Äänenkuljettaja 2/2012-2013

SOLO

Nathan Riki Thopson and Fred Rees

Sibelius-Akatemia 2/2012–2013

Kuka palvelee ja miten Taideyliopistossa?

YLÄVIRE

KOETTUA

Niitä harvoja töitä joissa toivoisi, ettei ole töitä

Taideyliopistolaiset uhmasivat syysmyrskyä

2/ 2012–2013 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti.

SISÄLLYS

Äänenkuljettajan ilmestymispäivät syyslukukaudella 2012: - 12.9. 2012 - 10.10. 2012 - 7.11. 2012 - 5.12. 2012

Alkusoitto

Missä menet, Taideyliopisto?.................................................... 3 Ylävire

Opettajan ammatillisen kehittymisen tuki haettavissa... 4 Marikan matala kynnys............................................................... 5 Solo

Educating world citizen musicians......................................... 7

Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun.

Pondering about the future of music?.................................. 8

Äänenkuljettajassa on tilaa tiiviisti kirjoitetuille, hyvin perustellulle mielipidekirjoituksille.

Tekstin maksimimitta on noin 160-17o merkkiä välilyönteineen. Lähetä tekstisi omalla nimelläsi varustettuna osoitteella aanenkuljettaja@siba. fi. Emme julkaise nimimerkillä kirjoitettuja tekstejä.

Sibelius-Akatemia meni metsään........................................ 14

Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi Taitto Karoliina Pirkkanen

Kannen kuva: Erikoissuunnittelija Mari Karjalainen on kurkannut aikuiskoulutuksen tulevaisuuteen Taideyliopistossa

kuva: Karoliina Pirkkanen

Painopaikka

Koettua

Taideyliopisto souti kilpaa syysmyrskyssä........................ 10 Torilla tavatiinja visioitiin Taideyliopiston tulevaisuutta.12 Näkymä

Tekijänoikeuskysymykset tapetilla: mistä uudessa luovutussopimuksessa sovitaan?.......... 16 Osastojen syksyn 2013 Soiva Akatemia -konsertit haettavana................................................................................... 18 Sandelsilla käytössä harjoitustilaa sibalaisille................. 19 Up-to-date

Summer Lunchtime Concerts at the Helsinki Music Centre: from listening to experiencing classical music.............. 20 SAY Sandelsilla käytössä harjoitustilaa sibalaisille................. 22

ALKUSOITTO

Missä menet, Taideyliopisto?

T

ätä kirjoittaessani Taideyliopiston syntyyn 1.1.2013 on tasan 90 päivää. Niistä työpäiviä – itse kunkin pitämän joululoman pituudesta riippuen – on vajaat 60. Aikaa viralliseen aloitukseen ei enää ole kovin paljon, tehtävää sen sijaan on. Toisaalta, kun katsomme Taideyliopistoa vuosikymmenten perspektiivissä, kaiken ei suinkaan tarvitse olla valmiina heti. Meillä on hyvää aikaa rakentaa tulevaa yliopistoa yhdessä pitkään ensi vuoden jälkeenkin.

Asioita, jotka pitää saada valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, on toki paljon. Taideyliopiston hallitus on tehnyt luonnoksen johtosäännöksi ja toivoo siitä kommentteja mahdollisimman laajalti voidakseen tehdä hyvän ja informoidun ratkaisun asiassa. Johtosääntö tarvitaan, jotta uusi yliopisto voi aloittaa toimintansa.

Monet asiat odottavat uutta rehtoria, jonka on oltava valittuna vuoden loppuun mennessä. Esimerkiksi keväällä valmistellut tukipalvelutyöryhmien näkemykset toimialueidensa kehittämisestä vaativat rehtorin ratkaisuja. Toki välttämättömiä asioita viedään eteenpäin, jotta esimerkiksi palkanmaksuun ei vuoden alussa tule häiriöitä. Työtä Taideyliopiston joustavan käynnistymisen hyväksi tehdään ahkerasti, kiitos siitä!

Myös organisaatiorakenne jää rehtorin ratkaistavaksi. Tästä meitä kaikkia kiinnostavasta asiasta ei ole tietoa, ennen kuin rehtori ehtii perehtyä nykytilanteeseen ja on valmis tekemään ratkaisuja. Sen verran tiedämme, että kaikkien työsuhteet jatkuvat sellaisinaan myös Taideyliopistossa tammikuussa. Uusia työsopimuksia ei tarvitse tehdä, vaan siirrymme kaikki ”vanhoina työntekijöinä” Taideyliopiston palvelukseen. Voimme siis viettää joulumme turvallisesti tietäen, että töitä riittää ensi vuonnakin. Taideyliopistoa ei kuitenkaan tehdä hallinnon vuoksi, vaikka hallinnolliset asiat väistämättä ovatkin nyt pinnalla.

Tärkeämpää on vuosikymmenten perspektiivissä se, mikä käynnistyy tammikuussa: mahdollisuus opiskelijoiden ja opettajien yhteistyöhön akatemiarajojen ulkopuolella ja taiteen uudenlaiseen näkyvyyteen yhteiskunnassa.

Olemme onnekkaita siinä, että valtiovalta on tunnustanut taiteen tärkeyden yhteiskunnassa ja halunnut panostaa siihen. Taideyliopistona voimme saavuttaa painavamman roolin taiteen merkityksen ja näkyvyyden kehittäjänä. Valtiovalta on suuntaamassa meille lisäresursseja. Tässä taloudellisessa tilanteessa voimme olla siitä iloisia ja ylpeitä; merkityksemme on tunnustettu!

Hyvää syksyn jatkoa toivottaen, Tuomas Auvinen

3

Johtosääntöluonnos Introssa kommentoi 26.10. mennessä!

Johtosääntö määrittelee keskeiset suuntaviivat yliopiston johtoelimien valinta- ja päätöksentekoprosesseille.

Lisätietoa osoitteesta intro.siba.fi/ajassa/teemat/ taideyliopisto

YLÄVIRE

Teksti: Outi Parkkila, Karoliina Pirkkanen Kuva: Wilma Hurskainen

Opettajan ammatillisen kehittymisen tuki haettavissa

L

okakuun alusta lähtien Sibelius-Akatemian opetus- ja tutkimushenkilöstö on voinut hakea rahoitusta oman ammatillisen osaamisen kehittymiseen suoraan omalta osastoltaan. Rahoitusta myönnetään mm. seuraaviin tarkoituksiin • • • •

rahoitus oli aiemmin osana Kehittämiskeskuksen projektirahojen hakua, josta edelleen myönnetään rahoitusta opettajaryhmille, aineryhmille ja osastoille henkilöstön laajempiin koulutusprojekteihin.

- Myös opettajien kannalta jatkuva haku on oikein loistava asia! Tulevaisuudessa kannattaa selvittää esimerkiksi sitä, voisiko tähän yhteyteen liittää ryhmähaun, jolloin apurahoja voisi hakea kerralla koko ryhmälle, miettii musiikkikasvatuksen aineryhmän johtaja Max Tabell.

Musiikkikasvatuksen aineryhmässä oman osaamisen kehittämiseen kysellään paljon tukea muun muassa matkoihin.

- Jakoperusteita ei ole tähän mennessä kovin pitkälle jouduttu miettimäänkään, sillä hakemuksia on tullut suhteellisen vähän. Talon tasolla yhteisiä periaatteita varmasti tarvitaan, Tabell miettii. n

koulutuspäivät ja kurssit opintomatkat ja vierailut seminaarit ja konferenssit henkilöstön yhteiset atk- ja kielikurssit

Haku on jatkuva, eli opettaja voi täyttää sähköisen hakulomakkeen heti kun sopiva koulutus tai tapahtuma tulee hänen tietoonsa.

Dekaani päättää rahoituksen myöntämisestä ainejohtajaa kuultuaan. Päätöksiä tehdään kahdesta neljään kertaa lukukaudessa osastosta ja tarpeesta riippuen. Rahoituksen saaneiden opettajien raportit tulevat kaikkien luettavaksi Introon.

Hakuohje, -lomake ja -aikataulu löytyvät Introsta: intro.siba.fi/opettajien-ammatillinen-kehittyminen

Tuki myönnetään lähellä opettajaa Hakuprosessia on muutettu enemmän opettajien tarpeita vastaavaksi; joustavuutta ja läpinäkyvyyttä on lisätty. Dekaanin on jatkossa helpompi huolehtia henkilöstönsä osaamisen johdonmukaisesta vahvistamisesta kun hän pystyy seuraamaan osastonsa henkilöstön kehittymistä kokonaisuutena.

Vuoden 2013 alusta samaan hakuun pyritään yhdistämään myös muita talon sisäisiä opettajan ammatillisen kehittymisen rahoituslähteitä, kuten opettajien haettavissa olevat apurahat ja kansainvälinen henkilöstövaihto.

Näin kaikki opettajia palvelevat resurssit saadaan keskitettyä yhteen osoitteeseen.

Opettajien ammatillisen kehittämisen

4

YLÄVIRE

ETÄOPETUSTA SIBASSA SYKSYLLÄ 2012

Tasa-arvovastaava Marikan matala kynnys

S

ävellyksen ja musiikinteorian opettaja Marika Haapanen on Sibelius-Akatemian uusi tasa-arvovastaava.

Haapanen on toiminut Sibelius-Akatemiassa 10 vuotta tuntiopettajana ja sitä ennen opiskelijana. Hän näkee, että vuosien mittaan tasa-arvotilanne on mennyt Sibelius-Akatemiassa parempaan suuntaan; vähintään asioista on alettu keskustella aiempaa enemmän. Tasa-arvokenttään kuuluvat hyvin monenlaiset kysymykset - näistä vakavimpina häirintä- ja syrjintäkysymykset.

- Kyse on usein hyvinkin aroista aiheista.

Onneksi kulttuuri Sibelius-Akatemiassa on hieman muuttumassa eikä enää ajatella, että ”tällaista täällä nyt vaan on”. Nähdäkseni tasaarvokysymykset otetaan vakavasti! Tämä on niitä harvoja töitä jossa toivoisi, että asiat olisivat sillä tolalla ettei olisi töitä, hän pohtii tasaarvovastaavan toimenkuvaa.

Toisaalta aina ei tarvitse olla kyse aroista henkilökohtaisista asioista. Voi olla tilanteita, joissa riittävän moni yhteydenotto tai tiedonanto jostakin epäkohdasta voi tuoda esiin yleisempiäkin kysymyksiä.

Sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmän opettajana Haapanen tapaa sekä opis-

kelijoita että opettajia yli aineryhmärajojen.

Myös tausta sekä opettajana että opiskelijana Sibassa antaa hyvän pohjan avata korvat kenen tahansa - opettajan, opiskelijan, hallintohenkilökunnan - tasa-arvohuolille.

- Toivon, että kynnys ottaa tasa-arvovastaavaan yhteyttä olisi mahdollisimman matala.

Ei kannata miettiä, onko huoleni esimerkiksi ”liian pieni” tai ”tarpeeksi vakava”: sitä voimme sitten yhdessä tuumia. Yhteyttä voi ja pitää ottaa aina, jos kokee että nyt eivät asiat toimi yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti.

Yhteydenotto tasa-arvovastaavaan on aina luottamuksellinen, ja Haapanen korostaakin, että hänen tietoonsa tulleet kysymykset välitetään vain niille, joille ne on välttämätöntä välittää jotta asiat tarpeen tullen etenevät.

- Lähteen pidän aina omana tietonani. n Marikaan voi ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen marika.haapanen@siba.fi ja anonyymisti Intron anonyymin palautelomakkeen kautta. Lomake löytyy Intron etusivulta

5

SOOLO Solo

6

SOOLO Solo

Text and image: Karoliina Pirkkanen

Educating world citizen musicians

A

their own, individual voices. The folk music scene in the UK is perhaps not as vibrant as it is in Finland and musicians don’t generally feel as connected to it as they do here. The view on folk and global music at the Sibelius Academy is unique. Here, whilst there is a great appreciation of tradition, musicians are looking forward, with an open, creative attitude. There is also great respect between teachers and students and a feeling of everyone working side by side as equals.

The Sibelius Academy’s cross-departmental co-operation also gets praises, particularly in terms of the structure of the elective studies: for Thomson, this co-operation is important and feels very natural.

- Attempts in this direction have also been made at the Guildhall, but the departments are still quite separate there. The Guildhall has strong links to the community however, with a well-established community outreach program. Guildhall values the role of artists in the community - with musicians working in prisons, with health care organisations, schools and so on. This work is compulsory for all students at Guildhall, although only in small amounts. Students can then choose to take further elective projects to carry on their work. It is good to see that these kinds of opportunities are also now available as electives for Sibelius Academy students.

In the future Thomson hopes that the Sibelius Academy Glomas programme will educate a new generation of musicians, who have a diverse range of skills, including the art of collaboration and the ability to bring groups of people together from diverse musical and cultural backgrounds. These skills are already evident in the first generation of Glomas students, who are set to graduate in 2013. n

ustralian-born double bassist and composer Nathan Riki Thomson is just the perfect type of musician to be involved in developing the Sibelius Academy’s Glomas program. Having studied on the masters program as well as at the Guildhall School of Music and Drama, gaining experience from 5 years of living in Africa, working as double bassist with musicians from many parts of the world, and as a teacher at Guildhall and Siba, he has a lot to offer in the field of world music.

- Before moving to Helsinki I was based in London where I taught on a master’s program in musical leadership at the Guildhall School of Music and Drama, he tells about his background.

Based on his experience, Thomson has been asked to take part in the development of the Glomas program. He participated in the steering committee’s meeting in September to discuss the program’s curriculum and the future.

- From my point of view, the program has a lot to offer: it is a very versatile and broad ranging education, which is based on collaboration and creating together. Glomas is a joint study program, with students based in Helsinki, Malmö and Aarhus. There are three joint modules during the studies, where students have the opportunity of working together in one of the three institutions. This stimulates creativity and provides a framework for interesting collaborations. We have been talking about ways to further develop this part of the program in the future, with a greater emphasis on the collaborative aspect.

- Overall, I have been really impressed with the quality and the openness of the students, and the view of allowing students to develop

7

SOOLO Solo

Text and photo: Karoliina Pirkkanen

Pondering about the future of music?

F

going on educationally, creatively and so on.

red Rees visited Sibelius Academy during the last week of September. He, originally a classical double basist, belongs to one of the pioneers of distance learning in music.

During the 1990’s he developed the first professional music training in the USA realized through interactive television. He has also put to practice the first M.A. degree programme in music technology based on video streaming.

Rees is currently spending his sabbathical; he has come to Finland to share his knowledge on distance learning and has been doing presentations in Tampere, in Jyväskylä and at the University of Helsinki.

It all begun with overcoming physical distances.

- In the early 90ties I worked with the University of Norhern Iowa, which educates almost a half of all music teachers in the USA. The school is quite far from everything and I started to get inquiries about long distance accessible graduate courses. The university got involved with the statewide interactive television network, and now the network covers over 750 classrooms in one state alone.

Rees’ current home university, the Indiana University has eight campuses and the study variety includes also for example engineering.

– In our university we have a lot of technical “firepower”, the technological possibilities are integrated and therefore maybe easily accessible also to music. We still faced the problem that we couldn’t reach as many people as we wanted to.

Luckily the university came to the rescue and now the degree students can enjoy video streams and archiving, broadcasting live and so on.

- I’m also interested in connections with neuro science and music. As I learn how the brain processes sounds of music, I’m interested in exploring weather there are tools in music technology that we could use as a bridge between what’s

Entering the new world of ”popular” One of he topics Rees wanted to discuss with the Finnish colleagues and students was the future of music.

- The reality is, that the professional orchestras in the US are in financial trouble and especially classical music is not getting as much money from the private sectors as it used to. Doors are closing for musicians and something has to be done.

Rees also sees, that the musical field is still strongly living in two different cultures – to be rough; the “popular” music and the classical tradition.

- I see that we are literally facing the end of one world and entering another. On the classical side, for some reason, we haven’t done much to build the future classical tradition although we already have the technical capacities. I don’t have the answers for this dilemma but I want to provoke the questions! Sibelius Academy could be a world leader from my point of view. The future could be as bright as people want to make it, Rees smiles.

For now, Rees hasn’t seen any efforts in trying to bridge the gap; the classical tradition musical field hasn’t yet fully found out how to combine the traditions of the past and technologies of the future. Still, he suggests that technology could be the solution. The younger generation is already in the internet world and is familiar with it. But it requires long-sighted policies also from the governments.

- Investing in short-time popular phenomena in the arts field would be overall shortsighted. But it seems to me that Finland at the moment doesn’t have to do that much about this situation yet. n

8

AJASSA Solo

9

KOETTUA

Teksti: Eeva-Leena Pokela Kuvat: Samu Sirkiä

Taideyliopisto souti kilpaa syysmyrskyssä Yhteisessä veneessä -kilpailu

Taideyliopiston yhteisöllisyystyöryhmä Platform järjesti uuden taideyliopiston väelle urheilullisen tapahtuman Soututstadionilla syksyn alkajaisiksi 17.9. soutuseura SMARKin tiloissa. Mukaan oli kutsuttu kaikki - niin opiskeiljat, opettajat kuin hallintoväki. Syysmyrsky osui samaan päivään ja sateitakin oli luvassa mutta onneksi ensimmäinen kuuro alkoi juuri vähän ennen klo 20, jolloin tapahtuma virallisesti päättyi.

Soutustadionin edessä, suojaisalla Taivallahden selällä on harvoin nähty vaahtopäitä mutta nyt tuli sekin koettua! Paikalle ilmestyi kaikesta huolimatta porukkaa ulkoilutamineet päällä ja torven töräyksin tapahtuma lähti käyntiin. Kaksi rehtoriakin nähtiin paikalla ja ilmassa virisi monia kysymyksiä uuden Taideyliopiston merkityksestä meille kaikille.

Sopivan tankkaamisen jälkeen oli sitten itse kilpailun vuoro. Muodostettiin kaksi uuden taideyliopiston yhteisjoukkuetta: opettajat+virkailijat sekä opiskelijat. Tuulinen sää riepotti veneitä, mutta siitä huolimatta luotsasimme itsemme lähtöpoijuille keskelle myrskyävää merenlahtea. Pienveneestä kajahti merkkiääni ja kaksi venekuntaa soutajineen alkoi meloa tasatahtia yrittäen pysyä huutolukkarinsa tempossa. Vauhti oli myötätuulessa näppituntumalla aika kova, reilut 10 solmua ja maaliin saavuttiin yhden veneenmitan erolla!

Opiskelijoiden joukkue voitti – onneksi olkoon! Sauna ja uinti maistuivat hikisen urakan jälkeen.

Platform Platformin tarkoituksena on ollut järjestää aktiviteetteja uuden Taideyliopiston väelle siirtymävaiheen ajan. Se on vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen team, joka koostuu SibAn, TeaKin ja KuvAn opiskelijoista, opettajista ja hallintohenkilökunnasta. Kaikki me olemme samassa veneessä – tässä soutukilpailussa ihan konkreettisesti - ja kaikki voivat keskustella tasavertaisesti omista ajatuksistaan, peloistaan ja vahvuuksistaan. Tarkoitus on myös kuunnella oman työyhteisön toiveita ja tuoda niitä esille Platformin kokouksissa sekä järjestää erilaisia tapahtumia. Soutustadion oli yksi näistä.

Samassa tilaisuudessa julkistettiin myös ensimmäinen Platformin julkaisu, tabloidit 13Taide, missä uuden Taideyliopiston toimijat kertovat ruohonjuuritasolla inhimillisesti ja maanläheisesti itsestään ja toiveistaan.

Myöhemmin syyslukukaudella joulukuussa Platform järjestää kaksi kurssia, jotka ovat avoimia kaikille uuden Taideyliopiston porukoille.

Alkulämmittely TEAKin lehtori ja Platformin puheenjohtaja Ville Sandqvist toivotti vieraat tervetulleiksi ja SibAn tanssipedagogi Antti Savilampi johdatti osallistujat katrillin pyörteisiin. Väki lähti hieman kangerrellen mukaan, mutta reipas tanssahtelu oli sentään mukavampaa kuin soppatykin vierellä kyhjöttäminen. Makkarat, maissit, sämpylät ja keitto odottivat nälkäisiä liikkujia. Samanaikaisesti pienryhmillä oli tilaisuus mennä kokeilemaan kirkkovenesoutua merelle ja aika moni lähtikin huhkimaan mukaan, tähtäimessä illan kohokohta: soutukilpailu!

SMARKIn väki ohjasi soutajat paikoilleen ja lykkäsi veneet aallokkoon. Täytyy sanoa, että kokemus oli haastava ja hieno: painava ja pitkä kirkkovene ui upeasti terävistä vaahtopäistä huolimatta, ainoastaan yhteisen soututempon saaminen oli hankalaa. Yksikin väärä aironisku sekotti koko rivin ja kasteli kanssasoutajat.

10

KOETTUA

Luvassa on “Instant-Opera” ja Ari Klagen rytmiikkaseminaari. Niistä tiedotetaan Introssa erikseen lähempänä ajankohtaa.

Platform-työryhmässä toimiminen on ollut erittäin avartavaa, hauskaa, epämuodollista ja intoutunutta – toivottavasti tämäntyyppinen yhdessäolo luo pohjaa välittömälle ja avoimelle vuorovaikutukselle uudessa Taideyliopistossa. n

...ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Me ihmiset teemme tulevan Taideyliopiston Me yhdessä olemme Taideyliopisto – iloitkaamme siitä!

11

KOETTUA

Teksti ja kuvat: Karoliina Pirkkanen

Torilla tavatiin ja visioitiin Taideyliopiston tulevaisuutta Värikylläisyyttä, suunnitelmia ensi vuoden varalle - monenmoista on luvassa kun Taideyliopistoon valmistaudutaan tohinalla.

Teatterikorkeakoulussa järjestettyssä toritapahtumassa *.*. nähtiin visioita ja kuultiin ehdotuksia! Piipahdimme muutamalla tiskillä kyselemässä, mitä kuuluu. ja missä mennään.

K

ansainväliset palvelut ovat yhdessä pohtineet muun muassa sitä, mitä Taideyliopistolle tarkoittavat kansainvälinen toiminta ja globaali vastuu. Jokaisen taideakatemian strategiassa kansainvälinen toiminta on nostettu hyvin vahvaan asemaan, ja Sibassakin uuden organisaation myötä kv-toiminnot ovat saaneet uuden statuksen - Näihin päivin saakka kansainväliset palvelut ovat olleet tiiviissä yhteydessä opintohallintoon. Olemme keskustelleet paljon peruskysyksistä.

Kansainväliset palveluita tarvitaankin kuitenkin myös lähellä opiskelijoiden arkea, Riitta Salmi apulaissihteeri ja hallituksen jäsen Kuvataideakatemiasta toteaa.

Yksi suuri kysymys joka taideakatemiassa on tietysti myös se, miten saada näkyväksi kaikki se kirjava ja monipuolinen kansainvälinen toiminta, jota taiteilijoilla on hyvin luontevasti jokapäiväisessä arjessaan.

- Tästä saadaan se etu, että voidaan yhdessä kilpailuttaa ja tehostaa näitä toimintoja.

Tavoitteina on se, että toimitilat tukevat perustoimintaa ja että tilat voivat joustaa mahdollisimman hyvin toiminnan mukaan, kertoo Kuvataideakatemian teknisten palveluiden päällikkö Tarja Ek. Tällä hetkellä joka Akatemialla on esimerkiksi eri tilavarausjärjestelmät. Myös turvallisuusasiat ovat korkealla selvityslistalla.

- Sanoisin kyllä, että yksi haaste on siinä, miten tiloilla voidaan tukea Taideyliopiston yhteisehengen syntyä; miten voimme osaltamme luoda hyviä kohtaamispaikkoja joissa ihmiset voivat kohdata, Ek tuumii.

Aikuiskoulutuksen suunnitelmat Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen erikoissuunnittelija Mari Karjalainen kertoo, että Taideakatemioiden aikuiskoulutusyksiköillä on jo nyt melko lailla paljon yhteistyötä.

- Vuodenvaihteessa sinänsä ei vielä mitään mullistavaa varmasti tapahdu. Toistaiseksi olemme eniten pohtineet sitä, miten aikuiskoulutus parhaiten organisoituisi Taideyliopis-

Mitä tapahtuu tiloille?

Toimitila-, kiinteistö- ja tilapalvelut ja hankinnat yhdistyvät taideyliopistoon mentäessä.

12

KOETTUA

tossa. Näkemyksemme on, että Taideyliopistolla olisi järkevin olla yksi yhteinen aikuiskoulutusyksikkö, Karjalainen kertoo.

Opiskelijoiden puolella yhteistyö on lähtenyt hienosti ja inspiroivasti liikkeelle, kertoo projektipäällikkö Saara Hykkö.

- Ylioppilaiden yhteinen taiteen tila on tulossa ja sen toimintaa ideoidaan kovaa vauhtia, edustajistovaaleihin saatiin 49 ehdokasta joten yhteinen tulevaisuus ja siihen vaikuttaminen selvästi kiinnostaa. Opiskelijoiden yhteisiä bielitäkin on järjestetty ja niissäkin on jo onnistuttu tarjoamaan jotakin uutta ja erilaista.

Tarkoitus ei toisaalta ole luoda valmiita, ”ylhäältä annettuja” opiseklijaperinteitä Taideyliopistoon, vaan lähdetään luomaan yhteenkuuluvaisuutta ja kohtaamismahdollisuuksia ja annetaan opiskelijaperinteiden muodostua itsestään ja luontevasti ajan kanssa, Hyrkkö kertoo.

Miltä näyttää Taideyliopisto?

Viestintätyöryhmä on pitkin syksyä työstänyt ideoita siitä, miltä uusi Taideyliopisto voisi näyttää. Uuden ilmeen suunnittelun lähtökohtana ovat olleet nmuun muassa rohkeus ja erottuminen, ”kikkailujen ja klisheiden välttäminen” ja samalla tilan antaminen joka Akatemian omaleimaisuudelle. n

13

KOETTUA

Sibelius-Akatemian ”edustusjoukkue” pääkaupunkijuoksussa: Jorma Hannikainen, Tuomo Lukkarinen, Hannu Tolvanen, Kristiina Hirvonen, Immo Aakkula, Miia-Mari Turunen, Petri Alanko, Juha Sjöblom, Kristina Lillqvist ja Eeva Lepo-Prunnila. Kuvasta puuttuvat Marjukka Myyrä, Tiina Laino ja Mikko Pietinen.

Teksti: Eeva Lepo-Prunnila Kuvat: Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen

Sibelius-Akatemia meni metsään Pääkaupunkijuoksu 30.9.2012

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina vaihtoi 13-päinen joukko sibeliusakatemialaisia instrumenttinsa lenkkitossuihin ja suuntasi Pirkkolan urheilupuistoon liikkumaan yhdessä. Perinteikäs Pääkaupunkijuoksu järjestettiin nyt 39. ja No Smoking -kävely 25. kerran. Juoksijoita eri sarjoissa oli yhteensä noin 1200.

S

puolimaratonilla yli 55-vuotiaiden sarjassa.

Sadat eri-ikäiset ”puolikkaan” juoksijat saivat vain todeta muusikon ketterien kantapäiden katoavan kaukaisuuteen. Sinne meni!

Juoksijoiden saapuessa maaliin alkoi Pirkkolan urheiluhallin aula samalla täyttyä kahvin tuoksuun sekoittuvasta hien hajusta sekä kootuista selityksistä. Tunnelma oli leppoisan rauhallinen, eikä dopingsyytöksiä tänä kauniina syyssunnuntaina kuultu.

Kilpailupäivän jälkeisenä maanantaiaamuna sähköposti pursuili sibalaisten tyytyväisiä kommentteja. ”Alitin eilen ensimmäistä kertaa

ade oli jatkunut koko edeltävän vuorokauden päättyen parahiksi tapahtuman alkaessa, ja saimmekin nyt nauttia virkistävän raikkaista ulkoiluolosuhteista. Johdon assistentti Kristina Lillqvist saapui kuvaussessioomme kävelysauvoineen suoraan metsän siimeksestä, liikunnan iloa puhkuen. Samalla juoksusarjoihin osallistuvat hölskyttelivät jännittyneinä jäseniään lähestyvää lähtölaukausta odotellen.

Lähtijöitä riitti Sibelius-Akatemian riveistä sekä neljännes- että puolimaratonille naisten ja miesten sarjoihin. Kirkkomusiikin ainejohtaja Jorma Hannikainen oli omaa luokkaansa

14

KOETTUA

puolikkaalla haamurajani, kaksi tuntia!” ”Kyllä on kovia juoksijoita talossa. Mahtavaa katsoa, kun tuloslistassa näkyy Sibelius-Akatemia ykkösenä ja viitosena.” ”Sattui mieletön tsägä kelin kanssa, parempia olosuhteita ei olisi uskaltanut edes toivoa.” ”Jos kehitykseni jatkuu samaa vauhtia, niin kohta Keniassa vapistaan!”

Erikoissuunnittelija Tuomo Lukkarinen esitti kuitenkin ankaraa itsekritiikkiä saavutettuaan ensin neljännesmaratonilla loppuajan, jollaisesta tavallinen lenkkipolkujen tallaaja saattaisi vain uneksia: ”Toivomisen varaa jätti oma juoksuvauhtini, jonka kyllä pilasin ihan itse liian kovalla alkuvauhdilla. Useammin pitäisi kisata, niin oppisi olemaan ahnehtimatta ja loppukirikin voisi onnistua.” Toivotaan siis kiriherkkyyttä ensi kerralle – niin Tuomolle kuin kaikille muillekin.

Pääkaupunkiseutujuoksun joukkuetuloksissa (miehet, puolimaraton) Sibelius-Akatemia komeilee hienosti kuudentenatoista lähes viidenkymmenen joukkueen joukossa. n

VOITTAJAFIILIS? Kyselimme muutaman Siban juoksijalta tunnelmia ja taustoja juoksun tiimellyksessä.

1) Kuvaile liikuntaharrastustasi 2) Miten valmistauduit Pääkaupunkijuoksuun ja mitkä olivat tavoitteesi?

3) Miten meni?

4) Terveisesi niille parille tuhannelle sibalaiselle, jotka eivät lähteneet liikkeelle?

Miia-Mari Turunen, 2. vuoden toisen lukuvuoden viulunsoiton opiskelija, osallistui puolimaratonille 1) Olen harrastanut taitoluistelua. Nykyisin lenkkeilen, käyn punttisalilla, hiihdän ja seinäkiipeilen satunnaisesti.

2) Huomattuani ilmoituksen pääkaupunkijuoksusta Introssa aloin harjoitella kestävyyttä yli 10 km matkoilla. Tavoitteeni oli ensin kahden tunnin alitus, mutta pidensin sen lopulta 2 tuntiin ja 10 minuuttiin.

3) Ensimmäiset 10 km menivät leppoisasti mutta hyvällä vauhdilla. Pahin tuska oli 17 km kohdalla, mutta virkistyin taas yllättäen 19 km:n jälkeen ja sain aikaan hyvän loppukirin. Ajaksi tuli lopulta 2 tuntia ja 11 minuuttia.

4) Kaikki kynnelle kykenevät liikkeelle! Liikunta pitää meidät muusikot toimintakykyisinä ja kunnon lenkin jälkeen tulee mielettömän hyvä olo.

Petri Alanko, huilunsoiton lehtori, osallistui neljännesmaratonille 1) Aloitin säännöllisen lenkkeilyn pari vuotta sitten. Ensimmäisen täysmaratonin juoksen 14.10., mikäli kaikki menee nappiin. Talvella hiihdän sekä ”pertsaa” että vapaata aina kun mahdollista.

2) Viimeisen vuoden ajan olen treenannut varsin säännöllisesti, noin 40 km viikossa. Tavoitteenani oli parantaa ”kympin” aikaa.

3) Höntyilin alussa ja loppukiri jäi tekemättä, mutta edellisestä ennätyksestä lähti silti kolme minuuttia pois. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, voisivat olympialaiset vuonna 2020 olla sopiva tavoite.

4) Ensi vuonna sitten. Ulkoliikunta on huippujuttu.

Immo Aakkula, lakimies, osallistui puolimaratonille 1) Olen työmatkapyöräilijä. Mitä kurjempi keli, sitä leveämpi on pyöräilijän hymy viimeistään kotona. Pidän kaikesta liikunnallisesta.

2) Aloitin lenkkeilyn heti, kun kuulin osallistumismahdollisuudesta. Ehdin käydä lenkillä 12 kertaa ja tämäkin edellytti työmatkapyöräilyn osittaista korvaamista työmatkajuoksulla. Lopullinen tavoitteeni oli kahden tunnin alitus.

3) Hyvin meni. Seurasin sykettä ja pidin sen ylämäissä kohtuullisella tasolla. Alamäessä unohdin varoa, mistä seurasi, että 12 km kohdalla hapot iskivät jalkoihin kuin entisellä hiihtäjällä. Loppu olikin sitten pelkkää puurtamista.

4) Liikunta antaa voimia ja iloa. Se on sijoitus. Etenkin työmatkaliikkumista suosittelen kaikille läpi vuoden!

Maalissa on helppo hymyillä; Jorma Hannikainen teki kelpo ajan!

15

NÄKYMÄ

§

Teksti: Karoliina Pirkkanen

Tekijänoikeuskysymykset tapetilla: mistä uudessa luovutussopimuksessa sovitaan?

Milloin teos on valmis? Voiko esitystilanteesta otetun tallenteen jakaa Introssa kelle tahansa sibalaiselle? Mikä on opintoihin kuuluvaa taiteellista toimintaa ja mikä ei? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin törmäsi opintoihin liittyvien käyttöoikeuksien luovutussopimusta sorvanut trio.

A

muun muassa siitä, voidaanko teosta käyttää kokonaan tai vain osittain. Tässä on isoja eroja myös taiteenalojen välillä.

- Sovittiin toisaalta myös, että esimerkiksi Introon laitettavat aineistot ovat nyt sopimuksen piirissä; ne luetaan opetukseen sisältyväksi materiaaliksi, täsmentää Aakkula.

Etenkin sopimuksen käyttöönoton alkuvaiheissa saattaa vastaan tulla rajatapauksia. Voi esimerkiksi tulla tilanne, jossa opiskelija tekee tallenteen omalla ajallaan yliopiston tiloissa muttei vaikkapa mihinkään kurssiin kytkeytyen; se ei automaattisesti kuulu sopimuksen piiriin.

- Rajankäyntiä saattaa tulla sopimukseen liittyen esimerkiksi siitä, mikä katsotaan ”opintoihin sisältyväksi” toiminnaksi, Tarnanen uumoilee.

Aiemmin esimerkiksi oppilasmatinean nauhoitusta ei ole voinut jakaa edes esiintyjille itselleen ilman, että jokaiselta on erikseen pyydetty lupa.

- Sopimuksen kautta tulee mahdolliseksi se, mikä arkijärjen mukaan on sitä ollut aiemminkin; taloudellisesti merkittäviä oikeuksia ei siirry, Aakkula tiivistää.

lkusyksystä päivänvalon nähneestä sopimuksesta neuvottelivat Taideyliopistojen tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder, taideyliopistojen edustajat sekä niiden ylioppilaskunnat. Sibelius-Akatemiasta keskusteluissa olivat mukana SAY:n puheenjohtaja Niilo Tarnanen sekä Sibelius-Akatemian lakimies Immo Aakkula.

Opiskelijoiden esityksiä, teoksia ja tallenteita on toki tähänkin saakka hyödynnetty yliopiston toiminnassa, mutta nyt yhdellä paperilla selvennetään ja sovitaan siitä, mihin yliopisto voi niitä käyttää ja millä edellytyksillä. Samalla otetaan askel kohti Taideyliopiston yhteisiä tekijänoikeuskäytäntöjä.

- Päästyämme neuvottelupöytään huomasimme, ettei itse asioista merkittäviä erimielisyyksiä ilmennyt, vaan kyse oli ennen kaikkea sanamuodoista; tavoite oli, että jokainen osapuoli lukisi sopimuspaperia samalla tavoin, toteaa Tarnanen.

Hän kertoo, että ensimmäisen SAY:lle kommentoitavaksi tuodun sopimusluonnoksen perusteella heräsi huoli, halutaanko tällä paperilla rajoittaa opiskelijan oikeutta käyttää omia teoksiaan. Näin ei kuitenkaan ole, ja opiskelijalle jää myös edelleen esimerkiksi mahdollisuus luovuttaa yksinoikeus teostensa kaupalliseen käyttöön. Paljon keskusteltiin

16

§

§ Sopimuskäytäntöjen sormiharjoitus

Luovutussopimusta sorvatessa Tarnanen kertoo joutuneensa tekemään lainopillisia kotiläksyjä. Aiheeseen perehtyminen ei tee pahaa musiikinopiskelijoille muutoinkaan.

- Tämä sopimus ehkä toimii myös opiskelijalle harjoituksena; työelämässä vastaavia sopimuksia – ja päätöksiä siitä, allekirjoittaako vai ei - tulee joka tapauksessa mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastaan. Toivottavasti tästäkin sopimuspaperista voisi osaltaan saada valmiuksia tilanteisiin, joissa sovitaan vaikkapa aidosti toimeentuloon vaikuttavista kysymyksistä, Tarnanen pohdiskelee.

Tänä syksynä eletään ylimenovaihetta, ja luovutussopimus otetaan käyttöön sitä mukaa kun tilanteita ja tarvetta tulee. Tavoite on, että sopimus saataisiin sähköisesti arkistoitavaksi WebOodin kautta.

Erityistilanteissa edelleen oma sopimus

Nyt käyttöön otettavan yleissopimuksen lisäksi jää vielä paljon myös erikseen sovittavaa; esimerkiksi SibaTv, Sibarecords sekä Yleisradion tallenteet ja lähetykset vaativat jatkossakin oman erillisen tekijänoikeussopimuksen.

Maria Rehbinder muistuttaa, että sopimus ei myöskään rajoita opiskelijoiden mahdollisuuksia tehdä sopimuksia esimerkiksi Teoston ja Gramexin kanssa.

- Musiikkiala on muihin taiteenaloihin nähden hieman poikkeuksellinen juuri siinä, että tekijänoikeusjärjestöillä on kentällä hyvin vahva rooli. Kaikenkaikkiaan olen varsin tyytyväinen tähän sopimukseen - ehkäpä siitä on apua jatkossa myös muille oppilaitoksille, Rehbinder tuumii. n

Lisätietoja ja muun muassa opastusvideoita opiskelijoiden tekijönoikeuspalveluista: copyright.aalto.fi

17

YLÄVIRE

Mikä on Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu?

Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelua ylläpitävät Aalto-yliopisto, Teatterikorkeakoulu, Sibeliusakatemia ja Kuvataideakatemia, jatkossa Aalto-yliopisto ja Taideyliopisto. Palvelun työntekijä on OTK, tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder. Hän neuvoo opiskelijoita ja yliopiston työntekijöitä tekijänoikeuteen ja myös muihin immateriaalioikeuksiin liittyvissä asioissa ja kirjoittaa sopimuksia ja sopimuskohtia tekijänoikeuteen ja immateriaalioikeuteen liittyvissä sopimuksissa. Neuvontaa ja apua sopimuksiin liittyvissä asioissa voi pyytää helpoiten sähköpostilla maria.rehbinder@aalto.fi.

Maria Rehbinder on työskennellyt tekijänoikeuslakimiehenä tekijänoikeusjärjestössä ja mm.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusneuvoston jäsenenä.

Vuonna 2012 tekijänoikeuspalvelulle on tehnyt animaatioita ja videoita BA Sanna Vilmusenaho Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa projektissa. Opi tekijänoikeus 2 minuutissa on suosituin video ja se löytyy palvelun verkkomateriaalista. Verkkosivuilta löytyy myös musiikkia, opiskelua, tutkimusta ja yliopistoopetusta koskevaa yksityiskohtaista tekijänoikeuteen liittyvää tietoa. copyright.aalto.fi/

§

NÄKYMÄ

Osastojen syksyn 2013 Soiva Akatemia -konsertit haettavana 8.10.-1.11.2012 Sibelius-Akatemian yhteisen konserttisarjan konserttien haku syyslukukaudelle 2013 käynnistyy. Haku koskee myös Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osaston jatkotutkintokonsertteja. DocMus-konserttien osalta syksyn 2013 hakumenettely toteutetaan erikseen.

Sekä Klassisen musiikin osaston, Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osaston konsertteja että viime mainitun osaston jatkotutkintokonsertteja haetaan samassa yhteydessä käyttäen myös yhteistä lomaketta. Uudessa Taideyliopistossa Soivan Akatemian perinteitä jatketaan myös vuonna 2013 molempien osastojen voimin yliopiston strategian ja osastojen omien taiteellisen toiminnan linjausten viitoittamana.

Kummassakin osastossa taiteellinen työryhmä käsittelee hakemukset aineryhmissä laadittujen ehdotusten pohjalta ja tekee osastonsa dekaanille ehdotuksen valittavista konserteista ja niiden toteuttamisesta. Soiva Akatemia -sarjaan valitsematta jääviä ehdotuksia voidaan mahdollisuuksien mukaan huomioida yhteisen konserttisarjan ohella toteutettavassa aineryhmien omassa taiteellisessa toiminnassa.

Linkin syksyn 2013 konserttihakuun ja lisätietoja löydät Introsta osastojen omilta sivuilta

18

AJASSA

Teksti: Karoliina Pirkkanen, Petra Kalmari kuva: Karoliina Pirkkanen

Sandelsilla käytössä harjoitustilaa sibalaisille

S

ibelius-Akatemia on vuokrannut opiskelijoilleen harjoitustilaa Musik- och kulturskolan Sandelsilta Töölöntorilta (Topeliuksenkatu 2, 3. kerros). Tilat on vuokrattu 14.6.2013 saakka. Luokkien etsintä käynnistyi ylioppilaskunnan aloitteesta ja vaihtoehtoja selviteltiin kevään 2012 alussa. Sandelsin tilat osoittautuivat parhaiten tarkoitukseen sopiviksi.

- Luokkien käyttöastetta seurataan niissä olevien vihkojen avulla. Onkin entistä tärkeämpää, että opiskelijat muistavat kirjata harjoittelunsa. Vain siten saadaan totuudenmukainen kuva siitä miten luokkia hyödynnetään: onko niillä enemmän ilta- vai aamutarvetta ja kuinka laaja luokkia käyttävä opiskelijakunta on n, muistuttaa tilakoordinaattori Petra Kalmari. n

Sandelsin tilojen käyttösäännöt • Harjoitustilat ovat käytettävissä arkisin ma–pe klo 8.00–12.00 ja 19.30–23.15. Normaaleina virka-aikoina aamupäivisin voit pyytää Sandelsin hallintohenkilökuntaa (työhuoneet 3. kerroksessa) avaamaan ovet.

• Aamu- ja iltavahtimestarit tavoitat puhelimitse (Seppo Trähagen, aamu, puh. 050 401 3812 ja Asta Vuokko ilta, puh. 044 5351383). HUOM! Etenkin iltaisin soita vahtimestarille ennen tuloasi - hän ei välttämättä ole paikalla Sandelsin tiloissa vaan tulee kauempaa.

• Hälytys menee päälle klo 23.30! Mikäli opiskelija aiheuttaa hälytyksen, on hän velvollinen korvaamaan aiheuttamansa kustannukset. Sisälle tiloihin ei pääse klo 21.00 jälkeen.

• Käytössämme ovat huoneet 321 Kammarmusik (isompi luokka, jossa piano, esim. kamariorkesteriharjoitteluun), 323 Flygel 2 (flyygeli + piano, 313 Duo (kaksi pianoa), 324 Violin (allergiahuone!

Ei tupakoitsijoille eikä eläinten omistajille!), 325 Intro (piano) sekä 320 Solo (piano) • Käyttäjistä pidetään kirjaa. Kirjaa nimesi ja harjoitteluaika luokassa olevaan vihkoon. Tiloja ei voi varata vaan niissä on jonotuskäytäntö.

• Tilojen irtaimistosta on huolehdittava huolellisesti. Pianoa, nuottitelineitä ja istuimia lukuun ottamatta irtaimistoon ei saa koskea, koska ne ovat Sandelsin omaisuutta eivätkä sisälly vuokrasopimuksen piiriin. Esim. stereot, tietokoneet yms.

• Tupakointi ja alkoholin käyttö Sandelsin kiinteistön alueella on kielletty!

Sibelius-Akatemian päivitetyt tilaohjeet löytyvät Introsta osoitteesta intro.siba.fi/palvelut/tilat > palvelut opiskelijoille/opettajille 19

up-to-date KOETTUA

Summer Lunchtime Concerts at the Helsinki Music Centre: from listening to experiencing classical music

J

ulia Mahns, Katariina Nyberg and Giorgia Ghizzoni met in the Arts Management program of Sibelius Academy in 2011. They share the belief that classical music can speak to everyone, and that everyone deserves to experience it. As a logical consequence, they founded the production company “ExClaM!” (Experience Classical Music!) in the spring 2012.

Its aim is to encourage artists’ creativity and outsidethe-box-thinking, as well as to facilitate audiences’ process of making personal connections to live music.

In Spring 2012 The Sibelius Academy proposed them to carry out an investigation: “how to profitably produce summer activities in the Musiikkitalo that involved SibA students”. In addition to that, as a practical implementation of the results, ExClaM! produced a summer lunchtime concerts season starring SibA talents in the Concert Hall of the Helsinki Music Center in July. They undertook the challenge with the supervision of Matti Jordman from Kehityskeskus, Sami Ylisaari from Primo and Tanja Vilén, the Head of the Arts Management Program.

Julia, Katariina and Giorgia decided to schedule chamber music programs as well as jazz and folk, in order to give a voice to all genres of Sibelius Academy.

Jazz and folk bands are usually accustomed to interactive concerts, in which they speak to the audience and involve them directly. The same is not always true for chamber concerts, and ExClaM! decided to do something about it.

Alongside the chamber music ensembles, the managing partners scouted two actors, who would take up the roles of creative hosts. With the precious advice of New York-based reflexive music composer Keren Rosenbaum and by working with the actors and musicians in interdisciplinary teams, different creativities, talents and communication skills were combined. Each performance gravitated around a central topic, and all performers had a role in conveying it.

The concerts transformed into authentic music expe-

riences, designed for encouraging emotional arousal in the hall.

Let the energies flow!

The first show on July 2nd was centered on the “Spectator-performer” energy flow. The host first asked the audience to fill the space with the sound of clapping hands. Then, to change their sounds into an emotion: silliness, and fill the same space with it.

The last step was to address the emotion to a musician on stage. Taavi Oramo was standing still and waiting for the moment of highest perceived energy. At that point, he would have spontaneously reacted to the audience’s vibe through his clarinet. Spectators immediately achieved the awareness that their active presence plays a tangible role in the performance.

In the show starring the Core Quartet with the actor Carmelo Nesci on July 23rd, the topic was “Tension and Release”. At the entrance, every spectator was given a ribbon. The host asked them to keep their ribbons at hand and to tie a knot whenever they perceived the highest peak of tension in the upcoming Shostakovich quartet. After the piece, everyone held their individual tensions in the air, and the presenter encouraged every row of the hall to tie them together, to create, on the example of Shostakovich, long threads of beautiful tension. The threads were then collected by host and producers, and were placed on stage in front of the musicians.

«I was surprised that the audience was actually taking part in this experiment» says Julia, who was the Executive Director of the concert series. «There was a nice atmosphere in the hall while we were collecting the threads from the stalls. It was a very special moment for me. I also felt that the spectators understood the symbolic meaning of our show, especially when the Core Quartet eventually released the tensions by playing Sibelius’ Andante Festivo».

«This was an invaluable learning experience for us,

20

up-to-date KOETTUA

41% of the audience was under age 40-we envy that a c c o mp l i s h ment in the U.S.. The bottom line of their work: joy in music and celebration of excellence. I think of this series as a successful part of the worldwide experimentation among the most talented and ambitious young musicians to find new ways to connect an ever-wider range of people to the heart of music».

ExClaM! brought beauty to the Concert Hall and to unusual venues. The producers agreed with Sokos Hotel Presidentti to surprise their guests over breakfast with flashmobs. Three ensembles (Bakkus Quintet, Core Quartet and one of the Maj Lind 2012 Competition official ensembles) went to explore the space at 08.30 AM on the very morning of their Monday performance. They elaborated a pop-up strategy on the spot, and proceeded right away with short surprise performances.

People fell into touching silence and showed all kinds of emotional reactions.

Tuomas Auvinen said of the season: «It is a great thing that these concerts reached such a large audience in July and brought some activity into the Music Centre during a usually quite time. It was great that ExClaM! approached the concerts with a new concept and this deserves to be developed further. I hope we will find a way to make a continuous tradition out of the summer concerts!»

«In my opinion, ExClaM! had an interesting idea in framing classical music concerts into a new concept», reports pianist Victoria Vatanskaja. «They wanted to get audiences to participate more actively, thus narrowing the gap between music and listeners.

For me, as a performer, the experience was different than usual: I had to think more carefully about how to allow spectators to feel their connection with us musicians. n

and we are grateful to Sibelius Academy and to Rehtori Gustav Djupjöbacka for the opp or tunity.

One of the most important things I learned is not to be afraid to fail» claims Giorgia, co-producer of the concert series. «We knew that we were challenging our audience with unexpected inputs, in the temple of Finnish classical music. We believed in our mission so much that we were ready to receive all kinds of feedbacks, with the awareness that even the negative ones would be precious hints for improving the next shows. I guess that this courage is necessary to anyone who wants to start something new».

Setting international examples!

Julia and Giorgia are going to use the experiences and learnings from this project as relevant material for their master theses. «Being confronted with the role of Executive Director, and with the responsibility for such a big project, represented a tough challenge for me in the beginning», says Julia. «However, with Giorgia and Katariina’s support, I grew into the role and gained a great experience as a producer. In my master thesis I will reflect on the “learning-by-doing” process I underwent: I believe that it lead to an intense process of professional and personal development».

«I am an enthusiastic supporter of the Summer Lunchtime Concert Series produced by ExClaM!» says teaching artist scholar Eric Booth from New York. «The innovative nature of the presentations, along with the excellence of the performances, is exactly the mix that many orchestras and ensembles are experimenting with in the U.S., seeking ways to open up the traditions around music without diminishing the quality or impact.

The comments by audience members affirm that ExClaM! have found effective ways to accomplish this, to open up the authentic processes of music to enable a wider range of people to experience its power—and

21

SAY

Teksti: Jussi Rauvola

Prosessileikkien loppu

J

oskus pienenä kun sain kirjoituspöydän, tuntui oudolta, ettei pöydällä ja kansioissa ole mitään. Papereista notkuva työpöytä ja pullistelevat kansiot tuntuivat silloin hienolta ajatukselta. Eivät tunnu enää.

Eräs laulunopettaja kuvasi ulkokohtaista ja epäkiinnostavaa laulamista sanomalla korkealla kitalaella ja tekohymy kasvoillaan sanan ”singing” ja näyttämällä samalla sormillaan lainausmerkkejä. Tämä ”Singing” piti karsia todellisen ja koskettavan laulamisen tieltä. Sibelius-Akatemiassa olemme vuosien varrella tottuneet tekemään paljon ”päätöksiä”, jotka ovat todellisen päätöksenteon tiellä olevaa kuonaa. Ehkäpä laatu voisi korvata määrän?

Monijäseniset hallintoelimet tekevät kumileimasimena paljon ”päätöksiä”, joita ei käsitellä yhdessä niiden sisällön vaan prosessin läpinäkyvyyden vuoksi. Niitä voisi korvata kuulutuksilla: ilmoitetaan esittelijän ehdotus ja annetaan määräaika, jonka puitteissa on älähdettävä jos haluaa esityksen tarkempaan käsittelyyn. Näin säästettäisiin kallista työaikaa, joka kuluu kokouksissa opetustyön sijaan tai rutiinipäätösten parissa todellisen kehittämistyön sijaan.

Toinen turhien ”päätösten” alalaji ovat ainejohtajien vuosittain tekemät päätökset alaistensa tai aineryhmänsä opiskelijoiden ajankäytöstä. HOPS- ja KTA (kokonaistyöaika) -prosessien kautta olemme kontrolloivinamme resurssien käyttöä, vaikka johtajalla ei todellisuudessa ole valtaa asiaan, josta leikimme hänen päättävän.

HOPS ja KTA päätetään vuosittain, vaikka yliopistossa toimivien ihmisten ajankäyt-

tö muuttuu pitkin vuotta ja kuukausitasolla. Jäykkä kontrolli kannustaa piilottamaan ongelmat ja muutokset. Kun prosessin ja todellisuuden välille tulee ristiriita, todellisuus yleensä voittaa. Jos ja kun HOPS-/KTA-päätöksen sisältö ei vastaa todellisuutta, päätös ja samalla koko prosessi muuttuu hyödyttömäksi ja laskee osallistujien motivaatiota.

Lopputuloksena haaskaamme valtavasti aikaa, vaivaa ja rahaa täysin turhiin prosesseihin.

Sibassa ristiriita on välillä ratkaistu muokkaamalla todellisuutta prosessin tarpeisiin.

Tämä on useimmiten ajanut meidät sahaamaan omaa oksaamme: esimerkiksi tutkinnon opintopisteiden rajoittaminen ei säästä juurikaan kustannuksia, mutta laskee herkästi tutkinnon laatua ja yliopiston rahoitusta.

Siban ulkopuolella opinto-ohjaukseen ja esimiestyöhön on kuitenkin olemassa paljon hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi lukioissa opinto-ohjaus, aikataulutus ja opiskeluun liittyvät muutokset tehdään tarvittaessa viisi kertaa vuodessa eli jakso (8vk) kerrallaan, mutta vähemmällä henkilökunnalla. Tavallisilla työpaikoilla esimiehet eivät ohjaa alaisiaan kerran vuodessa hyväksyttävällä asiakirjalla, vaan pitkin vuotta keskustellen. Jatkuvasti päivittyvää tietoa voidaan käyttää hyödyksi suunnittelussa ja päätöksenteossa monin tavoin.

Nyt kun elämä valtion virastona on loppunut ja yliopistohallinnolliset velvollisuudetkin siirtyvät Taideyliopistolle, voisi olla tuhannen taalan paikka katsoa, mitä musiikkikorkeakoulu tarvitsee toimiakseen – ja ennen kaikkea, mitä se ei tarvitse. n

22

SAY

24