Äänenkuljettaja 4 2012-2013

KOETTUA Terveisiä Afrikasta ja Itä-Suomen kouluista!

KOETTUA Lehtoriyhdistys juhli, 20 vuotta ja katse eteenpäin!

SAY Älä anna häiritä!

Sibelius-Akatemia 4/2012–2013

Kanteletaitureita opetettu Sibassa jo 25 vuotta

4/ 2012–2013 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti.

SISÄLLYS

Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun.

Alkusoitto

Uuteen aikaan................................................................................ 3 Ajassa

Jaettua............................................................................................... 4 Koettua

2000-luvun kantele ropisee, narisee, napsuu ja kihisee .6 Lehtoriyhdistys 20-vuotisella kokemuksella kohti Taideyliopistoa.................................................................... 8

Äänenkuljettajassa on tilaa yhdelle tai kahdelle tiiviisti kirjoitetulle, hyvin perustellulle mielipidekirjoitukselle. Tekstin maksimimitta on noin 160-17o merkkiä välilyönteineen. Lähetä tekstisi omalla nimelläsi varustettuna osoitteella aanenkuljettaja@siba.fi. Emme julkaise nimimerkillä kirjoitettuja tekstejä.

Skål! Cheers! Salute! - kielten opetus 10 vuotta............. 10 Uusinta-auditoinnissa tarkistettiin laatutyön nykytila.11 ”Epungulo”................................................................................... 12 Laulubussin riemua Itä-Suomessa...................................... 14 Näkymä

Opinto- ja opetuspalvelutiimi tuli osastojen arkeen.... 16

Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi

Näkymä

Taitto Karoliina Pirkkanen

Solo

Kannen kuva: Ritva Koistinen (kuva Karoliina Pirkkanen)

SAY

Painopaikka

Ensikonsertit kokevat muodonmuutoksen.................... 18

When timing is everything in music................................... 19

Älä anna häiritä.......................................................................... 20

ALKUSOITTO

Uuteen aikaan vuosiluvun ja tilikauden vaihtumista. Niinpä halu nähdä, mitä tuleman pitää, on entistä kiihkeämpi, vaikka muutostilan pysyvyyteen alamme jo rutinoitua.

Monenlaista tinanvalantaa on jo harjoitettu sen suhteen, mitä on olla Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Taikakonsteihin, onnenkaupalla tai muiden toimesta ei kuitenkaan kenenkään tulevaisuutta paljoa edistetä. Asioiden kontrolloiminen olemaan jonkinlaisia pelaa helposti ulos mahdollisuuden tarttua odottamattomaankin tilaisuuteen. Me itse olemme oman tulevaisuutemme tärkein voimavara. Omalla työllämme vastaamme siitä, että vahvistumme ja vaalimme meille arvokasta, samalla kehittäen ja uudistuen. Meidän on rohjettava olla parhaassa mahdollisessa vedossa ja luotettava itse tekemämme työn kantavuuteen.

Jo uunna vuonna kuitenkin tinojakin valelemme, toivottakoon, että kuvioissamme näkyy avaimia, joiden tiedetään enteilevän yhteiskunnallista arvonnousua ja vaikuttavuutta, juuri sitä, mitä Taideyliopiston odotetaan luoville aloille tuottavan. Taitoa, tietoa ja innovatiivisuutta uuden ajan suuntien luotsaamiseen meillä riittää runsain.

Toivotan kaikille voimia syyslukukauden loppusuoralle ja edelleen myös hiljentymistä ja lepoa joulunajan tähtihetkiin.

T

oiveikkaan valoisissa tunnelmissa sujunut Sibelius-Akatemian uusinta-auditointi on takana. Haastattelijat jättivät meidät hyvällä mielellä jatkamaan työtämme suomalaisena musiikin opettamisen, tutkimuksen ja esittämisen lippulaivana. Viralliset laatutyömme arvioinnin tulokset saamme kevättalvella. Nyt on aika keskittää voimat ensin vielä arkiseen ahkerointiin ja sitten ansaittuun joulunajan rauhoittumiseen ja virkistymiseen.

Vuoden lyhyimmän ja pisimmän päivän lähiyhteyteen on perinteisesti sijoittunut tiettyjä vuosittaisia alkamisia ja lopettamisia sekä uskomus siitä, että salaperäisin tempuin voisimme päästä kurkistamaan ja varmistelemaan tulevaa. Lähestyvä vuodenvaihde merkitsee omassa akateemisessa muutosten ketjussamme tällä kertaa enemmän kuin vain

Elina Laakso

3

AJASSA

Teksti: Karoliina Pirkkanen Kuvat: Karoliina Pirkkanen, Saku Järvinen

2000-luvun kantele ropisee, narisee, napsuu ja kihisee Sibelius-Akatemian kanteleopetus täytti 25 vuotta

25 vuotta sitten kaksi aktiivista opiskelijaa lähti liikkeelle vahvalla vaatimuksella: haluamme opiskella kanteleensoittoa Sibelius-Akatemian solistisella osastolla.

Siitä se sitten käynnistyi, ja nyt Sibelius-Akatemian kantelekoulutus on keskeisessä roolissa kun uudistetaan kansallissoittimen ohjelmistoa ja pidetään yllä innostusta instrumenttiin

S

- Koulutus on alusta saakka keskittynyt taidemusiikkiin, ja aika moni kanteleluokalla opiskeleva ja opiskellut myös säveltää itse. Jokainen säveltäjä on löytänyt kanteleesta jotakin sellaista, jossa on voinut hyödyntää itselleen ominaista sävelkieltä. Sen myötä on saatu tarjolle hyvin monenlaista ohjelmistoa, ja tämä on myös muusikolle valtavan opettavaista. Tulevaisuudessa toivon, että kanteletta saisi vielä enemmän tutuksi kamarimusiikkisoittimena, Koistinen toteaa.

Viime vuosina aktiiviset kantelemuusikot ovat tuoneet instrumenttia esille laaja-alaisesti erilaisilla areenoilla. Kanteleluokan juhlakonserteissakin (23. ja 24.11.2012) kuultiin niin sähkökantelekokoonpanoja kuin kantaesitys.

Tietyllä tavalla instrumentti kokee uutta tulemista, mutta esimerkiksi Sibelius-Akatemian pääsykokeissa tämä ei vielä juuri ole Koistisen mukaan näkynyt. Pyrkijöiden taso on kuitenkin alkuvuosien parhaisiin vaiheisiin verrattuna pysynyt melko lailla samana. Kehitys säteilee musiikkioppilaitoksiin viiveellä.

- Olen valitettavasti kuullut aika monelta taholta, että musiikkioppilaitoksissa lahjakkaimpia kanteleopiskelijoita ohjataan edelleen muihin instrumentteihin, esimerkiksi orkesterisoittimiin. Jonkun verran ennakkoluulojakin kanteletta kohtaan vielä on, Koistinen pohtii.

ibelius-Akatemiassa kanteleopetuksen "grand old lady" on Ritva Koistinen. Hän toimi talon ainoana päätoimisena kanteleopettajana vuosikausia. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista: alkuaikoina koulutuksella ei ollut oikein vakituista tilaa, konserttikanteleetkin lainattiin kansanmusiikin osastolta, ja lopulta kotiuduttiin Pitäjänmäelle.

- Opinnot oli luotava itse alusta lähtien ja luotettava siihen, että tästä se rakentuu. Viulistin koulutuksen saaneena minulla oli selkeä kuva Suomen musiikkielämän korkeasta tasosta, ja tästä syntyi haaste nostaa myös kantele taidemusiikin instrumenttina samalle tasolle.

Jossain vaiheessa olin koulutuksen lähestymistavasta hiukan epävarma - että kantaako se ammattilaisuuteen - mutta taipaleen puolivälissä totesin, että kyllä näyttää kantavan. Koulutus on aika lailla sen näköistä, miksi sen kuvittelinkin 25 vuotta sitten. Siinä mielessä voin kiitollisena katsoa taaksepäin ja todeta, että se näkemys joka minulla koulutuksesta oli, on aika hyvin toteutunut, Koistinen tuumaa.

Vuosien varrella koulutuksen ydin onkin pysynyt melko samana. Vähittäin yhteistyö säveltäjien kanssa on noussut yhä keskeisemmäksi, ja myös koulutuksesta valmistuneet ovat jatkaneet tätä yhteistyötä siirryttyään työelämään.

4

AJASSA

Kantele yllättää: munanleikkuri ja ääniä laidasta laitaan Kanteleella on kuitenkin valtava mahdollisuus yllättää kerta toisensa jälkeen. Kanteleluokan 25-vuotisjuhliin tilattiin teos säveltäjä Minna Leinoselta, jolle instrumentti oli uusi tuttavuus. Niinpä se pääsi riemastuttamaan säveltäjänkin monipuolisuudellaan.

- Kantele osoittautui soinneiltaan hyvin monipuoliseksi. Harpun ja kitaran ohella kantele on nykysäveltäjälle äärettömän antoisa soitin ennen kaikkea siksi, että siinä on vielä paljon uutta löydettävää. Olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon erilaisia laajennettuja sointeja, myös kontrastisia, kanteleesta löytyi! Paitsi että instrumentti soi idiomaattisesti hyvin kauniisti, se muun muassa räpisee ja kolisee, ropisee kuin sade, rämähtää ja jyrähtää, narisee, napsuu, kihisee ja ujeltaa. Säveltäessä ehkä vaikeinta minulle oli hahmottaa kanteleen kielten vertikaalisuutta ja sitä kautta sointujen otteita. Teoksen tilaaja ja innoittaja Eija Kankaanranta ja oma lainakantele olivat tässä korvaamaton apu.

Leinosen säveltämä Lumen kanteleelle ja jousikvartetille kuultiin ensimmäistä kertaa FRESH-kanteleluokan juhlakonsertissa 24.11.2012. Teoksen kantaesittivät Eija Kankaanranta, Annemarie Åström, Eeva Oksala, Anna Rajamäki ja Aino-Maija Riutamaa de Mata.

- Halusin teoksessa tutkia jousien ja kanteleen soittotapojen ja sointien yhtäläisyyksiä ja erilaisten sointikombinaatioiden yhteensulautumista. Vastaan tuli niin paljon uudenkuuloisia yhdistelmiä, että ideoita jäi varastoon toiseenkin sävellykseen (tai teoksen toiseen osaan) asti, Leinonen kuvailee. n

Säveltäjä Minna Leinonen höysti kanteleen sointia muun muassa munanleikkurilla teoksessaan ”Lumen”

Kanteleluokan 25-vuotisjuhlallisuudet välitettiin suorana lähetyksenä Sibelius-Akatemian verkkosivuilla.

Tallenne FRESH-konsertista tulee nähtäville osoitteeseen www.siba.fi/whats-on/videos

Lehtori Ritva Koistinen on nähnyt kanteleen korkeakoulutuksen alkutaipaleelta saakka

5

AJASSA

Jaettua

PISTÄ KALENTERIISI Tulevia tapahtumia • 8.12.2012 Suomalaisen musiikin päivä Musiikkitalossa • 14.12.2012 Siban henkilöstön joulujuhla • 15.12.2012 Soila Jaakkolan väitöstilaisuus: Polkuja kuorosäveltapailuun.

Kuorosäveltapailukirjat aikuisen kuorolaulajan nuotinluku- ja säveltapailutaidon kehittäjinä • 15.12.2012 Javier Arrebolan tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus: aiteellinen opin- ja taidonnäyte: An die Musik - The Piano Sonatas of Franz Schubert

Tapahtuuuutiskirje uudistui

Parhaillaan käynnissä • Hakuaika kansainväliseen opiskelijavaihtoon 31.1.2012 saakka

Sibelius-Akatemian tapahtumien uutiskirje uudistui 27. marraskuuta. Visuaalisesti näyttävässä html-kirjeessä listataan joka tiistai seuraavan 2,5 viikon tapahtumat. Tapahtumatiedot voi tilata omaan sähköpostiinsa osoitteesta www.siba.fi/whats-on. > Tilaa tiedot Sibelius-Akatemian tulevista tapahtumista sähköpostiisi. n

Tapahtuu Taideyliopistossa • ”Fairy Queen” Vallilan konepajalla, esitykset 5.12. klo 19, 17.12. klo 19, 18.12. klo 19. Lisätiedot osoitteesta www.uniarts.fi

6

KOETTUA

Teksti ja kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN

Skål! Cheers! Salud!

Kippis kymmenvuotiaalle kieltenopetukselle tuu toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen visuaalisia ja auditiivisia oppijoita unohtamatta. Yhtenä haasteena Sibelius-Akatemiassa ehkä on, että opiskelija on tottunut saamaan henkilökohtaista ohjausta ja tukea musiikkiopinnoissaan ja saattaa ehkä odottaa samaa myös kieliopinnoissa. Ryhmässä oppiminen koetaan kuitenkin virkistävänä vaihteluna yksinäiselle puurtamiselle, ja samalla voi tavata muidenkin aineryhmien opiskelijoita. Tätä silmällä pitäen on tärkeää luoda ryhmätilanteissa sellainen ilmapiiri, joka aidosti edistää parhaiten oppimista. Opiskelun aikatauluttaminen voi olla joskus vaikeaa: opiskelijoiden kalentereihin voi tulla äkillisiä muutoksia, koesoittoja, ylimääräisiä harjoituksia, keikkoja... Kielten opinnoista onkin vuosien saatossa muovautunut joustavia ja monimuotoisia: ne voivat koostua lähiopetuksesta, itsenäisestä opiskelusta, verkko-opinnoista ja integroiduista opinnoista, Tikkanen toteaa. n

Kieltenopetuksesta Sibassa on moneksi! Jo kymmenen vuotta musiikin opiskelijoita on keskitetysti tuettu paitsi tarjoamalla asetuksen säätämiä kieliopintoja, myös "täsmäopetuksella". Tätä taivalta juhlistettiin seminaarilla 23.11.2012 Wegelius-salissa.

Sibelius-Akatemiassa kieliä on opiskeltu huomioiden nimenomaan musiikin opiskelijoiden opintotarpeet ja kielitaitovaatimukset tulevassa työelämässä.

Kielikoulutus yliopistossa ei ole aivan samanlaista kuin kymmenen vuotta sitten.

- Metodit ja välineet ovat monipuolistuneet: tekninen kehitys, sähköisten oppimisympäristöjen käyttö, mahdollisuus suorittaa opintoja joustavasti ovat lisääntyneet. Löytyy verkko-opintoja, monimuoto-opintoja, materiaalipankki musiikkisanastoineen... listaa kielten opetuksen lehtori Rakel Tikkanen.

Erilaiset oppimistyylit keskiössä Tiedeyliopiston ja Sibelius-akatemian opiskelijat ovat erilaisia kielenoppijoina. Musiikin opiskelija on oman soittimensa huippukäsityöläinen, oppinut tekemällä ja harjoittelemalla kehollaan sekä tottunut paitsi yksinäiseen harjoitteluun, myös tiiviiseen yhteistyöhön oman instrumenttiopettajan kanssa usein jo lapsesta saakka. Lukeminen ei ole ensisijanen harrastus, joten pitkien tekstien lukeminen voi tuottaa vaikeuksia. Kaikki tämä pyritään huomioimaan myös kielten opetuksessa. Tikkanen kertookin, että Sibelius-Akatemiassa kielten opettamisessa on kartoitettu musiikin opiskelijoille tyypilliset oppimisen tapoja ja tyylejä.

- Olemme pyrkineet kielten opetuksessa huomioimaan musiikinopiskelijoiden vahvan kinesteettisen oppimistyylin; oppimisen liikkeen ja lihasmuistin avulla. Opetuksessa koros-

Päivi Tikkanen keskustelutti kieltenopetuksesta Kieliopintojen monikielinen materiaalipankki löytyy osoitteesta www2.siba.fi/kielimateriaalit/.Sivustolta löytyy muun muassa lehtori Simon Boswellin laatima englanninkielinen tietovisailu ääninäytteineen

7

KOETTUA

Teksti: Karoliina Pirkkanen Kuvat: Eeva Sarmanto-Neuvonen

Lehtoriyhdistys 20-vuotisella kokemuksella kohti Taideyliopistoa

S

ibelius-Akatemian lehtoriyhdistys vietti 20-vuotisjuhliaan R-talon kamarimusiikkisalissa mahtavissa tunnelmissa. Juhlavuoden ohella vietettiin samalla myös yhdistyksen ”hautajaisia”: Taideyliopiston tullessa akatemioiden nykyiset lehtoriyhdistykset lakkautetaan. Tulevaisuuden muotoa haetaan parasta aikaa.

Sibelius-Akatemian lehtoriyhdistyksen toiminnassa alusta saakka mukana ollut Eeva Sarmanto-Neuvonen muistelee juhlia lämmöllä.

Hän ehti toimia yhdistyksen puheenjohtajana kymmenen vuotta ja varapuheenjohtajanakin 2,5 vuotta. Kuluneeseen 20 vuoteen mahtuu monenlaista muutosta, ja niissä myös lehtorien äänellä on ollut yhdistyksen kautta tärkeä sija.

- Yhdistys on vuosien varrella tehnyt arvokasta ja tärkeää työtä opettajien hyväksi ja saanut myös paljon aikaan! Jo 20 vuotta sitten aloimme ajaa päätoimisista tuntiopettajia lehtoreiksi ja se myös toteutui. Olemme olleet myös jatkuvasti mukana Yliopistojen Opetusalan liiton hallituksessa, joko varsinaisena tai varajäsenenä. Tärkeänä on pidetty sekä yhteyksiä johtoon että ylioppilaskuntaan.

Sarmanto-Neuvonen kiittelee, että SibeliusAkatemian lehtoriyhdistyksen tärkeys on tunnustettu ja siltä kysytään jatkuvasti myös mielipiteitä opettajien asioihin liittyen.

- Johtokunta on joutunut vuosien mittaan reagoimaan hyvin tärkeisiin kysymyksiin nopeallakin aikataululla. Sana on ollut vapaa ja yhdistys on ottanut kantaa välillä kipakastikin - lausunnoista on aikanaan saatu myös myllykirjeitä johdolta, Sarmanto-Neuvonen hymyilee.

Yhdistystoiminta on tuonut pienen yliopiston opettajakunnalle hyviä verkostoitumismahdollisuuksia: muun muassa vuosittaiset Yliopistopäivät ovat tarjonneet paitsi tilaisuuksia tavata

kollegoita, myös mahdollisuuden tuoda esille taideyliopistojen erityispiirteitä suhteessa tiedeyliopistoihin.

- On tärkeää, että olemme olleet mukana YLL:n hallituksessa mukana kertomassa omasta erityisyydestämme. Etenkin alkuvuosina tämä tuntui välistä raskaaltakin. Kaiken kaikkiaan olemme tehneet paljon hyvää työtä. Jätän osaltani yhdistyksen iloisella mielellä mutta pikkuisen huolissani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan: riittääkö nuorta, aktiivista osallistumista ja intoa jatkossa. En toisaalta ole haikea, vaan odotan innolla eläkepäiviäni, kesällä 2013 eläköityvä Sarmanto-Neuvonen tiivistää.

Jousten ainejohtaja, lehtori Päivi Arjas on toiminut lehtoriyhdistyksen puheenjohtajana 2,5 vuotta.

- En olisi koskaan arvannut, miten paljon kaikenlaista mielenkiintoista pesti tuo mukanaan: verkostoitumista, yhdessä pohtimista, keskustelua ja kontakteja. Melkoinen koulu se on ollut myös ainejohtajuutta ajatellen! Lehtoriyhdistyksessä on ollut kuitenkin yhtenä haasteena saada koko yliopiston opettajakunnan näkökulma kattavasti. Oman talon lehtoriyhdistykseen kuuluminen on luonnollinen tapa tutustua kollegoihin ja kehittää omaa työpaikkaa – löytää se viiteryhmä oman talon sisältä ja saada koko talon opettajille yhteinen ääni. Yhdistyksen kautta kuitenkin neuvotellaan myös ei-niinaktiivisten opettajien palkat, Arjas huomauttaa.

Ikuisuusaihe kokonaistyöajan ohella viime aikoina Taideyliopisto on keskusteluttanut opettajakuntaa myös lehtoriyhdistyksen kautta.

- Kun katsotaan näennäisten erilaisuuksien yli, pintaa raaputtamalla löytyy se opettajuuden yhteinen ydin – myös Taideyliopistoon mentäessä, Arjas rohkaisee. n

8

KOETTUA

9

KOETTUA

Teksti: Hannu Saha

”Epungulo” (talletus, säilytys, okupungula = tallettaa, säilyttää, panna talteen ndongan kielellä)

Kenttäretkiä ja tallennusta, aineiston digitointia ja tutkimusta, koulutusyhteistyötä, yhteisiä konsertteja… Kaikkea sitä ja paljon muuta on Sibelius-Akatemian ja Namibian yliopiston yhteinen hanke, jonka päätarkoituksena on Namibian perinnemusiikkien elvyttäminen.

S

siikinopiskelun tukena sekä Namibiassa, Helsingissä – että myöhemmin netin kautta koko maailmassa.

Projektin työmuodoista keskeisin on tässä vaiheessa kenttätyö, paikallisen perinnemusiikin ja tanssin tallentaminen ja dokumentaatio videoin, äänitallentein ja valokuvin. Lisäksi digitoidaan sikäläisen yleisradion, Namibian Broadcasting Corporationin, perinnemusiikin nauha- ja levytallenteita. Näistä luodaan pitkällä tähtäimellä opetusmateriaalia ja julkaisuja tutkimuksen ja koulutuksen tarpeisiin.

Myös kansansoitinten rakennustoiminnan elvytystyö on tärkeä osa hanketta, samoin kuin käytännön musisoinnin yhteistyö konsertein ja kiertuein.

Myös materiaalinen apu on tärkeää: Namibian yliopistolle on luovutettu teknistä apuvälineistöä kuten digitointiin tarvittava tietokone ohjelmistoineen, digitallennin sekä videokamera. Näin laajamittaisempi tallennustyö mahdollistuu paikallisten suorittamana jatkuvana toimintana. Matkalla tapaamamme arvostettu etnomusikologi ja musiikkikasvattaja Minette Mans antoi ryhmämme käyttöön 1990-luvulla tehtyjä videointeja sekä tutkimustensa käsikirjoituksia.

Suomen suurlähetystö antoi retkellemme poikkeuksellisen vahvan tuen. Tuore asiainhoitaja Anne Saloranta järjesti kunniaksemme korkeantason kulttuuriperintöalan seminaarin Culture and Development, jossa oli mukana alustamassa johtajistoa Namibian ministeri-

ibelius-Akatemialla ja Namibian yliopistolla on ollut jo pitkään Ulkoasiainministeriön tukemaa kehityspoliittista kulttuuriyhteistyötä. Lokakuun lopulla oli Namibiassa projektin kolmas kenttäretki, jonka pääkohde oli Caprivin alueen silimban soittajat. Caprivi on pohjoisen Namibian itäinen alue, joka tunkee mielenkiintoisena ohuena ulokkeena Angolan, Sambian ja Botswanan rajoittamana kohti Zimbabwea. Silimba taas on kansanomainen keskiafrikkalainen ksylofoni tai marimba.

Keruumatkan tulokset olivat huikeita: löytyi hienoja soittimia ja taitavia soittimensa hallitsijoita sekä erinomaiset edellytykset jatkaa etnomusikologista tutkimustyötä.

Kehitysyhteistyöhankkeen perustan loi jo 2000-luvun alussa Sibelius-Akatemian silloinen rehtori Pekka Vapaavuori. Oppilasvaihtona alkanut yhteistyö teki muun muassa Sibelius-Akatemiassa opiskelleesta Sakari Löytystä maisterin Namibian yliopistossa. Varsinaista kulttuurivaihtoa on ollut vuodesta 2007 alkaen, jolloin Suomessa vieraili Papa Fransua afrobeat-yhtyeineen. Papa Fransua on paitsi tanssimuusikko, myös musiikin tohtori ja Namibian yliopiston musiikkikoulutuksen johtaja, ristimänimeltään Francois Tsoubaloko.

Papa Fransuan kanssa on toteutettu tähän mennessä kolme perinteen tallennusmatkaa, vuosina 2009, 2011 ja 2012. Keskeisenä ideana on nyt auttaa namibialaisia luomaan perinnemusiikin arkisto, elävä museo, joka olisi mu-

10

KOETTUA

Namibia-ryhmä konsertoimassa, oik. Sakari Löytty, Heikki Laitinen, Hannu Saha ja Vesa Norilo sekä Kanteleen syntyä laulamassa namibialaisista Shilengifa Naimbudu ja Jabulani Moyo. (kuva Ari Koivulahti)

öistä, kulttuurilaitoksista sekä UNESCOsta.

Hankkeemme sai seminaarin myötä runsaasti myönteistä julkisuutta ja tätä kautta verkostoituminen oli entistä laajempaa ja helpompaa.

Seminaarin jälkeen pidettiin lähetystön tiloissa namibialaissuomalainen konsertti, jonka vastaanotto oli mitä lämpimin.

Mikäli Ulkoministeriömme kulttuuri- ja lehdistöosasto jatkaa hankkeen tukemista, sen on tarkoitus jatkua monin eri muodoin. Keväällä saapuu Suomeen musiikin lehtori Jabulani Moyo, jonka kanssa valmistellaan jo luonnosteluasteella olevaa projektin nettisivustoa.

Kummankin maan ministeriöille, yliopistoille ja kulttuurilaitoksille suunnattu sivusto tulee esittelemään hankettamme valokuvin, videoin sekä pienten artikkelien muodossa. Kesälle 2014 on alustavasti suunniteltu namibialaisen perinnemusiikin esittelykiertuetta yhteistyössä kansanmusiikkijuhliemme kanssa. n

11

KOETTUA

Teksti: Aino Rättyä

LAULUBUSSI

Teksti: Aino Rättyä Kuva: Ville Kukkonen

S

Laulubussin riemua Itä-Suomessa melko pitkälti maisemien ihailun. Vihdoin yöllä perille päästyämme koimme valaistuksen; lunta oli runsaasti maassa, sängyt oli laitettu suloisessa hostellissamme valmiiksi ja sauna avannon kera odotti lämpimänä! Kaikki pääsivät nukkumaan hyvin, mutta varmasti hieman jännittynein mielin.

Aamuherätykset olivat kaikkien ehdoton suosikkitapahtuma! Klo 6.30 särpimme pirteinä kahvia ja ryntäsimme reippaasti bussiin, joka ripotteli meidät työpareittain eri kouluille vetämään workshoppeja. Pieni Nunnalahden koulu, jonne minä ja työparini Sannis menimme ensimmäisenä, muistutti herttaista puista omakotitaloa. Pihalla oppilaat olivat ottamassa meitä vastaan. Ah liikutusta!

40 oppilaan koulussa tunnelma oli aivan erilainen kuin pääkaupunkiseudun suurissa kouluissa.

Luokkien integrointi toimii hyvin ja esimerkiksi ”eskarit”-6. luokat toimivat keskenään sulassa sovussa. Kenties onnistuneimmassa työpajassamme Pogostan koulussa Ilomantsissa oli 5. luokka ja 8.9. erityisluokka yhdessä. Ryhmä toimi kuin häkä!

ibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoilla ja opettajilla lastattu Laulubussi suuntasi marraskuussa 2012 Helsingin Musiikkitalolta kohti Pohjois-Karjalan ala- ja yläkouluja. Bussi kiersi Pohjois-Karjalassa 12.–16.11. ja tarjosi kaikenikäisille koululaisille mahdollisuuden laulaa ja musisoida yhdessä. Laulubussi toi kouluihin yli tuhannelle lapselle ja nuorelle monipuolisia musiikin työpajoja, osallistavia konsertteja ja mukavaa yhdessäoloa musisoinnin parissa ammattitaitoisten musiikkikasvattajien johdolla.

Kiertueen tarkoituksena oli myös edistää musiikinopetuksen asemaa sekä herättää keskustelua siitä, mitä ammattitaitoinen musiikin aineenopettaja voi saada paikkakunnalla aikaan niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin.

Laulubussi starttasi käyntiin isänpäivänä. Joukkomme isä Sakari Antila tarjoili meille mitä parhaimpia isänpäivän herkkuja upean keikkabussimme loungepalatsissa. Railakas matka kohti tuntematonta eli Juukaa kesti yli 7 tuntia ja ikkunasta katselimme lähinnä omia heijastuksiamme, sillä marraskuinen pimeys esti

12

KOETTUA

siikin tunnelman mukaisesti. Lopuksi opeteltiin Jaakko Löytyn laulu ”Missä olenkaan?” pienten bodypercussioitten ja liikkeiden kera. Tämä laulu tuli myös konserttiimme.

Konsertti koostui kaikenlaisesta musiikista; sisääntulomusiikkina soitimme kansanmusiikkia (Raka Vägen) ja lauloimme Taivas on sininen ja valkoinen. Ohjelmistoon kuului myös mm. Myrskyluodon Maija, Mas Que Nada ja Soulman sekä paljon muita pop/rock/soul-kappaleita ja lastenmusiikkia.

Olimme aina aikaisin liikkeellä, joten illalla ehti rentoutua ja käydä rauhassa syömässä sekä harrastaa muita aktiviteetteja kuten vesizumbaa kylpylässä. Ilomantsissa ollessamme saimme myös kutsun Ville Kukkosen kotitilan ”vanhalle puolelle”, 150 vuotta vanhaan upeaan pirttiin. Saimme maistaa aitoja karjalanpiirakoita ja irtautua hetkeksi kaikesta muusta nauttiessamme ikivanhan talon huokuvasta tunnelmasta ja hyvästä seurasta.

Ohjeet kuunneltiin herkeämättä ja oppilaat tunnustivat avoimesti, kuinka mukavaa on kun on vierailijoita. ”Eipä tämmöstä ihaa jokaa päevä täällä tapaahukkaa!”. Samaa lämminhenkisyyttä koimme koko reissulla eri kouluissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin. Murteita puhuvat lapsukaiset särkivät sydämiämme ja konserteissa meininki oli katossa.

Välillä työpajoja saattoivat seurata myös kaupunginjohtaja tai toimittaja. Ylen uutisiinkin päästiin!

Työtä, työtä, työtä tehdään...

Päivät olivat työntäyteisiä mutta hauskoja ja antoisia. Joka päivään kuului 2-4 työpajaa per pari, roudaukset, päiväkonsertti, sekä matkustaminen seuraavalle paikkakunnalle. Työpajat olivat pitkälti opiskelijoiden suunnittelemia. Ne sisälsivät mm. äänimaisemien tekoa, beatboxausta, laulua, musiikkiliikuntaa, improvisointia, tanssia, ufokielillä puhumista ja laulamista sekä ihmisorkesterin.

Minun ja Sanniksen työpajassa tehtiin alkutanssi, leikittiin ”Dracula-leikkiä” ja keksittiin tervehtimistavoista liikesarja, joka esitettiin soitetun mu-

Lapselle ”hänen elämänsä paras päivä!”

Laulubussikiertue oli ehdottomasti yksi parhaista asioista, joita olen saanut Akatemialla kokea. Opiskelijatovereihin tutustui aivan eri tavalla tiiviin yhteistyön jälkeen, ja pääsin pienistä harjoitteluun liittyvistä traumoistani eroon. Tätä työtähän voisi ihan oikeasti tehdä! Pedagoginen näkemykseni avartui suunnattomasti nähdessäni, kuinka erilaisia työilmapiirejä ja kouluja on olemassa.

Kotimatkan kruunasi täydellinen auringonlasku bussin ikkunasta järvimaisemissa. Väsyneinä, mutta onnellisina taisimme tirauttaa pari haikeuden kyyneltä; yhteinen matka olisi voinut vielä jatkua. Kiertueesta jäi upeita muistoja, erityisesti kommentti, jonka eräs poika Villalan koulusta oli sanonut, kun pääsivät koulutovereidensa kanssa keikkabussillamme matkustamaan konserttiimme: ”Tämä on elämäni paras päivä!”

"Yksi ajatus selkiytyi lopullisesti Laulubussin myötä: opettajan työ voi parhaimmillaan olla luovaa, jos opettaja on varma omasta osaamisestaan ja sinut opetettavan asian kanssa. Laulubussin workshoppien idea oli toistaa samaa suunnitelmaa hiukan varioituna eri luokka-asteille koko viikon ajan. Loppujen lopuksi minun ja työparini workshop muuttui viikon aikana hyvin erinäköiseksi kuin alussa. Muutos tapahtui itsestään vasta kun olimme varmoja osaamisestamme. Vasta silloin uskalsimme luottaa vaistoihimme, intuitioon, uskalsimme improvisoida ja ottaa vastaan impulsseja oppilailta." Tuomas

Laulubussissa mukana olivat Sakari Antila, Eeva-Leena Pokela, Anni Elonen (tuottaja), Riina Riikonen, Tuomas Vertanen, Aino Rättyä, Johanna Mäkitalo, Mila Laine, Lauri Hongisto, Siiri Närhinen ja Sanna-Kaisa ”Sannis” Sundström.

Lisäksi kuljettajamme Miika Myöhänen ja valokuvaaja Ville Kukkonen. Kiertueen ohjelmaan kuuluivat 12.11. Juuka, Koli, 13.11. Nurmes, Valtimo, 14.11. Lieksa, 15.11. Ilomantsi ja 16.11. Kitee-Kesälahti

13

KOETTUA

Teksti: Tiina Tuomikoski

Uusinta-auditoinnissa tarkistettiin laatutyön nykytila Miten kansainvälisistä opiskelijoista huolehditaan? If there is any kind of problem between a teacher and a student, do you know how to proceed?

Voiko tuntiopettaja osallistua kehittämistyöhön? Onko osastouudistus ollut hyödyksi?

Onko Akateemisesta neuvostosta ollut hyötyä?

Johto sai päivän päätteeksi alustavaa palautetta kuultuaan eri ryhmiä. Palautteen mukaan etukäteen lähetetty auditointiaineisto oli ollut hyvä pohja ja haastattelut olivat selventäneet niistä saatua kuvaa SibAn laatujärjestelmän tilasta. Auditointiryhmälle oli muodostunut kuva, että uusinta-auditointi oli tullut tarpeeseen ja että paljon hyödyllistä kehitystäkin on tapahtunut. Laatutyö ei ole enää pelkästään johdon ja päälliköiden, vaan isomman porukan juttu. Ryhmä kehui erityisesti opiskelijoita, jotka olivat haastatteluissa todella aktiivisia. Kansainvälisten opiskelijoiden kohtaaminen oli ryhmän mukaan ”raikas”.

Auditoinnin tuloksesta päättää Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) 27.3.2013.

Yliopisto järjestää julkisen tulosten julkistamistilaisuuden huhtikuun alussa. Laatutyö jatkuu myös Taideyliopistossa ja alustavan aikataulun mukaan Taideyliopiston laatujärjestelmä auditoidaan vuonna 2017. n

Sibelius-Akatemian laatujärjestelmä uusinta-auditoitiin torstaina 29.11.2012. Uusinta oli jatkoa huhtikuun 2010 auditoinnille ja samalla auditointiprosessin päätös. Auditoijina toimivat VTT Helka Urponen (puheenjohtaja), opiskelija- ja nuorisotoiminnan asiantuntija Ulla Hyvönen STTK ry:stä, johtaja Asko Karjalainen Oulun seudun ammattikorkeakoulusta, yliopettaja Timo Salo Tampereen ammattikorkeakoulusta sekä sihteereinä erikoissuunnittelijat Kirsi Hiltunen ja Johanna Korhonen Korkeakoulujen arviointineuvostosta. Hyvönen ja Salo olivat mukana myös 2010 auditoinnissa.

Auditoijille lähetettiin 4.10. mapillinen materiaalia näytöiksi kaikista kehittämistoimista, joita edellisen auditoinnin jälkeen oli tehty. Näytöt koskivat mm. koulutuksen palautejärjestelmää, tuntiopettajia, organisaatiouudistuksia ja sidosryhmätoimintaa. Auditointihaastattelujen tarkoituksena oli todentaa materiaalin paikkaansapitävyys.

SibAsta auditointihaastatteluihin osallistui yhteensä 61 henkilöä kaikista organisaation ryhmistä; opiskelijoita, kv-opiskelijoita, opettajia, tuntiopettajia, ainejohtajia, Akateemisen neuvoston edustajia, yliopiston johtoryhmä sekä sidosryhmäedustajia.

Tunnelma auditointipäivänä oli innostuneen jännittynyt. Sekä haastattelijat että haastateltavat olivat hyvin valmistautuneita. Auditointiryhmä kyseli osuvia kysymyksiä koskien juuri niitä asioita, joista olimme saaneet palautetta viime kerralla: Miten voi antaa palautetta opetuksesta ja onko palaute johtanut toimenpiteisiin? Miksi strategia on vain suomeksi?

Miten voi opetuksesta voi antaa palautetta ja onko palaute johtanut toimenpiteisiin? Miksi strategia on vain suomeksi? Miten kansainvälisistä opiskelijoista huolehditaan?

14

NÄKYMÄ

Ensikonsertit kokevat muodonmuutoksen Sibelius-Akatemian perinteikkäät ensikonsertit kokevat muodonmuutoksen ensi vuonna.

Konsertteja myönnetään aiempaa vähemmän ja ne ajoitetaan kesäkaudelle, jolloin Musiikkitalossa muu konserttitoiminta hiljenee selvästi.

Hae uuteen ”Kesän nuoret taiteilijat”sarjaan 14.12.2012 mennessä

Hakemusten toivotaan kuvastavan hakijan omaa persoonallista profiilia, ilmaisutarvetta ja taiteellista näkemystä. Lisäksi hakemusten toivotaan rakentuvan pyrkimykselle tavoittaa oma yleisö, välittää omat taiteelliset näkemykset ja luoda kuulijan kannalta kokonaisvaltainen ja merkityksellinen kokemus.

- Aikaisempina vuosina ensikonsertteja ovat hakeneet jo urallaan varsin pitkällä olevat taiteilijat, jotka eivät enää niinkään näyttäydy tuoreina, uusina kasvoina vaan hakevat myönnetyillä ensikonserteilla täydennystä jo käynnissä olevalle uralleen. Ensikonserteilla on tarkoitus ennemminkin tukea muusikoita uransa alkuun. Tästä myös taiteellisen toiminnan jaosto oli keskusteluissaan samaa mieltä, toteaa Sibelius-Akatemian taiteellinen rehtori Gustav Djupsjöbacka.

Jazzin ja kansanmusiikin puolella ensikonserttiformaattia ei varsinaisesti edes ole ollut, vaan sitä ovat vastanneet A-tutkintosuoritukset. Nyt tehtyä muutosta puoltavat myös tuotannolliset ja taloudellist seikat.

- Sibelius-Akatemialla ei ole varaa järjestää samaa määrää konsertteja kuin aikaisemmin.

Konserttien ajoittuminen kesäaikaan on herättänyt kysymyksiäkin: löytääkö yleisö paikalle. Kokemukset viime kesän kesäkonserteista osoittivat, että yleisö kyllä löytää Musiikkitalon saleihin suomalaisten lomakaudellakin.

- Jotta konserttitarjonnan kokonaisuus ja opiskelijoiden konsertointimahdollisuudet eivät olennaisesti heikentyisi, päätettiin tarjota tilalle vaihtoehto. Sibelius-Akatemia haluaa rakentaa konserttikautta, joka huolehtii Musikkitalon tarjonnasta myös lukukauden ja varsinaisen konserttikauden ulkopuolella.

Yleisöä oli viime kesän konserttisarjassa kiitettävästi ja ajankohta saattaakin yleisön kannalta olla jopa parempi kuin täyteen buukatut viikot syksyn ja kevään aikana, Djupsjöbacka perustelee. n

Konsertteja on mahdollista hakea, kun • A-tasosuoritus on suoritettu vuoden 2011 tai 2012 aikana erinomaisin arvosanoin. Mikäli opinnäyte on suoritettu pääaineessa, jossa ei anneta arvosanaa, kuullaan tutkintolautakunnan asiantuntijajäseniä. Tässä tapauksessa hakemukseen liitetään lautakunnan jäsenten nimet.

• Hakija on valmistunut maisteriksi tai valmistuu 15.3.2013 mennessä.

Mikäli tuotanto- tai rahoitusprosessit edellyttävät poikkeuksellisen pitkää valmistautumisaikaa (kuten esimerkiksi sävellyskonsertit tai mittavat videoprojisoinnit) voidaan myöntöpäätös tehdä myös koskien kesää 2014.

Hakemuksista pyydetään asiantuntijalausunnot aineryhmiltä. Dekaanit tekevät päätökset konserteista asiantuntijalausuntoihin perustuen.

Kesän nuoret taiteilijat -konserttia haetaan sähköisellä hakulomakkeella.joka löytyy Introsta.

15

NÄKYMÄ

Teksti: Hannele Ketomäki

Opinto- ja opetuspalvelutiimi tuli osastojen arkeen Osastouudistus on jatkunut opinto- ja opetuspalveluiden uudistamisella. Pääosa aiemmin keskitettyinä toimineista opintohallinnon palveluista tekijöineen on siirtynyt osastoille tukemaan opiskelua ja opetusta. Keskitetysti hoidettavia asioita, kuten opintohallinnon tietojärjestelmiä ja tutkintotodistusten valmistelua tekee jatkossa viiden hengen suuruinen opintohallinnon tiimi rehtorin alaisuudessa.

Molemmilla osastoilla on joulukuun alusta alkaen dekaanin ja käynnistysvaiheen esimiehen alaisuudessa toimiva opintopalveluiden henkilökunta, joka tekee työtä entistä selkeämmin perustehtäväämme ja osastojen tavoitteita tukien. Siirtymävaiheessa henkilökunnan tehtävänkuvat eivät muutu, joten mm. HOPS-virkailijat löytyvät entisistä tehtävistään ja työpisteistään. Esimerkiksi pian ajankohtainen HOPS:ien valmistelun tuki turvataan tutun käytännön mukaan.

Osastojen opinto- ja opetuspalveluiden kehittämistyössä on tarkoitus keventää hallinnollisia prosesseja ja luoda palvelut, jotka keskittyvät opiskelun ja opettajien työn tukemiseen. Palveluiden suunnittelussa ja resursoinnissa huomioidaan aineryhmien erilaisuus ja toiminnan painopisteet samalla huolehtien, että yhtenäistä toimintaa vaativat asiat tehdään yhdenmukaisesti molemmilla osastoilla.

Ainejohtajat ja aineryhmälle työtä tekevät opintopalveluiden henkilöt muodostavat työpareja ja tiimejä. Samat opintopalveluiden henkilöt voivat tehdä työtä useammalle aineryhmälle ja asiantuntemuksensa mukaisesti he ovat mm. keskitettyjen opintopalveluiden asiantuntijatehtävissä ja Taideyliopiston valmistelutehtävissä.

Suunnittelu on perustunut mm. dekaaneilta ja ainejohtajilta tulleeseen palautteeseen,

josta ilmenee selkeästi entistä konkreettisempi tuen ja asiantuntemuksen tarve opintopalveluissa ja opetuksen suunnitteluun liittyvissä tehtävissä.

Uudistuksen käynnistysvaiheessa opintopalveluista vastaavien henkilöiden tehtävänkuvat eivät muutu ja ovat edelleen samoissa tiloissa kuin aikaisemminkin. Jatkossa tavoitteena on kehittää kaiken kaikkiaan palveluja entistä paremmin palvelemaan perustehtäviämme, joka näkyy opiskelujen organisoinnissa ja toivottavasti myös aikaisempaa parempana tukena opiskelijoille. Seuraavaksi varmistetaan, että arjen toiminta jatkuu ilman häiriöitä ja kevään aikana konkretisoidaan ja aloitetaan tarvittavat kehitystoimenpiteet. Palautetta kerätään aluksi osastoilta ja opintopalveluiden työntekijöiltä sekä jatkossa toimenpiteistä riippuen opiskelijoilta. n

Tavoitteena palvelut, jotka parhaiten tukevat opiskelun ja opettajien työtä

16

NĂ„KYMĂ„

Osastojen opintopalvelut ja keskitetyt opintopalvelut 1.12.2012 alkaen

17

solo SOOLO

Text and photo: Karoliina Pirkkanen

When timing is everything in music Alexander Goldstein helps athletes go for gold by composing

A

re them. Their career is usually very short, and they may only have a few years to really make it to the top of their careers. That is why they expect the best of the best from me. Communication is everything. The main thing is to keep an open mind, to listen and to find out and understand what they are looking for. Any person who works with a sports team or a film group has to be open to new ideas and be observant. At the same time you have to convince them of your own ideas - to make them think they made it up themselves, Goldstein smiles.

lexander Goldstein, a Moscow-born and U.S. based composer, knows the role of music in sports probably better than anybody else in the world. He has composed, arranged and edited music for nearly 40 Olympic medalists in figure skating around the world and has also worked with gymnastics and some other sports.

Working with sports teams is a very versatile and special working environment for a composer. For example, every skating programme is very intense and the music is a crucial part of creating the mood needed for top performance.

Music can sometimes even "make or break" a performance - thus a big responsibility lies also on the shoulders of the composer.

- You must be able to make music which allows the skater to show their full ability in the sport, and the range of music should be dynamic and wide. You must be able to combine the rules of music to the rules of sports and create a composition to which the athletes feel comfortable performing everything they need to perform.

You must know the rules of the sports itself.

In addition to being "The sports composer" in the world, Goldstein has gained reputation also as a creator of film music. These two are actually not so different from each other, he says.

- A figure skating coach might sometimes create the programme without music, with all its elements first, and then I step in and make music according to the timing and the character of the programme. This is very similar to making music for film. Timing is of course crucial for both of these.

When composing for athletes Goldstein is inspired by their success. Good social skills help to correlate between the sport team’s expectations and the composer's own artistic visions.

- The successful results inspire me. I've seen many of my athletes on the podium. On the other hand, the challenge is to find the balance: the athletes must inspire me and I must inspi-

Goldstein visited Sibelius Academy on week 47 as a visiting lecturer for the department of Music Technology and also gave a workshop for a group of figure skating coaches at the Helsinki Music Centre. His composition, Rotissimo for Clarinet, Violin and String Orchestra (based on film music of Nino Rota) was performed within the Sibelius Academy concert series on November 22nd.

18

SAY

Teksti: OLLI LILJESTRÖM, SAY:N HÄIRINTÄYHDYSHENKILÖ

Älä anna häiritä

S

Samma gäller även svenskspråkiga. Både jag och Theresa är tvåspråkiga, så ifall du upplever att du är mobbad, kan du kontakta oss.

Det är viktigt att minnas, att trots att man inte alltid nödvändigtvis helt och hållet begriper vad någon annan säger på sin finska dialekt, är man inte alls mindre värd för det. All sorts diskriminering är helt förkastligt beteende, oberoende om det är språkrelaterat eller något annat.

Jag hoppas att vi alla får en lugn och fridfull jul och får ladda våra batterier, så vi orkar ta itu med vårens utmaningar - oikein hyvää ja rauhaisaa joulua Sinulle!

uuri osa meistä on varmaan joskus joutunut kiusaamisen kohteeksi. Lienee sanomattakin selvää, ettei se ole kovinkaan kivaa.

Hyvin usein on kuitenkin vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Suosittelen vilkaisemaan Introsta löytyvää SibeliusAkatemian tasa-arvosuunnitelmaa – kirjoita hakusanaksi kiusaaminen, niin jo löytyy esimerkiksi seuraavaa: ”Henkinen väkivalta on jatkuvaa, toistuvaa kiusaamista, mitätöintiä tai muuta kielteistä käyttäytymistä, jonka kohteena oleva ihminen kokee itsensä puolustuskyvyttömäksi.”

Joskus voi olla niinkin, että joku tiedostamattaan käyttäytyy loukkaavasti tai syrjivästi – kyllä, sellaisiakin pölkkyjä löytyy – ja silloin saattaa olla hyvä nostaa kissa pöydälle ja kysyä, mistä on kyse. Tämä hyvin epäsuomalainen käytäntö on usein ratkaissut hyvinkin ikäviä tilanteita, ja itse olen avoimen kommunikaatiokulttuurin periksiantamaton puolestapuhuja.

Mutta jos huomaat olevasi tilanteessa, jossa kiusaaminen selvästi on jatkuvaa ja koet itsesi puolustuskyvyttömäksi, on hyvä muistaa ettet ole puolustuskyvytön tai edes yksin. Jos on neuvoton olo, voit ottaa yhteyttä SAY:n häirintäyhdyshenkilöihin eli joko allekirjoittaneeseen tai Theresa Pauliin, kumpaankin saa yhteyden ainakin SibA-sähköpostitse. Lisäksi sekä oppilaitospastori Henri Järvinen että opintopsykologi Annamari Heikkilä ovat opiskelijoiden tukena ja turvana. Ja tietysti kaverit.

19

Äänenkuljettaja ilmestyy jälleen tammikuussa.