Metsäpolitiikka on tärkeä asia

JOS joku asia, niin metsäpolitikka herättää suuria tunteita. Milloin käydään vääntöä siitä, mikä on oikea hakkuumäärä tai milloin näemme uutisista aktivisteja kahlittuina metsäkoneisiin. Muutama asia olisi hyvä muistaa, kun keskustelua käydään. Metsät ovat Suomessa olleet merkittävä hiilinielu. Meillä metsät ovat kasvaneet enemmän kuin niitä käytetään. 1970-luvulta lähtien metsien koko on lisääntynyt 1,5 miljardista 2,5 miljardiin kuutiometriin. Samalla vuosittainen metsien kasvu on kaksinkertaistunut yli 100 miljoonaan kuutioon. On syytä myös muistaa, että Suomi on Euroopan metsäisin maa.

Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa hiilinielun toimivuutta on arvioitava uudelleen. On esitetty vahoja arvioita, että hiilinie- lu ei ole kunnossa. Hiilinielun kasvattamiseksi on tehtävä työtä. Hyvin hoidetut metsät tuovat jatkossakin Suomeen työtä ja toimeentuloa. Tämä edellyttää muun muassa nuorten metsien sekä taimikkojen hoitoa. Tätä on edistettävä järkevällä veropolitiikalla, joka nimenomaan kannustaisi metsien hoitoon, sellaisilla menetelmillä, jotka ottavat hiilinielun huomioon. Tällä on selkeästi vaikutusta myös hiilinielujen kehittymiseen, koska metsien kasvu paranee tätä kautta, tuottaen tuloa maanomistajalle.

Kaikessa metsään liittyvässä keskustelussa pitäisi muistaa horisontti, josta puhutaan. Lyhyellä tähtäimellä tehdyt hätiköidyt päätökset eivät yleensä johda hyviin lopputuloksiin. Metsäteollisuus tarvitsee näköaloja, jotta se voi jatkossakin tänne investoida sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kannattavasti. Metsäteollisuus on myös merkittävä työllistäjä Pohjois-pohjanmaalla, mikä on otettava huomioon päätöksiä tehdessä.

Metsäpolitiikan tulee jatkossakin olla omissa kansallisissa käsissämme.

On pelottavaa seurata keskustelua, jota muualla Euroopassa käydään metsiin liittyen. Kaikesta päätellen muiden maiden Brysselin poliitikot eivät ole eläessään käynyt suomalaisessa metsässä.

Olen myös sitä mieltä, että investoinnit, joita Suomeen ollaan metsäteollisuuteen tekemässä edistävät osaltaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Jotta tuotanto on ekologisesti kestävää, on metsää hakattava juuri oikea ai- kaisesti ja riittävän järeänä. Lisäksi jatkuvalla parantamiselle on mentävä kohti korkeaa jalostusastetta.

Suomi on jo nyt monessa metsäteollisuuden tuotteessa edelläkävijä ja maailman huippuluokkaa. Pidetään tästä kiinni jatkossakin, eikä tuhota tämä omilla alan kannalta väärillä päätöksillämme. Samoin meidän on huolehdittava, että korkean jalostusasteen tuotteita meillä tehdään tulevaisuudessakin ja nimenomaan niin, että puu jalostetaan jatkossakin kotimaassamme.

Jouni Jussinniemi pääluottamusmies Vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja Pohjois-Pohjanmaan liiton valtuuston 1. varapuheenjohtaja Eduskuntavaaliehdokas 117

Romutetaanko Oulaisissa koulujen toimivat rakenteet?

KOULUASIAT puhuttavat nyt suomalaisia. On herätty siihen, että suomalainen menestystarina, mahdollisuuksien tasa-arvoa tarjoava peruskoulu, ei enää täytäkään sille asetettuja tavoitteita.

Kriisitietoisuus tuntuu tavoittaneen päättäjät, sillä vaalipaneeleissa ehdokkaat puoluekannasta riippumatta nyökyttelevät yhteisymmärryksen merkiksi: koulujen ongelmat on ratkaistava ja rahat siihen turvattava.

Oulaisten kaupunki tuntuu olevan oma saarekkeensa.

Siellä ei kuule puhetta inkluusion ongelmista, työrauhasta, koulupudokkaista, osaamistason laskusta. Puhetta sen sijaan riittää koulusäästöistä ja kouluverkkouudistuksesta.

Säästötoimia ajetaan hallinnon tasolta niin, että opettajilla on tukka kauhusta pystyssä. Tuntuu siltä, että kaupungilta puuttuu koulutuksen pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma ja toimivat

Tekstiviestipalsta:

Lähetä tekstiviestisi numeroon 0440 470 125. Viestin alkuun tekstiviestipalsta ja loppuun nimi tai nimimerkki.

Voit lähettää viestejä myös Whatsappin kautta.

Valinnat perustuvat arvoihin

AIKOINAAN Kuopiossa Valtion Pelastusopistossa päällystökurssilla opiskellessani yliopettaja Pekka Rantala johtamistaitoa opettaessaan opetti meille silloin vielä nuorille miehille, että “kaikki valintamme perustuvat arvoihin ja arvostuksiin”. Tuolloin tuo opetus oli omassa mielessäni opetusta muun opetuksen joukossa, eikä tuo nuoressa miehessä tuolloin juurikaan ajatuksia herättänyt, mutta jostakin syystä tuo opetustilanne ja tuo lause ovat kuitenkin pysyneet muistissani tuosta hetkestä pian jo neljännesvuosisadan.

Siis kaikki valintamme perustuvat arvoihimme ja arvostuksiimme. Teemme päivittäin jokainen kohdallamme valintoja, toiset enemmän ja toiset vähemmän ja kaikkien näiden pientenkin valintojen taustalla vaikuttavat arvomme ja arvostuksemme. Ostammepa sitten talon tai kaadamme kahviimme maitoa, valintaamme vaikuttaa se mitä eri asioita valinnassamme painotamme ja arvostamme.

Yhteiskuntamme kannalta elämme parhaillaan tärkeiden valintojen aikaa. Neljän vuoden välein meiltä kysytään kenelle me uskomme vastuun meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamisesta ja tulevaisuuden ratkaisuista. Kuka tai ketkä ovat ne, joille tuon vastuun haluamme antaa? Myös tähän kysymykseen vastaus ja valinta perustuu meidän jokaisen kohdalla niihin arvoihin ja arvostuksiin, joita sisimmässämme tunnemme. Mitkä ovat ne asiat ja arvot, jotka minulle ovat tärkeitä? Näitä pohtiessamme katsomme tietenkin enemmän tulevaan, mutta arviointia tehtäessä myös vilkaisu taaksepäin on kuitenkin enemmänkin kuin suositeltavaa.

Pysähdy hetkeksi ajatuksissasi ja mieti, kuka tai mikä ryhmä on vastannut ja vastaa parhaiten arvoihisi ja arvostuksiisi. Ole rohkea ja rehellinen itsellesi, kanna vastuusi äänestäjänä ja äänestä arvojesi mukaisesti.

Matti Heikkinen, 95 KD Oulainen käytänteet ajetaan alas. Lisäksi tuntuu puuttuvan ymmärrys todellisuudesta, jossa kouluissa työtä tehdään.

Oulaisten kouluissa oppilaat tutkitusti viihtyvät, kiusaamista on vähän, luokkakoot ovat sopivia inkluusion toteuttamiseen, tukitoimet toimivat ja osaamistaso on vähintään valtakunnallista keskitasoa, opettajat jaksavat työssään ja Oulaisten koulut houkuttelevat päteviä opettajia myös kauempaa. Asiat ovat siis hyvin tällä hetkellä, vaikka emme täydellisessä maailmassa eläkään.

Kaupungin heikko taloustilanne ja pienenevät ikäluokat ovat tosiasioita. Säästää pitää. Se, millä tavalla säästöt nyt perustellaan koulujen henkilökunnalle, ihmetyttää. Päättäjät eivät näytä ymmärtävän, että nykyiset yläkoulun ryhmäkoot ovat taanneet meille kohtuullisen hyvin toimivan inkluusion, eli yksi opettaja on voinut opettaa monenlaisia oppijoita. Näin ei ole kaikissa Suomen kouluissa. Työrauha on yläkoulussa hyvä. Erityisopetuksen resurssi on riittänyt kohtuullisen hyvin sitä tarvitseville. Jakotunnit ovat antaneet joustoa matemaattisiin aineisiin. Ohjaajat ovat toimineet oppilaiden ja opettajien tukena eri tilanteissa. Tutkimusten mukaan koulukiusaamista on vähän ja varsinkin pojat viihtyvät koulussa. Nytkö tämä romutetaan? Kuka tästä vastaa?

OULAISTEN kaupungissa on yksityisiä lastensuojeluyksiköitä, jotka syövät yläkoulun paikallisesti määriteltyä tuntikehystä. Nämä yksiköt ovat enemmän kuin tarpeellisia, mutta voivatko ne loputtomiin käyttää peruskoululle varattua resurssia? Mihin menevät rahat, jotka nämä nuoret tuovat lähtökunnistaan?

Päättäjät eivät näytä ym- märtävän, miksi kouluissa on ohjaajia. Voimme kertoa: heitä tarvitaan koulun arkeen yksittäisten oppilaiden tueksi tunneille ja kokeisiin, sillä tehostetun tai erityisen tuen päätös on jo joka viidennellä oppilaalla. Ohjaajien määrää ollaan ainakin kuulopuheiden mukaan supistamassa rajusti. Yläkoulussa ihmetystä herättää myös se, ettei tuki aina siirry alakoulusta oppilaan mukana yläkouluun. Mihin tuen tarve nivelvaiheessa katoaa?

Otoilun ihanuuden tietää vain opettaja. Se tarkoittaa sitä, että oman tuntinsa ohessa opettaja sijaistaa toista opettajaa, koska sijaisia ei saa kuulemma palkata. Melkoinen vastuu yhdelle opettajalle, eikä taida olla ihan laillistakaan moinen opetusministeriön linjauksen mukaan. Lomauttamisellakin meitä pelotellaan, vaikka korona-aika näytti varsin selvästi, mihin opettajaa luokassa tarvitaan.

Koulu tarvitsee ennustettavuutta ja yksittäinen opettaja myös. Nyt meillä on monta määräaikaista opettajaa, jotka eivät tiedä, jatkuuko työsuhde ensi syksynä, koska päällä on määräaikaisten rekrytointikielto. Emme kuitenkaan pärjää ensi vuonnakaan ilman teknisen työn tai matematiikan opettajaa, opoa ja laaja-alaista erityisopettajaa. Näyttää siltä, että rehtorit kaapivat tarvittavia opettajia kokoon kesän aikana. Sääliksi käy. Pitäisikö moisen kiellon sijaan pohtia, miten Oulaisiin tulevinakin vuosina houkutellaan päteviä opettajia?

Meille kouluissa työtämme tekeville on tuttua se, että päätöksiä tehdään päämme ylitse. Meitä ei kuunnella. Siksi toivomme, että Oulaisten kaupungin päättäjät sivistystoimen johtoa myöten tulevat yläkoululle tutustumaan siihen arkeen, jota tääl- lä eletään. Sijoitukset yrityksiin tai arvopapereihin eivät aina tuota odotetusti, mutta sijoitus lapseen ja nuoreen tuottaa taatusti. Syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle moninkertaisesti verrattuna oikeaan aikaan annettuun tukeen, eikä uupunut henkilöstö ole missään budjettilaskelmissa.

Tutustukaa päätösten taustoihin ja vaikutuksiin. Älkää romuttako kouluamme yhden vuoden rumien talouslukujen vuoksi. Tehkää päätöksiä, joiden kanssa voitte nukkua yönne rauhassa. Ja ennen kaikkea: antakaa kouluille se työrauha, jonka ne ansaitsevat.

Riitta Rautio

Johanna Konttila

Kirjoittajat ovat opettajia Oulaisten yläkoulussa. Rautio on myös OAJ:n valtuuston jäsen.