä tämä kaukainen rakkaus totena, paikan päällä, niin että huoneet ja puutarhat tulevat minusta näyttämään aina palatseilta!

Dieus qe fetz tot qant ve ni vai e fermet cest’amor de loing me don poder qe-l cor eu n’ai q’en breu veia l’amor de loing veraiamen en locs aizis si qe la cambra e-l jardis mi resembles totz temps palatz.

Se puhuu totta joka kutsuu minua innokkaasti ja halukkaaksi kaukaisessa rakkaudessa, sillä mikään huvi ei ilahduta minua niin kuin nautinnot, joita suo kaukainen rakkaus.

Mutta toiveeni ei täyttymään, niin päätti kummisetäni: minä rakastan vaan minua ei rakasteta.

Ver ditz qui m’apella lechai ni desiran d’amor de loing car nuills autre jois tant no-m plai cum jauzimens d’amor de loing mas so q’eu vuoill m’es tant ahis q’enaissi-m fadet mos pairis q’ieu ames e non fos amatz.

Mutta toiveeni ei tule täyttymään: olkoon kirottu koko kummisetä Kun sai aikaan ettei minua rakasteta!

Mas so q’ieu vuoill m’es tant ahis totz sia mauditz la pairis qe-m fadet q’ieu non fos amatz.

Oksitaanista suomeksi kääntäneet Eva Mari Korsisaari & Susanna Niiranen

From Afar When the days are long in May The sweet song of birds from afar seems lovely to me And when I have left there I remember a distant love I walk bent and bowed with desire So much so that neither song nor hawthorn flower Please me more than the icy winter.

Sad and joyous, I will separate from her When I see that distant love But I know not when I will see her For our lands are too far away There are so many passages and paths And in this I am no seer But let everything be according to God’s will.

I will feel joy for sure when I ask her For the love of God the distant love And if it pleases her I will live Near her even if I am from far away Then will come our faithful meeting When I, the faraway lover, will be so near That I will console myself with her beautiful words.

Never will I enjoy love If I do not enjoy this distant love For a nobler or better one I do not know Anywhere, neither near nor far So high is its true, real price That there, in the kingdom of the Saracens I wish to be proclaimed her captive.

37

I really trust in the Lord Through whom I will see the distant love But for something that fails me I have two sorrows for she is so far away Ah, if only I were a pilgrim there So that my stick and my bundle Could be seen by her lovely eyes.

He speaks true who says I am avid And longing for the distant love For no joy gives me pleasure Like the pleasure of the distant love But what I want is forbidden to me So my godfather endowed me That though loving I will not have been loved.

God who made everything that comes and goes And formed this distant love Grant me the power of my heart Soon to see the distant love Truly in a propitious place And that the room and garden Always appear as palaces to me.

But what I want is forbidden to me So may my godfather be cursed Who made me not to be loved.

38

The Tempest (Myrsky)

The Tempest (Myrsky)

William Shakespeare

William Shakespeare

Caliban’s Dream Caliban: Be not afeard; the isle is full of noises, Sounds, and sweet airs, that give delight and hurt not.

Sometimes a thousand twangling instruments Will hum about mine ears; and sometimes voices, That, if I then had waked after long sleep, Will make me sleep again; and then, in dreaming, The clouds methought would open, and show riches Ready to drop upon me; that, when I waked, I cried to sleep again.

Calibanin uni Caliban: Nyt pelko pois; on saari täynnä melua, sulolauluja ja sointuja; ne iloa vain tuopi ei lainkaan surua.

Joskus tuhansittain korvissani kaikaa hely instrumenttien; ja joskus unettavat sävelet mut uneen saavat, vaikk’juuri oisin nukkunut mä aivan; Ja unissani pilvet, taivas avautuu ja rikkaudet päälleni maahan laskeutuu ja herätessäni mä samaan uneen vaipua taas haluun.

Miranda’s Lament (Mirandan valitus) I näytös, 2. kohtaus/Act I, Scene 2

Miranda: Jos taidollasi, isä rakkain, sa vedet villit vaahtoamaan sait, ne tyynnä siis.

Taivas haisevaa pihkaa päällemme heittää, meri kuitenkin ylös taivaaseen ylettyen, tuiman tulen sammuttaa.

Oi kuinka kärsinkään, kera niiden joiden kärsivän nyt nään!

Ah, huuto aivan sydämeeni kävi!

Piruparat menehtyivät.

Jos olis’ mulla ollut valta jumalan, niin oisin meren maan sisään ma upottanut ennen, kuin antanut tään kelpo laivan niellä sen näin miehistöineen kaikkineen.

Suom. Anja Frösén

Mirandan valitus

Miranda: If by your art, my dearest father, you have Put the wild waters in this roar, allay them.

The sky, it seems, would pour down stinking pitch, But that the sea, mounting to the face of sky, Dashes the fire out. O, I have suffered With those that I saw suffer!

O, the cry did knock Against my very heart! Poor souls, they perished!

Had I been any god of power, I would Have sunk the sea within the earth, or ere It should the good ship so have swallowed, and The fraughting souls within her.

Prospero: Nyt malttia.

Ei hämmästellä, sä säälivälle sydämelle kerro, ei syytä huoleen.

Suom. Anja Frösén

Prospero: Be collected: No more amazement: tell your pitying heart There’s no harm done.

Arielin tervehdys Ariel: Tervehdys kaikille, hyvä herrani, Sir, terve!

Mä tulen ja toiveesi täytän, vaikk’ olis se lentämään,

Ariel’s Hail (Arielin tervehdys) I näytös, 2. kohtaus; IV näytös, 1. kohtaus/Act I, scene 2; Act IV, Scene 1 39

Ariel: All hail, great master! Grave Sir, hail! I come To answer thy best pleasure; be it to fly, To swim, to dive into the fire, to ride On the curled clouds, – to thy strong bidding task Ariel and all his quality.

uimaan, tuleen syöksymään, tai vaikka pilven harjalle ratsastamaan: Sinun tehtäväsi Ariel nyt aivan kykynsä mukaan täyttää.

Mä kuninkaan laivan valtasin. Milloin keulaan, milloin keskelle, kannelle ja hyttiin mä kauhua levitin; ja joskus milloin missäkin mun roihusivat lieskani.

I boarded the king’s ship; now on the beak, Now in the waist, the deck, in every cabin, I flamed amazement: sometime I’d divide, And burn in many places.

Mä sitten ryhdyin rummuttamaan, he villivarsojen lailla nyt höristellen korviaan, kohottivat silmäluomens, nokkansa nyt ilman vaan, Kun haistoivat he musiikin, mä heiltä korvat lumosin.

Then I beat my tabor; At which, like unbacked colts, they pricked their ears, Advanced their eyelids, lifted up their noses As they smelt music: so I charmed their ears.

Suom. Anja Frösén

Prospero’s Vision (Prosperon näky) IV näytös, 1. kohtaus/Act IV, Scene 1

Prosperon näky

Prospero: You do look, my son, in a moved sort, As if you were dismayed: be cheerful, sir.

These our actors, As I foretold you, were all spirits, and Are melted into air, into thin air: And, like the baseless fabric of this vision, The cloud-capped towers, the gorgeous palaces, The solemn temples, the great globe itself, Yea, all which it inherit, shall dissolve, And, like this insubstantial pageant faded, Leave not a rack behind. We are such stuff As dreams are made on; and our little life Is rounded with a sleep. – Sir, I am vext.

Prospero: Sä näytät, poikani, nyt liikutetulta vallan, Kuin pelästynyt oisit. Sir, hilpeyttä pyydän.

Nämä näyttelijämme, kuten kerroin, henkiä kaikki, nyt ilmaa vain, ohutta ilmaa vainen.

Ja aivan kuten tämä näky, tyhjä harha, Tornit pilviä-hipovat, palatsit mahtavat, Juhlavat temppelit, maa kaikkinensa, niin, se kaikkinensa häipyy, kuten nyt tämäkin olematon näytelmä, ei jälkeäkään jätä. ”On meissä kude unen kuteen lainen”; ja unta vain on lyhyt elämämme; Sir, mä olen ärtynyt.

A turn or two I’ll walk, To still my beating mind.

Nyt käyskentelen tovin, ja tyynnyttelen mieltäin.

Suom. Anja Frösén

Ferdinand’s Comfort (Ferdinandin lohdutus) I näytös, 2. kohtaus/Act I, Scene 2

Ferdinandin lohdutus

Ferdinand: Where should this music be?

I’th’air or th’earth?

Ferdinand: Mikähän se soi noin? Ilma? Maako?

Se loppui. Ehkä saaren asukkien hymni sääjumalille…?

40

Sitting on a bank, Weeping again the King my father’s wrack, This music crept by me upon waters, Allaying both their fury and my passion With its sweet air. Thence I have followed it, Or it hath drawn me, rather. But’tis gone. No, it begins again.

Niin. Kun istuin tuolla ja surin äidin laivan tuhoa tuo ääni tuli niin kuin vettä pitkin ja jotenkin se tyynnytti niin meren kuin mielen kuohut …lähdin seuraamaan… vai sekö veti tänne? Loppui jo.

Ei, nyt se alkaa taas.

Ariel: Full fathom five thy father lies, Of his bones are coral made; Those are pearls that were his eyes; Nothing of him that doth fade, But doth suffer a sea-change Into something rich and strange.

Ariel: Niin moni meren syliin hukkuu, luistaan syntyy koralleita, silmät helminä vain nukkuu.

Turhaan surraan kadonneita, meri kaiken hiljalleen hyväileehän aarteekseen.

Suomennos Esko Elstelä

41

Die Aussicht

Näkymä

Friedrich Hölderlin

Friedrich Hölderlin

Wenn in die Ferne geht der Menschen wohnend Leben, Wo in der Ferne sich erglänzt die Zeit der Reben, Ist auch dabei des Sommers leer Gefilde, Der Wald ersheint mit seinem dunklen Bilde.

Da die Natur ergänzt das Bild der Zeiten, Da die verweilt, sie schnell vorübergleiten, Ist aus Vollkommenheit, des Himmels Höhe glänzet Den Menschen dann, wie Bäume Blüth’ umkränzet.

Kun ihmisten arkinen elämä loittonee, kun kaukana loistaa hehkussaan sadon­korjuun aika, on läsnä myös kesän tyhjä tila.

Metsä näyttäytyy tummine kuvineen.

Että luonto täydentää kuvaa ajasta, että se jää, kun muu pian katoaa, on täydellisyyttä. Korkea taivas loistaa silloin ihmisille, niin kuin kukat seppelöivät puita.

Vision Friedrich Hölderlin

When in the distance people’s lives are lived Where far away the time of vines shines, The summer also shows its empty realms, The forest appears with its dark images.

That nature completes the picture of time, Those that linger, quickly glide past, In perfection, heaven’s highness gleams, The people then are wreathed like flowering trees.

Emilie Suite

Emilie-sarja

Amin Maalouf

Amin Maalouf

Pressentiments A Monsieur de Saint-Lambert, Ce lundi soir, premier de septembre, mil sept cent quarante-neuf.

Je ne sais, mon ami, si je vous écrirai encore, J’ai des pressentiments…

J’ai des pressentiments, mais ils peuvent mentir.

J’ai encore le coeur lá vivre, J’ai encore le goût d’écrire, J’ai encore le goût d’aimer , Et j’ai même le goût d’aimer, De vous aimer avec fureur; je n’ai jamais appris à aimer autrement.

Ennakkoaavistuksia Herra de Saint-Lambertille, tänä maanantai-iltana, ensimmäisenä syyskuuta tuhat seitsemänsataa neljäkymmentäyhdeksän.

En tiedä, ystäväni, tulenko vielä kirjoittamaan teille, minulla on ennakkoaavistuksia... ennakkoaavistuksia, mutta ne voivat valehdella.

Minulla on vielä rohkeutta elää, minulla on halua kirjoittaa, ja halu rakastaa, rakastaa teitä intohimolla; en ole koskaan oppinut rakastamaan muulla tavoin.

Et vous , mon ami?

Je vous écris de longues pages, Vous répondez en quatre lignes.

Entä te, ystäväni?

Kirjoitan teille pitkiä sivuja ja te vastaatte neljällä rivillä.

42

Pourtant vous jurez que vous m’aimez encore, Et je veux bien vous croire.

Que serait la réalité du monde Sans la parure de l’llusion?

Moi je garde jalousement mes illusions; Si l’on m’enchante, je me laisse enchanter.

Silti vannotte rakastavanne minua edelleen, ja minä haluan teitä uskoa.

Mitä olisikaan maailman todellisuus ilman sen rikastamista harhoilla?

Minä säilytän harhani mustasukkaisesti; jos minut lumotaan, annan itseni lumoutua.

Eräänä päivänä, tiedän sen hyvin, meidän rakkautmme päättyvät, mutta olisimme julmia itseämme kohtaan jos käyttäisimme rakkautemme yöt rakkauden lopun, tai oman loppumme, tarkkailuun.

Un jour, je ne l’ignore point, nos amours finissent, Mais nous serions cruels envers nous-mêmes, Si nous passions nos nuits d’amour A guetter la fin de l’amour, Ou notre propre fin.

Tämä inhottava ennakkoaavistus!

Ajan sen pois ajatuksistani, mutta se palaa sinne kuin kärpänen.

Ce détenstable pressentiment!

Je le chasse de mes pensées, Il y revient, comme une mouche.

Principia En niinkään pelkää kuolemaa, eikä minua ahdista teidän viileytennekään, Saint-Lambert, ystäväni, rakastajani, vaikka siitä kärsinkin.

Minun ahdistukseni, minun pelkoni, ja se melkein naurattaa minua, on kuolla saamatta loppuun käännöstäni Newtonista.

Principia Ce n’est pas tant la mort que je redoute, Ce qui m’angoisse, ce n’est pas non plus votre tiédeur, Saint-Lambert, mon ami, mon amant, Bien que j’en souffre.

Mon angoisse, ma frayeur, Et j’en rirais presque, C’est de mourir sans achever Ma traduction de Newton.

Philosophiae Naturalis Principia Mathematica

“Philosophiae Naturalis Principia Mathematica”

En ajattele enää mitään muuta!

Nousen yhdeksältä, joskus kahdeksalta, kolmelta keskeytän työn juodakseni kahvia, ja aloitan taas neljältä.

Je ne songe plus à rien d’autre!

Je me lève à neuf heures, quelquefois à huit, A trios heures, je m’interromps pour un café; Je reprends le travail à quatre heures.

Painovoima vetää kuuta maata kohti, ja painovoiman vaikutuksesta sen kohtisuora liike estyy ja se pysyy kiertoradallaan.

La Lune gravite vers la Terre, et par la force de la gravité elle, est continuellement retirée du mouvement rectligne et retenue dans son orbite.

Lopetan kymmeneltä, syön illallista, Voltaire illastaa kanssani, juttelemme keskiyöhön.

Je m’arrête à dix heures, je dîné, Voltaire assiste à mon souper, Nous causons jusqu’à minuit.

Ensuite je me remets à l’ouvrage Jusqu’à cinq heures du matin.

Sitten paneudun taas työhön aina viiteen asti aamulla.

43

La force qui retient la Lune dans son orbite est en raison réciproque du carré de la distance des lieux de la Lune au centre de la Terre.

Voima, joka pitää kuun kiertoradalla on kääntäen verrannollinen kuun paikan ja maan keskipisteen etäisyyden neliöön.

Siihen minä paneudun, ja siihen ammennan viimeiset voimani.

C’est à cela je m’acharne, Et que j’épuise mes drenières forces.

Fluxum et refluxum Maris ab actionibus Solis ac Lunae oriri debere.

On kahdenlaista vuorovettä, auringon ja kuun, jotka voivat muodostua itsenäisesti...

Fluxum et refluxum Maris ab actionibus Solis ac Lunae oriri debere.

Il y a deux espèces de marées, solaires et lunaires, qui peuvent se former indépendamment

Olen melkein lopussa.

Minun täytyy vielä katsoa uudelleen vedokset, lisätä joitain huomautuksia, mutta olennainen on tehty; jos minun ennakkoaavistukseni kuolemasta osoittautuvat valheellisiksi, kirjani on pian käsissäni.

J’ai quasiment fini.

Je dois encore revoir mes épreuves, Ajouter quelques commentaires, Mais I’essntiel est fait; Si mes funestes presentiments S’avèrent mesongers, Bientôt je porterai mon livre dans mes bras.

Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet.

“Principes Mathématiques de la Philosophie naturelle”

Unohdusta vastaan Ja vaikka en enää nousisikaan, kirja kuitenkin ilmestyy.

Contre l’oubli Et si je ne me relevais pas, Le livre paraîtra quand même

Matemaattiset perusteet...

Kääntänyt edesmennyt markiisitar Châtelet, postuumi teos.

”Principes Mathématiques...”

Par feue la Marquise du Châtelet Ouvrage posthume Toujors la mort triomphe au dernier acte, Mais qu’elle me laisse terminer mon livre, Pour qu’on se souvienne de moi.

Jusqu’au dernier moment j’aurai une plume à la main, La tête haute, Le coeur amoreux, L’esprit dans les étoiles.

Kuolema voittaa aina viimeisessä näytöksessä, mutta antaisipa se minun saattaa loppuun kirjani, jotta minut muistettaisiin.

Viimeiseen hetkeen asti pidän kynää kädessäni, pää pystyssä, sydän rakastavana, tähdet mielessäni.

Monsieur Newton explique que le Soleil est jaune parce que sa lumière abonde en rayons de cette couleur.

Il est possible que dans d’autres systèmes il y ait des soleils verts, ou

Herra Newton selittää, että aurinko on keltainen koska sen valossa on runsaasti sen värisiä säteitä. On mahdollista, että toisissa aurinkokunnissa olisi vihreitä aurinkoja, tai sinisiä, tai violetteja, tai verenpunaisia; ja

44

bleus, ou violets, ou rouges-sang; et qu’il ait même aux confins de la Nature d’autres couleurs que celles que nous connaissons dans notre monde-ci.

että maailmankaikkeuden äärirajoilla olisi muita värejä kuin ne, jotka me tunnemme tässä omassa maailmassamme.

Olen jo vailla värejä, vailla unia, vailla elämää.

Pelkään vajoamista kirjan ja lapsen kanssa tiedottomaan huimaukseen, unohduksen syöveriin.

Les couleurs me manquent déjà, Les rêves me manquent, La vie me manque, Et je redoute de sombrer Avec livre et enfant Dans le vertige de I’inconscience Dans le puits de l’oubli.

Käännös: Juhani Koivisto

45

taiteilijat

artists

Kamariyhtye Uusinta/ Uusinta Chamber Ensemble

Huilu/Flute Hanna Juutilainen

Huilu/Flute Lauri Toivio

Oboe Jussi Jaatinen

Klarinetti/Clarinet Mikko Raasakka

Klarinetti/Clarinet Kari Kriikku Heikki Nikula

Harppu/Harp Lily-Marlene Puusepp

Fagotti/Bassoon Jussi Särkkä

Piano Emil Holmström

Käyrätorvi/French horn József Hárs Tatu-Pekka Paukkunen

Kitara/Guitar Otto Tolonen

Trumpetti/Trumpet Tapio Paavilainen

Mandoliini/Mandolin Petri Kumela

Pasuuna/Trombone Pasi Mäkinen

Viulu/Violin Maria Puusaari

Lyömäsoittimet/Percussion Tuija-Maija Nurminen Tuomo Lassila Heikki Parviainen

Alttoviulu/Viola Max Savikangas Sello/Violincello Markus Hohti

Harppu/Harp Päivi Severeide

Kontrabasso/Double Bass Kati Harjanne

Piano Jouko Laivuori

Kapellimestari/Conductor Jan Söderblom

Kitara/Guitar Ismo Eskelinen

Kamariorkesteri Avanti!/ Avanti! Chamber Orchestra

Mandoliini/Mandolin Jarmo Julkunen

Viulu/Violin I Anna-Leena Haikola, km Emma Vähälä

Järjestäjä/Stage manager Antti Niemi Valosuunnittelija/Lightning designer Jukka Ahde

Viulu/Violin II Maaria Leino Anna Hohti

Äänisuunnittelija/Sound engineer Timo Kurkikangas

Alttoviulu/Viola Tuula Riisalo Riitta-Liisa Ristiluoma

Taiteellinen johtaja/Artistic director Kari Kriikku

Sello/Violincello Mikko Ivars Sami Mäkelä Kontrabasso/Double Bass Timo Ahtinen Petja Wagoner

Toiminnanjohtaja/Chief executive Maija Kylkilahti Tuotantopäällikkö/Production manager Teemu Hirvonen 46

Vuokko Ahtila on opiskellut harpunsoittoa Sibelius-Akatemiassa sekä vaihto-opiskelijana Prahan Musiikkiakatemiassa. Hän on osallistunut myös monille mestarikursseille sekä työskennellyt freelance-muusikkona useissa suomalaisissa orkestereissa ja Hampurin valtionoopperassa. Lisäksi hän on esiintynyt Sinfonia Lahden ja Focus Ensemblen solistina.

Vuokko Ahtila studied the harp at the Sibelius Academy and as an exchange student at the Academy of Music in Prague. She has also attended a number of masterclasses in Finland and abroad. In addition to freelancing with many Finnish orchestras and at the Hamburg State Opera, she has been the soloist with the Lahti Symphony Orchestra and the Focus Ensemble.

Ruotsalainen sopraano Lisa Fornhammar on opiskellut Hartmut Höllin johdolla Mozarteum-yliopistossa Itävallassa sekä myöhemmin Elisabeth Werresin ja Irina Gavrilovicin oppilaana. Fornhammar on kantaesittänyt lukuisia nykymusiikkiteoksia sekä ollut mukana musiikkiteatteriproduktioissa mm. Ranskassa, Itävallassa, Tanskassa, Kreikassa, Ruotsissa ja Suomessa. Hän on tehnyt myös lukuisia rooleja oman aikamme oopperoissa eri puolilla Eurooppaa. Ligetin teokset sopraanolle ja orkesterille kuuluvat hänen ohjelmistoonsa.

Syksystä 2007 Fornhammar on pitänyt Mozarteum-yliopistossa yhteiskursseja laulajille, säveltäjille ja kapellimestareille sekä lukuisia eurooppalaisissa musiikkiyliopistoissa, kuten Sibelius-Akatemiassa.

Swedish soprano Lisa Fornhammar studied with Hartmut Höll and others at the Salzburg Mozarteum, with Elisabeth Werres in Berlin and Irina Gavrilovic. She has taken part in a large number of premieres and contemporary musictheatre productions in France, Austria, Denmark, Greece, Hungary, Sweden and elsewhere. Since autumn 2007 she has been teaching contemporary vocal music – a joint course for singers, composers and conductors – at the Mozarteum University in Salzburg. She has also held masterclasses at the music academies in Dresden, Berlin and Leipzig and a number of times at the Sibelius Academy in Helsinki.

Marikki Hakola is internationally acclaimed media artist, film director and producer. Her works include dance and music films, video art, installations, multimedia art, short films and documentaries. Hakola’s works are in many international museum collections and her works have been broadcasted widely internationally.

Hakola is a graduate student at the Aalto University aiming for Doctor of Arts dissertation.

Marikki Hakola on kansainvälisesti arvostettu mediataiteilija, ohjaaja ja tuottaja. Hänen teoksensa sisältävät tanssi- ja musiikkielokuvia, videotaidetta, installaatioita, multimediataidetta, lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia.

Hakolan teoksia on useiden kansainvälisten museoiden kokoelmissa, ja niitä on esitetty televisiokanavilla eri puolilla maailmaa. Hakola on Aalto-yliopiston jatko-opiskelija tavoitteenaan taiteen tohtorin tutkinto.

Soprano Annami Hylkilä is an opera student of Outi Kähkönen at the Sibelius Academy. She has also attended several masterclasses. In autumn 2011 she made her debut at the Finnish National Opera. In addition to opera and Lieder, her repertoire includes the major works for the church. In 2011 Annami Hylkilä won the second prize and the special prize for the best interpretation of a song by Sibelius in the International Sibelius Singing Competition. Before this, in January 2010, she had been awarded a special prize in the finals of the Lappeenranta Singing Competition.

Sopraano Annami Hylkilä opiskelee oopperalaulua Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmässä opettajanaan Outi Kähkönen.

Hän on täydentänyt opintojaan useilla mestarikursseilla sekä tehnyt lied-opintoja. Syksyllä 2011 Hylkilä debytoi Suomen Kansallisoopperassa. Ooppera- ja liedmusiikin lisäksi Hylkilän ohjelmistoon kuuluu keskeisiä kirkkomusiikkiteoksia. Hylkilä ylsi toiselle sijalle vuoden 2011

47

Soprano Terttu Iso-Oja is nearing the end of her opera studies at the Sibelius Academy as a pupil of Eeva-Liisa Saarinen. She has attended many masterclasses and can frequently be heard in Lied and church recitals. She has been the soloist in many works for the church and has premiered Finnish vocal chamber music. She has attended several opera productions at the Sibelius Academy, and one at the Finnish National Opera 2011 (Woodbird: Wagner’s Siegfried). In summer 2008 Terttu Iso-Oja shared the second prize in the Kangasniemi Singing Competition and in October 2011 she was a finalist in the II International Sibelius Singing Competition.

Timo Kaakkolammi entered the Sibelius Academy in 2007 to study with Jukka Savijoki and Ismo Eskelinen. He has also studied at the Basque Conservatory in San Sebastian, Spain, with Marco Socías, and in numerous masterclasses in Finland and abroad. Timo has been a finalist and prize-winner in a number of prestigious guitar competitions, such as the Fernando Sor Competition in Rome in 2011 (2nd prize), the international Llerena Competition in Spain in 2010 (3rd prize) and the international Erwitte competition in Germany in 2010 (finalist). In addition to giving solo recitals he is an active chamber musician and has appeared as the soloist with orchestras in Finland.

kansainvälisessä Sibelius-laulukilpailussa, jossa hänet palkittiin myös erikoispalkinnolla parhaasta Sibeliuksen laulun tulkinnasta.

Tammikuussa 2010 Hylkilä palkittiin erikoispalkinnolla Lappeenrannan laulukilpailujen finaalissa.

Sopraano Terttu Iso-Oja viimeistelee lauluopintojaan Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa opettajanaan Eeva-Liisa Saarinen.

Opintojensa aikana hän on osallistunut monille mestarikursseille. Iso-Oja on laulanut SibeliusAkatemian oopperakoulutuksen prodktioissa sekä debytoinut Suomen Kansallisoopperassa 2011. Hän myös konsertoi aktiivisesti lied- ja kirkkomusiikin parissa. Kesällä 2008 Iso-Oja sai jaetun toisen palkinnon Kangasniemen laulukilpailussa ja oli finalisti lokakuussa 2011 järjestetyssä II kansainvälisessä Sibelius-laulukilpailussa.

Timo Kaakkolammi on opiskellut SibeliusAkatemiassa vuodesta 2007 opettajinaan Jukka Savijoki ja Ismo Eskelinen sekä Baskimaan konservatoriossa Espanjan San Sebastianissa opettajanaan Marco Socías. Hän on osallistunut monille mestarikursseille. Soolokonserttien lisäksi Kaakkolammi soittaa kamarimusiikkia, ja kotimaassa hän on esiintynyt myös orkesterin solistina. Hän on ollut finalisti ja palkinnonsaaja useissa kansainvälisissä kilpailuissa, kuten Rooman Fernando Sor -kilpailussa 2011 (2. palkinto), Llerenan kansainvälisessä kitarakilpailussa Espanjassa 2010 (3. palkinto) ja Erwitten kansainvälisessä kitarakilpailussa Saksassa 2010 (finalisti).

Lauri Kankkunen is now in the cello class of Martti Rousi at the Sibelius Academy. His partners in chamber music have included Hagai Shaham, Konstantin Bogino and Marko Ylönen.

In autumn 2011 he represented the Sibelius Academy in the European Student Chamber Orchestra, in 2010 the Pro Musica Foundation chose him as its Young Musician of the Year, and in spring 2009 he was the soloist with the Finnish Radio Symphony Orchestra in its Young Soloists concert. Lauri was chosen as a Santander International Music Festival artist in summer 2012.

Lauri Kankkunen opiskelee Sibelius-Akatemiassa Martti Rousin selloluokalla. Hän on osallistunut useille mestarikursseille ja esittänyt kamarimusiikkia monissa kokoonpanoissa.

Kankkunen soitti Sibelius-Akatemian edustajana European Student Chamber Orchestrassa syksyllä 2011, vuonna 2010 hänet valittiin Pro Musica Säätiön Vuoden nuoreksi muusikoksi ja keväällä 2009 hän esiintyi Radion sinfoniaorkesterin Nuorten solistien konsertin solistina.

Soprano Alina Koivula is now studying vocal music under Outi Kähkönen at the Sibelius Academy and has also received tuition in Lied.

In 2011 Koivula and her pianist Soile Tolvanen

48

took the second prize for a Lied duo in the Erkki Melartin Chamber Music Competition. Together they appeared at the In Corpore chamber music festival in Tallinn in spring 2011 and won both the audience and the jury prizes. In the summer 2011 Timo Mustakallio Competition Alina was the winner of the Eero Rantala scholarship. Koivula came second in the Kangasniemi Singing Competition in summer 2012.

Kankkunen on valittiin Santander International Music Festival -tapahtuman taiteilijaksi kesällä 2012.

Sopraano Alina Koivula opiskelee SibeliusAkatemian laulumusiikin aineryhmässä Outi Kähkösen johdolla. Syksyllä 2011 Koivula lauloi Monican roolin Menottin Meediossa Saaristo-oopperan produktiossa. Koivula sijoittui toiseksi vuoden 2010 Erkki Melartin -kilpailun lied-duo-sarjassa yhdessä pianisti Soile Tolvasen kanssa. Koivula ja Tolvanen esiintyivät myös Tallinnan In Corpore -kamarimusiikkifestivaalilla keväällä 2011 ja saivat sekä yleisön että tuomariston tunnustuspalkinnot. Kesän 2011 Timo Mustakallio -laulukilpailussa Koivula sai Eero Rantala -palkinnon. Kesällä 2012 Koivula sijoittui toiseksi Kangasniemen laulukilpailussa.

Kaisa Kortelainen’s flute studies have taken her from North Karelia to the Junior Sibelius Academy and in autumn 2010 the Senior Academy to study with Mikael Helasvuo. In spring 2011 she was the soloist with both the Joensuu City Orchestra and the Finnish Radio Symphony Orchestra. She has gained orchestral experience with the Vivo Symphony Orchestra and the Nordea Jean Sibelius Orchestra and during the present year with the Joensuu City Orchestra and the Tapiola Sinfonietta.

Kaisa Kortelainen aloitti huiluopintonsa Sibelius-Akatemiassa nuorisokoulutuksessa syksyllä 2010 opettajanaan Mikael Helasvuo.

Seuraavana vuonna hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa. Keväällä 2011 Kortelainen esiintyi sekä Joensuun kaupunginorkesterin että Radion Sinfoniaorkesterin solistina.

Orkesterikokemusta hän on saanut soittaessaan Sinfoniaorkesteri Vivossa ja Nordea Jean Sibelius Orchestrassa. Kuluvan vuoden aikana Kortelainen on soittanut myös Joensuun kaupunginorkesterissa ja Tapiola Sinfonietassa.

Anssi Koskela entered the Sibelius Academy in autumn 2006 to study the violin with Kaija Saarikettu and Janne Malmivaara and from autumn 2011 with Antti Tikkanen. His teacher during his exchange student year 2009–2010 at the University of Music in Hanover was Lara Levi.

Anssi has been an active member of orchestras and chamber ensembles and in 2004 won the second prize in the chamber music competition run by the Juvenalia Music Institute. He has been the soloist with the Tapiola Youth Symphony and the Tapiola Young Chamber Strings in Finland and France. In February 2012 he was the soloist in the Violin Concerto by Kaija Saariaho with the Sibelius Academy Symphony Orchestra in the closing Sibafest concert.

Anssi Koskela opiskelee viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Antti Tikkanen.

Lukuvuoden 2009–2010 Koskela oli opiskelijavaihdossa Hannoverin musiikkikorkeakoulussa Saksassa. Koskela on toiminut aktiivisesti orkestereissa ja kamarimusiikkikokoonpanoissa, ja hän on saanut Musiikkiopisto Juvenalian kamarimusiikkikilpailussa toisen palkinnon vuonna 2004. Hän on myös soittanut Tapiolan nuorten sinfonikkojen sekä Tapiolan nuorten kamarijousten solistina Suomessa ja Ranskassa. Helmikuussa 2012 Koskela esitti Kaija Saariahon viulukonserton Sibafest-tapahtuman

Soprano Susanna Koski graduated from the Sibelius Academy as a pupil of Eija Järvelä. She is at present working for a Master’s degree under Marjut Hannula. At the Sibelius Academy her role assignments have included Barbarina (Mozart, The Marriage of Figaro), Papagena (Mozart, The Magic Flute) and Nella (Puccini, Gianni Schicchi). In autumn 2011 she sang Leena and

49

päätöskonsertissa Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin solistina.

the Old Woman in the Sibelius Academy’s worldpremiere performance of Olli Kortekangas’s One Night Stand.

Sopraano Susanna Koski opiskelee Sibelius-Akatemian maisterikoulutuksessa Marjut Hannulan oppilaana valmistuttuaan musiikin kandidaatiksi opettajanaan Eija Järvelä. Koski on tehnyt Sibelius-Akatemiassa lied-opintoja sekä osallistunut oppilaitoksen oopperaproduktioihin. Lisäksi hän on laulanut roolit Toimelan opiston ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun produktioissa.

Paavo Malmberg is a student of music technology at the Sibelius Academy. He worked at the Tampere University’s Teatterimonttu Theatre at the Tampere Theatre Festival in 2008–2011. He also does lighting design and has designed the sound and lighting for numerous theatre performances. Paavo also does recordings and music productions.

Paavo Malmberg opiskelee Musiikkiteknologian aineryhmässä Sibelius-Akatemiassa.

Hän on työskennellyt Tampereen yliopiston Teatterimontussa Tampereen Teatterikesässä vuosina 2008–2011. Malmbergin toimenkuvaan kuuluu myös valosuunnittelu, ja hän on tehnyt ääni- ja valototeutuksia lukuisiin teatteriesityksiin. Lisäksi Malmberg tekee äänitys- ja musiikkituotantoja.

Baritone Aarne Pelkonen studied church music at the Sibelius Academy and began his voice studies with Marjut Hannula in 2005. He has also been a pupil of Thomas Quasthoff and in the Lied class of Wolfram Rieger in Berlin and has attended many masterclasses. He has performed oratorio, Lieder and chamber music, and together with his accompanist Juho Alakärppä they have won prizes in the Das Lied competition in Berlin and the Lied duo competition at Enschede in The Netherlands.

Baritoni Aarne Pelkonen aloitti lauluopinnot Sibelius-Akatemiassa vuonna 2005, ja tällä hetkellä hän valmistelee A-tutkintoa opettajanaan Marjut Hannula. Pelkonen on opiskellut Berliinissä Thomas Quasthoffin oppilaana ja Wolfram Riegerin lied-luokalla sekä osallistunut useille mestarikursseille. Pelkonen on esittänyt runsaasti oratorio-, lied- ja kamarimusiikkiohjelmistoa. Lied-yhteistyötä Pelkonen tekee pianisti Juho Alakärpän kanssa, ja duo on palkittu Das Lied -laulukilpailussa Berliinissä sekä lied-duo-kilpailussa Enschedessä, Hollannissa.

Soprano Meeri Pulakka is studying voice with Marjut Hannula at the Sibelius Academy, and attended several masterclasses. In autumn 2011 she sang the part of Kami in Olli Kortekangas’s opera One Night Stand. She has been the soloist with the Ostrobothnian Chamber Orchestra and at West Coast Kokkola Opera and has given a recital at the Villa Lante in Rome (the Festival Nuovi Spazi Musicali). She regularly performs new music (e.g., Musica nova Helsinki 2011) and has sung with the Versio ensemble specialising in Renaissance music. In summer 2011 she was a finalist in both the Timo Mustakallio Competition and the Kangasniemi Singing Competition.

Meeri has also studied the violin at the Metropolia University of Applied Sciences.

Sopraano Meeri Pulakka opiskelee Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmässä opettajanaan Marjut Hannula. Lisäksi hän on osallistunut monille mestarikursseille. Syksyllä 2011 Pulakka lauloi Kamin roolin Olli Kortekankaan oopperassa Yhden yön juttu. Pulakka on esiintynyt Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin solistina ja Kokkolan Oopperakesässä sekä konsertoinut Festival Nuovi Spazi Musicali -festivaalilla Roomassa. Hän esittää säännöl-

Hanna Rantala is at present studying in the opera class at the Sibelius Academy with Monica Groop as her teacher. In autumn 2011 she began at the Finnish National Opera as a trainee soloist and will remain there in this capacity until spring

50

2013. Other major appearances have included the soprano solos in the oratorios and passions.

In summer 2008 Hanna was awarded the Eero Rantala scholarship in the Timo Mustakallio Competition and in 2010 she won the second prize for women in the Lappeenranta Singing Competition. In summer 2011 she was awarded the Future Star title in the series of summer concerts at Pyhäniemi Manor.

lisesti nykymusiikkia (mm. Musica Nova 2011) ja renessanssimusiikkia. Kesällä 2011 hän lauloi sekä Timo Mustakallio -laulukilpailun että Kangasniemen laulukilpailun finaalissa.

Hanna Rantala opiskelee Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa opettajanaan Monica Groop. Hän valmistui musiikin kandidaatiksi keväällä 2011. Rantala aloitti Suomen Kansallisoopperan solistiharjoittelijana syksyllä 2011 ja jatkaa tässä toimessa kevääseen 2013 saakka. Ranta esiintyy myös passio- ja oratoriosolistina. Kesällä 2008 Rantala sai Timo Mustakallio -kilpailussa Eero Rantala -palkinnon, ja vuonna 2010 hän tuli Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjassa toiseksi. Kesällä 2011 Rantala nimettiin Pyhäniemen kartanon kesäkonserttisarjan Tulevaisuuden Tähdeksi.

Rax Rinnekangas stands out among his Finnish peers by the decidedly international scope of his work. His documentary and art house films on themes such as art, modernist music and architecture are regularly screened at festivals and museums across the world. Rinnekangas is also a well-known author and photographer: he has had more than 60 exhibitions in many different countries in such places like Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofia, Madrid, Spain.’

Rax Rinnekangas on yksi kansainvälisimmistä suomalaisista taiteilijoista. Hänen dokumentti- ja taide-elokuviaan kuvataiteista, modernista musiikista ja arkkitehtuurista on esitetty säännöllisesti eri maiden festivaaleilla ja taidemuseoissa. Monipuolinen taiteilija on myös tunnustettu kirjailija ja valokuvaaja. Hän on pitänyt yli 60 yksityisnäyttelyä eri maissa, muun muassa maailman tärkeimpien taidemuseoiden joukkoon kuuluvassa Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofiassa, Madridissa.

John Storgårds is a keen champion of new and rare works for the violin, both premiering and highlighting them, and a much sought-after and internationally-renowned chamber musician.

Storgårds studied orchestral conducting, composition and the violin at the Sibelius Academy and abroad. He has been leader, soloist and conductor of the Avanti! Chamber Orchestra since 1989, was leader of the Swedish Radio Symphony Orchestra 1994–96 and has been Artistic Director of the Chamber Orchestra of Lapland since 1996. He has also been Principal Guest Conductor of the Oulu Symphony and Tampere Philharmonic and is a regular conductor of the Tapiola Sinfonietta. From 2003 to 2008 he was Principal Guest Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra and in autumn 2008 began as the HPO’s 12th Chief Conductor. In January 2012 he acquired a third orchestra of his own when he took over as Principal Guest Conductor of the BBC Philharmonic Orchestra. Conducting is taking this versatile musician more and more frequently to Central Europe, especially Germany, the Netherlands and Britain.

John Storgårds on uusien ja harvinaisten viuluteosten kantaesittäjä ja esilletuoja kuten myös kansainvälisesti arvostettu ja kysytty kamarimuusikko. Storgårds opiskeli orkesterinjohtoa, sävellystä ja viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja ulkomailla. Vuodesta 1989 lähtien hän on toiminut Avantin konserttimestarina, solistina ja kapellimestarina.

Vuosina 1994-96 Storgårds vieraili Ruotsin radion sinfoniaorkesterin konserttimestarina, ja vuodesta 1996 lähtien hän on toiminut Lapin Kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Hän on ollut mm. Oulu ja Tampere Filharmonian päävierailija ja Tapiola Sinfoniettan vakituinen kapellimestari. Vuosina 2003–2008 hän oli

51

HKO:n päävierailija, ja syksyllä 2008 hän aloitti kautensa orkesterin 12. ylikapellimestarina.

Tammikuussa 2012 Storgårds sai kolmannen oman orkesterin, kun hän aloitti työnsä myös BBC Philharmonic Orchestran päävierailijana.

Jan Söderblom on suomalainen kapellimestari ja viulisti, joka on toiminut monien orkestereiden solistina sekä Suomessa että ulkomailla. Ennen kapellimestarinuraansa hän esiintyi myös Uusi Helsinki -kvartetissa vuosina 1982–2001 tehden kiertueita ympäri Euroopaa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina ja johtanut merkittäviä orkestereita kaikkialla maailmassa. Oopperaesityksiä hän on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, Suomen Kansallisoopperassa sekä Helsigin Juhlaviikoilla. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Söderblom toimi vuosina 2001–2008 Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana, ja hänet on valittu Pori Sinfoniettan kapellimestariksi alkaen syksystä 2012.

Soile Tolvanen opiskelee pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa Teppo Koiviston johdolla. Tolvanen on osallistunut useille mestarikursseille sekä tehnyt lied-opintoja. Tolvanen palkittiin Helmi Vesa -pianokilpailussa vuonna 2012, jolloin hänelle myönnettiin myös pianisti Marita Viitasalon nimeä kantava stipendi. Liedpianistina hänet on palkittu yhdessä duopartnerinsa sopraano Alina Koivulan kanssa kansainvälisellä In Corpore -kamarimusiikkifestivaalilla Tallinnassa 2011 sekä valtakunnallisessa Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailussa 2010.

Sopraano Elli Vallinoja pääsi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen Outi Kähkösen oppilaaksi vuonna 2005. Tällä hetkellä Vallinoja opiskelee Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa opettajanaan Marjut Hannula. Hän on täydentänyt opintojaan monilla mestarikursseilla sekä tehnyt musikaali- ja oopperarooleja festivaaleilla sekä Sibelius-

Violinist and conductor Jan Söderblom emerged as a young and versatile performer in the early 1980s. Having studied the violin, he began his career as a soloist and a chamber musician playing violin with the New Helsinki Quartet from 1982 to 2001. Later he has been expanding his horizons by appearing as a conductor too. Söderblom has worked as a soloist, chamber musician and guest conductor in Finland and the other Nordic countries as well as all around Europe, in Australia, in Japan, in China and in South Africa. Söderblom has appeared as conductor with several orchestras in Finland and abroad.

In recent seasons, he has regularly appeared at the Royal Opera in Stockholm. First visits at the pit of the Finnish National opera in 2005 led to immediate reinvitations for ballet and opera productions. He is the artistic director of the Lappeenranta City Orchestra since 2000, and the artistic director of Joroinen Music Festival and of Musica Fiskars.

Soile Tolvanen is studying the piano under Teppo Koivisto at the Sibelius Academy. She was one of the prize winners in the Helmi Vesa Piano Competition this year and was also awarded the scholarship bearing the name of pianist Marita Viitasalo. As a Lied pianist she and soprano Alina Koivula were among the prize winners at the international In Corpore chamber music festival in Tallinn in 2011 and in the national Erkki Melartin Chamber Music Competition in 2010.

Soprano Elli Vallinoja first entered the Junior Sibelius Academy to study with Outi Kähkönen and is now in the Sibelius Academy’s opera class as a pupil of Marjut Hannula. She has also attended masterclasses and made her Finnish National Opera debut in spring 2010. In summer 2012 she was one of the Lemi Music Festival’s Young Artists. In 2010 Elli and pianist Victoria Vatanskaja won the first prize for Lied in the Erkki Melartin Chamber Music Competition and in 2011 Elli was awarded the third prize in the Kangasniemi Singing Competition. She also took the lead in the music film Jos rakastat.

Victoria Vatanskaja comes from Helsinki and entered the Junior Sibelius Academy in 2003 and the Senior Academy in 2007, studying first with Margit Rahkonen and later Teppo Koivisto and Erik T. Tawaststjerna. She has also furthered her studies in masterclasses. Her tutor in Lied has been Ilmo Ranta. Victoria appears regularly as a soloist, Lied pianist and chamber musician. Outside Finland she has given recitals in England, Germany, Hungary, Estonia and Russia. In 2010 she won the first prize for Lied duo in the Erkki Melartin Chamber Music Competition with soprano Elli Vallinoja.

Akatemian opiskelijaproduktioissa. Kansallisoopperassa Vallinoja debytoi keväällä 2010.

Lisäksi hän on laulanut monien kirkkomusiikkiteosten solistina. Kesällä 2012 Vallinoja oli yksi Lemin musiikkijuhlien nuorista taiteilijoista.Vuonna 2010 hän voitti yhdessä pianisti Victoria Vatanskajan kanssa ensimmäisen palkinnon Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun lied-sarjassa, ja vuonna 2011 hänet palkittiin kolmannella palkinnolla Kangasniemen laulukilpailussa.

Victoria Vatanskaja aloitti piano-opintonsa Sibelius-Akatemiassa nuorisokoulutuksessa vuonna 2003, ja vuodesta 2007 lähtien hän on opiskellut esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa opettajanaan ensin Margit Rahkonen sekä sittemmin Teppo Koivisto ja Erik T. Tawaststjerna. Hän on osallistunut myös monille mestarikursseille sekä lied-opetukseen. Vatanskaja esiintyy säännöllisesti solistina, lied-pianistina ja kamarimuusikkona. Hän on konsertoinut Suomen lisäksi Englannissa, Saksassa, Unkarissa, Virossa ja Venäjällä. Vuonna 2010 hän voitti yhdessä sopraano Elli Vallinojan kanssa ensimmäisen palkinnon Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun lied-duo-sarjassa.

Karen Vourc’h, a singer with Norwegian origins, grew up in France and studied voice at the Opera Studio in Zurich. A laureate in many competitions, such as in Toulouse and at the Aix-en-Provence Festival, she was the winner of the Artist Lyric’s Award in 2009. Many of the Mozart characters are familiar to Vourc’h, and her Norwegian roots have fostered in her a special fondness for Nordic music, which she has also performed with the Moraguès Quintet. Karen Vourc’h sang in the Amsterdam production of Kaija Saariaho’s opera Émilie, the song cycle from which today receives its first performance in Finland.

Ranskassa kasvanut norjalaissyntyinen Karen Vourc’h on opiskellut laulua Zürichin oopperastudiossa. Hänet on palkittu monissa laulukilpailuissa, kuten Toulousessa ja Aix-enProvence festivaalilla. Artist Lyric -palkinto hänelle myönnettiin 2009. Vourc’h on tehnyt paljon rooleja Mozartin oopperoissa sekä laulanut myös nykymusiikkia, kuten Pascal Dusapinin Romeossa ja Juliassa sekä Peter Eötvösin Le Balcon -oopperassa. Norjalaisista juuristaan johtuen Vourc’h on erityisen kiintynyt pohjoismaiseen musiikkiin, jota hän on esittänyt myös Moraguès-kvintetin kanssa.

Hän on myös laulanut Saariaho Émilie-oopperan Amsterdamissa.

Orchestras Avanti! Chamber Orchestra Avanti! Chamber Orchestra was founded in 1983 at the initiative of conductors Esa-Pekka Salonen and Jukka-Pekka Saraste and flautist Olli Pohjola to satisfy a need for high-quality ensemble work by enthusiastic and highly skilled musicians, and because it was recognised that a great deal of contemporary music and other rare repertoire would remain unperformed otherwise.

Besides winter season’s concert series in Helsinki, the orchestra has held a music festival of its own every summer in Porvoo since 1986. There are still traces of the original unfettered vision in the unexpected twists in the repertoire. Since the late 1990s the festival has invited a different Artistic Director each year. Cellist Anssi Karttunen has

53

Yhtyeet

been followed by Sakari Oramo, Jukka-Pekka Saraste, Esa-Pekka Salonen, Kari Kriikku, John Storgårds, Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen, Hannu Lintu, Kaija Saariaho, Oliver Knussen, Kirmo Lintinen, Seppo Kimanen and Pekka Kuusisto.

Avanti! is constantly on the move: it has become one of the most active ambassadors of Finnish music abroad. International engagements take the orchestra regularly around the world. Clarinettist Kari Kriikku has been the Artistic Director of Avanti! since 1998.

Kamariorkesteri Avanti! syntyi vuonna 1983 Esa-Pekka Salosen, Olli Pohjolan ja Jukka-Pekka Sarasteen aloitteesta. Orkesterin perustamiseen vaikutti pääasiassa kaksi seikkaa: tarve mahdollisimman korkealaatuiseen yhteismusisointiin innostuneiden ja taitavien muusikoiden kesken ja tietoisuus siitä, että Suomessa tarvitaan kokoonpanoltaan joustavaa, ennakkoluulotonta yhtyettä esittämään sitä ohjelmistoa, joka muutoin jää soittamatta.

Avantin ohjelmiston lähtökohta on teos, itse musiikki. Avanti! on kasvattanut muusikoita, säveltäjiä ja konsertinjärjestäjiä vastaamaan muuttuvan ajan tarpeisiin. Kesästä 1986 lähtien toiminut vuosittainen kesäfestivaali, Porvoon Suvisoitto, on poikkileikkaus Avantin toimenkuvasta. Talvikausina Avanti! tuottaa omaa konserttisarjaansa kotikaupungissaan Helsingissä. Vuosittaisilla vierailuillaan maamme rajojen ulkopuolelle Avanti!:lla on pääsääntöisesti viemisinään kotimaista ohjelmaa taidemusiikista perinteiseen tangoon. Avanti! liikkuu vapaasti eri aikakausissa, tyylilajeissa ja erilaisina kokoonpanoina. Avantin taiteellinen johtaja vuodesta 1998 on taiteilijaprofessori, klarinetisti Kari Kriikku.

Uusinta Chamber Ensemble Uusinta is a Finnish chamber ensemble. Founded in 1999, it has so far premiered more than a hundred works. It has appeared at all the major contemporary music events at home in Finland, at many other music festivals and in countless concerts of its own. Invitations from abroad have taken it to France, Denmark, Spain, Norway and Germany. The ensemble has released three discs on its own Uusinta label and, one on the Alba label. As of 2009, Uusinta has been involved in EU projects of Re:New Music, a network of 11 European countries and 22 contemporary music ensembles. On the initiative of Uusinta, a series of new music concerts was launched in Helsinki and the Finnish Broadcasting Company (YLE) introduced a radio programme called Klang in 2011.

Uusinta-kamariyhtye on vuonna 1999 perustettu suomalainen kamariyhtye, joka on toimintansa aikana kantaesittänyt yli sata teosta ja esiintynyt kaikissa keskeisissä kotimaisissa nykymusiikkitapahtumissa, useilla muilla musiikkifestivaaleilla sekä lukemattomin omin konsertein. Esiintymiset ulkomailla ovat vieneet Uusinnan Ranskaan, Tanskaan, Espanjaan, Norjaan ja Saksaan. Yhtye on myös julkaissut kolme levytystä Uusinta-levymerkille sekä yhden Alba-levymerkille. Vuodesta 2009 alkaen Uusinta on ollut mukana 11 eurooppalaisen maan ja 22 nykymusiikkiyh­ tyeen Re:New Music -EU -projektissa. Uusintakamariyhtyeen aloitteesta syntyi vuonna 2011 Helsinkiin perustettu uuden musiikin konserttisarja ja YLE:n radio-ohjelma Klang.

54

UUSINTA kamariyhtye

56